Laulaja Mariah Carey on ensimmäinen kansainvälinen naisesiintyjä, jolle konserttilava on avautunut Saudi-Arabiassa.

Saudilehdistön mukaan paikallisista ja ulkomaalaisista koostunut yleisö oli ylitsevuotavan innostunut näkemästään viime torstaina. Heille esiintyi vaaleat hiukset hulmuten, täyspitkään ja ranteet peittävään mustaan asuun pukeutunut tähti.

Careyn esiintymispaikaksi oli annettu uusi talouselämän keskus, King Abdullah Economic Center. Se sijaitsee paikallisesti vapaamielisen Jeddan satamakaupungin pohjoispuolella, kaukana vanhoillisesta pääkaupungista Riadista. Economic Center on muusta valtiosta eristetty alue, jonne pääsee vain erityisluvalla.

Careyn ohjelmatoimiston mukaan laulaja halusi esiintymisellään antaa myönteisen viestin yhteiskuntaan, jossa noudatetaan tiukkaa sukupuolten välistä erottelua.

Kulttuuripiireissä ja ihmisoikeusjärjestöissä Saudi-Arabian ulkopuolella Careyn konsertin vaikutusta ei nähdä yhtä myönteisesti.

Lehtikirjoituksissa ja vetoomuksissa sanotaan, että Carey lähti mukaan Saudi-Arabian johdon kampanjaan, jolla yritetään valkopestä kurjia ihmisoikeusoloja ja väitetään naisten aseman parantuneen kruununprinssi Mohammed bin Salmanin hallintokaudella.

Naispidätettyjä kohdellaan kaltoin

Naiset saivat viime kesänä ajo-oikeuden, mutta silti heidän elämäänsä säätelee yhä miesten ja poikien ehdoton valta-asema perheessä.

Tiukimmin Careyn esiintymistä vastaan vetosi Kanadasta Walid Alhathoul, jonka sisar Loujain on ollut pidätettynä kymmenen muun naisaktivistin kanssa viime vuoden toukokuusta lähtien.

Ryhmä vaati ponnekkaasti naisille muun muassa ajo-oikeutta, mutta heidän julkiset tempauksensa olivat liikaa itsevaltaiselle monarkialle. Jo ennen yleisen ajoluvan saantia Loujain Alhathloul ajoi autolla Arabiemiraateista Saudi-Arabiaan.

Veljen mukaan hänen sisarensa on järjestelmällisen kidutuksen uhri vankilassaan Jeddan lähistöllä.

Saudi-Arabian naisaktivistien pidätyksiin perehtyneet kolme brittiparlamentaarikkoa julkistivat tänään maanantaina raporttinsa pidätettyjen naisten asemasta.

Raportissa ei eritellä, kuinka tiedot on hankittu, mutta siinä sanotaan, että naisia pidetään kidutuksenomaisissa oloissa. Heitä pidetään eristyksissä, heitä uhkaillaan ja heidän unen saantiaan rajoitetaan.

Raportissa päätellään, että jos pidätettyjä naisia ei pian päästetä lääkärinhoitoon, heille voi jäädä pysyviä vammoja.

Raportin mukaan väkivallan käytöstä voi periaatteessa syyttää Saudi-Arabian korkeinta johtoa.

Brittiparlamentaarikot olivat pyytäneet Saudi-Arabian viranomaisilta lupaa tavata pidätetyt naisaktivistit, mutta lupaa ei saatu.

Keskustelu aiheesta on auki kello 22 asti.

Lain mukaan myös omakotitaloasukkaan tulee hoitaa jalkakäytävän talvikunnossapito talonsa kohdalla. Asia on kuitenkin monimutkainen, koska kunta voi ottaa vastuun itselleen.

– Pientalojen omistajat eivät välttämättä edes tunne tätä lakia, koska valtaosalla omakotitaloista kunta on ottanut jalkakäytävän talvikunnossapidon itselleen, sanoo Omakotiliiton talous- ja kehityspäällikkö Katja Keränen.

Laki velvoittaa kunnan ottamaan pientalovaltaisten alueiden jalkakäytävät vastuulleen myös silloin, jos talvikunnossapito ei jakaudu asukkaiden kesken tasapuolisesti tai jos kunnossapitoa ei saada pidettyä riittävällä tasolla.

Käytännössä omakotitalon asukkaan kannattaa selvittää oman alueensa tilanne kunnalta. Esimerkiksi valtaosassa Turkua omakotitaloasujan todennäköisesti ei tarvitse huolehtia jalkakäytävästä.

– Turussa on tehty poliittinen päätös, että kaupunki hoitaa pientalovaltaiset alueet, sanoo kaupungin kunnossapitopäällikkö Mari Helin.

Turun keskustassa valtaosa jalkakäytävistä kuuluu kuitenkin taloyhtiöille.

Lain mukaan talvikunnossapitoon kuuluu lumen puhdistus, liukkauden torjunta ja hiekoitushiekan poistaminen keväällä.

Epäsäännöllistä työaikaa tai vuorotyötä tekee jo joka neljäs työntekijä Suomessa. Määrä vain kasvaa palvelualan työtehtävien lisääntyessä.

Vuorotyön aiheuttamaa väsymystä ja unihäiriöitä voidaan vähentää hyvällä vuorosuunnittelulla, todetaan Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa.

– Vuorojärjestelmiä on monenlaisia ja eri aloille sopivat erilaiset järjestelmät. Työvuorot voidaan kuitenkin suunnitella niin, että työhyvinvointi ja tuottavuus varmistetaan ja väsymishaitat minimoidaan, toteaa tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta.

– Hyvin laaditut työvuorolistat ovat myös työnantajan etu, hän lisää.

Kaksi peräkkäistä vapaapäivää parempi kuin yksittäinen

Tutkimusten mukaan vuorotyö aiheuttaa väsymystä, unihäiriöitä ja ruoansulatusongelmia. Myös useiden sairauksien kuten syövän riski lisääntyy.

Jos keskimääräinen työaika viikossa ylittää 55 tunnin rajan, kasvaa myös riski saada aivoinfarkti.

Viikoittaisen työajan pitäisikin pysyä reilusti alle tämän.

"Peräkkäisten työvuorojen maksimimäärä on kuusi." Mikko Härmä

Työterveyslaitoksen tutkijoilla on muitakin vinkkejä. He suosittelevat, että yksi työvuoro olisi maksimissaan kymmenen tuntia.

– Kaksi peräkkäistä vapaapäivää on parempi vaihtoehto kuin yksi yksittäinen, koska yksi ei vielä virkistä tarpeeksi.

– Peräkkäisiä työvuoroja tulisi olla maksimissaan kuusi, Mikko Härmä lisää.

Työvuoroväli oltava vähintään 11 tuntia

Työvuoroista palautuminen onnistuu parhaiten, jos lyhyitä vuorovälejä on mahdollisimman vähän. Erityisen kuormittavia ovat työvuorot, joissa iltavuoroa seuraa aamuvuoro.

– Pitää muistaa, että ihmisellä menee myös kotimatkaan ja töihin tulemiseen aikaa. Kotona ovat ilta- ja aamutoimet. Unen aika voi helposti jäädä liian lyhyeksi, sanoo tutkija Kati Karhula Työterveyslaitokselta.

Karhulan mukaan nukahtamisongelmat ovat tyypillisiä aikaisia aamuvuoroja tekevillä. He pelkäävät jo ennakkoon, etteivät saakaan unta. He tietävät, että "kello on paljon, pitäisi jo nukkua, uni ei tule ja pian pitäisi lähteä töihin".

– Työvuorovälin tulisi olla minimissään 11 tuntia. Se lisää palautumista ja hyvinvointia sekä vähentää väsymystä. Myös työasioista irtaantuminen helpottuu.

Työterveyslaitos on seurannut erilaisten työvuorojen vaikutusta 13 000 sairaalassa työskentelevän uneen, väsymykseen sekä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen vuosina 2008-2015.

Tutkimusprofessori Mikko Härmä painottaa, että tulokset pätevät myös muiden alojen kuin terveydenhuollon työntekijöihin.

Enintään kaksi yövuoroa peräkkäin

Mitä enemmän ihmiselle tulee ikää lisää, sitä vaikeampi on jaksaa yövuoroja. Etenkin yli 50-vuotiaat hyötyvät siitä, ettei yötyötä tarvitse tehdä tai vuoroja on harvoin.

– Siirtyminen kokonaan päivätyöhön vähentää selvästi ikääntyvien väsymishaittoja. Sama vaikutus näkyy nuoremmillakin, mutta ikääntyneillä selvimmin, Mikko Härmä sanoo.

Peräkkäisiä yövuoroja tulisi jaksamisen takia olla mahdollisimman vähän: maksimissaan neljä peräkkäin, mieluiten vain kaksi.

Jatkuva yötyö aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja nukahtamisvaikeuksia kolmivuorotyötä enemmän. Toisaalta sitä tekevät ovat tutkimuksen mukaan muita tyytyväisempiä työhönsä. Työ koetaan itsenäiseksi ja yötyö yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen.

Työntekijän toiveet huomioitava

Tutkijoiden mukaan työntekijöiden toiveita on erityisen tärkeää kuunnella jo vuoroja laatiessa. Heidän pitäisi päästä itse vaikuttamaan vuorosuunnitteluun ja vapaapäivätoiveisiin.

"Työ ei ole ihmisen elämän ainoa sisältö." Kati Karhula

– Työ ei ole ihmisen elämän ainoa sisältö. Tärkeitä ovat myös perhe ja vapaa-aika, Kati Karhula muistuttaa.

Työn ja muun elämän yhteensovittamisesta tulee raskasta, jos työntekijä ei voi ennakolta tietää, minkälaisia vuoroja on tiedossa ja suunnitella omaa elämäänsä.

– Monet epäsäännöllistä työaikaa tekevät ovat sanoneet, että on tärkeätä saada edes yksi harrastus, johon he viikoittain pääsevät.

Myös lastenhoidon järjestäminen helpottuu, jos vuorolistaan voi esittää omia toiveita.

– Koulut ja päiväkodit toimivat valtaosin päivärytmissä. Vuorotyöntekijät pyörittävät monimutkaista palapeliä saadakseen arjen sujumaan, Karhula lisää.

Työaikalakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Siinä haluttaisiin muun muassa rajoittaa peräkkäisten yövuorojen määrää seitsemästä viiteen.

Nykyinen työaikalaki on vuodelta 1996.

Miten sinun mielestäsi työvuorolistat tulisi tehdä? Minkälaisia haittoja epäsäännöllinen työaika sinulle aiheuttaa? Pääsetkö sinä vaikuttamaan työvuorojesi suunnitteluun? Rekisteröidy ja osallistu alla olevasta linkistä keskusteluun.

Lappeenrannan uuden sairaalarakennuksen eli niin sanotun K-sairaalan rakentamissopimuksen purkamisesta on tulossa iso riita. Osapuolina ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Eksote ja rakennusyhtiö HL-rakentajat. Molemmat ovat esittäneet toisilleen isot korvausvaatimukset.

Nyt jo konkurssiin mennyt HL-rakentajat vaatii Eksotelta 11 miljoonaa euroa K-sairaalan urakan viivästymisestä, lisä- ja muutostöistä sekä urakkasopimuksen purkamisesta.

Eksote puolestaan vaatii HL-rakentajilta reilua 6 miljoonaa euroa.

Korvaussummista kertoi ensin sanomalehti Etelä-Saimaa.

Monien mutkien rakennusprojekti

K-sairaalan rakentamisessa oli alusta alkaen lukuisia vaikeuksia.

Uutta sairaalarakennusta alettiin tehdä noin kahden kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta sijaitsevan Etelä-Karjalan keskussairaalan viereen. Keskussairaala on rakennettu 1950-luvulla, joten sairaala oli käymässä ahtaaksi ja tiloiltaan vanhanaikaiseksi. Uuteen K-sairaalaan tulisivat yleis- ja erikoislääketieteen päivystys sekä vuodeosastoja, jossa olisivat sairaansijat noin 200 potilaalle.

