Suurvaltoja uhkaa uusi ydinasevarustelun kierre. Yhdysvaltain lisäksi Venäjä ilmoittaa lopettavansa keskimatkan ydinohjukset kieltävän INF-sopimuksen noudattamisen.

Asiasta päätti Kremlin tiedotteen mukaan presidentti Vladimir Putin, joka on käynyt asiasta keskustelun maansa ulko- ja puolustusministereiden kanssa.

Yhdysvallat ilmoitti eilen perjantaina lopettavansa sopimuksen noudattamisen. Yhdysvallat on syyttänyt Venäjää sopimusrikkomuksesta.

Yhdysvallat ilmoittaa vetäytyvänsä ohjuksia rajoittavasta INF-sopimuksesta – Nato tukee

Kremlin mukaan Putin on hyväksynyt maan puolustusministeriön pyynnön aloittaa uusien keskimatkan ohjusten rakentaminen, minkä INF-sopimus oli kieltänyt. Venäjä alkaa rakentaa maalle sijoitettavia ohjuksia, joiden nopeus ylittää viisinkertaisen äänennopeuden.

Lisäksi Putin on määrännyt valmistelemaan suunnitelman, jonka avulla Venäjä estää aseiden sijoittamisen avaruuteen.

Putin ei enää hyväksy, että Venäjän virkamiehet kävisivät aserajoitusneuvotteluja Yhdysvaltain kanssa. Venäjä ei kuitenkaan aio sijoittaa lyhyen ja keskipitkän matkan ohjuksia maan ulkopuolelle, ellei Yhdysvallat tee ensin samaa.

Venäjän mukaan Yhdysvallat on rikkonut INF-sopimusta jo vuosien ajan. Venäjä vaatii, että kansainväliset asiantuntijat pääsevät tekemään tarkastuksen Yhdysvaltojen asevarastoihin.

Helsingissä tarkastetuista takseista noin 70 prosentilta löytyi rikkeitä tai puutteita perjantaina tehdyssä valvonnassa, kertoo poliisi. Poliisi tarkasti yhdessä liikenne- ja viestintäviraston ja verohallinnon kanssa 111 liikenteessä ollutta taksia.

Voimassa oleva ajolupa puuttui kolmelta kuljettajalta, ja 14 taksissa hintatiedot eivät olleet helposti matkustajan havaittavissa. Yleisin puute oli, etteivät taksiluvan haltijan nimi ja yhteystiedot olleet matkustajan nähtävillä. Nämä tiedot puuttuivat useammalta kuin joka toiselta.

Ajoneuvoa ei ollut merkitty luvanvaraiseen käyttöön kuudessa tapauksessa, ja ajopäiväkirja puuttui 10 kuljettajalta. Lisäksi 37 tapauksessa kuljettajan nimi ei ollut matkustajan nähtävillä.

Berner: Puutteisiin pureuduttava saman tien

Puutteisiin on pureuduttava saman tien, sanoo liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteessa.

Tarkastetuissa autoissa olivat pääosin kunnossa liikenneturvallisuuteen ja lupiin liittyvät asiat.

– Perusasiat ovat kohdallaan, ja se on hyvä, Berner toteaa.

Puutteita puolestaan ilmeni erityisesti palvelusta annettavissa tiedoissa.

– Nyt on tärkeää, että valvontaviranomaiset huolehtivat, että puutteet tulevat korjatuiksi. Liikennepalvelulaissa määriteltyjä pelisääntöjä on kaikkien alan yritysten ja kuljettajien noudatettava, Berner sanoo.

Ministeri myös huomauttaa, että laki tuli voimaan alle vuosi sitten, joten johtopäätökset sen vaikutuksista pitkällä aikavälillä voidaan tehdä vasta myöhemmin.

Taksilaki uudistui viime kesänä ja vapautti sekä taksien hinnoittelun että kilpailun.

Ministeriö: Osasyynä uusien kuljettajien määrä

Osastopäällikkö Olli-Pekka Rantala liikenne- ja viestintäministeriöstä arvioi, että rikkeiden määrä johtuu ainakin osittain siitä, että alalle tuli uudistuksen myötä paljon uusia toimijoita.

– Ylipäänsä luvanhaltijoiden ja kuljettajien määrä on lisääntynyt valtavasti, Rantala sanoo STT:lle.

Uusi taksilaki on tuonut myös kokonaan uusia velvoitteita, kuten hintatietojen ilmoittamisen.

Poliisi kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että keskeiset liikenneturvallisuuteen vaikuttavat asiat, kuten ajo-oikeus ja ajoneuvon kunto, olivat hyvällä mallilla.

– Myös taksinkuljettajan ajolupa löytyi lähes kaikilta, ja kaikkien taksien taustalta löytyi asianmukainen taksiliikennelupa. Ne kolme kuljettajaa, joilta puuttui taksinkuljettajan ajolupa, saivat sakon ja asiakaskuljetus keskeytettiin, kertoo liikennevalvonnasta Helsingissä vastaava ylikomisario Jarkko Lehtinen poliisin tiedotteessa.

Ensimmäinen valvonta laatuaan

Taksiliikennettä valvottiin perjantaina ensimmäistä kertaa liikenne- ja viestintäviraston, verohallinnon ja poliisin yhteistyönä.

– Viranomaisten yhteistyössä tekemä valvonta osoittautui hyväksi tavaksi toimia. Yhdellä pysäytyksellä pystyimme tekemään kattavan valvonnan, kun jokainen mukana oleva taho tarkasti samanaikaisesti omaan toimivaltaansa kuuluvat asiat. Tarkoituksemme on tehdä yhteisvalvonnoista pysyvä käytäntö, sanoo liikenne- ja viestintäviraston johtava asiantuntija Pasi Hautalahti.

Valvonta kohdistui koko Helsingin alueelle ja painottui vilkkaille taksiasemille muun muassa Rautatieasemalla, Itäkeskuksessa, Kannelmäessä, Töölössä, Kalliossa, Herttoniemessä ja Jätkäsaaren laivaterminaalissa.

– Koska sääntely on uutta, tämä ensimmäinen valvonta oli myös osaltaan valistustapahtuma. Annetaan ensin kuljettajille mahdollisuus korjata toimintaansa, ja otetaan sitten vasta toiset keinot käyttöön, jos epätoivottu käyttäytyminen jatkuu, sanoo ylikomisario Lehtinen.

Anu Hämäläinen ei tunnustaudu lintuihmiseksi, mutta silti navetassa pitävät talvea ankat, ja heti tallin ovella vastaan kävelevät kanat.

– Taas ne ovat karanneet käytävälle, Hämäläinen toteaa ja ohjaa kanat takaisin omalle osastolleen.

Martti-hanhi viettää talvea ladossa muiden lintujen naapurissa. Martti saapui Hämäläisten maatilalle hanhiparven mukana. Tarkoituksena oli pitää hanhia lammella, ja lopulta saada niistä paisteja.

Martti oli alusta saakka parven silmätikku. Marttia sorsittiin ja kiusattiin.

Kun talvi tuli, kenelläkään ollut tahtoa tappaa hanhia. Hanhet viettivät talvensa ladossa, Martti eristettynä muista.

Lopulta muut hanhet myytiin lemmikkipihalle, mutta Anu Hämäläinen ei halunnut luopua Martista.

Martista tuli Hämäläisen mukaan kotiluuseri. Koska hanhi on laumaeläin, se seurasi paremman puutteessa tilan kissoja ja koiria, ja paimensi Hämäläisten lehmiä.

Hanhi on melko harvinainen kotieläin Suomessa, sillä niitä ei kasvateta edes ammattimaisesti muualla kuin yhdellä tilalla. Hauhalan hanhifarmilla Mikkelissä kasvatetaan hanhia lihan vuoksi, mutta myös niiden untuvaa hyödynnetään. Tästä Ylen jutusta voit lukea enemmän untuvien eettisyydestä ja Hauhalan hanhifarmista.

Tilan yrittäjä Antti Rantalainen sanoo, että esimerkiksi heidän tilaltaan on mahdollista ostaa hanhi lemmiksi. Rantalainen tietää ammattinsa vuoksi paljon hanhista, ja hänen tietojaan on käytetty hyväksi myös tässä jutussa.

Palataan kuitenkin Martin tarinaan.

Martti tajusi pian, että tilan keittiöstähän saa tuoretta pullaa ja Martin herkkua ruisleipää. Hanhet ovat ruohonsyöjiä, ja ne voivat elää heinällä, mutta ne voivat syödä myös ihmisten tähteitä – tai pullaa Martin tapauksessa. Hanhen maksa tosin rasvoittuu helposti, sillä maksa toimii niiden energiavarastona.

Ruuan lisäksi hanhet syövät myös hiekkaa. Niillä on mahalaukussaan osa, joka jauhaa ruuan. Kivet auttavat jauhamaan kasveja ja siemeniä hienommiksi. Tätä osaa kutsutaan lihasmahaksi tai kivipiiraksi.

Anu Hämäläinen kuvasi Martin touhuja, ja jakoi niitä Facebookissa: Martin pää pizzalaatikossa, Martti tutkimassa astianpesukonetta, Martti kokeilemassa aamutossuja jalkoihinsa. Hämäläisen päivitykset ovat vitsikkäitä, ja kertovat asioista Martin näkökulmasta. Teksteissä Martti kutsuu omistajaansa palvelijaksi.

Jossain vaiheessa joku ehdotti, että Martille voitaisiin hankkia kumppani. Hämäläisestä ajatus oli hauska, ja hän kirjoitti Facebookissa Martin etsivän itselleen seuraa tietenkin tositarkoituksella.

"Sanovat, että olen hieman huomionhakuinen ja kipakka, ehkä jopa välillä tungetteleva, mutta oikealle päälle sattuessa hanhenmaksani on täyttä kultaa."

Ilmoituksessa Martti kertoi tahtovansa kumppanikseen lajitoverin, jonka kanssa tepastella tiluksilla. Hän myös paljasti haaveilevansa mahdollisesta Martti juniorista. Tytön luonne oli ilmoituksen mukaan ulkonäköä tärkeämpi, vaikka kuva olisikin kiva lisä.

Tieto Martin deitti-ilmoituksesta kiiri jopa Maaseudun Tulevaisuuteen saakka.

Ilmoitukseen vastasi muutama hanhineiti. Lopulta Anu Hämäläinen toi tilalle Mirkku-hanhen.

– Vähän nolotti sanoa Martille, että Mirkku on maksullinen nainen, mutta muuhun ei kyetty. Martti ensin kierteli Mirkkua, ja Mirkku oli hämillään. Vuorokauden jälkeen rakkaus leimahti. Tämä oli vähän sopimusavioliitto, mutta toimi.

Martti marssi Mirkun edellä ja esitteli tilan. Tärkeimpänä kohteena oli lampi, jonka Martti ylpeänä näytti mielitietylleen.

Syksyllä pari rupesi pesänrakennustoimiin. Hämäläinen haki heiniä latoon, ja talvella Mirkku muni sinne kasan munia. Tämä oli erikoista, sillä yleensä hanhet pesivät vasta keväällä maaliskuun alussa.

Hanhet munivat pesänsä täyteen, ja siihen ponnistukseen voi mennä useampi viikko. Munia voi olla vaikka kolmetoista. Hanhikana peittää pesän, jos lähtee syömään tai peseytymään. Tällöin munat ovat piilossa, ja pysyvät lämpöisinä.

Hanhet hautovat muniaan noin kuukauden. Mirkkukin hautoi munia kaikella tarmollaan.

Tammikuun puolessa välissä Anu Hämäläinen sai hämmästyä mennessään latoon, sillä pesästä kuului vaativaa piipitystä.

