Suomalaisten lukuharrastus on kansainvälisestikin harvinainen ilmiö. Kirjojen lukeminen ja niillä täytettyjen kirjastojen koluaminen on ollut perinne vanhemmilta lapsille.

Kirjanpainaminen puolestaan on ollut arvostettu ammatti, jossa on tehty pitkiä työuria. Sitten tuli digitekniikka ja kaikki muuttui.

Painomusteen tahrimat kädet ovat käyneet liki tarpeettomiksi, kun kukaan ei enää kaipaa paperille painettuja aikatauluja, lomakkeita saati sanakirjoja. Koviin kansiin sidottujen romaanien painaminen taas on pitkälti siirtynyt halvempien kustannusten perässä Baltian maihin.

– Kovakansilinjan koneenhoitajat eli kovakansikuskit olivat jo aikoinaan Suomessa harvalukuinen, mutta erittäin ammattitaitoinen joukko. Ennen he mahtuivat yhteen bussiin, nyt yhteen taksiin, yrittäjä Juha Manninen kuvailee alan muutosta.

Manninen on pitkän linjan kirjapainoyrittäjä ja kustantaja, joka oli mukana noin kymmenen miljoonaa euroa maksaneen digitaalisen painon rakentamisessa Juvalle muutama vuosi sitten.

Hintaero Suomenlahden eteläpuolisiin painoihin ei ole prosenttilaskua, vaan kertolaskua. Juha Manninen

Bookwell Digital -yritys kaatui reilu vuosi sitten, kun kallista laitteistoa ei saatu toimimaan riittävän tehokkaasti kuin hetkittäin.

– Se oli kuitenkin jotain ainutlaatuista. Olin ensimmäinen ihminen, joka näki miten tuo valtava kone pyöri ja työnsi sisältään valmiita kirjoja eikä missään ollut ainuttakaan ihmistä – ei ketään, Manninen kuvailee tuntemuksiaan silloin, kun kaikki toimi.

Paino saatiin kuitenkin pyörimään vain puolivauhdilla, mikä söi kannattavuuden ja kulutti yrittäjien rahat. Uutta pääomaa ei saatu, ja niin edessä oli konkurssi.

– Hintaero Suomenlahden eteläpuolisiin painoihin ei ole prosenttilaskua, vaan kertolaskua. Suomessa kirjan painaminen maksaa pahimmillaan kolme kertaa enemmän, Manninen sanoo.

Konkursseja ja yrityskauppoja

Mannisen kumppaneineen kokema konkurssi on yksi sadoista, joita Suomen kirjapainoalalla on koettu parin viime vuosikymmenen aikana. Vuodesta 2003 lähtien niitä on ollut lähes kolme sataa.

Vajaat 20 vuotta sitten Suomessa oli vielä reilut 1300 painoyritystä. Viime vuonna niitä oli enää muutaman yli 870, joten konkurssien lisäksi on tapahtunut yrityskauppoja tai yrityksille ei ole vain löytynyt jatkajaa. Painoyritysten henkilöstön määrä on samassa ajassa vähentynyt alle puoleen.

–Yrityskauppoja on tehty paljon ihan viime vuosina. Yritykset ovat pyrkineet hankkimaan leveämmät hartiat toimiakseen markkinoilla tehokkaammin ja saamaan hintatasoa sellaiselle tasolle, että ollaan kilpailukykyisiä myös naapurimaiden kanssa, Graafisen Teollisuuden liittojohtaja Elias Erämaja sanoo.

Yksi aktiivinen toimija yrityskaupoissa on ollut PunaMusta-konserni, joka ostanut viime vuosina useita painoyrityksiä, viimeksi tämän vuoden heinäkuussa Tampereella ja Vantaalla toimivan Hämeen kirjapainon.

– Me haluamme olla viimeisten Suomeen vielä jäävien toimijoiden joukossa, PunaMustan painopuolen johtaja Jari Avellan toteaa.

Uutta liiketoimintaa erikoistumalla

Toki kirjanpainaminen ei ole mikään maailmanlopun ala, onhan yrityksiä vielä jäljellä useita satoja ja liikevaihtoakin kertyy yli miljardi vuodessa.

Jäljellä olevat yritykset ovat alkaneet miettiä uusia liiketoimintoja, joilla selviäisi kilpailussa vähentyneistä tilauksista. Vaikka digitalisoituminen on vienyt alalta koko joukon työpaikkoa, on se niitä myös luonut.

Lahdessa sijaitseva Markprint on reilussa vuosikymmenessä investoinut digipainamiseen ja muuhun tuotekehitykseen miljoonissa laskettavan summan euroja. Yritys työllistää parikymmentä ihmistä.

– Perusbulkin painamisessa kilpailu on kovaa, mutta digipainaminen kasvaa koko ajan. Olemme erikoistuneet ennen muuta UV-painamiseen, jolla saadaan aikaan vaikuttavia erikoisefektejä. Digipainaminen on myös ekologista, ei ole paperihukkaa, Markprint Oy:n toimitusjohtaja Mikko Ilomäki kertoo.

UV-painamisessa värit kuivatetaan välittömästi ultraviolettivalon avulla. Ultraviolettivalo kuivaa musteen käytännössä heti, jolloin painojälki on tarkkaa eikä väri pääse leviämään.

Ilomäki suhtautuu muutenkin tulevaisuuteen kohtuullisen luottavaisesti. Hänen mielestään tilastot antavat alasta ehkä turhankin negatiivisen kuvan.

–Yrityskauppoja tapahtuu vielä ja toimijat vähenevät, mutta vuoden 2008 iso pudotus on tasaantumassa.

Otava painaa kotimaassa

Suomen ainoa kovakantisia kirjoja suuressa mittakaavassa painava yritys on Otavan Keuruun kirjapaino. Se painaa noin kuusi miljoonaa kirja vuodessa. Määrä on reilu viidennes Suomen koko vuotuisesta kirjamyynnistä.

Myös Keuruulla on jouduttu mukautumaan alan muutokseen. Isointa painoa ei enää tarvitse käynnistää jokaista kirjaa varten, vaan hyvin usein riittää pienempi kone.

– Ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että ensipainokset ovat hyvin pieniä. Ei tehdä enää yhtä kolmen tuhannen kappaleen painosta, vaan tehdään esimerkiksi yksi tuhannen kappaleen painos ja sitten viiden sadan kappaleen eriä, mikäli kirja myy, Otavan kirjapainon toimitusjohtaja Marko Silventoinen kertoo.

Otavan kirjapaino painaa luonnollisesti Otavan kustantamat kirjat, mutta tarjoaa palvelujaan muillekin kustantajille, jotka haluavat painattaa kirjansa kotimaassa.

Onko alustatalous ratkaisu?

Kirjapainoala on Euroopassa hyvin pirstaleinen. Yritykset ovat valtaosin pieniä, vain muutaman ihmisen työllistäviä painoja. Siksi ongelmatkin ovat samanlaisia, vaikka erojakin on.

– Koko Euroopassa on nähty painoalan liikevaihtojen lasku, koska digitalisaatio on muuttanut markkinoiden kysyntää. Ruotsissa yleinen talouskehitys on ollut meitä myönteisempää ja lisäksi heikentynyt kruunu on hyödyttänyt sikäläisiä yrityksiä, Elias Erämaja kertoo.

Euroopassa on viriämässä myös uudenlaista yhteistyötä kirjapainojen keskuudessa, kun painoja joudutaan seisottamaan töiden puutteessa.

– Kysymys on eräänlaisesta alustataloudesta, joka olisi rantautumassa myös painoalalle. Yksittäinen alustatoimija voisi hyödyntää ylimääräistä kapasiteettia koko Euroopan laajuisesti. Näin yritykset pystyisivät nostamaan omien painokoneidensa käyttöasteita. Tätä toimintaa saatetaan joskus nähdä Suomessakin, Elias Erämaja sanoo.

Mari ja Jarmo Niskasen karjatilalla Lapinlahdella on jo heti aamusta vieraita. Tulija on tuttu, sillä kyseessä on maatilaa lainoittavan Säästöpankki Optian asiakkuusjohtaja Risto Savolainen.

Pankinjohtaja ei ole tullut tilalle ihan huvikseen lehmiä katsomaan. Pankin tavoitteena on näet varmistaa, että pankin antamilla rahoilla tehdään juuri sitä, mistä on sovittu.

– Meillä on noin tuhat asiakasta, joista vaikeuksissa on muutama prosentti. Suurin osa viljelijöistä selviää tällä hetkellä ihan hyvin, mutta niillä tiloilla, jotka eivät selviä, riskit ovat suuret, koska euromäärät ovat näissä investoinneissa niin suuret, Savolainen perustelee.

Niskasista tällainen yhteydenpito on luonnollista, sillä pankin on heidän mielestään oltava ajan tasalla.

– Ihan hyvä juttu, että käyvät ja tietävät, missä mennään.

"Totta kai se hirvittää"

Niskasten omistama Rastinlahden tila on esimerkki maatilasta, joka pankin näkökulmasta ei aiheuta ongelmia. Satoja vuosia vanhalla sukutilalla oli vielä muutama vuosi sitten nelisenkymmentä lehmää, mutta nyt uudessa verhoseinäpihatossa käyskentelee pari sataa lypsävää.

Pari vuotta vanhassa navetassa on kolme lypsyrobottia, ja myös lantaa ja rehua työntelevät itsekseen liikkuvat robotit. Navetan viereen on syksyllä noussut iso hiehopihatto, ja suunnitelmissa on myös uuden vasikkalan rakentaminen.

Niskaset uskovat, että tila pärjää, kun vain tekee parhaansa.

– Totta kai se hirvittää, kun maidon hinta ei ole korkea ja tuotantopanokset ovat nousseet. Luotto itseen ja omaan ammattitaitoon on kuitenkin kova.

Tulevaisuudenuskosta kertoo myös se, että tila on parhaillaan palkkaamassa jo toista työntekijää.

– Jää aikaa johtamiselle ja suunnittelulle. Sitä kautta saadaan lisää tehokkuutta, Jarmo Niskanen selventää.

Niskaset eivät itse puhu rahasta, mutta Savolaisen mukaan vastaavan kokoluokan navetta merkitsee pankille 2–3 miljoonan lainapottia.

– Tämä on tulevaisuuden tila. Tämä on se kokoluokka, mitä nykyisin investoidaan.

Uupuminen yhä yleisempää

Pankit haistelevat tilannetta maatiloilla nyt aiempaa tiiviimmin, ja myös mahdollisiin ongelmiin puututaan entistä herkemmin. Pohjois-Savon Osuuspankilla on esimerkiksi ympäri maakuntaa erityisiä maatalousasiakasvastaavia, jotka seuraavat myös yrittäjien jaksamista.

Risto Savolaisen mukaan talousluvut ovat yksi selkeä indikaattori tilanteesta maatilalla, mutta paljon voi todeta myös pelkästään käymällä paikan päällä. Ovatko esimerkiksi eläimet terveitä ja onko ympäristö siisti?

Yksi yleistyvistä ongelmista on yrittäjän uupuminen.

