– Palvelukoti olisi hyvä. Sinne toivoisin ehdottomasti omaa huonetta, jossa olisi televisio ja radio, pohtii muistisairautta poteva Lasse Ainasoja.

Hän täyttää asumistahtoa, joka on uusi työkalu muistisairaille ja heidän omaisilleen. Siihen kirjataan toiveet omasta asuinpaikasta ja -ympäristöstä siltä varalta, ettei ihminen kykene ilmaisemaan tahtoaan enää tulevaisuudessa.

Ainasoja on "ideaalikäyttäjä" työkalulle. Hänellä on todettu otsalohkon rappeuma, mutta hänen mielensä toimii edelleen kirkkaasti omien toiveiden ilmaisemisessa.

– Yhteistila saisi olla mielellään myös, jotta näkisi muitakin. Ja ulos kävelemään pitäisi päästä, koska liikunnan merkitys on niin tärkeä muistisairaudessa. Lisäksi toivoisin, että minulla olisi joku, joka auttaisi laskujen maksamisessa, Ainasoja jatkaa listaansa.

Pitkiä pyörälenkkejä tehneenä hän toivoo myös kuntopyörää tai kuntosalia. Kranttu hän ei ole liikunnan suhteen, joten lopulta Ainasoja päätyy kirjaamaan asumistahtoon, että uudessa kodissa täytyy olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja ulos pitää päästä ehdottomasti.

Lassen vaimo Pirjo Ainasoja pitää tärkeänä, että palvelukodissa olisi rauhoittavia, harmonisia ja kauniita elementtejä, kuten puutarha.

– Ja elämää, terveellistä ruokaa ja iloista meininkiä sekä erilaisia harrastuspiirejä. Ilmapiirin olisi hyvä olla kunnioittava. Tärkeää olisi myös, että muistisairas saisi kokea olevansa arvostettu elämänsä loppuun asti, Pirjo Ainasoja pohtii.

Asumisjärjestelyihin liittyy suuria tunteita

Usein muistisairaan asumisjärjestelyjä aletaan pohtia vasta silloin, kun hän ei enää pysty itse ilmaisemaan tahtoaan. Tutkija Heidi Parisod sanoo, että tulevaisuuden kodin puheeksi ottamiseen liittyy suuria tunteita, kuten pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä.

Omainen voi ajatella, että hän pettää läheisensä, jos ei ole valmis hoitamaan tätä loppuun saakka. Hänestä voi myös tuntua, että hän vie isältä, äidiltä tai puolisolta jotain todella arvokasta pois, jos siirtää tämän hoitokotiin.

– Puheeksi ottamista pitkitetään ja pitkitetään. Lopulta muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei keskustelu ole enää mahdollista. Silloin ei tiedetä, mitä toinen haluaa, ja omaiselle tulee kauhea taakka päätöksen tekemisestä. Myös sisarusten kesken voi tulla riitaa siitä, missä äidin tai isän pitäisi asua, Parisod kuvaa.

Parisod työskentelee Hoitotyön tutkimussäätiössä, joka on luonut asumistahdon yhdessä Muistiliiton kanssa. Työparinaan hänellä on säätiössä tutkija Hannele Siltanen, joka kertoo asumistahdon syntyneen käytännön elämästä.

– Havahduimme siihen, että lehdissä on jatkuvasti juttuja muistisairaista yöpuvussa ulkona kylmässä. Ajattelimme, että eihän se näin voi mennä. Muistisairaiden asuminen on pakko ottaa puheeksi, Siltanen kertoo Muistava-hankkeen synnystä.

Siltasen mukaansa poliittinen tahtotila on se, että ihminen asuu kotonaan mahdollisimman pitkään.

– Toisaalta siinä on hieno ajatusmalli taustalla, mutta välillä kotona asumisesta puhutaan itsetarkoituksena, vaikkei koti enää olisi turvallinen. Onko se sitten hyvää elämää, Siltanen miettii.

Lasse Ainasoja: "Elämä tuntuu turvalliselta"

Lasse Ainasojan asumisjärjestelyt ovat tällä hetkellä kunnossa. Hän asuu vaimonsa kanssa kerrostalossa, pärjää hyvin ja käy yksin lenkillä lähiympäristössä.

– Siinä on palvelut lähellä ja tuttu ympäristö. Elämä tuntuu turvalliselta. Jos joskus eksyn tai tarvitsen muuten nopeasti apua, saan hälytettyä Pirjon tai tyttäreni rannekkeella, Lasse kertoo.

Turvarannekkeessa on kaksi nappia. Kun Lasse painaa ykköstä, Pirjon puhelin kilahtaa. Kakkosnapilla hälytys menee tyttären puhelimeen.

Pirjo sanoo, ettei pariskunta kaipaa nykyisessä elämäntilanteesa erämaan rauhaa ja yksinäisyyttä, vaan ihmisiä, kaupunkielämää ja sosiaalisuutta. Pirjo ja Lasse ovat muun muassa hankkineet museokortit ja kertovat käyttävänsä ahkerasti muitakin kaupungissa olevia palveluita.

Bussikuski unohti oikean reitin

Lasse ei pelkää tulevaa.

– Hyväksyn eteen tulevat tosiasiat ja sen, että asun ehkä joskus palvelukodissa.

Hänellä todettiin otsalohkorappeuma kaksi vuotta sitten, 58-vuotiaana. Bussikuskina työskennellyt mies ei yhtäkkiä enää muistanut, mihin suuntaan kääntyä tutulla reitillä.

Pirjo puolestaan ihmetteli miehensä muuttunutta käytöstä: koko pitkän avioliiton ajan raittiina olleelle Lasselle alkoi maistua alkoholi, ja hänen raha-asiansa menivät sekaisin.

– Diagnoosi oli tavallaan helpotus, koska sain selityksen käytökselleni. Olen tullut kaapista ulos ja puhunut avoimesti muistisairaudestani. Toimin Suomen muistiaktiiveissa, joka nostaa maanlaajuisesti esiin epäkohtia, Lasse kertoo.

Muistisairaat mukana työkalujen luomisessa

Asumistahdon lisäksi Muistava-hankkeessa on luotu työkalu muistisairaan asumistilanteen arvioimiseen. Se on tarkoitettu läheisille ja ammattilaisille.