Martista oli tullut isä.

Toisin kuin jotkut muut linnut, hanhet eivät ruoki poikasiaan. Poikasten täytyy itse oppia etsimään ruokansa, ja ovatkin uteliaita heti untuvikkoina.

Poikaset ovat kuoriuduttuaan vielä paljon Mirkun höyhenpeitteen alla. Välillä kuitenkin Mirkun alta kömpii keltaisia höyhenpalloja tutkimaan uutta maailmaa.

Martti alkaa sähistä ärhäkästi heti kun joku lähestyy pesää. Sähinä toimii niin hyvin, ettei talon koira Moona eikä kissa Sauli Niinistö uskalla kovin lähelle mennä katsomaan uusia tulokkaita.

Entinen luuserihanhi on nyt kipakka perheen suojelija, joka ei pelkää puolustaa perhettään.

Päivitykset Martin elämästä maatilalla herättivät sen verran ihastusta, että Hämäläinen taipui viimein, ja perusti Martille omat Facebook-sivut. Martista on tullut myös somejulkkis, joka jakaa nyt parrasvalot muun perheen kanssa.

Kolmikymppinen väsähtänyt henkilö istuu pimeässä huoneessa tietokoneen äärellä. Tietokone skannailee tasaiseen tahtiin radiosignaaleja.

Yhtäkkiä kuuluu hätäistä piipitystä – tietokone on havainnut kosmisen signaalin ulkoavaruudesta! Äkkiä puhelimeen soittamaan presidentille, armeijalle ja medialle!

Tai sitten ei. Kyseinen kuvaus mukailee kliseistä tieteiselokuvien näkemystä tilanteesta, jossa joku ihmiskunnan jäsen – harvinaisen usein yhdysvaltalainen – saa viimein poimittua kauan odotetun älyllisen viestin ulkoavaruudesta.

Itse kysymys on vakava. Sitä ei suinkaan mietitä vain tieteiskirjallisuudessa, vaan tutkijoiden, tieteentekijöiden ja jopa Yhdistyneiden Kansakuntien tasolla. Ihmiskunnan kannalta kontakti ulkoavaruuden älyyn olisi täysin historiamme kehityssuuntaa mullistava tapaus.

Mutta jos älyllinen sivilisaatio kosmoksen tuolta puolen saisikin meihin maapallolaisiin yhteyden, kuka meistä olisi koko planeetan yhteinen tiedottaja? Millä kielellä kommunikoisimme?

Ja kenen puolesta vastaisimme – itsemme, valtiomme vai koko ihmiskunnan puolesta?

Missä kaikki ovat?

Ajatus maapallon ulkopuolisesta elämästä on astronomi Martin Reesin mukaan yksi vanhimpia ja yleismaailmallisimpia kysymyksiä. Aihe liittyy astrobiologiaksi luokiteltuun tieteenhaaraan, joka on kuitenkin Suomessa melko tuntematon – siitäkin huolimatta, että emeritusprofessori Esko Valtaoja oli pistämässä vauhtiin alan opetusta Turussa vuosituhannen vaihteessa.

– Ei tämä ole pelkkää paikallisten ufoseurojen hommaa. Monet suuret satelliittiluotainhankkeet liittyvät tavalla tai toisella elämän etsimiseen avaruudesta, Valtaoja huomauttaa.

Kenties tunnetuin älyllistä elämää ulkoavaruudesta etsivistä tahoista on Kaliforniassa toimiva SETI-instituutti (Search for Extraterrestrial Intelligence). SETI tuli suurelle yleisölle tutuksi ainakin vuoden 1997 elokuvasta Contact eli Ensimmäinen yhteys, jonka päähenkilö työskentelee SETI-ohjelmassa.

– Aikamoisen monta miljoonaa käytetään siihen, että koetetaan kuunnella avaruutta, Valtaoja sanoo.

Aihealue on kuitenkin jokseenkin utuinen sen suhteen, mitä älylliselle signaalille pitäisi tehdä jos sellaisen sattuisi poimimaan. Maailmalla on liuta amatöörejä SETI:n vanavedessä, jotka kampaavat kyseisen instituutin ohjelmalla jatkuvasti valtavia määriä radioteleskooppien dataa kotikoneillaan (SETI@home).

Viimeksi ajatus elämästä avaruudesta kutkutti suuren yleisön mielikuvitusta muun muassa Mars-tutkinnan yhteydessä. Kysymys on niin olennainen, että sille on aivan oma terminsä fysiikan ja astronomian kentällä.

Missä kaikki ovat?

Näin kerrotaan italialaisen fyysikon, Enrico Fermin huudahtaneen vuonna 1950 istuessaan kollegojensa kanssa lounaspöydässä Los Alamosissa Yhdysvalloissa. Ihmettelyn taustalla oli keskustelu avaruusolentojen olemassaolosta (Tieteen Kuvalehti).

Fermi ihmetteli, miksei Maan ulkopuolisesta elämästä ollut vielä mitään tietoa. Hänen päätteli omilla laskelmillaan, että meillä olisi pitänyt käydä vierailijoita jo monta kertaa.

Tästä syntyikin termi Fermin paradoksi. Sen mukaan on epätodennäköistä, että elämää on vain Maassa, mutta toisaalta todisteita avaruusolioistakaan ei ole.

Ainakaan kaikkien mielestä.

Onko meillä jo käyty?

Jos hetken ajan liikumme kohti rajatiedon ja uskomuksien kenttää, on Suomessa niitäkin, joilla on kertomuksiensa mukaan ufokokemuksia omasta takaa. He ovat vakuuttuneita siitä, että tähtienväliset matkaajat ovat jo täällä – tai että joku meikäläisistä on itse kotoisin vaikkapa Siriukselta eikä kotoiselta maapallolta.

Uskontotieteen tohtori Jaakko Närvä liikkuu Suomen ufoharrastajien piireissä ja tuntee aiheen hyvin. Hänen väitöskirjansa käsitteli sitä, miten ufologiaa ja ufokokemuksia voi selittää uskonnollisina ilmiöinä (Suomen Kuvalehti).

Närvä myös toimii Suomen Ufotutkijat ry:ssä. Yhdistys on ottanut asiakseen seuloa tavallisten ihmisten tunnistamattomia tai askarruttamaan jääneitä havaintoja, joista arvellaan löytyvän jotakin poikkeuksellista.

Närvän mukaan ufokokijat eivät juurikaan ole innostuneita esimerkiksi SETI:n radiosignaalien etsimisprojekteista. Sen sijaan ufokokemuksia läpikäyneet kertovat esimerkiksi telepaattisesta yhteydestä avaruusolentojen kanssa.

– Avaruus koetaan moniulotteisesti. Avaruusolennot voivat tulla vaikkapa jonkin toisen planeetan toiselta ulottuvuudelta, eikä välttämättä fyysiseltä tasolta, Närvä kuvailee kokemuksia.

Vastaavaa pohtii myös pitkän linjan ufoharrastaja Lasse Ahonen, Suomen Ufotutkijat -yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksen sivuilla kerrotaan, etteivät he suoraan väitä kaikkia ufoilmiöitä selittämättömiksi, mutta eivät myöskään kiellä "ennakkoluuloisin perustein" nykytieteen kannalta selittämättömiä ilmiöitä (Suomen Ufotutkijat ry).

Mitä tulee mahdolliseen signaaliin ulkoavaruudesta, ei radioliikenne ole Ahosen mukaan maailman ainut tapa viestiä.

– Maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka väittävät olevansa yhteydessä avaruusolentojen kanssa ja saavansa kaikenlaisia viestejä telepaattisesti tai muulla vastaavalla tavalla, hän toteaa.

Ilman muuta kuuluisin suomalainen, joka väittää saaneensa viestejä suoraan humanoideilta (Studio 55), on suorastaan legendaarinen Juhan af Grann. Toinen sangen kuuluisa omien sanojensa mukaan ufoihin yhteyttä pitänyt on nyt jo edesmennyt erikoislääkäri Rauni-Leena Luukanen-Kilde.

Uskontotieteen tohtori Jaakko Närvän mukaan ufokontakteissa avaruusolennoilta saadaan tyypillisesti rauhaan ja henkiseen kehitykseen liittyviä sanomia. Toinen ufokokemustyyppi on Närvän mukaan sellainen, jossa humanoideja tai tunnistamattomia olentoja tavataan esimerkiksi maastossa.

– Ne ovat yllättäviä havaintoja tai kohtaamisia, joissa ei välttämättä hirveästi kommunikoida, Närvä kertoo.

Närvä toteaa, että yksi vastausvaihtoehto aiemmin mainittuun Fermin paradoksiin on se, että emme saa tietoa muiden planeettojen asukkaista siksi, että he ovat jo täällä.

– Spekulointiin kuuluu, että avaruusolennoilla on korkealaatuista superteknologiaa. He eivät syystä tai toisesta halua, että heistä olisi todisteita tai havaintoja.

Närvä huomauttaa, että tieteen kentällä ufokokemuksia ei yleisesti pidetä luonnontieteellisesti asiallisina tutkimuskohteina eikä uskottavina.

Valtaosasta ufokokemuksia on siis turha lähteä etsimään mitään epätavanomaista tai vierasta älyä. Toisaalta Närvä itse pitää mahdollisena, että jotkut ovat olleet kontaktissa vieraan älyn kanssa.

– Suhtautuminen riippuu siitä, kuinka vakavasti asiaan liittyviä tietoja otetaan ja miten niitä arvioidaan.

Yhdistyksen tiedottaja Lasse Ahonen kertoo, että vuositasolla Suomen Ufotutkijat saa suomalaisilta noin 100–150 havaintoa. Niistä Ahonen seuloo nopeasti pois esimerkiksi luonnonilmiöiden aiheuttamat virhetulkinnat ja muut vastaavat. Sellaisia kertyy aika paljon.

– Ihmisillä on esimerkiksi ihmeellinen tapa valokuvata vasten aurinkoa. Siitähän syntyy linssistä johtuvia heijastumia, Ahonen toteaa.

Hän itse ajattelee, että yksi vaihtoehto viestin saamiseen ulkoavaruuden älyltä on telepaattinen yhteys, mutta pitää myös mahdollisena, että alienit ovat yhteydessä tavalla, jota emme vielä tunne.

– Ja yksi kysymys on sekin, haluavatko ne ottaa meihin yhteyttä. Se, että me haluamme sitä, ei välttämättä riitä.

Oma osoitteemme seilaa jo avaruudessa pullopostina

Uskoopa ufokokemuksiin tai ei, yksi asia on melko varmaa: jos joku planeetallamme onnistuisi poimimaan aidon yhteydenoton ulkoavaruudesta ja haluaisi ilmoittaa asiasta eteenpäin, häntä olisi hyvin vaikea uskoa.

Tämän ongelman tiedostaa myös emeritusprofessori Esko Valtaoja.

– Periaatteessa olisi ihan mahdollista, että vaikkapa minä huomenna totean: jahas, nyt minun koneeni on napannut jonkun suuren radioteleskoopin kohinasta selvästikin viestin joltain ulkoavaruuden älyltä, hän aprikoi.

– Voi olla, että luuri lyötäisiin korvaan useassakin paikassa, jos koettaisin soittaa asiasta presidentin kansliaan tai puolustusvoimille.

Tosin Valtaoja pohtii, että kenties hänen kaltaisensa tunnettu ihminen saatetaankin ottaa tilanteessa vakavasti, jos hän viestin sattuisi poimimaan. Jos taas perustallaaja pyrkisi ilmoittamaan kosmisesta viestistä jollekin viralliselle taholle, asian eteenpäin vieminen voisi olla melkoisen hankalaa.

