Suomen suurimman tietovuodon taustalla ollut hakkeri selvisi teosta ilman rikosvastuuta. Keskusrikospoliisi kertoo kuitenkin nyt, että sillä oli epäilyksiä tekijästä.

Jopa 16 000 suomalaisen nimiä, henkilötunnuksia ja muita tietoja sisältänyt Hetudump.txt-tiedosto vuodettiin nettiin 5.11. vuonna 2011. Tiedot olivat peräisin muun muassa Itä-Suomen yliopiston järjestelmistä.

Kerroimme aiemmin, miten Hetudump.txt:n tiedoilla tehdään vielä nykyäänkin paljon identiteettivarkauksia. Rikolliset käyttävät netistä löydettyjä henkilötunnuksia tunnistautumiseen verkkokaupassa tai väärentävät niiden avulla henkilöllisyystodistuksia. Vaikka alkuperäinen hetudump.txt poistettiin netistä nopeasti vuodon jälkeen, sen kopioita on ilmestynyt jälkeenpäin muun muassa Tor-verkon puolelle.

Hakkeri- ja aktivistiryhmä Anonymous Finland ilmoitti jo vuonna 2011 olleensa tietovuodon taustalla. Todellista tekijää ei kuitenkaan koskaan saatu vastuuseen, sillä syyteoikeus vanheni viime vuonna. KRP:n tietojen mukaan mahdollinen tekijä asui ainakin vuodon jälkeisinä vuosina ulkomailla.

– Meillä oli tiettyjä epäilyksiä tekijästä, mutta ne eivät olleet riittävän vahvoja, että kansainvälisen etsintäkuulutuksen kriteerit olisivat täyttyneet. Häntä ei saatu ajoissa käsiin, kyberrikoksia tutkiva rikosylikomisario Tero Muurman sanoo.

Muurmanin mukaan sama tekijällä on mahdollisesti kontollaan ainakin yksi toinen Suomessa tehty iso tietomurto. Sitäkään ei kuitenkaan pystytty tutkimaan loppuun saakka.

Asiantuntija: Tekijä saattoi hakea vain jännitystä

Ylen haastatteleman riippumattoman tietoturva-asiantuntijan mukaan Hetudump.txt-tietovuoto johtui ainakin osittain siitä, että palvelimien ylläpitäjä ei ollut asentanut tarpeellisia päivityksiä, jolloin hakkeri pääsi hyödyntämään haavoittuvuudet.

Hän ei halua esiintyä omalla nimellään, koska kertoo tapausta tutkineiden joutuneen joskus hakkereiden nettihäirinnän maalitauluksi. Se, että tietovuodon tekijä jäi selvittämättä, ei yllätä häntä.

– Jos tekijät yhtään osaavat hommansa, ei heitä saa kiinni. Jäljet pystyy peittämään niin hyvin, etteivät viranomaiset saa tekijää selville.

Hetudump.txt:n tiedoilla on sittemmin tehtailtu sellainen määrä tilauspetoksia, että vahinkojen kokonaissummaa on mahdoton laskea. Asiantuntijan mukaan alkuperäinen hakkeri ei kuitenkaan todennäköisesti pyrkinyt saamaan teosta taloudellista hyötyä, vaan pikemminkin jännitystä.

– Joskus tietomurtojen takana on teini-ikäisiä hakkereita, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin koputella eri palvelimia haavoittuvuuksien toivossa.

Hetudumpin jälkeen hakkerit eivät ole pystyneet tekemään yhtä haitallista tietovuotoa Suomessa. Parantunut tietoturva on tälle ainakin yksi osasyy.

– Se voi kertoa siitä, että tekijät eivät ole kyenneet tekemään uusia vuotoja, tai että heillä ei ole ollut siihen mahdollisuuksia, Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Muurman sanoo.

Aila Lepistön keittiössä tuoksuu vastapaistettu kropsu. Moni asia on maalla muuttunut, mutta ei se, että kahvipöydän tarjoilut ovat runsaat.

– Onko Saunalahti, Lepistö kysyy pöytään istahtaneelta vieraalta, kun puhelin soi. Talon emäntä neuvoo kurkottelemaan puhelimen kanssa keittiön ikkunaa kohti. Siinä on kenttää riittävästi.

Aila Lepistö asuu pienessä Korvenkylässä Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla. Hän on maalainen sydänjuuriaan myöten ja sanoo elämän sivukylällä sujuvan ihan hyvin.

– Ei kauheaa kaipuuta ole mihinkään.

Maaseudusta välittyy helposti mustavalkoinen kuva: kerrotaan vireistä kylistä, onnellisista maallemuuttajista, punaisista tuvista ja perunamaista tai vaihtoehtoisesti maalataan synkkääkin synkempi kuva kuolevista kylistä, joiden asukkailta on kadonnut viimeinenkin ilo ja yrittämisen halu.

– Ja kuitenkin siinä välimaastossa on valtavasti ihan tavallista elämää, miettii Aila Lepistö.

EU-rahalla vain lillukanvarsia

Aila Lepistön kahvipöydässä istuu tällä kertaa myös Juhani Eilola, Korvenkylältä hänkin. Eilola tuntee oman kotikylänsä ja sen naapurikylät kuin omat taskunsa. Hän teki 2000-luvun alussa viidelle kylälle yhteisen kehittämissuunnitelman.

– Kyläsuunnitelma piti silloin tehdä, että saatiin EU-rahaa, muistelee Eilola.

Monet suurin toivein tehdyt kylien kehittämissuunnitelmat ovat sittemmin unohtuneet arkistoihin. EU-hankkeita on toteutettu, mutta kylien kehityksen suuntaa suunnitelmilla ei ole onnistuttu muuttamaan.

– Se EU-rahahan on kohdistunut tällaisiin lillukanvarsiin, kuittaa Aila Lepistö.

Nettikahvilat, laavut ja crossiradat tuovat tekemistä vapaa-aikaan, mutta elämisen edellytyksiä ei niillä varsinaisesti paranneta. Väki muuttaa edelleen kyliltä keskustoihin lähemmäs työpaikkoja ja palveluita.

Vuosituhannen alussa harvaan asutulla maaseudulla eli liki 370 000 suomalaista, vuonna 2016 enää alle 290 000.

– Tännekin on rakennettu valokuituverkko, viemäriverkko ja vesijohtoverkko eli tänne olisi helppo rakentaa. Mutta kuka rakentaa, kun työpaikat ovat muualla, miettii Eilola.

Viimeinenkin koulu loppui

Kun Polvenkylän, Juonenkylän, Korvenkylän, Peräkorven ja Pohjoiskylän yhteinen kyläsuunnitelma tehtiin, asui näissä kylissä yhteensä 511 ihmistä. 16 vuodessa väki on vähentynyt lähes sadalla.

– Jos ajatellaan näitä taloja, niin melkein joka talossa kuitenkin asutaan. Ehkä lapsiperheitä on sitten huomattavasti vähemmän, kun väkeä on kerta vähemmän, niin kuin tilastot näyttävät, pohtii Juhani Eilola.

Kyläsuunnitelmaan kirjattiin kylien pahimmat tulevaisuuden uhat. Ne olivat silloin väen väheneminen ja kylien viimeisenkin koulun lakkauttaminen. Uhat ovat toteutuneet.

Polvenkylän koulu lakkautettiin vuonna 2007. Samana vuonna Suomessa lakkautettiin yli 70 pientä koulua. Koulun lakkauttaminen on aina kova paikka - niin se oli Polvenkylässäkin.

– Koululla kokoonnuttiin ja lasten vanhemmat pitivät muutenkin yhteyttä. Yhteisöllisyyden kannalta koulu oli todella tärkeä, mutta jos oppilaita on kovin vähän, opetuksen laatuun se tietenkin vaikuttaa, toteaa Juhani Eilola.

– Kun elää sivukylällä, pitää olla myös realisti.

Ilman autoa ei pärjää

Kyläsuunnitelman tekemisen jälkeen on lakkautettu myös viimeinenkin vielä alueella toiminut kauppa. Kauppa-asioille pitää nyt lähteä Kurikan keskustaan.

Koko maassa haja-asutusalueet on riisuttu tehokkaasti kaupan palveluista. 2000-luvun alussa oli Suomessa vielä yli 700 kyläkauppaa, viime vuonna niitä oli enää 275, ja senkin jälkeen on kato käynyt.

Pohjoiskylällä asuvalla Heli Hakalalla on matkaa kauppaan 17 kilometriä. Kauppa-asioilla Hakala kertoo käyvänsä keskimäärin kerran viikossa. Reissuja keskustaan tulee toki enemmänkin. Mummon tehtävänä on lastenlasten kuskaaminen.

– Ilman autoa täällä ei pärjäisi.

Juhani Eilola jää oikein miettimään, onko näillä kylillä enää ainuttakaan autotonta taloutta.

– Ei kyllä tule äkkiä mieleen.

Kurikan kaupunki ylläpitää palvelulinjaa, joka mahdollistaa asioilla käynnin kerran viikossa ja koulubussin kyytiin pääsee koulupäivinä. Julkisen liikenteen varaan ei sivukylillä voi elämäänsä rakentaa.

Mutta Heli Hakala ei ole edes harkinnut muuttoa pois Pohjoiskylältä. Hakalan talo on kylästä hieman syrjässä, naapureita ei ole näköetäisyydellä. Loppusyksyn aurinkoisena päivänä Hakala tarttuu haravanvarteen ja alkaa siistiä pihamaata. Kissanpentu leikkii jaloissa ja lehtikasoissa.

– En osaa ajatella muuta asuinpaikkaa. Olen ajatellut, että kun on tottunut nykyisten naapureiden kanssa elämään, niin miksi muuttaa muualle, naurahtaa Hakala.

Koulukyydit pelastavat taksin

Peräkorvessa asuva Simo Latvala on seurannut sivukylien elämän muuttumista yli 30 vuoden ajan aitiopaikalta. Taksiyrittäjä jos kuka tietää, mitä kylillä tapahtuu.

– Tässä istutaan nyt muuten vanhassa kyläkaupassa, virnistää Latvala kotinsa pöydän ääressä.

Latvalan isä perusti aikanaan kaupan Polvenkylään ja ajoi hänkin jo taksia. Kylän lähellä oli Vapon turvesuo, joka työllisti paljon kylän ihmisiä. Sen ansiosta kauppakin kannatti. 60- ja 70-lukujen taitteessa kaupan ovet menivät kiinni.

– Kun turveneva lopetti, siihen loppui kauppakin.

Enää ei ole palveluita mitä voisi heikentää, tiekään ei tuosta enää huonommaksi voi tulla. Juhani Eilola

Simo Latvala alkoi ajaa taksia vuoden -85 keväällä. Silloin lähialueella oli vielä useita kouluja, vähintään yksi kauppa oli joka kylässä, myös postin palvelut ja pankit löytyivät kyliltä. Lääkekaappikin oli silloin.

– Nyt olen enää vain minä, taksimies.

Väen väheneminen on vähentänyt taksiyrittäjän töitä, mutta toisaalta koulukyyditykset ovat tulleet tilalle. Välillä Latvala pystyi tarjoamaan työtä yhdelle vieraallekin kuskille, mutta viime keväänä Kurikan kaupunki tehosti koulukuljetuksia ja sen jälkeen Latvala on ajanut taksia kahdestaan vaimonsa kanssa.

Surullisen kuuluisa tie

Sivukylillä on aikoja sitten lakattu uskomasta ruusuiseen tulevaisuuteen. Asumisesta sivukylillä on tullut vuosi vuodelta enemmän sopeutumista heikkeneviin palveluihin. Positiivinen asenne ja huumori ovat hyväksi koettu vaihtoehto valittamiselle.

– Enää ei ole palveluita mitä voisi heikentää, tiekään ei tuosta enää huonommaksi voi tulla, naureskelee Juhani Eilola.

Yhdessä kohtaa huumori kuitenkin loppuu. Hakunintie on kuin kirosana Kurikan lounaisosan kylillä. Moni kylien aktiiveista on yrittänyt vuosien varrella vaikuttaa tien kuntoon.

– Olen minäkin yhden kerran nimilistan kerännyt, sanoo Simo Latvala.

Latvala on perin juurin suivaantunut. Hän ei moiti yksityisteiden kuntoa, mutta kauhistelee miten huonossa kunnossa ja huonolla hoidolla valtion tiet nykyisin ovat. Taksiyrittäjä tuntee tiet.

Viime keväänä, kun Hakunintie oli aivan "mahdottomilla kuopilla", saatiin Destian tiemestari lopulta useiden yhteydenottojen jälkeen paikan päälle tutustumaan tiehen.

– Se oli käynyt sen ajamassa ja sen jälkeen todennut, että vielähän ne montut pystyy väistelemään, puuskahtaa Latvala. Tienpitäjän asenteen Latvala on kokenut ylimieliseksi ja välinpitämättömäksi.

Munatkin menevät rikki

Vuoden 2017 maaseutukatsauksen pohjaksi tehty kansalaiskysely osoittaa, että teiden kuntoon ollaan maaseudulla varsin tyytymättömiä. Lisäksi tyytymättömyys on selvästi lisääntynyt.

Kun palvelut ovat pitkien matkojen päässä, teiden kunnolla on suuri merkitys. Ja teiden merkitys vain kasvaa, kun elinkeino on niistä kiinni.

Kai Latvalalla on broilermunittamo Peräkorvessa. Viljelijällä on takana hankala sadonkorjuuaika, mutta lopulta aihetta myös tyytyväisyyteen.

– Nyt voi sanoa, että oikeastaan mitään ei jäänyt peltoon.

Kai Latvala sanoo nauttivansa elämästä sivukylällä, kun on omaa rauhaa ja vapaus tehdä asiat niin kuin itse haluaa. Perheen teini-ikäisten lasten kuskaaminen harrastuksiin ei sekään ole ongelma.

Kaksi kertaa viikossa viedään munia, ja munille pitäisi olla mahdollisimman tasainen alusta, että ne pysyisivät ehjinä. Kai Latvala

– Vaimo harrastaa samoja asioita ja hoitaa kuskaamiset, hymyilee Latvala.

Mutta Hakunintie, se on ongelma ja asia, joka saa hyväntuulisen viljelijän ärsyyntymään oikein kunnolla. Tien kuopat haittaavat pahasti munien kuljettamista.

– Kaksi kertaa viikossa viedään munia ja munille pitäisi olla mahdollisimman tasainen alusta, että ne pysyisivät ehjinä.

Internet-hotelleja ja lähidemokratiaa

Lukematon määrä erilaisia työryhmiä on ollut murehtimassa maaseudun palveluiden katoamista. Raportteja ja mietintöjä on kirjoitettu, juhlapuheita pidetty ja niissä maalattu tulevaisuuden kuvia. Kun ajelee pitkin sivukylän kuoppaista tietä ja näkee ympärillään tyhjiksi jääneitä taloja, jotkut visiot voivat hymyilyttää.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän vuonna 2015 julkaisemassa raportissa hahmotellaan tulevaisuutta muun muassa näin:

Juonenkylän kylätalolla Mauri Kananoja esittelee entistä nettikahvilaa, EU-rahalla tehtyä. Huoneen nurkassa nököttää yksi tietokone, muistona menneestä. Sen piuhat on vedetty seinästä irti aikoja sitten.

– Nettikahvioksi tämä nimettiin silloin kymmenen vuotta sitten, kun kaikilla ei ollut vielä tietokoneita kotona. Silloin täällä oli enemmänkin koneita, selvittää Mauri Kananoja. Nykyisin tila toimii mm. kyläseuran kokouspaikkana.

Juonenkylällä yritetään vaalia yhteisöllisyyttä. Tietyllä tavalla yhteisöllisyys on jopa pakon sanelemaa, siihen pakottaa seuran omistaman kylätalon ylläpito. Entisen koulun lämmityskustannukset ovat vuositasolla 10 000 euroa. Talo lämpiää sähköllä.

– Onneksi meillä on kaksi vuokralaista, mutta heti jos tulee kylmä talvi ja lämmityskustannukset kasvavat, ollaankin pulassa.

Sikalan uusi elämä

Aila Lepistö avaa ulkorakennuksen oven ja päästää vieraat sisälle "Ailasaliin", entiseen sikalaan. Pankkivirkailijana 45 vuotta toiminut Lepistö on ehtinyt sikojakin hoitaa.

– Kun tulin tähän kotitilalle takaisin, niin sikaluvat olivat vielä voimassa. Sata sikaa - ja sain ne Itikkaan hengissä!

Sadalla sialla ei tekisi enää mitään. Nyt niitä pitäisi olla vähintään tuhat, mielellään tuhansia enemmän, että sikalan saisi edes jotenkin kannattamaan. Maatalouden rakennemuutos näkyy. Pienet tilat lopettavat ja vuokraavat peltonsa eteenpäin.

– On sääli, että näin on. Tämäkin autioittaa maaseutua, sanoo Aila Lepistö mietteliäänä. Tilastot kertovat, että Suomessa maatilojen määrä on puolittunut EU-jäsenyyden aikana.

Lepistön sikala ei jäänyt tyhjäksi. Aila on rakentanut salinsa yhteiseksi hyväksi.

– Kyllä se niin on, että vaikea on ylläpitää yhteistä toimintaa, ellei ole tilaa, missä voisi kokoontua, toteavat yhdestä suusta Lepistö ja Juhani Eilola.

Monessa kylässä yhteinen toiminta onkin päässyt hiipumaan lähes kokonaan. Yhdistysten toiminta on kutistunut sääntöjen edellyttämiin kokouksiin. Edes naapureissa ei enää kyläillä entiseen malliin. Naapureihin törmää todennäköisemmin kauppareissulla keskustassa kuin omalla kylällä. "Sosiaalisten innovaatioiden" kehittäminen voi olla haasteellista.

– Ihmiset harrastavat paljon itsekseen, ja ovat kyllä sillä tavalla aktiivisia. Joku kerää kiviä, joku toinen rakentaa kotimuseota, monet harrastavat liikuntaa, selvittää Eilola.