Sairaalan piti valmistua vuoden 2017 syksyllä. Eksoten oli saanut rakentajalta tiedot, että uusi sairaala olisi valmis vasta maaliskuussa 2018.

Valmista ei kuitenkaan näyttänyt tulevan, joten itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2017 Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote päätti käyttää Suomen oloissa erittäin harvinaista toiminpidettä. Se otti haltuunsa sairaalatyömaan, koska sen mielestä työmaan pääurakoitsija ei olisi kyennyt saattaamaan urakkaa loppuun.

Eksote teki rakennustyömaan haltuunoton jälkeen omissa nimissään uudet urakkasopimukset aliurakoitsijoiden kanssa.

Huhtikuussa 2018, kun sairaalan rakentaminen oli saatu loppusuoralle, sairaalassa sattui vesivahinko. Satoja litroja vettä valui lattioille ja rakennuksen rakenteisiin. Kesäkuun alkupuolelle suunniteltu käyttöönotto viivästyi jälleen.

Lopulta sairaala voitiin kesällä ottaa käyttöön. Oman haasteensa siihen toivat kesän helle ja kesälomat. Syksyn mittaan sairaalassa alettiin huomata vikoja, joita on korjattu vähitellen.

HL-rakentajat ja Etelä-Karjalan sosiaali- jaterveyspiiri Eksote ovat pyrkineet korvausasiassa sopuun. Maaliskuussa ratkeaa, päätyvätkö osapuolet käräjille. Asian käsittelyä on hidastanut se, että HL-rakentajat teki K-sairaalan urakkasopimuksen purun yhteydessä konkurssin.

Lue seuraavaksi: Vartijat keskeyttivät rakennustyöt Lappeenrannan uudessa jättisairaalassa: edes satojentuhansien eurojen arvoisia työkoneita ei saanut ottaa mukaan

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut. Ylen suorassa erikoislähetyksessä muisteltiin Nykäsen uraa ja elämää.

Studiossa asiaa kommentoivat urheiluasiantuntijat Juha Kanerva ja Bror-Erik Wallenius. Studiossa vieraili myös selostajalegenda Seppo Kannas.

Lähetyksessä käytiin myös Lahdessa ja Jyväskylässä. Lahden mäkimontussa valmentajalegenda Hannu Lepistö muisteli Nykästä lämmöllä. Jyväskylässä Nykäsen kuolemaan kommentoivat entiset mäkihyppääjät Risto Jussilainen ja Anssi Nieminen.

Lähetyksen voi katsoa klikkaamalla kuvan nuolta tai Areenassa.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa magneettikuvauslaitteen äärelle on kokoontunut ryhmä lääkäreitä, fyysikko ja röntgenhoitajia. He ovat aloittamassa hoitoa potilaalle, jonka reisiluusta poistetaan hyvänlaatuinen kasvain ultraäänihoidon avulla.

Ylilääkäri, professori ja radiologian vastuualuejohtaja Roberto Blanco Sequeiros selittää potilaalle, mitä hoidossa tapahtuu. HIFU-nimisessä hoidossa kohdennetaan ultraäänienergiaa kasvaimeen, joka lämpenee ja tuhoutuu energian voimasta.

– Potilaalle ei tule hoidosta haavaa ja hänelle ei yleensä tule kovia kipuja hoidon jälkeen, kertoo Blanco Sequeiros.

Tyksin tutkimusryhmä on mukana EU-hankkeessa, joka tutkii HIFU-hoitoa. Se on saanut lähes puoli miljoonaa euroa koko neljän miljoonan euron rahoituksesta Turkuun. Tutkimus kestää neljä vuotta.

– Tällä rahoituksella tutkimme pahanlaatuisten luukasvainten hoitoa ja sitä, kuinka HIFU-hoito tehoaa luukasvaimiin verrattuna sädehoitoon, kertoo Blanco Sequeiros.

Voiko ultraääni korvata sädehoidon?

Tyksissä aloitettiin ultraäänihoidot keväällä 2016. Hoidosta on saatu hyviä kokemuksia erityisesti kohdun hyvänlaatuisten kasvainten hoidossa. Gynekologisiin hoitoihin potilaita on saapunut hoidettavaksi Turkuun eri puolilta Suomea.

Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Roberto Blanco Sequeiros

Hoitoa käytetään myös muihin hyvänlaatuisiin kasvaimiin, eturauhassyöpään ja eturauhassyövän aiheuttamiin paikallisiin komplikaatioihin.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros korostaa, että HIFU on tällä hetkellä osa hoitokokonaisuutta. Tutkimuksessa selvitetään, voiko ultraääni korvata sädehoidon.

– Pystymme parantamaan hyvänlaatuisia luukasvaimia. Pahanlaatuisten kasvainten suhteen HIFU on tällä hetkellä täydentävä hoitomuoto sädehoidon ja leikkaushoidon lisäksi, kertoo Blanco Sequeiros.

Ylilääkärillä on mielessään jo uusikin tutkimushanke – aivot. Niiden tutkimiseen tarvitaan tosin 2,5 miljoonaa euroa maksava laite, jonka tutkimusryhmä toivoo saavansa käyttöön lähitulevaisuudessa.

– Aivokasvaimia hoidetaan muun muassa säde- ja leikkaushoidolla. Jotkut aivokasvaimet voisivat soveltua HIFU-käsittelyyn, mutta HIFUa käytetään aivojen alueella liikehäiriöiden hoidossa, kertoo Blanco Sequeiros.

Sata potilasta eikä yhtään palovammaa

Ultraäänihoitoa annetaan potilaalle magneettikuvauslaitteeseen liitettävän hoitolaitteen avulla. Potilas asetetaan vuoteen keskellä olevan aukon päälle, josta ultraääni ohjataan hoidettavaan kehonosaan. Hoidon jälkeen ei tule yleensä kovia kipuja. Tyypillisin hoitoon liittyvä komplikaatio on palovamma.

Ylilääkäri Roberto Blanco Sequeiros kertoo, että niiltä on kuitenkin Tyksissä vältytty. HIFU-menetelmällä on hoidettu noin 100 potilasta.

– Riski on, että ultraäänienergia kohdentuu väärään paikkaan tai johonkin, minne sitä ei haluttaisi kohdentaa. Riski on kuitenkin erittäin pieni, sillä hoito tapahtuu tarkassa kuvantamisohjauksessa, kertoo Blanco Sequeiros.

Hoitoa ohjataan valvontahuoneessa tavallisen magneettikuvauksen tapaan. Potilaasta otetaan magneettikuvat, joita tutkimusryhmä tarkastelee tietokoneiden näytöiltä. Niiden avulla ultraäänen kohdistamista suunnitellaan.

– Hoidon aikana kudosten lämpötilaa seurataan magneettikuvauksen avulla, jolloin voimme havaita esimerkiksi ihon liiallisen lämpenemisen ja keskeyttää hoidon ennen kuin palovammaa ehtii syntyä, kertoo fyysikko Teija Sainio.

Huippututkijaryhmä kiinnostaa maailmalla

Suomen ainoa laite on ollut kovassa käytössä viime vuosien aikana. Tyks edustaa ylilääkäri Roberto Blanco Sequeirosin mukaan HIFU-tutkimuksessa Euroopan parhaimmistoa. Pohjoismaista eniten HIFU-hoitoja annetaan Tyksissä. Tyksiin saapuu toistuvasti kansainvälisiä vieraita tutustumaan hoitoon.

Erikoistuva lääkäri Heikki Pärssinen tekee hyytelömäisestä geelistä alustaa ultraäänilaitteen päälle fyysikko Teija Sainion kanssa. Geelin avulla potilaan raaja pysyy hyvin oikeassa asennossa, liikkumatta. Sekä Sainio että Pärssinen tekevät HIFU-hoidoista parhaillaan väitöstutkimusta.

– Potilas voi hakeutua hoitoon oman lääkärinsä kautta. Saamme yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan sovellu tähän hoitomuotoon, kertoo Sainio.

Ylilääkäri Blanco Sequeiros korostaa, että hoidettavat potilaat valitaan huolellisesti. Heille on saatettu suunnitella sädehoitoa, mutta heidän on todettu soveltuvan myös HIFU-hoitoon.

– Haluamme panostaa HIFU-menetelmään. Sen avulla voimme antaa potilaille enemmän mahdollisuuksia valita erilaisia hoitoja Varsinais-Suomessa ja koko Suomen alueella, kertoo Blanco Sequeiros.

Berliini on kuin aikakone. Ihmiset polttavat lähes kaikkialla ja tupakansavua on vaikea välttää.

Tilastojen mukaan joka kolmas berliiniläinen (32,2 prosenttia) polttaa tupakkaa.

Jatkuva polttaminen näkyy selvästi Berliinin katukuvassa, sillä berliiniläiset eivät myöskään piittaa kovin paljon tupakointikiellosta. Päivittäin joku polttaa vieressäsi metron tai lähijunan laiturilla – vaikka se on kiellettyä.

Viime viikolla kotitaloni parkkihallissa rakennusmiehet polttivat. Joskus joku on polttanut hississäkin.

Polttaminen ei tietenkään ole sallittua myöskään työpaikoilla. Sen takia kaikki polttavat pääovien edessä.

Koska niin moni polttaa, sillä on oikeasti merkitystä. Mihin tahansa menetkin, joudut sukeltamaan savupilven läpi, ennen kuin pääset sisään – tai ulos – julkisesta rakennuksesta.

Passiiviselta tupakoinnilta välttyminen on siis Berliinissä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi Helsingissä.

Vaikka tupakointi näkyy Berliinissä liki kaikkialla, savutellaan Berliiniä ympäröivässä Brandenburgin osavaltiossa vieläkin enemmän. Siellä väestöstä 42,6 prosenttia polttaa.

Valtakunnallisesti luku on 28,3 prosenttia. Vähiten poltetaan Hessenin osavaltiossa eli Frankfurtin seudulla. Siellä vain 18,1 prosenttia väestöstä polttaa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa 13 prosenttia väestöstä polttaa.

Jotta ongelma saataisiin kuriin, haluaa Berliinin senaatti, eli Berliinin osavaltion hallitus, tiukentaa tupakkalakeja.

Nyt kaupunkiin harkitaan tupakkaruutuja. Niitä ei voisi sijoittaa ainakaan sairaalan pääsisäänkäynnin eteen.

Ruokaravintoloissa ei ole saanut polttaa enää kymmeneen vuoteen, mutta baareissa tupakoiminen sen sijaan on yhä sallittua. Tupakoimista varten on kuitenkin oltava erillinen tupakkaosasto.

Kaikkialle tupakkatilaa ei suinkaan tarvitse rakentaa: jos baarin pinta-ala on alle 75 neliömetriä, voi sisällä polttaa vapaasti.

Jos haluaa välttyä tupakansavulta, ei pieniin mukaviin baareihin kannata mennä. Ulko-ovella siitä varoittaa teksti ”Raucherlokal”, eli tupakoitsijatila.

Asenteet polttamiseen ovat muuttuneet Euroopassa nopeasti.

Muistan, kuinka raportoin Norjasta 1. kesäkuuta 2004, kun maa kielsi tupakanpolton ravintoloissa. Norja oli Irlannin jälkeen toinen Euroopan maa, joka kielsi tupakanpolton ravintoloissa ja baareissa.

Norjalaiset olivat huolestuneita siitä, että ravintoloissa alkaisi haistaa pahalle, esimerkiksi hielle, kun tupakansavu ei enää peittäisi muita hajuja ja tuoksuja.

Asiasta keskusteltiin Suomessakin. Pelättiin, että ravintolat ja baarit menevät konkurssiin, jos ihmiset eivät enää saa polttaa.

Lomamatkallani Berliinissä 1990-luvun puolivälissä minun piti käydä pankissa lunastamassa matkashekkejä.