Arviointikyselyn avulla voidaan kartoittaa muistisairaan nykyistä asumistilannetta ja tarvetta puhua siitä.

Keskustelun tueksi on luotu myös kuvalliset kortit. Ne ovat hyvä tuki silloin, kun muistisairaan kanssa keskustellaan asumisjärjestelyistä. Kortteja voi tulostaa Muistava-hankkeen sivuilta tai katsella esimerkiksi tabletilla.

Hoitotyön tutkimussäätiö ja Muistiliitto haastattelivat muistisairaita ja heidän omaisiaan eri työkaluja luodessaan.

– Tätä ei ole tehny tutkijan kammiossa, vaan haastatteluissa ja työpajoissa ympäri Suomen. Niistä on ammennettu työkalujen sisältö, tutkija Hannele Siltanen kertoo.

Lue myös:

Kävimme Riitta ja Topi Uosukaisen kotona katsomassa, millaista on arki Alzheimerin taudin kanssa: “En voi tehdä kuin parhaani, että hänen olisi hyvä olla”

Tuire Metson isän kotihoidon kokeilussa kaikki meni pieleen, ennen kuin hän sai palvelukotipaikan: "Viimein isä on turvassa"

Kemin keskustaan suunnitellaan ikäystävällistä asuinaluetta – samaan pihapiiriin useampi sukupolvi, puurakentamista ja turvallista liikkumista

Oikeusasiamies pyytää selvitystä vanhusten erillään pitämisen laillisuudesta korona-aikana – aviopari ei saanut tavata kolmeen kuukauteen toisiaan

300 muistisairasta vanhusta joutuu muuttamaan, kun hoivapaikka lähtee alta – omaiset järkyttyivät: "Äiti ei ole puhunut enää pitkään aikaan"

Finanssi- ja vakuutusalalla aiemmin toiminut nivalalainen Pasi Ainasoja kaipasi elämäänsä toisenlaista sisältöä.

Uuteen alkuun tarvittiin kaksi asiaa: tarpeeksi mielenkiintoinen haaste ja työmatkalla syntynyt havainto siitä, miten paljon paremmin asioita voitaisiin tuotteistaa. Ne saivat toimimaan.

Ainasojalla oli peltoja Nivalassa, mutta hän tiesi, että viljan viljely ei ole hänen juttunsa. Menestysresepti voisi löytyä erikoiskasveista. Vastuullisuutta ja ekologisuutta korostava megatrendi ja tekstiiliteollisuuden suuri ympäristökuorma saivat hänet harkitsemaan luonnonmukaista värintuotantoa.

Ainasoja soitti Luonnonvarakeskukseen ja kysyi vinkkejä mahdolliseksi viljelykasviksi. Sieltä kerrottiin, että värimorsingon viljelyä on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän. Kasvi herätti Ainasojan mielenkiinnon.

Työmatkalla Kööpenhaminassa Ainasoja ärsyyntyi. Tanskalaiset osasivat sen niin hyvin: hyggeily ja smörrebrödit osoittivat hänelle sen, kuinka hyvin asiat voidaan tuotteistaa ja rakentaa niistä kansallisia mielikuvia. Ainasoja päätti, että suomalaiset puhtaat luonnontuotteet pitää tuotteistaa paremmin.

Alkoi nivalalaisen indigon tarina.

Viljelmä kasvoi valtavaksi kolmessa vuodessa

Pasi Ainasoja aloitti värimorsingon viljelykokeilut kasvimaan kokoisella pläntillä kesällä 2017.

Muutamassa vuodessa viljelyala on laajentunut 40 hehtaariin, minkä Ainasoja arvioi olevan suurin värimorsinkoviljelmä koko Euroopassa.

– Tuotantoprosesseja on kehitelty tuhansia tunteja ja usein myös kantapään kautta, hän sanoo.

Esimerkiksi lähes kaikki värimorsingon lehtien käsittelyyn tarvittavat laitteet on pitänyt rakentaa itse. Työvoimaa ja apua tuotekehitykseen löytyi kyläläisiltä. Värjäysprosessia Ainasoja on opiskellut vaihe vaiheelta ja mittakaavaa pikkuhiljaa kasvattaen.

Viljelyoppia Ainasoja kertoo saaneensa erityisesti englantilaiselta värimorsinkoa vuosikymmeniä viljelleeltä 80-vuotiaalta Ian Howardilta, joka on jakanut oppia sähköpostiviesteissä ja Skype-puheluissa.

Nyt Ainasoja pystyy vastaamaan jo teollisen tuotannon vaatimuksiin.

Marimekko valmistamassa ensimmäisiä indigovärjättyjä tuotteitaan

Pian Pasi Ainasoja saavuttaa tärkeän virstanpylvään, kun Marimekko tuo ensi vuonna markkinoille tuotteita, joissa on käytetty ensimmäistä kertaa suomalaista luonnonväriä, Nivalan indigoa.

Marimekko on tutkinut luonnosta saatavien väriaineiden käyttöä omassa kangaspainossaan Herttoniemessä reilun vuoden ajan, kertoo Marimekon kodin malliston ja kuviosuunnittelun johtaja Minna Kemell-Kutvonen.

– Se on ensimmäinen tämän mittaluokan kokeilu, ja mekin olemme tässä vasta alkumatkalla.

Luonnonvärien käytöstä on käsityöläisperinteestä alkaen pitkä historia ja kokemus, mutta niiden skaalaaminen teolliseen mittakaavaan on Kemell-Kutvosen mukaan vasta alussa.

Luonto tuo normaalisti tarkkaan säädeltyyn prosessiin mukanaan myös arvaamattomuuden. Luonnosta saatavissa väreissä on hyväksyttävä se, että ne eivät välttämättä aina ole tismalleen samanlaisia.

– Värien laatu ja saatavuus riippuvat siitä, mitä luontoäiti on meille valmis antamaan, Kemell-Kutvonen sanoo.

Luonnonvärejä voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin

Viime vuonna Suomessa käynnistyi laaja Biocolour-hanke. Sen johtaja, dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta sanoo, että maassamme on luonnosta saatavien väriaineiden tuotannossa paljon piilevää potentiaalia, jota pyritään nyt kaivamaan esiin.

– Meillä on biomassaa valtavat määrät. Luontomme tuottaa värinlähteitä, ja esimerkiksi metsäteollisuudessa on sivuvirtoja, jotka ovat vielä hyödyntämättä.

