Aseteknologian asiantuntijat uskovat saaneensa selville Venäjän Arkangelissa viime viikon torstaina tapahtuneen räjähdyksen syyn.
Venäjän ydinvoimayhtiö Rosatom on kertonut, että turmassa räjähti "isotooppivoimanlähdettä" käyttävä työntömoottori. Venäjän puolustusministeriö puolestaan on kertonut, että räjähdys tapahtui rakettimoottorin testauksen yhteydessä.
Aseasiantuntijat vetävät lausunnoista päätelmän, että kyseessä oli Venäjän uusi kehitteillä oleva asetyyppi, pienikokoisella ydinmoottorilla toimiva risteilyohjus.
Venäjällä risteilyohjus tunnetaan nimellä 9M730 Burevestnik. Nato on antanut sille koodinimen SSC-X-9 Skyfall.
Britannian Nuclear Information Service -tutkimuslaitosta johtava David Cullen kertoo The Guardian -lehdelle, että aseteknologian asiantuntijoiden mukaan kyseessä oli juuri tämän aseen testaus.
Putinin "superase"
Venäjän presidentti Vladimir Putin piti viime vuoden maaliskuussa uhmakkaan puheen, jossa hän esitteli maansa kehittelemiä uusia asetyyppejä. Ydinvoimalla toimiva risteilyohjus oli yksi mainituista.
Jos Burevestnik saadaan toimintakuntoon, olisi se yliääninopeudella kulkeva ohjus, joka voisi ydinmoottorinsa avulla pysyä ilmassa teoriassa lähes loputtomasti ja odottaa sopivaa hetkeä, jolloin se voisi iskeä kohteeseensa.
Venäläinen ydinpolttoaineen kuljetusalus Serebrjanka on havaittu räjähdyspaikan lähistöllä. Asiantuntijoiden mukaan se voi olla avustamassa räjähdyksen raivaustöitä. Edellisen kerran alus havaittiin Novaja Zemljan saaren luona 2017, kun Venäjän kerrottiin testanneen ohjusta edellisen kerran.
Aseasiantuntijat eivät ole vakuuttuneita, että asetta koskaan saataisiin toimimaan. Erityinen ongelma on ydinmoottorin puristaminen hyvin pieneen tilaan.
Venäjän ydinkeskuksen tieteellinen johtaja Vjatšeslav Solovjov kertoo Guardian-lehdelle, että myös Yhdysvallat kehittelee pienikokoisia ydinreaktoreita.
Ydinreaktorin räjähdys aiheutti myös radioaktiivisen aineen purkauksen Arkangelin lähellä Severodvinskin kaupungin lähellä, ja alueelta tulleiden tietojen mukaan asukkaat ovat varotoimenpiteenä ottaneet joditabletteja.
Suomen säteilyturvakeskuksen Ympäristön säteilyvalvonta ja valmius -osaston johtaja Pia Vesterbacka kertoo Ylelle, ettei säteilyä todennäköisesti tule Suomeen.
Korkein oikeus (KKO) ei muuttanut Helsingin hovioikeuden päätöstä Helsingin Sanomien toimittajan kotona tehtyä kotietsintää ja takavarikkoa koskevassa asiassa.
Toimittaja vaati, että takavarikot katsotaan rauenneiksi ja kumotaan. KKO katsoi hovioikeuden tavoin, että toimittajan kotona tehty erityinen kotietsintä ei vaatinut, että tuomioistuimen olisi pitänyt ratkaista asia kolmessa päivässä. Toimittajan vaatimus hylättiin.
Asian taustalla on Helsingin Sanomissa 16.12.2017 julkaistu artikkeli puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Puolustusvoimat oli tehnyt artikkelista keskusrikospoliisille tutkintapyynnön, koska se katsoi artikkelin paljastaneen Suomen turvallisuuden takia salassa pidettäviä tietoja.
Artikkelin kirjoittaneen toimittajan asuntoon tehtiin erityinen kotietsintä, jonka yhteydessä takavarikoitiin muun muassa tietokone ja muita tallennusalustoja. Toimittajan ilmoituksen mukaan laitteet sisälsivät lähdesuojan alaisia tietoja. Aineisto, jota etsintävaltuutettu ei voinut kotietsinnässä seuloa, eristettiin sinetillä varustettuihin näytepusseihin.
Osa aineistosta sinetöitiin myöhemmin, kun erityistä kotietsintää varten määrätty etsintävaltuutettu oli tutustunut aineistoon. Valtuutettu vastusti kyseisen aineiston takavarikointia, koska se sisälsi mahdollisesti lähdesuojan alaista tietoa. Kysymys sinetöidyn aineiston tutkimisesta ja hyödyntämisestä on edelleen vireillä korkeimmassa oikeudessa.
Oikeuden päätös tarkoittaa, että poliisi on saanut hyödyntää esitutkinnassa sitä materiaalia, jonka se on takavarikoinut kotietsinnässä. Lisäksi poliisin ei tarvitse vielä palauttaa takavarikoitua omaisuutta.
Oikeudella on kuitenkin vielä ratkaisematta, saako kotietsinnässä takavarikoidusta muistitikusta löytyvää yksittäistä tiedostoa hyödyntää esitutkinnasta. Tästä järjestetään viikon kuluttua suullinen käsittely ja varsinainen ratkaisu tulee myöhemmin.
Kotietsintään liittyvä oikeudenkäynti on osa laajempaa Puolustusvoimien tietovuodosta alkanutta rikosepäilyä. Keskusrikospoliisi tutkii kokonaisuutta kahtena haarana, joissa epäiltyinä rikosnimikkeinä ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen.
Muutaman kuukauden ikäinen labradorinnoutaja Rico oli tänä aamuna suuren mediahuomion keskipisteenä.
Rico on Tullin uusin vahvistus. Siitä on tarkoitus kouluttaa tullikoira, tarkemmin ruokakoira, Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Ricon tehtävänä on tulevaisuudessa etsiä lentomatkustajien mukanaan tuomat eläinperäiset elintarvikkeet. Näin tehostetaan vaarallisen afrikkalaisen sikaruton torjuntaa.
Tullin mukaan afrikkalaisen sikaruton leviäminen on jopa kymmenien miljoonien eurojen taloudellinen uhka Suomen sikataloudelle ja lihateollisuudelle.
Tullin tiedotteessa kerrotaan, että uusi tullikoira päätettiin sijoittaa lentoasemalle, koska afrikkalainen sikarutto on levinnyt viime vuosina Aasiaan ja matkustajamäärät Aasiasta Suomeen ovat suuria.
– Uuden ruokakoiran myötä Tullin elintarvikkeiden haltuunottojen odotetaan moninkertaistuvan lentoasemalla, Tullin valvontajohtaja Mikko Grönberg sanoo Tullin tiedotteessa.
Lisäksi Rico työskentelee välillä pääkaupunkiseudun satamissa etsimässä matkustajien matkatavaroista villisian lihaa. Rico on jo aloittanut tullikoiran peruskoulutuksen ja työssään se aloittaa ensi kesänä.
Tullikoira Ricon ohjaajana toimii tullitarkastaja Kimmo Linden. Matti Myller / Yle
Afrikkalainen sikarutto on afrikkalainen sikojen ja villisikojen vakava verenvuotokuumetauti. Tauti on sioille tappava eikä sitä vastaan ole olemassa hoitoa tai rokotetta. Virus ei tartu ihmiseen.
Virusta ei ole todettu Suomessa, mutta se voi levitä elintarvikkeiden, kuten eväiden välityksellä.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä pitää tilannetta maailmalla huolestuttavana afrikkalaisen sikaruton levitessä ja aiheuttaessa valtavia tappioita sikataloudelle.
– Jokaisella meistä on vastuu, ettemme tuo mukanamme tuliaisina lihaa, jotta emme vahingossakaan levittäisi eläintauteja tuliaisruoan mukana, Leppä toteaa Tullin tiedotteessa.
Suomen ensimmäinen ruokakoira Aino aloitti työnsä vuosi sitten.
Suomen ensimmäinen ruokakoira, Aino, aloitti työnsä viime kesänä. Ainon löytämien laittomien ruokatuliaisten saldo saavutti 1 000 kilon rajan Toukokuussa 2019.
Matti Myller / Yle
Ilman kuljettajaa liikkuvan bussin kehitystyö tai uusi tekstiilikuitujen kierrätyslaitos Espoossa ovat esimerkkejä EU:n rakennerahastosta rahoitusta saaneista hankkeista Uudellamaalla.
Teknologian tutkimukeskus VTT:n tutkimusprofessorin Ali Harlinin mukaan uusi tekstiilikierrätystapojen luominen on jopa kansainvälisen tason huippuesimerkki rakennerahaston varoilla aikaansaadusta innovaatiotyöstä.
– Vastaavaa tehdään toki muuallakin maailmassa, mutta kyseessä on aivan kansainväliset mitat täyttävä huippuyksikkö, Harlin sanoo.
Hänen mukaansa rahastoista jaettava tuki on tärkeää suomalaisille tutkimushankkeille.
EU:n Suomelle jakamat rakennerahastovarat on siis tarkoitettu muun muassa tutkimukseen ja kehitykseen sekä työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden parantamiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa syrjäytymisen ehkäisemistä, maahanmuuttajien kotoutumisen helpottamista ja nuorten koulutuksesta työelämään siirtymisen tukemista.
Uudenmaan maakuntajohtajan Ossi Savolaisen mukaan rakennerahastojen varoja käytetään myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien koulutus- ja työllistymisvaihtoehtojen lisäämiseen.
– Rahoilla voidaan edesauttaa esimerkiksi osatyökykyisten nykyistä parempaa työllistymistä, Savolainen sanoo.
Teknologian kehittämiskeskus VTT:n tutkimusprofessorin Ali Harlinin mukaan rakennerahastoista jaettavat tuet ovat tärkeitä suomalaiselle tutkimus- ja kehitystyölle. Tero Valtanen / Yle
Miljardien potista syntymässä iso riita
Suomi saa EU:lta tukea kahdesta rakennerahastosta: Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta. Tulevan, vuonna 2021 alkavan seitsenvuotiskauden rahoista on syntymässä kova kiista, koska Etelä- ja Länsi-Suomen maakuntaliitot vaativat rahanjakoperusteiden muuttamista.
Nykyisellään Itä-ja Pohjois-Suomi saavat kaksi kolmasosaa tuista, vaikka alueella asuu vain neljännes suomalaisista.
Maahanmuuttajista suurin osa on Uudellamaalla
Uudenmaan maakuntajohtajan Ossi Savolaisen mukaan rahanjakoperusteita pitäisi muuttaa, koska toimintaympäristö on muuttunut. Savolainen sanoo, että Itä- ja Pohjois-Suomi ovat kirineet kehitystä kiinni.
Hänen mukaansa vastaavia ongelmia kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa esiintyy nyt myös Etelä- ja Länsi-Suomessa. Savolainen korostaa, että työttömyys, nuorten syrjäytyminen ja koulupudokkaat ovat arkea myös Etelä- Länsi-Suomessa.
– Harvaan asuttujen alueiden tuki kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomeen, mutta muilta osin jaettavien tukien jakoperusteita pitäisi muuttaa, Savolainen selventää.
Hänen mukaansa tukia jaettaessa pitäisi huomioida nykyistä paremmin sekin, että maahanmuuttajista suurin osa on sijoittunut pääkaupunkiseudulle tai suuriin kaupunkeihin.
– Onnistuminen maahanmuuttajien kotouttamisessa on koko yhteiskunnan kannalta varsin keskeisiä asioita, Savolainen sanoo.
Tulevalla, vuonna 2021 alkavalla ohjelmakaudella Suomessa pyörii aluekehitystukea kokonaisuudessaan 4–5 miljardia euroa, joka koostuu sekä EU:n että kansallisesti myönnettävistä varoista.
Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnat vaativat, että koheesiorahat tulee jakaa niin, että näiden maakuntien alueelle suuntautuu jatkossa suurempi potti rakennerahastovaroista.
Uudenmaan maakuntajohtaja sanoo, että jos rahat ohjattaisiin Etelä- ja Länsi- Suomeen niillä saataisiin myös parempia tuloksia aikaan.
– Etelä- ja Länsi-Suomi tekevät jo nyt suuremman osan rakennerahastojen tuloksesta. Jos rahoja suunnattaisiin enemmän Etelä- ja Länsi Suomeen vaikuttavuus olisi varmasti parempi, Savolainen sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi liiketoiminnan mahdollisuudet ovat etelässä kiistatta paremmat.
Elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk.) johtamalta työryhmältä odotetaan uutta rakennerahoituskautta koskevaa rahanjakopäätöstä jo lähikuukausina.