Commerzbankin miesvirkailija poltti samalla, kun hän laski rahojani. Hän puhalsi savua ulos tiskin yli suoraan asiakkaan naamaan. Enää tätä ei Berliinissä sentään tapahtuisi – mutta ei täällä käytetä enää matkashekkejäkään.

Mietin, milloin olen tullut näin herkäksi tupakansavulle.

Kun aloitin kesätoimittajana Ylellä, ihmiset polttivat vielä sekä työhuoneissa että käytävillä. Itse menin vapaaehtoisesti ravintolaan tai baariin niin Suomessa kuin Saksassakin, vaikka sain päänsärkyä tupakansavusta ja vaatteeni haisivat.

Myös oma asenteeni on muuttunut yllättävän nopeasti. Se mikä oli hyväksyttävää käytöstä 25 vuotta sitten, ei sitä enää ole.

Ja nykyisin rakennusmiehen savuttelu parkkihallissa ärsyttää minua.

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Kreikkalaiset polttavat kahviloissa ja työpaikoilla tupakkalaista huolimatta – "Tupakointikielto on rasismia"

Näyttelijä Tatu Mönttinen järkyttyi mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemasta. Tatu Mönttinen esittää parhaillaan Nykäsen elämästä kertovaa esitystä Matti Nykänen – hyppy sumuun.

Monologi kertoo Nykäsen mäkihyppyuran jälkeisistä ajoista. Ensi-ilta oli viime marraskuussa, jonka jälkeen Helsingissä oli kuusi esitystä.

Suomen kiertue alkoi viime viikonloppuna Oulusta.

– Kyllä tässä on jonkinlaisessa shokissa ja tärinässä oltu. Tämä tuli aika yllättäen mutta toisaalta ei yllättäen, näyttelijä Tatu Mönttinen kertoo.

Näytelmän muuttamisesta kertoi ensin tänään Tamperelainen.

Tatu Mönttinen kertoo Ylelle, että Matti Nykänen oli tietoinen monologista. Näyttelijä oli lähettänyt hänelle kutsun ja toivoi, että Matti Nykänen saapuisi katsomoon.

– Hän ei valitettavasti nyt sitten ehtinyt, Mönttinen sanoo.

Noin 30 esitystä

Tatu Mönttinen kertoo miettineensä, voiko näytelmää enää esittää. Kiertueella on vielä noin 30 esitystä eri puolilla Suomea.

Seuraava esitys on jo huomenna tiistaina. Lisäksi esitys on menossa Tukholmaan, Portugaliin ja Espanjan Fuengirolaan.

– Hetken pähkäilin, voiko sitä esittää. Sitten tulin siihen tulokseen, että esitys on kunnianosoitus Matti Nykäselle ja se on käsitellyt kunnioittavasti Matti Nykäsen elämän värikkäitä vaiheita.

Näyttelijä joutuu tekemään muutoksia näytelmään. Hän aikoo muuttaa esimerkiksi kohtaa, missä hän itse puhuu näyttelijänä yleisölle ja paria visa-aiheista kysymystä. Lisäksi kuolema pitää sisällyttää näytelmään.

– Näytelmässä puhuttiin jo ennenkin kuolemasta, mutta siihen pitää lisätä, että Matti on poistunut keskuudestamme. Olisi tyhmää esittää näytelmää ilman, että se olisi ajankohtainen.

"Hän joutui maailman tietoisuuteen yhdessä yössä"

Näytelmä rakentuu suurimmaksi osaksi Matti Nykäsen puheista.

– Lähes kaikki, mitä sanotaan on Matti Nykäsen tai hänen läheistensä elämää. Siinä puhutaan Matin uran jälkeisestä elämästä ja miltä mediaryöpytys on tuntunut, Mönttinen kertoo.

Nykäsestä kertovaa näytelmä ehdotti alun perin Tatu Mönttisen ystävä. Mäkihyppääjän elämä avautui Mönttiselle eri tavalla näytelmän kautta. Hänen mukaansa näytelmä kuvaa sellaista Nykästä, jota ei välttämättä mediasta tunneta.

– Rupesin kiinnittämään huomiota Matin vilpittömyyteen, aitouteen ja herkkyyteen. Ajattelin, että tämä voisi olla mielenkiintoinen näkökulma. Minua koskettivat hänen aitoutensa, ujoutensa ja herkkyytensä. Hän joutui maailman tietoisuuteen yhdessä yössä.

Lue lisää:

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Nykänen oli showmies, joka otti yleisönsä mäkimontussa ja laulukeikalla

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Räppäri 21 Savage, eli Shayaa Bin Abraham-Joseph, tuli maahan vuonna 2005 eikä lähtenyt maasta vuotta myöhemmin vaan hänen viisuminsa on umpeutunut, kertoi yhdysvaltalaisviranomainen maanantaina BBC:lle.

Viranomaisten mukaan räppäri on Britannian kansalainen.

26-vuotias räppäri pidätettiin sunnuntaina Georgian osavaltiossa. Yhdysvalloissa väärin perustein maahan aikoinaan tullut voidaan karkottaa myös myöhemmin, vaikka asiakirjat muutoin olisivat kunnossa.

Mies on Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tullivirasto ICE:n huostassa ja hänen karkottamistaan maasta valmistellaan. CNN:n mukaan asian ratkaisee tuomari, jonka päätöstä nyt odotellaan.

Räppäri on aiemmin kertonut useissa haastatteluissa lapsuudestaan ja nuoruudestaan Yhdysvalloissa.

Esimerkiksi Fader-lehden julkaisussa hän kertoi nähneensä aseen ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana. Lehti ei kuitenkaan tarkentanut, missä hän oli aseen nähnyt.

Rap-muusikko kertoi myös, että hänet erotettiin koulusta Atlantassa teini-ikäisenä sen takia, että hän toi aseen kouluun.

Huumausainetuomio ja "roolimalli"

21 Savage sai huumausainetuomion vuonna 2014 Georgiassa.

Räppärin asianajaja Dina LaPolt kertoi maanantaina medioille, että tilannetta räppärin karkotuksen suhteen selvitetään. Hänen mukaansa räppäri on "roolimalli", joka on viime vuosina rahoittanut kampanjoita vähäosaisten lasten hyväksi.

LaPolt kertoi haastattelussa Variety-lehdelle, että on yhä epäselvää voiko räppäriin päteä DACA-ohjelma.

Ex-presidentti Barack Obaman perustama DACA-ohjelma on aiemmin suojannut luvatta maahan saapuneiden siirtolaisten lapsia.

Tarkoitus on suojella maahan alaikäisenä tuotuja nuoria siirtolaisia karkotukselta. Heistä monet ovat kasvaneet Yhdysvalloissa ilman suoraa kosketusta vanhempiensa kotimaahan.

Twitterissä on maanantaina levinnyt päivityksiä, joissa irvaillaan räppärin paljastumisella britiksi.

Joulukuussa räppäri julkaisi viimeisimmän "I am > I was" -levynsä, joka nousi hittilistojen kärkeen. Hänen ehdolla kahden Grammy-palkinnon saajaksi tänä vuonna.

Belgiassa hämmästellään pankkimurtoa, jonka tekijöistä tai mahdollisesta saaliista ei ole vielä hajuakaan. Eikä aluksi ollut aivan selvää, että murtoa oli edes tapahtunut.

Poliisi sai sunnuntaina iltapäivällä hälytyksen timanttikaupastaan kuuluisalle alueelle Antwerpenissä Pohjois-Belgiassa. BNP Paribas -pankin konttorin turvajärjestelyistä vastaava yhtiö ilmoitti poliisille, että konttorin turvaholviin oli murtauduttu.

Poliisi totesi paikalle saapuessaan hälytyksen kyllä lauenneen, mutta holvin oven olevan edelleen lukittuna. Vasta kun holviin mentiin sisään voimatoimin, totuus paljastui: Holvista löytyi noin 30 tyhjää tallelokeroa, reikä lattiassa ja viemäriverkostoon johtava tunneli.

Murtovarkaiden saaliista ei ole vielä tietoa, sillä lokeroiden haltijat eivät ole vielä päässeet tarkastamaan omaisuuttaan.

Ahdas ja vaarallinen reitti

Murto oli varsin monimutkainen operaatio. Ensin muutaman sadan metrin päässä konttorista sijaitsesta asuintalosta oli kaivettu tunneli viemäriverkostoon.

Sitten varkaiden oli ahtauduttava viemäriputkiin, jotka saattavat täyttyä koska tahansa vedellä tai myrkyllisillä kaasuilla. Antwerpenin jätevesihuollosta vastaavan yhtiön insinöörin mukaan putket ovat pienimmillään halkaisijaltaan vain 40 senttiä. Suurimmatkin putket ovat vain 1,3 metriä korkeita ja 80 senttiä leveitä soikioita.

– Joko ryöstäjien on täytynyt varautua todella hyvin tai heillä on täytynyt olla paljon onnea selvitäkseen hengissä, sanoo insinööri Els Liekens belgialaiselle yleisradioyhtiö VRT:lle (ranskaksi).

Liekensin mukaan putkissa on erittäin vaikea pysyä pystyssä, ja todennäköisesti varkaat ovat joutuneet ryömimään vatsallaan.

Lopulta oli vielä kaivettava toinen tunneli viemäristä pankkiholviin. Brittiläisen Guardian-lehden mukaan kummassakin päässä oli kaivettu nelimetrinen tunneli.

Varkaat näyttävät selviytyneen hankalasta reitistään, sillä syyttäjien mukaan yhtään epäiltyä ei ole toistaiseksi otettu kiinni, eikä ketään ole tiettävästi löytynyt viemäreistäkään.

Etelä-Ranskan Nizzassa tehtiin samantyyppinen viemärimurto vuonna 1976. Ranskalaispankki Société Générale kertoo verkkosivuillaan (englanniksi), että sen Nizzan-konttorin tallelokeroista vietiin tuolloin nykyrahassa 31 miljoonan euron edestä omaisuutta.

Kuka tahansa osaa suuttua. Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta oikealle henkilölle, siinä on taito, sanoi filosofi Aristoteles.

Jos aggressiota ei osaa kanavoida rakentavasti, se saattaa olla todella vahingollista, kuvaavat psykoterapeutit Terhi Ketola-Huttunen ja Heli Pruuki.

He ovat kirjoittaneet kirjan Vihainen nainen, joka käsittelee erityisesti naisten aggressiota. Naisille on edelleen usein vaikeaa hyväksyä vihaisia tunteitaan saati purkaa niitä oikein.

Vinkkejä oman aggressiotyypin tunnistamiseen löytyy artikkelin lopusta.

Aggressio voi olla tuhoavaa väkivaltaa tai positiivista elämänvoimaa

Aggressio on yksi ihmisen perustunteista, kuten ilo, suru, seksuaalisuus ja pelko. Tunteena aggressio ei ole itsessään hyvää eikä pahaa, vaan se riippuu siitä, kuinka sen kanavoi ulos päin.

Ihminen tarvitsee aggressiota myös energiakseen. Sitä tarvitaan jo siihen, että jaksaa nousta aamulla sängystä ylös ja laittaa asioita tapahtumaan silloinkin, kun on väsynyt tai ei jaksa.

Usein negatiivisen aggressiokäyttäytymisen taustalta löytyy vaillejäämisen kokemusta, surua, pelkoa ja kipua.

– Jos suruun ei ole kosketusta, käy usein niin, että elämän varrella se käsittelemätön suru saattaa laueta hirveinä aggressio- tai suuttumuskohtauksina. Aggressio tulee siinä suojaamaan sitä kipeää herkkää ydintä, Ketola-Huttunen sanoo.

Kasvatus tekee edelleen pojista kovia ja tytöistä hoivaajia

Aggression kanavoimiseen vaikuttavat kasvatus ja kulttuuri. Lapsena opitut tunnetaidot näkyvät aikuisuuteen asti.

Usein sukupuoli määrittelee edelleen sitä, mitä tunteita ja miten lapsi saa näyttää. Pojat eivät saa olla herkkiä, surullisia tai itkuisia. He joutuvat sen takia hyvin usein kanavoimaan oman surunsa aggressiiviseen käytökseen, pahimmillaan väkivaltaan.

