Ylen mittaus kertoo, että puolueiden kannatus on eduskuntavaalien alla myllerryksessä.

Suurin pudottaja on hallituspuolue kokoomus, jonka kannatus putosi tammikuussa 17,3 prosenttiin. Laskua on 2,3 prosenttiyksikköä edellisestä kuusta.

Kokoomuksen kannatus on ollut yhtä alhaalla viimeksi elokuussa 2016, jolloin puoluejohtaja Petteri Orpo oli vasta aloittanut Alexander Stubbin seuraajana.

Kannatuslaskua selittää se, että kokoomus on kompuroinut viime viikkoina vanhustenhoidon kriisin kanssa. Puolueella on ollut vakavia vaikeuksia muodostaa selkeää kantaa sitovasta hoitajamitoituksesta, jonka takana muut puolueet ovat.

– Uskaltaisin sanoa, että vanhustenhoidon tilasta käyty keskustelu on ollut kokoomukselle vahingollinen. Se näkyy siinä, että varsinkin kaksi viime viikkoa, jolloin keskustelu on ollut päällä, ovat olleet kokoomukselle selvästi huonoimmat, sanoo Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja.

Turjan mukaan tulkintaa vahvistaa, että kokoomuksen kannatus on laskenut selvästi varsinkin naisten ja eläkeikäisten parissa.

SDP kärsi puoluejohtajan poissaolosta

Kokoomuksen lasku on hyvä uutinen suosituimman puolueen paikkaa pitävälle SDP:lle, joka kyselyiden perusteella kilpailee kokoomuksen kanssa seuraavan pääministerin paikasta.

Tosin myös SDP:n kannatus laski, mutta ei yhtä paljoa kuin kokoomuksen. Pudotusta tuli 1,1 prosenttiyksikköä 20,1 prosenttiin.

Demarit voivat hengittää nyt hieman vapaammin, sillä tammikuussa SDP:n etumatka toisena olevaan kokoomukseen ei enää kaventunut, kuten loppuvuoden kävi.

Taloustutkimuksen Turjan mukaan pääoppositiopuolue SDP on hyötynyt vanhustenhoidosta ja hoitajamitoituksesta käydystä väittelystä. Hänen mukaansa SDP:lle olivat hyviä mittauksen kaksi viimeistä viikkoa, jolloin keskustelu on ollut kiivaimmillaan.

Suosiota näyttää alentaneen se, että SDP on seilannut Antti Rinteen sairausloman takia alkuvuoden ajan ilman pääministeriehdokastaan. Puoluetta on Rinteen sijaisena luotsannut varapuheenjohtaja Sanna Marin.

– Mittausjakson alussa heillä oli heikkoja viikkoja, mikä johtuu ehkä keskustelusta kuka puoluetta johtaa. Kampanja jouduttiin avamaan tuuraajavoimin, Turja sanoo.

Perussuomalaisten kannatus tuli katsomosta

Kyselyn suurin nousija on perussuomalaiset, jonka kannatus kohosi 12 prosenttiin. Edellisestä kuusta nousua tulee 1,8 prosenttiyksikköä ja marraskuusta 3,9.

Perussuomalaisten suosio oli viimeksi yhtä korkealla kesällä 2015, jonka jälkeen puolueen kannatus romahti kerralla, kun turvapaikanhakijoiden määrä pomppasi, hallitus leikkasi ja ajoi työehtojen heikennyksiä. Toissakesänä puolue hajosi kahteen osaan, kun johdon otti Jussi Halla-aho.

– Perussuomalaisten kannatusnousu on aika mielenkiintoinen. Näyttää siltä, että se ei tule lainkaan muista puolueista, tutkimusjohtaja Turja sanoo.

– Kyse on siitä, että ihmiset, jotka ovat aiemmissa vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia ja olleet epäilevällä kannalla, ovat nyt ryhmittyneet enenevissä määrin perussuomalaisten taakse.

Samaan aikaan perussuomalaisten joulu-tammikuun kannatusnousun kanssa on osunut laaja uutisointi Oulun seksuaalirikosepäilyistä.

Vihreät rokotti SDP:tä ja kokoomusta

Suosiotaan nosti myös perussuomalaisten vastinpari vihreät. Puoluetta kannatti kyselyn perusteella tammikuussa 14,6 prosenttia suomalaisista. Nousua on prosenttiyksikkö edelliskuusta.

Vihreiden suosio on noussut selvästi syksyn kuopasta, jonka jälkeen puolue vaihtoi puheenjohtajaksi konkari Pekka Haaviston.

– Vihreiden osalta näkyy selkeästi, että he saavat kannatusta muista puolueista, erityisesti SDP:stä ja kokoomuksesta, Turja valottaa.

Keskustan kannatus alhaisin vuosikausiin

Vihreiden suosio lähestyy kolmospaikkaa pitävää pääministeripuolue keskustaa, jonka kannatus jatkoi hienoisessa, 0,5 prosenttiyksikön alamäessä. Keskustalle mitattiin tammikuussa 15,6 prosentin lukema.

Viime vaalien suurin puolue on menettänyt roimasti kannatustaan. Keskustan suosio oli viimeksi yhtä alhaalla kesällä 2012, jolloin Juha Sipilä aloitti kautensa puoluejohtajana.

Keskustan 15,6 prosentin kannatuslukema on alhaisempi kuin puoleeen tulos vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joissa raskaan vaalitappion kärsinyttä keskustaa äänesti 15,8 prosenttia suomalaisista.

Alaspäin osoittaa myös vasemmistoliiton kannatus. Puoluetta äänestäisi kyselyn perusteella nyt 8,6 prosenttia suomalaisista, eli 0,9 prosenttiyksikköä vähemmän kuin joulukuussa.

Turjan mukaan kannatuslaskua selittää se, että myös vasemmistoliitto vuotaa osittain vihreisiin.

Pienimmistä puolueista RKP keräsi neljän, kristillisdemokraatit 3,6:n ja siniset 1,4 prosentin kannatuksen.

Haluatko kysyä jotakin puoluekannatuskyselystä? Lähetä kysymyksesi tästä. Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen vastaa kysymyksiin kello 10 alkavassa suorassa verkkolähetyksessä.

Lue lisää:

Miten eduskunnan paikat jakautuisivat? Katso Ylen uudistuneesta puoluekannatusmittauksesta

Analyysi: Petteri Orpolla on tukalat paikat, mutta kaikki voi vielä muuttua ennen vaali-iltaa

Maitoauto kaatui torstaina iltapäivällä Möykyntielle Kauhajoen Päntäneellä Etelä-Pohjanmaalla. Pelastuslaitos on paikalla ja yrittää estää maidon joutumisen luontoon.

Maitoa pääsi valumaan ojaan 5000 - 7000 litraa.

– Auto oli lipsahtanut ojaan ja kaatunut sinne maitoineen päivineen, kertoo päivystävä palomestari Jani Välimaa Etelä-Pohjanmaan Pelastuslaitokselta.

Kun palokunta saapui paikalle, oli maito jo valunut ojaan. Palokunnan tehtäväksi jäi padota oja niin, että maito ei pääse leviämään laajemmalle alueelle. Paikalle on tulossa loka-auto, joka imee maidon pois ja kuljettaa sen hävitettäväksi Ilmajoelle biojätelaitokselle.

Maitoauton kaatumisesta tuli ilmoitus vaarallisen aineen onnettomuutena. Jani Välimaa huomauttaa, että maito on haitallista ainetta, kun se pääsee luontoon.

– Vaikka sitä joka päivä juodaankin, niin se aiheuttaa vesistössä hapen puutetta ja sitä kautta pieneliöstön ja kalojen kuolemia. Kun maitoa pääsee luontoon, se luokitellaan ympäristömyrkyksi.

Onnettomuus tapahtui normaalissa talvikelissä. Auton vauhti oli hiljainen eikä kuljettaja loukkaantunut. Välimaan arvion mukaan maitoauton nostaminen vie aikaa 2-3 tuntia.

Viimeksi tiistaina Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos työskenteli pitkään Kauhajoella Tokerotiellä, kun lipeälastissa ollut säiliöauto ajautui ja kaatui ojaan.

Mitä väliä on, jos joku on vuosikymmeniä sitten maalannut naamansa mustaksi naamiaisjuhlia varten?

Paljonkin – Yhdysvalloissa se voi viedä uran ja kaataa yhden osavaltion tärkeimpiä johtajia.

Yhdysvalloissa ihonväri ja eri etnisten ryhmien asema ovat edelleen herkkiä kysymyksiä. Virgianian osavaltio taas on vanhoja etelävaltioita, joissa orjuus oli yleistä.

Viime viikolla kävi ilmi, että Virginian ykkösjohtaja – kuvernööri – on opiskeluaikoinaan vuonna 1984 laittanut vuosikirjaansa rasistisen kuvan. Siinä seisoo mustanaamaiseksi maalattu ihminen ja vieressä toinen Ku Klux Klanin kaavussa.

Demokraattikuvernööri Ralph Northamin eroa vaadittiin heti ja laajalti.

Valkoisen ihmisen naaman maalaaminen mustaksi on vanha teatteritapa. Naama mustana esitettiin stereotyyppisiä hahmoja, hölmöjä ja laiskoja. Naaman maalaamista pidetään yleisesti loukkaavana.

Northam ensin myönsi kuvan, sitten kielsi olevansa kumpikaan ihminen kuvassa, sitten vielä tunnusti maalanneensa kasvonsa kyllä toisella kerralla mustaksi. Tarkoitus oli esittää laulaja Michael Jacksonia tanssikilpailussa vuonna 1984.

Tähän asti Northam on kieltäytynyt eroamasta.

Seuraajatkin skandaalissa

Yksi kovin sanoin Northamin eroa vaatineista on osavaltion oikeusministeri Mark Herring, joka oli haaveillut kuvernöörin paikasta vuoden 2021 vaaleissa.

Herring olisi kolmas seuraajaehdokas, jos Northam eroaisi kuvaskandaalin vuoksi. Välissä on musta varakuvernööri Justin Fairfax. Hänen matkaansa Northamin mahdolliseksi seuraajaksi olivat, Herringin onneksi, jo synkentäneet viikonloppuna esiin nousseet väitteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Keskiviikkona Herringin puheilta katosi moraalinen pohja. Herring joutui tunnustamaan, että myös hän itse on maalannut naamansa mustaksi 80-luvulla esiintyäkseen rap-muusikkona.

Virginian poliittinen myllerrys sai vielä lisää jatkoa, kun hieman myöhemmin keskiviikkona varakuvernööri Fairfaxia syyttänyt nainen tuli julki omalla lausunnollaan. Nainen sanoi Fairfaxin pakottaneen hänet suuseksiin hotellihuoneessa demokraattien puoluekokouksen yhteydessä vuonna 2004.

Fairfax on jo aiemmin kiistänyt väitteet ja sanonut, että tapahtumiin oli molempien suostumus. Se ei auttanut, vaan nyt esimerkiksi kansallinen naisjärjestö vaatii Fairfaxin eroa.

Republikaanien hetki?

Jos sekä Northam, Fairfax että Herring joutuisivat eroamaan, seuraavaksi johtopaikka siirtyisi osavaltion kongressin edustajainhuoneen puheenjohtajalle Kirk Coxille. Hän puolestaan on republikaani.

Keskiviikkona osavaltion kongressissa tapahtumat saivat päät niin sekaisin, etteivät kaikki poliitikot enää halunneet edes kommentoida paljastuksia. Edustajainhuoneen republikaanijohtaja Todd Gilbert tyytyi sanomaan, että olisi "vastuutonta" kommentoida, koska ilmassa lentelee niin paljon asioita.

Virginia on demokraattien vahvaa kannatusaluetta ja kaikki kolme tärkeintä poliittista johtopaikkaa tällä hetkellä demokraattien – siis Northamin, Fairfaxin ja Herringin – hallussa. Osavaltion kongressi sen sijaan on republikaanien.

Syksyllä järjestetään osavaltiotason vaalit, joissa demokraatit olivat toivoneet napsivansa lisäpaikkoja kongressiin. Tämänhetkinen kohu ei ainakaan auta demokraattien tavoitteita.

Republikaanipresidentti Donald Trump liittyi torstaina mukaan keskusteluun tviittaamalla. Trumpin mukaan johtavat demokraatit tappavat hienon Virginian osavaltion.

–Jos nämä kolme heikkoa poliitikkoa olisivat republikaaneja, toimet olisivat huomattavasti kovempia, Trump jatkoi ja julisti, että vuonna 2020 osavaltio palaa kotiin republikaaneina.

Äänestäjille jää päätettäväksi, mitä he voivat antaa anteeksi ja kenelle. Voiko liki 40 vuoden takaisia kuvia unohtaa? Entä viidentoista vuoden takaisia syytöksiä hyväksikäytöstä?

Naamojen maalaaminen vuosikymmeniä sitten voi tuntua pieneltä kohulta, mutta Virginiassa ristiriitainen menneisyys ja rotukysymykset ovat yhä läsnä.

Esimerkiksi vuonna 2017 valkoiset nationalistit kokoontuivat osoittamaan mieltään sisällisodan aikaisen kenraali Robert E. Leen patsaan poistoa vastaan. Syntyneissä mellakoissa kuoli yksi nainen.

Viime vuonna liittovaltion senaattiin pyrkinyt republikaaniehdokas kampanjoi lupaamalla säilyttää etelävaltioiden muistomerkit.

Vanhuksen ulkoilu voi jäädä kokonaan väliin muistakin syistä kuin hoitajapulan vuoksi. Yle uutisoi viime vuoden syyskuussa hoivakodista, jonka vanhuksia ei voitu ulkoiluttaa ilman sopivia ulkoiluvaatteita.