– Kyse on todella suuresta potista, joten ei ole suinkaan yhdentekevään, miten nämä rahat jaetaan ja käytetään, Savolainen sanoo.
Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen sanoo hämmästelevänsä sitä, eikö hallituksen pitäisi pyrkiä parantamaan työllisyyttä siellä, missä töitä ja tekijöitä oikeasti on tarjolla. Savolainen keskittäisi suuret tutkimushankkeet eteläisen Suomen huippuyliopistoihin.
– Tutkimushankkeita kannattaisi viedä eteenpäin huippuyliopistoissa, koska tämä auttaisi pärjäämään paremmin kansainvälisessä kilpailussa. Työllisyyttä puolestaan kannattaisi pyrkiä parantamaan alueilla, joissa työpaikkoja ja tekijöitä on oikeasti tarjolla, Savolainen lataa.
Savolaisen mukaan aikaisempi tapa jakaa rahoitusta on ollut kokonaisuudessaan epätasapuolinen.
– Itä- ja Pohjois-Suomen alueet ovat saaneet Suomen EU jäsenyyden aikana miljardien eurojen alueellisen tulonsiirron, Savolainen summaa.
Itä- ja Pohjois-Suomessa jakoperusteiden muuttamista vastustetaan
Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen pitää täysin oikeudenmukaisena, että Itä- ja Pohjois-Suomeen kohdennetaan jatkossakin vähintään nykyistä ohjelmakautta vastaava rahoitus.
– EU:n Suomelle antama tuki on perustunut pääosin liittymissopimuksesta lähtien Suomen harvan asutuksen olosuhdetekijöihin, Malinen sanoo.
Malisen mukaan kehityserojen tasaantuminen on puolestaan osoitus siitä, että rahoilla on onnistuttu tavoitteiden mukaisesti kaventamaan alueellisia eroja.
– Tämä osoittaa, että varojen suuntaaminen Itä- ja Pohjois-Suomeen on ollut vaikuttavaa.
"Työtä ja tekijöitä löytyy muualtakin kuin Uudeltamaalta"
Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen ei allekirjoita Uudenmaan maakuntajohtajan näkemystä, että työllisyys kehittyisi vain Etelä-Suomessa. Malisen mukaan etenkin biotaloudessa, matkailussa ja kaivannaisteollisuudessa työllisyys on kehittynyt suotuisasti myös esimerkiksi Kainuun alueella.
– Myös korkean teknologian saralla, kuten pelialalla, kehitys on ollut vauhdikasta, Malinen sanoo.
Lisäksi Euro-HPT -tietokonekeskus tulee Kajaaniin.
Yritystuet valuneet Etelä- ja Länsi-Suomeen
Malinen huomauttaa, että puolestaan kansallinen yritys- ja tutkimusrahoitus on jo vahvasti painottunut Etelä- ja Länsi-Suomeen.
Esimerkiksi Business Finlandin ja TEM:n hallinnonalan kansalliset yritystuet sekä Finnveran lainat ja takaukset eivät vastaa alueen BKT-osuutta ja alueen kehittämistarpeita.
– Kasvavilla ja kansainvälistyvillä yrityksillä on kehitystarpeita kaikkialla Suomessa, Malinen korostaa.
Malinen ei ymmärrä Uudenmaan maakuntajohtajan perusteluja sille, miksi suuria tutkimushankkeita pitäisi rahoittaa juuri aluekehitysvaroilla.
– Kaikki Suomen yliopistot kilpailevat jo nyt täysin tasaveroisesti EU:n tutkimus- ja kehitysrahoituksesta, Malinen sanoo.
Itä- ja Pohjois-Suomella on oikeus saamiinsa tukirahoihin
Kainuun maakuntajohtajan Pentti Malisen mielestä jakoperusteiden muuttamista vaativien pitäisi muistaa se, että Itä- ja Pohjois-Suomen alue myös kerryttää merkittävän osan Suomen EU-rahoituksesta.
Itä- ja Pohjois-Suomen pysyvinä haasteina on pidetty pitkiä etäisyyksiä, kylmää ilmastoa sekä harvaa asutusta.
– Näitä perusteita myös Suomen eri hallitukset ovat neuvottelutavoitteissaan Euroopan Unionille johdonmukaisesti korostaneet, Malinen sanoo.
Malinen huomauttaa, että Euroopan Unioni on Suomen maaraportissaan todennut maan sisäisten erojen olevan edelleen merkittäviä.
– Alueen ongelmat liittyvät muun muassa väestön ikääntymiseen ja väkiluvun laskuun, sekä julkisten palvelujen saatavuuteen syrjäisillä alueilla, ja näitähän nyt juuri pitäisi korjata, Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen korostaa.
Voit keskustella aiheesta tänään 13.8.2019 kello 18.00 asti.
Vanhan raviradan alueelle Kouvolaan on kokoontunut noin kymmenen hengen tutkimusryhmä telttoineen. Tutkimusryhmän aikomus on avata raviradan vierellä sijaitseva kahden suomenhevosen hauta.
Kouvolan Korialla sijaitseva hevoshauta valikoitui avattavaksi erityisesti hevosten poikkeuksellisen hautaustavan vuoksi. Tarinan mukaan vuonna 1953 haudatut Valokas- ja Rymy-Murto -nimiset suomenhevoset olisi haudattu vierekkäin pystyasentoon. Niillä olisi ollut loimet ja hauta olisi ollut havutettu.
Ihmetystä on herättänyt, miten hevoset on voitu haudata pystyasentoon.
– Hevoset haudattiin tammikuussa. Joku on arvaillut, että olisivatko hevoset olleet jotenkin jäässä, mutta se on ihan arvailua, Helsingin yliopiston arkeologi Tuija Kirkinen pohtii.
Tutkimusryhmä on aiemmin tehnyt suomenhevosten hautakaivauksia Varsinais-Suomessa Pöytyällä ja Etelä-Pohjanmaalla Ylihärmässä. Molemmilla kerroilla hauta jäi kuitenkin löytymättä.
Arkeologian pääaineopiskelija Nelli-Johanna Saari ja professori Mika Lavento kartoittivat maanantaina haudan paikkaa.Minna Heikura / Yle
Ylihärmässä tutkimusryhmällä piti olla tarkka käsitys siitä, missä hauta sijaitsee.
– Sopusointu-hevonen oli kuollut 1910-luvulla, mutta hautakivi oli laitettu paikalleen vasta 1970-luvulla. Muistitieto oli muuttunut sen verran, että tarkasta paikannuksesta ei tässäkään tapauksessa ollut tietoa, Kirkinen kertoo.
Kouvolassakaan tutkimusryhmä ei voi olla täysin varma hautapaikasta, koska hautakivi ja -kumpu on rakennettu paikalle myöhemmin. Aika hautaamisen ja muistomerkin pystyttämisen välillä on kuitenkin lyhyempi kuin Ylihärmässä.
Kouvolassa selviää lähipäivien aikana, onko hauta todella siellä, missä tutkimusryhmä olettaa sen olevan. Lisäksi nähdään, onko hevoset todella haudattu kuten tarina kertoo.
– Meillä on kovat odotukset, koska paikka on niin upea. Tämä on todella arkeologinen hevoskohde ratoineen, mittaustorneineen ja hautoineen. Hautauskin on aivan poikkeuksellinen, Kirkinen toteaa.
Dna paljastaa yksityiskohtaista tietoa
Hevoshautojen avaaminen on osa Helsingin yliopiston johtamaa tutkimusta, jossa selvitetään suomenhevosen varhaishistoriaa.
Tutkimuksessa halutaan selvittää muun muassa suomenhevosen biologista kulttuuriperintöä. Tutkijat ovat tähän mennessä saaneet noin kaksisataa näytettä, joista suurin osa on hevosen jouhia. Lisäksi joukossa on esimerkiksi hampaita ja harjoja ja muita tarve-esineitä.
– Hevonen on siinä suhteessa ainutlaatuinen, että siitä on säilynyt yllättävän paljon hyvin vanhoja biomuistoja, kuten jouhia tai hampaita. Olemme saaneet niitä 1850-luvulta ja uskon, että saamme vieläkin vanhempia, Helsingin yliopiston tutkija, biologi Karin Hemmann sanoo.
Historiankirjoista löytyy kuvia ja kirjoituksia siitä, millainen suomenhevonen on ollut ja mistä se periytyy. Nykymenetelmien ansiosta bionäytteistä on mahdollista eristää ja analysoida hevosen dna:ta ja selvittää, millainen suomenhevonen on ollut geneettisesti.
Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu. Suomenhevosia on noin 20 000, mikä on kolmasosa Suomen koko hevosmäärästä. Kuvassa oleva suomenhevonen Viesker kruunattiin ravikuninkaaksi viisi kertaa. Riikka Pennanen / Yle
Dna-tutkimuksen avulla voidaan tutkia muun muassa hevosen kokoon tai väriin vaikuttavia geenejä. Esimerkiksi kooltaan suomenhevonen on Hemmannin mukaan kasvanut paljon.
– Värigeenit tunnetaan aika hyvin. Ne ovat täydellisesti geenien määräämiä ominaisuuksia. Suomenhevosissa oli hyvin paljon erilaisia värejä ja merkkiyhdistelmiä ennen kantakirjausta.
Värin ja koon lisäksi on mahdollista tutkia esimerkiksi sitä, milloin ravi- ja sprinttigeeni ovat tulleet suomenhevoseen.
Sodat muokkasivat suomenhevosen perimää
Hemmann mainitsee kaksi pullonkaulaa, jotka ovat muokanneet suomenhevosen geneettistä perimää. Ensimmäinen niistä on vuonna 1907 perustettu alkuperäkantakirja, minkä jälkeen suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna.
Kantakirja on Hemmannin mukaan rajannut, millainen hevonen on hyväksytty suomenhevoseksi. Kirjauksen alkuvaiheessa kantakirjaan hyväksyttiin myös pienehköjä ja nopeita hevosia, mutta myöhemmin tämä muuttui.
– Sotien jälkeen hevosia tarvittiin enemmän työssä. 20–30 vuotta kantakirjauksen perustamisen jälkeen suosittiin vahvasti raskaampaa ja isompaa suomenhevostyyppiä. Siroja, pieniä ja nopeita ei välttämättä hyväksytty lainkaan kantakirjaan, Hemmann kertoo.
Toinen pullonkaula suomenhevosen kehityksessä on ollut maaseudun koneistuminen, mikä romahdutti suomenhevosten määrän.
Nykyään suomenhevosta jalostetaan puhdassiitoksella juoksija-, ratsu-, pien- ja työhevoseksi. Suomenhevosen alkuperäkantakirjaa ylläpitää Suomen Hippos ry.
Suomenhevosen historia kertoo yhteiskunnasta
Avattavat hevoshaudat tutkimusryhmä on valinnut sekä hautaustavan että hevosen sukulinjan perusteella. Kouvolan Korian hevoshauta täyttää molemmat kriteerit. Erikoisen hautaustavan lisäksi varsinkin vuoden 1945 ravikuningas Valokas ja sen vaikutus nykypäivänä on tutkijoiden mukaan mielenkiintoista. Myös Rymy-Murto on ollut valiojuoksija.
Tutkimusryhmän tavoitteena on saada haudasta näytteitä dna-analyysiä varten. Kirkisen mukaan tutkijat ottaisivat hevosilta mieluiten esimerkiksi leukaperän, jossa on kiinni hampaita. Dna on säilynyt parhaiten hampaissa, joissa se on kiilteen alla suojassa.
Pohjois-Elimäen hevosystäväinseura ry on pystyttänyt Valokkaan ja Rymy-Murron haudalle hautakiven vuonna 1990.Minna Heikura / Yle
Lisäksi tarkoitus olisi ottaa haudasta joitain hevosen luita.
– Tarkoitus on selvittää asianmukainen säilytys- ja arkistointipaikka kaikelle kertyneelle hevosaineistolle. Kun menetelmät tulevaisuudessa kehittyvät, tutkijoilla on aineistoa jatkaa tutkimusta, Kirkinen selittää.
Tutkimuksen tarkoitus on saada kattava kuva koko maan suomenhevospopulaatioista ja -tyypeistä. Esimerkiksi Länsi-Suomessa on Hemmannin mukaan ollut vähän isompia ja Itä-Suomessa puolestaan hieman pienempiä hevosia. Samalla tutkimuksessa luodaan menetelmää, miten myös muita olentoja ja niiden menneisyyttä voi tutkia vanhojen biomuistojen avulla.
Alfred Kordelinin säätiö myönsi suomenhevosen varhaishistorian tutkimukselle tälle vuodelle 109 000 euron apurahan.