Ketola-Huttusen ja Pruukin mukaan tytöiltä kiukku, suuttumus ja aggressio puolestaan kielletään usein jo ihan pienenä. Tytöistä kasvatetaan hillittyjä hoivaavia pikkuäitejä. Se saattaa johtaa siihen, että nainen ei aikuisenakaan uskalla sanoa ei.

– Suomessa on on hyvin paljon masentuneita ja erityisesti masentuneita naisia. Masennus on usein kiellettyjä aggression tunteita ja myös sitä surua ja kipua mitä ei ole pystyny käsittelemään aktiivisesti, Pruuki kertoo.

Epäsuora ja passiivinen aggressio ilmenevät juoruamisena ja mykkäkouluna

Aggressiota on monta eri tyyppiä. Epäsuora aggressio ilmenee ulospäin, mutta sen osoite on väärä. Se voi näkyä esimerkiksi niin, että puhutaan pahaa selän takana siitä tyypistä joka ei ole juuri nyt paikalla.

Passiivinen aggressio voi näkyä muun muassa tietoisena ulkopuolelle jättämisenä tai tervehtimättä jättämisenä. Se voi olla myös katsekontaktin välttämistä.

Yksi tutuimmista passiivisen aggression muodoista on mykkäkoulu. Se voi olla myös vaikka ovien paiskomista tai tietyn perheenjäsenen pyykkien ryttäämistä. Eli tunnetta ei ilmasta suoraan, mutta ilmaistaan kuitenkin.

Itseen kääntyvä aggressio on pahimmillaan itsemurhayrityksiä ja viiltelyä

Itseen käännetty aggressio kohdistuu ihmiseen itseensä. Silloin kyse on tunteesta, jota ihminen ei ole osannut tai uskaltanut ilmaista oikeaan kohteeseen.

Tunne kääntyy itseä kohti.

– Samoin voi toimia suru ja pettymys. Kun sen pitäisi tulla pihalle, niin se pakkautuukin sisälle itseen, Ketola-Huttunen kuvaa.

Tällöin ihminen esimerkiksi puhuu itselleen piinaavan rumasti ja arvostelevasti. Pahimmillaan itseen käännetty aggressio voi johtaa itsemurhayrityksiin ja viiltelyyn.

Tuhoava aggressio on fyysistä tai henkistä väkivaltaa

Jos omasta aggressiosta ei ole tietoinen, se voi purkautua tuhoavana aggressiona. Suorana ilmenevä tuhoava aggressio on esimerkiksi fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.

Yleisimmin tuhoava aggressio ilmenee kuitenkin emotionaalisena tai henkisenä väkivaltana, joka voi olla esimerkiksi haukkumista, vähättelyä, ivaamista tai rumaa puhetapaa.

Jos on huolissaan siitä, että käyttää muihin ihmisiin emotionaalista tai fyysistä väkivaltaa, kannattaa hakea apua.

Myönteinen aggressio on kykyä sanoa kyllä, mennä kohti unelmia ja kykyä iloita

Mutta se negatiivisista aggression muodoista. Myönteinen aggressio on kykyä ilmaista omaa halua ja se auttaa rakentamaan yhteyttä toisiin ihmisiin, olemaan selkeä ja rehellinen.

Myönteinen aggressio tukee myös tervettä seksuaalisuutta ja kykyä sanoa asioille selkeästi kyllä ja ei.

– Terve seksuaalisuus onnistuu vain hyvien rajojen avulla – uskallanko sanoa ei ja kyllä niille asioille, joita haluan tai en halua, Ketola-Huttunen korostaa.

Terhi Ketola-Huttunen ja Heli Pruuki summaavat, että myönteinen aggressio on usein myös sitä, että uskaltaa elää täydellä potentiaalillla. Silloin pystyy nauttimaan elämästä ja antaa luvan olla täynnä iloa, onnea ja onnistumista silloin kun on sille paikka.

Eli sen muistamista, että tämä elämä ei ole kenraaliharjoitus, vaan se tapahtuu tässä ja nyt.

Vinkkejä, joilla voit tutustua omaan aggressioosi:

• Mieti, mikä aggression ilmaisun tyyleistä on sinulle tutuinta: epäsuora, passiivinen, itseen kääntyvä tai tuhoava?

• Mieti, keneltä lapsuuden perheen jäseneltä olet kenties kopioinut tapaasi käsitellä aggressiota.

• Oletko oppinut vaikeiden tunteiden ilmaisua suoraan ja rakentavasti?

• Pohdi onko myönteinen aggressio sinulle tuttua ja miten voisit pyrkiä lisäämään sitä elämässäsi.

• Pidä aggressiopäiväkirjaa: kirjaa parin viikon ajan ylös kaikki aggressiosi. Näin tulet tietoiseksi siitä, mihin asioihin ja millaisissa tilanteissa harmistut, suutut tai raivostut. Pohdi ja kirjaa, mikä kaikki vaikutti tunnereaktioosi ja mitä kiukullesi teit: miten purit sitä tai minne sen piilotit?

• Mieti, mille asioille haluat sanoa tällä hetkellä elämässäsi kyllä ja mille ei. Mieti myös tilanteita, jossa käytät sanaa ehkä. Onko ehkä-sanan käyttö vastuun välttelyä tai kenties sitä, että et uskalla sanoa ei?

Juttuun haastateltu Terhi Ketola-Huttunen on psykoterapeutti ja teologian maisteri. Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori.

Lue lisää aiheesta:

Naisen kiukku kipinöi voimaa ja antaa energiaa: "Jos kasvatamme tytöistä liian kilttejä, kasvatamme heistä voimattomia"

– En voinut pahimmissa painajaisissakaan kuvitella, että näin käy, saa Pasi Huttunen sanotuksi sankan lumisateen keskellä Puijon mäkimontussa.

Tieto mäkilegenda Matti Nykäsen kuolemasta vain 55-vuotiaana on ollut Huttuselle sokki. Hän oli Nykäsen parhaimpia hyppykavereita, eikä miesten välinen yhteys katkennut kilpailu-uran päättymisen jälkeenkään. Yhteyttä pidettiin puolin ja toisin vähintään joka kuukausi.

– Yritän mennä tunti kerrallaan eteenpäin. Kaikki hyvät muistot Matista ovat nyt mielessä, Huttunen kertoo.

Me laitettiin mäki salaa kuntoon, siellä ei ollut ketään muuta. Pasi Huttunen

Huttunen tunsi Nykäsen siitä asti, kun nuorukaiset kilpailivat mäkihypyn juniorikilpailuissa, tosin eri sarjoissa. Nykäsen lahjat – ja värikäs luonne – tulivat esiin jo tuolloin.

– Oltiin yhtä aikaa Kaipolassa ja Matti oli hirmukunnossa. Hän lähti kymmenen metriä alempaa kuin muut ja veti monttuun. Silloin ajateltiin, että se on kova kaveri – ja niinhän siitä tuli.

Tämä muisto osuu vuoteen 1981. Samana vuonna Nykänen toi nuorten MM-kisoista kultaa ja voitti myös ensimmäisen aikuisten suomenmestaruutensa. Kansallisissa kisoissa Nykäselle ei tahtonut löytyä voittajaa, ja ennen pitkää asetelma oli sama myös maailmalla.

– Kun istuttiin pukukopissa vierekkäin, Matti joskus leikillään kysyi: "Kuka haluaa olla tänään kakkonen?" Monelle meni luu kurkkuun, Matti oli niin kovassa kunnossa silloin 1980-luvulla.

Muistot Nykäsen huippusuorituksista Holmenkollenilla 1982, Sarajevossa 1984 ja Calgaryssä 1988 ovat nyt taas suomalaisten mielessä. Mutta Huttunen lisää listaan vielä yhden Nykäsen mestaruuden, sellaisen, josta ei ole puhuttu yhtä paljon.

Se oli vuonna 2008, kun molempien hyppääjien aktiiviura oli jo kauan sitten päättynyt. Nykänen oli palannut muutaman vuoden jälkeen mäkeen hyppäämään veteraanien MM-kilpailuissa. Huttunen auttoi vanhaa ystäväänsä, jonka hyppykunto ei oikein tahtonut löytyä.

– Sitten Matti sanoi, että nyt lähdetään kakskymppiseen mäkeen treenaamaan ponnistusta ja laskuasentoa. Me laitettiin mäki salaa kuntoon, siellä ei ollut ketään muuta, Huttunen muistelee.

– Seuraavana päivänä Matti voitti pienen mäen kultaa.

Lue lisää:

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

Katso Yle Urheilun tunnin mittainen erikoislähetys mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä (1963–2019)

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Kouvolassa sijaitsevan Pohjois-Kymen sairaalan päivystykseen palkataan lisää hoitajia.

Vuoden alussa Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen tilanne oli jo pitkään ollut ylikuormittunut ja hoitajia oli liian vähän. Asiasta kanneltiin aluehallintovirastoon.

Kantelun mukaan henkilökuntaa on päivystyksessä ollut aivan liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla.

Potilasturvallisuuden toteutuminen ja hoitohenkilökunnan jaksaminen huolestutti muun muassa hoitajien luottamusmiestä sekä päivystyksessä käynyttä asiakasta.

Kymenlaakson sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän Kymsoten johtajaylihoitajan Hannele Mattilan mukaan päivystystä vahvistetaan nyt yhteensä seitsemällä hoitajalla.

Jo viime syksynä päivystykseen oli päätetty rekrytoida neljä hoitajaa lisää. Vuoden alussa päivystykseen on saatukin kolme uutta hoitajaa.

Lisäksi viime perjantaina päättyneessä haussa rekrytoidaan vielä yksi uusi hoitaja sekä kolme hoitajaa varahenkilöstöön.

– Hakijoita oli viime viikon keskiviikkona jo kymmenen. Kyllä me heistä täydennystä saamme, Mattila sanoo.

Työnantaja reagoi

Kantelun aluehallintovirastoon tehnyt Tehyn luottamusmies ja päivystyksen hoitaja Paula Werning on tyytyväinen, että työnantaja reagoi hoitajien viestiin.

Hän mainitsee perustetun työryhmän, jossa työnantaja ja työntekijät pohtivat yhdessä pidemmän tähtäimen ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi olemassaolevasta varahenkilöstöstä kaksi hoitajaa on varattu pelkästään päivystyksen käyttöön, ja uusia paikkojakin on ollut avoinna.

– Eihän muutos hetkessä tapahdu. Jokainen tajuaa sen. Hyvä, että työnantaja reagoi, vaikka toimenpiteet eivät vielä tällä hetkellä ole riittäviä.

Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksessä työskentelee 49 hoitajaa.

– Saimme juuri uuden työvuorolistan, joka alkaa viikon päästä. Kyllähän siellä edelleen puutosvuoroja on, joissa työntekijän kohdalla lukee vain sijainen, Werning sanoo.

Werningin toive on, että aamu- ja iltavuoroihin saataisiin kumpaankin kaksi hoitajaa lisää ja yövuoroihin yksi.

– Valitettavasti kuormittavuus näkyy siinä, että potilaan saapumisesta päivystykseen voi mennä tunti tai puolitoista ennen kuin hoitaja ehtii ottaa hänet vastaan. Lisäksi menee liian pitkään, ennen kuin hoitaja ehtii toteuttaa lääkärien potilaille antamia hoito- ja lääkemääräyksiä, Werning kertoi tammikuun alussa.

Esimerkiksi kouvolalaisnainen jonotti pitkäaikaissairaan läheisensä kanssa päivystyksessä seitsemän tuntia joulukuun alussa, minkä jälkeen hän laati kantelun.

Plus miinus nolla?

Werning kuitenkin kritisoi jo tehtyjen rekrytointien luomaa mielikuvaa siitä, että tilanne olisi olennaisesti parantunut. Hänen kantansa on, että rekrytoinnit eivät ole olennaisesti lisänneet käsipareja.