– Voi olla, että ei avata laskuja. Tilillä on pahimmassa tapauksessa rahaa, mutta ei pystytä maksamaan laskuja, kun ei jakseta avata niitä, Savolainen kuvailee.

Pankki voi hänen mukaansa ottaa maatilan tarvittaessa ohjaukseen, jos esimerkiksi yhteisesti sovittu taloussuunnittelu ei jostain syystä pidä kutiaan.

Maatilan konehankinnoille voidaan asettaa rajoituksia, tai pankki voi velvoittaa tilan esittämään uuden budjetin puolen vuoden välein.

– Joskus se oikenee, mutta jos yrittäjä ei jaksa eikä halua enää jatkaa, niin mitä aikaisemmassa vaiheessa pystytään tekemään päätökset lopettamisesta, niin aina parempi, Savolainen sanoo.

Maatila voi hänen mukaansa säilyä silloin markkinakelpoisena, jolloin siitä voi saada markkinoilla myös järkevän hinnan.

Haussa oikeanlainen yrittäjä

Niskasten ja pankinjohtajan puheissa korostuu ajatus yrittäjäominaisuuksista. Niitä joko on, tai sitten niitä ei ole.

– Se, miten yrittäjä pärjää investoinnin jälkeen, on iso juttu, Jarmo Niskanen arvioi.

Mari Niskanen on samaa mieltä, mutta muistuttaa myös ajasta ennen investointia.

– Homman pitää toimia jo vanhoissa tuotantotiloissa, ennen kuin lähdetään investoimaan uutta.

Risto Savolainen puolestaan kiteyttää ajatuksen niin, että suuren investoinnin yhteydessä yrittäjä itse on se vakuusarvo, johon pankki luottaa.

– Pyritään löytämään oikeat yrittäjät, joita luototetaan. Totta kai aina tulee luottotappioita, mutta se on pankkibisnestä, hän virnistää.

Tällä tilalla asiat ovat pankin näkökulmasta kunnossa, ja tilakäynti päättyy yhteiseen kahvihetkeen. Asiaan aiotaan palata sitten, kun uudet investointisuunnitelmat ovat taas ajankohtaisia.

Aiheesta voi keskustella kello 18.00 saakka.

Lue lisää:

Saaristotila satsaa maidontuotantoonsa kiihkeästä ilmastokeskustelusta huolimatta: "Jos ongelmia tulee, niin katsotaan sitten, miten ne ratkaistaan"

Maaseudun "kultainen sukupolvi" tuli investointi-ikään – Itä-Suomi putoaa kelkasta, kun lännessä tehdään miljoonalaajennuksia

"Laskut jää maksamatta, pihapiiri rempallaan" – Uupuneita maatilallisia tuhansia

Suomen talouskasvun ennustetaan hieman hiipuvan, mutta Lapin suurilla hiihtokeskuksilla pyyhkii hyvin. Isot investoinnit syövät tulosta, mutta suurimmat keskukset tekevät päättyneellä tilikaudella voitollisen tuloksen.

Uhkakuviakin on, mutta ne ovat aivan muualla kuin Brexitissä.

Hiihtokeskukset painivat tällä hetkellä ilmastomuutoksiin liittyvien uhkakuvien kanssa, se on yrittäjien ja toimitusjohtajien ajatuksissa suurempi ongelma kuin Brexit. Toinen haaste ovat ulkomaalaiset matkailijat, jotka harvemmin laskettelevat ja käyttävät hissipalveluja.

Tilanne on havaittu myös Levillä, missä nykyisin talvimatkailijoista yli puolet on ulkomaalaisia.

– Levi kansainvälistyy kovaa vauhtia ja se on haaste rinneyhtiöille, sillä usein ulkomaalaiset asiakkaat tekevät muuta kuin laskettelevat. Meidän täytyy tässäkin vastata kysyntään, sanoo Levin hissiyhtiön toimitusjohtaja Jouni Palosaari.

Levillä hissiasiakkaiden volyymi on laskenut jonkin verran. Suurissa Lapin hiihtokeskuksissa onkin pyritty vastaamaan kysyntään laajentamalla vuokraustoimintaa kelkkoihin ja varsinkin talvipyöriin, joiden kysyntä on ulkomaalaisten keskuudessa kasvanut räjähdysmäisesti.

Lumen varastointi on hiihtokeskuksissa arkipäivää.

Lunta kerätään talven ajalta seuraavaa kautta varten, jotta uusi kausi voidaan avata varmuudella lokakuussa, jos luonnon lunta tai tykkilunta ei saada tarpeeksi. Levillä painaa harteillaan myös pujottelun maailmancupin osakilpailun järjestäminen. Kansainväliselle hiihtoliitolle FIS:lle ei haluta tarjota lumetonta rinnettä.

Levi on Lapin suurin hiihtokeskus

Levi on lähes 17 miljoonan euron liikevaihdollaan Lapin suurin hiihtokeskus. Yhtiön liikevoitto oli päättyneellä kaudella 2 miljoonaa euroa plussalla ja tilikauden tulos oli verojen jälkeen runsaat 1,5 miljoonaa. Yhtiön omavaraisuusaste on 32,7 prosenttia.

Hiihtokeskus on levittäytynyt pikkuhiljaa Levitunturin eri puolille. Läntisellä puolella otetaan käyttöön rinteiden auettua uusi, 8 miljoonaa euroa maksanut tuolihissi.

– Viimeisten kahden ison hissin rakentamisen aikaväli oli neljä vuotta ja vähintään siinä ajassa meidän täytyisi saada taas käyttöön seuraava investointi. Yksi uusi hissi on vielä tavoitteena. Vuosittaiset investoinnit keskittyvät meillä lähinnä lumetuksen laajentamiseen, kertoo Levin hissiyhtiön toimitusjohtaja Jouni Palosaari.

35 vuotta sitten Ylläksellä oli vain muutama hissi

Toimitusjohtaja Osmo Virranniemi ja hänen poikansa Mikko Virranniemi esittelevät Iso-Ylläksen hiihtokeskusta hymynkare kasvoilla. Kädet viuhuvat ja osoittavat suuntiin, jonne vuosikymmenten aikana on investoitu.

Isä Virranniemi aloitti hiihtokeskustoiminnan Ylläsjärven puolella yhtiökumppaninsa Reijo Riilan kanssa lähes 35 vuotta sitten. Ylläsjärven puolella oli tuolloin ainoastaan muutama hissi ja pieni ravintola.

– Kehittämistä on ollut koko ajan, tasaiseen tahtiin. Nyt tälle alueelle on kokonaisuudessaan investoitu noin 100 miljoonaa euroa, josta hiihtokeskuksen osuus on ollut noin 30 miljoonaa, laskee toimitusjohtaja Osmo Virranniemi.

Hiihtokeskusbisnes ei 1980-luvulla ollut suosittua liiketoimintaa, ainakaan rahoittajien keskuudessa. Lapin hiihtokeskusyrittäjät joutuivat usein poistumaan pankinjohtajan puheilta tyhjin käsin. Samoin kävi Osmo Virranniemelle.

– Alussa tilanne oli, että tämä katsottiin riskibisnekseksi ja jopa ongelmalliseksi liiketoiminnaksi. Tänä päivänä voidaan todeta, että niistä ajoista on menty paljon eteenpäin ja nykyisin tämä on jo kannattavaa bisnestä.

Ylläkselle on suunnitelmissa isoja, miljoonien eurojen ja pitkän aikavälin investointeja.

Sukupolvenvaihdos edessä

Iso-Ylläksen rinnetoiminnan liikevaihto oli päättyneellä tilikaudella yli 4,2 miljoonaa euroa. Yhtiö on ulkoistanut ravintola-, vuokraamo- ja liikekauppatoiminnan.

Vuonna 2008 valmistunut ja lähes 10 miljoonaa euroa maksanut gondolihissi on maksettu. Yhtiö tuotti voittoa päättyneellä tilikaudella vajaat miljoona euroa, joka on neljäs osa liikevaihdosta.

Yhtiön omavaraisuusaste on yli 60 prosenttia.

– Suunnitelmissa on uusi tuolihissi, jonka kustannusarvio on noin 8 miljoonaa euroa ja siihen täytyy varautua jo pitemmällä aikavälillä. Uuden hissin osalta puhutaan noin viiden vuoden ajan tähtäimestä, miettii Osmo Virranniemi ja siirtää katseensa tulevaan toimitusjohtajaan, poikaansa Mikko Virranniemeen.

39-vuotias Mikko Virranniemi tarttuu toimitusjohtajan kapulaan vuodenvaihteessa. Hiihtokeskustoiminta on tuttua jo pienestä pojasta lähtien ja viimeiset 10 vuotta on kulunut rinnetoiminnasta vastaavana päällikkönä.

– Hyvillä mielin otan tehtävän vastaan. Tämä hiihtokeskuksen niin sanottu arki on hyvin hallussa, pystyn toimimaan täällä lähes kaikissa tehtävissä, joita eteen tulee.

Hiihtokeskusta vuodesta 1985 vetäneen kaksikon, Osmo Virranniemen ja Reijo Riilan kummankin jälkikasvu jatkaa hiihtokeskuksen kehittämistä. Mikko Riila toimii jo nyt hallituksen puheenjohtajana.

Pyhä pitkästä aikaa plussalle

Pyhän hiihtokeskus Pelkosenniemellä on paininut vuosikymmenten välillä kannattavuuden rajamailla. Liiketulos oli vielä viime tilikaudella negatiivinen, mutta tällä kaudella tulos on plussalla. Pyhän tulosta on painanut aiempina vuosina suuri hissi-investointi liikevaihtoon nähden. Pyhän hiihtokeskustoiminnan omistaa Rukakeskus Oy.

– Pyhän volyymi on kasvanut neljän viime kauden aikana 30 prosenttia ja tälle vuodelle on arvioitu kasvua kuusi prosenttia. Meillä uskotaan, että kotimaan markkinoissa on vielä kasvuvaraa, suunnittelee Rukakeskus Oy:n toimitusjohtaja Ville Aho.

Lapin hiihtokeskuksissa on meneillään myönteiset ajat ja yrittäjien mukaan tulevaisuuskin näyttää positiiviselta. Kukaan ei kuitenkaan venyttele olkaimiaan, sillä suhdanteet voivat muuttua ja toiminta on aina säiden armoilla.

Tuskin kukaan kuitenkaan iloitsee aikaisesta pääsiäisestä yhtä paljon kuin hiihtokeskusyrittäjä, aikainen loma-aika kevättalvella tietää volyymin kasvua.

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue lisää:

Lapin hiihtokeskukset aloittavat lumetuksen näiltä näkymin viikonloppuna

Suomutunturi tähtää kansainväliseksi huippuvalmennuskeskukseksi

Sukupolvenvaihdos hiihtokeskuksessa: Iso-Ylläs siirtyy isiltä pojille

Suomen pitäisi olla hiilineutraali kuudessatoista vuodessa. Niin lähellä on siis vuosi 2035. Puolet hiilidioksidivähennyksestä pitäisi saada liikenteestä. Varma tapa olisi ajaa auto talliin, lukita ovi ja heittää avain lepikkoon.