Eilolan mukaan tietyllä tavalla kylillä myös puhalletaan yhteiseen hiileen, vaikka yhdessä toimiminen onkin vähentynyt.

– Ei täällä riidellä eikä paljon myöskään valiteta.

Rauha ja hiljaisuus

Vaikka elämä sivukylällä on välillä hankalaa, joku kuitenkin pitää jäljelle jääneitä ihmisiä tiukassa otteessa. Juhani Eilolan ei tarvitse pitkään miettiä, mikä se on.

– Kyllä se on juuret. Juuret pitävät ihmisiä kiinni täällä.

Eilola ei kauheasti sure sitä, että hänen tekemänsä kyläsuunnitelma ei sysännyt kyliä kasvu-uralle. Hänelle tärkeää on luonnon rauha. Hän itse ei voisi kuvitella asuvansa kaupungissa tai vieri vieressä naapureiden kanssa.

Kyläsuunnitelmassa kartoitettiin paitsi Polvenkylän, Juonenkylän, Korvenkylän, Peräkorven ja Pohjoiskylän tulevaisuuden uhat, myös näiden kylien vahvuudet. Niistä moni liittyy luontoon: rauhallinen sijainti, puhdas luonto, kylän läpi virtaava luonnonkaunis Lohiluoma, Juonenvuori...

Sivukylien vahvuudet eivät ole kadonneet minnekään 16 vuodessa, mutta ne pitää osata nähdä, huomauttaa Aila Lepistö:

– Kun ei ole katuvaloja, niin voit nähdä tähtitaivaan sellaisena kuin se on tarjolla.

Sähköalan työriitaa sovitellaan edelleen valtakunnansovittelija Minna Helteen toimistossa.

Sähköliitto ehti jo tiedottaa aiemmin illalla, että se olisi hylännyt Helteen tekemän sovintoehdotuksen liiton ja Teknologiateollisuuden välisen riidan ratkaisemiseksi.

Helle kuitenkin sanoo, ettei hän ole saanut vastauksia ja että hän on antanut osapuolille lisää aikaa.

Osapuolten oli määrä tavata Helle sunnuntai-iltana ja kertoa päätöksensä. Riita koskee Sähköliiton sopimisoikeutta.

Sähköalan lakko alkoi aiemmin keskiviikkona, ja siinä on mukana tuhat työntekijää.

Influenssarokotteita on tänä vuonna tarjolla kahta erilaista. Julkisen terveydenhoidon puolelta saatava rokote suojaa kolmelta eri virustyypiltä ja yksityisen puolen rokote neljältä. Kansallisen ohjelman rokotteessa on kaksi A-virustyyppiä ja yksi B-virustyyppi. Yksityiseltä saa suojan vielä yhtä ylimääräistä B-virusta vastaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek huomauttaa, että yksityisen puolen rokotteen paremman suojan hyöty riippuu siitä, millaisia influenssaviruksia Suomeen lopulta kulkeutuu.

–  Kentällä on paljon sanottu, että privaatista saa paremman rokotteen. Ja osittain se pitää paikkansa, Nohynek myöntää.

Syynä julkisen puolen rokotteen erilaiseen kattavuuteen on, että yksityisten tarjoama rokote on uudempi. Tämäntyyppisillä rokotteilla ei ollut Suomessa myyntilupaa, kun valtion edellisistä, monivuotisista influenssarokotehankinnoista päätettiin.

Isoimmille ensin

Tänä vuonna Suomeen valtion rahoilla tilatut rokotteet jaeltiin ensi kertaa "väestöpohjaisesti". Tämä tarkoittaa sitä, että rokotteet toimitettiin ensin isoille toimijoille kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille sekä Kuopion ja Oulun yliopistollisten sairaaloiden alueille. Aiemmin jakelujärjestys arvottiin.

–  Nyt pyrittiin mahdollisimman nopeasti saamaan [rokotteet] mahdollisimman isolle määrälle väkeä, Nohynek perustelee.

Rokotteita on täksi syksyksi tilattu enemmän kuin aiemmin eli 1,7 miljoonaa annosta.

–  Joka vuosi on ollut tilanne, että näyttää loppuvan kesken, mutta silti on jäänyt käyttämättä.

Antamatta on aiempina vuosina jäänyt jopa 200  000 annosta taudinehkäisijää.

Esimerkiksi viime vuonna pistettävä influenssarokote loppui marraskuussa, mutta sitä tilattiin lisää.

Maksuttoman rokotuksen saavat muun muassa yli 65-vuotiaat, raskaana olevat sekä alle 3-vuotiaat lapset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa influenssaepidemian alusta ei ole vielä merkkejä. Yleensä influenssakausi alkaa vuodenvaihteen jälkeen.

Lue myös:

Pohdituttaako maksullisen influenssarokotteen laajempi teho? Kahdestakaan rokotteesta ei ole suurempaa haittaa, vastaa THL

Kallion lukion rehtori aikoo tehdä koulun teatterityön opettajan väitetystä epäasiallisesta käytöksestä tutkintapyynnön poliisille.

Miesopettajan naispuolisia oppilaita ahdistaneen toiminnan on kerrottu jatkuneen liki 20 vuotta.

Helsingin kaupungin lukiokoulutuksen päällikkö Mervi Willman vahvistaa Ylelle tiedon tutkintapyynnön tekemisestä.

– Tämä on äärimmäisen vakava asia, ja ilman muuta siihen reagoidaan. Koulun rehtori tekee tapahtumien kulusta tutkintapyynnön poliisille.

Kallion lukiossa esiin nousseesta tapauksesta kertoi ensimmäisenä STT.

Tapaus on pysäyttänyt ja järkyttänyt

STT uutisoi sunnuntaina, että opettaja olisi lähennellyt ja piinannut tyttöjä läpi 2000-luvun. Uutistoimisto on haastatellut Kallion lukion 18:aa oppilasta ja kahta opettajaa, jotka kertovat miesopettajan epäasiallisesta käytöksestä vuodesta 2000 tähän vuoteen asti.

– Tämä on meille kaikille järkyttävä uutinen. Rehtori toimii nyt tästä eteenpäin tarpeen vaatimalla tavalla, Willman kertoo Ylelle.

– Rehtori kertoo lukion opettajille ja opiskelijoille tilanteesta heti, kun se on mahdollista. Myös kriisiapua on tarjolla sitä haluaville.

Yle ei tavoittanut sunnuntaina Kallion lukion rehtoria.

Opettaja hyllytetty toistaiseksi

Arvostelun kohteeksi joutunut miesopettaja on yhä virkasuhteessa Kallion lukioon, mutta juuri nyt hän ei ole opetustehtävissä.

– Hänen virkasuhteensa kohtalo tulee arvioitavaksi sitten, kun asia on ensin tutkittu perinpohjaisesti. Jatkotoimenpiteet valitaan sen mukaan, mitä tulee ilmi.

Poliisi arvioi aikanaan itsenäisesti, aloittaako se jutussa tapauksen alkuselvittelyn jälkeen varsinaisen rikostutkinnan.

Rankkojen väitteiden kohteena oleva opettaja sanoo STT:lle, että hänen 15–20 vuotta sitten käyttämänsä provokatiivinen opetusmenetelmä saattoi osin olla epäonnistunut. Hän kuitenkin kiistää ahdistelleensa ketään harjoituksissa tai niiden ulkopuolella.

Erityistä kohua herättäneitä ”raiskausharjoituksia” mies sanoo johtaneensa ”ehkä kerran”. Silloinkaan hän itse ei omien sanojensa mukaan ollut hyökkäävänä osapuolena.

– Kerrankin politiikassa kaikki puhuvat totta, Jukka Lindström lukee käsikirjoitusta.

Hän puhuu ympärillään olevalle Noin viikon uutiset –satiiriohjelman käsikirjoitustiimille Ylen kuvausstudiolla Pasilassa. Viikon tärkeimpiä uutisia ruotivan ohjelman ensimmäiset harjoitukset on käyty läpi. Nyt käsikirjoitusta korjaillaan koomikon suuhun sopivaksi.

Studioyleisön saapuessa sisään Lindström poistuu viimeisteltäväksi maskiin.

– Jukka on vihdoin saatu meikattua mieheksi, yleisöä lämmitellyt stand up -koomikko huutaa mikkiin.

Jukka Lindström istuu juontopöydän taakse aplodien saattelemana. Kolmen ja puolen vuoden ajan Lindström on tiiminsä kanssa syynännyt tarkasti läpi kaikki suomalaisten kärkipoliitikkojen sanomiset. Sillä on ollut yllättävä seuraus: hän on huomannut, että poliitikot ovat oikeasti ihan fiksuja tyyppejä.

Koomikon ehdoilla

Kun Jukka Lindström saapui harjoittelijaksi Ylen Radiouutisiin vuonna 2002, hänet ristittiin Ridgeksi. Tumman ja komean nuorukaisen arveltiin siirtyvän pian televisioon. Toisin kävi. Radiouutisissa vierähti kahdeksan vuotta ja YleX-kanavan Etusivu-ajankohtaisohjelmassa kolme.

Lindström oli tehnyt stand up –koomikon keikkoja työn ohessa vuodesta 2005 lähtien. Toimittajan ja koomikon taidot veivät hänet mukaan YleLeaks-satiiriohjelmaan. Sen jälkeen hänelle tarjottiin mahdollisuutta tehdä omaa show’ta.

Lindström lähti mukaan tietyin ehdoin.

– Tv-ohjelman piti tapahtua minun komiikkani ja ilmaisutapani ehdoilla. On tosi vaikea mennä telkkariin stand up -koomikkona tekemään jotain, joka on vastoin omaa ilmaisua. Se on vielä typerämpää, jos ihmiset tulevat katsomaan sua keikoille livenä, että hei tämähän on ihan eri tyyppi.

Noin viikon uutiset oli aluksi tempoltaan liian hidas. Vuosien aikana oma vauhdikas rytmi on löytynyt. Ensimmäisen vuoden jälkeen myös yleisö löysi ohjelman. Tämän vuoden alussa Noin viikon uutiset palkittiin parhaan komedia- ja sketsiohjelman Kultainen Venla -palkinnolla.

Ohjelma sai alkuvuodesta myös kansainvälistä huomiota, kun se julkaisi presidentti Donald Trumpille irvailevan America First, Finland Second -videon. Se on katsottu YouTubessa yli 1,6 miljoonaa kertaa.

Politiikka naurattaa jälleen

Stand upin synnyinmaassa Yhdysvalloissa koomikoilla on nyt ongelma. Se on presidentti Donald Trump. Luulisi, että ajattelemattomista heitoista ja twiiteistä syntyisi huumoria vaikka millä mitalla. Ongelma on, että vaikka materiaalia tulee, sitä tulee liian nopeasti. Vitsi vanhenee päivässä.

Presidentin perässä pysyvät korkeintaan joka arkipäivä tulevat talk show’t. Vitseistä ärsyyntynyt Trump haukkuu heti ohjelmat ja koomikot vitsailevat lisää. Syntyy loputon kierre, jonka ansiosta presidentti pysyy otsikoissa koko ajan. Onko tämä kaikki vain Trumpin ovelaa mediapeliä? Kenties.

Jukka Lindströmin mielestä suomalainen poliittinen satiiri on kesyä verrattuna Yhdysvaltoihin. Täällä poliitikoille irvailevia ohjelmiakin on suhteellisen vähän. Noin viikon uutisten lisäksi Maikkarilla pyörii Pelimies. Helsingin Sanomien Uutisraportti lopetti tänä vuonna.

Poliittinen huumori on kuitenkin alkanut jälleen kiinnostaa yleisöä. Jukka Lindström muistelee, että vielä 2000-luvun alkupuolella stand up -yleisö käpertyi hiljaiseksi, kun hän alkoi puhua politiikasta. Neljän viime vuoden aikana poliittisia vitsejä on jopa alettu odottaa.

– Yhtenä syynä näen perussuomalaisten nousun, joka virkisti poliittista keskustelua. Toinen oli Pekka Haaviston presidenttiehdokkuus vuonna 2012. Yhtäkkiä kaikki alkoivat kertoa Facebookissa, ketä he aikovat äänestää. Se ei ollut hirvittävän tyypillistä Suomessa. Poliittinen keskustelu tuntuu nyt sallitummalta.

Poliittinen satiiri vaikuttaa kelpaavan myös itse poliitikoille. Jukka Lindström ei ole saanut heiltä kertaakaan suoraa negatiivista palautetta.

– He ymmärtävät, että kyse on leikistä. Ja tässä ajassa poliitikkokaan ei halua leimautua huumorintajuttomaksi.

Usean vuoden työrupeama Noin viikon uutisissa on muuttanut Jukka Lindströmin suhtautumista poliitikoihin. Tiheällä kammalla läpikäydyt uutiset tuottavat odotettua vähemmän vitsailtavaa. Koomikko arvostaa poliitikkoja aiempaa enemmän.

– Meidän poliitikot ovat yllättävänkin osaavia, harvinaisen fiksuja ja vielä huumorintajuisia, perkeleet! Lindström nauraa.

Kuka saa vitsailla?

Jukka Lindström tykittää tekstiä pökerryttävällä vauhdilla Noin viikon uutisten nauhoituksissa. Tämän viikon pääaiheina ovat maakuntauudistus ja sote-palveluiden valinnanvapaus sekä presidentinvaalit. Lindström käy dialogia uutisvideoiden ja -kuvien kanssa.

Pelko on isompi kuin pamaus, sanoo valtiovarainministeri Petteri Orpo valinnanvapaudesta uutispätkässä. Lindström vääntää vitsin lopulta vessareissuun intialaisen aterian jälkeen. Yleisö nauraa kippurassa.

Kun urheilumanageri Aleksi Valavuori julkaisi viime vuonna Twitterissä homoja loukkaavia kirjoituksia, siitä syntyi kohu ja mies sai potkut. Valavuori kertoi myöhemmin, että tarkoituksena oli vitsailla. Sosiaalinen media oli väärä paikka vitsille, katuva Valavuori totesi äskettäin Ylen Sananvapausillassa.

Jos samankaltaisen vitsin olisi heittänyt Jukka Lindström, asia olisi saattanut olla toinen. Koomikko voi roolissaan heittää rajuakin läppää toisin kuin poliitikko tai joku muu julkisuuden henkilö.

Sosiaalinen media on kuitenkin saanut myös koomikot varovaisemmiksi.

– Se on tuonut hirvittävän tiukan sosiaalisen kontrollin, mitä saa sanoa ja mitä sanoja saa käyttää. Ihmisiä kytätään. Se vaikeuttaa koomikon töitä, jos se ulottuu stand up -klubeille saakka.

– Minua on viime aikoina alkanut ärsyttää se, että kaikki tulkitaan sen pahimman kautta. Joskus voisi olla vaan, että no joo, olipa huono vitsi ja antaa olla, Lindström sanoo.

Mistä saa vitsailla?

Yhdysvalloissa koomikot vitsailevat rajusti eri roduista, mutta seksivitsit saavat yleisön kohahtamaan. Suomessa asia on toisin päin. Täällä navan alle menevillä jutuilla yleisön saa hekottamaan melko varmasti.

Mutta suomalainen yhteiskunta muuttuu ja samalla myös huumori. Jukka Lindströmin mukaan suurin muutos on tapahtunut vähemmistöistä vitsailussa. Vielä kymmenen vuotta sitten stand up -klubeilla saattoi kuulla vitsejä, jotka olivat selkeän rasistisia.

– Kun tietyt asiat, kuten maahanmuuttajat, nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun, vähemmistöistä vitsailussa pitää olla hirvittävän paljon taitavampi. Kun alkaa puhua maahanmuuttajista, yleisö haluaa tietää, kenen puolella olet. Jos yleisö tajuaa, että et ole menossa rasismisuuntaan, sitten se on ok.

Mutta ei se mene aina putkeen kokeneellakaan koomikolla.

– Kerran aloitin sillä, että haluaisin puhua vähän feminismistä. Eturivissä oli parikymppinen jäbä, joka veti henkeä sisään naama irvessä. Luulin, että ihmisillä olisi selkeä jaettu käsitys siitä, mitä feminismi on. Kaikki kuitenkin näkevät asian eri tavoin. Vitsin alku piti kääntää siten, että kaikki te siellä yleisössä vetäydytte, kun alan puhua feminismistä.

Mistä suomalainen saa sitten vitsailla? Lindströmin mielestä melkein mistä vaan. Jokainen voi kokeilla, missä menee oman huumorin rajat.

– Voi tehdä sellaisen kokeen itselleen, että mistä aiheista en keskustelisi joulupöydässä appivanhempieni kanssa.

Anttiholmat

Noin viikon uutisten nauhoitus on päättynyt ja Lindström poistuu studiosta aplodien kera.

Pian koomikko poistuu myös ruudusta. Hän on päättänyt lopettaa ohjelmassa kolmen ja puolen vuoden jälkeen. Ajankohta on luonnollinen, sillä hänen perheensä muuttaa ulkomaille pariksi vuodeksi.

Kun näyttelijä Antti Holma lähti Suomesta miltei ovet paukkuen Lontooseen, hän palasi kotimaahansa melko pian tekemään keikkatöitä.

– Silloin kun mä aloitin, päätin, että jos Antti Holma näyttelee joskus Cheekiä elokuvassa, niin silloin mä muutan pois Suomesta. Vitsi! Lindström hekottaa.

Holman tähdittämä Cheek-elokuva tulee ensi-iltaan vuoden alussa.

Koomikko nauraa nyt sille, että hän itse tekee anttiholmat. Lindström palaa Suomeen jo maaliskuussa tekemään stand up -kiertueen kollegoidensa kanssa.

Tarkkoja jatkosuunnitelmia ei kuitenkaan ole. Lindström haluaa keskittyä stand upiin, mutta myös toimittajan hommat kiinnostaisivat. Hän päätyy pohtimaan, mitä toimittajan töitä hän voisi jatkossa tehdä, sillä hänet liitetään nyt niin vahvasti Noin viikon uutisiin. Ehkä talk show’ta tai jotain radiossa.

