Meyer Turun telakalla rakenteilla olevan loistoristeilijän rakennustyöt myöhästyvät entisestään, tiedottaa telakka. Telakka siirtää luovutusta nyt marraskuusta joulukuun alkupuolelle.
Syyskuussa Meyer Turku ilmoitti, että Costa Smeraldan viivästyneet rakennustyöt myöhästyttävät luovutusta kuukaudella. Nyt telakka ilmoittaa risteilijän myöhästyvän vielä kuukauden lisää.
Syyskuussa telakka kertoi, että joutuu maksamaan viivästyskorvauksia varustamoyhtiö Costa Cruisesille, mutta ei ole kertonut summaa julkisuuteen.
Telakan mukaan viivästys johtuu siitä, että laiva on erittäin monimutkainen ja huomattavan suuri kooltaan.
Viestintäpäällikkö Tapani Mylly ei suostu kommentoimaan lisämyöhästymistä Ylelle.
– Emme kommentoi mitenkään asiaa.
Costa Cruisesille rakennettava 180 000 bruttovetoisuustonnin risteilijän suunnitellaan aloittavan liikennöinnin Italian Savonasta joulukuun 21. päivä.
Otsikkoa korjattu klo 11:08: Luovutus siirtyy joulukuulle, ei joulukuun loppuun, koska laiva on jo Italiassa joulukuun lopulla.
Median ryöpytykseen ja huonoon valoon joutuneita yrityksiä on päätynyt mainetutkimuksen huonomaineisimpien yritysten listalle.
Listan häntäpäästä löytyvät vuosien kestosuosikin, kaivosyhtiö Terrafamen lisäksi muun muassa hoitoskandaalissa ryvettynyt Esperi Care, rahanpesusotkuissa esillä ollut Danske Bank ja kyseenalaisesta hyväksikäytöstä syytetty Facebook.
Maine- ja brändiselvityksiä tekevän T-Median uusimalla listalla huonoimpien yritysten joukossa pysyy myös Posti ja sähköverkkoyhtiö Caruna.
Kymmenen huonoimman maineen saaneiden listan yritykset ovat it-palveluyritys Tietoa lukuun ottamatta myös lähellä mainepisteitä antaneiden kansalaisten arkea. Huonomaineisten listalta löytyy nyt toistamiseen terveys- ja hoivayhtiö Attendo, mutta yhtiö on kokenut vuodessa maineen romahtamisen suomalaisten silmissä. Esperi Care on kyselyn huonomaineisin yhtiö.
Maine voi muuttua myös melko nopeasti. Kuusi vuotta sitten Lidl-kauppaketju painiskeli huonon maineen kanssa hännänhuippujen joukossa, mutta on parantanut vuosi vuodelta kuvaansa ja on palannut kaikkein parhaimmin kyselyssä menestyneiden yritysten joukkoon.
Kymmenen parhaiten menestyneiden joukossa ei ole S-ryhmää eikä Keskoa. Sen sijaan muun muassa ruokayhtiöistä listalla on kestosuosikki Fazer ja Valio.
Parhaita yhdistää omistajuus
Tutkimusta tekevän T-Median arvion mukaan monia parhaita yrityksiä yhdistää omistajuus. Viime vuoden tavoin listalla ykkösenä keikkuu Vidgrén suvun hallitsema metsäkoneyhtiö Ponsse. Ponssen lisäksi viiden maineikkaimpien ja luotettavimpien yritysten listalla on kolme muuta perheyhtiötä.
– Pitkän tähtäimen ajattelu edellyttää kestävien ja vastuullisten valintojen tekemistä ja niiden kanssa elämistä yhdessä yrityksen asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Onnistuessaan vastuullisuus palautuu yritykselle takaisin luottamuksena ja mainepääomana, arvioi kehitysjohtaja Riku Ruokolahti maineen herkkyyttä.
Ponssen lisäksi Kone, Supercell, Pekkaniska ja Fazer ovat olleet myös aikaisemmin listauksen parhaimpia yrityksiä.
T-Media tekee Luottamus&Maine -tutkimuksen vuosittain. Tavoitteena on selvittää suomalaisten mielikuvia ja kokemuksia muun muassa luotettavuudesta Suomessa toimivista eri alan yrityksistä.
Kesällä tehtyyn kyselyyn vastasi lähes 10 000 suomalaista, joilta saatiin tuplasti yritysarvioita.
29.10.2019 klo 11.18 Juttua muutettu koskien Danske Bankin maineen syytä: yhtiön tapauksessa kyse rahanpesusta eikä varsinaisesti aikaisemmassa versiossa mainitusta veronkierrosta.
Euroopan johtohahmona nyt hääräävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron haluaa, että läntisen Euroopan on taas oltava hyvissä väleissä Venäjä kanssa. Hänen ulkoministerinsä käytti tästä suhtautumistavan muutoksesta termiä reset, uudelleenkäynnistys. Termin loi aikoinaan Barack Obaman hallinto ja järjesti jopa näyttävän tilaisuuden, jossa ulkoministerit Sergei Lavrov ja Hillary Clinton painoivat huonojen suhteiden nollaukseen tarkoitettua reset -nappia.
Ei onnistunut silloin. Eikä onnistu nytkään.
Nykyisen turvallisuuskriisin taustalla on totta kai monia asioita, mutta keskiössä on Venäjän toiminta. Se pyrkii keinoja kaihtamatta taas pelätyksi ja kunnioitetuksi maailmanvallaksi. Samanlaisilla häikäilemättömillä keinoilla Vladimir Putin lujittaa omaa valtaansa Venäjällä.
PresidenttiSauli Niinistöpuhui vastikään geopoliittisesta valtakolmiosta, joka pitkälti määrittelee maailmanpolitiikan tapahtumia. Jättimäisten Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle Niinistö nosti nyt edellisiin verrattuna monin tavoin pienen Venäjän, jonka hän sanoi ”sotilaallisesti ja poliittisesti” nostaneen itsensä siihen asemaan. Tämä näkyi väkevällä tavalla, kun presidentti Donald Trump suorastaan ojensi Kremlin kollegalleen hopeatarjottimella johtoaseman Lähi-idässä. Tilanteen monimutkaisuutta kuvaa hyvin se, että tämä ojentaminen tapahtui antamalla Venäjää lähentyneelle Nato-maa Turkille luvan hyökätä Yhdysvaltain liittolaisten kimppuun Syyriassa.
Venäjän rajaa reunustaa joukko jäätyneitä ja myös kuumia konflikteja.
Venäjä on historiallisesti ollut ja haluaa edelleen olla imperiumi. Imperiumi ei hahmota itseään kiinteiden rajojen kanssa kuten kansallisvaltio, vaan se taantuessaan pienenee ja vahvistuessaan laajenee. Nykyään laajeneminen on onneksi enemmän etupiirien ja vaikutusvallan lisäämistä. Mutta silti ole mikään sattuma, että Venäjän rajaa reunustaa joukko jäätyneitä ja myös kuumia konflikteja.
Venäjä toimii pääosin reagoimalla vastaantuleviin asioihin ja käyttämällä hyväkseen avautuvia tilanteita. Tätä toimintatapaa kuvaa hyvin arvostetun Venäjä-tutkijan Mark Galeottin kertomus. Venäjän ulkoministeriössä työskentelevä haastateltava oli todennut Galeotille Venäjän toiminnan tavoitteista: "Kärjistetysti sanottuna me yritämme estää teitä estämästä meitä."
Venäjä haluaa siis saada itselleen mahdollisimman suuren liikkumavaran, jossa se saa halutessaan rankaisematta rikkoa sääntöjä. Näin se on toiminutkin. Venäjä valloitti Krimin ja käy sotaa Ukrainassa. Se sekaantuu vaaleihin eri maissa ja rahoittaa erilaisia ääriaineksia eritoten EU-maiden äärioikeistolaisia puolueita. Lisäksi Venäjän sotilastiedustelu on kytketty erilaisiin lännessä tapahtuneisiin murhiin ja murhayrityksiin.
Rauhan aikana käytävä poliittinen sota on venäläisestä näkökulmasta normaali tilanne. Juuri samalla tavalla monet suuret länsimaat toimivat läntisen maailman ulkopuolella. Ei siis mikään ihme, että lännen reaktioita pidetään Venäjällä tekopyhinä.
Nykyisten reunaehtojen vallitessa lännen ja Venäjän syvästä yhteistyöstä ei voi tulla totta.
Presidentti Macron pyrkii rauhaan, jossa EU ja Venäjä voisivat yhdistää voimiaan pärjätäkseen paitsi Kiinalle, myös liittolaisistaan loitontuvalle Yhdysvalloille. Tällaisen yhteistyön luomat resurssit innovaatioineen, luonnonvaroineen ja pääomineen olisivatkin yhdistyessään merkittävä muutos maailmanpolitiikkaan. Tätä houkuttelevaa kuvaa on hyvä heilutella eurooppalaisten johtajien silmien edessä. Hehän haluavat kiihkeästi taloudellista menestystä. Tähän kuvioon kuulunee jollain tasolla myös Venäjälle mieluinen Macronin päätös estää EU:n jäsenyysneuvottelut Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa.
Nykyisten reunaehtojen vallitessa lännen ja Venäjän syvästä yhteistyöstä ei voi tulla totta. Joko lännen on korruptoiduttava tai Venäjän demokratisoiduttava syvän yhteistyön mahdollistamiseksi. Yhteistyö edellyttäisi investointeja. Niiden turvaaminen Venäjällä tarvitaan oikeusvaltiota. Se veisi Putinilta välttämättömät vallankäytön välineet korruptioineen, vaalivilppeineen ja näytösoikeudenkäynteineen.
Pinnallinen sopu vain rohkaisee Venäjää toimimaan tulevaisuudessakin aggressiivisesti.
Macronin hanke voi kuitenkin lyhyellä tähtäimellä tuottaa myönteisiä tuloksia. Ehkä sota Ukrainassa saadaan loppumaan tai laantumaan. Mutta pidemmällä tähtäimellä pinnallinen sopu vain rohkaisee Venäjää toimimaan tulevaisuudessakin aggressiivisesti.
Sovunhieronta voi myös hajottaa länsimaiden rintaman, sillä tilanne nähdään hyvin eri tavoin eri EU-maissa. Maltillisena tunnettu Viron presidentti Kersti Kaljulaidvaroitti haastattelussa, että ei pidä sopia vain sen vuoksi, että vaihteeksi tapahtuisi jotain positiivista. Kaljulaid pelkäsi, että Venäjä antaa periksi hyvin vähän ja länsi oikeastaan hyvin paljon. Tästä saatiin jo käytännön esimerkki, kun Venäjä sai täysin vastikkeetta takaisin täydet oikeudet osallistua Euroopan neuvoston toimintaan. Putin näytti pitkään olevan ahdingossa, mutta viime aikoina Kremlissä on ollut syytä hymyyn, välillä ehkä jopa nauruun.
Nykyinen vastakkainasettelu länsimaiden ja Venäjän välillä ei ole häviämässä mihinkään. Kanavia on pidettävä auki ja keskusteluja käytävä. On etsittävä niitä pieniä asioita, joiden avulla pidetään yhteyttä ja luottamusta yllä edes jollain tasolla. Mutta Macronin tavoittelemaa oikeaa ja syvää rauhaa ei näytä olevan vielä tarjolla ja siksi sen tavoittelu todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
Onko reilua, että rahasta riippuen voi lähteä teemapäivänä lasketteluretkelle tai jäädä koulun liikuntasaliin?
Mutta entäpä se, että koko luokkaretki perutaan, kun yksi vanhempi panee hanttiin?
Oikeusasiamies sai vuonna 2018 useampia kanteluita vanhemmilta, joissa arvosteltiin koulujen maksullisia retki- ja teemapäiviä. Kanteluissa vedottiin perustuslakiin, jonka mukaan perusopetuksen kuuluu olla maksutonta kaikille.
Mutta ei päätös maksullisia luokkaretkiä kiellä. Siinä painotetaan, että osallistumisen täytyy olla mahdollista myös niille oppilaille, joilla ei ole mahdollisuutta kustannuksiin.
Ratkaisun mukaan rahaa voidaan kerätä esimerkiksi varainkeruulla. Tuotot tulee käyttää kaikkien hyväksi ja varojen keräämisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
Pölösen ratkaisun mukaan tällöin jokaisella oppilaalla pitää olla mahdollisuus päästä mukaan koulun retkelle riippumatta siitä, onko oppilas tai hänen huoltajansa osallistunut varojen keräämiseen kyseistä toimintaa varten.
