Kylmän sodan lopulla solmittu INF-ohjussopimus saattaa lakata olemasta kuuden kuukauden kuluttua. Molemmat sopimusosapuolet eli Yhdysvallat ja Venäjä ovat ilmoittaneet, että ne keskeyttävät sopimusvelvoitteiden noudattamisen.
Mutta mitä se tarkoittaa, ja mitä seuraavaksi tapahtuu? Sotilasprofessori Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta vastasi kymmeneen kysymykseen INF-ohjussopimuksesta ja suurvaltasuhteista.
1. Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä INF-sopimuksesta vastauksena Yhdysvalloille. Oliko vastaus odotettu?
– Siinä mielessä kyllä, että tässä on kyse suurvaltapolitiikasta. Suurvalloille on tärkeää, että arvovalta säilyy ja statusta kyetään ylläpitämään. Yhdysvallat on syyttänyt Venäjää INF-sopimuksen rikkomisesta ja ilmoittaa lähtevänsä tästä sopimuksesta pois – kyllä tietysti Venäjä vastaa samalla mitalla.
Toisaalta kyse on neuvotteluasetelman rakentamisesta. Yritetään saada vastapuoli kuulemaan oma argumentti ja sitten neuvottelemaan.
2. Yhdysvallat ja Venäjä ovat nyt ilmoittaneet jättävänsä INF-sopimuksen kuuden kuukauden kuluttua. Tarkoittaako tämä sitä, että neuvotteluyhteys valtioiden välillä olisi poikki?
– Ei tarkoita. Käsitykseni mukaan molemmilla on edelleen intressi neuvotella keskenään ja saada myös uusia neuvottelukumppaneita, ainakin Kiina, jatkoneuvotteluihin mukaan.
Erityisesti Yhdysvalloilla on suuri intressi saada Kiina mukaan sopimaan siitä, millä tavalla näitä INF-sopimuksessa kiellettyjä keskimatkan ohjuksia voidaan kehittää tai olla kehittämättä.
3. Mikä Yhdysvaltoja ja Venäjää painostaa neuvotteluyhteyden ylläpitämiseen?
– Ensisijainen syy on se, että halutaan välttää uudenlainen, kallis varustelukierre uusille ohjusjärjestelmille, jotka eivät kuitenkaan merkittävästi tuo strategiseen tasapainoon mitään uutta.
Tässä on hyvin paljon statukseen ja asioiden symboliarvoon liittyviä tekijöitä sen lisäksi, että kyse on tehokkaista asejärjestelmistä. Uskon, että kaikesta huolimatta sekä Yhdysvallat että Venäjä haluavat saada tämän asian päiväjärjestykseen semmoisella tavalla, että tällä ei ole pitkän aikavälin asevarustelukierteeseen liittyviä vaikutuksia.
4. Yhdysvaltain tähtäimessä asevarusteluasioissa on yhä enemmän Kiina. Minkälaiset mahdollisuudet on saada Kiina mukaan näihin neuvotteluihin keskimatkan ohjuksista?
– Se tulee olemaan tosi vaikeaa. Kiinan hyökkäyksellisestä sotilaallisesta kyvystä merkittävä osa perustuu ohjusaseisiin, ja merkittävä osa näistä on niin sanottuja keskimatkan ohjuksia, joiden kantama on 500–5 500 kilometriä. Tässä mielessä Kiinan integroiminen tämäntyyppiseen järjestelyyn kuin INF oli, tulisi olemaan erittäin pitkä ja vaikea prosessi.
5. Onko Kiina ollut missään vastaavantyyppisissä kansainvälisissä neuvotteluissa mukana?
– Minulla ei ole tiedossa, että olisi. Mutta mikä on tämä prosessi, jolla Yhdysvallat tällä hetkellä haluaa Kiinan mukaan – ihan tarkkaan ei tiedetä peruslogiikkaa taustalla. Mutta sen me tiedämme, että Kiina on Yhdysvaltojen pitkän aikavälin strateginen maalitaulu tai strateginen kilpailija.
Yhdysvaltoja huolestuttaa yhä enemmän Kiinan voiman kasvu, joka tapahtuu vähitellen. Kiina on voimistunut myös sotilaallisesti 10–20 viime vuoden aikana. Kiina on se toimija maailmassa, joka merkittävästi tulee ohjaamaan Yhdysvaltain puolustuspolitiikkaa tulevina vuosina.
6. Onko Yhdysvallat antanut millään tavoin suoraan ymmärtää, että ei tässä ole niin paljon kyse Venäjästä vaan Yhdysvaltain painopisteen muuttumisesta Aasiaan?
