Raskaudenkeskeytyksiä koskevia rajoituksia pitäisi osittain purkaa, esittää kolme asiantuntijaa. Heidän mukaansa lakia pitäisi muuttaa niin, että se vastaisi nykyistä arvomaailmaa ja hoitokäytäntöjä.

Kannanotossa muistutetaan, että nykyinen laki vuodelta 1970 säädettiin ajatellen sairaalassa tehtävää kirurgista keskeytystä. Sen jälkeen keskeytysten hoito on muuttunut suuresti, ja lähes kaikki keskeytykset tehdään lääkkeellisesti raskauden varhaisvaiheessa.

Lausunnon ovat allekirjoittaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja ja jäsen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori.

Nykyisin keskeytyksille vaaditaan esimerkiksi perustelu, ja abortteja voi tehdä vain sairaaloissa. Nämä vaatimukset ovat kannanoton mukaan vanhentuneita.

Allekirjoittaneet kysyvät myös, onko kahdelta lääkäriltä vaadittava suostumus gynekologisine tutkimuksineen mielekästä.

– Lakimuutoksella saataisiin sujuvoitettua varhaisraskauden keskeytyksen hoitokäytäntöjä niin, että potilaiden ei tarvitse asioida monella luukulla. Monessa muussakin maassa käytäntöjä on muutettu, perustelee Helsingin yliopiston professori ja Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Oskari Heikinheimo.

"Vähentäisi kuormitusta"

Laki vaatii keskeytykselle yhä perusteen. Yli 92 prosentissa se on sosiaalinen. Kannanotossa kysytään, eikö jo naisen pyyntö kerro samaa: hän ei koe raskautta elämäntilanteessaan mahdolliseksi.

Se, että abortteja saa tehdä ainoastaan sairaaloissa, voi kannanoton mukaan olla monelle karhunpalvelus. Kun palvelut hajautetaan perus- ja erikoissairaanhoitoon, jälkitarkastus ja ehkäisyn hankkiminen hankaloituvat. Ehdotuksen mukaan keskeytyksiä voisi tehdä myös perhesuunnitteluun erikoistuneissa terveydenhuollon yksiköissä.

– Yhdeksän raskausviikon jälkeen ja erityistapauksissa keskeytykset hoidettaisiin jatkossakin sairaaloissa, linjaa Käypä hoito -työryhmän jäsen, dosentti ja ehkäisyneuvonnan vastuulääkäri Satu Suhonen Helsingin kaupungista.

Hän huomauttaa, että lakia tulkitaan vapaasti jo nyt.

– Oli laki millainen tahansa, niin aina hakijan kanssa keskustellaan ja luodataan tuen tarpeet. Keskeytys hakijan omalla päätöksellä vähentäisi kuormitusta molemmilla osapuolilla, eikä hakijan tarvitse kertoa samoja asioita monta kertaa.

Lääkärilehdessä 5. huhtikuuta julkaistun kannanoton on allekirjoittanut myös THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.

Lohjalaisperheen yleiskone, oranssi Valiant on ollut käytössä yli 40 vuotta. Se kestää ja kestää, koska se tehtiin kestämään. Kerroimme Södersvedin perheen kodinkoneen tarinan tässä jutussamme:

• 40-vuotias yleiskone toimii yhä: "Jos hajoaa, ei kannata takuuseen pistää" – EU aikoo säätää lain, että kaikki koneet pitää voida korjata

Keräsimme jutun yhteydessä tarinoitanne kestäviksi osoittautuneista kodinkoneista. Selvisi, että toimiva Valiant-yleiskone löytyy useammankin lukijan kotoa:

– Sama tuttu kone meilläkin, toimii mukisematta, kirjoittaa nimimerkki Oranssi Valiat.

Asiantuntijakin allekirjoittaa vanhojen kodinkoneiden kestämistä koskevat väitteet. Esimerkkinä hän vertaa 15 vuotta vanhaa ja aivan uutta astianpesukonetta. Valinta kallistuu heti vanhan koneen puolelle.

– Kyllä ne kestivät enemmän. Ne käyttivät enemmän vettä, ne pesivät paremmin, eivätkä ohjelmat kestäneet niin kauaa. Sitä myötä tulee kestoa koneelle, kun siellä ei kerry likaa niin paljoa. Ne olivat kokonaisuudessa parempia, Huoltoliike Berghäll Oy:n toimitusjohtaja Matti Vähämäki sanoo.

Nimimerkki TomppaHKI sanoo kaikkien parhaiden kodinkoneiden olevan kymmenien vuosien ikäisiä. Oman Hooverinsa toimimista hän kuvaa "enkelimäiseksi".

Vanhimmat koneet ovat jopa "vanhoja ystäviä"

Pisimpään pienistä kodinkoneista näyttävät kestävän vatkaimet, pölynimurit, vohveliraudat, mikroaaltouunit ja kahvimyllyt. Esimerkiksi nimimerkki TiinR käyttää edelleen äitinsä ja isänsä 52 vuotta sitten häälahjaksi saamaa Kenwood Chevette -vatkainta.

Samanlaisia kokemuksia hyvästä vatkaimesta on nimimerkillä Hannele.

– Mummolan tasan 30 vuotta vanha vatkain toimii edelleen moitteetta, nytkin pelasti pottumuusin teon. Ei tarvi käsin tehdä.

Vanhan ystävän paljon käytetty vatkain taas on häälahja vuodelta 1974.

Nimimerkki Heini käyttää edelleen lapsuudenkodistaan saamaansa vohvelirautaa. Yli 30 vuotta käytössä ollut laite on hänen mukaansa hyvää Länsi-Saksan laatua.

Vuosia käytössä olleista pesukoneista ja astianpesukoneista sekä pakastimista ei saa yhtä näyttäviä kuvia kuin näppäristä pikkukoneista, mutta hyviä kertomuksia niistä tuli.

– Minulla on jokapäiväisessä käytössä matkaradio jonka sain 5.3.1976. Aamulla sen napsautan päälle keittiössä ja hyvin kuuluu. Hieman uudempi on sähkövatkain, joka on vuosimallia 1982. Sillä on taikinat ja pottumuusit valmistettu ja vaivattu perheessäni. Lapsetkin saivat huoletta käyttää, mutta eivätpä saaneet hajalle, kehuu Paula vanhoja koneitaan.

Filmikuvaamista harrastava nimimerkki M.A. käyttää liki päivittäin Konican Autoreflex T2 -kameraa.

Se on hänelle tullut riihimäkeläisen luontokuvaajan jäämistöstä. Kamera saa nimimerkiltä pelkkää suitsutusta.

– Se oli jopa aikalaisekseen järeää tekoa ja täysin mekaanisena helppo huoltaa. En ihmettelisi vaikka nakuttaisi uskollisesti vielä 40 vuoden päästäkin, jos filmiä vain vielä silloin saa. Nykyisten kameroiden laatuun olen pettynyt ja niiden huoltaminen takuun ulkopuolella on kallista, jos ylipäätään mahdollista.

Kyuu Eturautti taas kehuu 1980-luvulta olevaa mikroaaltouuniaan. Vivut ovat selkeitä ja tukevia ja ruoka lämpiää hyvin.

Nimimerkki Retu taas on tyytyväinen lähisukulaisensa vanhaan ASA Cordes -pesukoneeseen. 1980-luvun kone sai 30 vuoden kotikäytön jälkeen uuden elämään "karjakeittiössä":

– Vanha kone pyörittää nykyäänkin 90-asteen pesuohjelmaa päivittäin, kun pestään vetimien puhdistamisessa ennen lypsyä käytettäviä liinoja. Pari kertaa olen siihen vetohihnan vaihtanut ja senkin saa halvalla autovaraosaliikkeestä.

Joona antoi 10-vuotiaalle astianpesukoneelleen uuden elämän vain 50 euron hintaisella varaosalla – ja pienellä vaivalla.

– Ostin vuonna 2009 noin 400 euron astianpesukoneen. Joulukuussa 2018 se hajosi, piti ihmeellistä ääntä eikä ohjelma käynnistynyt. Virhevalo vilkkui ja tulkitsin ohjekirjasta tämän tarkoittavan ongelmaa vedenpoistossa. Tämän lisäksi koneeseen oli jäänyt vähän vettä, joten se tuki tätä väittämää. Hieman vaivaa piti nähdä, mutta avasin koneen ja paikallistin poistomoottorin. Totesin sen olevan sökönä ja löysin jonkin nettisivun, josta sain uuden 50 euron hintaan. Pistin uuden osan paikalleen ja kone toimii. Ei se ole vaikeaa, kun vaan viitsii, kirjoittaa Joona.

Yksi lukija laajensi kodinkoneen koskemaan myös moottoripyörää ja lähetti kuvan täydellisessä kunnossa olevasta vuosimallin 1928 Harley Davidsonistaan.

Matti Hytölän mukaan vanhassa moottoripyörässä ei pahemmin tietokonevikoja ole.

Lindbergien ovikello soi aamuyöllä neljän aikaan. Ovella ollut tuntematon henkilö sanoi talon olevan tulessa ja kehotti perhettä tulemaan ulos.

Äiti meni hakemaan parivuotiaan tyttären peittoineen sängystä, perheenisä haki koirat. Matkalla ulos palavasta talosta mies sieppasi vielä kukkarot, puhelimet, auton avaimet, tietokoneen ja vaimonsa käsilaukun mukaansa, mutta kaikki muu jäi.

Yöpaidoissaan ja paljain jaloin he katsoivat muiden asukkaiden kanssa, kun neljän asunnon rivitalo roihusi heidän silmiensä edessä.

Vuoden kuluttua tulipalosta Hanna Lindberg, 28, osaa jo jäsennellä tapahtunutta. Yhä hän hämmästelee kuinka nopeasti apua alkoi virrata. Lähimmäiset osasivat toimia ja aloittaa avun hankkimisen, kun he olivat vielä shokissa aamuyön tapahtumista.

"Aloitetaanko vaikka sukista"

Hanna ja Mika Lindberg muuttivat pian tulipalon jälkeen asumaan omakotitaloon Lapualle.

– Tänne päädyttiin melko vauhdikkaasti ja ilman muuttokuormaa. Aika lailla tyhjin käsin tultiin, ei ollut tavaroita, ei vaatteita eikä huonekaluja, hän kertoo.

Pari oli muuttanut aiemmin muutaman kerran. Hannan mukaan tulipalon jälkeinen muutto oli tietyllä tapaa helpoin, mutta toisaalta myös kaikkein vaikein.

– Muistan kuinka seisoimme Prisman käytävällä Mikan kanssa ja mietittiin, että mitä me tarvitaan, mitä ihminen tarvitsee tällaisessa tilanteessa. Hän sanoi, että aloitetaanko vaikka sukista. Ja niin tehtiin.

Lindbergit korostavat, että tärkeintä oli, ettei tulipalossa sattunut henkilövahinkoja.

He olivat palaneessa talossa vuokralla, joten heidän suurin menetyksensä oli irtaimisto. Mutta vaikka se oli vain tavaraa ja materiaa, oli kaiken uudelleen hankkimisessa yllättävän kova työ.

– Otettiin mistä sai heti, ja missä oli kotiinkuljetus. Ei siinä kauheasti mietitty, mikä on paras. Toimiva ja tarpeellinen olivat tärkeämpiä kriteerejä kuin merkki tai se, onko se uutta, kallista ja hienoa. Sillä lailla saatiin koti sitten aika nopeasti kuntoon.

Tutut ja tuntemattomat apuna

Naapuri toi palopaikalla yöpaidassaan värjötelleelle Hannalle huovan harteille. Hannan äiti ja sisko toivat lapselle vaatetta ja Hannalle kengät.

Hanna Lindberg sanoo, että paitsi että oli itse kyseisenä aamuna ihan pyörryksissä tapahtuneesta, ei hän olisi edes tiennyt miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia. Siinä vaiheessa kun omat ajatukset alkoivat aamupäivällä selkiytyä, oli hänen äitinsä jo ottanut yhteyttä SPR:ään ja tehnyt Facebookiin ilmoituksen perheen avuntarpeesta.

– Olen vieläkin hämmentynyt siitä, kuinka paljon ihmiset halusivat auttaa. Yksikin nainen toi kassillisen ihan uusia vaatteita – se oli uskomatonta.

Vaatteet oli Hanna Lindbergin mukaan ensimmäinen iso apu. Lisäksi he saivat leluja ja kodintarvikkeita.

– Olin silloin raskaana ja äitiysvaatteiden hankkiminen olisi siinä hetkessä ollut hankalaa. Niitä lahjoitettiin paljon ja täytyy sanoa, että ne tulivat kyllä tarpeeseen kaikki.

Tavaroihin jäi "kauhea katku"

Vaikka kaikki kodin irtaimisto ei tulipalossa palanutkaan, se kärsi niin pahoin savu- ja vesivahingoista, ettei tavaroista ollut enää käytettäviksi.

– Kyllähän se kirpaisi niitä pois laittaa. Jotain halusin säästää, mutta sitten kun esimerkiksi jouluna avasin joulukoristepussin, niin ei niitä voinut esille ottaa. Sen verran kauhea katku niistä lähti.

Palamisen haju oli pinttynyt niin pahoin, että sen vuoksi monet tavarat jäivät käyttämättä. Edes pesu tai ionisointi ei auttanut.

– Monet tavarat näyttivät olevan pintapuolisesti ihan ok, mutta niihin oli pinttynyt kauhea haju. Eikä se tosiaan ole se mukava nuotion tuoksu, mistä tulee makkaranpaisto mieleen, vaan sellainen myrkyllisen savun haju.

Hanna Lindbergin mukaan mitään korvaamatonta ei kuitenkaan tuhoutunut.

– Muistan kyynelehtineeni joidenkin lapselle tärkeiden lelujen kohdalla. Miehelle sanoinkin, että surutta olen heittänyt tavaraa roskiin ja sitten itken täällä joidenkin muovipalikoiden perään. Siinä näkyi kuinka jokin pieni ja turhakin esine voi olla tärkeä.

SPR:n avulla alkuun

Kun uudessa kodissa oli vain seinät ja katto, piti ensimmäiset kodintarvikkeet ja huonekalut hankkia pikavauhdilla.

Sängyt, pyykinpesukone ja ruokapöytä olivat ensimmäisten hankintojen joukossa ja niiden hankinnan ainoa kriteeri oli mahdollisimman nopea toimitus.

– Saimme ennakkopäätöksiä vakuutusyhtiöltä ja tietynlaisia korvaussummia etukäteen. Niiden avulla pystyi kaupasta ostamaan sellaista, mitä kipeimmin tarvitsi.

Myöhemmässä vaiheessa he tekivät täydellisemmän listauksen menetetyistä tavaroista ja vakuutusyhtiö teki korvauspäätöksiä niiden perusteella.

Hanna Lindberg luettelee, että lisäksi alussa apuna olivat erilaiset järjestöt, seurakunta, yritykset ja yksityiset henkilöt.

