Viisi miestä ja vajaat viisikymmentä neliötä. Kaksi sänkyä huonetta kohden, paitsi keittiössä niitä on vain yksi.
Tavaraa ei ole paljon. Pyörä eteisessä. Patjat, verhot, muutamia astioita. Kattila on jäänyt hiukan kumolleen hellalle. Avattu lääkepakkaus keittiön pöydällä.
Kaikki huoneiston asukkaat syövät allergialääkettä talon kosteusongelmien vuoksi. Homeen hajun haistaa selvästi.
Irakilaisen Omar Jawadin, 32, katse on kirkas, mutta ilme kertoo turhautumisesta. Alkamassa on kolmas epätietoisuuden talvi pohjoisessa.
Kello on seisahtunut seinälle, mutta oikeasti aika kuluu. Turvapaikkapäätöksen saaminen kestää odottavan mielestä ikuisuuksia.
Sipilän kutsu houkutteli
Jawad ei saapunut Suomeen sattumalta. Hän pakeni perheineen Isisin hirmuvaltaa Irakin Tikritistä Turkkiin vuonna 2015.
Saman vuoden syyskuussa hän katseli Turkissa Irakin televisiota. Tv-lähetyksessä Suomen pääministeri Juha Sipilä kertoi avaavansa Kempeleen talonsa ovet turvapaikanhakijoille. Jawadin sydämessä sykähti.
Suomen pääministerin tarjouksesta kerrottiin muun muassa arabiankielisessä maailmassa erittäin merkittävän Al-Jazeeran verkkosivuilla.
– Uutiset kertoivat, että tervetuloa Suomeen. Me tulimme tänne juuri siksi.
Suunnaksi otettiin Suomi ja Oulu.
Kimppakämppään pakon edessä
Jawad muutti elokuun alussa kimppakämppään neljän maanmiehensä kanssa, koska muuten edessä olisi ollut muutto muualle Suomeen.
Hän aloitti oleskelunsa Suomessa Oulun Vallinkorvan vastaanottokeskuksessa. Jawad ehti olla kämppäkavereineen yhden lukukauden kouluasuntolassa Tuirassa ja oli palaamassa Vallinkorvaan, kun sai tiedon, että keskus lakkautetaan. Se on ollut tyhjä jo elokuun alkupuolelta saakka.
Uutiset kertoivat, että tervetuloa Suomeen. Omar Jawad
Tutuksi käyneestä kaupungista ei haluttu lähteä. Miehet vuokrasivat viidestään pienen 50 neliön asunnon kaupungilta. Kaikilla oli tarkoitus jatkaa suomen kielen opintoja kaupungissa.
– Me tunnemme Oulun ja meillä on täällä ystäviä, tiivistää Jawad.
Samanlaisen ratkaisun teki noin 50 Vallinkorvan asukasta. Loput 150 on sijoitettu eri puolille Suomea.
Tuhannet yksityismajoituksessa
Aina kun vastaanottokeskus suljetaan, osa asukkaista muuttaa yksityismajoitukseen.
Suomessa itse majoituksensa järjestää noin 4 000 turvapaikkaa Suomesta hakevaa henkilöä. Se on noin kolmannes kaikista turvapaikkapäätöstä odottavista.
Väärinkäytöksiä ilmenee välillä. Olli Snellman
Yksityismajoituksessa asutaan erityisesti isommissa kaupungeissa ystävien, sukulaisten ja puolisoiden luona. Yksityismajoitukseen siirrytään usein siinä vaiheessa, kun pitäisi muuttaa isommassa kaupungissa sijaitsevasta keskuksesta jonnekin muualla maassa sijaitsevaan keskukseen. Yksityismajoitukseen siirtyminen on myös väylä muuttaa takaisin isompiin kaupunkeihin.
Yksityismajoituksessa asuvat turvapaikanhakijat ovat aina jonkin vastaanottokeskuksen kirjoissa ja kansissa.
– Väärinkäytöksiä ilmenee välillä. Saattaa olla esimerkiksi niin, että ilmoitettu osoite ei olekaan se, missä varsinaisesti asutaan, kertoo Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Olli Snellman.
Turvapaikanhakijoiden kimpassa asuminen ei ole Snellmanin mukaan kovin yleistä.
Poliisin näkökulmasta he ovat samalla viivalla vastaanottokeskuksissa asuvien kanssa, eikä heidän löytämisensä tarvittaessa ole sen vaikeampaa kuin muidenkaan turvapaikanhakijoiden.
