Apulaisoikeusasiamies selvittää terveydenhuollon toimijoiden lähettämän kirjepostin laillisuutta.

Potilaille lähetettävissä kirjekuorissa oleva lähettäjätieto ei apulaisoikeusasiamiehen mukaan saa olla teksti, josta käy ilmi hoitopaikan nimi ulkopuoliselle.

Pelkästään tieto terveydenhuollon asiakkuudesta on salassa pidettävä, linjaa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sekä asiasta lausunnon antanut sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Tämä herättää kysymyksen, voiko kuoressa olla edes esimerkiksi sairaanhoitopiirin tai keskussairaalan nimeä vaarantamatta potilaan yksityisyyden suojaa.

– Terveydenhuollon asiakkuus on lain mukaan salassa pidettävä tieto. On syytä löytää menettelytapa, jolla asiakkuus on mahdollista pitää salassa, vastaa apulaisoikeusasiamies Sakslin Ylelle sähköpostitse.

Apulaisoikeusasiamies nojaa muun muassa perustuslakiin, julkisuuslakiin, henkilötietolakiin sekä potilaslakiin.

Ne sitovat sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa.

– Salassa pidettäviä tietoja koskeva lainsäädäntö sitoo yhtäläisesti kaikkia terveydenhuollon yksiköitä, toteaa Sakslin.

Kantelu Tyksin kuorimerkinnöistä

Taustalla on vuonna 2018 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä tehty kantelu. Asia on edelleen vireillä Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa.

Turun yliopistollisen keskussairaalan lähettämässä postissa on ollut merkintä sairaalayksiköstä, josta se on lähetetty. Kirje palautuu sinne, mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta.

Kyseessä on maantieteellinen sairaalarakennuskokonaisuus, ei esimerkiksi yksittäinen hoito-osasto.

– Sinänsä on tärkeää, että Postilla on tieto mihin posti, jota ei ole saatu toimitettua, tulee palauttaa. Ymmärrän myös postia saavana asiakkaana, että olisi käytännöllistä heti kuoresta nähdä lähettäjä, toteaa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri perusteli merkintöjä muun muassa potilasturvallisuudella.

– Olemme katsoneet, että potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää saada tieto lähettävään yksikköön mahdollisimman nopeasti, jos potilasta ei tavoiteta. Näin voimme tavoitella potilaita muilla keinoin, lähinnä puhelimitse, sanoo Tyksin sairaalajohtaja Petri Virolainen.

Yksilöidyt hoitopaikkatiedot on apulaisoikeusasiamiehen mukaan voitu yhdistää kantelijan hoitosuhteisiin näihin yksikköihin.

Sairaanhoitopiiri perusteli edelleen, etteivät kuoret kieli välttämättä hoitosuhteesta, sillä samoilla kuorilla lähtee postia myös sen 8 000 työntekijälle sekä kunnille ja muille yhteistyötahoille.

– Saattaa olla tilanteita, joissa terveydenhuollon yksikkö lähettää postia muillekin kuin terveydenhuollon asiakkaille. Koska tämä lienee poikkeuksellista, ei ole kestävää ajatella, ettei hoitoyksikön nimen mainitseminen vaarantaisi salassapitoa, toteaa Sakslin.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on pyytänyt Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriltä helmikuun loppuun mennessä vastausta, mihin toimenpiteisiin hänen kannanottonsa on antanut aihetta.

– Olemme päättäneet poistaa merkinnät, ja kirjeeseen jää vain sairaanhoitopiirin kirjaamon osoite. Ne palautuvat kirjaamoomme, joka toimittaa kirjeen sisäisessä postissamme lähettäneeseen yksikköön, vastaa hallintojohtaja Jari-Pekka Tuominen.

Sairaalan kirjaamohenkilökuntaa sitoo sama salassapitovelvollisuus kuin muutakin henkilökuntaa. Uuden käytännön ei pitäisi merkittävästi hidastaa tiedonkulkua, eikä kiireellisiä asioita muutenkaan hoideta etanapostilla.

Kaksi perusoikeutta puntarissa

Sosiaali- ja terveysalasta vastaava apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi viime marraskuussa ratkaisunsa vuonna 2018 tehtyyn kanteluun.

Saatuaan lähiviikkoina Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vastauksen hän arvioi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä ja mahdollisia jatkotoimia.

– Toki noudatamme apulaisoikeusasiamiehen kannanottoa. Mutta kantamme on edelleen, että emme näe potilaan yksityisyyden suojan vaarantuneen, sanoo hallintojohtaja Jari-Pekka Tuominen.

Puntarissa on kaksi tärkeää perusoikeutta, pohtii Tuominen. Oikeus hyvään terveydenhuoltoon ja potilasturvallisuuteen ajavat hänen mielestään edelle.

– Tietysti oikeus elämään on meidän ja uskoakseni myös kansalaisten mielestä tärkeämpi kuin mahdollinen yksityisyyden suojan loukkaus.

Valkoiset kuoret päätyisivät Postin avattaviksi

Ajatus täysin tunnuksettomista kuorista ei innosta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Blankot kuoret päätyisivät helposti mainospostin mukana kierrätykseen.

Hallintojohtaja Jari-Pekka Tuomisen mukaan tämä vasta koettelisikin yksityisyydensuojaa.

– Silloin Posti joutuisi avaamaan kirjeitä, joka ei varmasti olisi potilasturvan eikä yksityisyyden suojan kannalta suositeltavaa, toteaa hallintojohtaja Virolainen.

Apulaisoikeusasiamies ehdotti, että kuorissa voidaan käyttää esimerkiksi koodeja, joilla palautunut posti ohjautuu viipymättä oikeaan paikkaan.

Tätä ei Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä edes harkittu, sillä Posti ei tunnistaisi koodimerkintöjä ja ne voisivat aiheuttaa sekaannuksia.

Vanhoja kuoria on varastossa tuhansittain, mutta ne aiotaan käyttää loppuun ennen uusien tilaamista. Ensi vaiheessa henkilökunta vain ohjeistetaan jättämään rastittamatta tarkempi lähettäjätaho.

Vaihtelevia käytäntöjä eri puolilla maata

Sairaanhoitopiireillä on erilaisia käytäntöjä lähettämänsä kirjepostin merkinnöissä.

Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lähettämät e-Kirjeet palautuvat postilokero-osoitteen kautta HUS:iin. Pirkanmaalla Taysin kirjeissä ei ole lähettävän yksikön merkintöjä, logon ohella vain sairaanhoitopiirin yhteystiedot.

Vaasan keskussairaalan potilaskirjeiden kuorissa on sairaalan nimi ja osoite. Sairaaloita on kolmessa kunnassa, Vaasassa, Kristiinankaupungissa ja Pietarsaaressa.

– Poliklinikoiden, osastojen tai sairaalarakennusten nimiä ei ole kuoriin painettu. Olemme myös erikseen ohjeistaneet, että kirjekuoriin merkittäisiin yksikön numero, ei nimeä, jos jotain laitetaan, kertoo viestintäpäällikkö Heli Masa.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite lähestyy asiakkaitaan yleisellä organisaatiotunnuksella.

– Tarkemmin ei yksilöidä mistä Soiten yksiköstä kirje tulee. Täällä on vain yksi sairaalarakennus, joten siinä mielessä meillä ei vastaavaa ongelmaa ole, kertoo viestintäpäällikkö Suvi Melender-Lågland.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa on ohjeistus, että kaikkien yksiköiden kirjeet lähtevät samanlaisessa kirjekuoressa, jossa on tunnuksena OYS.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä käyttää lähettäjämerkintänä yksikkönumerokoodia.

Itä-Savon Sosteri käyttää kaikissa yhteydenotoissa samaa organisaatiokuorta, jossa on osoitteen ohella puhelinvaihteen numero. Kuntayhtymään on koottu sosiaalipalvelut, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.

Kanta-Hämeessä toimintaa on kahdessa yksikössä, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä.

Viestintäjohtaja Iisakki Kiemungin mukaan kummassakin rakennuksessa on monen erikoisalan palveluita, eikä yleisestä kuoresta pysty päättelemään mitään tarkempaa potilaan terveydestä tai hoidosta.

– Tämän kyselyn seurauksena ohjeistamme vielä sihteerityön yksikköä, että kirjekuoriin ei saa missään tapauksessa tarkentaa käsinkirjoitettuna tai tarroilla kirjeen lähettävää yksikköä, toteaa Kiemunki Ylen yhteydenoton jälkeen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kuorissa ei näy yksikkötietoa vaan Eksoten logo sekä lähettäjän nimikirjaimet.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä ei käytetä yksilöityjä tietoja vaan Siun soten logoa palautusosoitteella.

– Palautuvat kirjekuoret avataan kirjaamossa, muualla tätä toimenpidettä ei saa tehdä. Kirjaamosta ne toimitetaan oikeaan yksikköön, kertoo Siun soten logistiikkapäällikkö Veikko Korhonen.

Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä käyttää kirjekuoria, joissa lähettäjämerkintänä on Kymsote. Sairaalarakennuskokonaisuuksia tai vastaavaa ei yksilöidä kuorissa.

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Turkissa syyttäjät määräsivät tunnetun ihmisoikeusaktivistin ja liikemiehen Osman Kavalan pidätettäväksi vain tunteja sen jälkeen, kun oikeus oli vapauttanut hänet kaikista syytteistä.

Kavala ja 15 muuta vapautettiin tiistaina syytöksistä niin kutsutun Gezi-oikeudenkäynnin istunnossa. Yle seurasi istuntoa Silivrin oikeustalolla.

Tiistaina vapautettuja syytettiin Istanbulissa sijaisevan Gezi-puiston mielenosoituksista vuonna 2013, joissa ympäristöaktivistit vastustivat pikkupuiston tuhoamista kaupunkiprojektin tieltä. Kansalaistoiminta laajeni koko maahan protesteiksi silloisen pääministerin Recep Tayyip Erdoğanin yksivaltaistumisen merkkejä vastaan.

Osman Kavalaa syytettiin Gezi-protestien osalta väkivaltaisen vallankaappausyrityksen organisoimisesta, ja häntä uhkasi jopa elinkautistuomio. Tiistaina syytteistä luovuttiin ja yli kaksi vuotta vankeudessa ollut Kavala oli pääsemässä vapauteen.

Kuitenkin vain muutama tunti oikeusistunnon jälkeen Istanbulin syyttäjänvirasto määräsi Kavalan uudelleen vangittavaksi. Uusimmat syytteet liittyvät epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen Turkissa vuonna 2016.

Vankilan ulkopuolella Kavalan vapautumista odottanut vaimo Ayse Bugra sekä lähisukulaiset ottivat epäuskoisina vastaan tiedot asioiden uudesta käänteestä.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet Kavalan pidätyksen ja pitävät sitä poliittisena.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Turkin-osasto kutsui pidätystä tarkkaan harkituksi ja laskelmoiduksi julmuudeksi, jolla Turkki yrittää vaientaa toisinajattelijoita.

Lue myös:

Turkissa oikeus vapautti Gezi-puiston mielenosoituksista syytetyt – syyttäjä oli vaatinut jopa elinkautistuomioita

6.38 Puheluhuijaukset yhä ovelimmiksi - tämä sinun pitäisi tietää niistä

7.12 Tämä talvi on tuonut sateita, tulvia ja ennätyksellisesti lunta

7.25 Venäläisnuoretkin heräsivät vastustamaan ilmastonmuutosta

7.43 Jälkidigi

8.12 Keuruulla ja Petäjävedellä korkeakouluopintoja jo lukiossa

8.50 Kiti Kokkonen ja Sami Hedberg mielettömän remontin keskellä

Juontajina Milla Madetoja ja Totti Toivonen

Poliisilla on ollut keskiviikkoaamusta alkaen piiritystilanne Lahden Patomäessä. Poliisi kertoi puoli kahdeksan aikaan Twitterissä eristäneensä kohteena olevan asuintalon. Aamulla paikalla oli noin 10 partiota sekä ensihoidon yksikköjä.

Poliisin mukaan tilanteesta ei ole välitöntä vaaraa ulkopuolisille. Tilanne on poliisin hallussa, ja etenemisestä tiedotetaan Twitterissä.

Paikalla Patomäessä paikalla olevan Yle Lahden toimittajan Emilia Korpelan mukaan tilanne puoli yhdentoista aikaan oli rauhallinen.

– Aseita ei ole poliisilla näkyvissä. Poliisit lähinnä seuraavat tilannetta. Eristetyn alueen sisäpuolella olevista taloista on päästetty asukkaita jopa hakemaan postia, hän kuvailee.

Poliisi ei päästä sivullisia tapahtumapaikan välittömään läheisyyteen. Poliisi on joutunut poistamaan paikalle tulleita ihmisiä eteläisessä Lahdessa sijaitsevalta omakotialueelta.

Poliisi kertoo Twitterissä asettaneensa tilapäisen lentokiellon yhden kilometrin säteellä alueelta. Ylen toimittaja kertoi aiemmin nähneensä droonia lennätettävän paikan yläpuolella.

Vuorenmaan laskettelukeskuksessa Soinissa järjestettiin tiistaina avoin keskustelutilaisuus laskettelurinteen kehittämisestä ja kehittämissuunnitelmista kiinnostuneille.

Tilaisuus kiinnosti niin paljon, että rinnekahvio täyttyi yleisöstä ja tunteetkin kuumenivat.