Pyörätuoleissa istuville vanhuksille tavallisten ulkovaatteiden pukeminen voi olla vaikeaa ja jopa kivuliasta, jos esimerkiksi kädet eivät taivu hyvin. Monet hoivakodit suosittelevat omaisille, että nämä hankkisivat vanhuksille esimerkiksi helpommin puettavia ulkoiluviittoja. Ne ovat kuitenkin kalliita eivätkä kaikki omaiset raaski ostaa niitä.

Uutinen osui myös elimäkeläisen Pirkko Ikävalkon korviin.

– Se oli niin koskettavaa ja jäi vaivaamaan. Jotkut asiat vain puhuttelevat sisintä. Jos voin kantaa korteni kekoon ja saada muita mukaan, niin se on ihanaa, Ikävalko sanoo.

Nyt neljä kouvolalaista hoivakotia saa käyttöönsä uusia ulkoiluviittoja vanhuksille.

Kahdeksan viittaa

Ikävalkon aloitteesta pienen Teuroisten kylän Martat ompelivat syksyllä kahdeksan tummansinistä ulkoiluviittaa.

Suurikokoinen viitta puetaan esimerkiksi pyörätuolissa istuvan vanhuksen hartioille ja suljetaan vetoketjulla. Se yltää yli polvien. Viitassa on myös huppu, jonka reunukseen pujotettu kuminauha pitää sen hyvin paikallaan.

Teuroinen on pieni kylä Elimäellä, joka nykyisin kuuluu osaksi Kouvolaa. Viisitoista marttaa ompeli viitat kahden viikonlopun aikana. Ompelukoneet kannettiin Teuroisten kylätalon saliin.

Viitat on valmistettu enstex-kankaasta, joka hylkii vettä ja likaa. Sisäpuolella on kaksinkertainen fleece-vuori. Kokonaisuuden suunnitteli ja kaavoitti yhdistykseen kuuluva Heli Helmanen.

Viitat Marttayhdistys maksoi itse. Ikävalkon mukaan viittoihin käytetyt materiaalit maksoivat joitain tuhansia euroja.

– Olemme panostaneet taloudellisesti melko reilusti. Keräämme hyväntekeväisyyteen käytettäviä varoja tekemällä töitä, kuten esimerkiksi järjestämällä kahvituksia syntymäpäiväjuhlille tai ristiäisiin.

Enstex-kankaan ja esimerkiksi vetoketjut yhdistys osti. Osa viittojen vuoressa käytetystä fleecestä saatiin lahjoituksina.

Elimäkikodissa asuva Eila Heikkilä pääsi ihastelemaan uusia viittoja tuoreeltaan niiden luovutustilaisuudessa torstaina.

– Näyttää hienolta! Varmasti ovat lämpimät. On sen näköinen, ettei siitä läpi tuule. Kun kyllä se tahtoo kylmä olla, kun istuu pyörätuolissa, Heikkilä sanoo.

Vauhtisokeus

Viittoja ommellessa iski vauhtisokeus, ja martat innostuivat tekemään vanhuksille myös jalkapussit ja rukkaset. Jalkapussi on takapuolen alle ulottuva pussi, joihin jalat pujotetaan.

– Se on kuin merenneidon pyrstö. Asu on suunniteltu niin että pyörätuolissa istuessa tuuli ei puhalla selkään eikä käsiin, Ikävalko kuvailee.

Myös rukkaset ovat pussimaiset, jossa sormia ei tarvitse erikseen pujottaa paikoilleen.

– Kun jäi tilkkuja, ajateltiin, että tehdään tällaisetkin vielä, Helmanen sanoo.

Martat haluavat, että vanhuksen ulkoileminen ei jää ainakaan palelusta kiinni.

– Useat vapaaehtoiset yhdistykset kuitenkin käyvät vanhuksia ulkoiluttamassa. Haluamme mahdollistaa sen. Nämä viitat eivät ole Liisan eikä Einon, vaan ne ovat lainavaatteita kaikkien yhteisessä käytössä, Ikävalko kertoo.

He kannustavat myös muita yhdistyksiä viittatalkoisiin. Aiemmin Teuroisten Martat ovat muun muassa kutoneet 170 paria villasukkia huostaanotetuille lapsille Kouvolassa.

Elimäen Teuroisten Marttayhdistyksen ompelemat viitat lahjoitettiin Elimäkikotiin, Vaskirinteeseen sekä Elimäen Puustellin hoivakoteihin Elimäellä ja Korialla. Kukin hoivakoti saa kaksi settiä ulkoiluvarusteita.

Nopea pukea

Uudet asut tulevat tarpeeseen. Esimerkiksi Elimäen Puustellin hoivakodeissa pyritään pitämään kiinni siitä, että asukkaat ulkoilevat säännöllisesti, vähintään kerran viikossa.

– Näissä viitoissa on lisäksi monta hyvää ominaisuutta, jotka nopeuttavat pukemista. Usein pukeminen ja riisuminen voi muuten viedä enemmän aikaa kuin itse ulkoilu, Elimäen Puustellin toiminnanjohtaja Anne And sanoo.

Eila Heikkilä odottaa kevättä, jolloin ulkoilu on helpompaa.

– Yleensä menen tuohon kirkonmäelle kiertelemään ja kauppaan. Aina jotain tekee mieli. Koskaan ei ole kylmiö tyhjä makeasta, Heikkilä nauraa.

– Katsotaan, vieläkö kehtaavat käyttää kyseistä sirkuspelleä asiantuntijana.

Näin nimitteli joulukuun lopulla televisiossa haastateltua tutkijaa Jani Mäkelä, perussuomalaisten kansanedustaja. Lokakuussa hän kutsui nuijiksi Twitterissä kansalaisia, jotka olivat poistaneet puoluetoveri Laura Huhtasaaren jakaman kuvan.

Samoihin aikoihin vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi manasi twiitissä presidentti Martti Ahtisaaren "alimpaan helvettiin".

Viime viikolla vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pelkäsi puolestaan Twitterissä, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on "näin kujalla omasta sote-mallistaan". Hän arvosteli Sipilää samalla virheellisistä väitteistä.

Suoremmin totuuden vääristelystä kollegaa on somessa syyttänyt ainakin Mauri Pekkarinen (kesk.), joka laukoi Simon Elon (sin.) tv-esiintymisestä: "Sinä valehtelet!"

Kansalaiskommentit kansanedustajien Twitter-seinillä ovat jo arkipäiväisesti solvaavia, ja niitä vasten poliitikkojen omat kirjoitukset ovat yleensä sovittelevia. Silti on hankala ajatella, että eduskunnan istuntosalissa kukaan puhuisi sirkuspellestä, nuijista tai kujalla olemisesta – saati valehtelusta.

Syytös valehtelusta on eduskunnan säännöissä erityisen huonoa käytöstä. Sitä ei tapahdu salissa juuri koskaan. Syynä on perustuslaki:

Käytännössä puhemies vetää rajan, mikä on sopivaa käytöstä. Kaksi vuotta sitten puhemies Paula Risikko joutui nuhtelemaan ministeriä valehtelu-sanan käytöstä istuntosalissa.

Rajoittaako laki julkisia ulostuloja myös eduskuntatalon seinien ulkopuolella?

Riippuu, keneltä asiaa kysyy. Eniten valtaa asiassa on puhemiehistöllä, ja Risikon mielestä laki täytyy pitää mielessä kaikessa kansanedustamisessa.

– Kansanedustaja on kansanedustaja 24/7, joten velvoitteet ovat sen mukaiset, Paula Risikko sanoo.

Asiassa on selvästi tulkintaeroja: suoran valehtelusyytöksen Twitterissä julkaissut Mauri Pekkarinen on eduskunnan ensimmäinen varapuhemies.

Mäkelä: Pitääkö kaikki niellä?

Jani Mäkelä kutsui tutkijaa sirkuspelleksi pitkään jatkuneessa sanaharkassa. Muilta kansanedustajilta on hankala löytää ainuttakaan viestiä, jossa muita nimiteltäisiin. Miksi Mäkelältä löytyy sellaisia?

– Monet eivät varmaan vain viitsi lähteä keskustelemaan, vaan mieluummin ovat hiljaa eivätkä lähde provosoimaan, Mäkelä vastaa.

Hänen mielestään lain henki kansanedustajan arvokkuudesta ja toista loukkaamattomasta käytöksestä ei voi yltää kaikkeen elämään.

Mikä on arvokasta ja toista loukkaamatonta, onkin sitten vaikeampaa määrittää. Paavo Arhinmäki

– Lähtökohta on jo asenteellinen, että kansanedustajan pitäisi jotenkin niellä häneen kohdistuvat törkeydet ja loukkaukset ilman että niihin vastaa millään tavalla. Sen ymmärtäisin, jos lähtisin pilkkaamaan jotain henkilöä ilman provokaatiota tai ilman että hän olisi ottanut mitään negatiivista kantaa minun tekemisiini.

Jani Mäkelän tavoin Paavo Arhinmäki (vas.) erottuu joukosta edustajana, joka vastaa röyhkeisiinkin kommentteihin somessa. Hän puolestaan hakisi tyylissä neuvoa lain kirjaimesta.

– Ensisijaisestihan se viittaa ehkä istuntosaliin. Kyllä yleisesti on tulkittu niin, että se on ohjenuora myös muulle toiminnalle. Mutta kysymys siitä, mikä on arvokasta ja toista loukkaamatonta, onkin sitten vaikeampaa määrittää, Arhimäki sanoo.

Hän toteaa some-kielen olevan monesti kasvokkaista törkeämpää, oli kyseessä poliitikko tai ei.

– Itse pyrin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan, jos kommentit pysyvät edes jossain määrin asiallisen rajoissa.

Eduskunnan ja kansan riveissä on erimielisyyttä, kuuluuko monessa maassa arkinen välihuutelu istuntosaliin. Arhinmäki lohkaisee, että vaikka Britannian alahuoneeseen nähden oma parlamenttimme on pyhäkoulu. Salissa passiiviset voivat olla netin aktiivisia.

– Tätä kautta näkyy, että on edustajia, jotka eivät niinkään osallistu keskusteluun parlamentissa, mutta saattavat somessa töytäillä kaikenlaista.

Tutkija: Twitter perustuu piikittelyyn

Tutkija Mari Marttila on kahlannut työssään läpi tuhansia kansanedustajien tviittejä. Harkitsemattomiakin. Osa voi kokea, että some on vapaa-aikaa varsinaisesta edustamisesta. Twitterin ilmapiiri on kaikkea muuta kuin pyhäkoulu:

– Toiminta on usein ironista ja huumoripohjaista. Jos haluaa huomion tviitille, sen täytyy olla raflaavakin, että sieltä nousee reaktioita. Se ei ole mediana kovin "arvokas" ja "vakaa", Marttila sanoo.

Kaikki kansanedustajat eivät ole markkinapaikalle lämmenneet lainkaan tai käyttävät sitä harvakseltaan. Parillakymmenellä, vaikkapa Ben Zyskowiczillä (kok.) ja Lea Mäkipäällä (sin.), ei ole nimellään Twitter-tiliä ollenkaan. Paavo Arhinmäki tviittaa monta viestiä päivässä, Jutta Urpilainen (sd.) viimeksi tammikuussa.

Marttila on politiikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen ennusteensa vaalikeväälle on se, että kansanedustajien omat viestit kirjoitetaan kieli keskellä suuta ja poliittisten vihollisten tekstit luetaan tarkkaan.

– Omassa tviittailussa yritetään pitää järkeä päässä, mutta vähän katsotaan muiden tekemisiä, voisiko niihin iskeä, hän povaa.

– Ihan samalla tavalla kansanedustajalta kuin muultakin ihmiseltä voi tulla lörpsähdyksiä.

Lue myös:

Kekkosen kaljuakin pilkattiin eduskunnassa – Poliittinen sanailu on aina ollut kipakkaa, mutta nyt se on myös moniäänisempää ja monimutkaisempaa

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo myöntää, että puolueen kompurointi vanhustenhoidon kriisin kanssa selittää kokoomuksen kannatuksen laskua.

Hallituspuolue kokoomuksella on ollut vakavia vaikeuksia muodostaa selkeää kantaa sitovasta hoitajamitoituksesta, jonka takana muut puolueet ovat.

Kokoomus oli suurin pudottaja Ylen tuoreessa kannatuskyselyssä. Puolueen suosio laski tammikuussa 17,3 prosenttiin. Pudotusta on 2,3 prosenttiyksikköä edellisestä kuusta.

– Emme ole osanneet viestiä tarpeeksi hyvin vanhuspalvelukysymyksessä. En ole pystynyt kertomaan riittävästi sitä, että kokoomus haluaa vilpittömästi ratkaista vanhustenhuollossa olevat ongelmat, Orpo sanoi torstaina eduskunnassa.

– Virheitä on tehty, viestinnässä nimenomaan. Se näkyy selkeästi gallupeissa.

Kuka on tehnyt virheen, Orpolta kysyttiin.

– Ehkä kannattaa yleensä katsoa peiliin, Orpo vastasi.

Orpo katuu viimeviikkoisia puheitaan, että vanhustenhoidon ongelmat eivät ratkea kirjaamalla lakiin "jokin desimaali". Orpo sanoi viikko sitten eduskunnassa, että "ihminen ei ole desimaali".

Desimaalilla Orpo viittasi muiden puolueiden tavoitteisiin siitä, että vanhustenhoitoon säädettäisiin lailla 0,7 hoitajan mitoitus yhtä hoidettavaa kohti.

