Kesko ja Lidl eivät lähde ainakaan suoralta kädeltä vastaamaan S-ryhmän ilmoitukseen jatkaa ruuan hinnan alentamista. S-ryhmä laskee torstaina 50 elintarvikkeensa hintoja. Joukossa on maito, kahvi, jogurtti, jauheliha ja broileri.

– Jatkamme oman hyväksi havaitun strategiamme toteutusta. K-ruokakauppojen strategiana on keskittyä asiakkaisiin ja laatuun, vastaa sähköpostilla Keskon päivittäistavarakaupan viestintäjohtaja Mari Kalmari.

Kalmarin mukaan Keskon päivittäistavarakaupan myynti kehittyi viime vuonna useana kuukautena markkinoita paremmin, mikä on osoitus Keskon strategian toimivuudesta.

Myöskään Lidl ei aio reagoida sen kummemmin S-ryhmän kampanjaan.

– Tarkastelemme hintoja jatkuvasti ja teemme normaalina käytäntönä vuosittain tuhansia hinnanmuutoksia. Meillä ei ole tarvetta tehdä jokaisesta hinnanmuutoksesta numeroa, vastaa sähköpostilla Lidlin kaupallisen osaston johtaja Thomas Heinrichs.

Ruuan hinta nousi viime vuonna

S-ryhmä on alentanut ruuan hintaa jo nelisen vuotta, mikä on ärsyttänyt maataloustuottajia. Tuottajat kokevat, että alennuskampanja kiristää heidän tilannetta entisestään.

Pellervon taloustutkimuksen ja Luonnonvarakeskuksen mukaan kauppa ja tuottajat ovat viime vuosina saaneet aiempaa pienemmän siivun ruuan hinnasta. Viime vuoden lopulla julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että teollisuuden suhteellinen osuus on vastaavasti noussut.

Teollisuus on saanut kuluttajan maksamasta ruuan hinnasta suunnilleen saman kuin ennenkin mutta sen suhteellinen osuus on kasvanut, koska ruuan hinta kokonaisuutena on laskenut. Kaupan osuus pieneni hieman tuottajien osuutta enemmän. PTT:n ja Luken selvitys koski vuosia 2008, 2012 ja 2016.

Maataloustuottajia ruuan hinnan jatkuva alentaminen ei miellytä, mutta ei tule enää yllätyksenäkään. Maataloustuottajien keskusliiton MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg toivoo, että mieluummin keskityttäisiin ruuan arvostuksen lisäämiseen.

Åberg epäilee myös, että kauppa on kikkaillut hinnoilla ja ruokakoreilla niin, että kaupan osuus tulosta on saatu näyttämään todellisuutta pienemmältä. Suuriin muutoksiin tulonjaossa hän ei usko.

– Tuskin suurta muutosta tulee tapahtumaan lähivuosina.

Tilastokeskuksen mukaan ruuan hinta lähti viime vuonna jälleen nousuun.

Lue myös:

S-ryhmä jatkaa ruuantuottajien kritisoimia hinnanalennuksia: tänään laskee kahvin ja maidon hinta

Onko halpuutuksen aika ohi? Ruuan hinta nyt nopeassa nousussa – Katso kymmenen eniten kallistunutta elintarviketta

Kangasalan kaupungin ylläpitämässä vanhustenhuollon yksikössä tapahtui toukokuussa 2018 virhe, jossa potilaalle annettiin yliannos lääkettä.

Kaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja Marika Lanne kertoo, että kyseessä oli vahva, keskushermostoon vaikuttava kipulääke.

– Annos oli moninkertainen. On tapahtunut inhimillinen virhe. Lääkkeen antajalla on ollut käsitys, että lääke on miedompaa, Lanne sanoo.

Lanne kertoo, että yliannostus huomattiin heti, mutta tilanteessa hoitajat arvioivat, että potilaan tilaa voidaan seurata yksikössä.

Potilaan kunto ei romahtanut heti yliannostuksen seurauksena. Hän menehtyi viiden päivän kuluttua tapahtumasta.

Tapauksessa tehtiin oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys, joka valmistui lokakuussa. Selvityksen mukaan on syntynyt perusteltu epäily, että lääkeyliannos on myötävaikuttanut potilaan menehtymiseen.

"Tämä on jokaiselle vaikea paikka"

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ja poliisi selvittävät tapahtunutta. Kangasalan sosiaali- ja terveystoimi on käynnistänyt myös sisäisen selvityksen asiassa.

Sosiaalijohtajan tietojen mukaan hoitoyksiköstä oli otettu yhteyttä lääkäriin sen jälkeen, kun potilas oli menehtynyt. Saatuaan tiedon kuolemasta lääkäri oli ollut yhteydessä omaisiin, oikeuslääkäriin ja poliisiin. Kuolemansyyn selvitys oli tuolloin aloitettu.

Kangasalan kaupunki ei kerro, missä yksikössä tapaus sattui.

– Haluamme turvata yksikölle työrauhan. On ilmiselvää, että tällaisella on murheellisia seurauksia omaisille ja myös työntekijälle. Tämä on jokaiselle vaikea paikka.

Kangasalan mukaan kaupungin vanhustenhuollon yksiköissä lääketurvallisuus varmistetaan muun muassa säännöllisillä lääkekoulutuksilla ja osaamisesta annetuilla näytöillä sekä lääkehoitosuunnitelmilla. Potilasturvallisuutta varmistaa lisäksi yksikön omavalvontasuunnitelma. Potilasvahingoista tehdään ilmoitukset sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien HaiPro-raportointijärjestelmään.

Kangasalan sosiaali- ja terveystoimi selvittää, miksi kyseisen yksikön lääketurvallisuus ei ole toteutunut ohjeiden edellyttämällä tavalla.

Kaupungin johto sai tiedon kuukausien kuluttua

Kangasalan kaupunki tiedotti asiasta myöhään keskiviikkoiltana. Sosiaali- ja terveysjohtaja Lanne kertoo, että hän itse sai tiedon tapahtuneesta vasta tiistaina kaupungin vanhustyön johtajalta.

Vanhustyön johto puolestaan oli saanut tietää asiasta joulukuussa, kun Valvira lähetti asiasta kaupungille selvityspyynnön. Vastausaikaa kaupungilla on helmikuun puoliväliin asti.

– Ilman muuta tiedon olisi pitänyt kulkea jo toukokuussa koko organisaatiossa, Marika Lanne sanoo.

– Kun on näin vakavasta tapahtumasta kysymys, meidän sisäinen viestintämme ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.

Lanne on pahoillaan tiedotuksen viiveestä senkin takia, että omaiset joutuvat nyt käymään asiaa uudelleen läpi.

– Kamalin mahdollinen, mitä hoitotyössä voi tapahtua, on tapahtunut. Omaiset joutuvat seuraukset kärsimään ja murheen kantamaan, Lanne sanoo.

– Täytyy toivoa heille jaksamista, kun tämä vielä uudelleen näin viiveen jälkeen tulee julkisuuteen. Tapahtuma on kovin murheellinen.

"Enemmän kyse on vankilasta, jossa ei ole aikaa jutella, ei pitää virikettä, ei käydä ulkona, ei aikaa kuunnella. Ei aikaa inhimillisyyteen tai työhön, josta voi kokea ylpeyttä."

Liikaa töitä, liian vähän työntekijöitä, muistisairaiden vanhusten makuuttamista sängyissään ja huonoa hygieniasta huolehtimista. Moni hoivakodissa työskentelevä hoitaja nosti muun muassa nämä ongelmat esiin, kun Yle pyysi yksityisten hoivakotien asukkaita, omaisia ja työntekijöitä kertomaan kokemuksistaan viimeisen vuoden ajalta.

Sadat hoitajat kertoivat kokemuksistaan

Kolmessa päivässä Ylen toimitukseen tuli yli 600 viestiä, joista joissakin kuvailtiin hyvinkin tarkasti, mitä hoivakotien seinien sisäpuolella oikeastaan tapahtuu. Valtaosa kokemuksista piirsi lohdutonta kuvaa vanhusten arjesta.

Vuodesta toiseen he makaavat vuoteissa huoneissaan kuunnellen seinäkellon tikitystä.

"Vuodepotilaat, joilla oli muistisairaus pidettiin lukkojen takana huoneissa. Heillä ei ollut edes radiota tai tv:tä huoneessa. Koskaan heitä ei tuotu muiden potilaiden luo päiväsaliin, vaan vuodesta toiseen he makaavat vuoteissa huoneissaan kuunnellen seinäkellon tikitystä."

Eniten kokemuksiaan hoivakotien arjesta toimitukseen lähettivät hoitokodeissa työskentelevät tai aiemmin työskennelleet hoitajat.

Lähes kaikki Ylen kyselyyn vastanneet hoitajat ja omaiset halusivat pysyä nimettöminä. Tässä jutussa olevat otteet toimitukseen lähetetyistä viesteistä julkaistaan nimettöminä ja ilman yksityiskohtaisia tietoja siitä, mikä hoivakoti on kyseessä.

Hoitajamitoitus nousi keskusteluun

Kuohunta yksityisten hoitokotien ympärillä alkoi vajaa viikko sitten, kun Valvira ilmoitti sulkevansa Kristiinankaupungissa sijaitsevan Esperi Caren hoivakodin. Pian sen jälkeen Yle julkaisi selvityksen, joka paljasti useita ongelmia Esperi Caren hoivakodeissa eri puolilla Suomea.

Tämän viikon alussa julkaistuissa Ylen selvityksissä kävi ilmi, että myös kahden muun suuren hoivakotiyrityksen Attendon ja Mehiläisen hoivakodeissa on runsaasti puutteita.

Ongelmien pääsyynä näyttäisi olevan se, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän. Hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin vaativatkin jo lähes kaikki puolueet. Tänään torstaina Ylen A-Talkissa poliitikot pääsevät keskustelemaan vanhustenhoidosta ja hoitajamitoituksesta.

Hoitajien vähäisyys näkyy etenkin yövuoroissa

Päällimmäisenä teemana myös Ylelle lähetetyissä kertomuksissa toistui sekä hoitajien että omaisten huoli siitä, että hoitajia on liian vähän.

"Henkilökuntaa on todella vähän, asukkaat, jotka ovat vuodepotilaita, makaavat kirjaimellisesti märissä/kakkavaipoissa. Ohjeistus on, että keskellä päivää ei kuiviteta ellei pakko."

Hoitajien mukaan työvuorolistoille saatetaan merkitä haamutyöntekijöitä, jotka työskentelevät todellisuudessa esimerkiksi yrityksen hallinnossa. Hoitajien kertomusten perusteella hoivakodeissa työskentelee myös paljon nuoria kokemattomia hoitajia ja opiskelijoita.

"Ohjaajani, nuori tyttö, söi kerran käytävällä juostessaan banaanin. Se oli hänen lounaansa. Henkilökunta koostui pelkästään nuorista tytöistä, jotka eivät esimerkiksi tienneet, että jokaisella kuuluisi olla työsopimus."

Hoitajien vähäisyys näkyy etenkin yövuoroissa, joissa yhdellä hoitajalla saattaa olla vastuullaan pitkälti toistakymmentä vanhusta.

Vanhukset laitetaan nukkumaan jo klo 18 halusivat tai eivät, tarvittaessa lääkityksin.

"Vanhukset laitetaan nukkumaan jo klo 18 halusivat tai eivät, tarvittaessa lääkityksin. Illassa on vain yksi hoitaja, joka ei pärjää jos asukit ovat hereillä."

"Meillä yövuoroissa ollaan yksin, vaikka samaan aikaan on ollut useampi saattohoidossa. Omaisille valehdellaan, että asukas on nukkunut rauhallisesti ja kivuttomana yön aikana pois, vaikka todellisuudessa hoitajalla ei ole ollut tunnin aikana aikaa käydä katsomassa kyseisen asukkaan vointia tai seurata hänen kipujaan. Hänet on vain löydetty huoneestaan kuolleena."

Pyykkäystä, ruoanlaittoa, tiskausta

Hoitajat kertoivat kokevansa kuormittavana sen, että varsinaisen hoitotyön lisäksi monessa hoivakodissa on tehtävä myös runsaasti muita askareita.

"Päivä kului kun vanhukset nostettiin sängystä ruokapöytään, viimeiset klo 10 jälkeen. Takaisin sänkyyn heitä alettiin laittamaan iltaruuan jälkeen, joka oli klo 16. Tämän lisäksi hoitajat pesivät pyykin, lämmittivät ruuan, kattoivat ja tiskasivat, tekivät tilaukset ja purkivat tulleet paikoilleen. Siivooja kävi kaksi kertaa viikossa muuten siivosivat työntekijät eli hoitajat."

Monet hoitajat olivat huolissaan myös vanhusten huonosta hygieniasta ja ravinnosta. Hoitajat kertoivat, että eivät ehdi syöttää vanhuksia, eivätkä nämä välttämättä kykene enää syömään itse.

"Vanhukset makaavat sängyissään samoissa vaatteissa päivätolkulla. Hyvänä viikkona pääsevät suihkuun. Jos et itse pysty syömään, lautanen viedään pois, koska ei ole aikaa syöttää. Kirjataan, että ruoka ei maistunut."

Työn raskaudesta kertoo se, että jotkut hoitajat kertoivat itkevänsä töistä päästyään.

"Päällimmäisenä oli riittämättömyyden tunne. Vuorossa oltiin yksin. Vaikka jätti pitämättä omat taukonsa, ei silti aina kerinnyt tekemään kaikkea. Monesti työvuoron jälkeen autoon päästyäni purskahdin itkuun. Oli niin väsynyt ja riittämätön olo, sekä toisaalta helpottunut että vuoro oli ohi."

"Olen pelännyt vanhenemista enemmän kuin mitään"

Hoitajien ja omaisten tarinoista välittyy kuva hoivakodeista, joissa passiiviset vanhukset makaavat tai istuvat paikoillaan päivästä toiseen. Ulkoiluun tai muihin aktiviteetteihin ei ole aikaa.

"Kun omaisena menee käymään hoivakodissa, niin tavallinen näky on ruokapöydän ääressä istuvat vanhukset. Voivat istua siinä vaikkapa ruokailusta kahviaikaan ja joskus pitempäänkin. Jotkut siinä näyttävät välillä torkkuvankin. Jotkut istuvat saman tilan sohvilla nuokkumassa. Televisio on tavallisesti päällä. Joskus joku hoitaja sammuttaa telkkarin ja laittaa soimaan sellaista musiikkia, joka saattaisi olla useimpien asukkaiden mieleen. Siinäpä ne virikkeet!"