Puolen tunnin keskustelun jälkeen osa yleisöstä, kymmenkunta henkilöä, marssi tilaisuudesta ulos närkästyneinä.

Rinnetoiminnasta vastaavan Erämaan elämyskeskus Oy:n valtakirjalla toimivan Jorma Leppäniemen mukaan julkisuudessa on kerrottu vain kunnan ja yrittäjän välisestä riitaisasta sopimusasiasta. Tilaisuuden kutsussa luvattiinkin avata asiaa ja investointisuunnitelmia aikatauluineen.

Tilaisuuden kireä ilmapiiri ei yllättänyt Leppäniemeä.

– Oli selvää, että näin tulee tapahtumaan. Täällä oli tiettyjä agitaattoreita, jotka oli tänne käsketty tulla, Jorma Leppäniemi sanoo.

Eteläpohjalainen Soinin kunta ja viime vuonna aloittanut lasketteluyrittäjä ovat kiistelleet julkisuudessa kunnan ja yrittäjän väliseen sopimukseen liittyvistä seikoista.

Leppäniemi esitteli tiistain tilaisuudessa muun muassa sähköpostiviestejä, joita on vaihdettu kunnan ja Leppäniemen välillä. Tulkintaristiriita muun muassa niiden merkityksestä on edelleen olemassa.

"Ei me tästä mihinkään lähdetä"

Jorma Leppäniemen tytär Outi Iivarinen kertoo yhä uskovansa Soinin Vuorenmaahan matkailukohteena. Iivarinen toimii rinnehiihtokeskuksen hissivastaavana. Infrat ja muut sovitut asiat on vaan saatava kuntoon, Iivarinen toteaa.

Leppäniemi ja IIvarinen ovat valmiita katsomaan, miten tilanne kunnan kanssa kehittyy.

– Meillä on kymmenen vuoden sopimus ja ei me tästä mihinkään lähdetä. Miksi, me odotetaan vaan ja laskutetaan joka päivä kuntaa, miten ne rikkoo sopimusta. Huomiselta taas lähtee lasku, kun ei rinnettä saada auki, Jorma Leppäniemi sanoo.

Oikeilla nimillä ja oikeilla summilla

Tilaisuutta seurannut Leila Määttänen pitää Vuorenmaan kehittämistä tärkeänä. Hän peräsi mieltään askarruttaviin asioihin vastauksia ja otti kuvia tilaisuudessa esillä olleista dokumenteista, jotta voi tutustua niihin vielä kotona. Asioita jäi silti vielä ilman vastauksia.

– Tämä on hieno paikka ja valitettavasti ollut tyhjänä. Oli tosi mukava, että tänne yrittäjä tuli ja nyt on ikävä, että puhutaan tällaisista asioista, Määttänen sanoo.

Määttänen toivoo, että tilanne yrittäjän ja kunnan välillä selviäisi.

– Nyt pitäisi puhua asioista oikeilla nimillä ja hinnoista oikeilla summilla, että mentäisiin eteenpäin ja yhdessä.

Kotirinteen perusasiat kuntoon

Soinilaiselle Tiina Ojalalle Vuorenmaan rinne on tuttu ja rakas. Hän harrasti nuorena pujottelua ja suurpujottelua ja kilpaili SM- ja PM-tasolla saavuttaen useita mitaleja. 15-16-vuotiaana maajoukkuevalmennuksessa olleelle kotirinne oli tärkeä harjoittelupaikka.

– Tämä on minulle todella tärkeä paikka. Vaikka rinne on lyhyt ja vaatimaton, täällä sai toistoja paljon ja jyrkkyys toi sitä haastetta

Nyt Ojala tuo rinteeseen laskettelemaan kuutta lastaan. Perheen lapsille ostettiin joulukuussa kausikortit rinteeseen, kun laskettelukausi avattiin. Soinissa lunta on perinteisesti joka talvi ja Ojala uskoi, että rinteeseen päästään.

– Kyllähän siinä hetki emmittiin, mutta kuten voin kokemuksen äänellä sanoa, aina on rinteeseen päässyt. Tenavat oli sitä mieltä, että kausikortit hommataan, kun he on niin paljon siellä, Ojala sanoo.

Vuorenmaan rinteiden kehittämisessä Ojala lähtisi perusasioista: kunnossapito, hissin toimivuus ja perusasiat kuntoon.

– Säälle ei voi mitään, mutta kun päästään tykittämään, tykitettäisiin hyvin ja oikeaoppisesti.

Talkoilla rakennettu rinne

Vuorenmaan rinteet on rakennettu soinilaisen Voitto Vuorenmaan suvun maille. Maisemat ovat edelleen hänen kotimaisemiaan ja nykyinen rinneravintolakin on rakennettu Voitto Vuorenmaan kotitilalta siirretyn riihen hirsistä.

- Tämä on niin tuttua, että täällä on oltu alusta asti mukana. Melkein enemmän kuin kotona,

Vuorenmaa muistaa, miten rinne rakennettiin talkoovoimilla. Väkeä tuli laskettelemaan isolta alueelta, kun mäkiä ei ollut lähitienoilla niin kuin nyt.

– Ei ollut Lapualla eikä Vimpelissä mäkiä ja Seinäjoen Joupiska oli aluillaan. Tämä oli ykköspaikka silloin.

Vuorenmaassa on myös hypätty sotien jälkeen mäkeä ja järjestetty esimerkiksi yhdistetyn ja mäkihypyn kilpailuja.

– Lähelle 50 metriä on täällä ennätys.

Alamäkiluistelurata toteuttamiskelpoinen?

Voitto Vuorenmaa miettii, mitä ilmastonmuutos vaikuttaa hiihtokeskukseen. Jos ennen oli minimissään metri lunta, nyt on kymmenen senttiä, Vuorenmaa muistuttaa.

Rinnehiihtokekuksen tulevia suunnitelmia Vuorenmaakin seuraa mielenkiinnolla. Hän pitää niitä sen verran suurina, että ponnisteluja tarvitaan, että ne toteutuvat ja ihmiset Vuorenmaahan saadaan.

Jos ensi kesänä alueelle alkaa rakentua Soinin Sisun elämysportaat ja alamäkiluistelurata. Tiistain keskustelutilaisuuden järjestänyt Erämaan Elämyskeskus on vain osa alueelle kaavailtua toimintaa, Vuorenmaa muistuttaa.

– Näillä leveysasteilla ei ole alamäkiluistelurataa. Se olisi varmasti vetonaula.

Kunnan ja yrittäjän väliseen kiistaan Voitto Vuorenmaa ei ota kantaa. Hän kuitenkin toteaa, että kunta on satsannut viime aikoina paljon rinteeseen.

Myös Tiina Ojala on seurannut julkista keskustelua. Hän uskoo kuitenkin, että esimerkiksi alamäkiluisteluratasuunnitelma voi toteutua.

– Olisin toivonut, että yhteistyö olisi lähtenyt mahtavasti käyntiin ja olisi pystytty asioista neuvottelemaan ja sopimaan. Harmi sinänsä, mutta näitä tapahtuu joskus.

Lisää aiheesta:

Rinneyrittäjän laskut Soinin kunnalle jo 220 000 euroa

Ilo uudesta rinneyrittäjästä oli lyhyt pienessä Soinin kunnassa – petoksista tuomitun yrittäjän kanssa roihahti ilmiriita hetkessä

IS: Soinin kunta kiistelee Vuorenmaan yrittäjän kanssa

Soinin Vuorenmaan Elämyskeskus hakee jo työntekijöitä

Vuorenmaan laskettelurinteelle etsitään jälleen yrittäjää

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on armahtanut useita nimekkäitä henkilöitä ollessaan matkalla kampanjoimaan länsirannikolle. Trump pyrkii saamaan toisen kauden presidenttinä ensi marraskuun vaaleissa.

Yksi Trumpin mainitsemista on Illinoisin osavaltion entinen kuvernööri Rod Blagojevich, joka on tuomittu 14 vuoden vankeuteen korruptiosta ja petoksesta.

Syyttäjien mukaan Blagojevich oli muun muassa yrittänyt myydä Barack Obamalta vapautunutta senaattorin paikkaa, kun tämä oli valittu presidentiksi. Hän myös oli kiristänyt rahaa lastensairaalahankkeelta.

Blagojevich on istunut tuomiostaan seitsemän vuotta, ja Trump vihjasi lyhentävänsä hänen tuomiotaan myöhemmin tänä vuonna. Trump sanoi Blagojevichin tuomiota naurettavaksi.

Uutiskanava CNN:n mukaan monet Trumpin omankin puolueen, republikaanien poliitikot vastustavat Blagojevichin armahtamista. Sitä puolestaan puolustaa Trumpin hallinnossa hänen neuvonantajansa ja vävynsä Jared Kushner.

Blagojevich on Trumpin tuttuja yli kymmenen vuoden takaa. Hän oli mukana Trumpin Celebrity Apprentice -ohjelmassa eli suomalaisittain Diilissä vuonna 2008.

Valkoinen talo ilmoitti tiistaina kaikkiaan yhdentoista rangaistuksiin tuomitun erimuotoisista armahtamisista. Yksi heistä on roskalainojen isäksi tituleerattu sijoittaja Michael Milken, joka sai 1990-luvulla kymmenen vuoden vankeustuomion finanssialaan liittyvistä petoksista. Hän istui niistä kaksi.

“Rakas Kerttu sisko!

Nämä ovat nyt sitten viimeiset terveiseni täältä. Tänään minulle ilmoitettiin, että Presidentti on hylännyt armon anomukseni. Se on sitten edessäni mitä olen katsonut kaukana häämöttävänä. Se, josta olen kerran lupaukseni antanut, sen myöskin pidän vaikka henki menisi, niin kuin nyt meneekin.

Voi nyt sitten hyvin ja kestä reippaasti tämä, aika lääkitsee kaikki haavat! "

Martta Koskinen sai kirjoittaa viimeisenä iltanaan syyskuussa vuonna 1943 neljä kirjettä. Yhden niistä hän kirjoitti siskopuolelleen Kertulle.

Koskinen teloitettiin Malmin ampumaradalla Suomen viimeisenä kuolemaantuomittuna naisena. Tuomio tuli ompelijalle maanpetoksesta.

Kirjeen sävy on hyytävän rauhallinen.

– Siinä tulee esiin kirjeen voima. Kuolemaantuomitun naisen kirje on paitsi henkilökohtaista, myös yhteiskunnallista ja poliittista, tietokirjailija Timo Kalevi Forss toteaa.

Vuoden ajan Forss penkoi arkistoja ja luki satoja kirjeitä. Nyt noin sadan vuoden ajalta on koottu sata kirjettä yksiin kansiin juuri julkaistuun teokseen Unohtumattomia kirjeitä Suomesta.

Valtaapitävien ukkojen kirjeitä

Ensimmäisenä Forss etsi käsiinsä presidentti Risto Rytin Adolf Hitlerille kirjoittaman kohtalonkirjeen, jossa Ryti omissa nimissään sopi aseveljeyden jatkamisesta natsi-Saksan kanssa.

Sodan jälkeen Suomi pääsi kuin koira veräjästä tämän ilman eduskunnan suostumusta lähetetyn kirjeen ansiosta. Sen sijaan Ryti tunnetusti tuomittiin ankarasti sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Rytin kirjeen jälkeen löytyi lisää kirjeenvaihtoa historian suurmiehiltä. Pian kerättynä oli Kekkosen, Mannerheimin ja Stalininkin kirjeet.

– Havahduin siihen, että koossa oli valtaapitävien ukkojen kirjeitä toisilleen, suoranainen pönäkkyyden ja virallisuuden huipentuma. Piti tehdä töitä, että tuollaista sinivalkoista sankaritarinaa saisi monipuolistettua, Forss kertoo.

Postimuseon kirjekeräyksen ansiosta Forss löysi tekstejä, joiden henkilökohtaisuus ja arjen kuvaus toivat säröä ja henkeä historian kuvaukseen.

Oli kirjeitä lapsilta, naisilta, äideiltä, vanhuksilta ja tavallisilta rivisotilaita, siis väläyksiä elämästä sodassa ja rauhassa, joita ei aina historiasta nosteta esiin.

Yksi Forssia vahvasti liikuttaneista kirjeistä on 13-vuotiaan Marjan käsialaa ja osoitettu samanikäiselle ystävälle. Kirjeessä tyttö kertoo, miten pikkusisko on juuri kuollut auton alle. Pikkusisko-Marken tappoi rattijuoppo.

– Kyllä siinä silmä kostuu, kun sitä lukee. Kirjeessä on kirkasta ja vilpitöntä lapsen suoraa havainnointia. Kuin katsoisi valokuvaa hetkestä, joka on jo kadonnut, Forss kertoo.

Toinen kirje, joka liikutti Forssin kyyneliin, kuvaa sodan raadollisuutta äidin silmin.

– Tällaiset kirjeet avaavat sodasta sitä raakaa ja epäoikeudenmukaista todellisuutta, josta ei juhlapuheissa puhuta, Forss toteaa.

On heinäkuu vuonna 1944. Neuvostoliitto on aloittanut suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. Rouva Hilda Lintulahti on huolissaan ainoasta pojastaan ja kyselee tämän perään. Ainoa keino on lähettää kirje ja toivoa, että saa vastauksen.

