Lapin sairaanhoitopiirin tiukka käytäntö periä sakkomaksu käyttämättömästä vastaanottoajasta mielenterveys- ja päihdepalveluissa herättää kritiikkiä. Asiakasmaksuja peritään muuallakin Suomessa, mutta vain Lapissa hoitoaika pitäisi perua vähintään kolme vuorokautta etukäteen. Monelle mielenterveyspotilaalle tämä voi olla kohtuutonta.
Kolmikymppinen rovaniemeläinen Saana on kärsinyt vakavasta ahdistuneisuushäiriöstä. Hän haluaa esiintyä jutussa vain etunimellään.
Saana kertoo, että oman tilanteen ennakoiminen päiväkausia etukäteen voi olla hyvin vaikeaa. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle pelkästään kotoa lähteminen saattaa tuottaa suurta tuskaa.
– Esimerkiksi kun sairastaa ahdistuneisuushäiriötä, ja kun se nousee pahimmilleen päälle, voi jo kotoa poistuminen olla haastavaa ja siihen tarvitsee tukea. Taustalla voi olla vielä muita, diagnosoimattomia asioita, Saana muistuttaa.
Asiakkaan täytyy perua aika jopa kolme vuorokautta ennen vastaanottoaikaa, jotta välttyy asiakasmaksulta.
Vs. tulosaluejohtaja Johanna Erholtzin mukaan kuukausittain sairaanhoitopiirin alueella jää käyttämättä ja perumatta 400–500 vastaanottoaikaa.
– Tämä tarkoittaa vuositasolla noin viiden työntekijän työpanosta, Erholtz laskee.
Sosiaalisessa mediassa kommenttiryöppy
Lapin sairaanhoitopiirin sakkomaksun nosti julkiseen käsittelyyn rovaniemeläinen lähihoitaja Akseli Torvinen. Sosiaalisessa mediassa se sai valtavan kommenttiryöpyn. Maanantaina kommentteja oli jo lähes 200.
– Suurin osa oli samaa mieltä, että on täysin kohtuutonta vaatia mielenterveyskuntoutujalta tuollaista varoaikaa, kun monelle saattaa olla kahden tunnin päähän miettiminen yhtä tuskaa ja kolmen vuorokauden miettiminen ei yksinkertaisesti vaan onnistu.
Torvinen on tällä hetkellä vammaistyössä, mutta aiemmassa työpaikassaan asiakkaiden mielenterveysongelmat olivat vahvasti läsnä ja jokapäiväisiä.
Lähihoitaja Akseli Torvinen herätteli keskustelua sairaanhoitopiirin linjauksesta sosiaalisessa mediassa. Hän pitää sakkomaksuja kohtuuttoman kovana keinona.Antti Mikkola / Yle
Häneltäkin Lapin sairaanhoitopiirille löytyy silti ymmärrystä: käyttämättömien aikojen määrä on suuri. Koville keinoille sen sijaan ei kannatusta heru.
– Ymmärrän hyvin, että kun laajennetaan maksuttomuutta, niin se raha on jostakin saatava. Mutta kun lyödään maksimipäivät, jolloin pitää perua, niin se on ihan naurettavaa, Torvinen moittii.
Kolmikymppisen Saanan mielestä tärkeää olisi, että pystyttäisiin asiakaslähtöisesti määrittämään missä tilanteessa lasku käyttämättömästä ajasta lähetetään asiakkaalle.
– Minä uskon, että siellä on aika paljon niitä, joilla se menee muun laskupinon lisäksi. Se tiukentaa sitten elämää entisestään. Aiheuttaako se sitten hyötyä hoitovasteeseen ja jääkö hoitokäyntejä ottamatta, hän miettii.
Moni sairaanhoitopiiri perii sakkomaksua
Suomessa mielenterveys- ja päihdepalvelujen avohoidossa peritään ainakin neljässä sairaanhoitopiirissä niin sanottua asiakasmaksua perumatta jätetyistä vastaanottoajoista.
Lappi on ainoa asiakasmaksua perivistä sairaanhoitopiireistä, jossa aika on peruttava kolme päivää ennen vastaanottoa. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:ssa riittää, kun ajan peruu vuorokautta ennen ja usein sen voi tehdä samana päivänä.
– Meillä ei ole tarkkaa sääntöä perumiseen, sen voi tehdä vaikka samana päivänä, vahvistaa HUS:n palvelupäällikkö Satu Willgren.
HUS:ssa psykiatrian asiakasmaksuja lähetettiin asiakkaille viime vuonna yli 3000 kappaletta, mikä on koko asiakasmaksuista noin 12 prosenttia.
Asiakas- eli sakkomaksua peritään käyttämättömistä mielenterveys- ja päihdepalveluiden vastaanottoajoista Lapin sairaanhoitopiirin tietojen mukaan HUS:n ohella Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireissä.
Kaikissa edellä mainituissa peruutusaika on yksi vuorokausi.
Lapin sairaanhoitopiirissä pehmennetään käytäntöä?
Lapin sairaanhoitopiirin mielenterveys- ja päihdepalvelujen yksikössä mietitään julkisen keskustelun jälkeen sakkomaksukäytännön pehmentämistä asiakasystävällisemmäksi.
– Ajattelin, että meidän on syytä tarkentaa näitä kirjallisia ohjeita, että kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys. Tällä ei ole tarkoitus hankaloittaa potilaan asemaa, pohtii vs. tulosaluejohtaja Johanna Erholtz.
Lapin sairaanhoitopiirissä on Erholtzin mukaan jossakin vaiheessa tarkastelussa kolmen vuorokauden varoaika ajan perumisessa. Hän tähdentää, asiakasta muistutetaan vastaanottoajasta tekstiviesteillä ennen vastaanottoaikaa.
Tällä hetkellä kuitenkin päätöksessä on edelleen maininta, että vastaanottoaika täytyy perua kolmea vuorokautta ennen, jotta välttyy asiakasmaksulta. Tuolloin peruutuksen voi tehdä ilman syytä. Asiakasmaksusta voi reklamoida lain mukaan 14 vuorokauden kuluessa.
17.2. klo 22.34 Lisätty maininta siitä, että kolmen vuorokauden varoaika koskee ilman syytä tapahtuvia perumisia.
Millä keinoilla käyttämättä jäävien aikojen määrää voitaisiin vähentää päihde- ja mielenterveyspalveluissa? Osallistu keskusteluun huomiseen kello 23 asti.
Kiinan keskushallituksen toimista Xinjiangin maakunnan islamilaista uiguuriväestöä kohtaan on tullut ilmi lisää tietoa. Asiakirjavuoto on peräisin Xinjiangissa olevalta lähteeltä, joka on toimittanut sen julki Kiinan ulkopuolella asuvien uiguurien kautta.
Yli kolmeatuhatta ihmistä koskevista viranomaismerkinnöistä käy selville, että uiguureja pidätetään ja suljetaan leireille paljon väljemmillä perusteilla kuin Kiina sanoo. Kiinan mukaan se ainoastaan torjuu pidätyksillä ääri-islamilaista terrorismia.
– On hyvin selvää, että kohteena on uskonnon harjoittaminen, kiistää Kiinan perusteet Coloradon yliopiston tutkija Darren Byler uutistoimisto AP:lle.
– Tällainen hölynpöly ei ole kommentoimisen arvoista, sanoi Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Geng Shuang.
Parta, moskeija, perhe
Tietovuodon perusteella Kiinan vankileireille joutumiseksi ei tarvita osallistumista terrorismihankkeeseen tai poliittiseen toimintaan.
Pidättämiseen on riittänyt rukoileminen, moskeijassa käyminen tai pitkä parta. Myös pidätettyjen sukulaiset joutuvat leirille muita herkemmin. Samoilla perusteilla on punnittu, voidaanko henkilö vapauttaa leiriltä.
Pidätyspäätöksiä tehdessään viranomaiset ovat arvioineet muun muassa henkilön luotettavuutta, uskonnollisuuden astetta ja yhteyksiä ulkomaille.
Kiina on sanonut, että leirit ovat vapaaehtoisia uudelleenkoulutuskeskuksia. Leireillä kerrotaan olevan satojatuhansia uiguureja.
Edellinen suuri tietovuoto viime marraskuussa paljasti, kuinka Kiinan leirijärjestelmä toimii. Molemmat tietovuodot ovat todennäköisesti peräisin samasta lähteestä.
Tietovuodosta ovat uutistoimisto AP:n lisäksi kertoneet muun muassa brittiläinen yleisradioyhtiö BBC ja amerikkalainen tv-kanava CNN.
Ääniohjauksesta voi tulla seuraavan sukupolven merkittävä mediakokemus. Yle julkaisi joulukuussa The Dead Are Speaking -nimisen puheohjatun pelin, jota voi pelata älykaiuttimella. Se on tehty Google Home -laitteelle.
Peli on englanninkielinen, koska älykaiuttimet eivät tue vielä suomen kieltä. Se hidastaa suomenkielisten palvelujen kehittymistä. Laitteiden vähyys näkyy tilastoissa. Finnpanelin viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan vain prosentti suomalaisista käyttää älykaiutinta.
Tilanne voi muuttua dramaattisesti lähitulevaisuudessa, jos markkinoille tulee suomen kieltä tukevia laitteita.
– Arvauksemme on, että äänikäyttöliittymistä tulee seuraava iso asia, Yle Betan päällikkö Anssi Komulainen sanoo.
Komulaisen tehtävä on yrittää ennustaa mediakulutuksen tulevaisuutta.
Älyliittymillä hän viittaa suoratoistopalvelujen jälkeiseen seuraavan sukupolven mediakokemukseen.
Mukana oikeat näyttelijät
Ylen The Dead Are Speaking -pelin teki kolme Aalto-yliopiston opiskelijaa. Tiimillä ei ollut minkäänlaista kokemusta älykaiutinpeleistä, ja esikuvat olivat vähissä. Britannian yleisradioyhtiö BBC oli tehnyt komediallisen science fiction -kokeilun nimeltä Inspection Chamber. Sen lisäksi Amazon Alexa -älykauttimessa oli pelejä lapsille. Aalto-yliopiston porukka löysi älykaiuttimesta vain yksinkertaisia tietovisailuja ja seikkailupelejä.
– Aika tyhjältä pöydältä lähdimme liikkeelle, yksi pelin toteuttajista, Rauli Valo, sanoo.
The Dead Are Speaking -pelissä pelaaja pääsee selvittämään Helsingin Tattarisuon ruumismysteeriä 1930-luvulla. Poikkeuksellisen pelistä tekee se, että äänessä ovat oikeat näyttelijät. Tähän asti peleissä on tiettävästi kuultu ainoastaan kaiuttimen omaa synteettistä ääntä.
Pelihahmolla ei ole etunimeä, ikää eikä sukupuolta. Eikä hänen ääntään koskaan kuulla.
– Periaatteessa se, mitä pelaaja puhuu älykaiuttimelle on sitä, mitä hahmo puhuu pelimaailmassa, Valo toteaa.
Oppia kuunnelmista
The Dead Are Speaking on Valon mukaan tiettävästi maailman laajin älykaiutinpeli. Mukana siinä on lähes 20 näyttelijää. Yksi peli kestää noin puolitoista tuntia. Äänellä pelaamisen muoto on niin uusi, että se herättää myös hämmennystä.
– Eräs pelitestaaja totesi, että on kummallista pelata, kun ei tiedä, mihin katsoisi, Valo sanoo.
Pelistä puuttuu kertoja. Hahmojen repliikeillä, tehosteilla ja äänimaailmoilla kuvataan paikkoja, joissa liikutaan. Samoja keinoja käytetään kuunnelmissa.