Jotkut sanoivat toivovansa, etteivät itse joudu vanhana hoivakotiin. Yksi lähihoitajaksi opiskellut, mutta sittemmin alaa vaihtanut lukija kertoi sokean mummonsa viettäneen vuoden yksityisessä hoivakodissa. Mummo oli usein unohdettu istumaan yksinään salin nurkkaan. Hänen huoneensa oli ollut epäsiisti, lattialla oli ollut muun muassa kaatunutta mehua ja ulostesotkuja.

"Tämän kokemuksen jälkeen olen pelännyt vanhenemista enemmän kuin mitään. Olen miettinyt useasti, että olisi parempi olla kuollut kuin joutua tuollaiseen helvettiin asukkaaksi."

Miten hoitajia saadaan tarpeeksi? A-talkissa keskustelemassa Hannakaisa Heikkinen (kesk.), Aino-Kaisa Pekonen (vas.), Arja Juvonen (ps.) ja Jaana Laitinen-Pesola (kok.). Keskustelua kommentoimassa professori Marja Jylhä. A-talkin juontaa Olli Seuri. #yleastudio

Lue myös:

Ylen haastattelemat työntekijät: Esperi Care uhkailee ja vaientaa hoitajia – epäkohdista puhuva joutuu vaikeuksiin

Ylen selvitys: Hoivajätti Attendolla ongelmia ympäri Suomea – hoivakodeissa aliravittuja, ulkoilua harvoin ja likaisissa vaipoissa nukkumaan

Ylen selvitys: Vanhusten ravitsemus oli retuperällä Mehiläisen hoivakodissa – letkuruokinnassa ollut asukas ei saanut ravintoa 18 tuntiin

Katso täältä missä hoivakodissa on mitäkin ongelmia – Hoivakotien pitäisi itse valvoa toimintaansa, mutta valvontaa ei oteta tosissaan

Jää rutisee luistimien alla ja pakkanen nipistää sieraimia. Kiekot kolisevat laiskasti kaukalon laitaan, kukin touhuaa tahollaan. Lopulta yksi pelaajista rikkoo odottavan tunnelman ja käy kysymässä muilta pelihaluja.

Joukkueet jaetaan ja säännöt kerrataan: maalit pitää tehdä suoraan syötöstä ja kohottaa ei saa. Koska pelaajia on tänään vähän, toinen maali hilataan lähemmäksi keskikenttää. Siinä seremoniat – peli voi alkaa.

Koulukadun kentällä muiden mukana viilettävät Alastair Woods, 24, ja Angus Gunn, 25. Nämä englantilaiset tulivat viikoksi Suomeen vain saadakseen pelata pipolätkää sydämensä kyllyydestä.

Newcastlessa asuvat jääkiekon harrastajat valitsivat sattumalta lomakohteekseen juuri Tampereen. Kaupunki tai maa ei ollut ennestään tuttu, eivätkä he tunteneet täältä ketään.

– Vaihtoehtoina olivat aluksi Suomi tai Ruotsi. Pohdimme ensin Helsinkiä, koska sen jääkiekkopuitteista oli eniten tietoa netissä. Sitten luimme jostakin, että Tampere oli Suomen kiekkopääkaupunki. Päätös oli sillä selvä, Woods selittää.

Kiekkoturistit kertovat saaneensa tamperelaisilta lämpimän vastaanoton sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.

– Suomalaisten sanotaan olevan hiljaisia ja varautuneita. Eihän pelatessa juuri puhutakaan, mutta kun sen jälkeen pääsee juttelemaan ihmisten kanssa, he ovat todella mukavia, Gunn kertoo.

Yhdelle arkinen on toiselle ainutlaatuista

Kotimaassaan samassa harrastesarjan joukkueessa pelaavat Woods ja Gunn olivat pitkään haaveilleet tekevänsä lomamatkan pelkästään jääkiekon ehdoilla. Tänne päästyään he ovat ottaneet mahdollisuudesta kaiken irti.

– Olemme olleet jäällä joka päivä ja nauttineet siitä valtavasti. Huonoimpana päivänä pelasimme vain kaksi tuntia, yleensä neljästä kuuteen tuntia, Gunn sanoo.

Edes kova pakkanen ei ole pitänyt brittejä pois kaukalosta.

– Yhtenä aamuna lämpömittari näytti –25 astetta. Tulimme kentälle, eikä täällä ollut ketään muita. Sitten huomasimme syyn: oli niin kylmä, että jäästä puuttui luisto ja räkäkin jäätyi nenään, Woods selittää ja purskahtaa nauruun.

Geordie-aksentilla puhuvien, intohimoisesti jääkiekkoon suhtautuvien englantilaisten lomamatka on herättänyt tamperelaisissa hämmennystä.

– Tapaamamme ihmiset ovat olleet ihmeissään siitä, että tulimme tänne ulkojääkenttien takia. Teistä se tuntuu erikoiselta, mutta ystävämme Englannissa ovat kateellisia – meille tämä on unelmien täyttymys, Gunn sanoo.

Kerrankin saa pelata niin paljon kuin haluaa

Kun kuulee miten Woods ja Gunn yleensä harjoittelevat, heidän innostuksensa on helppo ymmärtää. Vaikka jääkiekko on Englannissa pieni laji, pelaajia on harrastusmahdollisuuksiin nähden silti paljon. Koko Newcastlen alueella on vain yksi jäähalli.

– Meidän joukkueemme viikon ainoa jäävuoro on lauantaina keskiyöllä. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä, mutta me menemme sinne silti, koska rakastamme jääkiekkoa, Gunn toteaa.

Woods huomauttaa, että ulkokenttien ansiosta jääkiekolla on Suomessa samanlainen asema kuin jalkapallolla Englannissa. Laji on helppo oppia luontaisesti, kavereiden kanssa pihoilla ja puistoissa pelatessa.

Kiekkomatka Suomeen ei tunnu enää niin omituiselta idealta. Tampereella on yli 140 ulkojääkenttää ja tammikuun pakkaset ovat suosineet niiden ylläpitoa. Puitteet ovat tosiaan kunnossa.

Mutta miten kaksi englantilaista ovat ylipäätään päätyneet jääkiekon pariin?

Jalkapalloa aiemmin pelannut Gunn löysi jääkiekon yliopistossa, rugby-taustan omaava Woods vaihto-opiskelijana Kanadassa.

– Opiskelin Calgaryssa, jossa oli maailman nopein pikaluistelurata. Eräs tyttö lupasi opettaa minut luistelemaan, eikä mennyt kauaa kunnes jääkiekko vei minut mennessään, Woods kertoo.

Aloittaessaan jääkiekon molemmat olivat yli 20-vuotiaita, mitä ei Koulukadun peliä seuratessa uskoisi.

Unohtumaton viikko houkuttelee palaamaan

Gunn liukuu vaihtopenkille hetkeksi lepäämään ja irvistää. Kuudentena lomapäivänä jalat ovat jo kipeät.

Kaukalossa vietetyn ajan lisäksi britit ovat ehtineet käydä myös Ilveksen ja Tapparan peleissä ja tutustua nähtävyyksiin. Jääkiekon ulkopuolisista kokemuksista yksi ansaitsee erityismaininnan.

– Vietimme iltapäivän Kaupinojan saunalla ja kävimme myös avannossa. Jälkeenpäin seisoimme ulkona syömässä grillimakkaraa pelkät uimahousut yllämme, eikä meillä ollut edes kylmä. Siinä hetkessä oli jotain uskomattoman hienoa, Woods kuvailee.

Sekä Gunn että Woods haluavat lähettää kiitokset kanssapelaajille ja muille kohtaamilleen ihmisille. Matka on täyttänyt kaikki odotukset

.

– Halusimme pelata niin paljon kuin suinkin pystymme. Tavoite on toteutunut, joten tämä on ollut aivan täydellinen loma, Woods sanoo.

– Sanoisin, että kenen tahansa jääkiekon pelaamisesta kiinnostuneen kannattaa tulla Tampereelle. Voi hyvin olla, että mekin tulemme toisena vuonna takaisin koko joukkueen voimin, Gunn sanoo ja hyppää takaisin kaukaloon.

Kuulostaa siltä, että Tampere on näyttänyt vieraille parastaan.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vieraili torstaina Oulussa. Vierailun taustalla olivat Oulussa viime aikoina esille nousseet seksuaalirikosepäilyt.

Vierailullaan ministeri keskusteli esimerkiksi koulujen ja poliisin edustajien kanssa, miten kaupungissa voidaan jatkossa ehkäistä paremmin lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja seksuaalirikoksia.

– Ennen kaikkea on keskusteltu siitä, miten voidaan auttaa Oulua ja Oulun seutua esillä olleiden seksuaalirikosten torjumiseksi tulevaisuudessa.

Opetusministerin mukaan Oulussa tehty päätös turvapaikanhakijoiden koulu- ja päiväkotivierailuiden väliaikaiseksi lopettamiseksi oli harkittu.

– Uskon, että Oulussa on tehty hyvää harkintaa ja käyty asioita läpi hyvinkin monien ammattilaisten yhteistyössä. Valtio odottaa Oulun kaupungilta ehdotuksia siitä, miten voimme olla tukemassa ja auttamassa tässä työssä eteenpäin.

Oulun kaupungin päätös vierailujen lopettamisesta on herättänyt myös eriäviä mielipiteitä.

Uusi ohjelma valmistelussa

Grahn-Laasosen mukaan ministeriöiden valmistelussa on uusi valtakunnallinen ohjelma, jonka avulla pyritään vahvistamaan nuorten sosiaalisen median turvallisuustaitoja. Erityisesti kouluihin suunnattu ohjelma aiotaan ottaa ensin käyttöön Oulussa viime aikoina esille nousseiden seksuaalirikosepäilyjen vuoksi.

– Ohjelmaa valmistellaan grooming-ilmiönja muiden vastaavien sosiaalisen median aikakauden karujen ilmiöiden tunnistamiseksi ja seksuaalisen väkivallan, häirinnän sekä rikosten torjumiseksi. Ohjelma kohdistetaan erityisesti lapsille ja nuorille.

Nuorista huomaa, että asia on herkkä ja se puhuttaa. Sanni Grahn-Laasonen

Valmistelutyö tapahtuu ministerin mukaan moniammatillisessa yhteistyössä. Oleellisia paikkoja ovat koulut, jotka mahdollistavat kokonaisten ikäluokkien kohtaamisen.

Ministerin mukaan eri tahojen yhteistyö on tärkeää Oulun tilanteessa.

– On tärkeää, että Oulun alueella pystytään vahvistamaan turvallisuuden tunnetta, saamaan rikolliset kiinni ja rangaistua. Lisäksi pyritään vahvistamaan turvallisuuden tunnetta kouluissa, nuorisotiloissa ja muissa nuorten luonnollisissa ympyröissä.

"Nuorten puheenvuorot olivat arvokkaita"

Ministeri kuuli päivän aikana myös nuorten ajatuksia Oulun epäillyistä seksuaalirikoksista.

– Nuorten puheenvuorot olivat arvokkaita. Heidän näkemyksiään meidän aikuisten kannattaa kuunnella herkällä korvalla, Grahn-Laasonen sanoo.

Ministeri toivoo, että oululaisnuorilla on aikuisia, joiden kanssa epämukavistakin asioista ja kysymyksistä voi keskustella.

– Nuorista huomaa, että asia on herkkä ja se puhuttaa.

Myös sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) oli tarkoitus saapua torstaina Ouluun, mutta hänen matkansa peruuntui keskiviikkona Amsterdamissa sääolosuhteiden vuoksi.

Sisäministeriön torstaina julkaisemassa tuoreessa Suomen riskiarviossa on lueteltuna uhkia ja häiriöitä, jotka voivat aiheutua muun muassa informaatiovaikuttamisesta, ilmastonmuutoksesta tai terrorismista.

Riskiarviossa on pyritty huomioimaan häiriötilanteiden vaikutus yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin ja pyritty löytämään riskejä, joilla on laajempaa kansallista merkitystä.

Riskiarvio ei ainoastaan listaa 20 eri uhkaa vaan arvioi myös, onko uhkan tai häiriön todennäköisyys kasvanut vai pysynyt ennallaan.

Näiden uhkien todennäköisyyden arvioitiin kasvaneen:

• Informaatiovaikuttaminen

Informaatiovaikuttamisella pyritään järjestelmällisesti hämmentämään julkista keskustelua sekä häivyttämään totuuden ja valheen rajaa.

Riskiarvion mukaan informaatiovaikuttamisen yleistyminen taustalla on tiedonvälityksen muuttuminen ja nopeutuminen, sosiaalinen media sekä informaatiokanavien lisääntyminen.

Toiseksi syyksi informaatiovaikuttamisen yleistymiseen riskiarvio listaa valtiot, jotka hyödyntävät uusia teknologioita tekemällä systemaattisia informaatio-operaatioita kohteen heikentämiseksi.

Informaatiovaikuttamisen vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan kauttaaltaan melko suuriksi.

• Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus

Poliittisella, taloudellisella ja sotilaallisella painostuksella pyritään vaikuttamaan valtioihin sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin painostuksen kohteena oleva valtio ei muuten suostuisi.

Painostuksen tarkoituksena on muun muassa kyseenalaistaa poliittisen johdon toimintakyky ja aiheuttaa epävarmuutta.

Suomeen voidaan riskiarvion mukaan esimerkiksi kriisitilanteissa kohdistaa taloudellisia ja poliittisia keinoja Euroopan unionille vihamielisten tahojen toimesta.

On myös mahdollista, että Suomessa asuvien ja maahan saapuvien ulkomaalaisten ristiriidat viranomaisten ja valtaväestön kanssa uutisoidaan mediassa näyttävästi syöttämällä esimerkiksi väärää tietoa.

Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostuksen vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan melko suuriksi. Talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osalta vaikutukset arvioidaan jopa erittäin suuriksi.

• Laajamittainen maahantulo

Suomessa laajamittaisen maahantulon merkittävimmät vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin liittyyvät sisäiseen turvallisuuteen ja yhteiskunnan henkiseen kriisinkestokykyyn. Riskinä on, että kansalaiset lakkaavat uskomasta, että tilanne on viranomaisten hallinnassa.

Pitemmällä aikavälillä uhkana ovat laajamittaisen maahantulon vaikutukset julkiseen talouteen. Maahantulijoiden joukossa voidaan riskiarvion mukaan myös soluttaa Suomeen rikollisia, tiedustelijoita ja erikoisjoukkoja.

