Saksalainen elektronisen musiikin pioneeriyhtye Kraftwerk on voittanut yli 20 vuotta kestäneen tekijänoikeuskiistan. Päätöksen teki Euroopan unionin tuomioistuin.

Euroopan unionin tuomioistuimen päätös on poikkeuksellinen ennakkoratkaisu, jolla voi olla suuria vaikutuksia musiikkiteollisuuteen.

Kraftwerk syytti Moses Pelhamia ja Martin Haasia, saksalaisia tuottajia, heidän musiikkinsa laittomasta samplauksesta. Samplaus on jonkin jo olemassaolevan äänen, kuten musiikkikatkelman, käyttämistä uuden teoksen osana.

Saksalaisyhtye julkaisi vuonna 1977 kappaleen Metall auf Metall. Pelham ja Haas tuottivat vuonna 1997 räppäri Sabrina Setlurille kappaleen Nur mir, jossa oli hyödynnetty kahden sekunnin rumpupätkää Metall auf Metall -kappaleesta.

Kraftwerk vaati oikeudessa, ettei Nur mir -kappaletta saa enää esittää, sen sisältävien äänilevyjen tuhoamista ja vahingonkorvauksia.

Saksan oikeusasteissa Kraftwerk on aikaisemmin hävinnyt oikeusjutut, sillä saksalainen lainsäädäntö takaa vapauden samplata muiden ääniteoksia ilman lupaa ja maksutta.

Tuomioistuimen ratkaisu kuitenkin linjaa, että jatkossa samplauksen käyttö toisesta kappaleesta vaatii aina alkuperäisen tuottajan luvan, ellei sitä ole muovattu tunnistamattomaksi.

Se, kuinka tarkkaan ja tiukasti päätöstä jatkossa tulkitaan, jää nähtäväksi.

Voit kuunnella Kraftwerkin Metall auf Metallin täältä ja Sabrina Setlurin Nur mirin täältä.

Viime aikoina musiikkibisneksen tekijänoikeuksista on kohistu paljon. Yhdysvalloissa tuomioistuin päätti maanantaina, että Katy Perryn hittikappale Dark Horse vuodelta 2013 on plagiaatti gospelräppäri Flamen Joyful Noise -biisistä.

Perry on kieltänyt koskaan kuulleenkaan biisiä. Korvauksia ei ole vielä päätetty.

Kraftwerkin tekijänoikeuskiistan ratkeamisesta kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Lue lisää:

Katy Perryn hitti tuomittiin plagiaatiksi Los Angelesissa

Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme! Avaruusromua 11.6.2017

Kun 1930-luvulla kurkisti Kotkaniemen päärakennuksen ikkunasta järvelle päin, näki vehreän puutarhan.

Lähellä taloa pensaissa kukkivat muhkeat vaaleanpunaiset ruusut ja näyttävässä ympyrän muotoisessa multapenkissä hehkuivat kukat monissa väreissä. Kukkaistutusten alapuolella rinteessä kohosivat kymmenet omenapuut ja marjapensaat.

Lähempänä rantaa, paremman kasteluetäisyyden päässä, sijaitsivat tarkkarajaiset puutarhapalstat. Niissä versoivat monivuotiset piparjuuri, raparperi ja parsa sekä yksivuotiset pavut, juurikkaat ja sipulit.

Jos tarkkaan katsoi, saattoi ikkunasta nähdä puutarhassa kyykkimässä myös rouva Ellen Svinhufvudin.

― Puutarha oli Ellenille tosi tärkeä. Hän pyöritti maataloa yhdessä pehtorin kanssa, ja käytännössä Ellen suunnitteli sen, miltä täällä näyttää. Hän vietti tuntikausia kitkemässä ja hoitamassa puutarhaa. Se oli tärkeä ja rakas harrastus hänelle, Kotkaniemen projektipäällikkö Annastiina Löppönen kertoo.

Omavaraisuus oli tärkeää

Kotkaniemi rakennettiin Luumäelle vuonna 1899. Presidentti Pehr Eivind Svinhufvud ja hänen vaimonsa Ellen Svinhufvudasuivat siellävuosina 1908–1953. Huvilamaisen asuinrakennuksen ympärillä elettiin perinteistä maalaiselämää.

Puutarhan tehtävä oli olla paitsi kaunis, myös toiminnallinen. Omavaraisuus oli tärkeää ja siksi palstoilla viljeltiin kaikkea, mitä maalaistalossa saatettiin tarvita.

– Hyötypuutarhaan oli ehdottomasti panostettu. Talon toisella puolella oli enemmän kauniita lajikkeita, mutta toisaalta myös kestäviä, Löppönen kertoo.

Seurapiirit olivat presidentin puolisolle tuttuja, mutta Ellen Svinhufvud ei karsastanut ruumiillista työtä. Kotkaniemen tilan vijelyksillä viljeltiin muun muassa ruista, kauraa, ohraa ja pellavaa. Tiina Kolarin tekemässä Kotkaniemen kasvillisuus- ja kulttuurimaisemaselvityksessä kerrotaan, että puutarhan suurin kukoistuskausi on sijoittunut 1920–30-luvuille.

Huippuvuodet hiipuivat

Presidentti P.E Svinhufvud oli kuollut jo vuonna 1944. Ellen Svinhufvudin kuoleman jälkeen vuonna 1953 tila siirtyi jälkeläisille. Puutarhan parhaat päivät olivat tosin alkaneet hiipua jo talvisodan aikaan 1940-luvulla. Omistajat vaihtuivat ja vuodet vierivät.

Vuonna 2016 alkoi remontti, jolla kotimuseo palautettiin entiseen loistoonsa. Samalla uuden ilmeen sai myös ympäristö. Tarvetta olikin, sillä Ellen-rouvan kaunis puutarha oli vuosien saatossa kasvanut villiksi lupiinipelloksi.

Apuun etsittiin vanhoja valokuvia, joiden avulla kartoitettiin kukkapenkkien oikeat sijainnit. Kun alueelle tehtiin kasvillisuusselvitys vuonna 2013, löydettiin siinä 184 lajia.

Osa oli säilynyt Ellen Svinhufvudin ajoista. Niistä muistoina olivat esimerkiksi syreenit ja pensasruusut. Hyötypuutarhasta jäljellä oli enää ruohosipuli. Sekin oli ehtinyt välillä poistua Kotkaniemestä, mutta palasi 1970-luvulla kesävieraan mukana. Kesävieraan tuomiset oli kasvatettu Ellen Svinhufvudin antamista ruohosipuleista, jotka hän oli alunperin tuonut Siperiasta.

Kun puutarhaa alettiin ennallistaa, kävi selväksi, että Ellen Svinhufvud oli taitava puutarhuri. Puutarhassa kukkivat kukat läpi kesän niin, että kun yhden kukintakausi päättyy, seuraavassa penkissä se alkaa.

Hyötypuutarhan uusi elämä

Ellen Svinhufvudin aikaan hyötypuutarha oli tarkkarajaisilla palstoilla. Tiina Kolarin kasvillisuusselvityksessä kerrotaan, että myöhemmässä vaiheessa kasvipalsta jyrättiin pitkänmalliseen muotoon.

Palstat palautettiin, kun puutarha kunnostettiin. Samalla paikalle löytyi myös jatkaja. Ellen Svinhufvud oli yksi paikallisen marttakerhon, Toikkalan marttojen, perustajajäsen. Niinpä asiassa käännyttiin nyt marttojen puoleen.

– Saimme viime vuonna vinkkiä, että tänne tulee palstoja, joita voi viljellä. Meiltä kysyttiin, että kiinnostaisiko marttoja. Kun sitten juteltiin, meiltä löytyi yhdeksän oikein innokasta marttaa, jotka alkoivat pyörittää kasvimaata. Se on hauskaa yhdessäoloa, kuvailee puheenjohtaja Tarja Nokelainen Toikkalan martoista.

Alkuun palstan ylläpidossa oli omat haasteensa. Kuuma kesä vaati kastelua ja vettä piti kantaa järvestä. Laituriakaan ei ollut, joten veden haku oli vaikeaa.

– Silloin kannettiin vettä naisvoimin. Nyt täällä on onneksi pumppu, Nokelainen kertoo.

Kokeilevat puutarhurit

Ellen-rouvan muisto elää hyötypuutarhassa, vaikka liian orjallisesti lajien kanssa ei noudatetakaan 1930-luvun mallia.

Tarja Nokelainen kertoo marttojen olevan kovia kokeilemaan erilaisia lajikkeita. Nyt mullassa kasvaa esimerkiksi kokeiluerä sinistä perunaa.

– Myös Ellen oli kova kokeilemaan uusia lajeja, Annastiina Löppönen tietää.

Yksi esimerkki olivat rusokirsikkapuut. Ellen Svinhufvud oli kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista. Kotkaniemen pääsisäänkäynnin edustalla kasvava rusokirsikkapuu oli tiettävästi Ellen-rouvan istuttama.

Tänä kesänä kasvimaalla on kasvatettu muun muassa raparperia, kurpitsaa, sipuleita ja papuja. Ja on paluun tehnyt myös Ellenin aikainen vanha tuttu, pellava.

― Tämä on sellainen kokeilu. Haluamme tietää mitä siitä kasvaa ja miten sitä voi käyttää, Nokelainen kertoo.

Lue seuraavaksi: Miljoonilla euroilla peruskorjattu Kotkaniemi avautui toukuussa 2018 – tältä se näyttää

Omistusasuntojen hinnat ovat nousseet vain muutamalla paikkakunnalla vuoden 2015 alusta lähtien. Tilastokeskuksen mukaan nimellishinnat ovat nousseet selvästi vain pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Oulu on niukin naukin plussalla.

Tilastokeskuksen indeksin mukaan Helsingissä hinnat ovat kohonneet keskimäärin 14 prosenttia, Turussa 10 prosenttia, Tampereella 8 prosenttia, Espoossa 5 prosenttia sekä Oulussa ja Vantaalla 3 prosenttia.

Kaikkialla muualla keskihinnat ovat pudonneet. Maakuntakeskuksista indeksi on pudonnut eniten Kokkolassa (sadasta 83,5 pisteeseen) ja Kouvolassa (sadasta 87,7 pisteeseen). Suhteellinen asuntovarallisuus on siten pudonnut Kokkolassa ja Kouvolassa rutkasti runsaassa neljässä vuodessa.

Miinuksella ovat myös esimerkiksi Pori, Lahti, Lappeenranta, Kuopio, Joensuu, Jyväskylä ja Vaasa.

Indeksi mittaa kuitenkin paikkakunnan kaikilla alueilla sijaitsevien kaiken kokoisten asuntojen hintoja. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton toimitusjohtaja Maria-Elena Ehrnrooth muistuttaa, että asuntomarkkinat ovat hyvin eriytyneitä myös paikkakuntien sisällä.

– Keskustojen vetovoima on kasvanut, ja se tarkoittaa sitä, että kaupunkien sisälle tulee polarisaatiota, hän kertoo.

Ero hintakehityksessä kantakaupungin suosituimpien asuntojen ja epäsuosittujen lähiöasuntojen välillä voi olla erittäin suuri. Sellaisissakin kaupungeissa, joissa yleinen hintataso on laskeva, voi olla nousevan hintatason kaupunginosia.

Ehrnrooth luonnehtii kuitenkin Suomen asuntomarkkinoita tasaisiksi. Pääkaupunkiseudullakin hintakehitys on ollut vakaata verrattuna Tukholmaan ja Osloon, joissa vuosittaiset hintapiikit ovat saattaneet nousta kymmeniin prosentteihin.

– Vuosittaiset muutokset liikkuvat (Helsingissäkin) muutamissa prosenteissa, Ehrnrooth sanoo.

Pääkaupunkiseutu jatkoi hintaveturina

Tilastokeskuksen mukaan vanhojen osakeasuntojen hinnat nousivat huhti-kesäkuussa pääkaupunkiseudulla 1,6 prosenttia vuoden takaisesta, kun muualla Suomessa hinnat putosivat keskimäärin 1,3 prosenttia. Helsingin lisäksi hinnat nousivat eniten Oulussa ja Turussa. Lahdessa sekä Tampereella hinnat pysyivät lähes vuoden takaisella tasolla.

Uusien asuntojen hinnat nousivat pääkaupunkiseudulla 9,7 prosenttia. Muualla maassa hinnat laskivat 1,1 prosenttia.

Sama suuntaus näkyy, kun huhti-kesäkuun hintoja verrataan tammi-maaliskuun hintoihin. Vanhojen osakeasuntojen hinnat kohosivat pääkaupunkiseudulla 2 prosenttia ja muualla Suomessa 0,8 prosenttia.