– Kuuntelimme paljon niitä, kun teimme tätä, Valo sanoo.
Älykaiutinpelejä on vielä vähän. Iso osa niistä on Valon mukaan yksittäisten harrastajien tekemiä “tekstiseikkailuja”.
– Toivoisin, että tarjolle tulisi lisää näyteltyjä pelejä, Valo sanoo.
Niiden kaupallistaminen on hänen mukaansa vaikeaa, sillä esimerkiksi Googlen älykaiutinohjelmat ovat ilmaisia. Ylen ruotsinkielinen palvelu Svenska Yle alkoi tarjota sisältöjään ääniohjattuihin älylaitteisiin jo reilu vuosi sitten. Ylen englanninkielisellä älykaiutinpelillä on tähän mennessä ollut muutamia satoja käynnistyksiä.
Vasaran pauke ja tuulettimen humina täyttää korjaamohallin. Hallinosturi piippaa.
Autoinsinööri Terhi Takkinen astelee hallin läpi, avaa oven ja menee siistiin työpisteeseensä, joka sijaitsee uusien myytävien autojen kanssa samassa tilassa.
Asiakas tuo auton kolarikorjaukseen.
– Haaveilin teknisestä alasta jo nuorena. Halusin automaalariksi, kertoo korjaamon työnjohtajana työskentelevä Takkinen.
Valmistuvien naisinsinöörien määrä on pysynyt vakiona pitkään. Tänä päivänä viisitoista prosenttia valmistuneista insinööreistä on naisia.
Insinööriliitossa on käsitys, että ne kodit, joissa vanhemmilla ei ole teknisen alan taustaa, eivät tue tyttöjään tekniselle alalle. Lisäksi varhaiskasvatus, koulutus ja opinto-ohjaus eivät suosi naisten tekniselle alalle suuntautumista.
– Tällaista viestiä olemme saanett meille opiskelemaan tulleilta naisilta. Ja, kun olemme jutelleet opinto-ohjaajien kanssa, niin he eivät tiedä paljoa teknisistä aloista, kertoo insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo.
Terhi Takkisen mielestä tekninen ala sopii kaikille naisille. Kalle Niskala / Yle
Oman alan etsimistä
Terhi Takkinen muistaa, että peruskoulussa opinto-ohjaaja ehdotti hänelle hoitoalaan tutustumista, mutta teknisestä alasta ei puhuttu mitään.
Peruskoulun jälkeen Takkinen opiskelikin matkailua, kokeili henkilökohtaisena avustajana oloa ja työskenteli hampurilaisravintolan siivoojana. Oman alan etsimistä kesti viisi vuotta.
– Tajusin, että olen matemaattisesti lahjakas ja lähdin opiskelemaan insinööriksi. Autoalan valitsin, koska olen aina pitänyt autoista. Jo peruskoulussa haaveilin teknisestä alasta, Takkinen sanoo.
Opinto-ohjausta on viime vuosina vahvistettu. Jatko-opintoja käydään läpi kaikilta aloilta ja opiskelijoille pyritään tarjoamaan todentuntuinen kuva kaikista aloista. Tasa-arvo on opinto-ohjauksen perusta.
Ohjauksessa pyritään huomioimaan jokaisen yksilölliset toiveet ja rakentamaan oma yksilöllinen polku.
– Opetussuunnitelma velvoittaa kertomaan kaikista aloista tasapuolisesti. Joskus asiat ovat olleet toisin. Tänä päivänä resurssit myös vaihtelevat eri oppilaitoksissa ja se voi osaltaan selittää tunnetta ohjauksen riittämättömyydestä, kertoo Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Anni Nurmi.
Kaikki aloja esitellään ja opiskelija itse päättää mikä suunnan valitsee.
– Jokaisella pitää olla mahdollisuus koulutettuun opinto-ohjaajaan, Nurmi sanoo.
Joskus opinto-ohjaajaa ei tarvita. Kokkolalainen lähihoitaja Matti Markkanen löysi ammatin perhepiiristä.
– Se oli kohtuullisen helppo valinta. Halusin tehdä samaa kuin äiti, kertoo Markkanen.
Kaikilla nuorilla ei ammatti löydy näin helposti. Silloin opinto-ohjaukselle on tarvetta.
Lähihoitaja Matti Markkanen kokee olevansa kutsumusammatissa.Kalle Niskala / Yle
Koko ammattien kirjo
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan opinto-ohjausta pitäisi tehostaa siinä mielessä, että kaikki alat ovat tärkeitä. Lisäksi oppilaita pitäisi opettaa löytämään omat vahvuudet.
– On ollut kurjaa kuunnella, kun omien lukiossa olevien lasten lasten mielestä vain juristi, ekonomi ja lääkäri ovat vain mahdollisia aloja, ja niistä käydään keskustelua. Pitäisi opettaa näkemään koko ammattien kirjo, sanoo Silja Paavola.
Lähihoitaja Matti Markkasen opinto-ohjaaja osasi vahvistaa hänen omaa näkemystä oikeaan suuntaan.
– Olen niin sosiaalinen, että ala on just oikea minulle.
Stereotyyppinen sukupuolijärjestelmä
Työelämän tasa-arvoa on tutkittu vuosikymmenet, sanoo tasa-arvosta väitellyt professori Kristiina Brunila Helsingin Yliopistosta.
Tulokset kertovat, että lapsia aletaan kasvattaa ja ohjata hyvin varhain stereotyyppisesti, tiettyyn sukupuolijärjestelmään.
– Esimerkiksi päiväkotien käytäntöjä on videoitu ja osoitettu, miten jo varhaiskasvattajat ohjaavat tyttöjä ja poikia hyvin eri tavoin, erilaiseen toimintaan, Brunila sanoo.
Kuvattujen videoiden katseleminen yhdessä kasvattajien kanssa on auttanut huomaamaan, että he ovat toimineet kulttuurissa valitsevien juurtuneiden käsitysten varassa ja toiminta on ollut tiedostamatonta.
Ei saa puhua enää suolakaivoksesta
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on samoilla linjoilla, miesten ja naisten alat ovat kulttuurisidonnainen ja sukupuolittunut asia. Sen huomaa hoitoalalla, kun asiaa tarkastellaan vähän laajemmin.
– Ranskassa Englannissa ja Kreikassa mieshoitajien määrä yhdestätoista kolmeentoista prosenttia työvoimasta. Suomessa se on parin prosentin luokkaa, sanoo Silja Paavola.
Lähihoitaja Matti Markkanen on kokenut, että ala on rakas, vaikka etenemismahdollisuudet ovat lähes olemattomat ilman lisäkoulutusta.
– Toivon, että palkkatasa-arvo tulisi vielä joskus hoitoalalle, sanoo Markkanen.
Silja Paavola toivoo, että tilanne muuttuu meilläkin tulevaisuudessa
– Työnkuvaa pitää selkeyttää ja imagoa kirkastaa. Lähihoitajien työtä ei saa enää verrata suolakaivokseen, Paavola sanoo.
Terhi Takkisen esimies Martti Kumpulainen on iloinen siitä, että Terhi on uskaltanut rikkoa sukupuolirajoja perinteisellä miesten alalla..Kalle Niskala / Yle
Asia ja näkemys edellä
Terhi Takkisen työpaikka Autoliike Pörhö Oy on edelläkävijänä murtamassa näitä sukupuolirajoja.
Paikallisjohtaja Martti Kumpulainen kertoo, että kolarikorjaamon työnjohtaja Takkinen meni normaalin rekryprosessin läpi muiden hakijoiden kanssa.
– Asia edellä mentiin ja kokonaisnäkemys alasta ja koulutus tekivät vaikutuksen, Kumpulainen sanoo.
Takkinen on tuonut miesvaltaiselle alalle uudenlaista dynamiikkaa. Rikkomalla totuttuja raja-aitoja.
Muutos on jo näkyvissä monella alalla, esimerkiksi arkkitehdit, astrologit sekä taide- ja kulttuurialan asiantuntijat ovat nyt naisvaltaisempia aloja kuin aiemmin.
Työhön pitää saada imua
Professori Kristiina Brunilan mukaan koulutusjärjestelmässä ja työpaikoilla näkyy vahvasti, että nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja ei välttämättä noudateta.
– Esimerkiksi opettajat eivät saa koulutusta siitä, mitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö merkitsee eivätkä työpaikat ymmärrä huomioida tasa-arvosuunnittelua konkreettisena tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamisen työvälineenä, sanoo Brunila.
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan työhön pitää saada imua.
– Työhön ohjautumisen pitää ja perustua vapaaehtoisuuteen, Paavola sanoo.
– Pitää saada tehdä sitä, mitä haluaa, sanoo myös Terhi Takkinen.
Kiina on suivaantunut Viron tiedustelupalvelun, Välisluureametin tämänkertaisesta vuosiraportista. Kiinan Viron-suurlähetystö pitää raportin Kiina-osaa loukkaavana ja vääränä ja vaatii sen korjaamista.
Asiasta kertovat muun muassa Viron yleisradioyhtiö ERR ja Postimees-lehti. Kiinan suurlähetystön lausunto löytyy täältä.
Viron tiedustelupalvelu on vuotuisissa raporteissaan varsin suorapuheinen. Kuten aina, tämänkertainenkin raportti käsittelee enimmäkseen Venäjää ja analysoi sen muodostamaa mahdollista uhkaa, mutta yhdeksän sivua on omistettu myös Kiinalle.
Raportissa käsitellään Kiinan toimia asemansa vahvistamiseksi, Kiinan edustustojen lisääntynyttä aktiivisuutta maansa politiikan puolustajina länsimaissa, Kiinan taloudellista ja teknologista vaikuttamista ja Kiinan turvallisuuspalvelujen toimintaa. Sävy on varoittava.
Osansa saavat myös Helsingin ja Tallinnan välille kaavaillun tunnelin kiinalaiset taustatekijät.
Neuvoja tiedustelupalvelulle
Kiinan lähetystön mukaan Kiinaa on käsitelty raportissa peräti kylmän sodan hengessä ja esitelty uhkaa aiheuttavana valtiona. Lähetystö pitää tekstiä pahantahtoisena ja vääristävänä.
Lähetystö vaatii raportin Kiina-osan korjaamista niin, että kielteinen sävy poistuu. Viron tiedustelupalvelua neuvotaan lopettamaan "puolueellisten" raporttien tekeminen ja keskittymään hyödyllisiin ja suhteita kehittäviin aiheisiin.
Viron poliitikkojen tai tiedustelupalvelun reaktioita ei ole vielä näkynyt.
Kiina on aiemmin reagoinut vihaisesti muun muassa Ruotsin television viihdeohjelmaan, jonka katsottiin loukkaavan kiinalaisia.
Kotkassa ihmiset havahtuivat viime lauantaina iltapäivällä omituiseen pamaukseen. Ääni oli kova, outo ja pelottavankin tuntuinen, jollaisiin ei aiemmin ole paikkakunnalla totuttu.
Omituisen kova pamaus sai sekä Kotkan että viereisen Pyhtään kunnan asukkaat äimistelemään äänen lähdettä muun muassa paikallisissa Facebook-ryhmissä. Äänen alkuperäksi epäiltiin jopa maanjäristystä. Osa kertoi talonsa tärisseen. Ääntä kuvailtiin räjähdykseksi.
Erikoiseksi pamauksen teki vielä se, että osa kotkalaisista oli sen kuullut, mutta osa ei ollut kuullut yhtään mitään.