Laajamittaisella maahantulolla tarkoitetaan tilannetta, jossa maahantulijoiden virta on jatkuvaa, tulijoiden määrä on suurempi kuin poistuma, eikä saapuneita henkilöitä kyetä normaaleilla rajavalvonnan järjestelyillä rekisteröimään maahantulon edellytysten selvittämiseksi.

Riskiarvion mukaan laajamittaisen maahantulon elintärkeät vaikutukset Suomen puolustuskykyyn tai talouteen ovat kuitenkin melko pieniä.

• Viestintäverkkojen- ja palveluiden vakavat häiriöt

Riskiarviossa viestintäpalveluiden ja -verkon häiriöt arvioidaan vaikutuksiltaan elintärkeisiin toimintoihin erittäin suuriksi.

Vaikutukset näkyisivät lähes kaikessa yhteiskunnan toiminnassa, mikäli kansalaisten mahdollisuus keskinäiseen yhteydenpitoon, yhteiskunnan johtaminen ja joukkoviestintä eivät toimisi normaalisti.

Merkittävimpiä toimintahäiriöiden aiheuttajia ovat laite- ja ohjelmistoviat tai sähkönjakeluongelmat, mutta häiriöt voivat olla myös seurausta tahallisesta häirinnästä.

Kyberuhkia ja viestinnän tahallista häirintää voivat harjoittaa muun muassa rikolliset, terroristit sekä valtiolliset toimijat.

• Mikrobilääkeresistenssi

Mikrobilääkeresistenssissä on kyse siitä, että mikrobit muuttuvat vastustuskykyisiksi infektioiden hoidossa käytetyille lääkkeille. Ilmiö koskee niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Riskiarvion mukaan uhka koskisi suomalaisia hoitolaitoksia ja niiden potilaita, tuotantoeläimiä ja niiden kanssa työskenteleviä sekä seuraeläimiä ja niiden omistajia. Vastustuskykyiseen mikrobiin voivat sairastua myös perusterveet ihmiset niin kotimaassa kuin ulkomaan matkoilla.

Mikrobilääkeresistenssin vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan kuitenkin melko pieniksi.

• Helposti leviävä vakava eläintauti

Riskiarvion mukaan helposti leviävät, vakavat eläinten virustaudit voivat Suomeen levitessään vaikeuttaa merkittävästi kotieläintuotantoa ja vahingoittaa luonnonvaraisia eläimiä.

Vakavat eläintaudit saattavat myös estää tai haitata merkittävästi eläinten tai tuotteiden vientiä tai kauppaa. Joissain tapauksissa tauti saattaa myös tarttua eläimistä ihmisiin ja aiheuttaa vakavan sairastumisen.

Myös helposti leviävän vakavan eläintaudin vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan kuitenkin melko pieniksi.

• Vesihuollon häiriöt

Vedenjakelun häiriö voi johtua esimerkiksi rankkasateiden, tulvien tai myrskyjen kaltaisista luonnonilmiöstä tai ihmisen vahingossa tai tahallaan aiheuttamasta toiminnasta.

Suomessa merkittävin vedenjakelun häiriö kohdistuu taajamien keskustoihin, joissa on usein ikääntynyt vedenjakelun infrastruktuuri.

Riskiarvion mukaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien sään ääri-ilmiöiden yleistymisen arvioidaan lisäävän myös kuivuudesta johtuvien vedenjakeluhäiriöiden riskiä.

Vesihuollon häiriöiden vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan kokonaisuudessaan melko pieniksi, mutta talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osalta vaikutukset arvioidaan jopa erittäin suuriksi.

• Elintarvikehuollon häiriöt

Myös elintarvikehuollon häiriöt voivat olla tahattomia tai tahallisia. Ongelmia voi olla elintarvikkeiden alkutuotannosta aina maksujärjestelmien toimimattomuuteen saakka.

Taustalla saattavat olla myrskyt ja kuivuus tai kasvi- tai eläintaudit. Ne saattavat vaikuttaa Suomeen, vaikka ne tapahtuisivatkin ulkomailla.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien sään ääri-ilmiöiden yleistymisen arvioidaan vaikuttavan maailman ruuantuotantoon pitkällä aikavälillä.

Myös elintarvikehuollon häiriöiden vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan kokonaisuudessaan melko pieniksi, mutta talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osalta vaikutukset arvioidaan jopa erittäin suuriksi.

• Merellinen monialaonnettomuus

Riskiarvion mukaan öljy- ja kemikaalikuljetusten määrän voimakas kasvu Itämerellä on lisännyt vakavien ympäristöonnettomuuksien mahdollisuutta. Merikuljetusten määrän Suomenlahdella arvioidaan myös kasvavan edelleen.

Myös maissa tapahtuva vuoto voi aiheuttaa, että mereen pääsee suuria määriä öljyä tai kemikaaleja.

Öljy- ja kemikaalionnettomuus aiheuttaa usein vaikeasti havaittavia ja torjuttavia seurauksia ekosysteemeille. Onnettomuudet aiheuttavat sekä suoria että pitkäaikaisia vaikutuksia.

Merellisen monialaonnettomuuden vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan sisäisen turvallisuuden osalta suuriksi.

Pahimpien uhkien arviot ennallaan

Tuoreessa kansallisessa riskiarviossa suurimmat vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin katsotaan olevan tilanteessa, jossa käytettäisiin sotilaallista voimaa. Sodan vaikutukset olisivat kauttaaltaan erittäin suuria.

Sotilaallisen voiman käytön todennäköisyyden arvioidaan kuitenkin olevan samalla tavalla kuin edellisessä riskiarviossa 2015.

Myöskään sähkönsaannin suurhäiriön riskin todennäköisyys ei ole muuttunut. Sen vaikutukset arvioidaan edelleen erittäin suuriksi väestön toimintakyvyn ja palveluiden sekä talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden osalta.

Riskiarvio on myös pysynyt samalla tasolla influenssapandemian tai muun vastaavan laajalle levinneen epidemian kohdalla. Väestön toimintakyvyn ja palveluiden sekä kansalaisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta nopeasti ympäri maailman leviävän epidemian vaikutukset Suomen elintärkeisiin toimintoihin arvioidaan suuriksi.

Suuriksi tai erittäin suuriksi arvioidaan myös ydinvoimalaonnettomuuden vaikutuksia Suomen elintärkeisiin toimintoihin. Suomessa tai lähialueilla tapahtuvan onnettomuuden riskiarvio pysyy kuitenkin sekin ennallaan.

Suomen kansallinen riskiarvio laadittiin nyt toista kertaa. Se toimitettiin Euroopan komissiolle joulukuussa. Edellinen riskiarvio tehtiin vuonna 2015.

Kansallinen riskiarvio on julkinen, jotta se mahdollistaisi myös kansalaisille mahdollisuuden tutustua ja varautua eri uhkiin.

Kokkolan kaupungin vuotuisen yritystutkimuksen teki tänä vuonna robotti. Se soitti keskiviikkoiltana tunnin aikana kaikkiin alueen yritysrekisteriin merkittyihin yrityksiin.

– Robotti aloittaa yhden puhelun joka sekunti ja puhuu satoja puheluita samanaikaisesti. Kun se on valjastettu yhteen osaamiseen ja opetettu siihen mahdollisimman hyvin, näihin lukemiin voi päästä, sanoo asiantuntija Matias Nygård kyselyn toteuttavasta On-Time Research Solutions Oy:stä.

Yrittäjille kerrottiin etukäteen, miten kysely tällä kertaa toteutetaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä tunnin soittokierroksella robotille vastasi vain 90 yrittäjää. Yleensä yrityskyselyn vastausprosentti on ollut 14, nyt tavoitteena on 20. Robotti soittaa uuden kierroksen torstaina.

En halua olla väärässä paikassa kiltti tyttö. Siinä voi olla kyse koko elannosta Valokuvaaja Anne Yrjänä

Valokuvaaja Anne Yrjänä on yksi uudenlaisen yrityskyselyn saaneista. Puhelin soi, kun Yrjänä oli matkalla Etelä-Suomeen. Kuuluvuus oli kummallinen ja johdanto yrittäjästä outo, joten Yrjänä katkaisi puhelun.

Hän on oppinut varovaiseksi outojen numeroiden kanssa. Myöskään automatiikan anonyymiys ei puhutellut.

– Meillekin on tullut englanninkielisiä soittoja, joissa pyritään saamaan vastaaja sanomaan yes, ja se katsotaan kaupanteoksi. Muutenkin tulee koko ajan erilaisia varoituksia, enkä halua olla väärässä paikassa kiltti tyttö. Siinä voi olla kyse koko elannosta, Yrjänä perustelee.

Ennakkotieto kyselystä ei ollut tavoittanut häntä. Sinänsä Yrjänä ei koe kaupungin yrityskyselyä omalta osaltaan kovin tärkeäksi, sillä esimerkiksi kaavoituslinjaukset eivät koske häntä. Yhteistyöhön kaupungin kanssa hän on tyytyväinen.

Asiakkuus- ja viestintäpäällikkö Nina Niemi Keski-Pohjanmaan Yrittäjistä vahvistaa varovaisuuden: oudot numerot eivät innosta vastaamaan. Epäilyttävistä yhteydenotoista varoitellaan tiuhaan.

– Moni yrittäjä on polttanut näppinsä niiden kanssa.

Kaupungin yrityskyselystä Niemelle ei ole tullut ihmettelyjä, mutta hän uskoo, että uuden systeemin läpilyönti vie aikaa ja vaatii paljon ennakkotiedottamista.

Kyselyn voi tehdä vaikka julkkiksen äänellä

Automatisoidussa puhelinkyselyssä käytetään VOIP-järjestelmää, jota käyttävät myös call centerit. Tässä se on valjastettu ulossoittoon vastaamisen sijaan.

Soittajarobotti kysyy juuri ne kysymykset, jotka tilaaja haluaa. Se on kätevimmillään kysymyksissä, joissa on vaihtoehtoja, kuten tyytyväisyys asteikolla yhdestä viiteen. Ideana onkin, että robotti kerää kvantitatiivisen tiedon tehokkaasti, ja ihmisille jäävät analysointi ja laadulliset kysymykset.

Suomessa automatisoituja kyselyjä käytetään vielä vähän, ja Kokkolan kaupunki on Nygårdin mukaan edelläkävijöitä. Muualla tekniikka on jo tutumpaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa soitetaan kuukausittain jopa 5 miljardia robottipuhelua.

Kokkolan tutkimus hoitui asiantuntija Matias Nygårdin äänellä, mutta automatiikan voisi valjastaa käyttämään vaikka jonkun tutun kaupungin edustajan ääntä. Urheiluseurat ovat turvautuneet tunnettuihin pelaajiin, ja soittajarobotit ovat puhuneet maailmalla myös artistien ja muiden julkkisten äänellä.

Kokkolassa kyselyllä selvitettiin yrittäjien näkemyksiä kaupungin elinkeinopolitiikasta ja siitä, miten se vastaa yrittäjien tarpeisiin. Aihealueita ovat muun muassa kaavoitus, toimitilat, liikenneyhteydet ja yritysneuvonnan tila.

Kaupunkia automatiikassa houkutti nopeus: koko yrittäjäjoukolle saatiin soitettua tunnin aikana, kertoo strategiapäällikkö Piia Isosaari. Tuloksena on ristiintaulukointia, yhteenvetoja ja muuta dataa, joita tilaaja pääsee jatkotyöstämään.

Vanha pahvikuivaamo sijaitsee upealla paikalla Kymintehtaan vanhassa teollisuusmiljöössä Kuusankoskella. Rakennuskin on hieno. Sen arkkitehtuuri tuo mieleen ennemmin kirkon kuin teollisuushallin.

– Ikkunat muistuttavat kirkkojen goottilaisia pyöröikkunoita, jotka ovat teollisuusrakennuksissa hyvin harvinaisia. Sommittelu on pystymäistä, ikkunat ovat korkeita ja pyörökaarisia. Siitä tulee jännä sakraalitunnelma, sanoo arkkitehti ja tietokirjailija Rurik Wasastjerna.

1880-luvun lopulla rakennettu pahvikuivaamo sijaitsee valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä. Se on tiettävästi Kymenlaakson vanhin säilynyt teollisuusrakennus, ja sitä on pidetty valtakunnallisesti tärkeänä esimerkkinä varhaisesta puunjalostusteollisuudesta Suomessa.

On pieni katastrofi, jos se puretaan. Rurik Wasastjerna

Nyt pahvikuivaamo on päässyt huonoon kuntoon ja joutunut purku-uhan alle, kun Kemira Chemicals on hakenut sille purkulupaa. Kouvolan kaupunki, Kymenlaakson museo ja Kaakkois-Suomen ely-keskus ovat kuitenkin purkamisesta eri mieltä.

Ahtaat ja kuumat tilat

Pahvikuivaamon on suunnitellut Herman Lindell. Arkkitehti Rurik Wasastjernan mukaan Lindellistä ei tiedetä paljoakaan.

– Hän perusti piirustustarvikekaupan ja oli töissä arkkitehtitoimistossa Helsingissä. En tiedä, suorittiko hän edes arkkitehdin tutkintoa, kertoo Wasastjerna.

Ikkunoiden lisäksi myös pahvikuivaamon hahmo on Wasastjernan mielestä erikoinen.

– Siinä on tavallaan kaksi poikkilaivaa. Pyöreiden ikkunoiden paikalle piti alkuperäisten piirustusten mukaan tulla isot pyöreät tuuletusaukot ja niihin ropelit.

Pahvikuivaamossa kuivattiin mekaanisen puunjalostuksen aikakaudella nimensä mukaisesti pahvia. Läheisessä puuhiomossa hiottiin ensin puusta massa, joka puristettiin pahviarkeiksi. Ne toimitettiin pahvikuivaamoon ja ripustettiin pitkulaisiin kammioihin kuivumaan.

– Ilmanvaihdon suunnittelussa on todennäköisesti kiinnitetty paljon huomiota siihen, miten ilma nousee pahvien välistä ja kuivattaa ne, Wasastjerna toteaa.

Unescon maailmanperintökohteeksi valitulla Verlan tehdasalueella toimi vastaava kuivaamo, jossa pahvit ripustettiin Kuusankoskiseuran tietojen mukaan narulle kuivumaan pyykkipojilla.

Pahvikuivaamojen työntekijät olivat naisia.