Mutta onko vaikkapa luokkaretki huvipuistoon tai Helsinkiin opetusta? Tähän vedottiin yhden koulun vastatessa erään vanhemman tekemään kanteluun.
Maksullinen ja maksuton ongelma
Ongelmalliseksi apulaisoikeusasiamies nimesi maksuttomat ja maksulliset vaihtoehdot liikuntapäivänä.
Tällainen oli esimerkiksi kantelu tapauksesta, jossa 30 euroa maksamalla pääsi laskettelemaan tai ratsastamaan. Maksuton vaihtoehto oli liikunta koululla. Kahden euron kyytimaksulla tosin pääsi pilkille, luistelemaan tai hiihtämään.
Koulun rehtori vastasi selvityksessään kanteluun, että he ovat kohdelleet oppilaita tasa-arvoisesti, koska tarjolla oli myös maksuton vaihtoehto.
Rehtori tosin toivoi asiaan selkeämpää linjausta Opetushallitukselta: että koulut saisivat niin selkeät ohjeet, ettei olisi mitään tulkinnanvaraa siitä, riittääkö maksuttomat vaihtoehdot vai pitääkö kaiken olla maksutonta kaikille oppilaille. Rehtori näki, että jos mikään ei saa maksaa mitään, jää opetussuunnitelmasta ”pahimmissa tapauksessa tällaiset oppilaita kiinnostavat ja mieleen jäävät ja motivoivat" koulupäivät kokonaan pois.
Tapauksessa apulaisoikeusasiamies Pölönen totesi pitävänsä ongelmallisena sitä, että maksulliset vaihtoehdot mahdollistetaan pelkästään sillä, että tarjotaan maksuton vaihtoehto. Pölönen näki asian ongelmaksi kunnan ja "osin myös Opetushallituksen" kohdalla.
Kaiken kaikkiaan Pölönen sanoi päätöksessään, että maksuton-maksullinen -tapaiset teemapäivät voivat lisätä epätasa-arvoa oppilaiden välillä tai jopa korostaa sitä, koska se jakaa oppilaat niihin, joilla on varaa osallistua ja niihin, joilla ei ole.
Kantelut ja niiden ratkaisut löytyvät oikeusasiamiehen tiedotteen yhteydestä. Niissä on myös koulun sekä kunnan antamat vastaukset eli selvitykset kantelun ratkaisua varten.
Pölönen lähetti vastauksensa kunnan ja koulun ohella myös Opetushallitukselle ja kulttuuri- ja opetusministeriölle “tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten”.
Koko luokkaretki peruttiin
Yhdessä tapauksessa kantelijan mukaan opettajilta tuli Wilma-viestillä tieto, että ”suunnitelmissa oli” rinnakkaisluokkien yhteinen luokkaretki Helsinkiin. Tarkoitus oli kierrellä kaupungilla, käydä museossa ja aktiviteetissa sisätiloissa. Hinta ilman ruokailuja olisi noin 30–35 euroa. Matkat sisältyivät hintaan. Vanhempi kyseli maksusta ja sai vastauksen Wilmassa:
”Hei! Ymmärrän huolesi. Kysyin asiaa rehtorilta ja kollegoilta. Valitettavasti kaikki luokat joutuvat turvautumaan vanhempien apuun luokkaretkien ja leirikoulujen rahoittamiseksi. Kaupunki ei enää vuosiin ole antanut varoja retkien toteuttamiseen, joten varat on pitänyt pyytää vanhemmilta. Toki vanhemmat voivat järjestää varainkeruutalkoita, mutta opettaja ei voi osallistua varainkeruuseen. Meillä on siis vaihtoehtona vanhempien organisoima varainkeruu tai maksaa matka itse. Periaatteellisella tasolla peruskoulun tulisi tietenkin olla ilmainen, mutta käytännössä ilman vanhempien omaa rahoitusta emme pääse retkille.”
Perusopetuksen tulee olla kaikille maksutonta, sanoo laki. Mutta onko luokkaretki opetusta? Yle / Antti Kolppo
Kantelun tehneen vanhemman mukaan Wilma-viestien vaihto jatkui, mutta hänen viimeiseen viestiinsä ei vastattu ja retki oli sittemmin kantelijan mukaan peruttu ”rangaistuksenomaisesti” koko luokan osalta.
Rehtori vastasi koulun toimineen omassa opetussuunnitelmassaan Opetushallituksen ohjeistamalla tavalla suunnitellessaan retkiä ja tapahtumapäiviä.
Vastauksessaan luokkaretkikanteluun rehtori mainitsi, että luokkaretket huvipuistoihin tai muihin kohteisiin eivät sinällään sisällä opetusta.
Apulaisoikeusasiamies Pölösen vastaus oli, että kaupungin perusopetuksen tapa retken järjestämiseen jää osin tulkinnanvaraiseksi. Pölönen päättää, ettei ole aiheellista tutkia tapausta enempää.
Pölönen kuitenkin huomauttaa pitävänsä “hyvin ongelmallisena”, jos koulun aloitteesta järjestetään retkiä kouluaikana ja osana koulua, mutta joissa jo lähtökohtaisesti perheiden oletetaan itse maksavan kustannukset joko osin tai kokonaan. Tämä lienee kai eräänlainen vastaus rehtorin vastaukseen, jonka mukaan luokkaretket huvipuistoihin tai muualle eivät olisi verrattavissa opetukseen.
Terrorijärjestö Isisin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin ruumis on haudattu mereen, kertoo Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon.
Al-Baghdadi kuoli lauantaina Yhdysvaltain erikoisjoukkojen hyökkäyksen yhteydessä Pohjois-Syyriassa. Yhdysvaltain mukaan Baghdadi sai surmansa laukaistuaan pommivyön. Operaation yhteydessä otettiin kiinni kaksi miestä, jotka on viety tuntemattomaan paikkaan kuulusteluja varten.
Merihautaus tuntemattomaan paikkaan
Pentagonin mukaan al-Baghdadin ruumista kohdeltiin hautauksen yhteydessä asianmukaisesti islamilaisten uskonnollisten sääntöjen mukaisesti. Pentagon ei kertonut minne jäänteet laskettiin. Hautaamalla mereen halutaan varmistaa, että Baghdadin hautapaikasta ei muodostu pyhiinvaelluskohdetta Isisin kannattajille.
Myös terroriverkosto al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin ruumis haudattiin mereen vuonna 2011 - sen jälkeen kun hän oli saanut surmansa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen operaatiossa Pakistanissa. Bin Ladenin hautauksen yhteydessä kerrottiin myös, että mikään maa ei halunnut hänen hautaansa maaperälleen. Bin Laden oli syntynyt Saudi-Arabiassa. Abu Bakr al-Baghdadi puolestaan oli kotoisin Irakista.
LONTOO Britanniassa vietetään torstaina halloweenia. Päivän piti olla maan viimeinen päivä EU:n jäsenvaltiona, mutta toisin kävi.
Lokakuun viimeinen päivä ei merkitsekään EU-eroa vaan brexit-prosessin kolmannen jatkokauden avaamista.
EU-eroprosessin jatkoaika sai viimeisen sinettinsä myöhään eilen, kun Britannian pääministeri Boris Johnson lähetti EU:lle allekirjoitetun kirjeen, jossa hän hyväksyi jatkoaikasopimuksen.
Hyväksymiseen riittää yksinkertainen enemmistö
Jatkoajan hakeminen oli Boris Johnsonille suuri nöyryytys, mutta tänään hän voi saada balsamia haavoihinsa.
Pääministerin neljäs yritys ennenaikaisten vaalien käynnistämiseksi tänään voi onnistua, sillä aiheesta järjestettävässä parlamenttiäänestyksessä on merkittävä ero edellisiin.
Hallitus tuo parlamentin eteen lakiehdotuksen, jonka läpimenoon riittää yhden äänen enemmistö aiemmin vaaditun kahden kolmasosan parlamenttienemmistön sijaan.
Näin ollen vaaleja vastaan haraavien työväenpuoluelaisten tuki ei enää ole välttämätöntä.
Pienemmistä oppositiopuolueista niin Skotlannin kansallispuolue kuin liberaalidemokraatit saattavat asettua vaalien taakse.
Vaaleista ratkaisun avaimet – tavalla tai toiselle
Ennenaikaiset vaalit Britanniassa järjestettäisiin Boris Johnsonin suunnitelmien mukaan 12. päivä joulukuuta.
Vaalit voisivat tuoda Britannian brexit-umpisolmuun ratkaisun.
Jos Johnson saisi parlamenttiin selkeän konservatiivienemmistön voisi hän saada EU-erosopimuksensa alahuoneen läpi muutosvaatimuksia pelkäämättä.
Opposition voitto voisi puolestaan avata tien esimerkiksi uuteen kansanäänestykseen EU-erosta.
Brexit-väsymystä potevien ei kuitenkaan kannata juhlia sopan selviämistä liian aikaisin.
Jos vaalien lopputulos on jälleen tiukka ei parlamentista välttämättä löydy niiden jälkeenkään enemmistön tukea millekään brexit-ratkaisulle.
Johnsonin voitto ei ole kirkossa kuulutettu
Johnson ajaa vaaleja itseluottamusta uhkuen, sillä konservatiiveillä on vankka niskalenkki Jeremy Corbynin työväenpuolueesta mielipidemittauksissa.
Tästä huolimatta vaalit ovat riski myös Johnsonille.
Hänen edeltäjänsä Theresa May sai vuonna 2017 tuntea nahoissaan sen, että nyky-Britannian mielipidemittauksiin pitäisi suhtautua vahvoin varauksin.
May lähti ennenaikaisiin vaaleihin luottaen murskavoittoon - mutta menetti niissä konservatiivien enemmistön, mikä on suuri syy maan brexit-prosessin jumiutumiseen.
2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta. Maailman maista huumelakejaan on viimeksi höllentänyt muun muassa Kanada, ja keskustelua käydään myös Norjassa.
Aloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jonka myötä 18 vuotta täyttäneellä voisi olla 25 grammaa kannabista ilman, että siitä rangaistaisi. 25 grammaa perustuu yhden kannabiskasvin laskennalliseen tuottoarvoon, kertoo Radio Suomen päivän haastattelussa EHYT ry:n projektipäällikkö ja kannabisasiantuntija Kim Kannussaari.
– Se on todella iso määrä, jos sen päivässä polttaisi, Kannussaari toteaa ehdotetusta sallitusta määrästä.
Hänen mukaansa syyt kannabiksen käytön taustalla ovat hyvin moninaiset; joku haluaa päihtyä, joku käyttää itselääkinnällisesti, kuka mihinkin.
– Vertaan sitä usein koulutuksissa puhuessani alkoholiin: joku hakee hyvää oloa, arjen ylittämistä, sosiaalisuutta tai muuta, ja sama juttu on kannabiksessa. Näistä pitää keskustella, ja sitten vasta lähdetään puhumaan niistä haittavaikutuksista. Molemmat puolet pitää ottaa esiin etenkin ehkäisevässä päihdetyössä, Kannussaari kertoo.
Aloitteen puuhamies uskoo syrjäytymismekanismien vähenevän
Miten aikuisen kannabiksen käyttäjän elämä muuttuisi, jos kansalaisaloitteen ajamat uudistukset menisivät läpi? Kansalaisaloitteen taustalla ollut Turun seudun kannabisyhdistyksen Tapani Karvinen uskoo, että moni asia paranisi.
– Kun rangaistavuus poistuisi, poistuisi moni syrjäytymistä ja työttömyyttä aiheuttava tekijä. Siirtyisimme sellaiseen asenneilmapiiriin, jossa hyväksyttäisiin se että ihmiset viikonloppuisin käyttävät kannabista, hän kuvailee.
EHYT ry:n Kim Kannussaari muistuttaa, että kannabislakejaan höllentäneessä Yhdysvalloissa on tullut esiin negatiivisiakin vaikutuksia, kuten lasten myrkytystapauksia. Myöskään huumeiden laittomat markkinat eivät ole poistuneet siinä määrin, kuin ennen lakimuutosta toivottiin. Yhdysvalloissa kannabiksen käyttö on sallittu yhdeksässä osavaltiossa ja maan pääkaupungissa.