– Mielestäni taustalla vaikuttava tekijä siinä, minkä takia Yhdysvaltain on helpompi irtautua INF-sopimuksesta tai käyttää irtautumista neuvotteluvalttina, on juuri se, että Yhdysvalloille merkittävä toimija on Venäjän lisäksi kasvavassa määrin Kiina.
Yhdysvalloissa ajatellaan, että jos Kiinaa ei kyetä millään tavoin saamaan sopimusosapuoleksi tai sitoutumaan samantyyppisten ohjusten vähentämiseen tai poistamiseen kokonaan, tilanne ei ole Yhdysvalloille edullinen. On sidottu omat kädet, mutta strateginen vastustaja Kiina voi vapaasti käyttää ja kehittää näitä järjestelmiä.
7. Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi tänään, että Venäjä alkaa kehittää omaa ohjusjärjestelmäänsä Yhdysvaltain vastapainoksi, mutta Venäjä ei ole halukas lähtemään kalliiseen asevarustelukierteeseen. Mitä Putin tällä tarkoitti? Kertoiko hän sen, että Venäjän taloudelliset varat ovat huomattavan paljon rajallisemmat kuin amerikkalaisilla?
– Se on yksi taustatekijä. Uusien järjestelmien kehittäminen vie vuosia ja on kallista. Tosin Yhdysvallat on syyttänyt, että Venäjällä olisi jo tällaisia järjestelmiä olemassa. Tämä voi olla yksi tekijä, että Venäjä kykenee ottamaan nopeasti käyttöön jo tehtyä kehitystyötä. Mitään uutta ohjusjärjestelmää ei rakenneta nopeasti.
Mutta emme vielä tiedä, kuinka paljon tässä on neuvotteluaseman hakemista. Uhataan, painostetaan vastapuolta neuvottelupöytään. Se on toinen elementti.
8. Kuinka oikeassa Yhdysvallat on, kun se väittää, että Venäjä on rikkonut INF-sopimusta? Onko siitä näyttöä?
– Varmasti Yhdysvalloilla on siitä näyttöä, mutta se, miten tarkkaan kyetään tuomaan tiedustelutietoja julkisuuteen, on toinen kysymys. Mutta Nato on tullut vahvasti yhtenäisenä julkisuuteen. Nato-maat ovat sanoneet olevansa täysin vakuuttuneita siitä, että Venäjä rikkoo tällä hetkellä tätä sopimusta ja että Yhdysvallat on oikeassa. Varmasti tässä mielessä Yhdysvallat on liittolaisille esittänyt todistusaineistoa.
9. Vuorokauden aikana molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet valmiutensa lähteä sopimuksesta. Mikähän on seuraava siirto, mitä tapahtuu ensi viikolla tai lähikuukausina?
– Tässä on kaksi tasoa, joilla keskustelua käydään. On julkinen keskustelu, jossa painostetaan, uhataan ja ikään kuin yritetään saada toinen neuvottelupöytään. Toinen on sitten matalamman profiilin keskustelutaso, kameroilta piilossa tehdään neuvottelutyötä. Varmasti neuvottelut tulevat olemaan julkisen nokittelun rinnalla käynnissä.
10. Kuinka heikot Yhdysvaltain ja Venäjän välit nyt ovat – voivatko ne vielä mennä heikommiksi?
– Ne ovat todella huonot. Kyllähän Venäjän ja länsimaiden, Venäjän ja Naton sekä Venäjän ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat heikentyneet 4–5 viime vuoden aikana merkittävästi. Tuntuu, että ne ovat menneet aika lailla umpisolmuun. Ei ole mitään konkreettista positiivista tekijää, jonka varaan voitaisiin laskea, että tulevaisuudessa suhteet paranisivat.
Tietysti tämä merkittävällä tavalla alkoi siitä, kun Venäjä valloitti Krimin niemimaan ja käynnisti sotilasaktiivisuuden Ukrainassa. Se on asia, jota ei ole länsimaissa millään kyetty sivuuttamaan eikä voida sivuuttaa. Näyttää siltä, että suhteet ovat pitkälle tulevaisuuteen juntturassa.
Vastauksia on editoitu ja tiivistetty.
Lue myös:
Putin: Venäjä keskeyttää ydinasesopimuksen noudattamisen – uusien ohjusten rakentaminen alkaa
Yhdysvallat ilmoittaa vetäytyvänsä ohjuksia rajoittavasta INF-sopimuksesta – Nato tukee