Väriaineita voitaisiin tuottaa myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden kuorijätteistä, naateista tai osista, joita ei hyödynnetä ruoantuotannosta.

Moni ihan tavallinen kasvi voisi olla hyödynnettävissä uusilla tavoilla. Nivalan värimorsinkopelloilla kulkiessaan Räisänen nostaa esimerkiksi pellon reunassa kasvavat pajut.

– Noista saisi hyvää beigeä ja upean harmaan sävyn.

Yksi tärkeimmistä Biocolour-hankkeen tavoitteista onkin muodostaa värikartta luonnosta saatavista väreistä.

Luonnosta saatavat värisävyt mielletään usein hillityiksi ja murretuiksi. Marimekon Minna Kemell-Kutvonen kutsuu niitä silmälle miellyttäviksi väreiksi.

– Ne ovat murrettuja sävyjä, mutta ne ovat valtavan hienostuneita ja kiehtovalla tavalla ajattomia.

Kirkkaita värejäkin voidaan saada aikaan, jos väriaineiden tuotannossa käytetään hyväksi mikrobeja, hiivoja ja esimerkiksi sieniä, Riikka Räisänen kertoo. Kaikkein hankalin väri on musta.

Biovärikarttaa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisimman laajasti paitsi tekstiili- myös pakkaus- ja pinnoiteteollisuudessa, Räisänen sanoo. Synteettisten värien vaihtoehdoille on kysyntää.

– Kun tutkitaan ja kehitetään biohajoavia tuotteita, myös kiinnostus biohajoaviin väriaineisiin kasvaa.

Luonnonväriaineiden käyttö herättää siis kiinnostusta, mutta eivät ne synteettisiä väriaineita kokonaan korvaa. Riikka Räisänen toteaa, että luonnosta saatavia värejä ei kannata käyttää bulkkituotteiden valmistukseen, vaan ennemminkin niin sanottuun bioluksukseen.

Indigon jälkeen kokeilussa ovat sipulinkuoret

Nivalassa sinisen väriaineen tuotanto on saatu nyt uomiinsa. Oppirahat on maksettu ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisin mielin.

– Olemme ihan kaupallistamisen kynnyksellä. Uskon, että ensi vuodesta tulee jo kaupallisesti menestyksekäs, Pasi Ainasoja sanoo.

Jatkossa tavoitteena on myös värimorsingon osien hyödyntäminen entistä tehokkaammin,

Ensimmäisenä vuonna kasvin lehdistä saadaan väriainetta, mutta sen lisäksi sen juuria voidaan hyödyntään lääkinnällisissä tuotteissa. Kasvin toisen vuoden kukinnosta saa hunajaa. Myös värimorsingon siementuotanto on jo omavaraista.

Pasi Ainasojan mielessä vilkkuvat myös uudet värit. Seuraavaksi testissä on aiemmin jätteeksi päätyneitä sipulinkuoria, joista hän aikoo alkaa testata keltaisen, vihreän ja oranssin sävyjen tuottamista.

Olisitko itse valmis maksamaan enemmän tuotteesta, joka on värjätty biovärillä? Voit osallistua keskusteluun 15.11. kello 23:een saakka.

Viisitoista Aasian maata on hyväksynyt yhteisen vapaakauppasopimuksen, jonka myötä maiden keskinäisen kaupan esteet purkautuvat ja säätely helpottuu.

Aasian alueen vapaakauppasopimuksessa (RCEP) ovat mukana muiden muassa Kiina, Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti.

Sopimuksen piirissä on yli kaksi miljardia ihmistä. Se kattaa 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja on sillä mittarilla maailman suurin vapaakauppasopimus.

Intia oli mukana neuvotteluissa, mutta vetäytyi sopimuksesta pelätessään halpojen kiinalaisten tuotteiden vyöryä markkinoilleen. Intia voi kuitenkin liittyä mukaan myöhemmin.

Sopimuksen myötä jäsenmaat saavat viedä tuotteitaan toisiin jäsenmaihin ilman eri säädöksiä. Sopimuksessa ovat mukana esimerkiksi palvelusektori ja tuotekehittelyn kautta saadun omaisuuden suojeleminen, mutta työläisten oikeudet ja ympäristönsuojelu eivät kuulu sopimuksen piiriin.

Asiantuntijoiden mukaan RCEP-sopimus vahvistaa Kiinan asemaa Aasian kaupan ehtojen määrittelijänä samoin kuin sen geopoliittisia tavoitteita.

Yhdysvallat ei ole sopimuksessa lainkaan mukana. Yhdysvaltain rooli Aasian kaupassa on muutenkin heikentynyt sen jälkeen kun presidentti Donald Trump päätti irrottaa maansa Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta TPP:stä ja aloitti kauppasodan Kiinan kanssa.

Uutistoimisto AFP:n haastattelemat asiantuntijat uskovat, että Yhdysvaltain seuraava presidentti Joe Biden joutuu harkitsemaan, yrittääkö saada maansa mukaan RCEP-sopumukseen. Asiantuntijoiden mukaan sillä saralla tuskin tapahtuu mitään kovin nopeasti, koska Bidenin hallinto joutuu aluksi keskittymään koronapandemian hoitoon kotimaassa.

Tutkija: Kahdenväliset sopimukset lisääntyvät, jos USA jättää Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen

Analyysi: Kiina voi hurrata vapaakauppasopimuksen kaatumiselle, mutta itkua saattaa olla luvassa

Kaksi maksamisen alan toimijaa, tanskalaislähtöinen Nets ja italialainen Nexi ovat allekirjoittaneet sitovan puitesopimuksen osakevaihdolla tapahtuvasta sulautumisesta, ilmoitti Nets sunnuntai-iltana tiedotteessa.

Netsin mukaan fuusion seurauksena syntyy yksi Euroopan suurimmista maksupalvelujen tarjoajista, joka vauhdittaa eurooppalaisten maksujen digitalisointia.

Tämän fuusion toteutumisen jälkeen Nexi jatkaa viime kuussa ilmoitettua sulautumistaan toisen italialaisen alan yhtiön, SIA:n kanssa.

Näiden sulautumisten myötä syntyvä konserni on yksi Euroopan suurimmista PayTech-yrityksistä, jolla on laaja jalansija koko Euroopassa, tiedotteessa sanotaan.

