Viranomaisten mukaan Texasin sunnuntain kirkkoampumisesta epäillyn motiivi liittyi perheasioihin. Ampumisen taustalla ei ole rodullisia tai uskonnollisia vaikuttimia.

Epäilty ampuja oli viranomaisten mukaan lähettänyt uhkaavia tekstejä anopilleen ennen ampumista. Viestit liittyivät jonkinlaiseen riitaan hänen perhepiirissään.

– Anoppi kävi kirkossa. Tiedämme, että hän oli saanut uhkaavia tekstiviestejä häneltä (epäillyltä), Texasin turvallisuusviranomaisen puhemies Freeman Martin sanoi toimittajille.

Lisäksi epäilty soitti isälleen ampumista seuranneen takaa-ajon aikana, kertoi texasilainen turvallisuusviranomainen tiedotustilaisuudessa maanantai-iltana. Viranomaisen mukaan mies kertoi isälleen puhelimessa, että häntä oli ammuttu.

Rikospaikkatodisteet viittaavat siihen, että epäilty ampui itsensä ammuskelua seuranneen takaa-ajon päätteeksi. Itsemurha tapahtui viranomaisten arvion mukaan sen jälkeen, kun hän oli ajanut autonsa ulos tieltä.

Liittovaltion poliisin FBI:n mukaan ampumisesta ei tässä vaiheessa aloiteta terrorismitutkintaa.

Joukkoampumisen uhrien ikä vaihteli puolestatoista kuukaudesta 77 vuoteen. Aiemmin viranomaiset ovat kertoneet, että uhrit olivat iältään 5–72-vuotiaita.

Lisää aiheesta:

Näin Texasin kirkko-ampuja hyökkäsi – katso reitti kartalla

Texasissa 26 kuoli joukkoampumisessa – Tämän tiedämme nyt

Toimittajalta: Herra Presidentti, joko nyt Yhdysvalloissa olisi aselakikeskustelun aika?

Suomessa on arvioiden mukaan 10 000 kuntoilijaa, jotka käyttävät dopingaineita voiman ja lihasmassan kasvattamiseen. Määrä voi olla huomattavasti suurempikin, koska asiasta ei ole tarkkaa tutkimustietoa.

Steroidien käyttö vaikuttaa mielialaan: käyttäjillä voi esiintyä niin hilpeydentunnetta, pinnan palamista kuin suoranaista aggressiivisuutta. Kuntodoping yhdistettynä päihteiden ja huumeiden sekakäyttöön näkyy rajusti psykiatrisessa sairaanhoidossa – potilaat ovat aiempaa haastavampia.

Potilaan iso koko ja voima yhdistettynä sekavuuteen ja aggressiivisuuteen voivat olla vaaraksi hoitohenkilökunnalle.

– Viime vuosina on alkanut tulla yhä haastavampia tilanteita potilaiden hoidossa, kun on taustalla erilaisia dopingaineita yhdistettynä erilaisiin huumeisiin, jotka sekoittavat potilaan pään, sanoo Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialuejohtaja Hanna-Mari Alanen.

Nokialla Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa hoidetaan kaikkein vaikeimmin psyykkisesti sairaita henkilöitä. Alasen mukaan väkivaltaisuus ja aggressiivisuus ei ole Pitkäniemessä ollenkaan tavatonta.

– Meillä on tässä vuosien aikana paikkoja hajonnut. On ollut eristyshuoneessa olevaa paikkojen hajottamista sekä osastolla tavaroiden paiskomista, joihin on jouduttu muutama kerta viime vuosina poliisi kutsumaan paikalle kun henkilökunta ja vartijat eivät ole pärjänneet, Alanen kertoo.

Poliisi avuksi

Pitkäniemen sairaalan virka-apupyynnöt poliisille ovat kaksinkertaistuneet viiden vuoden aikana. Pitkäniemessä on jo lisätty omaa henkilökuntaakin ja lisää väkeä on toiveissa parina seuraavana vuonna.

Alasen mukaan uutta on kasvanut tarve poliisin tuomalle turvalle, jopa osastokäyntejä myöten.

– Aiempina vuosina ei ole tarvittu poliisia, potilaat ovat vaarallisempia ja vahvempia. Potilaat uhkailevat tappamisella aiempaa enemmän, Alanen sanoo.

Vaativien potilaiden määrän kasvusta terveydenhuollossa kertovat myös poliisin tilastot.

Poliisi pyydetään aiempaa useammin turvaksi potilaan kuljetukseen tai lääkärikäynnille.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueella virka-apua tarvitaan kolmannes enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Trendi on sama myös muualla maassa.

Steroidit + päihteet = arvaamaton cocktail

Steroidit yksistään vievät harvoin psykiatrian suljetulle osastolle. Taustalla on usein yhdistelmä erilaisten aineiden ja päihteiden käyttöä.

Alasen mukaan arvaamattomaan cocktailiin tarttuvat ovat usein nuoria miehiä.

– Näihin tilanteisiin voi liittyä, niin kuin yleensäkin päihteisiin ja dopingiin, lievää psyykkistä oireilua: masennusta, ahdistusta, unettomuutta ja vähän ärtyneisyyttä, Alanen valottaa.

Kyllä ne psykoottiset oireet voivat jäädä pysyviksi. Hanna-Mari Alanen

– Toisessa päässä sitä jatkumoa ovat sitten vaikeat psykoottiset oireet, sekavuus ja valtava aggressiivisuus sekä väkivalta. Kun siihen yhdistetään hyvä kunto ja iso koko niin tullaan aika vaikeiden asioiden äärelle. Miten heitä pidetään rajoissa?

Hoidon kannalta erilaisten aineiden ja päihteiden sekasotkussa piilee keskeinen ongelma. Psykiatrisen sairauden kulku ei menekään enää oppikirjan mukaan. Lääkkeet eivät tehoa, sairauden kulku muuttuu arvaamattomaksi ja ennusteiden antaminen käy jopa mahdottomaksi.

– Tämä on sellainen asia, jota aineiden käyttäjät eivät halua tavallaan uskoa tai eivät pelkää niin kuin me täällä psykiatrian puolella, että tauti meneekin siihen malliin, että meidän keinomme eivät auta.

– Mutta kyllä ne psykoottiset oireet voivat jäädä pysyviksi, Alanen sanoo.

KORJATTU klo 10:35. Otsikosta poistettu sana lisääntynyt. Jutussa kerrotaan, että dopingaineita ja päihteitä sekaisin käyttävien potilaiden määrä on kasvanut psykiatrisessa hoidossa. Dopingin käytön lisääntymisestä ei ole näyttöä, toisin kuin jutusta aiemmin saattoi saada kuvan.

– Jos tehdään jotain raiskausharjoituksia, on se roskaa, törkeää!

Teatteri-ilmaisun opettaja Marietta Kunnas ei pidättele puhelimessa järkytystään. Kunnas on opettajana ilmaisutaitoon erikoistuneessa Tampereen yhteiskoulun lukiossa.

Uutisointi Helsingin Kallion ilmaisutaidon lukion opettajan lähentelysyytöksistä ja opetusmetodeista on puhuttanut Kunnaksen oppilaita aamusta asti.

– Sanoin oppilaille, että jos joku tulee sanomaan teille, että 'tulkaa minun oppiin ja tulkaa minun tunneille, ja sitten te pääsette teatterikouluun', niin silloin mä toivon, että teillä syttyy punaiset lamput.

Kunnas alleviivaa, että lukio on yleissivistävä oppilaitos, ei preppauskurssi Teatterikorkeakouluun.

Ilmaisutaidon tulisi vahvistaa nuoren itsetuntoa, ei murskata sitä.

– Teatteri on siinä mielessä jopa sairas laji, että äkkiä nousee "guruja", jotka väittävät, että he kertovat miten päästään alalle.

Marietta Kunnas valmistui teatteri-ilmaisun opettajaksi Teatterikorkeakoulusta ensimmäisten joukossa vuonna 1995. Hän on urallaan opettanut myös aikuisia ja ohjannut ammattinäyttelijöitä.

Toivon, että tällaiset ahdistelusyytökset eivät leimaa teatteri-ilmaisua perverssiksi aineeksi lukiossa. teatteri-ilmaisun opettaja Marietta Kunnas, Tampereen yhteiskoulun lukio

Lukiolaisten kanssa hän kokee olevansa paljon vartijana, koska ilmaisun taiteellisena instrumenttina on nuoren keho ja mieli.

– Yhtään vähättelemättä: jos soitat viulua, niin se viulu on instrumentti, mutta tässä ollaan tekemisissä nuorten psyyken kanssa ja tässä pitää olla eettisesti todella tarkka.

”Ei ole mitään harmaata aluetta, jossa kajoaminen on sallittua”

Kallion lukiossa mahdollisesti käytetyt metodit saavat täystyrmäyksen myös Tampereen yliopiston teatterityön professorilta Pauliina Hulkolta.

Seksuaalisväritteiseksi ja ahdistavaksi kuvattuja toimintamalleja ei voi Hulkon mielestä mitenkään perustella sillä, että kyse olisi näyttelijäntyön ruumiillisuuden ja kokonaisvaltaisuuden vuoksi ”harmaasta alueesta”.

Erityisen ontuva perustelu on silloin, kun kyse on alaikäisistä lapsista tai nippanappa täysi-ikäisistä nuorista.

– Etenkin todella nuorten ihmisten kanssa työskentelevän aikuisen on tiedettävä rajat erityisen tarkkaan. On syytä olla mieluummin liian varovainen kuin varomaton. Kalliossa on sitä paitsi kyse lukio-opetuksesta, joka ei tähtää ammattiin. Opetuksen on oltava erilaista kuin aikuisten opiskelijoiden opetuksen korkeakoulussa. Sitä koskee ihan eri lainsäädäntökin.

Lehtitietojen mukaan Kallion lukiossa on teetetty oppilailla muun muassa harjoituksia, joissa improvisaatio saattoi johtaa raiskauksen näyttelemiseen. Hulkko ei näe tällaisille harjoituksille mitään pedagogisia perusteluja, ei varsinkaan lukiolaisten kanssa.

– Näyttelijäntyössä on mentävä äärirajoille, mutta opetustilanteissa on aina taattava oppilaan koskemattomuus, turvallisuus ja henkinen hyvinvointi. Rankka ei ole sama asia kuin raiskaus. Raiskaus ei ole pedagogisesti edes välttämättä kovin toimiva ääritilanneharjoitus.

Teatterikorkeakoulun professori: "Vaikuttaa 90-lukulaiselta rankistelulta"

Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä on täysin samaa mieltä Pauliina Hulkon kanssa.

– Se, mitä olen kuullut tapahtuneen, vaikuttaa yhdeksänkymmenlukulaiselta, tarpeettomalta rankistelulta. On erityisen järkyttävää, että tämä on koskettanut lapsia ja nuoria. En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi alaikäisillä teetettäisiin tällaisia harjoitteita.

Pauliina Hulkko aikoo ottaa Kallion lukion tilanteen puheeksi näyttelijätyön laitoksen opiskelijoiden kanssa. Heistä monet ovat kirjoittaneet ylioppilaaksi Kalliosta.

– Meillä puhutaan opetuksessa paljon siitä, mihin näyttelijä voi työssään suostua ja mihin ei. Me keskustelemme myös siitä, miten puuttua kestämättömiin työskentelytapoihin, joka on ihan oma kokonaisuutensa ja eri asia kuin seksuaalinen ahdistelu. Ilmeisesti Kallion lukiossa on ollut kyse molemmista.

”Ohjaajan ei kuulu kajota näyttelijää edes päähän”

Kun näyttelijäopiskelijoiden kanssa tehdään henkisesti raskaita mielikuva- tai muita harjoituksia, ne sekä pohjustetaan että puretaan huolellisesti.

Näyttelijäntyön kehollisuus ei koskaan oikeuta vääränlaiseen vallankäyttöön opetustilanteessa, painottaa Teatterikorkeakoulun professori Elina Knihtilä.

– Näyttelijäntyöhön kuuluu olennaisesti omien pelkojen ja häpeän rajojen työstäminen ja tutkiminen. Silloin kun se tapahtuu opetuksen osana, opettajan on aina artikuloitava tarkkaan mitä ollaan tekemässä ja mihin se tähtää. On kerrottava, mitä tässä tutkitaan ja lopuksi käytävä läpi se, mitä tapahtui ja mitä löydettiin.

Tampereen yliopiston teatterityön professori Pauliina Hulkko arvelee, että ammatillisessa näyttelijäntyön koulutuksessa ei ole tällä hetkellä merkittäviä sukupuoliseen ahdisteluun tai häirintään liittyviä ongelmia.

– Teatterialan koulutuksessa asioista puhutaan avoimesti. Näyttelijät ovat kriittisiä ja tietävät yleensä omat rajansa. Ohjaajan ja näyttelijän välinen suhde ei ole enää se yksi ainoa mahdollinen, vaan nykypolven näyttelijät ovat kriittisiä. Niiden kolmen vuoden aikana, kun olen ollut talossa, ei ole tullut esiin häirintätapauksia. Historia tosin varmasti kätkee niitä. On ollut aika, jonka ajatus- ja toimintamallit eivät kestäisi nykyvaloa.

On äärimmäisen tärkeää, että ymmärretään, että nyt on 2010-luku, eikä jokin mennyt aika. On pohdittava vastuuta ja vallankäyttöä. Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä

Näyttelijäntyön laitoksella pedagogiikkaa ja metodeita käydään jatkuvasti opettajakunnan kesken läpi, työnohjaus on vahvaa ja jokaisen oppilaan henkilökohtaista opetussuunnitelmaa kunnioitetaan, summaa Hulkko. Jokaisen opiskelijan koskemattomuuden rajat ovat yksilölliset ja se on huomioitava opetustilanteessa.

– Ohjaajan ja opettajan on aina ymmärrettävä, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin tämä omani ja esimerkiksi se voi vaikuttaa opiskelijan kokemukseen. Ruumiillisen koskemattomuuden korostaminen on niin selkäytimissä, ettei ohjaaja saa koskea edes näyttelijän päähän korjatakseen asentoa, sillä se koetaan kajoamiseksi.