Vähän kevyemmilläkin konsteilla pärjää, kun tietää, mistä etsiä.

Pirkkalassa toimiva StepOne Tech on kehittänyt kohta kahdeksan vuotta tekniikkaa, jolla bensa-auto muutetaan käyttämään etanolipohjaista polttoainetta. eFlexFuel-muutos on näppärä ilmastoteko, mutta maksaa jonkun verran. Aikaa operaatioon kuluu vain pari tuntia.

Ennen etanolimuutosta vuoden 1997 Citroen Xantia päästi ilmakehään reilut kaksisataa grammaa hiilidioksidia kilometrillä. Nyt lukema painuu neljänkymmenen gramman tienoville.

Muutoskatsastuksesta saa leiman rekisteriotteeseen, ja sen jälkeen voi pyytää Traficomista rahat takaisin. Ihan kaikkea ei tosin saa.

Kolmensadankuudenkympin satsaus ikäloppuun autoon maksaa itsensä takaisin näillä litrahinnoilla vuodessa tai puolessatoista ajomäärästä riippuven. Onko hommassa siis järjen hiventäkään?

Elintarviketeollisuuden ja kotien jätteistä tai vaikka sahanpurusta etanoliksi

Ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon professori Jyri Seppälän mielestä vanhan auton päästöjen leikkaus on oikeansuuntainen, mutta riittämätön.

– Onhan tässä ihan järkeä. Ainakin teet pienen teon ilmaston suuntaan. Suomessa myytävä bioetanoli tehdään jätepohjaisesti. Ja onhan etanolissa vielä se hyvä puoli, että käyttökin on edullista, toteaa Seppälä.

Mittarilla etanoli näyttää selvästi halvemmalta, mutta kulutus on kolmanneksen ysivitosta suurempi. Ympäristön kannalta etanolin alkuperä ratkaisee. (Mobiililukija, huomio! Juttu jatkuu kommentin jälkeen.)

RE85-polttoainetta jakeleva St1 tislaa etanolinsa mäskistä, jota käytetään elintarviketeollisuuden ja kaupan teollisuuden jätevirroista.

– Lisäksi teemme Hämeenlinnassa etanolia kotitalouksien biojätteestä. Ja Kajaanissa sitten vielä sahanpurusta, luettelee St1:n myyntijohtaja Mikko Reinekari.

Kaikki Suomessa jaettava etanolipolttoaine on samaa, vähintään 104-oktaanista ainetta. St1 omistaa Shell-asemat, mutta myös osuuskauppojen ABC:n EkoE85 on samaa ainetta. Sitä saa 144 jakeluasemalta.

50 000 suomalaisautoa voisi tankata jäte-etanolia

Pirkkalassa tehtyjä etanolibokseja on myyty Suomeen neljätuhatta. Päälle tulevat muualta ostetut.

Se on aika vähän, kun henkilöautoja on liikenteessä yhteensä 2,7 miljoonaa, vanhoja ja halpoja. Autokannan keski-ikä oli viime vuonna 12,1 vuotta. Ajoneuvojen keskihinta on 3600 euroa.

– Jos etanolimuutokset yleistyvät, niin suomalaiset biopolttoainevalmistajat saavat sellaisen signaalin menekistä, jolloin ne hyödyntävät vielä käytettävissä olevat kestävät varannot, sanoo professori Seppälä.

Yhden ratkaisun sijasta ilmastotalkoissa onkin etsittävä monta pientä.

– Potentiaalia löytyy satojamiljoonia litroja jätepohjasen etanolin valmistamiselle. Metsä on meille Suomessa iso mahdollistaja tulevaisuudessa. Jos sen satamiljoonaa litraa muuttaa autoiksi, niin etanolilla voisi kulkea 50 000 autoa, pyörittelee Reinekari

Jenkki ostaa etanolilla tehoa, ranskalainen halpaa ajoa

Kotimarkkinoiden lisäksi etanolimuutossarjaa kysytään maailmalla. Viidessätoista maassa myytävä suomalaiskeksintö on fiksumpi kuin moni kilpailijansa: etanolianturi todella mittaa polttoaineen koostumusta. Se ei ole pelkkä koriste kuten joissain halpasarjoissa.

Yhdysvalloissa autoilijaa on turha lähestyä päästölukemilla, mutta etanolimuutoksen tuoma (pieni) tehon lisäys tarkoittaa, että muutossarja voidaan myydä virityspalana. Varsinkin, kun elektroniikka valetaan vauhdikkaan punaisen muovin sisään.

Ranskalaiset saavat etanolia alle 70 sentillä litra, joten sielläkin kysyntää riittää.

Taustalla on myös vilpitön halu tehdä hyvää.

– Valloitamme maailman. Uskomme aidosti, että etanolimuutos on yksi vaihtoehto monien joukossa. Sähköauto on saanut ehkä turhankin hienon maineen, vaikka sen valmistamisen ja elinkaaren päästöt ovat itse asiassa aika paljon isommat kuin muunnetun flexiauton, laskee Vaine.

Kallista ainetta

Suomen jätevirrat ovat pieni liraus verrattuna hiilivetymereen, jota maailman autot polttavat. Niin meillä kuin muuallakin etanolin suurin ongelma on saatavuus. Kasvit kannattaa syödä ennemmin kuin jalostaa polttoaineeksi.

Eikä viljellyn etanolin hiilijalanjälki edes ole kovin pieni: pellot muokataan ja sadot korjataan dieselin voimalla.

– Etanoli ei riitä suuremman luokan muutokseksi. Meidän on haettava ihan toisia keinoja, että liikenteen päästöt saadaan lähitulevaisuudessa alas, sanoo professori Seppälä.

Jo nyt osataan tehdä polttoainetta bensiini- ja dieselmoottorille ilmakehän hiilidioksidista ja vedystä. Se on vain turhan kallista kuluttajalle - toistaiseksi.

Keinotekoisesti valmistettuja polttoaineita on jo tuotettu pilottilaitoksissa eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Etulinjassa on Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (LUT) synteettinen polttoainekokeilu.

Ranskalainen öljy-yhtiö Total kokeilee myös synteettisen polttoaineen tuotantoa. Juttu power to x -tekniikasta Tekniikka & Taloudessa.

Etanoliautoilusta on tarjolla jyhkeä tietopaketti osoitteessa etanoliautoilijaksi.fi.

Puoli seiskan juttu vanhan Sitikan ympäristöystävällisemmästä ilmeestä tarjolla myös tässä:

Nurmijärven Perttulassa Valkjärventiellä on palanut vuonna 1922 valmistunut koulurakennus. Palosta ei aiheutunut henkilövahinkoja. Poliisi tutkii tulipalon syttymissyytä, mutta epäilee tuhopolttoa.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen mukaan jälkisammutus- ja raivaustyöt kestävät maanantaina pitkälle iltapäivään.

Valkjärven koulu on hirsirakenteinen puukoulu, joka sijaitsee Valkjärven kylässä, Nurmijärven Perttulan eteläosassa. Päivystävän päällikön Yrjö Jalavan mukaan noin 300–400 neliötä.

– Tuho on niin suuri, että koulu on käyttökelvoton. Sitä ei saa pelastettua, eivätkä oppilaat voi sinne enää mennä, päivystävä päällikkö Jalava kertoo Ylelle.

Valkjärven koulu koostuu kahdesta rakennuksesta. Toinen rakennuksista on vaurioitunut tulipalossa käyttökelvottomaksi. Kunnan tilakeskus ei osaa vielä sanoa, voiko toista koulukiinteistöä käyttää jatkossa.

Koulussa opetetaan vuosiluokkia 1–6. Valkjärven koulussa on esiopetus mukaan lukien noin 70 oppilasta. Opetus järjestetään tällä viikolla läheisessä Uotilan koulussa.

Sivistysjohtaja Tiina Hirvosen mukaan opteuspaikan jatkosta päätetään tämän viikon aikana. Kunta tiedottaa lisää kotisivuillaan sekä suoraan oppilaiden huoltajille myös Wilman ja Päikyn välityksellä.

Hirvonen kertoo, että kouluille on järjestetty kriisiapua sekä lauantaina palaneen Lepsämän koululle että Valkjärven sijaiskouluna toimivaan Uotilaan. Lisäksi oppilasterveydenhuollon henkilöstöä on molemmilla kouluilla opetushenkilöstön apuna.

Kunnan johto tapaa molempien koulujen henkilökunnan maanantaina iltapäivällä koulupäivän jälkeen.

Poliisi epäilee paloa tahalliseksi

Poliisi epäilee paloa tahallaan sytytetyksi ja tutkii Valkjärven koulun paloa tuhotyönä.

– Nimike voi myöhemmin täsmentyä törkeäksi tuhotyöksi, kertoo rikoskomisario Markku Lylykangas STT:lle.

Lauantaina aamuyöstä paloi Nurmijärvellä Lepsämän koulu. Poliisi epäilee, että myös Lepsämässä kyseessä oli tuhopoltto.

STT kertoo, että tulipalossa kärsi vahinkoja uusi L-kirjaimen muotoinen puukoulurakennus, joka on valmistunut vuonna 2002.

Lepsämän koulussa on noin 260 oppilasta ja heidän opetuksensa järjestetään tällä viikolla koulun toisessa rakennuksessa.

Poliisi kaipaa molempiin koulupaloihin vihjeitä ja mahdollisia silminnäkijähavaintoja. Kaikki tapauksiin liittyvä tieto pyydetään ilmoittamaan vihjeet.ita-uusimaa@poliisi.fi tai vihjenumeroon 0295 413 636.

Nurmijärvi lisää vartiointia kaikilla kouluilla

Nurmijärven kunta tehostaa vartiointia kaikilla kouluilla maanantaista alkaen. Kunnan mukaan kouluille tulee tehostettu vartiointi. Lisäksi kunta tekee yhteistyötä poliisin kanssa.

Kunta lisäsi vartiointia kouluilla jo viikonloppuna Lepsämän lauantaisen tulipalon jälkeen.

– Suojausta on kahdella tavalla, palovaroitinjärjestelmät ja lisäksi on kiertävä vartiointi. Vartiointiliikkeet kiertävät meidän rakennuksia ja tilanteen mukaan vartijoita on yksi tai useampia, sanoo kunnan Tilakeskuksen päällikkö Ville Könönen.

Kunnan koulut sijaitsevat laajalla alueella, mutta vartiointia on lisätty kaikkialla ja osassa kohteissa laitetaan Könösen mukaan jatkuva vartiointi päälle.

Kunnalle palo on myös rakennushistoriallinen tappio.

– Aina tällainen vanha hirsikoulu on osa kunnan historiaa ja myös Suomen historiaa. Totta kai siinä on yhtä aikaa kulttuurihistoriallinen vahinko. Rakennus oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, siitä on pidetty huolta ja siihen oli tehty korjauksia, eikä siinä ei ollut mitään ongelmia, Könönen kommentoi.

Aiheesta lisää:

Nurmijärveläiskoulun osia paloi korjauskelvottomiksi – poliisi epäilee, että koulu sytytettiin tahallaan

Pekka Tuomela, 55, ja äiti Anja Tuomela, 85, istuttavat porkkanoita, punajuuria ja salaattia kotipihan pieneen puutarhaan. Molempien liikkeet ovat varmoja ja rentoja. Tuttua työtä, johon Anja opetti Pekan jo silloin, kun tämä oli aivan pieni poika.