Kiintoisaa kyllä, ihmiskunta on jo sekä lähettänyt itse viestejä ulkoavaruuteen älyllisen elämän toivossa että myös saanut itse signaalin, joka herätti toiveita avaruussivilisaation löytymisestä.

Vuonna 1977 Nasa ampui avaruuteen Voyager 1-nimisen luotaimen. Sen uumeniin kätkettiin tähtitieteilijä Carl Saganin kokoamat kultaiset vinyylilevyt ja vinyylisoitin.

Ja mitä levyt sisältävät? Suorat koordinaatit luoksemme Maa-planeetalle, kaiverrukset mies- ja naishahmoista sekä läjän valokuvia, musiikkikappaleita ja äänitervehdyksiä eri Maan kielillä. Tallennettuna on myös luonnonääniä, kuten ukkosta, tuulta ja sadetta.

Jos ulkoavaruuden ET:t ovat jo löytäneet vinyylimme ja ymmärtäneet niiden käytön, he saattavat parhaillaan kuunnella Igor Stravinskyn Kevätuhria, Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin tervehdystä englanniksi tai Blind Willie Nelsonin Dark Was the Night -gospel-blueskaihoa.

Mukana on myös eri kansojen ja heimojen musiikkia, kuten navajonkielistä laulua, intialainen raga ja Salomonsaarten panhuilunsoittoa.

Kenties liikuttavinta sisältöä ovat kuitenkin äänitykset 55 eri kielellä, joissa tervehditään mahdollisia älyllisiä yhdyskuntia hiljaisen avaruuden tuolla puolen. Amoynkielinen tervehdys kysyy: "Avaruuden ystävät, kuinka te kaikki voitte? Oletteko vielä syöneet?", kun taas gujaratinkielinen tervehdys kertoo: "Tervehdykset ihmiseltä Maasta. Olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä."

Voyager 1 pääsi viimein oman aurinkokuntamme rajoille 35 vuotta myöhemmin, vuonna 2012. Nyt se leijuu tähtienvälisessä tyhjyydessä kohti vieraita aurinkokuntia, eräänlaisena kosmisena pullopostina. Voit kuunnella ja katsella kultalevyjen sisällön kokonaisuudessaan täältä (Golden Record). Viestit eri kielillä on luettavissa englanniksi tästä linkistä (NASA).

Mitä taas tulee ihmiskunnan vastaanottamiin signaaleihin, lupaavin on niin sanottu Wow!-signaali. Sen poimi Ohio State Universityn Big Ear -radioteleskooppi vuonna 1977, ja signaali kesti runsaan minuutin. Tilanne oli niin ainutlaatuinen, että astronomi Jerry Ehman kirjoitti signaalin viereen tulostuspaperille hämmästyksissään sanan "Wow!".

Vuosikymmenien aikana ehdittiin pohtia, oliko signaali todiste maapallon ulkopuolisesta älykkäästä elämästä (Tekniikka ja Talous). Sittemmin on arvuuteltu, oliko yksittäinen signaali sittenkin vain komeetta tai toimintahäiriö teleskoopissa.

Jos kosminen puhelin soi, kenelle ilmoitamme?

Mitä sitten tekisimme, jos Wow!-signaalin tyyppinen tapaus toistuisi ja saataisiin todennettua? Kuka viestiin vastaisi?

Maailmalla on suuri määrä tuiki tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät muun muassa SETI:n lanseeraamaa Seti@Home-nimistä ohjelmaa. Se käyttää vapaaehtoisten kotitietokoneita tutkiakseen avaruudesta tulevaa radiosignaalidataa (SETI).

Suomella ei kuitenkaan ole mitään protokollaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

– Tietääkseni ihan YK:n tasolla on ollut puhetta siitä, että saataisiin kansainvälinen jäsenmaita sitova protokolla aikaan. Mutta ymmärtääkseni se ei ole edennyt pitkälle, Esko Valtaoja kertoo.

Yhtä kaikki, on kysyttävä, minne Valtaoja itse ottaisi yhteyttä, jos sattuisi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä poimimaan viestin avaruudesta?

– Suoraan sanottuna en tiedä. En ainakaan ottaisi ensimmäisenä yhteyttä mediaan, Valtaoja sanoo.

– Uutinen, jonka lukee ensimmäisenä iltapäivälehden lööpistä ei välttämättä ole se kaikkein tosin versio asiasta.

Siksi Valtaoja pohtii, että asiasta kannattaisi ilmoittaa mahdollisimman korkealle taholle ja jättää jatkotiedottaminen heidän käsiinsä. Siten maksimoitaisiin tiedon luotettavuus.

Valtaoja muistuttaa, että koko tähtitieteen ja avaruustutkimuksen alalla kysymys älyllisestä viestistä on hyvin pieni siivu kaikista aiheista. Mahdollisuudet viestin nappaamiseen ovat jokseenkin epärohkaisevat: jos avaruudessa edes on ketään, lähettävätkö he viestejä? Ja pystyttäisiinkö viestiä täällä edes nappaamaan tai ymmärtämään?

Tätä nimenomaista ajatusta on pyöritellyt ajatuksissaan myös Jyväskylän Sirius ry:n jäsen Päivikki Puolakka. Sirius-yhdistys on tähtiharrastusyhdistys, jolla on parisensataa jäsentä Keski-Suomessa.

Puolakka on itse biologian opiskelija, ja ajatus vieraasta älystä mietityttääkin nimenomaan biologisesta näkökulmasta.

– Miten ymmärrämme viestin, tai ymmärtävätkö hekään, jos me yritämme viestiä? Vastaanottajallahan voi olla esimerkiksi biologisesti aivan erilaiset aistijärjestelmät tai kommunikaatiotavat, Puolakka sanoo.

Jyväskylän Siriuksessa 25 vuotta jäsenenä ollut Kauko Saarinen puolestaan kertoo itsekin taannoin kokeilleensa SETI:n radiosignaaleja tutkivaa ohjelmaa kotitietokoneellaan. Alun kiinnostus kuitenkin lopahti, ja Siriuksen jäsenilloissakin aihe tulee esille lähinnä huulenheittotasolla.

– En pidä todennäköisenä yhteydenottoa muualta, Saarinen sanoo, mutta lisää myöhemmin:

– Toivon olevani väärässä.

Jyväskylän Sirius-yhdistyksen puheenjohtaja Arto Oksanen huomauttaa, että heidänkin laitteillaan voisi tarkkailla radiosignaaleja kosmisen viestin toivossa. Kaikki vermeet löytyvät, mutta poikkeamien etsiminen radiosignaaleista on käytännössä hakuammuntaa, joten innostusta siihen ei ole.

Oksanen pitää epätodennäköisenä, että ihmiskunta olisi saamassa uutta Wow!-signaalia heti huomenna. Hupimielessä hän kuitenkin pohtii, että jos itse sattuisi poimimaan lupaavan kosmisen viestin, Oksanen ottaisi yhteyttä ammattitähtitieteilijöihin ympäri maailman.

– Ja ehkä johonkin suomalaiseen radioastronomiin, jotta voitaisiin varmistaa, onko kyse laiteviasta tai muusta todennäköisemmästä selityksestä. Mutta totta kai pitää saada useampi havainto, Oksanen toteaa.

Kuulostaa monimutkaiselta ja epätodennäköiseltä. Pitänee siis toivoa, että jonkinlainen emoalus laskeutuisi esimerkiksi Jyväskylän kaupungintalon eteen?

– Se olisi paljon helpompaa! Oksanen nauraa.

Kuka tahansa ei saa vastata viestiin

Tsekkiläisen astronomi Zdenek Kopalin kerrotaan sanoneen: "Jos avaruuspuhelin koskaan soi, älkäämme vastatko siihen toisessa päässä olevien olentojen mahdollisen ylivertaisuuden tähden (New Scientist). Useissa elokuvissa kontakti meidän ja avaruusolentojen välillä onkin lähinnä sotaisa.

SETI on kuitenkin jo vuosikausia sitten laatinut aiheeseen liittyvän julkilausuman, eräänlaisen protokollan, jota pitäisi noudattaa, jos saamme kontaktin. Jos avaruusviesti saadaan vahvistettua, vieraan älyn sanomaan ei pitäisi lähettää vastausta ilman asiaankuuluvia kansainvälisiä neuvotteluja.

SETI:n mukaan kuka tahansa ei siis saisi vastata itsensä tai edes valtionsa puolesta, vaan vastaus pitäisi lähettää koko ihmiskunnan puolesta, ja sen tulisi tehdä kansainvälinen ryhmä. Lisäksi tervetulotoivotuksen pitäisi olla rauhanomainen ja ystävällinen. Jos taas maapallon ulkopuolinen taho vaikuttaa uhkaavalta, asiasta pitäisi neuvotella ensin YK:n turvallisuusneuvoston kanssa.

Tilanne on kuitenkin niin ennalta arvaamaton, että emeritusprofessori Esko Valtaoja arvelee hyvienkin ehdotelmien lentävän jorpakkoon, jos kosminen puhelin alkaa soida.

– Se olisi ihmiskunnan historian ylivoimaisesti merkittävin tapahtuma, ja protokollat olisivat aika mitättömiä siinä vaiheessa, hän toteaa.

– Tarvitsee vain ajatella alkuperäiskansoja. Tuskinpa esimerkiksi Australian aboriginaalit olivat miettineet protokollaa kapteeni Cookin laivaston saapumisen varalle. Eivät he osanneet kuvitella, kuinka koko maailma muuttuisi siitä, Valtaoja luonnehtii.

Hän arvioi, että jos maapallon ulkopuolella on olentoja, ne ovat todennäköisesti meitä paljon korkeammalla tasolla. Silloin protokollat ja ehdotelmat toimintatavoista tuntuvat hassuilta.

Jyväskylän Sirius ry:n puheenjohtaja Arto Oksanen lisää avaruussoppaan vielä muutaman sattuman: jos viesti nimittäin saataisiin, se tulisi todennäköisesti hyvinkin kaukaa – useiden kymmenien tai satojen valovuosien päästä.

– Siinä ei olisi hengenhätää lähettää vastausta seuraavana päivänä tai edes seuraavana vuotena. Olisi hyvää aikaa miettiä, milloin on oikea hetki vastata, ja miten, Oksanen sanoo.

Ja on myös mahdollista, että kun ihmiskunnan vastaus kosmiseen viestiin kulkee pari sataa valovuotta saapuakseen perille, ovat avaruusystävämme tai -vihollisemme jo häipyneet kuuntelemaan kiinnostavampia planeettoja ja tähtiä.

Toistaiseksi kaikki on kuitenkin lähinnä arvuuttelua. Parhaatkaan spekuloinnit eivät vedä vertoja sille tilanteelle, että olisimme todella vieraan älyn yhteydenoton edessä, ja joutuisimme ihmiskuntana pohtimaan vastausta. Tilannetta välttämättä koskaan tule, tai yhtä hyvin voimme saada kosmisen kontaktin vaikka ensi viikolla.

Kukaan ei tiedä.

Siksi onkin helppo päätyä takaisin Fermin esittämään turhautuneeseen kysymykseen:

"Missä kaikki ovat?"

Casper Väliaho, 22, oli lapsena mielestään ihan tavallinen, pieni poika muiden joukossa. Hän ei tiennyt olevansa köyhästä perheestä. Vasta ala-asteen lopulla alkoi kirkastua, että kodin taloudellinen tilanne oli jotain ihan muuta kuin perheissä, joissa oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa.

– Tieto lisää tuskaa. Jos ei tajua, millainen elämäntilanne kavereilla on, ei osaa voivotella omaansa.

