Vanhuksen ulkoilu voi jäädä kokonaan väliin muistakin syistä kuin hoitajapulan vuoksi. Yle uutisoi viime vuoden syyskuussa hoivakodista, jonka vanhuksia ei voitu ulkoiluttaa ilman sopivia ulkoiluvaatteita.
Pyörätuoleissa istuville vanhuksille tavallisten ulkovaatteiden pukeminen voi olla vaikeaa ja jopa kivuliasta, jos esimerkiksi kädet eivät taivu hyvin. Monet hoivakodit suosittelevat omaisille, että nämä hankkisivat vanhuksille esimerkiksi helpommin puettavia ulkoiluviittoja. Ne ovat kuitenkin kalliita eivätkä kaikki omaiset raaski ostaa niitä.
Uutinen osui myös elimäkeläisen Pirkko Ikävalkon korviin.
– Se oli niin koskettavaa ja jäi vaivaamaan. Jotkut asiat vain puhuttelevat sisintä. Jos voin kantaa korteni kekoon ja saada muita mukaan, niin se on ihanaa, Ikävalko sanoo.
Nyt neljä kouvolalaista hoivakotia saa käyttöönsä uusia ulkoiluviittoja vanhuksille.
Kahdeksan viittaa
Ikävalkon aloitteesta pienen Teuroisten kylän Martat ompelivat syksyllä kahdeksan tummansinistä ulkoiluviittaa.
Suurikokoinen viitta puetaan esimerkiksi pyörätuolissa istuvan vanhuksen hartioille ja suljetaan vetoketjulla. Se yltää yli polvien. Viitassa on myös huppu, jonka reunukseen pujotettu kuminauha pitää sen hyvin paikallaan.
Teuroinen on pieni kylä Elimäellä, joka nykyisin kuuluu osaksi Kouvolaa. Viisitoista marttaa ompeli viitat kahden viikonlopun aikana. Ompelukoneet kannettiin Teuroisten kylätalon saliin.
Viitat on valmistettu enstex-kankaasta, joka hylkii vettä ja likaa. Sisäpuolella on kaksinkertainen fleece-vuori. Kokonaisuuden suunnitteli ja kaavoitti yhdistykseen kuuluva Heli Helmanen.
Viitat Marttayhdistys maksoi itse. Ikävalkon mukaan viittoihin käytetyt materiaalit maksoivat joitain tuhansia euroja.
– Olemme panostaneet taloudellisesti melko reilusti. Keräämme hyväntekeväisyyteen käytettäviä varoja tekemällä töitä, kuten esimerkiksi järjestämällä kahvituksia syntymäpäiväjuhlille tai ristiäisiin.
Enstex-kankaan ja esimerkiksi vetoketjut yhdistys osti. Osa viittojen vuoressa käytetystä fleecestä saatiin lahjoituksina.
Elimäkikodissa asuva Eila Heikkilä pääsi ihastelemaan uusia viittoja tuoreeltaan niiden luovutustilaisuudessa torstaina.
– Näyttää hienolta! Varmasti ovat lämpimät. On sen näköinen, ettei siitä läpi tuule. Kun kyllä se tahtoo kylmä olla, kun istuu pyörätuolissa, Heikkilä sanoo.

Vauhtisokeus
Viittoja ommellessa iski vauhtisokeus, ja martat innostuivat tekemään vanhuksille myös jalkapussit ja rukkaset. Jalkapussi on takapuolen alle ulottuva pussi, joihin jalat pujotetaan.
– Se on kuin merenneidon pyrstö. Asu on suunniteltu niin että pyörätuolissa istuessa tuuli ei puhalla selkään eikä käsiin, Ikävalko kuvailee.
Myös rukkaset ovat pussimaiset, jossa sormia ei tarvitse erikseen pujottaa paikoilleen.
– Kun jäi tilkkuja, ajateltiin, että tehdään tällaisetkin vielä, Helmanen sanoo.

Martat haluavat, että vanhuksen ulkoileminen ei jää ainakaan palelusta kiinni.
– Useat vapaaehtoiset yhdistykset kuitenkin käyvät vanhuksia ulkoiluttamassa. Haluamme mahdollistaa sen. Nämä viitat eivät ole Liisan eikä Einon, vaan ne ovat lainavaatteita kaikkien yhteisessä käytössä, Ikävalko kertoo.
He kannustavat myös muita yhdistyksiä viittatalkoisiin. Aiemmin Teuroisten Martat ovat muun muassa kutoneet 170 paria villasukkia huostaanotetuille lapsille Kouvolassa.
Elimäen Teuroisten Marttayhdistyksen ompelemat viitat lahjoitettiin Elimäkikotiin, Vaskirinteeseen sekä Elimäen Puustellin hoivakoteihin Elimäellä ja Korialla. Kukin hoivakoti saa kaksi settiä ulkoiluvarusteita.
Nopea pukea
Uudet asut tulevat tarpeeseen. Esimerkiksi Elimäen Puustellin hoivakodeissa pyritään pitämään kiinni siitä, että asukkaat ulkoilevat säännöllisesti, vähintään kerran viikossa.
– Näissä viitoissa on lisäksi monta hyvää ominaisuutta, jotka nopeuttavat pukemista. Usein pukeminen ja riisuminen voi muuten viedä enemmän aikaa kuin itse ulkoilu, Elimäen Puustellin toiminnanjohtaja Anne And sanoo.
Eila Heikkilä odottaa kevättä, jolloin ulkoilu on helpompaa.
– Yleensä menen tuohon kirkonmäelle kiertelemään ja kauppaan. Aina jotain tekee mieli. Koskaan ei ole kylmiö tyhjä makeasta, Heikkilä nauraa.