– Yksi rekrytoiduista ei ottanut paikkaa vastaan lainkaan, kaksi heistä olivat jo meillä töissä, ja vaikka yhden uuden hoitajan saimme, eräs toinen lähti samoihin aikoihin pois. Se oli plus miinus nolla, Werning kertaa.

Mattilan mukaan vakinaista henkilöstöä on kuitenkin onnistuttu vahvistamaan.

– Pitää paikkaansa, että kaksi rekrytoiduista olivat päivystyksessä jo sijaisina. Niihin sijaisuuksiin on kuitenkin saatu jo uudet sijaiset.

Mattilan mukaan päivystyksessä tarvittava henkilöstön määrä on tammikuussa tarkistettu. Työnantajan vakaa tarkoitus on ollut rekrytoida lisää työntekijöitä.

– Olemme lisäämässä kaikkiaan seitsemän hoitajaa. Paikkoja pantiin hakuun kiireen vilkkaa, kun tilanne tuli ilmi, Mattila sanoo.

Selvityspyyntö

Aluehallintovirasto on pyytänyt Kymsotelta selvitystä päivystyksen kuormittuneisuudesta tehtyjen kantelujen vuoksi. Niihin Kymsoten on vastattava 8. helmikuuta mennessä.

Aluehallintovirasto on seurannut Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toimintaa jo jonkin aikaa. Avi otti päivystyksen seurantaan noin vuosi sitten, jolloin päivystys vuoden 2018 alusta siirtyi Kouvolan kaupungilta Kymenlaakson sairaanhoitopiiri Carean vastuulle.

Tämän vuoden alusta Kymenlaakson kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut koottiin uuden sote-kuntayhtymän Kymsoten alaisuuteen.

– Arvioimme saamamme vastauksen perusteella, onko meidän tarpeen käydä Pohjois-Kymen sairaalassa. Se vie oman aikansa, mutta uskoisin, että kevään aikana tulisi päätös asiaan liittyen, Etelä-Suomen aluehallintoviraston terveydenhuoltoyksikön päällikkö Anne Hiiri kertoi Ylelle tammikuun alussa.

Ylivieskalainen yrittäjä on tuomittu yhden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen muun muassa työntekijöidensä pahoinpitelystä.

Yrittäjä oli pahoinpidellyt toistuvasti viittä työntekijäänsä työpaikalla kun yritys oli saanut työstään kielteistä palautetta. Yrittäjä oli myös pahoinpidellyt avovaimoaan ja uhannut sanallisesti hänen henkeään.

Lisäksi hänet tuomittiin yhdestä ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä.

Kahdessa tapauksessa syyttäjä piti pahoinpitelyjä törkeinä, mutta oikeus ei yhtynyt näkemykseen törkeästä tekomuodosta. Oikeus totesi tapausten olleet lähellä törkeän pahoinpitelyn rajaa.

Juttukokonaisuudessa oli seitsemän asianomistajaa, tuomioon johtaneet teot tapahtuivat vuosina 2015-2018.

Vaikka alle kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan tuomita ehdolliseksi, käräjäoikeus päätyi passittamaan miehen vankilaan tekojen poikkeuksellisuuden, vakavuuden ja tekijän häikäilemättömyyden vuoksi.

Yrittäjä kiisti pahoinpitelysyytteet. Hän piti niitä tekaistuina ja työntekijöiden huumeiden käyttöön liittyvänä. Työntekijät olivat myöntäneet käyttäneensä huumeita vapaa-ajallaan tekojen aikana.

Tapaus käsiteltiin Oulun käräjäoikeuden Ylivieskan toimipisteessä.

20 vuotta jo kuljettu pimeää puolta. Tähän matkaan on sisältynyt paljon hyvää ja monta alamäkeäkin, mutta menoa pimeys ei ole haitannut. Jos jäisin tähän, niin sammaloituisin…

Ote on Mervi Räsäsen Facebook-julkaisusta viime joulukuulta. Mervi Räsänen, 39, sokeutui parikymppisenä vuosituhannen alussa. Esa Räsänen, 40, sokeutui 18 vuotta sitten.

He eivät koskaan ole nähneet toisiaan, eivätkä lapsiaan. Esa Räsänen virnuilee, ettei hän ole myöskään nähnyt anoppiaan, mutta se ei ole niinkään haitannut.

Huumori on Räsäsillä kantava voima, "arjen suola ja pippuri", niin kuin Mervi Räsänen sanoo. Huumoria myös tarvitaan, sillä kommelluksia heidän perheessään sattuu vanhempien näkövamman vuoksi melko usein.

Muuten heidän perhearkensa on hyvin samanlaista kuin muissakin lapsiperheissä.

– Kuskataan tyttöjä harrastuksiin ja käydään esimerkiksi luistelemassa, elokuvissa ja uimassa. Kaikenlaista ihan tavallista.

"Rakkaus on sokea"

Keväällä 2005 kaksipäiväisissä pääsykokeissa Espoossa näkövammaiset nuoret aikuiset oli laitettu yöpymään samaan soluasuntoon.

He istuivat iltaa yhdessä, yhdessäolo tuntui hyvältä ja seuraavana päivänä Esa Räsänen jo soittikin kotiin Seinäjoelle lähteneen Mervin perään. Siitä se alkoi.

– Ei voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Mervi hihittää.

– Voi sanoa, että rakkaus on sokea, Esa lisää ja molemmat nauravat.

Välitön ilmapiiri myös huokuu tarinoista ja kommelluksista, joista jutellaan Räsästen keittiön pöydän ääressä. Nopeasti käy ilmi, ettei heidän seurassaan tarvitse pelätä, että suusta pääsee sammakoita.

20 vuotta pimeyttä

Mervi ja Esa Räsänen ovat molemmat sairastaneet diabetesta lapsuudestaan saakka ja sairaus on Esan sokeutumisen taustalla.

Mervi Räsäsen kohdalla syy on jäänyt epäselväksi, sillä hänelle piti ennusteen perusteella jäädä liikkumis- ja lukemisnäköä. Jostain syystä kuitenkin silmänpaineet nousivat ja kun sitä hoidettiin kovan päänsäryn vuoksi ensin migreeninä, ehti silmähermo vaurioitua paineen vuoksi ja se vei näön.

20 vuotta pimeässä. Millaista se on ollut?

–Kun näkevänä on oppinut erilaisia taitoja, niin sokeana ne vain täytyy tehdä eri tavoin ja opeteltava uudelleen kaikenlaisia asioita, Mervi Räsänen sanoo.

Hän selvittää, että sokea pystyy tekemään samat asiat kuin näkeväkin, mutta siihen menee paljon enemmän aikaa. Ja se kuormittaa.

– Apuvälineet ja avustaja mahdollistavat sen, ettei sitä kuormitusta tule ja arjesta selviytyminen on sujuvaa.

– Mutta kyllä me kuitenkin aika omatoimisia olemme, saadaan hyvin paljon itse tehtyä ilman apua, Esa Räsänen lisää.

Hän muistuttaa, että on pakkokin selvitä itse, sillä avustaja ei ole käytössä kellon ympäri.

Apuvälineet kehittyneet valtavasti

Räsästen mukaan näkövammaisten apuvälineet ovat kehittyneet 20 vuodessa hurjasti.

Kun Mervi Räsänen sokeutui, hänellä oli aluksi tavallinen puhelin, numerot piti muistaa ulkoa, eikä tekstiviestiä voinut kirjoittaa. Nykyään he voivat käyttää kännyköillään esimerkiksi Whatsappia ja Facebookia.

– On puhuvat älypuhelimet, puhuvat tietokoneet ja on puhuvaa merkkausvälinettä. Lukukamera, joka kiinnitetään silmälaseihin, joka tunnistaa jopa tuttuja ihmisiä tai kuvailee onko edessä aikuinen vai lapsi, nainen vai mies, Esa Räsänen luettelee.

Hän kertoo, että lisäksi tietokoneessa on ruudunlukuohjelma, jonka avulla tietokone käsittelee tekstiä.

– Kaikki muut se lukee, mutta kuvia se ei kerro vielä – sekin on tulossa. Puhelimen puheohjelma jo sitä vähän tekee.

Teknologia kehittyy niin kovaa vauhtia, että mahdottomia haaveita ei välttämättä olekaan.

– Toivoisin, että voisin ajaa autoa. Ehkä se voisi joskus tulevaisuudessa olla mahdollista, Mervi Räsänen heittää.

Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia

Näkövammaisten liitto ry:n kehityspäällikkö Reijo Juntunen sanoo, että teknologiakehitys on alkanut kiihtyä erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Hänen mukaansa tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja suunta on ehdottomasti positiivinen.

– Konenäkö ja keinoäly ovat ne, mitkä ottavat suurimpia harppauksia. Monet sellaiset asiat, mihin muutama vuosi takaperin tarvittiin jokaiseen oma apuväline, voidaan jatkossa tehdä yhdellä kännykällä ja yhdellä applikaatiolla. Ja ilmaiseksi.

Juntusen mukaan kännykän käytön ongelma on kuitenkin se, että se sitoo kädet.

– Matkapuhelimet ja älypuhelimet ovat vain välivaihe, puettavat laitteet on se mitä kohti mennään ja sitten aivokäyttöliittymät, eli että ajatuksen voimalla ohjataan laitteita ja kommunikoidaan, Juntunen visioi.

Entä autolla ajaminen?

– Se on täysin mahdollista. Mutta käytännössä autot itse ajaa ja ihminen ei saa koskea, olipa sitten näkevä tai näkövammainen kyseessä. Eli matkustajaksi kyllä ja reittivalinnan voi tehdä, mutta ei välttämättä ohjauspyörän taakse, Reijo Juntunen myöntää.

Hän arvelee, että se voisi olla mahdollista Pohjois-Amerikassa seuraavan kymmenen vuoden sisään.

– Suomessa en usko, että ihan heti, jo keliolosuhteidenkin takia.

Lapsista kasvaa omatoimisia

Jos apuvälineet ja avustaja mahdollistavatkin Räsäsille mahdollisimman toimivan arjen, ovat myös heidän lapsensa saaneet ottaa vastuuta arkisissa askareissa jo pienestä pitäen.

– Jos tavallisessa perheessä äiti laittaa toppahanskat aamuksi valmiiksi, meillä tytöt ovat tehneet sen itse. Koska on suuri vaara, että äiti laittaa väärän parin, Mervi naurahtaa.

Hän tunnustaa, että kantaa asiasta myös huolta.

– Toki se näin äitinä murehduttaakin, että lapsi joutuu vähän liian aikaisin ottamaan vastuuta monesta asiasta. 13-vuotias esimerkiksi pesee itse omat pyykkinsä.

Mervi Räsänen sanoo, että se on toisaalta ihan ymmärrettävääkin, sillä nimenomaan pyykin käsittely on sokealle ongelmallista koneen käyttämisestä alkaen.

Näkövammaisten liiton apuvälineguru Reijo Juntusella on Merville kuitenkin hyviä uutisia. Kunhan älykaiuttimet rantautuvat Suomeen kunnolla.

Älykaiuttimen avulla voisi esimerkiksi ohjelmoida pesukoneen.

– Voi vaan sanoa, että siellä on pyykkiä koneessa, laita kirjopesuohjelma tunniksi päälle – ja sitten se tekee niin. Puhekäyttöliittymät tulevat helpottamaan pyykkäystä, Juntunen sanoo.

Vaatteiden viikkaamiseen ei sen sijaan älylaitteista taida olla apua jatkossakaan.

– Joskus nimittäin käy niin, että on eriväriset ja eripariset sukat niputettu samaan ja iskän kalsarit on tyttären vaatekaapissa, Mervi Räsänen tunnustaa.

Unelmista totta

Räsästen viime vuosi oli rankka, sillä he joutuivat taiteilemaan useamman kuukauden ilman avustajaa.

– Joka päivää piti miettiä, että miten mennään. Olihan se melkoista soveltamista. Onneksi ystävät auttoivat ja käyttivät kaupassa, Esa Räsänen kertoo.