Sulautumisen toteutuminen vaatii vielä viranomaishyväksynnät. SIA:n ja Netsin fuusioiden hyväksyntäprosessit ovat käynnissä samanaikaisesti. Nexin ja Netsin sulautumisen on tarkoitus olla päätöksessä ennen SIA-fuusiota, jonka puolestaan odotetaan olevan valmis vuoden 2021 kolmannella neljänneksellä.

Maitopurkki pöydällä. Tyhjä vessapaperihylsy telineessä. Monelle tuttuja arkielämän kokemuksia, jotka ärsyttävät, mutta joista ei yleensä tarvitse nostaa suurta äläkkää.

Paitsi silloin, jos kumppanin kotitöiden laiminlyönti osuukin kehitykselliseen traumaan. Silloin aikuinen meissä katoaa ja tilalle astuu hädissään oleva lapsi.

Psykologi ja psykoterapeutti Saara Salon mukaan kehityksellinen trauma syntyy varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteissa. Tällöin arkisessa riidassa voikin olla kyse jostain syvemmästä kuin siivoamisesta.

– Ulkoisesti pieni ärsyke voi laukaista voimakkaan tunnereaktion. Voi tuntua, että kumppani ärsyttää tai kiusaa tahallaan. Myös hylkäämisen pelko voi aktivoitua.

Kehityksellinen trauma syntyy vauvan hädästä

Psykoterapeutti Lotta Heiskasen kirjoittaman artikkelin mukaan traumalla tarkoitetaan sellaista henkisen sietokyvyn ylittävää tapahtumaa, jota ei voi paeta. Kyseessä voi olla yksittäinen pelottava tapahtuma kuten väkivalta tai onnettomuus.

Trauma voi syntyä myös pitkäaikaisissa ihmissuhteissa, ja tällöin niitä kutsutaan kehityksellisiksi traumoiksi.

Varhaislapsuudessa kehityksellinen trauma voi aiheutua paitsi suoranaisesta kaltoinkohtelusta myös vanhempien epäsuoremmista käyttäytymistavoista.

– Vanhemman poissaolevuus ja saavuttamattomuus esimerkiksi masennuksen tai alkoholismin takia voi luoda lapselle kehityksellisen trauman, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Saara Salo.

Salo puhui aiheesta Parisuhdekeskus Katajan Parisuhdepäivien verkkoseminaarissa.

Lapsuuden ihmissuhdehaavat aktivoituvat parisuhteessa

Lapsuudessa opittujen ihmissuhdemallien tiedostaminen auttaa ymmärtämään paremmin myös parisuhteessa leimahtavia erimielisyyksiä tai riitoja. Kehityksellinen trauma kun kulkeutuu usein aikuisuuden ihmissuhteisiin.

– Kehityksellinen trauma on syntynyt lapsuuden tärkeimmissä ihmissuhteissa. Siksi se myös aktivoituu parisuhdenäyttämöllä, Salo selittää.

Kun vanhempi vastaa vauvan tarpeisiin, vauvalle syntyy mielikuva toisen ihmisen turvallisuudesta ja saatavilla olemisesta hädän hetkellä.

Jos vanhempi ei syystä tai toisesta pysty vastaamaan vauvan tarpeisiin tai vastaa niihin epäjohdonmukaisesti, vauva ei opi luottamaan läheiseen ihmiseen.

– Tällöin aikuinen, jonka puoleen vauva kääntyy hädässään, aiheuttaa itse toiminnallaan traumaattista stressiä lapselle. Vauvalle kehittyy pelkotila, joka ei tule ratkaistuksi.

Jatkuvasti toistuessaan tällaiset kokemukset luovat kehityksellisen trauman. Lapsi saattaa alkaa käyttäytyä epäjohdonmukaisesti tai kaoottisesti kokiessaan olonsa turvattomaksi.

Takertujat ja vetäytyjät parisuhteessa

Aikuisena kehityksellinen trauma näkyy ihmissuhteissa kolmella tavalla: vaikeutena luottaa kumppaniin, läheisyyden ja intiimiyden pelkona sekä liiallisena takertuvuutena tai välttämisenä.

Riidan alkaessa takertuja syyttää, haastaa ja hakee siten huomiota ja tukea itselleen. Vetäytyjä puolestaan vaikenee, mököttää ja ehkä fyysisestikin poistuu paikalta.

Osapuolten käyttäytymisen takana on syviä, piilotettuja kiintymystarpeita. Takertujan piilotettu tunne saattaa olla syvä arvottomuus, kokemus ettei kukaan voi häntä rakastaa. Vetäytyjän kokemus riitatilanteessa voi olla täysi avuttomuus, kuin vauvalla, jonka hätään ei vastata.

Saara Salo painottaa, että takertuvaa tai välttelevää käytöstä esiintyy parisuhteissa myös ilman kehityksellistä traumaa. Tällöin roskapussiriidan takana olevat pettymykset kuitenkin pystytään tunnistamaan ja ne osataan ilmaista ja siten myös ratkaista.

Arkisista riidoista kasvaa luonteeltaan vakavampia, jos takana on kehityksellistä traumaa.

– Roskapussin ulos viennin unohtaminen voidaan tulkita tahallisena emotionaalisena hylkäämisenä. Siitä huomauttaminen puolestaan voidaan kokea hyökkäyksenä omaa kelpaavuutta kohtaan, Saara Salo sanoo.

Eteisessä raivoava kumppani saattaa olla riidan hetkellä hyvin yksinäinen ja haavoittuva. Hänen voi olla vaikea rauhoittua ja päästää irti roskapussipettymyksestä. Siksi kumppanin vakuuttelu roskien viemisestä "ihan kohta" ei rauhoita tilannetta.

Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen avuksi

Mikä sitten avuksi, jotta suhde ei kaadu riitoihin roskapusseista erityisesti silloin, kun suhteen osapuolen taustalla on kehityksellistä traumaa? Psykologi Saara Salo nostaa esiin mentalisaatiokyvyn parantamisen.

Mentalisaatio eli mielentäminen on kykyä tunnistaa ja sanoittaa omia kokemuksia ja tunteita. Lisäksi siihen liittyy taito nähdä toisen näkökulma sekä hahmottaa asioiden syy-seuraus-suhteita.