Lapsen näkökulmasta perheen vähävaraisuus näkyi eritoten siinä, ettei kotona ollut pelikonsolia. Ikätovereilla kyllä oli, joten Väliaho vietti paljonkin aikaa pelaillen kavereiden luona.

– Siellä oli sitä paitsi aina jokin herkkuvarasto tai karkkikätkö kaapin perällä. Kotonani ei ollut sellaisia.

Äiti oli yksinhuoltaja, toinen sisko kaksi vuotta Casperia nuorempi ja toinen yhdeksän vuotta nuorempi. Äiti hoiti kotona kuopustaan, jolla on Downin syndrooma. Isästään Väliaho ei muista juuri mitään.

Nuori mies halusi näyttää, että perheen köyhyyden ei aina tarvitse periytyä. Nyt hän opiskelee oikeustiedettä Turun yliopistossa ja uskoo, että tulevaisuus tuo leveämmän leivän.

"Itsenäistyin aikaisin"

Ensimmäisen kesätyön aika koitti jo 13-vuotiaana. Mansikkapellolta saadun palkan sijoituskohde oli selvä: PlayStation 3.

– Ihan itse ansaittu. Sitä tulikin pelailtua yötä myöten. Sanoin usein äidilleni: Mitä sinä tulet sanomaan, jos käytän omaa laitettani.

Casper Väliaho myöntää tehneensä karhunpalveluksen itselleen, jos ajattelee, miten paljon yöunia hukkaantui pelaamiseen. Piti olla koneella vain parikymmentä minuuttia, ja sitten kello olikin kolme yöllä.

Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan. Casper Väliaho

Hänellä oli hyvin vähän rajoja. Äitiä hän ei yläasteaikana pitänyt auktoriteettina.

– Tulin kotiin, milloin tulin. 13-vuotiaana saatoin saapua vaikka kahdelta yöllä. Itsenäistyin aikaisin, ja sisko taisi saada minunkin sääntöni. Hän ei saanut olla alle 18-vuotiaana ulkona iltakymmenen jälkeen.

Rahaa ei ollut mopokorttiin eikä mopoon. Ei myöskään elokuviin eikä ravintolassa syömiseen.

Väliaho ajautui huonoon seuraan. Hän ei viihtynyt kotona, sillä siellä hän kohtasi äidin huolen toimeentulosta. Kun hän oli vasta 13-vuotias, tupakka ja alkoholi tulivat mukaan kuvioihin.

Hyvästit harrastuksille

Jos perheen talous on tiukoilla, olisi luontevaa ajatella, että harrastuksetkin ovat tavoittamattomissa. Mutta Casper Väliahon lista on hämmentävän pitkä: kuvataidekoulu, meripartio, soittokunta, teatteri, nyrkkeily, vaeltaminen, breakdance ja baletti.

– Olin lapsena kovin energinen, ja äiti yritti suunnata energiani harrastuksiin. Eniten olisin halunnut jatkaa kuvataidekoulua, mutta siihen ei ollut varaa. Eikä kotona tietenkään ollut kunnon materiaaleja, kuten akryyli- tai öljyvärejä.

Musiikkiharrastus sen sijaan oli ilmaista, koska partion kautta nuorukainen pääsi soittokuntaan. Sieltä sai sekä trumpetin että soitonopetusta.

Miten koulun ja kaikkien harrastusten lisäksi vielä ehti pahuuksiin?

– Melkein kaikki harrastukseni loppuivat yläasteen aikana. Lintsasin koulusta kavereiden kanssa, jäimme vain jonkun kotiin pelaamaan. Ysin keväällä en tainnut olla koulussa juurikaan.

Lahjakkuudesta kertonee se, että kun kavereiden keskiarvot olivat kovilla lintsausmäärillä vitosen ja kutosen paikkeilla, Väliahon keskiarvo oli koko yläasteen ajan päälle yhdeksän – seiskalla jopa lähempänä kymppiä.

Kaveripiiri oli lukiovastaista. “Lukiosta pääsee vain Siwan kassalle, ammattikoulusta pääsee oikeisiin töihin.” Mutta Väliahoa ei kiinnostanut kokin ura. Eikä rakentaminen.

Ilmaiset lukiokirjat ratkaisivat

Lukio houkutteli, koska se antoi kolme vuotta lisäaikaa miettiä alan valintaa. Mutta lukion oppikirjoihin äidillä ei olisi ollut ikinä varaa.

Yläasteen luokanvalvojana oli kuvaamataidon opettaja – nainen, josta Väliaholla on pelkkää hyvää sanottavana. Opettaja auttoi hakemaan oppikirjatukea Pelastakaa Lapset -yhdistykseltä.

– Kun lukio oli loppu, laitoin kaikki kirjat samaan laatikkoon. Moni oli maksanut jopa yli neljäkymppiä kipale. Arvokas satsi!

Opetushallitus selvitti viime vuonna, että lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat keskimäärin 2 500 euroa. Casper Väliaho muistaa painottaa, miten tärkeää mutta näkymätöntä työtä Pelastakaa Lapset tekee koulukirjatuellaan.

Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista. Casper Väliaho

Lapsilisä loppui 17-vuotiaana, ja Väliaho alkoi saada minimituloisen äidin poikana opintotukea satasen verran kuukaudessa. Sen avulla hän oppi käyttämään rahaa.

Miltä tuntui, kun samanikäisillä kavereilla oli helpompaa? Siihen Väliahon on vaikea löytää sanoja. Hän lähes turhautuu.

– En ole ikinä tykännyt verrata itseäni muihin. Vertaan siihen, mitä olen ollut tai mitä haluan olla, mutta en ole kateellinen. Enemmänkin ajattelen: miten myös minä pääsen tuohon?

Muka alisuoriutuja?

Oikeustieteellisen tiedekunnan ovet aukenivat heti ensimmäisellä haulla, vaan ei helpolla. Casper Väliaho luki kaksi kuukautta 12 tuntia päivässä. Siis luki, eikä ollut vain lukevinaan.

Tosissaan otetun spurtin jälkeen hän sanoo tietävänsä, millainen on helvetti maan päällä.

– Vedin tietokoneesta johdot irti, jotta en päässyt pelaamaan. Viimeiset kaksi viikkoa päivä alkoi sillä, että hakkasin päätä seinään hetken. Kasvatti karaktääriä.

Mikä sai abiturientin näin kovaan taistoon?

– Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin. Valitsin siis uuden asenteen: tee täysillä tai älä tee ollenkaan.

Kiikarissa arjen luksus

Henkisesti Casper Väliaho oli varautunut hakemaan oikeustieteelliseen ainakin toisen kerran. Tieto opiskelemaan pääsystä ensiyrittämällä tuntui epätodelliselta.

– Oikis oli aluksi vain idea oluttuopin äärellä. Isompi into ilmaantui, kun huomasin pääsykoekirjat oikeasti mielenkiintoisiksi. Neljässä vuodessa alasta on tullut minulle entistä tärkeämpi.

Väliahon pontimena lakiopintoihin oli siis näyttämisen halu. Pääsykokeiden jälkeen eteenpäin ovat kannustaneet muut syyt.

– Haluan työn, josta pidän ja jolla pystyn nostamaan taloudellista asemaani. Jos nyt ei hulppeaa elämää, niin kuitenkin ammatti, jossa voin olla oman onneni seppä.

Siis rahanko perässä mies nyt ponnistelee?

– En suoranaisesti. Mutta jos joku haaveilee koko elämänsä lääkärin urasta, niin kyllä kyse on myös siitä, että työ tuo vakauden raha-asioihin – vaikka pääpointti olisikin ihmisten auttamisessa.

Halusin näyttää. Silloinen tyttöystäväni, äitini ja varmaan jokainen opettaja pitivät minua alisuorittajana. Itsekin pidin. Casper Väliaho

Väliahon unelma on selvä: hän haluaa elämän, jota hänellä ei ollut lapsena. Omistusasunnon, kunnon auton, työn, perheen.

– Minullahan asiat ovat menneet monessa suhteessa näin: katso omia vanhempiasi ja tee toisin. Sanotaan, ettei omena kauas puusta tipu, mutta joskus se vain vierii ihan hiton kauas.

Haave omistusasunnosta yllättää, sillä monet nuoret aikuiset eivät nykyään enää innostu asuntolainasta eivätkä omistamisesta. Väliaho selittää asiaa sillä, että hänen äitinsä on aina kammoksunut omistusasumista. Poika haluaa tehdä toisin.

Hän puhuu mielellään arjen luksuksesta. Hän haaveilee, ettei arjessa tarvitsisi juurikaan miettiä rahan käyttöä.

– Ei tarvi ajatella, kummasta tulee pienempi ruokalasku: Prismasta vai K-kaupasta.

Työnhakupalvelu Oikotien sivuilla asianajajan keskimääräiseksi kuukausipalkaksi kerrotaan 9 675 euroa ja juristin 5 220 euroa.

– 30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden, heittää Väliaho.

18 neliötä omaa rauhaa

Itsemurhayksiö. Keittolevy, jääkaappi, oma suihku ja wc. Sellaisessa Casper Väliaho asuu Turun ylioppilaskylässä.

Opiskelijaboksin tyly nimitys viittaa siihen, että 18 neliön asuntoon ei juuri muuta mahdu kuin sänky ja kirjoituspöytä. Varustelun ansiosta sieltä ei ole välttämätöntä poistua lainkaan – erotukseksi yksiöistä, joihin kuuluu käytävällä yhteiskeittiö ja jotka pakottavat edes jonkinlaiseen sosiaalisuuteen.

30-vuotiaana voisin odottaa kuutta tonnia – varovasti arvioiden. Casper Väliaho

Väliaho opiskelee nyt neljättä vuotta oikeustieteellisessä. Häntä kiinnostaa nimenomaan immateriaalioikeus: patentit, tekijänoikeudet, tuotemerkit ja yleinen sopimusoikeus.

– Tykkään business to business -kuvioista. Esimerkiksi syyttäjän työ ei kiinnosta, koska se vaikuttaa suoraan asiakkaan henkilökohtaiseen elämään. En halua, että olisin itse osa toisen tarinaa.

"Opintolainalla kyllä pärjää"

Päiväkahvin paikka. Kahvinkeitin porisee vaatelipaston päällä. Casper Väliaho pahoittelee, että kahvipöytä puuttuu.

– Opiskelijalla ei ole varaa sellaisiin ylellisyyksiin, hän virnuilee.

Mutta vakavasti: opintotuella kyllä nuoren miehen mielestä selviää. Paljonkohan kokemus selittyy sillä, että hän ei ole koskaan tottunutkaan leveään elämään.

– Oikeustieteen opiskelijana pystyy ottamaan opintolainaa, koska työllisyys on tulevaisuudessa sen verran varma. Suhteellisen nopeasti pystyy maksamaan lainan poiskin.

Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään. Casper Väliaho

Vuoden takainen tutkimus kertoo, että opiskelijalla jää elämiseen keskimäärin 15 euroa päivässä. Se alittaa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemän minimibudjetin että EU:n virallisen köyhyysrajan.

Opiskelijat ilmoittivat tutkimuksessa olevansa keskimäärin melko tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. Vastauksista käy ilmi, että kuukausitasolla rahaa on käytettävissä kaiken kaikkiaan keskimäärin lähes 900 euroa.

Väliaho arvelee, että valmistumiseen mennessä hänelle on kertynyt opintolainaa reilut 20 000 euroa. Opintojen rinnalla hän on tehnyt myös myyntityötä, vaikka keskittyykin mieluummin opiskeluun.

– Elinkustannukseni eivät kuukaudessa paljon tee. Maksan vuokran (vajaa 330 euroa) ja puhelimen. Käyn melkein päivittäin opiskelijaravintolassa, jossa ateria maksaa vain 2,60.

