"Yllätyitkö?"kysyy eräässä Facebook-ryhmässä toukokuussa julkaistu teksti.
"Täysin yleiseurooppalainen kuvio. Tätä on ”otan rahat ja juoksen” -politiikka. Rivikansalainen: Federalistisen EU:n satraapit lakeijoineen vievät sinua kuin litran mittaa. #SinäMaksat"
Julkaisun linkki johtaa verkossa ilmestyvän Nykysuomi-julkaisun artikkeliin, jossa väitetään Ruotsin veronmaksajien maksavan moninkertaisia vuokria siirtolaisille. Julkaisu tarjoaa lukijoilleen valtamediasta poikkeavia näkökulmia.
Artikkeli löytyy Facebook-ryhmästä, jossa jaetaan päivittäin propagandaksi ja valheelliseksi tiedoksi laskettavia uutisia. Ryhmä on saksankielinen, mutta samanlaisia ryhmiä on kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa.
EU on varoittanut toistuvasti valeuutisten ja niin kutsuttujen disinformaatiokampanjoiden, eli ohjatun valheellisen tiedon levittämisen, mahdollisuudesta toukokuun lopun EU-vaalien alla. Joulukuussa 2018 julkaisemassaan toimintasuunnitelmassa EU nimesi Venäjän valtiolliseksi toimijaksi, jolta on odotettavissa vaikutusyrityksiä EU-vaaleissa.
Yle Uutiset on selvittänyt osana kansainvälistä toimittajaryhmää, ketkä henkilöt ja mitkä ryhmät ovat erityisen aktiivisia levittämään valeuutisia.
Pyrimme selvittämään, onko EU:n varoituksille Venäjän hallituksen ja hallitusta myötäilevien medioiden ohjailemasta disinformaatiosta katetta. Selvityksessä halutaan katsoa, kuinka järjestäytynyttä venäläismielisten ryhmien viestintä on.
Toimittajaryhmä on tähän mennessä tarkastellut valeuutisia levittäviä henkilöitä Suomessa, Saksassa, Tanskassa ja Liettuassa. Monet näissä maissa näkyvistä valeuutisverkostoihin liittyvistä ilmiöistä pätevät kuitenkin myös muihin EU-maihin.
Ylen ja muiden eurooppalaismedioiden selvityksen mukaan niin vaaleihin liittyvät vaikutusyritykset kuin myös Venäjään kytkeytyvien henkilöiden verkostot näyttäytyvät kuitenkin toistaiseksi hyvin rajallisina.
Sosiaalisen median alustoilta kuten Facebookista löytyvät ryhmät toimivat eri maissa lähinnä pienen piirin keskustelupalstoina, joissa on kevään aikana ylistetty Lontoossa pidätettyä Julian Assangea ja levitetty salaliittoteorioita Pariisin Notre Dame -katedraalin palon syistä.
Ryhmien ja niitä ylläpitävien henkilöiden tarkastelu auttaa kuitenkin ymmärtämään, mistä niiden jäsenten motivaatio valheellisen tiedon levittämiseen kumpuaa. Disinformaatiota ei levitetä pelkästään vaalien alla, vaan siitä on tullut pysyvä osa yhteiskuntia ympäri maailmaa.
Valeuutisten levittäjiin mahtuu niin kansalaisaktivisteja, Venäjä-ystävyysseurojen aktiiveja kuin tutkijoita ja poliitikkoja. Jotkut heistä ovat vakuuttuneita siitä, että heidän maidensa suuret mediatalot valehtelevat ja että valtavirtauutisointia on täydennettävä vaihtoehtoisella tiedolla.
Toiset taas tavoittelevat väärän tiedon levittämisellä itselleen lisää valtaa ja esimerkiksi ääniä vaaleissa. Jotkut harvat saavat siitä jopa palkkaa.
Tässä jutussa on julkaistu vain sellaisten henkilöiden nimiä, jotka todistettavasti ja usein levittävät valheelliseksi määriteltäviä uutisia sekä julkaisuja netissä tai jotka esiintyvät venäläismedioissa kertomassa tai vahvistamassa valheellista tietoa.