– Tilat olivat ahtaat ja kuumat. Työ oli vaativaa, sillä naiset joutuivat kiipeilemään puusiiloilla ylös ja alas, Wasastjerna toteaa.

Rakennusta ei ole suojeltu

Alueelle rakennettiin myös sellutehtaat, mutta mekaaninen ja kemiallinen puunjalostus toimivat pitkään rinnakkain. Pahvikuivaamo oli toiminnassa 1950-luvulle asti. Wasastjernan mukaan siellä on sen jälkeen ollut sekalaista toimintaa, eikä pitkään aikaan enää mitään.

Sellutehtaat on sittemmin purettu, mutta muilta osin teollisuusmiljöö on vielä melko ehjä kokonaisuus. Wasastjernan mukaan sieltä ei olisi enää varaa purkaa mitään.

– On pieni katastrofi, jos se puretaan. Se on ainutlaatuinen tapaus ja hirveän olennainen osa tehdasmiljöötä. Mitä enemmän puretaan, sitä huonommin alue kaikkine aikakerrostumineen hahmottuu.

Pahvikuivaamoa ei ole suojeltu asemakaavassa. Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunta käsittelee pahvikuivaamon purkulupahakemuksen ensi viikolla.

Ylen meteorologin Matti Huutosen mukaan sää muuttuu viikonlopun aikana Etelä-Suomessa niin, että tuulta ja tuiskua on taas luvassa.

– Lauantai-illan ja sunnuntaiyön aikana Suomeen leviää uusi voimakas matalapaine. Lunta pyryttää etelä- ja keskiosassa maata sakeasti. Lunta voi kertyä lisää jopa 20–30 senttimetriä. Etelärannikolla sateet muuttuvat vetisemmiksi, mikä lisää lumen vesiarvoa sunnuntain ja maanantain aikana, Matti Huutonen kertoo.

1. Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, onko lunta Suomessa nyt poikkeuksellisen paljon?

– Etelä-Suomessa on, mutta pohjoisempana lunta on jopa alle ajankohdan normaalin ja varsinkin lännessä.

2. Miten kiinteistöjen omistajien pitäisi ottaa lumitilanne huomioon?

– Suurten hallien omistajien kannattaa tarkkailla kattojen lumitilannetta. Suurten hallien mahdolliset piilevät rakennusvirheet alkavat tyypillisesti ilmetä lumikuorman kasvaessa. Jo puolen metrin kerros kannattaa poistaa. Omakotitalojen omistajien ei tarvitse olla huolissaan.

3. Minkälaiset rakennukset ovat kaikkein riskialtteimpia lumen lisääntyessä katoilla?

– Juuri nämä suuret hallirakennukset. Tarkkailua vaativia ovat muun muassa urheiluhallien, suurten kauppaliikkeiden, ratsastusmaneesien ja maatalouden tuotantorakennusten katot.

4. Ovatko omakotitalojen katot tai niiden terassit vaarassa romahtaa?

– Omakotitalojen katot eivät ole vaarassa. Sen sijaan katolta putoava tai liukuva lumi voi kyllä rikkoa terassin. Ja vaikka pientalojen katot eivät ole vaarassa lumikuormien takia, katolta putoava lumi voi aiheuttaa vaaraa.

5. Missä päin Suomea lumen määrästä pitää olla erityisen huolissaan?

– Etelä-Suomessa ja Itä-Suomessa on eniten lunta. Ja kyllä myös Lapissa, mutta siellähän lunta on enemmänkin joka talvi.

6. Miten sään lauhtuminen vaikuttaa lumimassojen painoon?

– Lumen paino kasvaa vain sateen kautta. Lumen paino riippuu sen tiheydestä ja lumikerroksen syvyydestä. Lauhtuminen painaa lunta kasaan, ja siten tuntuu lapion nokassa painavammalta.

7. Mitä lumen muuttuminen vetisemmäksi aiheuttaa rakennuksille?

– Lumi lähtee helpommin liikkeelle harjakatoilta.

8. Missä vaiheessa lunta pitää ryhtyä poistamaan katoilta?

– Hallien osalta siinä vaiheessa, kun katolla on lunta puoli metriä. Pienempien rakennusten osalta lunta ei ole tarvetta poistaa, paitsi jos putoava lumi on vaaraksi alla oleville.

9. Kuka vastaa lumen pudottamisesta katolta?

– Rakennuksen omistaja vastaa, lumenpudotukseen on syytä palkata alan ammattilainen.

10. Mitä lumen pudottamisessa pitää ottaa huomioon?

– Itse lumenpudottaja ei saa pudota. Ja alla olevat on otettava tarkasti huomioon. Liioin kattoa ei saa rikkoa.

Lue myös:

Puut ovat jo katkeamispisteessä lumikuorman alla – "Nyt on parempi olla menemättä metsään"

Puihin kertynyt tykkylumi aiheuttaa jo vaaratilanteita Keski-Suomessa

Hoivakodeissa ilmi tulleet ongelmat ja rikkomukset huolestuttavat myös omaisia. Mistä voi tietää, että oma läheinen saa laadukasta hoitoa? Entä milloin asiat eivät ole kohdallaan?

Tämä juttu tarjoaa työkalupakin omaisille tilanteen kartoittamiseen. Viime kädessä vastuu hoidosta ja sen laadusta on ammattilaisilla ja palveluntarjoajalla.

Juttua varten on haastateltu kuopiolaista lähihoitajaa ja pääluottamusmiestä Hanna Kauppista sekä Muistiliiton neuvontakoordinaattoria Mailis Heiskasta, jolla on työhistoriaa tehostetun palveluasumisen parista ja esimiehenä. Lisäksi jutun lähteenä on Muistiliiton viime vuonna tekemä tarkistuslista, joka toimii myös omaisen apuvälineenä hoivapaikan arvioinnissa ja valinnassa.

Hälytyskellojen pitää soida, jos:

1. Huomaat läheisesi tilassa jonkin muutoksen. Onko ihossa oireita? Onko läheinen märissä vaipoissa? Onko hän lääkityksen muutoksen myötä tavallista uupuneempi?
2. Ruokavälit venyvät tai läheinen on nälkäinen. Esimerkiksi iltapalan ja aamupalan väliin ei saa jäädä yli 12 tuntia. Saako läheinen tarvitsemansa avun syömiseen, jos hän ei enää pääse ruokapöytään?
3. Läheinen laitetaan yöpuulle kohtuuttoman aikaisin.
4. Läheisesi asioista tehdään päätöksiä kysymättä häneltä itseltään. Muistisairaankaan itsemääräämisoikeus ei katoa: arkisissa asioissa hän voi pystyä ilmaisemaan tahtonsa sairaudesta huolimatta.
5. Läheisesi on yksinäinen, eikä hänellä ole juttukaveria.
6. Hoitohenkilökunta vaihtuu tiuhaan, ja hoitokodin tunnelma on kireä. On asiakkaan etu, ettei henkilökunta vaihdu jatkuvasti ja ilmapiiri on hyvä.
7. Et pääse puheväleihin hoitohenkilökunnan kanssa, etkä saa tietoa läheisesi viime aikojen kuulumisista. On tärkeää, että myös omaiset tietävät, missä mennään.

Huomioi ja kysy ainakin nämä:

1. Tutustu hoitokodin omavalvontasuunnitelmaan, joka on hyvä työväline hoidon laadun valvonnassa. Omavalvontasuunnitelma kertoo esimerkiksi palvelukodin lääkehoidosta, hygieniakäytännöistä sekä hoitohenkilökunnan määrästä ja rakenteesta. Siinä kerrotaan myös asukasturvallisuuteen liittyvistä riskeistä kuten ympäristön liikenteestä. Jokaisessa hoitokodissa pitää olla omavalvontasuunnitelma. Omavalvontasuunnitelma pitää olla esillä sellaisella paikalla, josta myös omainen sen helposti löytää. Suunnitelmassa pitää lukea, keneen voit ottaa yhteyttä, jos havaitset puutteita.
2. Kaiken hoidon ja palvelun taustalla on oltava henkilökohtainen hoito- ja palvelusuunnitelma, jonka päälle hoiva rakentuu. Tunnet todennäköisesti läheisesi parhaiten ja tiedät hänen kuntonsa erityisesti hoitosuhteen alussa. Mieti yhdessä henkilökunnan kanssa, mikä läheisesi hoidontarve on ja millaista apua hän tarvitsee päivittäisissä toiminnoissa (pesut, pukeutumiset, vessakäynnit, ruokailut). Kerro näistä tarpeista henkilökunnalle.
3. Kysy henkilökunnalta suoraan, miten hoivapaikan arvot toteutuvat käytännön työssä. Jos hoivakodin arvoihin kuuluu “asiakkaan kunnioittava kohtaaminen”, kysy, miten se käytännössä tehdään.
4. Keskustele henkilökunnan kanssa tiloista ja niissä liikkumisesta. Onko palvelukodissa tiloja, joissa on mukava viettää aikaa? Onhan liikkumiseen tarvittavia välineitä olemassa ja onhan niitä tarpeeksi? Miten esteettömyys on huomioitu esimerkiksi ruokailutilanteissa, jos hoivakodissa on paljon rollaattorilla liikkuvia henkilöitä? Entä miten esimerkiksi yhteiskäytössä olevien suihkutuolien siisteydestä pidetään huolta?
5. Kysy, miten hoitokoti tukee asiakkaan yhteydenpitoa omaisiin ja läheisiin. Auttaako henkilökunta tarpeen mukaan asiakasta vaikkapa soittamaan perheenjäsenelleen?
6. Kysy, miten asiakkaan näköinen, aktiivinen arki toteutetaan hoivakodissa. On tärkeää, ettei asiakasta riuhtaista täysin pois “aiemmasta elämästään”. Millaista ohjelmaa hoitokoti järjestää ja onko asiakkaan mahdollista jatkaa vaikkapa harrastustaan hoitokodissa?
7. Kysy jo hoitosuhteen alussa, onko läheisesi mahdollista olla hoitokodissa loppuun asti. Pystyykö hoitokoti järjestämään extrahoitajan kuolinvuoteelle?
8. Hoitokodin arki voi olla kiireistä, mutta se ei automaattisesti tarkoita huonoa hoitoa. Pyri avoimeen keskusteluun. Jos käytävillä hoitajien kanssa käydyt keskustelut jäävät epämääräisiksi, pyydä rohkeasti parempaa tapaamisaikaa hoitoneuvotteluille. Myös esimerkiksi Muistiliiton tukipuhelin tarjoaa apua omaisille.

Jos keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa ja yhteydenotto yksikön johtajaan eivät tuota tulosta, voidaan epäkohdista tehdä kirjallinen muistutus palveluntarjoajalle. Jos sekään ei riitä, voi toimintatavoista ja epäkohdista kannella aluehallintovirastoon (Ilta-Sanomat).

– Ajattelen seksiä koko ajan, Minna, 39,sanoo, kun häneltä kysytään seksin merkityksestä hänen elämässään.

Minna huomasi jo nuorena, että seksi tuntui merkitsevän hänelle enemmän kuin monelle hänen seurustelukumppaneistaan. Miehet saattoivat kysyä Minnalta, oliko hän suhteessa vain seksin takia, koska hän halusi sitä niin paljon.

– Yleensä parisuhteen alussa on se vaihe, kun on paljon seksiä ja läheisyyttä, ja sitten se jostain syystä loppuu. Minulta se ei kuitenkaan lopu, hän kertoo.

Minna ja kolme muuta eri-ikäistä naista kertovat seksuaalisesta halustaan Perjantai-dokkarissa Nainen ja halu. Seksi on heille kaikille tärkeä osa elämää.

”Minulla ei ole tarvetta laittaa seksuaalisuuttani johonkin pieneen laatikkoon, jonka kaivan esiin kerran viikossa torstai-iltaisin saunan jälkeen." Minna, 39

Seksi merkitsee dokkarin naisille ainakin hauskanpitoa, itsensä tutkimista, tunteiden purkamista ja tietenkin nautintoa. Ennen kaikkea seksi on jotain, mitä naiset haluavat harrastaa häpeilemättä.

– Mieleeni on iskostunut se, että pojat saavat olla ylpeitä mennessään panemaan, niin miksen minäkin, Roosa, 19 toteaa.

– Olen vapauttanut itseni kaikista määritelmistä, mitä tulee seksiin. Seksi on minulle kokemus siinä missä mikä tahansa muukin kokemus. Voin käydä lenkillä, joogata, katsoa telkkaria, tehdä käsitöitä – tai voin harrastaa seksiä, Suvi, 26, puolestaan kuvailee suhtautumistaan seksiin.

Katja, 43, eli lapsuutensa uskonnollisessa perheessä ja ajatteli pitkään, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Naimisissa ollessaan seksi ei kuitenkaan jaksanut juuri kiinnostaa häntä. Eron jälkeen Katja antoi itselleen luvan pohtia vapaasti sitä, mistä hän syttyy.

– Minussa avautui jokin lukko, kun tajusin, ettei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että nautin seksistä. Nykyään ajattelen, että seksi ei ole tärkein asia, mutta kyllä se on yksi tärkeimmistä.

Seksiä parisuhteessa, ilman tai kavereiden kanssa

Kaikilla neljällä naisella on kokemusta perinteisistä parisuhteista, mutta yksiavioinen suhde ei ole heille ainoa tapa nauttia seksuaalisuudesta.

– Minulla ei ole tarvetta laittaa seksuaalisuuttani johonkin pieneen laatikkoon, jonka kaivan esiin kerran viikossa torstai-iltaisin saunan jälkeen, Minna sanoo.

Hän on harrastanut seksiä sekä parisuhteissa että niiden ulkopuolella ja ajattelee, että seksin ei tarvitse olla suhteessakaan vain kahden ihmisen välinen asia. Ryhmäseksi on Minnan mielestä yksi tapa, jolla seksuaalisuutta voi laajentaa parisuhteen sisällä.

Myös Katja on sitä mieltä, että ryhmäseksi tai seksibileissä käyminen yhdessä kumppanin kanssa ovat hyviä tapoja nauttia seksuaalisuudesta myös parisuhteessa.

Suvi oli puolestaan ajatellut pitkään, että hän kaipasi rinnalleen yhden ihmisen, jonka kanssa olisi suhteessa ja harrastaisi seksiä. Hänen ajatuksensa kuitenkin muuttuivat, kun hän tapasi ihmisiä, jotka elivät avoimessa parisuhteessa ja kertoivat hänelle kokemuksistaan.

Kerran Suvi tutustui mieheen, joka kertoi ensitreffeillä, että hänellä onkin tyttöystävä.