– Ehkä desimaalivastauksen kyselytunnilla olisi voinut jättää tai sanoa jollakin muulla tavalla, Orpo myönsi torstaina.

Orpo ei kuitenkaan usko, että haparointi vie kokoomukselta mahdollisuudet pääministerin paikkaan. Hän pani toivonsa siihen, että eduskuntavaaleihin on vielä yli kaksi kuukautta.

Kannatuskyselyjä johtaa pääoppositiopuolue SDP, jonka etumatka toisena olevaan kokoomukseen kasvoi tammikuussa, kun kokoomuksen suosio laski enemmän kuin SDP:n.

Orpo "ei tykännyt" kokoomusnuorten vastahyökkäyksestä

Kierroksilla käyvä keskustelu vanhustenhoidon ongelmista ja hoitajamitoituksesta sai kokoomusväen käymään vastahyökkäykseen sosiaalisessa mediassa.

Poliittisten avustajien ja kansanedustajien lisäksi asialla olivat kokoomusnuoret. He käynnistivät kampanjan, jossa pyydettiin lähettämään saippuaa Sanna Marinin (sd.) käsien pesemiseksi.

– En pitänyt sitä parhaana mahdollisena ideana. En tykännyt, Orpo kommentoi kokoomusnuorten kampanjaa.

Orpo on pyytänyt puolueensa toimijoita rauhoittumaan sosiaalisessa mediassa. Kokoomusnuoret kuitenkin päättivät lopettaa kampanjansa itsenäisesti jo ennen tätä.

– Katselin aamulla keskustelua ja laitoin puolueorganisaation kautta viestiä, että josko nyt kaikki rauhoituttaisiin ja käyttäydyttäisiin, Orpo sanoo.

Kokoomusnuorten kampanjalla viitattiin Marinin äänestyskäyttäytymiseen Tampereen valtuustossa, jossa hän äänesti hoitajamitoituksen laskemisen puolesta. Marinin mukaan hoitajamitoituksen laskusta sovittiin osana budjettisopua.

Sanna Marin: En keskity siihen, mitä minusta sanotaan

SDP on yhä Ylen mielipidemittauksessa suurin puolue 20,1 prosentin kannatuksella. Puoluetta on luotsannut puheenjohtaja Antti Rinteen sairausloman aikana varapuheenjohtaja Sanna Marin.

Marin uskoo, että SDP on pysynyt ykköspallilla, koska se on pitänyt ääntä kansalaisille tärkeistä asioista.

– Tämä on osoitus siitä, että ihmiset välittävät, miten ikäihmisiä ja lapsia hoidetaan. Olemme pitäneet vanhuspalveluista ja hoitajamitoituksesta ääntä jo vuodesta 2012 lähtien, Marin sanoo.

Sanna Marin ei piittaa itseensä kohdistuvasta arvostelusta. Häntä ei liikuta se, että kokoomusnuoret kampanjoivat häntä vastaan twitterissä.

– En ihan hirveästi keskity siihen, mitä minusta sanotaan. Haluan pitää esillä asioita, jotka ovat meille tärkeitä.

SDP:n suosio notkahti Ylen mittauksessa 1,1 prosenttiyksiköllä. Varapuheenjohtaja Sanna Marin uskoo, että eteenpäin porskutetaan Rinteen sairauslomasta huolimatta.

– Ihmiset tuntevat ymmärrystä ja sympatiaa Antin tilannetta kohtaan. Hän on tulossa takaisin maaliskuun alussa, ja viimeistään silloin kaikki huolenaiheet haihtuvat, Marin sanoo.

Halla-aho tähtää vaalien ykköseksi

Perussuomalaiset nosti Ylen kannatusmittauksessa suosiotaan. Puolueen kannatus on nyt 12 prosenttia. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho tähtää eduskuntavaaleissa ykköseksi.

– Se on meidän tavoitteemme aina ja antaa tietysti uutta puhtia kentällä työskenteleville ehdokkaille.

Halla-aho uskoo, että puolueen suosion nousun takana on se, että perussuomalaiset ajaa sitkeästi omaa linjaansa. Vanhustenhoidon kriisissä ja Oulun seksuaalirikostapahtumissa ei ole Halla-ahon mukaan mitään uutta.

– Olemme pitäneet samoja asioita vuosikausia esillä. Esitimme vaihtoehtobudjetissa ratkaisuja esimerkiksi vanhustenhoidon ongelmiin, mutta ne eivät kelvanneet millekään muulle puolueelle. Nyt niitä heitellään omina ideoina.

Halla-ahon mukaan puolueet luottavat ihmisten huonomuistisuuteen, mutta hän on vakuuttunut siitä, että muisti ei ehkä lopulta ole niin huono kuin luullaan.

Perussuomalaiset pitää suurimpana kilpakumppaninaan SDP:tä.

– Olemme työväestön puolue. Olemme myös pienten ja keskisuurten yrittäjien puolue. Demarit tekevät kuitenkin esimerkiksi ilmastopolitiikassa virheitä, jotka vahingoittavat heidän duunariäänestäjiään.

Suurten puolueiden ongelma on Halla-ahon mukaan se, että samat ihmiset äänestävät niitä vuodesta toiseen, vaikka ne tekisivät minkälaista politiikkaa.

– Vaalien lähestyessä on nähty melkoisia u-käännöksiä ja takinkäännnöksiä. Se nakertaa uskottavuutta jopa ihan perinteisten äänestäjien silmissä, Halla-aho sanoo.

Nordean ja Sammon ylimmässä johdossa tehdään kunnon pyöräytys. Ketjureaktio saa alkunsa kun Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh jää eläkkeelle tämän vuodessa lopussa.

Hänen tilalleen tulee Sammon vakuutusyhtiö If:n toimitusjohtaja Torbjörn Magnusson. Sammon konsernijohtajana hän on "luonteva valinta" myös Nordean hallituksen puheenjohtajaksi, sanoo väistyvä puheenjohtaja Björn Wahlroos.

– Tämä on vain erinomaisen hyvä ratkaisu, Wahlroos kiteyttää.

Sampo on selvästi Nordean suurin omistaja.

Magnusson tulee Nordeaan Björn Wahlroosin tilalle, mutta vapaita käsiä hänen on turha odottaa. Wahlroos sanoo Ylen haastattelussa, että aikoo edelleen pitää Nordean tiukassa otteessaan.

– Kyllähän se tietenkin näin tulee olemaan – mutta puhtaasti yhtiöoikeudellisesti en sitä otetta voi enkä aio pitää, vaan se tulee tapahtumaan Torbjörnin kautta, hän kuvailee uutta toimintatapaa.

Wahlroos kuvaili tiedotustilaisuudessa suorastaan haikeana 19 vuoden yhteistyön päättymistä ystävänsä Kari eli Kuki Stadighin kanssa.

– Meillä on monista asioista erilaisia mielipiteitä, mutta yhteistyön päättyminen Kukin kanssa on surullista.

Nordea kertoi eilen viime vuoden tuloksestaan, joka ei yhtiön mukaan vastannut tavoitetta. Liikevoitto laski loka-joulukuussa 689 miljoonaan euroon vuoden takaisesta 796 miljoonasta. Koko vuoden tulos pysyi likimain ennallaan.

Aktivistisijoittaja vaatii tiukempaa otetta

Erityisen kuuluvasti Nordean tehokkuutta on arvostellut ruotsalaisen sijoitusyhtiö Cevian Capitalin omistaja Christer Gardell.

Gardell on ollut jäsen myös Nordean nimitysvaliokunnassa, jossa tehdään esitykset hallituksen kokoonpanosta yhtiökokoukselle.

Gardellia kuvaillaan niin sanotuksi aktivistisijoittajaksi, joka pyrkii muuttamaan omistamansa yhtiön strategiaa tai rakennetta nostaakseen sen omistaja-arvoa.

Wahlroosin mukaan Gardellin tulo nimitysvaliokuntaan ei kuitenkaan ratkaissut hallituksen puheenjohtajan vaihdosta.

– Gardell oli kriittinen Nordean tulosta kohtaan - niinhän me kaikki olimme.

Luvassa tehostamista ja digipalveluita

Tämän vuoden painopisteeksi pankki on asettanut asiakaspalvelun parantamisen.

Nordea muutti pääkonttorinsa Suomeen lokakuussa. Lisäksi sillä on käynnissä koko it-järjestelmänsä perusteellinen remontointi.

– Suuret päätökset on nyt tehty. Tämä on se perusta, jonka pohjalta Nordeaa nyt tehostetaan. Nämä on saatava nopeasti käyttöön ja tuotantoon. Se on Torbjörnin ja Casperin (konsernijohtaja von Koskull) seuraava haaste.

Wahlroosin pankkialalla on tulossa sama muutos, joka vakuutuslalalla on jo tapahtunut.

– Ala digitaloisoituu aivan asiakkaaseen saakka. Asiakkaat tulevat käyttämään palveluita vielä nykyistä enemmän pelkästään elektronisien terminaalien kautta.

Osaava hoiva ympäri vuorokauden. Turvallinen, lämminhenkinen ja viihtyisä koti.

Näin Esperi mainostaa Rovaniemellä sijaitsevaa vaikeasti vammaisten nuorten hoitokotia Kevätporttia. Vanhempien mielestä Kevätportti ei ole enää pitkään aikaan ollut koti.

– Se oli idyllinen paikka, kunnes se myytiin Esperille kesällä 2016. Laatu laski välittömästi. Alkoi tulla hoidon laiminlyöntejä ja sekaannuksia lääkkeissä, kertoo 24-vuotiaan autistisen Petterin äiti Tuija Laine.

Kevätportti rakennettiin Rovaniemelle vanhempien toiveesta nelisen vuotta sitten. Vanhemmat ideoivat ja suunnittelivat hoitokodin yhdessä kaupungin edustajien ja asiantuntijoiden kanssa.

Toive oli, että talosta tulisi kodinomainen, esteetön paikka rauhalliselle omakotialueelle. Siitä oli määrä tulla unelmien koti, johon suunnilleen samanikäiset, tarpeidensa puolesta yhteensopivat nuoret voisivat muuttaa aikuistuttuaan. Ryhmäkokojen piti olla pienet.

Unelma toteutuikin, hetkeksi. Sitten Kevätporttia pyörittänyt perheyritys myi hoitokodin Esperille, jolta Rovaniemen kaupunki ostaa vammaisten asumispalveluita.

Ylen haastattelemien äitien mukaan yhdeksän perhettä on ottanut lapsensa takaisin kotiin tai siirtänyt hänet toiseen asumisyksikköön. Viimeksi lauantaina yksi asukkaista muutti pois.

Romahduksia

Kevätportissa on 15 asukaspaikkaa. Kolme äitiä kertoo nuorten taantumisesta ja suoranaisista romahduksista, jotka vaativat sairaalahoitoa. Äitien kirjanpidon mukaan Kevätportista on irtisanoutunut Esperin aikana kymmeniä hoitajia.

Äitien mielestä hoitajia on aivan liian vähän ja he vaihtuvat usein. Tuija Laine kertoo, että autistiselle Petterille tuli siitä pahoja stressihäiriöitä. Siksi Petteri viettää Kevätportissa enää kaksi vuorokautta viikosta.

– Hän alkoi pelätä kävelemistä ryhmäkodin käytävillä ja yleisissä tiloissa. Petteriä pitää nykyään taluttaa siellä, Laine sanoo.

Terhi Vanha otti autistisen ja epilepsiaa sairastavan 22-vuotiaan poikansa Jussi Ilmolan takaisin kotiin asumaan viime kesänä.

– Jussin epilepsiakohtaukset tihentyivät ja turvallisuudentunne heikkeni, kun hoitajia oli liian vähän ja he vaihtuivat jatkuvasti. Ambulanssi soitettiin viiden kuukauden aikana 43 kertaa apuun.

Kysyimme Esperiltä, pitävätkö vanhempien paikkansa. Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi kertoo sähköpostin välityksellä, että Kevätportista on lähtenyt viime syyskuun jälkeen kaksi asukasta ja yksi hoitaja. Hän ei kommentoinut sitä, kuinka paljon asukkaita ja hoitajia on lähtenyt ennen sitä.

Hoitajamitoitus ja muutkin asiat olivat kunnossa. Heini Pirttijärvi

Pyysimme haastattelua myös Kevätportin yksikönpäälliköltä. Hän kertoi, ettei voi kommentoida asiaa. Pirttijärvi ei osaa vastata siihen, miksi asukkaat ovat muuttaneet pois. Hänen mukaansa mukaan Valvira on tehnyt Kevätporttiin yllätystarkastuksen kesällä 2018.

– Hoitajamitoitus ja muutkin asiat olivat kunnossa. Myös nyt tammikuussa tehdyssä auditoinnissa kaikki oli kohdallaan. Ambulanssien käyntikertoja emme laske, mutta se tilataan aina tarvittaessa, Pirttijärvi toteaa.

Lääkevirheitä

Vanhempien mielestä suuri ongelma ovat nuorten lääkityksessä tapahtuneet vakavat virheet ja puutteet hoitajien perehdytyksessä. Terhi Vanhan mukaan lääkevirheitä sattui hänen poikansa kohdalla luvattoman usein.

– Pari kertaa olen löytänyt Jussin kohtauslääkkeet hänen huoneensa pöydältä. Lääke on tosi vahva. Seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat, jos Jussi tai joku muu asukas olisi ottanut lääkkeen ominpäin.

Vanha kertoo, että kerran Jussi sai kotilomalle mukaansa toisen asukkaan lääkkeet.