Hemmann huomauttaa, että muista kotoperäisistä lajeista, kuten naudoista tai kanoista on olemassa hyvin vähän biomuistoja. Hevonen on ollut suomalaisille niin merkityksellinen, että niitä on haudattu, ja tiedot haudoista ovat edelleen olemassa.
– Hevonen kertoo kiinteästi myös suomalaisten liikkeistä, miten suomalaiset ovat asuttaneet maata ja miten hevosta on käytetty. Hevosen käyttö taas kertoo ihmisen ja eläimen välisestä suhteeta, yhteiskunnasta ja hevosen asemasta siinä.
Tutkimusryhmä on saanut näytteitä pääasiassa yksityisiltä ihmisiltä, mutta myös esimerkiksi museoilta. Ryhmä ottaa edelleen vastaan näytteitä eri puolilta Suomea ja niitä voi toimittaa tutkijoille esimerkiksi Kouvolan hevoshaudalle kaivaustyön ajan.
Muokattu 13.8.2019 klo 9:36: Korjattu otsikkoon vuosiluku.
Fortnite, joka on ollut viime vuodet yksi maailman suosituimmista videopeleistä, on menettämässä supersuosiotaan vauhdilla.
Markkinatutkimusta tekevän Superdatan mukaan Fortnite oli kesäkuussa 2019 tuotoltaan viidenneksi suosituin tietokonepeli ja kolmanneksi suosituin konsolipeli.
Fortnitesta teki vuoden 2019 toukokuussa 203 miljoonaa dollaria voittoa. Se on peräti 38 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Nousua tapahtui huhtikuusta, mutta se on osittain selitettävissä toukokuussa alkaneella uudella pelikaudella, joka toi mukanaan muutoksia peliin.
Fortnite kuitenkin tuotti omistajafirmalleen Epic Gamesille digitaalisella myynnillä peräti 2,4 miljardia yhdysvaltain dollaria vuonna 2018. Enemmän kalenterivuoden aikana kuin yksikään videopeli koskaan aikaisemmin.
Siihen nähden pudotus on ollut nopea ja jyrkkä, eikä se näytä hidastuvan.
Iltalypsyn aika?
Fortniten tuotto on edelleen tietysti videopelille massiivinen, kuten korkeat sijoitukset Superdatan tilastoissa kertovat.
Rahoitusalan analytiikkayritys The Motley Fool kuitenkin arvioi heinäkuussa, että Fortniten suosion lasku on tehnyt ison loven teknologia- ja pelialan jätti Microsoftin tulokseen.
Vaikka Microsoftin tulos on kokonaisuutena ollut nousussa, on sillä mennyt pelimarkkinoilla huonommin. Liikevaihto laski 10 prosenttia ja Xbox-konsoleiden myynti romahti.
Xbox-konsoleiden heikko myynti ei tule yllätyksenä, sillä Xbox One, Microsoftin uusimman sukupolven pelikonsoli, on jo lähes kuusi vuotta vanha.
Microsoft myös totesi, että eräs nimetön, kolmannen osapuolen peli, myi huonommin kuin on totuttu. Niko Partners -analytiikkafirman mukaan Microsoft tarkoitti Fortnitea.
Fortnite on menettänyt katsojiaan myös pelivideoiden suoratoistopalvelu Twitchissä. League of Legends -peliä julkaiseva Riot Games ohitti sen vastikään katsojamäärissä.
Katsojien vähenemisen voi odottaa laskevan Twitchissä entisestään. Lähes 15 miljoonan seuraajan striimaaja Ninja, Fortniten tunnetuin pelaaja, tiedotti elokuun alussa striimaavansa jatkossa Microsoftin omistamalla Mixer-alustalla.
Ninjan videoita, joista suosituimpia olivat Fortnite-aiheiset, katsottiin viime vuonna Twitchissä 218 miljoonaa tuntia. Ninja rikkoi Mixerissä miljoonan seuraajan rajan vain viidessä päivässä.
Kamppailu kultaisesta kruunusta
Pelialan valtava kilpailu pakottaa pelifirmat uudistumaan ja tuottamaan jatkuvasti uutta sisältöä. Fortniten tuoma suosio battle royale -tyypin peleille on saanut monet matkimaan ideaa ja tavoittelemaan samaa menestystä.
Fortnitelle on tullut myös uusia samankaltaisia kilpailijoita. Aluksi se kamppaili suosiosta lähinnä Playerunknown's Battleground (PUBG) -pelin kanssa, joka julkaistiin hieman ennen Fortnitea.
PUBG hyödynsi tyylissään harmaata realismia, Fortnite erottui sarjakuvamaisuudellaan, mikä houkutteli nuoria pelaajia.
Tämän vuoden alussa julkaistiin Apex Legends, joka on myös kerännyt itselleen massiivisia pelaajamääriä. Koveneva kamppailu elintilasta on väistämättä vaikuttanut Fortniteen käytetyn ajan ja rahan määrään.
Minecraft on Microsoftin omistama, joten lisääntyvä tuotto korvaa Fortniten laskevaa rahavirtaa.
Jo vuonna 2009 julkaistun Minecraftin perusideana on rakentaa kolmiulotteisia maailmoita kuutioiden muotoisista osista. Ihmiset ovat käyttäneet kymmeniä ja satoja tunteja rakentaessaan muun muassa linnoja sekä elokuvista ja tv-sarjoista tuttuja ympäristöjä.
Fortnite pyrki valtaamaan Minecraftin alaa luomalla inspiraatiotansa mukailevan Fortnite Creative -pelimoodin, jossa voi luoda omia taisteluareenoita ja maailmoja. Myös Battle Royale -pelimoodissa kerätään puuta ja metallia sekä rakennetaan niistä suojia taisteluita varten.
Minecraftia voi pelata myös puhelimella.Volodymyr Kalyniuk / AOP
Minecraftia ja Fortnitea googlataan nyt lähes yhtä paljon. Ensiksi mainitun Youtube-katsojaluvut ovat nousussa.
Forbes ei osaa aivan varmasti sanoa, mistä Minecraftin nousu johtuu. Pelikehityksen asiantuntija Nanne Leskinen kertoi eilen Ylelle, ettei vastaavaa suosion paluuta tapahdu lähes koskaan.
Minecraftia on kyllä päivitetty, ja tänäkin vuonna julkaistaan vielä muun muassa lisättyä todellisuutta hyödyntävä Minecraft Earth -mobiilipeli, mutta ampaisu takaisin huippua kohti on ollut yllätys koko markkinalle.
Sitä, onko Minecraftilla enemmän aktiivisia pelaajia kuin Fortnitella, on kuitenkin vaikea sanoa. Viimeisin tarkka tieto Fortniten rekisteröidyistä pelaajista on maaliskuulta 2019, jolloin käyttäjien määrä rikkoi 250 miljoonaa.
Luvut kertovat kuitenkin kiistatonta tarinaa siitä, että Fortnite saavutti lyhyessä ajassa suosionsa huipun, mutta on nyt tulossa ryminällä alas. Peli on silti omistajilleen edelleen tehokas lypsylehmä, jonka maidosta kerätään kärsivällisesti talteen jokainen tippa niin kauan kuin pystytään.
Pelataanko teillä Fortnitea tai muita videopelejä? Voit keskustella peleistä kello 22 saakka.
Korjaus klo 22.16: Selkeytetty viimeisen väliotsikon jälkeistä osiota niin, ettei siitä saa käsitystä, että PUBG olisi matkinut Fortnitea.
Oppositiopuolue kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo suomii jälleen hallituksen talouspolitiikkaa. Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa Orpo toteaa, että esimerkiksi kilpailukykysopimuksen aiheuttamat ansiomenetykset keskituloisille pitäisi hänestä korvata veronkevennyksillä.
Veronmaksajain Keskusliitto on laskenut, että jos hallitus ei tee kompensoivia kevennyksiä, kilpailukykysopimukseen liittyvät muutokset nostavat palkansaajien tuloveroprosenttia keskimäärin runsaalla puolella prosenttiyksiköllä.
– Jos kikyn maksumuutoksia ei kompensoida, se kiristää palkansaajan verotusta. Samaan aikaan hallitus nostaa välillistä veroa ja nirhii kotitalousvähennystä, eli monella tapaa nostaa kustannuksia ja kiristää verotusta. Tämä on mielestäni aivan väärä suunta - meidän pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja, joissa ihmisille jää enemmän käteen ja heidän ostovoimansa olisi parempi, Orpo summaa.
Ostovoiman heikennys pitäisi hänestä kompensoida veronkevennyksillä, kuten viime hallituskaudella tehtiin.
– Maksumuutokset, jotka kiristävät palkansaajan verotusta, kompensoitiin täysimääräisinä. Muutoin tavallisen suomalaisen käteenjäävä raha pienenee, ja minusta se on väärää politiikkaa, Orpo pohtii.
Kokoomuksen Orpon mielestä korkea ansiotulojen verotus on keskeisiä ongelmia Suomen taloudessa. Verotuksen painopistettä pitäisikin oppositiojohtajan mielestä pystyä siirtämään.
– Meidän pitäisi pyrkiä siirtämään verotuksen painopiste ansiotulojen verotuksesta välillisen verotuksen suuntaan, haittaveroihin, ympäristöveroihin, kuluttamisen verotukseen.
Orpo uskoo, että veronkevennyksillä olisi työllistävä vaikutus.
Odottaa konkreettisia työllisyystoimia
Valtion ensi vuoden tulojen ja menojen viilaaminen alkaa tänään tiistaina, kun valtiovarainministeriön sisäiset neuvottelut käynnistyvät. Valtiovarainministeriö käy talousarvioita läpi tänään ja huomenna keskiviikkona.
– Minusta hallituksen suurimpia haasteita nyt syksyn aikana ja budjettiriihessä ovat uskottavat työllisyystoimet. Mielestäni hallituksella ei ole oikeutta lisätä pysyviä menoja velkarahalla, kuten he ovat hallitusohjelmassa linjanneet, ennen kuin heillä on uskottavia työllisyystoimia.
Taannoin Orpo sanoi Kalevan haastattelussa, että hänestä hallitus on viemässä Suomea konkurssiin.
– Jos konkurssi tuntuu liian rajulta termiltä, varsinkin jos sitä kirjaimellisesti miettii, käytetään sitä tutumpaa termiä: olemme Kreikan tiellä, hän pohtii talouden tilaa.
Orpo avasi myös oppositioasetelmia suhteessa perussuomalaisiin - esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvissä linjoissa on hänen mukaansa paljon eroja.
– Kokoomus on maltillinen puolue. Haluamme hoitaa asioita tosiasioihin perustuen.
Vuorovaikutuksen laadun merkitys korostuu lapsen ensimmäisten ikävuosien aikana, jolloin lapsen aivot ovat vielä erityisen herkät ympäristön vaikutuksille.
Tutkimus tukee ajatusta, jonka mukaan pienelle lapselle pitää tarjota rauhallista yhdessäoloa riittävän usein.
– Pienten lasten vanhemmille pitää järjestää kaikki mahdollinen tuki, jotta voidaan vähentää kuormittavia stressitekijöitä. Vanhemman oma säätelykyky ja mahdollisuus asettua vauvaperhearkeen on sidoksissa sen hetkiseen elämäntilanteeseen, sanoo apulaisprofessori Riikka Korja Turun yliopiston tiedotteessa.
Jatkuva nettiyhteyden päässä oleminen sekä kiireinen ja stressaava elämä saattavat haitata vanhemman ja pienen lapsen välistä vuorovaikutusta.
Sama tulos löydettiin sekä turkulaisesta että kalifornialaisesta aineistosta, riippumatta sosioekonomisista ja kulttuurisista eroista.
Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI on tehnyt ratsian seksuaalirikoksista syytetyn Jeffrey Epsteinin omistamalle Karibian saarelle kaksi päivää miljardöörin kuoleman jälkeen. Asiasta kertovat muun muassa NBC News ja Daily Mail.
NBC:n mukaan FBI:n agentit ratsasivat Epsteinin Neitsytsaarilla sijainneen huvilan ja liikkuivat tontilla muun muassa golfkärryillä. Kaksi tapausta tuntevaa poliisiviranomaista vahvisti ratsian NBC:lle.
FBI on lisäksi avannut tutkinnan Epsteinin epäiltyyn itsemurhaan liittyen. Epstein löytyi viikonloppuna kuolleena vankisellistään. Kuoleman jälkeen Yhdysvalloissa on ihmetelty, miten korkean profiilin vanki onnistui tekemään itsemurhan.
Epsteiniä syytettiin siitä, että hän olisi maksanut seksistä kymmenille alaikäisille tytöille. Nuorimpien uhrien on epäilty olleen 14-vuotiaita.
Rikosten epäillään tapahtuneen vuosien 2002–2005 aikana.