Kannussaaren mielestä on hyvä asia, että kannabiskansalaisaloite tulee eduskunnan käsittelyyn.
– Mielestäni on äärimmäisen hyvä, että asia tulee päättäjien keskusteltavaksi, sillä viime kädessä tämä on poliittinen päätös. Toivon että asia tulisi avoimeen käsittelyyn ja siihen perehdyttäisiin kunnolla. Keskustelu aiheesta on tarpeellista, samoin kuin sen selvittäminen, mitkä ovat ihmisiä syrjäyttävät mekanismit nykyisessä lainsäädännössä ja miten niihin voidaan puuttua. Tämä olisi yksi osa isoa kokonaiskuvaa tarkasteltaessa, Kannussaari pohtii.
Hän huomauttaa, että keskustelu on myös vapautunut huomattavasti siitä, mitä se on aikaisemmin ollut.
Vuosi 1943 oli ylipäällikkö Mannerheimille raskas. 75 vuotta täyttänyt Mannerheim kävi tuon vuoden aikana kaksi kertaa kuoleman porteilla. Hengenvaara ei johtunut vihollisen pommeista eikä desanteista, vaan kylmettymisestä.
Huhtikuun 1. päivänä Mannerheimin kunto heikkeni nopeasti ja oireet viittasivat keuhkokuumeeseen. Lääkkeet kuitenkin purivat ja akuutti hengenvaara oli ohitettu muutamassa päivässä.
Marraskuussa ylipäällikkö oli tarkastamassa Hangon ja Dragsvikin puolustusta, kun hän jälleen vilustui. Kuume nousi yli 39 asteeseen ja Mikkelin päämajassa oltiin todella huolestuneita. Henkilääkäri Kalaja ennusti Mannerheimin mahdollisuudet 80–20 – kuoleman puolesta.
Päämajassa yksi oli ylitse muiden
Tuokiokuvat on poimittu Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessorin Mikko Karjalaisen kirjasta Mannerheimin päämaja. Sodanajan johtoesikunta 1918–1944. Se on ehkä hieman yllättäen ensimmäinen kokonaisesitys sotien aikaisesta päämajasta.
Päämajan tapahtumia sinänsä on tutkittu paljon, mutta näkökulma on ollut milloin yksittäisen upseerin, milloin organisaation muodostumisen. Mannerheimista on todennäköisesti kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään suomalaisesta.
Mutta kokonaisesitys on puuttunut, vastaus siihen, mitä tarkoitettiin, kun sanottiin: Päämaja päätti.
Mikkelistä kotoisin oleva Mikko Karjalainen kiinnostui Päämajasta jo lapsena.Rami Moilanen / Yle
Kirjan nimestä jo käy ilmi, kuka on tapahtumien päähenkilö. Päämajassa työskenteli talvisodan alussa yli 300 ihmistä, joukossa niin siviilejä kuin sotilaitakin. Kenraaleita päämajassa oli yhdeksän. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden.
– Mannerheimin poissaollessa isot päätökset odottivat. Oli sitten kyse uuden reservi-ikäluokan ottamisesta palvelukseen tai laajoista joukkojen siirroista rintamalla, niihin tarvittiin Mannerheimin allekirjoitus, Mikko Karjalainen sanoo.
Samalla Karjalainen muistuttaa, etteivät viime sodat olleet yhden miehen show.
– Sodankäynnin johtamisen näkökulmasta Mannerheim oli korvattavissa. Oli ammattimiehiä, jotka osasivat käyttää tehokkaasti panssaridivisioonaa tai laatia operaatiosuunnitelmia. Sodan johtamisessa Mannerheim sen sijaan oli mies paikallaan.
Päämajan työjärjestys oli määritelty jo ennen talvisodan syttymistä. Päämaja oli jaettu osastoihin, niihin oli nimetty henkilöstö ja jokainen tiesi, mitä häneltä odotettiin.
Näin ruohonjuuritasolla. Mitä lähemmäs organisaatiossa tultiin Mannerheimia, sitä voimakkaammin hän itse määritteli työnjaon. Mannerheim myös valitsi lähipiiriinsä tuttuja upseereita. Näin hän oli toiminut jo sisällissodan aikana.
Mannerheimin asema ylipäällikkönä oli sodan aikana siis kiistaton. Tästä käy esimerkkinä tilanne talvisodan alusta, jolloin Päämajan operatiivinen osasto esitti eriävän mielipiteen ylipäällikön päätökseen. Mikko Karjalaisen mukaan vastaava tilanne ei olisi tullut kysymykseenkään sodan myöhemmässä vaiheessa.
Päämajakaupunki Mikkeliä pommitettiin rajusti talvisodassa. Mannerheimin yöpaikka hotelli Seurahuone tuhoutui pommituksissa.Mikkelin kaupungin museoiden kuvakokoelma.
Turvaton Päämaja
Mikkeli oli kaikkien viime vuosisadan sotien päämajakaupunki: sieltä johdettiin niin sisällissodan valkoista armeijaa kuin talvi-, jatko- ja Lapin sotaakin.
Yksi Mikkelin valteista oli kallioperä. Talvisodan alla Päämajan sijoittamista mietittiin myös Pieksämäelle, mutta kaupungista puuttui riittävän suuri kallio, johon louhia suojatilat päämajalle.
Mikko Karjalaisen mukaan Päämaja, toisin kuin armeija, oli hyvin valmistautunut tulevaan sotaan.
Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 kaikki oli muutamassa päivässä valmista. Paitsi suojatilat. Niiden louhiminen alkoi vasta silloin ja tilat valmistuivat talvisodan jo loputtua kesällä 1940.
Mannerheim ja muu sodan johto työskentelivät siis talvisodan ajan varsin turvattomissa olosuhteissa. Päämajan keskus, Mikkelin yläkansakoulu, oli jotain muuta kuin vaikkapa Hitlerin äärimmilleen suojatut bunkkeripäämajat.
Päämajassa tiedostettiin oma haavoittuvaisuus ja sitä yritettiin suojata erityisesti ilmatorjunnan avulla. Tästä huolimatta Mikkeliä pommitettiin useasti. Yläkansakoulu säilyi ehjänä, mutta esimerkiksi Mannerheimin yöpymispaikka, hotelli Seurahuone, tuhoutui.
Tiesikö Neuvostoliitto, että päämaja sijaitsi Mikkelissä ja yrittikö se tietoisesti lamauttaa sodanjohdon?
– Pommitukset voisivat viestiä, että tiesivät. Toisaalta Neuvostoliitto pommitti myös Kuopiota, Lahtea, Heinolaa ja monta muuta kaupunkia, Mikko Karjalainen sanoo.
Mannerheimiä pommituksilla ei saatu hengiltä, mutta se vaikutus niillä oli, että Päämaja hajasijoitettiin maaseudulle Mikkelin ympäristöön.
– Päämajan toiminta hankaloitui merkittävästi, sillä viestiyhteyksiä ei kyetty pitämään yllä yhtä tehokkaasti kuin Mikkelistä.
Sairasvuoteessa ollut Mannerheim puuttuu yhteiskuvasta talvisodan päättymispäivänä 13.3.1940.SA-kuva
Sodan lopputulos on monen asian summa, jossa sattumakin näyttelee roolia. Viime sotien osalta yksi tuollainen oli se, että ylipäällikkö Mannerheim sattui sairastamaan oikeaan aikaan.
Mannerheim oli sairas jokaisena sotatalvena, välillä useampaan otteeseen. Häntä vaivasivat ainakin kihti, reumatismi, tulehtunut hammasjuuri ja ihottuma. Useimmiten sänkypotilaaksi ajoi kuitenkin kuumeflunssa.
Mannerheimin terveydentilaa seurattiin paitsi Päämajassa, myös sen ulkopuolella. Muun muassa päämajan saksalainen yhteysupseeri Waldemar Erfurth hakeutui mielellään tekemisiin Mannerheimin henkilääkärin kanssa saadakseen ajantasaista tietoa potilaan voinnista. Erfurthin arvio päämajan toimintakyvystä Mannerheimin poissaollessa oli suoraviivainen: päätöksenteko oli pysähdyksissä.
Jos näin oli, olisi Mannerheimin sairastelu esimerkiksi kesällä 1944, puna-armeijan suurhyökkäyksen aikaan, ollut katastrofi.
– Mannerheimin terveydentilasta on kirjoitettu paljon. Tarkastelen sitä Päämajan näkökulmasta. Mannerhein sairastelussa on selvä syklisyys: hän sairasteli talvisin, kesällä vointi oli parempi. Kun tämän sitoo sotatapahtumiin, ylipäällikkö oli kunnossa silloin kun häntä eniten tarvittiin.
Yleisesikunnan päällikkö Erich Heinrichs oli komentoketjussa seuraava Mannerheimin jälkeen.SA-kuva
Ainoa kriittinen hetki oli talvisodan viimeinen viikko. Armeija kävi henkiinjäämiskamppailua samalla kun Mannerheim ja iso osa muusta Päämajan henkilökunnasta makasi kuumeen kourissa. Talvisodan viimeisen viikon tapahtumista Päämajassa on vähän dokumentoitua aineistoa. Karjalaisen mukaan tilanne oli kuitenkin hallinnassa.
– Kyseessä oli niin lyhyt ajanjakso, että Päämaja oli toimintakykyinen.
Entä jos ylipäällikkö olisi ollut pois pelistä? Kuka hänen saappaisiinsa olisi astunut?
Dokumentteja Mannerheimin korvaajasta ei juurikaan ole. Komentoketjun mukaan ylipäällikön paikan olisi ottanut yleisesikunnan päällikkö Erich Heinrichs.
– Hän olisi varmasti pystynyt johtamaan sodankäyntiä, mutta olisiko hän pystynyt johtamaan sotaa, Karjalainen kysyy.
Mannerheimin paikalle on soviteltu myös muun muassa sodan aikaista puolustusministeriä Rudolf Waldenia ja silloista tasavallan presidenttiä.
– Se tiedetään, että kesällä 1944, suurhyökkäyksen aikaan, presidentti Risto Ryti on käynyt keskusteluja, joissa hän on ilmoittanut siirtyvänsä päämajaan Mikkeliin ja ottavansa ylipäällikkyyden, jos Mannerheim menehtyy.
Vaikka luonto on laskeutunut talvilepoon ja puutarhaliikkeet sulkeneet ovensa, Kauppapuutarha Honkasella ei ole hiljaista: ruukutuskone puksuttaa kasvuturvetta ruukkuihin jo ensi kevään taimia varten.
Toimitusjohtaja Olli Nieminen nostelee täytetyt ruukut lavalle ja kuljettaa ne kasvihuoneisiin odottamaan kevättä.
Kevättä odottaa innolla myös Nieminen, sillä puutarhalla käytetään ensimmäistä kertaa kasvualustaa, jossa on turpeen seassa 20 prosenttia rahkasammalta.
– Tämä on ilmavampaa kuin tavallinen kasvuturve. Kun tätä puristaa kovasti ja sitten avaa nyrkin, se ikään kuin ponnahtaa takaisin muotoonsa. Kasvien kasvuun lähdön ja juurtumisen pitäisi olla tässä nopeampaa kuin perinteisellä turpeella.
Kasvukauden jälkeen puutarhoilla valmistellaan jo ensi kevättä.Petri Aaltonen / Yle
Hyvä kasvualusta on yrttien, vihannesten ja kukkien kukoistuksen kulmakivi, sanoo Nieminen.
– Hyvä kasvualusta pidättää ja johtaa vettä hyvin. Lisäksi se on ilmava ja pitää tarvittavan kalkin ja ravinteet kasvin käytössä.
Turpeessa ovat nämä kaikki ominaisuudet, siksi sitä käyttävät niin harrastajat kuin ammattilaisetkin ympäri maailman.
Turpeen energiakäyttö on Suomessa tarkoitus puolittaa seuraavan 10 vuoden aikana. Samoilta soilta, mistä energiaturve nostetaan, saadaan myös kasvuturve.
Honkasen kauppapuutarhalla kokeillaan ensimmäistä kertaa kasvualustana turpeen ja rahkasammleen sekoitusta.Petri Aaltonen / Yle
Suurin osa kotimaisista vihanneksista ja kesäkukista kasvatetaan turpeessa, joten ammattipuutarhurit ovat seuranneet turpeen alasajoa huolestuneina.