– Hitto, en ole tajunnutkaan, että olen sulkenut pois itseltäni yhden työmahdollisuuden. En voisi lukea Tv-uutisia. Sitä ei uskoisi kukaan, koomikko nauraa.

Noin viikon uutiset

Toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan ainakin 27 ihmistä on kuollut baptistikirkossa tapahtuneessa joukkoampumisessa Sutherland Springsin pikkukaupungissa Etelä-Texasissa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on ilmoittanut pikaviestipalvelu Twitterissä seuraavansa Texasin tilannetta Japanista. Trump saapui tänään Tokioon kolme päivää kestävälle valtionvierailulle.

Lyhyessä viestissään Trump toivotti Jumalan siunasta Sutherland Springsin asukkaille. Presidentti kirjoitti liittovaltion poliisin olevan paikalla.

Myös Texasin osavaltion kuvernööri Greg Abbott on ilmaissut tukensa ampumavälikohtauksen uhreille.

– Rukoilemme kaikkien niiden puolesta, joita tämä paha teko on vahingoittanut. Kiitos poliisivoimille reagoinnista. Lisätietoja on kohta tulossa turvallisuusviranomaisilta.

Myös Suomen pääministeri Juha Sipilä on lähettänyt suruvalittelunsa Sutherland Springsin asukkaille.

Texasin ammuskelu on toinen joukkosurma Yhdysvalloissa lyhyen ajan sisällä. Reilu kuukausi sitten Las Vegasin konserttiampumisessa 59 ihmistä sai surmansa ja yli 500 loukkaantui.

Kulutus kasvaa Suomessa hurjaa vauhtia, jos sitä vertaa tulojen kasvuun.

– Eihän tämä voi ikuisesti jatkua, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.

– Jo aika pitkään on ollut päällä kehitys, että kulutus kasvaa nopeammin kuin tulot ja säästäminen sen kuin vähenee.

Asuntolainoja neuvotellaan uusiksi 12 miljardia vuodessa

Esimerkiksi asuntolainojen lyhennysvapaat ovat olleet suosittuja jo kolmen vuoden ajan. Asuntolainoja neuvotellaan uusiksi 12 miljardin vuosivauhtia ja tästä summasta osa jätetään lyhentämättä.

Vaikka iso kuva lainamarkkinoilla on Nordean pääekonomistin mukaan kunnossa, osalle asuntovelallisista voi olla luvassa isojakin ongelmia.

Riskit ovat kasvussa jopa kymmenillä tuhansilla asuntovelallisilla, Kangasharju summaa.

– Koko ajan tulee enemmän ihmisiä, jotka velkaantuvat ja yhä vähemmän säästetään.

– Kuluttajien luottamus tulevaan on omiaan vahvistamaan tätä kehitystä entisestään.

Kangasharju: "Jonain päivänä korot nousevat"

Suomessa kulutus kasvaa selvästi nopeammin kuin tulot. Kulutus on kasvanut vuositasolla nelisen prosenttia, kun tulot puolestaan ovat lisääntyneet vain runsaan prosentin verran.

– Jonain päivänä korot nousevat, Kangasharju muistuttaa.

– Jos ei lyhennetä lainoja matalan koron aikana, niin se kaikki lyhentämisen taakka jää sinne korkeiden korkojen aikaan.

Kangasharju sanoo, että suurta muutosta nykyiseen kehitykseen ei kuitenkaan tunnu olevan näköpiirissä.

– Ei ole minkäänlaista muutosta näköpiirissä siinä, että lyhennysvapaita ei uskallettaisi enää ottaa.

Vähintään kaksikymmentä tuhatta kotitaloutta jättää tänäkin vuonna lainansa lyhentämättä vuodeksi.

– Voisi olettaa, että ihmisillä, joilla on iso asuntolaina, on myös suurin into ottaa lyhennysvapaita jaksoja ja tässä vääjäämättä syntyy riskejä, Kangasharju sanoo.

Japanin Kasumigasekin golfklubilla nähtiin sunnuntaina arvovaltainen pelaajaseurue, kun Japanin pääministeri Shinzo Abe isännöi Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia. Mukana kierroksella oli myös huippugolffari Hideki Matsuyama.

Japanilaiset saivat pelitoverikseen hyvän pelaajan. Trumpin tasoitusluku eli handicap on kadehdittavan alhainen, vain 2,5.

Yhdysvaltalaismediassa on kuitenkin liikkunut tietoja, ettei Trump olisi ansainnut tasoitustaan rehellisin keinoin.

Tasoitusluvun ansiosta eritasoiset pelaajat voivat kilpailla keskenään. Mitä suurempi tasoitus, sitä enemmän lyöntejä voi käyttää kierroksella.

Uskomattomia tuloksia

Tällä viikolla Yhdysvaltojen golfliiton tietokantaan ilmestyi ällistyttävä luku: Trumpin nimissä kirjattiin lokakuulta 68 lyönnin pelikierros. Tietokantaa käytetään pelaajien tasoitusluvun laskemiseen.

Tulos oli vielä uskomattomampi kuin lokakuun alussa kerrottu väite. Republikaanisenaattori Lindsey Graham kertoi tuolloin Twitterissä, että presidentti olisi pelannut vain 73 lyöntiä "tuulisissa ja märissä olosuhteissa."

Golfasiantuntijoiden mukaan näin hyvien kierroksen pelaaminen vaatisi lähes täydellistä onnistumista jokaisella reiällä. Heidän oli vaikea uskoa, että 71-vuotias kiireinen presidentti olisi pystynyt moiseen.

– Ikäänsä pienemmän tuloksen saaminen on paljon harvinaisempaa amatööriltä kuin hole in one. Se vaatii vain yhden lyönnin ja vähän tuuria, Golf Chanel -kanavan asiantuntija Brandel Chamblee arvioi sanomalehti Wall Street Journalille.

Valkoinen talo kiisti Wall Street Journalille, että Trump olisi kirjannut 68 lyönnin tuloksen järjestelmään. Hallinto ei kuitenkaan ottanut kantaa, oliko kyseinen kierros pelattu.

Kun huijauksesta puhutaan, hän on 11 asteikolla yhdestä kymmeneen. Rick Reilly

Onkin mahdollista, että kirjaus oli virhe tai presidentille tehty käytännön pila. Kirjauksia voivat tehdä pelaajien ohella golfklubien työntekijät, muistuttaa Golf News Digest -sivusto.

Joka tapauksessa Trumpin matala tasoitus laski entisestään. Jo aiemmin hänelle oli merkitty tietokantaan vain harvakseltaan erittäin hyvä tuloksia.

Trumpin pallo ilmestyi lipun viereen

Toinen mahdollisuus on, että kyse on epärehellisestä pelistä. Washington Post -lehden selvityksen mukaan Trump on armoton huijari golfkentillä.

Näin on antanut ymmärtää muun muassa rocktähti Alice Cooper.

– Golfin pahin julkkishuijari? Voisinpa sanoa, se olisi järkytys. Mutta pelasin Donald Trumpin kanssa kerran, Cooper vihjasi.

Julkkisten golftavoista kirjan kirjoittanut Rick Reilly on kuvannut Trumpin monipuolisia vilunkikeinoja. Kun Reilly pelasi Trumpin kanssa, tuleva presidentti kirjasi itselleen olemattomia tuloksia, ohjaili palloja reikään putterilla ja löi uudelleen, jos ensimmäinen lyönti meni mönkään.

– Kun huijauksesta puhutaan, hän on 11 asteikolla yhdestä kymmeneen, Reilly sanoi.

Reillyn mukaan vain entinen presidentti Bill Clinton on pelatessaan Trumpin veroinen kieroilija.

Trumpin kanssa 1990-luvulla pelannut Mark Mulvoy taas muisteli, kuinka rankkasade oli yllättänyt pelaajat. Kun he palasivat suojasta kentälle, Trumpin pallo oli ilmestynyt muutaman metrin päähän lipusta. Trumpin selitys oli yksinkertainen.

– Kaikki joiden kanssa pelaan huijaavat koko ajan. Minun on huijattava, jotta pysyn perässä, Trump oli Mulvoyn mukaan sanonut.

Minäkin lyön palloa aika pitkälle. Donald Trump

Toisaalta Trumpin kerrotaan olevan kohtelias pelitovereilleen ja antavan caddyille eli pallopojille suuria tippejä.

Trump kiistää väitteet

Trump itse sanoi Washington Postille, ettei ole pelannut Alice Cooperin kanssa eikä muista, kuka Mulvoy on. Hän kiisti täysin Reillyn kertomuksen.

– Murskasin hänet, ja hän kirjoittaa hyvin epätarkasti. Sanoisin, että hän on hyvin epärehellinen kirjoittaja.

Omia golftaitojaan Trump ei pidä salassa. Japanissa hän kehui vuolaasti ammattilaispelaaja Hideki Matsuyaman pitkiä lyöntejä, mutta muisti myös omat ansionsa.

– Minäkin lyön palloa aika pitkälle, Trump kehaisi.

Trumpin ja Aben pelituloksista ei ole tietoa. Uutistoimisto AFP:n yhdysvaltalaisen hallintolähteen mukaan valtionjohtajat keskustelivat kierroksella kaupasta ja Pohjois-Koreasta.

– Minulle kerrottiin, että kolmikko ei laskenut tuloksia, mutta heillä oli hyvin hauskaa, lähde sanoi.

Lue lisää:

Etelä-Korean presidentti muistuttaa kansalaisia vieraanvaraisuudesta – kehottaa ottamaan Trumpin lämpimästi vastaan

Trump aloitti Aasian-kierroksensa: "Yhdenkään diktaattorin ei pidä aliarvioida Yhdysvaltoja"

Japani varautuu Trumpin vierailuun 18 000 poliisin voimin – luvassa golfdiplomatiaa ja tiukkaa puhetta Pohjois-Koreasta

Lomittaja Mauri Arffman hoitaa lypsytyöt, appeiden tekemisen ja eläimien rutiiniruokinnan, kun tilallinen lomailee tai tarvitsee apua. Työnteko ei rajoitu kuitenkaan vaan fyysiseen työhön, vaan lomittaja voi olla päivän valopilkku tilallisen raskaassa arjessa.

Usein nauruun repeävä lomittaja kertoo erikoistuneensa sosiaalisena työntekijänä.

– Ajatuksenani on se, että jos yrittäjän suupielet eivät ole kääntyneet kanssani jutellessa hymyyn, niin väännän ne itse siihen asentoon, Arffman naurahtaa.

Arffman kertookin usein aloittavansa työpäivänsä tilalla kahvipöydän ääressä.

– Ensimmäiseksi kun tilalle saavun, kysäisen juodaanko kahvit nyt vai mennäänkö heti navettaan. Kyllä kainuulaiset usein sen kahvin ensiksi tarjoaa, Arffman sanoo.

Keskustelukumppanina toimiminen menee Arffmanin mukaan hetkittäin terapian puolelle. Mies yrittää huumorin kautta nostaa esille vaikeitakin puheenaiheita.

– Yksi yrittäjä oli kerran kahvipöydässä surullisen oloinen. Kysyin, onko hän pohtinut itsemurhaa ja vastaus oli, että päivittäin. Aloimme sitten yhdessä miettimään erilaisia vaihtoehtoja päivänsä päättämiseksi, mikä sitten piristi yrittäjää.

Työ tekijäänsä neuvoo

Sotkamon alueella työskentelevä Mauri Arffman tekee kaiken minkä pystyy tämän hetkisellä ammattitaidollaan.

– Robottipuolelle en ole vielä lähtenyt, ja tuskin lähden laisinkaan. Se on jo niin teknistä hommaa, Arffman kertoo.

Robottien ja erilaisten koneiden yleistyminen onkin suurin muutos, mitä on tapahtunut Arffmanin 15 vuoden uran aikana.

– Käsillä tehtävä työ on vähentynyt myös aika paljon, Arffman kertoo.

Miehen käsillä onkin tehty monenlaista työtä, sillä työtehtävät vaihtelevat.

– Yhdellä tilalla renki tuli sanomaan apetta tehtäessä, että tilan traktorissa on jotain häikkää. Paalit piti nostaa sitten kaivinkoneella. Minähän siihen totesin, etten ole kahta metriä lähempänä kaivinkonetta koskaan käynyt, Arffman kertoo reveten nauruun.

Muutaman päivän kaivinkoneella liikkumisen jälkeen kone tuli tutuksi.

– Annetaan työ kuin työ, niin ei pitäisi ajatella ettei osaa. Kyllä meillä kaikilla lomittajilla on sellainen ajatus, että työ tekijäänsä neuvoo, Arffman toteaa.

Hänen mukaansa juuri positiivinen asenne ratkaisee lomittajan työssä paljon.

– Jos ajattelee ettei osaa, niin ei sitä koskaan opikaan, Arffman toteaa.

Lomituspalvelu aaltojen keskellä

Kainuussa on kaksi lomituspalveluiden lomatoimistoa. Sotkamossa lomatoimisto ruuhkautui syksyllä äitiyslomien vuoksi, joka aiheutti hetkellistä työvoimapulaa alueella. Sotkamon lisäksi alueeseen kuuluvat Kajaani ja Kuhmo.

Kainuun toisessa lomatoimistossa Ristijärvellä lomituspalvelut kattavat lomituspäällikkö Merja Kemppaisen mukaan hyvin alueen yrittäjien tarpeet.

– Meillä on 42 vakituista ja vähän yli 50 määräaikaista maatalouslomittajaa. Myös yrittäjien hankkimia lomittajia on noin 50 kappaletta, eli koko alueella on lähemmäs 150 lomittajaa, Kemppainen laskee.

Tämän pitäisi täyttää Ristijärven, Paltamon, Puolangan, Suomussalmen sekä Hyrynsalmen yrittäjien tarpeet. Alueella on Kemppaisen mukaan 140 erilaista maatilaa.

Samoin kuin Sotkamossa, tarve uusille lomittajille tulee aaltomaisena liikkeenä. Yllättävät sairauspoissaolot tai erikoisemmat tapahtumat saattavat hetkittäin tuoda ongelmia lomatoimiston väelle.

– KoneAgria, syysloma ja hirvenmetsästyksen alkamiset näkyvät lomitustarpeissa. Tänä vuonna nämä kaikki olivat saman viikonlopun aikana, joten jouduimme hakemaan lisää työntekijöitä täyttämään tyhjät paikat, Kemppainen kertoo.

Julkisessa haussa olleeseen paikkaan tuli paljon hakijoita, niin vanhoja konkareita kuin nuorempiakin.

– Aina kun haetaan työntekijöitä, niin hakijoita kyllä riittää, Kemppainen toteaa.

Uudet työntekijät tuovat myös lomatoimistoon omia haasteita. Tuntemattoman lomittajan ottaminen tilalliselle oman elinkeinon hetkelliseksi ylläpitäjäksi on riskejä täynnä.

– Kemioiden on kohdattava lomittajan ja yrittäjän välillä. Pystymme jonkin verran valitsemaan kuka lomittaa ja missä, mutta esimerkiksi sairaustapauksissa on yrittäjien ja lomittajien joustettava, Kemppainen kertoo.

Väsymyksen keskellä

Lomittaja Mauri Arffmanin aamut alkavat usein kello kolmelta. Aamupala naamaan, työvaatteet päälle ja suunnaksi ensimmäinen tila. Tien päällä kuluu paljon aikaa.

– Parhaimmillaan matkaa on 61 kilometriä yhteen suuntaan. Se tarkoittaa, että autossa saattaa vierähtää montakin tuntia yhden päivän aikana, Arffman kertoo.

Ensimmäiseksi kun tilalle saavun, kysäisen juodaanko kahvit nyt vai mennäänkö heti navettaan. Mauri Arffman

Koettelemus on kova myös jaksamiselle. Kotimatkalle lähtiessä kuljettajan viereen saattaa istahtaa matkakumppaneista pahin: väsymys.

– Jos tulee syötyä ennen kotimatkaa, saattavat verensokerit nousta juuri pahimmilleen ratin takana. Silloin saavat heijastintolpat kyytiä tien reunalla. Kyllä se väsymys huolettaa, ihme ettei ole vielä sattunut mitään, Arffman kertoo.

Tilalle pääsyn jälkeenkään ei ole välttämättä turvassa. Eläinten kanssa työskentelyyn liittyy monta tilaisuutta tulla sorkkien kolhimaksi. Joillakin tiloilla olosuhteetkin tuovat omat vaaratekijänsä.

– Huonosti valaistut tallit ovat usein paikkoja, joissa saa päänsä kolhaistua, Arffman toteaa.

Kyllä taitoa riittää

Kainuun ammattiopistossa eläintenhoitajan opintojaan viimeistelevä Jenni-Mari Heikkinen toteaa maatalouslomittajan työn kiinnostavan.

– Kyllä se kiinnostaa, mutta tuskin siitä tulee koko elämän kestävä työ.

Samaa mieltä on myös eläintenhoitajaksi opiskeleva Tanja Heikkinen.

– Nyt kun on näin nuori, niin ei vielä välttämättä tiedä mitä elämältä oikeasti haluaa. Kun koulun kautta tästä työstä on oppinut nauttimaan, niin kyllä lomittajana työskenteleminen olisi sellainen mitä voisi hyvinkin tehdä.

Jenni-Mari työskenteli kesän Ristijärven lomituspalveluissa, Tanjalla haku jäi autottomuuden vuoksi välistä.

– Kun ei ollut mitään kyytiä kulkea pitkiä matkoja, niin se jäi sitten, Tanja Heikkinen kertoo.

Aaltoileva työllisyystilanne on tuonut haasteita myös nuorille.

– Varsinkin Sotkamossa kuulemma olisi tarvetta työntekijöille, mutta meille ei sitä löydy, Tanja Heikkinen toteaa nuorten tilanteesta.

Molemmat toteavat, että valmiutta lomittajan vaativiin töihin kuitenkin on. Koulu antaa hyvät eväät.