Kreikka on ottanut viime vuosikymmeninä lainsäädännöllisiä harppauksia mieskeskeisestä yhteiskunnasta kohti tasa-arvoa.
Naisilta on poistettu avioliitossa pakko sukunimen vaihtamiseen, myötäjäiset on lakkautettu ja päätösvalta lapsen kasvatuksessa on siirretty isältä vanhemmalle. Naisiin kohdistuva väkivalta ja palkkaepätasa-arvo ovat myös kiellettyjä.
Parannettavaa on kuitenkin vielä paljon.
Vuoden 2018 viimeisellä vuosineljänneksellä naisten työttömyysaste hipoi 24 prosenttia. Miesten vastaava luku jäi noin 15 prosenttiin.
Miehiä on myös selvästi enemmän johtoasemissa. Naisten osuus on suurempi matalapalkka-aloilla, kuten myyjinä, opettajina ja sosiaalipalvelussa.
Maailman talousfoorumin viimevuotisessa tasa-arvoraportissa Kreikka oli 144 maan joukossa sijalla 78. Suomi oli vertailussa neljäs.
Kysyimme kolmelta ateenalaiselta naiselta, miten tasa-arvo näkyy heidän aloillaan.
Perheen ja työn yhdistäminen on haaste
Poliitikko Maria Syrengela puhkuu intoa uudessa tehtävässään Kreikan työministeriön tasa-arvolautakunnan pääsihteerinä.
Ala on Syrengelalle tuttu. Hän on Euroopan kansanpuolueen naisjärjestön EPP Womenin varapuheenjohtaja ja toiminut kotimaassaan tasa-arvokysymyksistä vastaavana keskustaoikeistolaisessa Uusi demokratia -puolueessa.
Mikään laki ei paranna naisten asemaa, jos tasa-arvoajattelu ei juurru kulttuuriimme. Maria Syrengela
Puolueen noustua heinäkuussa valtaan moni odotti, että hallituksen 51 jäsenen joukossa olisi ollut enemmän kuin vain viisi naista. Siitäkin huolimatta, että naisministereiden osuus on Kreikassa perinteisesti miehiä alhaisempi.
– Syy ei ole siinä, että pääministeri Kyriakos Mitsotakis ei luottaisi naisiin. Tai että naisilla ei olisi osaamista, Syrengela sanoo.
– Ongelma on, että naisia ei äänestetä riittävästi suurkaupunkien ulkopuolella ja heitä yltää parlamenttiin vähemmän. Naiset eivät voi myöskään sitoutua vastuutehtäviin arjen velvollisuuksiensa vuoksi yhtä vaivatta kuin miehet.
Tämä vaikeuttaa Syrengelan mukaan naisia myös puoluejohtajuudesta ja pääministerin salkusta tavoittelussa.
Kreikan työministeriön tasa-arvolautakunnan pääsihteeri Maria Syrengela kertoo, että Kreikan uudessa parlamentissa naisia on vain viidennes. Ehdokkaina heitä on oltava puolueiden listoilla 40 prosenttia.Sara Saure
Perhe- ja työelämän yhdistämisen ongelma pätee muillakin aloilla kuin vain politiikassa.
– Lasten hoitojärjestelyt olisikin mahdollistettava kaikille äideille tilanteen parantamiseksi, Syrengela kertoo.
Se olisi myös eräs keino saada talouskriisissä miehiä helpommin irtisanotut naiset takaisin työmarkkinoille.
Nelikymppisenä työssäkäyvänä kahden lapsen äitinä Syrengela on onnekas. Hänen miehensä oppi jo lapsuuden kodissa, että kotityöt jaetaan.
– Mikään laki ei paranna naisten asemaa, jos tasa-arvoajattelu ei juurru kulttuuriimme, Syrengela muotoilee.
Seurakunnassa kaikki ovat samalla viivalla
60-vuotiaan kotiäiti Eleni Koustenin kotikirkko kutsuu luokseen idyllisyydellään. Kousteni on mukana pienen seurakunnan diakoniatyössä Lounais-Ateenassa.
Ammatiltaan Kousteni on hopeaseppä, mutta hän avioitui ja lopetti työnteon keski-iässä saatuaan kaksi poikaa.
Koustenin seurakunnassa diakoniatyössä on mukana sekä naisia että miehiä.
– Teemme samoja asioita. Miehet voivat aivan hyvin auttaa vaikka kirkon tilojen siivouksessa, Kousteni kertoo.
Ateenalainen Eleni Kousteni osallistuu seurakuntansa palvelutyöhön. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa molempia sukupuolia, Kousteni kertoo.Sara Saure
Ortodoksisessa kirkossa ei ole Koustenin mukaan eroja naisten ja miesten välillä.
– Kristus ei sano, että toinen on toista parempi.
Antiikin Kreikassa papittarilla oli tärkeä osa elämänmenossa. Tänä päivänä papit ovat pelkästään miehiä eikä käytäntöä kyseenalaisteta.
Naispappien virantoimituksia Kousteni on vilkuillut Youtubesta.
– Minusta ei ole kummallista, että naiset kastavat vauvoja, mutta se on käytäntö muualla Euroopassa, Kousteni sanoo.
Kotitöiden kasautuminen Kreikassa pääosin naisten harteille saa hänet kiihdyksiin. Kousteni muistuttaa, että olosuhteet eivät ole samat kuin ennen, jolloin morsian huolehti lasten ohella myös vanhemmistaan ja appivanhemmistaan.
Tärkeintä olisi kohdata toinen sukupuoli persoonana. Eleni Kousteni
Kousteni ei periaatteesta silitä paitoja kotona asuville pojilleen tai tee voileipiä valmiiksi.
– Kreikkalaisilla naisilla on usein tarve päteä ja hoitaa jopa aikuisten lastensa perheiden kotityöt, Kousteni sanoo.
Tasa-arvo ei ole hänen mukaansa vastakkainasettelua.
– Sitä on esimerkiksi avioparin kahden kukkaron periaate.
Avioliitto tarkoittaa yhteisvastuuta perheen menoista, Kousteni huomauttaa.
Diakoniatyössä hän on törmännyt täysin sopusointuisiin pariskuntiin mutta enemmän niihin, joissa mies on perheen pää.
– Tärkeintä olisi kohdata toinen sukupuoli persoonana, Kousteni tiivistää.
Turistitavernoissa tarjoilevat vain miehet
Kolmekymppinen kokki Sofia Kontorinaki on toiminut alalla kymmenisen vuotta.
Työpaikassaan ravintolassa Pireuksen sataman tuntumassa asiat ovat hyvin. Näin ei ole aina ollut.
– Mieskollegat ovat kohdelleet minua joskus huonosti. Paljon riippuu siitä, mitä työnantaja sallii tapahtuvan, Kontorinaki toteaa.
Samasta työstä maksettavasta palkasta hän ei voisi kuvitella joustavansa miehille, edes euroa. Palkkaeroissa Kreikka on hivenen EU-maiden keskiarvoa paremmalla puolella.
Tavernassa naisen paikka ei ole Kontorinakin mukaan automaattisesti keittiössä, mutta vilkkailla turistialueilla tarjoilijoina on etupäässä miehiä.
– Miehillä on enemmän voimaa kantaa tarjottimia ja ehkä he myös pärjäävät paineen alla paremmin, Kontorinaki selittää.
Kokki Sofia Kontorinaki työskentelee Pireuksessa. Hän on kohdannut aiemmissa työpaikoissaan syrjintää sukupuolensa vuoksi. Sara Saure
Kokkina nainen ei ole Kontorinakin mukaan välttämättä miestä parempi, vaikka naisilla on luonnostaan taipumusta alalle. Kreetalla kasvaneena hän tietää, että perinne siirtyy naisilla sukupolvesta toiseen.
– Mies käyttää ruoanlaitossa ainesosia suuripiirteisesti ja voi unohtaa suolan ja pippurin, mutta nainen ei sorru siihen koskaan, Kontorinaki veistelee.
Ala, jolle pääsyä ei naisille hänen surukseen Kreikassa vielä mahdollisteta, on varusmiespalvelus.
Kontorinaki kertoo kadehtivansa suomalaisia naisia asepalvelusta. Hän kävisi itsekin armeijan ja jos saisi tyttären, kannustaisi myös tätä armeijaan luonteen lujittumiseksi.
Paljon riippuu siitä, mitä työnantaja sallii tapahtuvan. Sofia Kontorinaki
Työn ja perheen yhteen sovittamisesta sinkkuna elävällä Kontorinakilla on kokemusta vasta karvaisten lastensa eli koirien kautta.
– Epäsäännölliset työaikani ovat haaste jo koirien hoidolle. Kodin ja työn yhteen nivominen on naisille vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
Isac Elliot seisoo Universal Musicin valtavan rakennuksen kattoterassilla Berliinissä. Vieressä on levy-yhtiön Keski-Euroopan pomo Frank Briegmann, jonka kanssa suomalainen on juuri lyönyt kättä päälle kansainvälisestä levytyssopimuksesta.
Puolentoista vuoden ajan Isac Elliot ja hänen manageri-isänsä Fredi Lundén ovat tehneet töitä uuden kansainvälisen uran eteen. Siihen on kuulunut kadulla soittamista, uuden musiikin luomista ja sopimusneuvotteluja. Nyt nimet ovat vihdoin paperissa.
Penthouse-toimiston terassilla levy-yhtiön pomo osoittaa vieressä olevaa Mercedes Benz -konserttiareenaa, joka on hieman Helsingin areenaa isompi. Hän sanoo Isac Elliotille, että kolmen neljän vuoden päästä suomalainen esiintyy siellä.
– Ajattelin, että tohon mä pyrin ja se on mun unelma. Se ois uskomatonta.
Puolentoista vuoden maratoni
Hikipisarat helmeilevät Isac Elliotin otsalla. Hänellä on päällään paksu musta college ja mustat farkut, vaikka lämpötila lähentelee 30 astetta. Tyyli on nuorelle laulajalle tärkeää, joten paita pysyy päällä kuumuudesta huolimatta. Fashion first!
Haastattelu tehdään Isac Elliotin kotikulmilla Espoossa merenrannassa. Ennen kuin laulaja alkaa puhua uransa uusista käänteistä, hän häätää manageri-isänsä pois kuuloetäisyydeltä. Hän ei ole enää teinipoppari, vaan 18-vuotias artisti, joka ei kaipaa huoltajaa joka käänteeseen.
– Mä myin just mun veneen, koska en ollut käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna. Veneilyssä menee koko päivä. Mä teen mieluummin musiikkia, Isac Elliot sanoo.Laura Hyyti / Yle
Isac Elliotilta ei ole tullut uutta musiikkia puoleentoista vuoteen. Sinä aikana on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Hän on rakentanut uutta kansainvälistä uraa määrätietoisesti isänsä kanssa.
– Kansainvälisen uran rakentaminen vie aikaa. Se on rankkaa ja vaikeeta. Se on maratoni, laulaja kiteyttää.
Isac Elliot oli vain 11-vuotias, kun hänelle solmittiin ensimmäinen levytyssopimus. Puolitoista vuotta sitten sopimus umpeutui ja oli aika miettiä asioita puhtaalta pöydältä.
Teinitähti oli ehtinyt kerätä innokkaita faneja Suomen lisäksi Ruotsista ja erityisesti Norjasta. Laulaja huomasi 460 000 seuraajan Instagram-tililtään, että faneja löytyy myös muualta Euroopasta.
Isac lähti tekemään pop up -kiertueen musiikkimarkkinoiden kannalta pienempiin maihin kuten Puolaan, Kreikkaan ja Serbiaan. Paikan päällä hän esiintyi faneilleen akustisesti esimerkiksi jonkun radiokanavan edessä kadulla.
Keikkojen perusteella Isac Elliotia pyydettiin tv-haastatteluihin ja esiintymään festareille. Tällöin levy-yhtiöt Saksassa kiinnostuivat suomalaisartistista ja alkoivat käydä hänestä kilpailua. Lopulta pöydällä oli viisi levytyssopimusta. Voiton vei Universal Music, joka innostui Isac Elliotin uusista lähinnä suomalaisvoimin tehdyistä kappaleista. Saksan Universal on ollut kansainvälisesti breikkaamassa myös muita suomalaisia artisteja, kuten Sunrise Avenueta ja Almaa.