– En uskaltanut enää pitää häntä siellä. On ihan tuurista kiinni, ettei siellä ole sattunut mitään vakavampaa.

Kun menen katsomaan Eetua, löydän lääkkeitä hänen sängystään ja lattialta. Pia Ylisuvanto

Myös Pia Ylisuvannolla on suuri huoli lääkkeiden käsittelystä Kevätportissa. Hänen vaikeasti vammaiselle, 20-vuotiaalle pojalleen Eetulle on annettava lääkkeet kuusi kertaa päivässä, ja säännöllisyys on tärkeää. Jos lääkkeen ottaa kaksi tuntia myöhässä, koko Eetun keho voi mennä niin jäykäksi ettei hän pysty syömään eikä juomaan.

– Kun menen katsomaan Eetua, löydän lääkkeitä hänen sängystään ja lattialta. Niitä siis unohdetaan antaa tai ei huolehdita, että ne niellään. Lääkkeitä ovat myös jakaneet henkilöt, joilla ei ole siihen lupia, Ylisuvanto sanoo.

Dosetit vaihtuivat

Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi sanoo, että lääkevirheitä on voinut tapahtua.

– Inhimillinen virhe on mahdollinen, mutta luonnollisesti potilaiden turvallisuus on meille todella tärkeää ja teemme kaikkemme estääksemme virheet, Pirttijärvi sanoo.

Hän toteaa, että virheet kirjataan aina ylös ja käsitellään esimiehen johdolla.

– Samalla sovitaan korjaavista ja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joilla vastaavat tilanteet vältetään jatkossa.

Vakavia virheitä ei ole tapahtunut. Marjut Eskelinen

Kevätportin kaksi entistä hoitajaa kertoo Ylelle, että lääkevirheitä tapahtuu liikaa.

Toinen heistä vahvistaa, että myös lääkedosetit ovat vaihtuneet. He eivät halua esiintyä jutussa nimillään, koska pelkäävät leimautuvansa alalla “hankaliksi” työntekijöiksi.

– Päivittäisiä lääkkeitä on jäänyt antamatta kiireen ja henkilökunnan vajauksen vuoksi, sanoo toinen hoitajista.

Hoitajat kertovat Ylelle, että talossa on ollut paljon sijaisia eikä heitä ole perehdytetty kunnolla. Hoitajien mukaan ongelmista on ilmoitettu Valviraan ja Rovaniemen kaupungille, joka valvoo Kevätportin toimintaa. Kaupunki pitää lääkevirheitä lievinä.

– Niitä ei tietenkään pidä vähätellä, mutta vakavia virheitä ei ole tapahtunut eikä niitä ole voitu dokumenteistakaan todeta. Lääkedosetin vaihtumisesta olen kuullut, mutta virhe huomattiin ennen kuin siitä aiheutui asiakkaalle mitään varsinaista vaaraa, sanoo palvelualueen päällikkö Marjut Eskelinen Rovaniemen kaupungilta.

"Sillisalaatti"

Toisen entisen hoitajan mukaan mukaan ongelmat alkoivat, kun Kevätportti myytiin Esperille ja talo tuli täyteen asukkaita. Hoitaja kuvailee paikan muuttuneen “sillisalaatiksi”, koska aivan vastakkaisia tarpeita omaavia nuoria sijoitettiin samoihin tiloihin.

– Siellä oli alusta alkaen vaativan hoidon asukkaita, jotka tarvitsivat rauhallista ilmapiiriä. Sitten sinne muutti äänekkäitä nuoria, joilla oli myös mielenterveysongelmia. Vanhat asukkaat alkoivat saada enemmän epileptisiä kohtauksia ja käyttäytyä aggressiivisesti, hoitaja kertoo.

Myös Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi myöntää, että Kevätportissa on aiemmin ollut ongelmia.

– Olemme pahoillamme siitä, ettei aiemmin olleisiin haasteisiin kyetty vastaamaan tarpeeksi ripeästi ja että hoito ja tuki on koettu riittämättömänä, Pirttijärvi toteaa.

Vanhempien mukaan tilanne on viime aikoina hiukan rauhoittunut, koska Kevätportissa on nyt vähemmän asukkaita eikä sijaisille ja keikkatyöläisille ole niin suurta tarvetta. Heidän mielestään hoitajia on edelleen liian vähän. Pia Ylisuvanto sanoo, että pelkästään Eetu tarvitsee monissa hoitotilanteissa ainakin kahden hoitajan läsnäolon päivittäin.

– On ollut tilanteita, joissa koko hoitokodissa paikalla on ollut päivällä vain neljä hoitajaa. Se ei millään riitä. Joskus olen löytänyt Eetun sähkökäyttöisen sängyn alta, kun hänet on jätetty yksin lattialle ilman valvontaa. Kun joku nuorista saa epilepsiakohtauksen, muut jäävät oman onnensa nojaan.

Vanhemmat korostavat, etteivät syytä ongelmista hoitajia. He kuitenkin pelkäävät ongelmien pahenevan uudestaan, kun Kevätporttiin muuttaa uusia asukkaita.

Yhtä paha tilanne kuin hoivakodeissa

Vammaisjärjestöjen mukaan Suomessa on lukuisia kuntia, joissa on samanlaisia ongelmia kuin Rovaniemellä. Yle Uutiset kertoi kehitysvammaisten lasten ja nuorten tilanteesta jo tammikuussa.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki sanoo, että tilanne on avoimen kilpailutuksen ja sitä seuranneiden yrityskauppojen seurauksena äitynyt yhtä pahaksi kuin hoivakodeissa. Virkamäki oli kilpailuttamisen poistamista ajavan Ei myytävänä -kansalaisaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja.

Tilanne on kammottava ja täysin vastoin sivistysvaltion periaatteita. Markku Virkamäki

Virkamäki muistuttaa, että kyseessä ovat elämänmittaiset palvelut. Kehitysvammaisella nuorella voi kotoa muuttaessaan olla 60 vuotta elinaikaa jäljellä.

– Kun yrittäjä myy palvelut, hän myy samalla asukkaat ja läheiset kysymättä heiltä mitään. Kuntakin katsoo vierestä. Tilanne on kammottava ja täysin vastoin sivistysvaltion periaatteita. Missään muualla ei ole tällaista kilpailutusmenettelyä kuin Suomessa.

Virkamäen mukaan hankintalaki ja siihen pohjautuva kilpailutus antaa asianosaisuuden ja oikeussuojakeinot vain tilaajille ja palveluntuottajille eli kunnille, maakunnille ja Kelalle. Hankintapäätöksestä voivat valittaa vain nämä tahot. Vammaisilla tai heidän läheisillään ei tätä oikeutta ole.

Esimerkiksi Kainuussa viisi asukasta ja heidän läheisensä valittivat korkeinta hallinto-oikeutta myöten, ettei asukkaiden avuntarvetta ollut selvitetty ennen kuin maakuntayhtymä kilpailutti palvelut.

– Kaikki oikeusasteet hylkäsivät valituksen sillä perusteella, että nämä henkilöt eivät olleet osallisia hankintapäätöksessä. On syvästi oikeusjärjestelmän vastainen tilanne, ettei ihminen omassa asiassaan omaa valituskeinoja.

Olemme kuulemma vain ylihuolehtivia äitejä, jotka eivät osaa irrottaa napanuoraa. Tuija Laine

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) lupasi tammikuussa puuttua kilpailutukseen järjestämällä kuntiin koulutuskiertueen. Sen aikana on tarkoitus kouluttaa päättäjät hankintalain käyttöön. Virkamäen mielestä se ei riitä.

– Väki kunnissa vaihtuu. Ei kiertue takaa sitä, että tieto siirtyy uusille työntekijöille tai ettei kilpailutettaisi uudelleen. Meidän esityksemme on, että kilpailutus poistuisi laista niiden palveluiden osalta, jotka ovat vammaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein merkityksellisimpiä.

Virkamäen mielestä avoin kilpailutus ei ole edes kunnille kannattavaa. Hän muistuttaa, että laskut sairaalahoitoon johtavista ongelmista menevät kunnille. Hän kertoo tamperelaisesta kehitysvammaisesta nuorukaisesta, joka joutui kuudeksi viikoksi laitoshoitoon kilpailutusta seuranneen palveluntuottajan vaihdoksen myötä.

– Kilpailutuksella haettu hinnanalennus menetettiin varmaan jo ensimmäisen viikon aikana.

Kriisikokouksia

Rovaniemellä vanhemmat ovat valittaneet Kevätportista useita kertoja sekä Esperille, kaupungille että Valviraan. Eduskunnan oikeusasiamiehen pöydällä on parhaillaan kolme kantelua. Ratkaisuja niihin on odotettu lähes vuosi.

Vanhemmat ovat olleet myös yhteydessä Lapin aluehallintovirastoon ja tehneet sinne huoli-ilmoituksia.

– Sieltä sanottiin, että ne ovat vain meidän vanhempien näkemyksiä eikä kantelua kannata tehdä. Niin vakavia virheitä ei kuulemma ole tapahtunut.

Kevätportin ongelmia on käsitelty useissa kriisipalavereissa, joissa on ollut mukana Esperin edustajia, kaupungin väkeä, päättäjiä ja omaisia.

– Meitä vanhempia on syyllistetty koko tämän 2,5 vuoden ajan. Olemme kuulemma vain ylihuolehtivia äitejä, jotka eivät osaa irroittaa napanuoraa. Mielestämme Kevätportin valvonta on laiminlyöty, sanoo Tuija Laine.

Aluehallintovirastosta kerrotaan, että se on antanut vanhemmille neuvontaa vuonna 2017. Ensisijainen valvontavastuu on kuitenkin Rovaniemen kaupungilla. Kaupunki pitää vanhempien väitettä valvonnan laiminlyönnistä erikoisena.

– Missään yksikössä ei ole käyty niin paljon kuin Kevätportissa. Siellä on käyty sekä asiakaskohtaisesti että valvontakäynneillä. Ei voi sanoa, että valvonta olisi laiminlyöty, sanoo Rovaniemen palvelualuepäällikkö Marjut Eskelinen.

Vanhemmalla voi olla tietysti ajatus, että hänen lapsensa pitäisi saada jotenkin enemmän. Marjut Eskelinen

Kevätportin hoitajien määrässä on myös todettu puutteita. Eskelisen mukaan Esperi on kuitenkin korjannut ne yli vuosi sitten. Jokaista asukasta kohden on nyt 0,8-1,5 hoitajaa, kun aiemmin hoitajia oli yksi kahta asukasta kohden.

– Kaupunki seurannut todella tarkkaan tilannetta, ettei käy mitään heiluria. Seurannan aikana ei ole todettu puutteita.

Vanhempien mielestä tämä ei riitä, sillä osa nuorista tarvitsisi yli kahden hoitajan työpanoksen. Pia Ylisuvannon mukaan Eetu on tällainen nuori. Terhi Vanhan pojalle Jussille oli kotikunnan päätöksellä määrätty omahoitaja, jonka olisi pitänyt olla Jussin vierellä koko ajan. Näin ei Vanhan mukaan tapahtunut vaan Jussin hoitaja hoiti muitakin asukkaita.

Marjut Eskelinen muistuttaa, että kyseessä on asumisyksikkö eikä laitos.

– Vanhemmalla voi olla tietysti ajatus, että hänen lapsensa pitäisi saada jotenkin enemmän. En ole koskaan kuullut, että edes kehitysvammaisten laitoksissa olisi yli kaksi hoitajaa asukasta kohden.

Maksaako kaupunki liikaa?

Vanhempien mielestä Rovaniemen kaupunki myös maksaa Esperille toteutumattomasta hoidosta. Esimerkiksi Tuija Laineen Petteri-pojan hoidosta Esperi saa täyden hinnan, vaikka Petteri on Kevätportissa vain kaksi vuorokautta viikossa. Eskelinen muistuttaa, ettei sopimusta voi laatia vain kaupungin intressien mukaan.

– Ei palveluntuottaja voi tuottaa palvelua siten, että saa maksun vain joiltakin päiviltä. Se joutuu ylläpitämään toimintaa kuitenkin koko kuukauden. Nämä ovat ihan yleisiä sopimusehtoja.

Eskelinen kehottaa myös vanhempia miettimään lapselleen jotakin muuta paikkaa, jos he ovat tyytymättömiä Kevätportin tarjoamaan hoitoon.

– Jos hoidontarve on vain kaksi vuorokautta viikossa, voi pohtia, onko se oikea paikka asua. Meillä on vaihtoehtoja ja me tarjoamme niitä.

Pia Ylisuvannon vaikeasti vammainen Eetu-poika asuu Kevätportissa arkipäivät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Eetu on yksi Lapin vaikeavammaisimmista nuorista. Ei täällä ole sopivaa yksikköä nuorelle, joka tarvitsee niin paljon apua. Koko perheen pitäisi muuttaa etelämmäs.

Ylisuvanto kertoo, että on joutunut tekemään paljon hoitajille kuuluvia töitä. Pelko oman lapsen hyvinvoinnista kuormittaa vanhempia valtavasti, kun välimatkat Lapissa ovat pitkät.

– Osa perheistä asuu satojen kilometrien päässä Kevätportista. Ei heillä ole mahdollisuutta parkkeerata asuntovaunua sen kupeeseen ja valvoa lapsensa hoidon toteutumista.

Lue myös:

Kaupunki tarjosi vaikeavammaiselle kahta vaippaa kuuden sijaan – Äiti: "Kuuluuko ihmisen olla likaisissa vaipoissa koko päivä?"