– Ei vältytty kyllä itkupotkurivareilta silloin. Raskasta oli, Mervi Räsänen huokaa.

Pelkästään mollivoittoiseksi viime vuosi ei kuitenkaan jäänyt, sillä he toteuttivat kaksi pitkäaikaista haavetta: kävivät aurinkolomalla ja hankkivat mökin. Ulkomaan matka oli ensimmäinen perheen kesken, ilman avustajaa.

– Meitä tultiin paljon auttamaan ja kysyttiin, että tarvitaanko apua. Reissu onnistui ja lapsille jäi hyviä muistoja.

Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua.  Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta. Mervi Räsänen

Perhe ehti haaveilla myös omasta mökistä pitkään, kunnes unelma toteutui viime kesänä.

Paikka on luonnonvarainen ja rehottava, mutta heidän mielestään kesällä kuin satumetsä kaksimetrisine horsmanvarsineen ja monipuolisine puustoineen.

– Meillä on aurinkopaneeli, muuten ei ole sähköä, vesi tulee kantamalla ja huussi on tontin nurkalla, kertoo Mervi Räsänen.

Puut pitää hakea viidenkymmenen metrin päästä liiteristä ja siinä on ollut vähän haastetta.

– Minä menen kepin kanssa edellä ja vedän Esaa takin rinnuksista perässä ja Esa vetää kottikärryjä, missä on puut ja siinä suunnistetaan. Äänimajakka mökin kulmalla antaa äänimerkkiä tasaisesti.

– Ei se matka ihan suora ole, kyllä siinä sivullinen voisi saada hyvät naurut, Mervi Räsänen hymähtää.

Räsäset ovat mökkeilystään pelkästään innoissaan haasteista huolimatta.

– Mikä sen hienompaa: me istutaan siinä mökin portailla ja kuunnellaan linnunlaulua. Luonnon äänet ovat meille voimaannuttavia, se on siellä parasta.

"On ihmisiä, jotka epäilevät pärjäämistä"

Vaikka Räsästen arki rullaa, on epäilijöitä aina ollut.

Mervi Räsänen muistelee, että kun he olivat kotiutuneet sairaalasta esikoisen kanssa, olivat sosiaalityöntelijät ovella seuraavana aamuna.

– Heille oli tehty ilmoitus, että meillä on vauva ja epäiltiin, että emme pysty huolehtimaan siitä. He tulivat tarkistamaan, miten pärjäämme.

Mervi kutsui sosiaalityöntekijät peremmälle, hoiti vauvan aamutoimet ja jutusteli vieraiden kanssa. Asia oli sillä selvä.

Eiväthän epäilyt hyvältä tuntuneet, mutta toisaalta se vain sisuunnutti.

– Ei meistä tuntunut siltä, että emme pärjäisi. Päinvastoin tuli ehkä näyttämisen halua, että ei anneta periksi.

– Aina on ihmisiä, jotka epäilevät meidän pärjäämistä. Itsellä on niin vahva luottamus selviytymiseen, että en ole antanut ennakkoluulojen vaivata mieltä, Mervi Räsänen toteaa.

Mies ja muovikassillinen palkkakuitteja. Saatavia entiseltä työnantajalta on yhteensä 15 000 - 20 000 euroa.

– Mä häviän tässä kahdesti, ensin palkassa ja myöhemmin eläkkeessä, sanoo Jone.

Jonen tarina on tavallinen. Silti sellaisia kerrotaan harvoin julkisuudessa.

Siitä pitää huolen vaikenemisen kulttuuri.

Kuljetusalan piirit ovat pienet. Siksi tässä jutussa haastatellut rekkakuskit, Jone, Sami ja Pasi, eivät esiinny omilla nimillään.

– Harvassa ovat ne yritykset, jotka maksavat oikeata palkkaa. Silti kukaan ei uskalla puhua tästä omilla kasvoillaan, kertoo Jone.

Tarjouskilpailua polkuhinnoilla

Auto- ja kuljetusalan ammattiliitossa Jonen kuvailema ilmiö on tuttu.

Vuosittain sen paikallistoimistoissa sovitellaan pari sataa palkkariitaa. Oikeuteen asti päätyy viitisenkymmentä.

Aluehallintoviranomaiset havaitsivat viime vuonna kuljetusalalla 86 puutetta työehtosopimusten noudattamisessa koko maassa. Se ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa ilmiön yleisyydestä, koska valvonta on satunnaista.

Esimerkiksi ajo- ja lepoaikojen noudattamisessa, jota valvotaan säännöllisesti, puutteita oli lähes kymmenkertainen määrä.

Tyypillisesti maksamatta jäävät lisät. Näin kävi Jonellekin.

– Lisät tekevät 700–800 euroa – se on hyvinkin yhden etelänmatkan hinta kuussa.

Jonen kertomuksen palkkojen polkemisesta vahvistavat myös yrittäjäjärjestö SKAL sekä kuljetusalan työnantajajärjestö ALT.

– Kukaan ei voi tietää, miten yleistä alipalkkaus on. Mutta kaikki yritykset ovat velvollisia noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta, olivatpa ne työnantajaliiton jäseniä tai eivät, sanoo toimitusjohtaja Mari Vasarainen Autoliikenteen työnantajaliitosta.

Vasarainen perää vastuuta koko ketjulta: huolintaliikkeiltä, kuljetusyrityksiltä, alihankkijoilta mutta myös kuljettajilta itseltään eli esimerkiksi Jonelta.

Polkuhinnat on huomattu myös perheyritys Vähälässä, joka on mukana ALT:n hallituksessa. Toimitusjohtaja Ville Vähälän mukaan palkkadumppaus vääristää kilpailua ja kurittaa niitä yrittäjiä, jotka maksavat laillisia palkkoja.

– Tarjouskilpailuihin, joihin olemme omasta mielestämme laskeneet hyvän hinnan, saattaa tulla jopa kolmanneksen halvempia tarjouksia.

Odottelua ilman palkkaa

Istumatyö vihloo selkää. Viisikymppinen Jone on ajanut rekkaa koko työikäinsä.

Jonen aloittaessa 1980-luvun lopulla työnantajat olivat isoja ja palkat työehtosopimuksen mukaisia. Nyt yritykset ovat kaikenkokoisia ja palkat monenkirjavia.

Sen mahdollistaa alan työehtosopimus, jossa lukee, että kaikenlainen palkkaus on mahdollista, kunhan lisät maksetaan.

Tämä vaatii kuljettajalta erityistä valppautta. Jotta oikeuksiaan voisi perätä, on tuntikirjausten oltava tarkkoja.

– Omistaja oli supliikkimies ja lupasi maat ja taivaat. Se sai mut uskomaan, että kilometripalkka kannattaa, vaikka mulla oli jo silloin omat epäilykseni, kertoo Jone.

Todellisuus paljastui palkkakuitista: erillisiä ilta- tai sunnuntailisiä ei maksettu, ei myöskään ylityökorvauksia. Jonen palkka oli 21 senttiä per ajettu kilometri ja se sisälsi kaiken. Kilometrit katsottiin välimatkataulukosta.

Alan työehdoissa sanotaan, että ajosta, joka ylittää 80 tuntia kahdessa viikossa, pitää maksaa ylityökorvaukset.

Jone teki muutakin ilmaista työtä: esimerkiksi odotusajasta ei maksettu, vaikka siitä olisi kuulunut 14,83 euron tuntipalkka.

Myöskään alle tunnin lastauksista ja puruista ei saanut senttiäkään. Korjaamokäynnit olivat omaa aikaa. Päivärahat sentään maksettiin.

Bruttopalkka oli 2500 euroa kuussa ja työpäivän pituus keskimäärin 10 tuntia.

Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen palkkakuitista paljastui toinenkin yllätys. Se sai hälytyskellot Jonen päässä soimaan.

– Tajusin, että olin ollut koko ajan töissä henkilöstövuokrausyrityksessä, vaikka luulin menneeni töihin saman omistajan kuljetusliikkeeseen.

Kuskit vuokrafirmassa, omaisuus turvassa

Jonen kuvailema ilmiö on yleistynyt kuljetusalalla viime vuosina. Äärimmäisessä tapauksessa kyse voi olla yhtiömuodon väärinkäytöstä.

– Se rupesi näkymään suurinpiirtein vuonna 2016 ja alkaa olla lähes maan tapa, vahvistaa asianajaja Aki Viljander Lakiasiantoimisto Oranssista.

Toimistolla on tällä hetkellä työn alla 4–5 tapausta, jotka muistuttavat Jonen tilannetta.

Järjestelyssä samalla omistajalla on sekä emoyhtiö A, joka omistaa kuljetuskaluston ja sopimukset että tytäryhtiö B, jonka palkkalistoilla ovat kuljettajat. Joillakin yrityksillä tytäryhtiöitä saattaa olla useita kymmeniä. Jonen entisellä työnantajalla niitä on ollut ainakin kaksi.

Järjestely voi myös helpottaa irtisanomista. Yrityksen, joka työllistää alle 20 työntekijää, ei tarvitse noudattaa yt-lakia.

Aki Viljanderin mukaan tämänkaltaisia rakenteita harrastavat kaikenkokoiset yritykset. Sellaisetkin, jotka pyörittävät kymmenien miljoonien liikevaihtoa. Jonen tapauksessa kuljetusyhtiön liikevaihto oli noin puolentoista miljoonan luokkaa.

Toimitusjohtaja Ville Vähälän mukaan kuorma-autoalalla on yleistä, että toimintoja eriytetään: kalusto voi olla eri firmassa kuin kuskit. Yritysrakenteiden väärinkäyttöön Vähälä ei ole törmännyt.

Olennaista on, onko työn vuokraaminen aitoa vai keinotekoinen tapa vältellä työnantaja-aseman tuomia kustannuksia. Toisin sanoen onko tytäryhtiö olemassa vain sitä varten, että se on helppo ajaa konkurssiin ja pitää samalla emoyhtiön omaisuus turvassa.

Esimeriksi Jonen entisen työnantajan henkilöstönvuokrausyhtiö on tehnyt tappiota vuosia.

Työntekijän kannalta järjestely on ongelmallinen, etenkin jos yhtiö menee nurin. Mikäli kyseessä on alipalkkaus, kuten Jonella, voivat maksamattomat palkkasaatavat jäädä veronmaksajien maksettaviksi.

Palkka 20 senttiä kilometriltä

Puhelin soi. Soittaja on 15 vuotta alalla ollut Sami, joka on nähnyt A-studion jutun ulkomaisista kuskeista. Voit katsoa jutun Yle-areenasta tai lukea sen tästä.

Sami kertoo entisestä työnantajastaan, tunnetusta pääkaupunkiseudulla toimivasta yrittäjästä, jonka palveluksessa hän oli pari vuotta sitten.

Kilpailu kuljetussopimuksista on kovaa ja Samin mielestä työntekijä maksaa viulut.

– Kuskeja käytetään hyväksi. Kotimaisetkin yrittäjät menevät sieltä, mistä aita on matalin.

Sami sai palkkaa vain siltä ajalta, jonka istui rekan nupissa ja ajoi. Koska työhön kuului myös lastausta ja purkua, työpäivät venyivät usein 12–15 tuntisiksi.

Palkka oli 20 senttiä per auton ajama kilometri. Hänkään ei saanut ilta-, yö- tai ylityölisiä. Se taas tarkoitti, että ajoa kertyi joskus enemmän kuin EU:n ajo- ja lepoaika-asetus sallii.

Sen mukaan ajoaika saa olla korkeintaan 56 tuntia viikossa tai 90 tuntia kahdessa viikossa. Suomessa kuljettajan työaika on 40 tuntia viikossa.

– Normityöajalla ei palkoille pääse. Jos haluaa saada käteen yli 2500 euroa kuussa, pitää ajaa paljon. Ja silloin ollaan usein harmaalla alueella työajan suhteen, Sami kertoo.