Isac Elliot on työstänyt uusia kappaleita ympäri maailmaa, mutta parhaat ovat syntyneet hänen mielestään Suomessa. Ensimmäinen single Waiting game on täysin suomalaisten tekemä.Laura Hyyti / Yle
Saksasta olisi löytynyt myös managerointitoimisto, mutta manageri-isän mukaan kaikkea ei haluttu laittaa yhden maan varaan. Ehdokkaita alkoi löytyä musiikin mahtimaasta Britanniasta ja lopulta tarjouksia oli yhdeksältä managementilta. Joukosta löytyi yrityksiä, jotka hoitavat esimerkiksi Elton Johnin, Robbie Williamsin ja One Directionin asioita.
Lopulta päädyttiin First Access managementtiin, jonka asiakkaita ovat esimerkiksi Rita Ora, Bebe Rexha ja Isac Elliotin suosikkiartisti Young Thug.
Keikkamyyjäksi on puolestaan tarjolla firma, joka hoitaa vastikään Suomessa esiintyneen Ed Sheeranin keikkojen myyntiä.
– En olisi voinut mitenkään uskoo, että mulla olisi tämmönen tiimi takana. Mutta sillä ei oo mitään väliä, jos jengi ei diggaa biiseistä. Siksi mua jännittää ihan törkeesti, laulaja sanoo.
Näkyvyyttä Pariisin muotiviikoilta
Isac Elliotin ensimmäinen kappale New way home julkaistiin vuonna 2012 ja se esitteli 12-vuotiaan hyvin laulavan söpön pojan. Hän jatkoi kanadalaisen Justin Bieberin ja suomalaisen Robinin edustamaa teinipoppareiden buumia, joka sai aikaan uudenlaista aiempaa nuorempien tyttöjen fanihysteriaa.
Kuudessa vuodessa Isac Elliot on kasvanut pituuden lisäksi popmusiikin konkariksi. Albumeja on julkaistu kolme ja EP-levyjä kaksi, keikkoja on taustalla huikea määrä ja striimauksia Spotifyssa jo lähes 200 miljoonaa.
Artisti on vuosien varrella päässyt jyvälle musiikkibisneksestä ja sen takia hänen oma äänensä kuuluu nyt myös paremmin kaikessa ulkonäköä myöten.
– Moni varmaan luulee, että levy-yhtiö omistaa mut ja ne tekee musta sellasen kuin ne haluu. Nyt olen ollut mukana kehittämässä brändiäni ja tää on enemmän mua kuin ikinä.
– Musiikkiala ei ole kovin jees ala. Mä teen tätä, koska mä rakastan musiikkia. Mutta tää ala on tosi rankka. Nostan hattua kaikille jotka yrittää ja niin pitäis muidenkin, Isac Elliot sanoo.Laura Hyyti / Yle
Kesäkuussa Isac Elliotin Instagram-tilille ilmestyi yllättäen kuvia ja videoita Pariisin muotiviikoilta. Niissä laulaja istuu muotinäytösten eturivissä ja hengailee julkkisten ja mallien kanssa.
Tapahtumassa näyttäytyminen oli brittiläisen managementin järjestämä julkisuustempaus. Sama tehtiin myös One Direction -yhtyeestä lähteneelle Zayn Malikille, kun hänelle haluttiin luoda uusi imago soolouralle poikabändin jälkeen.
Isac Elliotia ei maailmalla teinitähtenä tunneta, joten tärkeintä on tehdä hänen naamaansa tunnetuksi. Muodista kiinnostuneelle suomalaisnuorelle muotiviikoilla hengailu oli siisti kokemus. Tosin ensikertalaisena kansainväliset julkkiskuviot veivät mennessään.
– Aluksi halusin mennä ottamaan kuvia jokaisen kaa. Totta kai kun mä tuun Espoosta ja siellä on yhtäkkiä One Directionin äijien kaa.
Management joutui kuitenkin muistuttamaan innokasta nuorukaista pysymään artistin roolissa.
– Ne oli silleen, että nyt pitää rauhottuu. Näissä piireissä sä et voi olla se fanipoika.
– Vihdoinkin mulla on sellainen fiilis, että voin antaa jotain biisinkirjoitussessioissa. Useat kappaleet ovat erobiisejä aiemmasta suhteesta, Isac Elliot paljastaa.Laura Hyyti / Yle
Suomalaislaulajalle on etsitty myös yhteistyötä tunnetujen brändien kanssa. Kesäkuussa Isac Elliot esiintyi mainosalan Cannes Lions -tapahtumassa, johon osallistuu maailman suurimpia tuotemerkkejä. Pistokeikan myötä neuvotteluja yhteistyöstä on käyty useiden brändien kanssa.
Suomalaisuus vahvasti esillä
Helsinkiläisellä studiolla soivat Isac Elliotin uudet kappaleet. Artisti nyökyttelee päätään niiden tahdissa tyytyväisenä. Uusi kappale Waiting game julkaistaan perjantaina.
Kajareista kaikuu urbaani pop, joka on laulajan aikaisempaan musiikkiin verrattuna aikuisempaan makuun. Enää ei lauleta ensisuudelmasta teini-ikäisille tytöille.
– Spotifyssa 90 prosenttia mun kuuntelijoista on yli 18-vuotiaita ja Instagram-seuraajista 47 prosenttia on miehiä. Se on muuttunut aika paljon vuosien varrella.
Uusi musiikki on syntynyt pitkälti suomalaisvoimin. Tekijöinä ovat olleet Tiina Vainikainen ja Kalle Lindroth sekä tuottajaduo Jaron & Istala. Vainikainen on tehnyt kappaleita esimerkiksi Evelinalle ja Juha Tapiolle, tuottajakaksikko Abreulle, Benjaminille ja Cledosille ja Lindroth muun muassa Antti Tuiskulle.
Kappaleita on ollut tehtailemassa myös Isac Elliot itse. Nuorempana hän ei uskaltanut puuttua biisien tekemiseen, mutta nyt hän haluaa olla mukana kertomassa omat mielipiteensä.
– Mä oon hoksannu sen, että biiseistä tulee vaan parempii, kun esittäjä ite on mukana kirjottaa.
– Fashion first! Mä laitan paljon aikaa vaatteisiin, sillä se on tärkeetä mulle, Isac Elliot sanoo.Laura Hyyti / Yle
Isac Elliot on taitava laulaja, mutta sellaisia löytyy maailmasta paljon. Joukosta erottuakseen artisti aikoo tuoda esiin muun muassa pohjoismaisuutta.
– Mä oon suomalainen ja haluun tuoda sitä vahvasti esiin. Mulla säilyy ainakin isot kauniit melodiat.
Suomalaisartistit ovat yrittäneet ponnistaa kansainvälisille markkinoille, mutta täydellistä läpilyöntiä on saatu odottaa. Näkyvimpänä on viime vuosina ollut Alma ja perässä yrittää nyt myös Robin Packalen.
Odotukset menestykselle ovat kovat ja Isac Elliotin mielestä Suomessa ei aina olla kannustavia artistien yrityksille.
– Oon lukenu artikkeleita suomalaisista artisteista, joissa niille annetaan kaksi minuuttia aikaa yrittää ja sit aletaan haukkua tai kyseenalaistaa, että tuleeks tää toimii.
Artisti sanoo, että Suomessa pitäisi tukea enemmän maailmalle pyrkiviä biisinkirjoittajia ja artisteja, sillä täältä löytyy osaamista yhtä paljon kuin esimerkiksi Ruotsista tai Norjasta.
– Suomessa tuetaan tosi vahvasti lätkänpelaajia ja muita urheilijoita. Samalla tavalla pitäisi tukea musiikkialaa ja muusikoita.
Nuoren miehen unelmat
Musiikki, vaatteet ja autoilu. Ne ovat keväällä ylioppilaaksi kirjoittaneen Isac Elliotin tärkeimmät asiat elämässä. Loppuvuodesta 18 vuotta täyttäneelle aikuisuus on tuonut vapauksia, mutta kaikkea se ei ole muuttanut.
– Meitsi asuu vielä himassa. Tyhjennän tiskikonetta ja teen mitä äiti ja isä sanoo, nuori mies virnistää.
– Aiemmin autot eivät kiinnostaneet mua pätkääkään. Nyt musta on tullut autofriikki, viime vuoden lopussa ajokortin saanut Isac Elliot nauraa.Laura Hyyti / Yle
Aikuisuuden vapauttavin asia on ollut oma auto. Isac Elliotilla se on armeijan vihreän mataksi teipattu kiesi. Väri kielii siitä, että moni kaveri on jo intissä ja sinne haluaa myös laulaja.
– Näin Tuntematon sotilas -elokuvan ja ajattelin, että totta kai mun pitää mennä sinne. Noikin kundit on taistellu. Vaikka toivottavasti ei olla missään sodassa vielä pitkään aikaan, niin kyllä mä haluun tehdä jotain isänmaan hyväksi.
Intti kutsuu Isac Elliotia periaatteessa jo talvella, mutta sitä ennen käynnistyvät musiikkikuviot maailmalla. Sen unelman eteen on tehty paljon töitä ja mielessä siintää tavoite esiintyä Berliinin isolla areenalla.
– Jos on joskus katsonut dokkaria Steve Jobsista tai Bill Gatesista, kun heillä on oma bisnes, agenda tai kova intohimo. Silloin joutuu puskemaan paljon duunia ja tulee paljon ala- ja ylämäkiä.
– Ei mua kuitenkaan pelota. Mä yritän pitää hauskaa, vaikka työ on välillä rankkaa.
Korjattu 13.8. kello 11.10 Tiina Vainikaisen nimi.
Päällystän lasteni kirjoja kontaktimuovilla. Olen ylpeä, koska kahdeksan vuoden harjoittelun jälkeen kirjoissa on suhteellisen vähän kupruja. Olen oppinut hyväksymään nekin kuprut.
Lähetän kuvan kavereilleni. Selviää, etten välttämättä olekaan niin hyvä äiti.
Moni vanhempi pohtii, onko oikein käyttää muovia. Jos kirjoja ei päällystetä, ei tarvitsisi ostaa muovia ja sen tuotanto vähenisi.
Juuri samasta syystä moni päällystää kirjat, että ne kestäisivät paremmin. Kunta voisi rahapulassa säästää ne seuraavalle ja seuraavalle.
Kaikki valistuneet lukiolaiset eivät anna päällystää kirjojaan ilmastonmuutoksen ja muoviongelman takia. Mikä on oikea tapa?
Esimerkiksi tamperelaisen Sammon koulun rehtori Maaret Tervonen sanoo, että koululla ei ole linjausta asiasta.
– Järjen käyttö on sallittu. Jos kirja kiertää viisi vuotta, se ei säily hyvänä ilman päällystämistä. Jos tehtäväkirja on vain puoli vuotta käytössä, se on eri asia.
Suurin osa päällystämättömiä
Jamera myy myös käytettyjä oppikirjoja. Jameran toimitusjohtaja Hanna Haukkapää sanoo, että yksittäiset asiakkaat ovat tuoneet esille kirjojen päällystämisen ympäristöpuolen. Varsinaista ilmiötä ei ole näkyvissä.
Suurin osa Jameran käytetyistä kirjoista on päällystämättömiä. Lukion kurssikirjat ovat vähän aikaa yhdellä käytössä.
– Mitä katselen täällä myymälässä, vain muutamia kirjoja on päällystetty.
Haukkapään mukaan päällystetty kirja säilyy repussa paremmin. Päällystys ei sinänsä vaikuta käytetystä kirjasta maksettuun hintaan.
– Meillä on kahta kuntoluokkaa. Hintaan vaikuttaa kirjan kansien kunto sekä merkinnät mitä kirjaan on tehty ja millä kynällä ne on tehty.
Hanna Haukkapää uskoo, että käytettyjä kirjoja hankitaan sekä hinnan takia että ympäristösyistä. Nuoret ovat yhä valistuneempia.
Nyt käytettyjä kirjoja on jälleen saatavilla, koska ensimmäiset uuden opetussuunnitelman käyneet kirjoittivat ylioppilaiksi.
Opetushallituksen opetusneuvos Anne Liimatainen sanoo, että koulut voivat antaa itse suosituksia, miten näkevät parhaaksi. Viime kädessä lapsen huoltaja päättää, päällystääkö kirjan ja miten päällystää.
Liimatainen ei ole varma, voidaanko ympäristön kannalta tehdä edes laskelmia, kumpi tapa on kestävämpi. Hän näkee keskustelun hyvänä. Lapset voivat samalla pohtia omaa kulutustaan.
– On hyvä, että nostetaan esiin erilaisia asioita ja pohditaan niitä.
Filosofinen kysymys
Mutta kumpi on parempi ympäristöteko: päällystää vai ei päällystää? Se onkin vaikea kysymys.
Suomen ympäristökeskuksesta arvellaan, ettei tähän löydy asiantuntijaa.
Pirkanmaan jätehuollon ympäristökouluttaja Erkki Piippo sanoo, että kysymys on filosofinen eikä siihen ole valmista vastausta. Ahdistua ei kuitenkaan kannata.