Ensin on hyvä tunnistaa omat tai kumppanin vaikeat varhaiset ihmissuhdekokemukset. Sen jälkeen niiden vaikutusta omaan tai kumppanin käytökseen voi alkaa ymmärtää paremmin. Tämä jaettu ymmärrys lisää parisuhteessa koettua turvallisuuden tunnetta.

Parisuhteessa perusturvaa voi lisätä puhumalla. Kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia tai tunteita, joten niiden sanoittamista kannattaa harjoitella, tarvittaessa vaikka ammattilaisen avulla.

– Parisuhteessa on tyypillistä kuvitella, että "kyllä toisen pitäisi tietää, että minulla on paha mieli koska hän teki noin." Ei toinen tiedä. Ei hän jaksa kantaa asiaa mielessään tullessaan väsyneenä töistä kotiin. Pitää uskaltaa kertoa, mitä tarvitset, Saara Salo rohkaisee vastikään julkaistussa psykologi Ilona Rauhalan podcastissa.

Aiheesta lisää:

Pahoititko mielesi töissä tai kotona? Opettele mielentämään, neuvovat psykoterapeutit

Ilman viruksia maailma ja sen elämä olisivat kehittyneet aivan muuksi kuin se, mihin olemme tottuneet. Millaisia me ihmiset olisimme, vai olisiko meitä ollenkaan? Olisiko elämää ylipäätään? Sitä voi vain spekuloida.

Useimmat ihmiset taitavat ajatella viruksia vain pahalla, varsinkin tänä koronavuonna, mutta valtava enemmistö viruksista ei ole meidän tai muiden bakteereita suurempien eliöiden vihollisia, saati tappajia. Valtaosa on meille haitattomia, ja osa on jopa hyödyllisiä.

Ykkösen jälkeen 32 nollaa. Sata kvintiljoonaa. Niin paljon viruksia lasketaan olevan, paljon enemmän kuin maailmankaikkeudessa tähtiä. Viruksia on kaikissa ja kaikessa, kaikkialla ja koko ajan.

Akatemiatutkija Matti Jalasvuori Jyväskylän yliopistosta esittää virusten määrästä toisen avaruusvertauksen. Vaikka ne ovat vain muutamien kymmenien nanometrien mittaisia, millimetrin miljoonasosia, niistä tulisi peräkkäin aseteltuna jono, joka yltäisi pois Linnunradalta, Andromedan galaksiin asti.

Kvintiljoona = 1 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000

Virusten alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Ehkä niitä oli jo ennen kuin oli kunnollisia soluja, eliöiden rakennuspalikoita, joista myös me ihmiset koostumme. Matti Jalasvuori on sillä kannalla.

– Virukset ovat kyllä lähtöisin niin aikojen alusta kuin vain mahdollista. Ensimmäinen virus oli olemassa ennen modernin kaltaista solua, hän sanoo.

Elämän kaikista päähaaroista – bakteereista, arkeista ja aitotumallisista soluista – löytyy viruksia, jotka ovat selvästi sukua toisilleen; niinpä ne ovat todennäköisesti olleet olemassa jo ennen näiden peruslinjojen haarautumista, Jalasvuori perustelee.

Siitä on kuitenkin niin kauan, että tämän jutun tarpeisiin hypätään pitkä aikaloikka vaiheeseen, jolloin meillä ihmisillä oli jo solumme ja virukset alkoivat vaikuttaa meihin, eivät vain pikku mausteena vaan varsin perusteellisesti.

– Perimässämme on paljon virusten jäänteitä, ja me ihmiset olemme hyvin pitkälti perimämme tuotoksia. Sillä tavalla olemme jossakin määrin velkaa viruksille, vaikka ei se tietenkään tarkoita, että vaikutus olisi aina hyvä, Jalasvuori sanoo.

Hän ottaa esimerkiksi ne muutamat virukset, jotka ovat evoluution varrella päätyneet meidän perimäämme mutta eivät lähisukulaisiimme simpansseihin.

– Kukaanhan ei tiedä, miten ne ovat vaikuttaneet siihen, että ihminen on kehittynyt tällaiseksi ja simpanssi sellaiseksi kuin se on.

Otetaan aikaloikka vielä lähemmäksi, noin sadan vuoden taakse. Silloin maailmassa riehui espanjantautipandemia, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä parissa vuodessa. Taudin aiheuttaja oli lintuinfluenssavirus.

Se ei ole hävinnyt maailmasta, onpahan vain muuttunut paljon vaarattomammaksi meille ihmisille, joten sairastamme tappajataudin perillistä yhtenä hengitystieinfektiona muiden joukossa.

– Yleensähän virukselle ei ole hyötyä siitä, että se aiheuttaa hyvin vakavia oireita. Viruksen näkökulmasta sen tehtävänä on jatkaa omaa tarinaansa. Mitä lievempiä oireita virus aiheuttaa, sitä todennäköisemmin ihmiset levittävät sitä, sanoo Matti Jalasvuori.

Influenssavirukset muuttuvat nopeasti, mutta ärhäkimmät mutaatiot karsiutuvat, koska niiden isännät sairastuvat vakavasti tai jopa kuolevat, ennen kuin virus ehtii loikata uuteen ihmiseen.

Espanjantaudin leviäminen alkoi suurista sotilasjoukoista, leireistä ja juoksuhaudoista ensimmäisen maailmansodan aikana. Ehkä luonnonvalinnalla oli tarvetta karsia rajuja mutaatioita vasta poikkeusolojen jälkeen.

– Toinen syy taudin lievenemiseen oli sen tehokas leviäminen. Kun monella alkoi jo olla immuniteetti sitä vastaan, se saattoi edelleen aiheuttaa vakavia oireita yksittäisissä ihmisissä mutta yhä pienemmässä osassa populaatiota, Jalasvuori sanoo.

Hän muistuttaa kuitenkin, että influenssa voi edelleen koitua kohtalokkaaksi kenelle tahansa meistä, jos sen saa huonoon aikaan eikä elimistö osaa reagoida siihen tarpeeksi nopeasti ja oikein – vähän niin kuin tämän koronankin tapauksessa, hän lisää.

Monia virustauteja vastaan on kehitetty hyvinkin tepsiviä rokotteita, mutta hävittämään on kyetty vain yksi tauti, vuonna 1980 nujerretuksi julistettu isorokko. Mikä teki siitä poikkeuksen?