– Viime kesänä olin jo lomittajana töissä, mutta vuotta aiemmin en vielä välttämättä olisi siellä pärjännyt, Jenni-Mari Heikkinen kertoo.

Koulu huomioi

Kainuun ammattiopistossa huomioidaan yhtenä tulevaisuuden työpaikkana myös mahdollinen ura lomittajana. Seppälän opetusmaatilalla opettajana työskentelevän Reetta Karppisen mukaan lomittajan työ on hyvä vaihtoehto opiskelujen aikanakin.

– Meiltä valmistuu maaseutuyrittäjiä ja eläintenhoitajia, eli sinne maatiloille valmistuu esimerkiksi lomittajia tai karjanhoitajia.

Seppälässä oppilaille annetaan valmiuksia työskennellä vaativissa lomittajien työtehtävissä. Ne asiat, joita opetusmaatilalla ei voida opettaa, pystytään opettamaan työharjoittelun kautta.

– Omalla tilallamme ei ole esimerkiksi robottilypsyä ollenkaan. Mutta jos opiskelija haluaa opetella robottilypsyn, hän voi tehdä työharjoittelunsa sellaisella tilalla, jossa robottilypsy on, Karppinen sanoo.

Kun on motivaatio kohdallaan, niin töitä kyllä pitäisi riittää. Merja Kemppainen

Hän on suositellut robottitiloilla tehtävää harjoittelua niille oppilaille, jotka haluavat myöhemmin työllistyä tuotantoeläintiloille. Jenni-Mari Heikkinen kertoo saaneensa oppinsa robottien käytöstä juuri tätä kautta.

– Robotin käyttämisen oppii lopulta tosi helposti. Tietenkin siihen vähän aikaa menee, että niihin pääsee sisälle, mutta ei ne vaikeita ole, Heikkinen kertoo.

Vielä jaksaa hymyillä

Lomittajan arkeen kuuluvat monet erilaiset haasteet, mutta Arffman kertoo olevansa tyytyväinen työhönsä. Juuri 61 vuotta täyttänyt sotkamolainen kertoo, että ainoat ongelmat ovat pitkät työputket sekä rasituksesta tulevat vammat.

Ristijärvellä viesti on samankaltainen. Vaativa ala vaatii oikeaa asennetta.

– Kun on motivaatio kohdallaan, niin töitä kyllä pitäisi riittää, lomituspäällikkö Merja Kemppainen toteaa.

Helpotusta on tulossa. Tulevaisuuden lakimuutokset lomituspalveluihin olisivat Kemppaisen mukaan tarkentamassa lomittajan tehtäväkuvia maatiloilla. Epäselvyyksiä on ollut.

– Olen kuullut tapauksista, jossa lomittajan ainoaksi työksi on jäänyt siivoaminen ja korjaaminen, eikä se nyt ole ihan oikein, Kemppainen kertoo.

Lue Etelä-Suomen lomittajatilanteesta:

Maskulaisemäntä ei pääse koskaan ulkomaanlomalle lomittajapulan vuoksi – talon tavoille opetettu lomittajakin siirtyi hommiin autotehtaalle

Ensin olivat Panaman paperit, nyt tulevat Paratiisin paperit.

Valtavat tietovuodot ovat koetelleet viime vuosina veroparatiisipalveluita tarjoavia yhtiöitä. Keväällä 2016 kymmenet mediat eri puolilla maailmaa kertoivat panamalaisen asianajotoimisto Mossack Fonsecan synkistä salaisuuksista.

Paratiisin papereiksi nimetty tietovuoto kertoo toisen veroparatiisipalveluita tarjoavan yhtiön, Applebyn, asiakkaista ja toiminnasta. Aineiston sai käsiinsä saksalaislehti Süddeutsche Zeitung, joka jakoi sen kansainvälisen toimittajajärjestön ICIJ:n tutkittavaksi. Suomesta aineistoon on pääsy vain Yle MOT-ohjelman ja A-studion toimituksilla.

Applebyn ohella aineistoa on vuotanut pienemmästä toimistosta Asiaciti Trustista ja 19 kansallisesta kaupparekisteristä. Mitä Paratiisin paperit sisältävät?

Mikä on Appleby?

Appleby on maailman suurimpia veroparatiisipalveluita tarjoavia yhtiöitä. Sen päämaja sijaitsee Bermudalla, mutta se toimii useissa muissakin veroparatiiseissa eri puolilla maailmaa.

Yritys tekee bisnestä tarjoamalla palveluja yksityishenkilöille ja yrityksille, jotka haluavat hyödyntää toiminnassaan veroparatiisien salaisia mekanismeja.

Applebyllä on lähes 500 työntekijää, mm. juristeja ja kirjanpitäjiä, ja sillä on pitkä historia. Yhtiö aloitti toimintansa jo 1890-luvulla, kun majuri Reginald Appleby perusti asianajotoimiston Bermudalle. 1950-luvulta lähtien yhtiö laajensi toimintaansa ja perusti toimistoja muun muassa Caymansaarille, Jerseylle, Hongkongiin ja Kiinaan.

Keitä yhtiö palvelee?

Applebyn asiakkaina on useita maailman suurimpia ja tunnetuimpia yrityksiä, jättipankkeja, rahastoja, työeläke- ja verkkopeliyhtiöitä sekä varakkaita yksityishenkilöitä.

Yhtiön asiakkaita ovat esimerkiksi Facebook, Apple ja Nike.

Mitä yhtiö tekee?

Appleby voi vain perustaa asiakkaalleen veroparatiisiin yhtiön, mutta ei sen jälkeen juuri puutu sen toimintaan. Monissa tapauksissa Appleby kuitenkin tarjoaa asiakkailleen ”täyden palvelun paketin” eli se hoitaa kaikki uuden yhtiön pyörittämiseen liittyvät hallintopalvelut, tekee sopimusten tai muiden toimintojen juridisen arvioinnin tai neuvoo miten asiakas voi rakentaa mahdollisimman ”verotehokkaan” omistusrakenteen.

Yhtiö on asiakkaidensa puolesta perustanut ja hallinnoinut tai ollut apuna hoitamassa muun muassa:

• Trusteja ja säätiöitä. Trusti on Suomen laissa tuntematon omistajuuden muoto, joka muistuttaa säätiön ja yrityksen yhdistelmää.

• Työntekijöiden bonusjärjestelmiin liittyviä järjestelyitä.

• Lentokoneiden ja huvijahtien rekisteröintejä ja omistusjärjestelyitä

• Rahastoja, mukaan lukien islamilainen sijoitustoiminta

• Aineettomien oikeuksien kuten tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hallinta

Miten Appleby toimii?

Edellisen jättivuodon keskiössä oli panamalainen asianajotoimisto Mossack Fonseca, jonka toimintatavat olivat monella tavoin kyseenalaisia. Mossack Fonseca ei esimerkiksi aina selvittänyt paratiisiyhtiöiden todellisia omistajia. Sen asiakkaisiin on kuulunut muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden jäseniä.

Appleby on selvästi vastuullisempi toimija. Paratiisin papereiden aineiston perusteella voi todeta, että yhtiö on yleensä vaatinut selvittämään todelliset osakkeenomistajat ja muut tarvittavat tiedot, jotta veroparatiisiyhtiöiden avulla on ollut vaikeampi harjoittaa rikollista toimintaa.

Appleby näyttää myös tarkastaneen onko yhtiöiden johtajilla tai omistajilla poliittisia kytköksiä eli ovatko he niin sanottuja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä (Politically Exposed Persons). Tätä vaativat useiden maiden viranomaiset.

Yhtiön asiakaskunnassa on korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja kansainvälisillä pakotelistoilla olevia liikemiehiä.

Appleby on siten toiminut Mossack Fonsecaa selvästi eettisemmin ja noudattanut lakeja paremmin, mutta sekään ei selviä kaikesta puhtain paperein.

Vuotoaineiston perusteella näyttää siltä, että myös Appleby-yhtiöllä on vakavia puutteita asiakkaiden tuntemisessa ja tunnistamisessa, mikä on rahanpesun estämisen tärkein edellytys. Vuonna 2015 Bermudan finanssivalvonta löysikin merkittäviä puutteita Applebyn rahanpesun riskiarviossa ja antoi yhtiölle jopa salaiset sakot.

Miten yhtiö perustelee liikeideaansa?

Applebyn suhtautuminen veroparatiiseihin tai offshore-alueisiin, jota termiä finanssialalla käytetään, on myönteinen.

Yhtiön Caymansaaren-yksikön johtajien kirjoitus paikallisessa lehdessä kuvastaa hyvin Applebyn ajattelutapaa. Artikkelissa todetaan, että veroparatiiseilla ei ollut mitään osaa vuoden 2008 maailmanlaajuisessa finanssikriisissä.

Yhtiön mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että veroparatiisit vähentäisivät eri valtioiden saamia verotuloja. Applebyn johtajien mukaan veroparatiisit ovat vain luonnollinen vastaisku hyvinvointivaltioiden ”sortoverotukselle”.

”OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) hellimän myytin mukaan kansainväliset offshore-keskukset kannustavat verojen välttelyyn. Todellisuudessa hyvinvointivaltion raskas verotus kannustaa verosuunnitteluun, jonka takia pääomia siirretään offshore-keskuksiin. Loogisinta olisi, että tämän kehityksen estääkseen poliitikot alentaisivat omien maittensa sortoverotusta”, artikkelissa todetaan.

Artikkelissa viitataan myös muihin ”myytteihin”. Veroparatiiseja ei Applebyn mukaan käytetä rahanpesuun, Caymansaaren tapaisia maita pidetään turhaan veroparatiiseina ja tiukka pankkisalaisuus ei liity verojen välttelyyn.

Yhtiön näkemykset ovat räikeässä ristiriidassa veroparatiiseja koskevien tutkimusten kanssa.

Appleby: yhtiö ei ole syyllistynyt väärinkäytöksiin

Kansainvälinen toimittajajärjestö ICIJ lähetti Applebylle kirjallisesti yhteensä 63 kysymystä, jotka liittyivät yhtiöön, sen toimintatapaan ja asiakkaisiin.

Yhtiön vastauksen mukaan se ei ole syyllistynyt minkäänlaisiin väärinkäytöksiin. Appleby katsoo, että kysymykset eivät liity mihinkään, millä olisi ”yleistä yhteiskunnallista tai journalistista merkitystä”.

Yhtiö sen sijaan arvostelee ICIJ:n toimintaa, jota se luonnehtii ”kyseenalaiseksi”.

– On ilmeistä, että olette yksinkertaisesti saaneet suuren määrän Applebyhyn liittyvää varastettua aineistoa. Sen sijaan, että olisitte kunnioittaneet materiaalin luottamuksellista luonnetta, olette katsoneet oikeudeksenne tutustua siihen ja käyttää siitä mitä tahansa osia, joissa on mielestänne potentiaalisesti sensaatiomaisia aineksia, Appleby kirjoittaa vastineessaan.

Appleby kertoo aikovansa aloittaa tutkimukset siitä, kuinka ”rikollisin keinoin hankitut” tiedot ovat päätyneet ICIJ:n ja sen jäsenten haltuun.

Lue myös:

Britannian kuningashuone on tehnyt miljoonasijoituksia veroparatiisien kautta

Uusi tietovuoto paljastaa Trumpin hallinnon yhteyksiä Venäjälle ja huippupoliitikkojen veroparatiisikytköksiä

Tietovuodossa satoja suomalaisnimiä – miksi kaikkia ei julkaista? Seitsemän vastausta Paratiisin papereista

Veroviranomaiset tutkivat U2-yhtyeen Bonon osittain omistamaa yhtiötä veroepäselvyyksistä Liettuassa

Paratiisin paperit: Trumpin ministerillä liiketoimia Putinin lähipiirin kanssa

Kanadan pääministerin varainkerääjä on käyttänyt veroparatiiseja laajamittaisiin taloudellisiin operaatioihin

Liettuan veroviranomaiset tutkivat, onko U2-yhtyeen laulajan Bonon osittain omistama yhtiö rikkonut maan verolakeja.

Irlantilaisen U2-yhtyeen laulajan Bonon osin omistamaa yhtiötä tutkitaan verolainsäädännön rikkomisesta Liettuassa. Tutkinta liittyy vuonna 2007 tehtyyn kauppaan, jossa liettualainen ostoskeskus siirtyi ulkomaisen sijoittajaryhmän omistukseen

.

Asia käy ilmi 15min.lt -verkkojulkaisun tutkimuksista, jotka perustuvat Paratiisin paperit -nimellä tunnettuun tietovuotoon.

Bonon (oikealta nimeltään Paul David Hewson) yhtiö osti keskuksen vuonna 2007. Ostoskeskus sijaitsee koillis-Liettuassa pienessä Utenan kaupungissa. Vuonna 2010 Bonon ja muiden ulkomaisten sijoittajien omistama Nude Estates -yhtiö ilmoitti kolmen miljoonan euron tappioista.

Tappio syntyi, koska ostokeskuksen arvoa yhtiön tilinpidossa alennettiin. Tämän jälkeen yhtiö ei ole maksanut voitoistaan veroa, koska se on jatkuvasti vähentänyt kirjanpidollista tappiotaan verotuksessa.

Verovirasto kiinnostunut

Liettualainen veroasiantuntija, Fidexperta-konsulttitoimistossa työskentelevä Rūta Bilkštytė pitää järjestelyä verolainsäädännön rikkomuksena. Hän katsoo, että yhtiö on välttänyt sen avulla lähes 50 000 euron verot. Lisäksi sillä olisi ollut mahdollisuus välttää vielä 400 000 euron edestä veroja.

Myös Liettuan veroviranomaiset ovat tapauksesta kiinnostuneita.

”Kiinteiden omistusten arvonalennus kuvatulla tavalla ei mahdollista tulevien verojen maksamatta jättämistä”, Liettuan verovirasto toteaa kirjallisessa lausunnossaan.

Myyjä ei tiennyt, kenelle myi

Ostoskeskuksen Bonolle ja kumppaneille myynyt rakennusyhtiö Eikan entinen toimitusjohtaja Robertas Dargis sanoo, että hän ei tiennyt, kenelle hän myi ostoskeskuksen vuonna 2007.

– Eikä! Dargis huudahtaa kuulleessaan Bonon olevan yksi keskuksen omistajista.

– Kukaan ei kertonut meille mitään [Bonosta] silloin aikanaan. Tiesin vain, että mukana oli irlantilaisia sijoittajia. Tai ehkä brittejä, jotain sellaista kuitenkin, Dargis muistelee

Paratiisin papereiden mukaan Bono on ollut mukana useissa ostoskeskukseen liittyvissä yhtiöissä, joiden kotipaikat ovat Maltalla ja Guernseyn saarella. Edustajansa Kathy McKiernanin mukaan Bono on yhtiöissä passiivinen vähemmistöosakas.

Bonon verojärjestelyt puhuttaneet aiemminkin

Bono tunnetaan musiikin lisäksi hyväntekeväisyyskampanjoista. Hänen veronmaksuhalunsa ovat olleet esillä ennenkin. Muun muassa köyhien maiden velkojen armahtamista vaatineen rokkarin päätös siirtää bändinsä toiminta Hollantiin veroetujen vuoksi nostatti jopa mielenosoituksen vuonna 2011.

Kun U2:n verojärjestelyt nousivat uudelleen esiin vuonna 2015, Bono totesi, että järjestelyissä on kyse ainoastaan verotuksen järkeistämisestä.

U2 esiintyi Suomessa viimeksi vuonna 2010. Tuolloin yhtye myi kahtena peräkkäisenä iltana Helsingin Olympiastadionille peräti 106 000 lippua. Vierailun yhteydessä bändi muun muassa vertasi itseään (IS) Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.

Jutun tekoon ovat osallistuneet myös The Guardian sekä kansainvälinen tutkivien toimittajien järjestö ICIJ.

Lue myös:

Tällainen yhtiö on jättimäinen veroparatiisipalveluja tarjoava Appleby

Paratiisin paperit: Trumpin ministerillä liiketoimia Putinin lähipiirin kanssa

Britannian kuningashuone on tehnyt miljoonasijoituksia veroparatiisien kautta

Uusi tietovuoto paljastaa Trumpin hallinnon yhteyksiä Venäjälle ja huippupoliitikkojen veroparatiisikytköksiä

Tietovuodossa satoja suomalaisnimiä – miksi kaikkia ei julkaista? Seitsemän vastausta Paratiisin papereista

Kanadan pääministerin varainkerääjä on käyttänyt veroparatiiseja laajamittaisiin taloudellisiin operaatioihin

“Kun Reino syntyi, katsoin häntä ja ajattelin, että onpa jännän sininen lapsi. Häntä lähdettiin pian syntymän jälkeen viemään jonnekin. Muistan, että minua harmitti hirveästi se, että en ollut ehtinyt kunnolla koskettaa lapseni ihoa.

Kohta meille selvisi, että Reinolla on Downin syndrooma. Poika joutui heti isoon leikkaukseen, koska hänen ruokatorvensa oli poikki. Kun pääsimme vihdoin katsomaan vauvaa, hän oli aivan turvoksissa. Kävelin ulos huoneesta ja ajattelin, että tuota ovea en koskaan enää avaa. Ajattelin niinkin rumasti, että pitäkää vammainen kersanne, mua ei voisi vähempää kiinnostaa. Ajattelin, että ne olivat vaihtaneet lapsen.

Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri. Osastolla sattui olemaan ihana hoitaja, joka jaksoi koko yön keskustella kanssani. Minulle tuli palo, että pitää kuitenkin päästä kattomaan sitä vauvaa. Ja kun aamulla menin sinne, niin kyllähän hänessä kuitenkin oli veljen näköä. Ja minä koskin vauvan ihoa. Se oli aivan ihanaa.

Reinon saaminen on ollut minulle itselleni henkilökohtaisesti iso juttu. Aiemmin olin aina karttanut erilaisia ihmisiä, vammaisia ja muita. Enää en tykkää puhua kehitysvammaisista. Puhun erityisistä. Ei ole niin isoa väkimäärää, mistä en osaisi bongata niitä erityisiä.