– Se, kuinka helposti palautettava on tavoitettavissa, ei lähtökohtaisesti riipu siitä, asuuko hän vastaanottokeskuksessa vai yksityismajoituksessa. Jos kielteisen päätöksen saanut piileksii tai välttelee palautusta, hänet voidaan ottaa säilöön maasta poistamisen turvaamiseksi, sanoo poliisitarkastaja Mia Poutanen Poliisihallituksesta.
Poutasen mukaan eri asia ovat ne, jotka on poistettu vastaanottopalvelujen piiristä.
Vastaanottopalvelujen piiristä poistetaan palautuspäätöksen saaneet, joita poliisi ei jostain syystä pysty palauttamaan ja jotka eivät suostu palaamaan vapaaehtoisesti.
– Heitä on runsaat 700. Heidän olinpaikkaansa me emme tiedä, ja he oleskelevat laittomasti maassa. Toki osa heistä on voinut lähteä maasta.
Kymmenisen tuhatta kielteistä päätöstä
Ylitarkastaja Jaakko Reinikainen Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön oikeus- ja tukipalvelut -tulosalueelta kertoo, että vuoden 2015 kesä-marraskuussa Suomeen saapuneista irakilaisista turvapaikanhakijoista kielteisen päätöksen hakemukseensa on saanut runsaat 10 500 henkilöä. Suurin osa tapauksista on vielä vireillä hallinto-oikeudessa.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita on palautettu tai palannut viranomaisten tietojen mukaan vuosina 2015-2017 lokakuun puoleen väliin mennessä yhteensä 11 185.
Tämän lisäksi noin 5 700 turvapaikanhakijaa on kadonnut Suomen vastaanottokeskuksista 2016-2017.
– Heistä noin 3 200 on tavattu muualla Euroopassa. Suomeen on palautettu heistä vain hieman alle 700. Loput hakevat uutta turvapaikkaa jossakin muualla Euroopassa, valtaosa Saksassa. On kunkin maan oma asia palauttaa Suomessa prosessissa kadonneet tänne, sanoo Poutanen.
Sillä maalla, missä he ovat hakeneet turvapaikkaa, on oikeus palauttaa heidät takaisin Suomeen ns. Dublin-asetuksen perusteella.
On kunkin maan omasta aktiivisuudesta kiinni, käyttävätkö ne tätä oikeutta vai eivät. Voi olla, että suurin osa heistä ei koskaan palaudu Suomeen, sanoo poliisitarkastaja Mia Poutanen Poliisihallituksesta.
Muiden vastaanottokeskuksista kadonneiden olinpaikkaa ei tiedetä, mutta Poutanen itse uskoo, että valtaosa heistä on poistunut Suomesta.
Suomeen tulo kaduttaa
Nyt Jawad katuu Suomeen tuloaan, koska hän sai kesällä kielteisen turvapaikkapäätöksen. Mies on valittanut päätöksestä.
Jawad ajattelee, että monessa muussa Euroopan maassa hän olisi saanut paremman kohtelun. Kaikki kimppakämpän asukkaat ovat tehneet valituksen saamastaan kielteisestä turvapaikkapäätöksestä ja odottavat päätöstä asiassa.
– Käsittääkseni 90 prosenttia Suomesta turvapaikkaa hakeneista irakilaisista on saanut kielteisen päätöksen. Mutta me emme voi enää muuttaa mieltä ja hakea turvapaikkaa jostain toisesta Schengen-maasta, koska meidän sormenjälkemme ovat jo täällä Suomessa, missä prosessi on kesken, sanoo Jawad.
Kimppakämpän asukkaat ajattelevat tässä asiassa siis toisin kuin tuhannet suomalaisesta turvanpaikanhakuprosessista kadonneet ja muualle Eurooppaan turvapaikanhakijoiksi ilmoittautuneet maanmiehensä.
Omar kertoo tietävänsä, että monet hänet maanmiehistään tulivat Suomeen pitämään hauskaa. Moni lähti omin päin takaisin kotiin ja osa muualle Eurooppaan kokeilemaan onneaan. Hän kertoo oman asemansa olevan hyvin erilainen.
– Minun tilanteeni Irakissa oli oikeasti paha. Lähdin karkuun Isisiä, ja minulla on myös henkilökohtainen ongelma Irakissa. Isäni 2007 murhannut Al-Qaidaan kuuluva mies uhkaa myös minun henkeäni siellä. En voi palata sinne.
Omar kertoo perheensä olevan nykyään pakolaisina Turkissa.
Kimppäkämppään mielummin kuin vastaanottokeskukseen
Vastaanottorahan varassa elävälle muunlainen yksityisasuminen kuin kimppäkämppä ei olisi edes mahdollista.