Itsetunto auttaa köyhää

Köyhyyden periytyvyyttä ja eriarvoisuutta on tutkittu Suomessa ahkerasti. Tiedetään, että kun vanhempien tuloluokka nousee, lasten koulutus suhteessa pitenee. Perhetausta siis ennustaa, millaisia lasten mahdollisuudet ovat.

Casper Väliaholla näyttäisi olevan tekijöitä, jotka auttavat häntä nousemaan lapsuutensa taloudellisesta ahdingosta. Selviytymistutkimuksissa sellaisiksi on mainittu muun muassa itsetunto, etevyys ja miellyttävyys.

– Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Turun Nuoressa Teatterissa opin ohjeen: ole oma itsesi.

Väliaho todistaa hyvää itsetuntoaan esimerkillä: Hän ei ole mieheksi pitkä, noin 170 senttiä. “Tynkäkansaa”. Hobittivitsit eivät ole silti koskaan haitanneet häntä.

– Viime kesän pomo erikseen tarkisti, onko ihan ok, jos heitetään sellaista läppää. Vastasin: Antaa palaa vaan!

"Mitä siitä, jos epäonnistun"

Yksi kuuluisimpia selviytymistutkimuksia on amerikkalaisen kehityspsykologin Emmy Wernerin tekemä selvitys lapsista, jotka syntyivät Havaijin Kauain saarella vuonna 1955. Köyhyyden keskelle syntyneistä kolmasosa selviytyi kirkkaasti muita paremmin.

Kaikilla selviytyjillä oli taustallaan jotain yhteistä: heillä oli yksi heille merkittävä ja heihin uskova aikuinen tukemassa. Tai sitten heillä oli yksi sellainen kyky, joka tarjosi onnistumisen kokemuksia ja mahdollisti hyväksytyksi tulemisen.

Oliko luokanvalvoja se Casper Väliahoon uskova ihminen, joka näki kaikessa jotain myönteistä ja auttoi saamaan koulukirjatuen? Mahdollistiko etevyys tai myönteisyys onnistumisen kokemukset?

Itsetuntoni on tainnut kasvaa teatteriharrastuksesta. Sain ohjeen: ole oma itsesi. Casper Väliaho

Väliaho kommentoi klassikkotutkimusta mutkattomaan tyyliinsä. Hänen mielestään myönteinen elämänasenne on ilman muuta ratkaiseva.

– Jos ajattelet, että huomenna on mukavaa, niin todennäköisesti onkin mukavaa – verrattuna siihen, että pelkäisit jo etukäteen huomista. En tajua myöskään epäonnistumisen pelkoa. Jos epäonnistun, niin mitä siitä! Olen epäonnistunut lukemattomissa asioissa.

Hän kavahtaa huonojen asioiden vatvomista.

– Aina ei tule kalaa, mutta epätoivo ei ainakaan auta mitään.

Kunnon lumitalvi vain parantaa otettaan Etelä-Suomesta. Etelästä lähestyy voimakas matalapaine ja se tuo tullessaan sankan lumipyryn. Lunta voi tulla paikoin jopa 20 senttiä lisää. Tuuli on navakkaa ja kinostaa lunta, puuskat voivat olla kovia.

Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan matalapaine sateineen saavuttaa etelärannikon myöhään lauantai-iltana. Siitä pyryrintama etenee sunnuntai-iltaan mennessä syvemmälle Suomeen siten, että se ulottuu Vaasa-Savonlinna -linjan eteläpuolelle. Lappiin sateet yltävät maanantaina.

Yhden ennustemallin mukaan tämäkään ei riitä: maanantaina voi tulla toinen matalapaine pyryineen. Se osuu tullessaan Itä- ja Kaakkois-Suomeen ja viimeistään sotkee alkavan viikon työmatkaliikenteen.

Suurin osa sateista tulee lumena, mutta lämpötilan noustua paikoin suojan puolelle taivaalta voi tulla myös vettä, räntää ja jäätävää tihkua.

Jo nyt on etelässä mitattu harvinaisia lumensyvyyksiä. Lunta oli tammikuun lopulla suuressa osassa maata noin puoli metriä, länsirannikolla vähemmän. Määrät olivat ajankohtaan nähden etelässä paikoin harvinaisen suuria eli vastaava toistuu noin kerran 10 vuodessa, Ilmatieteen laitos tiedottaa.

Esimerkiksi Siuntion mittauspisteessä on nyt 63 senttiä lunta ja jos siihen tupsahtaa vielä parikymmentä lisää, kolkutellaan jo lumitilastojen kärkeä. Tosin märkänä satava lumi ja räntä voivat hieman painaa hankia.

Pyry ja lauhtuminen ovat myrkkyä myös liikenteelle. Sunnuntain varoituskartalla koko Etelä-Suomea varoitetaan huonosta tai erittäin huonosta ajokelistä.

Ja maanantaiksi on mahdollisesti tulossa sitten se toinen lumisadealue, tällä kertaa enimmäkseen Kaakkois-Suomeen. Maanantain ajokeli on siellä erittäin huono.

Naisia esiintyy suomalaismedioissa huomattavasti miehiä vähemmän.

Naisten osuus oli alimmillaan viidennes ja ylimmillään runsas kolmannes tutkittujen medioiden viime vuoden digijutuissa. Tämä selviää Tasa-arvobotti -nimisen robotin mittauksista, joita julkaistiin Sanomalehtien liiton Suomen Lehdistö -lehden tuoreimmassa numerossa.

Tasa-arvonäkökulmasta heikoiten selvisi Savon Sanomat, jossa naisten osuus vuonna 2018 oli viidennes. Parhaiten pärjäsi Koillismaalla eli Kuusamon ympäristössä ilmestyvä paikallislehti Koillissanomat, jossa osuus läheni 40 prosenttia.

Asiasta keskustellaan toimituksessa

Koillissanomien vt. päätoimittaja Jenny Halvari sanoo, että lehden toimituksessa keskustellaan ajoittain haastateltavien sukupuolesta, mutta tiukkaa kiintiöajattelua Koillissanomien toimitus ei Halvarin mukaan harjoita.

– Toimituksen henkilöstö osittain ohjaa haastateltavien ja aiheiden valintaa, kun kirjoittavista toimittajista 50/50 on naisia ja miehiä.

Halvarin mukaan uutistoiminnassa ei ole kuitenkaan järkevää pyrkiä siihen, että lehden sivuilla esiintyy naisia ja miehiä tasapuolisesti.

– Haastateltava pitää valita mielestäni aina niin, että se on aiheen kannalta kaikkein paras, Halvari toteaa.

Urheilujutuissa naiset esillä

Naisten suuri osuus Koillissanomien jutussa selittyy Halvarin mukaan osin urheilun ja politiikan uutisilla. Lehti seuraa ahkerasti muun muassa naisten Mestaruusliigassa pelaavaa Kuusamon lentopallojoukkuetta. Lisäksi levikkialueen kuntien ja seurakuntien johtotehtävissä työskentelee paljon naisia.

Jenny Halvari sanoo, että kun maailma ei ole vielä valmis, niin 50/50 vaatimus mahdollisesti typistäisi jopa miesten määrän tietyissä aiheissa liian pieneksi.

– Toisin sanoen pahimmassa tapauksessa esimerkiksi vapaa-ajan aiheita kommentoisivat vain naiset, kun miesten kiintiö olisi käytetty jo niin sanottuihin miesten perinteisiin aloihin.

"Naisten osuus on tärkeä asia"

Suomen Lehdistön vs. päätoimittaja Noora Autio sanoo, että naisten osuuden lisääminen haastateltavina on erittäin tärkeä asia.

– Jokaisen toimittajan ja toimituksen kannattaisi seurata haastateltaviensa nais- ja miesjakaumaa sekä myös sitä, missä rooleissa haastateltavat esiintyvät, aktiivisina tekijöinä vai passiivisina kohteita, Autio toteaa.

Aution mukaan nykyinen naisten pieni määrä jutuissa on valintojen seurausta, ja niihin valintoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

– Nykyinen naisten määrä ei mielestäni vastaa todellista yhteiskuntaa. Naisia ei ole yhteiskunnassa eikä sen tehtävissä niin vähän kuin mediassa. Eikä ole mitään syytä, miksi päästäisimme naisia niin vähän ääneen.

– Ilman muuta olen sitä mieltä, että tämä on asia, joka vaatii huomiota ja parannusta. Toki se ei tarkoita sitä, että haastateltavan valintaan vaikuttaisi vain sukupuoli. Usein on mahdollisuus valita samaan aiheeseen yhtä hyvin perehtynyt nainen tai mies, Autio sanoo.

Pohjoismaissa yhtäläinen suuntaus

Tasa-arvobotti on ruotsalaisen Max Berggrenin kehittämä. Laskuri toimii hänen perustamansa Prognosis-yhtiön kautta.

Vs. päätoimittaja Noora Autio muistuttaa, että tasa-arvobotin julkaistut lukemat ovat pelkästään viime vuodelta.

– Yksittäisistä medioista on vaikea vaikea sanoa miten tasa-arvoon on kiinnitetty niissä huomiota ja mitä tasa-arvon eteen on tehty, Autio sanoo.

Suomen lisäksi robotti seuraa eri medioiden lukemia Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Naisten osuus medianäkyvyydestä on jäänyt kolmannekseen myös muissa Pohjoismaissa.

Robotti laski naisten ja miesten nimiä sekä eri sukupuolia kuvaavia termejä 15 suomalaismedian digitaalisista jutuista.

Viime vuonna toiseksi tasa-arvoisin oli tasa-arvorobotin laskelmien mukaan Yle Uutiset (naisten osuus 34,8 %), kolmanneksi Svenska Yle (32,6 %), neljänneksi Iltalehti (30,3 %) ja viidenneksi Helsingin Sanomat (29,7 %).

Lähteet: Suomen Lehdistö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) haluaa lopettaa mies-päätteisten ammattinimikkeiden käytön, kertoo Sunnuntaisuomalainen.

THL:n Tasa-arvotiedon keskus julkaisee kevään aikana sukupuolitietoisen viestinnän ohjeet. Ohjeilla halutaan vaikuttaa muun muassa viranomaisten ja median käyttämään sukupuolta koskevaan sanastoon. Yhtenä osana ohjeita keskus suosittaa mies-päätteisten ammattinimikkeiden korvaamista sukupuolineutraaleilla vaihtoehdoilla.

Mies-päätteisiä ammattinimikkeitä on Tilastokeskuksen mukaan käytössä Suomessa yli 600, lehti kertoo. Niiden määrä on viime aikoina lisääntynyt.

Kyse ei ole sukupuoleen viittaavien ilmaisujen poistamisesta kielestä. Joissakin tilanteissa sukupuoli pitäisi tuoda selvemmin esiin, sanoo kehittämispäällikkö Reetta Siukola Tasa-arvotiedon keskuksesta.

– Nykyisin saatetaan esimerkiksi puhua kotonaan lasta hoitavien maahanmuuttajataustaisten vanhempien riskistä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, vaikka tällöin on kyse pääasiassa naisista. Ei pidä puhua vanhemmista, jos tarkoitetaan äitejä, eikä äideistä, jos tarkoitetaan vanhempia, Siukola selventää Sunnuntaisuomalaiselle.

Ensimmäistä kertaa Helsinki Areenalla järjestetyn gaalan voittokkain artisti oli Pyhimys, joka pokkasi kaikkiaan kuusi Emmaa: vuoden miessolistin, vuoden hip hopin, vuoden albumin, vuoden biisin, vuoden striimatuimman biisin ja vielä yleisöäänestyksen vuoden artisti -Emman.