– Meitä oli viisi sisarusta. Isä oli minulle etäinen hahmo ja kuoli kun olin 9-vuotias. Äidin kanssa tehtiin aina paljon asioita, saatiin olla mukana. Jotenkin ajattelen, että tämä oma hoivaviettinikin on osaltaan syntynyt juuri siitä, että olen viettänyt pienenä niin paljon aikaa äidin kanssa.

Anja nyökyttelee poikansa puheille ja ryhtyy kertomaan tarinaa viljelyneuvojasta, joka kierteli kylän taloissa Nivalassa hänen omassa lapsuudessaan. Saman tarinan olemme kuulleet jo hetkeä aikaisemmin. Pekka on sen kuullut kymmeniä tai satoja kertoja, mutta kyselee silti lempeästi äidiltään lisää.

– Äidillä on vaskulaarinen muistihäiriö ja lähimuisti on aika huono, melkein olematon. Juttua meillä aina piisaa, mutta aika iso osa on kertausta. Samoja tarinoita tulee moneen kertaan, mutta aina välillä muistin lokeroista tulee jotain ihan uutta ja kiinnostavaa - sellaisia kultahippusia.

Pirkon kaunis kotikuolema

Pekka Tuomela on äitinsä omaishoitaja, eikä ole ensimmäistä kertaa mummoa kyydissä. Ensimmäinen asukki Pekan rakentamassa mummonmökissä oli anoppi, Päivi-vaimon äiti Pirkko.

– Pirkko asui omassa asunnossaan Oulussa, muttei sitten enää Alzheimerin takia pystynyt itsenäiseen elämään. Siinä vaiheessa päätimme ottaa hänet tähän meille asumaan, ja rakensimme oman talon viereen toisen mökin.

Pirkko-anoppi vietti Pekan rakentamassa talossa elämänsä viimeiset kaksi vuotta. Loppuvaiheessa Alzheimer oli jo vienyt Pirkon voimat, ja avuksi tarvittiin sairaalasänkyä ja nostolaitetta. Viimeisin apuväline oli Pekan itsensä tekemä mäntypuinen ruumisarkku.

– Pirkko kuoli kauniin kotikuoleman tässä tuvassa. Päivi silitteli häntä ja sanoi sitten, että nyt äiti lähti. Pesimme ja puimme hänet, ja lähisukulaiset kävivät jättämässä jäähyväiset täällä kotona.

Pirkko kuoli kolme vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoi käydä ilmeiseksi, että Pekan oma Anja-äiti ei enää ihan pärjännyt kerrostalokodissaan Porissa. Kotihoito kävi kyllä tuomassa ruuat ja annostelemassa lääkkeet, mutta ne saattoivat Anjalta yksin ollessa unohtua syömättä ja ottamatta.

– Sisarusten kanssa pohdimme, että joku ratkaisu on löydettävä. Päädyimme siihen, että äiti muutti tänne Karkkuun. Muutaman viikon hän haikaili takaisin Poriin, mutta pikkuhiljaa alkoi kutsua tätä kodiksi.

Pekka kääntää puheensa äidille.

– Sinä kun olet aina sanonut, että et halua asua toisten nurkissa. Tässä on hyvä kun sinulla on omat nurkat, ja me olemme ihan tuossa vieressä. Etkä sinä ainakaan ole mihinkään karkuun lähtenyt.

Anjaa ajatus karkuun lähdöstä naurattaa, ja Pekkaa naurattaa aina kun Anjaa naurattaa.

– En kai minä tästä nyt mihinkään… vaikka ei sitä koskaan tiedä mitä mieleen tulee.

“Jos jotakin sattuu, niin sitten sattuu”

Pekka Tuomela on sähköasentaja ja vuorotöissä Tampereen Työväen teatterilla. Työnantaja on koko ajan suhtautunut Pekan omaishoitajuuteen ymmärtävästi.

– Olen tehnyt välillä lyhennettyä työaikaa. Ja joustoa löytyy tarpeen mukaan, jos yllättäviä tilanteita tulee. Esimieheni on sanonut, että mummo ensin ja työt sitten.

Kun Pekka ja Päivi-vaimo lähtevät töihin ja Sanni-tytär kouluun Tampereelle, käy Anjalla yksityinen kodinhoitaja ja välillä hän touhuilee tontilla yksinään.

Tasaisen varmat ja vakaat vanhan naisen askeleet kulkevat milloin postilaatikolle, milloin kasvimaalle tai klapeja hakemaan. Puuvajalla kirves kohoaa vähän vapisten yläasentoon, mutta iskee sitten terävästi ja tarkasti klapin halki. Vuosikymmenten aikana kertynyt taito on tallella.

Täydessä puukorissa on painoa lähes 20 kiloa, mutta Anja kantaa sitä päättäväisesti taloa kohti. Kori kulkee ja laskeutuu tömähtäen pönttöuunin viereen. On kesä, eikä uunia varsinaisesti ole tarpeen lämmittää. Mutta tämä on puuhaa jonka Anja osaa ja jonka parissa hän viihtyy.

– Äiti vielä pilkkookin klapeja. Kyllähän minä sitä olen ajatellut, että onko se jo liian vaarallista. Mutta toisaalta, äiti osaa ja haluaa tehdä näitä asioita, joita on tehnyt koko ikänsä. Jos jotain sattuu niin sitten sattuu.

– Tässä on kuitenkin paljon arvoa ja elämänlaatua. Ainakin jos vertaa vaikka johonkin palvelutaloon, jossa vanhukset eivät todellakaan saa kolata lumia tai heilutella klapikirvestä, Pekka Tuomela pohtii.

“Meissä on sisäänrakennettuna kyky vanhentua”

Pekka käy useimpina aamuina herättelemässä Anjan ja keittää aamupuurot. Lehdet luetaan yhdessä ja keskustellaan ajankohtaisista asioista. Pekka myös annostelee lääkkeet. Päivän mittaan hän, Päivi-vaimo tai Sanni-tytär käyvät muutaman kerran katsomassa miten Anjan päivä sujuu.

Illallinen syödään yhdessä jommassa kummassa talossa ja usein Pekka vielä katselee äidin kanssa yhdessä televisiota.

– Onhan tämä aika sitovaa, mutta toisaalta antoisaa. Meillä on ollut se onni, että sekä Pirkko että Anja ovat olleet hyväntuulisia vanhuksia, melkein aina positiivisella mielellä.

Anja Tuomelan lähimuisti ei toimi enää kovin hyvin, eikä hän Pekan mukaan aina välttämättä edes muista että onko joku käynyt hetki sitten kyläilemässä hänen luonaan vai ei.

– Mutta sillä hetkellä kun tässä ollaan, hän on aina iloinen sitä toisen ihmisen läsnäolosta.

Pekan mukaan anopin ja äidin kanssa eläminen on muuttanut myös hänen omaa suhtautumistaan vanhenemiseen. On surullista seurata, miten moni asia ei Anjalta enää suju yhtä hyvin kuin on joskus aikanaan sujunut. Mutta samalla vanhuksen kanssa elämisessä on myös jotain lohdullista.

– Olen ajatellut omaakin ikääntymistäni. Jotenkin meissä on sisäänrakennettuna kyky vanhentua. Ei tehdä ongelmaa voimien vähenemisestä, vaan tehdään se mihin pystytään ja ollaan iloisia siitä.

– Kun me teemme jotain yhdessä, kasvimaan laittoa tai pyykkien viikkausta tai jotain muuta pientä, niin äidistä huokuu tyytyväisyys siitä, että taas saatiin jotain tehtyä. Kun itse tästä vielä vanhenen, niin olisi hienoa, jos saisin samanlaista huolenpitoa. Joku huolehtisi siitä, että pystyn osallistumaan elämään omien voimavarojeni rajoissa.

“Vastavuoroisuuden ajatus elää uutta nousua”

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokisen mukaan Pekka Tuomelan kaltainen vanhusta hoivaava aikuinen mies saattaa tulevaisuudessa olla paljon tavallisempi näky kuin nykyään.

– Hoiva on edelleenkin pääasiassa naisten hommaa. Nähtävissä on, että isoisät aktivoituvat lastenlastensa hoitamisessa, ja nuoret isät ottavat yhä enemmän vastuuta lapsien hoidosta.

Ylipäänsäkin sukupolvien väliset suhteet ovat viime vuosikymmeninä pikemminkin lähentyneet kuin etääntyneet. Isovanhemmat ovat tärkeitä aikuistuville lapsenlapsille sekä tunnetasolla että usein myös taloudellisesti. Tämä puolestaan tiivistää myös keskimmäisen sukupolven suhdetta omiin vanhempiinsa.

Läheisyyttä voi yllättäen lisätä myös vanhustenhoidon palvelujen yksityistäminen, kilpailuttaminen ja pirstaloituminen.

– Ennen paikkakunnalla saattoi olla vain yksi vanhainkoti, jonne kukin vuorollaan meni. Nyt vanhuksen hoidon järjestäminen edellyttää kykyä sähköiseen asioimiseen. Tässä sekä lapset että lapsenlapset voivat mielekkäällä tavalla olla avuksi omille vanhuksilleen.

Toinen sukupolvien suhteita lähentävä tekijä on Kimmo Jokisen mukaan avio- ja avoero. Noin joka toinen parisuhde päättyy eroon, ja erotilanteissa omien vanhempien rooli tukiverkkona voi olla hyvinkin merkityksellinen.

– Kaikki tämä johtaa siihen, että vastavuoroisuuden ajatus elää uutta nousua. Kun vanhemmat auttavat meitä nyt, autamme me heitä kun vanhuus koittaa, Kimmo Jokinen arvioi.

“Se on semmonen vanha loru, jotenkin on jäänyt mieleen”

Aurinko laskee hämäläisen kuusimetsän taakse. Kesäilta hämärtyy. Anja ja Pekka istuvat saunan terassilla vilvoittelemassa ja maistelevat oman pihan mustaherukkamehua. Se tuo Anjan mieleen lorun.

– Vitamiinia on joka paikassa, soosissa sopassa ja saikassa. Kortilla leipä ja leivässä reikä, ja leivänreiässäkin on vitamiineja.

– Se on sellainen loru, jota yhteen aikaan opetettiin. Se on jäänyt mieleen.

Pekka on kuullut vitamiinilorun tänään kymmenkunta kertaa, mutta jotenkin se tuntuu tuoreelta. Mustarastas laulaa iltasäveliään, äiti ja poika katsovat hetken kaukaisuuteen ja ryhtyvät sitten keskustelemaan hämähäkeistä.

Pekan kanssa istumme vielä hetken keinulla sen jälkeen, kun Anja on vetäytynyt iltapuulle omaan mökkiinsä. Joskus Pekka käy vielä myöhään illalla katsomassa että kaikki on hyvin, että äiti nukkuu ja hengittää. Ihan niin kuin Anja on joskus käynyt katsomassa nukkuvaa pikku Pekkaa.