– Suurin ja nopein apu siinä alkuun oli Suomen Punaiselta Ristiltä. Sieltä myönnettiin suoraan kauppaan iso summa, jonka avulla pystyttiin tekemään arjen hankintoja.

Suomen Punaisen Ristin kotimaan valmiusyksikön päällikkö Leena Kämäräinen kertoo, että ihmisille on jäänyt vieraaksi, että SPR:n lahjoituksista koostuvasta katastrofirahastosta osa tuotosta ohjataan myös kotimaahan.

– Usein ajatellaan, että esimerkiksi Nälkäpäivä-keräyksen tuotto menee vain kansainväliseen apuun, mutta kyllä sitä ohjataan kotimaahankin. Toki se tarve on paljon pienempi, kansainvälisesti tapahtuu niin paljon massiivisempia onnettomuuksia.

Kämäräinen sanoo, että siinä missä viranomaisilla kestää byrokratiassa oma aikansa, SPR kykenee reagoimaan nopeasti. Kotimaassa katastofirahastosta avustetaan eniten juuri tulipalojen kaltaisissa äkillisissä tilanteissa, missä perhe menettää kotinsa.

SPR:llä on tiukat kriteerit katastrofirahaston käyttöön. Koulutetut paikallisosastojen kotimaan avun yhdyshenkilöt arvioivat kunkin tapauksen kohdalla henkilön tai perheen avuntarpeen.

– Punainen Risti ei koskaan anna rahaa suoraan, vaan se on joko maksusitoumus, jolla voi hankkia esimerkiksi vaatteita ja kodintarvikkeita, tai käytännön apua eli ohjausta ja neuvontaa. Se voi olla myös hätämajoitusta, Kämäräinen sanoo.

Paikallisosastot saavat Kämäräisen mukaan osoittaa 600 euroa yhdelle henkilölle, jos on yhden hengen talous ja jos kyseessä on perhe, 300 euroa muille perheenjäsenille 2000 euroon asti. Jos on isompi onnettomuus, jossa useampi perhe menettää kotinsa, niin apua ohjaa piiritoimisto.

Tulipalo tuli uniin

Mika Lindberg kertoo sammuttaneensa tulipaloja unissaan vielä pari kuukautta tapahtuneen jälkeen. Hannan unissa paloi uusi koti. Vuosi tapahtuneen jälkeen muistot ovat jo haalenneet.

Eteiseen tai minnekään muualle ei ole pakattu selviytymissalkkua vastaavan varalle.

– No ei sentään. Mutta palovaroittimia meillä kyllä on tavallista enemmän, ja pidämme huolta, että ne ovat toiminnassa. Myös siitä huolehditaan, että lapset oppivat tietämään, miten palotilanteessa toimitaan, Hanna Lindberg sanoo.

Mika Lindberg kertoo kiinnittävänsä huomiota turvallisuusasioihin aivan toisin kuin ennen.

– Oltiin vähän aikaa sitten reissussa ja kun saavuttiin hotellihuoneeseen, niin tiesin kyllä, missä on varauloskäynti. Sellaiset tulee nykyään katsottua huomattavasti tarkemmin kuin aikaisemmin.

– Enää ei luota siihen, että mitään ei voi sattua. Ennemminkin ajattelee niin, että aina voi sattua jotain, Mika Lindberg pohtii.

Hanna Lindbergin mukaan mennyt ei enää kaiherra jatkuvasti mielessä, mutta komppaa, että varautumista se opetti.

– Kyllähän siitä jää tietynlainen varovaisuus. Vakuutuksia tulee katsottua myös entistä tarkemmin ja kilpailutettua niitä. Mutta en koe, että siitä mitään isompaa pelkoa olisi jäänyt.

"He tönäisivät minut portaisiin" – Sara kertoo, mitä kunniaväkivalta on Suomessa

Sara syntyi Suomessa maahanmuuttajaperheeseen. Hän kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen uhkaa. Sara sanoo, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen hakkasivat hänet rappukäytävässä, kun hän pakeni pakkoavioliittoa. Saran äiti ja sukulaisnainen joutuvat oikeuteen vastaamaan pahoinpitelysyytteisiin.

Hallitusneuvottelut jatkuvat viikonlopun tauon jälkeen

Hallitusneuvotteluiden toinen viikko käynnistyy Säätytalossa maanantaina klo 9.00. Hallitusneuvotteluiden alkua voi seurata suorana Yle Uutisten verkkosivuilta ja Yle Areenasta klo 8.40 alkaen.

Suomella on ongelma EU:ssa, ja sen voivat ratkaista vain nuoret

Nuoret eivät enää hakeudu EU-tehtäviin yhtä innokkaasti kuin ennen. Jos heitä ei saada lisää Brysseliin, Suomen asema virkakoneistossa heikkenee. Vuosina 1995 ja 1996 EU:hun tulleista suomalaisista moni on edennyt päällikkötehtäviin vuosien saatossa, mutta jää pian eläkkeelle.

Ylen eurovaalitentissä perussuomalaisten Jussi Halla-aho

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on tänään Aamu-tv:n ja Ykkösaamun eurovaalitentissä. Ylen Aamu-tv ja Ykkösaamu haastattelivat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat eurovaalien alla. Haastattelujärjestys arvottiin.

Matkasivusto tarjoaa sinulle vakuutusta? Huomioi nämä 7 seikkaa ennen kuin klikkaat

Matkakohtaisia vakuutuksia käyttää neljännes suomalaisista. Niiden kattavuus voi poiketa paljonkin perinteisistä matkavakuutuksista. Me kysyimme asiantuntijalta, mitä kaikkea matkailijan kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin klikkaa itselleen vakuutuksen matkailusivustolta.

Pohjois-Suomessa viikko alkaa sateisena – yöt ovat koleita koko maassa

Sää on tänään etelä- ja keskiosassa maata poutaista. Pilvisyys on enimmäkseen runsasta. Lähinnä länsirannikolla sekä paikoin itärajan tuntumassa on aurinkoista. Pohjoisessa viikko alkaa pilvisenä ja sateisena. Lapissa osa sateista tulee räntänä tai lumena. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Hankit sitten lentolippuja tai pakettimatkaa, verkkopalvelu tarjoaa reissun maksuvaiheessa erilaisia vakuutuspalveluja. Peruutusturvaa, sairaalakulujen kattamista, matkatavaravakuutusta.

Mutta auttavatko nuo vakuutukset kunnolla, jos ripuli keskeyttää reilaamisen tai maanvyöry tukkii lomakohteen tiet?

Kysyimme vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:stä, mihin vakuutusta ottavan kannattaa kiinnittää huomiota harkitessaan ei-perinteistä matkavakuutusta.

1. Selvitä, korvataanko tapaturman tai sairauden hoitokulut ilman euromääräistä ylärajaa

Tarkista siis, kuinka lähellä tätä perinteisen matkavakuutuksen ominaisuutta erikoisvakuutus on.

2. Tutki, mitä tarjottu vakuutus ylipäätään sisältää

Tutustu kunnolla. Älä laita rastia ruutuun liian kevyesti. Näin vältät väärät käsitykset siitä, millaista turvaa olet ottamassa matkan vahinkojen varalta. Tuoteselosteet ovat yleensä hyvin saatavilla. Voit esimerkiksi vertailla, millaista lisäturvaa vakuutus toisi ehkä jo olemassa olevan perinteisen matkavakuutuksesi päälle.

3. Tarkista, minkälaiset hätäpalvelut matkavakuutus tarjoaa

Puntaroi, haluatko hätätilanteita varten neuvontapuhelimen, joka vastaa kaikkina aikoina. Onko hätäpalvelu tarjolla suomeksi? Pidä huolta, että tiedät, mihin voit ottaa hädässä yhteyttä.

4. Varmista, missä päin maailmaa matkavakuutus on voimassa

Selvitä myös, onko vakuutus lainkaan voimassa kotimaan matkoilla. Toisinaan vakuutusehdot edellyttävät Suomessakin jopa 150 kilometrin etäisyyttä kodista.

5. Ota selvää, miten matka pitää maksaa, jotta saat turvaa

Varmista, vaatiiko luottokorttiin kuuluva matkavakuutus toimiakseen sen, että matkasta on maksettu 50, 75 tai jopa 100 prosenttia juuri kyseisellä kortilla.

6. Käy läpi, keitä matkaseurueen jäseniä vakuutus koskee

Tutki, koskeeko se lapsiasi, ja mihin ikään saakka, jos ostat kertaluonteisen matkavakuutuksen. Jossain ehdoissa lapsetkin tarvitsevat oman vakuutuksensa; jossain taas vanhemman tai isovanhemman ottama matkavakuutus pätee myös lapsille esimerkiksi 12:een tai jopa 25 ikävuoteen asti.

Luottokortteihin kuuluvista matkavakuutuksista osa kattaa myös vakuutuksenottajan puolison, mutta perinteisesti jokainen aikuinen pitää vakuuttaa erikseen.

7. Varmista, auttaako vakuutus urheilijaa tai extreme-lajin harrastajaa

Pohdi, kuuluuko suunnitelmiisi esimerkiksi laitesukellusta tai kiipeilyä. Moni perinteinen matkavakuutus on rajannut tuontyyppisen lomaohjelman korvattavien vahinkojen ulkopuolelle. Sen sijaan erilliset matkavakuutukset saattavat suhtautua extreme-lajeihin suopeammin.

Jatkuva matkavakuutus on puolella suomalaisista

Lyhytkestoisten vakuutustuotteiden käyttö matkoilla on yleisempää kuin moni saattaisi luulla.

Matkakohtaista vakuutusta käyttää 24 prosenttia suomalaisista ja luottokortin yhteydessä olevaa matkavakuutusta 22 prosenttia. Tiedot selviävät Finanssiala ry:n tekemästä kyselystä, jossa ei tosin eritellä, onko erikoisvakuutus hankittu juuri matkaa myyvältä sivustolta.

Ympäri vuoden voimassa oleva, eli se "perinteinen", matkavakuutus on joka toisella suomalaisella. Eivätkä eri vakuutustyypit tietenkään sulje toisiaan pois: henkilöllä voi olla yhtä aikaa useitakin matkavakuutuksia.

Esimerkiksi matkatoimisto Travellink kertoo Ylelle vakuutusten ja joustolippujen kaltaisten lisäpalvelujen kysynnän kasvaneen heillä kuusinkertaiseksi neljässä vuodessa.

Lentoyhtiöt puolestaan kuvailevat ainakin peruutusturvaa "suosituksi" monenlaisten matkustajien, esimerkiksi työmatkalaisten, keskuudessa. Matkatoimisto TUI kertoo joka kymmenennen asiakkaansa maksavan peruutus- ja muutosturvasta, ja erityisesti hyvissä ajoin varattavien matkojen kohdalla.

Hanna Salo Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:stä tutustui Ylen pyynnöstä matkasivustojen tarjoamiin ja luottokortteihin kuuluviin matkavakuutuksiin.

Vakuutusasiantuntijan mukaan ominaisuuksien kirjo erikoistuotteissa on selvästi suurempi kuin perinteisissä.

– Vakuutusehdot voivat asiakkaan näkökulmasta vaihdella hyvinkin suppeasta suojasta perinteistä matkavakuutusta parempaan turvaan.

Ulkoministeriö: Vakuutus kuntoon jo Viroon tai Ruotsiin lähtiessä

Mikäli sairastut tai loukkaannut niin pahasti, että tarvitset lomakohteesta kuljetuksen Suomeen, hakeeko Suomen valtio omansa kotiin? Viidennes suomalaisista ei tiedä tähän vastausta. Ja oikea vastaus on, että ei hae.

– Olemme nähneet liian monta tapausta, jossa tavallinen kansalainen olisi kyllä selvinnyt pienellä rahalla matkavakuutuksen suojin eikä olisi joutunut maksamaan isoja kuluja asioiden mentyä vikaan ulkomailla, sanoo ulkoministeriön ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen.

Häkkinen myöntää, ettei kenenkään ole pakko ostaa matkavakuutusta, ja hän kertoo monen laskevan pelkästään eurooppalaisen sairaanhoitokortin varaan.

Ulkoministeriö kuitenkin suosittelee suomalaisille matkavakuutusta, vaikka reissu ei suuntautuisi Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas.

Juttua varten on lisäksi kerätty tietoja Supersaverin ja Seat24:n emoyhtiöltä Etravelilta, lentoyhtiöiltä Norwegian ja Finnair sekä Aurinkomatkoilta, ja lähteenä on käytetty Vakuutustutkimus 2018 -koostetta [pdf].

Kerro omat kokemuksesi

Millaisia kokemuksia Sinulla on matkasivustojen tai luottokorttien tarjoamista vakuutuksista? Raavitko sinäkin päätäsi, kun matkan maksuvaiheessa ruudulle kertyy valittavaksi liuta lisäpalveluja?

Kerro, kuinka hyvin olet saanut reissussa turvaa tosi paikan tullen? Millaisia yllätyksiä, hyviä tai huonoja, olet kohdannut näiden matkavakuutusten kattavuudessa?

Kirjoita kokemuksesi osoitteeseen santtu.natri@yle.fi tai alla olevaan keskusteluun. Suunnittelemme esimerkeistä jatkojuttua.

Lue lisää:

Milloin sinä pääset suunnittelemaan kesälomaasi? Yle vertaili: Ammattien välillä kuukausien erot

Käytätkö Tripadvisoria tai Bookingia lomakohteen valintaan? Tarvitset näitä lukuohjeita välttääksesi asiakasarvioiden hämäykset

Suomalaiset palaavat nyt suurin joukoin väkivallasta kärsineisiin Egyptiin ja Turkkiin – ulkoministeriö kertoo parhaat vinkit lomailijoille

Kansanedustaja Hussein al-Taeen (sd.) sairausloma jatkuu toukokuun loppuun saakka, SDP tiedottaa.

Al Taee joutui sairaalahoitoon huhtikuun lopussa. SDP:n mukaan kansanedustaja siirtyi viime viikon lopulla avosairaanhoitoon.

Al-Taeen Facebook-kirjoittelusta nousi kohu huhtikuussa, kun ilmeni, että hän oli aiemmin julkaissut muun muassa homoja, juutalaisia, somaleita ja sunnimuslimeja loukkaavia kirjoituksia.

Al-Taee pyysi kirjoituksiaan anteeksi ja sanoi, ettei enää ajattele samalla tavalla.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lidtman kertoi toukokuun alussa sairausloman liittyvän kirjoituksista aiheutuneeseen kohuun.

Lindtmanin mukaan SDP:n eduskuntaryhmä käsittelee al-Taeen kirjoituksia ja niistä noussutta kohua vasta sairausloman jälkeen. Lindtman kertoi myös, että sairausloman aikana al-Taee ei osallistu eduskunnan tai eduskuntaryhmänsä työhön.