Jos jotain tapahtuu, siitä on voitava kertoa

Pauliina Hulkko korostaa, että Kallion lukion tapaus ei kerro teatterikoulutuksen tilasta mitään. Hänen mukaansa sen paremmin teatterissa kuin teatteriopetuksessakaan ei vallitse yleinen, seksuaalista häirintää tai tunkkaisia työtapoja varjeleva vaikenemisen kulttuuri.

– Jos opettajan epäasiallisesta toiminnasta on laajasti puhuttu koulussa vuosia, eikä siihen ole puututtu, niin vika ei ole teatterissa tai teatteriopetuksessa. Silloin tässä oppilaitoksessa on ollut ongelma.

Elina Knihtilä korostaa, miten tärkeää on se, että oppilaitoksissa on rakenteita ja toimintamalleja, joiden avulla opiskelijat tulevat kuulluksi ja voivat kertoa esimerkiksi ahdistelusta tai kiusaamisesta.

Taideyliopistossa on koko yliopistoa koskeva epäasiallisen kohtelun ehkäisyohjelma, nimettyjä yhteyshenkilöitä, joiden puoleen tarvittaessa kääntyä ja oppilaskunnan tekemä Kohtelethan minua hyvin –ohjeistus. Lisäksi opiskelijoilta kerätään säännöllisesti palautetta opetuksesta. Knihtilä haluaa varmistaa, että jokainen teatteriopiskelija tietää oikeutensa ja pohtii rajojaan.

– Meille tulee jälleen viikon päästä vierailulle juuri näitä kysymyksiä esiin nostanut Anna Paavilaisen Play Rape –esitys. Se on vieraillut meillä useita kertoja, koska haluamme, että kaikki opiskelijamme näkevät esityksen. Esityksen jälkeen aiheesta keskustellaan.

Knihtilän mielestä on hieman ärsyttävää, että kotimainen media tarttuu seksuaaliseen ahdisteluun taidelaoilla vasta nyt, kun #metoo –kampanja jyllää maailmalla ja Hollywoodin mahtimiehet ovat joutuneet tilille toiminnastaan.

– Teatterilehti teki aiheesta laajan artikkelin jo yhdeksän vuotta sitten ja näyttelijöille tehtiin kysely ahdistelusta jo 2011. Ei tämä ole mikään uusi asia. Hyvä kuitenkin, että aiheesta keskustellaan.

Muinaiset työtavat ja tarkoitukseton seksualisointi on syytä lopullisesti siivota alalta, painottaa Knihtilä.

– On äärimmäisen tärkeää, että ymmärretään, että nyt on 2010-luku, eikä jokin mennyt aika. On pohdittava vastuuta ja vallankäyttöä ja purettava sellaista toimintakulttuurirakennetta, joka mahdollistaa väärinkäytökset.

Lue lisää aiheesta:

Kerro meille, miltä seksuaalinen häirintä tuntuu ja mitä siitä seuraa

Kallion lukion rehtori: Ahdistelu koulumaailmassa on hyvin vakava väite – paras, että poliisi tutkii

Kallion lukion teatterityön opettajan epäasialliseksi väitetystä käytöksestä tutkintapyyntö poliisille – tapauksen nosti esiin STT

Yhdysvaltojen entinen Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck aikoo ostaa Helsingin Vallilassa sijaitsevan, VR:n nykyisessä omistuksessa olevan Konepaja-kompleksin. Rakennuskompleksiin kuuluvat kokoonpano-, maalaamo- sekä sähköjunarakennukset.

Oreckin viestintävastaava Karoliina Kuusi vahvistaa Ylelle ostoaikeen.

– Tavoitteena on yhteisprosessi, jossa asukkaat ovat mukana ideoimassa uutta käyttöä Konepaja-alueelle. Oreckin tavoitteena on, että naapurusto on keskeisessä roolissa, Kuusi toteaa.

Myös Konepaja-liikkeen edustaja Antti Möller vahvistaa, että neuvottelut VR:n kanssa on käynnissä ja hänestä olisi toivottavaa, että asia etenisi kauppoihin asti.

– Koko idea vaikuttaa juuri sellaiselta, jota Konepaja-liike voi tukea. Meidän tavoitteena on ollut, että alueesta tulisi monipuolinen keskus, elävä ja asukkaiden kanssa yhteistyössä kehitetty, Möller kommentoi.

Bruce Oreck haluaa keskustella paikan tulevaisuudesta lähialueen asukkaiden kanssa. Asiasta on lähetetty kutsu naapurustolle. Tapaaminen järjestetään Konepajalla ensi viikon torstai-iltana 16. marraskuuta.

Asukkaille osoitetussa kutsussa todetaan, että alueella olisi sija paikallisille pienyrityksille ja kansainvälisille ideoille. Konepajan alueelle halutaan muun muassa kauneutta ja muotoilua sekä esimerkiksi rakkaudella tehtyä ruokaa ja käsityötuotteita.

Kutsun mukaan uuden ostajan tavoitteena olisi muodostaa Konepaja-alueesta lähiympäristön keskus, jossa syödään, tehdään ostoksia, voi oppia ja kokea jotain uutta.

Bauhausin rautakauppa torpattiin

Konepajan alue oli keskustelussa viime vuonna, kun rautakauppajätti Bauhaus teki alueesta ostotarjouksen VR:lle. Bauhaus halusi perustaa sinne myymälän pysäköintitiloineen. Vallilan asukkaat, kaupunkiaktiivit ja poliitikot asettuivat kuitenkin vastarintaan ja torppasivat hankkeen.

Konepajan alueella toimii tällä hetkellä Brunoksi nimetty tapahtuma- ja kirpputorikeskus.

Bruce Oreck toimi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläänä syksystä 2009 heinäkuuhun 2015. Suurlähettiläskautensa jälkeen hän on toiminut osa-aikaisena luennoitsijana Aalto-yliopistossa.

Lue myös:

Päättäjät kuulivat asukkaiden toiveet: Rautakauppa Bauhausia ei näillä näkymin tule kulttuurikeskus Brunon tilalle

Vallilan Konepajan Bauhaus-ratkaisu siirtyy ensi vuoteen – palautevyöry työllistää päättäjiä

Käytävän edessä on kaksi isoa, punaista koria, joista alkaa ei kenenkään tila.

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella on noin 10 000 neliötä eli hehtaarin verran tyhjää tilaa, vaikka sen käytölle olisi tarvetta. Yliopisto-opiskelijoiden mukaan tilojen vuokrat ovat kuitenkin niin korkeita, että kaikilla tiedekunnilla ei ole mahdollista niitä vuokrata. Samaan aikaan opiskelu- ja opetustilat käyvät yhä ahtaimmiksi.

– Tilat maksavat yksinkertaisesti liikaa, toteaa Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen Kalle Parviainen.

Samoilla linjoilla jatkaa myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki. Hän uskoo, että esimerkiksi Linnanmaan kiinteistöjen peruskorjaaminen on ollut kallista, mikä on vaikuttanut vuokrahintoihin.

– Uskoisin, että maksamamme tilavuokrat Oulun yliopistossa ovat korkeammat kuin ympärillämme vallitsevat keskivuokrat, Niinimäki pohtii.

Kysyimme kahdeksan yliopiston talousjohtajan mielipidettä Suomen yliopistokiinteistöjen (SYK:n) perimistä vuokrista. Kuusi yliopistoa vastasi Ylen kyselyyn. Vuokrien kohtuullisuudesta oltiin montaa mieltä.

Vaasan yliopiston talousjohtaja Marko Ylimäen mukaan vuokrakustannukset ovat henkilöstön jälkeen suurin yksittäinen kustannuserä.

– Kokonaisuutena vuokrataso on toimintaan nähden liian korkea, Ylimäki sanoo.

– Peruskorjattujen tilojen vuokrat ovat liian suuria, toteaa puolestaan Lappeenrannan yliopiston talousjohtaja Minna Sutela.

Suomen yliopistokiinteistöjen vuokria on kritisoitu useiden vuosien ajan (HS). Esimerkiksi Oulussa vuokrat puhuttavat jälleen, kun kehitteillä on Oulun yliopiston ja OAMK:n yhteinen Linnanmaan innovaatiokampus.

Vuokrista monia mielipiteitä

Kalle Parviaisen mukaan tiedekuntien on vaikea kehittää omaa toimintaansa, jos lähes kaikki rahoitus menee palkka- ja tilakustannuksiin.

– Tiedekuntien uusien tilojen oli tarkoitus vähentää tilakustannuksia merkittävästi. Luonnollisesti upouudet, remontoidut tilat ovat sitten niin hyviä, että niistä pitääkin periä entistä korkeampaa vuokraa, Parviainen kertoo.

Samalla linjalla jatkaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kampuskehittämisestä vastaava hallituksen jäsen Miina-Anniina Heiskanen.

– Karkeiden arvioiden mukaan Linnanmaan kampuksen joidenkin tilojen vuokra on samalla tasolla kuin Oulun ydinkeskustan kalleimmat liiketilat. Tämä on aiheuttanut sen, että vuokrapolitiikalla on turhan suuri vaikutus yliopiston tilapäätöksiin, Heiskanen sanoo.

Oulun yliopiston Linnanmaan kampus sijaitsee noin 6 kilometrin päässä Oulun keskustasta.

Kaikkia tiloja ei voida käyttää. Valtteri Johansson

Suomen yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Mauno Sievänen on kuitenkin eri mieltä vuokrien suuruudesta. Sieväsen mukaan Suomen yliopistokiinteistöjen ja yliopiston ohjausvälineenä käyttämä sisäinen vuokra sekoitetaan keskenään.

– Vuokramme eivät ole korkeita. Kokonaisvuokramme on tilastollisesti hyvin vertailukelpoinen ja keskivuokramme on noin 12 euroa neliöltä, Sievänen kertoo.

Sievänen sanoo, että yksi SYK:n tehtävä on myös kiinteistö- ja tilariskin hallinta ja hajautus. Hänen mukaansa ilman riskien hajautusta moni yliopisto olisi todella suurissa taloudellisissa vaikeuksissa esimerkiksi, jos tiloihin tulee ongelmia tai yliopisto haluaa päästä niistä eroon.

– Tätä asiaa on vain osattava katsoa tarpeeksi kaukaa ja useasta näkökulmasta.

Kaikkien yliopistojen talousjohtajat eivät koe SYK:n vuokria liian korkeiksi.

– Suomen yliopistokiinteistöjen vuokrat on sidottu elinkustannusindeksiin ja kiinteistöjen ylläpidon kustannusindeksiin. Tässä kontekstissa neliövuokrat ovat kohtuullisia alueen markkinahintoihin nähden, kommentoi Oulun yliopiston talousjohtaja Pirjo Kytösalmi.

– Tampereen yliopistolla on myös muita vuokranantajia ja katsomme, että SYK:n perimät vuokrat ovat verrannollisia vastaavan kaltaisten tilojen vuokriin, kertoo Tampereen yliopiston talousjohtaja Päivi Mäntysaari.

"Kaikki pienentävät tilojaan"

Saman huolen Kalle Parviaisen ja Miina-Anniina Heiskasen kanssa jakavat myös Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat Valtteri Johansson ja Irina Garnets.

– Yliopistossa jokainen tiedekunta joutuu maksamaan omista tiloistaan. Nyt on käynyt niin, että kaikki pienentävät omia tilojaan, koska ei ole varaa maksaa kaikista tarpeellisista tiloista, Johansson kertoo.

Esimerkiksi arkkitehtien tilojen vierestä alkaa käytävä, jonka varrella on paljon tyhjää tilaa.

– Käytävän eteen on laitettu penkki pitkittäin merkiksi siitä, ettei sinne saa mennä. Käytävät ovat tyhjiä ja niiden varrella on luokkatiloja, sekä vessoja, joiden oviin on laitettu lappuja ei käytössä -lappuja, Irina Garnets kertoo.

– Tilojen käyttöä yritetään tehostaa, mutta se on mennyt ihan absurdiksi, Garnets jatkaa.

Mauno Sieväsen mukaan Linnanmaan kampuksen tyhjille tiloille pohditaan erilaisia käyttötarkoituksia.

– Etsimme tiloihin tieto- ja tutkimusintensiivisiä yrityksiä sekä uusia kampuskonsepteja elävöittämään kampusta.

Kun arkkitehtuurin tiedekunta siirrettiin keskustasta noin vuosi sitten Linnanmaalle, oli tiedekunnalla suuri huoli vuokrasta (Oulun ylioppilaslehti).

– Huhuttiin, että vuokrataso kasvoi reilusti. Se raha on pois esimerkiksi opetuksesta.

Mihinkään ei kannata sijoittaa, koska se maksaa liikaa. Kalle Parviainen

SYK:n toimitusjohtaja Mauno Sieväsen mukaan keskustan rakennukset olivat monelta osin peruskorjauksen tarpeessa.

– Lähtökohtana on turvalliset ja terveelliset tilat. Nämä yliopisto pystyi tarjoamaan kampukselta kokonaistaloudellisemmin, Sievänen selventää.

Nyt arkkitehdeille rakennetaan uusia työtiloja Linnanmaalle.

Piirtoheittimiä ja putkitelevisioita

Arkkitehtiopiskelijat eivät ole ainoita, joita uudet tilaratkaisut ja sitä kautta vuokrat vaikuttavat.

Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa humanistisen tiedekunnan ja kasvatustieteiden tiedekunnan nykyisiin tiloihin vuonna 2019. Humanistien on määrä muuttaa ensi vuonna noin 6 000 neliötä nykyistä pienempiin tiloihin. Nykyiset tiedekunnan tilat on 15 000 neliömetriä, ja uudet on 9 000 tuhatta neliötä.

– Nykyisissä vanhoissa tiloissa tämä on näkynyt niin, että mitään ei kannata uusia tai mihinkään ei kannata sijoittaa, koska se maksaa liikaa, Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen Kalle Parviainen kertoo.