Osakeasuntojen hintojen kuukausitilaston ilmestyessä siinä on mukana tuoreimman tilastokuukauden osalta noin puolet kaikista kaupoista.

Nuorten mielenterveyspalvelujen tarve on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti, sanoo Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Tommi Tolmunen.

Tilanne on sama koko maassa.

Noin joka viides nuori on kärsinyt mielenterveysongelmista. Niistä yleisimpiä ovat masennus, ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset.

On epäselvää, ovatko ongelmat lisääntyneet, vai tunnistetaanko niitä vain aiempaa paremmin.

Ainakin moniongelmaisuus on Tolmusen mukaan lisääntynyt.

– Taustatekijöitä voi olla monia. Perheet hajoavat, ja päihteiden saatavuus on helpottunut. Nuorten pitäisi opiskella hyvin itsenäisesti, eikä yhteiskunnassa ole oikein käyttöä "huonosti" pärjääville, Tolmunen luettelee.

Myös yleinen tietoisuus mielenterveysongelmista on lisääntynyt.

– Nuoret tunnistavat ne paremmin, koska niistä on puhuttu ja esimerkiksi julkkiksia on tullut esiin omine ongelmineen, Tolmunen sanoo.

"Lisää koulupsyykkareita"

Tolmusen mukaan olisi tärkeää satsata nuorten hoitamiseen ajoissa, jotta ongelmat eivät lisääntyisi entisestään.

– Vakavimmissa tapauksissa säännöllinen hoito voi alkaa jo ensimmäisestä tapaamisesta, mutta usein lähete pyörii usean eri tahon kautta. On huono, että esimerkiksi terapia aloitetaan eri viiveellä eri potilailla, Tolmunen sanoo.

Hän kannattaisi esimerkiksi kouluissa toimivien psykiatristen sairaanhoitajien lisäämistä.

– Tuolloin lievimmät häiriöt saataisiin hoidettua mahdollisimman nopeasti, eivätkä ne kehittyisi pahemmiksi. Tämä olisi myös taloudellisesti järkevää, Tolmunen toteaa.

Pasilan ja Huopalahden välillä ollut sähköratavaurio on saatu korjattua, kerrotaan Rataliikennekeskuksesta.

Junaliikenne on palautumassa normaaliksi.

A- ja P-junat kulkevat taas normaalisti, kertoo HSL. Yksittäiset peruutukset ja viivästykset voivat kuitenkin olla vielä iltapäivällä mahdollisia

Aamulla junaliikenteessä oli paljon myöhästymisiä ja peruutuksia rantaradalla, kehäradalla sekä pääradalla.

Syy aamun peruutuksille ja myöhästymisille oli Pasilan ja Huopalahden välillä ollut sähköratavaurio. Aamulla ja aamupäivällä Pasilan ja Leppävaaran välillä oli käytössä vain kaksi raidetta neljästä.

Rataliikennekeskuksesta arvioitiin aamulla, että vaurion korjaaminen voi kestää jopa iltapäivään saakka.

Myös välillä Luumäki-Lappeenranta oli aamulla myöhästymisiä liikenteenohjausjärjestelmän vian takia. Vika saatiin korjattua hieman ennen aamuyhdeksää.

Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla on tuhoutunut useita maatalousrakennuksia suuressa tulipalossa. Eläimiä ei ole vaarassa, kertoo Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Keijo Kangastie.

– Täällä on useita maatalousrakennuksia täyden palon vaiheessa ja isot vahingot ovat tulossa, Kangastie kertoo.

Hänen mukaansa kyse on rakennuksista, joita käytetään tällä hetkellä todennäköisesti varastoina. Se mitä rakennuksissa on, ei ole vielä selvillä. Sammutettavia neliöitä on noin 800.

Hälytys palopaikalle Ilmajoen Munakantielle tuli kello 9.47. Sammuttajien saavuttua paikalle myös tontilla oleva omakotitalo oli jo saanut lämpösäteilystä vaurioita. Paikalla on parisenkymmentä pelastuslaitoksen yksikköä.

– Ensimmäisellä yksiköllä oli täysi työ, että se pystyi suojaamaan omakotitalon syttymisen, Kangastie sanoo.

Tämänhetkisen tiedon mukaan tilan päärakennus pystytään säästämään, mutta veden tarve paikanpäällä on suuri.

– Vettä ei ole tässä ihan lähettyvillä, se on suuri haaste. Paljon on otettu pyörien päälle, Kangastie sanoo.

Tontilla on suojattavia kohteita mm. 9 000 litran öljysäiliö, joka on onnistuttu pelastamaan.

Syttymissyy ei ole toistaiseksi edes arveluissa. Vahingot tulevat olemaan olemaan joka tapauksessa satoja tuhansia euroja, ellei miljoonaluokkaa.

Kerromme kohta lisää.

Yhdysvalloissa demokraattipuolueen sisäiset jakolinjat kävivät selviksi puolueen presidentinvaaliehdokkuutta tavoittelevien ehdokkaiden televisioidussa vaaliväittelyssä.

Puolueen vasenta siipeä edustavat ehdokkaat Elizabeth Warren ja Bernie Sanders saivat kritiikkiä maltillisemmilta ehdokkailta muun muassa maahanmuutto- ja terveydenhuoltokysymyksissä.

Sekä Warren että Sanders ajavat kaikille kansalaisille oikeutta maksuttomaan terveydenhuoltoon.

– Tämä karkottaa riippumattomat äänestäjät ja varmistaa sen, että Trump valitaan uudelleen, Marylandin entinen kongressiedustaja John Delaney väitti.

Hänen mukaansa Warren ja Sanders ajavat kaiken antamista kansalaisille ilmaiseksi ja antavat äänestäjille mahdottomia lupauksia. Sandersilla oli vastaus valmiina.

– Viiden minuutin päässä täältä on maa nimeltä Kanada. Se takaa jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle terveydenhuollon ihmisoikeutena. Ja heidän terveydenhuoltokulunsa ovat puolet Yhdysvaltain kuluista. Kun joudut sairaalaan Kanadassa, et maksa siitä mitään, Sanders väitti.

Puolueen keskustasiipeä edustavat ehdokkaat, kuten Ohion osavaltion kongressiedustaja Tim Ryan, arvostelivat maksutonta julkista terveydenhuoltoa ajavia ehdokkaita siitä, että he veisivät monilta työelämässä olevilta heidän arvostamansa työpaikan kautta saadun terveysvakuutuksen.

Maltillisempien ja vasemmistolaisten ehdokkaiden väliset eroavaisuudet nousivat esiin myös maahanmuuttokysymyksissä. Warren on ajanut mallia, jossa luvattomia rajanylityksiä ei pidettäisi rikoksina.

– Kun minusta tulee presidentti, laittomat rajanylitykset pysyvät laittomina, sanoi Indianan osavaltiosta kotoisin oleva ehdokas Pete Buttigieg. Hänen mukaansa liberaali maahanmuuttopolitiikka on omiaan lisäämään presidentti Donald Trumpin kannatusta.

Illan väittelyyn osallistui kymmenen ehdokasta. Tässä vaiheessa mukana on yhteensä 20 ehdokasta, joista seuraavat kymmenen pääsevät areenalle huomenna.

Heidän joukossaan on muun muassa presidentti Barack Obaman aikainen varapresidentti Joe Biden, joka on mielipidemittausten mukaan suosituin ehdokas demokraattien presidentinvaalikandidaatiksi.

Lue myös:

New York Times: "CNN Democratic Debate: Candidates Clash on Health Care, Immigration"

BBC: "Democratic debates: Ten candidates over healthcare and immigration"

Kamala, Beto – vai kenties Pormestari Pete? Taistelu Trumpin haastajasta on alkanut

Rakas jääkaapinkorjaaja,

Lähestyn Sinua asiassa, joka saattaa kuulostaa oudolta ja sellaiselta, jota ei ehkä jääkaapinkorjauskoulussa juuri käsitelty. Toivon kuitenkin, että pystyt auttamaan.

Ongelma on tämä: Jääkaappimme syö kaiken ruuan, minkä sinne ostan. Tyypillisesti se menee niin, että käyn kaupassa ja ostan normaalin määrän elintarvikkeita eli 7-10 kassillista. Listaan sinulle ruoat, jos sillä on vaikka vaikutusta tuohon ongelmaan.

Ruokakasseissa on noin kuution verran eineksiä, monta vaaleaa leipää, 10 kg jauhelihaa, 15 purkkia rahkaa, mehuja, 50 litraa kokista, kinkkua, juustoa, sipsejä (monta pussia), croissantteja, munkkeja, tortilla-aineksia, makaronia, lisää makaronia sekä yksi porkkana, koska tunnen vastuuni vanhempana, joka huolehtii jälkikasvunsa ruokavalion monipuolisuudesta.

Kotona kannan ruokakassit keittiöön ja lastaan ne jääkaappiin – no osa menee tavalliseen ruokakaappiin ja ne pakastepizzat, joita on yleensä metrin pino, menevät tietenkin pakkaseen. Tämän jälkeen riisun takkini ja katsahdan ikkunasta ulos, minkä jälkeen palaan keittiöön, jossa lapsi kysyy, miksei meillä oo mitään syötävää ja röyhtäisee.

Tämän jälkeen ryhdyn marmattamaan, että onhan siellä vaikka mitä, kun juuri kävin kaupassa. Sanojeni vakuudeksi astelen jääkaapille näyttääkseni oikein kädestä pitäen, mitä kaikkea jääkaappi pitää uumenissaan. Siinä vaiheessa huomaan, että lapsi on oikeassa ja kaikki ruoka on kadonnut. Tai se porkkana ei ole.

Kiltti jääkaapinkorjaaja, tee jotain, olen epätoivoinen.

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Et tarkentanut, minkälainen jääkaappi on kyseessä, joten aivan varmaksi en osaa sanoa, mistä ongelma johtuu. Toisinaan on niin, että ongelma muuttaa itsekseen pois, kun odottaa muutaman vuoden.

Ystävällisin terveisin, jääkaapinkorjaaja.

Rakas paranormaalien ilmiöiden tutkija,

Tarvitsen apuanne pikimmiten, sillä meillä kummittelee. Kummittelu alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun menen nukkumaan. Ovet paukkuvat, kuuluu jalkojen töminää, ulko-ovi käy ja usein keittiöistä kaikuu jauhelihan paiston ääni, vaikka on sysiyö. En uskalla mennä katsomaan, koska se on niin outoa.

Aamulla todistusaineisto joka tapauksessa on pöydällä: neljäkin lautasta ruuantähteineen, vaikkei meillä asu aikuisten lisäksi kuin yksi nuori. Aaveet ovat jättäneet poikkeuksetta voin ja muut ruoka-aineet pöydälle. Sinänsä se voi olla viisasta, sillä jääkaapissammekin kummittelee.

Eikä tässä vielä kaikki. Nuoremme on kadonnut. Aamulla kun heräämme, häntä ei näy missään. Jossain vaiheessa päivää saattaa kuulua yläkerrasta, kun joku vetää vessan, mutta sitten on jälleen hiljaista. Jos kutsumme häntä syömään iltapäivällä, huoneesta kuuluu ”joojoo”, mutta kukaan ei ilmesty ruokapöytään.

Onkohan lapsemme muuttunut näkymättömäksi ja jos on, mihin hän tarvitsee jälleen uuden hupparin, kun on vieläpä sanonut, ettei kaipaa meiltä mitään?

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Ongelmanne kuulostavat hyvin tyypilliseltä ”kirottu talo” -tapaukselta. Se tarkoittaa, että kotinne ovat vallanneet henget, jotka ovat sitä mieltä, että te olette ääliöitä, niin kuin luultavasti olettekin. Asialle ei voi mitään, mutta se menee ohi muutamassa vuodessa. Kehotan seuraamaan tilannetta sopivan etäisyyden päästä ja huolehtimaan, että makaroni ei lopu ja huppareita piisaa. Talon myymistä en suosittele, sillä sukuelinten nimet, jotka lentelevät talonne ilmatilassa, saattavat aiheuttaa ostajissa reklamaatiohalun.

Ystävällisin terveisin, paranormaalien ilmiöiden tutkija.

Rakas logopedi,

Lapsemme kielellinen kehitys on taantunut hälyttävästi. Voi olla, että se tapahtui jo jokin aika sitten, vaikea sanoa, koska yleensä olemme aina töissä, mutta nyt kesälomalla huomasimme asian.

Nuori käyttää lähes pelkästään elliptisiä lauseita, yleensä yhden sanan mittaisia. Mikä pahinta, ne ovat sellaisia kuin ”Ymph.” ”E!” ”Joojookoht” sekä ”Ärgh”. Tosin yhtenä iltana ilahduimme, kun hän sanoi kokonaisen lauseen: ”V*u te ootte tyhmiä”.