Tutkimusta varten listattiin yli sadan henkilön tilit sosiaalisessa mediassa, joita toimittajat tarkkailivat neljän kuukauden ajan.
Tutkimuksen edetessä hahmottui pieni verkosto, jossa tärkeimmät toimijat tuntevat toisensa henkilökohtaisesti. Selvityksessä käytettiin hyväksi myös ohjelmia, joilla on mahdollista tutkia, missä uutisjuttuja on jaettu.
Suomen “trolliarmeijaan” mahtuu myös ammattilaisia
"PUTIN-SETÄ ON TOSI VIHAINEN! Trolliarmeija on vaikuttanut vain 241 miljoonaan eurooppalaiseen."
"Ainakin 200 miljoona eurooppalaista on jäänyt vaikuttamatta! Jos trolliarmeija ei täytä vaikuttamis- ja disinformoimistavoitteitaan, jäävät vuoden 2019 bonukset saamatta!"
Julkaisu on peräisin yhdestä Ylen tarkastelemista ryhmistä. Suomessa toimii useita pienempiä Facebook-ryhmiä, joissa jaetaan melkein päivittäin valheellisia uutisia. Ryhmien jäsenet tyypillisesti seuraavat keskustelua maahanmuuttopolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta.
Ryhmissä julkaistaan vastuullisia periaatteita noudattavien medioiden artikkeleita, mutta tarvittaessa lähteeksi kelpaavat sellaisetkin jutut, joissa ei ole minkäänlaista totuudellista perustaa. Niiden väittämät ovat siis vääristeltyjä ja tekaistuja, minkä takia niitä kutsutaan disinformaatioksi.
Disinformaation piiriin voidaan lukea meemejä eli tekstin ja kuvan avulla toteutettuja satiirisia julkaisuja, totuudesta vain osittain kiinni pitäviä blogikirjoituksia tai niin kutsuttuja “deep fake” eli monikerroksisesti valheellisia videoita, siis useista kuvista ja ääninauhoista aidon näköisiksi leikattuja puheita ja esiintymisiä.
Yhteistä kaikelle disinformaatiolle on, että se on vääristeltyä tietoa, jonka levittäjä pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen.
Misinformaatiota puolestaan on puutteellisen tai väärän tieton antamista epähuomiossa, ilman tietoista harhaan johtamista.
Valeuutis- ja propagandasivustoilla on muutamien satojen tai tuhansien jäsenten vahvuisissa ryhmäkeskusteluissa tärkeä rooli. Journalismia tutkivan Reuters-instituutin mukaan vastamedioiden julkaisemat jutut yltävät samoihin jakolukuihin sosiaalisessa mediassa kuin laatumedian uutisjutut. Se johtuu siitä, että pieneltäkin sivulta uutinen voi seuraavaksi levitä kymmenien tuhansien ihmisten suljettuihin Facebook-ryhmiin.
Näissä suomalaisryhmissä keskustellaan myös erittäin paljon ulkopolitiikasta. Viime viikkoina ryhmissä ovat puhuttaneet etenkin Ranskan keltaliivien mielenosoitukset ja Venezuelan poliittinen kriisi.
Valeuutisia ja totuutta vääristäviä artikkeleita jaetaan suomeksi esimerkiksi Avoin tilannehuone - kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmässä, johon kuuluu hieman yli 4 200 ihmistä. Suomi ensin! -foorumiin kuuluu reilut 3 000 jäsentä, Emme halua sotaa Venäjän kanssa, vaan rauhaa! yli 900, Venäjän trolliarmeija (sensuroimaton) -ryhmään puolestaan 362 henkilöä. Monet ryhmien jäsenistä ovat jäseniä useammassa yllä mainituista ryhmistä.