Ylen saamien palkkanauhojen perusteella Sami ajoi viikossa enemmän kuin Hangosta Utsjoelle ja takaisin. Ajoa saattoi kertyä 3500 kilometriä viikossa. Se tarkoittaa jopa 60 tunnin työviikkoa, kun mukaan lasketaan kuorman purku ja lastaus.

Työntekijä vai kevytyrittäjä

Keski-ikäinen Pasi on ajanut rekkaa yli 35 vuotta. Vuonna 2017 hänelle luvattiin unelmaduuni ja 18 euron tuntipalkka. Todellisuudessa palkka jäi 7 euroon.

Parin kuukauden kuluttua Pasille ehdotettiin ryhtymistä kevytyrittäjäksi. Pasi ei suostunut.

Sen jälkeen työt loppuivat. Pasin mukaan syynä oli se, ettei hän suostunut yrittäjäksi.

Kevytyrittäjä laskuttaa tekemänsä työn joko laskutuspalvelun tai toiminimen kautta. Pasi ei ymmärtänyt eikä halunnut tehdä kumpaakaan. Hänellä ei myöskään ollut yrittäjien Y-tunnusta.

Kevytyrittäjät, samoin kuin muutkin alustatalouden itsensätyöllistäjät, huolehtivat eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuistaan. Työ on siis osattava hinnoitella niin, että sosiaaliturvan pystyy maksamaan. Näin olisi Pasinkin pitänyt tehdä.

Eläketurvakeskuksesta kerrottiin, ettei Pasille ollut kyseisessä työssä kertynyt lainkaan eläkettä. Työnantaja ei ollut hoitanut maksuja, koska oli pitänyt Pasia yrittäjänä.

– Se oli täyttä humpuukia. Ensimmäisessä tilinauhassa puhuttiin työsuhteen alkamisesta, ja minun mielestäni se tarkoittaa, että en ole yrittäjä vaan palkansaaja.

Työnantajan näkökulmasta kevytyrittäjän työllistäminen on helppoa.

Hänelle ei tarvitse maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, koska työsuhdetta ei ole. Sairastaminen menee omaan piikkiin, eikä irtisanomisaikaa ole. Työt vain loppuvat.

Juuri näin kävi Pasille.

AKT:n työttömyyskassalla häntä odotti vielä yksi järkytys: työttömyyskorvausta ei myönnetty, koska yrittäjänä työssäoloehto ei täyttynyt.

Karujen kokemustensa perusteella Pasi ei suosittele kevytyrittäjyyttä kenellekään.

Nykyisin hän ajaa säännöllisesti ulkomaille ja saa niin sanottua läpituntipalkkaa eli kiinteää tuntipalkkaa ilman ilta-, yö- tai sunnuntailisiä.

– Sellaiseksi maailma on mennyt. Rekkakuskin elämä on muuttunut huutokaupaksi: töihin pääsee se, joka halvimmalla lähtee.

Asiasta lisää A-studiossa 4.2.2019 alkaen kello 21.00. Voit katsoa jutun tästä.

Onko sinulla kokemuksia kevytyrittäjyydestä tältä tai joltain toiselta alalta? Kirjoita kokemuksistasi sähköpostilla satu.miettinen@yle.fi.

Juttua varten on haastateltu: Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelulakimiestä Aki Erikssonia, Ammattiliitto AKT:n vastaavaa lakimiestä Jukka Siuruaa, tohtorikoulutettava Anssi Kärkeä Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta, Aluetoimitsija Ari Lehtolaa AKT:sta ja edunvalvontajohtaja Petri Murtoa Skal ry:stä.

Lisää aiheesta:

Kotina parin neliön koppi - palkkana puolet siitä mitä pitäisi - riistetyt rekkakuskit ajavat Suomenkin teillä

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuolleen Matti Nykäsen elämään mahtui ilmalentoa ja mahalaskuja myös mäkimontun ulkopuolella.

Kultamitalien lisäksi suomalaisten mieliin ovat jääneet Nykäsen kuolemattomat lausahdukset, Matti-siideri ja nuotin virestä laulettu musiikki, mutta myös alkoholismi ja rikokset.

Yle kokosi yhteen Nykäsen elämänvaiheita urheilu-uran jälkeen.

Debyyttialbumi myi kultaa: "Jossain asiassa onnistutaan, jossain ei"

Joulukuussa 1992 oli edessä mäkimatka Sapporoon, mutta käytännössä ura ammattilaishyppääjänä oli jo ohi.

Toimittaja Heli Nevakare tapasi Matti Nykäsen Äksön-messuilla Espoossa saman vuoden elokuussa. Nykänen oli juuri esiintynyt ensimmäisiä kertoja laulajana.

Oletko ammatiltasi laulaja vai hyppääjä vai molemmat, toimittaja kysyi.

– Mieluummin mun ammatti ei oo hyppääjä, koska en halua, että mut rankataan vielä ammattilaiseksi, Nykänen vastasi.

Japanissa hyppy ei enää kulkenut. Upea ura ammattilaishyppääjänä oli virallisesti paketissa.

Äksön-messuilla ihailijat piirittivät Nykästä, maailman parasta mäkihyppääjää. Toimittajalle kerrottiin, että Mattia tullaan katsomaan, koska “hän on kuin yksi meistä”.

– Matti on hyvä jätkä, joka on omilla ansioillaan saanut kuuluisuutensa. Hän on alan miehiä, toimittajalle sanottiin.

Hyväntuulinen Nykänen oli suosiostaan hämillään.

– Kyllä tämä mulle ainakin oli yllätys. Kuulin, että tämä on kova tapahtuma, mutta tällaiselle yleisömäärälle… Melkein pyörryin tuossa, Nykänen hymyili.

Samassa haastattelussa selvisi, että laulu-ura sai alkunsa yllättäen.

– Oikeastaan tämä alkoi aivan yhtäkkiä. Toivottavasti se ei lopu yhtäkkiä. Jossain asiassa onnistutaan, jossain ei, Nykänen totesi.

Mäkikotkan debyyttialbumi julkaistiin samana vuonna ja se myi kultaa. Levyltä löytyivät muun muassa urheilu-uraan viittaavat kappaleet V-tyyli ja Vain mäkimies voi tietää sen.

Viimeisen keikkansa laulajana Nykänen teki perjantaina 1. helmikuuta Helsingissä. Ura viihdetaiteilijana jatkui siis lopulta neljännesvuosisadan.

Toisinaan meno yltyi hurjaksi. Vuonna 1998 Nykänen ilmoitti siirtyvänsä seksibisnekseen. Taustalla vaikutti erotiikkabaareja pyörittävä Ismo Oksanen.

Nykänen kokeili siipiään stripparina. Yksityisshow’ta varten hänellä oli huone Järvenpään Casinolla. Seksikohtauksia kuvattiin myös nettiin, ja Matti kertoi tuolloin suunnittelevansa pornotähden uraa Hollywoodissa.

Myöhemmin Nykänen sanoi katuvansa stripteasen värittämää elämänvaihettaan. Radio Rockin haastattelussa vuonna 2015 Nykänen kertoi olleensa 1990-luvun lopulla helposti houkuteltavissa.

– Kyllä vietiin paikasta toiseen. Totuushan on, että jossain vaiheessa ihminen itse päättää mitä tekee. Olin totta vie vietävissä, Nykänen toisteli.

Meno laulavana stripparina äityi pahimmillaan metoo-henkiseksi häirinnäksi.

– Naisfani repi housut päältä väkisin. Oikeasti, Nykänen muisteli.

Strippilava tuntui Nykäsestä alusta saakka vieraalta paikalta.

– Kaduttaa aivan helvetisti. Sen keikan jälkeen sanoin, että nyt mulle riittää, Nykänen kertasi.

Nykänen hyppäsi politiikkaan – “Minä saan ääniä nuorisolta, keski-ikäisiltä ja vanhuksilta”

Nykänen kokeili siipiään myös politiikassa. Hän asettui ehdolle vuoden 1995 eduskuntavaaleihin Veikko Vennamon SMP:n riveissä. Nykänen sai kuitenkin vain 525 ääntä, eikä päässyt eduskuntaan.

Vuonna 1996 Nykänen asettui ehdolle kunnallisvaaleissa Perussuomalaisten riveissä. Hän pääsi Uuraisten kunnanvaltuustoon 49 äänellä, mikä oli kunnan 8. suurin äänipotti. Tuolloin Nykänen tosin ei ollut nimeltään Nykänen vaan Paanala, sen hetkisen aviovaimonsa Sari Paanalan mukaan.

– Minä saan (ääniä) nuorisolta, keski-ikäisiltä ja vanhuksilta, Nykänen arvioi suosionsa syitä.

Paikallispolitiikka ei Nykästä tosin juuri kiinnostanut. Keskisuomalaisen mukaan Nykänen osallistui ensimmäisenä valtuustovuotenaan kahteen valtuuston kokoukseen, toisena vuonna ei yhteenkään. Nykänen esitti Uuraisille muun muassa pikkupoikien harjoitushyppyrimäkeä, jäähallia ja terveyskeskuksen ympärivuorokautista päivystystä.

Nykänen istui Uuraisten valtuustossa ja vapaa-aikalautakunnassa pari vuotta, kunnes muutti 1998 pois Uuraisilta.

Tammikuussa Nykänen kertoi, että Perussuomalaiset olivat kysyneet häntä ehdolle myös 2019 eduskuntavaaleihin.

– Pitäisikö piru vieköön lähteä. Istua eduskunnassa kuin tatti kaksi kautta ja saada sillä tavalla eläke, Nykänen pohti Aamulehden haastattelussa.

Arka mies haki rohkeutta pullosta – "mullahan on hirveä pelko olla ihmisten ilmoilla"

Nykänen tuli tunnetuksi alkoholismistaan jo mäkihyppyaikoina. Nykänen itse arvioi juomista seurannutta krapulaa jopa yhdeksi syyksi menestykseensä mäkihyppääjänä.

– Se morkkis, minkä se alkoholi joskus toi ja loi mulle. Se morkkis pisti treenaamaan niin paljon kovempaa kuin muut, Nykänen sanoi Ilta-Sanomille vuonna 2017.

Nykäsen alkoholismista tehtiin myös kansalle viihdettä. Hän raportoi juomisestaan säännöllisesti etenkin juorulehti Seiskan toimittaja Kai Merilälle, joka oli tutustunut Nykäseen pian urheilu-uran päätyttyä, vuonna 1993.

Hyöty oli molemminpuolinen: Nykäsen ryyppyreissuista kertovat otsikot myivät lehtiä ja Nykänen sai tuotoista osuuden.

Merilän mukaan Nykänen oli kuitenkin riippuvainen myös julkisuudesta.

– Matille julkisuus on huume, Merilä sanoi Helsingin sanomien haastattelussa vuonna 2007.

Nykänen yritti useaan otteeseen päästä irti alkoholista. Vuonna 2015 hän osallistui Ylen raittiuskampanjaan ja lupasi olla sata päivää juomatta.

Kampanjan aikana Nykänen arveli juomisensa pohjimmaiseksi syyksi yksinäisyyden. Hän kertoi olevansa arka ihminen, jolle alkoholi antoi rohkeutta tavata ihmisiä.

– Mullahan on hirveä pelko olla ihmisten ilmoilla. Mutta alkoholin voimalla aikanaan pystyi liikkumaan ja olemaan kuin muutkin. Vaikkei sitten ollutkaan kuin muut, Nykänen mietti.

Nykänen oli raittiina lopulta 114 päivää.

– Ehkä mun elämä olis parempaa ilman alkoholia, Matti pohti haasteen päätyttyä.

Nykänen ei kuitenkaan jättänyt alkoholia. "Kaljahana aukesi" heti haasteen päätyttyä.

Rikostuomiot ja vankila – "vankila pelasti henkeni"

Matti Nykänen syyllistyi elämänsä aikana useisiin eriasteisiin rikoksiin, joita käsiteltiin laajasti julkisuudessa.