Sekä Ilta-Sanomien että MTV:n mukaan äänilähdettä olisi lauantaina yrittänyt selvittää myös poliisipartio, mutta tutkinta jäi vaille läpimurtoa.
Lopulta räjäyttäjäksi ilmoittautui pääkaupunkiseudulla ja Kymenlaaksossa toimiva louhinta-alan yritys Sterkman, joka treenasi firman 10-vuotisjuhliin tulevan musiikkivideon pyrotekniikkaa.
– Siinä oli viisi pyroteknistä räjähdettä, jotka räjäytettiin peräkkäin, kertoo työnjohtaja Urpo Hopponen.
Musiikkivideon voisi kuvitella olevan Rammsteinia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on lempeähköstä amerikkalaistyylisestä kantrista.
Näyttäviä tehosteita
Helsinkiläinen kantrimuusikko Larry Peninsula joutuikin lauantaina hieraisemaan silmiään, kun hänen nimensäalkoi vilahdella Kotkan pamaukseen liittyvissä uutisissa.
– Kun näin oman kuvani uutisissa, niin mietin, että mitähän on tullut tehtyä. Harvoin tällaisella pääsee Ilta-Sanomiin saakka, tuumii Peninsula.
Louhintayritys Sterkman oli tilannut Peninsulalta Rockfaces-nimisen kappaleen yhtiön juhlia varten. Kappaleen on sanoittanut Sterkmanin työnjohtaja Urpo Hopponen, mutta Peninsula on sen säveltänyt ja esittää yhtyeensä kanssa.
Pyhtäällä kaikki eivät olleet pamausta edes kuulleet, vaikka se siellä tapahtuikin.Pasi Tapanainen / Yle
Sterkman-yhtiö halusi kappaleeseen omaa alaansa lähellä olevan videon.
– Olen tehnyt heidän kanssaan kappaleen, ja nyt siitä tehdään musiikkivideo. Videoon tulee vähän näyttävämpiä tehosteita ja ilmeisesti on ollut vähän äänekkäämpi sitten, kertoo Peninsula.
Peninsula ei itse ollut paikalla, kun pamaus lauantaina tapahtui.
Pamaus yli 20 kilometrin päästä
Työnjohtaja Urpo Hopponen Sterkmanilta kertoo, että jysähdys ei tullut Kotkasta, vaan reilun 20 kilometrin päässä Pyhtäältä.
Yhtiö oli yhdessä kuvausryhmän kanssa suljetulla louhoksella testaamassa pyrotekniikkaa, joka tulee osaksi musiikkivideota. Nyt kyseessä oli harjoitus, ja itse video kuvataan vasta ylihuomenna keskiviikkona.
Hopponen kertoo, että kyseessä oli samanlainen pyrotekniikka, jota monet maailmanluokan bänditkin käyttävät konserteissaan. Kyse ei ollut hänen mukaansa mitenkään erityisen suuresta pamauksesta.
– Itse olin 50 metrin päässä, eikä se mitenkään tavallista kovemmalta ääneltä kuulostanut, kertoo Hopponen.
Ääni oli kuitenkin kantautunut kymmenien kilometrien päähän. Ihmisten havaintoajat pamauksesta tukevat sitä, että kyse on juuri heidän tuottamasta äänestä.
– Kyllä se varmasti meiltä on tullut. Minä en ole koskaan aimmin kokenut tällaista, että ääni kulkee noin pitkän matkan. Ihan käsittämätön juttu, sanoo Hopponen.
Larry Peninsula on tehnyt kantrimusiikkia jo yli 10 vuoden ajan. Wasim Khuzam / Yle
Hopponen kertoo, että pamauksia voisi verrata ilotulitteisiin.
– Meillä oli pieniä ruutipaukkuja. Ne olivat samanlaissa lasikuituputkissa, joista lähtee ilotulitekuulia taivaalle. Ne lähtevät vähän eri aikaan ja aiheuttavat pamauksen.
Pyrotekniikkaa kokeiltiin louhoksen pohjalla, joten hän epäilee äänen saaneen sieltä hyvän kaikupohjan.
Inversio-ilmiö
Ihmetystä on herättänyt, miten ääni on voinut kulkea niin kauas, jos kyse ei ole alkujaankaan äärettömän kovasta pamauksesta. Pyhtäältä Kotkaan on matkaa yli 20 kilometriä.
Aalto-yliopiston akustiikan professori Tapio Lokki pitää hyvin mahdollisena, että sopivissa olosuhteissa ääni todellakin on voinut kantaa kymmeniä kilometrejä.
Lokin mukaan Kotkassa ja Pyhtäällä on ollut kyse niin sanotusta inversio-ilmiöstä. Se muodostuu, kun ilmassa on erilämpöisiä kerroksia.
Normaalisti ilma viilenee mitä korkeammalle mennään. Siksi äänetkin yleensä katoavat taivaan korkeuksiin.
– Ääniaallot kääntyvät aina kylmempää ilmamassaa kohti. Ne kääntyvät ylöspäin, eivätkä tule sieltä takaisin, kertoo Lokki.
Inversio-ilmiö tulee, kun maanpinnalla onkin kylmempää ja ylempänä, esimerkiksi 100 metrin korkeudessa, on maanpintaa lämpimämpi kerros.
– Ääniaallot lähtevät ensin ylöspäin, mutta kun vastaan tuleekin lämpimämpi kerros, ääniaallot kääntyvät takaisin. Ääniaallot voivat jopa jäädä vähäksi aikaa ylempään ilmakerrokseen ikään kuin tuubiin ja kääntyvät sieltä myöhemmin takaisin alas kohti viileämpää ilmakerrosta.
Ilmiön havaitsee Tapio Lokin mukaan usein kesällä, kun järven pinta on viileä ja ilma on lämmin. Silloin esimerkiksi läheisen maantien äänet kuuluvat herkemmin.
– Tästä johtuu se, että toisinaan maantien äänet kuuluvat ja joskus ne eivät kuulu ollenkaan.
Viime viikonlopun tuulinen sääkin on voinut akustiikan professori Tapio Lokin mukaan voinut vaikuttaa äänen kantautumiseen.
– Ääni on ilmanpaineen värähtelyä, eikä tuuli vie ääntä. Mutta tuulen nopeus on voinut olla erilainen eri kerroksissa, jolloin ääniaallot ovat voineet taipua myötätuulessa alaspäin. Vastatuulessa ääniaallot taipuvat ylöspäin, kertoo Lokki.
Tapio Lokin mukaan tässä Kotkan tapauksessa ovat voineet tapahtua yhtä aikaa molemmat ilmiöt, sekä inversio että tuulennopeusvaihteluista johtunut muutos.
Todella koominen juttu
Kantrimuusikko Larry Peninsulaa viikonlopun pamaus ei harmita. Hän lähinnä naureskelee koko jutulle.
– Julkisuus ei harmita. Eihän tässä ole minusta mitään negatiivista. Tuntuu lähinnä koomiselta.
Hän ei tarkkaan tiedä, mihin kohtaa musiikkivideota pamaus tulee, mutta epäilee sen tulevan ennen kertosäettä.
– Rockfaces sijoittuu teemaltaan Suomeen ja louhoksille. Kuvaa suomalaisen työmiehen elämää, kertoo Peninsula.
Urpo Hopponen Sterkmanilta jaksaa myös jo vähän naureskelle erikoiselle sääilmiölle. Viime lauantaina he käyttivät viittä pyroteknistä räjähdettä. Hän on kuullut, että seitsemän tekisi vielä komeamman äänen.
– Ehkä pitäisi seuraavaksi kokeilla seitsemää, naurahtaa Hopponen.
Siilinjärven Hamulassa Anittan ja Tomin perhehoitokodin keittiöstä kuuluu iloinen puheensorina. Lounaspöydässä on tarjolla Tomi Toivasen tekemää kalakukkoa.
– Oletteko muuten ennen saaneet matikasta tehtyä kukkoa?
Maatilalla hyödynnetään lähijärven ja myös oman lihakarjan tuotteita. Ruoka maistuu kaikille hyvin, vaikka moni on vasta toipilaana.
Ruokailun jälkeen pöytä korjataan yhdessä. Jokainen toimii voimiensa mukaan.
Anitta Mannisen ja Tomi Toivasen perhehoitokodissa on vuorohoidossa kerran kuukaudessa viikon kerrallaan 4–6 vanhusta.
Ikäihmisille tarkoitetut perhehoitokodit ovat lisääntyneet vähitellen.
Koko maassa vanhuksille perhehoitoa tarjoavia koteja on tällä hetkellä noin 300. Eniten perhekoteja on Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Etelässä suurissa kaupungeissa ja Lapissa niitä on vain muutamia.
Kotihoiva on kuntouttavaa
84-vuotias Olli Miettinen on sairastanut aivoinfarktin 7 kuukautta sitten. Kävely rollaattorilla sujuu kuitenkin jo reippaasti.
Miettinen oli pitkään vaimonsa omaishoitaja ja jäi leskeksi 58 avioliittovuoden jälkeen. Vuorohoito perhehoitokodissa on auttanut yksinäisyyteen ja kuntoutumiseen.
– Meidän tehtävä on hakea joka päivä posti parin kilometrin päästä, hän sanoo.
Maatilan eläimet ovat tärkeitä perhehoitokodin asukkaille. Pihatossa käyskentelee lihakarjaa. Useita kertoja päivässä viedään leipää lehmille ja Tähti-hevoselle.
Arkiset askareet yhdessä aktivoivat hyvin. Tilalla käytetään paljon kuntouttavaa työotetta.
– Kun puoliso tarvitsee lepoa, perhekoti on erinomainen vaihtoehto, kertoo Anitta Manninen.
Anittan ja Tomin tilalla yhdistyy sujuvasti eläinten hoito ja vanhusten hoiva.Antti Karhunen / Yle
Perhekoti ja maatila on toimiva yhdistelmä
Anittan ja Tomin perhehoitokoti on toiminnoiltaan hybridimallinen. Perhekoti on osa maatilan toimintaa.
Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa perhehoitoa kehitään erityisesti juuri osaksi maaseudun elinkeinoja.
PerhEke -hankkeessa on saatu huipputuloksia, kertoo hankekoordinaattori Sanna Kosonen Kiteen evankelisesta kansanopistosta.
– Valmennettavia on löydetty paljon, kun olemme kiertäneet kunnissa rekrytoimassa. Perhekotiyrittäjyys on nyt vahvasti nousemassa osaksi esimerkiksi karjatilan tai matkailutilan toimintaa.
Myös kunnissa on oivallettu perhehoivan mahdollisuudet. Kun asiakkaita oli 10 vuotta sitten koko maassa vain noin 60, nyt toimeksiantosopimuksia on tehty valtakunnallisesti jo 1400.
– Tuntuu, että perhehoivalle on erityinen aika, kertoo vanhustyön lehtori Varpu Hämäläinen Savon koulutuskuntayhtymästä.
Valtio on vahvasti mukana tukemassa perhehoidon kehittämistä. PerhEke- hanke on Euroopan sosiaalirahaston kärkihankkeita.
Varpu Hämäläinen ja Sanna Kosonen pohtivat perhehoidon etuja.Antti Karhunen / Yle
Asenteet ikäihmisten perhehoitoa kohtaan ovat muuttuneet
Perhehoitoliitossa on kehitetty 10 vuoden ajan laadukkaan ikäihmisten perhehoidon toiminta- ja toteuttamismalleja
– Kymmenen vuotta sitten oli vielä paljon puhetta huutolaisuudesta, mutta nyt asenteet ovat alkaneet muuttua, pohtii kehittämispäällikkö Marja Kuukkanen Perhekotiliitosta.
