Kuohuttavat uutiset hoiva-alalta ovat liki jokapäiväisiä. Miten tähän on tultu? Mikä meni pieleen? Mitä pitäisi tehdä? Kysyimme asiaa yhdeltä keskeiseltä toimijalta, Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtajalta Silja Paavolalta.
1) Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valvira kertoo pohtivansa rikosilmoitusten tekemistä hoitajamitoitusta kiertävistä hoitokodeista. Ovatko rikosilmoitukset tarpeen?
– Jos kyseessä on asiakirjan väärennys, on se poliisiasia. Se johtaisi siihen, että hoitokodeissa ei ilmotettaisi hoitohenkilökuntaan kuuluviksi esimerkiksi toimistotyöntekijöitä, taloushallintoa sekä yhdestä kolmeen hoitajaa, joista ei tiedetä, tulevatko he koskaan töihin ja kuka töitä tekee.
2) Onko henkilöstön alimitoitus uusi normi?
– Se on rantautunut maan tavaksi erityisesti viiden viime vuoden aikana.
3) Näyttääkö soteuudistuksen jälkeinen tulevaisuus tällaiselta?
– Meidän työntekijöiden kannalta sotetulevaisuutta on se, että he eivät tiedä, onko heillä kokoaikaista työtä vai silpputyötä. Ajatus on, että yksityisellä toimijalla pitää olla liikkumavaraa, jonka nimi on ”liian vähäinen henkilökunta”.
4) Onko nykyinen lainsäädäntö tai muu normisto tältä osin monitulkintaista?
– Ongelmat alkoivat, kun vanhusten ja vammaisten hoito siirtyivät sosiaalihuoltolain puolelle. Terveydenhuoltolain puolella näin ei ole voinut toimia. Vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuoltolaki ovat olemassa, mutta niistä oikeastaan vain terveydenhuoltolaki on tarpeeksi sanktioiva. Olemme puhuneet tästä vuosia aluehallintovirastoille ja Valviralle.
Valvira on antanut kehotuksia, sakkoja ynnä muuta, mutta toiminta ei vaan muutu. Tarvitaan varmaan toisenlaisia sanktioita. Firma joka saa 20 000 sakkoa maksaa sen ja jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.
5) Pitäisikö hoitokoteihin tehdä useammin yllätystarkastuksia?
– Pääsääntöisesti tarkastuksia on tehty niin, että tarkastuspäivä kerrotaan etukäteen. Silloin kaikki on kunnossa, on kukkia pöydällä, ruokaa ja hoitajia enemmän. Yllätystarkastus paljastaa karun todellisuuden. Kokemuksemme on, että kun olemme seuranneet viikkoja jotakin paikkaa ja huomanneet, että hoitajia ei ole tarpeeksi, tulee Valviran tai THL:n tarkastus niin hoitajia onkin yhtäkkiä riittävästi.
6) Miten tällaiset käytännöt ovat juurtuneet hoiva-alalle?
– Sen nimi on bisnes. Jos osakeyhtiö omistaa jotain, sen tehtävänä on lainkin mukaan tuottaa voittoa osakkailleen. Kunnissa on ikiaikaisesti ollut yrittäjiä, jolle tämä on ollut aidosti elinkeino. Heidän toimintakaavansa on aivan erilainen. Silloin toimitaan tarkasti, jotta saadaan leipää pöytään. Pienyrittäjäkin voi muodostaa osakeyhtiön, mutta silloinkin se on yhä hänen elinkeinonsa.
Nyt isot yhtiöt ovat ostaneet roppakaupalla näitä pieniä yhtiöitä, jolloin niiden toiminta muuttuu.
7) Onko hoiva-alalla työvoimapulaa?
– Tiedämme, että muutamilla paikkakunnilla ei enää asu niin paljon ihmisiä, että sinne saataisiin työntekijöitä. Mutta jos työnantaja ottaa työntekijöitä kokoaikaiseen työhön, jolloin palkka tulee varmasti, niin ihmiset haluavat töihin. Meillä on hyvin harvassa ihmisiä, jotka haluavat "inkkareina" olla tekemässä vuoroja missä milloinkin. Työstä pitää tehdä niin houkutteleva, että siellä viihdytään. Nykytilanne, jossa ihmiset vaihtavat alaa, on tekemällä tehty.
Lähihoitajan palkka on niin pieni, että jos kokoaikaista työtä ei saa niin voi mennä Mäkkäriin tai varastoapulaiseksi tai minne vaan.
8) Ratkaisisiko hoitajamitoitus kaikki ongelmat?
– Ehdottomasti kannatan sitä. Se takaa, että ihmiset ovat kokoaikaisessa työssä ja hoidettavat saavat hoitoa, joka heille on luvattu. Suositus ei toimi, se on huomattu. Jos laitoshoitaja auttaa vuoronsa aikana yhden rollaattorilla liikkuvan ihmisen vessaan, lasketaan hänet hoitohenkilökuntaan kuuluvaksi. Sitähän se ei ole.
9) Onko taustalla johtamisen ongelma?
– On se sitäkin. Kun aluejohtajalle/johtajalle laitetaan tulosvastuu, ei hän ehkä kykene annetuilla välineillä saamaan ihmisiä innostumaan ja kehittämään työtä. Jos työtä ei kehitetä, sitä tehdään vasemmalla kädellä, jolloin hoidon laatu laskee. Johtajan pitäisi puuttua, mutta se ei onnistu, jos hänelle ei anneta siihen keinoja.
10) Vai onko kaiken taustalla ahneutta ja pahaa tahtoa?
– Tietyllä lailla sellainen ahneus, että ajatellaan ikäihmisten voivan olla bisnes. Minun moraalini ei siihen taivu, että iäkkään, kohti hautaa menevän ihmisen hoito ja hoiva nähtäisiin vain bisneksenä.
En usko, että kellään on pahaa tahtoa. Tästä voidaan tehdä bisnestä ja tuottaa se hyvin. Ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan voi olla tietyn voittoprosentin saavuttaminen, jos se tarkoittaa hoitajien mitoitusta alentamalla, miettimällä ruokakuluja ja katsomalla sitä, otetaanko sijaisia vai ei.