Yksi esimerkki melkein kaikkiin yllä mainittuihin ryhmiin jaetusta valeuutisesta on tämä Vastavalkea-nettilehden juttu, joka käsitteli Yhdysvaltain “vuodettua suunnitelmaa Venezuelan kaatamiseksi”. Vastavalkea mainitsee lähteikseen libanonilaisen vastamedian Voltairenetin sekä englanninkielisen Off-Guardianin, joka on StopFake-faktantarkistussivuston mukaan yksi Venäjän hallituksen englanninkielisistä propagandasivustoista.
Venäjän trolliarmeija on Venäjän presidentin Vladimir Putinin linjaa myötäilevän suomalaisryhmän itseironinen nimitys. Osa trolliarmeijan Facebook-ryhmän kuvauksesta kuuluu:
“Venäjän trolliarmeija syntyi vastareaktiona älyllisesti hyvin heppoiselle uutisoinnille ja rehellisesti sanottuna, naurettavilla väitteillä. On varmasti totta, että Venäjä käy informaatiosotaa ihan samoin kuin kaiketi käy jokainen maa maailmassa nykypäivänä. Mutta yksittäisten ihmisten leimaaminen media taholta vieraan valtion maksamiksi trolleiksi on yksinkertaisesti hirmuinen ylilyönti ja loukkaa kansalaisten sananvapautta. “
Keskusteluita pyörittää vielä pienempi ydinjoukko. Venäjän trolliarmeija (sensuroimaton) -ryhmän ylläpitäjä Daria Skippari-Smirnov on yksi heistä.
Suomalaisillakin, kuten kenellä tahansa, on oikeus valita itse mitä lukee. Venäjän trolliarmeija (sensuroimaton) -ryhmän ylläpitäjä Daria Skippari-Smirnov
Skippari-Smirnov tuntee esimerkiksi Venäjällä vaikuttavan suomalaisen Johan Bäckmanin. Kaksikko matkusti yhdessä seitsemän muun suomalaisen kanssa Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018.
– Mielestäni suomalaisillakin, kuten kenellä tahansa, on oikeus valita itse mitä lukee ja mitä uutisia seuraa, Skippari-Smirnov kommentoi Ylelle.
Suomessa ja muualla Euroopassa on myös koko joukko aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat usein ja useissa ryhmissä valeuutisia, joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti.
Aktivistit vaihtoehtoisen maailmankuvan asialla
Yksi valheellisia uutisia levittävä yksityishenkilö on tamperelainen Risto Koivula. Hän oli myös ehdolla vuoden 2015 eurovaaleissa Suomen Työväenpuolueen (STP) ehdokkaana.
Koivula on eläkkeelle jäänyt rakennusstatiikan tutkija, joka viettää omien sanojensa mukaan “paljon aikaa päivittäin” lukemalla ryhmien juttuja ja jakamalla omia julkaisuja. Koivulan Facebook-profiilikuvassa näkyy parraton mies Pikku Kakkonen -paita päällä.
– Ryhmistä saan usein ensin tietää jostakin asiasta. Siellä jaetaan kiinnostavaa tietoa, Koivula kertoo Ylelle.
– Kyllähän siellä on kaikenlaisia asenteita, mutta perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. Tai jos olen nähnyt, niin olen siitä huomauttanut.
Samalla Koivula sanoo, että kommentoi mieluiten tiedeaiheita, joista hänellä on asiantuntemusta. Ulkopolitiikkaa hän tuntee henkilökohtaisesti huonommin, vaikka hän jakaa paljon maailmanpolitiikkaa käsitteleviä juttuja.
Perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. Tamperelainen eläkeläinen Risto Koivula
Kun Koivula jakaa liki 20 uutista omalla Facebook-sivullaan ja eri Facebook-ryhmiin, niistä valtaosa käsittelee kuitenkin juuri ulkopolitiikkaa. Hän kertoo luottavansa ryhmien sisältöön myös siksi, että hän tuntee niissä vaikuttavia ihmisiä henkilökohtaisesti.
– Siellä on sellaisia, jotka ovat muodostuneet kavereiksi. Heidän kauttaan tiedän lähteiden luotettavuuden aika tarkkaan, Koivula sanoo.