– En näe isona ongelmana, päällystääkö kirjat vai ei. Jos tunsit iloa päällystämisestä, älä ota siitä pulttia. Kokonaisuudessa nämä ovat pieniä asioita.
Päällystetty oppikirja säilyy paremmin, mikä palvelee kierrätystä.
– Toisaalta pitää miettiä, mikä on kirjojen käyttöikä. Ne vanhenevat nopeasti, kun tarvitaan uusi painos.
Tällä perusteella kirjat ja etenkin tehtäväkirjat voi jättää myös päällystämättä.
Miten kierrättää kirjat?
Käytetystä kirjasta voi Piipon mukaan repäistä muovikannet pois ja laittaa sekajätteeseen. Se poltetaan energiaksi. Sivut laitetaan paperinkeräykseen.
Jos kirjan kannet ovat pehmeät, kirjan voi laittaa Piipon mukaan muovitettuine kansineen paperinkeräykseen.
Tärkeintä on kierrättää.
– Jos laittaa kirjat järjestettyyn jätehuoltoon, ne eivät päädy mikromuovina mereen, Piippo sanoo.
Ympäristökouluttaja muistuttaa, että kirjojen päällystäminen on aikuisen ja lapsen yhteistä aikaa ja sinänsä arvokasta. Toisaalta osaa voi ilahduttaa tieto, että päällystämiseen käytetyn ajan voi käyttää johonkin muuhun.
Sekin pitää Piipon mukaan aina muistaa, että asiat ovat ristiriitaisia.
– Jos kulutan, on se hirveä asia. Toisaalta jos en kuluta, en pidä elintasoa yllä. Asiat ovat aina ristiriitaisia. Pitää löytää mielenrauha ja se on kullakin henkilökohtainen asia, mistä sen löytää, Erkki Piippo sanoo.
Päällystääkö vai ei? Voit keskustella aiheesta 13.8. kello 21. asti.
Loviisalainen Hannu Nurmiranta ottaa suojapeitteitä pois purjelentokoneen siiven päältä. Kotkassa Kymin lentokentän hallista paljastuu harvinaislaatuinen kone.
Perinteinen purjelentokone pääsee yleensä ilmaan niin, että toinen lentokone hinaa sen taivaalle. Purjelentokone voidaan saada korkeuksiin myös erityisen vaijerivinssin avulla.
Nurmirannan sähkötoimisen purjelentokoneen erikoisuus on kuitenkin koneen keulassa oleva moottori, joka nostaa purjekoneen korkeuksiin. Tällainen purjelentokone on tekniikaltaan ensimmäinen Suomessa.
Sähkökäyttöisiä isoja matkustajakoneita on yritetty kehittää jo vuosia, mutta läpimurto niissä on vielä saavuttamatta. Sen sijaan pienemmissä purjelentokoneissa sähköapu on jo todellisuutta.
Kokenut pilotti Hannu Nurmiranta pitää sähkövoimaa kaiken kaikkiaan ilmailun tulevaisuutena.
Samaa mieltä on Ilmailuliiton asiantuntija Juha Silvennoinen. Hänen mukaansa sähkön suosiosta kertoo se, että johtavassa purjelentomaassa Saksassa sähkövoima on otettu mukaan uusiin konemalleihin.
– Sähkövoima on tullut purjelentämiseen jäädäkseen. Akut sanelevat tällä hetkellä paljon hintaa ja koneen painoa. Kehittämistä varmasti on akkujen tehossa ja niiden elinkaaressa, Silvennoinen sanoo.
– Minä uskon, että sähkövoima tulee lisääntymän ilman muuta, Nurmiranta lisää.
Hannu Nurmirannan miniLAK-purjelentokone on vielä harvinaisuus Suomessa.Antti-Jussi Korhonen
Pienet kustannukset
Sähkömoottori tekee purjekoneella lentämisestä entistä helpompaa.
– Koneella voi esimerkiksi lähteä matkailemaan ja laskea johonkin korpikentälle. Laturi pitää olla mukana, että saa akut ladattua. Silloin sieltä pääsee yksin ilmaankin, Nurmiranta sanoo.
Aikaisemmin purjelentokoneella on voinut lentää yksin, jos koneessa on ollut bensakäyttöinen apumoottori.
– Sähkömoottorilla nouseminen on nopeampaa, Nurmiranta sanoo.
Koneen takaosassa pilotin selän takana sijaitsevat kaksi akkua tuottavat koneelle tehoa yhteensä 22 kilovattia eli noin 29 hevosvoiman verran. Täysin tyhjiksi käyteytettyjen akkujen lataaminen vie noin neljä tuntia.
Yhdellä lentokerralla energiaa menee noin yhden kilowattitunnin verran eli sähkön hinnassa kustannuksia tulisi noin 15 senttiä.
Lentämiseen moottorissa riittää virtaa noin 80 kilometrin lenkkiin.
– Moottorilentosäteeseen vaikuttaa, kuinka paljon energiaa ilmaan nouseminen vaatii. Ilmassa moottoria harvemmin käytetään, Nurmiranta selventää.
MiniLAK-purjelentokoneen sähköisesti toimivan moottorin lavat tulevat esiin nappia painamalla. Ilmassa moottorin sammuttua ne painautuvat keulaan automaattisesti. Antti-Jussi Korhonen
Yleensä sähkömoottoria käytetään vain nousussa. Alkunousun jälkeen koneella liidetään käyttämällä etenemiseen korkeusenergiaa. Ennen kuin korkeus loppuu, tulee lentäjän löytää nouseva ilmavirtaus.
Nouseva ilmavirtaus syntyy, kun auringon säteily lämmittää maanpintaa, joka puolestaan vähitellen lämmittää maan pinnan lähellä olevaa ilmaa. Kun ilma lämpiää ympäristöään enemmän, ilma alkaa nousta ylöspäin.
Liettuassa valmistetun miniLAK-purjelentokoneen tavallinen lentokorkeus on noin 1000–2000 metriä. Kone painaa parisataa kiloa. Siipien kärkiväli on 13,5 metriä.Antti-Jussi Korhonen
Moottoria vain tarvittaessa
Ilmassa moottoria käytetään, jos purjelentokoneelta loppuu noste. Tavallinen lentokorkeus purjelentokoneella on 1 000–2 000 metriä.
Nurmiranta pitää sähkömoottorista konetta varmana ja turvallisena.
– Kone nousee hyvin ilmaan. Kentän päässä on yleensä jo sata metriä korkeutta. Jos joku moottorihäiriö tulisi, saisin koneen nopeasti hallintaan ja pystyisin kääntymään takaisin alas.
Nurmiranta pitää sähkömoottorista purjelentokonetta ketterämpänä verrattuna vanhoihin polttomoottorikoneisiin.
– Vanhemmissa malleissa apumoottori nostetaan takaa koneen eteen. Sellainen kone on jäykempi ohjata. Ohjaamossa pitää olla nopeat kädet, jos lähdössä tapahtuu jotain erikoista, Nurmiranta sanoo.
Hannu Nurmiranta ajattelee, että sähkövoima tulee yleistymään purjelentokoneissa.Antti-Jussi Korhonen
Venäjällä Severodvinskin kaupungissa mitattiin viime viikolla 4–16 kertainen määrä säteilyä normaaliin taustasäteilyyn verrattuna, raportoi Venäjän ilmatieteenlaitos. Aikaisemmin ei ole kerrottu tarkkoja arvioita siitä, kuinka paljon säteilyä vapautui torstaina kaupungin lähellä tapahtuneessa onnettomuudessa.
Maanantaina Venäjän ydinkeskuksen tieteellinen apulaisjohtaja Alexander Tshernishev sanoi säteilyn määrän kaksinkertaistuneen vajaan tunnin ajaksi.
Venäjän ydinvoimayhtiö Rosatom on kertonut, että turmassa räjähti "isotooppivoimanlähdettä" käyttävä työntömoottori. Venäjän puolustusministeriö mukaan räjähdys tapahtui rakettimoottorin testauksen yhteydessä.
Aseasiantuntijat ovat vetäneet lausunnoista päätelmän, että kyseessä oli Venäjän uusi kehitteillä oleva asetyyppi, pienikokoisella ydinmoottorilla toimiva risteilyohjus.
Venäjän puolustusministeriön julkaisema kuva risteilyohjus Burevestnikista. Räjähdyksen epäillään liittyneen ohjuksen ydinmoottorin kehittelyyn. Reuters-TV
Säteilyn määrä ei kovin suuri
Säteilyn määrää ei voi tarkkaan sanoa, koska ei tiedetä, mikä on Severodvinskin alueen normaali taustasäteily, kertoo johtaja Pia Vesterbacka Säteilyturvakeskuksesta.
– Valtaosassa Suomea taustasäteily vaihtelee välillä 0,05–0,1 mikrosievertiä tunnissa. Jos se tuossa osassa Venäjää olisi vaikka 0,1 mikrosievertiä, niin 16-kertainen nousu olisi 1,6 mikrosievertiä tunnissa, hän sanoo.
Uutistoimisto Tassin mukaan Severodvinskin siviilipuolustuksen johtaja Valentin Magomedov sanoi viime torstaina, että säteily kohosi kaupungissa puoleksi tunniksi kahteen mikrosievertiin tunnissa.
– Tämä on pieni annosnopeus, eikä aiheuta toimenpiteitä, mutta toki on merkki siitä että jotain radioaktiviisuutta siellä on ympäristöön päässyt, sanoo Vesterbacka.
Suomessa aletaan tehdä suojelutoimia, esimerkiksi sisälläolosuosituksia, jos annosnopeus on yli 10 mikrosievertiä tunnissa.
Naapurikaupungissa ei säteillyt
Johtaja Pia Vesterbackan mukaan kuvatun suuruisella säteilyn nousulla lyhyeksi ajaksi ei ole terveysvaikutuksia.
Kohonneen säteilyn alue ei virallisten venäläistietojen mukaan näytä olevan kovin suuri. Radioasema Eho Moskviyn mukaan Arkangelin kaupungissa, joka on 35 kilometrin päässä Severodvinskista, taustasäteily pysyi normaalina koko onnettomuuspäivän.
Severodvinskissa säteily palautui normaaliksi vajaassa kahdessa tunnissa.
Juttua päivitetty 13.8. klo 13:55. Lisätty Säteilyturvakeskuksen kommentit.
Kukoistavalle kedolle tehty neljän metrin kokoinen valokuvauspaikka oli laajentunut yön aikana kymmenien metrien kokoiseksi labyrintiksi, jonka innokkaat kuvaajat olivat peltoon talloneet.
Vielä viime viikon torstaina Miina Tuominen-Brinkaksen luoma kukkaketo kukoisti liki koskemattomana.Tiina Karppi / Yle
Jo reilua viikkoa aikaisemmin Miina Tuominen-Brinkas oli huomannut ihmisten ja autojen määrän pellolla ja sen läheisyydessä lisääntyneen, kun sana kauniista kedosta oli lähtenyt kiirimään sosiaalisessa mediassa.
Torstai-iltana liike lisääntyi huomattavasti sen jälkeen, kun hän oli ollut Ylen radiohaastattelussa.
– Kuulin pellolta kantautuvan talollemme ääniä ja liikettä, mutten jaksanut lähteä enää illalla katsomaan. Aamulla kohtaamani näky järkytti. Olin loukkaantunut ja murtunut että näin oli tapahtunut ja vielä aivan oman kotini vieressä, omalla pellollani.
Puolen hehtaarin kokoisen kukkatilkun läpi kulki sokkeloisia uria, joita siellä ei vielä edellisenä päivänä ollut. Maisemanhoitopelloksi tarkoitettu kukkakeidas oli muuttunut paikallisten silmänilosta turistikohteeksi, jota tultiin katsomaan ympäri maan.
Brinkaksen tilan sosiaalisessa mediassa huomiota saanut kukkapelto tallottiin, kun moni halusi nähdä kukoistuksen omin silmin.Miina Tuominen-Brinkas
Uteliaita ympäri Suomen
Heti perjantaiaamuna Miina Tuominen-Brinkas ja hänen miehensä yrittivät pelastaa, mitä pelastettavissa oli.
– Sanoin heti, että meidän pitää laittaa pellolle uudet kyltit joissa kielletään olemassa olevien polkujen käyttö, jotta pelto ei tallautuisi lisää.
Lisäksi jo muodostuneita polkuja tukittiin pölkyillä. Toimet eivät kuitenkaan hillinneet kaikkia, jolloin Miina Tuominen-Brinkas päätti päivystää itse päivän ajan pellon laidalla.