– Onhan tämä tietysti työlästä tällainen vanhuksen kanssa eläminen, eikä kaikille millään lailla mahdollista. Ainakin tässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse sitten joskus harmitella, että olisi pitänyt nähdä enemmän.

Perjantai-dokkari: Pidän sinusta huolta, äiti nyt Areenassa.

"Lastentarhanopettajan tulee tuntea erot tyttöjen ja poikien kehityksessä. Erot tulee ottaa huomioon lasten leikkejä, opetusta ja muuta toimintaa suunnitellessa."

"Kaksi- ja monikieliset perheet ovat lapsen puheen kehityksen kannalta maailmanlaajuinen ongelma."

"Lapsia tulee ohjata kansanperinteen pariin, kansallisia merkkipäiviä on juhlittava ja kansallissankareita (suurmiehiä ja -naisia) on muistettava juhlallisuuksin."

Nämä ovat vapaasti suomennettuja otteita Viron opetusministeriön valmistelemasta uudesta varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta.

Lokakuussa julkaistu suunnitelman työversio on suututtanut koulutusalan ammattilaiset Virossa.

Yksi suunnitelmaa kritisoineista varhaiskasvatuksen asiantuntijoista on tallinnalaisen Tammetõrun päiväkodin opintopäällikkö Evelyn Neudorf.Hänen mukaansa työversiossa on useita perustavanlaatuisia puutteita.

– Siitä puuttuu nykyaikainen, laaja oppimiskäsitys. Lastentarhanopettajille on asetettu tiukat raamit, joiden mukaan heidän pitää toimia, Neudorf sanoo.

– Leikkiminen on rajattu aikuisten ohjaamiin oppimisleikkeihin. Vapaata leikkiä ja sen kautta opittavia sosiaalisia taitoja ei suunnitelmassa mainita sanallakaan, opintopäällikkö jatkaa.

Neudorfin mielestä suunnitelma on pahasti ajastaan jäljessä.

– Sitä lukiessa tuntuu, kuin palaisi neuvostoaikaan. Silloin varhaiskasvatuksessa vallitsi samanlainen opettajalähtöinen systeemi.

Muutos on Neudorfin mukaan suuri verrattuna nykyisessä opetussuunnitelmassa painotettuun lapsikeskeiseen, vapaampaan oppimiskäsitykseen.

Suunnitelma korostaa virolaisuutta – ja unohtaa kansainvälisyyden

Mustamäen kaupunginosassa sijaitseva Tammetõrun päiväkoti on kaksikielinen. Kahdestatoista ryhmästä kuusi on venäjänkielisiä, kuusi vironkielisiä.

Päiväkodin yli 200 lapsen joukossa on myös lapsia, joiden toinen äidinkieli on esimerkiksi englanti.

Kaksikieliset päiväkodit ovat Virossa melko tavallisia, sillä noin kolmannes maan asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää.

Evelyn Neudorf on nähnyt työssään, että päiväkoti-ikäiset oppivat helposti kaksi kieltä. Häntä ihmetyttääkin uudesta opetussuunnitelmasta välittyvä kritiikki kaksi- ja monikielisiä perheitä kohtaan.

– Uusi opetussuunnitelma korostaa voimakkaasti Viron kulttuurin ja kielen oppimista, mikä on tietenkin hyvä asia. Totta kai haluamme opettaa lapsille virolaista tapakulttuuria ja viettää kansallisia juhlapäiviä, Neudorf sanoo.

– Mutta olisi hyvä opetella avoimeksi ja suvaitsevaiseksi myös toisia kieliä ja kulttuureja kohtaan, hän lisää.

Suunnitelmassa sanotaan muun muassa, että vieraskielisille lapsille "on tärkeää esitellä virolaisen kulttuurin tunnuksia ja valtiollisia symboleita, tunnettuja henkilöitä ja asianmukaista käyttäytymistä, esimerkiksi, että kansallishymnin aikana noustaan seisomaan."

Toisessa kohdassa puolestaan sanotaan, että "lasten leikkiminen ja oppiminen on tuloksellisinta viroa äidinkielenään puhuvan opettajan ja avustajan tehdessä yhteistyötä."

Opetussuunnitelman mukaan lapsen tulisi kuulla huoliteltua viron kieltä eri ikäisten miesten ja naisten puhumana myös vapaa-ajallaan.

Neudorf ihmettelee, onko viron kielen ja virolaisuuden tultava varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa läpi näin voimakkaasti.

– Kansainvälistyvässä maailmassa olisi tärkeää painottaa myös monikulttuurisuutta. Jokaisen lapsen pitäisi taustastaan riippumatta saada tuntea, että hänen kieltään ja kulttuuriaan arvostetaan.

Suunnitelmasta puuttuvat lähdeviitteet

Koulutusalan ammattilaisten mukaan uudessa opetussuunnitelmassa on myös tieteellisiä puutteita.

Tallinnan yliopiston kasvatustieteellisen instituutin johtaja Tiia Õun kertoo, että suunnitelmassa viitataan useisiin ilmiöihin ikään kuin tutkittuina tosiasioina. Tutkimuksiin ei kuitenkaan ole lähdeviitteitä.

– Esimerkiksi väitteet monikielisten lasten kielellisistä ongelmista tai tyttöjen ja poikien aivolohkojen eroista vaatisivat tuekseen tuoreita ja päteviä tutkimuksia, samoin väite, jonka mukaan roolileikit ovat lapsille vahingollisia ja lisäävät väkivaltaista käytöstä, Õun sanoo.

Hän mukaansa ainakaan Tallinnan yliopiston tutkijat eivät allekirjoita kyseisiä väitteitä.

Tieteellisen läpinäkymättömyyden lisäksi Õun pitää uuden opetussuunnitelman suurimpina ongelmina yhtenäisen opetuskäsityksen puuttumista ja lastentarhanopettajien vapauden rajoittamista.

Asiantuntijoiden laatima aiempi suunnitelma hylättiin

Vuosi sitten Viron opetus- ja tiedeministeriö kokosi varhaiskasvatuksen asiantuntijoista koostuvan työryhmän, jonka tarkoituksena oli parannella voimassa olevaa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa ja tehdä siihen pieniä muutoksia.

Ryhmässä oli mukana myös Evelyn Neudorf.

Yllätys oli suuri, kun lokakuussa ministeriö julkaisikin kokonaan uuden suunnitelman, joka ei perustunut aiemman työryhmän tekemään pohjatyöhön.

– Vaikka ministeriössä väitetään toisin, meidän työmme tuloksia ei ole uudessa suunnitelmassa nähtävillä, Neudorf kertoo.

Uuden suunnitelman julkaisun jälkeen Facebookiin perustettiin "Vetäkää takaisin uusi varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma" -niminen ryhmä, jossa on yli 1 700 jäsentä.

Opetussuunnitelman työversion takaisin vetäminen ei kuitenkaan ole enää lain mukaan mahdollista.

Opetusministeri: työversio on vasta luonnos

Viron opetus- ja tiedeministeriö on puolustautunut kritiikkiä vastaan sanomalla, että työversio on vasta luonnos, johon on vielä mahdollista tehdä muutoksia.

Opetus- ja tiedeministeri Mailis Reps kommentoi keskiviikkona Viron yleisradiolle ERR:lle, että voi mennä vielä kaksikin vuotta ennen kuin lopullinen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma valmistuu.

Hän totesi myös, ettei ole itse ehtinyt vielä tutustua uuteen opetussuunnitelman työversioon.

– On olemassa erilaisia työryhmiä ja erilaisia työversioita. Mikään versio ei ole vielä saavuttanut ministeritasoa. Mitään direktiiviä, asetusta tai hallituksen päätöstä ei ole vielä tehty, hän sanoi.

Ministerin kommentteja ruoditaan parhaillaan uutta opetussuunnitelmaa kritisoivassa Facebook-ryhmässä. Siellä ihmetellään, miksi työversion liitteenä on ministerin kirjoittama saatekirje, jos kerran ministeri ei ole tutustunut suunnitelmaan.

Tällä viikolla varhaiskasvatuksen asiantuntijat kokoontuivat Tallinnaan päättämään muutosvaatimuksista, jotka he aikovat esittää opetus- ja tiedeministeriölle uuteen opetussuunnitelmaan liittyen.

Opetus- ja tiedeministeriö on ilmoittanut, että suunnitelmaa voi kommentoida lokakuun ajan.

Lue lisää:

Päiväkoteihin syksyllä yhteinen opetussuunnitelma: lisää musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa lapsille

"Eläköön feminiiniset pojat, machotytöt ja kaikki siltä väliltä" – koulut purkavat nyt vanhoja sukupuolirooleja, eikä se miellytä aivan kaikkia

Viime vuonna ulosoton kautta karhuttiin noin joka kolmatta sakkoeuroa eli noin 37 miljoonaa euroa. Tieto selviää Oikeusrekisterikeskuksen Uutissuomalaiselle koostamista tilastoista.

Eri sakkolajien välillä on kuitenkin isoja eroja. Uhkasakkojen kokonaissummasta maksettiin ennen ulosottoa vain yhdeksän prosenttia. Rivakimmin maksetaan rikesakot. Uuden lain mukaisista rikesakkoeuroista 83 prosenttia maksettiin ennen kuin ulosotto käynnistyi.

Suurin osa sakoista saadaan perittyä tavalla tai toisella. Viime vuonna Oikeusrekisterikeskukselle ilmoitetuista sakkosummista on saatu perittyä alkusyksyyn 2019 mennessä yhteensä 87 prosenttia.

80-luvun Urheiluruudun tiukkakomppinen jumputus on monelle se kaikkein tunnistettavin tunnusmusiikki. Sittemmin tunnus on vaihtunut jo useaan otteeseen. Muusikko Heikki "Hector" Harma muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa, miten kappale valikoitui tunnussävelmäksi.

– Olin silloin Ylellä tv:n puolella duunissa ja urheilutoimituksesta selostaja Pentti Salmi soitti ja kyseli, voisinko etsiä heille jostain jonkun instrumentaalikappaleen, joka sopisi Urheiluruutuun, kun heillä ei ollut toimituksen budjetissa fyrkkaa tilata sävellystyötä.

Vastikään oli ilmestynyt Leevi and The Leavingsien uusi albumi Suuteleminen kielletty.

– Kuuntelin sitä läpi, ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän on disco-instrumentaalikappale Tuhannen markan seteli. Soitin Penalle, että tule hakemaan, se on tämä, Hector kertoo.

– Siitä Gösta (Sundqvist) sai aika hyvät fyrkat, se soi monta vuotta Urheiluruudussa, Hector jatkaa.

Kuuntele Urheiluruudun tunnusmusiikkeja eri vuosilta

Mestarit-kokoonpano sai alkunsa Vuokatin Katinkullassa

Hector muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa myös 20 vuoden takaista Mestarit-kiertuetta, jossa esiintyivät hänen lisäksi Pave Maijanen, Pepe Willberg ja Kirka. Kiertue huipentui Olympiastadionille 5. elokuuta vuonna 1999.