Kielen taantumiseen kuuluu myös selkeää kognitiivista regressiota. Nuori ei esimerkiksi muista, missä on ollut edellisenä iltana tai yönä, eikä tiedä, mitä aikoo tehdä viikonloppuna. Hän ei myöskään tunnista, kenen kanssa on ollut liikkeellä: ”Emmä tiijä, ketä siellä oli”.

Pahoittelen, että häiritsen kesälomaanne, mutta kyse on hätätilanteesta, auttakaa!

Ystävällisin terveisin, teini-ikäisen vanhempi.

Parahin teini-ikäisen vanhempi,

Lol! Emt! Koeta kestää! Koulut alkaa kohta, älä ragee, krebaa, niin et feilaa!

Ystävällisin terveisin, logopedi.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka on vasta lapsiensa myötä oppinut suomi-teini -sanakirjasta, että…

Lol = Siis vähänkö mua naurattaa!

Emt = Em´mää vaan tiijä.

relaa = jotain, mitä nuori tekee (ottaa rennosti)

ragee = kaikki, mitä vanhempi tekee (raivoaa)

krebaa = jotain, mitä vanhempi ei osaa (juhlia)

feilaa = jokainen vanhemman tuhoon tuomittu yritys saada nuori tekemään mitään (epäonnistuu).

Aiheesta voi keskustella 31.7. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Roope Lipastin kolumni: Lukemista voi treenata siinä missä jalkapalloa tai pianon soittoa

Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää

Taiteilija Jenna Jauhiainen oli aluksi innoissaan; hänen työryhmänsä pääsisi esiintymään kaupunkikulttuuri- ja musiikkifestivaali Flow'n uuteen kotimaista vaihtoehtoista festivaaliohjelmaa, kuten runoutta, performanssitaidetta ja videotaidetta, tarjoavaan Pink Space -taideinstallaatioon.

Alkuinnostus vaihtui kuitenkin pian harmitukseen, kun Jauhiainen alkoi laskeskelemaan viiden hengen työryhmälle luvattua yhteensä 200 euron palkkiota suhteessa noin 300–400 tuntia vaativaan työpanokseen.

– Olemme suostuneet tekemään teosta niillä ehdoilla, jotka on sovittu, eikä meidän tapauksessamme ole tarpeen käydä uudestaan palkkioneuvotteluja. Haluan kuitenkin tuoda näkyville sen, että tällaista palkkiopolitiikkaa toteutetaan eikä se mielestäni ole kohtuullista, Jauhiainen toteaa.

Jauhiainen avasi keskustelun kotimaisten artistien palkkioista kesäkuussa julkisessa Facebook-postauksessaan. Siinä hän iloitsi Pink Space -tilan tarjoamasta mahdollisuudesta nuorten marginaaliryhmiä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja rodullistettuja ihmisiä, edustavien taiteilijoiden työn esittämiseen.

Samalla hän ilmaisi kuitenkin turhautumisensa; yhden päivän festivaalilippu maksaa 105 euroa, joka on vain viisi euroa enemmän kuin Pink Spacessa esiintyvä sooloartisti saa. Jauhiaisen viiden hengen työryhmässä jokainen saa 40 euroa bruttona.

Jauhiainen painottaa, että tarkoitus ei ole valittaa, vaan pikemminkin herättää keskustelua siitä, minkälaista palkkiota esiintyville taiteilijoille tulisi maksaa heidän työstään.

– Paikalliset toimijat jäävät nyt altavastaajiksi, vaikka pidämme yllä tämän kaupungin tietyntyyppistä kulttuuria vuoden ympäri. On ongelmallista, että ne tyypit, jotka tulevat tästä kentästä, eivät saa kompensaatiota työstään.

Pinkki keidas, jossa voi turvallisesti ajatella

Pink Space -taideinstallaation ovat suunnitelleet dj-taiteilija Taika Mannila ja sisustusarkkitehti Fanni Suvila. Kyseessä on eräänlainen pinkki spa, turvallinen tila, jossa festivaalivieraat voivat hengittää, ajatella ja tuntea runojen, performanssitaiteen ja videoinstallaatioiden avulla.

Tämä on viides vuosi, kun Flow valitsee vuoden taiteilijan, jolle myönnetään viisinumeroinen summa taidekokonaisuuden tuottamiseen alueelle. Viime vuonna huoneenkaltaisen maalausinstallaation Flow'hun loi kuvataiteilija Tiina Pyykkinen. Tänä vuonna Flow'n isoimman taidesatsauksen sai Mannilan ja Suvilan pinkki poikkitaiteellinen tila.

Mannilan mukaan esiintyville taiteilijoille lähetettiin alustavasti viesti Pink Spacen arvomaailmasta ja konseptista. Esitysten keston tuli olla 30–60 minuuttia.

Taiteilijat ehdottivat itse teoksia, joita he halusivat installaatiossa esittää. Sen jälkeen esiintyjille kerrottiin esityskohtainen budjetti.

Vaikka luvattu palkkio oli pieni, taiteilijat halusivat silti lähteä mukaan – 100 euroa sooloesityksestä, yhteensä 150 euroa kahden hengen ja 200 euroa kolmen hengen tai isomman työryhmän performanssista.

Mannilan mukaan aluksi Pink Spacen piti olla vain installaatio.

– Mutta koska tila on niin iso, halusimme ehdottomasti nostaa esille myös Pink Spacen näköisiä ja kuuloisia artisteja. Meillä on nyt viisi artistia per päivä plus Katri Tikkasen videoteos.

Mannilan mukaan teoksia ei ole tilattu, vaan taiteilijoilta on kysytty, onko heillä kiinnostusta lähteä konseptiin mukaan. Mannila arvelee, että kommunikaatio-ongelmia on tullut siksi, että Pink Space -tilan esiintyjät kokevat vahvasti, että he esiintyvät myös Flow-festivaalilla.

– Flow on niin iso instituutio, ja se on niin hienoa heille olla Flow'ssa esiintymässä. Siinä on ehkä hämärtynyt se, että he esiintyvät oikeasti Pink Spacessä, joka on minun ja Fannin taideinstallaatio, joka tänä kesänä on Flow'ssa, Mannila sanoo.

Mannila myöntää, että alalle kaivattaisiin parempaa keskustelukulttuuria. Esiintyvien taiteilijoiden pitäisi pystyä puhumaan palkkioista jo neuvottelutilanteessa.

– Usein ideat lähtevät kasvamaan ja loppujen lopuksi se idea ei mahdu enää alun budjettiin. Se, että verrataan suoraan Flow'n palkkioihin, on vähän hassua. Saimme Pink Spacelle kokonaisbudjetin ja Flow'n taiteellinen johtaja antoi meille esityskohtaisen artistibudjetin, joka on sama kaikille.

– Olemme niin fiiliksissä, että Flow on antanut meille mahdollisuuden tehdä tämä installaatio ja olemme saaneet ottaa yhteyttä niihin monipuolisiin tyyppeihin, joita olemme halunneet nostaa, hän lisää.

Mannilaa harmittaa, että taiteilijat eivät sanoneet suoraan, että tarjottu palkkio ei ole riittävä.

– Tosi harmi, että artisteilla on tuollainen olo. Mehän halusimme vain nostaa erilaisia tekijöitä. Ei sieltä tullut keneltäkään vastaehdotusta palkkioille. Toivon, että itsekin oppisin paremmin määrittelemään oman työni hinnan.

Mannilan mukaan hänen ja Suvilan työnkuvaan ei kuulunut artistipalkkojen neuvottelu.

– En reagoinut pieneen palkkioon, sillä olen itsekin tehnyt todella paljon erilaisia töitä samanlaisilla summilla ja lippupalkalla. Flow vastaa budjetista, joten sopivien palkkojen määrittely on Flow'n vastuulla, ja artistit, jotka hyväksyvät esiintymisopimuksen, ovat myös itse neuvotteluvastuussa, Mannila täsmentää.

Vuoden taiteilijoiden budjetti karkasi käsistä

Pink Spacen budjetti on jouduttu Flow'n taiteellisen johtajan Tuomas Kallion mukaan jo nyt moninkertaistamaan alkuperäisestä viisinumeroisesta summasta. Taideinstallaatio on Kallion mukaan teknis-tilallisena toteutuksena haastava ja todella kallis.

– Tarkoitus on ollut yhdistää musa edellä -tyyppiseen festariin muutakin, kuten performanssia ja esittävää taidetta. Siksi se, että he halusivat tuoda tilainstallaatioon esiintyjiä mukaan, sopi meille.

Kallion mukaan Pink Spacen budjetti on ollut jo valmiiksi vähissä, kun eri tekijöitä lähdettiin haarukoimaan.

– Lähtökohtaisesti Mannila halusi esiintyjiä sinne ehkä liian monta. Kun esiintyjiä on siellä aika paljon, palkkiotaso per henkilö on jäänyt ilmeisesti toiveita alemmas. Kyllä minäkin mieluummin antaisin siitä budjetista isomman lohkon johonkin muuhun, mutta sitten sitä installaatiota ei olisi olemassa, Kallio toteaa.

– Jännä juttu on, että kukaan esiintyjistä ei aiemmin viestinyt, että he eivät hyväksyisi palkkioita. Ei ketään sinne ole pakotettu, hän lisää.

Videotaiteilija Jenna Jauhiaisen mukaan kohtuullisista korvauksista ei alalla lähdetä neuvottelemaan, koska tapahtumajärjestäjien asemaa ei uskalleta haastaa.

– Usein koetaan tärkeäksi tehdä keikkaa, vaikka ehdot eivät ole reilut. Erityisesti marginalisoidut tekijät palkkioneuvotteluissa painaa hiljaiseksi se, että vähäkin raha on paljon, eikä siitä syystä käytännössä voida kieltäytyä ja ottaa sitä riskiä, ettei saa keikkaa nyt ja ehkä vastaisuudessa, hän toteaa.

Taiteilijoiden mielestä vastuu palkkioista Flow'lla

Jauhiainen kritisoi Flow'ta erityisesti siitä, että palkkiopolitiikkaa toteuttaa kaupallinen yritys. Jauhiaisen mielestä vastuu esimerkiksi Pink Spacen kohtuuttomista palkoista ei ole budjettinsa ylittäneillä Pink Spacen kuraattoreilla vaan festivaalin järjestäjällä.

Flow'n liikevaihto oli vuonna 2018 noin 8,5 miljoonaa, josta liikevoittoa kertyi noin 1,2 miljoonaa euroa.

– Emme saa senttiäkään julkista tukea ja olemme silti aika paljon panostaneet tämäntyyppiseen taiteeseen. Jos Flow'n tavoite olisi tehdä erityisesti voittoa, ei meillä olisi vuoden taiteilijoita, joille annetaan viisinumeroisia budjetteja tehdä installaatioita kolmeksi päiväksi. Tuo budjetti on Suomen oloissa täysin poikkeuksellinen ja tämä kaikki tehdään lippuriskirahalla, Kallio huomauttaa.

Kansainvälisesti Flow on vielä pieni toimija. Suomalaisella kulttuurikentällä on kuitenkin kyse isosta yrityksestä, jossa toimitaan ammattimaisesti. Kallion mukaan karkeasti noin puolet Flow'n budjetista menee artisteille. Korkeatasoinen tuotanto on Suomessa kallista; kulut ovat korkeat ja tulot täytyy tehdä kolmessa päivässä.

– Ei se ole mikään sellainen, että siellä se nyt tuottaa voittoa.

Kallion mukaan moni ei ymmärrä, kuinka kalliita tekniset ja tilalliset ratkaisut ovat Pink Spacen tyyppisissä installaatioissa. Kuva-, video- ja valotaide ovat kuitenkin Flowssa kiiteltyjä kokonaisuuksia ja siksi niitä halutaan tuoda festivaaleille jatkossakin. Pelkästään visuaaliseen tuotantoon Flow käyttää satoja tuhansia vuodessa.

– Eihän meidän tarvitsisi tehdä mitään sellaista, jos haluaisimme katsoa vain sitä, mitä viivan alle jää. Se on meidän valinta. Siinä kontekstissa on hiukan tahditonta tällainen ajattelu, että esittävä taide olisi jokin asia, jota ylenkatsoisimme, päinvastoin.

Vapaaehtoista vai ilmaistyövoimaa?

Flow’hun, kuten muillekin festivaaleille ja kulttuuritapahtumiin, rekrytoidaan vuosittain iso joukko vapaaehtoisia erilaisiin työtehtäviin. Flow'n sisällä eri konsepteja tuottavat eri vastuuhenkilöt, eikä Flow'n taiteellinen johtaja siten edes tiedä kaikkien yksittäisten esiintyjien palkkiosopimuksista.