Entinen nunna Laurence Poujade kuvaa uutistoimisto AFP:n haastattelussa olevansa iloinen siitä, että paavi Franciscus on myöntänyt katolisten nunnien joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Hän pitää puheenvuoroa kuitenkin vasta ensiaskeleena.

– Paavi tietää hyvin, että hänen pitää valmistella ihmisten mieliä, ja hän tietää, että hänen pitää tehdä se vaiheittain. Minulle kyse on yhdestä askeleesta – ei missään nimessä päätepisteestä, ranskalainen Poujade sanoo.

Paavi Franciscus sanoi tiistaina, että katolisen kirkon papit ja piispat ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen nunnia. Hän arvioi, että ongelma jatkuu yhä ja kertoi olevansa sitoutunut sen lopettamiseen.

Laurence Poujade on kertonut kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä St. Jeanin sääntökunnassa, johon hän kuului kymmenen vuoden ajan.

Franciscus puhui tiistaina nimeltä mainitsematta ranskalaisesta sääntökunnasta, jonka perustaja ja muut papit olivat pitäneet nunnia seksiorjina. Myöhemmin paavin tiedottaja sanoi, että hän tarkoitti juuri St. Jeania. Edellinen paavi Benedictus XVI määräsi sääntökunnan suljettavaksi vuonna 2005.

Poujaden mukaan monet halusivat uskoa sääntökuntaan.

– Monet ihmiset ovat nähneet vain hyvän puolen. Joillekin on hyvin vaikeaa hyväksyä, että on myös piilotettu puoli, jota täytyy nyt tutkia.

Hänen mukaansa aihe nousi julkiseen keskusteluun vasta, kun kaikkein heikoimmassa asemassa olleet kuten pedofiilipappien uhrit uskaltautuivat kertomaan kokemuksistaan.

– Olemme odottaneet 20 vuotta voidaksemme puhua.

Lue myös:

Katolisen kirkon skandaali paisuu: Paavi myönsi, että papit hyväksikäyttivät nunnia ja pitivät heitä jopa seksiorjina

Turun Kakolanmäen rinnehissi eli funikulaari nostettiin raiteilleen eilen. Hankkeen rakennusaikataulu on venynyt ja kustannukset nousseet. Turun Sanomien mukaan maisemahissin kyytiin päästään näillä näkymin maaliskuussa.

Turun Sanomat julkaisi videon hissikopin nostosta, mutta internetin vääräleuoilta ei jäänyt tietty yksityiskohta huomaamatta. Kakolan rinnehissi näyttää varsin erilaiselta kuin aiemmin nähdyissä havainnekuvissa.

Myönnettäköön, että maisemahissi näyttäytyy erilaisena kuvattuna havainnekuvan auringonpaisteessa kesäaikaan kuin helmikuun harmaassa.

Funikulaarin puolustukseksi voi myös todeta, että sen avarampi maisemaikkuna ei näy yllä olevassa kuvassa, sillä ikkuna osoittaa Aurajoen suuntaan.

Silti voi varmasti todeta, että havainnekuva ei aivan vastaa todellisuutta.

Funikulaarin somehupailun kaltaisissa tapauksissa on usein yksi yhtymäkohta. Lopulta tulevat kuvanmuokkaukset.

Teemu Artukka huomasi yhdennäköisyyttä funikulaarin ja Star Wars -elokuvista tutun Jawojen kulkuneuvon, sandcrawlerin välillä.

Vielä torstaiaamuna keskustelu funikulaarin ulkonäöstä kävi kuumana. Rinnehissiä verrattiin Twitterissä ainakin Lounais-Suomen poliisin uusiin panssariautoihin, savustus- ja telkänpönttöön sekä hiilivaunuun.

Lopulta myös Turun kaupunki osallistui keskusteluun ja toivotti matkustajat tervetulleeksi suurta somesuosiota saaneeseen funikulaariin.

Keskustelu aiheesta on päättynyt. Kiitos osalllistujille!

Lue lisää:

Turun funikulaari valmistuu tammikuussa – projektijohtaja kertoo, miksi aikataulu venyi ja hinta tuplaantui alkuperäisestä.

Turun Sanomat: Video: Funikulaarin koeajot ovat meneillään – kyytiin pääsee maaliskuussa

Hernesaaren kärjessä on noin kolmen viikon ajan kiemurrellut ympärivuorokautinen kuorma-autojen jono. Runsaan lumentulon vuoksi Helsingin kaduilta poistetaan tällä hetkellä 4 000–5 000 lumikuormaa päivässä, ja niistä vajaa tuhat päätyy Hernesaaren kautta suoraan mereen. Loput lumet kärrätään lumen vastaanottopaikoille eri puolille Helsinkiä.

Hernesaaressa tapahtuvaan tyhjennykseen liittyy erikoisen näköistä logistiikkaa. Meressä kelluu kaksi laivaa, joiden tarkoitus on pitää osa vedestä jäättömänä. Rannassa kaksi kaivinkonetta sekoittaa ja tasoittaa kuorma-autojen mereen kippaamaa lunta.

Autojonosta tulee aina kaksi kuorma-autoa kerralla tyhjennyspaikalle, jossa ne peruuttavat kaivinkoneiden viereen ja kippaavat lavallisen lunta suoraan mereen. Tämän jälkeen autot jatkavat matkaansa kaupungille ja jonossa seuraavat autot toistavat saman kuvion. Tätä on jatkunut nyt kolmisen viikkoa vuorokauden ympäri.

Lumen mukana mereen kulkee roskaa

Mereen kaadettava lumi on poimittu suoraan kaduilta kuorma-autojen lavoille.

– Seassa on hiekoitushiekkaa ja kaikennäköistä muuta roskaa, mitä ihmiset ovat lumen sekaan heittäneet. Ja teollisuusalueelta saattaa tulla lautoja ja muovinpaloja ja muuta roskaa. Sitä ei erikseen seulota, mutta tietoisesti mitään jätettä tänne ei saa tuoda, eikä tuoda, sanoo ylläpitoinsinööri Tarja Myller Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta.

Ympäristökeskuksen vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan Hernesaaren vastaanottopaikalla kertyi lumikautena 2009–2010 merenpohjaan noin kolmen metrin paksuinen hiekkakerros. Pohjaa siivotaan jälkikäteen ruoppaamalla, mutta osa pohjaan vajonneesta roskasta leviää virtausten myötä ruopattavan alueen ulkopuolelle.

Samassa selvityksessa arvioitiin, että talvikaudella 2009–2010 Hernesaaressa mereen olisi kaadettu lumen mukana laskennallisesti 755 jätekuormaa, josta noin 530 kuormaa oli hiekoitussepeliä ja 225 kuormaa muuta jätettä.

"Välttämätöntä liikenteen sujuvuuden kannalta"

Lumen kaataminen mereen herättää usein keskustelua ympäristönäkökulmasta. Helsingin kaupunki perustelee toimintaa tehokkuudella ja helppoudella: kantakaupungissa on nopeampaa ja helpompaa kipata lunta mereen kuin kuljettaa sitä kauemmas vastaanottopaikoille. Hernesaaressa ei myöskään tarvitse tehdä ylläpitoa eikä pitää huoltotaukoja kuten muilla vastaanottopaikoilla.

Myllerin mukaan lumen kaataminen mereen Hernesaaressa on elintärkeä asia keskustan liikenteen sujuvuuden kannalta.
– Jos tätä ei tehtäisi, se tarkoittaisi kaaosta ja katastrofia.

Syke pitää merta huonona paikkana katulumelle

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Outi Setälä sanoo, että kadulta kerätty ja mereen kipattava lumi on melko suuri roskalähde paikallisesti, mutta joka myös leviää laajemmalle. Lumessa oleva roska on esteettinen haitta paikallisille rannan käyttäjille mutta se aiheuttaa myös merenpohjan tukahtumista. Meren eliöt voivat syödä roskia ja takertua niihin. Setälän mukaan isommasta roskasta voi olla haittaa myös esimerkiksi veneilijöille, jos ajaa potkurinsa siihin rikki.

– Mikroskooppisesta lumiroskasta tiedetään jo aika hyvin, Setälä sanoo.

Yhdessä lumikuutiossa on kymmentuhatkertaisia määriä mikroroskaa verrattuna esimerkiksi puhdistetun yhdyskuntajäteveden määrään.

– Siinä on liikenteen aiheuttamia päästöjä, kuten asfalttia, liikenteen merkintämassoja ja rengaskumipölyä, Setälä kuvailee kadulta kerätyn lumen mikroskooppista roskaa.

Setälän mukaan lumen kippaaminen mereen on periaatteellinen asia.

– Roskaaminen tapahtuu tässä meidän nenän edessämme ja tämä on tarkoituksellista tai ainakin tahallista roskaamista.

Tähän roskaamiseen olisi helppoa puuttua, mutta jos näin ei tehdä, se antaa Setälän mielestä huonon viestin tavallisille kansalaisille ja muille sektoreille.

– Miten sitten ne vaikeammin tunnistettavat ja hallittavat lähteet, miten niistä tuleva roska saadaan kuriin, Setälä kuvailee.

Ilmalan ratapihan lumia sulatetaan lämmitetyllä kentällä

Runsasluminen talvi aiheuttaa paljon ongelmia junaliikenteelle. Helsingin päärautatieaseman ja Pasilan välinen rataosuus on ollut lumensulatuksen kannalta vaikea. Pari vuotta sitten rakennettu sulatuskenttä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä.

Tällä hetkellä Helsingissä ja Pasilassa on yli 40 senttimetriä lunta, joten lunta on poistettava alueelta kuljetettava pois.

– Lunta tuodaan sulatuskentälle vain raidealueelta, kertoo Väylän Etelä-Suomen kunnossapitoalueen aluepäällikkö Eero Liehu.

Raidealueiden lumi on puhtaampaa kuin esimerkiksi lauturialueiden lumi, jossa on seassa hiekkaa ja roskia. Lauturialueiden lumi kuljetetaan tavanomaisiin lumen vastaanottopaikkoihin. Raidealueen lumi viedään betonikentälle, jonka pohjalla on kaukolämmön paluujohdosta tehty lämmityslähde. Paluulämpö on siis jo lämmittänyt rakennukset ja paluuenergia hyödynnetään sulatuksessa.

Liehun mukaan sulatuskenttä pystyy hyvin sulattamaan jo sataneen lumen ja myös tulevatkin lumet.

Espoossa lunta sulattaa "Devil Don"

Espoossa on ensimmäistä kertaa käytössä lumensulatuskone, jonka kaupunki hankki jo vuonna 2016. Keltainen kone, joka on nimetty "Devil Doniksi", sulattaa tunnissa noin 150 kuutiota lunta, joka vastaa noin kymmentä autokuormaa.

Espoon katutoimintapäällikkö Teemu Uusikauppila sanoo, että lumensulattimen käyttö on laskettu järkeväksi ratkaisuksi kaupungin lumiongelmaan.

– Laite sulattaa polttoöljyllä tai dieselillä lumen paineilman avulla vedeksi, joka sitten ohjataan sadevesiviemäriin, Uusikauppila sanoo.

Hänen mukaansa lumen kuljettaminen kuorma-autoilla kuluttaa polttoaineen lisäksi infraa. Lisäksi kuorma-autot saattavat aiheuttaa turvallisuushaittoja kuormatessaan lunta kaduilla. Uusikauppilan mukaan juuri näitä haittoja pystytään välttämään sulattimen avulla.

Artikkelia täsmennetty 7.2.2019. kello 17:45. Koko Helsingisssä kerätään 4 000–5 000 lumikuormaa päivässä. Aikaisemmin artikkelissa väitettiin, että näin paljon lunta kerätään pelkästään kantakaupungin alueella.

Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala sai tiedon Matti Nykäsen hautaamisesta Jyväskylään median kautta. Viitala kertoo, että omaisten päätös haudata olympiasankari Matti Nykänen Jyväskylän sukuhautaan ei ole vielä tavoittanut seurakuntaa.

– Todennäköisesti hautajaiset koskevat meidän hautatoimea. Hoidamme siinä tapauksessa hautajaisjärjestelyt käytännössä omaisten kanssa ja lähdemme normaaliin tapaan selvittämään minkälaisesta juhlasta tulee olemaan kyse. Tässä vaiheessa ei vielä osata sanoa enempää.

Viitala korostaa, että oli sitten merkkihenkilö tai tavallinen rivikansalainen, niin seurakunta noudattaa hautajaisissa lähiomaisten tahtoa ja toiveita.

– Omaiset ratkaisevat ovatko Matti Nykäsen hautajaiset Jyväskylässä hiljaiset vai kaikille julkiset. Julkisuudessahan on puhuttu valtiollisista hautajaisista, mutta meihin ei tästä ole oltu yhteydessä. Seurakunnan rooli on palvelijana järjestää puitteet mahdollisuuksien mukaan.

Valtiollisten hautajaisten järjestäminen Matti Nykäselle näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä. Keskustan kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala ei kannata valtiollisten hautajaisten järjestämistä.

Hautausmaat ovat julkisia tiloja

Hautausmaat ja niiden tilat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Kirkkoherra Viitalan mukaan turvallisuuskysymykset tulee miettiä tarkkaan. Esimerkiksi pieneen kappeliin ei voi ottaa määräänsä enempää ihmisiä.

Arto Viitala arvioi, että hautajaispäivä tulee olemaan koskettava kaikille jyväskyläläisille ja muillekin hautajaisten pienimuotoisuudesta tai suuruudesta riippumatta.

– Seurakuntana olemme nöyrin mielin palvelemassa, jotta niin omaisille kuin muillekin jäisi kaunis muisto päivästä.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kotonaan Joutsenossa kuollut Matti Nykänen haudataan synninkaupunkiinsa Jyväskylään. Tiedon vahvisti Iltalehdelle leski Pia Nykänen.