– En voinut sille mitään, että minulle tuli siitä hyvä olo. Hän kertoi elämästään niin suoraan ja aidosti, että se oli minulle täysin ok. Ymmärsin, että ehkä parisuhteet eivät olekaan pelkästään sitä, mitä olin kuvitellut niiden olevan.

"Tapasin ravintolassa naisen. Päädyimme ravintolan vessaan harrastamaan seksiä. Se on yksi kiihottavimmista seksikokemuksista, mitä minulla on ollut." Minna, 39

Seksuaalisesti avoin suhde on sittemmin alkanut kiinnostaa myös Suvia, jos oikeanlainen ihminen osuu kohdalle.

Myös Roosalle avoin suhde on perinteistä parisuhdetta houkuttelevampi vaihtoehto. Tällä hetkellä Roosalla ei kuitenkaan ole vakituista suhdetta, vaan hän harrastaa seksiä esimerkiksi hyvien kavereidensa kanssa.

– Jos haluaisin seksiä nyt, soittaisin jollekin kaverilleni. Voisimme käydä kahvilla, mutta jos päätyisimme samaan paikkaan yöksi, harrastaisimme luultavasti seksiä, hän kuvailee.

”Jos harrastaisin seksiä tytön kanssa, voisin saada enemmän orgasmeja”

Minna, Katja, Suvi ja Roosa ovat kaikki joko harrastaneet seksiä tai toivovat joskus harrastavansa seksiä toisen naisen kanssa. Heitä yhdistää avoimuus kokemuksille seksikumppanin sukupuolesta riippumatta.

– En tiedä, olenko edes koskaan ajatellut seksuaalista suuntautumistani. Minulle on ihan sama onko ihmisellä penis, vagina tai jokin muu, Minna sanoo.

Eräs kerta naisen kanssa on jäänyt Minnalle erityisesti mieleen.

– Olin parikymppinen, kun tapasin ravintolassa naisen. Tunsimme molemmat heti voimakasta vetoa toisiimme, ja päädyimme ravintolan vessaan harrastamaan seksiä. Se on yksi kiihottavimmista seksikokemuksista, mitä minulla on ollut, Minna kertoo.

Kaikki neljä naista ovat kuitenkin pääsääntöisesti harrastaneet seksiä miesten kanssa. Aiemmat seksikokemukset eivät tästä huolimatta määritä naisten seksuaalista suuntautumista, vaan he ovat avoimia uusille kokemuksille.

– Toinen nainen on sellainen jännittävä arvoitus vielä. Olen löytänyt Tinderista naisia ja käynyt treffeillä, mutta vielä mikään ei ole edennyt sen pidemmälle, Roosa sanoo.

"Jos olisin tytön kanssa, luulen, seksi voisi olla vielä syvempää, koska naisena ymmärtäisimme toisiamme paremmin." Roosa, 19

– Ihminen menee minulla sukupuolen edelle. Se syvyys, mitä seksiin liittyy, voisi olla koettavissa minkä sukupuolisen ihmisen kanssa tahansa, Suvi puolestaan kertoo.

Seksi naisen kanssa sytyttää osin eri syistä kuin seksi miehen kanssa. Minna sanoo, että hän luottaa helpommin naisiin kuin miehiin. Myös Suvi ja Roosa ovat sitä mieltä, että naisen kanssa henkinen yhteys ja ymmärrys toisen nautinnosta voisivat olla syvempiä kuin miehen kanssa.

– Jos olisin tytön kanssa, luulen, että voisin saada enemmän orgasmeja. Seksi voisi olla vielä syvempää, koska naisena ymmärtäisimme toisiamme paremmin, Roosa sanoo.

Alistuminen sytyttää, mutta kiihottavinta on yhteys

Dokkarin naisilla on yhteneviä ajatuksia myös alistumisesta seksin aikana. He kaikki kokevat toisen henkilön kontrolloivat otteet seksin aikana kiihottavina, joskin mieltymyksissä on myös eroja.

Suvia kiehtoo ajatus siitä, että hän on fyysisesti vahvemman henkilön kannateltavana. Roosaa alistumisessa sytyttää kumppanin itsevarmuus – se, että tämä ottaa, mitä haluaa. Katja on puolestaan eronsa jälkeen havainnut alistumisen hyvin isoksi osaksi omaa seksuaalisuuttaan.

– Tunnistan itsessäni sen, että kontrollointi, maskuliinisuus ja käskyttäminen kiihottavat. Se, että nainen on se joka antautuu, ja mies on se jolla on valta, Katja sanoo.

"Jos minulla ei ole yhteyttä toiseen ihmiseen, hän voi tehdä mitä vaan, enkä syty." Katja, 43

Alistuminen ja rajut otteet kiihottavat naisia sekä todellisuudessa että fantasiatasolla. Fantasioiden joukossa on paljon myös sellaisia asioita, joita naiset eivät välttämättä haluaisi oikeassa elämässä kokeilla.

– Fantasioissa kiihotun ryhmäseksistä, jossa on rajuakin alistamista. Todellisuudessa hyvin riittää vaikka tukasta vetäminen, Roosa kuvailee eroa fantasioiden ja todellisuuden välillä.

Vaikka kaikki neljä naista kokevat alistumisen kiihottavana, he ovat kaikki myös yhtä mieltä siitä, mikä saa heidän halunsa syttymään kaikkein helpoiten: syvä yhteys seksikumppaniin.

– Lopulta ei ole kyse mistään tempuista. Jos minulla ei ole yhteyttä toiseen ihmiseen, hän voi tehdä mitä vaan, enkä syty, Katja sanoo.

– Kiihottavinta on täydellinen hyväksytyksi tulemisen tunne.

Naisen vahva seksuaalisuus on yhä tabu

Kaikki dokkarin naiset haluavat puhua nautinnostaan, mutta he tunnistavat tiettyjä esteitä, joita ympäröivä kulttuuri asettaa suoralle puheelle seksistä – varsinkin, kun se tulee naisen suusta.

– Kun yritän kertoa sitä, mistä nautin ja mitä haluan seksissä, minussa nousee kauhean vahva pelkoreaktio, että näin ei saa sanoa. Että jos kerron, mitä haluan, voi käydä huonosti, Suvi kertoo ja liikuttuu kyyneliin asti puhuessaan.

Myös Katja tunnistaa tuon pelon. Hänellä on kokemuksia siitä, että avoin puhe seksistä on tulkittu suoraan halukkuudeksi harrastaa seksiä, eikä kielteistä vastausta ole haluttu uskoa.

Roosalla ja Minnalla puolestaan on kokemuksia siitä, että heidät on seksuaalisuutensa vuoksi leimattu kielteisellä tavalla.

– Joskus yläasteella, kun alkoi olla ensimmäisiä seksikokemuksia, tuli sellainen olo että olen joku seksifriikki ja että haluan seksiä todella paljon enemmän kuin muut, Roosa kertoo.

– Minulla on ollut useita parisuhteita, joissa miehillä on ollut vaikeuksia suhtautua vahvaan seksuaalisuuteeni. Jos olen esimerkiksi kertonut pitäväni peppuseksistä, mies on sanonut, että se on inhottavaa. Muutenkin ne asiat, joista minä nautin, on yritetty painaa alas, Minna puolestaan kertoo kokemuksistaan.

Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että avoin puhe omasta halusta on väylä kohti seksuaalisen itsemääräämisoikeuden yhä kokonaisvaltaisempaa toteutumista. Pelko ja häpeä eivät katoa vaikenemalla, ja siksi he haluavat rohkaista myös muita naisia puhumaan.

– Ehkä pääsemme vielä joskus siihen pisteeseen, että se turvan tunne syntyykin siitä, että sanomme, mitä haluamme – sen sijaan, että yritämme piilottaa sen, Suvi sanoo.

Riina Rinne

Yle Perjantai

Perjantai-dokkari: Nainen ja halu katsottavissa Areenassa täällä.

Lue myös:

Haaveena seksimyönteinen Suomi – 50 vuotta täyttävä Sexpo vaatii seksuaalisuuden huomioimista kaikessa päätöksenteossa

Saitko viikonloppuna tarpeeksi seksiä? Asiantuntijat kannustavat lopettamaan seksikertojen laskemisen

Eroottinen sidonta nostaa esiin vahvoja tunteita ja on joillekin jopa seksuaalinen identiteetti – "Sanotaan, että köydet eivät valehtele"

Keskusta julkisti tänään perhepoliittisen ohjelmansa, jossa se vaatii sitovaa hoitajamitoitusta kirjattavaksi lakiin.

Puolue linjaa, että "henkilöstön vähimmäismitoitus vanhusten tehostetun palveluasumisen yksiköissä tulisi olla vähintään 0,7 hoidettavaa kohden", ja että "tämä olisi kirjattava osaksi vanhuspalvelulakia".

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen perustelee uutta linjausta vanhusten hoitoisuuden kasvulla.

– Vanhukset siirtyvät yhä huonompikuntoisina pitkäaikaishoivan piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että yhä useampi työtehtävä tulee tehdä parityönä, hän sanoo Ylelle.

Puolueen ohjelman loppupuolella todetaan, että "keskusta tiivistää ja priorisoi politiikkalinjauksistaan eduskuntavaaliohjelmansa tavoitteet. Ne sovitetaan talouden raameihin."

Heikkinen vakuuttaa, että talouden realiteeteista huolimatta keskustalla on halua edistää tätä linjausta seuraavalla vaalikaudella.

– Tälle hoitajamitoitukselle on tehty sosiaali- ja terveysministeriössä tarkat laskelmat. Kustannus olisi noin 54 miljoonaa euroa eli 1 600 lisätyöpaikkaa. Tähän keskusta on sitoutunut.

Oppositio on asiassa yhtenäinen

Lakiin ei ole tällä hetkellä kirjattu sitovaa hoitajamitoitusta.

Viime vaalikaudella aikaan saatiin suositus, joka on 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden. Keskustajohtoinen hallitus oli valmis laskemaan mitoitusta 0,4:än syksyllä 2015. Tuolloin keskustan linja herätti närää myös puolueen sisällä.

Oppositiossa keskustan muuttunut linjaus otettiin riemastuneena vastaan.

– Näyttää siltä, että SDP:n aloitteesta tehty välikysymys vaikuttaa jo nyt, hehkuttaa demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman.

Oppositio valmistelee parhaillaan välikysymystä vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Se on määrä käsitellä eduskunnassa huomenna.

Tällä hetkellä koko oppositio kannattaa velvoittavan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Myös siniset kertoivat tänään sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan suulla, että mitoitus voitaisiin kirjata lakiin.

Näyttääkin siltä, että kokoomus jää yksin vastarannalle.

– Eivätkö nyt nähdyt ongelmat vihdoin herättäisi myös kokoomuksen tarkistamaan kantansa? Eiköhän, Petteri Orpo, nyt sovita, että kirjataan se hoitajamitoitus viimeinkin sitovasti lakiin? Lindtman kysyy.

"Voidaan sopia asiasta parlamentaarisesti"

Orpon mielestä kaikki puolueet ovat samalla asialla. Hän ehdottaa, että asiaa katsottaisiin yhdessä parlamentaarisessa työryhmässä, jonka työskentelyyn kaikki puolueet osallistuisivat.

– Teen tässä ehdotuksen, että eduskuntaryhmien puheenjohtajat kokoontuvat ja hakevat yhdessä ratkaisua perimmäiseen ongelmaan. Tavoitehan meillä on sama, mutta tulokulma on erilainen, Orpo sanoo.

Hän pitää edelleen kiinni kokoomuksen kannasta: lakiin ei tule kirjata hoitajamitoitusta. Orpon mukaan "desimaalit ovat lillukanvarsia" itse asiassa.

– Meidän mielestämme ongelma ei ratkea sillä, että lakiin kirjataan jokin desimaali. Se olisi mekaaninen ratkaisu. Ihminen ei ole desimaali.

Jos parlamentaarinen työryhmä perustettaisiin, se ei ehtisi tehdä lakiesityksiä enää tällä vaalikaudella. Orpo täsmentää, että ryhmän tavoitteena voisi olla enemmänkin pohjustaa työtä seuraavalle vaalikaudelle.

Orpo uskoi, että parlamentaarinen työryhmä voisi päästä asiassa eteenpäin – siitä huolimatta, että vain kokoomus yksin vastustaa velvoittavaa kirjausta.

Keskustan Heikkinen ei lämmennyt Orpon ajatuksille "velvoittavammasta hoitotakuusta".

– Kerrotko Petteri Orpo, mitä "velvoittavampi hoitotakuu" pitää sisällään? Eikö 0,7 hoitajamitoituksen minimin kirjaaminen lakiin ole sitä selkeimmillään? Heikkinen tviittasi.

– Se "jokin desimaali" näkyy kyllä ihan konkreettisesti siellä hoivassa käsipareina. Etenkin silloin, kun se desimaali on liian pieni. Sen jälkiä olemme todistaneet Esperi Caren tapauksessa.

Juttuun on korjattu klo 15:59 tieto nykyisen hoitajamitoituksen tasosta. Klo 16:15 on lisätty Heikkisen kommentit Orpon puheista.

Lue lisää:

Hallituksen luottamus puntarissa – kaikki oppositiopuolueet jättävät välikysymyksen vanhustenhoidosta

Toimittajalta: Tein juttua Esperin ongelmista jo 10 vuotta sitten – joko nyt on aika ottaa vanhat ihmiset vakavasti

Verkkoyhtiö Nokia kertoi tänään hyvästä tuloksesta. Vuoden viimeisellä neljänneksellä tahti parantui alkuvuodesta. Liikevoitto ponkaisi loka-joulukuussa yli puoleen miljardiin euroon, kolmanneksen paremmaksi edellisvuoteen verrattuna.

Ylen haastattelussa toimitusjohtaja Rajeev Suri luo vielä lisäodotuksia. Tänä vuonna menee paremmin kuin viime vuonna, ja ensi vuonna paremmin kuin tänä vuonna.

– On mahdollista että nyt näemme 5G-verkkojen supersuhdanteen alkavan. Emme ennusta vuotta 2020 pidemmälle, mutta vuodesta -19 tulee parempi kuin -18 ja vuodesta -20 parempi kuin -19, Suri listaa.

Verkkobisnestä voi moni pitää etäisenä, mutta viime aikoina sitä ei ole voinut moittia tylsäksi. Nokian kovin kilpailija ja alan ykkönen, kiinalainen Huawei on ajautunut syventyviin vaikeuksiin vakoiluepäilyksien takia.