“Kavereilla” Koivula viittaa Bäckmaniin ja Skippari-Smirnoviin. Bäckmanin Koivula on tavannut kuluvana vuonna henkilökohtaisesti kahdesti.
Tamperelainen Koivula itse käyttää lähteinään suomalaisten vastamedioiden lisäksi paljon kansainvälisiä vastamedioita, sellaisia kuin Rambler.ru, Southfront, ja mediajätti Russia Today.
EU:n ulkosuhdehallinnon EUvsDisinfo-tutkimusryhmä paljasti huhtikuussa, että Southfront toimii Venäjältä, vaikka sivusto haluaa antaa itsestään yhdysvaltalaisen vaikutelman.
Russia Today, Sputnik ja Ruptly ovat suuria eri kielillä toimivia Venäjän valtion rahoittamia mediataloja. Suurimman osan niiden aineistosta voi tulkita sellaiseksi, että niissä pyritään journalistiseen totuuteen. Venäläismediat pyrkivät kuitenkin uutisoimaan ennen kaikkea tunteita herättävistä, polarisoivista aiheista.
Venäläisten mediatalojen toiminta jäljittelee länsimaista propagandaa kylmän sodan ajalta. Tuolloin Itäblokin maiden asukkaille kerrottiin ennen kaikkea siitä, mikä oli pielessä heidän yhteiskunnissaan. Tunnetuimpia länsipropagandaa lähettäneitä radioita olivat esimerkiksi Voice of America ja Radio Liberty.
Vanhaa propagandaa jäljittelevät myös pienemmät sivustot, joiden sisältö ja rahoitus ovat peräisin Venäjältä.
Esimerkiksi 1 800 hengen Venäjän trolliarmeija -ryhmään jaettiin vappuna video amerikkalaiselta Soapbox-sivulta. Jakoteksti kuului: “Nuo Oikeamieliset Hyvyyden Soturit asialla taas, tällä kertaa Venezuelassa, siellä on öljyä, yllätys!”
“Guaidón ovat tunnustaneet presidentiksi Trump, Kanada ja ryhmä oikeistolaisia Latinalaisen Amerikan maita”, ohjelman juontaja sanoo videolla. “Mitä Venezuelassa tapahtuu, on vallankaappaus demokraattisesti valittua johtajaa Nicolas Maduroa vastaan.”
Venezuelan oppositiojohtajaa Juan Guaidóta tukee kuitenkin myös EU ja sen mukana Suomi. Maduron voittoa vuoden 2018 presidentinvaaleissa taas useat maat pitävät peukaloituna.
Yhdysvaltalaisen Alliance for Securing Democracy -projektin mukaan Soapboxia rahoittaa suoraan Venäjän valtiollinen media.
Suomalaisryhmillä vastineet muualla Euroopassa
Tamperelaisen Koivulan kanssa samoja lähteitä käyttää myös stuttgartilainen Elena Schulz.
3. toukokuuta hän jakaa seinällään toisen käyttäjän karttakuvan, jonka alla lukee:
"Puolan Masuurien asukkaat kertovat suurista armeijaosastoista, jotka ovat matkalla kohti venäläistä Kaliningradia ja Suwalki-aukkoa."
"Siviileiltä on liikkuminen alueella kielletty."
"Aikooko Nato nyt Krimin miehityksen vastaiskuna miehittää Kaliningradin enklaavin? Pohjois-Puolan asukkaat odottavat Naton hyökkäystä Venäjälle."
Schulz on yksi aktiivisimpia saksalaisia valeuutisaktivisteja. Hän ylläpitää muun muassa yhtä suurimmista suljetuista ryhmistä nimeltä Putinistit - Vladimir Vladimirovits Putinin ystävät, johon kuuluu liki 25 000 jäsentä. Tässäkin ryhmässä jaetaan vastuullisten medioiden uutisten rinnalla juttuja, jotka on julkaistu pienissä valeuutismedioissa ja vastamedioissa.
Schulz kertoo omilla nettisivuillaan opiskelleensa sekä Venäjällä ja Saksassa. Hän on erikoistunut perheterapiaan sekä masennuksen, stressin ja traumojen hoitoon. Hänen Facebook-profiilikuviensa alle on jätetty kommentteja, joissa häntä kehutaan “Saksan kauneimmaksi venäläisnaiseksi”.