Nykästen sukuhauta sijaitsee Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. Siihen on haudattu vuonna 2016 kuollut Matin isä Hilmeri Ensio Nykänen ja 1950 kuollut Matin isoäiti Anna Nykänen. Hauta on tähän saakka saanut olla hyvin rauhassa, mutta todennäköisesti kansalaiset tulevat aktiivisesti tuomaan kukkia ja kynttilöitä Matti Nykäsen haudalle.

Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän Hiihtoseura järjestävät hiljaisen hetken Matti Nykäsen muistoksi Jyväskylän Laajavuoressa sunnuntaina 17. helmikuuta.

Kuukautisille tulee pian oma emoji eli kuvake. Asiasta päätti merkistöstandardia ja sitä myöten myös emojeita hallinnoiva Unicode Consortium.

Kuukautisia tulee esittämään yksittäinen veripisara.

Kuukautisemojin puolesta kampanjoinut lastenoikeusjärjestö Plan kiittelee uudistusta.

– Joka kuukausi sadoilla miljoonilla tytöillä ja naisilla on kuukautiset, joten kyseessä pitäisi olla mitä tavanomaisin ilmiö eikä vaikenemisen ja häpeän aihe. Oma emoji on iso askel kohti kuukautisten normalisoimista ja stigman purkamista, vaikkei se ratkaisekaan koko ongelmaa, Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kirjoittaa järjestön sivuilla.

Samalla Plan kuitenkin ihmettelee sitä, että kuvaksi valittiin niin kliininen versio. Yksittäinen punainen pisara jää etäiseksi, vaikka kyseessä on täysin luonnollinen ilmiö.

Planilla oli tarjolla useampikin ehdokas kuukautisemojiksi, ja se ehdotti Unicode Consortiumille ensin pikkuhousuja, joissa on veripisara. Järjestö kuitenkin torppasi ajatuksen.

– On harmillista, että realistinen emoji tytöille ja naisille luonnollisesta asiasta torjuttiin. Syntyy vaikutelma, ettei kuukautisista saisi puhua avoimesti emojikielellä. Sen sijaan esimerkiksi oksentamiselle löytyy emoji, ja kakkaemojista on tehty jopa pehmoleluja, Plan Internationalin digitaalisen kehityksen asiantuntija Nora Lindström toteaa.

Yli 55 000 ihmistä allekirjoitti Planin kampanjavetoomuksen kuukautisia kuvaavan emojin saamiseksi älypuhelinten valikoimaan.

Veripisara sisältyy v12.0-päivityspakettiin, joka tulee käyttöön kevään aikana. Paketissa on 58 muutakin uutta emojia, muun muassa invalidi-kuvakkeita ja pariskuntia jotka pitävät toisiaan kädestä. Mukana on myös tekokäsi, vohveli ja saukko. Niiden tarkemmasta käyttötarkoituksesta ei ole vielä kerrottu.

Pikkuriikkistä osoittavan käsiele-emojin sen sijaan on jo etukäteen arveltu päätyvän väärään käyttöön miehisen varustuksen kokoa kommentoitaessa.

Vallankumoukselliseksikin kuvailtu uusi migreenilääke Aimovig muuttuu migreenipotilaille huomattavasti halvemmaksi huhtikuun alusta alkaen.

Lääkevalmistaja Novartiksen tekemä Aimovig on superkallis. Sen kuukausiannos maksaa apteekissa noin 1 160 euroa. Hinta koostuu kahdesta 70 milligramman pistoskynästä. Lääkkeellä ei ole ollut Kela-korvausta.

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen lääkkeiden hintalautakunta HILA päätti torstaina kokouksessaan, että huhtikuusta lähtien lääke siirtyy ehdollisesti korvattavaksi ja sen hinnasta lähtee silloin 40 prosenttia.

Lääkkeen yhden pistoskynän enimmäistukkuhinta on 425 euroa, johon lasketaan vielä apteekin marginaali ja arvonlisävero. Kuluttajalle lääkkeen hintakatto (572 euroa/v) täyttynee jo parista annoksesta. Kuukauden satsin jälkeen migreenipotilas maksaa sen jälkeen siten kustakin pistoskynästä 2,50 euroa eli 5 euroa kuussa.

Loistava uutinen kaikille migreenistä kärsiville, sillä lääkkeen on kuvailtu olevan käänteentekevä migreenistä kärsivien elämässä kuten esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelema Suvi-Tuuli Kankaanpää kertoo.

Korvattavuuden ehtona on, että kyseessä on potilas, jolla on vähintään 8 migreenipäivää kuukaudessa. Lisäksi hänellä on testattu ainakin kahta migreenin estolääkitystä ilman kunnon tulosta. Uuden Aimovig-lääkityksen teho tarkastetaan kolmen kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta.

Ehdollinen korvattavuus tarkoittaa uudenlaista riskinjakosopimusta lääkevalmistajan ja HILAn välillä. Se on ollut mahdollista vuodesta 2017 alkaen. Monimutkaisen järjestelyn tarkoituksena on saattaa kalliit uutuuslääkkeet potilaiden saataville nopeasti.

Yksinkertaistettuna lääkkeen tukkuhinnasta sovitaan ja se otetaan korvattavuuden piiriin, mutta jos hoitotavoitteet tai jotkin muut sopimusehdot eivät toteudukaan, joutuu lääkevalmistaja kantamaan riskiä ja maksamaan takaisin esimerkiksi Kelalle sen korvaamia maksuja.

Lääkkeen ympärillä "poikkeuksellinen kohina"

Aimovigin hinnoittelutaival on ollut hieman erikoinen. Siitä ovat kertoneet tammikuussa Kauppalehti ja Apteekkari.

Torstaina HILAn puheenjohtaja Lauri Pelkonen kertoi Ylelle, että lääkkeen korvattavuudesta on käynyt "poikkeuksellinen kohina". Pelkonen kertoo, että hintalautakuntaa on lähestytty lukuisin puheluin ja joukossa on ollut myös lääkäreitä.

Pelkosen mukaan päätös kuitenkin tehtiin normaalissa järjestyksessä eikä poikkeuksellinen kohina vaikuttanut siihen. Tietyt kriteerit täyttyivät.

Jo testausvaiheessa lääkkeen tehosta kohistiin. Kun testit loppuivat, niissä mukana ollut Terveystalo tarjosi lääkitystä asiakkailleen vain 110 eurolla kuussa. Potilas maksoi lisäksi toimistomaksun.

Hinta perustui siihen, että Terveystalo tulkitsi voivansa ostaa lääkettä niinsanotulla sairaalahinnalla. Sen voi kukin sairaala neuvotella lääkevalmistajan kanssa – ja suuri volyymi tietää suuria alennuksia.

Fimealle valitus hinnoittelusta

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea sai hinnoittelusta kuitenkin valituksen ja se katsoi Terveystalon tulkinneen omaa asemaansa liian väljästi.

Fimean mukaan sillä ei ollut riittävästi perusteita tai sairaalapaikkoja sairaalahinnoitteluun vaan toiminta oli enemmänkin terveysasematyyppistä ja lääkkeet olisi pitänyt hankkia muiden tapaan apteekista.

Terveystalo perusteli toimintaansa sillä, että sen hoidossa testivaiheessa olleet potilaat eivät jäisi hoidoissa tyhjän päälle. Se kuitenkin lopetti edulliset hoidot Fimean huomautuksen jälkeen ja ilmoitti jatkavansa pistoshoitoja, kunhan potilas itse ostaa lääkkeensä apteekista.

Tästäpä nousikin äläkkä. Monet potilaat tulkitsivat, että Fimea ilkeyksissään esti heidän hoitonsa. Somekohu oli suuri, sillä yksin Facebookissa on migreenistä kärsivien suljetussa ryhmässä reilut 11 000 jäsentä.

Fimea katsoi noudattavansa vain lakia. Se tiedotti, ettei ole kieltänyt hoitoja, vaan huolehtinut hinnoittelun lainmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta.

Ja nyt kaivattu korvattavuus lääkkeelle siis on saatu, tosin ehdollisena ja kahden vuoden määräajaksi.

Kahdenlaista hinnoittelua

Fimea sai prosessissa syntipukin osan ja migreenipotilaiden vihat niskaansa. Terveystalo näyttäytyi hyvänä tyyppinä, kun se hinnoitteli lääkityksen kukkaroystävällisesti.

Taustalla lääkevalmistaja Novartis oli kovin hiljaa. Se vain sopi Terveystalon kanssa lääkkeestä edullisen hinnan, joka oli kaukana apteekkihinnasta.

Kauppalehden mukaan Novartis ja Terveystalo saivat runsaasti asiakkaita hinnoittelullaan. Terveystalon kliinisen tutkimuksen ja biopankkitoiminnan johtaja Lasse Parvinen kertoi lehdelle, että potilaita tuli ”ovista ja ikkunoista”.

Se loi paineita lääkkeen Kela-korvattavuudelle, kun lääkkeen vaatijoiden määrä kasvoi ja Terveystalon edullinen hoitopaketti jouduttiin lopettamaan.

Nyt Novartis saa lääkkeen kalliilla tukkuhinnalla (max 425,00 euroa) korvattavaksi. Korvauksen (40% aluksi ja nopeasti käytännössä koko lääkkeen hinta) eli kalliin lääkkeen maksavat tulevaisuudessa veronmaksajat.

Aimovigin todellinen hinta vaikuttaa olevan huomattavasti edullisempi, koska Terveystalokin pystyi neuvottelemaan sen hinnaksi 110,00 euroa kuukausiannokselta.

Korjattu kello 19.15: Lääkekatto on vuodessa 572 euroa, ei 592 euroa.

Ilmavoimat kertoo, että Karjalan lennoston varusmiehiä kuljettanut henkilöpakettiauto joutui liikenneonnettomuuteen perjantaina Nilsiässä kantatie 75:llä välillä Siilinjärvi–Nurmes.

Autossa olleista kahdeksasta varusmiehestä yksi vietiin tarkastettavaksi sairaalaan, muille varusmiehille ei aiheutunut henkilövahinkoja, Ilmavoimat tiedottaa.

Onnettomuus sattui iltapäivällä kello 16 aikaan. Itä-Suomen poliisin mukaan osallisena onnettomuudessa oli kaksi muutakin autoa.

Poliisin kuvauksen mukaan Karjalan lennoston pikkubussi oli ajautunut vastaantulevien kaistalle ja törmännyt henkilöautoon. Samassa yhteydessä oli kolarisumaan joutunut toinenkin henkilöauto.

Vielä ei ole täysin selvää osuiko varusmiehä kuljettanut pikkubussi kumpaankin muista autoista vai kolaroivatko kaksi muuta henkilöautoa keskenään.

Muissa autoissa oli yhteensä kuusi matkustajaa, joista kolme loukkaantui siten, että heidät jouduttiin viemään sairaalaan tarkistettavaksi.

Poliisin mukaan alustava epäilys onnettomuuden syystä on varusmiehiä kuljettaneen pikkubussin kuljettajan mahdollinen nukahtaminen.

Kantatie 75 oli jonkin aikaa kokonaan poikki onnettomuuden takia.

Movetron alkoi musiikin tekemisen 1990-luvun puolivälissä. Yhtyeen kovin hitti Romeo ja Julia ponnahti listoille vuosikymmenen puolivälissä. Yhtyeen laulaja Päivi Lepistö oli tuolloin 22-vuotias.

– Siitä se mopo lähti niin sanotusti lapasesta. 90-luvulla oli keikat vielä keskiviikkona ja lauantaina. Eli me lähdettiin keskiviikkona liikkeelle ja palattiin kotiin sunnuntaina. Keikkoja tuli useampi sata vuoteen. Silloin oli kännykät ja ihan fyysinen kartta, ja minä olin yleensä se kartanlukija. Ja aina päästiin perille.

Karaoken kautta pitkälle musiikkiuralle

Päivi Lepistö löydettiin Movetronin laulusolistiksi karaokelavan kautta.

– Se oli se 90-luvun hittituote karaoke, joka tuli Suomeen silloin. Kihniöltä lähdettiin Pohjanmaalle silloin kokeilemaan lajia. Kävin muutamassa karaokekilpailussakin, mutta mitään en koskaan voittanut. Silloin valittiin Pohjanmaan karaokekungas ja -kuningatar, niinkuin tangokuninkaallisetkin.

Kansainväliset starat ja suomalaisartistit

Eurodance oli 90-luvulla suosittua Suomessa. SIlloin täällä vieraili paljon myös ruotsalaisia ja saksalaisia alan tähtiä.

– Silloin 90-luvulla oli nämä ulkomaiset – pääsääntöisesti ruotsalaiset ja saksalaiset starat – ja sitten oltiin me suomiartistit. Heillä oli omat tilat, ja meillä omat. Ei me siellä yhdessä hengailtu. Nykyisin olemme samoissa tiloissa ja sulassa sovussa.

Nykyisin Movetronkin keikkailee usein tuon ajan ruotsalaistähden Pandoran kanssa, ja laulajista on tullut myös hyviä perhetuttuja.

Toisille retroa, toisille jotain uutta

25-vuotta tänä vuonna täyttävä yhtye keikkailee yhä aktiivisesti ympäri Suomea, kertoo Puoli seitsemän- ohjelman vieraana ollut Lepistö.

– Meillä on paljon näitä vanhoja faneja, jotka ovat meidän ikäpolvea, joille tämä on vähän retroilua. Mutta on tullut myös uusia, parikymppisiä, jotka ovat löytännet tämän musiikin, ja heille se on jotain uutta.