Elokuussa 2004 Nykänen puukotti 59-vuotiasta miestä Nokian Tottijärvellä. Tekoa oli edeltänyt kiista sormikoukun vedosta, jonka Nykänen oli hävinnyt. Nykänen ja uhri olivat vahvasti humalassa.

Nykänen tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä yli kahdeksi vuodeksi vankilaan, mutta istui tuomiostaan ensikertalaisena vain puolet.

Vapauduttuaan vankilasta Nykänen pahoinpiteli vaimonsa Mervi Tapolan. Syyttäjä vaati Nykäselle ehdotonta vankeusrangaistusta. Hovioikeus kuitenkin lyhensi tuomiota ja muutti sen lopulta 57 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Nykänen pahoinpiteli vaimoaan toistamiseen joulupäivänä 2009, jolloin Nykänen riidan päätteeksi puukotti Tapolaa. Tällä kertaa Nykänen tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon.

Nykänen näki vankeustuomioissaan myös hyviä puolia. Vankilassa oli aikaa rauhoittua ja miettiä elämälle suuntaa, Nykänen kertoi lehdille.

– Vankila pelasti ennen kaikkea henkeni, mutta niinä aikoina kylvettiin myös se henkisen kasvun siemen, joka on nyt viimein alkanut näkyä konkreettisesti elämässäni. Tänään uskallan jo luottaa itseeni, Nykänen sanoi Ilta-Sanomille vuonna 2017.

Kuusi avioliittoa, viisi avioeroa

Matti Nykänen avioitui kuusi kertaa viiden eri naisen kanssa.

Nykäsen kolme ensimmäistä aviovaimoa olivat Tiina Hassinen, Pia Hynninen ja Sari Paanala. Kukin avioliitoista kesti noin kaksi vuotta.

Myrskyisin parisuhde Nykäsellä oli Mervi Tapolan kanssa. Nykänen ja Tapola menivät ensimmäisen kerran naimisiin 2001. Myös tämä avioliitto päättyi pian solmimisen jälkeen, vuonna 2003. Tapola ja Nykänen menivät uudestaan naimisiin vuonna 2004 ja erosivat toistamiseen 2010.

Nykäsen viimeinen avioliitto Pia Talonpojan kanssa alkoi 2014 ja kesti Matin kuolemaan saakka.

Nykäsellä oli kolme lasta. Ensimmäinen tytär Anniina syntyi parisuhteessa Tarja Jokisen kanssa. Poika Sami syntyi 1987 avioliitossa Tiina Hassisen kanssa. Tytär Eveliina syntyi 1990 kun Nykänen oli naimisissa Pia Hynnisen (nyk. Mäntykangas) kanssa.

Nykäsen lapset eivät olleet läheisissä väleissä isäänsä. Nykäsen viimeiseksi jääneessä haastattelussa hän kertoi yrittäneensä ottaa yhteyttä lapsenlapsiinsa, mutta vanhemmat eivät olleet sallineet sitä.

Nykänen veteraanihyppääjänä: "Näillä mennään"

Nykänen ei malttanut pysyä kokonaan poissa mäkihyppytornista. Hän osallistui veteraanien MM-kisoihin Taivalkoskella 2008.

K-50 mäessä Nykänen sijoittui viidenneksi, mutta pikkumäessä tuli kultaa molempien kierrosten pisimmillä hypyillä. Nykäsen edelle K-50 mäessä yltäneet hyppääjät eivät tosin osallistuneet pikkumäen kilpailuun.

Vuonna 2010 Nykänen kiipesi hänelle jo nuoruusvuosilta tuttuun Ounasvaaran mäkitorniin Rovaniemellä. Miehellä oli mäkihyppyyn yhä kova palo.

– En pyri edes omaan huippusuoritukseeni, vaan tavoite on hypätä ja tulla turvallisesti alas. Onhan siellä kavereita, joilla on intoa enemmän kuin älyä, mutta se kuuluu veteraanisysteemiin, innostunut Nykänen totesi Ylen haastattelussa.

Pohjoisessa oli tiedossa myös laulukeikkoja. Ohjelma oli tiivis siitäkin huolimatta, että Nykäsen terveys oli ollut koetuksella.

– Olen sairastellut ja sydänfilmejä ja verikokeita on otettu, mutta nyt alan pikku hiljaa tervehtyä ja viikonloppuna aion hypätä, Nykänen vakuutti.

Maaliskuussa 2011 Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa Tšekin Harrachovissa. Tätä kisaa varten mäkikotka valmistautui hyppäämällä veteraanien kansallisen tason kilpailussa Karijoella. Nykänen voitti oman sarjansa.

– Sanotaan nyt näin, että vähän niin kuin laskemisen puolella tuo oli, mutta ihan hyvin hyppy kulkee, Nykänen irvaili piskuiselle mäelle (K37).

Nykänen esiintyi erittäin hyväntuulisena Ylen haastattelussa.

– Näillä mennään, että ei tässä enää ole mitään tehtävissä, että hyppy on hyvässä iskussa ja ukko on hyvässä kunnossa ja näin pitää ollakin ja näin mennään.

Veteraanikilpailujen järjestäjille Nykäsen osallistuminen oli lottovoitto.

– Missä Matti liikkuu, siellä liikkuu paljon porukkaa, vuoden 2010 Rovaniemen kisojen järjestäjä Markus Malvalehto sanoi.

Vuonna 2013 Nykänen palkittiin elämänurastaan Urheilugaalassa.

Nykänen Matti-elokuvasta: "Taas kerran minua käytettiin hyväksi"

Nykänen oli elämänmakuinen mies hyvässä ja pahassa. Toisaalta mäkikotka oli asioihin rehdisti suhtautuva humoristi, toisaalta äkkipikainen riitapukari, jolle alkoholi tuotti harmia.

Kuvaavaa on, että Aleksi Mäkelän ohjaama Matti-elokuva (2006) sai ensialkuun Nykäseltä täydet pisteet. Pari vuotta myöhemmin hän oli sitä mieltä, että elokuvan ainoa hyvä asia oli häntä itseään näytellyt Jasper Pääkkönen.

Vuonna 2012 Nykänen oli jo vaihtanut täysin mielipidettään elokuvasta.

– Myös se minusta tehty elokuva oli pelkkää negatiivishakuista paskaa. Olin sitä tehtäessä kaljapäissäni täysin vietävissä. Taas kerran minua käytettiin hyväksi, Nykänen latasi Ilta-Sanomien haastattelussa.

Vuonna 2012 Nykänen päätyi tosi-tv-sankariksi ohjelmassa Nykäsen Matti. Siinä kuvattiin mäkikotkan arkea. Syyskuussa 2016 julkaistiin Kim Finnin ohjaama dokumentti Nykänen omin sanoin. Nykänen vieraili myös monissa viihdeohjelmissa, kuten Se on siinä -kilpailussa sekä Suomen Pelkokertoimessa.

Nykänen muistetaan myös suurena humoristina. Toimittaja Juha Veli Jokinen on koonnut Nykäsen sutkautuksista kaksi kirjaa. Elämänviisauksia on koottu myös muun muassa tähän uutiseen.

Nykänen oli monessa mukana. Yhteensä miehestä on kirjoitettu kahdeksan kirjaa, ja olipa hän myös keittokirjan tekijänä. Näyttelijänä mäkikotka kunnostautui esittämällä itseään Matti Nykänen – Show Not! -revyyssä.

Lue myös:

Elävä arkisto: Nykäsestä Paanalaksi

Elävä arkisto: Viihdettä v-tyylillä

Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

Yle Areena: ”Ylämäet ja alamäet ovat olleet aika jyrkkiä”

Näyttelijä Ismo Kallio on kuollut. Asiasta kertoo Suomen Kansallisteatteri.

Kallio menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen viikonloppuna. Hän oli kuollessaan 83-vuotias. Kallio syntyi Turussa.

Ismo Kallio näytteli Kansallisteatterissa useiden vuosikymmenien ajan ja oli tunnettu myös televisiosta ja elokuvista. Ensimmäistä kertaa hän näytteli Kansallisteatterissa vuonna 1955.

Uransa hän kuitenkin aloitti Turun kaupunginteatterissa. Viimeisen kerran hän näytteli Anton Tšehovin Kirsikkapuistossa vuonna 2013.

Ismo Kalliolle myönnettiin Ida Aalberg -mitali vuonna 1983 ja Pro Finlandia -mitali vuonna 1999. Suuri yleisö muistaa hänet etenkin presidentti Mauno Koiviston roolista, josta hän sai lempinimen Vara-Manu.

"Ei sanonut koskaan ei"

Näyttelijäkollega Juha Muje muistaa Ismo Kallion joka paikkaan venyvänä monitaiturina.

– Hän ei sanonut koskaan ei. Jos vain aikataulu antoi myöden, oli hän aina mukana. Ihmettelinkin, miten yksi ihminen voi venyä joka paikkaan niin monitahoisesti.

Muje ylistää Kalliota niin draamanäyttelijänä, viihdyttäjänä kuin opettajanakin. Miehet työskentelivät yhdessä Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Kallio myös opetti Mujetta teatterikoulussa.

Vuonna 1968 syntynyt yhteys kantoi Mujeen mukaan viimeiseen asti. Vaikka yhteiset projektit olivat vain satunnaisia, tuli Kallio aina tilaisuuden tullen juttelemaan.

– Hän oli tavattoman kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset tekivät ja hänellä oli aina jotain hyvää sanottavaa. Minulle jäi hänestä hyvin ystävällinen ja toverillinen mielikuva.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Nuori Ismo Kallio lyhytelokuvassa Yhteinen koulutie vuodelta 1957

Näyttelijälegendan vinkki: Näin pääset eroon Turun murteesta

Ismo Kallio jää pois Kvartetista

Japanissa Hokkaidon saarella sijaitsevaan Sapporon kaupunkiin on kohonnut lumesta tehty Helsingin tuomiokirkko.

Lumikirkko on kooltaan yhden kolmasosan aidosta Helsingin tuomiokirkosta. Näyttävä lumiveistos on osa Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisen taipaleen juhlistamista.

Juhlavuoden kunniaksi Sapporon lumifestivaaleille haluttiin rakentaa suomalainen maamerkki.

Lumikirkon takana ovat Sapporon kaupunki ja paikallinen mediayhtiö HBC, joka on Sapporon lumifestivaalin pääkumppani.

Vuosittainen lumifestivaali on Sapporon kuuluisimpia tapahtumia, ja se järjestetään nyt 70. kerran. Ympäri kaupunkia on noin 200 lumiveistosta ja kymmenkunta isompaa lumesta tehtyä rakennelmaa.

Lumesta tehty tuomiokirkko ja muut pääveistokset ovat Japanin itsepuolustusvoimien tekemiä, eli veistoksia ovat olleet rakentamassa Hokkaidon saarella olevat sotilaat. Massiivisen lumikirkon rakentaminen on kestänyt noin neljä viikkoa.

Lumikirkon avajaisia vietettiin tänään. Paikalla oli Suomen Tokion suurlähetystön lähetystösihteeri Ari Honkanen.

– Kirkkohan on varsin hämmästyttävä. Jo pelkkä koko puhuttelee, mutta yhdennäköisyys on hämmästyttävä, koska lumikirkko on valkoinen, eli samannäköinen kuin kirkko oikeassakin elämässä.

Honkanen kertoo, että lumikirkon veistämiseen on käytetty noin 2 300 kuutiota lunta. Turvallisuussyistä kirkon sisälle ja sen välittömään läheisyyteen meneminen on kielletty.

– Ehkä entistä makeampaa tästä tekee sen, että lumilinna on pystyssä vain viikon ajan, eli festivaalien ajan. Tämän jälkeen kirkko ajetaan maan tasalle pitkälti turvallisuussyistä.

Suomi on muutenkin edustettuna Sapporon lumifestivaaleilla, sillä festivaalin yhteydessä järjestettäviin lumenveistokilpailuihin osallistuu suomalainen joukkue.

Täältä voit katsoa paikallisen mediayhtiöä HBC:n tuomiokirkosta tekemän uutisklipin.