Oulun yliopiston professori Paula Rossin mukaan luento- ja seminaarisalien määrä vähenee remontin myötä. Rossi suhtautuu kuitenkin uusiin tiloihin positiivisin mielin.

– Joudumme toki muuttamaan pienempiin tiloihin, mutta vuokrat pienenevät samalla, hän kertoo.

Lähtökohtana on turvalliset ja terveelliset tilat. Mauno Sievänen

Parviaisen kuuden vuoden opiskelun aikana esimerkiksi luentosalien digitaalisiin järjestelmiin ei ole juurikaan koskettu.

– Itse asiassa meillä on useissa luokissa vielä piirtoheittimiä, putkitelkkareita ja VHS-nauhureita. Onneksi niitä ei juurikaan käytetä enää, Parviainen sanoo.

Humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen Kalle Parviaisen mukaan kuitenkin positiivisiakin asioita on.

– Emme esimerkiksi joudu muuton takia väistötiloihin, toisin kuin vuosi sitten Linnanmaalle muuttaneet arkkitehtiopiskelijat, joiden uudet tilat ovat valmiit nyt vuodenvaihteessa – eli sopivasti vuoden liian myöhään.

Lue lisää:

Suomen Yliopistokiinteistöjä syytetään korkeista vuokrista – "Kyseessä on erityiskohde"

Lainoja on myönnetty yhtiöille, jotka toimivat muun muassa Bermudalla, Kyproksella, Panamassa, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Caymansaarilla ja Mansaarella.

Yhtiöiden todelliset omistajat ovat kuitenkin lähinnä Pohjois-Euroopassa kuten Norjassa toimivia yrityksiä. Tämä ilmenee Paratiisin paperit -nimellä tunnetun jättimäisen tietovuodon asiakirjoista.

Varustamoala on veroparatiisien käytössä edelläkävijöiden joukossa. Nykyisin valtaosa suurista tankkereista, risteilyaluksista ja muista laivoista seilaa jonkin veroparatiisimaan lipun alla. Alalla puhutaan niin sanotuista mukavuuslippumaista.

Mukavuuslipun alla olevien alusten todellista omistajista on vaikea saada selvyyttä. Usein aluksissa rikotaan työsuojelu- ja ympäristömääräyksiä ja niissä saattaa olla moninkertainen kirjanpito.

Nordea: ”Alan käytäntöjä noudatetaan”

Keväällä 2016 niin sanotuista Panaman papereista kävi ilmi, että Nordea oli auttanut satoja asiakkaitaan perustamaan yhtiöitä veroparatiiseihin. Uusi tietovuoto, taas osoittaa, että Nordean Pohjoismaisilla konttoreilla on hyvin merkittäviä laina-asiakkaita veroparatiiseissa.

Nordean viestintäosaston mukaan pankki on noudattanut alan normaaleja käytäntöjä varustamolainoja myöntäessään.

– Nordea antaa luottoja monilla toimialoilla toimiville yrityksille, myös Pohjoismaiden ulkopuolella. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat kansainväliset laivanvarustamot. Kansainvälisessä merenkulussa ja varustamotoiminnassa olevat yhtiöt toimivat maailmanlaajuisesti, ja on alan normaali käytäntö, että yhtiöillä on yhtiörakenteita myös offshore-alueilla ja aluksia, jotka on rekisteröity erilaisiin avoimiin kansainvälisesti tunnustettuihin alusrekistereihin.

Veroparatiisien käyttö ei ole laitonta, kunhan siihen liittyvät mahdolliset tulot ilmoitetaan verottajalle.

– Verotus ei ole ratkaiseva tekijä rekisteröintimaan valinnassa, sillä shipping-yhtiöt eivät yleensä ole tuloverovelvollisia, missä tahansa ne toimivatkin. Tämä koskee kaikkia suuria eurooppalaisia merenkulkuvaltioita, Nordeasta todetaan Ylelle.

Varustamolainat ovat Nordealle miljardibisnes

Paratiisien papereista löytyy kymmenittäin lainasopimuksia ja laivojen omistamiseen perustettujen yhtiöiden asiakirjoja. Joissain tapauksissa asiakirjoissa vain viitataan ”Nordean lainaan”, mutta ei kerrota summaa tai sopimuksen tekohetkeä.

Ylen hallussa olevat lainasopimukset osoittavat, että Nordea on myöntänyt veroparatiisiyhtiöille lainoja laivojen hankintaan ja esimerkiksi öljynporauslauttojen rakentamista varten viiden miljardin euron verran. Lainat on myönnetty pääosin 2000-luvulla.

Nordea kuitenkin kertoo, että summa on itse asiassa paljon suurempi.

– Nordean shipping- ja offshore-lainasalkku oli vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä kooltaan noin 9,9 miljardia euroa. Nordeaa koskevat samat kansainväliset säännökset kuin sen kilpailijoitakin. Nordeaa koskevat myös asiakkaan tuntemista koskevat säännökset. Kansainväliset valvontaviranomaiset seuraavat tarkasti kaikkien kansainvälisten rahoittajien toimintaa, myös Nordean. Valvojat edellyttävät läpinäkyvyyttä sekä kaikkien lakien, säännösten ja verovaatimusten noudattamista”, Nordean viestinnästä kerrotaan.

Varustamot perustavat usein veroparatiisiin yhtiön jokaista omistamaansa alusta varten.

Asiakirjoista käy ilmi, että joissain tapauksissa näiden yhtiöiden omistajana toimii Nordea itse. Tämän käytännön avulla pankki pienentää luotonantoon liittyviä riskejään. Mikäli varustamoyhtiö ei pysty maksamaan lainaa takaisin, niin pankki voi myydä lainan takuuna olevan laivan.

Kun laina on maksettu takaisin pääosin tai kokonaan, Nordea siirtää veroparatiisiyhtiön ja samalla sen hallussa olevan laivan varustamoyhtiön todellisille omistajille.

Näin Nordea kytkeytyy veroparatiisien kautta tehtyihin järjestelyihin hyvin tiukasti - pankki on niistä tietoinen ja myös aktiivisesti ketjuttaa omistuksia veroparatiisiyhtiöiden kautta.

”Veronkiertoa ja vastuunpakoilua”

Merimiesten ammattiliiton Suomen Merimies-Unionin mukaan varustamoyhtiöt kiertävät veroparatiisiyhtiöiden avulla verojen lisäksi lakeja. Alalla on törmätty usein tilanteisiin, joissa varustamon todellisia omistajia ei ole saatu selville monimutkaisten omistusketjujen takia.

Merimies-Unionin puheenjohtajan Simo Zittingin mukaan mahdolliset verohyödyt ovat vain yksi syy käyttää veroparatiiseja.

– Mukavuuslippumaiden käyttöön liittyy veronkiertoa, vastuunpakoilua, työsuhde-etujen välttelyä ja monia muita ongelmia”, Zitting toteaa. Hänen mukaansa Merimies-Unioni joutuu aika ajoin selvittelemään erilaisissa riitatilanteissa laivojen todellisia omistajia. Usein tämä on osoittautunut lähes mahdottomaksi.

– Omistusketjut voivat kulkea useiden veroparatiisien kautta. Laivoilla voi olla kaksin- tai kolminkertaisiakin kirjanpitoja ja erilaisia versioita asiakirjoista. Joskus omistaja selviää esimerkiksi vakuuspapereista, joissa saattaa olla aivan eri yhtiön nimi kuin virallisissa omistuspapereissa”, Zitting sanoo.

Merimies-Unioni on käyttänyt selvityksissä apunaan myös muun muassa alaan erikoistuneen brittiläisen asianajotoimiston palveluita. Silti kaikissa tapauksissa yhtiön todelliset omistajat eivät selviä.

Zittingin mukaan pahimmillaan anonyymien veroparatiisiyhtiöiden käyttö voi mahdollistaa räikeitäkin väärinkäytöksiä.

– Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa tapahtuu öljyonnettomuus tai jokin muu ympäristökatastrofi. Todellisia vastuunkantajia saattaa olla näissä tilanteissa hyvin vaikea löytää. Kuka vastaa esimerkiksi vahingonkorvauksista, jos omistajia ei pysty selvittämään”, Zitting kysyy.

Mikä määrittää aluksen kotimaan?

Maailmankaupasta peräti 90 prosenttia kuljetaan laivoilla, joten varustamoala on eräällä tavalla verisuonisto, joka pitää maailmantalouden liikkeessä.

Varustamoala on luonteeltaan kansainvälistä. Mikä on oikeastaan laivan kotimaa kun se on jatkuvasti liikenteessä maailman merillä?

– Todellisuudessa laivat eivät välttämättä ole käyneet ikinä siinä maassa, johon ne ovat rekisteröity, Zitting sanoo.

Varustamoalalla on tavallista, että yhtiön osakkeenomistajat ovat esimerkiksi Euroopassa, laivat seilaavat vaikka Bermudan lipun alla, työntekijät ovat Filippiineiltä ja yhtiö kuljettaa rahtia Aasian ja Yhdysvaltojen välillä.

Mukavuuslippumaiden käyttö on jo niin yleistä, että siitä on tullut eräällä hyvällä hyväksytty normi. Zittingin mukaan alan työntekijäjärjestöissä sekä esimerkiksi YK:n alaisessa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä teemaan palataan kyllä jatkuvasti.

Lähinnä ongelmaan on kuitenkin pyritty puuttumaan työntekijöiden ja vastuunkantajien näkökulmasta – eli kuinka varmistetaan, että alalla maksetaan edes sovittuja minipalkkoja, huolehditaan muista eduista tai kuka on vastuussa esimerkiksi ympäristötuhon sattuessa.

– Jos palkka maksetaan sovitusti ja muista eduista huolehditaan, ei työntekijälle sinänsä ole merkitystä, kuka ja mitä kautta aluksen omistaa”, Zitting sanoo.

Lue myös:

Valtion kehitysrahasto Finnfund on sijoittanut kahdeksan miljoonaa euroa veroparatiisiyhtiöön

Tällainen yhtiö on jättimäinen veroparatiisipalveluja tarjoava Appleby

Britannian kuningashuone on tehnyt miljoonasijoituksia veroparatiisien kautta

Tietovuodossa satoja suomalaisnimiä – miksi kaikkia ei julkaista? Seitsemän vastausta Paratiisin papereista

Paratiisin paperit: Trumpin ministerillä liiketoimia Putinin lähipiirin kanssa

Seinäjokelainen Mari Latvala tunnustautuu joulufaniksi. Kolmen lapsen äiti nauttii joulutunnelman ja joulun odotuksen tunnelman tekemisestä erityisesti lapsilleen.

– Joulu on vain yksi päivä. On oikeus nauttia sen tunnelmasta vähän pidempäänkin, Mari sanoo.

Nyt, kun jouluun on 48 yötä, sosiaalinen media pursuaa jo ideoita jouluaskarteluiksi, -koristeluksi ja -leipomuksiksi.

Yksi tämän joulun jouluaskarteluvillityksistä on tonttuovi. Pieni miniatyyriovi, joka rakennetaan seinänviereen sopivalle paikalle tonttujen tulla ja mennä.

– Siitä pikkuiset tontut pääsevät sisälle kurkkimaan kilttejä lapsia ja aikuisiakin. Se on joulun satua, Mari Latvala kertoo.

Näkyykö jalanjälkiä?

Askartelu- ja sisustusbloggaajan tonttuovi on tehty kotoa löytyneistä tarvikkeista. Mari Latvala muistuttaa, että vain mielikuvitus on rajana ovia rakennettaessa.

– Puu on hyvä materiaali ja esimerkiksi jäätelötikut. Pahvistakin saa, Mari ideoi tonttuoven materiaaleja.

Joku sijoittaa ovensa vähän lattiatason yläpuolelle, jolloin sinne voidaan tarvita portaat. Toinen ripustaa oven viereen postilaatikon.

Kannattaa miettiä, onko ovi (ja tonttu) syytä suojata pieniltä uteliailta käsiltä ja tassuilta.

Yksi on kuitenkin varma, oven taakse ei tarvitse tehdä reikää seinään.

– No, saa tehdä reiän, mutta ei tarvitse. Tontuthan pääsevät pelkästä ovestakin, Mari nauraa.

Mari Latvala on aina tykännyt käsillä tekemisestä ja näpertelemisestä, siksi tonttuovikin piti kokeilla. Nyt perheessä jännitetään, näkyykö oven lähistöllä tonttuja.

– Olen sanonut, että katselkaa, näkyykö pieniä jalanjälkiä missään.

Kuvaa meille tonttuovesi

Pikkuruisen tontun ovi saa olla pikkuruinen tai isompi. Lapsen tai aikuisen tekemä. Tonttu osaa kyllä tulla kaikenlaisista ovista.

Lähetä meille kuva tonttuovestasi oheisen linkin kautta tai osoitteeseen: pohjanmaa@yle.fi. Voit myös käyttää Twitterissä tai Instagramissa tunnistetta #yletonttuovi.

Ennen kuvan lähettämistä, lue Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt täältä.

WASHINGTON Kirjeenvaihtajakauteni Yhdysvalloissa alkoi elokuussa haipakalla. Tein tiiviiseen tahtiin neljä reissua: Auringonpimennykseen Oregoniin, tulvivaan Houstoniin, hirmumyrskyn keskelle Miamiin ja Minnesotaan.

Etäisyydet Yhdysvalloissa ovat suuria. Suora lento Washingtonista Portlandiin Oregoniin kestää viisi tuntia 45 minuuttia. Lentokentät ovat kaukana tapahtumapaikoista, joten autossakin olen tänä syksynä istunut enemmän kuin tarpeeksi.

Vähemmästäkin saisi selän kipeäksi. Tällä kertaa se äityi kunnolla eikä ibuprofeenista ollut mihinkään. Oli mentävä lääkärille.

Washingtonissa ei ole vaihtoehtoa yksityiselle vastaanotolle. Valtion sairausvakuutusohjelma Medicaid kattaa pääkaupunkiseudulla vain neuvolapalvelut ja välttämättömän sairaanhoidon. Ketään ei jätetä kuolemaan julkisen sairaalan oven eteen, mutta potilas potkitaan pihalle heti, kun hän pysyy pystyssä.