– Kyllähän se huolettaa, että saadaanko turvetta tulevaisuudessa, koska tällä hetkellä muita hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole, pohtii Nieminen.
Hellävarainen monsteri
Kasvualustojen valmistajat ovat etsineet turvetta korvaavaa materiaalia jo hyvän aikaa.
Kekkilä-BVB:n brändi- ja viestintäjohtaja Nina Kinnunen sanoo, että yrityksen emoyhtiö Vapo on tutkinut rahkasammalen hyödyntämismahdollisuuksia useamman vuoden ajan.
– Olemme kehittämässä myös sammalen keräämiseen konetta, jolla voidaan suorittaa keruu mahdollisimman hellävaraisesti mutta samalla tehokkaasti, kertoo Kinnunen sähköpostissaan.
Rahkasammalta korjataan sitä varten suunnitellulla erikoiskalustolla.Petri Aaltonen / Yle
Biolan Group on askeleen edellä, sillä yhtiö lähti vuonna 2016 omistajaksi Ecomoss-yritykseen, jossa on kehitetty maailman ensimmäinen rahkasammaleenkorjuukone.
Ecomossin toimitusjohtaja Heikki Rantanen kertoo, että sammaleen nostoyksikkö on rakennettu metsätraktorin alustalle ja sen voi vaihtaa metsäkuljetuskalustoksi yhdessä päivässä.
– Tämä tuo koneurakoitsijoille mahdollisuuden käyttää konetta 24/7 ja ympäri vuoden, hymyilee Rantanen.
Kone on epävirallisesti nimetty Ecomonsteriksi, vaikka se ei hirvittävää tuhoa kylväkään ympärilleen.
– Rahkasammalta nostetaan vain 20–30 senttimetriä suon pinnasta. Kun on sammal nostettu, jälki jätetään mahdollisimman siloiseksi, että sammal pääsee hyvin lähtemään uuteen kasvuun, Rantanen sanoo.
Heikki Rantanen kertoo, että parin vuoden kuluttua sammalen korjuusta suolta voi saada hyvän hillasadon. Petri Aaltonen / Yle
Kasvuston uusiutuminen varmistetaan myös sillä, että osa sammaleesta jätetään nostamatta.
Rantanen vertaa sammalen korjuuta puukauppaan.
– Maanomistajat voivat hyötyä siinä, että me ostamme heiltä sammalta. Emme vuokraa tai osta suota, vaan ostetaan vain se korjattava sammal.
Tällä hetkellä sammalta nostetaan kahden Ecomonsterin voimin.
Uusi sammalsato 25–30 vuoden kuluttua
Luonnonvarakeskuksessa on tutkittu rahkasammaleen noston vaikutuksia ympäristöön. Tutkija Niko Silvan arvioi, että Suomessa on rahkasammaleen tuotantoon soveltuvia alueita noin 300 000 hehtaaria.
– Ne ovat näitä soita, joihin on tehty aikoinaan epäonnistuneita metsäojituksia. Alueet ovat metsänkasvatukseen liian karuja ja sitä kautta myös kunnostusojituskelvottomia, kertoo Silvan.
Rahkasammaleen korjuu voisi siis tuoda tuottoa maanomistajalle alueella, jossa puun kasvatus ei onnistu.
Rahkasammal uusiutuu nopeasti. Tältä suolta on nostettu sammalta neljä vuotta sitten.Petri Aaltonen / Yle
Erotuksena puun tuotantoon, sammaleen kiertoaika on 2–3 kertaa puuta nopeampi. Rahkasammal kasvaa noin senttimetrin vuodessa, eli uusi sato suolta voidaan korjata 25–30 vuoden kuluttua.
Sammalen nosto ei vaadi ympäristölupaa, ojituksia tai muita kuivatustoimia.
– En näe sammaleen nostossa mitään arveluttavaa, jos siinä vain noudatetaan hyviä toimintatapoja, toteaa Silvan.
Suokasvillisuus valtaa korjatun alueen muutamassa vuodessa. Petri Aaltonen / Yle
Silvanin mukaan hyviin toimintatapoihin kuuluu se, että luonnonvaraiset suot jätetään rauhaan, sammalta ei nosteta liian syvältä, vesistöihin jätetään kunnon suojavyöhykkeet ja suon annetaan uusiutua rauhassa ennen seuraavaa sadonkorjuuta.
– Suot eivät ole veljeksiä keskenään, eli joku alue voi palautua entiselleen jo 10–15 vuodessa, mutta keskimääräisenä uusiutumisaikana on hyvä pitää noin 30 vuotta, sanoo Silvan.
Kasvatusalustojen kysyntä maailmassa kasvaa huimasti
Biolan Groupin ja Novarbo Oy:n toimitusjohtaja Teppo Rantanen kertoo, että yhtiö on investoinut rahkasammaleen tuotantoketjuun miljoonia euroja. Euraan rakennettu tuotantolaitos valmistaa parhaillaan rahkasammaleesta ensimmäistä kaupallista tilausta.
– Näkymät ovat huikean suuret, koska pelkästään Hollannissa kasvihuoneita on noin 8 000 hehtaaria. Puhumme siis kansainvälisestä liiketoiminnasta rahkasammal-kasvualustan kohdalla.
Suon pinnasta nostettu sammal murskataan ja puristetaan kuivaksi paikanpäällä.Petri Aaltonen / Yle
Hollantilaisen Wageningen yliopiston tutkija Chris Blokon arvioinut (IPS Convention seminaarialustus), että kasvihuoneviljely ja sitä myöten kasvualustojen kysyntä tulee nelinkertaistumaan seuraavan 30 vuoden aikana.
Syitä tähän ovat väestönkasvu, kaupungistuminen ja viljelymaan köyhtyminen (HS, maksumuurin takana).
Globaaliin ruuantuotantoon suomalainen sammal ei yksistään tule riittämään, mutta se on yksi ekologinen ratkaisu lisää, jotta voidaan tuottaa riittävästi ruokaa kasvavalle väestölle.
Yritysten investoinneista päätellen rahkasammaleesta voidaan myös odottaa miljoonabisnestä Suomelle.
Esimerkiksi Hollannissa kasvihuoneissa käytetään kasvualustana suuria määriä kivivillaa (Farmit), joka on käytön jälkeen lähestulkoon ongelmajätettä.
Kivivillassa epäorgaaninen kiviaines ja kasvien juuret sekoittuvat toisiinsa ja niiden erottelu sekä jälkihyödyntäminen on vaikeaa.
Viljelijät maksavat käytetyn kasvualustan pois kuljettamisesta ja jälkikäsittelystä siihen erikoistuneille yrityksille.
– Rahkasammaleesta tehdyn kasvualustalevyn voi kompostoida, jolloin se jatkaa elämäänsä maanparannusaineena. Tai sitten se voidaan periaatteessa vaikka polttaa energiaksi, toteaa Rantanen.
Rahkasammal voi korvata turpeen pitkällä aikavälillä vihannesten kasvatuksessa.Petri Aaltonen / Yle
Jos kotimaan kasvuturve korvattaisiin kokonaan rahkasammaleella, pitäisi sammalta nostaa pari miljoonaa kuutiota vuodessa. 30 vuoden kiertoajalla tuotantoalaa tarvittaisiin yhteensä noin 60 000 hehtaaria, ynnäilee Luonnonvarakeskuksen Silvan.
– Teknisessä, taloudellisessa ja ekologisessa mielessä on mahdollista korvata turve kokonaan jollain aikavälillä, mutta ei nykyisellä konekapasiteetilla.
Ammattikorkeakoulujen uudet valintakokeet alkavat tänään. Pääsykoe on ensimmäistä kertaa digitaalinen, ja samalla valtakunnallisella kokeella voi hakea eri koulutusohjelmiin. Listasimme viisi olennaista asiaa uudesta kokeesta.
1. Samalla kokeella voi hakea useampaan paikkaan ja kokeeseen voi osallistua missä tahansa ammattikorkeakoulussa
Hakija voi nyt yhdellä kokeella hakea opiskelemaan useammalle eri alalle. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi ja insinööriksi voi nyt hakea samalla valintakokeella. Hakija suorittaa kokeessa ne osiot, jotka kuuluvat hänen hakukohteidensa vaatimuksiin.
Kaikille yhteisiä osioita valintakokeessa ovat päätöksentekotaidot sekä kieli- ja viestintätaidot. Lisäksi kokeessa mitataan alasta riippuen matemaattisia taitoja ja kykyä tunnistaa eettisiä tilanteita.
– Aiemmin käytössä oli kymmeniä, jopa satoja eri valintakokeita, ja hakeminen oli työlästä, sillä jokaiseen koulutusohjelmaan piti hakea erikseen, sanoo valintakokeen uudistamishankkeen projektipäällikkö Marko Borodavkin Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Uuden valintakokeen voi suorittaa millä tahansa koepaikkakunnalla eli esimerkiksi Joensuusta ei tarvitse matkustaa Helsinkiin valintakoetta varten, vaikka hakisi opiskelemaan pääkaupunkiseudulle.
2. Kokeisiin ei voi valmistautua ennakolta
Ammattikorkeakoulujen yhteisessä valintakokeessa ei ole pääsykoemateriaalia tai -kirjoja, jotka pitäisi lukea ennen koetta. Valintakokeesta on kerrottu etukäteen vain se, mitkä eri osiot koe sisältää.
– Korkeakoulut ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat sopineet, että pääsykokeita kehitetään tähän suuntaan. Tarkoitus on arvioida hakijan valmiuksia korkeakoulussa opiskeluun, ei eri alojen sisältöjen hallintaa, Borodavkin huomauttaa.
Pääsykoetehtävistä ei kerrota etukäteen juuri mitään. Vielä ei ole siis tiedossa, ovatko pääsykoekysymykset esimerkiksi monivalintatehtäviä vai avoimia kysymyksiä.
Syksyn yhteishaussa ammattikorkeakoulun uuteen valintakokeeseen on ilmoittautunut noin 25 000 hakijaa. Jaossa on noin 6 400 opiskelupaikkaa.
3. Valintakokeeseen täytyy ottaa mukaan oma kannettava tietokone
Uusi valintakoe tehdään koetilaisuudessa omalla tietokoneella. Hakijalla täytyy olla mukana oma kannettava tietokone, jolla voi liittyä langattomaan verkkoon ja jossa on käytössä joku yleisistä selainohjelmistoista. Koetta ei voi tehdä puhelimella tai tabletilla.
Puhelin on pidettävä suljettuna valintakoetilassa, eikä sinne saa tuoda verkkoyhteyksiä hyödyntäviä muita laitteita, kuten aktiivisuusrannekeita tai älykelloja. Myös langattomat hiiret ja näppäimistöt on kielletty.
Valintakokeet pidetään ammattikorkeakouluissa eri puolilla Suomea 29.10.–1.11., ja hakijan on tehtävä valintakoe siinä paikassa, johon hän on yhteishaussa ilmoittautunut. Aamupäivän kokeet alkavat kello 9 ja kokeesta saa poistua aikaisintaan kello 11.
4. Psykologisia testejä tai soveltuvuuskoetta ei ole
Uudessa valintakokeessa hakijoiden soveltuvuutta esimerkiksi sosiaali- ja terveysaloille ei testata haastatteluilla tai psykologisin testein.
Suunta on eri kuin toisen asteen opinnoissa. Aiemmin tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö päätti palauttaa soveltuvuuskokeet sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen.
Jatkossa siis lähihoitajakoulutukseen haetaan soveltuvuuskokeella, mutta sairaanhoitajaksi haluaville erillistä soveltuvuuskoetta ei ole.
– Ammattikorkeakoulujen valintakokeella on tarkoitus mitata opiskelijan soveltuvuutta korkeakouluopiskeluun yleensä, Borodavkin sanoo.
Lain mukaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden on oltava terveydeltään ja toimintakyvyltään kykeneviä opiskeluun liittyviin käytännön tehtäviin ja harjoitteluun.
5. Matematiikan merkitys valintakokeessa korostuu
Matematiikan taidot ovat uudessa valintakokeessa merkittävässä asemassa. Koe sisältää matematiikan osion kaikille hakijoille lukuun ottamatta humanistista- ja kasvatusalaa.
Matematiikan taitoja testataan siis paitsi insinööriksi haluavilta, myös esimerkiksi matkailu-, ravitsemus- ja kauneudenhoitoaloille hakevilta.