– Isorokko on ollut kaikista viruksista suurin vitsaus ihmiskunnalle läpi historian. Siksi sen hävittämiseen nähtiin hyvin paljon vaivaa, vastaa Matti Jalasvuori.

Isorokko tappoi historiansa aikana satoja miljoonia ihmisiä. Myös yhteiskunnalliset seuraukset olivat valtavia, ja perintö näkyy yhä esimerkiksi Amerikoissa. Niitä valloittamaan lähteneiden espanjalaisten tuliainen tappoi suurimman osan alkuperäisasukkaista.

– Se varmasti auttoi eurooppalaisia ottamaan haltuun ne alueet, ja osittain siksi siellä on pääosin eurooppalaisperäinen populaatio.

100-luvun isorokkoepidemiat puolestaan vaikuttivat Rooman valtakuntaan. Jos se olisi säilynyt, millainenhan Eurooppa mahtaisi olla nykyään, Jalasvuori pohtii.

– Rooma oli pitkään valon lähde Euroopan alueella. Kun Rooma hajosi, mentiin aika pitkäksi aikaa synkkiin vesiin. Eihän se sortuminen yksittäisestä taudista johtunut, mutta taudeilla on ollut paljon vaikutusta läpi historian.

Viruksia on hyvin monenlaisia. Vaikka ne ovat vain nanometrien kokoisia, toiset ovat siinä joukossa isoja ja toiset pieniä. Ne voivat olla pyöreitä, nauhamaisia tai särmikkäitä. Perimä voi olla DNA:ta tai RNA:ta, yksi- tai kaksisäikeistä. Joidenkin proteiinikuoren päällä on lipidivaippa.

Kaikella tuolla on merkitystä, kun virustauteja vastaan kehitetään rokotteita. Voitokkaassa kisassa ratkaisee, juokseeko virus rokotteelta karkuun.

COVID-19-rokotteen kehittämiseksi on tehty ennennäkemättömiä panostuksia ja otettu ensi kertaa tosi käyttöön uusia menetelmiä. Edistyksestä on saatu lupaavia tietoja, mutta vielä ei voida sanoa, kuinka tehokas tulos meihin lopulta tuikataan.

Mitkä ominaisuudet tekivät isorokkoviruksesta sellaisen, että rokote puri siihen lopullisen tehokkaasti?

– Isorokkovirus on tosi iso verrattuna tähän koronavirukseen tai vaikka influenssaan. Isorokkoviruksen perimä on niin iso, ettei RNA-molekyyliin mahdu niin monta geeniä kuin virus tarvitsisi toimiakseen. DNA taas on paljon kopiontivarmempi, Matti Jalasvuori selittää.

Koska DNA-molekyyliin kertyy mutaatioita paljon hitaammin kuin RNA:han, isorokkovirus ei ehtinyt karata rokotteelta, toisin kuin esimerkiksi influenssavirukset, joita edellisvuotinen rokote ei enää tunnista.

– Se on pohjasyy siihen, että isorokon hävittäminen ylipäätään oli mahdollista. Samasta syystä influenssan hävittäminen rokotteella ei tule olemaan koskaan ainakaan helppoa. Ja uusia influenssoja voi tulla luonnoneläimistä esimerkiksi sikatiloille, joista ne sitten päätyvät ihmisiin.

Marburg, ebola, hanta, hiv – ja nyt tämä ympäri maailmaa levinnyt COVID-19. Vaikka valtava enemmistö viruksista ei ole kiinnostunut ihmisistä, edelleen on viruksia, joiden edessä ihmisen elimistö ja lääketiedekin ovat varsin avuttomia.

Mutta kun ajatellaan kaikkea sitä, mitä virukset ovat aiheuttaneet ihmiskunnan historiassa, Matti Jalasvuori kuvailee näitä meidän päiviämme kulta-ajaksi.

Infektiotautien todellisuus on ollut osa ihmiskunnan historiaa niin kauan kuin olemme kasautuneet yhteisöihin, siis vähintään kymmenentuhatta vuotta, hän sanoo.

– Nyt ihmetellään, miten meille kävi näin huono tuuri, että tuli tämä korona. Missä tahansa muussa ajan pisteessä suuressa ihmisyhteisössä tämä olisi naurettavan helppo tilanne siihen nähden, mitkä taudit silloin velloivat ilman, että niihin oli mitään hoitokeinoja.

Totta kai on hyvä, ettei sellaisia tauteja ei enää ole aktiivisesti meidän keskuudessamme, mutta se ei tarkoita, ettei niitä voisi olla, Jalasvuori sanoo. COVID-19 on osoitus siitä.

– Viruksia ei kunnioiteta tarpeeksi. Niillä on vain muutama geeni, mutta ne saavat ihmiskunnan aika hyvin polvilleen, jos huono mäihä käy.

Matti Jalasvuori aikoi alkujaan ryhtyä tähtitieteilijäksi, mutta kertoo tajunneensa matematiikan ja fysiikan opintojen aikana, että maailman mielenkiintoisin asia on elämä, niin arkea kuin se meille täällä maapallollamme onkin.

– Jos sitä katsoisi ulkoapäin tähtitieteilijänä ja näkisi, että on tämmöinen planeetta, missä on elämää, niin sehän olisi siistein asia, jonka voi kuvitella. Nuorempana elämää tuli ehkä pitäneeksi vain vähän monimutkaisempana kemiana, mutta sitähän se ei oikeasti ole.

Se oivallus sai hänet löytämään biologian, ja gradututkielmassaan hän ajatteli kertoa, miten virukset ovat alun perin syntyneet. Aineistoja lukiessaan hän tajusi, ettei vastausta tiennyt kukaan.

– Sellaisestahan tutkija innostuu kaikkein eniten!

Viruksiin syventyessään Jalasvuori alkoi havaita niitä monenlaisissa ja monen mittakaavan prosesseissa, erimerkiksi meemeissä eli ideoissa ja käyttäytymistavoissa, jotka leviävät kulttuureissa ihmiseltä toiselle.

Maailmankaikkeuksissakin saattaa kehityksen eri vaiheissa esiintyä viruksen kaltaisia prosesseja, jotka tuottavat uusia maailmankaikkeuksia. Sellaistakin Jalasvuori puntaroi kirjassaan, josta on tänä vuonna on ilmestynyt uudistettu painos, Virus – kosmoksen kapellimestari.