Mestarit-kokoonpano syntyi erinäisten Vuokatin Katinkullassa järjestettyjen Back to The Sixties -keikkojen jälkeen.

–Me vedettiin siellä melkein niin kuin folk-triona. Kiril soitti haitaria, Pave bassoa ja minä skebaa. Tehtiin siellä monta keikkaa ja todettiin, että tämähän on aika nastaa.

Vuokatin keikkoja hoidellut Antero "Ande" Päiväläinen keksi viedä ideaa pidemmälle.

– Hän sitten sanoi, että teitä täytyy kyllä olla neljä, koska Beatlesejakin on neljä.

Sitten otettiin yhteys Pepe Willbergiin ja Mestarit-kokoonpanon ensimmäinen keikka nähtiin Hartwall-areenan avajaisissa.

– Ja siitä se sitten räjähti, Hector kuittaa.

Mestareiden suosiota kuvastaa myös hyvin se, että kun miehet olivat vieraana television Bumtsibum -ohjelmassa, katsojia lähetyksellä oli 1,7 miljoonaa.

Bumtsibumista jäi myös elämään hokema, johon Hector törmäsi sittemmin vähän kaikkialla.

Katso koko Hectorin haastattelu:

Korkeasaaren eläintarha on jatkanut saimaannorppa-altaan suunnittelua. Eläinten hoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti kertoo, että altaasta tulisi 200 neliömetrin kokoinen ja sen keskisyvyys olisi kolme metriä. Maapinta-alaa pitää olla norpan käyttöön satakunta neliömetriä. Mittoja määrittää eläintilojen tila-asetus.

– Meidän pitää vielä tarkentaa suunnitelmia. Ne ovat hyvässä vaiheessa. Kustannuksia ei vielä tällä hetkellä tiedetä, sanoo Trontti.

Päätöksiä altaan rakentamisesta on odotettavissa aikaisintaan loppuvuodesta.

– Kyllä meillä kova toive on, että loppuvuoden aikana tilanne olisi sillä tavalla edennyt, että pystyisimme kertomaan, minkälaista eläintilaa meille mahdollisesti olisi tulossa, toteaa Trontti.

Saimaannorppa-altaan rakentaminen nousi pohdintaan, kun heinäkuussa Puumalasta vietiin heikkokuntoinen norppa hoitoon villieläinsairaalaan. Samalla avautui keskustelu siitä, miten Korkeasaari voisi tulevaisuudessa olla mukana säilyttämässä saimaannorpan uhanalaisia geenejä.

Tobias voi hyvin Korkeasaaressa, Sanelman tilannetta seurataan Saimaalla

Korkeasaaressa hoidossa oleva, Tobias-norppana tunnettu eläin asuu tällä hetkellä omassa allashuoneessaan Korkeasaaressa.

– Se voi hyvin, kertoo Trontti.

Varsinais-Suomen ELY-keskus teki aiemmin päätöksen, että Korkeasaareen hoitoon tuotua saimaannorppaa ei saa palauttaa Saimaalle tautiriskin vuoksi. Toisaalta Korkeasaari voi hakea poikkeuslupaa Tobias-norpan hallussapitoon vasta, kun eläintarhalla on osoittaa sille sopivat tilat.

Toinen samaan aikaan Tobiaksen kanssa viime kesänä Saimaalla ihmisten hoitoon päätynyt saimaannorppa, Sanelma, sai viikonloppuna muikkuja ja lääkkeitä, kun se ajautui rantaan huonovointisena. Norppa kuitenkin virkosi muikkujen voimalla ja polski tiehensä. Sanelmaa viikonloppuna hoitaneen imatralaisen eläinlääkäri Pekka Sarkasen mukaan norpan tilaa seurataan.

Korkeasaarella on valmius ottaa myös tämä norppa hoitoon, jos viranomaiset katsovat, että se ei pärjää tulevaa talvea Saimaalla.

– Meillä villieläinsairaalassa hoidetaan loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä. Mutta ajatus on, että ne pystyttäisiin palauttamaan luontoon. Saimaannorppien kanssa on se tilanne, että jos meille tuotua eläintä ei voi palauttaa luontoon, siinä tilanteessa Korkeasaari ei ole päätöksentekijä, vaan sitten käännymme viranomaisten puoleen. Jos meiltä pyydetään apua, ilman muuta autamme, sanoo eläinten hoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti Korkeasaaresta.

Lue myös:

Tobias-kuutti avasi keskustelun suojelun tulevaisuudesta – pitäisikö saimaannorpan uhanalaiset geenit säilyttää Korkeasaaressa?

Metsäyhtiö Stora Enson liiketoiminnan kannattavuus heikkeni tuntuvasti vuodentakaiseen verrattuna.

Heinä–syyskuun operatiivinen liikevoitto putosi 231 miljoonaan euroon, kun se viime vuonna vastaavaan aikaan oli 358 miljoonaa euroa. Yhtiön tulos heikkeni yli kolmanneksen vertailukaudesta.

Liikevaihto laski seitsemän prosenttia ja oli noin 2,4 miljardia euroa.

Osakemarkkinat reagoivat osavuositulokseen selkeällä heikkenemisellä. Helsingin pörssissä yhtiön osake oli kahdeksan prosentin laskussa puoli kahdentoista aikaan.

Stora Enso odottaa kysynnän kasvun hidastuvan yhtiön liiketoiminnassa. Myös paperin kysynnän odotetaan jatkavan laskuaan Euroopassa.

Osavuosikatsauksessa Stora Enso kertoo kiristävänsä jälleen säästöohjelmaansa. Yhtiö hakee nyt 275 miljoonan euron vuosittaisia kustannussäästöjä vuoden 2021 loppuun mennessä.

Stora Enso on tiukentanut säästökuuriaan vuoden edetessä. Alkuvuodesta tavoitteena oli raapia kokoon 120 miljoonan euron vuosittaiset kulusäästöt, ja kesällä tavoitetta nostettiin 200 miljoonaan euroon.

– Liikevaihto vuosineljänneksellä laski alhaisempien hintojen ja volyymien vuoksi. Myös operatiivisessa liiketuloksessa nähtiin jyrkkä lasku samasta syystä, toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström kommentoi tiedotteessa.

Paperista pakkauskartonkiin

Stora Enso on aiemmin päättänyt muuntaa Oulun-paperitehtaansa pakkauskartonkitehtaaksi. Oulun-tehtaan toinen paperikone muutetaan tuottamaan pakkauskartonkia. Päällystettyä hienopaperia valmistava kone suljetaan.

Yhtiö on kertonut tänä vuonna myös paperikoneen sulkemisesta Imatralla sekä Kiteen-sahan sulkemisesta.

Stora Enso ennakoi viimeisen vuosineljänneksen operatiivisen liikevoittonsa osuvan 100–180 miljoonan euron haarukkaan. Viime vuoden loppuneljänneksellä Stora Enson vastaava tulos oli 271 miljoonaa euroa, eli liikevoitto on supistumassa selvästi myös loppuvuonna.

Sairauspoissaolokustannukset ovat noin prosenttiyksikön suuremmat kuntaorganisaatioissa kuin yrityksissä. Kustannukset ovat noin prosenttiyksikön suuremmat kuntaorganisaatioissa kuin yrityksissä.

– Tekemätön työ maksaa yrityksille vähemmän kuin kuntaorganisaatioille. Ero johtuu vähäisemmästä sairauspoissaolojen määrästä, joka on merkittävin tekijä tekemättömän työn kustannuksissa, sanoo Terveystalon julkisista palveluista vastaava liiketoimintajohtaja Laura Räty.

Osin ero johtuu siitä, että työkyvyttömyyskustannuksissa ja työterveyshuollon investoinneissa on suurta vaihtelua yksityisen ja julkisen sektorin välillä.

Tarkastelluista organisaatioista yritykset investoivat työterveyteen huomattavasti enemmän kuin kuntaorganisaatiot. Yritykset maksavat kuntaorganisaatioita enemmän niin ennaltaehkäiseviä kuin myös sairaanhoidollisia työterveyden kustannuksia.

Keva ja Terveystalo selvittivät yksityisen ja julkisen sektorin henkilöstön työkyvyttömyyttä ja sen kustannusvaikutuksia.

Työkyvyttömyyden kustannukset olivat tarkastelluissa organisaatioissa keskimäärin noin seitsemän prosenttia palkkasummasta.

Suurimman työkyvyttömyyden kustannuserän aiheuttavat sairauspoissaolot, jotka ovat miltei kolme neljästä kaikista työkyvyttömyyden kustannuksista.

Kevan ja Terveystalon tutkimuksessa vertailtiin 63 kuntaorganisaation ja 62 yrityksen työkyvyttömyyden kustannuksia. Tarkastellut kuntaorganisaatiot työllistävät 400 000 henkilötyövuotta ja yritykset 48 000 henkilötyövuotta.

Mielenterveyden häiriöiden osuus nousussa

Mielenterveyden häiriöt ovat nyt merkittävin Kelan korvaamia sairauspoissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Mielenterveyden häiriöiden osuus korvatuista sairauspäivärahapäivistä nousi viime vuonna lähes kolmannekseen.

– Viimeaikainen mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kasvu näkyy niin ylemmillä ja alemmilla toimihenkilöillä kuin työntekijöillä ja yrittäjilläkin, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren.

Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleisiä työterveyspalveluiden suurkuluttajilla.

Helsingin kaupungin alle 35-vuotiaita työntekijöitä käsitelleessä tutkimuksessa selvisi, että noin 10 prosentin suuruinen joukko käytti 40 prosenttia työterveyshuollon palveluista.

Lisäksi Helsingin yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin, että sekä työterveyspalveluiden käyttö että mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kohdentuvat erityisesti suorittavaa työtä tekeviin työntekijäryhmiin.

– Työterveyspalvelut on keskeinen ennaltaehkäisevän toiminnan ympäristö, sanoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jaakko Harkko.

Taloustilanne näkyy työkyvyttömyystilastoissa

Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden trendit eivät kuvasta pelkästään terveydessä ja työkyvyssä tapahtuvia muutoksia, vaan myös talous ja työmarkkinoiden kehitys vaikuttavat.

Työterveyslaitoksen tutkimukset osoittavat, että sairauspäivärahajaksolle jääneiden osuudet notkahtivat alaspäin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun lamahuipun aikoihin.

– Notkahdus näkyi erityisesti aloilla, joihin laman tiedetään vaikuttaneen paljon, kuten teollisuuden työntekijöillä, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Taina Leinonen.

Hänen mukaansa laman aiheuttama työn säilyttämisen epävarmuus saattoi vähentää halukkuutta hakeutua hoitoon ja olla poissa töistä.

– Saattaa myös olla, että työttömiksi jäivät todennäköisimmin työntekijät, joilla oli lähtökohtaisesti suuri sairauspoissaolojen todennäköisyys, jolloin sairauspoissaoloja kertyi työssä jatkavien keskuudessa vähemmän.

Tutkimuksissa ilmeni myös, että osasairauspäivärahan käyttö täyden sairauspäivärahan sijaan edisti työhön osallistumista ja samalla säästi sosiaaliturvakustannuksia.