– Tutkimukset osoittavat, että matemaattiset taidot ennakoivat hyvin opintomenestystä. Matematiikkaa painotetaan myös todistusvalinnassa, joka otetaan käyttöön ensi keväänä, Marko Borodavkin kertoo.
Ensi keväästä alkaen osa ammattikorkeakoulujen opiskelijoista valitaan suoraan todistusten perusteella ja osa valintakokeen perusteella.
Mitä mieltä olet pääsykoeuudistuksesta? Osallistu keskusteluun klo 18:aan saakka.
Tirkistelyä ja kateutta vai avoimen yhteiskunnan perusta? Suomessa tulo- ja verotiedot ovat poikkeuksellisen avoimia ja joidenkin mielestä liiankin avoimia. Asia on jälleen ajankohtainen, kun tuoreet verotiedot julkaistaan ensi viikon maanantaina.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa on mahdollista kieltää omien tulo- ja verotietojen julkaiseminen listalla, jonka verottaja toimittaa tiedotusvälineille. Listalle on koottu 100 000 euroa tai enemmän ansainneiden nimi, tulot ja maksetut verot.
Verottajan uuden tulkinnan mukaan sen on annettava suomalaisille mahdollisuus saada omat tietonsa pois tältä listalta. Syynä on EU:n tietosuoja-asetus ja vuoden alussa laajennettu tietosuojalain soveltamisala. Verottaja päättää kuitenkin itse, hyväksyykö se pyynnön julkaisemiskiellosta. Pyyntö hyväksytään, jos sen taustalla on "henkilökohtainen erityinen tilanne".
Verohallinnon ylitarkastaja Noora Kontron mukaan erityinen tilanne voi tarkoittaa esimerkiksi jotakin taloudellista, terveydellistä tai turvallisuuteen liittyvää syytä.
Ylitarkastaja Noora Kontro muistuttaa, että vero- ja tulotiedot ovat edelleen saatavissa verotoimistoista, vaikka medialle toimitettavalta listalta tiedot poistettaisiinkin. Verohallinto
70 kieltohakemusta hyväksytty
Uutta mahdollisuutta on halunnut käyttää noin sata suomalaista. Kontro kertoo, että 70 hakemusta on käsitelty ja ne kaikki on hyväksytty, joskin muutamaan hakemukseen pyydettiin tarkempia perusteluja. Hän ei halua tarkentaa millaisia hyväksytyt syyt tähän mennessä ovat olleet.
Joskus sanotaan, että hyvätuloisten listalle päätyminen on omiaan houkuttelemaan rikollisuutta.
– Tämänkin tyyppisiä perusteluja on ollut, Kontro myöntää.
Huipputuloisten listalle päätyminen voi tuottaa myös henkisiä paineita esimerkiksi pienellä paikkakunnalla.
Ylekin on pyytänyt verottajalta listan yli 100 000 euroa ansio- ja pääomatuloa saaneista. Yle julkaisee kuitenkin vain tuhannen suurituloisimman tiedot, jolloin listalla ei näy aivan tavallisia palkansaajia.
Loppuuko avoimuus?
Kontro arvelee, että tulevina vuosina yhä useampi pyytää tietojensa poistamista listalta. Loppuuko siis suomalainen verotuksen avoimuus lähivuosina?
Kontro muistuttaa, että mahdollisuus kieltää verotietojensa julkaiseminen koskee vain tiedotusvälineille toimitettavaa listaa. Tulo- ja verotiedot ovat edelleen saatavissa verotoimistosta, vaikka henkilön tiedot olisi poistettu median saamalta listalta.
– Meidän näkemys on se, että tämä tiedotusvälineille tarjottava lista on ylimääräinen palvelu. Julkisuus ja avoimuus toteutuu jo sillä, että tiedot saa verotoimistosta pyytämällä.
– Kieltopyyntöjen käsittely on melko työlästä ja jos hakemusmäärät kasvavat niiden käsittelytapaa täytyy pohtia, Kontro sanoo.
Verottaja ei ole siis ratkaissut vielä sitä, miten toimitaan, jos useat sadat tai tuhannet ihmiset pyytävät tulo- ja verotietojen poistamista listalta.
Kontron mukaan jo aikaisemminkin muutamat ihmiset ovat pyytäneet tietojensa salaamista, vaikka se ei ollutkaan mahdollista.
Tietojen julkistamista rajoittavat pyynnöt on pitänyt toimittaa verottajalle viikkoa ennen tietojen julkaisemista marraskuun 4. päivänä.
Suurin osa Suomen kouluista ja päiväkodeista sopii itse suoraan valokuvausyrittäjän kanssa lasten kuvauksista.
Näin toimittiin aiemmin myös pääkaupungissa, mutta Helsingin kaupunki päätti kilpailuttaa viime vuonna koulujen ja päiväkotien kuvaukset.
Kilpailutuksen lopputuloksena kävi niin, että kilpailutettujen kuvien hinnat vaihtelevat erittäin paljon koulujen ja päiväkotien välillä.
Sama kuvapaketti maksaa enimmillään jopa 10 kertaa enemmän päiväkotilapsen perheelle kuin koululaisen perheelle.
Katso tämän jutun lopusta, missä helsinkiläisissä päiväkodeissa ja kouluissa hinnat ovat kalleimmat ja missä halvimmat.
Useissa tapauksissa hinnat ovat alhaisimmat alueilla, joissa on paras ostovoima.
Esimerkiksi Itä-Helsingissä sijaitsevassa Kontulassa täysin sama tuote maksaa kuusi kertaa enemmän kuin kantakaupungin arvoalueella Kaivopuistossa.
Kuvien hinnat vaihtelevat sen mukaan, millä koulu- tai päiväkotialueella perhe sattuu asumaan.
Yle selvitti, mikä kilpailutuksessa meni mönkään.
Kilpailutuksen kohteena yli 300 koulua ja päiväkotia
Koulujen ja päiväkotien valokuvauskilpailutus oli valtavan laaja.
Ylen hankkimista asiakirjoista selviää, että kilpailutuksen kohteena oli noin 70 koulua ja yli 250 varhaiskasvatusyksikköä. Varhaiskasvatusyksiköt ovat kaupungin päiväkoteja ja leikkipuistojen kerhoja.
Asiakirjoista käy myös ilmi kilpailutukseen osallistuneet yritykset ja hinnat, joilla yritykset osallistuivat kilpailutukseen.
– Se oli kilpailutuksena massiivinen. Siinä haettiin kovasti jotain uutta koulukuvaukseen ja toki myös halvempia hintoja, kertoo Kuvaverkon toimitusjohtaja Petri Karjalainen.
Karjalaisen johtajama Suomen suurin valokuvausyritys Kuvaverkko oli yksi kilpailutukseen osallistuneista yrityksistä.
Katsoimme, miltä alueelta ihmiset olivat ostaneet eniten kuvia. Me halusimme tietenkin tällaiset alueet. toimitusjohtaja Petri Karjalainen
Kilpailutukseen osallistui yhteensä 24 valokuvasalan yritystä, jotka halusivat saada kuvaussopimuksia pääkaupungin kouluihin ja päiväkoteihin.
Yritysten piti antaa kilpailutuksessa tarjoushinta kuvapaketille, joka sisälsi luokkakuvan, muotokuvan ja muotokuvasarjan kuvapaketin.
Yli 300 koulua ja päiväkotia oli jaettu kilpailutuksessa 39 alueeseen.
Yrityksillä oli mahdollisuus saada itselleen kaksi koulualuetta ja kolme päiväkotialuetta.
Kilpailutukseen osallistuneet yritykset valmistautuivat kisaan tutkailemalla aiempien vuosien tilastoja.
– Katsoimme, miltä alueelta ihmiset olivat ostaneet eniten kuvia. Me halusimme tietenkin tällaiset alueet, Karjalainen kertoo.
Kuvaverkon toimitusjohtaja Petri Karjalainen sanoo, että ostovoimaisilla alueilla perheet ostavat jopa 200 eurolla lastensa kuvia. Kaj Rehnman / Yle
Yritykset taistelivat varakkaista alueista tappiollisilla hinnoilla
Kuvaverkko ei ollut ainoa yritys, joka halusi parhaat alueet itselleen.
Parhaat alueet tarkoittivat käytännössä koulu- ja päiväkotialueita, joiden läheisyydessä asuu paljon hyvätuloisia perheitä.
– Tällaisilla alueilla ihmisillä on varaa ostaa enemmän kuvia. Siellä ostetaan kymmenillä euroilla, sadalla tai jopa kahdella sadalla eurolla kuvia. Ja ehkä vähemmän varakkailla alueilla tyydytään pelkkään ryhmäkuvaan, Karjalainen sanoo.
Kilpailutuksessa yrityksiltä pyydettiin tarjoushinta kuvapaketille.
Kuvapaketti sisältää luokkakuvan, muotokuvan sekä muotokuvasarjan.
Kuvaverkossa ja muissakin yrityksissä tiedettiin, miten ostovoimaiset alueet voisi voittaa itselleen.
– Sinne laitettiin mahdollisimman edulliset hinnat. Monet hinnat olivat jopa tappiollisia, sanoo toimitusjohtaja Karjalainen.
– Yleensä kaikilla yrityksillä nämä hinnat ovat tällaisissa kilpailutuksissa alle omakustannushinnan.
Millä yritys tekee tulosta?
– Sitten myydään muita tuotteita. Mukeja, tyynyjä, isompia kuvia ja kangaskuvia. Sieltä se kate tulee. Näitä menee kaupaksi erityisesti niillä alueilla, jossa on hyvä ostovoima.
Kuvituskuva. Kuvaverkon toimitusjohtajan mukaan melkein jokainen perhe ostaa luokkakuvan.Kaj Rehnman / Yle
"Halvimmat hinnat ovat usein ostokyvyltään parhaalla alueella"
Laaja kilpailutus päättyi lopulta niin, että 10 valokuvausalan yritystä jakavat kuvausmarkkinat helsinkiläisissä kouluissa ja päiväkodeissa.
Yli puolet eli 14 kilpailutukseen osallistuneista yrityksistä hylättiin, koska niiden tarjoukset eivät olleet tarjouspyynnön mukaisia.
Kilpailutuksen lopputulema oli monelle yllätys ja jopa järkytys.
Hintaerot ovat tällä hetkellä valtavat helsinkiläisissä kouluissa ja päiväkodeissa.
Luokkakuvan, muotokuvan ja muotokuvasarjan kuvapaketti maksaa halvimmillaan helsinkiläiskoulussa 1,60 euroa.
Täysin sama kuvapaketti maksaa kalleimmillaan helsinkiläispäiväkodissa lähes 17 euroa.
Hinnat ovat hyvin matalat niillä koulu- ja päiväkotialueilla, joihin yritykset tarjosivat kilpailutuksessa tappiollisia hintoja.
Tappiollisia hintoja tarjottiin usein alueille, joissa asuu hyvätuloisia. Alhaisia hintoja tarjottiin myös sellaisille alueille, joissa on suuria kouluja.
Helsingin koulukuvakilpailutuksessa kävi samalla tavalla, kuten usein kilpailutuksissa käy.
Halvimmat hinnat voittivat lähes jokaisessa tapauksessa.
Ja näitä hintoja oli tarjottu hyvin usein alueille, joissa on paras ostovoima.
– Tämän aluejaon ja priorisoinnin takia kävi niin, että halvimmat hinnat ovat usein ostokyvyltään parhaalla alueella, Karjalainen sanoo.
Kuvituskuva. Päiväkotilapsen kuvapaketti maksaa enimmillään lähes 17 euroa.Linus Lång / Yle
Kontulassa 6 kertaa kalliimpaa kuin Kaivopuistossa
Eniten lasten kuvapaketista maksavat Helsingissä päiväkotilasten vanhemmat.
Päiväkotien kuvien hinnoissa näkyvät selkeimmin myös hintaerot varakkaiden ja vähemmän varakkaiden alueiden välillä.
Esimerkiksi Kontulan päiväkodissa olevan lapsen perhe maksaa kuvapaketista yli 6 kertaa enemmän kuin Kaivopuiston päiväkodissa olevan lapsen perhe.
Kontulan lisäksi esimerkiksi Jakomäessä, Puistolassa ja Suutarilassa luokkakuvan, muotokuvan ja muotokuvasarjan kuvapaketti maksaa 16,70 euroa.