Tavoitteena on nykyään, että ikäihminen asuu mahdollisimman pitkään omassa kotona tarvitsemiensa palveluiden turvin. Kuitenkin yksinasuvat kokevat usein paljon yksinäisyyttä ja turvattomuutta.
Jos saaduista palveluista huolimatta elämänlaatu kärsii, silloin on yksilön ja myös palvelujärjestelmän kannalta järkevää pohtia perhehoidon mahdollisuutta. Perhehoiva tulee joissain tapauksissa yhteiskunnalle halvemmaksi kuin laitoshoito.
– Jo silloin, kun kolmas kotihoidon käynti myönnetään kotiin, perhehoidon vuorokausi on edullisempi, Marja Kuukkanen kertoo.
Ihmisläheisyys on perhehoidossa kuitenkin tärkein asia.
– Tämä on meille kuin toinen koti. Olen sanonut Anittalle ja Tomille, että ottaisivat meidät ottopojikseen, mutta ei taida sellaista lakia vielä olla, Olli Miettinen naurahtaa.
Maahanmuuttovirasto Migrin mukaan kyseessä ei ole poikkeus. Kolmen viime vuoden aikana Suomi on saanut yli 4 800 takaisinottopyyntöä meiltä muualle lähteneistä turvapaikanhakijoista. Suomi on vastaavasti lähettänyt 870 vastaanottopyyntöä.
Takaisinottopyyntö lähetetään, kun yhdessä maassa ensimmäiseksi ilmoittautunut turvapaikanhakija hakee myöhemmin turvapaikkaa toisesta maasta. Dublin-sopimuksen mukaan vastuu turvapaikanhakijasta kuuluu yleensä sille maalle, jonne hän on ensin ilmoittautunut.
Suomeen lähetettyjen pyyntöjen määrästä näkee siis, että 2010-luvun puolivälin pakolaiskriisin aikana tulleita turvapaikanhakijoita on lähtenyt sankoin joukoin muualle. Mukana on kielteisen päätöksen saaneita, mutta myös muita.
– Hakijoiden joukossa liikkuu paljon huhuja ja olettamuksia siitä, että jostakin maasta saa oleskeluluvan tai turvapaikan helpommin kuin toisesta. Se ohjailee aika paljon sitä, mihin maihin Suomesta lähdetään, tulosalueen johtaja Mikko Montin Migristä sanoo.
Eri kansallisuuksilla on omat suosikkimaansa. Afgaaneita on mennyt Suomesta suhteellisen paljon juuri Ranskaan, irakilaisia Saksaan. Näistä kahdesta maasta tulee muutenkin ylivoimaisesti suurin osa Suomen saamista takaisinottopyynnöistä.
Jutun lopussa olevasta taulukosta voit katsoa, minne maihin Suomessa ilmoittautuneita turvapaikanhakijoita on mennyt viime vuosina eniten.
Turvapaikanhakijoita Ranskan Calais'ssa. Ranska on yksi suosituimpia maita Suomesta eteenpäin jatkavien turvapaikanhakijoiden keskuudessa.Zoltan Balogh / EPA
Vain osa palautettavista palaa
Vain osa takaisinottopyynnöistä johtaa siihen, että turvapaikanhakija todella palaa aiempaan kohdemaahansa. Vuosina 2017–2019 Suomeen palautettiin Dublin-sopimuksen nojalla hieman yli tuhat tällaista henkilöä. Tuhannet palautettavat eivät palanneet.
– Suomessa suurin syy siihen, miksi henkilöä ei siirretä toiseen maahan, on se että hän katoaa. Voisin arvioida, että se on suurin syy myös muissa maissa, Montin sanoo.
Suomi ja muut Pohjoismaat poistavat Dublin-tapaukset maasta tehokkaammin kuin monet muut maat. Esimerkiksi Italia, Iso-Britannia ja Ranska palauttavat vain pienen murto-osan Suomen vastuulle kuuluvista turvapaikanhakijoista. Ero johtunee osittain Suomen tehokkaasta viranomaistoiminnasta.
– Toisaalta jos vertaa Saksaan tai Ranskaan, heillä siirrettävien määrät ovat isot. En usko, että he pystyisivät kaikkia edes siirtämään.
Katso, minne maihin Suomesta on lähdetty eniten
Alla olevasta taulukosta näet, minkä verran eri maista on tullut Suomeen Dublin-sopimuksen mukaisia takaisinottopyyntöjä vuosina 2017–2019. Viimeisestä sarakkeesta näet, minkä verran Suomi on esittänyt takaisinottopyyntöjä muille maille.
Suomeen tulleet takaisinottopyynnöt kuvastavat siis sellaisten turvapaikanhakijoiden määrää, jotka ovat ilmoittautuneet ensin Suomessa, mutta hakeneet sen jälkeen turvapaikkaa muualta. Heistä runsas viidennes on lopulta palautettu Suomeen.
Leila Buur osti asunnon Mikkelin keskustasta viime syksynä. 1980-luvulla rakennetussa kaksiossa oli alkuperäinen, jo kulahtanut keittiö. Se ei miellyttänyt Buuria ja hän alkoi suunnitella keittiöremonttia.
Upouusien kalusteiden hankkiminen kuitenkin mietitytti. Keittiöremontti olisi kallis. Buur alkoi pohtia, miten voisi säästää rahaa.
Vanhojen tavaroiden käyttöiän jatkaminen oli jo entuudestaan lähellä Buurin sydäntä ekologisuuden takia. Esimerkiksi keittiön pöytä ja tuolit oli jo hankittu kierrätyskeskuksesta. Ehkä keittiökaappien ja kodinkoneiden kanssa voisi tehdä saman?
Buur alkoi selailla nettikirpputoreja. Myynnissä oli valtava määrä käytettyjä keittiökalusteita. Pelko siitä, että tarjolla olisi vain loppuun kulutettuja hirvityksiä, hälveni hetkessä.
– Monet kaapit olivat niin uusia, että mietin, miksi nämä ihmiset ovat edes tehneet keittiöremonttia, Buur sanoo.
Aalto-yliopiston resurssitehokkaan rakentamisen professori Matti Kuittisen mukaan remontointi on oiva tilaisuus vaikuttaa hiilijalanjälkeensä. Yhä useampi pohtii Buurin tavoin, miten keittiön voisi uudistaa, mutta vahingoittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.
– Siinä voi helposti tehdä ympäristöystävällisiä ja resurssitehokkaita valintoja.
Ekologisen remontoinnin ja rakentamisen perussääntö on välttää uuden rakentamista. Hyvänä kakkosena tulee vanhan kunnostaminen.
Vaikka nettipalstoilla oli paljon tarjontaa käytetyistä keittiöistä, Buur joutui touhuamaan mittanauhan kanssa kerran jos toisenkin, ennen kuin löysi sopivat kalusteet. Lisäksi hän halusi löytää keittiön läheltä, jotta sitä pääsisi katsomaan, eikä kuljetus aiheuttaisi ongelmia.
Kirsikkapuun värinen, 2000-luvun alun keittiö löytyi muutaman kilometrin päästä asunnolta.
– Ihastuin keittiöön, koska kaapit ovat massiivipuisia. Jos joskus kyllästyn keitiiöön, voin hioa ja maalata ovet. Nyt vaihdoin vain vetimet ja maalasin jääkaapin. Maksoin siitä vain 100 euroa, Buur kertoo.
Leila Buur teki suuren osan keittiöremontista itse.Esa Huuhko/Yle
Suurinta osaa keittiöistä ei voi kierrättää uusiomateriaaleiksi
Käytettyjen kaapistojen hankkiminen on hyvä keino vähentää ympäristökuormitusta. Keittiönkaappien materiaaleina käytetään yleensä lastulevyä ja MDF-kuitulevyä, jotka päällystetään melamiinikalvolla, eikä niitä voi kierrättää Suomessa. Buurin löytämiä massiivipuisia keittiöitäkin on, mutta harvemmassa ja ne ovat kalliimpia.
Käytöstä poistetut keittiöt menevät Suomessa poltettavaksi. Esimerkiksi Puolassa on kehitetty kierrätysjärjestelmä, jossa kaapit käytetään uusioraaka-aineena puulevytuotannossa.
– Metsien ansiosta neitseellisen puuraaka-aineen hinta on Suomessa niin alhainen, ettei meillä ei ole ollut pakottavaa tarvetta puulevyjen kierrätyksen petraamiseen. Tässä olisi yhteiskunnallisella tasolla parantamisen paikka, Kuittinen sanoo.
Buur aikoi alunperin maalata uuden keittiönsä mustaksi. Kun kaapit tuotiin uuteen kotiin, hän huomasi pitävänsä sittenkin kirsikan värisestä puusta ja päätyi vaihtamaan vain vetimet kaappeihin ja laatikoihin.
Vanhat harmaat vetimet vaihtuivat nykyaikaisempiin mustiin.Esa Huuhko/Yle
Maalaaminen ja vetimien vaihto ovat hyviä esimerkkejä ekologisista ratkaisuista, joita keittiöremontissa voi tehdä. Monen keittiön ilme uudistuu pelkästään niillä ilman uusien kalusteiden hankkimista.
Vaihtoehtoisesti uutena voi hankkia pelkät kaappien ovet ja jättää vanhat rungot käyttöön. Maalaaminen kuitenkin kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin ovien uusiminen kokonaan.
Professori Matti Kuittinen teki äskettäin oman kotinsa keittiöremontin vaihtamalla pelkät kaappien ovet ja laatikoiden etulevyt uusiin. Helpoksi kuviteltu homma oli kaikkea muuta.
Keittiökalustevalmistajat uusivat mallistojensa mitoituksia tietyin määräajoin, eivätkä uudet mallit sopineet Kuittisen vanhoihin kaapin runkoihin. Lopulta uudet ovet piti tehdä mittatilauksena.
Samalla rahalla, jonka Kuittinen laittoi pelkkiin oviin, hän olisi saanut kokonaan uuden keittiön. Keittiömyymälöissä Kuittisen suunnitelma aiheuttikin silmien pyörittelyä.
– Perustelin sitä sillä, että jos rahaa virtaakin enemmän, materiaalia virtaa vähemmän.
Buur teki keittiönsä yhdelle seinälle tiiliseinää muistuttavan pinnan. Hän teippasi seinään tiilikuvion ja laittoi päälle laastia. Lopuksi hän poisti teipit ja maalasi seinän.Esa Huuhko/Yle
Keittiönkaapit itsessään eivät ole suuri ympäristörasite, sillä ne ovat puupohjaisia. Yhden kaapin hiilijalanjälki on sama, kuin yhden pihvin tai juustokilon.
Remontin hiilijalanjäljen kannalta kaappeja olennaisempia ovat kodinkoneet sekä seinä- ja lattiapintojen materiaalit. Kuittinen neuvoo kiinnittämään huomiota etenkin lattian ja kaappien välitilan materiaaleihin. Eniten kuormitusta aiheuttavat esimerkiksi poltetut keraamiset laatat ja vinyylilattiat. Vähiten kuormittavat puupohjaiset materiaalit.
Keittiön kylmälaitteet yksistään voivat haukata jopa viidenneksen koko kodin energiankulutuksesta. Niitäkään ei silti kannata uusia ennen aikojaan.
Valkoisesta jääkaapista tuli musta
Leila Buuria ei miellyttänyt uuden asunnon kermanvärinen ja ikiajoiksi likaantunut jääkaappi sen enempää kuin vanha keittiökään. Jääkaappi oli kuitenkin vain muutaman vuoden vanha ja täysin toimiva, joten sen pois heittäminen tuntui tuhlaukselta. Buur päätti kokeilla onnistuisiko jääkaapin maalaaminen.