Nyt Reino on 5-vuotias. Hän käy ryhmiksessä, rakastaa soittaa rumpuja ja laulaa. Reino on aukaissut ihan valtavasti silmiäni. Olen alkanut puolustaa kaikkia erityislapsia, ihan valtavasti.”

Mervi Kujala-Lamberg, 42, Ruovesi

"Isäni on kotoisin Karibialta. Hän teki meille kotiseutunsa ruokaa kotona. Siitä sain idean, että voisin itsekin tehdä karibialaista ruokaa. Curry on kova juttu ja juustokumina sekä roti-leipä, johon katuruoka kääritään.

Olin Ikaalisten kylpylässä kokkina kesällä 2016. Kylpylän rannassa oli kahdet festarit. Olin molempina kertoina rannassa myymässä kanawokkia paellapannun kanssa. Ruoka näytti menevän hyvin kaupaksi. Lopetin työt kylpylässä syksyllä. Talven olin raksahommissa, mutta sitten kävin yrittäjäkurssin, hain starttirahan ja perustin toiminimen.

Kaikki tekemäni ruoka on vegaanista. Olen itse ollut vegaani pari vuotta, enkä tykkää muuta kokatakaan. Tänä kesänä myin ruokaa Sastamalassa ja Tampereella. Ensi kesäksi suunnittelen, että varaisin jo etukäteen vähän enemmän markkina- ja festaripaikkoja. Saisin tehtyä tätä isommassa mittakaavassa."

Daniel Lewis, 19, Sastamala

“Innostuin rypäleiden viljelystä kaksikymmentä vuotta sitten. Taisin selailla puutarhalehtiä ja sitten päässä vain tapahtui jotain. Kuulemma tästä talosta lähtöisin oleva kouluneuvos Kaarlo Tiililä kirjoitti 1800-luvulla päiväkirjoissaan haluavansa kasvattaa näillä mailla rypäleitä. Hän oli todella aikaansa edellä.

Alussa oli todella vaikea löytää taimia. Beta- ja Zilga-taimet toin tänne kasvihuoneeseen ensimmäiseksi. Sitten alkoi löytyä ihmisiä, jotka tiesivät kasvatuksesta enemmän. Sain heiltä pistokastikkuja, joista ryhdyin juurruttamaan lisää taimia. Lajikkeiden määrä lisääntyy minulla koko ajan, samoin kasvihuoneiden määrä. Nythän meillä on Suomessa jo viininkasvattajien yhdistys ja paljon aiheesta tietäviä ihmisiä. Saamme myös tietoa, kokemuksia ja taimia Yhdysvalloista, Virosta ja Ruotsista.

Uskon, että viininkasvatuksella on tulevaisuutta Suomessa. Pitää vaan löytää ne lajikkeet, jotka täällä menestyvät. Hybridirypäleissä on aitoviinin lisäksi jotakin muuta viinilajiketta risteytettynä, näin saadaan juuri tarvittua kestävyyttä ja mielenkiintoisia aromeja. Todennäköisesti me tulemme tarvitsemaan muovitunnelikasvatusta, mutta se tunnetaan hyvin täällä jo mansikan- ja tomaatinviljelyssä. Avomaaviljelyssä on kyllä haasteita, jos kesät on tämän kesän kaltaisia.

Tämä on mielenkiintoista, koska tämä on niin vaikeaa. Kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta ja kokeilemalla. Joskus onnistun, joskus en. Se haastaa minua oppimaan koko ajan enemmän.”

Helena Tiililä, 54, Pälkäne

”Muutin tänne viisi vuotta sitten, kun olin 22-vuotias. Yksin asuminen jännitti aluksi, vaikka olihan minulla ollut asumiskokeilu, mutta se ei ollut kovin pitkä. Silloin sain hieman esimakua. Kai sitä halusi silloin vanhempien luota pois. Ja tietysti halusin varmaan opetella itsenäistymistä. Jos vaikka katsoo televisiota niin voi katsoa mitä haluaa.

Asuntoni on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön omistuksessa. Se on melko tilava, ei mikään hirveän iso, mutta ihan sopiva yksin asuvalle. Sijainti on hyvä, kaupungin keskustassa, kaupat ja kaikki palvelut ovat lähellä.

Kaikki on mennyt hyvin, ja onhan minulla ohjaajakin Setlementti Tampereesta. Häneltä saan tukea arkeen, siivoamisessa ja kauppa-asioissa. Kaupassa käyn itse, mutta joskus jos olen ostanut vaikka liikaa jukurttia niin sanotaan, että älä seuraavalla kerralla osta liikaa.”

Joona Laiho, 27, Tampere

”Minulla on sellainen jatkuva maailmantuska. Maailma on täynnä tavaraa, ja kun mitään en voi heittää pois, niin materiaaleille oli keksittävä uutta käyttöä. Näin netissä kierrätysmateriaaleista tehdyt kengät ja matkustin Lontooseen niitä ostamaan. En niitä kuitenkaan saanut. Ajattelin, että täytyy opetella tekemään sellaiset itse ja menin suutarikouluun Kankaanpäähän.

Olin tosi omituinen koulussa, kun käytin kengissä tekstiilejä, vanhoja farkkuja ja sellaista. Ei sitä välttämättä siellä hyvällä katsottu. Olin tällainen anarkisti. Materiaalivalintojani ohjaa ekologisuus ja eettisyys. Käytän vanhoja tekstiilejä, kuten takkeja, pöytäliinoja ja sohvanpäällisiä. Osa nahkoista ja tekstiileistä ovat uusia, mutta jääneet muualla tarpeettomiksi. Pohjat ja korot ovat lopettaneiden kenkätehtaiden varastoeriä tai olen tehnyt pohjat vaikka auton kuramatosta.

En tee pintamuotia. Olen aina ollut historiasta kiinnostunut ja minun kenkämallini ovat historiallisia. Haen ideoita menneisyydestä, koska mielestäni kauniit kengät on jo keksitty. Suosituin mallini on 1600-luvun tyylinen hovikenkä. Sen esikuvana ovat Ranskan hovin kengät. Siinä on sellainen vyötäröity pompadourkorko. Korkokengäthän olivat aluksi miehillä ja Ludwigilla oli vallan merkkinä vielä punaiset korot.

Minä olen siirtynyt elämässäni puoli kilometriä. Kun menen tuohon Kokemäenjoen rantaan, näen lapsuudenkotini. Vastavirtaan olen tullut, eli sen verran olen joutunut ponnistelemaan. Laukuntekijöitä oli täällä Keikyässä paljon lapsuudessani, mutta kengäntekijöitä en tiedä toista. Käsityö on kiinnostanut aina, toinen isoäideistäni oli kutoja ja toinen ompeli koko kylälle vaatteet.

Nyt alkaa kuudes vuosi kengäntekijänä, enkä aio antaa periksi. Minulla on turvana kesätyö: hoidan mehiläisiä. Tarjoan makeaa elämää ja kepeitä askeleita.”

Karoliina Nikitin, 43, Sastamala

”Olen maalaistalon poika. Meillä oli kotona sahat, porat ja kirveet käden ulottuvilla ja vapaasti käytössä. Siitä se oma innostus nikkarointiin on lähtenyt. Menin Sallaan 1970-luvulla peruskoulun oppilasasuntolaan asuntolanhoitajaksi ja siellä oli syytä kehitellä tekemistä lapsille. Silloin syntyi ensimmäinen monista nikkariverstaistani lapsille.

Haluan tarjota lapsille mahdollisuuden käsillä tekemiseen. En halua ohjata tai opastaa, vaan tarjota sellaiset puitteet, missä luovuus pääsee valloilleen. Verstas pitää varustaa sillä tavalla, että tekeminen syntyy ihan itsestään. Pitää olla työkaluja ja ennen kaikkea vanhoja romuja, jotka houkuttavat luomaan uutta. Jos lapsella ei millään synny omia ideoita, neuvon tekemään perinteisiä leluja, täryväkkärän, pikisirkan tai helikopterin. Parasta on, kun verstaan lapsivieraalla ikään kuin lamppu syttyy päässä ja näen, että valmista syntyy monen epäonnistumisen jälkeen. Usein lopputulos on suunnitelmaa parempi.

Jokaisella lapsella pitäisi olla jonkinlainen verstas lähiympäristössään. Sellaisen saa nopeasti jopa kaupunkiasuntoon: ruuveilla tukeva hylly seinään ja siihen ruuvipuristin kiinni. Lähelle muutama laudanpätkä ja ruuveja eikä muuta tarvita. Vanhempien pitäisi laittaa valmiit lelut varastoon ja tuoda esille käsityövälineet.”

Mikko Kiio, Kangasala

Yle Tampere julkaisee Suomi 100: Ihmisiä Pirkanmaalta -sarjassa tarinoita ja kuvia koko vuoden ajan muun muassa Facebookissa.

Ollaan Värtsilässä Pohjois-Karjalassa, lähellä itärajaa. Puulajitieteen eli Dendrologian seura on julkaisussaan listannut Peuhkuristen tissikuusen Suomen 6. paksuimmaksi, viimeksi mitattu ympärysmitta on 230 senttimetriä.

Päällepäin se on tavallinen, korkea pihakuusi. Näitä on Värtsilän suunnalla enemmänkin. Vasta lähempi tarkastelu, alimpien oksien alle pujahtaminen paljastaa salaisuuden. Kuusen oksien tyvet ovat turvonneet ulospäin, muodostaneet jokaisen oksan tyveen nisämäisen pullistuman.

Tämä on metsäkuusi, joka on tissikuusi, Picea abies f. mammillosa. Vaikka tissikuuseksi kutsuminen voi aiheuttaa tirskahduksia, kyseessä on virallinen nimitys.

– Luonnon ihme, mysteeri tämän synty on. Kuusellahan on hyvin monimuotoinen suku, kertoo omistaja Pentti Peuhkurinen, eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja.

Metsäkuusi voi kasvaa tapionpöydäksi eli pöytäkuuseksi, tunnetaan kapea ja alakuloisen näköinen surukuusi ja iso kirjo muitakin erikoismuotoja.

Tissikuusia on harvinaisena siellä täällä eteläisessä ja itäisessä Suomessa. Ei tiedetä miksi kuusi on päättänyt kasvaa näin ja vain näillä seuduilla. Tämäkin kuusi tekee käpyjä, mutta samanlaisia pikkukuusia ei silti ole lähimailla.

– Tissit eivät ole periytyneet, sanoo Peuhkurinen.

Pentti Peuhkurinen harmittelee tien toisella puolella olevaa hakkuutyömaata, jonka myötä komea vanha iso terve koivu on päätynyt tien varteen kaadetuksi. Hän ei halunnut pihakuuselleen käyvän samoin. Suojelun myötä kuusesta ei taiteta enää havuakaan.

– Rauhoituksen hakemisesta olin kyllä päättänyt jo aiemmin. Tämä on terve kuusi, joka voi olla pystyssä vielä parisataa vuotta, kyllä tämä piti säästää jälkipolville, hän summaa.

Pentti ja Irene Peuhkurinen muuttivat silloiseen Värtsilän kunnan Patsolan kylään vuonna 1984. Kuusi oli jo silloin rinnetontilla, vaikkakin paljon pienempänä. Sen tissit näkyivät jo silloin.

– Kuusen kasvaessa tissit ovat vain komistuneet ja niitä näyttää oleva ihan latvaoksissakin, vaikkei sinne hyvin näy.

Tiirailemme ylöspäin arviolta reilun aarin kokoiselta alueelta, joka on kuusen oksien alla turvassa. Peuhkurinen epäilee, että tissikuusi on kasvanut tässä, hyvässä maassa, noin 80 vuotta.

Erikoiset puut, kuusetkin, ovat nykyään Retkipaikka-sivustolla vinkattuja retkikohteita ja nähtävyyksiä. Peuhkuriset ovat varautuneet siihen, että pihamaalle saattaa tulla uteliaita, kun tissikuusi saa rauhoituksesta kertovan laatan.

– Minä raivaan polun tuosta Selänteentieltä, niin tätä pääsee katselemaan ja ihmettelemään. Siksi tätä rauhoitusta hain, että luonnonihmettä voivat tulla ihailemaan muutkin.

Miljoonia euroja Britannian kuningashuoneen varoja on sijoitettu Caymansaarten ja Bermudan kautta, käy ilmi tietovuoto Paratiisin papereista.

Sijoituksesta on vastannut Britannian kuningattaren omaisuutta hoitava taho.

Tieto kuningattaren ja kuningashuoneen veroparatiisisijoituksista on poliittisesti arka aihe. Britanniassa on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua veroparatiiseista sekä niiden aiheuttamista haitoista.

Kuningattaren edustajan mukaan sijoituksia ei ole tehty veroparatiisien verohyötyjen toivossa.

– Emme ole tietoisia, että offshore-rahastoihin sijoittamisesta olisi ollut mitään verohyötyjä. Sijoituskohteiden valintaan on vaikuttanut enemmän sijoituskonsulttiemme neuvot sekä varojen tehokas kohdentaminen, eivät verotukseen liittyvät asiat, sanoo kuningattaren edustaja sanomalehti Guardianille.

Paratiisin papereiden aineisto vuodettiin saksalaiselle Süddeutsche Zeitungille. Lehti taas luovutti tiedot kansainväliselle toimittajajärjestölle ICIJ:lle, jonka kautta Ylellä on pääsy aineistoon.

Myös Guardian on yksi Paratiisin papereissa mukana olevista medioista. Ylen artikkeli pohjautuu Guardianin tekemiin tutkimuksiin.

Satojen miljoonien omaisuus

Talouslehti Fortune on arvioinut kuningatar Elisabetin, 91, omaisuuden arvoksi yli 500 miljoonaa euroa. Käytännössä omaisuus on kuitenkin Duchy of Lancasterin eli Lancasterin herttuakunnan hallussa. Nimestään huolimatta kyse on lähinnä rahastosta tai trustista, jonka kautta hallinnoidaan kuningattaren ja kuningashuoneen omaisuutta.

Trustijärjestelyä ei tunneta Suomen laissa. Kyse on eräänlaisesta yrityksen ja säätiön välimuodosta. Trusteja käytetään useissa maissa esimerkiksi omaisuuden hallintaan ja perintöjärjestelyihin.

Duchy of Lancaster omistaa laajoja maa-alueita ja useita kiinteistöjä, mutta tekee myös sijoitustoimintaa.

Caymansaarien kautta tehdyt sijoitukset liittyvät juuri sijoituksiin. Lain mukaan herttuakunta on vapautettu veroista, mutta vuodesta 1993 lähtien se on maksanut veroja vapaaehtoisesti.

Sijoitusten tuottoja käytetään kuningashuoneen toimintaan. Varat ovat virallisesti kuningattaren, mutta hän ei voi käyttää niitä vapaasti mihin tahansa tarkoitukseen.

Monet kansalaisjärjestöt ja Ison-Britannian parlamentin jäsenet ovat vaatineet, että Britannian kuningasperheen rahankäytöstä kerrottaisiin avoimemmin. Paratiisin papereiden paljastukset voimistanevat vaatimuksia.

Veroparatiiseja hyödynnetään paitsi laillisessa verosuunnittelussa myös laittomassa toiminnassa, kuten rahanpesussa, korruptiossa tai veronkierrossa.

Omistuksia kiistanalaisessa yhtiössä

Guardianin tutkimukset osoittavat, että kuningashuone on ollut Caymansaarten kautta välillisesti omistajana brittiyhtiössä, jota on arvosteltu voimakkaasti julkisuudessa. Vuonna 2005 herttuakunta teki 7,5 miljoonan punnan sijoituksen Caymansaarilta käsin toimivaan rahastoon Dover Street VI Cayman Fund LP.

Tämän sijoituksen kautta kuningashuone on ollut välillisesti omistajana brittiläisessä yhtiössä nimeltä BrightHouse. Se muun muassa vuokraa kodinelektroniikkaa kuten matkapuhelimia ja tarjoaa samalla asiakkailleen mahdollisuuden ostaa tuotteen itselleen.

Yhtiön palveluita käyttävät lähinnä vähävaraiset britit, joilla ei ole varaa maksaa koko kauppahintaa kerralla. BrightHousea on arvosteltu siitä, että se on perinyt asiakkailtaan maksujärjestelyistä 70–100 prosentin vuosikorkoja.

Duchy of Lancesterin talousjohtaja Chris Adcock kertoi Guardianille, että hän ei ole ollut tietoinen sijoituksesta BrightHouseen. Sijoitus on epäsuora eli välissä on useita rahastoyhtiöitä.

Guardianin mukaan BrigthHouse maksoi vuonna 2016 lähes 215 miljoonan euron voitoistaan veroja alle kahdeksan miljoonaa euroa. Alhaiseen verokertymään vaikuttaa konsernin sisäinen suurlaina, jonka BrightHouse on ottanut luxemburgilaiselta yhtiöltä.

Konsernin sisäisiä lainoja käytetään usein myös verosuunnitteluun eli lailliseen tapaan minimoida maksettavia veroja.

Miljoonasijoitus Bermudalle

Guardianin mukaan kuningashuoneen varoja sijoitettiin vuonna 2004 viisi miljoonaa puntaa myös Bermudan kautta toimivaan rahastoon. Myöhemmin rahasto siirrettiin lähellä Ranskan rannikkoa sijaitsevalle Guernseyn saarelle. Se on Britannian erityisalue, jota pidetään veroparatiisina.

Adcock myönsi Guardianille, että Lancasterin herttuakunnan omaisuutta on sijoitettu myös ”muutaman muun ulkomaisen rahaston kautta”. Yksi näistä toimii Adcockin mukaan Irlannissa. Adcock ei kuitenkaan suostunut antamaan rahastosta tarkempia tietoja.