Uteliaiden ohella paikalle saapui myös kuvaajia Pyhtään kunnanvirastolta, jotka kohtasivat murtuneen pellonomistajan. Kunta paheksui tallaajien käytöstä omalla Facebook-seinällään.
– Heidän ulostulonsa sai aika paljon kritiikkiä, mutta uskon että heidän tiukka sävynsä johtui suurelti siitä, että he näkivät kuinka järkyttynyt minä olin, Tuominen-Brinkas sanoo.
Tämä kyltti ei riittänyt pitämään kaikkia kedolla vierailevia merkityllä polulla. Tiina Karppi / Yle
Kukkapeltoa ei ollut suunniteltu nähtävyydeksi lainkaan – saati suurille ihmismäärille.
– Perjantain aikana vierailijoiden määrä kasvoi entisestään. Paikallisten lisäksi väkeä tuli muun muassa Porvoosta, Lappeenrannasta ja Helsingistä asti.
Perjantai-iltana julkaistiin myös Ylen juttu Brinkaksen tilansatumaisen kauniista kukkakeitaasta, jota lähdettiin jakamaan sosiaalisessa mediassa hurjaa vauhtia.
Lauantaiaamun valjetessa Miina Tuominen-Brinkaksen oli tarkoitus lähteä perheineen lomareissulle. Äiti päätti kuitenkin, että hänen olisi syytä jäädä kotiin.
– Onneksi jäin. Paikalle tuli pikkubusseja ja takseja, joista yhden kuski oli käynyt koputtamassa naapurini ovelle ja kysymässä Brinkaksen tilaa. Jotkut kertoivat ajaneensa ympäri Pyhtäätä etsiessään kukkapeltoa. Kuuntelin kertomuksia ja ajattelin, mitä ihmettä täällä tapahtuu, Tuominen-Brinkas sanoo nauraen.
Kukkaketo aukeaa silmiähivelevänä näkynä.Tiina Karppi / Yle
Rankkaa ja ahdistavaa – mutta myös liikuttavaa
Vilinä Brinkaksen tilan kukkapellolla kesti koko lauantain.
– Autoja pellon kupeessa oli jatkuvasti kymmeniä, ja itse kukkien seassa oli jopa 50 ihmistä kerralla ihastelemassa – eikä heistä yksikään ole ollut pahantuulinen. Se on ollut aivan huikeaa huomata, vaikka minulle tämä on ollut rankkaa ja ahdistavaakin suojella peltoa.
Reaktiot sosiaalisessa mediassa ovat olleet ihastelevia, hämmästyneitä sekä liikuttuneita. Miina Tuominen-Brinkasta on kiitelty vuolaasti ajatuksesta pellon takana sekä siitä, että sillä on lupa vierailla.
Kukkapellolla kukkii noin kymmenen eri lajia. Tiina Karppi / Yle
Nämä positiiviset kommentit myös Tuominen-Brinkas itse haluaa pitää mielessään päällimmäisenä.
– Täällä on käynyt tuhansia ihmisiä. En halua antaa pienen ryhmän törttöilyn pilata kokemusta, sillä nyt näen kuinka paljon iloa pellosta on ollut.
Suosio on yllättänyt Miina Tuominen-Brinkaksen perheineen täysin.
– Se tuntuu jopa hieman nololta, aivan kuin olisimme tehneet jotakin todella suurta. Itselleni pääasia tässä on koko ajan ollut luonnon monimuotoisuuden lisääminen.
Miina Tuominen-Brinkas ja hänen kukkaketonsa joutuivat huomion keskelle, kun kuvat väriloistosta lähtivät leviämään sosiaalisessa mediassa.Tiina Karppi / Yle
Kesän viimeiset kukat
Sunnuntaina Pyhtäällä satoi.
Miina Tuominen-Brinkas päivysti pellon laidalla, kuten hän oli tehnyt jo kahtena edellisenä päivänä. Kiinnostuneita kukkapellolla parveili yhä useita, samoin maanaantaina. Uteliaiden suurin into – ja omistajan suurin tyrmistys – alkaa kuitenkin olla hiipumaan päin.
Niin on itse kukkakeidaskin.
– Ehkä sinne vielä muutama viimeinen kukka nousee, mutta suurelti kukkien elinikä riippuu säästä. Pikkuhiljaa pelto alkaa uinumaan talvilevolle, Tuominen-Brinkas sanoo hellästi.
Puolen hehtaarin kokoinen kukkapeltotilkku erottuu kauniina väriläiskänä Pyhtään maisemassa.Tiina Karppi / Yle
Kun kukkapelto kylvettiin keväällä, Miina Tuominen-Brinkas ei aavistanut lainkaan, minkälainen nähtävyys siitä tulisi – eikä sitä, kuinka paljon hämmästystä, surua ja ihastusta se aiheuttaisi.
– Ainoa asia mitä muuttaisin olisi se, että vetäisin aidat pellon ympärille. Sitä en muuttaisi, ettenkö tarjoaisi tätä elämystä muille ihmisille. Etenkään nyt, kun olen nähnyt kuinka paljon hyvää mieltä tämä on saanut aikaan.
Virroilla kaksi eri poliisia puuttui vapaa-ajallaan rikolliseen toimintaan, mistä käynnistyi perättömiä puheita.
Sisä-Suomen poliisilaitoksen Virtain poliisiasema oikoo tiistaina tiedotteella tapahtumien kulkua. Tapahtumat ovat sattuneet parin viime viikon aikana ja niissä on rikoskomisario Kari Aaltion mukaan yhteisiä piirteitä.
Epäillyt ovat ilmoittaneet poliisimiehelle heti tapahtumapaikoilla, ettei tällä ole toimivaltuutta puuttua tilanteeseen. Lisäksi molemmissa tapauksissa on väitetty poliisimiehen olleen alkoholin vaikutuksen alaisena.
Aaltio kertoo Ylelle, että toisessa tapauksessa poliisi esti rattijuopon liikkeelle lähdön ja toisessa tapauksessa puuttui vakavaan piittaamattomuuteen liikenteessä.
Poliisi puhalsi nollat
Ensimmäisessä tapauksessa poliisi oli puhallettu paikan päällä ja tuolloin puhalluskoe osoitti lukemat 0/00 promillea. Toinen tapaus sattui heti työvuoron päättymisen jälkeen yöllä kolmelta. Ensitietojen perusteella siinäkään ei ole Aaltion mukaan syytä epäillä poliisimiehen olleen alkoholin vaikutuksen alaisena.
Asiasta on ilmoitettu Valtakunnansyyttäjänvirastoon, joka suorittaa asiassa esitutkintalain mukaisen selvityksen. Aaltion mukaan lain mukaan pitää toimia näin.
– Poliisimiehellä on velvollisuus myös vapaa-ajallaan ryhtyä kiireellisiin toimiin, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi. Toimintavelvollisuus määritellään laissa poliisin hallinnosta, Aaltio sanoo.
Poliisi on kirjannut toisesta tapauksesta rikosilmoituksen nimikkeellä kunnianloukkaus.
– Asia olisi ihan ok, jos poliisille esitetään nämä väitteet henkilökohtaisesti tai kuulustelussa, niin kuin jälkimmäisessä on tehty, mutta asia saa erilaisen luonteen, kun näitä väitteitä kerrotaan kaupungilla varmoina tietoina, Aaltio harmittelee.
Aaltion mukaan on ikävää, että poliisin maine pilataan ja ihmiset uskovat perättömiä asioita. Pienellä paikkakunnalla vaikutukset ovat suuret.
– On tyypillistä, että poliisin asiakkaat eivät ole tyytyväisiä poliisin toimintaan. Ikävä puoli on, että levitetään ikäviä asioita ja pidetään niitä totena.
Yhteiskuntaelämä on taistelua sanoista ja niiden merkityksistä. Kaikkina aikoina on asioita, joita ei oikein voi sanoa, koska joku vatipää on kaapannut itselleen niihin liittyvät sanat.
Näihin sanoihin kuuluvat esimerkiksi isänmaa ja uskonto.
Jossain mahdollisessa maailmassa voisin esimerkiksi kuvata maailmankuvaani seuraavasti: olen isänmaallinen kristitty suomalainen. Mutta se ei oikein ole mahdollista oikeassa maailmassa, sillä sekä isänmaahan, Suomeen että kristinuskoon liittyvä sanasto on kaapattu pienen piirin käyttöön.
Suomessa on puolue, joka julistaa nimessään olevansa varsinaisia suomalaisia, ja toinen, joka edustaa kristittyjä. Keitä muiden puolueiden kannattajat sitten lienevät?
Isoisäni, joka haavoittui sodassa puolustaessaan jälkipolvien oikeutta öyhöttää, oli vieraista kulttuureista, kuvataiteista ja enkeleistä kiinnostunut pehmo.
Leijonariipusta kantavat varttinatsit omivat katupartioilleen ja Suomi ensin -teltoilleen paitsi maamme vaakunan myös sen nimen ja sitä puolustaneiden sotaveteraanien asian. Heille on turha selittää, että isoisäni, joka haavoittui sodassa puolustaessaan jälkipolvien oikeutta öyhöttää, oli vieraista kulttuureista, kuvataiteista ja enkeleistä kiinnostunut pehmo.
Miten todella arvostankaan sotaveteraaneja. Kohtalo riisti heiltä nuoruuden, jota itse sain elää sydämeni kyllyydestä. Mudan ja veren keskellä vuosikaudet rämpiessään he lunastivat meille mahdollisuuden riidellä vihollisvaltion sijasta vessojen sukupuolineutraaleista kylteistä ja loukkaantua tykkitulen asemesta siitä, miten twitterissä on vilahtanut rodullistava ilmaus.
Sotaveteraanien uhrin ansiosta parhaat meistä ajattelevat nyt liberaalin länsieurooppalaisesti eivätkä konservatiivisen itäeurooppalaisesti. Eli siis esimerkiksi siten, että väkivallan ihannoinnin asemesta kyseenalaistavat sodan merkityksen kansakunnan identiteetin luojana. Kiitos siitä veteraanit 1939-1945!
Entäpä sitten tämä kristinusko, jonka antamaan turvaan olen kasvanut pienestä pitäen?
Osaan iltarukoukset ja virret, ja liikutun aina kun synnintunnustus tai uskontunnustus alkaa.
Mutta kun avaan television, puhuvat siellä uskonnostani yleensä ne, joilla on jotain homoseksiä koskevaa asiaa.
Pidän kristillisiä kirjailijoita ja säveltäjiä kuten Dostojevskia ja Bachia kaikkein syvimpänä kulttuurin muotona. Arvostan länsimaisesta filosofiasta korkeimmalle kristillisten mystikkojen kuten Kierkegaardin tai vanhan Wittgensteinin ajatusmaailmaa.
Mutta kun avaan television, puhuvat siellä uskonnostani yleensä ne, joilla on jotain homoseksiä koskevaa asiaa. Kun alle yhden prosentin herätysliikettä edustava Päivi Räsänen avaa suunsa, protestoivat miljoonien ihmisten kansankirkon jäsenet eroamalla kirkosta. Vaikka Päivi Räsäsellä ei edes ole kirkossa mitään erityistä asemaa.
Minua loukkaa, että hän puhuu ikään kuin minunkin nimissäni, koska meillä on sama uskonto. Että hänelle ja eräille muille äänekkäille tuhansien vuosien hengellisessä traditiossa on kyse siitä, miten yhteiskunnan tulisi rajoittaa jonkun oikeutta rakastaa toista.
Vähemmistökulttuurien omimisestapuhutaan paljon, siitä miten suomalainen näyttelijä mustaa naamansa tai laittaa päähänsä feikkisaamenlakin. Ymmärrän asian loukkaavuuden, mutta muistutan: myös enemmistökulttuurin arvoja voi omia – ja omitaankin.
Perussuomalaiset tai kristillisdemokraatit ymmärtävät isänmaan ja uskonnon voiman ihmisiä yhdistävänä asiana ja juuri siksi he haluavat olla äänekkäästi määrittelemässä mitä ne tarkoittavat. Tekisikin mieli huutaa näille isänmaallisen ja hurskaan kansalaisen larppaajille: älkääpä pilkatko isänmaatani ja uskontoani. Että minun Suomeni ja minun kristinuskoni on suvaitsevainen, kaikki ihmiset käsittävä, avoin.
Mutta enpä huudakaan. Sillä kysymys on siitä, että ei ole olemassa jotain “minun” Suomeani vaan ainoastaan se Suomi, joka kuuluu kaikille. Eikä ole olemassa mitään minun privaattia kristinuskoanikaan vaan ainoastaan kaikkien kristittyjen yhteinen usko.