Barack Obaman terveydenhuoltouudistus tuli siis tarpeeseen. Se pakottaa vakuutusyhtiöt antamaan huokean vakuutuksen myös vähävaraisille. Näin on saatu parikymmentä miljoonaa köyhää amerikkalaista sairausvakuutuksen ja jopa ennaltaehkäisevän terveydenhoidon piiriin.

Nykyinen presidentti Donald Trump haluaa kaataa Obamacaren. Trumpin kaatohanke ei ole edennyt kongressissa, mutta sillä on paljon kannattajia. Oman selkäepisodini takia ymmärrän nyt heitäkin.

Yhdysvaltalaiset ovat tottumattomia byrokratiaan. Joko sitä ei ole lainkaan tai sitä on paljon.

Obamacare on kasvattanut byrokratiaa. Lääkärit ovat valittaneet, että turha paperisota on ruuhkauttanut jopa poliklinikoita.

Washingtonissa vitsaillaan, että yksi lääkäri työllistää kaksi lakimiestä.

Lääkäriaseman vastaanottoapulainen sanoi puhelimessa ensimmäiseksi, ettei klinikalla ole vakuutusyhtiöyhteyksiä eli potilaan on itse haettava korvauksensa, jos on oikeutettu niihin. Minulle se sopi, koska olen suomalainen lähetetty työntekijä – niinpä aika järjestyi helposti.

Washingtonissa vitsaillaan, että yksi lääkäri työllistää kaksi lakimiestä. Täytin odottaessa kuusi sivua kaavakkeita. Niiden perusteella lääkäriasema ei ole vastuussa juuri mistään.

Muutkin potilaat täyttivät kaavakkeita. Sen lisäksi heiltä kysyttiin suullisesti vakuutusohjelmasta.

Pääsin lääkärin puheille puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Lääkäri alkoi koputella polviani, joten otin ohjat ja kerroin vanhan urheiluvamman vihoittelevan.

Lääkärin mielestä vaatimani ”pain killer” eli säryn varmasti tappava lääkitys olisi tässä vaiheessa liioittelua: Koska vaikutin hyväkuntoiselta ja sitä kilpailutaustaakin on vuosikymmenten takaa, hän päätti laittaa metyyliä. Sain kortisonikuurin.

Lääkkeet piti hakea saman rakennuksen alakerrassa sijaitsevasta sopimusapteekista, jossa apteekkarin tiskille oli jonoa.

Tiskillä käytiin taas vakuutusasiat läpi. Apteekkari tarkasti tilauksen tietokoneelta ja pyysi odottamaan, kunnes hän kutsuu nimeltä.

Minä ja kymmenkunta muuta tuskastunutta odotimme pitkään. Katselimme apteekin sisäikkunan läpi, kuinka lääkkeitä tuotiin hissukseen muovipusseissa, jotka laitettiin roikkumaan takaseinän naulaan.

Köyhän tai kiireisen ihmisen ei kannata sairastua Washingtonissa, sillä jopa minun läpihuutojuttuni kesti matkoineen neljä tuntia. Maksoin kymmenen minuutin jutustelusta 260 dollaria ja lääkkeistä 60 dollaria.

P.S. Testataanko veteraanikisoissa? Valittamisen vastapainoksi on nimittäin myönnettävä, että kuuri auttoi. Eikä pelkästään kipuun, sillä tunsin viikon jälkeen oloni vahvaksi kuin mörssäri!

Korjaus 6.11.2017 kello 18.45: Metyyliprednisolone on kortisonijohdannainen lääke eikä steroidi. Jutussa väitettiin ensin virheellisesti, että metyyliprednisolone olisi steroidi.

Soitonopettaja Johanna Hasu törmäsi oppimisvaikeuksiin 90-luvun lopussa ollessaan opettajana Mikkelin musiikkiopistossa. Pääsytestien kautta valikoituneet oppilaat olivat motivoituneita ja harjoittelivat ahkerasti. Silti osalle heistä oppiminen oli hankalaa ja eteneminen opinnoissa hidasta.

– Oppilaat sanoivat treenaavansa ahkerasti, eikä minulla ollut mitään syytä sitä epäillä. Silti näillä oppilailla oppiminen oli hitaampaa ja hankalampaa kuin jollekin toisille samalla motivaatiolla ja innolla varustetuille. Siinä kohtaa huomasin, etteivät soitonopettajana saamani taidot riittäneet, vaan tarvittiin jotain muuta lisäksi, sanoo nykyisin Pohjois-Kymen musiikkiopiston apulaisrehtorina toimiva Johanna Hasu.

Tästä syystä Johanna Hasu alkoi opiskella kasvatustiedettä ja myöhemmin erityispedagogiikkaa avoimessa yliopistossa. Lopulta hän teki Jyväskylän yliopistolle väitöskirjan, joka käsitteli oppimisvaikeuksia.

Hasun väitöskirjan ydin on, että oppimisvaikeudet ovat voitettavissa. Tärkeässä roolissa on opettajan ja oppilaan kahdenkeskinen opetustilanne.

– Voidaan edetä oppilaan vaatimusten mukaisesti, ja mikäli jokin asia on vaikea, otetaan käyttöön toinen keino sen opettamiseen, sanoo Johanna Hasu.

Jos kirjaimet hyppivät silmissä, hidastuu soiton oppiminen

Johanna Hasun väitöskirja käsittelee oppimisen vaikeuksia pianonsoiton opiskelussa. Testiryhmänä toimi 27 lasta ja nuorta. Heille tehtiin erilaisia testejä, joilla pyrittiin löytämään mahdollisia vaikeuksia lukemisessa. Näitä tuloksia verrattiin sitten soiton oppimiseen.

– Lukivaikeutta on olemassa monenlaista. Sanasokeutta ja kirjainten hyppimistä silmissä. Toisilla taas kirjaimet eivät hypi, mutta lukeminen on hidasta.

Vaikeudet lukemisessa näkyvät myös soiton oppimisen hitautena.

– Asioiden omaksuminen on hankalaa. Joillakin voi myös ihan käytännössä nuotit hyppiä silmissä. Silloin voidaan ottaa avuksi esimerkiksi tarkoitukseen sopivia lukikalvoja, jotka suoristavat rivit, sanoo Johanna Hasu.

Yksittäisiä nuotteja voi suurentaa

Mahdollisesta oppimisvaikeudesta ei Johanna Hasun mukaan kannata tehdä numeroa.Sen sijaanuusi asia pitäisi pystyä opettamaanoppilaalle usealla eri tavalla, jos siihen tulee tarve.

– Käytetään esimerkiksi suurennettuja nuotteja ja tuunataan niitä periaatteella leikkaa-liimaa-askartele. Unohtamatta tietenkään nykytekniikkaa, kuten tablettia. Sen avulla yksittäisten nuottien suurentaminen on helppoa.

Vanhempien kannattaa myös rohkeasti kertoa opettajalle, mikäli lapsen oppimisvaikeus on tiedossa tai sellainen tulee ilmi jossakin vaiheessa. Johanna Hasu

Koska soitonopiskelu aloitetaan useimmiten hyvin nuorena, eivät oppimisvaikeudet ole välttämättä tiedossa. Ne saatetaan havaita vasta, kun nuori menee lukioon.

– Koko ala- ja yläkoulu saattaa mennä niin, että oppilas pärjää hienosti, vaikka lukivaikeus olisi olemassa. Opettaja ei siis voi aina tietää, onko oppilaalla oppimisen vaikeutta.

Oppiminen vaatii aikaa

Hasu suositteleekin opetuksessa alusta lähtien mahdollisimman monen aistikanavan käyttöä.

– Kuulo-, näkö- ja tuntoaisti. Pianistilla tärkeä on katseen kohdistaminen sormista nuottiin ja olisikin hyvä ottaa se nuotti mukaan opetukseen heti alkuun, vaikkei siitä vielä ymmärtäisikään.

Hän korostaa, että oppiminen vaatii aikaa. Hermostua ei kannata, ei oppilaan eikä opettajan.

– Kokeneella soitonopettajalla on paljon kikkoja taskussaan ja niitä kannattaa rohkeasti ottaa käyttöön. Vanhempien kannattaa myös rohkeasti kertoa opettajalle, mikäli lapsen oppimisvaikeus on tiedossa tai sellainen tulee ilmi jossakin vaiheessa.

Sisäinen motivaatio kaikkein tärkeintä

Hasun esille tuomat keinot saattavat helpottaa myös niiden oppilaiden oppimista, joilla ei ole oppimisvaikeuksia. Eikä keinovalikoima ole sidottu pelkästään pianoon, vaan siitä voi hyötyä vaikka instrumentti olisi kitara.

– Osa on toki ihan spesifisiä juttuja, kuten juuri tuo pianistin katseen siirtäminen. Esimerkiksi huilua soittaessa on aika vaikea katsoa omia sormia samalla kun soittaa.

Johanna Hasu sanoo, että soiton opiskelun ei pidä missään nimessä kaatua oppimisvaikeuksiin.

– Tärkein eteenpäin vievä voima on kuitenkin sisäinen motivaatio. Sen ollessa kunnossa päästään niistä hankalista paikoistakin yli. Opettaja voi motivoida vaikkapa kappalevalinnoilla.

Väitöskirjaan ei voinut sisällyttää varsinaista opetusopasta suuren tutkimusmateriaalin vuoksi, mutta sellainen on kuitenkin tulossa.

– Tarkoitus olisi tehdä aiheesta oppikirja. Heti kun tästä väitöksestä toivun, naurahtaa Johanna Hasu.

Johanna Hasun väitöskirja _Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä. Oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa - oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja _tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa28. lokakuuta.

Joukko aikuisia juoksee ympäri salia, joka on täynnä erilaisia esteitä. Reitti kulkee hyppyjen kautta seinälle, jota vasten yritetään ponnistaa mahdollisimman korkealle. Parkour Akatemia Kuopion aikuisten ryhmätunnilla tarvitaan voimaa ja tasapainoa.

Mukana juoksemassa on 40-vuotias Piki Lappalainen, joka huomasi heti parkourin aloitettuaan, miten huonossa kunnossa hän oli. Lappalainen ei ollut harrastanut liikuntaa aikaisemmin elämänsä aikana.

– Ensimmäisen tunnin alkulämmittelyssä tuntui sille, että oli aivan maitohapoilla.

Parkourissa hypitään paljon ja sekin sopii 40-vuotiaalle. Aina välillä tunnilla sattuu pieniä kolhuja, mutta yhtään murtumaa ei ole vielä tullut.

– Ihan vielä ei kantti kestä näihin kaikkiin temppuihin, nauraa Lappalainen.

Nyt muutaman aikuisten tunnin jälkeen Piki Lappalainen on edelleen hyvällä fiiliksellä mukana. Oikeat parkour-temput tuntuivat ensin raskailta, mutta mottona hänellä on, että kaikki sujuu, kun ei ota paineita tekemisestä.

– Voi mennä oman tahdin ja kunnon mukaan ja kun ottaa vähän huumorilla niin kaikki sujuu hyvin.

Piki Lappalainen on huomannut olevansa parkour-tunnin jälkeen virkeämpi kuin muulloin. Olotila on saanut miettimään, löytyisikö arjesta lisää aikaa liikkumiseen.

Parkour kehittää tasapainoa

Parkour on vaativa laji, joka edellyttää myös rohkeutta. Se parantaa tasapainoa ja kasvattaa lihasvoimaa. Varsinkin ponnistusvoima kasvaa hyppiessä.

Terveysliikunnan dosentti Mika Venojärvi Itä-Suomen yliopistosta tietää tutkimuksen, jossa verrattiin parkourharrastajia, voimistelijoita ja voimaharjoittelijoita. Tutkimuksessa huomattiin, että parkouria harrastavilla on korkeimmat hyppykorkeudet.

Parkour kehittää myös tasapainoa ja erilaiset tasapainoharjoitukset ovat olennainen osa harjoituksia. Tasapaino on erilainen eri ihmisillä luonnostaan, ja se voi heikentyä jo 20-vuotiaana.

– Heikkoon tasapainoon auttaa jo kävely metsässä. Epätasaisella alustalla kävellessä joutuu koko ajan eri aisteilla tunnistamaan tasapainoa ja korjaamaan asentoa, Venojärvi neuvoo.

Yksinkertainen testi kertoo, mikä oman tasapainon tilanne on. Testissä seisotaan yhdellä jalalla. Toisen jalan jalkaterä lepää seisovan jalan sisäpuolen säärtä vasten. Tässä asennossa pitäisi pystyä olemaan minuutin ajan.

Oma laji löytyi sattumalta

Kuopiolainen Piki Lappalainen päätyi harrastamaan aikuisten parkouria perheryhmän kautta. Kaikki lähti liikkeelle vuosi sitten, kun Lappalaisen perheessä mietittiin juuri koulunsa aloittaneelle pojalle uutta harrastusta. Eri vaihtoehtoja punnitessaan Lappalaiset huomasivat, että Parkour Akatemia oli aloittanut juuri toimintansa Kuopiossa.

Kävi kuitenkin niin, että lasten ryhmät olivat siinä vaiheessa syksyä täynnä, joten vaihtoehdoksi tuli perheryhmä. Kauden aikana Lappalainen huomasi, kuinka Parkour alkoi tuntua omalta lajilta. Ja kun Parkour Akatemia Kuopion toiminta alkoi taas tänä syksynä, päätti Lappalainen mennä mukaan aikuisten ryhmään.

Helsingin pörssissä noteeratun kaivosalan yhtiön Afarak Groupin kroatialainen suuromistaja on asiakirjojen perusteella salannut todellisen päätösvaltansa yhtiössä vuosia. Menettelyn takia Danko Končar on saattanut syyllistyä arvopaperimarkkinarikokseen.

Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin osake noteerataan Helsingin ja Lontoon pörsseissä. Yhtiöllä on lähes 7 000 suomalaista osakkeenomistajaa.

Keskusrikospoliisi tutkii Končaria ja hänen omistusjärjestelyjään. Häntä epäillään ainakin sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Kroatialainen on kiistänyt syyllistyneensä mihinkään rikokseen.