– Laitoin tartuntapohjamaalin alle ja maalasin kaapin mustaksi. Pelkäsin, että jäljestä tulisi suttuinen, mutta olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Upouusi jääkaappi olisi saattanut olla Buurin maalaamaa vanhaa laitetta energiatehokkaampi. Ekologisuuteen vaikuttavat kuitenkin muutkin asiat kuin pelkkä käytöstä aiheutuva kulutus. Huomioon pitäisi ottaa myös uuden kaapin valmistuksen aiheuttama kuormitus, rahdin hiilijalanjälki ja kierrätyksen aiheuttama kuormitus.
Buur maalasi jääkaapin viereiset eteisen kaapit samalla maalilla kuin jääkaapin.Esa Huuhko/Yle
Kuittinen kehottaa miettimään ennen vanhan laitteen pois heittämistä, kuinka hyvässä kunnossa se on, ja miten hyvin se palvelee käyttäjiään.
Monesti ajatellaan, että vanhojen kodinkoneiden päivittäminen uusiin olisi ekoteko, mutta se haiskahtaa viherpesulta.
Keittiöremontin hiilijalanjälki on pieni suhteutettuna muuhun kulutukseen
Buurin käytettynä ostettu keittiö on valmistettu 2000-luvun alussa. Siinä on huomioitu jätteiden kierrätys huonommin kuin nykyaikaisemmissa keittiöissä. Buur on ostanut roskakaapin jätevaunuun lisää lokeroita jätteiden lajittelua varten.
Kuittinen kehottaa remontoijaa pohtimaan lajitteluratkaisuja ja sitä, miten helppoa uudessa keittiössä on elää ekologisesti. Esimerkiksi uutta jääkaappia hankkiessa kannattaa ostaa sellainen, missä lihat ja kasvikset voidaan säilyttää omissa, niille sopivissa lämpötiloissa. Se vähentää energiankulutusta.
Sillä, miten ekologisesti uudessa keittiössään elää, on paljon suurempi merkitys luonnolle kuin remontissa tehtävillä valinnoilla.
Buur sai keittiön työtason ilmaiseksi käytettynä. Hän maalasi sen mustaksi.Esa Huuhko/Yle
Keittiöremontin aiheuttama ympäristökuormitus on kestovertosuomalaisen elämässä melko pieni. Rakentamisen hiilijalanjälki on yleisesti joitakin satoja kiloja neliömetriä kohden.
Jos esimerkiksi kymmenen neliömetrin keittiön kunnostamisen hiilijalanjälki on karkeasti arvioiden noin 5000 kiloa, se on vähän verrattuna joka vuosi tavallisesta elämisestä syntyviin päästöihin. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 000 kiloa vuodessa.
– Keittiöitä ei remontoida kovin usein, joten yksittäisen ihmisen kohdalla puhutaan erittäin pienistä vaikutuksista, Kuittinen sanoo.
Tästä huolimatta remontin valinnoilla on Kuittisen mielestä suuri merkitys. Kun kuluttaja tekee ekologisen valinnan oman päätöksentekonsa ulottuvilla olevissa asioissa, se muuttaa vähitellen koko yhteiskuntaa.
Kuittinen antaa esimerkin asunnon ostosta. Kerrostalossa asuva ei voi päättää, mistä materiaalista hänen kotinsa seinät on tehty. Hän voi kuitenkin päättää, että seuraavan asuntonsa hän ostaa talosta, joka on rakennettu ekologisesti.
Kaksion eteisessä ollut palapeili sai uuden elämän keittiön sokkelina.Esa Huuhko/Yle
Buur kiittelee itseään siitä, että rohkeni hankkia käytetyn keittiön. Tutut varoittelivat työmäärästä ja eteen tulevista ongelmista, mutta Buurille remontti on ollut mieluisa. Eteen ei ole tullut suuria ongelmia ja hän on nauttinut oman luovuutensa käyttämisestä.
Koko keittiöremontti maksoi lopulta alle tuhat euroa. Kalleimpia olivat peiliseinä ja astianpesukoneen etulevy, jonka Buur tilasi uutena. Hintaa madalsi se, että Buurilla oli uuteen ilmeeseen sopiva hella jo omasta takaa.
– Uusi keittiö ei toisi samaa tyydytystä kuin tämä. Rohkenin kuulostella itseäni ja omia toiveitani, ja nyt keittiö on ihan minun näköiseni. Olen tosi tyytyväinen.
Kotkaan tulee uudenlainen muumipuisto, jollaista ei ole ennen nähty yleisissä leikkipuistoissa.
Katariinan meripuistoon nousee seitsemän metriä korkea Muumitalo, muumiaiheisia leikkivälineitä sekä Muumilaakso-lastenohjelmasta tuttu kaarisilta.
Kyseessä on ensimmäinen leikkipuistoja valmistavan Lappset Groupin sarjatuotantoon tehty muumipuisto.
Muumitalon piha -nimisiä kokonaisuuksia markkinoidaan julkisiin leikkipuistoihin ympäri maailmaa. Lappset Groupin mukaan kiinnostusta tuotteisiin on tullut muun muassa Ruotsista, Norjasta ja Aasian maista.
Kotkan muumipuiston suunnittelussa on ollut tiiviisti mukana kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen.
– Tarkemmat suunnitelmat ovat vielä pöydällä. Toimitus on tulossa maaliskuun loppuun mennessä elementteinä, jotka kuitenkin pyritään saamaan pystyyn ensi kesäksi, Heikki Laaksonen kertoo.
Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen on ollut mukana suunnittelemassa Kotkaan uutta muumiaiheista puistoa. Arkistokuva.Pyry Sarkiola / Yle
Muumitaloon tulee kolme kerrosta, joihin perheen pienimmätkin pääsevät kiipeämään. Ylimmästä kerroksesta voi laskea liukumäkeä pitkin alas maahan.
Katariinan meripuistossa on nykyisin pienempi Muumi-teemainen leikkialue, jonka välineet on valmistanut Puuha Group. Leikkipaikalla on muun muassa liukumäki ja keinuja. Ne siirretään uuden Muumipuiston tieltä kaupungin toiselle puolelle Karhuvuoressa sijaitsevan päiväkodin läheisyyteen.
Lappset Group on sopinut Kotkan kaupungin kanssa käyttävänsä Katariinan muumipuistoa markkinoinnissa. Markkinointihyödyn takia kaupunki saa puiston noin puoleen hintaan ja maksaa siitä kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen mukaan enintään 30 000 euroa.
Viimeisin työ
Muumipuisto jää yhdeksi Laaksosen viimeisimmistä aikaansaannoksista kaupungissa, josta hän jää ensi kesänä eläkkeelle yli 40 vuotta kestäneen uran jälkeen.
Laaksosen työuran aikana Kotkan puistot ovat kokeneet ison muodonmuutoksen. Puistot ovat saaneet paljon mainetta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
Viime kesänä kolme Kotkan puistoa sai kansainvälistä laadusta kertovan Green Flag -tunnustuksen. Se myönnettiin Sapokan vesipuistolle, Katariinan meripuistolle ja Karhulan Jokipuistolle.
Yhteensä saman tunnustuksen saaneita puistoja on Suomessa kuusi kappaletta.
Tänä vuonna Kotkan kaupunki aikoo hakea Green Flag -tunnustusta kahdelle uudelle puistolle: Sibeliuksenpuistolle ja Fuksinpuistolle.
Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen itse sai viime viikolla elämäntyö-stipendin, jonka Viherympäristöliitto myönsi ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Tunnustuksella puutarha-alan ammattilaiset halusivat kiittää Laaksosta mittavasta työstä Kotkan kaupungin viheralueiden ja viihtyisyyden hyväksi.
Michelin-opas on tänään myöntänyt tähtiä pohjoismaisille ravintoloille Norjan Trondheimissa. Suomi sai uuden Michelin-ravintolan, kun helsinkiläiselle Inarille myönnettiin yksi tähti.
Inari-ravintolaa luotsaa kokki ja ravintoloitsija Kim Mikkola. Inarin toinen omistaja on Johan Borgar.
Ennestään Suomessa on kuusi yhden tähden ravintolaa: helsinkiläiset Ora, Demo, Grön, Olo, Ask ja Palace.
Tällä hetkellä näistä viisi on toiminnassa, sillä Ravintola Ask etsii uusia toimitiloja.
Aromi-lehden päätoimittajan Heli Koivuniemen mukaan Michelin-tähdet ovat edelleen tärkeitä sekä asiakkaille että alan ammattilaisille.
– Se lupaa tietyn tason. Tämä on vuosikymmenten ikäinen luokitus, ja siinä on tapahtunut kehitystä matkan varrella. Tähden saaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja vaikuttaa turistien valintoihin.
Michelin-tähtien julkistaminen kuuluu vuoden kiinnostavimpiin ravintolalistauksiin Suomen Gastronomien seuran vt. puheenjohtajan Joni Kiisken mielestä.
– Tähdet kertovat ruokaharrastajille ravintolan keittotaidosta, laadukkaiden raaka-aineiden käytöstä ja tasaisesta laadusta. Kun katsoo, mitkä ravintolat ovat saaneet tähden, niin kyllä ne ovat hyvin uniikkeja paikkoja. Keittiömestarilla on oma tyyli, joka tarjoaa asiakkaalle elämyksellisen herkuttelukokemuksen.
Nolla sai Bib Gourmand -merkinnän
Kiiski huomauttaa, että kokeilemisen arvoisia ovat myös Michelin-oppaan Bib Gourmand ja The Michelin Plate -maininnan saaneet ravintolat.
Suomeen tuli myös yksi Bib Gourmand -ravintola lisää, kun merkinnän sai ravintola Nolla Helsingistä.
Suomessa on neljä Bib Gourmand -tason ravintolaa: Farang, Gaijing, Boulevard Social ja Jord. Ne kaikki sijaitsevat Helsingissä.
– Bib Gourmand -maininta on lupaus erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Michelin-opas ei tarkkaan määrittele, mitä siihen sisältyy, mutta usein näissä paikoissa voi saada kolmen ruokalajin aterian alle neljälläkymmenellä eurolla, Kiiski sanoo.
Hän suosittelee myös niin sanottuja lautasravintoloita, joita oppaassa kutsutaan The Michelin Plate -ravintoloiksi. Niitä on Suomessa 21. Turkulaista Ravintola Kaskista lukuun ottamatta kaikki ovat Helsingissä.
– Ne ovat hyviä ravintoloita, jotka jostain syystä eivät ole yltäneet tähtitasolle.
Toinen huomionarvoinen ravintolalistaus on Kiisken mielestä Opinionated About Dining (OAD), joka sisältää omat luokitukset erityyppisille ravintoloille maailmanlaajuisesti.
Esimerkiksi Gourmet Casual -listattuja ravintoloita kannattaa Kiisken mukaan harkita, kun vierailee maailman metropoleissa. Bib Gourmand -tunnustuksen saaneen ravintolan tavoin ne tarjoavat erinomaisen hinta-laatusuhteen herkuttelijalle.
Samaan aikaan kun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa talvi on ollut paikoin varsin lämmin, pohjoista napa-aluetta kattava jääpeite on laajimmillaan moneen vuoteen. Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.
Napapyörteeksi kutsutaan napaseutualuetta talvisin ympäröivää tuulijärjestelmää. Tavanomaista kylmempi sää talvella johtuu usein napapyörteen murtumisesta. Kun napapyörre on vahva, se pitää kylmimmän ilmamassan napa-alueella eikä se pääse valumaan kohti etelää.