Lue lisää:

KRP: Hussein al-Taeeta ei ole syytä epäillä rikoksesta kirjoitustensa vuoksi – esitutkintaa ei aloiteta

SDP:n Tytti Tuppurainen: al-Taeen anteeksipyyntö riittää tässä vaiheessa – "Jos tulee uutta tietoa, niin sitten asia pitää käsitellä uudestaan"

Kansanedustaja Hussein al-Taee joutunut sairaalaan – SDP:n Lindtman: Ryhmä käsittelee kirjoituksia sairausloman jälkeen

Kansanedustaja Hussein al-Taee A-studiossa: "En allekirjoita näitä sanoja, mutta olen ne ehdottomasti kirjoittanut"

Näitä törkykirjoituksia kansanedustaja al-Taee pahoittelee: rinnasti somalit ääri-islamisteihin, pilkkasi juutalaisia ja vihjaili Egyptin presidentin hirttämisestä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on useaan otteeseen todennut, että kiinalaiset yritykset maksavat laskun korotetuista tullimaksuista. Lisäksi hän on sanonut, että kauppasodat ovat helppoja voittaa.

Nyt Larry Kudlow,yksi Trumpin keskeisimmistä taloudellisista neuvonantajistaan, tyrmää presidentin lausunnot, kertoo brittiläinen BBC.

Kudlowin mielestä molempien maiden yritykset kärsivät kauppasodasta. Se koskettaa myös tavallisia kansalaisia, jotka todennäköisesti joutuvat maksamaan tuotteista pian korkeampia hintoja.

Viime perjantaina Yhdysvallat korotti 5 700 tuotteen tulleja 10 prosentista 25 prosenttiin. Näiden tuotteiden arvo maiden välisessä kaupassa on noin 200 miljardia dollaria.

Yhdysvaltain ja Kiinan väliset neuvottelut kariutuivat viime viikon lopulla. Trump totesi jatkoneuvotteluista, että niillä ei ole kiirettä, koska USA:n talous hyötyy niistä "massiivisista maksuista", joita kiinalaiset nyt joutuvat maksamaan.

Aiheesta lisää:

Trumpin hallinto puuhaa uusia tukiaisia kauppakiistan maksumiehiksi joutuneille amerikkalaisviljelijöille

Toimittajalta: Trump taistelee kansainvälisen kaupan todellisuutta vastaan ”Tariffimiehenä”

Liu: Kiina ja Yhdysvallat aikovat jatkaa kauppaneuvotteluja Pekingissä – Trump aikoo asettaa lisää tuontitulleja

Suomessa elää kunniaan liittyvän väkivallan ja sen uhan vuoksi kolmisenkymmentä maahanmuuttajaperheen lasta ja nuorta aikuista erossa perheestään ja yhteisöstään.

Näin arvioi perheiden kriisityötä tekevä asiantuntija.

– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, sanoo Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.

Yle kertoi tänään 24-vuotiaasta Sarasta, joka elää perheestään ja maahanmuuttajayhteisöstään erossa. Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaväkivaltaa ja sen uhkaa.

Sara kertoo tässä jutussa, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen hakkasivat Saran, kun tämä pakeni kotoaan pakkoavioliittoa. Pahoinpitelyä tutkinut poliisi kehotti Saraa olemaan yhteydessä Sopu-työhön.

Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.

Asiakkaat löytävät Sopu-työn usealla eri tavalla.

Perheet kertovat toisilleen Sopu-työstä. Osa asiakkaista tulee turvakodin kautta tai pahoinpitelytapauksia tutkivien poliisien ohjaamana.

Sopu-työntekijöihin voi olla yhteydessä näiden Sopu-työn nettisivujen kautta.

Poliisi: Kaikille asiakkaille tehdään uhka-arvio

Helsingin poliisi on käynnistänyt täysin uudenlaisen työmuodon, jossa se tapaa maahanmuuttajaperheiden nuoria, jotka kohtaavat kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.

Poliisi päivystää kahden viikon välein Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa Helsingissä.

Poliisi tapaa siellä asiakkaita, joita Sopu-työntekijät ohjaavat poliisille.

– Tämä on niin sanottu matalan kynnyksen työmuoto. Sopu-työn meille ohjaamille asiakkaille tehdään alkuun uhka-arvio, kertoo vanhempi konstaapeli Sirpa Koskela Helsingin poliisista.

Uhka-arvion jälkeen Koskela saattaa neuvoa asiakasta tekemään rikosilmoituksen. Tai sitten käynnistetään ennalta estävä työ.

– Ennalta estävä työ on tärkeä osa tätä työtä. Me pyrimme estämään väkivaltatilanteita. Käytännössä me teemme asiakkaille turvallisuussuunnitelman, Koskela sanoo.

Usein kohdataan koko perhe

Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työssä yksi tärkeä periaate on tavata koko perhettä, ei ainoastaan kunniaan liittyvän väkivallan uhria.

– Asiakkaan luvalla me tapaamme usein myös muita perheenjäseniä, puolisoita tai entisiä puolisoita, Aapakallio kertoo.

Tätä ennen poliisi on kuitenkin tehnyt uhka-arvion asiakkaalle.

– Jos perheen tapaaminen on liian suuri turvallisuusriski asiakkaallemme, silloin emme järjestä perhetapaamista, Aapakallio sanoo.

Joskus Aapakallio ja Koskela tapaavat yhdessä perheitä poliisilaitoksella.

Tällöin paikalla on useita perheenjäseniä ja muuta sukua sekä useita poliiseja takaamassa kaikkien osapuolten turvallisuutta.

Uhri saattaa tulla tapaamisiin suoraan turvakodista.

"Silloin kun onnistumme, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen"

Asiantuntijat korostavat, että maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä työ on hyvin tärkeää ja merkityksellistä.

– Nämä tilanteet ovat olleet hyvin hankalia, mutta niissä on saatu hyviä ratkaisuja aikaan. Usein on päästy siihen, ettei näiden perheiden nuorten ole tarvinnut enää pelätä ja tuntea uhkaa, Aapakallio kertoo.

Sopu-työ pyrkii tarjoamaan vanhemmille työkaluja, joilla he voivat kasvattaa lapsiaan uudessa yhteiskunnassa.

– Me koemme, että me voimme olla vanhempien ja nuorten välillä sillanrakentajana näissä konfliktitilanteissa. Meiltä perhe saa apua ja tukea lasten kasvatukseen. Ja silloin kun me onnistumme tässä työssä, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen, Aapakallio toteaa.

Sopu-työ hoiti viime vuonna Suomessa noin 60 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.

Lue myös:

Tätä on kunniaväkivalta Suomessa, Sara kertoi tarinansa Ylelle: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut rappukäytävässä"

Mikkeliläinen Ossi Termonen rapsuttelee sylissään olevaa parivuotiasta bichon frisé Kodaa. Termonen toteaa, että ilman koiraa heidän elämänsä olisi tyhjää. Puoliso Saana Toikka nyökyttelee vieressä.

– En edes poistuisi asunnosta, jos meillä ei olisi Kodaa, Toikka toteaa vakavana.

Toikka jäi pari vuotta sitten sairauslomalle vaikean masennuksen vuoksi. Termonen puolestaan on tehnyt pätkätöitä ja odottaa parhaillaan työharjoittelun alkamista. Päivät täyttyvät hyvin pitkälti koiran hoitamisesta.

– Koda on saanut meidät lähtemään ulospäin monesta eri syystäkin. On tämä ryhmä missä ollaan mukana ja jokapäiväiset ulkoilutukset. Meiltä on molemmilta hitusen painoa lähtenyt koirankin avulla, Termonen listaa koiran tuomia hyviä asioita.

Ryhmällä Termonen viittaa tänä keväänä Mikkelissä alkaneeseen ryhmään, jossa aikuissosiaalityön asiakkaat kouluttavat koiriaan kerran viikossa ammattikouluttajan avulla. Toiminnassa uutta ja merkittävää on se, että asiakkaat työskentelevät oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa.

Tarkoituksena on parantaa omistajan suhdetta koiraansa, ja sitä kautta lisätä omistajan onnellisuutta.

– Suhdetta koiraansa voi parantaa tekemällä asioita koiran kanssa yhdessä. Tällä kurssilla esimerkiksi opetellaan esine-etsintää ja asioista luopumista, koirapalvelu Tatsin yrittäjä Sanna Kankainen kertoo.

Pelkkä koira ei onnea tuo vaan avainsana on hyvä suhde

Suomen Kennelliiton vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan koiralla on laaja-alainen myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Hyvinvointivaikutusten taustalla on hyvä suhde omistajan ja koiran välillä, kertoo tutkimusta johtanut lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio.

– Se, että koira tallustelee jaloissa, ei vielä merkitse yhtään mitään. Vasta kun omistaja saa luotua koiraansa hyvän vuorovaikutussuhteen, silloin omistajan onnellisuus lisääntyy, Langinvainio sanoo.

Langinvainio puhuu onnellisuuden lisäksi kokonaisvaltaisesta hyvinvointimallista, jossa on kuusi perusominaisuutta. Parhaimmillaan koira tuo omistajalleen mielekkyyttä ja elämäntarkoitusta, oppimisen riemua ja onnistumisia, rikastuttaa tunne-elämää sekä kasvattaa fyysistä kuntoa.

– Koiraa on ulkoilutettava joka päivä, ja tämä näkyi tutkimuksessa. Koiranomistajat liikkuvat enemmän kuin ne, joilla ei ole koiraa.

Koira myös parantaa omistajansa sosiaalista elämää. Lähes kolmannes Kennelliiton tutkimukseen vastanneista naisista ja viidennes miehistä arvioi sosiaalisten suhteidensa vahvistuneen erittäin paljon koiran ansiosta.

– Koira madaltaa kynnystä tulla juttelemaan. Esimerkiksi ujoille ja eristyville ihmisille koira voi avata uusia sosiaalisia kokemuksia, Langinvainio sanoo.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että koira lisää ylipäätään omistajansa yleistä aktiivisuutta. Koiria voidaan kouluttaa eritystehtäviin ja niiden kanssa voidaan harrastaa useita eri asioita, kuten agilitya, metsästystä ja hajutyöskentelyä. Nämä harrastukset voivat viedä ison osan ihmisen elämästä ja tuoda aivan uusia ulottuvuuksia arkeen.

– Parhaimmillaan koira on erittäin elämää rikastava olento, Langinvainio summaa.

Hän näkee Mikkelissä nyt kokeiltavan aikuissosiaalityön muodon, jossa omistaja ja koira parantavat suhdettaan vertaistukiryhmässä, loistavana ideana. Langinvainion mukaan tällaisessa ryhmässä toteutuu moni positiivinen asia.

– Omistajat tapaavat toisiaan positiivisissa merkeissä koirien kouluttamisen yhteydessä. Siellä koetaan onnistumisia yhdessä ja se voi kohottaa itsetuntoa.

Koira ei arvostele ja antaa välittömän palautteen

Saana Toikka ja Ossi Termonen pitivät suhdettaan Kodaan hyvänä jo ennen vertaistukiryhmään tuloa.

– Vaikka aina sanotaan, ettei saa lasta ja koiraa verrata, niin kyllä Koda on meidän lapsi. Se nukkuu vieressä ja osallistuu kaikkiin meidän askareisiin, Toikka kuvailee.

Kun sosiaaliohjaaja kertoi ryhmästä, ei pariskunta epäröinyt osallistua. Osallistumisella on ollut vaikutusta omistajien aktiivisuuteen. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa ja nyt tulee ainakin silloin lähdettyä ihmisten ilmoille, Termonen kertoo. Ja se juuri on yksi aikuissosiaalityön tavoitteista.

– Jos on vähän haasteellista luoda sosiaalisia suhteita, niin tällaisessa toiminnassa, missä tavallaan voi lähestyä toista ihmistä koiran kautta, se on aina paljon helpompaa, kertoo Satu Marja Tanttu aikuissosiaalityön kehittämishankkeesta.

Itäsuomalaisessa hankkeessa (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut) halutaan kehittää uusia keinoja ehkäistä aikuissosiaalityön asiakkaiden syrjäytymistä ja parantaa heidän hyvinvointiaan. Koiraryhmä on osa hanketta, ja idea sen perustamiseen lähti koiria omistavilta sosiaalityöntekijöiltä.

Koska asiakkaat työskentelevät nimenomaan oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa, jää positiivinen vaikutus osaksi arkea myös kotona.

– Koira on niin iso osa elämää, että jos arki ei sen kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin, eläintenkouluttaja Sanna Kankainen kertoo.

Jos arki ei koiran kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin Sanna Kankainen, eläintenkouluttaja

Koirien käyttö hoivatyössä on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa kaverikoirien vierailut ovat arkea. Myös sosiaalipuolella etsitään nyt tapoja hyödyntää eläinten terapeuttista vaikutusta.

Aikuissosiaalityön asiakkaat ovat usein haastavassa elämäntilanteessa esimerkiksi työttömyyden tai sairauksien vuoksi. Satu Marja Tanttu näkee koirassa paljon potentiaalia sosiaalityöhön.

– Koira ei luokittele, ei arvostele ja se antaa välittömän palautteen omistajan toiminnasta.

Koirilla ja etenkin niiden kanssa rakennetuilla vuorovaikutussuhteilla on tutkimusten mukaan positiivista vaikutusta ihmisen mielialaan. Eläimen hyödyntäminen terapiassa vähentää esimerkiksi merkittävästi depression oireita.

Siihen, voiko koira jopa korvata mielialalääkkeitä, ei lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio ota kantaa, mutta hyvänä tukena mielen ongelmissa koira varmasti on.

– On hyvä kokemus saada olla hyvä jollekin, vaikka koiralle. Kun ihminen löytää itsestään tällaisen positiivisen, huolehtivan puolen, se tukee kuntoutumista.

Saana Toikan masennus on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, ja Kodalla on ollut siihen iso merkitys. Säännölliset lenkit ulkona ja ylipäätään arjen rutiinit ovat olleet hyväksi niin koiralle kuin omistajalle. Töihin paluu siintää jo haaveissa.

– Koda on tuonut merkitystä elämään ja viime aikoina on alkanut tuntua sille, että voisin hiljalleen palata työelämään sairauslomalta, Saana Toikka sanoo.

Ensin hyvät uutiset.

Juuri nyt Suomella on pullat hyvin uunissa Brysselissä – suomalaisia virkamiehiä on hyvissä asemissa enemmän suhteessa kokoon kuin EU-mailla keskimäärin. Virkamiesten asemoitumistilanne on jopa parempi kuin pohjoismaalaisilla naapureilla Tanskalla ja Ruotsilla.

Pääjohtajatason virkoja on viidellä suomalaisella. Komissiossa niistä on kolme.

Saavutus on hyvä, sillä kaikkinensa pääjohtajia on komissiossa vain 35. Kokoon suhteutettuna Suomelle "riittäisi" yksikin paikka.

Suomalaisia yksikönpäälliköitäkin on enemmän kuin väestöosuuden perusteella voisi odottaa. Naisia on viroissa hieman enemmän kuin miehiä, kun muilla mailla suhde on yleensä toisinpäin.