Sotilaspastori saa kirjeen ja joutuu kirjoittamaan äidille totuuden: poika on jouduttu jättämään vihollislinjan taakse:

"15.7.1944

Hänen alaruumiinsa halpautui niin, että hän ei voinut omin voimin liikkua. Vihollisen tykistötuli oli erittäin kiivas ja vihollinen oli päässyt ylittämään Syvärin, joten omien joukkojen oli vetäydyttävä taaksepäin. Tällaisessa uhkaavassa tilanteessa ei Korp. Lintulahtea voitu ottaa mukaan. Tämä on erittäin valitettava tapaus.”

Kirjeitä selatessa ymmärtää, millainen kädenojennus yli ajan ja paikan paperille kirjoitettu sana on aiemmin ollut. Sodan aikana moni tarttui kynään, kuin kirjeen kautta saisi vielä yhteyden arkeen ja kotiin.

Forss nosti kirjaansa kirjeitä niin punaisilta kuin valkoisilta ja molempien vankileireiltä.

– Jos kirjeen on kirjoittanut Mannerheim, lukijalla on tietty ennakko-oletus. Mutta kun sen onkin kirjoittanut joku Bruno ja hän kirjoittaa vanhemmilleen “präiskyttelevänsä lahtaria”, onhan se aika erilaista kuin totuttu tarina.

Lottien ja sotamiesten rakkauskirjeitä, sotalapsen postikortti Ruotsista. Evakkomatkalta lähetetty epätoivoinen kirje osoitettuna jonnekin rintamalle.

Joskus kirje tavoitti vastaanottajansa kirjoittajan jo kuoltua, kuten Martta Koskisen tapauksessa.

– Kun lukee yhden kirjeen, kokee henkilökohtaisen tuskan. Kun lukee useita, tajuaa, että henkilökohtainen kirje kertoo jotakin enemmän kuin virallinen totuus, yksilön pienistä havainnoista avautuu laajempi kuva.

"Naivi sotaromaani"

Henkilökohtaiset, käsinkirjoitetut sanat paljastavat myös Suomen suurimmista taitelijoista ja suurmiehistä puolia, joita ei merkkihenkilöihin ensimmäisenä yhdistäisi.

Kekkosen kuulut söpöilykirjeet Sylvi Uinolle, Eino Leinon saamat pakit kustantajalta.

Ja sitten on kirje, jossa Väinö Linna kertoo kustantajalle kirjoittaneensa “ajan hullutuksen ja oman lapsellisuuteni vaikutuksesta naivin sotaromaanin, jonka te palautitte”.

– Ja tästä “naivista sotaromaanista” tuli tietenkin lopulta koko suomalaisen kirjallisuuden mullistanut teos, Forss naurahtaa.

Näin Linna kirjoittaa perheestään maaliskuussa 1947:

“Isäni oli teurastaja, ja kun hän kuoli, niin ilmeni se varsin surullinen seikka, että hänen omaisuudestaan ei ollut enää muuta panttaamatta kuin vaimo ja seitsemän lasta. Tämän johdosta minä heti kansakoulusta päästyäni jouduin tekemään työtä henkeni pitimiksi.”

Pariisi vuonna 1889.

Akseli Gallen-Kallela piirtelee kirjeen sivuun kuvaa Aino-triptyykistä.

Hän kirjoittaa kollegalleen, kuinka “maalaaminen on ihan paskaa”.

– Hän valittelee ahdistuneena, ettei Pariisissa ketään kiinnosta mikään muinainen luontojuttu. Ja nyt kun tietää Aino-teoksen arvon, suurmiehen suurteoksen, kirjeissä paljastuva tavallisen ihmisen epäilys on kutkuttava, Forss sanoo.

Forss nostaa esiin muitakin samankaltaisia tarinoita.

Alkoholin ja mielenterveysongelmien riuduttaman Aleksis Kiven viimeinen kirje mielisairaalasta on kuin hätähuuto. Toukokuussa vuonna 1871 kirjoitetussa kirjeessä Kivi kertoo hourailevansa ja pyytää, ettei rakas Charlotta saavu häntä katsomaan.

Kirjeen traagisuutta lisää nykylukijan tieto siitä, miten Kivestä tuli arvostettu, suuri kirjailija vasta kuolemansa jälkeen.

Miksi juuri näitä kirjeitä on kirjassa useampia?

– Ennen kuin taiteilijoista on tullut staroja, ovat hekin joutuneet anomaan tilaisuutta päästä esille tai kokeneet pahoja takaiskuja. On ehkä hyvä ymmärtää, että samanlaisia tavallisia kuolevaisia me olemme lopulta kaikki.

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttely on esillä Postimuseossa Museokeskus Vapriikissa Tampereella 31.1.2021 asti. Näyttelyssä voi myös kuunnella osan kirjeistä Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina. Näyttelijät lukevat kirjeitä livenä Postimuseossa 21.-22.4. ja Helsingissä Korjaamolla 28.4.2020.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on erottanut yhden läheisimmistä neuvonantajistaan Vladislav Surkovin.

Kremlin verkkosivulla kerrottiin, että Surkov on vapautettu virastaan. Sen sijaan ei kerrottu, mikä hänen mahdollinen uusi työnsä olisi.

Viime vuosina Surkov on ollut vastuussa Kremlin Ukrainan-politiikasta. Hän on myös vaalinut läheisiä suhteita Itä-Ukrainan separatisteihin, jotka ovat julistaneet yksipuolisesti kansantasavallat Luhanskin ja Donetskin alueille.

Aiemmin tässä kuussa Ukrainan-politiikka siirrettiin Surkovilta veteraanipoliitikolle Dmitri Kozakille, joka on Putinin läheinen liittolainen.

Kremlissä saamansa korkean aseman ansiosta Surkov on ollut mukana muuttamassa Venäjän parlamenttia kumileimasimeksi, vaientamassa mediaa ja vaikeuttamassa opposition toimintaa.

Lue myös:

Malesialaiskoneen alasampumista tutkiva ryhmä paljastaa: Itä-Ukrainan separatisteilla tiukat yhteydet Kremliin ja Venäjän valtaamaan Krimiin

Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa

Koodaripula. Sana on varmasti tuttu, jos on viime vuosina vilkaissut talousuutisia tai edes otsikoita. Koodarien puutteen arvioidaan uhkaavan talouskasvua. Töitä riittäisi joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 000 osaajalle.

Koodaripulaan vastatakseen valtio on investoinut miljoonia euroja täydennyskoulutuksiin, joiden avulla alanvaihtajat voivat täydentää osaamistaan ohjelmointiopinnoilla.

Yritykset taas järjestävät muutaman kuukauden mittaisia koulutuksia, joiden jälkeen on mahdollista työllistyä ohjelmointialalle.

Silti kaikki kouluttautuneet eivät löydä töitä. Alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista hieman alle kolmannes oli vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä. Tuoreimmat tilastot ovat tosin vuodelta 2019 eli luku kertoo vuonna 2017 valmistuneista datanomeista.

Yksi selitys on se, että mikään tutkinto ei yksinään riitä ohjelmointitöitä hakevalle. Käytännön osaamisesta tulee olla näyttöjä.

Koulutusta ei edes tarvitse, jos osoittaa osaamisensa muuten

Ohjelmistotalo Vismassa kaikki koodarin töitä hakevat tekevät koodaustehtävän, jolla osaamista kartoitetaan, sanoo henkilöstöjohtaja Ari Hyvönen.

Datanomin koulutuksella ei jää jonon hännille ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa tutkinnon hankkineen taakse, hän vakuuttaa.

– Ilman ammatillista koulutustakin henkilö voidaan palkata, jos osaamisen voi muuten osoittaa, hän sanoo.

Hyvänen uskoo, että datanomi oppii koulussa samoja teknologioita ja ohjelmointikieliä, joiden osaamista yritykset työpaikkailmoituksissa kertovat hakevansa. Se ei kuitenkaan yksinään riitä.

Ohjelmistokehittäminen on usein projektityötä tiimeissä.

– Projektityöskentely ja opinnoissa opitun soveltaminen käytännössä, sen kun pystyy näyttämään, niin varmasti auttaa työllistymisessä, Hyvönen muistuttaa.

Projektityökokemusta voi kartuttaa esimerkiksi opintojen ohella kesätöissä tai harrastuneisuudella.

– Monella, jolla ei ole työkokemusta, on jokin harjoitustyö, esimerkiksi demo itse suunnitellusta ja toteutetusta ohjelmistosta, jota voi käyttää käyntikorttina työnantajalle.

Kilpailu erityisesti aloittelevien ohjelmistosuunnittelijoiden paikoista on kovaa. Visman juniorikoodarihaussa vuosi sitten oli Hyvösen mukaan yli 400 hakijaa, jotka olivat joko vastavalmistuneita tai opintojen loppusuoralla. Heistä puolella oli yliopisto-opintoja.

Kisa työpaikoista on kova

Alle parikymppinen datanomi vähäisellä työkokemuksella voi joutua tiukkaan kisaan työpaikoista, kun vastassa on ammattikorkeakoulusta valmistunut kilpakumppani. Ylemmän tutkinnon tehneillä on yksinkertaisesti ollut jo useampi kesä aikaa kerätä esimerkiksi laaja-alaisempaa projektiosaamista, Hyvönen sanoo.

19-vuotiaan Sakari Marttosen piti jo valmistua datanomiksi, mutta pari kurssia on vielä kesken. Valmistuminen Business Collegesta Helsingistä häämöttää parin kuukauden päässä.

– Elämässä on niin paljon kaikkea! Aika on kortilla, kun tekee kolmea työtä.

Opiskelijan kolmesta työstä kaksi on ravintola-alalla, jolla hän on työskennellyt jo kaksi vuotta. Kolmas työ on omassa yrityksessä, jonka kautta hän tekee verkkosivuja Wordpress-ohjelmistolla.

– Yritys on nyt vähän jäissä, yhden asiakkaan kanssa on vielä projekti päällä.

Valmistumisen jälkeen Marttosta odottaa kesällä alkava varusmiespalvelus. Sen jälkeistä elämää koskevat suunnitelmat ovat vielä auki. Hän arvelee saavansa esimerkiksi it-tukihenkilön töitä, mutta muutkin käyvät.

– Mikä vain oman alan työ, että saa kokemusta. Pari vaihtoehtoa on, joiden kanssa olen jo alustavasti puhunut.

Koodaajana palkka voisi olla parempi, ja työajat joustavat. Jos koodarin töihin mielii, täytyy omasta yrityksestä ja työkokemuksesta huolimatta opiskella lisää, hän arvioi.

– Sitten pitää vain harjoitella lisää vapaa-ajalla. Kun osaa alkeet, niin on helppo oppia lisää, Marttonen sanoo.

Yrityksensä toimintaakin Marttonen voisi jatkaa.

– Se on reitti onneen, koska saa itse päättää elämästään silloin täysin, Marttonen sanoo.

Monella Marttosen opiskelukavereista on tavoitteena jatkaa opintoja heti valmistumisen jälkeen. Myös Marttosen mukaan se on varteenotettava vaihtoehto, kunhan työkokemusta on ensin kertynyt.

Kokeneenkin koodarin pitää oppia koko ajan uutta

Uuden oppiminen jatkuvasti onkin tarpeen, sillä tietotekniikka-ala muuttuu niin nopeasti, että kokeneenkin koodarin täytyy koko ajan opiskella lisää.

Se näkyy myös perustutkinnon tasolla. Aikoinaan matkapuhelimia valmistaneella Nokialla oli alihankkijoita Suomessa, ja sen tarpeisiin alettiin kouluttaa ICT-asentajia. Tänä vuonna alan ammatillisen perustutkinnon vaatimukset laajentuvat. Sekä ICT-asentajan ja datanomin tutkintonimikkeet jäävät historiaan.

Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon Business College Helsingissä suorittavat ovat tulevaisuudessa IT-tukihenkilöitä ja ohjelmistokehittäjiä, kertoo koulutuspäällikkö Miikka Merikanto.

Tutkintoja uudistetaan työnantajien toiveiden suuntaan, joten pelkkä ohjelmoinnin osaaminen ei riitä, Merikanto sanoo.

– Nykyisin työskennellään moniammatillisissa tiimeissä hyvin itseohjautuvasti. Sen lisäksi että pystyy tekemään ohjelmistokehitystä, pitää ymmärtää liiketoimintaa ja keskustella erilaisten ihmisten kanssa.

Uudessa ohjelmistokehittäjän tutkinnossa opiskellaan siis myös vuorovaikutustaitoja ja projektinhallintaa. Business College Helsingissä näitä on opetettu jo aiemminkin, mutta nyt ne tulevat valtakunnallisesti tutkintovaatimuksiin.

Silti koodarin työhön pääsy vaatii melkein aina opiskelijan omaa harrastuneisuutta tai kiinnostusta panostaa kielen tai teknologian opiskeluun.

Perustutkinnosta valmistuneille sopivat työpaikat ovat Merikannon mukaan todennäköisemmin pienten ja keskisuurten yritysten sisäisessä ohjelmistokehityksessä kuin suurissa ohjelmistotaloissa.

Kun on saanut näissä kokemusta, voi hakea suurempiin ohjelmistokonsultointiyrityksiin. Harvoin niihin mennään suoraan nuorten perustutkintokoulutuksesta, Merikanto sanoo.