Pyhimys oli lisäksi mukana vierailevana artistina Vuoden musiikkivideo -sarjan voittaneella, Nana Simeliuksen ohjaamalla Kivi Sakset Seteli -videolla.

Gaala esitettiin suorana lähetyksenä Nelosella. Illan aikana esiintyivät muun muassa Ville Valo & Agents, Alma, ja Lukas Leon. Yllätystähtenä nähtiin Robin Packalen, joka oli vaihtanut esityskielensä englanniksi.–

Seurasimme Emma-gaalaa hetki hetkeltä. Artikkelin voit lukea tästä linkistä.

EMMA-GAALAN KAIKKI VOITTAJAT :

Vuoden naissolisti: Anna Puu

Vuoden miessolisti: Pyhimys

Vuoden yhtye:Gasellit

Vuoden tulokas: Vesta

Vuoden pop: Nälkäinen sydän/Anna Puu

Vuoden rock: Sä kuljetat mua/J. Karjalainen

Vuoden metalli: Taival/Stam1na

Vuoden iskelmä:Kuka näkee sut/Juha Tapio

Vuoden hip hop / R&B: Tapa Poika/Pyhimys

Vuoden albumi: Tapa Poika/Pyhimys

Vuoden jazz: Moves/ Timo Lassy

Vuoden etno: Kulku /SANS

Kriitikoiden valinta: Ruusut/Ruusut

Vuoden tuottaja: Jukka Immonen

Vuoden biisi: Jättiläinen/Pyhimys (feat. Aksel Kankaanranta), säv. Väinö Wallenius & Riku Mattila, san. Mikko Kuoppala & Heikki Salo

Klassinen musiikki: Lutoslawski - Sinfonia 1 & 4 / RSO, Hannu Lintu

Vuoden live: Cheek

Vienti-Emma: Esa-Pekka Salonen

Erikois Emma:Anssi Kela

Kultainen Emma: Pekka Aarnio

Yleisöäänestys – Vuoden artisti/yhtye: Pyhimys

Yleisöäänestys – Vuoden musiikkivideo: Kivi Sakset Seteli Mikael Gabriel feat. Elastinen & Pyhimys, ohjaaja: Nana Simelius

Vuoden myydyin albumi:Timantit on ikuisia/Cheek (43 769 kpl)

Vuoden striimatuin biisi: Jättiläinen/Pyhimys (feat. Aksel Kankaanranta)

Vuoden lastenmusiikki: Tippukivitapaus/Eri esittäjiä

Köyhyyden selättänyt Casper Väliaho, 22, sai lukiokirjat avustuksena ja opiskelee nyt juristiksi – “Huonoja juttuja ei kannata märehtiä”

Lahjoituksena saadut, tonnien arvoiset lukiokirjat ratkaisivat Casper Väliahon elämän suunnan. Köyhyys ja koulusta lintsaaminen ovat tuttuja tulevalle juristille.

Lähtisitkö piknikille ihailemaan Yhdysvaltain ohjuskokeita? Marshallinsaarilla Tyynellämerellä se on tapa viettää aikaa: "Kuin ilotulitus takaperin"

Pohjois-Korean ohjusten torjuntaa harjoitellaan Yhdysvaltain vuokraamalla palmusaarella.

Haikara lensi tuhansia kilometrejä afrikkalainen nuoli kaulassaan vuonna 1822 – siihen asti lintujen katoaminen talven ajaksi oli mysteeri

Lintujen harveneminen talvisella taivaalla oli mysteeri aina 1800-luvulle asti. Esimerkiksi pääskyjen uskottiin pyrähtävän järven pohjaan horrostamaan talveksi.

Turun Akatemian tutkijakaksikko todisti teorian vääräksi muun muassa koeuittamalla pääskyä 1760-luvulla, mutta vanha uskomus eli sitkeästi tiedepiireissä Pohjois-Eurooppaa myöten.

Vasta 1822 Saksaan lehahtanut kattohaikara käynnisti kunnollisen muuttotutkimuksen – se kun oli lentänyt tuhansia kilometrejä afrikkalainen nuoli kaulassaan.

Brexit-spektaakkeli sai brittien some-sormet syyhyämään – Näyttelijä tv-haastattelussa: "David Cameron pitäisi keittää öljyssä"

Britit jaksavat vitsailla sosiaalisessa mediassa umpisolmuun ajautuneesta EU-erosta.

Onko antiuniversumi ihan höpöhöpöä? Syksy Räsänen vastaa jatkokysymyksiin

Yle Uutiset esitteli äskettäin artikkelissaan teoriaa, jonka mukaan alkuräjähdyksessä olisi syntynyt oman maailmankaikkeutemme lisäksi myös antiuniversumi, joka koostuu antimateriasta, jossa aika kuluu taaksepäin.

Juttu herätti runsaasti jatkokysymyksiä, joihin pyysimme kosmologi Syksy Räsästä vastaamaan.

Suomi tarjoaa tuhansia euroja, mutta 8-henkinen perhe ei palaa Irakiin – "tarjous on houkutteleva niille, joiden elämä ei ole vaarassa"

Irakilainen perhe ei saanut turvapaikkaa Suomesta, mutta perhe ei uskalla palata takaisin Irakiin. Nyt perhe elää laittomasti Suomessa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla ei ole oikeutta tehdä töitä, eikä siten laillista keinoa hankkia rahaa. Millaista perheen elämä on?

Brexitiä lähestyvässä Britanniassa konservatiivit ovat lisänneet kannatustaan tuoreessa mielipidemittauksessa.

The Observerin tilaamasta kyselyssä konservatiiveja ilmoitti kannattavansa 41 prosenttia vastanneista ja työväenpuoluetta 34 prosenttia. Työväenpuolueen kannatus putosi kuusi prosenttiyksikköä ja konservatiivien nousi 4 prosenttiyksikköä.

Näin konservatiivien johto on The Guardianin mukaan suurempi kuin kertaakaan kesäkuun 2017 parlamenttivaalien jälkeen.

Konservatiivien kannatus vahvistui siitä huolimatta, että pääministeri Theresa Mayn hallitus on suurissa vaikeuksissa brexitin kanssa.

Mielipidekyselyn mukaan työväenpuolue on menettänyt kannatustaan sekä brexitin kannattajien että vastustajien keskuudessa.

Äänestäjät ovat kyselyn perusteella vielä tyytymättömämpiä työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin toimintaan kuin pääministeri Mayn.

25 prosenttia hyväksyi Mayn toiminnan ja 16 prosenttia Corbynin toiminnan. Työväenpuolueen kannattajista vain 42 prosenttia on tyytyväisiä siihen, miten Corbyn on vastannut hallitukselle.

Mayn esittämää erosopimusta piti hyvänä 15 prosenttia ja huonona 45 prosenttia vastaajista.

Jos Britanniassa äänestettäisiin Mayn erosopimuksen ja EU:ssa pysymisen välillä, voittaisi EU:ssa pysyminen prosenttiosuuksin 45–38.

Britit ovat täysin jakaantuneita siitä, mitä pitäisi tehdä, jos parlamentti ei pääse sopimukseen erosta. 43 prosenttia kannatti eron lykkäämistä ja 42 prosenttia eroa ilman sopimusta.

Kyselyyn haastateltiin noin 2 000 ihmistä.

Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta.

Muualla aiheesta:

The Guardian: Labour slump gives Tories biggest lead since general election

Pitkin iltaa arvuuteltiin, kuka on Emma-gaalan tarkoin varjeltu yllätysesiintyjä.

Hieman ennen kymmentä lavalle nousi lokakuussa 2017 määrittelemättömän mittaiselle tauolle jäänyt Robin, joka esiintyy nyt koko nimellään Robin Packalen. Gaalassa kuultiin uusi, englanninkielinen single I’ll Be With You. Kappale on tehty saksalaisten huipputuottajien, Jozneznin ja Koveen kanssa.–

Robin on tehnyt levytyssopimuksen Saksan Universal Musicin kanssa, ja tähtää kansainväliselle uralle.

Suunnitelma englanninkielisestä julkaisusta oli vireillä jo 2013, ja yhteistyö saksalaisen levy-yhtiön kanssa alkoi jo 2015. Projektia on työstetty pitkään. Lisää englanninkielistä musiikkia Robinilta on tulossa vielä ennen kesää.

Robin ei antanut haastatteluja Emma-gaalassa, mutta kertoo levy-yhtiön tiedotteessa, että kyseessä on välttämätön askel uralla eteenpäin. Suomessa hän on antanut jo kaikkensa monen vuoden ajan.

– Hyppään uusiin saappaisiin, joilla ei ole otettu vielä askeltakaan. Aloin huomata liiallisen turvallisuuden tunteen merkkejä tehdessäni Suomessa musaa. Nyt on käsillä jotain, mikä on kaikkea muuta kuin turvallista, ja juuri siinä tilassa toimin parhaiten!

Robin on palkittu Emma-gaalassa neljä kertaa sen jälkeen, kun hän ponkaisi tunnettuuteen alkuvuodesta 2012 Frontside Olliella. Hän oli muun muassa ensimmäinen suomalaispoppari, joka esiintyi Helsinki Areenalla ja Olympiastadionilla.

Robinin kansainvälisestä urasta velloi huhumylly ennen Suomen euroviisuehdokkaan julkistamista. Viisufanien Viisukuppila-sivustolla oli bongattu, että Teoston tiedoista löytyi uutta, englanninkielistä musiikkia. Tuolloin arveltiin, että Robin lähtisi kisoihin Suomen edustajaksi.

Kun tarkastelee Japanese Design Today 100 -näyttelyn esimerkkejä nousevan auringon maan nykymuotoilusta, ei voi olla huomaamatta selkeitä yhtäläisyyksiä skandinaaviseen estetiikkaan. Visuaalinen kieli on rauhallisen selkeälinjaista, ja lopputulosta kuorruttavat käytännöllisyys ja ajattomuus.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Kikkoman Corporationin soijapullo vuodelta 1961. Siinä yhdistyvät kaksi käytännöllistä ominaisuutta: pullo on suunniteltu sekä säilytysastiaksi että annostelijaksi. Toisin sanoen soijakastiketta ei tarvitse erikseen kaataa jakeluastiaan. Lajissaan pullo on Japanin ensimmäinen.

Asakura Senpu -yhtiön suunnittelema, kuosiltaan raikkaan raidallinen perinteinen furoshiki-liina taas on vedenkestävä, joten sen sisällä voi kuljettaa huoletta tavaroita koiranilmallakin. Kuljetusliinaa voi myös käyttää ämpärin tavoin ja siihen mahtuu jopa kymmenen litraa vettä.

Puuta japanilaisessa muotoilussa käytetään paljon, mutta myös suomalaisille läheinen paperi on arvossaan. Ei siis ihme, että Japani kiinnostaa yhä enemmän nuoria kotimaisia muotoilijoita. Japanese Design Today 100 -näyttelyn kyljessä onkin Japonismi nykymuotoilussa -osio, jossa on lähes 40:n kotimaisen muotoilijan teoksia.

– Japanilaisten hyödyntämät materiaalit ja tekniikka ovat melko samanlaisia kuin nuorten suomalaisten muotoilijoiden käyttämät ja lisäksi kodin tuotteita on paljon, kuraattori Janne Salo Kansallismuseosta toteaa.

Japanilaisen ja suomalaisen nykysuunnittelun lähtökohtia yhdistävät myös samankaltainen historia.

– Sekä Japani että Suomi olivat sodan pahoin runtelemia maita Toisen maailmansodan jälkeen ja lähtivät ponnistamaan eteen päin ehkä hieman altavastaajina. Teknologiasyritykset nousivat merkittävään asemaan, mikä toi vaurautta kumpaankin maahan. Lisäksi taideteollinen muotoilu oli keskeisessä roolissa rakentamassa uutta sodanjälkeistä kansallista identiteettiä, Salo kertoo.