Täysin sama kuvapaketti maksaa 2,60 euroa päiväkotilapsille esimerkiksi Kaivopuistossa, Eirassa, Lauttasaaressa ja Töölössa.
Kuvien hinnat vaihtelevat suuresti eri puolilla kaupunkia. Hinnat eivät aina ole halvimmat parhailla ostovoima-alueilla, eivätkä aina kalleimmat siellä, missä on vähiten ostovoimaa.
"En usko, että Helsinki halusi tällaista"
Voidaanko sanoa, että kilpailutuksen takia tietyillä alueilla köyhät maksavat kuvista enemmän kuin rikkaat?
– Näin on, sanoo Kuvaverkon toimitusjohtaja Petri Karjalainen.
Kuvaverkko onnistui kilpailutuksessa hyvin, ja se sai haluamiaan sopimuksia useille hyville alueille.
Vaikka Kuvaverkon oma tilanne on hyvä, toimitusjohtaja Karjalainen katsoo, ettei kilpailutus sujunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Karjalainen myöntää, että kilpailutuksen lopputulos ei ole reilu kaikkien perheiden kannalta.
– Ei se ole reilu. En myöskään usko, että Helsinki halusi, että tulee tällaisia hintoeroja alueiden välille. Se ei ollut varmaan tavoite. Nyt vain sattui käymään niin tämän kilpailutusmallin ja hylättyjen tarjousten takia, Karjalainen sanoo.
Karjalaisen mukaan kilpailutuksessa epäonnistuttiin myös siinä, että moni helsinkiläinen valokuvausalan yrittäjä on joutunut lopettamaan toimintansa.
– Tämä oli kansallinen kilpailutus ja halvimmalla hinnalla voitti. Nyt Helsinkiin tulee kuvaajia Oulusta, Tampereelta, Turusta ja Porista. Aikaisemmin täällä kuvasivat helsinkiläiset yrittäjät. Nyt moni on joutunut laittamaan pillit pussiin, koska ei ole enää kuvattavaa.
Helsingin kaupungin toimialajohtaja: "Jos näin on, asia täytyy selvittää"
Yle tavoitti Helsingin kaupungin koulujen ja päiväkotien toiminnasta vastaavan toimialajohtajan Liisa Pohjolaisen.
Mitä mieltä olette kilpailutuksen lopputuloksesta?
– Päädyimme siihen, että kilpailutus on tehtävä. Kilpailutus oli vähän monimutkainen, mutta mielestäni saimme ihan hyvän lopputuloksen. Saimme useita toimijoita ja hinnat laskivat, sanoo Pohjolainen.
Mitä mieltä olette siitä, että hinnat vaihtelevat eri alueilla?
– En ihan osaa sanoa, miten paljon ne vaihtelevat. Pääasia oli kuitenkin se, että hinnat joiltakin osin laskivat huomattavastikin.
Pohjolainen sanoo, ettei hän tiennyt, että kilpailutus on aiheuttanut jopa 6-kertaiset hintaerot eri päiväkotialueiden välille.
– Jos näin on, (asia) täytyy selvittää. Tosiaan minä en ole kuullut, että siellä olisi näin isoja hintaeroja. Mutta minä en ole tietenkään siellä ihan käytännön työssä ollut, hän toteaa.
Katso, missä kouluissa ja päiväkodeissa on kalleimmat ja halvimmat hinnat
Kilpailutuksen lopputuloksena koulujen ja päiväkotien kuvien hinnoissa on nyt siis hurjat erot eri puolilla Helsinkiä.
Katso tästä, missä kouluissa ja päiväkodeissa hinnat ovat kalleimmat ja missä halvimmat.
Muiden kuin tässä listassa olevien helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien kuvapakettien hinnat ovat näiden hintojen välillä.
NÄISSÄ KOULUISSA KUVAPAKETIN HINTA OLI EDULLISIN – 1,60 EUROA.
Hietakummun ala-asteen koulu
Hiidenkiven peruskoulu
Jakomäen peruskoulu
Karviaistien koulu
Latokartanon peruskoulu
Maatullin ala-asteen koulu
Malmin peruskoulu
Pihlajamäen ala-asteen koulu
Pihlajiston ala-asteen koulu
Puistolan peruskoulu
Puistolanraitin ala-asteen koulu
Pukinmäenkaaren peruskoulu
Siltamäen ala-asteen koulu
Suutarinkylän peruskoulu
Tapanilan ala-asteen koulu
NÄISSÄ KOULUISSA KUVAPAKETIN HINTA OLI KALLEIN – 7 EUROA.
Hertsikan ala-asteen koulu
Herttoniemenrannan ala-asteen koulu
Kulosaaren ala-asteen koulu
Laajasalon peruskoulu
Outamon koulu
Poikkilaakson ala-asteen koulu
Porolahden peruskoulu
Roihuvuoren ala-asteen koulu
Santahaminan ala-asteen koulu
Sophie Mannerheimin koulu
Tahvonlahden ala-asteen koulu
NÄISSÄ PÄIVÄKODEISSA KUVAPAKETIN HINTA OLI EDULLISIN – 2,60 EUROA.
Otsikkoa päivitetty 29.10. klo 12.19. Otsikossa luki alun perin, että varakkaat maksavat vähiten. Otsikkoon lisättiin, että varakkaat maksavat monin paikoin vähiten.
Asuntoa imuroidessa huomasin epämiellyttävän näyn: pariisilaisasuntoni seinän maalipinta oli selvästi alkanut kupruilemaan. Paikalle saapunut putkimies hymähti huolestuneesti, vahvisti epäilyni vesivahingosta ja ryhtyi repimään seinää suurieleisesti auki.
Mistään ihan pikkuvuodosta ei ollut kyse, vaan vettä oli ehtinyt vuotaa asunnon rakenteisiin viikkojen ajan. Syylliseksi paljastui se perinteinen eli vanhuuttaan hapertunut keittiön putki. Vuoto korjattiin, mutta mihinkään monimutkaiseen kuivatusoperaatioon ei ryhdytty.
Olen asunut Ranskassa useissa eri asunnoissa, ja niissä jokaisessa on tapahtunut jossain vaiheessa vesivahinko. Rakennukset ja niiden putket ovat vanhoja, ja niitä korjaillaan sitä mukaa, kun ongelmia ilmenee.
Yhteistä tapauksille on ollut, että niitä ei ole selvitelty kovinkaan perusteellisesti. Veden annetaan imeytyä talon rakenteisiin ja toivotaan, ettei alakerran naapuri tule soittamaan ovikelloa. Hometta voi sitten rapsutella irti seinästä.
Olen joskus huvikseni pohtinut, kuinka monta tuhatta litraa iäkkäiden pariisilaistalojen sisuksiin on vuosien varrella imeytynyt vettä. Kaksituhatta litraa? Kymmenentuhatta litraa? Enemmän? Olen myös ihmetellyt, miten ranskalaiset rakennukset eivät lopulta lahoa pystyyn tai homehdu kauttaaltaan.
Harva talo onneksi romahtaa tai lahoaa, sillä vanhat kivitalot ovat pääosin erittäin järeää tekoa. Kosteuden ja homeen hajua niissä usein kyllä leijailee.
Meidänkin rappukäytävässämme tuoksahtaa voimakkaasti, ja kantakahvilassani osaan valita sen pöydän, joka ei ole kaikkein homehtuneimman seinän vieressä. Pistävästä hajusta tulee joskus päänsärky. Sen enempää en ole asiaa Pariisissa kuitenkaan ajatellut, koska homeesta tai homeen aiheuttamista sairauksista ei juuri puhuta.
Homeeseen ei suhtauduta lainkaan samanlaisella vakavuudella kuin Suomessa. Homeläikkä on Ranskassa lähinnä esteettinen haitta, joka peitetään maalilla tai siirtämällä sohvan paikkaa.
Tiedän Ranskassa joitain homeongelmien kanssa painiskelevia ihmisiä, mutta he ovat kaikki suomalaisia. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö ranskalaisillakin olisi homeeseen liittyviä oireita.
Oirehdinta tuntuu kuitenkin olevan selvästi Suomea harvinaisempaa: siitä ei puhuta eikä aiheesta kirjoiteta lehdissä.
Homekeskustelun laimeutta selittää osaltaan erilainen rakentaminen. Ranskalaiset talot eivät ole liian tiiviiksi eristettyjä, ja vanhat materiaalit ovat hengittävämpiä kuin muovilevyt ja kipsilevyseinät. Lisäksi huoneita tuuletetaan tyypillisesti ympäri vuoden, mikä sekin edistää ilmanvaihtoa. Sisätiloissa myös vietetään Suomea vähemmän aikaa.
Ranskalaisilla tuttavillani on ylipäätään varsin vähän allergioita. Kenties home ei siis aiheuta Ranskassa niin herkästi oirehdintaa – ja homeitakin on tunnetusti monenlaisia.
Toisekseen home ei huoleta täkäläisiä, sillä Ranskassa riittää suurempiakin ongelmia. Asunnonostajia pelottavat esimerkiksi termiitit, lyijy, asbesti ja lämmityskustannukset.
Mahdolliset kosteusongelmat ja putkien kunto ovat toissijaisia huolenaiheita. ”Hometalon” käsitettä ei tunneta, ja kosteustutkimuksia teettävät vain kaikkein valveutuneimmat ostajat.
On kuitenkin mielenkiintoista seurata, muuttuuko asia tulevaisuudessa, kun ranskalaisiakin taloja ryhdytään eristämään energiatehokkuuden parantamiseksi.
Suomalainen Vilho Konttinen on lähes koko elämänsä hoitanut tuntemattoman neuvostolentäjän hautaa Ristijärvellä. Lentäjä putosi Suomen taivaalta Talvisodan lopulla, ja tuolloin 15-vuotias Konttinen hautasi tämän.
Suomessa etsintöjä tehnyt pietarilainen toimittaja Andrei Kaškarov selvitti vuosi sitten lentäjän henkilöllisyyden. Kyseessä on vuonna 1918 syntynyt Valentin Ivanovitš Golubev. Nyt on saatu uutta tietoa lentäjän taustasta.
– Onnistuin selvittämään, että hän oli syntynyt 6. helmikuuta Markovon kylässä. Nykyään paikalla on Leningradin alueen Tusinan piirin Krasnyj Bor niminen kylä. Isä työskenteli rautateillä, äiti oli talonpoikaisnainen. Veljiä ja siskoja ei ollut. Vuodesta 1928 perhe asui Leningradissa, koska perheenpää löysi töitä Admiralteiskijn tehtaalta, Kaškarov kertoo.
Ainoan pojan elämä kulki ajalle tavanomaista polkua. Vuonna 1936 Golubev liittyi nuorisojärjestö Komsomoliin. Sitten hän kiinnostui ilmailusta. Vuonna 1937 hänet kutsuttiin Puna-armeijaan ja lähetettiin lentokouluun.
Vuonna 1938 nuori luutnantti määrättiin Leningradin sotilaspiiriin 38:nteen pommituslentorykmenttiin, joka sijaitsi Puškinon kaupungissa.
– Pommituslentorykmentistä hänet lähetettiin Suomen rintamalle, jonne muodostettiin 152. lentorykmentti. Siellä hän kuoli, selostaa Kaškarov selvitystyönsä tuloksia.
Seuraava tehtävä on löytää kuolleen lentäjän sukulaisia, jotta he saisivat tietää, missä isoisän tai isoisoisän luut lepäävät. Kaškarovin mukaan vanhemmat kuolivat Leningradissa. Heidät haudattiin osittain puretulle Mitrofanin hautausmaalle. Hautoja ei ole löytynyt.
– Sukulaisia on etsitty 12 arkistosta. Kaikki se vaivannäkö saa ajattelemaan, että lentäjän sukulaisia on mahdoton löytää, sanoo Kaškarov, joka kuitenkin jaksaa yhä uskoa, että sukulaisten jäljille on mahdollista päästä.
– Etsintä jatkuu. Olen kirjoittanut monta vetoomusta eri tiedotusvälineisiin, tehnyt kyselyitä netissä ja niin edelleen.
Samaan aikaan lentäjän hauta Ristijärvellä on ennallaan. Jossain vaiheessa suunniteltiin, että venäläiset pystyttäisivät sinne muistomerkin, mutta mitään ei ole toistaiseksi tapahtunut.