Kaikki voivat oppia ohjelmointia, mutta kaikki eivät opi sitä niin, että he voisivat tehdä sitä työkseen, hän sanoo.

– Pulaa on vaativaa ohjelmointia tekevistä, Merikanto sanoo.

Se vaatii roolista riippuen joko abstraktia ajattelua ja matemaattis-loogista päättelykykyä tai modernien teknologioiden hyvää hallintaa ja visuaalista silmää.

Koodaripula tarkoittaa pulaa kokeneista koodareista

Koodaripulassa onkin siis hänen mukaansa kyse siitä, että yrityksiin tarvittaisiin kokeneempia osaajia, jotka osaavat juuri oikeita teknologioita tai -kieliä, ymmärtävät liiketoimintaa ja osaavat puhua niin työkavereiden kuin tekniikasta ymmärtämättömien asiakkaiden kanssa.

Business College Helsingin rehtori Antti Loukola toivoisi alalle enemmän moninaisuutta. Edelleen opintoihin suoraan peruskoulusta tulevista valtaosa on poikia. Aikuiskoulutuksessa naisten määrä on onneksi suurempi.

– Osaamista tarvitaan monilla aloilla, esimerkiksi hyvinvointipalveluissa ja sosiaali- ja terveysaloilla, Loukola sanoo.

Loukolan mielestä työnantajat keskittyvät liikaa korkeakoulututkinnon suorittaneisiin hakijoihin. Osaksi se voi johtua ammatillisen koulutuksen viime vuosina saamasta huonosta maineesta, hän arvioi.

– Mielikuva ammatillisesta koulutuksesta ei ole kovin hyvä. On koettu, että ammattikoulutuksen reformi ei ole onnistunut, se on luonut kuvaa, että siellä ei synny osaamista. Osa voi pitää paikkansakin, mutta ei pitäisi yleistää.

Lue lisää:

Koodareita on koko ajan enemmän, mutta uusia tarvittaisiin tuhansia vuosittain – "Osa ei ehdi edes valmistua, kun työelämä kutsuu"

Emmi Pöyhönen, 29, opiskelee koodariksi yhdeksässä kuukaudessa ilman aiempaa kokemusta – täsmäkoulutus voi helpottaa it-alan työvoimapulaa

Kilpailu koodareista on nyt veristä: pelkkä kova palkka ei riitä, vaan työntekijöitä houkutellaan myös parturipalveluilla ja nimikko-oluella

Koodarikoulu Hive Helsinki aloitti, opiskelijoista viidesosa naisia – "Jakauma voisi näyttää enemmän samalta kuin muu maailma"

EU:sta eronnut Britannia aikoo jatkossa pisteyttää maahan töihin pyrkivät. Maan hallitus kaavailee, että jatkossa tulijat arvioidaan muun muassa koulutuksen, kielitaidon ja luvassa olevien tulojen perusteella. Säännöt olisivat samat niin EU-maista kuin muualta maailmasta tuleville.

Jatkossa Britanniaan töihin haluavalla pitäisi olla tiedossa työpaikka, josta maksetaan vähintään 25 600 puntaa eli runsaat 32 000 euroa. Tällä hetkellä tuloraja EU:n ulkopuolelta tuleville on 30 000 puntaa. Tulorajasta voidaan kuitenkin joustaa, jos hakija saa tarpeeksi pisteitä muilla kriteereillä.

Englannin kielen taito ehdoton edellytys

Työluvan saadakseen hakijan on saatava yhteensä vähintään 70 pistettä. Työtarjouksen lisäksi hakijalta edellytetään ehdottomasti englannin kielen taitoa.

Lisäpisteitä saa koulutustasosta, tarjotun työn palkasta suhteessa alan yleiseen palkkatasoon sekä työllisyystilanteesta alalla. BBC:n mukaan reippaasti pisteitä saa muun muassa tohtorintutkinnosta luonnontieteissä tai tekniikan alalla.

Hallituksen odotetaan esittelevän keskiviikkona tarkemmin uusia linjauksia, mutta kansainväliset uutistoimistot ja brittiviestimet kertoivat hallituksen suunnitelmista jo tiistaina.

Suunnitelma käsitellään vielä parlamentissa, jossa konservatiivihallituksella on vahva enemmistö.

Johnsonin hallitus haluaa korkeammin koulutettuja ja palkattuja maahanmuuttajia

Britanniaan muuttaa nykyään noin 200 000 ihmistä vuodessa. Pääministeri Boris Johnsonin mukaan uudistus avaa jatkossa Britannian ovet "fiksuimmille ja parhaimmille eri puolilta maailmaa". Työnantajapiireissä on epäilty, että jyrkät sääntömuutokset aiheuttavat työvoimapulaa esimerkiksi terveys- ja sosiaalialalla.

The Guardian -lehden mukaan EU-maista tulleita maahanmuuttajia työskentelee paljon myös esimerkiksi elintarviketeollisuudessa ja hotelli- ja ravintola-alalla.

Hallituksen mukaan terveydenhoidossa ja maataloudessa työskentelevien sekä tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden kohtaloa harkitaan erikseen. Matalapalkka-aloille ei kuitenkaan ole tulossa yleisiä poikkeusehtoja.

– Meidän on siirrettävä taloutemme painopiste pois halvasta eurooppalaisesta työvoimasta ja keskityttävä investoimaan teknologiaan ja automaatioon. Työnantajien on vain sopeuduttava, hallituksen linjauksissa todetaan.

Britannian EU-eroprosessi käynnistyi kesäkuussa 2016, kun kansanäänestyksessä enemmistö äänesti eroamisen puolesta. Yhtenä merkittävänä syynä tulokseen on pidetty huolta EU:n vapaan liikkuvuuden vaikutuksesta työllisyyteen.

Lue myös:

Brexit, seuraava näytös: Mitä EU ja Britannia saavat sovittua suhteestaan ja mitä Suomi siihen sanoo?

Pienet pohjoiset maat menettivät brexitin myötä isoveljen – Suomen pitää lähentyä tulevaisuudessa uusia maita kuten Italiaa ja Puolaa

“Puolalaisille putkimiehille” riittää nyt töitä sekä kotimaassa että Saksassa – Suurta paluumuuttoa Britanniasta ei ole vielä nähty

Useat genetiikan asiantuntijat ovat huolissaan valmistelussa olevasta genomitietorekisteristä.

Tavoitteena on kerätä suomalaisten geeniperimä valtiolliseen rekisteriin, jotta sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kansantautien ehkäisyssä. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan rekisteriä ylläpitäisi Kela.

Yhdeksän alan asiantuntijaa arvioi, että rekisteristä ei ole juurikaan hyötyä potilaille.

Asiantuntijoiden mukaan kyse on isosta uudistuksesta, josta ei ole käyty riittävää yhteiskunnallista keskustelua. Rekisterissä nähdään uhkia jopa ihmisoikeuksille.

Lisäksi se vaatii toteutuakseen valtavia resursseja, joita tarvittaisiin mieluummin muualle terveydenhuoltoon.

– Terveydenhuollossa olisi rahareikiä vaikka kuinka, esimerkiksi vanhustenhuollossa ja lastenpsykiatriassa. Huolta herättää se, että tässä oltaisiin laittamassa terveydenhuollon varoja tällaiseen rekisteriin, jonka hyöty kansanterveyden kannalta on aivan mitätön, Karoliinisen instituutin professori Juha Kere toteaa.

Eduskunnan käsittelyyn toukokuussa menevän lain myötä perustettaisiin myös uusi viranomainen nimeltään Genomikeskus, joka antaisi suosituksia geenitiedon hyödyntämisestä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä uskotaan, että genomitietorekisterillä ja Genomikeskuksella on tärkeä rooli tulevaisuuden terveydenhuollon kannalta.

Kuwaitissa luovuttiin rekisteristä

Perinnöllisyyslääketieteen dosentti, ylilääkäri Jukka Moilanen Oulun yliopistollisesta sairaalasta toivoo, että asiasta käytäisiin laaja yhteiskunnallinen keskustelu, ennen kuin ihmisten hyvin henkilökohtaista, geneettistä tietoa aletaan kerätä valtion tietokantaan.

Tietokannasta voisi nähdä esimerkiksi, että henkilölle tulee myöhemmin vakava sairaus, johon ei ole mitään hoitoa. Kansalainen itse ei välttämättä tätä halua tietää tai muiden tietävän asiaa.

– Käytännössä se vastaa myös sitä, kuin koko kansalle olisi tehty isyystesti. Genomitiedoista näkyy hyvin selvästi kuka on kenenkin lapsi. Yleisesti aikamoisella prosenttiosuudella väestöstä isä on joku muu kuin oletettu, Moilanen sanoo.

Ylilääkäri painottaa, että genomitietorekisterin kohdalla pitäisi keskustella myös etiikasta ja ihmisoikeuksista. Vielä Moilasen lapsuudessa Suomessa pakkosteriloitiin ihmisiä geneettisistä syistä yleisen edun nimessä.

– Ihmisiltä ei pidä kerätä DNA-näytteitä tai tutkia heidän geenejään tai käsitellä, säilyttää tai jakaa genomitietoa eteenpäin ilman heidän vapaaehtoisesti antamaansa nimenomaista lupaa, joka on voitava myös peruuttaa.

Moilanen muistuttaa, että kansainväliset vaikutusvaltaiset genetiikan ja genomitutkimuksen organisaatiot ovat viime vuonna tekemillään linjauksilla varsin selkeästi vahvistaneet nämä periaatteet.

– Jos niistä meillä mitenkään poikettaisiin, Suomen voitaisiin nähdä liittyvän Kiinan, Ruandan ja Kuwaitin kaltaisten “edelläkävijämaiden” joukkoon. Kuwaitissa tosin jouduttiin luopumaan kansallisen genomitietokannan perustamisesta, kun sen katsottiin kajoavan liikaa yksilön oikeuksiin.

Jukka Moilanen ja Juha Kere ovat mukana yhdeksän asiantuntijan joukossa, joka suhtautuu kriittisesti lakiuudistukseen. Joukkoon kuuluu muun muassa geneetikkoja, lääkäreitä ja yhteiskuntatieteilijöitä.

Suomesta halutaan genomitiedon mallimaa

Päätös Genomikeskuksen perustamisesta tehtiin jo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana. Se oli osa terveysalan kasvustrategiaa, jossa haluttiin tehdä Suomesta kansainvälisesti tunnettu kärkimaa terveysalan palveluissa ja liiketoiminnassa.

Ideana oli tuolloin, että jo vuonna 2020 terveydenhuollossa hyödynnettäisiin tehokkaasti genomitietoa ihmisten terveyden hyväksi.

Lain on tarkoitus edetä eduskunnan käsittelyyn kesän kynnyksellä. Lakia on kritisoitu voimakkaasti jo lausuntokierroksilla. Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan, että lakiesitystä on muokattu kritiikin perusteella.

Uudessa mallissa Genomikeskuksen rooli on toimia asiantuntijana geenitiedon hyödyntämisessä.

Pelkkää raakadataa ei voi sellaisenaan hyödyntää ja geenitiedon tulkinta on haastavaa. Erilaiset geenivariantit vaikuttavat ihmisten sairastumisriskeihin, ja tutkimustieto tästä karttuu jatkuvasti.

Yle uutisoi marraskuussa kaupallisista geenitesteistä, jotka testasivat pääosin yhtä tai muutamaa geenivarianttia. Asiantuntijoiden mukaan geenitestit antoivat suurelta osin virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja, eivätkä tulokset olleet tieteellisesti päteviä.

Genomikeskuksen tavoitteena olisi nimenomaan seurata tutkimusta ja linjata, millainen on tutkittua ja merkityksellistä tietoa.

Riskipotilaiden seulonta “haaveunta”

Genomikeskusta on perusteltu nimenomaan sillä, että sen ja genomitietorekisterin avulla voitaisiin ehkäistä kansantauteja.

Genetiikan huippuasiantuntija, Karoliinisen instituutin professori Juha Keren mukaan nykytiedon valossa monestakaan monitekijäisestä sairaudesta eli kansantaudista ei pystytä sanomaan juuri mitään geenitestien avulla. Geeneistä voidaan laskea riskilukuja, joiden vaikutus sairauden puhkeamiselle on pieni.

Samaa painottaa “huuhaan” vastustajana tunnettu professori Juhani Knuuti. Knuutin mukaan esimerkiksi valtimotaudeissa geenianalyysista saatava riskiluku on yhtä merkittävä kuin yksittäinen riskitekijä kuten tupakointi tai korkea kolesteroli.

– On kuviteltu, että massiivisella geenianalyysilla voitaisiin seuloa riskipotilaat, mutta se näyttää osoittautuvan haaveuneksi. Elintavat vaikuttavat enemmän kuin genetiikka.

Kere muistuttaa, että hyvän käytännön mukaan ihmisille ei myöskään anneta riskitietoja ilman heidän tahtoaan.

Sekä Knuuti että Kere painottavat, että esimerkiksi valtimotautien seulontaan tehokkaampi tapa geenianalyysin sijaan olisi tehdä yksinkertainen kuvaus suonten tilasta.

– Se kestää muutaman sekunnin ja maksaa alle satasen, Knuuti toteaa.

Kerellä on myös toinen ehdotus kansantautikuolemien ehkäisyyn.