Vuoden 2013 tammikuussa napajäätä oli suunnilleen yhtä laajalla alueella kuin nyt, ja sen jälkeisinä vuosina tammikuussa jääpeite oli pienempi.
Leena Luotio / Yle, lähde: weather.com
Professori Haapala kuitenkin muistuttaa, että napapyörteen voimakkuus on yhden talven satunnainen ilmiö eikä yksinään vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Jääpeitteen laajuus talvikaan ei ole muuttunut niin paljon kuin syyskuussa vuosittain mitattava pienin pinta-ala.
Jääpeitteen kesäkoolla on enemmän merkitystä, mutta Haapalan mukaan yksittäisestä vuodesta ei voi silti paljoa päätellä.
– Tämä on sään normaalia vaihtelua, eikä ilmastollisesti hyvä indikaattori, Haapala toteaa.
Katso alla olevalta videolta, miten vuosien 1979–2019 jääpeitteen pienin pinta-ala on vaihdellut
Jään laajuuden lisäksi paksuus vaikuttaa jään pysyvyyteen, ja siihen taas vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin alhainen ilmalämpötila.
Napajään laajuudesta kirjoittaa mm. Weather.com-sivusto, joka huomauttaa, että jään paksuus on edelleen selvästi keskimääräisen alapuolella. Sääolot vaikuttavat lähinnä jääpeitteen laajuuteen, kun taas paksuus riippuu enemmän pitkän aikavälin ilmasto-olosuhteista.
Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio syytti Twitterissä keskustaa hallitusohjelman rikkomisesta avustusten osalta. Nuorisojärjestöjen avustukset ovat keskustalaisen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen vastuulla.
Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelman puolue- ja vaalirahoitusta koskevassa osuudessa lukee, että hallitus varmistaa poliittisten nuorisojärjestöjen "yhdenvertaisen kohtelun rahoituksessa".
Mustakallion mielestä tämä ei nyt toteudu. Keskustanuoret saavat avustusta 595 000 euroa, kun esimerkiksi vihreiden nuorisojärjestö saa 132 000 euroa.
Useat keskustalaiset ovat vastanneet Mustakallion twiittiin. Kansanedustaja Mikko Kärnä piti asiaa selkeänä ja kehotti vihreiden nuorisojärjestöä hankkimaan enemmän jäseniä.
Mustakallio on itse entinen puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja. Hän sanoo Ylelle, että järjestöjen rahoitukseen on kehittynyt ajan saatossa ”saavutettuihin etuihin perustuva malli”, josta vanhemmat puolueet pitävät ”kynsin ja hampain” kiinni.
– Kun tarkastellaan poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen rahoitusta tällä hetkellä, niin se ei perustu jäsenmäärään, toimintaan osallistuvien määrään eikä tapahtumien määrään, Mustakallio sanoo.
Hän kertoo laskeneensa, että vuonna 2018 vihreät nuoret saivat rahoitusta 89 euroa jäsentä kohden, kun taas esimerkiksi kokoomusnuoret saivat 328 euroa jäsentä kohden.
– Haluaisimme, ettei epäsuhta olisi näin suuri. Pitkällä aikavälillä olisi hyvä pohtia, tulisiko poliittisten nuorisojärjestöjen rahoitus sitoa esimerkiksi puoluetukeen.
Jutun lopussa olevasta taulukosta voit katsoa, kuinka paljon poliittisille nuoriso- ja opiskelijajärjestöille on myönnetty avustuksia viimeisen viiden vuoden aikana.
Ministeri: Hallitusohjelmaa ei ole rikottu
Nuorisojärjestöjen avustuksista päättää ministeri virkamiesten esityksestä. Esitystä on valmistelemassa myös ministeriön alaisuudessa toimiva nuorisojärjestöjen arviointi- ja avustustoimikunta.
Tiede- ja kulttuuriministeri Kosonen sanoo, että avustuspäätökset tehdään nuorisolain ja valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Hän on Mustakallion kanssa eri mieltä hallitusohjelman noudattamisesta.
– (Kirjaus tarkoittaa) sitä, että poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaa arvioidaan ja avustuksia myönnetään samojen julkisten kriteereiden pohjalta. Niin on toimittu, Kosonen viestittää Ylelle.
– Näissä avustuksissa oli laadittu valmistelun tueksi tarkat julkiset kriteerit, joilla avustuksen saajia arvioitiin. Viisi kriteeriä olivat järjestön taloudenhoito, toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
Kososen mukaan hallitus on käynnistänyt kaikkien hallinnonalojen yhteisen uudistushankkeen, jonka tavoitteena on tehdä avustusten hakemisesta, arvioinnista ja raportoinnista yhtenäisempää.
Poliittisten nuorisojärjestöjen avustukset ovat vain yksi osa 18,6 miljoonan euron avustuspottia, jonka ministeriö yhteensä jakaa valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille.
Avustusta saa kaiken kaikkiaan 96 järjestöä. Suurimpia avustusten saajia olivat tänä vuonna Suomen Partiolaiset, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Suomen Nuorisoseurat, Nuori kirkko ja Nuorisotutkimusseura.
Perussuomalaisille Nuorille 91 000 euroa – viime vuonna avustus perittiin takaisin
Taustalla oli nuorisojärjestön Twitter-tilillä julkaistu kuva eurovaalien alla. Kuvassa oli tummaihoinen perhe, ja sen saatteeksi oli kirjoitettu kehotus äänestää perussuomalaisia ”jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä”.
Tänä vuonna järjestö saa 91 000 euroa avustusta. Summa on pienempi kuin vuodelle 2019 myönnetty ja sittemmin peruutettu 115 000 euroa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Emma Taipale sanoo STT:lle, että avustusta harkittaessa tarkastellaan järjestön toteutunutta ja suunniteltua toimintaa.
– Suunniteltu toiminta arvioidaan meille lähetetyn hakemusasiakirjan perusteella, eikä siinä ollut viitteitä, etteikö nuorisolainmukaisuus toteutuisi heidän toiminnassaan, Taipale sanoo.
– (Vuonna 2019 toteutuneen toiminnan) olemme arvioineet avustuksen määrää vähentävänä tekijänä.
Koneen ja Thyssenkruppin välinen kauppa tyssäsi ennakkomaksuun, kertoo Koneen toimitusjohtaja Henrik Ehrnrooth Ylelle. Hänen mukaansa Thyssenkrupp vaati 2,5 miljardin euron ennakkomaksua, jonka Kone olisi maksanut kaupan allekirjoituksen yhteydessä.
Itse kauppa olisi toteutunut kuitenkin vasta 1–1,5 vuoden päästä.
Ehrnroothin mukaan Thyssenkruppin taloudellinen tila on erittäin huono.
– Jos Thyssenkrupp ei olisi pysynyt hengissä tätä aikaa, me olisimme hävinneet sen 2,5 miljardia. Se riski oli loppujen lopuksi liian iso meille, Ehrnrooth sanoo.
Hänen mukaansa kilpailuviranomaisten mahdollinen toiminta ei ollut syy vetäytymiselle.
– Kauppa olisi varmasti mennyt tarkkaan syyniin, mutta se ei ollut se syy (vetäytymiselle). Meillä oli rakenne, joka olisi ratkaissut nämä ongelmat, Ehrnrooth sanoo.
Hänen mukaansa asioiden saama käänne harmittaa, mutta Koneella on vahva kilpailukyky ja tase.
– Meillä on vahva tilanne, ja sen kehittämistä jatketaan. Thyssenkrupp-kansio on nyt suljettu kokonaan, ja me katsomme eteenpäin.
Analyytikko: Hinta nousi liian korkeaksi Koneelle
OP-ryhmän analyytikko Anssi Raussi, miksi kauppa peruuntui?
– Luulen, että hinta nousi Koneelle niin isoksi, että se päätti vetäytyä kaupasta. Luultavasti myyjä on edellyttänyt Koneelta selvää preemiota (korkeampaa hintaa) kilpaileviin pääomasijoittajatahoihin nähden. Kone kertoi tiedotteessa, että he eivät lähde yritysostoihin, jotka eivät ole heidän etujensa mukaisia.
Hinnaksi on arvioitu 17 miljardia euroa - se oli siis liian kova?
– Luultavasti on puhuttu korkeammastakin hinnasta. Meidän näkemyksen mukaan, jos hinta olisi pysynyt 17 miljardissa, Kone olisi pysynyt mukana.
Miksi Thyssenkrupp suosi pääomasijoittajia?
– He pääsevät tavallaan helpommalla. Kone on samalla toimialalla, kauppa olisi vaatinut kilpailuviranomaisten hyväksynnän. Se olisi pitkittänyt kaupan lopullista toteutumista.
Onko Thyssenkruppilla kova rahan tarve?
– Heillä on selvä intressi siihen, että kassaa paikataan nopeilla kaupoilla.
Mikä merkitys kaupan peruuntumisella on Koneelle?
– Selvästi negatiivinen vaikutus Koneelle. Liiketoimintojen yhdistymisessä olisi syntynyt synergiaetuja. Puhuttiin jopa useista sadoista miljoonista euroista. Lisäksi maantieteellinen läsnäolo olisi vahvistunut. Tässä olisi syntynyt todellinen jätti omalle alalle. Siksi tämä oli kova isku myös Suomen pörssille.
Voiko Kone vielä päätyä Thyssenkruppin omistajaksi?
– Se on hyvin epätodennäköistä. Thyssenkrupp mainitsi, että listautuminen pörssiin olisi yksi vaihtoehto. Arvelen, että se on seuraava siirto, mikäli neuvottelut pääomasijoittajien kanssa kariutuvat.
Kuinka kova takaisku tämä on Koneelle?
Kova takaisku. Yhdistymisestä on spekuloitu vuosia, synergiaedut olisivat olleet useita satoja miljoonien euroja, tässä olisi syntynyt iso jätti alalle. Myös sijoittajat kärsivät, kuten päivän kurssireaktiot osoittaa.
Mitkä voisivat olla Koneen seuraavat suunnitelmat?
En näe että tämän kokoluokan suunnitelmia olisi laatikossa tarjolla. Luultavasti he jatkavat liiketoimintaansa normaalisti. Totta kai he kartoittavat seuraavia askelia, mutta tämän kokoluokan tilaisuutta ei aivan heti avaudu.
Kummalle kauppa olisi ollut tarpeellisempi, Koneelle vai Thyssenkruppille?
Molemmat olisivat voittaneet, mutta ehkä Thyssenillä oli enemmän valinnanvaraa. Ehkä siinä mielessä, kauppa olisi ollut Koneelle tärkeämpi.
Korkeasaaren eläintarhan 19- ja 14-vuotiaat naaraskarhut ovat heränneet talviuniltaan. Karhut nukkuivat tavanomaista leudomman talvisään vuoksi vain kahden kuukauden talviunet.
Karhut vetäytyivätkin talvipesiinsä poikkeuksellisen myöhään, vasta muutama päivä ennen joulua.
Maa on nyt yhtä lumeton kuin karhujen käydessä nukkumaan.
Annika Sorjonen / Korkeasaari
Karhut saavat kevätherkuksi muikkuja
Korkeasaaren eläintenhoitajien mukaan leudosta talvesta huolimatta karhut nukkuivat hyvät talviunet, eivätkä heräilleet kesken unien.
Karhut ovat syöneet kevyesti salaattia, omenoita ja porkkanoita, mutta tänään ne saavat kevätherkuksi myös muikkuja.
Mesikämmenet eivät vielä välttämättä jaksa olla jalkeilla koko päivää, joten talvipesä pidetään avoinna niiden iltapäivänokosia varten.