– Hänen ruumiinsa siirtoa Venäjälle ja hautaamistaan isänmaan multiin suunnitellaan, mutta mitään konkreettista ei ole tehty, kertoo Kaškarov.
Henkilöauton kuljettaja menetti henkensä hänen ajokkinsa suistuttua alas moottoritien sillalta Porvoossa aamulla. Turma tapahtui Sannaisten silloilla aamukahdeksan jälkeen.
Autoilija oli ajamassa moottoritietä eli valtatie 7:ää Kotkan suuntaan, kun hänen autonsa törmäsi toistaiseksi tuntemattomasta syystä keskikaiteeseen ja putosi sillalta alas Sannaistentien viereen katolleen. Pelastuslaitos totesi kahden sillan välistä alas pudonneen auton kuljettajan kuolleeksi.
Päivystävän palomestarin mukaan moottoritiellä tapahtui heti perään toinen onnettomuus.
Ulosajon silminnäkijä oli pysäyttänyt moottoritielle oman autonsa ja poistunut siitä, kun Kotkan suuntaan ajanut auto osui pysäköityyn ajokkiin. Törmänneen auton kuljettaja kuitenkin jatkoi välittömästi matkaa jäämättä selvittämään asiaa.
Turmat aiheuttivat palomestarin mukaan moottoritiellä viivettä itään menevään liikenteeseen puolisen tuntia.
Itä-Uudenmaan poliisi tutkii onnettomuuksien syitä.
Brexit-solmu voi jäädä avaamatta Iso-Britannian uusista vaaleista huolimatta
Britanniassa päätettiin eilen järjestää parlamenttivaalit joulukuussa. Vaalit voivat johtaa jopa brexitin perumiseen, jos työnväenpuolue voittaa. Toisaalta on mahdollista, ettei kumpikaan pääpuolueista saa itselleen opposition tukea. Siinä tapauksessa brexit-vellonta jatkuu.
Pääministeri on rauhannobelisti, mutta kansa kapinoi – mitä Etiopiassa tapahtuu?
Pääministeri Abiy Ahmed on arvioinut, että amhara-nationalismi on uhka koko Etiopian turvallisuudelle.Armando Dadi / AOP
Maailmalla ylistetään rauhannobelisti Abiy Ahmedia, mutta kotimaassa Etiopiassa kytee kapina. Taustalla on eri etniset ryhmät, joista kaikki kokevat tulleensa väärin kohdelluksi jossain vaiheessa maan historiaa.
THL: Suomalaisten käsitykset sisäilmaongelmista ovat liioiteltuja
Kun ihmiset luottavat enemmän muihin kuin tutkimustuloksiin, syntyy helposti ristiriitoja. Oireista kärsivät arvioivat esimerkiksi kuntien virkamiesten vähättelevän koettuja sisäilmaongelmia.Andriy Popov / AOP
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kansallisen sisäilmakartoituksen tulokset ovat yllättäneet asiantuntijat. Sen mukaan suomalaiset kokevat sisäilmaan liittyvät terveysriskit suurempina ja vakavampina kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat. Esimerkiksi vain pieni osa kosteusvaurioista aiheuttaa astmaa, mutta yli puolet kyselyyn vastanneista koki, että vauriot ovat vakava riski terveydelle.
Oikeus kielsi sähkötupakkakaupalta mainostamisen, mutta se jatkuu silti
Kuvakaappaus Finnvapen Helsingin liikkeen Instagram-tililtä. Valviran näkemyksen mukaan kyse on tupakkalain vastaisesta markkinoinnista. Instagram / Finnvape
Suomen tupakkalaki kieltää tupakkatuotteiden markkinoinnin. Silti sähkösavukeliike koetteli rajojaan mainostamalla muun muassa paikallisliikenteen busseissa pääkaupunkiseudulla. Markkinaoikeuteen asian vei sosiaali- ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto Valvira.
Talvinen sää koettelee
Kerttu kotakorpi / Yle
Kylmästä keskiviikkoyöstä herätään vilpoiseen aamuun koko maassa. Keskiviikkona jatkuu viime päivien poutainen ja kylmä sää. Lounaisrannikolla voi ajoittain sataa hieman räntää, ja illalla Lapissa alkaa tupruttaa. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.
Taktiikoita on monia, mutta niistä parhaita yhdistää oikea ajoitus. On oltava hyvissä ajoin paikalla, sillä kellon lähestyessä yhdeksää voi olla jo myöhäistä.
Ostoskori mukaan oven vierestä ja sitten tarkistamaan tämän illan alennustarjonta: leivät, maitotuotteet, lihat ja leikkeleet, kalat ja eineshylly. Ehkä koko ajan kasvavasta kasviproteiinivalikoimastakin löytyy jotain.
Moni punalapunmetsästäjä suuntaa ensimmäisenä määrätietoisesti liha- ja kalahyllylle, koska siellä odottavat ne suurimmat aarteet. Kuudenkymmenen prosentin alennuksen ansiosta moni valmistaa sunnuntairuokaa arkisinkin.
Sipoon Nikkilän S-Marketin lihaosastolla häärii lokakuisena maanantai-iltana punalappujen perässä myös Reijo Salimäki.
Hän lastaa kärryihin naudan grillipihvien ja kanan sisäfileiden seuraksi maustettuja raakamakkaroita. Sipoolaismies on silmin nähden tyytyväinen illan saaliiseen.
– Joskus käy näin hyvä tsägä, että tulee vain puoli tuntia aikaisemmin ja täältä vielä löytyy näitä. Se on niin päivästä kiinni, tänään on kohtalaisen mukava satsi, Salimäki sanoo.
Reijo Salimäki saapuu yleensä hyvissä ajoin ennen yhdeksää tarkistamaan tarjolla olevat punalaputetut tuotteet. "Joskus jos tulee vähän myöhemmin, parhaat on jo viety päältä."Matti Myller / Yle
Hän kertoo, että kävi aiemmin kolmekin kertaa viikossa punalappujen perässä. Nykyään hän tekee viikossa yhden hyvin ajoitetun täsmäiskun. Osa ostoksista päätyy Salimäen kotona heti lautaselle, mutta pakkastakin täytetään punalapuilla ja tyhjennetään tarpeen mukaan.
– Pikaisen laskelman mukaan olen säästänyt tällä tavalla satoja euroja ja onhan se ekotekokin, hän toteaa.
Yli miljoona suomalaista on ostanut ruokaa tupla-alennuksella
Näistä kello 21 alkavista hävikkitalkoista tai "happy hourista" kasvoi kansainvälistäkin mediaa kiinnostanut ilmiö, jota on tähän mennessä hyödyntänyt jo yli miljoona asiakasta.
Maan toiseksi suurin päivittäistavaraketju K-ryhmä ei ole lähtenyt mukaan vastaavaan ilta-aleen, mikä koskisi kaikkia ryhmittymän kauppoja. K-ryhmän liiketoimintamallissa kauppiaat kun päättävät itse alennuksistaan.
Vuodesta 2002 lähtien Suomessa toiminut saksalainen Lidl puolestaan aloittaa hukka-aleksi nimeämänsä toimintamallin kaikissa Suomen myymälöissä marraskuun aikana. Tarkoituksena on myydä edullisesti yön yli nukkuneita paistopisteen tuotteita ja hehkeimmät hetkensä eläneitä hedelmiä ja vihanneksia.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri uskoo, että ilmastonmuutoskeskustelu on nostanut ruokahävikin torjumisen näkyväksi ja vastuullisina toimijoina esittäytyvien kauppojen brändiä tukevaksi teoksi.
Kauppojen hävikistä puhutaan nyt enemmän kuin koskaan, vaikka se on asia, jonka eteen kaupoissa on aina tehty töitä esimerkiksi panostamalla menekinhallintaan, sähköisiin ennuste- ja tilausjärjestelmiin sekä toimivaan logistiikkaan.
– Ruokahävikkiä on aina pyritty minimoimaan liiketoiminnallisesta näkökulmasta, sillä kaikki, mikä menee hävikkiin, on viivan alta pois. Hyvät hävikinhallintakeinot ovat siksi kilpailuvaltti, Katajajuuri sanoo.
Ruokakaupoissa haaskuuseen päätyy keskimäärin 1,99 prosenttia elintarvikkeista. Kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on alle viidesosa, noin 12–14 kiloa suomalaista kohti vuodessa.
Luku on noin puolet vähemmän kuin kotitalouksissa, joissa edelleen syntyy suurin osa ruokahävikistä.
Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri pitää tärkeänä, että suuret kauppaketjut toimivat hävikin vähentämiseksi. "Silloin kuluttajien on helppo ajatella, että omilla teoillakin on merkitystä. Jokainen kilo ruokahävikkiä vähemmäksi on myös työtä ilmaston eteen."Matti Myller / Yle
Katajajuuren mukaan ruokahävikin vähentäminen on koko kansaa yhdistävä ilmastotavoite, se kun ei jaa mielipiteitä eri leireihin samalla tavalla kuin vaikkapa lihansyönti tai yksityisautoilu.
– Monelle on helpompaa ostaa hävikkiruokaa kuin muuttaa omia ruokailutottumuksiaan, mutta konkreettinen ilmastoteko siitä tulee vasta silloin, kun ruoka tulee oikeasti käyttöön, eikä sitä osteta yli oman tarpeen.
Punalappujen perässä juoksevat johtajatkin
Jos punaisella tarralla merkittyä alennusruokaa saatettiin aiemmin piilotella ostoskorissa, nykyään on toisin.
Jotkut jopa esittelevät tarjoushinnoin tekemiään ruokaostoksia sosiaalisessa mediassa ja kertovat, kuinka paljon tällä kerralla säästivät – niin omaa lompakkoaan kuin ympäristöäkin.
Kestävän ja vastuullisen kulutuksen asiantuntija Katajajuuri tunnistaa ilmiön myös omasta lähipiiristään. Hänen mielestään kulutuskäyttäytymisessä on tapahtunut selkeä asennemuutos. Aiemmin saatettiin pohtia, voiko alennettuja tuotteita ostaa ja käyttää, nyt punalappuja jopa himoitaan.
– Moni kuluttaja haluaa jopa profiloitua, että olen tässä nyt ilmastotoimissa ja ruokahävikin vastaisen taistelun kärjessä, erikoistutkija toteaa.
Punalaputetut liha- ja kalatuotteet katoavat nopeasti kauppojen hyllyiltä. Matti Myller / Yle
Joku rakentaa hävikkiruualla vastuullisen kuluttajan identiteettiään, mutta samassa kassajonossa seisoo Katajuuren mukaan koko kansa. Enää ei ole mahdollista sanoa, että tarjouslappujen perässä olisivat esimerkiksi vain he, joiden pitää laskea kulunsa tarkkaan.
– Käyn itsekin iltayhdeksän jälkeen kaupassa, ja siellä meitä on hävikkiostoksilla laaja joukko monenlaisia ihmisiä johtajista opiskelijoihin. Se on samaan aikaan ekologista ja hirvittävän helppo tapa säästää rahaa.
Erikoistutkija kuitenkin muistuttaa, että vaikka nykyään yhä useampi kuluttaja valitsee tuotteen, joka olisi aiemmin päätynyt jätteeksi, muutos parempaan ei ihan äkkiä näy valtakunnan ruokahävikkimäärissä. Eikä toistaiseksi suuresti edes kauppojen ilmoittamassa kokonaishävikissä.
– Tietopohjaa ja laskentaperiaatteita täsmennetään parhaillaan, Katajajuuri sanoo.
Suomen ainoa hävikkiruokakauppa tuplasi tavoitteensa
Liki 100 000 roskikselta pelastettua ruokakiloa. Sen verran Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa, Helsingin Kalasatamassa sijaitseva WeFood, myi ruokaa ensimmäisen vuotensa aikana.
– Ensimmäinen vuosi oli todellinen menestys, sillä onnistuimme vähentämään ruokahävikkiä lähes tuplasti tavoitteeseemme nähden, kertoo WeFoodin projektipäällikkö Eeva-Maria Laakso.
Kirkon ulkomaanavun ylläpitämä Wefood saa tuotteensa noin kolmeltakymmeneltä yhteistyökumppanilta, joten kaupan valikoima vaihtelee päivittäin.