Sen sijaan työeläkekuntoutuksena tarjotun ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus työhön osallistumiseen oli pieni.

Rakennesuunnittelija Ari Leppäniemi näyttää Turun linnan muurissa olevaa parinkymmenen sentin syvyistä koloa. Olemme länsitornin ulkopuolella kulkevilla rakennustelineillä, kymmenien metrien korkeudessa.

– Nämä laastisaumat ovat halkeilleet niin pahasti, että vesi voi päästä väliin ja vauriot pahenevat. Isot kivet kantavat itsensä, mutta siellä on pienempiä kiilakiviä välissä, näyttää Ari Leppäniemi.

Koko muuria ei sentään pureta, mutta joissakin kohdissa yksittäisiä suuria kiviä voidaan joutua ottamaan paikoiltaan. Tämä on se torni, joka näkyy Turun linnaa esittelevissä kuvissa ja sinappituubin kyljessä. Olemme siis yhden Suomen tärkeimmän rakennuksen seinällä.

Vaarana kivien putoaminen

Turun linnan korjauksesta vastaa Senaatti-kiinteistöt, jonka rakennuttajapäällikkö Sami Brück vahvistaa korjauksen tarpeen.

– Pelkäämme, että pikku hiljaa alkaa pieniä kiviä ja laastia pudota kävijöiden niskaan. Olemme tehneet korjauksia kolme vuotta ja niitä tehdään yhteensä 10 vuoden ajan. Siinä käydään koko päälinna läpi, kertoo Brück.

Senaatti-kiinteistöt sai muun muassa Turun ja Hämeen linnat hoidettavikseen Museoviraston hallinnasta vuonna 2014. Siirron tavoitteena oli muun muassa varmistaa riittävä rahoitus linnojen korjaamiseen.

Brück on mukana myös Hämeen linnan vallihautakorjauksissa ja korostaa linnojen korjaamisen merkitystä. Hän sanoo, että linnat ovat kansallisaarteita ja varmasti kaikkien mielestä on tärkeää, että niitä korjataan.

Linnan rakentamisesta saadaan uutta tietoa

Arkeologi Kari Uotila käy Turun linnan muurityömaalla säännöllisesti. Hän kertoo, että työn aikana on saatu tietoja aiempien muurinrakentajien työtavoista.

– Muurit on rakennettu aika usein keskiajalla kivikerta kerrallaan. Näemme kivien yläpinnalla ohuen sauman. Se kertoo, että rakennustyö on päättynyt vaikka viikoksi tai kahdeksi. On odotettu, että laasti on kovettunut välillä. Nokikerros kertoo, että muuria on jouduttu lämmittämään välillä, jotta laasti on saatu kuivaksi ennen talven tuloa, kertoo Uotila.

Länsitornissa on näkyvissä eri rakennusvaiheet 1200-luvun lopulta lähtien. Ylin kerros, joka on valkoinen, on 1500-luvulta. Siihen aikaan Juhana-herttua rakensi juhlakerroksen, jossa nykyään ovat Kuninkaan- ja Kuningattarensalit.

– Silloin korotettiin koko päälinnaa yhdellä kerroksella ja rakennettiin 1500-luvun puolustusrakenteiden ideoiden mukaiset puolustusvarustukset eli länsitornin ampuma-aukot.

Korjaustavat tarkassa syynissä

Turun linnan korjaaminen on luonnollisesti tarkasti valvottua toimintaa. Mitä tahansa laastia ei seiniin saa laittaa ja korjausmenetelmien tulee olla perinteisiä. Rakennesuunnittelija Ari Leppäniemi näyttää työmaan piharakennuksessa olevaa huonetta, jossa laastit sekoitetaan. Koostumuksien mittaaminen on tarkkaa työtä.

Me olemme kiivenneet jo ylimpään korjauskerrokseen eli nyt on matkaa linnan katolle enää kuusi metriä. Täällä näkyy vuonna 2018 tehtyä valkoista laastipintaa.

– Tästä on poistettu noin vuosi sitten vanha rappaus kokonaan ja uusi rappaus on tehty hydraulisella kalkkilaastilla. Tässä kulman takana näkyy paikkoja rappaamalla tehtyä korjausta, näyttää Leppäniemi.

Mikä sitten on turmellut linnan muureja ja laasteja eniten?

– Pääsyy on se, että vesi pääsee rakenteisiin ja laasti imee vettä. Jos laasti ei ole pakkasen kestävää, se rapautuu pakkasella. Tulipalot saattavat lohkoa kiviä. Kalkkikivissä näkyy happosateiden vaikutus.

Eri puolilla linnaa vauriot ovat erilaiset. Leppäniemi näyttää, että lounaisella puolella eli Aurajoen puolella viistosaderasitus on turmellut muuria.

Esineitä ei muuriin laitettu, mutta pihalta löytyy

Turun linna ympäristöineen on asuttanut väkeä 1200-luvulta saakka. Luonnollisesti asukkaat ovat jättäneet jälkiä ympäristöön. Muurin sisään ei ole esineitä ollut tapana piilottaa, kertoo arkeologi Kari Uotila.

– Kukaan ei ole laittanut kolikkoa meitä auttamaan ajoituksessa, mutta puumateriaalia ja laastin seassa olleita eläinten luita on löytynyt.

Sen sijaan Turun linnan pihan hulevesityömaa on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Sen ympäristöä ei ole tutkittu Kari Uotilan mukaan 1970-luvun korjaustöiden yhteydessä. Uotilan oli tarkoitus vain valvoa työmaata, mutta arkeologiset kaivaukset oli aloitettava, kun tavaraa alkoi löytyä.

– Esilinnan puolella tuli esiin paaluvarustus. Kun jatkettiin muutama metri, tuli esiin maavallirakenne. Näitä ei ole ainakaan yhdestä paikasta aikaisemmin näin hyvin saatu esille, kertoo Uotila.

Kolikko pyörähti arkeologin käsiin

Arkeologi Nikolai Paukkonen työskentelee muutaman muun arkeologin kanssa hulevesityömaalla. Hän sai käsiinsä vanhan rahan.

– Kaivettiin maavallia ja sen kivistä perustusta. Kivien välistä pyörähti kolikko esiin. Tämä on hopearaha, mutta siinä on kuparisekoitetta niin paljon, että se on aika vihreä ulkoasultaan. Muodon ja koon perusteella pystyin alustavasti tunnistamaan, että se olisi Juhana kolmannen aikainen eli 1500-luvun loppupuolta, kertoo Paukkonen.

Paukkonen pyörittelee rahaa käsissään ja on näkevinään tekstin J R eli Juhana Rex (kuningas).

Olemme Turun linnan nykyisen pääsisäänkäynnin edustalla, lähellä linja-autopysäkkiä. Tässä kohdilla oli 1500-luvulla ranta eli Turun linna oli silloin veden ympäröimä.

Kuulakkaana syksyisenä iltapäivänä kävijöitä kiirehtii museoon sisään. Keväisin kohde on tullut tutuksi monille luokkaretkeläisille. Esimerkiksi vuonna 2018 Turun linnassa vieraili yli 130 000 kävijää.

Lue lisää:

Turkuun syntyy suuri museokeskittymä – Historian museo rakennetaan Turun Linnan naapuriin

Näin Turun linna muuttui sinivalkoiseksi: hyppää keskelle valoteosta 360-kuvien avulla

Junaliikenne on keskeytynyt Luumäen ja Vainikkalan välisellä rataosuudella.

Junaliikenne keskeytettiin Luumäen ja Vainikkalan välillä sähköratavaurion vuoksi. Vian korjauksen kestosta ei ole vielä tietoa.

Vika vaikuttaa Venäjältä tuleviin ja Venäjälle meneviin matkustajajuniin. Allegro-junien matkustajat kuljetaan Vainikkala–Lappeenranta-välillä linja-autoilla, ja tämän vuoksi he myöhästyvät aikataulustaan.

Vika ei vaikuta Kouvolan ja Joensuun välillä kulkeviin juniin.

VR päivittää tilannetta verkkosivullaan.

Legendaarinen elokuvatuottaja Robert Evans on kuollut 89-vuotiaana. Evans muistetaan erityisesti hittielokuvien tuottajana, joka niillä pelasti Paramount Pictures -elokuvayhtiön. Hänet nimitettiin 36-vuotiaana Paramountin päätuottajaksi.

Näitä hittielokuvia olivat esimerkiksi Roman Polanskin ohjaama Rosemaryn painajainen vuodelta 1968 ja Francis Ford Coppolan ohjaamat kaksi ensimmäistä Kummisetä -elokuvaa.

– Evansilla oli voimakas vaisto, josta osoituksena on pitkä lista menestyselokuvia, totesi Coppola kuultuaan Evansin kuolleen.

Coppola korosti myös Evansin suurta oivallusta, että Kummisetä voi olla jopa 2 tuntia 45 minuuttia pitkä.

Evans sai ainoan Oscar-ehdokkuutensa tuottamastaan elokuvasta Chinatown, joka oli jälleen Polanskin ohjaama.

Yhdysvalloissa edustajainhuone järjestää torstaina ensimmäistä kertaa äänestyksen presidentti Donald Trumpin virkarikosasiassa. Asiasta kertoo edustajainhuoneen puheenjohtajana toimiva demokraattien Nancy Pelosi.

Äänestys ei läpi mennessään vielä toisi virkarikossyytettä Trumpille. Pelosin mukaan äänestyksen tarkoitus on edistää virkarikosasiaa siten, että jatkossa kuulemiset olisivat julkisia ja tutkintaa johtava komitea saisi todistusaineistoa päätöksentekonsa tueksi.

Trumpin Ukraina-puhelusta alkunsa saanut virkarikostutkinta on ollut käynnissä viikkojen ajan suljettujen ovien takana. Virkarikostutkinta on saanut alkunsa epäilystä, että Trump painosti Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyitä puhelinkeskustelussa tutkimaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Joe Bidenin ja tämän pojan toimia Ukrainassa.

Demokraateilla on edustajainhuoneessa enemmistö, joten demokraattien esityksellä on hyvät mahdollisuudet menestyä äänestyksessä.

Tutkinnan uusi suunta

Demokraatit myös näyttävät vaihtaneen suuntaa virkarikosasian käsittelyssä, sillä aiemmin puolue on esittänyt, ettei asia tutkinnan vaiheista tarvitse äänestää. Tätä republikaanit ovat pitäneet epäreiluna.

Valkoisen talon edustaja Stephanie Grisham päätti myös käyttää demokraattien uutta lähestymistapaa lyömäaseena Pelosia vastaan. Grishamille äänestyksen järjestäminen oli osoitus siitä, että demokraatit tiesivät toimineensa väärin suorittaessaan "salaista ja presidentin oikeusturvaa loukkaavaa" tutkintaa.

– Hän viimein myöntää sen, minkä koko Amerikka jo tiesi, Grisham kommentoi Pelosin ilmoitusta virallisesta äänestyksestä.