Nokia hyötyy Huawein ongelmista...

EU harkitsee keinoja, joilla käytännössä kiellettäisiin kiinalaiset laitteet seuraavan sukupolven mobiiliverkoissa. Aikaisemmin Huawei on joutunut rankkojen vakoiluepäilyksien kohteeksi Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Kovimman kilpailijan joutumisen suohon luulisi ilahduttavan, mutta Nokian hallituksen kokoushuoneessa muuten leppoisa Rajeev Suri ei lipsauta hymyn värähdystäkään.

– Seuraamme tilannetta tarkasti. Mutta olemme täällä auttaaksemme omia asiakkaitamme silloin kun he tarvitsevat. Paljon enempää ei ole tästä sanottavaa.

Analyytikkoyhtiössä ei kainostella yhtä paljon.

Inderesin analyytikko Mikael Rautasen mukaan Nokia hyötyy verkkomarkkinoiden suurimman toimijan, Huawein vaikeuksista.

– Huawei ollut markkinoiden aggressiivisin kilpailija. Se on kilpaillut etenkin hinnalla, mutta myös teknologian osalta se on ollut kilpailukykyinen, sanoo Rautanen.

...mutta ala voi kärsiä

Kiinalaisyhtiön vaikeudet ja vakoiluepäilyt eivät ole pelkästään eduksi kilpailijoillekaan. Epäluuloisuus voi saada suuret operaattorit lykkäämään investointeja. Siinä tilanteessa markkinaosuuksien nappaaminen käy vaikeaksi.

– Maailman tietoliikenneverkkojen kysyntää ei voida tyydyttää ilman Huaweita, Rautanen sanoo.

Huawei on noussut vauhdilla maailman tietoliikenneverkkojen ykköseksi. Sen kasvun myötä alan entisten valtiaiden asemat ovat kaventuneet. Nyt Huawein markkinaosuus on jo lähes yhtä suuri kuin Nokialla ja Ericssonilla yhteensä.

Mutta voiko Huawein kohtelu Yhdysvalloissa olla omiaan lisäämään kauppasodan panoksia?

Rautanen pitää Huaweita yhtenä pelinappulana Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasodassa. Juuri 5G:n ottaminen tälle pelilaudalle ei ole yllätys.

– Valtiot heräävät siihen, että 5G:n myötä verkoista tulee entistä kriittisempää infrastruktuuria. Se herättää epäilyjä, voidaanko verkkoa käyttää häirintään tai vakoiluun

Talouden synkät pilvet eivät synkennä mielialaa

Rajeev Surin mukaan "maailmankaupassa on nyt vastatuulta", mutta talouden synkkenevien pilvien vaikutus ei ainakaan vielä näy bisneksessä. Eikä ehkä tule näkymääkään.

Suri uskoo että operaattorit ja hallitukset investoivat mobiiliverkkoihin vaikka taloudessa tulisikin käänne huonompaan.

– Tämä on vastasyklistä kehitystä koska 5G-verkot ovat eri puolella maailman niin monen hallituksen kansallisen tason toimenpidelistalla. Siksi uskomme sen kiihtyvään kasvuun.

Epäselväksi ei jää, että Rajeev Surin usko 5G-verkkojen tulevaisuuteen vahva. Siitä huolimatta se näyttää edelleen vahvistuvan.

Kädet kohoavat yhä leveämmälle ja rintamalinjan yläpuolelle kun Suri vastaa kysymykseen, miltä 5G-verkkojen soveltamisalalta hän odottaa eniten. Kyse on neljännestä teollisesta vallankumouksesta.

Hänen mukaansa vaikutus tulee näkymään lähes kaikessa: automatisoituvia tehtaita, siirrettäviä teollisuuden koneita, yhteen kytkettyjä tuulipuistoja, älykaivoksia, älyverkkoja, ihmisen kanssa yhteistyötä tekeviä robotteja ja niin edelleen.

– Kuluttajille VR (keinotodellisuus) antaa mahdollisuuden eläytyä kotisohvallaan täydellisesti lätkämatsiin sen huutoineen kaikkineen. Tuntuu todella että olisit stadionilla...

– Olen uskovainen - se luo tuottavuutta ja nopeuttaa bkt-kasvua. Kehitys etenee nopeasti. Nyt tulevat Yhdysvallat, Korea ja Pohjoismaat. Tämän vuoden loppupuolisko tulee olemaan vahva. Se lisää tuottavuutta, mutta helpottaa myös elämää.

Alacatel–Lucent-kauppa sulateltu 90-prosenttisesti

Otetaan vielä askel maanpinnalle. Nokiassa alkoivat yt-neuvottelut väen vähentämisestä. Tavoitteena on vähentää Euroopasta jopa 2000 ja Suomesta 350 työpaikkaa. Kyseessä on ainakin osittain ostetun Alcatel-Lucentin sulauttamisesta.

Kauppa tehtiin vuona 2015 - kuinka kauan sulattelu vielä kestää?

– Tällaisessa integraatiossa on kaksi vaihetta: ensin vähennetään päällekkäisiä toimintoja. Sitten optimoidaan kilpailukykyä ja kulurakennetta.

– Integraatiovaihe on tehty 90-prosenttisesti. Nyt olemme optimointivaiheessa.

Nokian osake putosi tuloapäivänä aluksi yli kuusi prosenttia. Iltapäivällä kurssi oli vielä pari prosenttia pakkasella.

Rajeev Suri nimitettiin Nokian toimitusjohtajaksi huhtikuussa 2014. Silloin osakkeen hinta liikkui viiden euron tuntumissa, tänään iltapäivällä se oli noin 5,50 euroa. Keväällä 2015 hinta kävi 7,60 eurossa.

Tarkennus 31.1.2019 klo 18.07: Osake kävi keväällä 2015 7,60 eikä 7,80 eurossa.

On vain yksi tehtävä. Yksi syy siihen, miksi on olemassa.

Tehtävän ansioista saattaa elää vuoden tai pari – tai jos hoitaa työnsä hyvin, ehkä hieman pidempäänkin. Kun tehtävä on suoritettu odottavat hirtto, elävältä polttaminen tai hylkääminen.

Sellaista on Espanjan ja jopa koko maailman kaltoin kohdelluimman koirarodun, galgon eli espanjanvinttikoiran kohtalo. Sanotaan, että galgo ei ole edes yhden luodin arvoinen. Espanjalainen metsästäjä, galguero, voi käyttää luodin johonkin paljon koiraa arvokkaampaan.

Espanjassa metsästyskoira ei ole mitään. Se on kertakäyttötuote, joka tapetaan metsästyskauden loputtua. Galgoja käytetään Espanjassa lähinnä jäniksen metsästykseen. Yhtä huonosti kohdellaan myös metsästykseen käytettäviä podencoja.

– Arviolta Espanjassa tapetaan noin 50 000–60 000 galgoa ja podencoa vuodessa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 000, kertoo eläinlääkäri ja Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkarainen.

Esimerkiksi National Geographicissa Galgo Rescue International Networkin perustaja Abigail Christmanin mukaan tapettujen koirien lukumäärä voi olla jopa tuon 100 000. Tarkkaa lukumäärää ei kuitenkaan tiedetä, sillä kaikkia tapettuja galgoja ei koskaan löydetä.

Osa galgueroista uskoo vanhaan, brutaaliin tapaan (HS).

Mitä enemmän koira kuollessaan kärsii, sitä enemmän se tuottaa metsästäjälle onnea seuraavalle metsästyskaudelle. Siitä syystä koiria tapetaan kiduttamalla (National Geographic), mitä hirveimmillä tavoilla: hirttämällä, lyömällä, polttamalla, kivittämällä, myrkyttämällä ja auton perässä vetämällä. Koiria saatetaan myös heittää kuiluihin (National Geographic). Kuiluun heitettyjen koirien päälle voidaan lisäksi kasata palavaa puuta.

– Huonosti menestynyt galgo on omistajalleen häpeä ja tämä johtaa usein kaltoinkohteluun, Hakkarainen kertoo.

Espanjassa on poliiseja, politiikkoja ja muita viranomaisia galgueroina.

Yksi tunnetuimmista tappotavoista on pianonsoittaja. Jos galgo on juossut hyvin, se hirtetään korkealle. Vastaavasti huonosti juossut koira hirtetään alemmas niin, että sen takajalat juuri ja juuri koskettavat maata.

Puusta roikkuvan koiran varpaat juuri ja juuri yltävät maan pinnalle. Ohut lanka painuu hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle galgon pitkään ja jäntevään kaulaan. Suunniltaan oleva koira tekee etujaloillaan pianonsoittoa muistuttavia liikkeitä. Kun koira ei enää jaksa olla piipillään se kuristuu.

– Metsästyskoirien tappaminen perustuu puhtaasti hyötyajatteluun. Eläintä, joka ei tuota hyötyä, ei haluta pitää, Hakkarainen sanoo.

Galguerot itse ovat asiasta eri mieltä (Galgo News). The Royal Spanish Federation of Hunting -järjestön mukaan galguerot eivät tapa koiriaan, vaan niitä varastetaan metsästäjiltä (RFEC).

Kaikki galguerot eivät kuitenkaan tapa koiriansa, vaan hylkäävät ne niin kauas kotoa, etteivät koirat löydä enää kotiin. Osa puolestaan jättää koirat tappotarhan tai turvakodin pihaan. Monet metsästäjät eivät kuitenkaan halua, että galgot päätyvät eläinsuojelijoille, koska välit näiden kahden ryhmän välillä ovat yleisesti ottaen erittäin huonot.

– Galguerot kokevat eläinsuojelijat kiusaksi harrastukselleen ja pitävät vaatimuksia galgojen olojen parantamisesta turhina, kertoo Hakkarainen.

Espanjassa jäniksen metsästys vinttikoirilla on laillista ja metsästyskausi (Scooby) on useimmissa maakunnissa vuosittain lokakuun ensimmäisestä päivästä tammikuun loppuun. Metsästyksen lisäksi koiria käytetään juoksukisoissa.

Siirin tarina

Tappotarhan ovella vapisi laiha galgo muutaman muun lajitoverinsa kanssa. Koiran jalka oli murtunut. Lisäksi sen kasvoissa ja selässä oli piiskaamisesta syntyneitä arpia. Ovi avattiin ja koirat kuljetettiin ahtaisiin häkkeihin kunnalliselle tappotarhalle, perreralle, mahdollisesti satojen muiden galgojen joukkoon.

Siiri oli yksi onnekkaista. Espanjalainen turvatarha Galgos del Sur pelasti sen ja nyt Siiri seisoo ylväänä, mutta samalla epäluuloisena kajaanilaisen Elsi Hirvosen rinnalla.

– Löysin Siirin Galgos Dél Fenix -järjestön kautta. Siirin lisäksi oli myös muutama muu galgo vaihtoehtona, mutta Siiriin rakastuin heti. Siinä oli jotain sellaista, joka sai tuntemaan, että se sopii meidän laumaamme, Hirvonen kertoo.

Siirin silmistä paistaa epävarmuus. Kukaan ei tiedä, mitä koira on joutunut kokemaan ennen kuin se pelastettiin tappotarhalta.

– Perrera on tappotarha. Jos jokin järjestö ei saa sieltä koiraa pelastettua, kuolema on edessä, Hirvonen huokaisee.

Perreroita on Espanjassa valtavasti ja niihin hylätään arviolta 500 000 koiraa vuodessa. Näistä iso osa galgoja ja podencoja, mutta myös lemmikkikoiria joista halutaan eroon syystä tai toisesta.

Eläinlääkäri, Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkaraisen mukaan parhaimmillaankin olot tappotarhoilla ovat ankeat ja johtavat usein koiran kuolemaan. Lämpötilanvaihtelut, stressi, heikko ravinto ja tiheissä populaatioissa leviävät sairaudet ovat osatekijöitä, miksi koirat heikkenevät perreroilla.

– Ehdottomasti valtaosa perreroille päätyvistä koirista ei lähde koskaan sieltä elävänä, Hakkarainen kertoo.

Elsi Hirvonen ei tiedä tarkkaan, mikä noin 3,5-vuotiaan Siirin tarina on. Hirvonen uskoo, että Siirin tassu on murtunut metsästyksessä, eikä metsästäjä hoitanut jalkaa kuntoon. Vääntynyt jalka on luultavasti tehnyt koirasta huonon metsästäjän.

– Sanotaan, että hyväkään galgo ei ole luodin arvoinen. Joka kerta kun näen kuvia, niin itku tulee. Metsästäjät sanovat, että se on heidän kulttuuriaan, he eivät pidä tapaansa vääränä, Hirvonen sanoo.

Siiri on muuttunut paljon siitä, millainen se oli reilu kaksi vuotta sitten Suomeen tullessaan. Aluksi koira oli todella arka, meni useita päivä ennen kuin se uskalsi mennä ulos tarpeilleen. Koira kuitenkin kotiutui nopeasti Hirvosten perheeseen, vaikka etukäteen oltiin jo varauduttu, että Siiri saattaisi arastella Hirvosen miestä.

– Olimme varautuneet siihen, että Siiri saattaa pelätä miestäni, sillä metsästäjät ovat usein miehiä, mutta hyvin nopeasti se otti hänetkin perheenjäseneksi, Hirvonen naurahtaa ja katsahtaa miestään, joka rapsuttelee Siiriä pihan laidalla.

Hirvosen mukaan koira on kuitenkin reipastunut hurjasti, koiran ja emännän välille on syntynyt syvä luottamus ja ehdoton rakkaus.

– Rohkea tyttö siitä on tullut. Siiri on sellainen puuhastelija, niin kuin galgot yleensä ovatkin. Ruokaa ei passaa jättää pöydälle, esimerkiksi leipäpussit lähtevät heti. Varastelu liittyy varmasti menneisyyteen, kun ruokaa on pitänyt varastaa.

Romeon tarina

Isot korvat osoittavat suoraan ylös ja kuono väpättää valppaana kun vinkuva kanalelu vingahtaa. Andalucianpodenco Romeo kipittää vinkulelun luo ja nappaa sen tyytyväisenä suuhunsa.

Valitettavasti galgot eivät ole ainoita koiria, joita kohdellaan Espanjassa kaltoin. Niiden lisäksi myös podencoja käytetään Espanjassa metsästykseen. Tanja Hakkarainen arvelee, että podencoja tapetaan suunnilleen saman verran vuodessa kuin galgoja, eli noin 50 000–60 000.