Isänmaan tai uskonnon merkitys on, että emme ole valinneet niitä, vaan ne ovat valinneet meidät. Siitä tulee niiden ihmisiä yhdistävä voima. Siksi, jokainen, joka käyttää niitä oman porukkansa suosion kalasteluun täytyy päättäväisesti pysäyttää.
Siksi Suomi ei kuulu Perussuomalaisille tai Suomi ensin -liikkeelle vaan kaikille, jotka täällä asuvat. Siksi kristinusko ei kuulu kristillisdemokraateille, helluntaisaarnaaijille ja helvetillä pelottelijoille. Se kuuluu koko maailmalle, armo ja evankeliumi, kutsu rakastaa.
Siksi kaikkien tulee huutaa: sanamme on varastettu! Ottakaa varkaat kiinni! Palauttakaa yhteiset sanamme niille, joille ne kuuluvat, kaikille.
Janne Saarikivi
Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.
Aiheesta voi keskustella tiistaina 13.08. klo 16.00 asti.
27-vuotiaan Sofia Sihvosen farmariauto on sisustettu nukkumista varten: takapenkit on kaadettu ja pitkin pituuttaan takakontissa makaa patja, jonka päällä peitto ja tyyny houkuttelevat päiväunille.
Sihvonen on tottunut nukkumaan pienemmässäkin autossa, hän on nukkunut päiväunia ammattikoulusta lähtien. Aina työaikaan nukkuminen ei työtehtävistä johtuen ole ollut mahdollista, mutta nykyisessä työssään Sihvonen pystyy vetäytymään päiväunille lounasaikaan.
– Aluksi tein niin, että ajoin auton vähän matkan päähän ja kävin nukkumaan. Sitten kerroin pomolle päiväunistani, ja nyt nukun firman parkkipaikalla, Sihvonen naurahtaa.
IT-alalla työskentelevä Sihvonen kertoo työnsä vaativan keskittymistä ja uuden oppimista. Keskittymishäiriöstä kärsivän Sihvosen on vaikea jaksaa työtä kahdeksaa tuntia putkeen.
– Se kuormittaa. Varsinkin, kun on neurologisia ongelmia. Kun pääsen nollaamaan kesken päivän, niin jaksaa tsempata ja keskittyä sitten iltapäivälläkin.
Sihvonen työskentelee IT-alalla, ja hänellä on työaikojensa puolesta mahdollista nukkua keskellä päivää. Meeri Niinistö / Yle
Vireyttä, muistia, päättelyä ja luovuutta työpäivään
Sihvonen kömpii autoonsa, kun työpaikalla muut lähtevät lounaalle. Puolen tunnin tauko on palkaton, joten Sihvonen saa itse päättää, miten taukonsa viettää.
Päiväunista on tullut Sihvoselle rutiini. Hän syö ensin lounaaksi leivän, ja painuu sitten pehkuihin.
– Se on maksimissaan 30 minuuttia, pidemmistä ei ole hyötyä. Yleensä otan 20 minuutin powernapit.
Päiväunet todella parantavat toimintakykyä – kunhan ne eivät veny liian pitkiksi, ja ne otetaan oikeaan aikaan, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sampsa Puttonen.
– Ne parantavat vireyttä, muistia, päättelyä ja luovuutta. Vaikutus kestää joidenkin tutkimusten mukaan noin puolitoista tuntia. Tutkimusten mukaan nokoset ovat hyödyllisiä, vaikka ei olisikaan univajetta tai ongelmia vireydessä.
Tärkeää on tunnistaa, milloin vireystaso on laskenut. Monella meistä vireys laskee iltapäivästä tai lounaan jälkeen.
– Jos on paljon univajetta, niin torkkujen kesto on kriittinen. Kun on vajetta, niin syvä uni tulee todella nopeasti, ja jos sinne asti mennään, niin herääminen on vaikeaa. Silloin toimintakyky ei välttämättä palaudu pitkään aikaan. 10–20 minuuttia on tutkimusten mukaan hyvä pituus.
Yhä useampi työpaikka tarjoaa tiloja nokosille. Veli-Pekka Hämäläinen / Yle
Monilla työpaikoilla on ryhdytty ymmärtämään nokosten tuomia etuja. Esimerkiksi vuoro- ja yötyötä tehtävissä yrityksissä on ryhdytty sekä tarjoamaan mahdollisuutta ennaltasovittuihin nokosiin että järjestämään tiloja, joissa voi käydä ottamassa tirsat.
Työterveyslaitos suosittaakin erityisesti yötyötä tekeville mahdollisuutta nokostaukoihin, sillä lyhyillä unilla on tutkitusta vaikutusta jaksamiseen, ja pidemmällä tähtäimellä myös terveyteen, sanoo Puttonen.
– Hektisessä kulttuurissa ja erilaisissa elämäntilanteissa on hyvä, että voidaan yhdessä miettiä, mikä on hyvä ihmiselle, työn tuottavuudelle ja työteholle.
Sihvosella on yksi sääntö: torkuttaa ei saa. Meeri Niinistö / Yle
"En töiden jälkeen ensimmäisenä kaadu sänkyyn"
Sofia Sihvonen on päättänyt panostaa päiväuniinsa: hän on tilannut autonsa takalaseihin tummennukset. Jatkossa Sihvonen saa siis torkahtaa pimeämmässä ja katseilta piilossa. Nyt näkösuojaksi Sihvonen on virittänyt pyyhkeet auton ikkunoihin.
– Jos on kova helle, ajan lähimmän kauppakeskuksen parkkihalliin nukkumaan, etten kuole kuumuuteen. Talvea varten minulla on makuupussi, joka kestää pakkasta 20 asteeseen asti, hän naurahtaa.
Sihvonen saa päiväunistaan huolimatta unta yöllä, ja nukkuu itselleen sopivat, reilun kuuden tunnin yöunet.
– Kahvinjuonti on vähentynyt, kun ei tarvitse pitää itseään hereillä kahvin ja energiajuoman avulla.
– Isoin muutos on se, etten töiden jälkeen ensimmäisenä kaadu sänkyyn, vaan jaksan laittaa kotia kuntoon, harrastaa ja käydä salilla.
Kuinka usein sinä nukut päiväunia? Riittävätkö 20 minuutin tirsat? Aiheesta voi keskustella klo 22.00 asti.
Autoalan toimijat K-Auto ja K-Caara aloittavat yhteistoimintaneuvottelut, joissa työnsä voi menettää 190 ihmistä.
K-Auton toimitusjohtajan Johan Frimanin mukaan syynä on autoalan merkittävästi heikentynyt markkinatilanne Suomessa.
– Alkuvuoden aikana henkilöautojen ensirekisteröintien määrä Suomessa on pudonnut yli 12 prosenttia viime vuodesta. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi kuluttajien epävarmuus autoalan teknologiamurroksen keskellä, ulkomailta tuotujen käytettyjen autojen määrän selvä kasvu ja WLTP-päästömittausten käyttöönotto. Osa näistä tekijöistä on väliaikaisia, mutta emme odota markkinoiden palautuvan aiemmalle tasolle lähitulevaisuudessa, sanooFriman tiedotteessa.
K-Auto on autojen maajantuoja ja K-Caara vastaa puolestaan vähittäismyynnistä. Molemmat kuuluvat Kesko-konserniin.
Neuvotteluiden piirissä on molempien yhtiöiden koko henkilökunta, yhteensä lähes 1 500 henkilöä.
Henkilöstö ei yllättynyt uutisesta
Henkilöstö sai ammattiliitto Pron mukaan tiedon yt-neuvotteluista tänään. Toimihenkilöiden yhdysmies Sami Palomaa kertoo, ettei henkilöstö yllättynyt uutisesta.
Palomaan mukaan irtisanomisissa pitäisi ottaa huomioon se, että pääkaupunkiseudun toimipisteissä autokaupan hiipuminen ei ole näkynyt.
– Yhteistoimintaneuvottelut kattavat koko organisaation. Pääkaupunkiseudulla huollossa ja vauriokorjaamossa jonot ovat pitkät. Herää kysymys, onko vähennettävien määrää mietitty loppuun saakka, sanoo Palomaa tiedotteessa.
Uhanalaisia vaelluskaloja kalastetaan kielloista ja rajoituksista huolimatta. Itä-Suomen poliisille ilmoitetaan vuosittain noin sata epäiltyä kalastusrikkomusta.
Valtaosa poliisille tulevista ilmoituksista on lieviä rikkomuksia, kuten kalastamista ilman kalastuslupaa. Kalastusrikkomuksista määrätään yleensä sakko.
Esitutkintaan etenevät kalastusrikokset ovat yksittäistapauksia. Tällä hetkellä Itä-Suomen poliisilla on esitutkinnassa yksi kalastusrikos äärimmäisen uhanalaisen järvilohen pyytämisestä. Tapaus paljastui kalastajan kerrottua järvilohisaaliistaan sosiaalisessa mediassa.
Suurin osa Itä-Suomen kalastusrikkomuksista tehdään Pohjois-Karjalan suurilla vesialueilla, kuten Höytiäisellä ja Pielisellä. Ilmoitusten määrä on pysynyt samana parin vuoden ajan.
Pielisjoella ja Ala-Koitajoella työskentelevä kalastuksenvalvoja Pauli Sorsa kertoo, että laittomia salakalastajia jää kiinni lähes viikoittain.
– Tällä hetkellä on ikävä kyllä melkein joka viikko jäänyt. Rauhoituksen aikana, Sorsa huokaa.
Äärimmäisen uhanalaiselle järvilohelle pyynti rauhoitusaikana voi aiheuttaa ongelmia. Rasvaevätön järvilohi on rauhoitettu joissa ja puroissa elokuun alusta marraskuun loppuun, rasvaevällinen järvilohi on rauhoitettu ympäri vuoden.
Esimerkiksi järvilohen pyytämisestä voi saada yli 7000 euron korvausvaatimuksen. Suojeluarvon määrä perustuu lajin harvinaisuuteen.
Sakkorangaistusten ja uusien suojeluarvojen lisäksi salakalastusta on pyritty vähentämään myös muunlaisin keinoin.
Myös harrastekalastajien tulisi ottaa selvää kalastuslainsäädännöstä ja kalojen rauhoitusajoista.Riku Kaminen / Yle
Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus järjesti järvilohen suojelun tunnettuuskampanjan. Järvilohivalvontapäivän tarkoituksena on valistaa ihmisiä salakalastuksen ongelmista etenkin uhanalaisista kalalajeista puhuttaessa.
Kalastuksenvalvoja Pauli Sorsa kertoo julkisuuskampanjoinnin olevan toimiva keino kalastuksenvalvonnan ja kieltokylttien pystyttämisen ohella.
– Mitä enemmän asia on esillä, niin aina joku siellä lopettaa sen kalastamisen sillä hetkellä, Sorsa toteaa.
Järvilohen valvontapäivään osallistunut kalastuksenvalvoja ja luontotoimittaja Mikko Peltola uskoo, että tavallisilla kansalaisilla on ratkaiseva rooli salakalastuksen kitkemisessä.
Siinä heitä auttaa uhanalaisten kalalajien ahdingon ymmärtäminen – esimerkiksi julkisuuden henkilöiden kampanjoidessa asian puolesta.
– Mitä enemmän me tiedotetaan ihmisille ja pidetään meteliä siitä että salakalastus on rikos, että sillä ei ole mitään tekemistä oikean kalastuksen kanssa. Kerromme miten uhanalaisia ja arvokkaita kaloja meillä on näissä vesissä, niin sitä paremmin tämä muuttuu, Peltola sanoo.
Kaikki eivät tunne kalastuslainsäädäntöä
Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista kertoo ihmisten tietämyksen kalastuslainsäädännöstä vaihtelevan. Aktiiviset kalastusharrastajat ovat yleensä hyvin perillä siitä minkälaisia kaloja voi pyydystää, sekä missä ja milloin saa kalastaa.
– Satunnainen kalastaja, tai sitten ulkomaalaiset henkilöt, niin siellä varmasti on hyvinkin paljon eroavaisuuksia tietomäärissä. Että vaihteluväliä toki on, Pohjolainen kertoo.
Kalastuslaki on helposti löydettävissä ja esimerkiksi kalojen rauhoitusajoista kerrotaan kyltein monien kalastuspaikkojen yhteydessä. Silti monet kalastuksenvalvojille kiinni jääneet vetoavat tietämättömyyteen.
Maa- ja metsätalousministeriön juristi Sanna Koljonen toivoo ihmisten asenteiden kalastusta kohtaan muuttuvan.
– On ihmisryhmä, joka ihan piittaamattomuuttaan, välinpitämättömyyttään, ei noudata lakeja. Mutta on myös tapauksia, joissa ihmiset eivät ole perillä kalastussäännöistä, Koljonen sanoo.