Aiheesta lisää:

Presidentti Trumpin puhelut valtiojohtajille Biden-jahdissa hämmentävät kotimaassa ja ulkomailla – Näin tapahtumat etenivät

Tekstiviestit paljastavat USA:n Ukrainaan kohdistaman painostuksen

Haku ammattikorkeakouluihin muuttuu täysin

Ammattikorkeakouluihin haetaan nyt ensimmäistä kertaa valtakunnallisella, yhteisellä valintakokeella. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi ja insinööriksi voi hakea samalla valintakokeella. Koe on digitaalinen, ja hakijat tekevät sen omalla kannettavalla tietokoneella. Ammattikorkeakoulujen valintakokeet järjestetään tällä viikolla eri puolilla Suomea.

Ryvettynyt kuva näkyy nopeasti huonomaineisten yritysten listalla

Median ryöpytykseen ja huonoon valoon joutuneita yrityksiä on päätynyt mainetutkimuksen huonomaineisimpien yritysten listalle. Listan häntäpäästä löytyvät kaivosyhtiö Terrafamen lisäksi muun muassa hoitoskandaalissa ryvettynyt Esperi Care, veronkiertosotkuissa esillä ollut Danske Bank ja kyseenalaisesta hyväksikäytöstä syytetty Facebook. Myös Posti ja sähköverkkoyhtiö Caruna ovat listalla. Hyvien joukkoon pääseviä yrityksiä yhdistää omistajuus. Niistä moni on perheyritys.

Koulu- ja päiväkotikuvien kilpailutus sai aikaan hurjat hintaerot Helsingissä

Helsingin kaupungissa kilpailutettiin koulujen ja päiväkotien kuvaukset. Kilpailutus sai aikaan erikoisen tilanteen. Helsinkiläisissä kouluissa ja päiväkodeissa maksetaan nyt hyvin erilaisia hintoja täysin samasta kuvapaketista. Perheiden maksama hinta riippuu täysin siitä, millä alueella he sattuvat asumaan. Erikoista on myös se, että useissa tapauksissa varakkailla alueilla hinnat ovat alhaisimmat. Yle selvitti, mikä kilpailutuksessa meni mönkään.

Ennenaikaisten vaalien läpimeno on nyt lähellä Britanniassa

Britanniassa pääministeri Boris Johnson toivoo parlamentin myöhemmin tänään päättävän ennenaikaisista parlamenttivaaleista, jotka avaisivat brexit-umpisolmun. Eilen yritys sopia ennenaikaisista vaaleista epäonnistui. Britannian EU-eroa on nyt lykätty ensi vuoden tammikuun loppuun. Mikäli Johnsonin vaalisuunnitelma hyväksytään, Britanniassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit 12. joulukuuta. Jos Johnsonin konservatiivit saisivat enemmistön parlamenttiin, EU-erosopimus voitaisiin hyväksyä ilman muutosvaatimuksia, kirjoittaa toimittaja Pasi Myöhänen Lontoosta.

Poutaista mutta viileää lähes koko maassa

Sää on suurelta osin poutaista. Lähinnä läntisillä merialueilla ja idässä tulee paikoin lumikuuroja. Öisin on pakkasta kautta maan, ja päivisinkin lämpötila on etelää lukuun ottamatta nollan tienoilla tai pakkasella.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Huumekuolemien määrä Suomessa on kasvussa, ilmoittaa Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto. Viime vuonna huumeiden yliannostukseen kuoli 188 ihmistä. Kuolemia oli 21 enemmän kuin toissa vuonna.

Luku on noussut viime vuosina rajusti. Esimerkiksi vuonna 2005 huumeiden yliannostukseen kuoli Suomessa 72 ihmistä.

Monissa kunnissa päihdepalvelut ovat pahasti aliresursoituja ja hoitoon pääsy vaikeaa, sanoo toiminnanjohtaja Ron Furman päihdetyötä pääkaupunkiseudulla tekevästä Tukikohta-yhdistyksestä tiedotteessa.

Huumeiden käyttäjien sukupuolijakauma noudattaa Suomessa Euroopan linjaa: selvä enemmistö eli kolme neljäsosaa on miehiä.

Huumemyrkytykset ovat alle 40-vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy Suomessa. Yleisin on itsemurha.

Suomesta ilmoitetaan väkilukuun suhteutettuna seitsemänneksi eniten huumekuolemia EU:n alueella, kertoo Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen raportti.

Huumekuolema koskettaa monia

– Huumekuolema koskettaa ihan tavallisia ihmisiä ja perheitä. Kukaan ei voi sanoa, että minun läheisestäni ei tule huumeidenkäyttäjää. Huumekuolemista pitää puhua, koska läheisen huumeriippuvuus on edelleen tabu, sanoo Heli Saavalainen, jonka poika menehtyi huumeidenkäytön vuoksi 26-vuotiaana.

– Valitettavan usein huumekuolemaan suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ikään kuin ansaittuna tai hävettävänä. Oman lapsen tai muun läheisen kuolema viiltää kovaa kuolinsyystä riippumatta, Saavalainen jatkaa.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka sanoo, että yhdistyksen tarjoaman surutyön tarve on kasvanut.

– Kun kuolema koskettaa perhettä, suru, ahdistus ja häpeä jäävät pitkäksi aikaa. Läheisen oman elämän jatkaminen on aina tuskallista.

Sadonkorjuun ja lähestyvän halloweenin kunniaksi lapsemme koululuokka teki päiväretken kurpitsafarmille. Vanhemmilta pyydettiin 14 dollaria matkakustannuksiin.

Sitä en osannut enää edes ihmetellä, että Yhdysvalloissa myös julkisesti rahoitetut koulut kärttävät vanhemmilta käteistä, milloin mihinkin. Mutta yllätyksekseni raha ei suinkaan ollut ainoa asia, mitä retkelle mukaanpääsy edellytti.

Lapsi kiikutti kotiin lomakkeen, joka vanhemman piti allekirjoittaa ennen retkeä. Otaksuin sen olevan yksinkertaisesti lupa retkelle lähtöön. Se oli toki sitäkin, mutta samalla jälleen yksi matka yhdysvaltalaiseen todellisuuteen, jossa vastuuvapauslomakkeiden allekirjoittaminen on arkipäivää mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Pelkän lupalapun sijaan allekirjoitin kolmisivuisen, yksityiskohtaisen sopimuksen. Sen laadintaan olivat tyylilajin perusteella selvästi osallistuneet kaupungin juristit.

Tekstiä lukiessa alkoi tuntua siltä, että lapset olisivat lähdössä vähintään miinanraivaukseen kurpitsapeltojen sijaan.

Allekirjoituksellani vahvistin ymmärtäväni, että tällaisiin retkiin sisältyy aina riskejä ja kannan niistä vastuun, muutamia lomakkeessa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Samalla hyväksyin, että pääkaupungin opetusvirasto ei voi etukäteen tietää kaikkia mahdollisia riskejä, eikä myöskään varmistua ulkopuolisten palveluntarjoajien kulkuneuvon kuljettamistaidoista.

Toisin sanoen, jos retkibussin kuljettaja ajaa ojaan, koulu ei ole siitä vastuussa.

Sopimuslomakkeessa käsiteltiin myös usein täällä vastaantulevaa huolta vakuutuksesta. Ennen retkelle lähtöä koulun piti saada tieto, onko lapsella voimassa oleva sairaus- ja tapaturmavakuutus vai ei.

En tiedä, mitä lapsen retkelle olisi käynyt, jos sopimuslomakkeesta olisi rastittanut kohdan ”ei vakuutusta”. Pohdin itsekseni, pidettäisiinkö vakuuttamattomia lapsia kädestä kiinni koko reissun, etteivät vaan juoksentelisi ja loukkaisi itseään?

Tosin sopimuksessa myös tähdennettiin, ettei kaupungilla ole minkäänlaista vakuutusta kattamaan luokkaretkestä mahdollisesti syntyviä terveydenhoitokuluja. Tämä tarkoittaa, että lapsen hoitokulut ovat yksin vanhemman vastuulla.

Huoli vastuuhenkilöstä kertoo karusti yhdysvaltalaisen terveydenhuollon kustannuksista. Maailman kalleimpiin lukeutuvassa terveydenhoitojärjestelmässä maksumieheksi ei halua kukaan. Mutta se on oman kolumninsa aihe.

Allekirjoituksellani vahvistin, että sopimus sitoo paitsi minua, myös perheenjäseniäni, edustajiani, perijöitäni, kuolinpesääni ja uskottua miestäni. Samalla sopimuksessa todettiin, että ymmärrän, että ennen allekirjoittamista minulla on oikeus konsultoida omaa lakimiestäni.

Jos minulla olisi asianajaja, häneltä olisin voinut kysyä, mitä tarkoittaa, että retkellä noudatetaan direktiiviä 310.7 ja DCMR Title 5, B25-kappaletta. Nyt googlasin ja selvisi, että ensimmäisessä Washingtonin opetusvirasto ohjeistaa kouluja yli 60 sivun verran luokkaretkistä. Jälkimmäisessä linjataan mahdollisista rankaisutoimista kurittomille koululaisille.

Sopimuksessa sitouduin myös siihen, että en haasta opetusvirastoa, kaupunkia, niiden työntekijöitä enkä koulua tai sen työntekijöitä oikeuteen tähän luokkaretkeen liittyen.

Äimistelin luokkaretken vaatimaa juridista sopimustekstiviidakkoa kollegalleni. Hän kertoi joutuneensa vuokrasopimuksensa osana allekirjoittamaan sivun mittaisen paperin pelkästään siitä, ettei haasta vuokranantajaa oikeuteen, jos polttaa itsensä kokatessaan taloyhtiön grillillä.

Samankaltaisia vastuuvapauslomakkeita ennen tätä koulun kurpitsafarmiretkeä on perheellemme tullut vastaan erityisesti syntymäpäiväkutsuilla. Jälkikasvulla ei ole ollut asiaa trampoliinijuhliin eikä ponin selkään ennen kuin vanhemman nimi on saatu paperille.

Allekirjoitin tämän tuoreimmankin lomakkeen mukisematta. Tällaisten papereiden keskellä on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi entinen presidentti Barack Obama kirjoitti kirjassaan toivovansa, että Yhdysvalloissa olisi vähemmän juristeja ja enemmän insinöörejä.

Puolustusvoimat jatkaa Pasi-miehistönkuljetusajoneuvojen modernisointia. Uudistuksessa päivitetään ajoneuvojen sähköjärjestelmät, kunnostetaan voimansiirtokomponentit sekä uusitaan jousitus ja ulkopinnoite. Lisäksi ajoneuvoihin asennetaan myös turvavöillä varustetut istuimet.

Modernisoinnilla varmistetaan miehistönkuljetusvaunujen suorituskyky, kunto ja elinjakso 2040-luvulle saakka. Päivitys koskee 139 ajoneuvoa ja sen toteuttaa Patria Land Oy.

Hankinnan työllistämisvaikutus on noin 170 henkilötyövuotta, josta Kanta-Hämeeseen jakautuu puolet. Hanke työllistää väkeä myös muun muassa Pirkanmaalla. Pasien modernisoinnin arvonlisäverollinen kokonaisarvo on noin 35 miljoonaa euroa.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen teki valtuutuksen miehistönkuljetusajoneuvojen päivittämisestä Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle maanantaina.