Omalla tavalla elävä

Viruksella ei ole omaa solurakennetta eikä aineenvaihduntaa. Siksi viruksia ei yleensä pidetä elollisina. Vaikea niitä on kuitenkin aivan elottomiksikaan mieltää, ja helposti tulee puhuttua niiden tuhoamisesta tappamisena.

– Elämää on ylipäätään kohtuullisen vaikeaa määritellä. Kapeasti katsottuna virukset eivät ole eläviä. Mutta ne ovat kuitenkin osa sitä prosessia, joka on elossa, sanoo Matti Jalasvuori.

Kansainvälinen virustaksonomiakomitea ICTV on määritellyt virukset kuolleiksi. Jalasvuori on ihan eri mieltä.

– ICTV on ihan rehellisesti sanottuna väärässä! Siellä ollaan vain liian jääräpäisiä ja halutaan vetää asioiden välille rajoja ilman, että otetaan huomioon kokonaisuutta.

Jos ottaa askeleen taaksepäin, näkee viruksen olevan elossa, vain vähän eri tavalla kuin perinteiset kromosomit, Jalasvuori sanoo.

– Ihmisen DNA koostuu meidän solujemme kromosomeista. Se on yhdentyyppinen perinnöllinen molekyyli. Eri kategorioita voi ajatella olevan viisi, joista kaksi viimeistä ovat erilaisia viruksia. Se on sujuva jatkumo meidän kromosomeistamme viruksiin.

Välistä löytyy monenlaisia muita kopioitujia, jotka liikkuvat eri tavoin solujen välillä ja perimän sisällä. Ne kaikki ovat osa elämää, ja kaikki käyttävät soluja lisääntyäkseen, me pääasiassa yhtä ja samaa, virukset useita. Se oikeastaan on prosessin ainoa ero, Jalasvuori sanoo.

Viruksilla ei ole omia soluja, mutta ne omivat niitä isäntäeliöltä, kuten ihmisen keuhkosoluihin pyrkivä koronavirus SARS-CoV-2.

Virukset tappavat kaiken aikaa niin paljon soluja, että biomassana laskien niitä kuolee joka tunti koko ihmiskunnan verran. Mutta se on ihmisten onneksi vain vertailua.

Valtaosa viruksista on erikoistunut bakteereihin. Niillä on vain yksi solu, mutta niitä riittää, virusten tavoin paljon enemmän kuin maailmankaikkeudessa tähtiä.

Ihmisille vaarallisia bakteereja syövät virukset, bakteriofagit eli faagit, ovat ihmisille hyvä uutinen. Kun mikään perinteinen hoitokeino ei auta, ne voivat pelastaa henkiä.

Matti Jalasvuori kertoo yhden menestystarinan.

Vain faagit saattoivat enää auttaa

Yhdysvaltalainen Tom Patterson sai muutama vuosi sitten Egyptin-matkallaan elimistöönsä Acinetobacter baumanni -bakteerin.

Se kuuluu bakteereihin, joihin Maailman terveysjärjestö on kehottanut etsimään pikaisesti uusia hoitokeinoja, koska moniin kantoihin eivät tehoa enää mitkään antibiootit.

– Bakteeri alkoi vähitellen syödä Pattersonia sisältäpäin. Amerikassa annettiin kaikki mahdolliset tavanomaiset hoidot, mutta lopulta lääkärit totesivat, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuolema oli varma, Jalasvuori kertoo.

Pattersonin puoliso alkoi etsiä vaihtoehtoisia hoitokeinoja ja löysi kolme tutkimusryhmää, joiden tutkimat faagit voisivat ehkä auttaa.

– Siinä vaiheessa Patterson oli ollut koomassa jo pitkän aikaa ja hänen kaikki elimensä olivat luovuttamassa. Kun faageja oli annettu kolme päivää, hän heräsi koomasta, ja nykyisin hän on täysin terve.

Pattersonin sairastumisesta ja toipumisesta voi lukea pitkän artikkelin Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkosivulta.

Faageilla voi siis parhaassa tapauksessa tehdä sellaista, mihin tavanomainen lääketiede ei pysty. Antibioottien kaltaista bakteeritulehdusten vastaista kenttätykistöä faageista ei kuitenkaan ole luvassa.

Antibiootit ovat toimineet bakteereihin kohtalaisen laajakirjoisesti, mutta faagit ovat isäntäspesifistä täsmähoitoa, sanoo Matti Jalasvuori.

– Yksi faagi voi tehota yhteen bakteeri-infektioon 400:sta, jotka tulevat sairaalassa vastaan. Siksi faageilla hoitaminen ei tule koskaan olemaan samalla tavalla suoraviivaista kuin antibioottien käyttäminen.

Faagiterapia ei ole uusi oivallus. Faagien tutkiminen alkoi jo kauan ennen antibioottitutkimusta.

Kanadalais-ranskalainen mikrobiologi Félix d’Herelle eristi ensimmäiset faagit punataudista toipuvan potilaan ulosteesta vuonna 1917. Kaksi vuotta myöhemmin keino oli jo hoitokäytössä. Pensilliini, ensimmäinen antibiootti, keksittiin vasta kymmenen vuoden päästä.

Faageilla hoidettiin bakteeritulehduksia lännessäkin vielä 1940-luvulla, mutta antibioottien kehittyminen lopahdutti kiinnostuksen. Niidenhän uskottiin tekevät tuota pikaa lopun ihmisten kaikista bakteeri-infektioista.

Neuvostoliitossa ja muualla Itä-Euroopassa faagien käyttöä ja tutkimusta jatkettiin, mutta lännessä mielenkiinto virisi uudelleen vasta 1990-luvulla, kun liikakäyttö oli vienyt antibioottien tehoa ja samalla uskon niiden kaikkivoipaisuuteen.

Rohkeimmissa arvioissa faageista ennustetaan joidenkin infektioiden käypää hoitoa jo lähivuosina, mutta kaikkiin tulehduksiin tepsivää apteekin hyllytavaraa bakteerien viruksista ei koskaan tule, olivatpa ne ihmisten kannalta kuinka hyviksiä tahansa.