Venäjä on suuri ja hieno maa, joka edistää rauhaa ja ystävyyttä. saksalainen valeuutisaktivisti Elena Schulz
Myös Schulz julkaisee useita kirjoituksia päivässä, niin omalla Facebook-seinällään kuin kymmenien tuhansien ihmisten vahvuisissa Facebook-ryhmissä. Schulzilla on yli 2 400 seuraajaa, joille hän tarjoilee päivittäin synkkää maailmankuvaa: sisältä mädästä läntisestä yhteiskunnasta, Venäjää vastaan varustautuvasta Itä-Euroopasta, kansalaisille lankeavista hiilidioksidiveroista.
–Aktivoiduin vuoden 2014 tapahtumien jälkeen. Venäjä on suuri ja hieno maa, joka edistää rauhaa ja ystävyyttä, mutta Yhdysvallat kertoo meistä valheita, Schulz kertoo puhelimessa.
Schulz jakoi vähän aikaa sitten myös toisen valheellista tietoa levittävän käyttäjän julkaisun. Saksalainen kilpauimari Marco Henrichs asuu ja harjoittelee Penzassa Venäjällä. Vapaa-ajallaan Henrichs viettää aikaa sosiaalisessa mediassa ja jakaa säännöllisesti valeuutisia.
Saksalaiset ja venäläiset Henrichsiä haastatelleet viestimet kuvailevat häntä maiden välisen ystävyyden ja rauhan lähettilääksi. Viimeksi helmikuussa Henrichs piti puheen Bautznerin paikallisen rauhanpalkinnon jakotilaisuudessa, jossa hän nimitti Saksan mediakenttää “sensuroiduksi ja Nato-mieliseksi”.
Venäläismediat ovat myös haastatelleet Henrichsiä doping-kysymyksissä muun muassa talvella 2018, kun Kansainvälinen olympiakomitea päätti sulkea Venäjän Etelä-Korean talviolympialaisista. Sputnikille hän kommentoi, että läntisten medioiden mukaan “joko venäläiset käyttävät dopingia tai sitten Putin on peukaloinut vaaleja jossakin päin maailmaa”, viitaten lännen “vallitsevaan” venäjävastaiseen asenteeseen.
Russia Todayn haastattelussa Marco Henrichs sanoi, että dopingia on olemassa kaikkialla, myös Saksassa – ja että doping-syytöksiä käytetään “huonon kuvan luomiseksi venäläisistä.”
Yle tavoitteli Henrichsiä kommenttia varten sähköpostitse, mutta ei saanut häneltä vastausta.
Koivulan, Schulzin ja Henrichsin kaltaisia henkilöitä nimitetään disinformaatiota käsittelevässä tutkimuksessa joskus “hyödyllisiksi hölmöiksi” (eng. useful idiots) siksi, että heidän toimintansa hyödyttää suurempia toimijoita ilman, että ne joutuvat kantamaan vastuuta yksittäisten aktivistien toiminnasta tai maksamaan siitä.
Valheellista tietoa levittävillä henkilöillä on hyvin erilaiset taustat. Tavalliset kansalaisaktivistit pyrkivät korjaamaan omasta mielestään vääristynyttä uutisointia tai yksinkertaisesti edistämään jonkin poliittisen mielipiteen leviämistä.
Samaan aikaan esimerkiksi paikallis- ja kansallisen tason poliitikot jakavat valeuutisia uusien kannattajien ja äänestäjien toivossa. Heille valeuutisten jakaminen liittyy myös vallantavoitteluun.
Disinformaatiota tuotetaan Donetskissa ja Moskovassa
"Nyt jyrähtää!"
"Saimme siis neuvottelut päätökseen ja totta se on, MV-Lehden päätoimittajan vastuu on siirtynyt harteilleni."