Ylen hallussa oleva asiakirja-aineisto paljastaa kuitenkin Končarin kyseenalaisia toimintatapoja. Končar on hyödyntänyt myös useita veroparatiisiyhtiöitä.

Valtataistelu suomalaisten pienomistajien ja kroatialaisen omistajan välillä on viime kuukausina koventunut. Suomalaiset osakkeenomistajat ovat vaatineet Koncaria lunastamaan heidän osakkeensa huomattavasti pörssikurssia kovempaan hintaan.

Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtajan Timo Rothoviuksen mielestä vyyhti on Suomen oloissa erittäin ”harvinainen”. Rothoviuksen mielestä Afarakin tapaus voi jopa tahrata koko Helsingin pörssin mainetta.

Jättikauppoja kroatialaisen omistajan rahoilla

Paratiisin papereiksi nimetty vuoto paljastaa, että Končarilla on selvästi kerrottua suurempi vaikutusvalta yhtiössä. Virallisesti Končar omistaa yhtiöstä noin 27 prosenttia, mutta todennäköisesti hänellä on ollut määräysvalta jopa yli 70 prosenttiin osakkeista.

Paratiisin papereiden ohella MOT on saanut käsiinsä Afarakin sisäisiä sähköposteja ja tiliotteita, jotka paljastavat Afarakin osakkeilla tehtyjä hämäriä osakekauppoja. Asiakirjojen mukaan Koncar on myöntänyt lähipiirilleen miljoonalainoja, jotta he voisivat ostaa Afarakin osakkeita.

Afarakin omistus on piilossa julkisuudelta, koska jopa 60 prosenttia omistajista kätkeytyy hallintarekisterin taakse.

Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori, Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius katsoo, että on epätavallista, että pienessä pörssiyhtiössä niin suuri osa omistetaan hallintarekisterin kautta.

– Epätietoisuus oikeista omistajista lisää riskiä. En ostaisi osakkeita yhtiöstä.

Omistusketju päätyy panamalaiseen säätiöön

Danko Končar on erittäin harvoin julkisuudessa esiintynyt miljonääri, jolla on tiettävästi satojen miljoonien eurojen omaisuus. Afarakin lisäksi hän omistaa osuuksia muissa kaivosyhtiöissä, lomakohteita Kroatiassa ja esimerkiksi uusiutuvan energian yhtiöitä.

MOT kertoi Koncarin roolista jo toukokuussa 2010 esitetyssä ”Ruukin ryöstö” -ohjelmassa.

Končarin yritysimperiumin laajuuteen tuovat lisävalaistusta Paratiisin ja Panaman paperit sekä Maltan kaupparekisteri.

Niiden perusteella muodostuu kuva salamyhkäisistä omistusjärjestelyistä. Končar omistaa tai käyttää käytännössä määräysvaltaa jopa kymmenissä veroparatiisiyhtiöissä esimerkiksi Caymansaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Maltalla ja Bermudalla.

Yhtiöiden virallisina omistajina on usein Končarin vaimo, serkku tai muita sukulaisia.

Asiakirjojen mukaan Končar kutsuu yhtiöiden nimellisiä omistajia ”sotilaiksi”, joille on annettava tarkat neuvot siitä, miten yhtiöitä ja niiden hallussa olevaa omaisuutta tulee hoitaa.

Končar on allekirjoittanut usein erilaisia sopimuksia yhtiöiden puolesta, vaikka ei niitä virallisesti omistakaan. Ylellä on hallussaan esimerkiksi lähes 20 miljoonan euron lainasopimus, joka liittyy useiden arvokiinteistöjen hankintaan Lontoosta. Sen Danko Končar on allekirjoittanut viiden yhtiön puolesta.

Merkittävä osa asiakirjoista sisältyy Paratiisin papereihin, jotka vuodettiin saksalaiselle Süddeutsche Zeitung-lehdelle. Se jakoi aineiston edelleen kansainväliselle toimittajajärjestölle ICIJ:lle, jonka jäsen Ylen MOT:n toimittaja on.

Selvityspyyntö Finanssivalvonnalle

Suomalaisomistajat ovat pyytäneet Finanssivalvontaa selvittämään, onko Končarin omistus Afarakissa ollut jossain vaiheessa suurempi kuin mitä hän on virallisesti kertonut.

Jos Končar lähipiireineen omistaa tai on omistanut yli 30 prosenttia yhtiöstä, olisi hänen pitänyt tehdä lunastustarjous kaikista osakkeista.

Suomalaissijoittajat (Talouselämä) esittivät Finanssivalvonnalle syyskuussa lähettämässään vaatimuksessa, että Končarin tulisi lunastaa Afarakin osakkeet 2,5 euron kappalehintaan. Tämä on yli kaksinkertainen yhtiön nykyiseen pörssikurssiin verrattuna.

Yhtiön suurimmat suomalaisomistajat ovat Ruukki Groupin perustajat Markku Kankaala ja Esa Huttunen, sekä joensuulainen liikemies ja sijoittaja, Tokmannin perustaja Kyösti Kakkonen.

Toimistopäällikkö Sari Helminen Finanssivalvonnan markkinavalvontaosastolta kutsuu tapausta ”poikkeukselliseksi”.

– Tarjousvelvollisuus on keskeinen sääntö sijoittajan suojan kannalta. Helminen ei osannut sanoa, koska Finanssivalvonnan päätös asiassa valmistuu.

Ruukin juuret Pohjanmaalla

Ruukin yrityskylässä Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoen varrelta löytyy vanha ruukkialue, joka oli teollisessa käytössä jo 1600-luvun lopulla. Sinisen puutalon ulkoseinällä on edelleen tuttu nimi: Ruukki Group.

Yhtiön taival alkoi, kun Esa Hukkanen ja Markku Kankaala perustivat sahateollisuusyhtiön Ruukki Groupin vuonna 1992. Toimintaa ei yhtiöllä enää juuri ole Suomessa.

Yhtiö tuli tutuksi suomalaisille 2000-luvun alun vaalirahakohussa. Tuolloin yhtiön suuromistajia olivat liikemiehet Ahti Vilppula ja Kai Mäkelä. Kun yhtiön suurimmaksi omistajaksi tuli Vilppulan vanha tuttu Danko Končar, yhtiön nimi muutettiin Afarakiksi. Yhtiön pääkonttori siirtyi Maltalle.

– Totta kai se eräällä tavalla tuo epävarmuutta, kun ei tiedä ketkä ne muut omistajat on ja mitkä heidän päämääränsä on, sanoo yhä omistajiin kuuluva Esa Hukkanen.

Miljoonien eurojen hämärät rahavirrat

Vuonna 2008 Afarakin suuromistajien joukkoon ilmestyi serbialainen Aida Djakov.

Saman vuoden lokakuussa Končarin bahamalaisyhtiö RCS Trading Limited siirsi Djakoville yhden viikon aikana 7,6 miljoonaa euroa Jerseyn veroparatiisisaarella toimivan UBS-pankin konttorin kautta.

Sähköpostit paljastavat, että Djakoville lainattiin rahaa, jotta hän saattoi ostaa Ruukki Groupin osakkeita. Djakov omistaa Brittiläisillä Neitsytsaarilla Atkey ltd-yhtiön, josta kauppojen myötä tuli Afarakin suuromistaja. Sama kuvio toistui usean eri yhtiön kanssa vuosien varrella.

Juuri ennen kuin Alwyn Smitistä tuli Ruukki Groupin toimitusjohtaja, Danko Koncar maksoi Smitin tilille 11 miljoonaa euroa. Tilinsiirto tehtiin Nordea-pankin kautta.

Rahasiirtoja on tehty Nordean, Evli-pankin ja UBS-pankin kautta.

Evli-pankki reagoi Končarin rahavirtoihin 2011 ja Suomen Finanssivalvonta teki asiasta tutkintapyynnön. Sen seurauksena Keskusrikospoliisi (KRP) aloitti esitutkinnan, jossa selvitettiin onko Končar syyllistynyt arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedotusrikokseen.

Joulukuussa 2016 Helsingin syyttäjänvirasto teki tapauksessa syyttämättäjättämispäätöksen. Yksi perustelu oli, että tiedottamisrikos oli vanhentumassa.

Sisäpiirikauppojen salaaminen jatkuu

Afarakin nykyinen toimitusjohtaja, hollantilainen Guy Konsbruck myi keväällä 2017 oman yhtiönsä osakkeita Afarakille. Kaupasta ei tiedotettu, vaikka kyseessä oli sisäpiirikauppa.

Suomalaiset osakkeenomistajat aikovat valittaa Finanssivalvonnalle myös tästä. Heidän arvionsa mukaan kauppahinta oli yli 200 000 euroa.

– Pörssin sääntöjen mukaan pörssiyhtiön on julkistettava pörssiyhtiön ja sen lähipiirin väliset liiketoimet, jotka eivät ole osa pörssiyhtiön normaalia liiketoimintaa, ellei liiketoimi ole ilmeisen vähämerkityksellinen osapuolten kannalta, Sari Helminen Finanssivalvonnasta sanoo. Toimitusjohtaja kuuluu lähipiiriin.

Finanssivalvonnalle tehdyn tutkintapyynnön mukaan lähipiirikauppa on ”omiaan aiheuttamaan epäilyksiä siitä, onko johto toiminut kaupassa hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla ja yhtiön ja osakkeenomistajien edun mukaisesti.”

MOT:n kysymyksiin vastasi Guy Konsbruckin puolesta Afarak Groupin tiedottaja Jean Paul Fabri. Tiedottaja vahvisti sähköpostissa Konsbruckin ja Afarakin välisen osakekaupan. Afarakin hallitus päätti huhtikuussa 2017 ostaa 15 prosenttia Konsbruckin LL Resources yhtiöstä.

– Ottaen huomioon, että transaktiota pidettiin epäolennaisena, oli neuvottu, että mitään virallista raportointia ei tarvittu, kirjoittaa Fabri.

Afarakin hallituksessa kroatialainen euroedustaja

Euroopan unionin lainsäädännön myötä pankeilla ja muilla finanssialan yhtiöillä on velvollisuus valvoa niin sanottuja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Afarakin hallituksessa istuu kroatialainen europarlamentaarikko Ivan Jakovčić.

Poliitikko voi toimia pörssiyhtiön hallituksen jäsenenä. Veroparatiiseja tutkivan ja oikeudenmukaista verotusta ajavan kansalaisjärjestö Tax Justice Networkin asiantuntijan Alex Cobhamin mielestä tilanne ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton.

– Parlamentin jäsenen – oli kyse sitten kansallisesta tai Euroopan parlamentista – mukanaolo yhtiössä ainakin perustelee sitä, että yhtiön toimintaa on läpivalaistava vielä tarkemmin, Cobham sanoo Ylen haastattelussa.

Maltan kaupparekisterin mukaan Montenegron entisen presidentin sisko, Ana Kolarevic, on ollut omistajana maltalaisessa Ruukki Ltd. -yhtiössä, joka oli vuoteen 2013 asti Ruukki groupin tytäryhtiö.

– Se saa herätyskellot soimaan riskeistä. Mistä raha on tullut, mikä on korruption riski vai onko kyseessä rahanpesu, Alex Cobham sanoo.

Yhdysvaltalaisten viranomaisten mukaan asianajaja Ana Kolarevic otti vastaan lahjuksia Telekom-yhtiöltä vuonna 2005. Hän on itse kiistänyt teon.

– Jos omistus ei ole ollut täysin avointa, kannattaisi ottaa sijoitukset pois kyseisestä yhtiöstä ja siirtää rahat johonkin turvallisempaan paikkaan, sanoo Alex Cobham Tax Justice Networkista.

Danko Končar tai hänen vaimonsa eivät ole vastanneet MOT:n useisiin kommenttipyyntöihin. Končarin vaimo Jelena Manojlovic on tällä hetkellä Afarakin hallituksen puheenjohtaja.

Tuore tietovuoto "Paratiisin paperit" kertoo lukuisten kansainvälisten huippu­poliitikkojen ja raha­rikkaiden hämäristä yhtiöistä vero­paratiiseissa. Tutkivat toimittajat ympäri maailman ovat paljastaneet, kuinka peiteyhtiöitä on käytetty sekä omistusten piilotteluun että vero­suunnitteluun – monissa tapauksissa myös veron­kiertoon ja muihin rikoksiin.

Huippu-urheilijatkaan eivät ole säästyneet vuodoilta. Brittimediat The Guardian ja BBC raportoivat maanantai-iltana laajasti, että vastikään uransa neljännen F1-mestaruuden varmistanut Lewis Hamilton olisi kikkailemalla saanut 3,3 miljoonan punnan edestä veroetua. Hämärän kuvion ytimessä ovat Mansaari ja punainen yksityissuihkukone.

Paljastusten mukaan Paratiisin paperien keskiössä olevat firmat – kirjanpitoon keskittyvä EY ja lakifirma Appleby – auttoivat Hamiltonia ja lukuisia muita asiakkaita järjestelemään peiteyrityksiä, joiden kautta he vuokrasivat omia suihkukoneita itselleen.

Kuvio on monimutkainen, mutta yksinkertaistettuna monen yhtiön kautta kierrätetty, ja takaisin Hamiltonille itselleen vuokrattu, lähes 17 miljoonan punnan arvoinen yksityissuihkari mahdollisti F1-kuskille myös 3,3 miljoonan punnan arvoiset palautukset.

Näin kuvio eteni

1. Hamiltonin omistama, Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity yhtiö osti ensin koneen 16,5 miljoonalla punnalla.
2. Kone vuokrattiin uudelle yhtiölle Mansaarella, joka ei kuulu Euroopan Unioniin.
3. Tämä yhtiö vuokraa koneen yhä edelleen välitysfirmalle.
4. Tämä yhtiö vuokraa koneen erityissopimuksella BRV Limited -nimiselle, Hamiltonin omistamalle yritykselle, sekä Hamiltonille itselleen.
5. Koska kone on "ostettu" EU:n ulkopuolella ja "tuotu maahan", saa Hamilton lain mukaisen 20 prosentin verohelpotuksen: 3,3 miljoonaa puntaa.