– Flow'n idea on löytää uutta ja luoda uutta. Joskus buukataan myös sellaisia esiintyjiä, joita ei ole artisteina vielä olemassakaan. Silloin palkkiot ovat toisentyyppisiä ja esille pääseminen on tärkein asia – kokeillaan, miltä esiintyminen voisi Flow-ympäristössä ylipäätään tuntua, jos ollaan ihan alkumetreillä.

Pink Space -taideinstallaation tapaan Red Garden -bilekeskuksella on oma budjettinsa siellä esiintyville dj:ille. Kallio ei näe välttämättä ristiriitaa siinä, että esimerkiksi aloitteleva dj esiintyisi omasta tahdostaan lippupalkalla.

– Toki näistä on hyvä keskustella. Suomen ulkopuoleltakin tulee paljon ihmisiä, jotka ovat vain halunneet päästä mukaan tekemiseen, sillä se on hauska kokemus puolin ja toisin. En tiedä, onko se paha asia, jos ihmiset haluavat niin tehdä. Vaikeita kysymyksiä, näitä voi miettiä.

Red Garden -tilassa vuonna 2017 esiintyneen dj-kuvataiteilija Tuisku Virkin mielestä palkkioiden tulisi kuitenkin kattaa vähintään esiintymiskulut. Dj:llä ne koostuvat esimerkiksi kappaleiden lisensseistä. Virkin mukaan myös dj-alalle vaadittaisiin kunnon artistisopimuksia.

– Siltä kannalta Flow on vastuussa, etteivät konsernin keikkabuukkaajat lähtisi tarjoamaan sopimuksia, joissa artistille ei makseta edes esiintymiskuluja. Markkinallinen tekijä maksaisi ammatillisesta työstä, jossa itsessään on kulut. Pienemmätkin kulttuuritahot ymmärtävät tämän, joten käytäntö on vähän tökerö ja kummallinen näin isolta toimijalta, Virkki toteaa.

Virkki on itsekin tehnyt organisointipuolen töitä ja muun muassa pyörittänyt klubeja.

– Silloin se oli täysin selkeää, että riippumatta budjetin koosta, se menee henkilökunnan ja artistien kanssa tasapuolisesti tasan. Sitten jos jollain on matkakustannuksia, voidaan sitä tukea muiden ihmisten palkasta.

Virkki pohtii, miten artistit voivat edes pärjätä alalla, jos Flow'n tyyppisten toimijoiden kanssa joutuu vääntämään esiintymiskulujen kattamisesta.

Esiintyviltä taiteilijoilta puuttuu edunvalvojat ja liitto

Ilmiö, jossa ammattilaisia pyydetään esiintymään puoli-ilmaiseksi, on monelta muultakin alalta tuttu. Haastavaa on, että varsinaista kattojärjestöä, joka ohjeistaisi suosituspalkkiot esimerkiksi runoilijoiden, performanssi-, video- tai dj-taiteilijoiden puolesta, ei Suomessa vielä ole.

Kallion mukaan Flow'ssa palkkiot vaihtelevat nollasta miljoonaan euroon. Ne neuvotellaan artistien tai heidän edustajiensa kanssa tapauskohtaisesti ja ovat vaitiolovelvollisuuden alaisia.

– Vastaisuuden varalle ajattelimme syksyllä kysellä eri liitoilta, mikä olisi kohtuullinen minimitaso esiintyville taiteilijoille. Meillä ei oikein ole sellaista ohjenuoraa, Kallio sanoo.

Kallio huomauttaa myös, että on eri asia, esiintykö artisti sata henkilöä vetävässä taideinstallaatiossa vai lavalla, jonka yleisöön mahtuu päälle 25 000 ihmistä.

– Ne ovat valitettavasti aika eri maailmasta, ei niitä palkkioitakaan voi sillä tavalla verrata.

Kallio näkee kuitenkin intiimin ja ison kontrastin Flow'n yhtenä kantavista voimista. Pieniä konsepteja tullaan siis kokeilemaan Flow'ssa jatkossakin.

– Mutta siinäkin on omat ongelmansa, jos intiimistä tulee liian suosittu. Sinne jonotetaan, ja kaikille tulee paha mieli siitä, kun eivät päässeet.

Jauhiainen: "Marginalisoitujen ihmisten ilmaisen työn juhla"

Jauhiaisen mielestä Pink Spacen varsinainen kuratointi on Mannilan ja Suvilan osalta hoidettu mallikkaasti, sillä kolmen päivän ohjelma on aidosti monimuotoista.

Vaikka Jauhiainen arvostaa tilaisuutta vaihtoehtoisen taiteen tuomisesta yhdelle Suomen suurimmista festivaaleista, ongelmana on, että kulttuurituotantoa tehdään nyt marginaalisten ihmisten työpanoksella ja heidät asetetaan taloudellisesti altavastaavaan tai jopa riskialttiiseen asemaan.

– Se on ajankuva, että festareille mennään esiintymään persnettona. Flow ei ole ainoa marginalisoitujen ihmisten ilmaisen työn juhla, Jauhiainen sanoo.

Jauhiaisen mukaan samaa ajankuvaa heijastelee keväällä järjestetty Querelle-festivaali ja Ruisrockin Pink Box -taideinstallaatio.

– Helsinkiläisellä kulttuurikentällä on marginaalisessa asemassa olevia lahjakkaita ja hyviä tekijöitä ja olisi tärkeää, että luotaisiin sellaisia rakenteita, joiden avulla taiteilijan työllä pystyisi myös elämään, Jauhiainen sanoo.

Jauhiaisen mukaan on ongelmallista, että päätöksiä tekevät sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole marginaaliasemassa tai kanna esityksestä taloudellista riskiä.

Facebook-postauksen jälkeen Jauhiaista on kiitelty festivaalipalkkioista julkisesti puhumisesta. Yle haastatteli Jauhiaisen lisäksi myös toista Pink Space -tilassa esiintyvää taiteilijaa, joka kuitenkin halusi pysyä nimettömänä.

– Kun kuulin, että minut oli valittu Pink Spaceen hakijoiden joukosta, olin häkeltynyt onnesta. En osannut siinä vaiheessa sanoa mitään. Mutta näin jälkikäteen harmittaa, kun katsoo sitä listaa ja miten valikoiden sinne on otettu sellaisia ihmisiä, joilla on oma kulttuurinsa ja oma yhteisönsä.

Taiteilija uskoo, että pohjimmiltaan Pink Spaceen on haluttu tehdä uutta upeaa sisältöä.

– Mutta meidän kautta Flow voi nyt helposti hakea marginaalien parissa toimivat yleisöt luokseen maksamatta, taiteilija kertoo.

Lue seuraavaksi:

"Onpa hauskaa, kun olet tuollainen ironinen barbie", kommentoivat vanhemmat miehet Taika Mannilalle, joka toivoo että tyttöyttä alettaisiin arvostaa

Querrelle-festivaali ei ole maksanut esiintyjäpalkkioitaan

Pekka Soon on pakannut perheensä veneeseen Raision satamasta. Lähellä Naantalia matka katkesi Länsi-Suomen merivartioston rutiinitarkastukseen. Soon on tyytyväinen yllätykseen.

– Näitä tarkastuksia saisi olla useamminkin. Vesillä on vilkasta varsinkin alkukesän koleuden jälkeen, kertoo Soon ja on tyytyväinen, kun matka jatkuu ripeästi.

Soonin perheellä oli kaikki kunnossa. Länsi-Suomen merivartiosto on tarkastanut alkuvuoden aikana 5 000 venettä. Sen toiminta-alue ulottuu Oulun läheltä Hankoon saakka. Ruorijuoppoja on ollut prosentti tarkastetuista eli noin 50. Pelastusliivien tai sammuttimen puutteesta on muistuteltu monia.

Turun meripelastuskeskuksen päällikkö Jani Vastamäen mukaan todelliseen vaaraan joudutaan yleisimmin muista syistä kuin holtittomasta käyttäytymisestä merellä.

– Meripelastustehtävän syy on usein konevika, polttoaineen loppuminen tai karilleajo. Vene voi joutua tästä syystä tuuliajolle, kertoo Vastamäki.

Helle ajoi vesille

Heinäkuun viimeinen viikonloppu oli helteinen ja sai väen vesille. Tämä näkyi myös Länsi-Suomen merivartioston tehtävien määrissä. Niitä oli 100, kun yleensä vastaava määrä tehtäviä kertyy koko kesäisen viikon aikana. Vakavilta onnettomuuksilta vältyttiin, mutta esimerkiksi Raumalla sattui uhkaava venepalo, jossa oli mukana neljä henkilöä.

Kuolonuhreilta ei ole vältytty tämän veneilykesän aikana. Esimerkiksi kaksi henkilöä hukkui huhtikuussa Porin Preivikin lahdella, kun vene kääntyi nurin. Ahvenanmaan Föglössä sattui maakuntalautan karilleajo. Juhannuksen alla merivartiostoa työllisti mittava öljyvuoto merellä.

Merivartioston toimintaa merellä voi seurata Länsi-Suomen merivartioston twitter-sivun kautta. Merivartijat lähettävät myös kuvia pelastustehtävistä.

Twitter-sivulla annetaan myös ohjeita.

Veneilyn turvallisuudesta on puhuttu paljon Turun meripelastuskeskuksen varapäällikkö Jani Vastamäen mukaan. Tietoa on tarjolla. Merivartiosto ymmärtää veneilijöitä.

– Rattia voi vääntää vaikka jaloilla, jos alus pysyy hallinnassa. Avoveneeseen suositellaan kaikille pelastusliivejä päälle, sillä törmäys vaikka uppotukkiin voi heittää matkustajat veden varaan. Kuumalla säällä hytissä pelastusliivit on hankala pitää koko ajan päällä, myöntää Vastamäki.

Lasten pelastusliivipakkoa saadaan vielä odottaa

Uusi veneilylaki on toivottu uudistus merivartiostossa. Varapäällikkö Jani Vastamäki muistuttaa, että lakia on odotettu 25 vuotta. Erityisesti veneisiin tuleva päällikköuudistus on mieleen. Jatkossa huviveneellä tai muulla vapaa-ajan vesikulkuneuvolla on oltava päällikkö, joka vastaa sen kulusta ja matkustajien turvallisuudesta.

Lasten pelastusliivipakosta on keskusteltu lain yhteydessä, mutta se ei ole tulossa lakiin.

– Uuden lain mukaan huviveneen päällikkö tarvittaessa käskee pelastusliivit päälle, jos aallokko tai tuuli on kova, kertoo Vastamäki.

Vanhemman merivartijan, Benny Saarisen, mukaan kiitettävän monilla venettä ajavilla on pelastusliivit päällä. Luutnantti Mika Stormblad lisää, että lasten liivejä näkyy paljon. Lasten turvallisuutta on moni miettinyt, kun on lukenut surullisia uutisia lasten hukkumisista.

– Harvemmin näkee lapsia ilman liivejä ja nykyään ne ovat sopivan kokoisiakin. Aikaisemmin pienellä lapsella saattoi olla liian isot pelastusliivit, kertoo Stormblad.

Helteellä pelastusliivit jäävät hyttiin

Helsingistä seurueensa kanssa Naantalin lähivesille saapunut Jari Karlsson myöntää, että kuumalla säällä pelastusliivit jätetään pukematta.

– Varsinkin näin lämpimällä, tyynellä kelillä tulee ehkä löysäiltyä siinä mielessä, mutta lähellä liivit kuitenkin ovat, kertoo Karlsson ja viittaa paukkuliivien pinoon moottoriveneen penkillä.

Karlssonin aluksessa on mukana vain iloisia aikuisia ja maisemia näytetään muun muassa amerikkalaiselle kesävieraalle, joka seuraa merivartijoiden tarkastuskäyntiä kiinnostuneena. Matka heinäkuun helteessä voi tämänkin seurueen osalta jatkua saman tien, sillä varusteet olivat kunnossa ja puhallustesti sujui kuljettajalta mallikkaasti.

Teemu Sirkkalan kiinnostus kuvaamiseen alkoi kymmenkunta vuotta sitten äidin kameralla. Melko pian äiti huomasi, että poika käyttää liikaa hänen kameraansa.

– Ostin sen kameran äidiltä. Lintukuvauksen ura lähti alkuun lintujen ruokintalaudalta.

Lintuharrastuksen Sirkkala aloitti jo kuusivuotiaana. Sen laukaisi käynti lintutornilla, jossa hän pääsi katsomaan lintuja kokeneen harrastajan kaukoputkella.