– Aikuisten miesten neuvola, jonne yli 50-vuotiaat miehet voisivat mennä katsomaan terveydenhoitajan kanssa, että mitä pitäisi tehdä, että eläisi pitempään. Se olisi paremmin käytettyä rahaa.

Molemmat lääkärit painottavat, että harvinaissairauksissa geenitutkimukset ovat hyvä apuväline, mutta suuren väestön osalta niissä ei nähdä etuja.

Kysymyksiä herättää myös se, että genomitiedon säilyttäminen vaatii paljon tilaa. Lakiluonnoksessa arvioitiin, että puolen miljoonan suomalaisen genomitiedot veisivät yli 30-kertaisesti nykyisen Kanta-järjestelmän verran tilaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Sandra Liede myöntää, että Kelalla ei nykykapasiteetillaan ole mahdollisuuksia säilyttää tällaisia määriä tietoa.

– Selvitämme parhaillaan, mitä se tulisi vaatimaan, että rakennetaan lisäosa genomitiedolle.

Mainostamiseen käytetty jo yli 265 000 euroa

Mitä vaikutusta terveydenhuollon kannalta olisi sillä, että ihmisille kerrottaisiin geneettisestä riskistään sairastua eri tauteihin? Tutkimusten mukaan ei välttämättä mitään.

Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Karoliina Snellin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, ettei geneettisestä riskistä kertominen saa ihmistä muuttamaan käytöstään.

– Teimme tutkimuksen, jossa ihmiset saivat tiedon geneettisestä riskistään sairastua sydän- ja verisuonitapahtumaan 10 vuoden aikana. Tieto ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, vaan tutkittavat osasivat sen ennakoida suvun historian ja omat elintapansa tuntien.

Snell oli itse mukana Genomikeskusta pohtineessa työryhmässä, mutta myös hänelle on vielä epäselvää, mikä keskuksen rooli tulisi lopulta olemaan.

Siitä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö on käyttänyt Genomikeskuksen markkinointiin jo yli 265 000 euroa. Viestintäkampanja kansalaisille järjestettiin keväällä 2018.

Ministeriön viestintäpäällikkö Riikka Nurmi pitää summaa hyvin käytettynä.

– Saimme sen myötä yleisesti kasvatettua tietoisuutta kansalaisten parissa ja vastauksia genomilain periaatteisiin Otakantaa.fi-verkkosivulla. Kun tulossa on uusi viranomainen, ihmisten on syytä olla siitä tietoisia, Nurmi kommentoi.

Asiantuntijat pitävät uutta viranomaista hyödyiltään liioiteltuna tai jopa täysin turhana.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ei allekirjoiteta väitettä. Erityisasiantuntija Liede muistuttaa, että genomitietoa karttuu koko ajan yhä enemmän terveydenhuollosta ja biopankkitoiminnasta.

– Tämä ei ole kysymys, jolle voi kääntää selkänsä. Ja kun signaali tuli kentältä, se asettaa tietyn vastuun sosiaali- ja terveysministeriössä, Liede toteaa.

Sosiaali- ja terveysministeriössä biopankkilain ja genomilain valmistelijana viimeiset kolme vuotta työskennellyt Liede siirtyy maaliskuun alusta säädösasiantuntijaksi terveysteknologian liittoon Healthtech Finlandiin.

Liiton tavoitteena on edistää terveysteknologiayritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Liittoon kuuluu muun muassa Suomen biopankkien osuuskunta.

Lue lisää:

Suomalaisilta on siirretty 10 miljoonaa näytettä biopankkeihin ilman suostumusta – jopa kuolleiden näytteitä voidaan luovuttaa kansainvälisten lääkejättien käyttöön

Satojen tuhansien suomalaisten geeni- ja terveystietoja säilytetään Googlen pilvipalveluissa – “Google kykeni turvaamaan tietoturvan parhaiten”

Lähetimme koiran ja ihmisen dna:ta suomalaisille geenitestiyrityksille – asiantuntijat löysivät saamistamme raporteista virheellisiä ja vastuuttomia tuloksia

Suomalaiset antaneet yli 400 000 suostumusta biopankkeihin – Ylen kysely vahvistaa, että monelle on epäselvää, mihin he ovat suostuneet

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Hyvinvointivaltiossa maksetaan veroja tuottamaan turvaverkkoja putoaville ihmisille. Nämä verkot ovat tulleet minulle vuosien saatossa tutuksi. Kun verkko sitten jostain kohtaa repeää, sitä pidetään onnettomuutena.

Kun aloin tehdä työtä syrjäytyvien nuorten kanssa, olin vakuuttunut, että asia on mahdollista ratkaista. Syrjäytyvä nuori voidaan tunnistaa jo yläkoulussa, ja hänestä on mahdollista saada koppi ennen kuin hänen koko elämänsä kaatuu ojaan. Kun tekee työtä 13-29-vuotiaiden laitapuolen nuorten parissa, oppii tunnistamaan keskeiset piirteet, jotka johtavat onnettomuuksiin.

Huonot kotiolot ovat avainasemassa. Ongelmalähiöiden ongelmaperheet ovat polttopisteitä, ja jos lapsella on jokin oppimisvaikeus, riski syrjäytymiseen kasvaa entisestään.

On kirkkaan ilmeistä, että riskiryhmään kuuluvat lapset on helppo tunnistaa.

Tällainen lapsi ei juuri osallistu opetukseen, hänellä on paljon poissaoloja, häneen ei saa kunnollista kontaktia, hänen sosiaaliset taitonsa ovat rajoittuneet ja pahimmillaan hänen itseymmärryksensä rakentuu ylipäätään erilaisille arvoille, mitä koulussa opetetaan. Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, mistä tulee itseään ruokkiva kehä. Lopulta törmään häneen päihderallin jälkeen vankilassa. Aika ajoin näitä nuoria kuolee huumeisiin tai väkivaltaan. Tältä näyttää huono-osaisuuden periytyminen käytännössä.

On ilmeistä, että tämä ketju on katkaistavissa. On myös kirkkaan ilmeistä, että riskiryhmään kuuluvat lapset on helppo tunnistaa. Se on jopa niin ilmeistä, että se on alkanut valaa minuun pessimismiä.

Uskoin voivani muuttaa maailmaa sillä, että tunnistan ongelman alkuasteen ja keksin toimivan menetelmän sen korjaamiseksi. Tuhansien tapaamieni nuorten jälkeen nämä molemmat tavoitteet ovat täyttyneet.

Näen omin silmin, että lukutaidolla voidaan ehkäistä syrjäytymistä. Tunnen vaikeimmista lähtökohdista ponnistaneita nuoria, jotka ovat saaneet elämänsä kuntoon. Työskentelen useiden ammattiryhmien kanssa, jotka yhteispelillä saavat päivittäin koppeja tippuvista nuorista. Olen ylpeä näistä ihmisistä ja heidän tarmostaan.

Säästöjen nimissä tuotetaan kuluja, koska on hyväksytty, ettei jokaiselle ihmiselle ole yhteiskunnassa tarvetta. 

Silti yhteiskunnan mittakaavassa ongelma syvenee. Suomi polarisoituu. Me emme tee tarpeeksi ratkaistaksemme näitä ongelmia, ja usein me teemme päätöksiä, jotka syventävät ongelmia. Koulutuspolitiikka, sosiaalipolitiikka ja kriminaalipolitiikka ovat viime sukupolven aikana osaltaan synnyttäneet niitä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi ne ovat olemassa. Välillä tuntuu, että se on tahallista. Säästöjen nimissä tuotetaan kuluja, koska on hyväksytty, ettei jokaiselle ihmiselle ole yhteiskunnassa tarvetta.

Konkreettinen tilanne nuorten elämässä on yhä harvempien valtaapitävien tiedossa, ja suuntaviivoja piirretään laiskasti ja mutkia oikoen. Niinpä elämässä pärjääminen heikkenee ja itsensä ulkopuoliseksi tuntevien määrä kasvaa. Kehityksen loogisuus on rautalankamallia.

Hyvä esimerkki huonosta tukitoimesta on erityisopetuksen uudistukset, jossa kalliita pienryhmiä on korvattu koulunkäyntiavustajilla. Luokassa pyörii sen seurauksena aikuisia kuin vappukulkueessa, mutta oppimista ja nuorten kohtaamista ei tapahdu, koska aikuisten yhteispeli ei toimi.

Koulusta tulee kuin jalkapallojoukkue, jossa jokainen hoitaa vain oman hommansa, ja opettaja yrittää maalivahtina pelastaa karkeimmat tapaukset. Syöttöpelistä kukaan ei ole kuullutkaan. Tuskin kukaan edes kuvittelee tuntipalkkatuuraajien kolonnan pystyvän jotenkin paikkaamaan toimivasta oppimisympäristöstä tehdyt säästöt.

Verorahoja siirretään yksityisille firmoille, jotka tuottavat julkisilta palveluilta näyttäviä lavasteita.

En myöskään suostu uskomaan, että tällaiset ongelmat eivät olisi päättävien tahojen tiedossa. Halua muutokseen ei ole. Niin yksinkertaista se on.

Hyvinvointivaltion rippeenä maksamme isoja rahoja näennäistyötä tekeville, joilla ei ole edes oikeutta venyttää työnkuvaansa vastaamaan todellista tarvetta. Täysin analoginen ratkaisu löytyy vanhustenhoidossa, jossa lähihoitajat lähinnä korjaavat räikeimpiä laiminlyöntejä. Verorahoja siirretään yksityisille firmoille, jotka tuottavat julkisilta palveluilta näyttäviä lavasteita.

Kaikki keskeiset mullistukset huonosti pärjäävien auttamiseksi ovat tällä vuosisadalla olleet kyseenalaisia. Kuntouttava työtoiminta, lasten laitoshuostaanottojen räjähdysmäinen kasvu, työnhakuvalmennus ja koulutussäästöt ovat synnyttäneet ulkopuolisten ihmisten armeijan, jonka päiväohjelma vastaa ennemmin Samuel Becketin näytelmää kuin hyvinvointivaltion rasvattua koneistoa.

Vuosikausien jälkeen tämä joukko ei ole enää poliittinen ongelma, vaan rakenteellinen lopputulos. Osa meistä suomalaisista vain sattuu syntymään palloteltavaksi systeemiin, jossa oman elämän ohjakset ovat toisten käsissä.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on päätoimittaja ja kriitikko, joka opettaa lukutaitoa 13-29-vuotiaille nuorille erityisopetuksessa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja vankiloissa.

Aiheesta voi keskustella 20.2. klo 23.00 asti.

Katso myös:

Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille

Aleksis Salusjärven kolumni: Kovemmissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä

Aleksis Salusjärven kolumni: Kärpästen herran uutta lukua kirjoitetaan Vantaan lähiöissä

Aleksis Salusjärven kolumni: Sivuutetut ihmiset lakkaavat yrittämästä, mikä on synnyttänyt osattomien armeijan

Lappeenrantalainen Simon Hassan muistaa ihmetelleensä pienenä isän kanssa raskaita koneita ja niiden toimintaa.

– Äidin ehdotuksesta aloin harkita peruskoulussa metsäalaa ja päätin kokeilla sitä. En ole katunut hetkeäkään.

Hassan kertoo tutkineensa vanhempiensa kanssa myös eri alojen työllistymistä miettiessään peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa.

– Totesimme, että metsäala on aika varma työllistäjä.

Hassan valmistui metsäkoneenkuljettajaksi viime vuonna, juuri ammatillisen koulutuksen suuren muutoksen kynnyksellä.

Hakea voi ympäri vuoden

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen kevään yhteishaku alkoi eilen tiistaina. Yhteishaun kautta hakevat pääasiassa peruskoulun ja lukion tänä keväänä päättävät oppilaat.

Ammatilliseen koulutukseen voi nykyään hakea myös ympäri vuoden silloin kuin itselle sopii. Jatkuvan haun mahdollisuuden toi ammatillisen koulutuksen laki, joka tuli voimaan 2018. Etu on se, että koulutuksen voi aloittaa silloin kuin itselle parhaiten sopii.

Jatkuva haku on ampaissut jo kovaan suosioon, vaikka valtakunnallisia tilastoja ei olekaan saatavilla.

Opetushallituksen mukaan esimerkiksi suosittuihin koulutuksiin kuten lähihoitajalinjalle lähes puolet opiskelijoista tulee nyt jatkuvan haun kautta.

– Tuhannet hakevat opiskelemaan jatkuvan haun kautta. He ovat etupäässä aikuisia, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto, lisäosaamista hakevia tai alanvaihtajia, toteaa Opetushallituksen yli-insinööri Jaana Villikka-Storm.

Jatkuva haku näkyy myös yhteishausta kertovissa tilastoissa. Eri alojen aloituspaikkojen ja hakijoiden määrät ovat edellisvuosiin verrattuna hieman laskussa, koska hakijoita otetaan koulutuksiin myös jatkuvan haun kautta.

Villikka-Storm ei kuitenkaan usko, että jatkuva haku syrjäyttäisi yhteishaun.

– Koulutuksen järjestämisen ja ryhmäytymisen kannalta nuorten ikäluokka on hyvä saada koulutuksen piiriin samanaikaisesti eli yhteishaun kautta. Yhteishakua ei ole syytä poistaa.

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja siihen kuuluva jatkuva haku on isoin muutos, mitä ammatillisessa koulutuksessa on viime vuosina tehty. Se ei kuitenkaan ole ainoa mullistus, joka koulutusta on viimeisten 2000-luvulla kohdannut.