Hamiltonin asianajajien mukaan veroviranomaiset ovat todenneet F1-mestarin verojärjestelyn lainmukaiseksi. Keinotekoisesti luotu leasing-sopimus ei kuitenkaan täytä EU:n ja Iso-Britannian yksityiskäyttöä määrittäviä sääntöjä, kun kone oli selkeästi tarkoitettu yksityiskäyttöön.

– Jos koneen yksityiskäyttö naamioidaan työmatkoiksi, silloin kyse on yksinkertaisesti veronkierrosta, Leedsin oikeustieteen professori Rita De La Feria kommentoi BBC:lle.

– Jos konetta käyttää omiin tarkoitusperiin, lentää lomille ja tapaa ystäviä, niin silloin on myös maksettava asiaan kuuluvat verot.

Tärkeänä todistusaineistona koko jupakassa toimivat myös Hamiltonin omat somekuvat lomamatkoilta. Brittikuski kun on ladannut lukuisia kuvia ruusunpunaisesta yksityissuihkaristaan esimerkiksi kuvapalvelu Instagramiin.

Hamiltonin asianajajat ovat tiedottaneet, että brittikuskin raha-asioita hoitaa joukko talousasiantuntijoita. Hamiltonin leiristä myös kiistetään pyrkimykset kiertää veroja.

Paratiisin paperit on yksi maailman suurimmista tietovuodoista. Lähes neljäsataa toimittajaa 67 maasta on tutkinut vuodettuja asiakirjoja kuukausien ajan. Aineistossa on tietoa muun muassa Applesta, Facebookista ja Nikesta, selviää MOT:n julkaisemista tietografiikoista.

Lue lisää:

The Guardian: Lewis Hamilton vältteli veroja Mansaaren avulla (englanniksi)

BBC: F1-mestari Lewis Hamilton väisti arvonlisäveron 16,5 miljoonan punnan yksityiskoneella (englanniksi)

Yle: Uuden tieto­vuodon jätti­paljastukset

Toukokuu 2013. Yhdysvaltalaisen tietotekniikkayhtiön Applen pääjohtaja Tim Cook on raivoissaan.

Hän istuu Yhdysvaltain senaatin pysyvän tutkimusvaliokunnan edessä. Valiokunta on saanut valmiiksi selvityksen siitä, miten Apple on välttynyt maksamasta veroja kymmenien miljardien dollareiden edestä siirtämällä voittoja irlantilaisiin tytäryhtiöihin, joita valiokunnan puheenjohtaja kutsuu ”haamuyhtiöiksi”.

– Me maksamme kaikki meille kuuluvat verot, viimeistä dollaria myöten. Me emme ole riippuvaisia verokikoista... Me emme kasaa rahaa jollekin Karibianmeren saarelle, Cook sanoo valiokunnalle.

Viisi kuukautta myöhemmin Irlanti antaa periksi kansainväliselle painostukselle. Dublin ilmoittaa ryhtyneensä toimiin Applen tytäryhtiöiden kaltaisia irlantilaisyrityksiä vastaan, joiden mielestä valtaosa niiden tuloista ei ole Irlannin tai minkään muunkaan valtion verotettavissa.

Nyt osana Paratiisin papereiksi nimettyä tietovuotoa olevat asiakirjat näyttävät, miten muun muassa iPhone-puhelimistaan tunnettu Apple reagoi Irlannin siirtoon.

Huolimatta Cookin lupauksesta Apple ryhtyi etsimään uutta veropakopaikkaa juuri veroparatiisisaarilta.

Apple käytti neuvonantajanaan maailman tärkeimpiin lakitoimistoihin kuuluvaa Baker McKenzietä. Sen asiantuntijat ottivat yhteyttä bermudalaiseen lakiasiainyritys Applebyhyn, joka oli erikoistunut perustamaan ja hallinnoimaan veroparatiisiyrityksiä.

Baker McKenzie lähetti maaliskuussa 2014 kysymyslistan Applebyn toimistoihin Caymansaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Bermudalla, Mansaarella, Guernseyllä ja Jerseyllä.

Yksi kysymyksistä kuului: “Vahvistakaa, että irlantilainen yritys voi hoitaa hallintoa . .. . joutumatta verotuksen piiriin alueellanne”.

Apple pyysi myös vakuutuksia siitä, että paikalliset poliittiset mielipiteet säilyisivät ystävällismielisinä:

”Onko meneillään mitään sellaista, joka voisi johtaa lain muuttumiseen epäedullisella tavalla nähtävissä olevan tulevaisuuden aikana?”

Apple valitsi lopulta Jerseyn, Englannin kanaalissa sijaitsevan pienen saaren, joka ei verota useimpien yritysten voittoja lainkaan. Järjestelyn ansiosta yhdysvaltalaisyritys on pystynyt välttämään suurimman osan tuloveroistaan.

Yritys on parkkeerannut 252 miljardin dollarin arvosta Yhdysvaltain ulkopuolella tekemiään voittoja kotimaansa ulkopuolelle.

Samaan aikaan Irlannin hallituksen toimet varjoyrityksiä vastaan ovat olleet suhteellisen tuloksettomia.

Applen tarina paljastuu Paratiisin papereista

Tarina Applen saarijahdista on yksi paljastuksista, jotka kertovat, miten Applen, Niken ja Uberin kaltaiset monikansalliset yhtiöt pelaavat verosuunnittelupeliään. Se kertoo myös siitä, miten arvostetuimmat lakiasiainyritykset auttavat yhtiöitä hyötymään aukoista eri maiden verojärjestelmien välillä.

Yhdysvaltain hallitus aikoo Donald Trumpin johdolla leikata rajusti yritysten veroprosenttia nykyisestä 35:sta. Paratiisin paperit osoittavat, että todellisuudessa monet suuret yhdysvaltalaiset yritykset maksavat erittäin vähän veroja jo nyt.

Apple on ollut tässä kisassa eturivissä. Vaikka lähes kaikki sen tuotekehityksestä ja designista tehdään Yhdysvalloissa, Apple on vuosien ajan ilmoittanut, että kaksi kolmasosaa sen voitoista syntyy Yhdysvaltain ulkopuolella.

Asiakirjat osoittavat, miten Apple kaikessa hiljaisuudessa järjesteli yhtiönsä Irlannissa uuteen malliin vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän ansiosta yhtiön verorasitus on pysynyt erittäin kevyenä.

Luovuus pelissä verovälttelyssä

Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD teki vuonna 2015 varovaisen arvion, jonka mukaan valtiot menettävät vuosittain jopa 240 miljardin dollarin verotulot monikansallisten yritysten verosuunnittelun seurauksena.

– Yhdysvaltain monikansalliset yritykset ovat suurmestareita verovälttelyssä, joka vahingoittaa verojenkeruuta ei vain Yhdysvalloissa, vaan melkein kaikissa suurissa talouksissa, University of Southern Californian verolakien professori Edward Kleinbard sanoo.

Yhdysvalloissa on mietitty suunnitelmaa, jossa suuryrityksille annettaisiin kertaluonteinen verojen osittainen anteeksianto, jos ne kotiuttaisivat offshore-yhtiöihin laittamansa noin 2 600 miljardia dollaria.

Kleinbardin mukaan odotus anteeksiannosta on johtanut siihen, että yritykset ovat entistä innokkaammin hioneet verojen välttämiseen tähtääviä strategioitaan.

Applen tiedottaja kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin yhtiön veroparatiiseja koskevasta strategiasta. Hän sanoi vain, että yhtiö on kertonut uusista järjestelyistään viranomaisille Yhdysvalloissa, Irlannissa ja Euroopan komissiossa.

– Tekemämme muutokset eivät vähentäneet maksamiamme veroja missään maassa, tiedottaja sanoi.

– Me Applessa noudatamme lakeja, ja jos järjestelmät muuttuvat, me muutamme toimintaamme niiden mukaisesti. Me kannatamme voimakkaasti maailman yhteisiä toimia kansainvälisen verouudistuksen ja paljon yksinkertaisemman järjestelmän luomiseksi, hän sanoi.

Monet muutkin globaalit yritykset ovat pystyneet leikkaamaan verojaan rajusti siirtämällä kaikessa hiljaisuudessa tavaramerkkejä, patentteja ja muuta aineetonta omaisuutta veroparatiiseihin.

Asiakirjavuoto osoittaa, miten Niken Swoosh-tavaramerkin, Uberin kyytisovelluksen ja lääketeollisuuden patenttien (kuten Botoxin) kaltaisia arvokkaita omaisuuseriä hallinnoidaan Applebyn ja siitä itsenäistyneen toimiston Esteran käyttämästä viisikerroksisesta toimistorakennuksesta Bermudalta.

Facebookin miljardien dollareiden arvoisen käyttäjätietokannan ja alustatekniikan koti on Applebyn ja Esteran vaatimaton toimisto Caymansaarilla. Applen rahat taas päätyvät Applebyn ja Esteran rakennukseen Jerseyllä.

Valtiot ympäri maailman ovat yrittäneet haastaa joitakin Applebyn ja Esteran asiakkaiden verorakennelmia – mutta hankkeet eivät ole aina onnistuneet. Vuosi sitten Nike otti voiton Yhdysvaltain verovirastosta. Facebookin riita yhdysvaltalaisten veroviranomaisten kanssa on edelleen tuomioistuimen käsiteltävänä.

Applelta puolestaan on karhuttu 14,5 miljardin dollarin maksamattomia veroja sen jälkeen, kun EU-viranomaiset päättivät, että Irlanti oli syyllistynyt laittomaan valtiontukeen hyväksyessään Applen verorakennelman.

Vuodosta selviää muun muassa, miten kolme pientä maata – Hollanti, Irlanti ja Bermuda – ovat rakentaneet itsestään lempikohteen monille suuryrityksille. Kolmikon alueella asuu alle prosentti maailman väestöstä, mutta ne kattoivat yli 35 prosenttia kaikista yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten raportoimista voitoista Yhdysvaltain ulkopuolella, selviää University of California, Berkeleyn ekonomistin Gabriel Zucmanin tekemästä analyysistä.

Apple hoiteli Irlannin-asiat Kaliforniasta

Irlannin lain mukaan useimmat maahan rekisteröityneet yritykset joutuvat maksamaan voitoistaan veroja Irlantiin. Yritys voi kuitenkin usein välttää verot Irlannissa kokonaan tai lähes kokonaan, jos se pystyy vakuuttamaan veroviranomaiset siitä, että yritystä ”hallinnoidaan ja valvotaan” Irlannin ulkopuolelta.

Yli kahden vuosikymmenen ajan Applen kolmen irlantilaisyhtiön johtohenkilöt – muiden muassa Tim Cook vuosien ajan – tekivät juuri näin. He välttivät Irlannin verot hoitamalla yhtiöiden asiat Applen päämajasta Kaliforniasta.

Applen pomot tiesivät, että heidän irlantilaiset yrityksensä eivät joutuisi verotettaviksi myöskään Yhdysvalloissa. Yritystä verotetaan Yhdysvalloissa vain, jos se on rekisteröity maahan.

– Apple etsi verovälttelyn Graalin maljaa: offshore-yhtiöitä, jotka sen mukaan eivät veromielessä sijaitse missään maassa, senaatin tutkimusvaliokunnan puheenjohtaja Carl Levin sanoi vuoden 2013 istunnossa.

Irlannin tuolloinen valtiovarainministeri Michael Noonan puolusteli ensin maansa linjaa: ”En halua olla syntipukki jollekin väärinymmärrykselle Yhdysvaltain senaatin kuulemistilaisuudessa.”

Kasvavan kansainvälisen painostuksen johdosta Noonan ilmoitti lokakuussa 2013 suunnitelmista, joiden mukaan irlantilaisten yritysten on rekisteröidyttävä verotettavaksi johonkin maahan.

Käteisvaroja 111 miljardia dollaria

Tuohon mennessä Apple oli jo kasannut 111 miljardin dollarin käteisvarannot, joita säilytettiin suurimmaksi osaksi sen irlantilaisissa varjoyhtiöissä Yhdysvaltain verottajan ulottumattomissa.

Apple ei halunnut, että sen tuottoja alettaisiin verottaa ankarammin, ja se ryhtyi etsimään vaihtoehtoja linjaansa muuttavalle Irlannille. Yhtiö halusi, että sen kiinnostus veroparatiiseihin pidettäisiin salassa.

Applebyn yritysyksikön johtaja Cameron Adderley selitti asiaa sähköpostiviestissään muille osakkaille:

– Niille teistä, jotka ette tunne asiaa: Applen (edustajat) ovat hyvin herkkiä suhteessa julkisuuteen... He myös odottavat, että heille tehtävästä työstä keskustellaan vain niiden henkilöiden kanssa, joiden on tarpeen siitä tietää.

Adderley lisäsi, että yhteistyö Applen kanssa oli “meille valtava tilaisuus loistaa globaalisti Baker McKenzien kanssa”.

Baker McKenziellä on 5 000 asianajajaa 77 toimistossa ympäri maailman. Sen entisiin yhtiökumppaneihin kuuluu muiden muassa Christine Lagarde, Ranskan entinen valtiovarainministeri ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n toimitusjohtaja.

Apple päätti, että sen uusi offshore-järjestelmä rakentuisi Applebyn (myöhemmin Esteran) avustuksessa Jerseyn saarelle. Jerseyllä on vahvat siteet Britannian pankkijärjestelmään, jossa Applen Irlannin-tytäryhtiöillä jo oli tilit.

Jersey on erillisalue, jolla on omat lait ja veroaste. Vain pieni osa EU:n laeista ulottuu alueelle, ja se on suosittu veroparatiisi.

Yhtiöt herkuttelivat tuplairlantilaisella

Applen hioessa suunnitelmiaan ilmaantui toinen mahdollinen ongelma. Vuoden 2014 puolivälissä irlantilaisministerit alkoivat pohtia ”tuplairlantilaiseksi” kutsutun tavan kieltämistä.