Lintukirjoja katsellut Sirkkala alkoi luetella näkemiään lintulajeja ja sai tunnistustaidoillaan lintukonkarin haukkomaan henkeään. Tänä päivänä Teemu Sirkkala järjestää opastettuja linturetkiä.

Luontokuvauksen suosio on viime vuosina ollut nosteessa. Suomen Luonnonvalokuvaajat (SLV) ry:n puheenjohtaja Kari Wallgren kertoo, että digiaikakaudella lähes jokaisella on ainakin jonkinlainen kamera käytössä.

Helpompi kameratekniikka lienee vaikuttanut myös siihen, että kun tämän vuosikymmenen alkupuolella SLV:n jäsenistä noin kymmenen prosenttia oli naisia, nyt heitä on jo kolmasosa.

Liikkeellä jo paljon ennen auringonnousua

Se, että tänä päivänä kuvataan paljon ja kuvia on tarjolla paljon, on Sirkkalan mielestä vain positiivista. Se pistää tekemään enemmän töitä kuvien eteen ja tuo lisää haastetta.

Tavallisesta harrastajakuvaajasta Teemu Sirkkalan erottaa muun muassa se, että hän nousee usein jo kolme tuntia ennen auringonnousua kameransa kanssa vaikkapa suon reunaan istumaan.

– Yksi hienoimmista kokemuksistani on se, kun istuin seitsemän tuntia kymmenen asteen pakkasessa pahvilaatikossa kuvaamassa kuningaskalastajaa. Pahvilaatikossa siksi, ettei ollut kunnon piilokojua.

Kännykällä vai järkkärillä?

Luontokuvaamisen voi aloittaa jopa kännykän kameralla, mutta sillä pitää yleensä päästä lähelle kohdetta. Lintukuvissa järjestelmäkamera ja pitkät objektiivit ovat tarpeen.

Teemu Sirkkala myöntää, että rahaa kamerakalustoon on mennyt, mutta se on myös sijoitus työkaluun. Rahaa tulee kuvien, taulujen ja kalenterien myynnistä, hääkuvauksista sekä näyttelyistä. Niiden ansiosta kalusto on saatu maksettua ja jäänyt vähän ylikin.

Laitteistoon sijoitettua rahaakin tärkeämpänä Sirkkala pitää etsimen takana olevaa kuvaajan pääkoppaa.

– Tärkeää on löytää oma tyyli ja oma tapa, jolla ilmaisee itseään kuvien kautta. Monet paikat tulevat kuvattua moneen kertaan, mutta Suomen suvessakin jokainen aamu ja ilta on erilainen. Esimerkiksi syrjäisellä metsälammella on mahdollisuus erittäin monenlaisiin kuviin.

Tutustu kameraan – ja kuvauskohteisiin

Nuoria kuvaajan alkuja Sirkkala kannustaa kuvaamaan ja opettelemaan kuvauskohteensa ja kameransa.

– Siinä on hyvä olla ajatus siitä, mitä on hakemassa ja ymmärrys oman laitteen suorituskyvystä. Se on paljon muutakin kuin laukaisimesta painamista.

Hyvä kuva saattaa syntyä hyvällä tuurilla, mutta toisinaan se vaatii paljonkin ennakkovalmisteluja ja ajatusta siitä, mitä kuvaan haluaa. Nykypäivän kameroilla kuka tahansa voi saada otettua hyvän kuvan, Sirkkala kannustaa.

Sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi Youtubesta, on helppo löytää videoita, joissa opetetaan kameran käyttöä.

– Sen jälkeen voi lähteä luontoon ja alkaa etsimään ja seuraamaan kuvattavia kohteita. Tärkeintä on maltti, ettei lähde suinpäin ryntäämään, vaan pikkuhiljaa lähestyy kohdettaan ja opettelee tuntemaan sen.

Kuvauskohteet kannattaa valita oman henkilökohtaisen kiinnostuksen mukaan.

– Lintuja, ötököitä, kasveja, mitä tahansa, neuvoo Teemu Sirkkala.

YK:n keväällä julkaisema raportti nosti Suomen jo toista vuotta peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Meillä uutinen johti keskusteluun siitä, olemmeko me suomalaiset todella onnellisia, mutta maailmalla suomalaisten onnellisuus kiinnostaa.

Suomea ulkomaille matkailukohteena markkinoiva Visit Finland haki alkukesästä vapaaehtoisia matkailijoita tutustumaan onnellisten Suomeen. Hakemuksia tuli yli 6 000. Hakijoista kahdeksan perhettä tai pariskuntaa valittiin videohakemusten perusteella tutustumaan elämänmenoon maailman onnellisimmassa maassa.

Suomessa he asuvat kampanjaan vapaaehtoisina ilmoittautuneiden suomalaisten kotona. Rent a Finn, eli "vuokraa suomalainen" -kampanjaan osallistuu kahdeksan suomalaista "onnellisuusopasta" eri puolilta maata.

– Ohjelmassa on tutustumista tavallisiin suomalaisiin onnen lähteisiin, kuten mökkeilyyn, kalasteluun ja luonnossa liikkumiseen. Luonnonläheisyys ja suomalainen rauhoittumisen taito tulevat varmasti tutuksi, kertoo Visit Finlandin tutkimuspäällikkö Katarina Wakonen.

Viimeiset matkailijat viettävät parhaillaan lomaansa eri puolilla Suomea. Kokemuksiaan heidän on tarkoitus jakaa muun muassa sosiaalisessa mediassa ja nostattaa näin kiinnostusta Suomea kohtaan.

Yli miljardi ihmistä lukenut Suomesta onnellisimpana maana

YK:n arvio Suomesta maailman onnellisimpana maana on tuonut meille valtavasti positiivista huomiota, arvioi Wakonen.

– Uutisen on tähän mennessä nähnyt yli miljardi ihmistä noin 190 maassa. Siitä on kirjoitettu uutisia, artikkeleitä ja blogeja.

– Tämä on megaluokan näkyvyyttää, jota ei rahalla voisi ostaa, sanoo Wakonen Radio Suomen Päivän haastattelussa.

Onnellisuus onkin nostettu Visit Finlandin kampanjoinnin pääteemaksi. Kampanja julistaa muun muassa että "kun muut varaavat ajan terapeutilta, suomalainen vetää jalkaansa kumisaappaat ja suuntaa metsään".

Entä vetääkö onnellisuus turisteja Suomeen? Kesäkuun matkailuluvuista ei vielä voi päätellä paljoa, sanoo tutkimuspäällikkö Wakonen. Elämyksellisyys on kuitenkin matkailun kasvava trendi, ja monet hakevat Suomesta juuri luontoelämyksiä. Erityisesti Kiinassa kasvaa kiinnostus Skandinaviaa ja Suomea kohtaan.

– Suomi on turvallinen maa, joka voi tarjota turvallista seikkailua esimerkiksi juuri kiinalaisille, sanoo Wakonen.

Kuuntele lisää: Marja- ja sieniretki voi olla turistille suuri elämys

Kirakkakönkään vesivoimala on jauhanut sähköä Inarin kunnalle kohta 70 vuotta. Se on aivan Nelostien vieressä, 17 kilometriä Ivalosta pohjoiseen.

Voimala katkaisi 1950-luvun alussa vaelluskalojen lisääntymis- ja syönnösvaelluksen Inarinjärven ja Kirakkajoen vesistön välillä.

Säännöstelyn on arvioitu heikentäneet merkittävästi vaelluskalastoa taimenta, siikaa ja harjusta ja niiden ravintoa ja lisänneen kaloja piinaavia loisia.

Istutukset ja myöhemmin tehdyt kalaportaat eivät ole tuoneet pelastusta.

Nyt Inarissa suunnitellaan vesivoimalan museoimista ja taimenen palauttamista Kirakkakönkääseen.

Inarin kunnanjohdon mukaan Kirakkakönkään vanhan voimalan lopetusta puoltavat taloussyyt ja Inarinjärven vaelluskalojen elinolojen parantaminen.

Sähköyhtiön toimitusjohtaja: "En näe tässä mitään negatiivista"

Inarin kunnanjohtaja Toni K. Laine matkustaa syyskuussa Helsinkiin maa- ja metsätalousministeriöön keskustelemaan, sopisiko Kirakkajoen voimalan lopetus hallituksen vaelluskalojen elvytystavoitteisiin.

– Vakavasti tällä hetkellä harkitaan, että voimalaitoksesta voitaisiin luopua ja palauttaa vaelluskalojen luontainen yhteys tästä Ukonjärven puolelta tuonne Rahajärven puolelle, sanoo kunnanjohtaja Toni K. Laine.

Asiasta ei ole vielä poliittisia päätöksiä, mutta siitä on keskusteltu kunnanhallituksessa.

Myös kunnallisen sähköyhtiön Inergia Oy:n toimitusjohtajan Timo Jokisen mielestä Kirakkakönkään voimalan lopetus voi olla taloudellisesti viisasta nykyoloissa.

– En näe tässä mitään negatiivista. Minusta on hyvä tässä vaiheessa selvittää ja keskustella asiasta. Se on tosiasia, että meillä on kyseessä pieni vesivoimalaitos ja taloudellisesti sen toiminta on melko haasteellista, kun ajatellaan tulevaisuuden uusintatarpeita, sanoo Inergia Oy:n toimitusjohtaja Timo Jokinen.

Luonnonuoman palauttaminen mahdollistaisi kalastuspaikan

Kirakkajoen vesistöön kuuluvat Hammasjärvi ja Rahajärvi ja niiden välillä oleva parinkymmenen kilometrin pituinen Kirakkajoen pääjakso olivat ennen alimman virran eli Kirakkakönkään patoamista hyviä vaeltavien lohikalojen taimenen, siian ja harjuksen elinympäristöjä.

Kirakkakönkään luonnonuoma on yhä jäljellä ja sitä on käytetty ohijuoksutuksiin tulva-aikoina. Vedet laskevat sitä pitkin Ukonjärveen, joka on osa Inarinjärveä.

– Luonnonuoman palauttamisen ja kalataloudellisen kunnostuksen kautta meillä olisi elinvoimainen mahdollinen uusi poikastuotantoalue, vaellusyhteys ja myös toivottavasti jonkinlainen kalastuspaikka paikkakuntalaisille ja mahdollisesti myös matkailukalastajille, pohtii kunnanjohtaja Laine.

Inarinjärven kalakantoja rasittaa eniten Venäjän ja Norjan suurten vesivoimaloiden säännöstely Paatsjoessa joka on Inarin järven laskujoki Jäämereen.

Vielä Kirakkajoen vesistöä merkittävämmät Inarinjärven vaelluskalojen kutualueet ovat Ivalonjoen ja Juutuanjoen pääuomissa ja niiden sivujoissa ja järvissä.

Jos Inarin kuntapäättäjät lopettaisivat pienen Kirakkakönkään voimalan, se parantaisi osaltaan vaelluskalojen lisääntymistä ja ravintotilannetta joskus tulevaisuudessa. Voimalan lopetus olisi historiallinen ja ensimmäinen laatuaan Lapissa.

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Uhanalaiselle lohelle elintärkeän joen muutostöiden suunnittelu alkaa pian – "Kaiken keskiössä on kala, ja miten se pääsee nousemaan"

Näyttelijä Jasper Pääkkönen iski rahat pöytään – nyt Vihtijoella kunnostetaan koskea uhanalaisten taimenten kutupaikaksi

Tutkimus: Vesivoiman tuottamiseksi rakennetuista padoista on usein enemmän haittaa kuin hyötyä

Hallitus lupaa elvyttää vaelluskalakantoja, mutta näyttää myös vihreää valoa uudelle Kemijoen voimalalle

Metroja työkseen tarkkailevaa Zhu Weitä naurattaa. Jos Länsimetro on hyvä vitsi Suomessakin, Kiinassa se kuulostaa urbaanilegendalta. Että kahdeksan uuden aseman rakentaminen kesti kahdeksan vuotta!

Zhu on Shanghain metron komentokeskuksen johtaja. Hänen työpaikkansa sijaitsee yhdessä kaupungin tuhansista tornitaloista. Parvekkeelta avautuu futuristinen maisema kattojen ylle, mutta sisällä voi tarkkailla, mitä suurkaupungin maan alla tapahtuu.

Zhu on ollut keskuksessa töissä jo yli kymmenen vuotta. Sinä aikana kaupungissa on avattu yksitoista uutta metrolinjaa ja 290 asemaa.

Rakennusvauhti on ollut hurja. Sen jälkeen, kun Shanghain metron rakennustyöt aloitettiin vuonna 1990, raiteita on syntynyt keskimäärin 24 kilometriä vuodessa

Metron rakentamiseen vaikuttavat monet eri seikat, mutta vertaillaan silti. Jos tarkastellaan Helsingin metron historiaa rakentamisen aloittamisesta lähtien, metroa on valmistunut pääkaupunkiseudulle 0,7 kilometrin vuosivauhtia.