Huhtikuun 2019 eduskuntavaalien jälkeen rasistisesta, maahanmuuttovastaisesta ja islamofobisesta kirjoittelusta tunnetun MV-julkaisun johto vaihtui. Lehden perustanut ja sitä johtanut Ilja Janitskin siirtyi sivuun, ja lehden päätoimittajaksi ilmoittautui Itä-Ukrainassa asuva Janus Putkonen.
MV-lehti julkaisee myös totuudenmukaisia juttuja, ja se luokitellaan usein vastamediaksi. Lehti toimii kuitenkin yhtenä suomalaisten valeuutisia levittävien ryhmien tärkeimpänä lähteenä. Janitskin sai yhdessä Johan Bäckmanin ja MV-lehdessä toimineen naisen kanssa tuomiot Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2018 lehden levittämästä vihapuheesta.
Kirjoittajat syyllistyivät oikeuden mukaan muun muassa kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja Ylen toimittajan vainoamiseen. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Putkosen päätoimittajuus MV-lehdessä on merkittävää siksi, että hän jakaa omissa Facebook-profiileissaan ja alias-nimellään Ivan Putkov toistuvasti valheellisia uutisia – sekä suomalaisista että venäläisistä lähteistä. Putkonen on asetettu Ukrainan pakotelistalle.
Itä-Ukrainan Donetskissa ja Luhanskissa on toiminut omat separatistiliikkeet vuodesta 2014, jotka väittävät hallitustensa olevan demokraattisesti valittuja. EU ei ole tunnustanut alueiden itsenäisyyttä.
Putkonen ei ole kuka tahansa aktivisti, vaan ammattiviestijä ja pitkän linjan vastamedia-aktiivi. Hän on muun muassa johtanut Donetskissa sijaitsevaa DONi-nimistä propagandatoimistoa, jonka kautta hän julkaisi Itä-Ukrainan tilanteesta kertovaa disinformaatiota. Sitä ennen hän perusti Suomeen itseään laatumedian haastajaksi kuvanneen verkkomedia.org-sivuston.
Putkonen vetää myös “uuden” MV-julkaisun ympärille keskittyvää keskusteluryhmää Facebookissa. Ryhmässä on 730 jäsentä, ja siinäkin jaetaan tuon tuosta disinformaatiota.
Putkonen, Bäckman sekä Jon Hellevig ja Jarmo Ekman asetettiin Ukrainan pakotelistalle sen jälkeen, kun nelikko oli esiintynyt Venäjän valtiollisissa medioissa Suomen Itä-Ukrainan Donetskiin ja Luhanskiin lähettäminä kansainvälisinä vaalitarkkailijoina marraskuussa 2018, vaikka EU ja Suomi eivät tunnustaneet vaalien laillisuutta.
“Kohudosenttina” tunnettu Bäckman on venäläismedioissa yksi näkyvimpiä ja vaikutusvaltaisimpia suomalaisia. Bäckmanilla on oikeussosiologian dosentuuri Helsingin yliopistossa sekä kriminologian dosentuurit Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa.
Jarmo Ekman on muita mainittuja vaikuttajia nuorempi, 36-vuotias. Hän on 2 800 jäsenen vahvuisen ME KANSA - Kansanliike Facebook-ryhmän ylläpitäjä. Ekman on myös toiminut DONi News Agency -propagandatoimistossa ja ollut eduskuntavaaliehdokkaana vähän tunnetussa Kristallipuolueessa.
Yle tavoitteli Johan Bäckmania, Janus Putkosta ja Jarmo Ekmania kommentteja varten, mutta he eivät vastanneet tämän jutun julkaisuun mennessä Ylen sähköpostitse esittämiin kysymyksiin.
Kyberhyökkäys ja valeuutiset peräisin samasta osoitteesta
Joskus harvoin disinformaatio ei jää pelkäksi suljetuissa ryhmissä tapahtuvaksi ajatuksenvaihdoksi.
Torstaina 13. huhtikuuta 2019 Liettuassa alkoi huolellisesti valmisteltu disinformaatiokampanja, jossa liettuaksi ja englanniksi valmisteltu video ladattiin videotoistopalvelu YouTubeen. Video käsitteli Liettuan puolustusministeriä Raminudas Karoblista ja väitti, että tämä on syyllistynyt lahjontaan ja korruptioon.