Pian Suomi jää tappiolle

Sitten huonoihin uutisiin.

Lähivuosina asetelma keikahtaa toiseen suuntaan. Suomalaisten yliedustus on kääntymässä aliedustukseksi.

Miksi näin on? Vastauksen tietää EU-parlamentin lehdistökeskuksessa yli kaksi vuotta työskennellyt kolmikymppinen Iina Lietzén:

– Minulla on parlamentissa paljon nuoria kollegoja, mutta ei kovin paljoa meitä suomalaisia nuoria, hän kertoo.

Toisin kuin vanhemmat suomalaiset, nuoret ovat aliedustettuina Brysselin virkamieskunnassa. Espanjalaisten, italialaisten ja itäeurooppalaisten osuus sitä vastoin kasvaa vuosi vuodelta.

Suomalaisjohtaja: Kompromissitaito on vahvuus

Oikea suomalaisten virkamiesten ryntäys Brysseliin nähtiin Suomen EU-jäsenyyden alussa 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Käytäntö on, että kun maa liittyy EU:hun, sieltä rekrytoidaan jäsenyyden alkuvuosina paljon työntekijöitä. Näin jäsenmaiden edustus toimielimissä on oikeudenmukainen ja uudet saavat jalkansa instituutioiden oven väliin heti alussa.

Suomalaiset saivat osallistua virkamieskilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1995. Tuolloin seulan läpäisi muiden muassa Leena Maria Linnus, joka oli aiemmin tehnyt tiedottajan töitä julkishallinnossa.

.

Linnus aloitti EU-uransa kirjaimellisesti lattiatasolta eli Euroopan parlamentin vierailupalveluista. Nyt, 24 vuotta myöhemmin, hän on edennyt yhdeksi EU:n viidestä suomalaisesta pääjohtajatason virkamiehestä.

Linnus, 52, johtaa Euroopan parlamentin logistiikasta ja rakennuksista vastaavaa osastoa. EU-uralla pätee hänen mukaansa samat säännöt kuin muissakin organisaatioissa.

– Lähtökohtaisesti pitää olla hyvä. Pitää olla ahkera, ja pitää olla hirveästi tuuria mukana, Linnus sanoo avarassa työhuoneessaan parlamenttia vastapäätä.

Neljäs ja hänen omalle työpaikalleen parlamentille erityinen edellytys on poliittisuus. Korkeimpiin johtotehtäviin pääsemisessä poliittinen tausta on avuksi.

Linnuksella itsellään on ollut kokoomuksen jäsenkirja vuodesta 2010, tosin kaikki suomalaisjohtajat eivät hänen mukaansa ole poliittisesti sitoutuneita.

Linnuksen mukaan suomalaisia on maan kokoon nähden paljon johtotehtävissä siksi, että Suomesta tulee hyviä ja ahkeria hakijoita.

– Me olemme hyvin ratkaisukeskeisiä. Suomalaisuuden hienoimpia piirteitä on, että meillä on ehkä historiammekin vuoksi vahva kompromissitaito, Linnus sanoo.

– Suomalaiset menestyvät täällä ihan hirveän hyvin.

Suomalaiset eläköityvät jo

1995 ja 1996 EU:hun tulleista suomalaisista moni on edennyt päällikkötehtäviin vuosien saatossa, mutta jää pian eläkkeelle.

– Jo viime vuonna hallintovirkamiesten määrä väheni kymmenellä lähinnä eläköitymisten vuoksi, Suomen EU-edustuston erityisasiantuntija Mikael Kekkonen kertoo.

Suomalaiset osallistuvat EU:n virkamieskilpailuihin maiden keskiarvoa vähemmän, vaikka he pärjäävät kilpailuissa hyvin ja vaikka heitä on yritetty houkutella erilaisilla kampanjoilla ja EU-uralähettiläillä.

Viime vuonna kilpailusta tuli Brysseliin vain muutama suomalainen.

Toisaalta julkista panostusta kansainvälisiin uriin on Suomessa vähemmän kuin ennen, esimerkiksi EU-stipendejä on viime aikoina lopetettu julkisten määrärahojen puutteessa.

EU-viroissa on 1 300 suomalaista

EU-komissiossa työskentelee tätä nykyä noin 550 suomalaista. Heistä 350 on hallintovirkamiehiä, loput ovat assistentteja ja teknistä henkilökuntaa kuten vahtimestareita tai autonkuljettajia.

Kaikissa EU-instituutioissa on töissä pyöreästi 1 300 suomalaista.

Jos eläköityvien tilalle ei saada uusia ja paikat vievät innokkaammin EU-virkoja hakevat etelä- ja itäeurooppalaiset, se vaikuttaa työ- ja hallintokulttuuriin. Suomalaiset elementit häviävät hallinnosta ihmisten mukana.

– Vaikka kukaan ei toimielimeen mennessään edusta omaa maataan, vie työntekijä sinne mukanaan oman taustansa ja tietämyksensä esimerkiksi yhteiskunnasta, taloudesta ja kulttuurista, Kekkonen sanoo.

– EU:n rikkaus tulee erilaisten ihmisten samanlaisuudesta. On tärkeää, että ihmisiä tulee eri puolilta, jotta erilaiset näkökulmat tulevat esille, Leena Maria Linnus sanoo.

Esimerkiksi pohjoismaalaisilla on hänen mukaansa yleensä arkijärkeen perustuva ratkaisukeskeinen lähestymistapa.

Suomelle on myös tärkeää, että hallinnossa on ihmisiä, joille ei tarvitse selittää vaikkapa metsäpolitiikan merkitystä tai liikennepolitiikan erityispiirteitä.

– EU koostuu jäsenmaista ja tarvitaan ihmisiä joka maasta. Esimerkiksi meidän lehdistöyksikön kokouksessa on tosi tärkeää, että tulee esille näkemyksiä joka maasta. Silloin otetaan huomioon kansalliset yksityiskohdat ja mikä kiinnostaa missäkin maassa, Iina Lietzén sanoo.

Suomalaisnuorilta puuttuu tietoa

Osasyy heikkoon kiinnostukseen voi olla se, että Suomessa ei ole samanlaisia työntäviä tekijöitä kuin vaikkapa Italiassa tai Espanjassa.

Niissä on paljon nuorisotyöttömyyttä ja matalat palkat.

– Lisäksi EU:n maine on kärsinyt finanssikriisin ja maahanmuuttokriisin jälkeen. Brysselissä tehdään lisäksi tunnetusti paljon töitä, Kekkonen sanoo.

– On tämä työlästäkin, vahvistaa Linnus.

– Mutta tämä on myös hirveän antoisaa. Tulee sellainen tunne, että pystyn vaikuttamaan asioihin.

Nuoren EU-virkamiehen aloituspalkka on vajaat 5 000 euroa – joka on suomalaisittainkin kilpailukykyinen palkka.

Lietzénin mielestä yksi selitys vähäiseen kiinnostukseen voi olla se, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti tiedä mahdollisuudesta tulla töihin EU:hun. Suomessa ei myöskään ole totuttu pitkiin työnhakuprosesseihin, ja se voi jännittää monia.

Rekrytointien logiikka on täysin toisenlainen kuin Suomessa. Vuosittain järjestetyissä virkamieskilpailuissa eli concoureissa ihmisiä ei haeta tiettyihin työtehtäviin.

Vasta pitkien testien, haastattelujen ja esiintymiskokeiden jälkeen valituksi tulleille etsitään sopiva työ. Lietzén läpäisi testin 2016 ja aloitti työt 2017 alussa.

– Täällä tarvitaan monien eri alojen osaajia. Tärkeää on, että haluaa olla mukana kehittämässä EU:ta, Lietzén sanoo.

Lietzénin mielestä EU:n tarjoamat työt ovat monipuolisia, ja niissä pääsee kiinni isoihin asiakokonaisuuksiin jo nuorena.

– Olen aiemmin mieltänyt itseni asiantuntijatyypiksi, mutta nyt on alkanut kiinnostaa myös hierarkiassa eteneminen, Lietzén kertoo.

Tämän vuoden virkamieskilpailut ovat juuri alkamassa.

Virkamiesvaje syö EU:n uskottavuutta

Jos nuorten innostus EU-hommia kohtaan ei ala kasvaa, tulevaisuudessa joudutaan luultavasti järjestämään maakohtaisia virkamieskilpailuja – siis sellaisia, joihin pääsisivät osallistumaan vain virkamieskunnassa aliedustettujen maiden hakijat.

Joidenkin maiden virkamiesvaje on nimittäin ongelma myös koko unionille ja sen legitimiteetille.

– Emme juurikaan saa enää tietyille aloille saksalaisia ja ranskalaisia, koska lähtöpalkkataso on liian alhainen, Leena Maria Linnus sanoo.

Linnuksen pääosastolla nuoret virkamiehet ovat kotoisin enimmäkseen Itä-Euroopasta. Esimerkiksi hiljattaiseen kilpailuun rakennusinsinööreille ja arkkitehdeille ei osallistunut yhtään saksalaista tai pohjoismaalaista hakijaa.

Useimmiten aliedustusta onkin juuri EU:n budjetin nettomaksajamailla – Suomen lisäksi esimerkiksi Saksalla, Ruotsilla, Tanskalla, Hollannilla ja Ranskalla.

Jos EU-koneistoa pyörittävät lähinnä nettosaajamaiden kansalaiset, järjestelmää on vaikea perustella kansalaisille.

Konkarin vinkki: Uran alkuun pääsee ilman kilpailuakin

Pitkää urapolkua pääjohtajaksi noussut Leena Maria Linnus toivoo, että suomalaisnuoret eivät unohtaisi EU-uraa yhtenä vaihtoehtona. Uralla pääsee helpoiten alkuun erilaisten harjoittelijan tai avustajan tehtävien kautta.

Näiden töiden kautta saa kokemusta, joka auttaa menestymään myös virkamieskilpailussa, jos sellaiseen haluaa myöhemmin osallistua.

– Minä todellakin suosittelen, että tänne tullaan. Tämä on hirveän kivaa, Linnus sanoo.

Miten Suomi voisi hyötyä enemmän EU:sta ja miten suomalaiset saataisiin kiinnostumaan EU-asioista? Keskustele tästä aiheesta, keskustelu on avoinna kello 22 saakka.

Lue lisää:

EU-vaaleissa ruotsalaiset nuoret äänestävät yli kuusi kertaa suomalaisia innokkaammin – Nyt unionilta vaaditaan tiukempia ympäristölakeja

Miksi nuori ei äänestä, eikä lähde politiikkaan? EU-komissaari: "Aika on ajanut ohitsemme"

Kiinnostaako Euroopan unioni? Tilaa Ylen uusi Eurooppa-uutiskirje. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin saat jatkossa Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset suositukset ja sisäpiirin EU-jutut. Tilaukseeen tarvitset Yle-tunnuksen.

Lapissa harjoitellaan kansainvälistä sotilasyhteistyötä poikkeuksellisen suuressa mittakaavassa tällä ja ensi viikolla.

Monikansallisessa Bold Quest 19.1. -tapahtumassa on mukana 30 lentokonetta ja helikopteria Suomesta ja kuudesta muusta maasta. Harjoitukseen osallistuu noin 2.200 henkilöä, joista kolmasosa tulee Suomesta.

Tapahtumassa testataan sitä, miten hyvin maiden erilaiset tiedustelu-, johtamis- ja tulenkäyttöjärjestelmät toimivat käytännön yhteistyössä.

Lapissa harjoituksia on Rovaniemen lentokentällä sekä Sodankylässä ja Rovajärvellä. Rovajärven testausammuntoihin osallistuu raketinheitin-, tykki- ja kranaatinheitinkalustoa Australiasta, Belgiasta, Ruotsista ja Tanskasta.

Koneita Tanskasta, Yhdysvalloista ja Alankomaista

Lapin ilmatilassa voi nähdä ja kuulla esimerkiksi Tanskan ilmavoimien F-16 Fighting Falcon -hävittäjiä, Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18C/D Hornet -hävittäjiä sekä alankomaalaisen Skyline Aviationin operoimat L-39 ja Cessna Citation CJ2 -koneet.

Norjan ilmavoimien F-16 Fighting Falcon -hävittäjät ja Ranskan ilmavoimien A330 MRTT -ilmatankkauskone osallistuvat tapahtumaan omista kotitukikohdistaan.

Tapahtumaan osallistuu myös lennokkeja, jotka operoivat Sodankylän ympäristön harjoitusalueilla.

Lapin lisäksi ainakin Kuopion seudulla on harjoitukseen liittyvää toimintaa.

Harjoitus päättyy 24. toukokuuta.

Katso videolta, miten hallitusneuvotteluiden vetäjä Antti Rinne (sd.) perustelee neuvottelutapaansa, jonka alussa luovuus saa kukkia, ja rahasta puhutaan vasta myöhemmin tällä viikolla.

Hallitusneuvottelijat palasivat maanantaina Säätytaloon viikonlopputauon jälkeen. Tällä viikolla Rinteen johdolla ryhdytään laskemaan talouden hintalappuja. Viikon lopulla neuvotteluissa julkistetaan, mitkä ovat talouden raamit.

Rinteen mukaan ajattelutapa, jossa ensin ideoidaan tavoittesta luovasti, ja talouden realiteetit otetaan mukaan myöhemmin, on toiminut hyvin.

– Täällä on ihan aikuisia ihmisiä neuvottelemassa, he tietävät, että taloudelliset realiteetit tulevat eteen, Rinne kommentoi Säätytalolla aamulla ennen neuvottelujen alkua.

Toiseksi suurimman neuvotteluryhmän keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoo, että keskustalle tärkeät asiat neuvotteluissa ovat lapsiperheet, yrittäjyys, koko Suomi sekä maa- ja metsätalous.

–Olen korostanut omille porukoille, että täysillä rakennetaan luottamusta, ja ehkä loppuviikosta ruvetaan näkemään miten talouden raamit osuvat yksiin toiveiden kanssa, Sipilä kertoi Säätytalolla lounastauolla.

Sipilä: Toiveita paljon, "rahhoo" ei sen enempää

Hallitusneuvottelijan tapa toimia sai jo viikonloppuna moitteita. Neuvottelujen ulkopuolelle jäänyt kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi, että tulevien visioiminen on hieno asia, mutta "jos se tehdään ilman realistista käsitystä talouden tilasta, ei siitä mitään tule".

Muun muassa Suomen kestävyysvajeesta huolestuneena talousmiehenä tunnettu Sipilä ei yhdy Orpon moitteisiin.

–Hän vetää omalla tyylillään ja minä tuen häntä sen tyylin mukaisessa vetämisessä, hän kuvailee Antti Rinnettä.

Rinne kertoi aamulla, että tilannekuvan arviointi jatkuu vielä tiistaihin.

– Melkein kaikissa pöydässä tilannekuva alkaa olla valmiina. Odotetaan että huomiseen puoleen päivään mennessä kaikki on valmiina, Rinne sanoi.