Paperilamppu johti kokeiluihin selluloosan kanssa

Japanissa, kuten Suomessakin tehdään paljon materiaalitutkimusta. Yksi esimerkki materiaalitutkimuksen ja Japani-inspiraation liitosta on Nina Riutan selluloosasta valmistettu valaisin.

– Huomasin, että Japanissa tehdään paljon paperista valaisimia, ja tätä kautta löysin Japanin ja japanilaisen muotokielen omaan työhöni. Paperivalaisimien hieno puoli on läpikuultavuus, ja luulen että esimerkiksi seinärakenteissa paperi saattaa lisätä tilan tuntua.

Materiaalitutkimukseen Riutta on perehtynyt Aalto-yliopistossa.

– Pääsimme siellä kokeilemaan hyvin monentyyppisiä selluloosamateriaaleja ja itse löysin selluloosatriasetaatin. Selluloosaa voisi käyttää muotoilussa enemmänkin. Toisaalta taas pahvi ja paperi on tehty selluloosasta, joten onhan se jo tavallaan löytänyt tiensä designiin ja taiteeseen, Riutta pohtii.

Aalto-yliopiston muotoiluopiskelijoita menee tällä hetkellä myös tiuhaan tahtiin Japaniin vaihtoon. Äskettäin Tokiosta palannut Aino Vaarno haki Japanista innoitusta keramiikkataiteeseensa.

– Halusin lähteä paikan päälle oppimaan kulttuurista ja keramiikasta lisää, inspiraationi keramiikan suhteen ovat kuitenkin olleet Japanista lähtöisin.

Vaikutteita tosin otetaan tällä hetkellä molemmin puolin.

– Siellä on nyt trendikästä käyttää nimiä, jotka ovat suomalaisen tai skandinaavisen kuuloisia eli niissä on öötä ja äätä, mikä on todella viihdyttävää. Äskettäin Japanissa avattiin uusi skandinaavinen teemapuisto jonka nimi on Metsä. Kyllähän minusta tuntuu, että Suomen ja Japanin välillä on molempiin suuntiin jotakin erityistä, Vaarno kertoo.

Algoritmit kohtaavat perinteisen lakkatyön

Japanilaisessa nykymuotoilussa kättä lyövät usein moderni teknologia ja ikiaikaiset perinteet ja aihiot. Vastaavaan filosofiaan pohjautuvaa jälkeä syntyy myös Suomessa.

Sami Markkulan koriste-esineessä on puulevylle kaiverrettu Katsushika Hokusain (1760-1849) puupiirroksiin viittaava algoritminen kuvio, joka on päällystetty perinteisellä japanilaisella lakkausmenetelmällä. Kokonaisuuden kruunaa hienovaraisesti tehty kultaus.

– Teoksessa on japanilaisia piirteitä, kuten muotokieli, mutta se on tehty uudenlaisella ajatuksella. Jos japanilaiset näkisivät tämän teoksen, he varmaan havaitsisivat yhteneväisyyksiä, mutta huomaisivat, ettei tämä kuitenkaan ole aitoa japanilaista tuotantoa.

Algoritmien käyttö on Markkulan mielestä tällaisessa kontekstissa luontevaa.

– Algoritmit mahdollistavat sen, että esimerkiksi neliömetrin kokoiselle pinnalle voidaan tehdä kilometrin verran viivaa. Jos tällaista tehtäisiin käsin, aikaa menisi kuukausi, nyt siihen kuluu laserleikkurin avulla yksi iltapäivä. Meillä ei täällä Suomessa myöskään välttämättä ole tällaisen esineistön tuottamiseen tarvittavaa käsityöperinnettä.

Markkulaa kiinnostaa japanilaisessa suunnittelutraditiossa paitsi suomalaiseen makuun vivahtava estetiikka myös esineiden kohtelu.

– On hienoa, kuinka Japanissa arvostetaan yksittäisiä esineitä ja käsityön jälkeä. Esimerkiksi saksiparia saatetaan tehdä viikkokaupalla, jolloin hinnaksikin voi muodostua 30 000 euroa. Asioiden tekemiseen käytetty aikapanostus nostetaan esille melko eri tavalla kuin meillä täällä Suomessa, Markkula pohtii.

Suunnittelua katastrofien ehdoilla

Vaikka suomalaisessa ja japanilaisessa muotoilussa on runsaasti samankaltaisuuksia, yksi genre meiltä puuttuu: Japanista nimittäin löytyy kokonainen alalaji designille, jota on suunniteltu käytettäväksi luonnonkatastrofien, kuten tsunamien yhteydessä.

Tästä hyvänä esimerkkinä on yellow.inc.-yhtiön kulmikas Tatamet BCP -kypärä vuodelta 2013. Sen ominaisuuksiin kuuluvat keveys ja kestävyys ja se voidaan taittaa kasaan, jolloin sitä on helppo varastoida ja kuljettaa suuronnettomuusalueille. Taitettuna kypärän paksuus on vain vaivaiset 35 millimetriä.

Katastrofituotesuunnitteluun piiriin kuuluvat myös erilaiset taitettavat penkit sekä pienikokoiset megafonit, jotka ovat säänkestäviä ja joitka toimivat kuuden patterin sijaan neljällä.

Toinen japanilaisen designin erikoisuus ovat hengitysmaskit, joita maassa käytetään erilaisilta flunssa- ja infektiotartunnoilta suojautumiseen, ja joita näkyy myös Suomeenkin matkaavilla japanilaisturisteilla. Esimerkiksi Pigeon Corporationin suunnittelema maski vuodelta 2011 on suunnattu pikkulapsille puolestatoista vuodesta ylöspäin, ja sitä koristaa söpö nallehahmo – kawaii, kuten japanilaiset sanoisivat.

Väitöskirjatutkija Andi Schwartz kirjoittaa radikaalin pehmeyden potentiaalista maailmaa muuttavana voimana. Pehmeyden politiikka korostaa haavoittuvuutta, tunteellisuutta, vilpittömyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä sitä että olemme kaikki riippuvaisia toisista ihmisistä monin tavoin. Se tarjoaa vastavoiman yksilöllisyyttä ja pärjäämisen eetosta henkivälle kilpailuyhteiskunnalle, jossa yksilön arvoa mitataan ainoastaan hänen potentiaalisella tuottavuudellaan.

Jokaisella ihmisellä on arvo sinänsä.

Pehmeyden politiikka muuttaa suuntaa uudelleen yhteiskunnan ja siinä elävien ihmisten välistä suhdetta. Nyt on vallalla ajatus, että kansalaiset ovat olemassa ensisijaisesti valtiota ja sen kilpailukykyä varten. Tuottamattomat ihmiset nähdään pelkästään kuluerinä. Tällainen ihmiskäsitys unohtaa, että jokaisella ihmisellä on arvo sinänsä.

Pehmeyden politiikka muistuttaa jokaisen ihmisen arvokkuudesta ja siitä, että yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten eikä päinvastoin. Yhteiskunnan tulee tarjota puitteet, joissa kaikista ihmisistä pidetään huolta. Jos yhteiskunta ei toimi näin, se pitää korjata, eikä vaan tuntea kiitollisuutta siitä, että saamme pyristellä sellaisen yhteiskunnan eteen, joka jättää ihmisiä heitteille.

Tarvitaan tilaa kokonaiselle ihmisyydelle, jossa jokainen voi olla olemassa kaikkine ristiriitaisuuksineen.

Pehmeyden politiikan kanssa saman suuntaista ajatusta löytyy Minja Koskelan Bluestocking -blogissaan julkaisemasta kirjoituksesta, joka kritisoi kulttuurituotteissa tarjolla olevaa vahvan naisen roolia. Vahvat, itsenäisesti pärjäävät naiset ovat aivan mahtavia esikuvia, mutta tarvitaan muutakin. Tarvitaan tilaa heikkoudelle, väsymykselle ja uupumukselle. Tarvitaan tilaa kokonaiselle ihmisyydelle, jossa jokainen voi olla olemassa kaikkine ristiriitaisuuksineen.

Pehmeyden avulla tätä tilaa voidaan raivata. Mutta se vaatii työtä. Lempeys, empatia ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan vaatii enemmän kuin heidän tunkemisensa ankeaan stereotypiaan. Stereotyypittäminen ja siitä seuraava olettaminen tapahtuu lähes automaattisesti. Teemme monia oletuksia muista ihmisistä vaan sen perusteella miltä he näyttävät, sillä olemme kiinni omissa ennakkoluuloissamme.

Oletukset hankaloittavat kokonaisvaltaista kohtaamista. Kuten kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie on sanonut ”Stereotypioiden ongelma ei ole se, etteivät ne olisi totta, vaan se, että ne ovat epätäydellisiä.” Kukaan tuskin haluaa tulla kohdatuksi vain yhden ominaisuutensa kautta vaan mieluummin kokonaisena ihmisenä monine ominaisuuksineen.

Ennakkoluuloista voi päästä yli lempeydellä ja uteliaisuudella. Muita voi opetella katsomaan vailla arvostelua ja halulla ymmärtää ja tietää lisää. Kun opettelee katsomaan muita lempeästi, voi myös oppia lempeyttä itseään kohtaan. Sama toimii myös päinvastoin.

Lempeys antaa mahdollisuuden oppia lisää sekä itsestään että ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Kun pysähtyy oman ärtymyksensä äärelle vaikkapa televisiota katsoessaan kun jonkun hahmon olemus ärsyttää, voi herätä huomaamaan kuinka kapeita ovat ne muotit, mihin meitä pakotetaan.

Itse huomasin kerran ärsyyntyväni naishahmosta, joka ei hymyillyt oikeastaan koskaan. Kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin kuinka harvinainen tällainen hahmo populaarikulttuurissa onkaan. Kun hymyilevä nainen on populaarikulttuurissa normi, se saa meidät olettamaan, että ollakseen miellyttäviä, naisten pitää aina hymyillä. Ei ihme, että loputon määrä naisia raportoi kyllästyneensä siihen, että heille jatkuvasti huomautellaan ”hymyilisit vähän”.

Eräs mieskirjailija totesi, ettei enää uskalla kirjoittaa naishahmoja kun kuitenkin kaikki feministit hermostuvat, jos hahmot eivät ole kivoja ja miellyttäviä. Voi kuinka väärin voikaan asiat ymmärtää. Feministinen kritiikki kirjallisuuden (ja muiden kulttuurituotteiden) naishahmoja kohtaan on ennen kaikkea sitä, että naishahmot ovat uskomattoman yksiulotteisia. Yksiulotteinen hahmo on yksiulotteinen hahmo, oli se sitten miellyttävä tai ei.

Mitä moninaisempia hahmoja kulttuurituotteet marssittavat eteemme, sitä paremmin ymmärrämme ihmisyyden moninaisuutta sekä sitä, että yhteiskuntaa pitää rakentaa moninaisten ihmisten tarpeisiin eikä vain jonkun laskennallisen keskivertohahmon, jota ei oikeasti ole edes olemassa.

Saara Särmä

Kolumnisti on akateeminen sekatyöläinen, feministi ja taiteilija. Tamperelainen, jonka sisällä asuu vorssalainen. Hän haluaa uskoa yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.

Kirjailija Alaa Mashzoubin murha järkyttää Irakin kulttuuripiirejä.

Moottoripyörillä liikkuneet asemiehet ampuivat 50-vuotiaan Mashzoubin lauantaina lähellä tämän kotitaloa shiiojen pyhässä kaupungissa Karbalassa.

Teon motiivista ei ole tietoa, eikä mikään ryhmä ole ilmoittanut olevansa sen takana.