Isoin muutos vähään aikaan

2010-luvun alussa ammatillisiin perustutkintoihin lisättiin ammattiosaamisen näytöt. Näytöt tehdään yleensä työpaikoilla. Niiden kautta opiskelija osoittaa käytännön työn osaamisensa, joka on määritelty ammatillisen tutkinnon ammattitaitovaatimuksissa. Näytöt ovat yksi osa tutkintoa.

Vuonna 2009 Etelä-Karjalan ammattiopistosta kokiksi valmistunut lappeenrantalainen Sini Tuuva olisi kaivannut toiseen asteen koulussa enemmän juuri työssäoppimista.

– Ammattiosaamisen näytöt olisivat varmasti olleet hyvä asia omina kouluaikoinakin, koska työssä oppii parhaiten.

Tuuva halusi peruskoulun jälkeen ammatilliseen oppilaitokseen, koska tiesi sitä kautta pääsevänsä nopeammin kiinni työelämään.

– Ruuanlaittaminen ja leipominen ovat aina kiinnostaneet minua, joten ammattikouluun hakeutuminen oli järkevin vaihtoehto.

Parhaillaan Tuuva jatkokouluttaa itseään oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi. Oppisopimuskoulutus räätälöidään jokaiselle omien tarpeiden mukaan. Tuuva pitää myös jatkuvaa hakua hyvänä asiana, koska jatkuvan haun kautta alkava koulutus on samaan tapaan räätälöitävissä.

Hän uskoo, että jatkuva haku voi parantaa myös opiskeluintoa.

– Jatkuva haku antaa hyvän mahdollisuuden ihan kaikille, jotka haluavat opiskella. Ei tarvitse odottaa hakuaikaa, voi hakea silloin kun on motivaatio.

Hyvät valmiudet työelämään

2000-luvun taitteen uudistus oli puolen vuoden työssäoppimisjakso. Sitä ennenkin koulutuksiin sisältyi työssäoppimista, mutta jaksot eivät olleet yhtä pitkiä.

Lappeenrannassa asuva parturi-kampaaja ja kosmetologi Tanja Nikku muistelee omia opiskeluaikojaan lämmöllä.

– En osannut kaivata opiskellessani mitään muutosta koulutukseen. Nyt sen vasta huomaa, kuinkaopiskelu on muuttunut niistä ajoista.

Nikku pääsi peruskoulusta vuonna 1993 ja haki heti toiseen asteen kouluun. Hänen kouluaikoinaan ammatillista opetusta uudistettiin lisäämällä mahdollisuus suorittaa koko tutkinto näytön avulla.

Näyttötutkinto tarkoittaa, että tutkinto suoritetaan tekemällä työtä työpaikalla ja osoittamalla osaaminen käytännön työtehtäviä tekemällä. Kolme arvioijaa arvioi näytöt, joita on useita erilaisia riippuen suoritettavasta tutkinnosta.

Näyttötutkinnon suorittamisen mahdollisuus ei suoranaisesti vaikuttanut 16-vuotiaan Nikun opintoihin Imatralla.

Kolme vuotta kestäneen parturi-kampaajakoulutuksen jälkeen Nikku jatkoi kosmetologiopintoja kahden ja puolen vuoden ajan, osin onnekkaan sattuman ansiosta.

– Samassa koulussa alkaneen kosmetologilinjan opettaja tuli sanomaan, että kaksi tyttöä oli lopettanut koulun kesken. Minä ja kaksi kaveriani kirjoitimme hakemukset ja pääsimme kaikki kolme jatkamaan vielä kosmetologilinjalle.

Nikku valmistui kosmetologiksi vuonna 1998, minkä jälkeen hän on työskennellyt alalla enemmän tai vähemmän. Vuosia yrittäjänä on takana 11. Nykyiseen työpaikkaansa Lappeenrannassa Nikku päätyi kouluaikaisten verkostojen kautta.

– Täällä on parturi-kampaajana koulukaverini ja kosmetologina silloinen opettajani.

Nikku on ollut tyytyväinen uravalintaansa.

– Tykkään työstäni, koska tässä tapaa erilaisia ihmisiä ja näkee työn jäljen. Nykyisessä työpaikassani voin välillä tehdä myös parturikampaajan hommia, mikä on mukavaa.

Enemmistö peruskoulun päättävistä lukioon

Perusopetuksen päättäneistä reipas enemmistö hakee edelleen lukiokoulutukseen. Viimeisen vuoden aikana peruskoulun päättäneistä lukioon hakevien määrät ovat hienoisesti kasvaneet.

Viime vuonna lähes 33 500 peruskoulun päättänyttä haki lukioon, kun taas ammatilliseen koulutukseen haki hieman yli 24 000 nuorta.

Ylen haastattelemat ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneet kertovat valinneensa ammatillisen koulutuksen, koska sen jälkeen voi mennä suoraan töihin.

– Pääsin töihin heti valmistumista seuraavana päivänä, Simon Hassan toteaa.

Parhaillaan Hassan suorittaa asepalvelusta Haminassa eikä ole töissä. Asepalveluksen jälkeen suunnitelmat ovat avoimet. Mies on viihtynyt armeijassa, joten Puolustusvoimiin työllistyminen on alkanut tuntua houkuttelevalta.

– Pidän myös metsäkoneenkuljettajan työstä, eikä se olisi huono vaihtoehto armeijan jälkeen. Kun kerran oppii asiat koulussa, ei tarvitse enää työelämässä miettiä niin paljon.

Lue seuraavaksi:

Ammattikouluun voi hakea ympäri vuoden, kunhan näkee vähän vaivaa – "Onhan se huikeaa, että saa hakea koko ajan"

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Kurikkalaisen Panu Ollikkalan sikalassa on hiljaista. Suomalaisen hyönteistalouden pioneeri ajoi sirkkatuotantonsa alas syksyllä 2019.

– Kysyntä ei riittänyt. Hinta laski niin alas, ettei pystynyt jatkamaan.

Summaa Ollikkala ei kuitenkaan suostu kertomaan.

Miehen äänestä paistaa pettymys. Entinen sikatilallinen näki hyönteisissä suuren potentiaalin. Porsaat saivat väistyä siivekkäiden edestä jo vuonna 2016. Silloin vielä odotettiin päätöstä, joka salli hyönteisten kasvatuksen ruuaksi.

Nyt 120 neliön tilat ovat tyhjillään.

Kiihkeä into on kadonnut myös muilta kurikkalaistiloilta. Markku Hirvelä hehkutti Ylen haastattelussa sirkkakuumeen alkumetreillä, että haluaa olla ensimmäisten joukossa tekemässä jotakin suurta.

Hänen tilaltaan sirkat lähtivät 1,5 vuotta sitten.

Varsinkin pohjalaisisännät, ja erityisesti sikatilalliset, halusivat uuden elinkeinon eturintamaan. Moni näki hyönteisissä oljenkorren ahdingossa olevalle alalle.

Maan hyönteistuotannon keskittymäksikin tituleeratussa Kurikassa on enää sen verran tuotantoa jäljellä, että oma sirkkakanta jotenkin pysyy.

– Se on eräänlainen sirkkapankki, jolla saadaan halutessa tuotanto elpymään nopeasti, sanoo Lauri Jyllilä hyönteismaataloutta edistävästä Finsect Oy:stä.

Hyönteisruuan omaksuminen tapahtuu hitaasti

Ruoka sävyttää yhä voimakkaammin yhteiskunnallista keskustelua. Lihan tuotanto nousee jatkuvasti otsikoihin ympäristö- ja eettisyyspohdinnoissa.

Osa sekasyöjistä miettii lihan syönnin vähentämistä.

Hyönteistuotanto ei kuitenkaan ole saanut Suomessa uutta potkua ilmastoahdistuksesta, vaikka alan kasvihuonepäästöt ovat huomattavasti lihantuotantoa pienemmät.

Tutkimuspäällikkö Terhi Pohjanheimo uskoo, että lihansyöntiä vähentävälle kuluttajalle kasvisproteiini on edelleen helpommin lähestyttävä raaka-aine kuin hyönteisproteiini.

Kasvisproteiinipohjaisia vaihtoehtoja on myös tarjolla runsaasti.

Pohjanheimo oli tutkijana mukana tekemässä hyönteisruoka-tutkimusta 2015- 2017.

Hyönteisbuumin vauhtisokeus talloi jalkohinsa Turun yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Tukesin Hyönteiset ruokaketjussa-kuluttajatutkimuksen tärkeän havainnon:

Suurin haaste on kuluttajien valtavirran hyväksynnän luominen. Kuluttajien suhtautuminen vaihtelee vastenmielisyydestä positiiviseen kiinnostukseen. Hyönteisruuan omaksuminen osaksi normaalia ruokavaliota tapahtuu hitaasti.

Hyönteiskasvatuksen aloittaneilla oli kuitenkin vahva usko, että bisnes lyö itsensä rytinällä läpi koko maassa jo vuoden 2018 aikana.

”Hyönteisalalla ollut lahjakkaat puhemiehet”

Sirkkahypetys alkoi, kun maa- ja metsätalousministeriö linjasi syyskuussa 2017, että Suomessa sallitaan hyönteisten kasvattaminen ja myyminen ruuaksi. Päätöksen mahdollisti EU:n uuselintarvikeasetuksen uusi tulkinta.

Hyönteistuotantoon tähtääviä yrityksiä nousi nopealla tahdilla. Lauri Jyllilä Finsect Oy:stä kertoo saaneensa silloin lyhyessä ajassa jopa 500 yhteydenottoa.

Hyönteisbisneksestä puhuttiin mediassa suurilla luvuilla. Mukaan lähteneet ennustivat alasta miljardibisnestä. Loviisan Strömforsin yrityspuistoon syntyi vuonna 2018 Euroopan suurin sirkkakasvattamo, joka aikoi tuottaa parhaimmillaan satoja tonneja hyönteisjauhetta vuodessa.

Tammikuussa 2019 Yle uutisoi, että tehdas lopettaa toimintansa. Haastattelussa kouvolalaisyrittäjä Vesa-Matti Rajamäki kertoi, ettei usko enää kotisirkan kasvatukseen Suomessa. Lihan valmistus on niin tuettua, etteivät sirkat pääse kilpailemaan sen kanssa hinnalla.

Lauri Jyllilä kertoo, että suurimman innostuksen aikana alalla oli 70 kasvattajaa ja jalostajaa, nyt viitisenkymmentä. Ruokaviraston mukaan luku on pysynyt samana vuoden verran.

– Hyönteisalalla on ollut Suomessa lahjakkaat puhemiehet. Pankkilainan turvin on rakennettu useita kasvattamoita, toteavat Kirsi ja Jouko Siikoinen.

He ovat sinnitelleet sirkkakasvattajina Kanta-Hämeessä Tammelassa, mutta aikovat lopettaa maaliskuussa 2020.

– Kulutuksen ja jalostavan sektorin kiinnostuksen äkkipysähdys on ollut melkoinen, pariskunta kertoo.

Kun ei Suomi, niin sitten Saksa

Ajatus tulevaisuuden alasta kantaa kuitenkin edelleen, vaikka hyönteiskasvattamoja ajetaan alas.

Kurikkalaiset Panu Ollikkala ja Markku Hirvelä kertovat, että heillä on useiden vuosien sopimus Finsectin kanssa. Tuotanto voidaan aloittaa uudelleen koska vaan.

Että niin tapahtuisi, tarvitaan kysyntää ja kasvattajille parempi hinta, miehet toteavat.

Lauri Jyllilä Finsect Oy:stä kertoo, että pakastetuista sirkoista maksettiin kovimmillaan jopa sadan euron kilohintaa. Se tuntui kuluttajan kukkarossa sirkkajalosteiden kalliina hintana.

–Tuorepakasteen realistinen hinta on 10-15 euron paikkeilla, miettii Jyllilä. Markku Hirvelä muistele, että hänen lopettaessa tuottajalle maksettiin parikymppiä kilolta.

Sirkkoja on jauhettu esimerkiksi leipiin, proteiinipatukoihin ja suklaaseen. Moni tuote on ison mainosrumban jälkeen poistunut vähin äänin markkinoilta. Tuotteita on hyönteiskasvattajien mielestä ollut myös liian vähän.

Tutkimuspäällikkö Terhi Pohjanheimo muistuttaa, että menestyäkseeen sirkkatuotteen pitäisi pärjätä hintakilpailussa, olla helppokäyttöinen kotikeittiössä ja täytettävä makuodotukset.

Moni kuluttaja on jo maistanut hyönteistuotetta, mutta jättänyt ostamatta uudelleen. Uteliaisuus on hiipunut.

Lauri Jyllilä ei suostu heittämään kirvestä kaivoon. Finsect tähyilee nyt Keski-Eurooppaan, erityisesti Saksan markkinoille. Yritys on toimittanut saksalaiselle kauppaketjulle alkutuote-erät, jotka markkinoidaan seitsemään eri maahan.

Hänellä on jo suunnitelmat sen varalle, että kotimainen tuotanto saadaan kunnolla käynnistettyä uudelleen ja voimaan paremmin.

– Ei kannata välttämättä tuottaa sirkkoja sisämarkkinoille, vaan vientiin, jos se vetää, Jyllilä toteaa.

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Perussuomalaisten kannatus on pysynyt yhä vahvana, käy Ilmi Helsingin Sanomien gallupista.