Toiveita kuitenkin on Sipilän mukaan paljon.

–Kyllä sekin aikanaan tulee vastaan, että talouden raamit joudutaan sovittelemaan toiveisiin ja tarpeisiin–joita kieltämättä on paljon– mutta ei rahhoo ole sen enempää kuin on, Sipilä sanoi.

Haavisto: Lobbareista kirjaus hallitusohjelmaan

Vihreiden neuvotteluryhmän vetäjä, puheenjohtaja Pekka Haavisto kertoo, että puolueen neuvotteluryhmään nousee uusia jäseniä.

Viime kauden kansanedustaja Olli-Poika Parviainen alkaa vetää "Suomi kokoaan suurempi maailmalla" -ilmiöpöydän Eurooppa-politiikan alaryhmää.

Vihreiden varapuheenjohtajan, kansanedustaja Maria Ohisalon rooliin neuvotteluryhmässä ei Haaviston mukaan ole tulossa muutoksia. Sunnuntaina selvisi, että Ohisalo on ainoa puheenjohtajaehdokas vihreiden puoluekokouksessa kesäkuussa, ja siten nousemassa puheenjohtajaksi.

Hallitusneuvottelujen kokoonpano on herättänyt epäilyjä riippumattomuudesta, sillä niissä istuu viestintätoimistojen ja työmarkkinajärjestöjen edustajia. Puolueet ovat saaneet itse kutsua valitsemansa neuvottelijat pöytiin.

Vihreiden neuvotteluryhmässä mukana ollut Elina Moisio on viestintätoimisto Miltton Networksin osakas. Hän jättäytyi perjantaina pois neuvotteluista.

Pekka Haavisto painottaa, että ratkaisu oli yksin Moision.

– Meillä on henkilö, joka on osallistunut puolueen ohjelmatyöhön pitkään, on helsinkiläinen valtuutettu, ollut ministerien erityisavustajana, kokenut vihreä poliitikko, mutta hänen tilanteensa tuli hyvin vaikeaksi, Haavisto sanoi.

Haaviston mukaan Suomeen tarvitaan pelisäännöt lobbaamisesta, ja henkilörekisteristä tehdä kirjaus hallitusohjelmaan.

– Kun olen itse koettanut pitää lobbarirekisteriä, minulle on sanottu, että se on laiton henkilörekisteri. Tästä ristiriidasta pitäisi päästä, Haavisto sanoo.

Vihreät toivat Haaviston mukaan lobbaamisen pelisääntöjen täsmentämisen tarpeen esille jo vastauksissaan Antti Rinteen hallitustunnusteluihin. Mallia rekisteriin voitaisin ottaa esimerkiksi Euroopan unionilta.

Pelisääntöjen määrittäminen hallitusohjelmaa varten kuuluisi Haaviston mukaan oikeusvaltio-ilmiöpöytään.

– Pitäisi olla selkeä rekisterimalli, (kokoomuksen Paula) Risikkokin on tainnut sitä esittää, Haavisto sanoi.

Li Andersson: Sopii ehdottomasti

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiittää keskustelua lobbaamisen läpinäkyvyydestä.

– On hyvä että tiedetään, ketkä täällä ovat neuvottelemassa, ja miksi he ovat neuvottelemassa, Andersson kommentoi aamulla Säätytalolla.

Vasemmistoliitto on kutsunut hallitusneuvotteluihin muun muassa Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtajan Teija Asara-Laaksosen.

– Teija Asara-Laaksonen on puoluehallituksen jäsen, ja yksi kahdesta hallitusneuvottelijasta, jotka puolue nimesi sääntöjen mukaisina neuvottelijoina, Andersson sanoo.

Andersson tukee Haaviston ehdotusta lobbarirekisterin perustamisesta, sekä sen kirjaamista hallitusohjelmaan.

– Se sopii ehdottomasti. Oikeusvaltion kehittäminen on meidän puheenjohtama pöytä, ehdottomasti otamme sen asialistalle. Olemme puolueena pitkään kannattaneet sitä, että Suomeen luotaisiin avoin ja pakollinen lobbarirekisteri.

Henriksson: Ihmisten tapaamista ei saa pelätä

RKP:n puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin mukaan lobbarirekisterin perustaminen vaati tasapainottelua. Hallitusohjelmaan voitaisiin hänen mukaansa kirjata, että rekisterin perustamista selvitetään.

Riski Henrikssonin mielestä on, että kansanedustajat rajoittavat tapaamisia vaikuttajien ja kansalaisten kanssa.

– Kansanedustajanahan ollaan siksi, että kuunnellaan laajasti erilaisia näkemyksiä. Meidän ei kannata luoda sellaista yhteiskuntaa, jossa pelätään ihmisten tapaamista, se olisi vahingollista, Henriksson sanoi.

Sipilä: Ei mitään lobbarirekisteriä vastaan

Sipilän mukaan ehdotus lobbarirekisterin kirjaamisesta hallitusohjelmaan on varteenotettava.

– Ei ehkä ihan suurimpia kysymyksiä tässä kohtaa neuvotteluita, mutta en äkkipäätään näe mitään vastaankaan, hän sanoi.

Sipilän hallitus linjasi neljä vuotta sitten, ettei se ota lobbarijärjestöjä hallitusneuvotteluihin.

–Jokainen ryhmä päättää itse, olen (asiasta) samaa mieltä kuin neljä vuotta sitten, Sipilä sanoi.

Talousraamit loppuviikolla

Neuvottelu tavoitteista ja keinoista jatkuu kahdeksassa ilmiöpöydässä ja kymmenessä alaryhmässä.

Neuvotteluissa päätetään, nostaako Suomi veroja, leikkaako vai otetaanko velkaa. Yksi isoista kiistakysymyksistä on, miten paljon maassa hakataan metsää.

Hallitusneuvotteluissa ovat SDP:n lisäksi mukana keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Ylen vaalikoneen mukaan RKP:ta lukuunottamatta nämä puolueet nostaisivat veroja mieluummin kuin leikkaisivat menoista.

Hallitustunnustelija Rinne totesi perjantaina, että "jos kyseessä olisi kymmenen kilometrin juoksu, 1500 metriä on nyt viety eteenpäin".

Perussuomalaiset nousi suurten puolueiden joukkoon muista poikkeavalla tiukan EU-kriittisellä linjalla.

Vielä Timo Soinin toimiessa puolueen puheenjohtajana EU:n vastustaminen oli perussuomalaisen ideologian ytimessä ja maahanmuuton ongelmista puhuminen jäi sivuosaan.

Puheenjohtajaksi Soinin jälkeen pyrkinyt Sampo Terho väläytti jopa kansanäänestyksen järjestämistä Suomen EU-erosta.

Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella ei vihjailuja EU-erosta ole enää kuulunut. Suomen lähtöä ei puolueessa pidetä realistisena, sillä suurin osa suomalaisista ei kannata sitä.

Sen sijaan perussuomalaiset tavoittelee EU:n muuttamista järjestelmän sisältä yhdessä muiden EU-kriittisten ja kansallismielisten puolueiden kanssa.

Voit katsoa Halla-ahon eurovaalitentin joko suorana klo 8.11 tai tentin jälkeen klikkaamalla artikkelin pääkuvaa. Yhteenveto haastattelusta päivitetään jutun loppuun.

1. Mitä puolue ajaa EU:ssa?

Perussuomalaisten visio EU:n kehittämisestä eroaa jyrkästi muiden Suomen eduskuntapuolueiden näkemyksistä. Perussuomalaisten mukaan Euroopan integraatiota pitää purkaa ja muuttaa unionia enemmän löyhän kauppaliiton suuntaan.

Puolueen eurovaaliohjelmassa vastustetaan muun muassa EU:n ilmastotavoitteiden kiristämistä, taloudellisen yhteisvastuun lisäämistä ja maahanmuuton taakanjakoa jäsenmaiden kesken.

Joitain EU:n hankkeita puolue on valmis myös tukemaan.

Sisämarkkinoiden kehittämistä puolue jatkaisi purkamalla kaupan esteitä.

Maahanmuuttopolitiikassa perussuomalaiset tukee EU:n yhteisen rajavalvonnan kehittämistä. Myös veronkierron estämisessä EU:lla on perussuomalaisten mielestä tärkeä rooli.

Perussuomalaiset näkee eurojärjestelmässä monia ongelmia, mutta euroeroa puolue ei tavoittele. Ovi rahaliitosta eroamiseen halutaan kuitenkin pitää raollaan, mikäli tilanne euroalueella muuttuu.

Perussuomalaisten mielestä euroalueelle on luotava mekanismi, joka mahdollistaisi yhteisestä valuutasta eroamisen. Samanlaisen järjestelmän luomista ehdottaa eurovaaliohjelmassaan myös vasemmistoliitto.

2. Millainen on ollut puolueen taival Euroopassa?

Perussuomalaisten EU-kriittisyydellä on pitkä historia. Sen edeltäjä SMP vastusti Suomen EU-jäsenyyttä kansanäänestyksen aikaan ja perussuomalaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini tiivisti puolueen Eurooppa-politiikan iskulauseeksi: ”Missä EU, siellä ongelma.”

EU-parlamentissa puolue sai ensimmäisen paikkansa vuonna 2009, kun Soini valittiin mepiksi eurovaalien ylivoimaisena ääniharavana. Soini palasi takaisin eduskuntaan vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen ja tilalle europarlamenttiin nousi Sampo Terho.

Vuoden 2014 eurovaaleissa perussuomalaiset nosti paikkamääränsä kahteen. Parlamenttiin lähtivät Jussi Halla-aho ja paikkansa uusinut Terho. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Terho lähti kansanedustajaksi ja tilalle parlamenttiin nousi Pirkko Ruohonen-Lerner.

3. Mihin europarlamenttiryhmään puolue kuuluu?

Tällä vaalikaudella perussuomalaiset on ollut osa Euroopan konservatiivien ja reformistien ECR-ryhmää, mutta eurovaalien jälkeen salin oikea laita aiotaan myllätä uusiksi.

Kansallismieliset ja maahanmuuttovastaiset puolueet ovat olleet europarlamentissa hajallaan kolmessa eri ryhmässä, mutta vaalien jälkeen puolueet yrittävät yhdistää voimansa.

Uutta ryhmittymää puuhataan Italian oikeistopopulistisen Legan puheenjohtajan Matteo Salvinin johdolla, ja myös perussuomalaiset on lähdössä mukaan. Vaikka Halla-aho valittiin juuri eduskuntaan, hän on ilmoittanut jatkavansa meppikautensa loppuun heinäkuuhun asti osallistuakseen uuden parlamenttiryhmän muodostamista koskeviin neuvotteluihin.

Kansallismielisille puolueille povataan voittoa eurovaaleissa, mutta yhdistyminen samaan ryhmään ei tule olemaan helppoa. Samaa yritettiin myös viime eurovaalien jälkeen, huonolla menestyksellä.

Keskenään riitaiset puolueet joutuivat silloin ottamaan huomioon myös sen, miltä ryhmävalinnat näyttävät kotimaassa. Liian äärimmäisenä ja rasistisena pidettävään seuraan joutuminen hirvitti puolueita, jotka huolehtivat salonkikelpoisuudestaan kotimaan politiikassa.

Perussuomalaisissa uskotaan, että tilanne on muuttunut kansallismielisten puolueiden menestyksen myötä. Kipukohtia kuitenkin riittää. Yksi niistä on suhtautuminen Venäjään.

Italian Salvini suhtautuu Venäjään myönteisesti ja on vaatinut EU:n Venäjän vastaisten talouspakotteiden purkamista. Ruotsidemokraatit ei ole lähtenyt yhteistyöhön mukaan Salvinin Venäjä-sympatioiden takia. Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson myös arvosteli perussuomalaisia yhteistyöstä Venäjä-mielisten kanssa Helsingin Sanomien haastattelussa.

Maahanmuuttovastaisuus yhdistää puolueita, mutta ratkaisuehdotukset ovat erilaisia. Perussuomalaiset vastustaa taakanjakoa, kun taas kovan maahanmuuttopaineen alla olevassa Italiassa oikeistopopulistit vaativat myös muita jäsenmaita ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.

4. Miten käy eurovaaleissa?

Eduskuntavaaleissa hyvin menestynyt perussuomalaiset toivoo, että äänestäjien tuki kantaa voittoon myös eurovaaleissa.

Puolueen eurovaalivoiton tiellä on kuitenkin kaksi estettä: eurovaalien matala äänestysaktiivisuus ja edellisten vaalien ääniharavan puuttuminen.

Eurovaaleissa yksittäisillä ehdokkailla on suurempi merkitys kuin eduskuntavaaleissa. Vuoden 2014 eurovaaleissa ehdolla ollut Jussi Halla-aho keräsi yli 80 000 ääntä ja jäi äänikuninkuudessa vain kokoomuksen Alexander Stubbista.

Halla-aholta jääviä ääniä on kalastelemassa perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja kansanedustajaksi jälleen valittu Laura Huhtasaari, joka keräsi eduskuntavaaleissa lähes 13 000 äänen potin. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Huhtasaari sijoittui kolmanneksi.

Lisäksi mepinpaikkaa tavoittelevat alkoholinhuuruisella törttöilyllään valtakunnallista julkisuutta saanut kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ja viime vaalikaudella EU-parlamenttiin varasijalta noussut Pirkko Ruohonen-Lerner. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen aikoihin Ruohonen-Lerner arpoi hetken Timo Soinin joukkoihin lähtemistä, mutta päätyi jatkamaan perussuomalaisissa.

Huhtasaaren lisäksi perussuomalaisten listalla on ehdolla useita juuri vaaleissa eduskuntaan valittuja kansanedustajia. Niin kutsuttuja tuplaehdokkaita on arvosteltu äänestäjien harhauttamisesta. Esimerkiksi Huhtasaari kertoi lähtevänsä ehdolle EU-parlamenttiin vasta eduskuntavaalien jälkeen.

Eurovaaleissa äänestysinto on selvästi laimeampaa kuin muissa vaaleissa. Perussuomalaisten kannalta vaarana on, että puoluetta eduskuntavaaleissa äänestäneet jäävät eurovaaleissa kotiin.

5. Mitä Halla-aho sanoi EU:n ilmastotavoitteiden kiristämisestä?

Ylen eurovaalitentissä maanantaiaamuna Halla-aho perusteli jälleen perussuomalaisten kiinnostusta olla mukana Italian maahanmuuttovastaisen Lega-puolueen vetämissä keskusteluissa, joissa tähdätään kansallismielisten puolueiden yhteistyön tiivistämiseen EU-vaalien alla.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmy Åkesson hämmästeli viime viikolla, miksi perussuomalaiset haluavat pyrkiä yhteistyöhön Venäjä-mielisen Lega-puolueen johtajan Matteo Salvinin kanssa.

– Åkesson purki tässä kiukkuaan mielestäni aika asiattomalla tavalla, Halla-aho vastasi.