Muiden muassa it-yhtiöt Google, Facebook ja LinkedIn ovat hyödyntäneet tuplairlantilaista.

Tuplairlantilainen antaa yrityksille mahdollisuuden koota voitot sellaisen irlantilaisen yhtiön kautta, jolla on oikeasti ihmisiä töissä Irlannissa – ja siirtää voitot toiseen irlantilaiseen tytäryhtiöön, joka on veroja varten rekisteröity Bermudan, Caymansaarten tai Mansaaren kaltaiselle alhaisen verotason saarelle.

Applella ei ollut varaa vastustaa äänekkäästi Irlannin suunnitelmia, mutta muut korottivat ääntään. Tax Executives Instituten puheenjohtaja Terilea Wielenga varoitti valtiovarainministeri Noonania heinäkuussa 2014, että tuplairlantilaisen kieltäminen ei ”välttämättä ole järkevää”. Hän kehotti Irlantia ottamaan asiassa pitkän siirtymäajan, jos hallitus kuitenkin päättäisi jatkaa kiellon valmistelua.

Appleby-vuoto paljastaa, että Wielenga oli Allerganilla verojohtajana työskennellessään rakentanut yritykselle tuplairlantilaista. Järjestely on yli kymmenen vuoden ajan auttanut siirtämään Allerganin voittoja Irlannista Bermudalle. Allergan valmistaa botoxia Irlannissa.

ICIJ yritti saada sähköpostitse yhteyden Wielengaan, mutta ei saanut tältä vastausta. Allergan ei vastannut yksityiskohtaisiin kysymyksiin, mutta vakuutti noudattavansa ”kaikkia asiaankuuluvia lakeja ja kirjanpitosäädöksiä”.

Lobbaus tuotti tulosta

Lobbaus näytti tuottavan tulosta. Lokakuussa 2014 ministeri Noonan ilmoitti, että verouudistuksen siirtymäaika kestää 2020 loppuun. Siirtymäaika koski kaikkia niitä yrityksiä, jotka oli perustettu 2014 loppuun mennessä.

Tämä riitti Applelle juuri ja juuri. Yhtiö oli järjestänyt toimintansa Irlannissa uudelleen 2015 alkuun mennessä niin, että kahden varjoyhtiön eli Apple Sales Internationalin ja Apple Operations Internationalin verokotimaa oli vahvistettu Jerseyksi.

Viiden edellisen vuoden aikana Apple Sales International oli ollut Applen suurin voittoautomaatti, joka kirjasi yli 120 miljardin dollarin voitot. Tämä oli lähes 60 prosenttia Applen maailmanlaajuisesta voitosta.

Suuri osa noista voitoista siirrettiin osinkoina Apple Operations Internationalille. Cook on luonnehtinut sitä yhtiöksi, joka ”perustettiin tarjoamaan tehokas tapa Applen kassavarojen hoitamiseen”.

Tämän rahakasan ansiosta Apple on yksi maailman suurimmista sijoitusrahastoista. Apple on sijoittanut muun muassa yrityslainoihin, valtioiden velkakirjoihin ja asuntolainavakuudellisiin arvopapereihin.

Apple ei ollut ainut monikansallinen yritys, joka päätti ottaa tilaisuudesta vaarin ennen vuotta 2015.

“Vuoden 2014 lopussa tämän mahdollisuuden ikkuna menee kiinni”, suuren yhdysvaltalaisen lakiasiainyhtiön DLA Piperin neuvonantajat kertoivat newyorkilaiselle CitiXsys-ohjelmistokauppiaalle.

Paratiisin paperit -vuodon asiakirjoista selviää, miten DLA Piper laati asiakkaalleen tarkan suunnitelman tuplairlantilaisen rakentamiseksi.

ICIJ otti yhteyttä CitiXsysiin ja muihin tässä jutussa mainittuihin suuryrityksiin. CitiXsys ei vastannut ja Uber kieltäytyi kommentoimasta. Nike, Facebook ja Allergan kieltäytyivät vastaamasta kysymyksiin mutta antoivat yleisluonteiset lausunnot, joiden mukaan ne noudattavat verosäädöksiä kaikissa maissa.

DLA Piper kieltäytyi kommenteista, ja Baker McKenzie taas ilmoitti, että se ei anna tietoja asiakkaiden asioista.

Myös Appleby ilmoitti, että se ei kommentoi asiakkaidensa asioita julkisuudessa.

Verovähennyksiä aineettomasta omaisuudesta

Apple on saattanut muokata Irlannin-rakennelmansa erilaiseksi kuin jotkin muut yhtiöt. Apple ei suostunut vastaamaan ICIJ:n kysymyksiin, mutta yhtiö näyttää antaneen tärkeän roolin Apple Operations Europe -yhtiölle.

Irlannissa toimivat Apple Operations International- ja Apple Sales International -yhtiöt on rekisteröity Jerseylle, mutta Apple Operations Europen tapauksessa myös yhtiön verotuksellinen kotimaa on Irlanti.

Kun tiedotusvälineiden huomio kiinnittyi 2014 Irlannin hallituksen aikeeseen lakkauttaa tuplairlantilaisen käyttö, toinen hallituksen suunnitelma jäi vähemmälle huomiolle. Irlannin silloiset budjettiasiakirjat sisältävät suunnitelman, jossa jo entuudestaankin anteliasta verojärjestelmää laajennetaan yrityksiin, jotka tuovat aineetonta omaisuutta Irlantiin.

Hanke tarkoitti, että jos irlantilainen yritys osti aineetonta omaisuutta, se saattoi tehdä verovähennyksiä useiden vuosien ajan. Monikansallisille yrityksille tärkeää oli, että verovähennykset oli tarkoitettu myös sellaisille irlantilaisille yrityksille, jotka ostivat aineetonta omaisuutta samaan yhtiöryhmään kuuluvalta toiselta yritykseltä.

Järjestely oli erityisen houkutteleva sellaisille monikansallisille yrityksille, jotka pystyivät myymään aineetonta omaisuuttaan Irlantiin veroparatiisissa sijaitsevasta tytäryhtiöstään, koska myyntivoitto olisi verotonta.

Apple kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin siitä, onko se hyödyntänyt tätä järjestelyä myymällä aineetonta omaisuutta Apple Sales International -yhtiöstä Jerseyltä Apple Operations Europe -yhtiöön Irlantiin.

Selvää kuitenkin on, että suuri määrä aineetonta omaisuutta ilmestyi Irlantiin samoihin aikoihin, kun Apple järjesti kolme Irlannin-tytärtään uusiksi. Irlannin bruttokansantuote kasvoi 2015 uskomattomat 26 prosenttia, kun kansantalouden tilinpitoon yhtäkkiä ilmestyi 270 miljardin dollarin edestä aineetonta omaisuutta. Summa on suurempi kuin kaikkien asuinrakennusten yhteenlaskettu arvo maassa.

Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman kutsui tapahtumia “haltijataloudeksi”.

Apple sanoo maksavansa uudelleenorganisoinnin jälkeen enemmän veroja Irlantiin. Vuosina 2014-16 verojen suuruus oli yhteensä kaikkiaan 1,5 miljardia dollaria.

Kun Apple ei kerro, kuinka paljon voittoa se tekee Irlannin-yhtiöissään, on verojen suuruutta mahdotonta arvioida.

Applen oma tilipäätös antaa kuitenkin osviittaa. 2014–16 yhtiön voitot Yhdysvaltain ulkopuolella olivat 122 miljardia dollaria, joista se maksoi 6,6 miljardia veroa – eli 5,4 prosenttia.

– Näin tämä yleensä menee: kun yksi verokeidas suljetaan, jotain muuta ilmestyy tilalle. Tämä jatkuu loputtomiin, Applen tilannetta kommentoi Michiganin yliopiston kansainvälisten veroasioiden ohjelman johtaja Reuven Avi-Yonah.

Kirjoittaja: Simon Bowers

Kääntänyt suomeksi: Hannu Sokala

Lue myös:

Urheilujätti Nike harjoittaa miljardien eurojen verokikkailua

Ruotsissa kohutaan elinkeinoelämän johtajan puheista: "Olen maksanut veroja tuhannen veronmaksajan puolesta"

Valtion kehitysrahasto Finnfund on sijoittanut kahdeksan miljoonaa euroa veroparatiisiyhtiöön

Nordea myöntänyt miljardilainoja varustamoyhtiöille veroparatiisien kautta

BRYSSEL Kylmällä mutta aurinkoisella aukiolla Euroopan komission ja ministerineuvoston kolossimaisten rakennusten välissä seisoo monikymmenpäinen joukko kuvaajia ja toimittajia kyselemässä toisiltaan, missä ne katalaanit oikein ovat.

Ennakkotiedon mukaan aukiolla pitäisi olla 200 katalonialaista pormestaria, mutta paikalla on vain muutama Brysselissä asuva estelada-lipun heiluttaja. Liikenneympyrän toisella puolella Espanjan yhtenäisyyden kannattajat ovat aloittaneet oman mielenilmauksensa hyvissä ajoin, mutta katalaanit ovat myöhässä.

Kolme varttia ilmoitetun ajan jälkeen joku huutaa, ja kuvaajajoukko lähtee juoksemaan kadun yli. Kulman taakse on pysähtynyt kolme bussia, joista purkautuu miesvaltainen pormestariryhmä.

– Olemme täällä, koska osa hallituksestamme on täällä, ja toinen osa istuu vankilassa, sanoo Gironellan pormestari David Font sen jälkeen kun pormestarijoukko on huutanut iskulauseita ja laulanut pari yhteislaulua.

"Tästä on tehtävä eurooppalainen ongelma"

Katalonian viraltapantu presidentti Carles Puigdemont on tosiaan Belgiassa yhdessä neljän ministerinsä kanssa. Espanja on esittänyt heistä luovutuspyynnön, jonka käsittelyä viisikko saa odotella vapaalla jalalla. Pormestarien on määrä tavata Puigdemont illalla.

Pormestari Font on lähtenyt vajaan 5000 asukkaan pikkukaupungistaan aamulla ja lentänyt muiden itsenäisyysmielisten pormestarien kanssa päiväksi Brysseliin. Moni kantaa pormestarien tunnusta kävelykeppiä, ja rintapielissä on keltaiset nauhat.

– He sanovat, että tämä on Espanjan sisäinen asia, Font sanoo viitaten komission suuntaan.

– Olemme eri mieltä. Meidän on tehtävä tästä eurooppalainen ongelma. Siksi tulimme tänne, hän jatkaa.

Torrefareran pikkukaupungin pormestari Jordi Latorre on hänkin turhautunut siihen, että EU ja sen jäsenmaat suhtautuvat Katalonian itsenäistymispyrkimyksiin niin torjuvasti.

– Emme odota suuria. Mutta Espanjan tiedotusvälineet eivät kerro totuutta. Halusimme tulla tänne ja selittää oman näkökulmamme asiaan, Latorre sanoo.

Vaalit joulukuussa

Katalaanien julkisuusoperaatio onnistuukin varsin hyvin. Moni pormestari pääsee kertomaan näkemyksensä eurooppalaisille tiedotusvälineille.

– Haluamme olla vapaita ja itsenäisiä äänestyksen kautta. On sääli, että se vaikuttaa mahdottomalta, Latorre sanoo.

Hän kysyy, miksi quebecilaiset ja skotlantilaiset pääsivät äänestämään alueensa itsenäisyydestä, mutta katalaanit eivät pääse.

Seuraava käänne katalaanien itsenäistymispyrkimyksissä on joulukuun vaalit, joissa valitaan Katalonialle uusi johto.

– Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin osallistua vaaleihin ja saada hyvä tulos. Vaalien tulos voi saada Euroopan avaamaan silmänsä, David Font sanoo.

Jordi Latorre arvelee, että itsenäistymistä kannattavat puolueet saavat alueparlamenttiin enemmistön.

– Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä. Ehkä mitään ei tapahdu ja sorto jatkuu, Latorre sanoo.

Karvalakkilähetystö ei pääse aukiota lähemmäs eurooppalaisen vallan kamareita, sillä EU ja sen jäsenmaat ovat asettuneet Katalonian kysymyksessä yksituumaisesti Espanjan hallituksen puolelle.

Lue lisää:

Poliisille ilmoittautunut Puigdemont vapautettiin – ei saa poistua Belgiasta luvatta

Espanja antoi eurooppalaisen pidätysmääräyksen Carles Puigdemontista

Belgiassa separatistit ovat hallituksen suurin puolue – Mutta Katalonian itsenäisyys on sillekin liian kova pala

Valtaosa suomalaisista kokee nykyisen eläkejärjestelmän epäoikeudenmukaiseksi eri sukupolvia kohtaan, kirjoittaa Uutissuomalainen.

Uutissuomalaisen USU-gallupissa lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, ettei Suomen eläkejärjestelmä kohtele oikeudenmukaisesti eri sukupolvia. Vain 14 prosenttia suomalaisista pitää eläkejärjestelmää oikeudenmukaisena. 21 prosenttia vastaajista ei puolestaan osaa kertoa kantaansa.

– Voisi ajatella, että joku olisi selvästi tyytyväisempi kuin toinen, mutta näköjään tuo epäoikeudenmukaisuuden kokemus on aika syvällä kaikissa ryhmissä, sanoo Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo.

Hiilamon mielestä siinä mielessä järjestelmä on onnistunut, että siihen ollaan aika tasaisesti tyytymättömiä.

Sukupuoli ei juuri vaikuta siihen, miten eläkejärjestelmään suhtautuu, mutta sen sijaan eroja näkyy iän mukaan.

Epäreiluimpana järjestelmää pitävät 45–59-vuotiaat. Heistä kolme neljästä vastaajasta kokee, ettei eläkejärjestelmä kohtele eri sukupolvia tasapuolisesti. Tästä ikäryhmästä vain harva pitää järjestelmää oikeudenmukaisena.

Yli 70-vuotiaat vastaajat kokevat eläkejärjestelmän myönteisimmin. Heistä peräti neljännes pitää järjestelmää oikeudenmukaisena ja selvästi muita ikäryhmiä harvempi kokee järjestelmän epäreiluksi.