Samana päivänä useat Liettuan parlamentin jäsenet saivat sähköpostin, jossa väitettiin Karobliksen ottaneen vastaan 586 000 dollarin lahjuksen. Valeuutinen lähetettiin myös useille medioille, ja muun muassa paikallisen uutissivun "Kas vyksta Kaune" ja englanninkielisen "Baltic Timesin" sivut hakkeroitiin ja uutinen julkaistiin niillä osana disinformaatiokampanjaa.
Uudemmat hyökkäykset vaikuttavat olevan yhden ja saman ryhmän käsialaa. Liettuan varapuolustusministeri Edvinas Kerza
Liettuassa poliitikkoihin liittyvät valeuutiset ovat olleet keväällä 2019 erityisen näkyviä. Maaliskuun alussa maassa järjestettiin paikallisvaalit ja 12. toukokuuta presidentinvaalit. Toukokuun lopussa ovat luvassa vielä EU-vaalit.
Liettualaisviranomaisten selvityksen mukaan huhtikuun disinformaatiokampanja sai alkunsa Venäjältä.
– Sen kaltaisia hyökkäyksiä on tehty ennenkin siinä mielessä, että informaatiovaikuttamiseen pyrkiviä viestejä levitettiin samalla, kun jokin instituutio joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi, Liettuan varapuolustusministeri Edvinas Kerza kertoo.
Ennen hyökkäykset vaikuttivat Kerzan mukaan vähemmän suunnitelluilta. Niissä levitetyt liettuankieliset käännökset olivat tökeröitä ja kuvat selvästi muokattuja.
Nyt on toisin.
– Uudemmat hyökkäykset vaikuttavat olevan yhden ja saman ryhmän käsialaa. Taustalla on selkeästi erikoistuneita ammattilaisia, kuten hakkereita, ammattikääntäjiä ja media-asiantuntijoita, Kerza kuvailee.
Liettuan väestöstä arviolta 5,8 prosenttia on etnisiä venäläisiä, joille venäjämieliset johtajat ja venäjänkieliset viestimet kohdistavat omia disinformaatiokampanjoita.
– Olemme valmiudessa kellon ympäri. Ainoa asia, johon voimme varautua on se, että nämä hyökkäykset muuttavat koko ajan muotoaan, Edvinas Kerza sanoo.
Samalla tavalla kuin Suomessa ja Saksassa, valeuutisia levitetään Liettuassa pienissä ryhmissä, jotka ammentavat nationalismista ja maahanmuutto- ja EU-vastaisuudesta.
Ryhmissä nimeltä Meidän Liettuamme puolesta ja Parhaat propagandavirheet keskustellaan rokotusvastaisuudesta, maastamuutosta, turvallisuudesta ja korruptiosta. Niissä leviävät samat valheet kuin muuallakin koskien Notre Damen paloa, keltaliivien mielenosoituksia ja Venezuelaa.
Notren Damen palon aikana Facebook-ryhmissä levisi esimerkiksi video, jossa näkyi katedraalin toisessa tornissa kävelevä henkilö. Videon jakoteksteissä annettiin ymmärtää, että videon henkilö kuuluisi Ranskan keltaliivimielenosoittajiin. Todellisuudessa videolla näkynyt henkilö oli palokunnan jäsen.
Mitä tapahtuu, kun faktat ja totuus häivytetään?
Disinformaatio ei ole Euroopassa suuren mittaluokan ongelma – vielä.
Disinformaatiokampanjat ovat kuitenkin muuttuneet yhä näkyvämmiksi ja hienostuneemmiksi. Valeuutiset ja kohdennetut disinformaatiokampanjat ovat olleet esillä esimerkiksi Brexit-äänestyksessä ja Ruotsin vuoden 2018 vaalien aikana.