Kiinassa liikuteltavat massat ovat toki toista kokoluokkaa kuin Suomessa. Shanghain metroa käyttää päivittäin keskimäärin kymmenen miljoonaa matkustajaa. Yksin kolmella vilkkaimmalla linjalla liikkuu huippupäivinä neljä miljoonaa ihmistä.

Zhun alaisineen on pidettävä huoli, että kaikki sujuu ja junat ovat ajallaan.

– Tämä on stressaavaa työtä, etenkin aamuruuhkan aikaan. Olemme vastuussa koko kaupungin liikenteestä, Zhu sanoo.

Aamuisin ongelmia tuottavat jumittavat ovet, kun ihmiset tunkevat vaunuihin. Pahimpia ovat sadepäivät, jollaisia on luvassa etenkin nyt kesäaikaan. Rankkasateet ja taifuunit ovat Etelä-Kiinassa tavallisia. Tuuli käy ulkona liikkuviin juniin, ja matkustajia on tavallistakin enemmän.

Jos jotain sattuu, täällä komentokeskuksessa tiedetään ensimmäisenä.

Korkeassa huoneessa on seinän kokoinen näyttö, josta voi tarkkailla metron 60 000 valvontakameran kuvia. Ruudulle saa kerralla 48 kameran kuvat. Niiden alla on Nokian matopeliä muistuttava grafiikka. Juuri nyt se kertoo, kuinka linjan 2 junat liikkuvat asemalta toiselle ja lopulta kääntöraiteelle.

Kaupunkia itä-länsi-suunnassa halkova kakkoslinja on kaikista kiireisin. Se avattiin parikymmentä vuotta sitten, ja nyt Shanghaita on vaikea kuvitella ilman sitä. Linja kuljettaa myös tuhansia turisteja kaupungin tunnetuimmille nähtävyyksille, Bundin rantakadulle, televisiotornille ja ranskalaiskortteleihin.

Tälläkin hetkellä rakenteilla on kolme uutta linjaa. Linjojen 14, 15 ja 18 on määrä valmistua vuonna 2021. Silloin Shanghain metrolinjasto on 835 kilometriä pitkä. Kutakuinkin sen verran on tietä pitkin matkaa Helsingistä Rovaniemelle.

Jo nyt Shanghain metro on kilometreissä mitattuna maailman toiseksi laajin. Edellä on vain Soul.

Hypätään siis kyytiin. Matka linjan 17 päästä päähän kestää tunnin. Toissa vuonna valmistunut linja on yksi kaupungin lyhyimmistä, vain 13 asemaa.

Päätepysäkillä viidenkymmenen kilometrin päässä Shanghain keskustasta länteen ripottelee alkuillasta vettä. Pari miestä käy tarkastamassa peltotilkullaan, miltä sato tänään näyttää. Tien toisella puolella hohtaa kirkkaasti valaistu, uudenkiiltävä Dongfang Lüzhoun metroasema.

– Kyllä tätä voi jo sanoa maaseuduksi. Yleensä suurin osa jää pois muutamaa asemaa aiemmin. Tänne asti tulee vain kourallinen ihmisiä, sanoo asemalla kyytiä odottava Wu Ye.

Juuri nyt seitsemän aikaan keskustan asemat ovat ääriään myöten täynnä. Dongfang Lüzhoun tunnelma tuo sen sijaan mieleen pikemminkin Helsingin laitamat kuin 23 miljoonan ihmisen jättikaupungin.

Tällaisia hiljaisia asemia löytyy Kiinasta roppakaupalla. Ne kertovat kehityksen nälästä ja taidosta rakentaa nopeasti – mutta myös siitä, että Kiinassa infrastruktuurilla tehdään muutakin kuin siirrellään massoja. Raiteiden rakentaminen on ollut tapa piristää hiipumassa olevaa talouskasvua.

Viimeksi Kiina pumppasi rahaa infrastruktuuriin kansainvälisen finanssikriisin jälkeen vuonna 2009. Tuolloin taloutta elvytettiin ennennäkemättömällä 530 miljardin euron paketilla. Siitä iso osa upposi teihin, raiteisiin, luotijuniin ja lentokenttiin.

Myös metroasemia syntyi kuin sieniä sateella: vuoden 2008 jälkeen Kiina on rakentanut yli 3 000 kilometriä metroraiteita.

Rakentamispiikki piristi taloutta hetkeksi, mutta hintaa maksetaan nyt. Paikallishallinnot ja valtionyhtiöt ovat pahasti velkaantuneet. Viime vuosina Kiinan keskushallinto onkin ollut tarkempi siitä, millaisille hankkeille se näyttää vihreää valoa.

Toissa vuonna keskusjohto jopa käski keskeyttämään metron juuri alkaneet rakennustyöt pohjoisessa Baotoun kaupungissa. Johto oli huolissaan paikallishallinnon velkataakasta. Metrohankkeita on jäädytetty myös Sisä-Mongolian pääkaupungissa Hohhotissa ja Kiinan keskiosissa sijaitsevassa kymmenen miljoonan asukkaan Wuhanissa.

Viime kesänä keskusjohdon kellosta alkoi kuitenkin kuulua toinen ääni. Kiinan talouskasvu on hiipunut jo useita vuosia, mutta nyt päälle lyötiin vielä kauppasota Yhdysvaltain kanssa.

Kauppasodan vaikutukset ovat näkyneet etenkin ihmisten ja yritysten mielialassa. Sen pitkittyessä kiinalaiset ovat alkaneet huolestua talouden näkymistä. Kauppasota tuntuu ennen pitkää kulutuksen ja investointien vähentymisenä, ja talouskasvun hidastumisena entisestään.

Oletettavasti juuri tästä syystä kesällä 2018 Pekingin päättäjät antoivat ymmärtää, että rakennushankkeisiin olisi taas luvassa rahaa.

Sen jälkeen Kiina on hyväksynyt uusia metrosuunnitelmia edellisvuosia nopeampaan tahtiin. South China Morning Post -lehden analysoimien tietojen mukaan joulu–tammikuussa Kiina hyväksyi 16 uutta infrastruktuurihanketta. Niiden arvo oli yhteensä lähes 144 miljardia euroa.

Koko potista 40 miljardia on luvattu Shanghain kaupungin raideverkostoon. Suunnitelma sisältää neljä uutta metrolinjaa, kaksi laajennusta sekä uusia junayhteyksiä. Töiden on tarkoitus valmistua vuonna 2023.

Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksella Kiinaa tarkkaileva vanhempi ekonomisti Juuso Kaaresvirta huomauttaa, että paperilla Kiinan investointivauhti ei kuitenkaan näytä kauheasti kiihtyneen.

– Mitään massiivista investointiaaltoa ei Kiinan tilastoviraston tilastoissa ole havaittavissa. Pikemminkin investointien kasvun hidastuminen on saatu pysäytettyä, Kaaresvirta sanoo.

Vaikka 144 miljardia on iso raha, se vastaa vain noin 1,5:tä prosenttia Kiinan viimevuotisista kotimaan investoinneista ja jakaantuu usealle vuodelle, hän huomauttaa.

– Käytännössä Kiina investoi niin paljon, että kokonaissummaa on vaikea kasvattaa yksittäisillä hankkeilla.

Mutta Kiinan metrokartoilla mylläys on jo käynnissä. Wuhan ja Hohhot ovat jo kaivaneet metrosuunnitelmansa pöytälaatikosta. Lisää raiteita hamuavat monet muutkin kiinalaiskaupungit.

Uusia metrolinjoja on luvassa myös Shanghain naapurikaupunkiin Suzhouhun. Viime vuoden elokuussa Kiinan kansallinen uudistus- ja kehityskomissio hyväksyi suunnitelmat neljästä uudesta metrolinjasta.

Suzhoussa on nähtävissä, että usein metro saapuu paikalle ennen käyttäjämassoja. Kakkoslinjan pääteasemalla on jälleen edessä peltomaisemaa. Välillä pysäkille ajaa yritysten busseja, jotka sylkevät tusinan matkustajia kohti metron ovia.

– Tämä on teollisuusaluetta. Työntekijät käyttävät metroa, selittää kotimatkalla oleva Guo Junjie.

Asuintaloja ei lähistöllä näy. Aseman eteen on parkkeerattu liuta mopoja. Moni jatkaa niillä asemalta töihin tai kotiin.

Financial Times -lehti selvitti Kiinan metrojen kannattavuutta vertaamalla maan metroverkkojen yhteispituutta metron matkustajamääriin. Lehden analyysin mukaan Kiinassa on 30 prosenttia maailman metroraiteista mutta vain 25 prosenttia matkustajista. Lukujen perusteella voi päätellä, että osa raiteista on alikäytössä.

Onko Kiina nyt siis matkalla kohti samanlaista investointitulvaa ja velkaantumista kuin finanssikriisin jälkeen?

Kiinalaisekonomisti Wang Junin mukaan ei. Hän työskentelee asiantuntijana China Center for International Economic Exchanges -ajatushautomossa. Kyseessä on kansainvälistä kauppaa tarkkaileva valtion laitos.

Wang uskoo, että Kiinan johto on tietoinen riskeistä. Nyt yritetään puolustautua, ei hyökätä.

– Tällä kertaa investoinnit ovat maltillisia. Tarkoitus on hillitä talouden hiipumista ja kauppakiistojen tuomaa painetta, ei tavoitella lisää kasvua, Wang sanoo.

Esimerkiksi Sisä-Mongolian Baotoun metrohanketta ei aiota edelleenkään jatkaa.

Wangin mukaan Kiinassa on monissa paikoissa vielä aidosti tarvetta teille ja raiteille. Yhteyksien parantaminen piristää myös syrjäseutujen taloutta.

Suomen Pankin Juuso Kaaresvirta ei myöskään näe ylikuumenemisen merkkejä. Hänen mukaansa viime kuukausina puheet uudesta elvytyksestä ovat olleet yllättävän vähäisiä.

– Epäilen, että monella paikallishallinnolla on jo ihan riittävän tukala tilanne velkojensa kanssa, ettei mihinkään massiiviseen elvytykseen ole kiinnostusta, vaikka painetta Pekingistä tulisikin.

Shanghain keskustassa nostokurki notkahtaa ylöspäin. Lounastunti on ohi.

Linjan 14 rakennustyöt ovat hyvässä vauhdissa keskellä kiireistä risteystä. Parin vuoden päästä täällä Jinganin temppelin asemalla voi vaihtaa linjalta 2 linjalle 14.

Metron ohjauskeskuksen Zhu Wen mukaan Shanghaihin ei alunperin pitänyt koskaan edes tulla metroa. Että rakentaisi kaupungin alle tunneleita niin pehmeään maaperään? Sehän olisi kuin kaivaisi reikiä tofuun. Ajatusta pidettiin mahdottomana.

Lopulta kiinalaisinsinööri Liu Jianhang teki 1960-luvulla testikaivauksia pelloille ja osoitti, että metron rakentaminen voisi onnistua.

Nyt tunneleita kulkee maan alla useissa kerroksissa, enimmillään 34 metrin syvyydessä.

Kiinan kansallisen uudistus- ja kehityskomission suunnitelmien mukaan vuonna 2035 Shanghaissa kulkee 2 200 kilometriä kaupunkiraiteita. Metroverkko kattaa niistä 1 043 kilometriä ja loput ovat junarataa.

Silloin Shanghain metroraiteet voisi Suomen mittakaavassa venyttää linnuntietä pitkälle Rovaniemen yli Utsjoelle saakka. Jos rakennustöiden tahti jatkuu samana, Norjan rajalle ehditään vielä 2030-luvun puolella.

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, SDP:n Abdirahim "Husu" Hussein twiittasi "Suomi on rasistinen maa", "kaikki persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja" ja lähti Intiaan.

Soppa oli pantu tulille. Twiitit poikivat tutkintapyyntöjä poliisille.

Nyt hän on palannut Intiasta ja keskusteli näkemyksistään Ylen aamu-tv:ssä keskiviikkona.

Hussein kertoi perustavansa rasismiväitteensä tutkimuksiin ja omakohtaiseen kokemukseensa 15 vuoden ajalta.

Oliko kyse provosoinnista? Ei Husseinin mukaan. Hän sanoi halunneensa nostaa rasistisen vihapuheen keskustelun aiheeksi, sillä sitä ei hänen mukaansa käydä.