Sunnuntaina Karbalan taitelijat ja intellektuellit järjestivät istumamielenosoituksen protestoidakseen väkivallantekoa.

– Tässä tapettiin sanoja... vapaita, rehellisiä ja kauniita sanoja, kirjailijatoveri Ali Lefta Said sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Irakin kirjailijaliitto on tuominnut murhan ja arvostelee viranomaisia siitä, että nämä eivät riittävästi suojele kulttuurintekijöitä.

– Liitto pitää keskus- ja paikallishallintoa täysin vastuullisina, koska ne eivät ole pitäneet yllä turvallisuutta, liitto ilmoitti lausunnossaan.

Irakin kulttuuri- ja matkailuministeri Abdul Amir al-Hamdani sanoi Irakin kulttuurielämän menettäneen yhden keskeisistä tekijöistään.

Mashzoub kirjoitti useita romaaneja ja novellikokoelmia, jotka voittivat paikallisia ja alueellisia kirjallisuuspalkintoja. Hän oli tunnettu hahmo Karbalassa, jonka historialliset korttelit olivat keskeisessä roolissa hänen teoksissaan.

Mashzoub arvosteli kirjoituksissaan ääriliikkeitä, hallinnon korruptiota, naapurimaan Iranin vaikutusvaltaa Irakissa ja puolisotilaallisia ryhmiä.

– Täytyy olla tosi pelkuri, että ampuu aseella ihmistä, jolla on vain sanoja ja unelmia, kirjailijakollega Ahmed Saadawi kirjoitti Facebook-päivityksessään.

– Häpeä murhaajille... ja häpeä viranomaisille, elleivät he löydy ja tuomitse näitä välittömästi.

Moskovan lounaispuolella sattuneessa linja-auto-onnettomuudessa on kuollut ainakin seitsemän ihmistä, joista neljä on lapsia, kertoo Venäjän valtiollinen uutistoimisto Tass.

Onnettomuudessa myös loukkaantui Tassin mukaan noin 20 lasta.

Turma tapahtui aamuyhdeksältä paikallista aikaa. Onnettomuuspaikka sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Moskovasta lounaaseen Kalugan ja Vjazman välisellä tiellä.

Uutistoimisto Interfaxin mukaan linja-autossa oli 47 matkustajaa, joista 31 oli lapsia. He olivat matkalla Kalugaan ottaakseen osaa musiikkikilpailuun.

Turman syytä selvitetään. Mahdollisina syinä on pidetty liukasta tietä tai bussin teknistä ongelmaa. Bussin kuljettaja on pidätetty.

Pohjanmaan poliisi vahvistaa yhden ihmisen saaneen surmansa Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sattuneessa liikenneturmassa. Poliisin mukaan onnettomuudessa loukkaantui neljä muuta ihmistä.

Kaksi henkilöautoa ajoi nokkakolarin 3-tiellä Kurikassa puolenpäivän aikoihin. Toisessa henkilöautossa matkustajana ollut keski-ikäinen nainen kuoli törmäyksen seurauksena.

Poliisi kertoo, että neljä muuta kolarin osapuolta loukkaantui. Pelastuslaitos kertoi aiemmin kolarissa olleen yhteensä kuusi osallista.

Paikalla oli tapahtuma-aikaan erittäin huono ajokeli, poliisi kertoo.

Laskettelukeskusten lumitykit lepäävät alkukauden uurastuksen jälkeen. Ilman tykkejä ei Suomessa enää pärjää yksikään laskettelukeskus.

Lumitykkien armeija on vain yksi keskusten keino saada ja pitää rinteet laskettelijoiden edellyttämässä kunnossa. Puolen metrin kovan lumivaipan rakentamiseen tarvitaan silti entistä enemmän työtä vaikka lumitilanne on kuluvana talvena valtakunnallisesti hyvä.

Pohjoisen keskuksista Levi seuraa Rukaa ja jatkaa kokeiluna aloitettua säilölumetusta. Talvipakkasilla kootulla lumella saadaan varmistettua muuttuvien säiden takia hankala alkukausi.

Jättikasojen säilöminen on seurausta laskettelijoiden tottumuksesta päästä rinteeseen mahdollisimman aikaisin.

– Jos järkevästi miettii kustannuksia ja toimintaa täällä, aloittaisimme silloin, kun talvi tulee, kuukauden nykyistä myöhemmin ja lopettaisimme silloin, kun talvi loppuu, Levin hiihtokeskusjohtaja Jouni Palosaari järkeilee.

Kun vaatimukset ovat kovat, lumitykit tekevät lunta aina silloin, kun tarvitaan. Pakkasta tosin tarvitaan, mutta tykkien läpi virtaava vesi jäähdytetään tarpeen vaatiessa. Ylen uutisten kokoamien tietojen mukaan kaikkia keinoja tarvitaan etenkin oikukkaan alkukauden varmistamiseen.

Jämsässä, Himoksen rinteillä muistetaan sekin alkukausi, kun perherinteitä yritettiin saada avattua kolmasti.

– Olemme oppineet, että kauden alussa ei kannata turhaan lähteä lumettamaan, toimitusjohtaja Elsi Ojala Himoksen laskettelukeskuksesta kertaa saatua oppia.

Lahden lähellä Messilässä on myös opittu elämään alkukauden sääennusteiden kanssa.

– Ei ole vielä mitään uhkakuvia toiminnan kannalta. Olemme panostaneet lumetukseen ja veden esijäähdytykseen siinä sivussa, jotta pystymme pienemmilläkin pakkasilla tekemään lunta, operatiivinen johtaja Pekka Markkanen Messilän keskuksesta kuvaa tilannetta.

Ylen keräämien laskettelukauden pituuksista kertovien tilastojen mukaan Messilän ja Himoksen aloituksessa on ollut suurinta vaihtelua. Jotta rinteet saadaan jouluksi etelässä kuntoon, keskuksissa seurataan herkeämättä sääennusteita. Toisinaan sekään ei riitä.

Jos pakkasta ei tule viittä astetta, silloin taistelemme tuulimyllyjä vastaan Jouni Palosaari

– Emme taistele tuulimyllyjä vastaan, meidän pitää reagoida ja siksi rakennamme lumetusta koko ajan lisää. Jos pakkasta ei tule viittä astetta, silloin taistelemme tuulimyllyjä vastaan, Palosaari täsmentää.

Kittilän Leviltä saaduista tiedoista näkyy kuinka lumitykeillä saatiin niiden käytön yleistymisen jälkeen 80-luvulla kausia pidennettyä kolmesta kuukaudesta melko nopeasti neljään kuukauteen. Kauden pidentämisen tiellä on oltu siitä lähtien, mutta viimeisten vuosien aikana kehitys on katkennut: puolen vuoden rinnekausi ei ole itsestäänselvyys.

Tykkiarmeijaan on investoitu miljoonia ja investoinnit jatkuvat.

Levillä 300 tykin rivistöä on uudistettu niin, että lumetus ohjataan kauden aikana rinteiden kulumisen ja sääolosuhteiden mukaan sinne missä lisälunta tarvitaan. Tykit ovat kullanarvoisia erityisesti alkukaudella, mutta tykit täydentävät myös kevätkauden lumitilannetta.

Välineistä huolimatta kehitys on ollut viimeisten vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana vääjäämätön: kausi on lyhentymässä etenkin Messilässä ja Himoksella. Kauden päätöksen ajankohtaan ei vaikuta sinänsä kevätilma, vaan etenkin Messilässä ja Himoksella se, että laskijat suuntaavat huhtikuussa lumien sulaessa toisiin harrastuksiin.

Rinnekausi on jäämässä yhä useammin neljään kuukauteen, Messilässä joskus jo sen alle, aikaisemmasta viiden kuukauden normista.

– Olemme laittaneet kiinni huhtikuun ensimmäisellä tai toisella viikolla oli lunta tai ei, kun krookukset ja narsissit jo kukkivat, kertoo Himoksen Markkanen kevätkaudesta.

Toisin kuin eteläisessä Suomessa laskijat odottavat välineet valmiina pääsyä lokakuussa Pohjois-Suomen rinteisiin. Kevät ja laskijoiden kaikkoaminen tulee Pohjois-Suomeen vapun jälkeen. Siksi alkukausi ja sen onnistuminen ovat keskuksille tärkeitä.

Emme kuitenkaan ole turvassa Jouni Palosaari

Lapista on myös tullut laajemmin rinnekauden avauspaikka maailmanlaajuisesti. Sekä Leville että Rukalle isojen kilpailujen järjestämisestä on tullut tärkeitä tapahtumia.

Levin hiihtokeskusjohtaja Jouni Palosaari ei kuitenkaan halua ajatella suoraan niin, että Lapista löytyy alkukaudesta varmimmin rinteet muiden tuskaillessa lumitilanteen kanssa. Ailahtelevammat olosuhteet ovat tarkoittaneet myös heille sitä, että esimerkiksi sähköä menee lumetukseen enemmän. Jokainen laskija maksaa heille lisääntyneinä menoina jonkin verran enemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.

Käynnissä on taistelu asiakkaista ja muuttuvia olosuhteita vastaan.

– Meillähän tämä kestää vielä pitkään ennen kuin mitään radikaalia tulee. Emme kuitenkaan ole turvassa, Levin Palosaari summaa alan uhkakuvat.

Lue myös:

Levin laskettelukeskuksen toimitusjohtaja: Levillä lasketaan varmasti maailmancupin pujottelukilpailu marraskuussa

Kuluneen 12 tunnin aikana eniten lunta on satanut Ahvenanmaalla Jomalassa. Siellä virallisten mittausten mukaan kinoksiin on tullut lisää lunta jopa 16 senttimetriä.

Muualla sadealueella lumimäärät ovat jääneet viiteen, korkeintaan kymmeneen senttimetriin.

Rintama on nyt ohittanut eteläisimmän Suomen ja sateet ovat enää hajanaisia. Yhtenäisempää sade on Ahvenanmaalla ja lännessä Pohjanmaalta Keski-Suomen kautta Pohjois-Karjalaan yltävällä alueella.

Rintama jatkaa nyt matkaansa kohti pohjoista ja Etelä-Lappia, jonne se yltää huomisen puolella. Samalla se heikkenee ja lumisateet vähenevät. Sen jälkeen rintama väistyy koilliseen Venäjän puolelle.

Reitin varrella eniten lunta sataa Pohjanmaan rannikolla ja Keski-Pohjanmaalla.

Meteorologi Toni Hellisen arvion mukaan tuolle alueelle voi vuorokauden aikana sataa uutta lunta paikoin jopa 15 senttimetriä.

Lapissa kylmää, etelässä jopa plussalukemia

Ennusteen mukaan lämpötila on aivan etelärannikolla nyt iltapäivän ja illan aikana nollassa tai jopa hieman plussan puolella. Sen takia osa sateista voi tulla rannikolla räntänä tai jopa vetenä.

Kauempana sisämaassa sade tulee joko lumena tai jäätävänä tihkuna.

Tulevana yönä ilma pakastuu myös aivan etelässä muutaman asteen pakkasen puolelle.

Lapissa sen sijaan on jopa hyvin kylmää. Sunnuntaina aamulla Kuusamossa Kiutakönkäällä mitattiin pakkasta 38,3 astetta. Vielä pitkin päivää lukemat ovat olleet samalla alueella 30-34 astetta miinuksella.

Ennusteen mukaan huomennakin Lapissa on kylmää, 20 pakkasasteesta jopa 34 asteeseen saakka.

– Vähän riippuen pilvisyydestä ja lumisateista, mutta ihan päälaella voi olla huomennakin päivällä jopa 30 astetta pakkasta, kertoo meteorologi Joonas Koskela.