Venäjä ei ole enää pitkään aikaan ollut ainoa valtio, joka osaa hyödyntää disinformaatiota. Muun muassa Iran, Kiina, Venezuela ja Intia ovat onnistuneet valjastamaan netin vaikutuskanavat käyttöönsä.
Valeuutiset puhuttavat ennen kaikkea siksi, että ne ravisuttavat länsimaisten demokratioiden peruspilareita, siis fakta- ja argumenttipohjaisia yhteiskuntia. Disinformaatio ei ole sen tuottajiin rajoittuva ongelma, vaan se vaikuttaa sitä levittäviin alustoihin, siitä raportoiviin toimittajiin ja sitä kuluttaviin yleisöihin.
Kun faktojen merkitys häviää, tulee demokratiakin tiensä päähän, uskoo saksalaisella Correctiv-faktantarkistussivustolla työskentelevä Tania Röttger.
– Ihmisten pitää voida saada oikeaksi todettua tietoa, jonka pohjalta he voivat sitten muodostaa poliittisen mielipiteensä. Faktantarkistustyö tähtää siihen, että tähän on aito mahdollisuus, Röttger kuvailee.
Sosiaalisen median avoimien ja suljettujen ryhmien rinnalla esimerkiksi bottitilien levittämät valeuutiset ovat osa disinformaatiokampanjoiden toteutusta.
Uusimpina mukaan ovat tulleet niin kutsutut deep fake -videot.
Facebookin saksalainen tiedottaja Anne Laumen kertoo Ylelle, että Facebook poistaa päivittäin jo miljoona valetiliä eri puolilla maailmaa.
– Valeuutiset ovat huono asia ihmisille ja huono asia Facebookille. Meillä kaikilla on vastuumme kannettavana, kun halutaan estää valheellisen tiedon leviämistä, Laumen kommentoi.
Facebook joutui erityisen paineen alle niin kutsutussa Cambridge Analytica -skandaalissa, jonka takia yhtiö on alkanut vuodesta 2018 alkaen seurata aiempaa tarkemmin valheellisen tiedon leviämistä Facebookissa.
Valeuutiset ovat huono asia ihmisille ja huono asia Facebookille. Facebookin tiedottaja Anne Laumen
Röttgerin mukaan parasta mitä jokainen voi tehdä on miettiä kahdesti, mitä netissä jakaa.
– Kaikista jakamistaan jutuista pitää lukea enemmän kuin pelkän otsikon verran. Jos jokin uutinen tuntuu liian uskomattomalta ollakseen totta, se on hyvin todennäköisesti tekaistu, Röttger muistuttaa.
Korjattu klo 21:44: Jutusta poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan Crowdtangle olisi avoimen lähdekoodin työkalu.
Korjattu 14.05.2019 klo 12:24: Daria Skippari-Smirnovin delegaatio matkusti Krimin niemimaalle eikä Itä-Ukrainaan, kuten jutussa aluksi kerrottiin.
Tutkimusryhmän löydökset julkaistaan tällä viikolla yhteistyössä Politico-lehden, Correctiv.org-sivuston, The Insider -verkkosivun sekä proCausa-portaalin kanssa.
Kirjoittajat:
Roman Dobrokhotov on Venäjällä toimivan faktantarkistussivuston The Insiderin perustaja ja päätoimittaja. Vuonna 2018 hän sai Eurooppa-neuvoston Democracy Innovation Award -palkinnon sivun julkaisemista tutkivista reportaaseista.
Anne Sofie Hoffmann Schrøder on tanskalainen vapaa toimittaja, joka työskentelee Tanskan yleisradioyhtiölle ja Deutsche Wellelle. Hän raportoi disinformaatiosta, eurooppalaisista aiheista ja Latinalaisesta Amerikasta.
Anna Saraste on Ylen Berliinin-toimittaja. Disinformaation lisäksi hän on erikoistunut seuraamaan Saksaa ja tiedustelulakeihin liittyviä aiheita.
Tämä artikkeli on toteutettu Robert Bosch -säätiön ja n-ost-verkoston Reporters in the field -apurahalla sekä Journalismfund.eu-tutkimusapurahalla.