Lue myös:

Tällainen yhtiö on jättimäinen veroparatiisipalveluja tarjoava Appleby

Uusi tietovuoto paljastaa Trumpin hallinnon yhteyksiä Venäjälle ja huippupoliitikkojen veroparatiisikytköksiä

Tietovuodossa satoja suomalaisnimiä – miksi kaikkia ei julkaista? Seitsemän vastausta Paratiisin papereista

Veroviranomaiset tutkivat U2-yhtyeen Bonon osittain omistamaa yhtiötä veroepäselvyyksistä Liettuassa

Paratiisin paperit: Trumpin ministerillä liiketoimia Putinin lähipiirin kanssa

Paratiisin paperit -tietovuoto paljastaa lisätietoja presidentti Donald Trumpin hallinnon yhteyksistä Venäjälle.

Yhdysvaltain kauppaministerin Wilbur Rossin liikekumppaneihin lukeutuvat Venäjän presidentin Vladimir Putinin vävy, suomalais-venäläinen miljardööri Gennadi Timtšenko ja Yhdysvaltojen pakotelistalla olevan energiayhtiön omistaja.

Wilbur Ross omistaa osuuden varustamoyhtiöstä, joka on käynyt kauppaa kymmenien miljoonien eurojen arvosta Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvien tahojen kanssa.

Vaikka Ross luopui ministeriksi tultuaan merkittävästä osasta omistuksiaan, hän on säilyttänyt osuutensa Marshallinsaarille rekisteröidystä Navigator Holdings -yhtiöstä. Navigatorin tuoreimman vuosikertomuksen mukaan Ross omistaa yhdessä muiden sijoittajien kanssa 31,5 prosentin osuuden varustamoyhtiön osakkeista.

Rossin henkilökohtaisen Navigator-omistuksen arvioidaan olevan kahden ja yhdeksän miljoonan euron välillä. Arvion haarukka johtuu siitä, ettei hänen sidonnaisuusilmoituksestaan ilmene kaikkien sijoitusten arvo.

Navigatorin suurimpia asiakkaita on venäläinen kaasu- ja öljy-yhtiö Sibur. Siburin ostot Navigatorilta vuoden 2014 jälkeen ovat yhteensä liki 60 miljoonaa euroa.

Siburin tärkeimpiin omistajiin lukeutuvat Putinin nuorimman tyttären mies Kirill Shamalov sekä Yhdysvaltojen pakotelistalle nostama miljardööri Gennadi Timtšenko.

Timtšenko tunnetaan Suomessa muun muassa jääkiekkoseura Jokerien sekä Hartwall Areenan osaomistajana. Hänellä on myös Suomen kansalaisuus.

Siburin suurin omistaja on Leonid Mikhelson, joka hallitsee energiayhtiö Novatekia. Myös Novatek on Yhdysvaltojen pakotelistalla.

Navigatorin suurimpiin asiakkaisiin lukeutuu myös Venezuelan valtion öljy-yhtiö PDVSA. Venezuelan presidentin Nicolas Maduron itsevaltaisten otteiden vuoksi myös tämä yhtiö joutui Yhdysvaltojen pakotelistalle elokuussa 2017.

Rossin ja Navigatorin tarina

Kauppaministeri Wilbur Ross teki ensimmäiset sijoituksensa Navigatoriin vuonna 2011, kun hänen entinen sijoitusyhtiönsä WL Ross & Co. hankki varustamoyhtiöstä 19,4 prosentin osuuden. Vuonna 2012 Ross nimitettiin Navigatorin hallituksen jäseneksi. Vaikka ministeri oli luopunut WL Ross & Co. –yhtiöstään jo vuonna 2006, hän toimi edelleen sen hallituksessa ja johdossa.

Muutama kuukausi myöhemmin WL Ross nousi Navigatorin suurimmaksi omistajaksi, kun yhtiö oli saanut viranomaisilta luvan hankkia investointipankki Lehman Brothersin pesästä nipun Navigatorin osakkeita.

Marraskuussa 2013 Navigatorin osakkeilla alettiin käydä kauppaa pörssissä. WL Ross & Co:n noin kahdeksan dollarin kappalehinnalla hankkimia osakkeita myytiin markkinoilla 19 dollarilla. Ross kehuskeli myöhemmin varustamoalan sijoittajille, että hänen sijoituksensa oli ”kunnari”.

Ross luopui hallituspaikastaan 2014. Hänen tilalleen Navigatorin hallitukseen tuli Wendy Teramoto, joka oli WL Ross & Co. -yhtiön toimitusjohtaja ja partneri. Tänä vuonna tuli Teramoton vuoro jättää Navigatorin hallitus, kun hän siirtyi Rossin esikuntapäälliköksi kauppaministeriöön.

Rossin bisnes-verkosto

Rossi yhteydet Venäjälle ovat puhututtaneet ennenkin. Hän on toiminut muun muassa kyproslaisen Bank of Cyprusin hallituksen varapuheenjohtajana. Kypros tunnetaan venäläisoligarkkien suosimana rahakeskuksena.

Ennen nimitystään ministeriksi Ross vakuutti, että pankin varapuheenjohtajuudesta ei muodostunut sidonnaisuuksia venäläisten oligarkkien kanssa.

Ministeriksi tultuaan Ross teki sidonnaisuusilmoituksen, jossa hän kertoo luopuvansa noin 80 yrityksestä ja osakkuudesta. Hän kertoi myös pitävänsä yhdeksän omistustaan kiinteistö- ja varustamoaloilla.

Näitä omistuksia Ross on hallinnoinut jopa seitsemän välikäden kautta. Omistusketjuissa keskeisessä asemassa ovat Rossin neljä Caymansaarille rekisteröityä yhtiötä. Niiden kautta kulkevat myös Rossin Navigator-omistukset.

Siburin ja Navigator-yhteistyön juuret

Sibur perustettiin vuonna 1995. Venäjän valtiolla on alusta saakka ollut tärkeä rooli petrokemian tuotteita valmistavan yhtiön historiassa. Gennadi Timtšenkon ja Leonid Mikhelsonin haltuun yhtiö päätyi vuonna 2010, kun valtion kaasuyhtiö Gazprom myi sen heille.

Timtšenko ja Mikhelsonin toinen yhtiö Novatek joutuivat Yhdysvaltojen pakotelistalle sen jälkeen kun Venäjä miehitti Krimin kevättalvella 2014. Vaikka Sibur ei pakotelistoille päätynytkään, myös sillä on ollut vaikeuksia saada lainaa länsipankeista miehityksen jälkeen. Venäjän valtio on kuitenkin auttanut sitä vaikeuksissa.

Syyskuussa 2014 Timtšenko myi Putinin vävylle Kirill Shamaloville 17 prosentin osuuden Siburista. Shamalovin osuus yhtiöstä kasvoi kaupan myötä yli 20 prosenttiin. Sen jälkeen Shamalov on vähentänyt omistustaan yhtiössä ja viime huhtikuussa hänen osuutensa oli enää 3,9 prosenttia.

Navigator loi suhteet Siburiin listautumisensa aikoihin eli loppuvuodesta 2013.

Ylen artikkeli pohjautuu kansainvälisen toimittajajärjestön kahden toimittajan eli Sasha Chavkinin ja Martha M. Hamilton tutkimuksiin.

Artikkelin ovat toimittaneet suomeksi Hannu Sokala ja Mikko Sauli.

Lue myös:

Lue myös:

Tällainen yhtiö on jättimäinen veroparatiisipalveluja tarjoava Appleby

Britannian kuningashuone on tehnyt miljoonasijoituksia veroparatiisien kautta

Uusi tietovuoto paljastaa Trumpin hallinnon yhteyksiä Venäjälle ja huippupoliitikkojen veroparatiisikytköksiä

Veroviranomaiset tutkivat U2-yhtyeen Bonon osittain omistamaa yhtiötä veroepäselvyyksistä Liettuassa

Tietovuodossa satoja suomalaisnimiä – miksi kaikkia ei julkaista? Seitsemän vastausta Paratiisin papereista

Kanadan pääministerin varainkerääjä on käyttänyt veroparatiiseja laajamittaisiin taloudellisiin operaatioihin

Neljä kuukautta vanha koiranpentu Elo istuu vanhempi konstaapeli Juha-Pekka Huttusen edessä ja katsoo mustilla silmillään Huttusta. Kuuluu naks, kun Huttunen painaa kädessään olevaa naksutinta. Naksahdus on merkki Elolle, että se toimii oikein. Naksahdusta seuraa heti ruokapalkinto, jonka Elo ahmii kiireen vilkkaa suuhunsa.

– Sillä on ruoka-aika ja aika kova nälkäkin jo. Palkitsen sen aina kontaktista eli kun se katsoo minuun, se saa ruokaa, Huttunen sanoo.

Huttunen kouluttaa Elosta poliisikoiraa. Poliisin työtä tekevät koirat eivät voi olla pehmeäluonteisia, mutta se ei tarkoita kovaotteista kouluttamista. Huttunen kertoo käyttävänsä nykyään koulutuksessa ennen kaikkea positiivista vahvistamista. Hän palkitsee koiran, kun se tekee asioita oikein. Esimerkiksi kontaktiharjoittelussa koiraa aletaan palkita jo pienenä pentuna aina, kun se ottaa kontaktia omistajaansa. Näin vahvistetaan koiran kiinnostusta ja luottamusta ihmiseen.

– Pennun kanssa käytän ruokaa palkintona. Se saa lähes kaiken ruokansa minun kädestäni tai maasta koulutuksen yhteydessä. Vain harvoin kupista.

Kun Huttunen koulutti ensimmäistä koiraansa kymmenen vuotta sitten, koirien koulutuksesta tiedettiin paljon vähemmän kuin nyt. Perinteisesti koirien kanssa on korostettu autoritaarista otetta ja pakotteita. Vääristä asioista rankaiseminen on ollut keskeisempää kuin oikeista palkitseminen. Nyt ajatellaan toisin.

– Nykyään koulutuksessa keskitytään enemmän koiraan eläimenä. Koulutus on koiralähtöisempää. Poliisissa on panostettu myös ohjaajakoulutukseen eli opetetaan kouluttajia kouluttamaan eläimiä, Huttunen kertoo.

Remmirähjääkin palkitaan

Koirakouluja vetävä eläintenkouluttaja Sanna Kankainen uskoo lisääntyneen tiedon muokanneen käsitystämme koirista ja niiden kouluttamisesta. Viimeisen vuosikymmenen aikana tieteellinen tutkimus koirista on lisääntynyt merkittävästi. Nykyään tiedetään jo paljon enemmän siitä, miten koira oppii, mitä kaikkea se ymmärtää ja millaiset asiat sen käyttäytymistä ohjaavat.

– Ajatus on, että me kerromme koiralle, että mitä haluamme sen tekevän. Emme kerro sille ainoastaan, että älä sitä, älä tuota, ei noin. Sen sijaan kerromme, että tee näin, eläintenkouluttaja Sanna Kankainen sanoo.

Sanna Kankaisen kursseilla käy tänä päivänä lukuisia koirien omistajia, jotka tietävät jo valmiiksi paljon koirista. Esimerkiksi Rajavartiolaitos on antanut hyvää esimerkkiä myös tavallisten kotikoirien omistajille, Kankainen sanoo.

– Toisaalta vieläkin on paljon niitä, joiden käsitys koirien kouluttamisesta on perinteinen. Viedään asiat siihen pisteeseen, että koira toimii väärin ja sitten sitä kielletään siitä.

Eläintenkoulutuksen guruna pidetty Tuire Kaimio on havainnollistanut koirien kouluttamista positiivisella vahvistamisella vertaamalla sitä ajo-ohjeiden antamiseen. Jos sen sijaan, että kertoisimme mistä pitää kääntyä, sanoisimmekin vain minne kaikkialle ei pidä ajaa, kuinka ymmärrettävät ajo-ohjeemme olisivat?

Kankainen pitää esimerkiksi kursseja remmirähjääjille, joissa opetellaan ohittamaan muita koiria rauhallisesti. Sen sijaan, että koiraa komennettaisiin ja rankaistaisiin rähjäämisestä, Kankainen opettaa koirat siihen, että kun ne katsovat toista koiraa rauhallisesti, ne saavat palkinnon.

– Opetetaan koiralle toivottu käytös, ja usein se epätoivottu käytös sammuu silloin itsekseen pois, Kankainen sanoo.

Vanhempi konstaapeli Juha-Pekka Huttusen Elo-koira kiihtyy hetkessä. Se kiihtyy niin paljon, että sen keskittyminen vaikeutuu, joten Huttunen pyrkii kaikessa koulutuksessa rauhallisuuteen. Myöhemmin, tehtävien vaikeutuessa, poliisikoira tarvitsee kiihkeyttäkin.

Huttusen toinen koira, 6-vuotias Allu rähähtää vihaiseen haukkuun kun partioauton ovi avautuu. Miten kovaluonteisen ja kiihkeän koiran kanssa toimitaan niin, ettei perinteisessä koulutuksessa korkealle arvostettu johtajuus vaarannu?

– Se tulee siinä koulutuksen sivussa. Lisäksi esimerkiksi pidän Eloa sylissä niin, että se on selällään polvieni päällä rapsuteltavana kun katson telkkaria, Huttunen sanoo.

Käsitys johtajuudesta koirien suhteen on muuttunut tiedon lisääntyessä. Parinkymmenen vuoden takainen puhe alfauroksista ja laumanjohtajasta kumpusi tutkimuksesta, jossa seurattiin vankeudessa elävien susien käyttäytymistä. Tutkimuksessa vaikutti siltä, että susilaumalla oli vain yksi johtaja. Sen seurauksena koirien koulutuksessa ryhdyttiin korostamaan ihmisen roolia koiran johtajana. Ajateltiin, että perheeessä, joka on koiran lauma, pitää olla selkeä hierarkia.

Myöhemmin on tehty lukuisia uusia tutkimuksia, joissa on havaittu, ettei vanha teoria pidäkään paikkaansa.

– Nykyisin tiedetään, että susilauman valtarakenteet muistuttavat enemmän perhesuhteita. Kulloisessakin tilanteessa johtajuus on sillä lauman jäsenellä, jolla on eniten tilanteen vaatimaa osaamista, eläintenkouluttaja Sanna Kankainen sanoo.

On paljon koiria, jotka suojelevat vihaisesti puruluitaan. Ihmiselle se voi olla ongelma, mutta koiralle se on luonnollista käytöstä. eläintenkouluttaja Sanna Kankainen

Koirien käyttäytymisen pohjaamista susilauman toimintaan pidetään ylipäänsä nykyään hieman ontuvana. Sudet ovat villieläimiä, kun taas koirat ovat eläneet ihmisten kanssa jo 30 000 vuotta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koirat osaisivat automaattisesti elää ihmisten säännöillä, Kankainen huomauttaa.

– Viime aikoina minulla on ollut yksityisopetuksessa paljon koiria, jotka ovat vihaisia ja suojelevat puruluitaan tai ruokaansa. Ihmiselle se voi olla ongelma, mutta koiralle se on luonnollista käytöstä. Se suojelee itselleen arvokasta omaisuutta.

Taistelua puruluusta ei kannata ryhtyä käymään näyttääkseen koiran silmissä johtajalta. Silloin tulee pikemminkin vahvistaneeksi koiran epäluulon, ja saamaan sen suojelemaan omaisuuttaan vielä kiihkeämmin.

– Sen sijaan koiralle voi vaikka heitellä lihapullia kulkiessaan sen ohi, kun se syö luuta. Vähitellen voi mennä lähemmäs. Pikkuhiljaa koira oppii, että ihminen ei vie siltä mitään vaan päinvastoin tarjoaa jotakin enemmän, Kankainen sanoo.

Kankaisen mielestä murros koirien koulutustavoissa on koko ajan käynnissä oleva prosessi. Tällä hetkellä on useita eri koulukuntia, jotka puolustavat kukin kiihkeästi omaa tapaansa kouluttaa koiria. Tästä on kirjoittanut myös esimerkiksi pelastuskoiratoiminnassa työskentelevä Johanna Franzen.

Huttunen yhdistelee yhä Elon kanssa jonkin verran pakotteita positiiviseen vahvistamiseen. Esimerkiksi mukava selällään rapsuttelu ei pääty ennen kuin Elo on rento. Partioautosta ulos tullessa Elon on pyydettävä lupa autosta hyppäämiseen. Sen Huttunen opetti sekä palkitsemalla Elon kun se odotti ja otti katsekontaktin, mutta toisaalta myös esti Elon ulos pyrkimisen kädellä.

– Tietyssä vaiheessa koulutusta, kun aletaan opetella esimerkiksi kiinnipitoa, ei ruokapalkka enää kiinnosta koiria, kun ne innostuvat itse tehtävästä niin paljon. Silloin voin yrittää esimerkiksi aktivoida koiraa purutyynyllä tai estää sitä fyysisesti taluttimella. Koskaan koiraa ei kuitenkaan esimerkiksi revitä pannasta.

Koirat ovat vähemmän stressaantuneita ja vapautuneempia. Ne jaksavat pitempään. vanhempi konstaapeli Juha-Pekka Huttunen, Itä-Suomen poliisilaitos

Koirapiireissä jotkut kyseenalaistavat Huttusen tavan vahvistaa koiran kontaktia omistajaansa, Huttunen kertoo. Sen pelätään liimaavan koiraa liikaa omistajaansa ja haittaavan itsenäistä tehtävien suorittamista.

Huttunen uskoo, että jopa kovaluonteisen ja mitään pelkäämättömän poliisikoiran kanssa tulokset ovat parempia, kun keppi vaihdetaan porkkanaan.

– Koirat ovat vähemmän stressaantuneita ja vapautuneempia. Ne jaksavat pitempään. Ne eivät tee niin paljon virheilmaisuja, kun työskentely itsessään on koirille niin mielekästä, ettei niillä ole kiire saamaan palkkiota.

Kankaisen mielestä positiivisessa vahvistamisessa on hyvää juuri se, että kun koiraa palkitaan siitä, mitä se tekee oikein, se alkaa myös tekemään oikeaa asiaa aktiivisesti ja tarjoaa itse oikeaa toimintatapaa.