Talviuni on karhujen tapa säästää energiaa kaudella, jolloin ravintoa on vähän tarjolla. Korkeasaaren karhut nukkuvat tavallisesti marraskuun alkupuolelta helmi-maaliskuulle.
Joka päivä yli tuhat nuorta nepalilaista pakkaa laukkunsa ja matkustaa töihin ulkomaille. Valtaosa pääsääntöisesti 20–40-vuotiaista lähtijöistä päätyy matalapalkkatöihin rakennusalalle ja kotitalouksiin.
– Kathmandussa ei ole varmaan yhtään taloa, josta minun ikäiseni ja nuoremmat eivät lentäisi ulkomaille töihin, arvioi 34-vuotias Kirkon Ulkomaanavun koordinaattori Binaya Acharya.
Nepalilaiset ovat valmiita tekemään isojakin uhrauksia työpaikkojensa eteen. Acharyan mukaan osa kotitaloustöihin lähtevistä naisista tietää jo etukäteen joutuvansa hyväksikäytetyiksi ja jopa prostituutioon, mutta he ovat valmiita lähtemään silti.
Acharya koordinoi Nepalissa Kirkon Ulkomaanavun hankkeita, joiden tavoitteena on voimaannuttaa erityisesti maaseutujen naisia ja luoda mahdollisuuksia muun muassa koulutukselle ja työlle.
Binaya Acharya työskentelee Kirkon Ulkomaanavun koordinaattorina kotimaassaan Nepalissa. Kirkon Ulkomaanapu
Rikosuhripäivystys oli yhteyksissä noin 50 nepalilaisen kanssa
Siirtotyöläisyys on iso juttu 29 miljoonan asukkaan Nepalissa. Hallinto kannustaa nuoria lähtemään, sillä siirtotyöntekijöiden rahalähetykset kotimaahansa muodostavat reilun neljäsosan köyhän vuoristovaltion bruttokansantuotteesta.
Eniten nepalilaisia matkustaa töihin Intiaan, Malesiaan sekä Persianlahden maihin kuten Qatariin, Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan.
Työskentelyolosuhteet ovat usein todella huonot. Työtä tehdään ilman taukoja, riittäviä suojavarusteita ja kunnollista korvausta. Tutkimusten mukaan siirtotyöntekijät kärsivät myös monenlaisista mielenterveysongelmista.
– Heidät petetään. Luvataan hyvä palkka, mutta lopulta moni päätyy työskentelemään vaikeissa oloissa 17–18, jopa 20 tuntia päivässä, Acharya kertoo.
Nepalilaiset siirtotyöntekijät tekevät töitä usein ilman riittäviä suojavarusteita. Kuvassa on ulkomaalaisia rakennustyöntekijöitä Saudi-Arabiassa.Ali Haider / EPA
Huonoa kohtelua on myös meillä pohjoisessa. Nepalilaisten työntekijöiden laaja hyväksikäyttö paljastui Suomessa viime vuonna, kun Helsingin Sanomat teki perusteellisen jutun nepalilaisten ravintolatyöntekijöiden ihmiskaupasta.
Asia sai muutaman viikon ajan paljon julkisuutta, minkä myötä yhä useampi työelämässä kaltoinkohdeltu nepalilainen uskaltautui puolustamaan oikeuksiaan. Viime vuonna Rikosuhripäivystys oli yhteyksissä noin 50 nepalilaisen kanssa työperäiseen ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön liittyen.
– Työntekijät ovat tajunneet, ettei kohtelu ole oikein. Olemme käyneet yhdessä läpi esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia, kertoo ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntija Pia Marttila Rikosuhripäivystyksestä.
Marttilan mukaan Rikosuhripäivystyksen nepalilaiset asiakkaat ovat pääsääntöisesti ravintolatyöntekijöitä. Suurin osa heistä on alle 45-vuotiaita miehiä.
Työntekijöiden tilanteet eivät ole helppoja. Puutteellinen kielitaito tekee työntekijän usein riippuvaiseksi työnantajastaan. Työstä on pidettävä kiinni, jottei menetä oleskelulupaansa.
Maahanmuuttovirastolle on todistettava tietty tulotaso, jotta mukana tulleet perheenjäsenet saisivat jatkoa oleskeluluvalleen. Karkotuksen uhka saa työntekijät pysymään töissä, joissa heitä hyväksikäytetään.
Kova paikka myös perheelle
Helppoa ei ole myöskään Nepaliin jääneellä siirtotyöntekijän perheellä. Nepalin syrjäseuduilla kotiin jää usein äiti, joka ilman omia tuloja yrittää pitää yksin huolta kodista ja lapsikatraasta.
– Joillain perheillä menee hyvin. Mies lähettää rahaa, lapset pääsevät kouluun ja terveydenhuollon pariin. Toisaalta mediassa on paljon uutisia siitä, että naiset masentuvat ja tekevät itsemurhia, kun miehet eivät lähetä kotiin rahaa ja perheen lainat jäävät maksamatta, Acharya kertoo.
Nepalin hallintoa on vaadittu pitämään parempaa huolta siirtotyöntekijöistään. Ulkomaalaisia rakennustyöntekijöitä Dohassa vuonna 2013. EPA
Ahdinkoa lisää myös hätä ulkomailla työskentelevästä perheenjäsenestä, josta ei välttämättä kuulu mitään pitkiin aikoihin.
Huoli on perusteltu. Joka päivä kolme siirtotyöntekijää palaa arkussa kotiin, kertovat lentokenttäviranomaiset Thomson Reuters Foundationin mukaan. Nepalin korkeimman oikeuden mukaan 97 prosenttia siirtotyöntekijöiden kuolemista tapahtuu Persianlahden maissa ja Malesiassa.
Nepalissa on herännyt vaatimuksia siitä, että siirtotyöläisten kuolemat pitää tutkia tarkemmin. Usein viralliseksi kuolinsyyksi on kirjattu sydänpysähdys. Huonojen työolosuhteiden ja niistä seuranneiden mielenterveysongelmien katsotaan vaikuttaneen työntekijöiden kohtaloon.
Nepalin hallintoa on vaadittu pitämään parempaa huolta siirtotyöntekijöistään. Viranomaiset ehdottivat viime viikolla, että jatkossa ulkomaille töihin suuntaaville nepalilaisille voitaisiin järjestää pakollinen turvallisuuskoulutus.
Korkeakoulutetut eivät näe mahdollisuutta paluulle
Suuri osa nepalilaisista siirtotyöntekijöistä on matalasti koulutettuja tai täysin kouluttamattomia syrjäisten maaseutujen miehiä. Siirtotyöntekijöiden joukossa on kuitenkin myös korkeakoulutettuja kaupunkilaisia, jotka asettuvat esimerkiksi Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan.
Acharyn mukaan nämä nepalilaiset pärjäävät ulkomailla hyvin, mutta Nepalilla ei ole mahdollisuutta hyötyä heidän osaamisestaan.
– Minulla on ystäviä, jotka haluaisivat palata Nepaliin, mutta heillä ei ole täällä työpaikkoja. Meillä ei ole sellaisia firmoja. Jos he ansaitsevat ulkomailla tuhansia dollareita, he voivat ansaita Nepalissa vain tuhansia rupioita, sanoo Acharya.
Tuhat Nepalin rupiaa vastaa noin kahdeksaa euroa.
– Jotkut ystävistäni ovat sanoneet, että se on kuin vankila. Kun olet asettunut ulkomaille, et voi tulla takaisin, Acharya luonnehtii.
Kaikki eivät tietenkään halua palata, ja taustalla voi Acharyan mukaan vaikuttaa yllättävä syy. Nepalilaiseen kulttuuriin liittyy paljon rituaaleja ja juhlia, joiden kustannuksiin koko perhepiiri joutuu osallistumaan. Lopputulemana voi Acharyan mukaan olla, ettei palkasta jää kuun lopussa juurikaan omaan käteen.
– Kulttuuri on yksi asia, joka ajaa ihmisiä pois velvollisuuksien ääreltä ja asettumaan ulkomaille, Acharya pohtii.
Kolme ihmistä on loukkaantunut vakavasti henkilöauton ja pakettiauton kolarissa Keravalla Uudellamaalla.
Yhden loukkaantuneen vammat ovat päivystävän palomestarin mukaan erittäin vakavia. Loukkaantuneet kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Onnettomuuspaikalta paennutta alaikäistä kuljettajaa epäillään poliisin mukaan törkeästä rattijuopumuksesta.
Onnettomuus sattui Huhtimontiellä Keravan vankilan lähistöllä hieman ennen puolta yötä. Molemmissa autoissa oli kaksi ihmistä. Henkilöauto oli ollut pysähdyksissä levikkeellä ja lähti tekemään U-käännöstä, kun takaa tullut pakettiauto ajoi henkilöauton kylkeen. Törmäys oli erittäin raju.
Helsingin poliisin johtokeskuksesta kerrotaan, että pakettiauton kuljettajaksi epäilty 17-vuotias mies lähti onnettomuuspaikalta karkuun. Miestä etsittiin aamuyöllä kolmisen tuntia, kunnes hänet löydettiin sivullisen avustuksella useamman kilometrin päästä teollisuusalueelta. Etsintöihin osallistui poliisikoira, rajavartiolaitoksen helikopteri ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu.
– Mies puhalsi vielä löydettäessä törkeän rattijuopumuksen lukemat, kertoo yleisjohtaja Patrik Karlsson Helsingin poliisin johtokeskuksesta.
Tapahtumia tutkitaan paitsi törkeänä rattijuopumuksena myös törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Turmapaikalta paennut mies oli poliisin mukaan ainakin päällisin puolin hyvässä kunnossa, mutta hänet vietiin yöksi sairaalaan tarkkailuun.
On väitetty, että politiikassa menestyvät nyt äärilaidat. Äärilaidoilla tarkoitetaan perussuomalaisia ja vihreitä, joiden suosio sen kuin kasvaa kasvamistaan.
En kuitenkaan usko, että kyse on äärilaidoista.
Uskon, että kyse on siitä samasta, millä kansaa on kautta historian villitty.
Kyse on yhteisestä vihollisesta. Kyse on vastustamisesta.
Kehottaisin alamäessä olevia puolueita keksimään itselleen jotakin vastustettavaa.
Suomen puolueista vain kaksi erottuu sillä, mitä ne vastustavat. Perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttoa ja vihreät vastustavat toisten ihmisten itsekkäitä elintapoja.
Muut puolueet vain puolustavat jotakin. Keskusta puolustaa maalla asuvien etuja ja kokoomus hyvin toimeentulevien etuja. Demarit puolustavat työläisiä, vasemmistoliitto työttömiä, kristilliset kristillisiä ja ruotsalainen kansanpuolue aivan kaikkia.
Eduskunnan pienin puolue, Liike Nyt, ei vastusta eikä puolusta yhtään mitään, ja siksi se onkin eduskunnan pienin puolue.
On myös sellainen puolue kuin sininen tulevaisuus, mutta sillä ei ole yhtään kansanedustajaa, eikä ihme. Sininen puolue luovutti tärkeimmän omaisuutensa pahimmalle kilpailijalleen perussuomalaisille. Se tärkein omaisuus olivat viholliset.
Saksalainen 1930-luvun vaalivoittaja Adolf Hitler voitti vaalit vastustamalla juutalaisia. Mutta Hitler ei keksinyt juutalaisia. Juutalaisvihalla oli jo kauan ennen häntä pitkä historia ja synkät juuret kaikkialla niin sanotussa sivistyneessä maailmassa, ei ainoastaan Saksassa.