– Vain yksi puolue, tai porukka, käy sitä. Ja he ovat normalisoimassa sitä vihapuhetta ja rasismin määrää, joka Suomessa on, Hussein perusteli

Toisena keskustelijana ohjelmassa oli Maiju Tapiolinna, perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ja maakuntavaltuutettu Nurmijärveltä, yksi Husua vastaan tehtyjen tutkintapyyntöjen tekijöistä.

Tapiolinna sanoi pitävänsä Husseinin twiittiä provokaationa.

– Hämmennyin siitä, miten yhtäkkiä puoli miljoonaa ihmistä Suomessa voi olla rasisteja, Tapiolinna sanoi viitaten perussuomalaisten vaaleissa saamiin äänimääriin.

Tapiolinnan mukaan Husseinin twiitti kääntyi itseään vastaan ja vain saattoi lisätä rasismia Suomessa.

Katso koko keskustelu klikkaamalla jutun pääkuvaa.

Koulujen alku siirtää tuhannet opettajat kortistosta töihin – ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mikäli viime vuosien kehitystä on uskominen, moni nyt työllistyvistä jää työttömäksi taas ensi keväänä, kun koululaiset lähtevät kesälomalle.

Opetusalan kuukausittaiset työttömyysluvut näyttävät, että kesäkuukausiksi työttömien opettajien määrä yli kaksinkertaistuu normaalista.

Tämä johtuu alalla yleisestä käytännöstä: moni kunta palkkaa opettajia määräaikaisiin työsuhteisiin, jotka päättyvät kouluvuoden päättyessä.

Suomalaisten työn kausittaisuus näkyy myös työ- ja elinkeinoministeriön työvälitystilastossa, mutta siellä vaihtelu on vuositasolla opetusalaa maltillisempaa.

Pätkätyö näkyy palkassa

Vain lukuvuoden ajaksi palkatun opettajan vuositulot ovat keskimäärin 12–13 prosenttia vähemmän kuin samaa työtä tekevän virassa olevan opettajan, kertoo Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Opetusalan työttömyysprosentti on pienimmillään tyypillisesti marras- ja maaliskuussa. Myös näiden välissä tilastoissa näkyy piikki: joulukuussa työttömiä on noin tuhat enemmän kuin marraskuussa.

Kesätyöttömyys ei ole uusi ilmiö, vaan Luukkainen kutsuu sitä "huonoksi perinteeksi". Tilanne näyttää kuitenkin aiempaa valoisammalta: tänä vuonna opettajien kesäkuun työttömyysaste oli pienempi kuin samaan aikaan viitenä aiempana vuonna.

– Kun vuosikymmenen alussa taloudellinen tilanne maassa oli kovin vaikea, se lisäsi toimintatapaa, jossa opettajia palkattiin vain koulujen työpäiviksi. Nyt on selkeästi lähdetty siitä oikeaan suuntaan, ja näiden henkilöiden määrä on vähentynyt, Luukkainen sanoo.

Opetusalan vetovoima huolettaa

Kesätyöttömyys on erityisesti työuransa alussa olevien opettajien ongelma. Luukkainen nostaa pätkätyöt esiin yhtenä tekijänä, joka voi heikentää alan vetovoimaa.

– Opettajan arvostusta osoitetaan sillä, miten puhutaan koulutuksesta ja palkataanko opettaja koko lukuvuodeksi, kun hän tekee kuitenkin koko lukuvuoden työt sekä tietysti palkkatasolla. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, että näihin puuttumalla voimme ihan koko yhteiskuntana vaikuttaa opettajan ammatin kiinnostavuuteen, Luukkainen sanoo.

Opettajan ammatti vaikuttaa kiinnostavan yhä harvempia nuoria. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi toukokuussa, että luokanopettajakoulutuksen hakijamäärät romahtivat kuudessa vuodessa lähes puoleen aiemmasta.

Luukkaisen mukaan on todennäköistä, että opetusalan koulutusmääriä joudutaan tarkastelemaan uudestaan jo lähivuosina. Syntyvyyden lasku enteilee sitä, että tulevaisuudessa kouluikäisiä on entistä vähemmän.

Lue lisää:

OAJ haluaa nostaa oppivelvollisuusikää 19 vuoteen, korottaa opettajien palkkoja ja sitovan opettajamitoituksen kouluihin

Intian hallitus ja naisten oikeuksia ajavat ryhmät kehuvat uutta lainsäädäntöä, joka kriminalisoi muslimien "välittömän avioeron".

Intian parlamentin ylähuone hyväksyi tiistaina lakiehdotuksen, joka kieltää satoja vuosia vanhan menettelyn, joka salli muslimimiesten erota vaimoistaan sanomalla kolmesti "talaq" eli avioero arabiaksi.

Jatkossa aviomiehet, jotka käyttävät "tripla-talaqia" erotakseen vaimostaan, voidaan tuomita sakkoihin tai korkeintaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

Intian hallitus kutsui parlamentin päätöstä historialliseksi ja musliminaisia edustavat järjestöt juhlivat uutta lakia eri puolilla Intiaa.

– Arkaainen ja keskiaikainen käytäntö on vihdoin suljettu historian roskakoriin, pääministeri Narendra Modi kirjoitti viestipalvelu Twitterissä.

Aktivisti aloitti kampanjan vuosia sitten

Naisten oikeuksia puolustava aktivisti Zakia Soman aloitti välitöntä avioeroa vastustavan kampanjan lähes kymmenen vuotta sitten.

Somanin mukaan uusi lainsäädäntö toimii pelotteena naisten epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan. Intiassa muslimimiehet ovat voineet ottaa pika-avioeron vaimoistaan muun muassa WhatsApp-viestien tai puhelimen välityksellä.

– Tämä laki on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta musliminaisiin kohdistuneesta epäoikeudenmukaisuudesta sekä poliittisen luokan ja papiston epäsympaattisesta asenteesta, Soman sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Intian korkein oikeus päätti vuonna 2017, että "tripla-talaq" on laiton käytäntö. Asian olivat vieneet oikeuteen musliminaiset, joiden avioliitto oli päättynyt välittömään avioeroon. Korkein oikeus sanoi päätöksessään, että hallituksen pitää kieltää välitön avioero lainsäädännöllä.

Muslimijärjestöt taistelevat vastaan

Useat muslimijärjestöt ja oppositiossa oleva Intian kongressipuolue vastustavat uutta lakia. Kongressi syyttää Modin hindunationalistista BJP-puoluetta yhteen vähemmistöryhmään kohdistamista toimista.

Muslimijärjestö All India Muslim Personal Law Boardin sihteeri Zafaryab Jilani ilmoitti keskiviikkona, että he haastavat välittömän avioeron vastaisen lainsäädännön oikeudessa.

Jilani sanoi, että laki on on BJP:n laajempaa kampanjaa, jonka tarkoituksena on kaventaa uskonnollista vapautta.

– Emme ole yllättyneitä tästä lainsäädännöstä, koska se on osa heidän suurempaa agendaansa maan perustuslain muuttamiseksi ja vähemmistöjen oikeuksien riistämiseksi, Jilani sanoi AFP:lle.

Jilanin mukaan lähes 50 miljoonaa ihmistä eri puolilla Intiaa on allekirjoittanut lain vastaisen vetoomuksen.

Muslimikansanedustaja Asaduddin Owaisi arvioi, että uusi laki pitäisi nähdä yhtenä monista hyökkäyksistä muslimi-identiteettiä vastaan.

Lue lisää:

Intia harkitsee muslimien helpon avioeron poistamista – nyt muslimimiehet voivat erota sanomalla "avioero" kolmasti

Intiassa oikeus kielsi muslimien WhatsApp-eron – tapa on elänyt vastustuksesta huolimatta

Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on myöntänyt myyntiluvan lääkeyritys Orionin eturauhassyöpää hoitavalle darolutamidille. Lääke on tarkoitettu etäpesäkkeettömän, hormonaaliselle hoidolle vastustuskykyisen syövän hoitoon.

Orionin ja Bayerin yhdessä kehittämä yhdiste sai myyntiluvan nopeutetun arvioinnin menettelyllä. Menettely on tarkoitettu lääkkeille, jotka saattavat parantaa vakavien sairauksien hoidon turvallisuutta tai tehoa merkittävästi.

Tutkimuksessa merkittävä ero potilaiden elinajassa

Kliinisessä tutkimuksessa syöpäpotilaat, joilla on riski syövän leviämiseen saivat joko 600 mg darolutamidia tai lumelääkettä. Lääkettä tutkimuksessa saaneen hoitoryhmän etäpesäkkeetön elinaika oli 40,4 kuukautta. Lumelääkettä ja tavanomaista hoitoa saaneen ryhmän etäpesäkkeetön elinaika oli 18,4 kuukautta.

Darolutamidilla ei tällä hetkellä ole hyväksyntää Euroopan lääkevirastolta tai muilta terveysviranomaisilta Yhdysvaltojen ulkopuolella. Bayer on hakenut yhdisteelle myyntilupaa Euroopan unionissa ja Japanissa, sekä muilta terveysviranomaisilta.

Juttua täsmennetty 31.7 2019 kello 17.40.

Lisätty tieto, että tutkimuksen luvut viittaavat aikaan, jonka jälkeen syövän todettiin levinneen eli kehittäneen etäpesäkkeitä.

Katja Haapakoski ajatteli muutama vuosi sitten Tinderiä ladatessaan, ettei sovelluksesta voisi oikeasti ketään löytää. Tarkoituksena oli vain selailla.

Vuonna 2016, pian Tinderin lataamisen jälkeen Ylivieskassa asunut Haapakoski tutustui sovelluksessa Oulussa asuvaan Toni Tapioon. He tulivat hyvin juttuun, mutta välimatka tuntui liian pitkältä Haapakoskelle.

– Satuin löytämään Tinderin kautta yhden toisen tyypin Ylivieskasta. Ajattelin, että tutustun häneen, koska en tulisi ikinä muuttamaan Ouluun, 43-vuotias Haapakoski kertoo.

Lupaavasti alkanut keskusteluyhteys päättyi, kun Haapakoski ilmoitti Tapiolle löytäneensä lähempää toisen.

– Katja ei halunnut pelata monen kanssa yhtä aikaa, mitä monet tekevät. Minusta se oli tosi reilua, vaikka se harmittikin ihan vietävästi parikin viikkoa sen jälkeen, 40-vuotias Tapio kertoo.

Haapakosken suhde jatkui Ylivieskassa 11 kuukautta, kunnes sukset menivät ristiin. Muutaman päivän kuluttua Haapakoski latasi sovelluksen uudestaan muistellessaan lähes vuoden takaista tuttavuutta ja mietti, miten voisi tavoittaa hänet.

– Meidän viestit olivatkin siellä tallessa ja otin Tonin numeron ylös. Laitoin viestiä ja kysyin, muistatko minua vielä, nainen kertoo.

Tällä kertaa Haapakoski joutui pettymään, sillä nyt vuorostaan Tapiolla oli toinen juttu meneillään. Se kuitenkin kariutui nopeasti ja muutaman päivän päästä mies otti Haapakoskeen yhteyttä.

– Minä otin heti härkää sarvista, että voitaisiinko nyt oikeasti tavata. Tapasimme heti seuraavana päivänä, kun Toni ajoi moottoripyörällä Ylivieskaan. Meillä oli heti kipinää, joten ajattelimme ehdottomasti tavata toistekin, Haapakoski kertoo.

Mies kertoo yllättyneensä positiivisesti Haapakosken yhteydenotosta.

– Totta kai heräsi toivo uudelleen ja ajattelin, että tämähän oli aivan mahtava ihminen. Mielellään lähdin Katjaa tapaamaan.

Hääkellot soivat

Tapaamisen jälkeen suhde lähti saman tien lentoon, ja pari alkoi pitämään yhteyttä yhä tiiviimmin. He vierailivat toistensa luona lähes joka viikonloppu.

Samankaltaiset arvot olivat molemmin puolin yhdistäviä tekijöitä, ja esimerkiksi lapset ovat parille todella tärkeitä. Huumorikin osui yhteen hyvällä tavalla.

– Huomasin, että Tonilla oli aika pitkälti samanlainen sairas huumorintaju, Haapakoski sanoo.

Parisuhde vei lopulta Haapakosken Ouluun, kun välimatka ja junalla reissaaminen alkoivat turhauttaa. Syyskuun puolivälissä, reilu kaksi vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen vietetään Haapakosken ja Tapion häitä Oulun tuomiokirkossa.

He eivät suinkaan ole ainut suomalainen pari, joka on kulkenut alttarille Tinderin kautta.

Pappien kokemukset Tinder-pareista vaihtelevat

Kysyimme papeilta eri puolilta Suomea, kuinka paljon Tinder- tai muita internet-pareja he ovat vihkineet, onko asia yleistynyt ja onko aihe arka vai puhutaanko siitä avoimesti. Vastauksia saimme yhteensä kahdeksalta papilta.