Mielipiteet jakautuivat myös muun muassa puoluekannan mukaan. Vihreiden, sinisten, perussuomalaisten ja SDP:n kannattajat pitävät eläkejärjestelmää epäoikeudenmukaisimpana, kun taas reiluimmaksi sen kokevat keskustan, kokoomuksen ja vasemmistoliiton äänestäjät.

Tietoykkösen toteuttamaan internet-paneelikyselyyn vastasi tuhat ihmistä 20.–25. syyskuuta. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Korjattu 7.11. klo 8.20: Uutissuomalaisen jutussa väitettiin alun perin, että vihreät kuuluisivat eläkejärjestelmää reiluimpana pitävien joukkoon.

Maratonin kenialainen olympiavoittaja Jemima Sumgong on määrätty neljän vuoden kilpailukieltoon. Sumgong jäi kiinni epo-hormonin käytöstä kotimaassaan viime keväänä tehdyssä yllätystestissä.

32-vuotias Sumgong antoi positiivisen testinäytteensä 3. huhtikuuta. Kenialaiset antidopingviranomaiset langettivat hänelle kilpailukiellon, joka alkoi takautuvasti samana päivänä. Sumgong sai jo aikaisemmin väliaikaisen kilpailukiellon.

Jemima Sumgong juhli ensimmäisenä kenialaisnaisena maratonin olympiakultaa Riossa järjestetyissä kisoissa. Sumgong antoi kiellettyä ainetta sisältäneen dopingnäytteen ensi kertaa jo 2012. Hänen entinen harjoituskaverinsa Rita Jeptoo on myös neljän vuoden kilpailukiellossa epon takia.

Sote-alan opiskelijoiden uudessa harjoittelupaikkojen varausjärjestelmässä on ilmennyt erittäin paha vika vaikempaan mahdolliseen aikaan.

Sadat ammattikorkeakouluopiskelijat eri puolilla Suomea varasivat maanantaina opintoihin kuuluvia harjoittelupaikkoja uudella varausnettisivulla.

Tiistaiaamuna Jobiili-varausjärjestelmä oli kadottanut jo varatuiksi luvatut paikat ja ilmoitti oppilaitoksille, että paikat on peruttu. Harjoittelujen piti alkaa alkuvuonna.

Suuri huoli

Uutinen on herättänyt erittäin suurta hämmennystä ja jopa raivoa opiskelijoiden parissa, sillä harjoittelupaikkojen saaminen on opiskelujen etenemisen kannalta välttämätöntä ja halutuimmista paikoista kilpaillaan.

Osa opiskelijoista on ottanut kuvakaappauksia varauksistaan, mutta osalla ei ole mitään todistetta varauksen onnistumisesta, koska he ovat luottaneet tehokkaaksi mainostettuun järjestelmään [Tehy-lehti elokuu 2016].

Aamupäivän aikana Jobiili-järjestelmän kehittäjät ovat ilmoittaneet, että he pystyvät löytämään tiedon, kuka on saanut varattua minkäkin paikan. Järjestelmä on kuitenkin kadottanut ainakin osalta opiskelijoista heidän varaamansa harjoitteluviikot.

– Palautamme parhaillaan varmuuskopioita, Jobiili-järjestelmän "tilannehuoneessa" kerrotaan.

Klo 12:18 päivitys: Jobiili-palvelussa kerrotaan, että yöllä tehty varmuuskopio on saatu palautettua ja nyt varaustiedot näyttäisivät löytyvän palvelusta.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto pyytää anteeksi puolueen kaupunginvaltuutetun Facebook-kommentteja, kertoo Vihreä Lanka -lehti.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra kirjoitti perjantaina henkilökohtaisella Facebook-sivullaan, että ainoa syy muuttaa maaseudulle "on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua".

Aallon mukaan Diarran kommentit ovat tuomittavia ja vastoin vihreiden arvoja.

– Vihreiden pyrkimys politiikassa on vähentää vastakkainasettelua ihmisten välillä ja tehdä politiikkaa, joka tarjoaa hyvän arjen eväät kaikkialla Suomessa, Aalto sanoo Vihreälle Langalle antamassaan lausunnossa.

Lauantaina Aalto oli sanonut Iltalehdelle pitävänsä Diarran kommenttia sopimattomana, huonona huumorina.

Diarra on myös itse pahoitellut Facebookissa esittämiään kommentteja. Valtuutettu perusteli viitanneensa mustan huumorin hengessä omiin lappilaisiin sukujuuriinsa.

Kun Venäjän vallankumouksen avainhetket olivat sata vuotta sitten käsillä, kukaan ei ymmärtänyt kuvata tapahtumaa. Trotskin ja Leninin johtamat joukot kaappasivat vallan melko huomaamattomasti, eikä tapahtumaan liittynyt suurta dramatiikkaa. Tämäkös harmitti myöhempiä neuvostojohtajia.

Onneksi oli elokuva. Sergei Eisensteiniltä tilattiin elokuva, joka näyttäisi vallankumouksen vauhdikkaana tapahtumasarjana, ja jossa kansanjoukot lopulta valtaavat Talvipalatsin. Pikkuhiljaa fiktiivinen elokuva muuttui uutisdokumentiksi.

– Neuvostojohto alkoi käyttää Talvipalatsin valtauskohtausta aitona dokumenttina tapahtuneesta. Aika moni myös uskoi näkemäänsä, vaikka kyseessä siis oli kymmenen vuotta myöhemmin kuvattu pätkä elokuvaa, kertoo neuvostoliittolaisen elokuvan asiantuntija Velipekka Makkonen. Elokuvan valtauskohtauksesta otettu valokuva on tämän jutun pääkuvana.

"Elokuva on taidemuodoista tärkein"

Elokuva oli alusta asti vallankumousjohdon suojeluksessa. Leninin sanomaksi on pistetty lausahdus "elokuva on taidemuodoista tärkein".

– Vuonna 1917 harva Venäjällä osasi lukea. Lenin ja kumppanit tajusivat, että elokuva oli kirjoitettua sanaa paljon tehokkaampi sanoman välittäjä, Makkonen selittää.

Elokuvaa siis hyödynnettiin propagandan välineenä. Parikymmentä vuotta myöhemmin sama oivallettiin myös Saksassa. Elokuvahulluus yhdisti Hitleriä ja Stalinia.

– Stalin katseli yöt läpeensä amerikkalaisia lännenelokuvia omassa elokuvateatterissaan. Hänen toinen suosikkinsa olivat musikaalit, jollaisia hän toivoi myös neuvostoliittolaisilta elokuvantekijöiltä.

Neuvostoliitto perustettiin vallankumouksen jälkeen virallisesti vasta myöhemmin, vuonna 1922. Stalin katsoi kaikki Neuvostoliitossa tuotetut elokuvat ja antoi niistä lausuntonsa: kelpaa tai ei kelpaa. Stalin sotkeutui myös Eisensteinin Lokakuu-elokuvan sisältöön.

Rahasta ei ollut pulaa, kun kuvattiin vallankumousta

Lokakuun vallankumousta on kuvattu useassa neuvostoelokuvassa. Sergei Eisensteinin Lokakuu (1928) on elokuvista tunnetuin.

Panssarilaiva Potemkin -elokuva oli tehnyt Eisensteinistä tunnetun myös lännessä. Häntä pidettiin elokuvan uutena nerona.

– Neuvostoliitossa palvonta ei ollut ehkä aivan yhtä varauksetonta, mutta sen verran häntä arvostettiin, että häneltä tilattiin elokuva vallankumouksen 10-vuotisjuhliin, Makkonen selittää.

Resurssit elokuvan tekoon olivat käytännössä rajattomat. Se näkyy. Lokakuu on täynnä valtavia joukkokohtauksia. Neva-joen sillat nousevat ja laskevat ohjaajan komentojen tahtiin. Talvipalatsin ja muiden autenttisten kohteiden ovet avautuivat filmiryhmälle.

Lokakuu-elokuvassa nähdään myös yksi ensimmäisistä fiktiivisistä Lenin-hahmoista.

– Leniniä esittää Vasili Nikandrov -niminen työläismies. Eisenstein ei käyttänyt elokuvassa lainkaan ammattinäyttelijöitä. Nikandrovkin poimittiin rooliinsa kadulta.

Eisenstein ei tarvinnut ammattinäyttelijöitä, sillä elokuvassa ei ole näytelmällisiä kohtauksia. Pääosassa ovat massat, eivät yksittäiset henkilöt.

– Leninkin esiintyy enemmän ikonikuvana kuin oikeana ihmisenä, Makkonen arvioi.

Stalinin varjo

Lopputulos on elokuvahistoriaan jäänyt klassikko, mutta historian tapahtumien kuvauksena Lokakuu on taideteos, ei dokumentti.

– Eisenstein ei lavastanut todellisuutta, vaan käytti poikkeuksellisia elokuvallisia keinoja toteuttaakseen näkemyksensä tapahtumista.

Montaasitekniikasta tunnettu Eisenstein rinnastaa vanhan poliittisen johdon riikinkukkoon ja kelaa filmiä takaperin, jotta elokuvan alussa tuhottu tsaarin patsas alkaa palautua ennalleen.

Myös Stalinin ja Trotskin valtataistelu heijastui elokuvaan.

– Trotskia ei lopulta näy elokuvassa lainkaan, elokuvatutkija Velipekka Makkonen sanoo.

Elokuva ei ollut mikään kassamagneetti. Yleisö ehkä vierasti Eisensteinin avantgardea tapaa tehdä elokuvaa. Toisaalta, tarjolla oli myös kevyempää viihdettä. 1920-luvulla Neuvostoliitossa sai vielä näyttää muun muassa Hollywood-elokuvia ja Moskovassa vieraili useita amerikkalaisia elokuvatähtiä.

– He olivat todella suosittuja ja saivat kansanjoukot liikkeelle.

Pian meno kuitenkin muuttui. Stalin voitti valtataistelun ja alkoi vainojen kausi. Taiteessa avantgarde korvaantui sosialistisella realismilla.

– Eisensteinille 1930-luku oli vaikeaa aikaa. Lähes kaikki hänen elokuvahankkeensa epäonnistuivat. Sitten hän teki elokuvan saksalaiset kukistaneesta kansallissankari Aleksanteri Nevskistä. Stalinin luottamus palautui.

Sekin elokuva joutui tosin pian hyllylle, kun Neuvostoliito ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen.

Sergei Eisensteinin ehti vielä aloittaa elokuvasarjan Iivana Julmasta, mutta se jäi kesken. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1948.

Lokakuu esitetään Yle Teeman Kino Klassikko -sarjassa 9.11. klo 21 ja se on katsottavissa Areenassa 30 päivän ajan.

Juttua muokattu7.11. klo 9:31: Korjattu ja lisätty tieto, että Neuvostoliitto perustettiin vallankumousta myöhemmin, vuonna 1922.

Trumpin entinen kampanja-avustaja Carter Page myöntää olleensa yhteydessä venäläiseen virkamieheen Venäjän-matkallaan kesällä 2016.

Entinen investointipankkiiri ja Venäjän-asiantuntija Page kertoi edustajainhuoneen tiedustelukomitealle, että hän tervehti pikaisesti Venäjän apulaispääministeriä Arkadi Dvorkovitš Venäjän-matkallaan.

– Se oli hyvin lyhyt tapaaminen. Vaihdoimme kohteliaisuuksia. En muista tarkasti sanamuotoja, mutta tyyliin kaikkea hyvää, Page kertoi.

Page kertoi myös ehdottaneensa keväällä 2016, että Trump matkustaisi Venäjälle tapaamaan virkamiehiä ja pitämään puheen.

Page kertoi komitealle, että hänet kutsuttiin puhumaan Venäjälle hänen liityttyään Trumpin vaalikampanjaan. Samaan tapaan oltiin yhteydessä toiseen ulkopoliittiseen avustajaan George Papadopoulokseen, kun hän oli liittynyt kampanjaan.

Tutkinnassa on tullut esiin, että myös Papadopoulos ehdotti Trumpille Moskovan-vierailua.

Kampanja-avustaja Papadopoulos on myös saanut syytteen valehtelemisesta FBI:n agentille yhteyksistään venäläiseen professoriin, jolla oli läheiset suhteet Kremliin. Papodopoulos on tunnustanut teon.

Edustajainhuoneen tiedustelukomitea selvittää Venäjän sekaantumista presidentinvaaleihin ja mahdollisia kytköksiä Trumpin kampanjaan.

Page oli palkaton neuvonantaja

Carter Page korosti, että hänen matkansa oli yksityinen eikä liittynyt kampanjaan. Hän sanoi maininneensa matkasuunnitelmistaan Jeff Sessionsille, joka oli yksi Trumpin kampanjan vetäjistä. Sessions ei Pagen mukaan osoittanut kiinnostusta asiaan. Pagen lausunto on kuitenkin herättänyt kysymyksiä Sessionsin roolista venäläisiin nähden. Sessions on nykyään oikeusministeri.

Tiedustelukomitean demokraattijäsenet suhtautuivat Pagen selitykseen epäilevästi. Kaliforniaa edustava demokraattien kärkinimi Adam Schiff kertoi, että Pagen todistajanlausunnon ja hänen aiempien lausuntojensa välillä on ristiriitaisuuksia.

Page kertoi komitealle vain yhdestä venäläisvirkamiehen tapaamisesta kun hän oli kertonut kampanjan virkailijoille sähköpostitse saaneensa loistavia näkemyksiä Venäjän presidentin hallinnon korkea-arvoisilta jäseniltä. Page kertoo lukeneensa asiat lehdistä.

Pagea haastateltiin useita tunteja jo maaliskuussa osana FBI:n tutkimuksia.

Page oli Trumpin kampanjan palkaton neuvonantaja. Hän jätti tehtävän ennen Trumpin valintaa. Page sanoo, ettei hän ole koskaan tavannut Trumpia.

– Olen ollut samoissa kokouksissa ja oppinut häneltä paljon, mutta emme ole kohdanneet kasvotusten.