Jawadin kavereineen vuokraaman asunnon vuokra on 650 euroa. Jokainen asukas maksaa 130 euroa kuukaudessa. Yli 18-vuotiaan vastaanottoraha on 263,78 euroa, eli muihin menoihin jää 133,78 euroa. Se on kuitenkin selvästi enemmän kuin 91,52 euroa, minkä saisi, jos joutuisi sellaiseen vastaanottokeskukseen, missä ruoka kuuluu pakettiin.
– Itse kokkaaminen tulee halvaksi, kun ruoka on lähinnä riisiä ja perunaa.
Oulussa vain yksi vuokranvälittäjä antaa asuntoja paperittomille, joten isompi valittaminen ei houkuttele.
– Meidän matkustusasiakirjamme ovat viranomaisten hallussa, ja kun nimemme eivät ole suomalaisia, viesteihin ei yleensä edes vastata.
Miehillä on myös se käsitys, että turvapaikanhakijoiden vuokrat ovat korkeampia kuin kantasuomalaisilla. Mutta sen kanssa on sama juttu. Ei auta valittaa.
Hallinnollisesti kimppakämpän väki on Heikinharjun vastaanottokeskuksen kirjoilla. Sieltä käydään hakemassa vastaanottoraha kahdesti kuussa, ja sieltä hoituvat erilaiset turvapaikanhakijoille kuuluvat palvelut, kuten terveyspalvelut.
Suomeen tulleissa irakilaisissa on paljon koulutettua ja kielitaitoista väkeä
Omar Jawar on lähtöisin Tikritistä, pääkaupungin Bagdadin pohjoispuolelta. Niin ovat kämppäkaveritkin Ramadista lähtöisin olevaa Saifia lukuun ottamatta.
Omar kertoo olevansa koulutukseltaan biologi.
Itse kokkaaminen tulee halvaksi, kun ruoka on lähinnä riisiä ja perunaa. Omar Jawad
– Mohammad on sähköinsinööri. Myös Huthaifa ja Saif ovat käyneet yliopistoa. Parikymppinen Hadi ei sitä vielä ole tehnyt, sanoo Jawad.
Kaikilla on unelma elämästä ja perheen perustamisesta Suomessa.
– Uskon että minun koulutuksellani voisin hyvin löytää töitä vaikka laboratoriohommista.
Tekemistä on vähän
Kimppakämppä on sosiaalinen asumismuoto, mutta tekemistä ei ole paljon. Ulkona käydään liikkumassa ja sisällä syödään, luetaan kirjoja, seurataan uutisia netistä ja sosiaalisesta mediasta sekä nukutaan.
Miehet koettavat olla tarkkoja kerrostalon säännöistä, ettei naapureilla olisi valittamisen aihetta.
Kenelläkään heistä ei ole töitä. Hyvin harvoilla oululaisilla turvapaikanhakijoilla ylipäätään on työtä. Se tekee päivistä pitkiä.
Oulussa tiettävästi vajaa neljäkymmentä yksityismajoituksessa olevaa turvapaikanhakijaa on onnistunut työllistymään. Useimmat heistä ovat saaneet töitä rakennusalalta, ravintola- ja kaupan alalta tai auton fiksaus- ja maalaustehtävistä.
Marjojen poimintaa ovat muutamat päätöstään odottelevat myös kokeilleet. Mutta se on raskasta hommaa, eikä marjametsään meno ole tuttu asia Irakissa kasvaneelle. Samanikäisiä kantasuomalaisiakaan miehiä ei tahdo marjastamaan saada.
Isis ja Suomi ovat ääripäitä
Omar perheineen lähti Tikritistä, kun Isis tuli sinne heinäkuussa 2014. He menivät ensin Kurdistaniin ja sieltä Turkkiin. Siellä syntyi ajatus lähteä nimenomaan Suomeen. Sen kauemmaksi Isisin hirmuhallintoa ei juuri voi päästä.
– Meillä ei ole ollut Irakissa rauhaa 37 vuoteen. Isis on vain yksi vitsaus monien joukossa. Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980-luvulla kuoli miljoona irakilaista. Sitten tuli ongelmia Yhdysvaltain kanssa. Ja sitten Isis. Ja nyt kun Isis alkaa hävitä, uusia militanttiryhmiä tulee tilalle, sanoo Jawad.
Suomessa viettämänsä ajan kuluessa Omarille on tullut tutuksi myös suurimmalle osalle maailman asukkaista sadulta tuntuva suomalainen tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta, koulujärjestelmä ja luonto.
Se, että yhteiskunta on maailman mittakaavassa sosiaalisesti oikeudenmukainen ja että ihmisten suurella enemmistöllä asiat ovat kohtuullisen hyvin. Sellaisessa maassa hänkin haluaisi elää.