Helmikuun gallupissa puolueen kannatus on 22,4 prosenttia. Kokoomus pitää kakkostilaa 17,3 prosentin kannatuslukemilla.

Kolmantena olevan SDP:n kannatuslukemat ovat nousseet kyselyssä eniten eli 1,2 prosenttiyksikköä. Puoluetta kannattaa 16,3 prosenttia kyselyyn osallistuneista.

Vihreiden kannatus on laskenut noin puoli prosenttiyksikköä 12,3 prosenttiin. Suurin piirtein samanlaisen laskun ovat kokeneet perussuomalaiset sekä vasemmistoliitto, jonka kannatus painui 7,7 prosenttiin.

Keskustan kannatusvuoto perussuomalaisiin hidastui helmikuussa alkuvuodesta. Puolueen kannatus on noussut 12 prosenttiin.

Tutkimusaineisto kerättiin 19.1–14.2.2020. HS-gallupia varteen varten haasteltiin reilua 2 200 ihmistä. Kyselyn virhemarginaali on noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Korjattu 19.2. klo 7.46: Perussuomalaisten kannatus oli helmikuussa 22,4 prosenttia, ei 22,5.

Lue myös:

Temppu ja miten se tehdään – muut puolueet seuraavat huolissaan perussuomalaisten voittoisaa rymistelyä sosiaalisessa mediassa

Analyysi: Kokoomuksessa Petteri Orpon haastajat odottavat, mitä kokoomuksen kannatukselle tapahtuu

Romuttamolle Eurajoelle tuodusta elektroniikkaromukuormasta löydettiin useita palovaroittimia. Säteilyturvakeskus STUK kertoo tammikuun puolivälissä sattuneesta tapauksesta nettisivuillaan.

Eurajoen Romu Oy hälytti STUKIn tarkastajan tutkimaan kuormaa, kun yhtiön omat säteilymittarit eivät kertoneet, mistä aineista oli kyse.

Tarkastaja löysi kuormasta kahdeksan teollisuuspalovaroitinta ja useita kotitalouksien palovaroittimia.

Hälytyksen aiheuttivat teollisuuspalovaroittimien säteilylähteet radium ja amerikium. Kotitalouksien palovaroittimssa säteilylähteenä on amerikium.

Palovaroittimista ei ole vaaraa normaalikäytössä, eivätkä kuormasta löytyneet laitteet aiheuttaneet haittaa niitä mahdollisesti käsitelleille ihmisille.

Sulatus olisi voinut aiheuttaa vaaraa

Sen sijaan ongelmia olisi koitunut, jos palovaroittimet olisivat päätyneet romun mukana terästehtaalle sulatukseen.

Sulatuksessa säteilylähteet olisivat aiheuttaneet vaaran sulattamon työntekijöille ja olisivat voineet saastuttaa terässulattamolinjan.

– Poistettaessa palovaroittimia ja -ilmaisimia käytöstä yksiselitteinen ohje on, että laitteita ei saa laittaa romun joukkoon, painottaa STUKin tarkastaja Jorma Kuusisto.

Romukuormasta löytyneet palovaroittimet palautettiin yritykselle, joka oli ne Eurajoelle kuljettanut. Kuljetusyrittäjä vei ne yritykseen, joka poistaa radioaktiiviset aineet varoittimista ja toimittaa ne asianmukaisesti loppusijoitettavaksi.

Kotitalouksien pitää viedä palovaroittimet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyspisteisiin. Varoittimia ei saa heittää talousjätteiden joukkoon.

Moni aktiivisuusranneke mittaa epätarkasti käyttäjänsä tietoja. Esimerkiksi Kuluttaja-lehti kertoi hiljattain suurista heitoista rannekkeiden välillä. Samaan tulokseen on tullut Mikrobitti omissa testeissään.

Epätarkkuuksia on niin sykkeissä, kaloreissa, askelissa kuin unen laadun arvioinnissa.

Kun esimerkiksi sykettä mitataan ranteesta ja sykevyöllä rinnasta, tulos on yleensä erilainen.

– Monissa tilanteissa rannemittaus toimii kuitenkin riittävän hyvin. Erityisen hyvin se toimii levossa, kun ranne ei ole liikkeessä, sanoo tutkija Laura Karavirta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

On tiettyjä liikuntalajeja, joissa sykkeen mittaus ranteesta toimii paremmin, ja toisia, joissa tarkan hetkellisen syketiedon saaminen on hankalaa.

– Sykkeen mittaus ranteesta toimii paremmin rauhallisessa ja samanlaisena toistuvassa liikkeessä, kuten kävelyssä. Liikehäiriö on se, joka sotkee signaalia ja sen laskentaa. Niin käy esimerkiksi kuntosalilla ja muissa lajeissa, joissa puristetaan kädessä jotain. Puristus aiheuttaa liikkumista kudoksissa siinä kohtaa, mistä mittausta tehdään, jolloin mittaustulos ei ole tarkka.

Sykkeen tulkinta on vaikeaa myös silloin, kun syke sahaa ylös alas nopeissa sykleissä. Vaikka kuntosalilla kyykkäävä taatusti tuntee sykkeensä nousevan, rannemittari ei välttämättä huomaa sitä.

– Rannemittareihin on kehitetty laskentoja, jotka pitemmällä aikavälillä antavat keskiarvosykettä, jotta saataisiin luotettava lukema. Sen takia se ei reagoi nopeisiin muutoksiin sykkeessä.

Lukema on usein arvio, ei absoluuttinen totuus

Joissain tilanteissa rannemittari ei pysty lukemaan sykettä ollenkaan. Mittareissa on erilaisia ratkaisuja siihen, mitä silloin käyttäjälle näytetään.

Karavirran mukaan aktiivisuusrannekkeissa on epätarkkuuksista huolimatta takana aina jokin logiikka, jolla pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

– Sanoisin, että eivät ne mittarit näytä ihan mitä sattuu. Kyllä laitteiden kehityksessä on paljon taustatyötä tehty.

Varsinkin kalorinkulutuksessa on eri aktiivisuusrannekkeiden välillä huimia eroja. Monet laitteet yhdistävät syketietoa ja tietoa siitä, kuinka vauhdikkaassa liikkeessä ihminen on.

– Mittareissahan on kiihtyvyysanturi, joka mittaa kiihtyvää liikettä. Monet laitteet yhdistävät tämän tiedon syketietoon. Niinä hetkinä, kun syketieto ei ole niin tarkkaa, voidaan arvioida energiankulutusta liikkeestä.

Lukemat perustuvat pitkälti arvioihin.

– Kalorinkulutus liikunnan aikana on arvio ja perustuu osittain mitattuun tietoon, mutta osittain tiettyihin lainalaisuuksiin ja sellaisiin yleistyksiin, joita on tehty väestötasolla. Näistä pystytään arvioimaan, mikä henkilön energiankulutus suorituksessa on ollut. Varmasti laitevalmistajilla on eroja niissä ratkaisuissa, joita mittareihin on tehty kalorinkulutuslaskennassa.

• Lue täältä, miten Paavo Nurmi -keskuksen liikuntalääkäri ja lääketieteen tohtori Harri Helajärvi painottaa, ettei mitään mittaustulosta tai lukuarvoa saisi tuijottaa liian kirjaimellisesti.

Ranneke seuraa käyttäjän kehitystä hyvin

Vaikka aktiivisuusrannekkeiden lukemat eivät ole tarkkoja, ovat laitteet tutkija Laura Karavirran mukaan hyödyllisiä.

– Ranneke on tosi hyvä apuväline, koska se tekee näkyväksi sen, kuinka paljon liikuntaa kertyy päivän mittaan. Sellaista päiväkirjaa on muulla tavoin vaikea pitää yllä.

Kun samaa ranneketta käyttää koko ajan, oma kehitys tulee hyvin esiin.

– Laitteiden välinen ja kaverin tulosten vertailu on ehdottomasti paljon hankalampaa kuin oman kehittymisen seuranta. Laitteen hyöty on se, että jos se yhdellä tavalla mittaa vaikka kalorinkulutusta, mittaustapa ei siitä muutu. Muutokset liikkumisessa tulevat hyvin näkyviin.

• Lue lisää: Toimittaja testasi fitnessmittarin ja jäi koukkuun alle viikossa – sitten selvisi, ettei sen eikä minkään vastaavan laitteen unimittaus mittaa unta.

"Hyvä fiilis on pääasia, ei mittaaminen"

Helsinkiläinen Elina Hannila, 27, on ollut ikänsä liikunnallinen. Nuorempana hän viihtyi enimmäkseen hevosen selässä, nyt kiehtovat triathlon ja muu kestävyysliikunta.

Hannila osti puolitoista vuotta sitten aktiivisuusrannekkeeseen, joka maksoi noin 250 euroa. Syke- ja unimittauksen lisäksi rannekkeeseen mahtuu musiikkia 500 kappaleen verran.

– Laitan vain langattomat kuulokkeet korviin, ja se on siinä. Ei tarvitse kantaa turhaan puhelinta mukana lenkillä, Hannila iloitsee.

Hannila on tietoinen siitä, ettei rannemittaus anna yhtä tarkkoja tuloksia kuin sykevyö. Se ei häntä haittaa, koska sykkeen kehittymisen seuraaminen on tärkeämpää kuin yksittäinen numero.

Aika ajoin hän synkronoi rannekkeen tiedot puhelimelle, jolloin hän voi tarkastella ja vertailla sen tuottamaa dataa pitemmältä ajalta. Tieto on tärkeää silloin, kun harjoittelee tavoitteellisesti.

Tilastotieto kunnon paranemisesta myös motivoi liikkumaan lisää. Lisäksi rannekkeessa on erilaisia ohjelmia, jotka ehdottavat, millainen treeni olisi hyvä tehdä seuraavaksi.

Aktiivisuusranneke on Hannilalla motivaattori ja ilon tuoja, mutta joskus sen näyttämä data ärsyttää.

– Jos on töissä ollut stressiä, näen myös rannekkeen unitiedoista, että olen nukkunut normaalia huonommin. Unenlaatua ranneke ei tietenkään paranna, vaan korjausliike pitää tehdä muilla tavoin, Hannila sanoo.

Aktiivisuusrannekkeeseen voi jäädä koukkuun, mutta Hannila pystyy olemaan ilmankin.

– Pääasiahan on, että on hyvä fiilis. Liikkumiseen kannattaa suhtautua rennosti, ja aktiivisuuskello voi ihan hyvin välillä jäädä kotiin.

Hän kannattaa maalaisjärjen käyttöä.

– Eihän elämästä mitään tulisi, jos vain koko ajan syynäisi turhan tarkkaan omaa oloaan ja liikuntasuorituksiaan. Totta kai omaa hyvinvointiaan kannattaa ja pitääkin seurata, mutta liiallinen aktiivisuusrannekkeen datan tuijottaminen alkaa varmasti jossain vaiheessa vaikuttaa elämään negatiivisesti, Hannila pohtii.

Monen into hiipuu muutamassa kuukaudessa

Erikoistutkija Minna Aittasalo UKK-instituutista sanoo, että ennen aktiivisuusrannekekaupoille lähtemistä kannattaa miettiä, mitä tarpeita itsellä on liikkumisen suhteen. Haluaako ainoastaan seurata päivittäisen tai viikoittaisen liikkumisen ja paikallaanolon määrää vai asettaa itselleen asteittain eteneviä tavoitteita?

– Mittarit ovat kannustavimmillaan, kun niiden avulla voi seurata omien tavoitteiden toteutumista. Tavoitteiden pitää tietenkin olla realistisia – muuten ne voivat jopa lannistaa, Aittasalo sanoo.

Suomalaiset laitevalmistajat Polar ja Suunto kertovat, että aktiivisuusrannekkeiden kauppa kävi kiivaana varsinkin joulun alla. Moni elääkin nyt kuherruskuukautta mittarinsa kanssa.

Ranneke ilmestyy monella käteen uudenvuodenlupauksen ryydittämänä. Kun into pitää lupaus laihduttamisineen ja liikkumisineen hiipuu, hiipuu usein myös rannekkeen käyttö.

Lääkäri, tietokirjailija ja biohakkeri Olli Sovijärvi on törmännyt samaan ilmiöön. Jopa kolmannes rannekkeen käyttäjistä hylkää laitteen 3–6 kuukauden kuluessa.

Aktiivisuusrannekkeiden kirjo on valtava. Tarjolla on yksinkertaisia askelmittareita ja hyvin pitkälle kehitettyjä älykelloja sekä kaikkea siltä väliltä. Sovijärven mielestä kehittyneimmät kellot antavat käyttäjälle hyvin tärkeää tietoa liikunnan ja kalorinkulutuksen lisäksi.

– Ne antavat objektiivista tietoa esimerkiksi unesta ja palautumisesta. Tiedoista on äärimmäisen paljon hyötyä ihmisille, jos hänellä on ruuhkavuodet tai muuten paljon stressikuormaa. Kun näkee, että pari viime kuukautta on ollut tosi kuormittavia, voi muuttaa käyttäytymistään ja tehdä asioita sen eteen, että pysyisi terveenä. Sillä on suuri ennaltaehkäisevä vaikutus, Sovijärvi sanoo.