Halla-ahon mielestä maahanmuuttovastaisten voimien hajoamista eri parlamenttiryhmiin kannattaa yrittää välttää. Näin kävi edellisten vuoden 2014 eurovaalien jälkeen.

Åkessonin puheista huolimatta Halla-aho toivoo, että perussuomalaiset, ruotsidemokraatit ja Tanskan kansanpuolue löytyvät samasta parlamenttiryhmästä tulevalla kaudella.

Halla-ahon mukaan aikanaan myös ruotsidemokraatit haluttiin leimata Venäjä-mielisiksi ja tällä peloteltiin muita puolueita, myös perussuomalaisia.

– Venäjä-mielisyys on vähän käytössä kulunut lyömäase, joka ei oikeastaan liity Venäjään millään tavalla. Sillä pyritään mätkimään kansallismielisiä puoleita ja tekemään yhteistyö niiden välillä vaikeaksi.

Halla-aho myös varoitteli jälleen EU:ta liian kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta.

Hän muistutti, että EU:n osuus maailman bruttokansantuotteesta on 20 prosenttia, mutta Euroopassa tuotetuista hiilidioksidipäätöistä vain 10 prosenttia.

– Euroopassa kunnianhimo on jo nyt paljon korkeammalla tasolla kuin se on maailmassa keskimäärin.

Halla-ahon mukaan etenkin Kiinasta tulevalle tuonnille on asetettava hiili- tai ilmastotullit.

Niillä suojeltaisiin Halla-ahon mukaan eurooppalaista ja suomalaista tuontantoa sekä ohjattaisiin kiinalaista tuotantoa kohti eettisesti ja ekologisesti kestävämpiä tapoja.

Koko tentin voit katsoa tästä.

Ylen Aamu-tv ja Ykkösaamu haastattelevat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat eurovaalien alla. Haastattelujärjestys on arvottu.

Lue lisää:

Eurovaalien oleellisimmat Yle-sisällöt löydät täältä.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje:(siirryt toiseen palveluun) Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä täältä.

Toukokuun 1. päivänä Japanissa astui valtaan uusi keisari ja alkoi Reiwa-aikakausi. Aikakauden on tarkoitus symboloida ihmisten "kaunista ja harmonista yhteen hiileen puhaltamista", näin vapaasti kääntäen.

Sillä välin täällä länsimaissa mennään täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. Viime vuosikymmenen suurin teema on tuntunut olevan jatkuva nahistelu, kiistely ja riitely etenkin sosiaalisessa mediassa.

Moni julkistaa olevansa kyllästynyt kiistelemään.

Minä en.

Useat suurimmista riidoista ovat tiukasti menneisyyden asioita, ainakin siinä mielessä, että ne on joko päätetty tai tutkittu vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten.

Olen vain tympääntynyt siihen, mistä kiistellään. Useat suurimmista riidoista ovat tiukasti menneisyyden asioita, ainakin siinä mielessä, että ne on joko päätetty tai tutkittu vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten. Osa on lapsellista hiekkalaatikkokinastelua, kuten kinastelu eduskunnan istumajärjestyksestä, joissa kaikki osapuolet käyttäytyvät typerästi. Näistä asioista tappelu vie hapen kiistoilta, joita meidän pitäisi oikeasti käydä.

Miksi me kiistelemme edelleen siitä, toimivatko rokotteet tai aiheuttavatko ne autismia? Lääketiede todisti ne toimiviksi jo yli 200 vuotta sitten. On olemassa lääketieteellisiä asioita, joista pitäisi tapella twitterissä paljon mielummin. Esimerkiksi: onko eettistä pidentää loputtomasti ihmiselämää?

Vanhenemisen tutkiminen on ottanut massiivisia harppauksia tällä vuosisadalla. Eliniän pidentyminen huomattavasti on melko todennäköistä, nyt kun monet tutkijat suhtautuvat ikääntymiseen vain sairautena muiden joukossa.

Miksi täällä tapellaan tosissaan siitä, pitäisikö ilmastonmuutosta ehkäistä? Meidän pitäisi vähintäänkin kinastella siitä, onko eettistä ja kuinka riskaabelia ryhtyä tietoisesti muuttamaan ilmastoamme erilaisten teknologioiden avulla. Oikeastaan en halua edes tapella maapallosta. Haluan tapella siitä, milloin alamme muokata Marsin tai Venuksen ilmastoa ihmiselle sopivaksi.

Kuulostanee monelle scifiltä, mutta scifi muuttuu todeksi yllättävän nopeasti.

Siitä puheen ollen, tuntuu naiivilta tapella jatkuvasti eri valtioiden rajoista ja siitä, pitäisikö syventää EU:n liittovaltiokehitystä. Oikeasti pitäisi kiistellä siitä, miten yhdistämme ihmiskunnan yhdeksi heimoksi ja alamme asuttamaan aurinkokuntaamme. Ihmisheimoilla ja -valtioilla on tarve kasvaa ja laajentua, on parempi että laajenemme planeetoille ja asteroideille, kuin sotaisasti toistemme rajojen yli.

Kuulostanee monelle scifiltä, mutta scifi muuttuu todeksi yllättävän nopeasti. 1800-luvulla kinasteltiin tosissaan siitä, että voiko yli 40 kilometrin tuntinopeudella kulkeminen tappaa ihmisen. Ei mennyt edes sataa vuotta, kun kiisimme kuuhun raketilla, joka kulki 40 kilometriä alle neljässä sekunnissa.

Siksi on tärkeää kinastella asioista mahdollisimman aikaisin. Esimerkiksi ihmisten geenimuokkaus tulee olemaan arkipäivää tulevaisuudessa, mutta ei ole sitä aivan vielä, vaikka Kiina näyttääkin olevan edelläkävijä.

Jos tappelemme nyt kunnolla geenimanipulaatiosta, niin ehkä voimme määrittää sopivat rajat ja välttää monet sudenkuopat. Sopikaamme esimerkiksi, että on okei geenimuokata säteilyä kestäviä ihmisiä jotka kestävät matkan Marsiin, toisin kuin muokkaamaton ihmiskeho, mutta että ei ole okei geenimuokata sosiopaattisia ja superaggressiivisia geenisotilaita.

Tai mitä jos joku onnistuu luomaan viimein sen todellisen tekoälyn, joka oikeasti on tiedostava, elävä asia? Kiistellään valmiiksi, onko sillä ihmisoikeudet vai jotkut muut oikeudet, ettei se sitten katkeroidu kun on jonkin opportunistisen IT-firman orja.

Tai entä sitten, kun tietokoneista tulee niin tehokkaita, että pystymme simuloimaan ihmisaivoja? Tai jopa kopioimaan oman tietoisuutemme simulaatioon? Onko tällä kopiolla oikeuksia? Onko se ihminen? Onko se minä? Tällä kehitystahdilla tämä tappelu saattaa olla yllättävän pian edessä, käydään se nyt eikä tapella siitä, ovatko jotkut toiset ihmisryhmät enemmän tai vähemmän ihmisiä kuin me.

Näistä asioista on tärkeää tapella myös siksi, että ne ovat kysymyksiä jotka muovaavat ihmisten kertomaa tarinaa ihmiskunnasta. Suosikkikirjailijani sir Terry Pratchetin sanoin, emme oikeasti ole Homo Sapiens, viisas ihminen, vaan Pan Narrans, tarinoita kertova simpanssi.

Nyt kerromme tarinaa lähinnä siitä, että olemme hirveän kahtia jakautuneita, ilmastonmuutokselle ei voi tehdä mitään ja äärioikeisto ottaa vallan Euroopassa, hajottaen koko EU:n.

Lensimme kuuhun siksi, että John F. Kennedy kertoi tarinan, jonka mukaan menemme sinne. Ihmiset uskoivat tarinaan ja toteuttivat sen. Nyt kerromme tarinaa lähinnä siitä, että olemme hirveän kahtia jakautuneita, ilmastonmuutokselle ei voi tehdä mitään ja äärioikeisto ottaa vallan Euroopassa, hajottaen koko EU:n.

Näin nämä asiat koetaan, mutta ei tarvitsisi. Tarinoilla on hieno ja kamala tapa toteuttaa itseään, joten kannattaa miettiä tarkkaan minkä tarinan kertomiselle uhraa hengitysilmaa ja merkkejä.

Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka haluaisi ennen kuolemaansa uida vieraiden taivaankappaleiden merissä ja istuttaa puun Tharsiksen tasangoille.

Kolumnista voi keskustella 13.05. klo 16.00 asti.

Tanskalaisen eurovaaliehdokkaan vaalitapahtuma on johtanut harmillisiin seurauksiin, kertoo Tanskan radio DR.

Keskusta-oikeistolaisen Venstre-puolueen ehdokas Kristian Pihl Lorentzen järjesti eilen sunnuntaina mainostapahtuman, jossa hän kuljetti kannattajiaan vanhalla höyryjunalla.

Pihl Lorentzenin onnettomuudeksi höyryveturin piipusta lensi matkan aikana runsaasti kipinöitä, jotka sytyttivät matkan varrelle kaikkiaan kymmenen maastopaloa, joita palokunnat joutuivat sammuttamaan.

– Mikään palo ei ollut vakava, niitä voidaan kuvata pikkupaloiksi. Mutta jos niitä ei olisi havaittu ajoissa, olisivat ne voineet levitä laajemmalle, kertoo Keski- ja Länsi-Jyllannin poliisin valmiuspäällikkö Henrik Nielsen DR:lle.

Ainakin yksi paloista ehti polttaa 3 000 neliömetriä maastoa.

Pihl Lorentzen oli hankkinut junamatkalleen tarvittavat luvat. Kyseessä oli jo kolmas kerta, kun hän käytti historiallista junaa vaalikampanjassaan. Ehdokas pahoittelee aiheuttamaansa vahinkoa.

– Olen siitä harmissani. Olin hankkinut viranomaisten luvat junan kuljettamiseen. Junasta nousi kipinöitä, jotka sytyttivät paloja, mistä olen pahoillani.

Kampanjajuna kulki Jyllannin halki Struerista Bjerrinbrohon ja takaisin. Kyydissä oli ehdokkaan mukaan 300 ihmistä, joille tarjoiltiin kahvia ja olutta.

Suomalaisilta jää edelleen huomattava määrä vaarallista jätettä lajittelematta, vaikka maksuttomia vaarallisen jätteen vastaanottopisteitä on paljon.

Ilmiö näkyy myös esimerkiksi itä- ja keskisuomalaisten jätteitä polttavalla Riikinvoiman ekovoimalaitoksella. Jätetuhkan joukosta löytyy yllättävän paljon paristoja. Laitoksella on joskus mitattu, että paristoja päätyy neljässä tunnissa poltettavaksi jopa sankollinen.

Paristot eivät kuulu sekajätteen joukkoon, mutta tiedätkö sinä, mikä kaikki pitää lajitella vaarallisena jätteenä? Testaa tietosi Ylen testissä!

Lähteet: www.vaarallinenjate.fi, Fimea, Jätekukko, Pirkanmaan jätehuolto, www.kestopuu.fi

Lue lisää:

Ethän polta tätä vaaralliseksi luokiteltua jätettä? Suomessa katoaa 10 000 tonnia jäteöljyä vuosittain

Mitä muovia voi viedä kierrätykseen? Mitä muoviroskasta tehdään? Miksi margariinirasia kannattaa kierrättää?

Muovi mietityttää, mutta sen kierrättäminen takkuaa: Yksi syy on liian kaukana olevat kierrätyspisteet – katso täältä lähimmät pisteesi

T-paidalla on ainakin 6 + 1 uutta elämää: sinun roskasi voi olla teatterin tai käsityöläisen aarre

Näin pääset vastuullisesti eroon ylimääräisestä tavarasta – Katso ammattijärjestäjän ja kierrätysmuodin asiantuntijan vinkit

Testaa, osaatko lajitella nämä arkikierrättäjän kiusankappaleet

Muokattu klo 11.37: Artikkelissa puhutaan patterien sijasta paristoista.

Persianlahdella sijaitseva Arabiemiraatit kertoo, että neljää kaupallista alusta vastaan on tehty sabotaasi-isku.

Alukset olivat tuolloin Fujairan sataman edustalla Hormuzinsalmessa.

Kohteina olleista aluksista kaksi oli saudiarabialaisia säiliöaluksia. Yksi niistä oli matkalla Ras Tanuran satamaan lastaamaan raakaöljyä viedäkseen lastin Yhdysvaltoihin, kertoo Saudi-Arabian energiaministeriö.

Arabiemiraattien hallituksen mukaan sabotaasi-iskuissa ei tullut henkilövahinkoja eikä haitallisia päästöjä mereen. Saudi-Arabia toteaa kuitenkin, että sen kaksi alusta kärsi "huomattavia vahinkoja".

Sabotaasin tekijää ei ole nimetty.

Eilen sunnuntaina iranilaismielinen libanonilainen satelliittikanava al-Maydeen kertoi omiin lähteisiinsä viitaten, että Fujairan satamassa olisi tapahtunut räjähdyksiä. Samaa uutista siteerasivat myös iranilaiset uutiskanavat. Arabiemiraattien mukaan uutinen oli kuitenkin väärä.

Yhdysvallat on viime päivinä tuonut runsaasti sotavoimaa Arabian niemimaalle. Yhdysvaltain mukaan sotavoiman tarkoitus on antaa turvaa Iranin uhkaa vastaan. Iran on aiemmin sanonut, että jos sitä uhataan, se voi katkaista liikenteen maailman öljyhuollolle erittäin tärkeässä Hormuzinsalmessa.

Yhdysvallat on todennut, ettei se voi sallia öljykuljetusten haittaamista Hormuzinsalmessa. Jo laivakuljetuksiin kohdistuva uhka voi aiheuttaa suurta haittaa maailman öljyhuollolle. Maailman raakaöljystä noin neljännes kulkee salmen kautta lähdettyään Saudi-Arabian, Irakin, Qatarin, Arabiemiraattien ja Kuwaitin satamista.

Saudi-Arabia: Aiomme varmistaa merenkulun vapauden 

Saudi-Arabia sanoo tukevansa Arabiemiraatteja, sanoo Saudi-Arabian energiaministeri Khalid Al-Falih.

Ministerin mukaan hyökkäyksen tarkoituksena on merenkulun vapauden horjuttaminen. Hyökkäys on myös uhka maailman öljytoimituksille, hän sanoi Saudi-Arabian uutistoimistolle.

Ministeri painotti kaisnainvälisen yhteisön yhteistä vastuuta merenkulun vapauden ja öljytankkereiden turvallisuuden takaamisessa.

Iranin ulkoministeriö vaati saada tapauksesta lisätietoa. Ministeriö varoitti, että "pahantahtoisten masinoima salaliitto" voi uhata alueen vakautta.