Eri puolilta Suomea tavoitetut evankelisluterilaiset papit kertovat vihkineensä Tinderissä ja muualla verkossa tavanneita pareja vaihtelevasti. Joidenkin pappien mukaan nämä ovat nousseet jo merkittävään osaan, toisilla kyseisiä tapauksia on ollut vain muutamia.

– Olen nyt neljättä kesää pappina ja online-parit alkavat muodostaa jo enemmistön vihittävien joukossa, jos yksittäisiä tutustumisen tapoja mietitään, kertoo seurakuntapastori Kalle Toivo Kaarinan seurakunnasta.

Tällaisten parien määrä on noussut suureksi myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän oppilaitospappi Tiina Hallikaisen mukaan.

– Oma kokemukseni on, että nykyään ehkä yksi kolmasosa pareista on tavannut Tinderissä tai muualla netissä. Mutta pappisurani ei ole kovin pitkä, Hallikainen kertoo.

Pääkaupunkiseudulta tavoitetuista papeista Tikkurilan seurakunnan Anna-Elina Mäkilammen mukaan Tinder-pareja on tullut vielä aika harvoin vastaan.

Samoin Jaana Partti Helsingin Kallion seurakunnasta kertoo vihkineensä vain kolme Tinder-paria muutaman vuoden sisään. Toisaalta hänen mukaansa heidän seurakunnassaan vihkimisiä ei ole kovin paljoa.

"Nostaa edelleen punaa hääparien poskille"

Tinder-parit suhtautuvat usein deittisovelluksen kautta tapaamiseen hieman huvittuneina kertoessaan asiasta papille.

– Tinder nostaa edelleen hieman punaa hääparien poskille, mutta asiaa ei millään tavalla ole koettu hävettäväksi. Yleensä se on tullut vihkipuheessakin mukaan pienellä huumorilla sävytettynä, Kaarinan seurakuntapastori Kalle Toivo kertoo.

Myös muualla verkon välityksellä tavanneet parit ovat yleistyneet pappien kokemusten mukaan.

Neljä vuotta pappina toiminut Pekka Mustakallio Oulun Karjasillan seurakunnasta on huomannut jo muutamassa vuodessa muutoksen.

– Tähän mennessä kuitenkin vain yksi Tinder-pari on minulle asian tunnustanut. Kaiken kaikkiaan internetin kautta tavanneita on vihkimissäni pareissa kesä kesältä enemmän. On se arkipäiväistynyt, eikä sitä tarvitse enää juuri selitellä, Mustakallio kertoo.

Kajaanin seurakunnan vastaava pappi Antti Minkkinen kertoo, että hänen vihkimistään pareista useat ovat tavanneet Tinderissä tai muissa deittisovelluksissa.

– Viime kesänä minulla oli 13 vihkimistä. Pareista 3-5 oli tavannut erilaisten sovellusten kautta. Puhtaasti Tinderin kautta oli tavannut kaksi paria.

Myös Minkkinen kertoo, että osa pareista ei kehtaa myöntää, jos he ovat tavanneet toisensa esimerkiksi Tinderissä.

– Osa pitää sitä varakanavana johon turvaudutaan, jos muutakaan ei löydy. Jotkut kokevat, että on oikeampaan ja aidompaa löytää kumppani oikeassa elämässä.

Korpilahden seurakuntapastori Miina Karasti Jyväskylän seurakunnasta kertoo, että erilaisista Facebook-ryhmistä tai harrastus- ja keskustelupalstoilta on tullut pareja. Tosin tällaisia pareja on hänen mukaansa ollut vain noin kerran kesässä.

Toisinaan Tinder on ollut vain pienessä osassa. Pari on saattanut esimerkiksi muodostaa matchin Tinderissä, mutta ovat sitten sattumalta nähneet tosielämässä.

Tinder mullisti deittailun

Vuonna 2012 julkistettu deittipalvelusovellus Tinder mullisti nopealla aikataululla seuranhaun ja parinmuodostuksen. Silti siitä on edelleen hyvin vaikeaa saada tutkimus- tai muuta faktatietoa. Sen vuoksi ei voida sanoa tarkkaan, kuinka moni suomalainen on löytänyt kumppanin Tinderistä.

Viitisen vuotta sitten viestintä- ja mainostoimisto Miltton creative julkaisi arvion Tinderin käyttäjämääristä. Milttonin mukaan suomalaisten käyttäjien määrä oli jo tuolloin yli 100 000. Yritys pohjaa tietonsa Facebookin mainostajille jaettuihin tietoihin, sillä Tinder toimii Facebookin varassa.

Ihmiset löytävät kumppaninsa yhä useammin internetistä tavalla tai toisella. Kaikista ikäryhmistä yli puolet ja alle 30-vuotiaiden keskuudessa jo useampi kuin joka kolmas on tavannut toisensa internetissä.

Samaa kertoo Ylen uusi kysely johon vastasi lähes 300 ihmistä. Vastauksissa Tinder ja muut nettideittipalvelut olivat yleisin tapaamispaikka. Vasta niiden jälkeen tulivat perinteiset ravintolat ja baarit. Facebook, keskustelupalstat ja nettiroolipelit mainittiin myös tapaamispaikkoina.

Väestöliiton tutkija Heli Vaarasen mukaan tutkimukset etenevät hitaasti ja rahoitusten hakeminen hidastaa prosessia.

– Ikävää, ettei tutkimus ole ajassa kiinni, sillä deittailu etenee huimin harppauksin. Tinder kertoo ajasta, jolloin ihmiset haluavat kotisohvalta valikoida kumppaniehdokkaita. Aivan samalla tavalla kuin vaikka huonekaluja, Vaaranen kertoo.

Tinderin helppous houkuttelee sinkkuja, mutta Vaarasen mukaan sen käytön yleistyminen ja vakiintuminen johtuu stigman poistumisesta.

Vaarasen mukaan tänä päivänä ihmiset jopa välttelevät lähestymistä muilla tavoilla kuin Tinderissä. Ihmiset kokevat häpeää, jos lähestyy jo varattua henkilöä.

– Ihmisiä hävettää, jos antaa itsensä ihastua ja myöhemmin saa kuulla tai kerrotaan suoraan päin naamaa, että ihastuksen kohde on varattu. Tinderissä muutkin etsivät paria.

Tinderin avulla toimivan parinhaun Vaaranen näkee täysin luonnollisena asiana, sillä ihmiset ovat hänen sanojensa mukaan pariutuvia ja laumassa eläviä olentoja. Parisuhteessa koetaan joka tapauksessa samat vaiheet siitä huolimatta, missä pari on tavannut.

– Tässä toteutetaan hyvin syvällä olevaa biologista draivia. Ihminen ihastuu ja kiintyy sekä pettyy ja sydän särkyy helposti, Vaaranen kertoo.

Epäilijöitäkin löytyy

Ennen Katja Haapakosken tapaamista Toni Tapion usko Tinderiin alkoi jo mennä.

– Siellä oli niin paljon ihmisiä, jotka puhuivat yhtä ja todellisuus olikin toista. Vesiperiä tuli useampia ja olisin toivonut, että ihmiset olisivat rehellisempiä heti alusta asti, mies kertoo.

Tuleva puoliso poikkesi muista ihmisistä juuri rehellisyydellään.

Muutama pettymys kertyi myös Haapakoskelle, jonka tapaamista miehistä osa olikin aivan muuta kuin olivat antaneet ymmärtää.

– Tinderissä tapaaminen on ihan erilaista kuin vaikka ravintolassa tavatessa. On siinä oma jännityksensä. Puhelimen takaa on niin helppoa valehdella ja antaa itsestä väärää infoa, Haapakoski kertoo.

Tapio kuitenkin näkee erilaiset sovellukset hyvänä ja rauhallisena paikkana tutustua toiseen. Tilanteessa ei ole samanlaista jännitystä kuin välittömässä tapaamisessa. Samaa mieltä on myös Haapakoski.

– Siinä pääsee ujompikin sanomaan ja mahdollisesti tuomaan omia ajatuksia ja arvoja ilmi. Totta kai se suoraan näkeminen on tosi hyvä vaihtoehto, Tapio kertoo.

Tinder nostaa edelleen hieman punaa hääparien poskille. Kalle Toivo

Tinder-parin naimisiinmeno on Haapakosken mukaan ihmetyttänyt tuttuja, jotka ovat epäilleet, että Tinderistä voisi löytää jopa avioparin.

– On tämä kuitenkin vähän erilainen juttu joidenkin mielestä. Itselle tämä on ihan normaalia, enkä huomaa mitään eroa siihen, jos olisi jäätelökioskilla tavattu, Haapakoski sanoo.

– Mielestäni se on nykypäivää, onhan sitä erilaisempiakin alustoja tavata. Ei tässä ole mitään hävettävää tai salattavaa, Tapio jatkaa.

Pariskunnan mielenkiintoiset alkuvaiheet tulevat Haapakosken mukaan yhteisissä keskusteluissa esiin viikoittain. Todennäköisesti niistä puhutaan myös häätilaisuudessa niin papin kuin kaasojen ja bestmanien puheissa.

– Monille on pitänyt kertoa, että miten meidän alku menikään. Kyllä sitä saa varmaan häissäkin selittää, Haapakoski kertoo.

Heinäkuun lopulla on noin puolitoista kuukautta hääparin juhlapäivään. Haapakoski kertoo, että valmistelut ovat vielä pahasti kesken. Tästä huolimatta sulhanen ei ota stressiä.

– Olen rennolla ja hyvillä mielin. Tämähän on kaiken kaikkiaan hienoa ja hyvä asia, Tapio kertoo.

Oletko sinä tavannut aviopuolisosi Tinderissä? Kerro rakkaustarinasi, keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka.

Lue seuraavaksi:

Kolmikymppiset sinkkumiehet kyllästyivät Tinderiin ja päättivät hakea rakkautta lyhtypylväsilmoituksilla – "Kokeiltiin tätä ja se ainakin toimi"

Kaipuu toisen ihmisen läheisyyteen pysyy vuosikymmenestä toiseen samana – tavat etsiä tosi rakkautta ovat vain muuttuneet

Suhdannebarometriksi kutsuttu kyselytutkimus on tärkeä työväline kansantalouden lähiajan haasteisiin varautumisessa. Heinäkuun 2019 kyselyn tulosten mukaan yritykset pitävät tilannetta vielä myönteisenä, mutta odotukset ovat jatkaneet laskuaan.

– Tässä tilanteessa on tärkeää pitää huolta ja vaalia niitä kasvun mahdollisuuksia, jotka ovat meidän omissa käsissä. Niitä on sekä taloudessa että työmarkkinapolitiikassa, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Penna Urrila.

– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pystyisimme nostamaan työllisyysastetta mahdollisimman korkealla suhdanteista riippumatta. Se auttaa julkista taloutta ja sillä on merkittävä vaikutus talouspolitiikan toimintaympäristöön, hän jatkaa.

Suomalaisten yritysten on pärjättävä myös ulkomailla.

Työllisyyspaketti tarvitaan

– Kilpailukyvystä tulee pitää huolta. Tämä koskee osaamista, innovaatioita ja teknologiaa, korostaa Urrila.

Urrila myös muistuttaa, että hallitus on rakentanut ohjelmansa aika paljon työllisyysasteen nousun ympärille.

– Eli vaikuttavia toimenpiteitä tarvitaan. Se tarkoittaa pakettia, jossa on monentyyppisiä toimia, koska millään yksittäisillä emme sinne 75 [prosentin työllisyysasteeseen] tai edes lähelle pääse.

Ammattitaidosta pidettävä huolta

Mutta tarkastellaanpa suhdannebarometrin tuloksia kansalaisen näkökulmasta.

Otetaan esimerkiksi alle 45-vuotias, millä tavalla hän voisi varmistaa oman työpanoksensa riittävän kysynnän työmarkkinoilla, toisin sanoen työpaikkansa?

– Se että työllisyyden kasvuvauhti on hidastumassa, on hälytysmerkki joka kannattaa huomata. Ja ottaa vielä näköpiirissä olevan suhdannekäänne huomioon, neuvoo Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen.

– Kannattaa miettiä, miltä oman osaaminen ja alueellinen liikkuvuus näyttää muutamien vuosien päästä, hän tiivistää.

Lue myös:

Analyysi: Kuka maksaa laskun, kun suomalaisille opetetaan uudet työt?

Pankkiväki puristuu työelämän muuttumisen läpi etunenässä, joukossa 55-vuotias Soile Ojala – ja pian me kaikki tulemme perässä