Lue myös:

Kun älykello ei enää riitä – kuntoilijat mittaavat kehonkoostumusta ja kaupungitkin kannustavat liikkumaan laitteiden antaman tiedon avulla

Toimittaja testasi 4 tapaa mitata unta – tieto omasta unesta kasvoi vain vähän, mutta hän nukkuu silti paremmin kuin ennen

Sykemittari voi huijata törkeästi omistajaansa – Päivän kuntoilutavoite täyttyy jo sukkaa kutomalla tai moottoripyörällä ajamalla

Istuminen väheni noin tunnin päivässä, kun ammattikuljettajille laitettiin aktiivisuusranneke käteen – “Laihduin vuodessa melkein 12 kiloa”

Tutkimus: pelillisiä elementtejä sisältänyt palvelu innosti nuoria miehiä liikkumaan – aktiivisuus lisääntyi reilulla tunnilla viikossa

Tuhansien lasten liikkumista seurataan päiväkodeissa aktiivisuusrannekkeen avulla ja se on yleistymässä – 5-vuotias: "Keholle terveellistä"

Aktiivisuusrannekkeen tärinä saa taksikuskin ylös penkistä – "Venyttelen, kyykkäilen ja pyörittelen lantiota"

Luulitko, että 37 astetta on normaali ruumiinlämpö? Yhdysvaltalaistutkimus haastaa näkemyksen

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Perustuslakivaliokunta pyytää valtakunnansyyttäjää käynnistämään esitutkinnan ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toiminnasta al-Hol -jupakassa. Päätös oli yksimielinen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän (sd.) mukaan esitutkinta kohdistuu erityisesti siihen, miksi ulkoministeri valmisteli konsulipäällikkö Pasi Tuomisen siirtämistä uuteen tehtävään pois konsulipäällikön virasta.

Perustuslakivaliokunta pyytää valtakunnansyyttäjää toimittamaan esitutkinnan, mikäli valiokunta arvioi, että on syytä epäillä rikosta. Esitutkinnassa valtakunnansyyttäjä voi yhteistyössä poliisin kanssa selvittää epäilyjä sellaisin keinoin, jotka valiokunnalla eivät ole käytettävissä.

– Esitutkintakynnys täyttyy siltä osin, että katsotaan, onko kyse virka-aseman väärinkäytöstä, tai sitten kyseeseen voisi tulla virkavelvollisuuden rikkominen, Ojala-Niemelä sanoo.

Ojala-Niemelän mukaan esitutkintaan määrääminen ei ole kannanotto sen puolesta, että ministeri Haavistoa koskeva asia tulisi saattaa valtakunnanoikeuden käsiteltäväksi. Kantaa siihen voidaan ottaa vasta esitutkinnan valmistuttua.

Perustuslakivaliokunta aloitti Haaviston ministerivastuuasian käsittelyn joulun alla opposition kansanedustajien pyynnöstä. Kymmenen kansanedustajaa teki muistutuksen, jossa perustuslakivaliokuntaa pyydettiin selvittämään, toimiko Haavisto lainmukaisesti al-Holin leirin suomalaisten kotiuttamissuunnitelmiin liittyen.

* Artikkelia päivitetään.

Lisää aiheesta:

Perustusvaliokunta käsittelee ulkoministeri Haaviston toimia
– siirtyykö al-Hol-vyyhti esitutkintaan?

Pohjois-Savossa Vesannolla viime syksynä kadonneen helsinkiläisnaisen henkirikostutkinta on edennyt, kertoo Itä-Suomen poliisi. Poliisi on päässyt jatkamaan naisen etsintää maastosta varhaisen kevään vuoksi.

Esitutkinnassa ilmi tulleet seikat ovat vahvistaneet poliisin epäilystä siitä, että nainen on joutunut rikoksen kohteeksi. Poliisi on kuulustellut tai puhuttanut runsaasti todistajia.

Naisen seurassa katoamisen aikoihin ollut eteläsuomalainen mies on vangittuna epäiltynä taposta. Poliisin mukaan pariskunta oli liikkunut yhdessä kiinteästi kesän ajan Vesannon, Tervon ja Konneveden seuduilla, ja he olivat leiriytyneet useissa paikoissa muun muun muassa metsäpalstoilla ja vesistöjen läheisyydessä.

Naisella oli havaittu ennen katoamistaan muun muassa kasvoissa vammoja, jotka ovat poliisin mukaan mahdollisesti syntyneet pahoinpitelyn seurauksena. Naisesta tehtiin viimeisin havainto 31. elokuuta 2019 iltapäivällä Neiturin kanavalla Vesannolla.

Poliisi pyytää yleisöltä lisähavaintoja varsinkin 31. elokuuta 2019 ja1. syyskuuta 2019 väliseltä ajalta naisen ja miehen liikkeistä sekä naisen kasvovammoista. Pariskunta liikkui mustalla Audi-merkkisellä henkilöautolla.

Vihjeet voi toimittaa sähköpostilla vihjeet.ita-suomi@poliisi.fi tai soittamalla puhelinnumeroon 0295 415 232.

Lue myös:

Helsinkiläisnainen katosi syksyllä Vesannolla – poliisi etsii yhä, eteläsuomalainen mies vangittu taposta epäiltynä

Syyttäjä Krister Peterson kertoi tiistaina Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n Veckans brott-ohjelmassa, että syyte Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta saatetaan nostaa lähikuukausina. Petersonin mukaan uusia todisteita on paljon.

Tutkinta on jatkunut jo yli 30 vuotta. Kokosimme tähän Ruotsin historian kalleimman murhatutkinnan keskeisimmät käänteet.

28.2.1986 – Pääministeri Olof Palme ammutaan

Ruotsin pääministeri Olof Palme on vaimonsa Lisbethin kanssa kävelemässä elokuvista kotiin, kun heitä ammutaan Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa Tukholman keskustassa.

Olof Palme kuolee välittömästi, ja Lisbeth haavoittuu. Kello on 23.21. Murhaaja pakenee paikalta.

Tuntomerkkien perusteella poliisi etsi 35–40-vuotiasta tummatukkaista ja -takkista miestä. Rikospaikalta löydetään kaksi luotia, joiden todetaan sopivan Smith & Wesson .357 -revolveriin.

Poliisi tekee heti aluksi ratkaisevia virheitä, eikä esimerkiksi eristä rikospaikkaa. Todisteita todennäköisesti häviää.

Maaliskuu 1986 – Ensimmäinen epäilty

Ensimmäinen murhasta pidätetty on Victor Gunnarsson -niminen mies, joka on kuulunut Palmea vastustavaan Euroopan työväenpuolueeseen.

Palmea kiihkeästi vihaava Gunnarsson kertoo kuulusteluissa hapuilevasti siitä, missä oli murhahetkellä. Pian Gunnarsson kuitenkin vapautetaan.

Toukokuu 1986 – Christer Petterssonia kuullaan

Christer Petterssonia kuullaan ensimmäistä kertaa. Poliisi ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa osaa pitää päihdeongelmaista taparikollista potentiaalisena murhaajana, vaikka Pettersson on tuomittu aikaisemmin taposta.

Huhti–syyskuu 1986 – Äärioikeistoa epäillään

Muun muassa eri äärioikeistolaisten ryhmien jäseniä kuulustellaan osallisuudesta Palmen murhaan. Epäillään, että murhan takana olisi poliisin sisällä toimiva äärioikeistolainen solu.

Tammikuu 1987 – PKK epäiltynä

PKK:ta eli Kurdistanin työväenpuoluetta epäillään Palmen murhasta. Kurdialueen itsenäisyyttä ajavan järjestön motiivina pidetään sitä, että Palmen hallitus oli nimennyt PKK:n terroristijärjestöksi.

Noin 20 kurdia on epäilyjen takia kuulusteltavana. Tutkintaa johtava Tukholman lääninpoliisimestari Hans Holmér on epäillyt kurdeja lähes alusta asti.

Joulukuu 1988 – Petterssonista epäilty

Christer Petterssonia kuulustellaan ensimmäistä kertaa murhaepäiltynä. Pettersson on Sollentunassa asuva rikoksista tuomittu mies, jolla on päihdeongelmia.

Tammikuu 1989 – Leski tunnistaa Petterssonin

Lisbeth Palme tunnistaa Petterssonin poliisin tunnistusrivistä.

Heinäkuu 1989 – Pettersson tuomitaan

Käräjäoikeus tuomitsee Christer Petterssonin Olof Palmen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Marraskuu 1989 – Pettersson vapautetaan

Puoli vuotta käräjäoikeuden tuomion jälkeen hovioikeus vapauttaa Petterssonin puutteellisten todisteiden ja motiivin puutten vuoksi. Hovioikeuden mukaan Lisbeth Palmen tunnistus ei riitä tuomioon. Poliisi on tehnyt virheitä rivitunnistuksen toteutuksessa.

Myöhemmin Pettersson vuoroin myöntää tehneensä murhan, vuoroin kieltää asian.

1990 – Poliisipäällikkö tuomitaan

Palmen murhan ensimmäisenä tutkinnanjohtajana toiminut Hans Holmér ja kaksi Ruotsin turvallisuuspoliisin päällikköä tuomitaan kurdien laittomasta salakuuntelusta murhatutkimusten aikana.

1995 – "Lainasin aseen Petterssonille"

Pelihalliyrittäjä Sigge Cedergren väittää lainanneensa Christer Petterssonille Smith & Wesson 357 -revolverin vuoden 1985 lopussa. Cedergren kertoo asiasta ennen kuolemaansa. Myöhemmin hänet liitetään toisella tavalla Palmen murhaan.

1996 – Epäilyt Etelä-Afrikkaan

Eteläafrikkalainen entinen agentti Eugene de Kock väittää, että Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelu olisi murhannut Palmen. De Kockin mukaan murhan motiivina olisi ollut Palmen äänekäs apartheid-politiikan vastustus.

1997 – Pommimiehen toimeksianto?

Pommimiehenä tunnetun Lars Tingströmin epäillään tilanneen murhan Christer Petterssonilta kostoksi elinkautistuomiosta. Tingström oli saanut tuomionsa tehtyään pommi-iskuja viranomaisia vastaan.

Asia käy ilmi Tingströmin testamentista.

2001 – Kurdijohtajaa kuullaan

Murhan tutkijat kuulustelevat Turkissa vangittua kurdijohtajaa Abdullah Öcalania. Kuuleminen ei johda tuloksiin.

Syyskuu 2004 – Pettersson kuolee

Christer Pettersson kuolee tapaturmaisesti syksyllä 2004 57-vuotiaana.

2004 – Petterssonin kaksoisolento

Ruotsin poliisi aikoo kuulustella Montenegrossa asuvaa Mirko Vuksicia. Häntä epäiltiin ensimmäisen kerran Palmen murhasta jo 1990-luvulla. Vuksicia on kuvattu ulkonäöltään lähes Petterssonin kaksoisolennoksi.

Helmikuu 2005 – Palmen murha ei vanhene

Ruotsin lainsäädäntöä muutetaan niin, ettei Palmen murha vanhene. Aikaisempi henkirikosten vanhenemisen 25 vuoden aikaraja poistetaan.

Helmikuu 2006 – Uhrina väärä mies?

Ruotsin tv:n dokumentissa Christer Pettersonin ystävä Roger Östlund sanoo nähneensä, kun Pettersson ampui Palmen. Östlund väittää, että murha oli erehdys – tarkoitus oli tappaa huumekauppias Sigge Cedergren.

2011 – Asialla Jugoslavian turvallisuuspalvelu?

Saksalainen Focus-lehti viittaa Saksan poliisin kuulustelutietoihin, joiden mukaan Jugoslavian turvallisuuspalvelu olisi tilannut Palmen murhan.

Aiemmin Palmen murhaan liitettiin myös kroatialaisen äärioikeistolaisen Ustaša-järjestön Miro Barešići, joka murhasi Jugoslavian Tukholman suurlähettilään vuonna 1971.

25.2.2016 – 30 vuotta murhasta

Ruotsin poliisi järjestää tiedotustilaisuuden tutkinnasta juuri ennen kuin Palmen murhasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Poliisi esittelee tilastoja: 133 henkilöä on tunnustanut murhan, ja yli 10 000:ta ihmistä on kuultu. 4 300 ajoneuvoa ja 52 200 tapahtumaa on kirjattu ylös. Henkilödokumentteja on 70 000. Tutkintamateriaalia on yhteensä 250 hyllymetriä.

18.10.2018 – Lisbeth Palme kuolee

Pääministerin leski Lisbeth Palme kuolee 87-vuotiaana. Hän oli murhan ainoa tiedetty silminnäkijä.

18.2.2020 – Syyttäjä uskoo murhan ratkeamiseen

Vuodesta 2017 Palme-tutkimuksia johtanut Krister Peterson sanoo SVT:lle uskovansa, että murha ratkeaa.

Petersonin mukaan tavoitteena on nostaa syytteet kesään mennessä. On myös mahdollista, että ainoastaan tutkimusten tulokset kerrotaan, mutta syytteitä ei nosteta. Tutkinta on tarkoitus lopettaa joka tapauksessa.

korjattu 19.02.2020 klo 16.39 Petterssonin asuinpaikka oli Sollentuna, ei Solvalla.

Lue myös:

Ruotsin TV: Olof Palmen murhan ratkaisu lähenee – syyte voi olla tulossa lähikuukausina

"Olof Palme on murhattu" – hätäpuhelusta 30 vuotta sitten alkoi epäonnistunut tutkinta