Lue lisää:

Persianlahdella ruuhkaa, Yhdysvallat lähettää lisää kalustoa

13.5. klo 9.26 Uutiseen lisätty Saudi-Arabian ja Iranin kommentit

Sally Järvelä päätti jo ennen kuin aloitti koulun, että hänestä tulee lääkäri. Teininä kirkastui, että kirurgia on oleva se oma juttu. Opintopolku jatkui lääketieteelliseen tiedekuntaan ja erikoistumisvaihe vei ortopediaan. Nuori nainen oli matkalla kohti unelmaansa.

Kun opinnot olivat pitkällä, Sally Järvelä meni töihin suomalaiseen keskussairaalaan. Hän päivysti, kun moka tapahtui.

Tuntui että suuri unelma karahti kiville. Että tämä oli nyt tässä. Sally Järvelä

– Ensiapuun tuli 16-vuotias, liikenneonnettomuudessa pahasti loukkaantunut poika. Rintakehässä oli vaikeita vammoja ja keuhkoissa vakava verenvuoto, Järvelä kertoo.

Monien vammojen, lääkärikielellä traumojen, lisäksi poika kärsi hapenpuutteesta, koska keuhkot olivat täynnä verta. Päivystäjän piti varmistaa hengitys, antaa lisää verta, saada paineet nousuun ja kiirehtiä potilas leikkaussaliin.

– Minun piti laittaa potilaan keuhkoihin putki, jotta veri tulee pois. En ollut tehnyt sitä aiemmin enkä saanut siinä tilanteessa kunnon ohjeita. Potilas oli tajuton ja menehtymäisillään. Paniikki iski.

– Lopulta onnistuin ja hapetus lähti toimimaan, mutta putkea laittaessani olin tehnyt ihan tarpeettoman ison viillon ja se kesti liian kauan. Poika sai verituotteita ja lähetettiin leikattavaksi yliopistosairaalaan Tampereelle.

Sally Järvelä kertoo, että kun tilanne oli ohi, hän jäi yksin veriseen päivystyshuoneeseen miettimään: minä mokasin, en osannut.

Järvelästä tuntui siinä, että hänen suuri unelmansa karahti kiville. Että tämä oli nyt tässä.

Miten tässä näin kävi? Ja mitä sen jälkeen?

Sally Järvelä on nyt, 10 vuotta myöhemmin, yksi Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) toimialajohtajista. Hänen tonttiinsa kuuluvat ensihoito, tehohoito ja päivystys eli muun muassa Acuta, anestesia ja kivunhoito, tehohoito sekä myös vainajatoiminta.

Kukaan ei ole virheetön. Mokasta vaan pitää auttaa nopeasti eteenpäin, jotta ihminen säilyttää ammattinsa ja itsetuntonsa. Sally Järvelä

Järvelä on tuonut omalle toimialueelleen niin sanotun second victim -mallin, jotta kenenkään ura ei katkeaisi vahingossa tehtyyn virheeseen.

Malli on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Englannissa, mutta ei yleisesti Suomessa. Edes hyvää suomenkielistä vastinetta sanaparille ei vielä ole. Voidaan puhua toisesta uhrista.

Yksinkertaisesti kyse on virheen tehneen hoitajan tai lääkärin auttamisesta.

– Ei terveydenhuollossa tehdä virheitä – ja kuitenkin tehdään, sillä kukaan ei ole virheetön. Mokasta vain pitää auttaa ihmistä nopeasti eteenpäin, jotta hän voi säilyttää ammattinsa ja itsetuntonsa, Sally Järvelä tiivistää.

Jos asiaan ei heti tartuta ja ihminen jää yksin raskaitten ajatusten kanssa, seuraukset voivat olla vakavat. Työkyky ei palaudu, stressi näkyy fyysisinä oireina, yöt kuluvat unettomaan pyörimiseen ja miettimiseen. Ihmiset kituvat sen sijaan, että kukoistaisivat työssään.

Sally Järvelä muistuttaa, että hän puhuu vahingossa sattuneesta virheestä eikä tahallisesta huolimattomuudesta.

– Tosin en ole urani aikana ollut käsittelemässä yhtään välinpitämättömyydestä tai tahallisesta huolimattomuudesta aiheutunutta mokaa. Ne ovat olleet inhimillisiä vahinkoja.

Virhettä ei hyväksytä, ei myöskään tuomita

Second victim -mallin lähtökohtana on ajatus, että toiminta suunnitellaan ennakolta niin, että virheitä ei tule. Kun vakava vahinko kaikesta huolimatta sattuu, edetään järjestelmällisesti.

Ensimmäiseksi autetaan uhria ja rajataan vahingon laajentuminen. Sen jälkeen on virheen tekijän vuoro saada apua.

• 1. vuorokausi: Viedään tekijä sivuun, annetaan hänen puhua. Ei vähätellä, ei verrata eikä kysytä muuta kuin, että miten hän jaksaa.
• 2. vuorokausi: Virheen tehnyt ei jää sairaslomalle. Hän pyrkii tulemaan seuraavaan työvuoroonsa, mutta tehtäviä kevennetään. Näin hän saa takaisin tunteen, että osaa työnsä ja kuuluu omaan työyhteisöönsä. Jos jää kotiin, paluu töihin tulee päivä päivältä vaikeammaksi.
• 1–2 päivän sisällä: Kaikki virheen aikana paikalla olleet kirjoittavat ylös oman näkemyksensä tapahtuneesta. Työterveys, esimerkiksi psykologi tai lääkäri, otetaan mukaan. Tekijä saa käydä läpi virhettään ja sen tuottamia tunteita kuten häpeää. Virhettä ei kielletä. Esimiehen tehtävä on muistuttaa, että kaikki olemme ihmisiä ja että ihmisille tapahtuu virheitä. Esimies huolehtii, että koko yhteisö ottaa virheestä opiksi.
• Ensimmäisen viikon, parin aikana: Esimies raportoi tapahtuneesta ja neuvoo potilasta tai omaisia esimerkiksi potilasvakuutuskorvausten hakemisesta. Esimies ei saa vetäytyä organisaation suojiin ja virheitä sattuu -passiiviin, vaan myöntää reilusti ja aktiivisesti, että me teimme virheen.
• Julkisuuden hallinta: Sairaalan viestintä täytyy pitää ajan tasalla. Tapahtunutta ei pimitetä eikä vähätellä eikä medialle valehdella. Sosiaalinen media kasvattaa paineita, sillä somessa on usein tapana jaella tuomioita vajain tiedoin ja faktoista välittämättä. Terveydenhuollosta taas on vaikea puolustautua tai oikaista virheitä, koska ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus.
• Tuetaan virheen tekijää prosessin loppuun asti: Jos tapahtumasta käynnistyy oikeusprosessi, lopullisen päätöksen saaminen voi kestää jopa vuosia.

Nykyisin käytetään aika yleisesti niin sanottua debriefingiä eli psykologista jälkipuintia. Järvelän mukaan sen on kuitenkin lyhytaikaisempaa kuin mitä second victim -malli on.

Järvelä kertoo, että Taysin kaikki toimialueet ovat vähintäänkin päällikkötasolla kiinnostuneet second victim -mallista.

Menetelmä on herättänyt kiinnostusta myös maan muissa sairaaloissa. Järvelä mainitsee erityisesti Kanta-Hämeen keskussairaalan ja lupautuu muuallekin "matkasaarnaajaksi". Aiheesta puhuessaan hän kertoo usein esimerkkinä oman karun päivystyskokemuksensa nuorena lääkärinä.

Järvelän mukaan jonkinlaista second victim -mallia tarvitaan kaikilla aloilla, joissa virheet pitää pystyä nollaamaan nopeasti, jotta työkyky säilyy.

Hänen tietojensa mukaan esimerkiksi lennostossa käytetään samankaltaista nollausprotokollaa.

Kaikki päättyi hyvin, mutta uran suunta muuttui

Yksin veriseen päivystyshuoneeseen jäänyt nuori Sally Järvelä sai itse helpotusta vasta monta kuukautta päivystyksessä sattuneiden tapahtumien jälkeen.

Kolarista selvinnyt poika ja hänen äitinsä tulivat eräänä päivänä yhdessä tuomaan hänelle kukkia.

– Mietin silloin ja mietin joskus vieläkin, että en osannut ja ihmettelin: eivätkö he tiedä sitä. Mutta sen kohtaamisen jälkeen ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen en juoksulenkillä metsässä huutanut suureen ääneen perkeleen perkelettä.

Ehkä minusta ei koskaan tullut ihan niin hyvää ortopedia kuin olisi voinut, mutta tuli varmasti paljon parempi kollega ja esimies. Sally Järvelä

Järvelä sai unelmansa takaisin: "kai must nyt sit kirurgi tulee".

– Anteeksianto, jonka poika ja äiti tietämättään toivat, auttoivat minua selviytymäään.

Tapahtuma teki Järvelästä kuitenkin varovaisen ortopedin.

– Ehkä minusta ei koskaan tullut ihan niin hyvää ortopedia kuin olisin voinut olla, mutta minusta tuli varmasti paljon parempi kollega ja esimies.

– Aivan varmasti tapahtunut muutti uraani: ilman sitä olisin lähtenyt muunlaisiin hommiin. Koen, että olen lopulta päässyt kukkimaan työssäni, Sally Järvelä sanoo.

Aiheesta voi keskustella 13.5. kello 22 saakka.

Lue myös:

Vauva kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä, tämä on maksanut sairaalalle jo 2,7 miljoonaa euroa – Näin kalliiksi virheet tulevat

Leikkauspotilas menehtyi hengitysvaikeuksiin kotiuttamisen jälkeen – lääkäriä ja hoitajaa syytetään kuolemantuottamuksesta

Sairaala luovutti väärän vainajan Tampereella – Vainaja ehdittiin tuhkata ennen kuin virhe paljastui

Sara oli jo ulko-ovella, kun hän näki eteisessä äitinsä ja sukulaisnaisen.

– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.

Sara huokaa syvään. Hän pitää tauon, ennen kuin jatkaa.

– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin ja hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi, Sara sanoo ja katsoo tummilla silmillään jonnekin kaukaisuuteen.

"Ainoa moka oli se, että olin tyttö"

Sara syntyi Suomessa 24 vuotta sitten maahanmuuttajaperheeseen.

Sara ei ole hänen oikea nimensä.

Emme myöskään kerro tässä jutussa Saran turvallisuuden vuoksi tarkasti hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.

Saran vanhemmat muuttivat Suomeen Etelä-Aasiasta paljon ennen Saran syntymää.

Sara kertoo, että hänen elämäänsä on rajoitettu aivan pienestä lähtien, koska hän on tyttö.

– Ainoa moka oli se, että olin tyttö. Perheemme kotimaassa toivotaan, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Äitini oli eniten pettynyt siihen, että olin tyttö.

Perheeseen syntyi Saran jälkeen kaksi poikaa.

– Heidät kasvatettiin täysin eri tavalla kuin minut.

Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö.

Sara sanoo nähneensä jo pienenä lapsena kotona väkivaltaa.

– Isä käyttäytyi aggressivisesti äitiä kohtaan. Kun aloin kasvaa, se käytös siirtyi minuun. Jos vanhemmilla meni esimerkiksi työpaikalla huonosti, he purkivat sen minuun, koska olin tyttö. Minut oli helppo saada henkisesti ja fyysisesti kärsimään.

Vanhemmat tekivät tyttärelleen selväksi, että tämän täytyy ymmärtää oman maansa kulttuuri.

– Minulle alettiin pitää tiukkaa linjaa, etten saanut missään vaiheessa hyväksyä suomalaista kulttuuria. En saanut mennä kavereiden kanssa leikkimään pihalle. En saanut myöskään leikkiä kotona pikkuveljien kanssa.

Sara kulki kotoa kouluun ja koulusta kotiin.

– Olin aina yksin. Kaverit tiesivät, että oli ihan turha tulla kysymään minua ulos. Äiti tulisi ovelle ja sanoisi, että olen nukkumassa.

"En päässyt elokuviin, koska siellä oli poikia"

Sara sanoo, että koulussa alettiin jossain vaiheessa kiinnittää huomiota hänen perheeseensä.

Hän kävi tapaamassa koulukuraattoria yksin ja myös vanhempiensa kanssa.

– Ennen näitä tapaamisia kotona pidettiin kunnon saarnat. Istuttiin sohvalla. Vanhemmat sanoivat sanasta sanaan, mitä minun piti sanoa kuraattorille. He sanoivat, että jos kerrot, että sinua on lyöty, sosiaaliviranomaiset vievät ja sinua hakataan vielä enemmän.

Sara ei koskaan kertonut kotioloistaan kuraattorille.

– Hän kysyi, mistä naarmut ja mustelmat olivat tulleet. Minä ajattelin silloin vihaista isää ja äitiä. Vastasin, että kaaduin.

Pieni tyttö piirsi ympyröitä paperille, kun kuraattori käski piirtää, miltä tuntuu.

– Mietin, että elämäni on yhtä ympyrää, josta en voi päästä pois.

Kun Sara oli kolmannella luokalla, koulun oppilaat menivät elokuviin.

Sarakin halusi mukaan.

– Vanhemmat sanoivat, etten pääse. Koska siellä on poikia ja voin tulla riippuvaiseksi elokuvista. Minä sanoin, että siellähän on koko koulu. Sanoin vanhemmille, että te ette vie minua ikinä leffaan, uimaan tai minnekään. Kyselin, miksi en saa mennä. Kun kysyin näitä kysymyksiä ja halusin elää kuten koulukaverit, minua lyötiin.

Sara päätti tuolloin, että hänestä tulisi aikuisena poliisi.

– Ajattelin, että sitten kun olen poliisi, vien isän ja äidin vankilaan, koska he ovat minulle pahoja.

Teini-iässä rajoitukset lisääntyivät

Sara ystävystyi teini-iässä suomalaisen tytön kanssa.

Tyttö oli ollut Saran kanssa samassa päiväkodissa ja ala-asteella.

– Hän sanoi, että minun päiväkotivaiheeni oli ihan ok. Mutta ensimmäisestä luokasta lähtien perheen kireys kasvoi minua kohtaan. Ystäväni kysyi usein, miten jaksan ja kuinka paljon minun täytyy kestää. Hän sanoi, että asun helvetissä.

Sara sanoo, että rajoitukset lisääntyivät teini-iässä.

– Se paheni porras portaalta. Aluksi rajattiin leikkimistä ja ulkona käymistä. Kun mentiin toiselle portaalle, rajattiin kavereita ja koulunkäyntiä. En saanut myöskään käyttää huulipunaa, en saanut meikata. En saanut kotoa rahaa. Minun piti pyytää lupa pieniinkin asioihin. Muiden kotiintuloajat olivat iltayhdeksältä, minun piti tulla kotiin viideltä.

Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempia vastaan.

Opettaja neuvoi: "Hanki poikaystävä"

Sara oli lukiossa, kun hän uskalsi kertoa ensimmäistä kertaa elämässään jollekin aikuiselle kotiloistaan.

Tämä aikuinen oli Saran opettaja.