Katso Päivi Lepistön koko haastattelu täältä.

Lapista on löytynyt tiettävästi ensimmäinen timantti. Timantti jäi kullanhuuhdonnan yhteydessä raskaita mineraaleja sisältävään rikastusjäämään Tankavaarassa.

Jalokiven löysi saksalainen geologi Kasper von Wuthenau elokuussa 2018, kun hän vieraili kahden saksalaisen kultasepän vaskauspaikalla. Kultasepät olivat kaivaneet kultaa paikalla muutaman päivän ajan.

Kivi on noin 0,7 millimetriä läpimitaltaan. Se varmistui timantiksi Hampurin yliopiston tutkimuksissa ja Mineralogisen instituutin spektrometrimittauksissa.

Von Wuthenaun mukaan Lapista ei ole löytynyt yhtään timanttia tähän asti. Hän on tutkinut Lapin kulta-alueita jo kolmisenkymmentä vuotta.

Lapista on löytynyt aikaisemmin jo useita muita jalokiviä, muun muassa jalokivilaatuisia rubiineja ja safiireja. Ne ovat löytyneet pääasiassa Lemmenjoen kulta-alueelta.

Timanttikaivoksen perustaminen vielä kaukana

Suomesta on etsitty timantteja jo vuosikymmenten ajan. Lähimpänä kaivoksen perustamista ollaan Kaavin Lahtojoella, kertoo erikoistutkija Hugh O'Brien Geologian tutkimuskeskuksesta. Timantteja Kaavilta on viimeisimpänä etsinyt ja löytänyt irlantilaisyritys Karelian Diamond Resources.

– Myös Kuusamossa on tehty arvokkaita löytöjä. Kummassakaan ei ole kyse kaivostoiminnasta vaan siitä, että koitetaan selvittää, löytyykö timantteja tarpeeksi, jotta kaivos kannattaa perustaa, O'Brien kertoo. Kuusamossa timantteja on löytänyt kanadalaisyhtiö Arctic Star Exprolation.

Timanttien löytäminen on vaikeaa, kallista ja aikaavievää. O'Brien kertoo, että niiden jäljille yritetään päästä etsimällä mineraaleja, jotka esiintyvät timanttien yhteydessä, mutta ovat selvästi timantteja yleisempiä.

Sodankylässä timantti löytyi sattumalta, mutta selvää tutkijan mukaan on, että niitä löytyy enemmänkin.

– Tuskin tämä löytö mitään ryntäystä aiheuttaa, mutta varmaankin herättää joidenkin yhtiöiden mielenkiinnon. Aiemmin on ollut (muualla Suomessa) tiedossa alueita, joilla timantteja voi esiintyä ja tämä löytö tuo esiin uuden alueen.

lisätty klo 12.12 GTK:n erikoistutkijan kommentit

Lumenluojille on nyt kovasti kysyntää.

Perjantaina kotitalkkarit Harri Salpamäki ja Kalle Pinomaa kolasivat lunta palvelutalo Mäntyrinteen rivitaloasunnoilla Pyhtäällä. Miehillä on matkassa lumilapion ja lumikolan välimuoto – lumentyönnin.

– Asiakkailla on lumikolia ja lapiota, mutta tämä on mukana jos sattuu asiakkaalla olemaan huonompi väline. Saadaan silti homma tehtyä, ettei jäädä ihmettelemään, Salpamäki sanoo.

Työpäivän aikana olisi ehdittävä vielä neljään tai viiteen muuhun osoitteeseen.

Pienessä Pyhtään kunnassa Kymenlaaksossa pienituloiset vanhukset saavat apua pihatöihin nimellistä viiden euron korvausta vastaan.

Erityisesti ikääntyneille pientaloasukkaille on ongelma, jos aura-autot jättävät lumikinoksia ja reunavalleja pihateille sekä niiden liittymiin.

Tänä talvena lumenluojista on niin paljon kysyntää, etteivät tekijät riitä.

– Tällä viikolla on tullut muutamia hätähuutosoittoja. Yritämme päästä paikalle niin pian kuin mahdollista. Tänäänkin on kuitenkin vain kaksi talkkaria työssä. Se on vaikeaa, kun on viisi osoitetta sovittuna ja kuudes, seitsemäs jonossa, yhdistyksen Pyhtään osaston ohjaaja Varpu Teikari sanoo.

Pyhtäällä työskentelee vaihtelevasti kahdesta yhdeksään kotitalkkaria.

– Minulla on viiden tunnin työpäivä, mutta voi mennä puolesta tunnista, tuntiin ylitöiksi. Ei voi katsoa kellosta, että työpäivä loppui nyt tähän. Tehdään loppuun mitä on aloitettu ja katsotaan sitten eteenpäin, Salpamäki sanoo.

Kovaa kuntoilua

Kotitalkkaripalvelu on ollut Pyhtäällä olemassa jo useamman vuoden. Tänä talvena lumen määrä ja toisaalta palvelun markkinointi ovat lisänneet yhteydenottojen määrää. Asiakkaita on kolmisenkymmentä.

Kotitalkkari-avusta vastaa Etelä-Kymenlaakson pitkäaikaistyöttömiä tukeva Kohti työtä -yhdistys, joka järjestää kuntouttavaa toimintaa työttömille.

Asiakkaat ovat olleet Salpamäen ja Pinomaan mukaan kiitollisia siitä, että kotitalkkareita on olemassa. Se motivoi työhön.

– Tuntuu hyvältä, kun asiakas tulee iloiseksi tekemästämme työstä. Tämä ei ole minulle tosiasiassa palkkatyö, vaan kuntouttavaa työtoimintaa, ja se palaute mitä saan asiakkailta on se, mikä motivoi, Pinomaa sanoo.

Silloin tällöin miehiä pyydetään kahvillekin.

– Mennään jos on aikaa. Nyt kuitenkin joudutaan sanomaan, ettei ehditä, Salpamäki sanoo.

Lumihommat käyvät liikunnasta. Salpamäki kertoo pudottaneensa hangessa huhkiessa nelisen kiloa painoa.

– Ei tarvitse lähteä salille illalla, kun tähän lyödään vielä omat kotityöt päälle. Minulla on 400 metrin kotitie, jonka lumet luodaan käsipelillä, Pinomaa kertoo.

Lumitöiden lisäksi kotitalkkarit muun muassa hakkaavat halkoja, haravoivat tai leikkaavat nurmikon.

Uusia ratkaisuja

Omakotiliitto on selvittänyt jäsenkyselyn avulla, miten lumenauraus toimii eri kunnissa. Vastaajia suututti erityisesti se, että aurausautot eivät nosta tai käännä aurausterää pihaliittymien kohdalla.

Omakotiliiton mielestä ikääntyneiden lumitöihin tarvitaan uusia ratkaisuja.

– Yhteiskunta painottaa ikääntyneiden kotona asumista mahdollisimman pitkään, ja kuntien tulisikin löytää ratkaisuja tähän tilanteeseen, Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen sanoo.

Osa omakotiyhdistyksistä tarjoaa talkkaripalveluita nimenomaan ikääntyneille.

Inkoossa on toiminut jo useamman vuoden ajan niin kutsuttu lumirinki. Kaksi omakotiyhdistyksen palveluksessa olevaa talonmiestä kiertävät rinkiin ilmoittautuneiden noin 20 yhdistyksen jäsenen pihat ja hoitaa lumityöt.

Omakotiliiton mukaan Kontiolahdella puolestaan on pohdittu, voisiko kunnan sosiaalitoimi auttaa heikkokuntoisia kiinteistöjen omistajia pihan ja liittymien talvikunnossapidossa myöntämällä sitä varten palvelusetelin.

Hämeenlinnassa Omakotiyhdistys on jättänyt kaupungille kuntalaisaloitteen, jossa pyydetään muuttamaan auraustapaa niin, ettei omakotitalojen liittymiin jäisi lumisia ja jäisiä valleja.

Pihatien ja tontin liittymien talvikunnossapito kuuluu lain mukaan asukkaalle.

Yhdistysten omakotitalkkareiden lisäksi pihatöitä tekevät esimerkiksi piha- ja mökkitalkkariyritykset.

Silloin kun minä olin nuori, kesät kestivät ikuisuuden.

Lineaarisen aikakäsityksen murtuminen ei johdu utuisesta nostalgiasta, vaan jostain paljon arkisemmasta: olin kesätyötön.

Joka vuosi hain kaupungin kesätyöpestejä ja täytin S- ja K-ryhmien lomakkeita. Joka kevät lopputulos oli sama. Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.

Niinpä vietin kesät tallilla ja tietokoneella. Tuottavin tulonlähteeni oli mummoni, joka maksoi puutarhatöiden tekemisestä muutaman euron ja jäätelöä.

Joutilaisuuden varjopuolet tulivat pian selväksi. Päivästä toiseen jatkuva tylsyys oli lähes lamauttavaa. Kaverit olivat töissä, ja kesätyöttömyyden aiheuttama krooninen rahapula torppasi taloudellista pääomaa vaativat vapaa-ajanviettotavat.

Kuuden vuoden kesätyöttömyys ei kasvattanut minua ihmisenä eikä oikeuta leikkimään työttömyyden kokemusasiantuntijaa. Jotain se kuitenkin opetti: työttömänä oleminen on tylsää ja ahdistavaa.

Todellisuudessa valtaosa työttömistä haluaa töihin, ja muutaman motiiveiltaan arveluttavan työttömän systeemimme kyllä kestää.

Julkisuudessa toistuu taajaan käsitys, jonka mukaan sosiaaliturva passivoi ihmisen ja tekee hänestä yhteiskunnan vapaamatkustajan. Ajatuksen mukaan nämä törkimykset eivät edes halua töitä, vaan suorastaan ponnistelevat petkuttaakseen systeemiä.

Viimeksi kansallinen moraalihepuli syntyi lokakuussa 2017, kun kirjailija Ossi Nyman kertoi Helsingin Sanomille olevansa ideologisesti työtön.

Todellisuudessa valtaosa työttömistä haluaa töihin, ja muutaman motiiveiltaan arveluttavan työttömän systeemimme kyllä kestää.

Kaiken lisäksi "vapaamatkustajien" jahtaaminen hankaloittaa viattomienkin elämää. Työttömiä juoksutetaan yhdentekevillä kursseilla askartelemassa ansioluetteloja, ettei kukaan vain pääsisi salaa laiskistumaan.

Mihin myytti laiskoista köyhistä sitten perustuu?

Mikäli uskomme historioitsija Rutger Bregmania, jäljet johtavat 1500- ja 1600-lukujen vaihteen Iso-Britanniaan.

Kuningatar Elisabethin (1533-1603) aikainen köyhäinlaki jakoi köyhät niihin, jotka ansaitsivat tukea, ja niihin, jotka piti saada töihin. Ensiksi mainittuja pidettiin kunniakkaina köyhinä, jälkimmäisiä kunniattomina, joiden ei edes ajateltu ansaitsevan apua. Bregmanin mukaan tämä jaottelu vaikuttaa edelleen köyhiin kohdistuvien asenteiden taustalla.

Esimerkiksi Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher nimitti köyhyyttä "perustavanlaatuiseksi luonneviaksi", Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon puolestaan kuvaili työttömyyttä valinnaksi. 1980-luvulla tunnetut sosiologit ja kirjailijat puhuivat köyhyydestä moraalisena ongelmana, joka johtuu laiskuudesta ja "turmeluksesta".

Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher nimitti köyhyyttä "perustavanlaatuiseksi luonneviaksi", Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon puolestaan kuvaili työttömyyttä valinnaksi.

Historioitsija Bregman tyrmää teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille (Atena 2018) joukon köyhyyteen liittyviä myyttejä. "Raha ei todistetusti tee ihmisistä laiskoja", Bregman kirjoittaa.

Bregmanin mukaan useimmat ihmiset haluaisivat tehdä töitä, vaikka he saisivat perustuloa. Samaan lopputulokseen on historian saatossa tullut moni muukin tutkija.

"Ilmaista rahaa" tai perustuloa on ehdotettu eri muodoissa ainakin 1500-luvulta asti. Iso-Britanniassakin kokeiltiin perustulon kaltaista järjestelmää jo 1700-luvun lopulla. Kuninkaallinen toimikunta tyrmäsi Speenhamlandin kokeilun raportissaan – joka tosin myöhemmin paljastui pitkälti sepitetyksi.

Suomessa olisi aika alkaa keskustella byrokratian passivoivasta vaikutuksesta. Sille altistuvat työttömien lisäksi myös opiskelijat, joista noin puolet elää köyhyysrajan alapuolella.

Poliitikot haluavat lyhentää opiskeluaikoja ja saada nuoret ripeämmin työelämään. Opintotuki ei kuitenkaan usein riitä edes vuokraan, ja oman alan töihin on käytännössä mahdoton päästä ilman oman alan työkokemusta. Kaikki eivät halua elää lainalla, joten noin puolet opiskelijoista työskentelee opintojen ohella.

Järjellä ajatellen opintojen ja oman alan töiden yhdistämistä kannattaisi kaikin keinoin tukea, mutta järjestelmä ei tällaiseen aktiivisuuteen kannusta. Jos opintotuen vuositulorajat ylittyvät, valtio perii ylimääräiset tuet takaisin 7,5 prosentin korolla. Kelan ystävänpäiväyllätyksenä tunnetun perintäkirjeen sai viime vuonna lähes 35 000 opiskelijaa. Moni maksaa mätkyt opintolainalla.

Nykyiset järjestelmät kannustavat jäämään kotiin ja nostamaan kaikki mahdolliset tuet, ettei vahingossakaan tee mitään väärin.