Yhtenä päivänä hyllyt notkuvat itämaisista maustekastikkeista ja seuraavalla kerralla samalla paikalla saattaa olla parasta ennen päivämääräänsä kolkuttelevia keksipaketteja. Kaikki ruoka tulee lahjoituksina ja myydään aina tuntuvasti alle normaalihinnan.
Hävikkiruokakauppa WeFoodin projektipäällikkö Eeva-Maria Laakso iloitsee siitä, että asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat löytäneet Suomen ensimmäisen hävikkiruokakaupan. "Saamamme palaute on ollut erittäin positiivista!"Matti Myller / Yle
Laakso kertoo, että myydyimpiä tuotteita ovat hedelmät, vihannekset, leivät ja etenkin lähileipomoista tulevat pullat, jotka lähtevät erityisen sukkelasti asiakkaiden matkaan.
– Asiakkaat ja tuotteita lahjoittavat kumppaniyritykset ovat löytäneet meidät. Nykyään on todella paljon ihmisiä, jotka haluavat kuluttaa eettisesti ja ekologisesti. Suuri kiitos kuuluu myös vapaaehtoisille, joita ilman tällaista toimintaa olisi mahdotonta ylläpitää, Laakso sanoo.
Kysyntää olisi enemmänkin, sillä laajentumisesta tiedustellaan liki päivittäin. Laakson mukaan Kirkon ulkomaanavussa arvioidaankin parhaillaan WeFoodin tilannetta ja mahdolliseen kasvuun käytettäviä resursseja.
– Mitään ei ole suljettu pois.
Ilta-alennukset ovat vähentäneet aamuvuorolaisten työmäärää
Ennen kuin viisari napsahtaa yhdeksään, Nikkilän S-Marketissä käydään läpi tuttu näytelmä. Asiakkaat lähestyvät kassoja hidastetuin askelin. Jäävät ehkä seisomaan muutaman metrin päähän, katse tiukasti seinäkellossa.
Ilta-alen alkamisesta kertovaa kuulutusta edeltävät sekunnit ovat päivän pisimmät.
Myyjä Marina Niinipalo tietää, että jotkut asiakkaista ovat saattaneet odottaa tuota kellonlyömää monta tuntia.
– Kuudelta illalla ne alkavat jo tulla tänne pyörimään ja odottamaan, että koska alkaa laputus. Jotkut odottavat tuntejakin, että saavat sen miinus kuuskyt vielä, hän sanoo.
Nikkilän S-Marketissa myyjänä työskentelevä Marina Niinipalo kertoo, että ilta-alen seurauksena kaupassa on enemmän asiakkaita ilta-aikaan kuin aiemmin.Matti Myller / Yle
Mutta mitä enemmän punalappuja kulkee iltaisin kassan kautta, sitä vähemmän henkilökunnalla on poisheitettävää ruokaa seuraavana aamuna.
– Ei paljoa mene hävikkiä enää, mikä on hyvä juttu. Saatan itsekin välillä iltavuorossa ollessani ostaa seuraavan päivän ruuat halvemmalla.
Tänä iltana punalaput tosin katosivat taas ennen Niinipalon työvuoron päättymistä.
Juttuun on haastateltu myös SOK Vähittäiskaupan ketjuohjauksen ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemeä, Keskon päivittäistavarakaupan vastuullisuuspäällikkö Timo Jäskeä ja Lidl Suomen tiedottajaa Anna Rissasta.
Aiheesta voi keskustella tänään 29.10.2019 kello 20:een saakka.
Monipuolinen. Haastava. Osittain sekava. Muun muassa näin kuvaavat ammattikorkeakoulujen uutta valintakoetta siihen tänään osallistuneet hakijat.
Ammattikorkeakoulujen valintakokeet uudistettiin täksi syksyksi kokonaan. Samalla digitaalisella kokeella haetaan nyt kaikkiin eri koulutusohjelmiin lukuun ottamatta kulttuurialaa.
– Kokeessa oli pelkästään monivalintatehtäviä. Yksi osio oli englanninkielinen, ja sen koin vaikeaksi, sanoo Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa kokeeseen osallistunut Jenni Hyttinen-Leskinen.
Hannele Kiiskinen, Katriina Sudenlinna ja Jenni Hyttinen-Leskinen osallistuivat ammattikorkeakoulun uuteen valintakokeeseen ensimmäisten joukossa Joensuussa.
Laura Kosonen / Yle
"Tuntuivat kompakysymyksiltä"
Kaikille yhteisiä osioita valintakokeessa ovat päätöksentekotaidot sekä kieli- ja viestintätaidot. Lisäksi kokeessa mitataan alasta riippuen matemaattisia taitoja ja kykyä tunnistaa eettisiä tilanteita. Hakijoiden mukaan kokeen tekstiaineistot käsittelivät muun muassa robotiikkaa ja työelämän pelisääntöjä.
Jokaisen osion tekemiseen on määrätty maksimiaika, minkä jälkeen osio sulkeutuu. Koe tehdään omalla kannettavalla tietokoneella koetilaisuudessa.
– Eettinen osio oli mielestäni epäonnistunut. Kysymykset tuntuivat kompakysymyksiltä, eikä niihin voinut vastata pelkistetysti kyllä tai ei. Osiossa oli kuvailtu arkisia tilanteita, joihin ei välttämättä ole oikeita tai vääriä ratkaisuja, sanoo Hannele Kiiskinen. Hän haki opiskelemaan sosionomiksi Karelia-ammattikorkeakouluun.
Tradenomiksi hakeneen Katriina Sudenlinnan mielestä osa kysymyksistä oli sekavasti ilmaistu. Hän toivoi seuraavalle kerralle selkeämpää kysymyksenasettelua.
Kokeeseen ei voi valmistautua
Valintakokeita pidetään ammattikorkeakouluissa eri puolilla Suomea perjantaihin 1.11. saakka. Tänä syksynä opiskelijavalinta ammattikorkeakouluihin laitettiin kokonaan uusiksi. Keskeisimmät asiat ammattikorkeakoulujen historian suurimmassa haku-uudistuksessa ovat:
Kokeeseen ei voi valmistautua etukäteen eikä esimerkiksi pääsykoekirjoja ole käytössä.
Samalla kokeella voi hakea opiskelemaan eri aloille. Valintakokeessa suoritetaan ne osiot, jotka kuhunkin koulutukseen vaaditaan.
Kokeen voi tehdä millä tahansa koepaikkakunnalla riippumatta siitä, minkä kaupungin ammattikorkeakouluun on hakemassa.
Haastatteluja tai soveltuvuustestejä ei järjestetä uutta valintakoetta koskevilla aloilla.
Eniten ihmetystä hakijoissa herätti se, että soveltuvuutta arvioivat haastattelut ja psykologiset testit on poistettu valintakokeista kokonaan.
– Haastattelu pitäisi kyllä olla mukana, koska siinä tarvitaan erilaisia valmiuksia. Esimerkiksi itselleni puhuminen on luontevampaa kuin kirjallisten tehtävien tekeminen, Hannele Kiiskinen sanoo.
Syksyn yhteishaussa uuteen valintakokeeseen ilmoittautui 25 000 hakijaa. Opiskelupaikkoja on jaossa noin 6 400.Laura Kosonen / Yle
Haastattelua toivotaan takaisin
Ammattikorkeakouluissa suunta on eri kuin toisen asteen opinnoissa. Aiemmin tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö päätti palauttaa soveltuvuuskokeet sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen koulutukseen.
Lähihoitajaksi pääsee siis jatkossa opiskelemaan soveltuvuustestien kautta, mutta sairaanhoitajaksi haluavien soveltuvuutta ei arvioida erikseen esimerkiksi haastattelulla.
– Haastattelu pitäisi ehdottomasti olla mukana valintakokeessa. Minusta se olisi hoitoalalla välttämätöntä, sanoo sairaanhoitajakoulutukseen hakeva Jenni Pölönen.
Pölönen ja hänen kaverinsa Noora Ylönen ja Venla Kettunen ovat jo aloittaneet hoitoalan opinnot avoimen ammattikorkeakoulun puolella ja hakivat nyt tutkinto-oikeutta valintakokeessa.
Karelia-ammattikorkeakoulun vararehtori Pekka Auvinen kertoo, että haastattelujen poistaminen valintakokeesta esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta on herättänyt keskustelua myös opettajakunnassa.
– Uuden valintakokeen on tarkoitus mitata opiskelijan soveltuvuutta korkeakouluopiskeluun yleensä, ei tietyn alan sisältöjä tai osaamista, perustelee valintakokeen uudistamishankkeen projektipäällikkö Marko Borodavkin Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Jenni Pölösen, Noora Ylösen ja Venla Kettusen mielestä haastattelun pitäisi olla osa valintakoetta ainakin hoitoalalla.
Laura Kosonen / Yle
Vaikeustasoa arvioidaan seuraavia hakuja varten
Valintakoetilaisuudet järjestetään kaikissa ammattikorkakouluissa samaan aikaan. Kokeessa on käytössä suljettu verkko, johon hakijat liittyvät omalla tietokoneellaan.
Ensimmäisenä koepäivänä teknisiä ongelmia ei ilmennyt. Karelia-ammattikorkeakoulussa, kuten muuallakin, hakijoita neuvottiin jättämään verkkoyhteyksiä hyödyntävät laitteet, esimerkiksi älykellot, koesalin ulkopuolelle. Myös langattomien hiirten ja näppäimistöjen käyttö on kielletty kokeessa.
Kokemuksia uudesta valintakokeesta aiotaan analysoida tarkasti. Nyt kokeessa oli mukana myös kysymyksiä, jotka ovat vain tutkimuskäyttöön ja joita ei huomioida arvioinnissa.
– Tämän syksyn koevastausten perusteella pystymme arvioimaan kokeen vaikeustasoa ja erottelukykyä, Marko Borodavkin sanoo.
Ensi keväästä alkaen osa ammattikorkeakoulujen opiskelijoista valitaan suoraan todistusten perusteella ja osa valintakokeen perusteella.
Osallistuitko ammattikorkeakoulun uuteen valintakokeeseen? Mitä mieltä olet kokeesta. Osallistu keskusteluun klo 22:een asti.
Juttua muokattu 30.10. klo 8:25: korjattu, että ammattikorkeakoulujen valintakokeet jatkuvat perjantaihin 1.11. saakka.
Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni kannattaa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) ehdotusta metsävähennyksen korottamiseksi.
Tällä hetkellä metsänomistaja voi vähentää metsävähennyksinä osan metsän hankintamenosta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa. Määrä on nyt 60 prosenttia metsän hankintamenosta. MTK:n mielestä vähennystä pitäisi korottaa 90 prosenttiin.
– Metsävähennyksen korottaminen ehkäisee tilojen pirstoutumista, edistää sukupolvenvaihdoksia ja kannustaa metsäomaisuuden säilymistä suomalaisten perheiden omistuksessa, Kulmuni sanoo puolueen tiedotteessa.
Kulmuni myöntää Ylelle, ettei metsävähennyksen korottamisesta ole sovittu hallitusohjelmassa.
– Tämän toteuttaminen vaatisi sitä, että tukea löytyisi myös muista hallituspuolueista. Keskusta on linjannut vaaliohjelmassaan, että korottaminen olisi järkevää, hän sanoo.
MTK on ollut huolissaan siitä, että metsät siirtyvät niin ulkomaisten kuin kotimaistenkin rahastojen hallintaan.
Rahoitusalalla huolta pidetään omituisena. Ylen eilen haastattelemat salkunhoitajat arvioivat, että rahastojen kautta suomalaista metsää omistavat lähinnä suomalaiset piensijoittajat, joilla ei ole varaa tai osaamista ostaa metsätiloja itse.
– Totta kai syntyy uusia omistusmuotoja, Kulmuni sanoo Ylelle.
– Niitä ei kannata laittaa vastakkain. Mutta toivomme, että metsä säilyy kotimaisessa omistuksessa.
Lähes jokainen meistä on käyttänyt jotain sosiaalisen median palvelua elämänsä aikana. Yksi jakaa somessa hauskoja giffejä kavereille, toinen rakentaa suunnitelmallisesti omaa henkilöbrändiään.
Kuinka hyvin oikeastaan tunnet somesi eli sosiaalisen mediasi?
Vastaamalla 10 kysymykseen selvität, oletko someguru vai pitäisikö sinun vain palata katsomaan hauskoja kissavideoita.
Muista haastaa myös kaikki someystäväsi tekemään somevisa!