– Hän sanoi, että etsi itsellesi poikaystävä, johon voit luottaa. Joku, jolle voit kertoa asioistasi. Se iskostui minun päähäni, kun opettaja sanoi sen.

Sara kävi perheensä kanssa sunnuntaisin temppelissä.

Eräänä sunnuntaina hän näki siellä pitkän ja komean pojan.

– Tunsin heti sydämessäni, että haluan tutustua häneen. Hän näytti vahvalta. Ajattelin, että hän voisi puolustaa minua vanhempiani vastaan. Vilkuilin häntä koko ajan. Pelkäsin samalla, että äiti huomaa sen.

Temppelissä naiset ja miehet eivät saa keskustella keskenään. Sara kuitenkin lähti aina innoissaan ja iloisena temppeliin.

– Olin yleensä alakuloinen, mutta temppelissä aina hymyilin. Se oli paha moka, koska äiti huomasi sen. Ja sen jälkeen minua kiellettiin tulemasta temppeliin. Se tuntui karsealta.

Temppelin poika löytyi kuntosalilla

Sara yritti etsiä poikaa Facebookista ja kaikkialta, mutta ei löytänyt tätä mistään.

Lukion liikuntatunnilla Sara sai tehtäväksi pitää liikuntapäiväkirjaa. Tuolloin hän kävi tutustumassa myös kuntosaliin.

– Sain jotenkin vanhempani suostumaan siihen, että sain alkaa käydä kuntosalilla. Olin ihan fiiliksissä, kun sain kuntosalikortin. Minun piti pitää aina puhelin auki, että vanhemmat pystyivät soittamaan Face-Time –puheluita minulle.

Erään kerran kun Sara meni kuntosalille, hän näki siellä temppelin pojan.

– Olin ihan paniikissa, mitä teen. Pyörin ympyrää ja tarkistin joka paikan, ettei siellä olisi ketään meidän yhteisöstämme. Sitten äiti soitti ja kysyi, mitä olin tekemässä. Sanoin, että olin juoksumatolla ja tulin juuri hakemaan vettä pukuhuoneesta.

Äiti sanoi, että he tulevat hakemaan Saraa tunnin päästä.

– Menin nopeasti pojan luokse ja kysyin, onko hän meidän maastamme. Hän vastasi, että joo ja antoi minulle numeronsa. Tallensin sen omaan puhelimeeni parhaan ystäväni nimellä.

Sara ja poika sopivat tapaamisen kuntosalin läheiselle kirjastolle.

– Me aloimme nähdä ja soittaa joka päivä salaa. Poika ihmetteli, miksi muutuin aina pelokkaaksi, kun äiti soitti. Aloin pikkuhiljaa kertoa hänelle, millaista minun elämäni on.

"Äiti otti niskasta ja kysyi, seurusteletko"

Sara ja temppelin poika ehtivät seurustella kaksi vuotta, ennen kuin Saran vanhemmat saivat tietää suhteesta.

Sara oli tuolloin 19-vuotias.

– Jäimme kiinni, kun pikkuveljeni parhaan kaverin äiti näki meidät kahvilassa. Hän kertoi pojalleen, ja tämä kertoi veljelleni.

Sara oli omassa huoneessaan koulupöydän äärellä, kun äiti tuli huoneeseen.

– Äiti otti niskasta kiinni ja kysyi, seurusteletko sinä. Olin saanut suhteesta voimaa. Tiesin, että minulla on ihminen, joka tukee minua. Uskalsin sanoa, että seurustelen.

– Äiti jatkoi, että älä vaan sano, että se on se jätkä, jonka näit temppelissä. Vastasin, että joo, se on just se. Sitten vanhemmat alkoivat kritisoida tätä poikaa. Sanoivat, että hän likainen ja köyhä. Hän vain käyttää sinua hyväkseen, koska sinä olet rikkaasta perheestä.

Sara kertoo, että tämän jälkeen vanhemmat alkoivat salaa valmistella Saralle pakkoavioliittoa.

– Suunnitelma oli, että minut viedään pois Suomesta kotimaahamme. Minulle oli etsitty yli 30 vuotta minua vanhempi puoliso. Vanhemmat olivat pyytäneet Suomeen käymään sukulaistytön. Tarkoitus oli, että matkustaisin tämän sukulaistytön kanssa kotimaahamme. Mutta minulle vain kerrottiin, että lähtisin sukulaistytön kanssa käymään Euroopassa.

Sara kertoi, että hänen vanhempansa muuttuivat, kun sukulaistyttö tuli Suomeen.

– Äiti muuttui tosi mukavaksi ja kiltiksi minua kohtaan. Yhtäkkiä äiti ja isä löysensivät otettaan minusta. Minulle sanottiin, että voit tulla kotiin milloin haluat. Vanhemmat eivät enää soittaneet niin paljon perääni. En ollut koskaan saanut niin paljon vapauksia kuin tuolloin. Poikaystäväni sanoi, että tässä mättää nyt joku.

Poikaystävä sanoi Saralle, että tämän ei kannattaisi lähteä reissuun sukulaistytön kanssa.

Sara soitti äidilleen ja sanoi, ettei voisi lähteä Euroopan reissulle pääsykokeidensa vuoksi.

Puhelin oli kaiuttimella, poikaystävä kuunteli puhelua.

– Äiti raivosi ja huusi. Huusi täyttä kurkkua, että sinä lähdet käymään sukulaistytön kanssa sillä reissulla. Kysyin, miksi sinä pakotat minut sinne. Äiti vaan huusi, että sinä et voi olla lähtemättä. Sillä hetkellä tuli takaisin se äiti, joka minulla oli ollut koko lapsuuteni. Äiti raivosi niin paljon, että minun kädet alkoivat täristä.

"Jos olet mennyt naimisiin, olet pilannut meidän maineemme"

Sara sanoi vanhemmilleen, ettei tapaisi poikaystäväänsä.

Todellisuudessa he tapasivat tiiviisti.

Poikaystävä oli huolissaan Saran tilanteesta.

– Poikaystävän pelko kasvoi päivä päivältä, kun minun ja sukulaistytön Euroopan matka lähestyi. Poikaystävä sanoi, että minun oli pidettävä meidän välillämme puhelinlinja jatkuvasti auki, kun olin kotona. Hän pystyi kuuntelemaan puhelimesta, mitä tapahtuu. Poikaystävä myös kielsi minua syömästä vanhempieni antamaa ruokaa.

Eräänä päivänä vähän ennen Euroopan reissua poikaystävä saattoi Saran tämän kodin lähettyville.

– Kotona minua odottivat äiti ja sukulaisnainen. Menimme minun huoneeseeni. Istuin sängylle, äiti ja sukulaisnainen istuivat viereeni. Äiti sanoi, että sinä olet huijannut meitä. Hän tuli ihan kasvojeni eteen ja sanoi, että jos olet mennyt sen likaisen miehen kanssa naimisiin, olet pilannut meidän maineemme.

Sara oli hiljaa.

– Äiti jatkoi, että jos olet mennyt naimisiin, me kutsumme sukulaismiehen, joka hakkaa sen pojan. Tai me lähetämme poikaystäväsi meidän kotimaahamme, ja hänet tapetaan siellä. Kun äiti puhui näitä asioita, poikaystäväni kuuli kaiken, koska puhelin oli minun taskussani ja puhelinlinja oli auki.

Äiti jatkoi puhumista.

– Äiti sanoi, että jos olet mennyt naimisiin, me teemme sisäisesti avioeron. En tiedä, mitä hän tarkoitti. Ehkä sitä, että meidän yhteisömme tulee ja pakottaa minut eroamaan. Sitten äiti kysyi, oletko sinä raskaana. Hän huusi, että jos olet, me teemme välittömästi abortin.

"Äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että lapseni kuolisi"

Sara ei ollut naimisissa, eikä raskaana.

– Äiti haukkui minua meidän omalla kielellämme. Hän vertasi minua prostituoituun. Äiti ja sukulaisnainen huusivat, eivätkä antaneet minulle puheenvuoroa. Tuli mieleen lapsuus, kun minut lukittiin omaan huoneeseen. Tajusin, että niin kävisi nytkin. He lähtivät hakemaan jotain, jolla voisivat lukita oven.

Sillä hetkellä Sara päätti, että hän lähtee.

Hän otti laukkunsa ja takkinsa. Hän oli jo ulko-ovella, kun hän näki äitinsä ja sukulaisnaisen eteisessä.

– He alkoivat repiä minua hiuksista ja paidasta. Sain jotenkin ulko-oven auki, ja kaaduin rappukäytävän lattialle.

– Nämä naiset luulivat, että olin raskaana. He tönäisivät minut portaisiin, koska he yrittivät saada minulle keskenmenon. Oma äiti ja sukulaisnainen hakkasivat minua mahaan, että minun lapseni kuolisi.

Sara kiljui ja huusi apua.

– Naapuri kuuli minun huutoni. Hän avasi oven ja huusi, että minä soitan poliisille. Silloin isä tuli rappukäytävään. Hän sanoi äidille ja sukulaisnaiselle, että päästäkää se irti. Poliisit voivat tulla.

Sara juoksi talosta ulos.

Vettä satoi kaatamalla. Saralla on huono näkö, eikä hänellä ollut silmälaseja.

– Kotimme läheisyydessä ollut poikaystävä tuli luokseni ja halasi. Olin paniikissa ja luulin, että se oli sukulaismies. Kiljuin hysteerisesti, että älä koske minuun. Minä en ole tehnyt mitään pahaa. Poikaystävä sanoi, että se oli hän.

Poikaystävä ja Sara soittivat hätäkeskukseen. Poliisit tulivat paikalle.

Poliisi aloitti rikostutkinnan tapahtumista.

Sara kertoi kuulusteluissa poliisille samat asiat kuin tässä jutussa.

Saran äiti ja sukulaisnainen saivat syytteet pahoinpitelystä. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.

Oikeus käsittelee pahoinpitelysyytteitä elokuussa.

Poliisit kertoivat Sopu-työstä

Pahoinpitelyä tutkineet poliisit neuvoivat Saraa ottamaan yhteyttä Loisto Setlementti -yhdistykseen.

Yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja maahanmuuttajalapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka joutuvat kohtaamaan kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.

Sara sai Sopu-työstä oman työntekijän.

– Jos minulle tulee joku ongelma, soitan hänelle. Hän ja aviomieheni ovat henkilöt, jotka tukevat ja auttavat minua.

Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. Ja he pelkäävät tätä oikeusjuttua.

Kun Sara pakeni kotoaan, hän ei palannut enää sinne takaisin.

Sara ja temppelin poika menivät maistraatissa naimisiin.

Saran perhe ei tiedä, missä he asuvat. Pariskunta kertoi Ylelle, että Saran perhe ja yhteisö ovat uhkailleet heitä ja yrittäneet saada selville heidän asuinpaikkansa.

Yle tapasi Saran, tämän puolison ja heidän pienen lapsensa Helsingissä.

– Yhteisö on nyt vähän rauhoittunut, koska meillä on lapsi. He myös pelkäävät tätä oikeusjuttua, Sara sanoo.

"Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme kuin höyheniä"

Sara sanoo, että hänellä on nyt hyvä elämä ja ihana perhe.

Lapsuus on jättänyt kuitenkin varjonsa.

– Minun on vaikea hyväksyä onnellisuutta. Pelkään, että olen liian onnellinen. Pelkään, että äiti tulee ja pilaa kaiken.

Sara uskoo, että vanhempien käyttäytyminen johtuu siitä, että he haluavat pitää yllä samaa kulttuuria kuin mitä heidän omissa lapsuudenkodeissaan on noudatettu.

Saran mukaan perheen uskonnossa naista ei lähtökohtaisesti alisteta.

– Nyt kun olen itsekin äiti, olen paljon pohtinut elämääni. En voi koskaan unohtaa ja antaa anteeksi sitä, että oma äiti hakkasi minut sukulaisnaisen kanssa, kun pakenin pakkoavioliittoa. Mietin usein, miksi vanhempani eivät voineet hyväksyä minua tyttönä ja naisena. He kuitenkin ovat asuneet Suomessa jo yli 30 vuotta.

Sara kertoi Ylelle tarinansa, jotta hän voisi mahdollisesti auttaa muita maahanmuuttajaperheen lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan samanlaisia asioita.

– On surullista, että kaikki tämä tapahtuu Suomessa, jossa on ollut jopa naispresidentti. Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme sellaisia pehmeitä. Kuin höyheniä, joita pystyy muotoilemaan miten tahansa.

Lue myös:

"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa" – Poliisi on alkanut tavata nuoria salaisessa paikassa

Yle käsittelee tänään verkkojutuissa ja uutislähetyksissä Suomessa tapahtuvaa kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen uhkaa.

Saksan poliisi tutkii kolmen ihmisen mystistä kuolemaa hotellissa Baijerissa sekä tapaukseen mahdollisesti liittyvää kahden muun henkilön kuolintapausta maan pohjoisosissa.

Huonesiivooja löysi lauantai-iltapäivällä 53-vuotiaan miehen ja 33- ja 30-vuotiaat naiset kuolleina hotellihuoneesta Passaussa Ilzin rannalla sijaitsevasta pensionaatista.

Bild-lehden mukaan mies ja 33-vuotias nainen löydettiin makaamasta käsi kädessä vuoteellaan varsijousen nuolet ruumissaan. 30-vuotias nainen makasi lattialla verilammikossa niin ikään nuolen lävistämänä. Huoneesta löytyi kolme varsijousta. Kaikki kuolleet olivat saksalaisia. Toistaiseksi on epäselvää, mikä on heidän välinen suhteensa.

Maanantaina poliisi teki kotietsinnän toisen naisvainajan kotiin Wittingenissä Ala-Saksissa, 645 kilometriä Passausta pohjoiseen. Asunnosta löytyi kuolleena kaksi naista. Heidän kuolinsyynsä ei ole tiedossa.

Muut hotellivieraat pitivät kolmikkoa erikoisena

Hotellihuoneesta kuolleena löytynyt kolmikko oli kirjoittautunut pensionaattiin perjantai-iltana. Saksalaislehtien mukaan kenellekään heistä ei ollut mukanaan matkatavaroita.

Muut hotellivieraat kuvailivat kolmikkoa erikoisiksi. Pukuun sonnustautuneella miehellä oli pitkä parta ja naiset olivat pukeutuneet mustiin.

He olivat käyneet myöhään perjantai-iltana autoltaan hakemassa laukut, joiden sisällä varsijouset olivat ja menneet tämän jälkeen huoneeseensa.

Poliisi arvelee kolmikon saapuneen hotellille avolava-autolla, jonka taka-ikkunaan oli liimattu metsästysseuraan viittavia tarroja.

Poliisi on aloittanut vainajien kuolinsyytutkinnnan. BBC:n mukaan alustavia tuloksia on odotettavissa tiistaina.

Aiheesta lisää:

Germany: Three Bavaria hotel guests found dead from crossbow bolts