Sosiaaliturvan ongelma ei ole se, että ihmiset olisivat laiskoja ja tyhmiä. Ongelma on se, että nykyiset järjestelmät kannustavat jäämään kotiin ja nostamaan kaikki mahdolliset tuet, ettei vahingossakaan tee mitään väärin.

Se jos mikä tekee meistä laiskoja, köyhiä ja tyhmiä.

Tuija Siltamäki on Ylen politiikan toimittaja, joka pelkää lomakkeita.

Kuuntele blogi:

Aiheesta voi keskustella 8.2. klo 16.00 asti.

Vuonna 1924 tuolloin 26-vuotias René Magritte näki ensimmäisen kerran italialaismaalari Giorgio de Chiricon Rakkauslaulu-nimisen maalauksen, tosin valokuvan kautta.

Kovassa huudossa sen aikaisten surrealistien keskuudessa ollut Chirico tunnetaan metafyysisestä taiteestaan, jonka outoa tunnelmaa korostavat hämärällä logiikalla toisiinsa yhdistyvät objektit. Vaikka kyse oli pelkästä mustavalkoisista valokuvasta, joutui Magritte emotionaaliseen shokkiin ja puhkesi siltä istumalta vuolaaseen kyynelvirtaan.

Magritte hylkäsi saman tien kaikki aiemmat taiteelliset kokeilunsa futurismin ja kubismin parissa. Uusi suunta olisi salaperäisen ja vieraantuneen luonteen palauttaminen esineille ja asioille. Tutkimusmatkaan liittyi myös maailman mysteerin paljastamista.

Tällaisesta asetelmasta lähti liikkeelle maailman tunnetuimpiin surrealisteihin kuuluvan taiteilijan ura.

– Hän halusi näyttää esineitä sellaisissa konteksteissa, joihin me emme aiemmin olleet tottuneet. Tämä on pohjimmiltaan Magritten taiteen idea: objekteja, jotka ovat oudoissa tilanteissa, mutta silti sellaisia, että pystymme tunnistamaan ne fotorealistisen maalaustyylin takia, taidehistorioitsija Julie Waseige kiteyttää.

Vaikuttiko äidin itsemurha taiteeseen?

Kuuluisuudestaan ja taidehistoriallisesta asemastaan huolimatta René Magritten (1898–1967) lapsuudesta ja nuoruudesta on tihkunut varsin vähän tietoja. Hän oli Léopold ja Régina Magritten vanhin poika: isä työskenteli vaatturina, kun äiti taas oli luonut hatuntekijän uraa.

Vanhemmat halusivat mitä ilmeisimmin pojastaan taiteilijaa, koska pikku-René pantiin jo kaksitoistavuotiaana opiskelemaan maalaamista. Pian tämän jälkeen taivaalle alkoi kasaantua mustia pilviä. Régina Magritte oli kärsinyt jo jonkin aikaa masennuksesta, ja vuonna 1912 hän teki itsemurhan hukuttautumalla. Tarina kertoo, että ruumiin löytöhetkellä äidin kasvot olivat hänen oman hameensa peitossa, ja että teini-ikäinen Magritte olisi nähnyt tämän kaiken.

Eräiden tulkintojen mukaan Magrittelle jäi tapahtumasta elinikäinen trauma, mikä tuli esiin myös hänen taiteessaan. Ja totta onkin, että Magrittelta löytyy maalauksia, joiden teemana on kankaan peittämät kasvot. Belgialaiseen taiteeseen ja etenkin surrealismiin erikoistunut taidehistorioitsija Julie Waseige haluaa kuitenkin kyseenalaistaa koko episodin – hänen mielestään siitä ei löydy riittävästä todisteita.

– Useassa eri lähteessä kerrotaan, että äidin itsemurhalla on ollut vaikutusta Magritten maalaamiseen, mutta minusta näin ei ole ollut. Magritte kieltäytyi johdonmukaisesti puhumasta aiheesta edes vaimolleen. Me emme yksinkertaisest tiedä, oliko hän paikalla, kun hänen äitinsä ruumis löydettiin. Mielestäni tästä tapauksesta on ollut turhan paljon puhetta, eikä siitä kannattaisi etsiä linkkejä Magritten maalaustaiteeseen.

Vaikkei Magritten varhaiselämän yksityiskohdista tiedetä paljoakaan, hänen värikkäästä luonteestaan kylläkin löytyy kuvauksia.

– Magritte oli hyvin eloisa nuori mies, joka oli jatkuvasti pilailemassa ja tekemässä kaikenlaisia kepposia. Häntä kiehtoi valtavasti ranskalainen Fantomas-romaanisarja, ja itse asiassa hän maalasi sarjan päähenkilöstä, häikäilemättömästä mestaririkollisesta Fantomasista myöhemmin taulunkin, Julie Waseige kertoo.

Vuonna 1922 Magritte meni naimisiin Georgette Bergerin kanssa, ja siinä sivussa hänen luonteensa ja persoonansa alkoivat muuttua.

– Tuolloin hänestä muovautui se Magritte, jonka me nykyisin tunnemme. Hän ryhtyi pukeutumaan pukuun ja knallihattuun ja hänestä tuli leppoisa pikkuporvari, le petit bourgeois. Emme tarkalleen tiedä, mikä tämän muutoksen aiheutti, mutta ehkä syynä oli juuri avioliitto, Julie Waseige pohtii.

Murskakritiikkiä ja epäonnistuneita kokeiluja

Vaikka René Magritte lasketaan nykyisin maailmanhistorian suuriin taiteilijoihin, hänen uransa ei ollut mitään ruusuilla tanssimista – päin vastoin, arvostusta alkoi ropista vasta elämän ehtoopuolella.

– Hänen tarinansa on itse asiassa ihan samanlainen kuin muidenkin belgialaistaiteilijoiden. Heidän on pitänyt ensin saada tunnustusta muualla, ennen kuin heitä on arvostettu kotimaassaan. Magrittekin huomioitiin ensin Yhdysvalloissa, ja vasta sitten häntä ryhdyttiin noteeraamaan Belgiassa, Julie Waseige toteaa.

Magritte on saanut uransa aikana näyttelyistään suorastaan musertavia arvioita ja hänen taidettaan lytättiin urakalla useammassakin yhteydessä.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä juuri surrealismin löytänyt Magritte piti Brysselin Le Centaure -galleriassa vuonna 1927. Näyttely keräsi armotonta murskakritiikkiä ja sitä pidettiin epäonnistuneena. Negatiivisen palautteen takia Magritte päätti kokeilla siipiään Pariisissa, joka oli sen aikaisen surrealistisen liikkeen keskuspaikka.

Uran toinen epäonnistuminen tapahtui vuonna 1943, jolloin Magritte päätti muuttaa tyyliään kertaheitolla ja ryhtyi maalaamaan impressionistiseen tapaan, esikuvanaan taidemaalari Auguste Renoir. Magritten uudesta tyylistä ei oikeastaan pitänyt kukaan aikalainen: surrealismin perustajiin kuulunut André Breton suhtautui Magritten hempeillä väreillä leikittelevään kokeiluun vihamielisesti, lehdistö haukkui ja keräilijät kammoksuivat. Taistelua tuulimyllyjä vastaan kesti neljä vuotta, minkä jälkeen Magritte palasi vähin äänin vanhojen metodiensa pariin.

Kolmannen kerran Magritte iski kirveensä kiveen – tosin tarkoituksellisesti – vuonna 1948, jolloin hän loi teoksia, joita kutsutaan "sikailukauden" tuotoksiksi. Magrittelle tarjoutui mahdollisuus järjestää yksityisnäyttely Pariisissa, mutta koska hän ei ollut koskaan pitänyt nyrpeänenäisestä ja diivailevasta pariisilaisyleisöstä, hän päätti hieman pilailla sen kustannuksella. Syntyi joukko räikeitä ja karkeita maalauksia, joka sai sekä kriitikot että yleisön tolaltaan. Niin ikään André Breton ja muut surrealistit tyrmäsivät koko hankkeen.

Toisen maailmansodan aikana Magritte taas oli oikeasti köyhä nälkätaiteilija, joka joutui hyödyntämään lahjojaan myös erilaisten väärennösten parissa.

– Magritte väärensi muun muassa Picasson ja Max Enstin maalauksia, koska rahaa elämiseen ei yksinkertaisesti ollut. Ernst halusi auttaa pulassa ollutta kollegaansa, ja hän jopa signeerasi omalla nimellään Magritten tekemiä väärennöksiä. Magrittelle myös sanottiin, että koska hänen omaa taidettaan oli niin hirvittävän vaikeaa saada kaupaksi, olisi ehkä parempi pysyttäytyä väärennöksissä, Julie Waseige kertoo.

Filosofian ja lingvistiikan pauloissa

Amos Rexin Magritte-näyttelyn nimi, Elämänviiva, tulee luennosta, jonka taiteilija piti vuonna 1938 Antwerpenissä. Siinä hän avasi harvinaisella tavalla taidettaan diakuvien ja puheen avulla. Magritte muun muassa kertoi, että surrealismi oli hänelle kuvallista kokeilua, jonka tavoitteena oli päästä selvyyteen ihmiseen liittyvästä arvoituksesta.

Lisäksi hän avasi termiä syväyhteys: sen tarkoituksena oli liittää toisiinsa arkisia asioita, joiden yhdistelmä sai aikaan visuaalisen yllätyksen. Menetelmän tarkoituksena oli tuottaa vastauksia universaaleihin kysymyksiin.

Julie Waseigen mukaan Magritte on kylläkin surrealisti, mutta hyvin ainutlaatuinen sellainen.

– Belgialainen surrealismi on muutenkin erilaista kuin vaikkapa ranskalainen, jota kiinnosti automatiikka, koneet ja freudilainen teoria. Usein puhutaan Magritten unimaailmasta, mutta siitä hänen taiteessaan ei ole kyse, vaan reaalimaailmasta, joka on esitetty mystisellä tavalla.

Magritten tapoihin kuului myös leikitellä filosofisilla ulottuvuuksilla. Hän oli perehtynyt muun muassa Ludwig van Wittgensteinin ja Ferdinand de Saussuren ajatuksiin, joita hän toi teoksissaan esille.

– Ei mikään esine ole kiinni nimessään, etteikö sille voisi löytää sopivampaa, Magritte totesi Elämänviiva-luentonsa yhteydessä.

Magritten maalausten joskus oudoillakin nimillä taiteilija halusi suojella teoksiaan liiallisilta tulkinnoilta. Runollinen nimi saattoi tarjota johtolangan, mutta kuljettaa myös harhaan.

– 1950- ja 1960-luvuilla Magritte kutsui ystäviään lauantaisin kylään näyttääkseen heille uusia töitään. Samalla kilpailtiin siitä, kuka voisi antaa taululle nimen, joka kaikkein vähiten selittäisi sen sisältöä katojalle. Kyse oli oikeastaan jonkinlaisesta pelistä, Julie Waseige kertoo.

Mutta mikä sitten on Magritten taiteen ajankohtaisuuden ja suosion salaisuus?

– Hänen taiteensa on tavallaan kaikessa yksinkertaisuudessaan ikiaikaista. Hänen esittämänsä objektit ovat universaaleja, ja hän jättää meille vapaan tulkinnan mahdollisuuden. Jos hän olisi kertonut meille, että tämä tarkoittaa sitä ja tuo tätä, hänen taiteensa ei olisi enää kiinnostavaa, Julie Waseige summaa.

Tasaisempaa yleisövirtaa, kiitos

Amos Rexin ensimmäinen näyttely, japanilaisen Teamlab-kollektiivin digitaalisista installaatioista koostunut Massless-kokonaisuus ylitti kaikki odotukset. Ylistäviä arvioita kerännyt näyttely keräsi 250 000 katsojaa, Amos Rexiä kiersivät satojen metrien pituiset jonot ja kiivaimpina hetkinä yleisön sisäänpääsyä jouduttiin jopa rajoittamaan.

– Toivomme, että suuri yleisö löytäisi uuteen näyttelyymme tiensä tasaisempana virtana. Ihan niin pitkiä jonoja, kuten vuodenvaihteessa, ei välttämättä tarvitsisi syntyä. Luulen myös, että Magritte-näyttelyn kohdalla yleisön vaihtuvuus voi olla suurempi, eikä täällä välttämättä vietetä koko päivää, kuten Teamlab-kokonaisuuden kohdalla, museonjohtaja Kai Kartio sanoo.

Kartion mukaan Teamlabilla ja Magrittella on todennäköisesti hieman erilaiset kohderyhmät.

– Oli valtavan ilahduttavaa, että Teamlabiin tuli niin paljon uutta yleisöä – ja nimenomaan sellaista yleisöä, joka ei taidemuseossa välttämättä ollut aiemmin edes käynyt. Veikkaan, että myös Magritte kerää uusia yleisöjä, mutta olen aivan varma myös siitä, että juuri taidemuseoiden vakioasiakkaat ovat tähän näyttelyyn erityisen ihastuneita.

Myös tuoreen museon arkkitehtuuria kehuttiin New York Timesia ja Guardiania myöten. Esimerkiksi BBC nosti Amos Rexin vuonna 2018 uusien merkittävien rakennuskohteiden joukkoon. Mutta kuinka hyvin Amos Rexin aaltoilevat tilat sitten soveltuvat perinteisemmän taiteen esittelyyn?

– Meistä on ilahduttavaa, että myös tämäntyyppinen istuu näihin tiloihin oikein hyvin. Suunnittelemista tässä kyllä oli, Kai Kartio toteaa.