1930-luvulla myös Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Puola pohtivat, mitä pitäisi tehdä ”juutalaisongelmalle” eli sille, että juutalaisia oli olemassa. Yksi vaihtoehto oli kärrätä juutalaisia Madagaskarille ja Etiopiaan. Tästä ei voittajavaltioiden historia tosin mielellään kerro.
Hitlerin kansansuosio ei perustunut siihen, että hän kannatti moottoriteiden ja Volkswageneiden valmistusta, vaan siihen, että hän antoi vastustamiselle väylän ja välineet.
Jos olisin jonkinlainen viestintäkonsultti, kehottaisin alamäessä olevia puolueita keksimään kiireen vilkkaa itselleen jotakin vastustettavaa.
Mitä keskusta vastustaa? Ei mitään, mutta kannattaisi kyllä vastustaa. Keskustalla on ikiaikainen trauma siitä, että Helsingissä kukaan ei äänestä kepua. Ja mitä kepu tekee? Yrittää kosiskella pääkaupunkilaisia. Oi luoja miten tyhmää.
Kepun kannattaisi kaikin keinoin kärjistää kaupunkien ja maaseudun välistä vastakkainasettelua. Tai sitten Helsingin ja muun Suomen välistä jännitettä, ellei Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun jännitettä. Vastakkainasettelu ja jännite ovat jo valmiiksi olemassa, odottamassa hyödyntäjäänsä.
Perussuomalaiset menestyvät vastustamalla maahanmuuttajia, vaikka näitä ei Suomessa ole kuin kourallinen. Pääkaupunkilaisia on sen sijaan yli miljoona. Siinä on sinulle vihollisia, keskusta.
Tässä kohtaa on hyvä todeta, että kyllähän kaikki puolueet vastustavat toisia puolueita. Mutta se on hukkaan heitettyä vihaa, sillä puolueet eivät herätä äänestäjien keskuudessa minkäänlaisia tunteita, toisin kuin vaikka juuri maahanmuuttajat ja lihaa syövät keski-ikäiset autoilijat.
Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun kokoomuksen. Kokoomuksella on ollut johdonmukainen poliittinen linja: kevennetään yritysten ja hyvätuloisten verotusta.
Voi voi kokoomus, et ymmärrä ihmismieltä ollenkaan. Mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta pyydetään. Kun yritykset ovat saaneet kaksi yhteisöveron alennusta, ne haluavat kolme lisää.
Kokoomus, sinun pitää etsiä vihollisia. Ota tähtäimeesi vaikkapa miljoona asumis- ja toimeentulotukea saavaa. Sano, että he ovat yhteiskunnan syöpä. Sano, että on viimein aika lopettaa omalla työllään elävien kunnollisten veronmaksajien riisto. Sano näin, äläkä ota selvää, onko miljoona oikea luku vai ei.
Hei kokoomus, älä yritä miellyttää kaikkia. Riittää, että miellytät joka kolmatta tai edes joka neljättä.
Sama koskee myös sinua, SDP. Kun kaikki muutkin jo vastustavat ilmastonmuutosta, mitä sinulle enää jää vastustettavaksi?
Miten olisi tämä: voisit ryhtyä vastustamaan yksityistä omistusta. Niinhän sinä teit vielä 1980-luvulla. Tiesit varmaan itsekin, että sosialisointi oli kaikin puolin hölmö ajatus, mutta sait vihapuheellasi paljon enemmän kansanedustajia kuin nykyään.
Jos edellä oleva vinkki ei kelpaa SDP:lle, niin ottakoon vasemmistoliitto kaikin mokomin tilaisuudesta vaarin, sillä tätä vauhtia vasemmistoliitolla ei kohta muita kannattajia olekaan kuin vaari.
Kristilliset puolustavat kaikkea kristillistä, mikä on aivan väärä strategia. Pitäisi vastustaa kaikkea epäkristillistä. Pitäisi vaatia kieltolakia. Pitäisi jahdata synnintekijöitä, pitäisi vaatia päitä vadille.
Turkulaisen kirjakaupan ovi käy tiuhaan. Usein ovesta astelee nuoria, jotka ovat hankkimassa kirjoja lukio- tai ammattiopintoihinsa. Samalla ostoskassiin saattaa päätyä kyniä ja muita opiskelutarvikkeita.
Jos lukio- ja ammattiopinnot muuttuvat maksuttomiksi vuoden kuluttua, asiakasvirta uhkaa tyrehtyä. Turun kansallisen kirjakaupan toimitusjohtaja Paula Palmroth on joutunut jo miettimään, miten järjestää liiketoiminta tulevaisuudessa.
– Meidän on jollain tavalla löydettävä korvaavaa myyntiä. Meidän kirjakauppa on kuitenkin 120-vuotias ja isossa kaupungissa, joten keksimme kyllä keinon selvitä.
Tieto toisen asteen oppimateriaalin muuttumisesta maksuttomaksi oli aikamoinen yllätys kirja-alalle. Turun kansallisen kirjakaupan toimitusjohtaja Paula Palmroth myöntää, että tulevaisuutta on tullut mietittyä.Jouni Koutonen / Yle
Monella muulla kirjakaupalla tilanne ei ole yhtä hyvä. Mikäli oppikirjat muuttuvat maksuttomiksi laajennetun oppivelvollisuuden myötä, peräti 35 prosenttia kirjakaupoista arvioi joutuvansa lopettamaan. Etenkin pienten paikkakuntien kirjakaupat ovat pulassa, jos koulut hankkivat kirjansa suoraan kustantajilta. Osassa asiakasvirta tyrehtyisi niin paljon, ettei kaupan pitäminen enää kannata.
Myös ne kirjakaupat, jotka uskovat selviävänsä muutoksesta, joutuvat todennäköisesti vähentämään henkilökuntaa.
– Oppikirjamyynti tasoittaa myyntiämme ympärivuotiseksi. Pystymme pitämään henkilökuntaa ympäri vuoden – eikä vain joulusesongin aikaan, kertoo Paula Palmroth.
Oppikirjamyynti on monen kirjakaupan kivijalka
Toisen asteen opintojen muuttuminen maksuttomaksi saattaa näillä näkymin tulla voimaan vuonna 2021. Uudistus tapahtuisi portaittain, yksi vuosiluokka kerrallaan. Hallitusohjelmaan kirjatulla uudistuksella halutaan tasa-arvoistaa opiskelumahdollisuuksia ja suitsia pudokkaiden määrää. Oppivelvollisuusikä nousisi siis 18 vuoteen.
Maksuttomuus tarkoittaa kaikkea opintoihin liittyvää. Se tarkoittaa niin parturinsaksia kuin matkakuluja. Oppikirjat ovat vain osa isoa kakkua.
Hallitus haluaa satsata koulutukseen ja tukea nuoria. Hyvältä kuulostavan uudistuksen sijaiskärsijäksi on joutumassa kirjakauppa-ala, jolle oppikirjojen myynti on ollut elintärkeää. Oppikirjojen osuus myynnistä on vaihdellut 16–28 prosenttiin. Suuri vuosittainen vaihtelu johtuu opetussuunnitelmien uudistuksista. Jos vaatimuksiin ja sisältöihin on tullut muutoksia, se on näkynyt myös oppikirjamyynnissä.
Suuri osa oppikirjoista ostetaan yhä paperisena. Tosin lukioissa digimateriaalin osuus on kasvanut viime vuosina nopeasti.Jouni Koutonen / Yle
Yllättävän suuri osa oppikirjoista myydään edelleen paperikirjana. Vain 20 prosenttia ostetaan digitaalisessa muodossa. Osa kirjakaupoista jakelee myös sähköisiä opetusmateriaaleja. Niiltä voi ostaa eri pituisia lisenssejä oppikirjoihin.
– Tässä uudistuksessa on vaarana, että kunnat tai kuntayhtymät keskittävät oppilaitosten kirjahankinnat. Tällöin suuri osa kirjakaupoista jää kokonaan hankintaketjun ulkopuolelle, kertoo Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson.
Peruskoulun kirjat päätyvät nykyään kouluihin lähinnä kahden suuren jakelijan avulla: Kirjavälitys ja Kirjastopalvelu ovat suurimmat jakelijat. Keskittymisen ansiosta määrät ovat suuria, mikä luonnollisesti laskee hintoja.
Kirjakaupat katoavat pienistä kunnista
Kirjakauppojen määrä on vähentynyt nopeasti. Kun vuonna 1989 kirjakauppoja oli 390, niin vuonna 2019 niitä oli enää 160. Kirjakaupat ovat kadonneet ennen kaikkea pienistä taajamista.
Jos toisen asteen koulutuksen oppikirjat muuttuvat maksuttomiksi, se harventaisi entisestään kirjakauppaverkkoa.
– Olisi hyvä, jos kirjakaupat saataisiin pidettyä jollain tapaa mukana edes jakelijoina oppikirjojen hankintaketjussa, sanoo Laura Karlsson.
Turkulainen Lauri Turta tutustuu kirjavalikoimaan. Tulevaisuudessa valikoima saattaa pienentyä, sillä kirjakauppojen häviäminen vaikuttaa kirjojen kustantamiseen. Jouni Koutonen / Yle
Kirjakauppaliitto on ollut tiiviisti yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Liitto on ehdottanut muun muassa oppimisseteliä. Se toimisi niin, että opiskelija saisi tietyn määrän rahaa käytettäväksi oppimateriaalia varten. Hän voisi itse päättää, mistä ostaa oppimateriaalin ja ostaako kirjan uutena, käytettynä vai digitaalisena.
– Olemme puhuneet myös kirjakauppatuesta, joka olisi samantyyppinen kuin kyläkauppatuki. Sehän olisi tosin vain lyhytaikainen ratkaisu, Laura Karlsson toteaa.
Kustannusala pelkää kirjamyynnin vähenemistä
Oppikirjojen ostoreissuilla nuoret ovat tottuneet käymään kirjakaupoissa ja ylipäätään näkemään muitakin kirjoja. Jos kirjakauppoihin ei enää ole asiaa tai jos ne katoavat katukuvasta, se vaikuttaisi koko kustannusalaan. Myös muun kirjallisuuden myynti ja mainonta vähenisi. Kustantajien myynnistä noin 40 prosenttia tulee kirjakaupoista.
– Yksi kädenojennus voisi olla, että virikeseteli toimisi maksuvälineenä myös kirjakaupoissa. Niillähän voi ostaa kaikenlaisia kulttuuri- tai liikuntaelämyksiä, mutta kirjoja niillä ei nykykäytännön mukaan saa ostaa.
Lukemisen pelätään vähentyvän entisestään, jos kirjakaupat katoavat katukuvasta.Jouni Koutonen / Yle
Kustantajat pelkäävät myös, että uudistuksessa oppimateriaaleille varattu raha jää aivan liian pieneksi. Pahimmillaan se tarkoittaisi, että maamme laadukas oppikirjatuotanto kärsisi ja opettajat joutuisivat itse työstämään erilaisia opetusmateriaaleja.
– Siinä olisi suuressa vaarassa tasa-arvon periaate, joka on uudistuksen taustalla. Hyväosaiset vanhemmat tuskin kauan katselisivat heikentyneitä oppimistuloksia, vaan ryhtyisivät ostamaan kirjoja tai jopa opetusta, toteaa Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho.
Huolena on, että koulutuksen pilarit ,hyvät opettajat ja laadukas oppimateriaali, kärsivät.
– Lisäksi tällä hyvää tarkoittavalla muutoksella saattaa olla suuri merkitys maamme sivistyksen ja lukemisen kannalta, Kirjakauppaliiton Laura Karlsson summaa.