Romeo syntyi espanjalaiselle kadulle. Sen emä ja muut pennut pelastettiin Espanjan katukoirat ry-tarhalle. Kuusi vuotta myöhemmin Romeo loikoilee tyytyväisenä kajaanilaisen Matti Pihlajamaan sohvalla.

– Luulen, että Romeon emo on hylätty metsästyskauden jälkeen ja synnytti pennut. Sitä kautta Romeo on tullut maailmaa, Pihlajamaa tuumii koiraa silitellessään.

Metsästäjät pennuttavat sekä galgoja että podencoja hallitsemattomasti. Vuosittain syntyy valtava määrä pentuja, jotka usein todetaan jo ensimmäisen kauden aikana kelpaamattomiksi omistajilleen.

– Suurin ongelma on se, että koiria pennutetaan valtavia määriä sen toivossa, että aikaan saataisiin voittajakoira. Ne, jotka eivät tähän kykene, ovat galguerolle turhia, eläinlääkäri Tanja Hakkarainen kertoo.

Pihlajamaan arvion mukaan Romeo oli korkeintaan puolivuotias tullessaan Suomeen. Vaikka koira oli ehtinyt nähdä katuelämää, se oli silti alusta asti reipas ja utelias.

– Romeo on vilkas ja leikkisä. Sen kiintymys minuun on aika ehdotonta, Pihlajamaa kertoo.

Pihlajamaa on metsästänyt useita vuosia ja ihmettelee espanjalaisten metsästäjien raakuutta.

– En pysty ymmärtämään sitä, miten metsästäjät voivat käyttäytyä niin. Se on ihan käsittämätöntä. Suomessa metsästäjät pitävät koiria melkein yhtä hyvin kuin perheenjäseniä. Espanjassa toimitaan päinvastoin. Eläimen hyvinvoinnista ei välitetä pätkääkään.

Romeolla Pihlajamaa ei kuitenkaan metsästä, sillä se ei Pihlajamaan mukaan tekisi koiralle hyvää.

Espanjalaisilla metsästäjillä saattaa olla kotonaan tavallisia koiria, jotka elävät yhdessä muun perheen kanssa. Galgot ja podencot ovat sen sijaan hylättyinä maaseudulla metsästäjien tarhoilla.

– Ajattelu on samankaltaista kuin oma ajattelumme tuotantoeläimistä. Jos eläin ei tuota hyötyä, siitä halutaan eroon, koska sen ylläpito ei kannata, eläinlääkäri ja Galgos del Fénix Ry:n puheenjohtaja Tanja Hakkarainen kiteyttää.

Lupitan tarina

Vaalea vinttikoira nostaa hoikan etutassunsa emäntänsä Katariina Aihoksen syliin.

– Se pyytää tällä tavalla rapsutuksia, sotkamolainen Aihos naurahtaa.

Lupita on muuttanut osaksi Aihoksen perhettä vasta kaksi kuukautta sitten. Silti 8-vuotias galgo-mummo tepastelee vieraiden luo ja heiluttaa ujosti typistettyä häntäänsä jalkojen välissä.

– Häntää on amputoitu aika paljonkin, sillä se oli hakannut sen rikki. Sitä käy galgoille usein kun ne huitovat häntäänsä ahtaissa tiloissa, Aihos sanoo.

Aihos kertoo Lupitan olevan hyvin ihmisrakas koira. Tarhalla ollessaan Lupita on ilahtunut nähdessään ihmisiä, jolloin se on huitonut huomaamattaan häntänsä verille.

Myöskään Lupitan tarinaa ei täysin tiedetä. Luultavasti galguero on hylännyt sen paikalliselle turvatarhalle. Ihmisrakkaus kuitenkin paistaa Lupitan suklaanruskeista silmistä, sen seuratessa emäntäänsä varjon lailla.

– Lupita on aika onnekas tapaus. Se ei ole traumatisoitunut ainakaan mitenkään valtavasti ja pääsi ilman suuria ongelmia tarhojen kautta Suomeen.

Lupita on galgoksi todella vanha. Yleensä galgot ja podencot elävät espanjalaisilla metsästäjillä vain vuoden tai kaksi. Luonnollisesti molemmat alkukantaiset rodut elävät reilusti yli 10-vuotiaksi. Koirat saattavat elää vanhemmiksi, jos ne ovat erityisen hyviä metsästäjiä, juoksijoita tai tuottavat paljon pentuja.

– Näyttää siltä, ettei Lupitaa olisi käytetty pennutukseen, mutta en ole ekspertti joten varmaksi en voi sanoa. Lupita on metsästysviettinen, todennäköisesti se on menestynyt metsästäjänä, Aihos kertoo.

Ennen Aihokselle tuloa Lupita oli kahdessa eri kotihoitolassa Suomessa noin kuuden viikon ajan. Lupita haluttiin tarhalta pois mahdollisimman pian, sillä se stressaantui tarhaoloissa.

– Lupita on sen verran ihmisläheinen koira, että se piti saada äkkiä tarhalta pois.

Kun Aihos ja Lupita kohtasivat ensimmäisen kerran, kesti Lupitalla puolituntia ennen kuin se uskaltautui lähestyä uutta omistajaansa.

– Se oli leimautuvainen ja liimautuvainen varsinkin alkuun, se huolestui kovasti jos hävisin näkyvistä. Kotiin tultuaan se on rentoutunut koko ajan, Aihos kertoo.

Aihos huokaisee ja lämmittelee käsissään Lupitan korvia, jotka kylmenevät helposti ulkona.

– Adoptointi on vain oireiden hoitoa. Todellinen ongelma on Espanjassa.

Näkymättömän uroksen kirous

Useissa Espanjan kunnissa ei ole minkäänlaista eläinsuojelulakia.

Useat nuoret onneksi ymmärtävät eläinten oikeuksista, mutta silti vanhanaikainen kulttuuri on edelleen monella alueella vahvasti vallalla. Elsi Hirvonen uskoo, että eläinsuojelulakia osataan kiertää tai siitä ei välitetä.

Galgoja ja Podencoja tunnistusmerkitään Espanjassa esimerkiksi siruilla ja tatuoinneilla, joiden avulla voidaan tunnistaa kuka koiran omistaa.

– Korvia leikellään tai siru saatetaan kaivaa pois. Siten koiraa voida tunnistaa tai nähdä, kuka koiran omistaa.

Suurin osa galgoista ja podencoista ei saa uutta mahdollisuutta.

Hakkaraisen mukaan on vaikeaa antaa arviota vuosittain pelastetuista koirista, mutta galgojen osalta pelastettujen määrä liikkunee muutamassa tuhannessa.

Adoptointi on vain oireiden hoitoa. Todellinen ongelma on Espanjassa. Katariina Aihos

Erityisen paha tilanne on uroksilla. Niiden lähtökohdat elämälle ovat Espanjassa huonot.

Galguerot arvostavat naaraita huomattavasti uroksia enemmän, sillä näitä ei pidetä yhtä nälkäisinä metsästyksessä ja kilpailuissa. Tämä johtaa siihen että uroksia hylätään ja tapetaan varhaisemmassa vaiheessa ja suuremmassa mittakaavassa kuin narttuja.

Urosten huono onni ei pääty tähän. Mikäli galgo-poikaa kohtaa lottovoiton kaltainen onnenpotku ja se pelastetaan turvatarhalle, on sillä huonommat mahdollisuudet tulla adoptoiduksi kuin nartulla. Suurin osa adoptoijista kysyy narttua. Samaan aikaan urokset odottavat kotiaan kuukausia, jopa vuosia.

Adoptiota harkittava tarkkaan

Elsi Hirvosella, Matti Pihlajamaalla ja Katariina Aihoksella ei ole ollut aikaisemmin rescue-koiraa. He kaikki ovat kuitenkin pärjänneet hyvin uusien lemmikkiensä kanssa. Jokaisen mielestä adoptioita täytyy kuitenkin harkita todella tarkkaan (Aamulehti).

Kokemuksen ja kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan myös rahaa.

– Kulut eivät lopu siihen, että maksat koiran adoptiomaksut. Niillä saattaa olla sairauksia ja murtumia, joita ei ole nähty ilman kuvauksia. Sieltä voi tulla mitä vain, Aihos kertoo.

Lisäksi vinttikoirat ovat hyvin riistaviettisiä. Galgoja ja podencoja voi harvoin pitää irtaallaan, sillä koirat saattavat lähteä muiden eläinten perään. Koiran omistajalla täytyy olla mahdollisuus juoksuttaa koiraa säännöllisin väliajoin aidatulla alueella.

Kolmikko muistuttaa myös, että koira kannattaa adoptoida luotettavan ja rekisteröidyn yhdistyksen kautta.

Tanja Hakkarainen kertoo, että järkyttävistä oloista selvinneet koirat ovat kuitenkin useimmiten mukavia kotikoiria (HS).

Hakkaraisen mukaan Galgos del Fenixin kautta Suomeen saapuu vuosittain noin 100 galgoa, sen lisäksi jonkin verran tulee muiden yhdistysten kautta, mutta huomattavasti vähemmän.

Huonosti menestynyt galgo on omistajalleen häpeä. Tanja Hakkarainen

– Adoption merkitys yksilötasolla on kiistaton ja jokainen ulkomaille adoptoitu galgo myös levittää tietoisuutta tilanteesta.

Hakkaraisen mukaan tärkeintä on kuitenkin paikallisesti asenteiden muuttaminen. Erilaiset pelastustarhat muun muassa kampanjoivat espanjalaisissa kouluissa ja pyrkivät valistamaan uutta sukupolvea.

– Isoissa kaupungeissa asenteet ovat alkaneet jo muuttua ja galgoja adoptoidaan lemmikeiksi paikallisestikin. Pitkä matka on kuitenkin siihen että galgojen käyttö metsästyksessä olisi kiellettyä tai edes kontrolloitua.

Koiria voi auttaa myös Suomesta käsin, jos galgon tai podencon adoptointi ei omaan elämäntilanteeseen sovi.

– Auttaa voi esimerkiksi raha- ja tavaralahjoituksin tarhoille, hyväntekeväisyyshuutokauppoihin osallistumalla, toimimalla kummina tai lentokummina adoptoiduille galgoille ja kotihoitamalla kotia etsivää galgoa, luettelee Hakkarainen.

Hakkarainen painottaa myös tiedon levittämisen tärkeyttä.

– Mitä laajemmin näiden koirien kohtalo tunnetaan, sitä todennäköisemmin saadaan myös kansainvälistä painostusta tilanteen muuttamiselle.

Lue lisää:

Linkit sisältävät myös raakaa materiaalia.

National Geographic: Traditional Hunting Dogs Are Left to Die En Masse in Spain

National Geographic: Restoring Dignity to Spain’s Mistreated Hunting Dogs

Galgo News

Galgo Podenco Support

Juttua täsmennetty 3.7.2017 klo 14.38: sitaatista Perrera on nimensä mukaan tappotarha poistettiin kohta nimensä mukaan.

Juttua korjattu 3.7.2017 klo 14.38: mistä on kyse -laatikosta on korjattu luku 150 000 lukuun 100 000.

Juttua korjattu 4.7.2017 klo 8.47: Hakkaraisen sitaattia, missä puhutaan tapettujen koirien lukumäärästä, tarkennettu. Otettu pois kohta podencojen määristä, sillä se oli jo arvioitu aikaisempaan lukuun. Otettu myös linkitys pois National Geographicin juttuun Restoring Dignity to Spain’s Mistreated Hunting Dogs. Sen sijaan lisätty sitaatin alapuolelle kohta, josta linkitys menee NG:n juttuun Traditional Hunting Dogs Are Left to Die En Masse in Spain.

Luonnonvarakeskus (Luke) on antanut 30. tammikuuta lausuntonsa Kolarin Hannukaiseen suunnitellun kaivoksen ympäristö- ja vesiluvasta. Luken mukaan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

– Havaitsimme, että tietyt asiat, joita esitetään päästöiksi dokumenteissa, ovat akuutisti vaelluskaloille haitallisia, jopa tappavia.

Näin kertoo Luken lausunnosta meille haastattelun antanut Romakkaniemi. Varsinaista lausuntoa Yle Rovaniemi ei ole toistaiseksi saanut haltuunsa.

Kuparin määrä jokivedessä voi nousta myrkylliseksi

Erityisenä huolena siis on, että Muonionjokeen ohjattavat päästöt voivat aiheuttaa äkillisiä kalakuolemia. Tornionjoen vesistössä on maailmanlaajuisestikin arvokas vaelluskalakanta.

– Nykyisten suunnitelmien mukaan vesistöön on tarkoitus johtaa purkuputken kautta muun muassa kuparia myrkyllisiin pitoisuuksiin johtava määrä.

Putken suun lähellä on vaelluskalojen, varsinkin lohen lisääntymisalueita.

– Jotkin lisääntymisalueet poistuisivat käytöstä, sanoo Atso Romakkaniemi.

Suolaisuuden lisääntyminenkin huolettaa

Kyse on siitä, miten kupari lopulta sekoittuu vesistöön. Romakkaniemen mukaan lähellä purkuputken suuta sekoittuminen ei ole läheskään täydellistä, kauempana putkesta näin jo on.

Päästöjen kohdalla kysymys on myös kokonaisuudesta, Romakkaniemi sanoo.

– Lisäksi huolen aiheena on sulfaattipitoisuus ja se, miten suolaisuuspitoisuuden kasvu vaikuttaa makean veden ympäristössä.

Atso Romakkaniemen mukaan Luke näki puutteita myös hakijan riskiarvioissa.

– Jos tulee vaikka patomurtumia ja inhmillisiä erehdyksiä, miten silloin toimittaisiin? Näitä on arvioitu, mutta tiedot eivät ole ajantasaisia. Lisäksi on puutteellisia ja epäselviä asioita.

Luke ei saanut salaista raporttia

Romakkaniemen mukaan Luonnonvarakeskus ei saanut kaikkea arviointiin tarvitsemaansa tietoa kaivosyhtiöltä. Aluehallintovirasto oli julistanut kaivosyhtiön koerikastusraportin salaiseksi liiketaloudellisista syistä.

Lausunnonantoaika oli tällä kertaa erityisen pitkä, sillä Hannukainen Mining Oy teki muutoksia hakemukseensa ja aineisto oli laaja. Esimerkiksi ELY-keskus on hakenut lausunnolleen jatkoaikaa helmikuun puoleenväliin saakka.

Lupa-asian ratkaisee Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Tavoitimme kaivosyhtiön edustajan. Hän kertoi kuitenkin haluavansa tutustua Luonnonvarakeskuksen lausuntoon ennen kuin kommentoi sitä.

Yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista laulajista, Eino Grön, täytti eilen 80 vuotta. Häntä on hätkähdyttänyt se, mitä suomalaisesta vanhustenhoidosta on viikon aikana kerrottu.

– En pelkää vanhenemista. Mutta kyllä varmasti minullekin turvallisuudentunne on tärkeä. Pitää saada tuntea, että asuu kivassa paikassa ja että siellä on aktiivisuutta, yhteenkuuluvaisuutta ja ohjelmaa. Joka päivä pitäisi voida keskustella jonkun kanssa. Olen minäkin nähnyt, että joissakin paikoissa on välillä aika hiljaista meininkiä.

Grön esiintyy perjantai-illan Sannikka & Ukkola -ohjelmassa. Hänen omaa vaimoaan hoidetaan hoivakodissa, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä.

– Vaimo on ollut hyväntuulinen, ja ihan tuntuu kuin tauti ei olisi niin kovaa vauhtia edennyt. Hän on ollut iloinen ja hän on lihonut. Olen itse päässyt kävelyttämään häntä, ja tuntuu siltä, että myös omaisen apu on ollut hyvässä tilanteessa erittäin tärkeässä osassa.

Juuri omien hyvien kokemusten vuoksi kaikki ne epäkohdat, joita monista suomalaisista hoivakodeista on viime päivien aikana paljastunut, ovat tuntuneet Grönin mielestä "uskomattomilta". Grön uskoo, että nyt käytävä keskustelu auttaa parantamaan huonossa kunnossa olevien vanhusten asemaa.

– Uskon, että tällaiset kohut auttavat. Minua on vähän arveluttanut se, että ulkomaalaiset yhtiöt ovat tällaisten laitosten omistajina. Mikähän tässä on kaiken takana?

Grönin kolme reseptiä arvokkaaseen vanhuuteen

Eino Grön tuntee vanhusten asiat hyvin myös Yhdysvalloista, jossa hän pääosin viettää aikaansa. Hän käy muun muassa suomalaisessa lepokodissa pitämässä asukkaille laulutuokioita. Vanhusten tilanne suomenkielisissä laitoksissa on kuitenkin mennyt huonompaan suuntaan.

– Suomalaisuus on hävinnyt hoitohenkilökunnasta. Hoitajat eivät puhu suomea, mikä johtaa siihen, että kieliyhteys katkeaa. Vanhuksilla englanti unohtuu, ja vain suomen kieli on pohjalla. Jos hoitajat eivät puhu suomea, tuntuu turvattomalta.

Turvattomuuden tunne on Grönin mielestä yksi keskeisimpiä syitä siihen, että vanhus voi huonosti eikä pysty viettämään arvokasta vanhuutta.

– Kaikkein tärkeintä on turvallinen olo. Toiseksi tärkeintä se, että vanhus tuntee olevansa tärkeä. Ja kolmanneksi se, että vanhus kokee tulevansa huomatuksi.

Katso lisää aiheesta perjantai-illan Sannikka & Ukkola -ohjelmasta TV1:ssä kello 20:00. Vieraina myös yritysvalmentaja Jari Sarasvuo, aivotutkija Katri Saarikivi, vanhustyön kehittämisen asiantuntija Anna Pylkkänen ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori.

Muusikko Harri Marstio on kuollut. 62-vuotias Marstio menetti henkensä auto-onnettomuudessa torstaina.

Kaakkois-Suomen poliisista kerrotaan, että kolari tapahtui kello 14:n jälkeen Voikkaan sillalla Kouvolassa, kun Kuusankosken suunnasta tullut henkilöauto törmäsi hiljaisella nopeudella toiseen henkilöautoon ja tästä sillan kaiteeseen. Marstio oli poliisin mukaan toisen auton kuljettaja.

Olosuhteet paikalla olivat poliisin mukaan talvisen normaalit. Poliisi tutkii asiaa liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Marstio tuli tunnetuksi suurelle yleisölle vuonna 1982, jolloin hän vieraili Pedro’s Heavy Gentlemenin albumilla esittäen kappaleen Romany Violin. Raspiääninen laulaja muistetaan myös muun muassa hittikappaleista Muisto vain jää ja Sä mua, mä sua.

Marstiolla todettiin runsaat viisi vuotta sitten pahalaatuinen imusolmukesyöpä. Hän kertoi sairaudestaan Ylen haastattelussa toukokuussa 2017.

Harri Marstion kollega ja ystävä Ile Vainio kommentoi muusikon kuolemaa Facebookissa torstaina. Vainion mukaan sairaudestaan huolimatta Marstio "ei antanut periksi, vaan loi meihin muihin iloa ja toivoa".

Marstion kuolemasta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.

Kouvolassa ja Mäntyharjulla sijaitsevan Repoveden kansallispuiston käyntimäärät romahtivat viime vuonna Lapinsalmen sillan mukana. Kansallispuisto menetti 38 000 käyntiä verrattuna edellisvuoteen.

Suosittu Lapinsalmen riippusilta petti viime kesänä, kun yksi sen kiinnikkeistä murtui. Tästä aiheutui vakava vaaratilanne, koska silta kallistui pahoin. Sillalla olleet ihmiset pääsivät kuitenkin kontaten tukevalle maalle.

– Riippusillan pettäminen Repovedellä on dramaattinen ja kuvaava esimerkki retkeilyrakenteiden rapautumisen seurauksista. Kun keskeinen palvelurakenne petti, sekä käyntimäärät että yritysten matkailutulo tipahtivat, luontopalvelujohtaja Timo Tanninen sanoo Metsähallituksen tiedotteessa.

Uusi silta

Lapinsalmen vesistön usean metrin korkeudessa ylittävä riippusilta on ollut puiston vilkkaimpia paikkoja. Se on myös puiston kannalta keskeinen, koska se mahdollistaa suositun, viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin kiertämisen.

Vanhan riippusillan petettyä se poistettiin kokonaan, eikä Lapinsalmea ole voinut sittemmin ylittää normaalisti. Ketunlenkille pääsee nopeimmin Lapinsalmen sisäänkäynnin kautta, joskin Lapinsalmen parkkipaikka ja sille johtava tie on päätetty talvikaudeksi sulkea kokonaan.

Uusi silta on tarkoitus rakentaa tämän vuoden aikana. Metsähallituksen Luontopalveluista arvioidaan, että silta valmistuu aikaisintaan kesän lopulla.

Metsähallituksen tilastojen mukaan Repovedellä kirjattiin viime vuonna 134 300 käyntiä. Sekin on paljon, sillä Repovesi on edelleen Espoossa sijaitsevan Nuuksion kansallispuiston jälkeen Etelä-Suomen toiseksi suosituin luontoretkeilykohde.

Repoveden kävijämäärä oli onnettomuuteen saakka jatkuvassa kasvussa. Vuonna 2017 käyntejä oli 172 000, ja sitä edellisenä vuonna 148 500.

Kasvua tuntemattomammissa puistoissa

Kaikkiaan ihmisten käynnit Suomen 40 kansallispuistossa kasvoivat edelleen. Yhteensä niihin tehtiin viime vuonna noin 3,2 miljoonaa käyntiä.

Esimerkiksi Kymenlaaksossa myös pienemmät kansallispuistot ylsivät omiin ennätyksiinsä. Pyhtäällä sijaitseva Valkmusan kansallispuiston porteilla kasvua oli kolme prosenttia ja käyntejä noin 17 400. Se on Valkmusan ennätys kautta aikain.

– Valkmusassa vierailtiin paljon syksyllä, vielä lokakuullahan olivat hienot retkisäät, arvioi suunnittelija Markus Keskitalo Metsähallituksesta.

Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa vierailut kasvoivat yli neljänneksellä edellisvuodesta.

Metsähallitus arvioi, että etenkin helteiset säät kesällä ja toisaalta kelkkailuun ja hiihtoon kannustavat kelit kevättalvella houkuttelivat ihmisiä ulkosaaristossa Haminan ja Virolahden edustalla sijaitsevaan puistoon. Käyntejä siellä oli yhteensä lähes 21 000.

Murhe rahasta

Samalla kun kävijämäärät yhä kasvavat, Metsähallitus murehtii, riittävätkö rahat.

Metsähallituksen Luontopalvelujen rahoitus valtion budjetista on valtiontalouden kehysten mukaan aleneva. Samalla kun käyntimäärät kasvavat, suojelualueiden määrä lisääntyy ja niiden merkitys hyvinvoinnille ja elinkeinoelämälle vahvistuu.

Käytössä on siis koko ajan vähemmän rahaa per asiakas.

– Tämä on erityisen harmillista siksi, että kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden kävijöiden tarpeet ovat lisääntyneet ja erilaistuneet ja kansainvälisten kävijöiden määrät kasvavat, luontopalvelujohtajaTimo Tanninensanoo.

– Luontomatkailun osalta olennaista on kohteiden luontoarvojen säilyminen. Jos kansallispuistojen ja muiden suosittujen luontokohteiden palveluihin ja rakenteisiin ei voida satsata, vaarantuu käytön ohjaus, mikä puolestaan vaarantaa luontoarvoja, kertoo Tanninen.

Poliisi teki etnistä profilointia ja rikkoi syrjintäkieltoa Helsingissä katuprostituution valvonnassa, katsoo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Lautakunnan mukaan kaksi Tansaniassa syntynyttä Suomen kansalaista käveli aamuyöllä Helsingin keskustassa, kun siviiliasuiset poliisimiehet pysäyttivät heidät ja pyysivät nähdä henkilöpaperit. Naiset kieltäytyivät näyttämästä papereita, jolloin poliisit raudoittivat naiset ja tekivät heille henkilötarkastuksen.

Naiset pyysivät lautakuntaa tutkimaan, perustuiko heidän pysäyttämisensä etniseen profilointiin.

Syrjintä tapahtui heinäkuussa 2016, kun naiset olivat liikkeellä miespuolisen ystävänsä kanssa puhuen keskenään englantia ja suomea. Kun heidän miespuolinen ystävänsä nousi taksiin Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa, heidät pysäytettiin.

– Naisten mukaan rähjääntyneen oloinen, tatuoitu, t-paitaan ja shortseihin pukeutunut mieshenkilö koputti toisen olkapäätä ja pyysi englanniksi tätä näyttämään passinsa, lautakunnan päätöksessä sanotaan.

Nainen ei kertomansa mukaan ymmärtänyt, että olkaan koputtelija on poliisi. Hän kertoi kokeneensa käyttäytymisen uhkaavana ja yritti kävellä tästä poispäin.

– Tämän jälkeen mies otti naisen mukaan hänestä kiinni, vei hänet seinää vasten ja käski uudelleen näyttämään passinsa. Nainen koki miehen käyttäytyvän vihamielisesti ja yritti päästä pois tilanteesta.

Toinen siviiliasuinen poliisi pyysi samaan aikaan toista naista näyttämään passinsa, eikä naisen mukaan vastannut kysymykseen siitä, miksi häntä pyydettiin näyttämään passia. Hän ei kertomansa mukaan uskonut miestä poliisiksi.

Naisten mukaan heille ei kerrottu pysäyttämisen perustetta, eikä se käynyt ilmi myöhemminkään. Naiset katsoivat, että poliisit toimivat rasistisesti ja pysäyttivät naiset vain etnisen alkuperän perusteella.

Naiset tuomittiin käräjillä sakkoihin

Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto päätti aiemmin, ettei poliiseja ole syytä epäillä rikoksesta.

Naiset saivat joulukuussa 2017 sakkotuomiot, toinen virkamiehen vastustamisesta ja toinen niskoittelusta poliisia vastaan. Oikeus katsoi, että toinen nainen oli kieltäytynyt esittämästä henkilöpapereita ja tarttunut poliisia vaatteista sekä huitonut ja töninyt tätä.

Poliisin kaulassa roikkunut virkamerkkikotelon ketju katkesi kahakassa ja kotelo sisältöineen katosi. Toiselle tuomio tuli, koska tämä kieltäytyi näyttämästä henkilöpapereita ja yritti jatkaa matkaansa.

Poliisi: Ihonväri oli yksi peruste pysäyttämiselle

Helsingin poliisi kertoi lautakunnalle, että vanhemmat konstaapelit työskentelivät kenttävalvontaryhmässä, eivätkä käytä työtehtäviensä vuoksi virka-asua. He olivat suorittamassa prostituutiovalvontaa, johon liittyi myös ulkomaalaistehtäviä.

Poliisin mukaan vanhemmat konstaapelit saivat tiedon, jonka mukaan alueella harjoitettiin katuprostituutiota. Kun he huomasivat naiset valkoihoisen pitkän miehen kanssa, he päättivät jäädä seuraamaan tilannetta. Kun mies poistui, he päättivät tarkistaa naisten henkilöllisyyden.

Poliisi perusteli tarkastusta sillä, että kokemusperäisen tiedon mukaan ulkomaalaistaustaiset naiset harjoittavat alueella katuprostituutiota varsinkin illalla ja aamuyöllä. Poliisi kiisti syrjineensä naisia, mutta myönsi, että menettelyn perusteena oli osaltaan naisten tummaihoisuus.

Lautakunta kiinnitti huomiota siihen, että poliisi ei kohdistanut minkäänlaisia toimenpiteitä naisten kanssa keskustelleeseen valkoihoiseen mieheen. Lautakunta kielsi poliisia toimimasta jatkossa näin ja asetti kieltopäätöksen tehosteeksi 10 000 euron uhkasakon.

Autokannan keski-ikä nousi viime vuonna Suomessa edelleen, kertoo Autoalan Tiedotuskeskus. Henkilöautokannan keski-ikä nousi toissa vuodesta 1,3 kuukaudella 12,1 vuoteen.

Keski-ikä nousi, vaikka viime vuonna rekisteröitiin 120 499 uutta henkilöautoa. Tämä on toiseksi eniten tällä vuosikymmenellä. Myös kierrätykseen palautui ennätysmäärä henkilöautoja romutuspalkkion turvin.

Autoala ennustaa, että dieseleiden osuus autokannasta kasvaa lähivuosina, vaikka ensirekisteröinneissä dieseleiden osuus on pienentynyt. Valtaosa dieseleistä on iältään alle 10-vuotiaita, ja maahantuoduista käytetyistä autoista suurin osa on dieseleitä.

Tammikuussa ensirekisteröitiin 11 732 henkilöautoa, mikä on 13,6 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Viime vuoden tammikuussa rekisteröintejä tehtiin poikkeuksellisen paljon.