– Eläin voi selvästi paremmin, kun sen ei tarvitse tehdä asioita rangaistuksen pelossa, Kankainen sanoo.

Israelilaiset arkeologit ovat tehneet odottamattoman löydön Timnan muinaisella kuparikaivosalueella Etelä-Israelin autiomaassa. Ihmisten jäänteet ovat alueella hyvin harvinaisia. Nyt löytynyt vainaja 3 200 vuoden takaa on kaikkien aikojen ensimmäinen nainen, ja lisäksi hän oli raskaana.

Kun kaivokset löydettiin 1930-luvulla, ne nimettiin Kuningas Salomon kaivoksiksi, sillä niiden luultiin kuuluneen Raamatun satumaisen rikkaan Salomo-kuninkaan valtakuntaan.

Se, oliko Salomoa olemassakaan, on iso kiistakysymys. Mitään konkreettisia todisteita hänestä ei ole. Tällä vuosikymmenellä teoria hänen kaivoksistaan sai uutta puhtia, kun Timnan naapurista nykyisestä Jordaniasta löytynyt kuonakasa osoitti, että tienoiden kuparikaivostoiminta oli huipussaan juuri Salomon aikaan.

Vain puolet luurangosta tallella

Tel Avivin yliopiston arkeologit ovat kaivaneet Timnassa viiden vuoden ajan. Vainajia he eivät ole tätä ennen löytäneet, kuten ei kukaan mukaan sitten vuoden 1964. Sen selittää ilmasto: vaikka Timnassa oli himoittua kuparia, siellä oli myös sietämättömän kuuma eikä siellä ollut juomavettä.

– Ihmiset tulivat sinne vain lyhyeksi ajaksi talvisin, kertoo kaivauksia johtava arkeologi Erez Ben-Yosef israelilaisessa Haaretz-lehdessä.

Timnasta on kyllä löydetty hautoja, mutta yleensä tyhjinä. Ben-Yosef ei usko, että ne ryöstettiin, vaan päättelee ne tilapäisiksi. Luut vietiin kotiin, kun alueella tultiin taas käymään, hän arvelee. Kuolleiden orjien hän ei usko hautaa saaneenkaan, vaan ruumiit heitettiin kaivoskuiluihin.

Kuumuus esti radiohiiliajoituksen.

Nyt löydetyn naisen täytyi siis olla merkittävä henkilö, mutta sen todistaminen on vaikeaa, koska luurangosta on säästynyt vain alaosa. Lantion kätköistä paljastuivat sikiön jäänteet. Naisen kuollessa raskaus oli ollut vasta alkuvaiheessa.

Hänen iäkseen tutkijat arvelevat hieman yli 20 vuotta, mutta kuolinsyytä luurangonpuolikas ei kykene kertomaan. Kuumassa ilmastossa luista on myös kadonnut kollageeni eli proteiini, jota tarvittaisiin radiohiiliajoitukseen.

Ajoitus helmien avulla

Tutkijoiden onneksi hiekan siivilöinti tuotti muuta todistusaineistoa: kaksi eleganttia lasihelmeä. Vastaavia tunnetaan vain Egyptistä, joka piti valtaa Timnassa runsaat kolme vuosituhatta sitten.

Parin sadan metrin päässä naisen kivillä peitellystä haudasta oli egyptiläisen Hathor-jumalattaren temppeli, jonka kaivauksissa on löytynyt hyvin samanlaisia helmiä, kertoo Ben-Yosef. Hathor oli rakkauden, hedelmällisyyden ja musiikin jumalatar, jonka erityistehtävänä oli suojella kaivostyöläisiä.

Se selittää hänen temppelinsä Timnassa. Siellä tarvittiin myös ihmisiä palvontamenoihin, lepyttelemään oikukasta Hathoria, joka tuhlasi suosiotaan mutta saattoi myös yhtäkkiä raivostua.

Sistruminsoittaja?

Näillä perusteilla tutkijat ovat päätelleet, että nainen oli egyptiläinen ja toimi temppelissä tanssijana tai soittajana. Temppelin kaivauksissa on löydetty soittimien palasia ja kuva naisesta, joka soittaa sistrumia, ravisteltaessa helisevää instrumenttia.

Miksi naisen luita ei viety kotiin Egyptiin? Haaretzin haastattelema Ben-Yosef olettaa, että nainen saattoi kuolla juuri niihin aikoihin, kun valtakunta romahti ja alue menetettiin paimentolaisheimoille. Ehkä noutajat eivät enää koskaan palanneet.

Tel Avivin yliopiston kaivaukset Timnassa jatkuvat tammikuussa.

Ravintolan ovi käy tiuhaan tahtiin vanhan linnoituksen uumenissa. Lounasaika on vasta alkanut, mutta ravintola Kamussa on jo kymmeniä ruokailijoita.

Työntekijät lisäävät ruokaa linjastolle ja siistivät pöytiä. Kiireestä huolimatta kasvoilta heijastuu hymy. Jussi Hurttila päätyi Kamuun töihin muutettuaan Haminaan puolisonsa perässä.

– On kiva olla töissä. Ei tarvitse jäädä sohvalle istumaan ja katsomaan televisiota. Täällä saa ajan hyvin kulumaan, Hurttila sanoo.

Hurttila on yksi ravintola Kamun yhdestätoista kehitysvammaisesta työntekijästä. Hän on työskennellyt kehitysvammaisten työtoimintayksiköksi perustetussa ravintolassa neljä vuotta, koko sen toiminnan ajan.

Sinä aikana pop up -kahvilana aloittaneesta Kamusta on tullut yksi kaupungin suosituimmista ravintoloista.

Asiakkaat ovat kehuneet, että olen ahkera ja hyvä työntekijä. Kehut koskettavat sydäntä. Janika Varkoi

Kehitysvammaisten työhön ravintolassa kuuluu esimerkiksi asiakaspalvelua, tarjoilua, ruokien esillepanoa, siivousta ja avustavia keittiötehtäviä. Ruokaa he eivät valmista.

Jokaisen työntekijän tehtävät räätälöidään erikseen kykyjen mukaan.

– Ennen kehitysvammaiset laitettiin asumaan keskelle metsää. Ajateltiin, että pois silmistä, pois mielestä. Me haluamme suoda kehitysvammaisille mahdollisuuden tuoda omia kykyjään esille julkisilla paikoilla, siellä missä kaikki muutkin tekevät töitä, kertoo kehitysvammapalveluiden palvelupäällikkö Tarja Uusitalo Kamun toimintaa ylläpitävästä Ravimäkiyhdistyksestä.

Kamun aloittaessa neljä vuotta sitten moni ei uskonut ravintolan menestyvän.

– Epäiltiin, että ainakaan venäläiset tai muut ulkomaalaiset eivät halua tulla tällä periaatteella toimivaan ravintolaan, Uusitalo toteaa.

Valtava suosio

Kamun esikuvana on roomalainen Gli Amici -ravintola, jossa työskentelee kehitysvammaisia ja mielenterveysongelmista kuntoutuvia ihmisiä. Tieto ravintolasta kantautui Haminaan siitä kertoneen lehtiartikkelin välityksellä.

Kamun tarina alkoi vuonna 2012 Hamina Tattoon aikaan toimineesta pop up -kahvilasta. Kokeilu menestyi hyvin ja yhdistys alkoi miettiä pysyvän kahvilatoiminnan aloittamista. Kahvilasta tuli kuitenkin ravintola, kun paikallinen hotelliyrittäjä tarjosi sille soveltuvat tilat.

Kamu oli Suomen ensimmäinen kehitysvammaisia laajasti työllistävä ravintola. Sen erilainen konsepti kiinnosti sekä paikallisia että turisteja alusta saakka. Myös ruokaa kehuttiin hyväksi.

Epäiltiin, että ainakaan venäläiset tai muut ulkomaalaiset eivät halua tulla tällä periaatteella toimivaan ravintolaan. Tarja Uusitalo

Viime vuonna Kamu muutti uusiin, suurempiin tiloihin.

– Asiakkaita käy erityisesti arkisin lounaalla. Ensimmäiset asiakkaat tulevat odottelemaan jo ennen ravintolan aukeamista. Vakioasiakkaisiimme kuuluu paljon esimerkiksi eläkeläisiä ja rakennusten työntekijöitä, joista moni käy meillä päivittäin, kertoo ravintolapäällikkö Jari Kettunen.

Asenteissa vielä korjaamista

Ravintola haluaa näkyvyydellään vaikuttaa kehitysvammaisiin kohdistuviin asenteisiin. Uusitalon mukaan sillä saralla riittää vielä paljon tehtävää.

– Kuusi työntekijäämme oli kerran kahden ohjaajan kanssa opintomatkalla eräässä ravintolassa. He tilasivat ruokaa ja viiniä. Ruokailun loputtua pöytään tuotiin lasku, johon oli merkitty veloitus kahdelta aikuiselta ja kuudelta lapselta.

Kaikki ruokailijat olivat täysi-ikäisiä.

– Tapaus kuvastaa hyvin kehitysvammaisiin liittyvää tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja, Uusitalo toteaa.

Kamu perustettiin, sillä kehitysvammaisten on vaikea työllistyä avoimille työmarkkinoille.

– Kehitysvammaisissa on kuitenkin paljon niitä, jotka kykenevät tekemään ihan samoja työtehtäviä kuin muutkin. Tänä päivänä kaikilla ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä mielekästä työtä. Sellainen perinteinen, yhden ja saman tehtävän tekeminen työkeskuksissa ei ole enää tätä päivää, Uusitalo sanoo.

Kamun vanhoissa tiloissa asiakaspaikat saattoivat loppua kesken. Jari Kettunen

Kehitysvammaisten oikeudet työelämässä ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on edelleen noin 2 000 kehitysvammaista, jotka tekevät töitä palkatta.

Kamussa noin puolet henkilökunnasta on kehitysvammaisia. Ravintolassa on ollut sen historian aikana palkkatöissä kolme kehitysvammaista. He tekevät eripituisia työvuoroja: jotkut ovat töissä muutaman tunnin päivässä, toiset täydet kahdeksan tuntia.

Kun ravintola aloitti, tarkoituksena oli, että ainakin osa kehitysvammaisista palkattaisiin oikeisiin töihin toiminnan vakiinnuttua. Tällä hetkellä kehitysvammaisista työntekijöistä yksi on töissä oppisopimuksella ja muut työosuusrahalla. Vuodenvaihteessa tähän tulee ravintolan mukaan muutos, kun useammalle heistä on tarkoitus alkaa maksaa palkkaa.

Esimerkiksi ravintolatyöntekijä Janika Varkoin työtehtäviin kuuluu paljon asiakaspalvelua.

– Asiakkaat ovat kehuneet, että olen ahkera ja hyvä työntekijä. Kehut tuntuvat todella hyvältä. Ne koskettavat sydäntä, ravintolatyöntekijä Janika Varkoi sanoo.

– Töihin on mukava tulla joka aamu, koska täällä tapaa uusia ihmisiä.

Kaikki ovat keskenään erilaisia, mutta se on vain hyvä juttu. Tiia Kurkiluoto

Työntekijät keskustelevat iloisesti keskenään tehtäviensä lomassa. Kamulaiset viettävät aikaa yhdessä myös työpaikan ulkopuolella. Hyvä työporukka on kaikille tärkeä asia.

– Kaikki ovat keskenään erilaisia, mutta se on vain hyvä juttu, Tiia Kurkiluoto toteaa.

Sahaamista

Kamun suuret asiakasmäärät selittyvät osin sillä, että useampi suosittu ravintola on lopettanut toimintansa kaupungissa viime vuosina – viimeisimpänä lopettamisesta ilmoitti perinteikäs Varuskuntakerho.

– Jo toista vuotta tilanne on ollut hyvin epävarma. Isot tilaukset ovat koko ajan vähentyneet. Ensi vuosi näyttää nyt todella hiljaiselta. Me tekisimme miinusta vielä enemmän, kertoi Varuskuntakerhon ravintolan lopettamispäätöksen tehnyt, 15 vuotta Varuskuntakerhon ravintoloitsijana toiminut Petri Malmberg kertoi Ylelle lokakuussa.

Ennen Varuskuntakerhoa ovensa sulki syksyllä 2016 Rosso, joka toimi Haminassa kymmenien vuosien ajan. Lounasruokailijoita riittää Haminassa hyvin, mutta kilpailu heistä on Malmbergin mukaan kiristynyt viime vuosina.

– Vaikeaksi yrittämisen on tehnyt se, että tulee sahaamista: jonain päivänä on paljon syöjiä ja toisena päivänä vähän. On vaikeaa ennakoida ruoan määrää, tulee hukkapäiviä ja sitten taas toisella kertaa ruoka loppuu.

Kun Haminan kaupungin vetovoimapalveluista kysyy, mikä on kaupungin suosituin tai suositelluin ravintola, vastaus on perinteisesti ollut Varuskuntakerho ja Kamu. Myös SpaHotel Haminan yhteydessä on avattu äskettäin uusi ravintola.

Kamun suosion takana on kuitenkin paljon muitakin syitä.

– Kamulla on oma kannattajakuntansa, joka haluaa tukea kehitysvammaisten työllistämistä. Ihmiset tulevat Kamuun kuitenkin ennen kaikkea hyvän ruoan, palvelun ja ohjelmatarjonnan vuoksi, kehitysvammapalveluiden palvelupäällikkö Tarja Uusitalo toteaa.

60 asiakaspaikasta tuli 200

Kamu toimi Haminan keskustassa olevan hotellin yhteydessä kolme vuotta. Se muutti Hamina Bastionin linnoitukseen vuosi sitten. Uudet tilat tarjoavat puitteet kasvaneelle asiakaskunnalle.

– Vanhoissa tiloissa oli kuusikymmentä asiakaspaikkaa, jotka saattoivat loppua kesken. Nykyisessä salissamme niitä on parisataa. Lisäksi meillä on tilausryhmille tarkoitettuja tiloja, joissa paikkoja on saman verran lisää, sanoo ravintolapäällikkö Jari Kettunen.

Viikonloppuisin ravintolan aukioloajat pitenevät ja lounas vaihtuu à la carte -listaan.

– Lauantaisin käy paljon perheitä ja pariskuntia. Myös tilausryhmiä on paljon.

Ne, jotka epäilivät turistien ja venäläisten vieroksuvan Kamua, olivat väärässä.

– Harvat negatiiviset kommentit ovat tulleet kantasuomalaisilta, sanoo Tarja Uusitalo.

"Voi teitä Ylilaudan sankareita", aloitti poliisi Marko Forss päivityksensä lauantaina 5.11.2011. Joku oli juuri julkaissut Ylilauta.org-sivustolla tiedoston, jossa oli 16 000 suomalaisen henkilötietoja. Nimiä, osoitteita, puhelinnumeroita, henkilötunnuksia.

Hetudump.txt-nimisen tiedoston tiedot olivat muun muassa Itä-Suomen yliopiston ja Työtehoseuran järjestelmistä. Opiskelijoita neuvottiin olemaan huolestumatta liikaa. Oikeasti tuskin kukaan yliopistossa tai muuallakaan tiesi, mitä kaikkea henkilötietojen vuotamisesta voisi seurata.

– Ajattelin vain että semmoista sattuu, sanoo kuopiolainen Jari, yksi tietovuodon uhreista.

Pian tietovuodon jälkeen nettiin ilmestyi palveluita, joista kuka tahansa pystyi tarkistamaan, oliko hänen tietonsa vuodettu. Sitä kautta Jari sai tietää olevansa listalla.

Ymmärrä mikä uutiskynnys nyt tässä ylitty, sossutunnukset? Ne voi generoida syntymäajan ja sukupuolen mukaan. Kommentti netin keskustelupalstalta 2011

Seuraavalla viikolla KRP kertoi, että vuodettuja henkilötunnuksia oli käytetty rikoksiin. Ne olivat kuitenkin vain yksittäisiä tapauksia. Osa tietovuodon uhreista haki varmuuden vuoksi omaehtoista luottokieltoa, jotta tietoja ei pystyisi käyttämään ainakaan isompiin petoksiin. Osa yritti jopa saada uuden henkilötunnuksen, mutta sellaista ei myönnetty kuin viimeisenä mahdollisena keinona.

Jari ei tehnyt mitään – hän ei missään vaiheessa tosissaan ajatellut, että tapahtuneesta aiheutuisi jotakin harmia. Meni vuosi, meni toinenkin, ja Jari oli ehtinyt unohtaa koko jutun.

Sitten puhelin soi ensimmäisen kerran.

Kesällä 2016 verkkokaupan myyjä soitti ja kertoi, että Jarin nimissä oli tilattu Macbook Pro -tietokone ja kolme kallista iPhonea. Tavaraa oli yhteensä yli 12 000 euron edestä. Myyjä halusi varmistaa, oliko Jari varmasti tilannut tavarat.

– Sanoin että en ole, nyt joku yrittää ostaa minun nimissä tavaraa.

Jari kävi poliisiasemalla kertomassa tapahtuneesta, mutta jätti lopulta rikosilmoituksen tekemättä. Poliisi, jonka kanssa Jari oli asioinut, ei ollut ottanut kertomusta todesta.

Se on lähes täydellinen rikos. Poliisi on pari potkua jäljessä – vähintään. Hannu Kortelainen

Samanlaisesta suhtautumisesta ovat kertoneet jotkut muutkin identiteettivarkauden kohteeksi joutuneet. Heistä on tuntunut siltä kuin he olisivat itse syytettyjä verkkokaupan, pankin tai jopa poliisin kanssa asioidessaan.

– Onhan se aika omituista joutua vakuuttelemaan, että et ole tehnyt mitään sellaista, mitä paperilla lukee. Toisaalta, mistä poliisi tietää, että minä en ole se valehtelija tässä? Jari miettii.

Identiteettivarkaus tarkoittaa toisen ihmisen henkilötietojen käyttöä luvatta. Se on rikos, johon viranomaisilla ei ollut juuri tuntumaa vuoden 2011 tietovuodon aikaan: rikoslakiin identiteettivarkaudet kirjattiin vasta vuonna 2015.

Tänä päivänä sanotaan, että ne ovat yleisempiä kuin polkupyörävarkaudet.

Kun Jari oli saanut ensimmäisen puhelun verkkokaupasta, hän sai pian toisenkin. Silloin hän kävi tekemässä rikosilmoituksen ja haki myös itselleen luottokieltoa, että luvattomat ostokset loppuisivat.

Vielä seuraavana päivänä Jari sai postissa laskun ajoneuvoverosta ja vakuutusyhtiöltä asiakirjat liikennevakuutuksesta. Tietokoneet eivät olleet riittäneet – varas oli ostanut melkein kymmenen tuhannen euron Audin Jarin nimiin.

Uhreja oli muitakin. Poliisi ei koskaan kertonut uhreille, mitä kautta heidän henkilötietonsa olivat päätyneet rikollisten käsiin. Ehkä poliisi ei tiennyt tai sillä ei ollut tutkinnan kannalta merkitystä. Vastaus selvisi Jarille vasta vuosi tapahtuneen jälkeen.

Onhan se aika omituista joutua vakuuttelemaan, että et ole tehnyt mitään sellaista, mitä paperilla lukee. "Jari"

Pyysimme tätä juttua varten käräjäoikeuksista lähes 30 tuomiota viime vuonna sattuneista tapauksista, joissa identiteettivarkaus oli rikosnimikkeenä. Sen jälkeen selvitimme, mitä kautta rikolliset olivat päässeet käsiksi uhriensa tietoihin. Erityisesti meitä kiinnosti, olivatko uhrit mukana vuoden 2011 tietovuodossa eli Hetudump.txt-tiedostossa.

Selvisi, että vuosia sitten nettiin vuodettujen tietojen käyttäminen identiteettivarkauksiin on edelleen yleistä. Suomessa tehtiin viime vuonna kymmenien rikosten sarjoja, joissa jokainen uhri oli vuodettujen listalla. Se ei ole sattumaa, vahvistaa paljon identiteettivarkauksia tutkinut rikoskomisario Hannu Kortelainen Helsingin poliisista. Hänen mukaansa selkeä enemmistö tänäkin päivänä rikollisten käyttämistä varastetuista henkilötiedoista on saatu netistä – ja varsinkin Hetudumpista.

Vuosia vanha tietovuoto, jonka uhreja oli neuvottu olemaan huolestumatta, oli haitallisempi koskaan aiemmin.

Vuoden 2011 jälkeen verkkokauppojen määrä on moninkertaistunut. Joukossa on myyjiä, jotka eivät varmista asiakkaan henkilöllisyyttä tarpeeksi tarkasti. Nimellä, henkilötunnuksella ja osoitteella pääsee pitkälle.

Hetudumppi on rikollisille erityisen hyödyllinen, koska yksikään toinen tietovuoto ei ole tuonut saataville niin laajaa kokoelmaa henkilötunnuksia yhdistettynä osoitteisiin ja muihin tietoihin.

Kun tietovuoto aikanaan tapahtui, tiedosto ehti olla netissä vain muutaman tunnin. Mutta se mikä nettiin kerran menee, sinne myös jää. Moni ehti ladata tiedoston koneelleen ennen kuin se hävisi palvelimelta.

– Monesti saadaan ilmoitus uudesta tietovuodosta, mutta sitten paljastuukin, että sama vanha vuoto siellä on ehkä vähän eri muodossa, kertoo tietoturva-asiantuntija Markus Lintula Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksesta.

Kyberturvallisuuskeskus on pitänyt huolen, että Hetudump.txt ei löydy pelkällä googlettamisella. Sen sijaan tiedosto oli tätäkin juttua kirjoittaessa helposti löydettävissä anonyymin Tor-verkon puolelta.

Pitää olla hölmö, joka maksaa vanhojen tietovuotojen datasta. Sitä saa muutenkin. Hannu Kortelainen

Tor-verkko perustuu siihen, ettei sen käyttäjää voi tunnistaa. Tämän vuoksi sitä käytetään paitsi laillisiin, myös laittomiin tarkoituksiin. Yle on aiemmin raportoinut muun muassa laajasta huumekaupasta Tor-verkossa.

Myös identiteettivarkaudet kukkivat pimeän verkon uumenissa. Sieltä löytää nimiä, henkilötunnuksia, osoitteita tai käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Siellä myös etsitään ja tarjotaan työtä ja töiden hedelmiä.

– Voin esittää toista henkilöä, avata pankkitilejä, osamaksusopimuksia, mitä vaan. Oikeastaan mitä tahansa, josta saan nopeasti rahaa, eräs nainen kirjoittaa Tor-verkon Sipulikanava-keskustelupalstalla.

Toinen keskustelija markkinoi ilmeisesti varastetusta lompakosta saatua "mahdollisuuksien korttipinoa": ajokorttia, asevastaavan korttia, sotilaspassia ja Kela-korttia. Poliisin tiedossa on tapaus, jossa graafikon koulutuksen saanut mies tehtaili väärennettyjä ajokortteja tilauksesta. Ajokortista voi saada pimeillä markkinoilla 500–1 000 euroa.

– Mutta pitää olla hölmö, joka maksaa vanhojen tietovuotojen datasta. Sitä saa muutenkin, sanoo rikoskomisario Hannu Kortelainen.

Myynnissä henkkareita, korkealaatuiset samplet. Kommentti Tor-verkon Sipulikanavalla

Tätä juttua kirjoittaessa tuli tieto, että Tulli ja poliisi ovat sulkeneet Sipulikanavan. Se lienee kuitenkin vain ohimenevä häiriö – vastaavia kohtaamispaikkoja on suljettu Tor-verkossa aiemminkin.

Kortelaisen mukaan on tavallista, että identiteettivarkaudesta kiinni jääneeltä löytyvät Hetudump.txt:n tiedot joko sellaisenaan tai osatiedostona, johon on lajiteltu sopivia uhreja omalta alueelta.

Ja tässä kuvaan astuu Patrik, huumekoukussa ollut pikkurikollinen.

Patrik oli ollut ennenkin vaikeuksissa lain kanssa. Rikosrekisterissä oli merkintöjä huumerikoksista, rattijuopumuksista ja varkauksista. Hän oli puhunut siitä, miten päihteet olivat pakottaneet valehtelemaan ja särkeneet välit läheisiin. Luottamus piti rakentaa uudelleen.

Mutta sitten keväällä 2016 tuli eteen täydelliseltä tuntuva rikos. Huumepiireissä oli yleistynyt tapa ostaa tavaraa jonkun muun henkilötiedoilla ja myydä se eteenpäin. Jos tunsi oikeat ihmiset, tavarat ehti myydä eteenpäin ennen kuin uhri tajusi mitään.

Patrik tiesi, että henkilötiedoilla voisi tehdä muutakin. Hän osasi väärentää henkilökortin, jossa oli hänen oma kuvansa, mutta jonkun muun henkilötiedot. Sellaisella pystyi tekemään melkein mitä vain, jos pokka kesti. Joku oli kävellyt väärän ajokortin kanssa teleoperaattorin myymälään ja ostanut sieltä osamaksulla kalliin puhelimen, sitten jatkanut seuraavaan ja sieltä seuraavaan puhelinkauppaan, aina yhtä hyvin tuloksin.

Nyt olisi tarjolla miehelle mahdollisuuksien korttipino: ajokortti, B- ja C-luvat voimassa 2059, asevastaavan kortti... Kommentti Tor-verkon Sipulikanavalla

Patrik sai käsiinsä listan, jossa oli tuhansittain nimiä, henkilötunnuksia, osoitteita ja puhelinnumeroita. Se oli Hetudump.txt. Lista oli jo vuosia vanha, mutta edelleen ajankohtainen. Röyhkeimmät varkaat saattoivat soittaa uhrilleen, esittäytyä teleoperaattorin myyjänä ja varmistaa, että osoitetieto piti vielä paikkansa.

Patrik ryhtyi tehtailemaan varastetuilla henkilötiedoilla väärennettyjä henkilökortteja, joissa oli uhrin tiedot ja hänen oma kuvansa. Hän valitsi kohteiksi suunnilleen itsensä ikäisiä miehiä, jotta uhrin syntymäaika ja Patrikin ulkonäkö sopivat toisiinsa.

Kuopiolainen Jari sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Patrik osti tai yritti ostaa uhrien nimissä kuvauskoptereita, puhelimia, tietokoneita ja jopa autoja. Hän kävi kolmessa eri autokaupassa ja sai jokaisesta mukaansa osamaksulla lähes 10 000 euron autot kolmen eri uhrin nimissä. Myyjät eivät epäilleet mitään – tai jos epäilivät, eivät ainakaan pysäyttäneet häntä. Uhrien osaksi jäi ihmetellä, miksi posti toi heille ajoneuvoverolappuja ja vakuutuspapereita.

Jarin nimissä Patrik oli tehnyt jopa työmaakortin. Siinä sanottiin, että Jari oli töissä rakennusliikkeessä. Sen piti antaa uskottavuutta varkaalle, kun tämä haki lainaa tai teki osamaksusopimuksia.

Poliisin mukaan identiteettivarkaus on usein osa rikossarjaa, jossa on mukana ainakin kaksi ihmistä. Tavallisesti apuna on bulvaani eli haamuostaja. Hän käy noutamassa netistä tilatun tavaran väärennetyn valtakirjan turvin. Näin varsinainen tilaaja pysyy katveessa.

– Käyt baarin kulmilta värväämässä tyypin tai pyydät puolituttua hakemaan paketin, niin ei oma naama pala, kertoo rikoskomisario Hannu Kortelainen Helsingin poliisista.

"Naaman palamisella" Kortelainen tarkoittaa valvontakameraan jäämistä. Hänen mukaansa haamuostaja voi näyttäytyä valvontakamerassa surutta, sillä identiteettivarkaan puolesta yksittäisen paketin hakeneelle ei välttämättä tule seurauksia. Keväällä tutkinnassa oli parinsadan rikoksen vyyhti, jossa tekijäkaksikko jäi kiinni vasta, kun tuttavapiiristä loppuivat haamuostajat ja päätekijät joutuivat hakemaan tilauksensa itse.

Tuomiot eivät ole missään kohtuullisessa suhteessa siihen, mitä uhrin kärsimykset saattavat olla. "Kalle"

Joskus bulvaanin ja tilaajan välissä käytetään vielä kolmatta henkilöä, kilpimiestä. Hänen tehtävänään on muuttaa tilaus rahaksi. Näin haamuostaja, jonka "naama palaa" valvontakamerassa, ei välttämättä edes tiedä, kuka on varsinainen tilaaja. Mitä ammattimaisempaa rikollisuus on, sitä enemmän siinä on mukana tekijöitä.

Joskus ketjuun liittyy myös trokari, jolla on tiedossa markkinat petoksella hankituille tavaroille. Esimerkiksi varastetut puhelimet on myytävä ulkomailla, koska kotimaassa operaattori voi estää niiden käytön IMEI-koodilla.

Kaikki tämä saattaa tapahtua vain muutamassa päivässä. Siinä vaiheessa kun kuopiolainen Jari sai tietää joutuneensa identiteettivarkauden uhriksi, varas oli ehtinyt ostaa hänen ja muiden uhrien nimissä kymmenien tuhansien eurojen edestä tavaraa.

– Se on lähes täydellinen rikos. Poliisi on pari potkua jäljessä – vähintään, rikoskomisario Kortelainen myöntää.

Patrik jatkoi rikossarjaansa kolme viikkoa. Sitten hänet pysäytettiin ratista huumeissa. Patrik näytti poliisille helsinkiläismiehen nimissä tehtyä väärennettyä ajokorttia, olihan konsti toiminut aiemminkin. Tällä kertaa vilppi oli kuitenkin jo paljastettu poliisille pankista, josta Patrik oli yrittänyt ottaa lainaa uhrinsa nimissä. Autosta löytyi lisää lainapapereita ja kotoa petoksella tilattuja tavaroita. Peli oli pelattu.

Kun tekijän nimi paljastui, Jari kävi katsomassa netistä, minkä näköinen varas oli. Patrik sai yhteensä 28 rikoksesta vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen.

– Tuomiot eivät ole missään kohtuullisessa suhteessa siihen, mitä uhrin kärsimykset saattavat olla, yksi uhreista, eteläsuomalainen Kalle sanoo.

Identiteettivarkaudet eivät lopu siihen, että tekijät saadaan kiinni. Patrik on tästä surullinen esimerkki: hän oli saanut tuomion melkein samanlaisesta rikossarjasta kesäkuussa. Heinäkuun alussa hän oli jo aloittanut uuden. Oikeudelle hän kertoi tekojen johtuneen huumeriippuvuudesta.

Vääriin käsiin menneiden henkilötunnusten käyttö jatkuu niin kauan kuin henkilötunnus on voimassa. Hannu Kortelainen

Kuka on tarinan voittaja, kuka häviäjä?

Uhrit häviävät. Heidän ei tarvitse maksaa identiteettivarkaan tilauksia, mutta jo perättömien laskujen kanssa painiminen on ahdistavaa, siitä ajatuksesta puhumattakaan, että joku rikollinen tuolla jossain esiintyy sinuna.

Huolesta ja stressistä ei korvauksia makseta, mutta paperisodasta joku uhri sai oikeudessa pienet korvaukset. Jari ei sellaisia edes hakenut. Jos korvauksia maksetaan, ne jäävät yleensä valtion vahingoksi. Moni identiteettivarkauksien tekijä on vailla laillisia tuloja elävä huumeongelmainen, jolta on turha odottaa saavansa mitään.

Verkkokaupat ja niiden takana olevat rahoitusyhtiöt häviävät. Puhelinoperaattorit häviävät.

– Lopulta kaikki me, jotka maksamme tuotteita rehellisesti, häviämme, rikoskomisario Hannu Kortelainen uumoilee.

Hän sanoo yrittäneensä saada verkkokauppoja ymmärtämään, että identiteettivarkauksien tekeminen on nyt aivan liian helppoa.

Poliisin mielestä identiteettivarkaudet saataisiin tyrehtymään pienillä muutoksella. Kaikki verkkokaupat eivät ole kuitenkaan halunneet tehdä mitään.

– Tässä on vähän samaa kuin 1990-luvun pankkikriisissä. Lainaa annettiin kaksin käsin eikä ollut väliä, maksaako joku. Verkkokaupassa on vähän sama: kunhan myynti käy, pienet vahingot eivät haittaa mitään.

Yksi konkreettinen esimerkki on henkilötunnus. Se on tarkoitettu ihmisten yksilöimiseen – ei henkilöllisyyden varmentamiseen. On kuitenkin edelleen verkkokauppoja, joissa sitä voi käyttää tunnistautumiseen. He voisivat vaatia asiakkaalta vaikkapa pankkitunnistautumista.

Munkaan mielestäni listasta ei ole erityistä haittaa. Kommentti netin keskustelupalstalta 2011

Hakkeri- ja aktivistiryhmä Anonymous Finland ilmoitti jo vuonna 2011 olevansa Hetudump.txt-tietovuodon taustalla. Ketään yksittäistä tekijää ei kuitenkaan koskaan saatu vastuuseen. Keskusrikospoliisilla oli epäilynsä, mutta näyttöä ei saatu tarpeeksi ja syyteoikeus ehti vanheta.

Tietovuotoa ei olisi tarvinnut tapahtua. Palvelimilla oli haavoittuvuuksia, joihin olisi ollut olemassa päivityksiä. Hakkeri ehti hyödyntää tietoturva-aukot ennen kuin ylläpitäjä paikkasi ne. Sen jälkeen yhtä vakavia tietovuotoja ei ole tapahtunut.

Rikollisten lataamien Hetudump.txt-kopioiden avulla tehdään päivittäin identiteettivarkauksia. Jari ja Kalle ovat hakeneet itselleen luottokieltoa, mutta 16 000 nimen listalla riittää kohteita ilman heitäkin. Joukossa on jopa uhreja, jotka ovat hakeneet itselleen kahden vuoden määräaikaisen luottokiellon ja joutuneet uhriksi heti sen päätyttyä. Listasta riittää iloa rikollisille jopa vuosikymmeniksi, sillä sen tiedot eivät vanhene helpolla.

– Vääriin käsiin menneiden henkilötunnusten käyttö jatkuu niin kauan kuin henkilötunnus on voimassa, rikoskomisario Hannu Kortelainen toteaa.

Se tarkoittaa käytännössä loppuelämää – ellei sitten päätetä vaihtaa kaikkien henkilötunnuksia. Aiemmin syksyllä Suomessa aloitti työryhmä, joka miettii henkilötunnuksien uusimista. On mahdollista, että nykyisetkin henkilötunnukset menevät uusiksi. Identiteettivarkaudet eivät ole työryhmän perustamisen syynä, mutta jos hetut muuttuvat, se vaikeuttaa identiteettivarkaiden työtä.

Silloin koko Hetudump.txt muuttuisi kerralla käyttökelvottomaksi. Uhrit olisi etsittävä muualta.

Jarin, Kallen ja Patrikin nimet on muutettu. Lähteenä on käytetty Kuopion, Helsingin ja Vantaan käräjäoikeuksista sekä Helsingin hovioikeudesta saatuja tuomiolauselmia, joissa yhtenä nimikkeenä on ollut identiteettivarkaus. Patrikin tarina on rakennettu hänen saamistaan oikeustuomioista. Lisäksi juttua varten on haastateltu kahta muuta identiteettivarkauden uhria. Viranomaisilla ei ole enää nettipalvelua, joista pystyisi tarkistamaan, onko oma nimi hetudump.txt-tiedostossa. Sellaista palvelua tarjoaa tällä hetkellä afterdawn.com-sivusto.

Lue myös: Rikosuhripäivystyksen ohjeita identiteettivarkauden uhrille