Lue myös:

Vain kerran se on onnistunut täysin: rokotukset pyyhkivät tappajaviruksen koko maailmasta – 40 vuotta isorokon hävittämisestä

Lepakkojen virus aiheutti ihmisille pandemian mutta lepakot eivät sairastu – evoluutio on hyvittänyt kömpelöä lentäjää erikoisella immuunijärjestelmällä

Täältä voit lukea kaikki tuoreimmat uutiset koronaviruksesta.

Kuuntele Yle Areenassa:

Jyväskylässä myöhään lauantai-iltana sattuneessa moottoripyöräonnettomuudessa kuoli kaksi alle 18-vuotiasta poikaa.

– Moottoripyörä, ja sen kyydissä olleet kaksi nuorta miestä, on tullut Vaajakosken suunnasta Jyväskylän suuntaan. Vaajakoskentien ja Järveläntien risteyksessä moottoripyörä on törmännyt Järveläntielle kääntymässä olleeseen henkilöautoon, tutkinnanjohtaja Timo Hänninen Sisä-Suomen poliisista kertoo STT:lle.

Moottoripyörän kyydissä olleet nuoret kuolivat onnettomuuspaikalla saamiinsa vammoihin. Henkilöautossa ollut mies selvisi ilman fyysisiä vammoja. Kaikki onnettomuuden osapuolet olivat paikkakuntalaisia.

Pojat ajoivat rekisteröimättömällä moottoripyörällä

Poliisi ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta tutkivat tapahtunutta.

– Tienosuudella on neljänkymmenen kilometrin nopeusrajoitus ja se on valaistu, eikä tieolosuhteissa tapahtuman aikaan ollut mitään poikkeavaa, Hänninen sanoo.

Poikien käyttämä ajoneuvo oli hänen mukaansa tieliikenteeseen tarkoittamaton, rekisteröimätön ja valoton.

– Ajan ilmiö on, että mopomiitit ja muut ajetaan letkoissa. Helposti näihin sisältyy kilvoittelua ja näyttämistä. En osaa sanoa, oliko juuri tässä tilanteessa siitä kyse, Hänninen sanoo.

Hänninen kommentoi Keskisuomalaiselle (juttu maksumuurin takana) tänään aamulla, että turmassa osallisena ollut moottoripyörä olisi ollut crossi-mallinen. Crossipyörä tai motocrosspyörä on suunniteltu erityisesti hyppyriajoon, eikä siinä ole esimerkiksi ajovaloja eikä lokasuojan jatkeita. Tieliikenteeseen kelpaamatonta motocrosspyörää ei tarvitse rekisteröidä.

Lue lisää aiheesta:

Jyväskylässä lauantai-iltana tapahtuneessa vakavassa liikenneonnettomuudessa kuoli kaksi ihmistä

Useita kuollut nuorten autokolareissa, joissa on neljä samanlaista piirrettä – epäilyt hurjastelusta ja päihteistä yhdistävät tapauksia

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ajaa tosissaan Kyproksen saarelle kahden valtion mallia. Kypros on ollut käytännössä jaettuna kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan vuodesta 1974 lähtien.

Erdoğan vieraili Kyproksen turkkilaisosassa sunnuntaina alueen itsenäisyysjulistuksen 37-vuotispäivänä ja totesi, että saarella on "kaksi eri kansaa ja valtiota".

Erdoğan kehotti kyproksenturkkilaisten vastavalittua johtajaa Ersin Tataria neuvottelemaan kreikkalaisosan johdon kanssa tältä pohjalta. Turkki on ainoa maa, joka on tunnustanut Kyproksen turkkilaisosan itsenäiseksi valtioksi.

Kyproksen presidentti Nicos Anastasiades tuomitsi Erdoğanin vierailun "laittomana provokaationa". Anastasiadesin mukaan Erdoğan yrittää estää YK:n johtamat ponnistelut ongelman ratkaisemiseksi.

– Turkki ei kunnioita lainkaan kansainvälistä oikeutta, eurooppalaisia periaatteita ja arvoja eikä velvollisuuksiaan EU:ta kohtaan, Anastasiadesin lausunnossa todetaan.

Päivällinen myräkässä kiistellyllä rannalla

Erdoğan vieraili myös kiistellyssä paikassa Varoshan aavekaupungissa saaren jakolinjan lähistöllä. Turkin ja kyproksenturkkilaisten viranomaiset avasivat lokakuussa pitkään suljettuna olleen pätkän entisen lomakohteen rantaa. Nyt Erdoğan seurueineen nautti ulkoilmapäivällistä Varoshassa. Sää tosin ei suosinut – kova tuuli ja sade pieksivät kaupunkia presidentin saapuessa.

Varoshan kreikkalaisväestö pakeni kaupungista Turkin joukkojen hyökkäystä vuonna 1974. Turkki päätti puuttua Kyproksen tilanteeseen kreikkalaisvetoisen vallankaappauksen jälkeen.

Varosha on ollut Turkin hallitsemaa suljettua sotilasaluetta siitä lähtien. Alueesta on olemassa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma, jonka mukaan vain sen entisillä asukkailla on oikeus asuttaa se uudelleen.

Saaren yhdistämisestä on käyty neuvotteluja vuodesta 1977 lähtien. Rauhanneuvottelut ovat kuitenkin kariutuneet monta kertaa, viimeksi vuonna 2017. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on sanonut selvittävänsä mahdollisuuksia jatkaa neuvotteluja Kyproksen yhdistymisestä.

Aiemmin aiheesta:

Erdoğanin suosikki voitti Pohjois-Kyproksen presidentinvaalit – istuva presidentti on syyttänyt Turkkia ennennäkemättömästä sekaantumisesta kampanjaan18.10.

Turkki tökkii Kyprosta nyt saaren jakolinjalla – 46 vuotta sitten hylätyn aavekaupungin ranta avataan 7.10.

PEKING Kuka olisi uskonut, että viisitoista Aasian maata julistaa perustaneensa maailman suurimman vapaakauppa-alueen juuri kun Yhdysvaltain ja Kiinan välit jumittavat maailmankauppaa? Euroopan ja Kiinankin neuvottelut investointisopimuksesta nykivät pahasti.

Mutta Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin irtautuminen yhteistyöstä maailmalla on nähty motivoineen Aasiaa uuteen moninkeskiseen yhteistyöhön, arvioi japanilainen Nikkei Asia -talouslehti.

Sopimus on nimeltään RCEP (Regional Comprehensive Economic Partnership) eli alueellinen talouskumppanuus. Allekirjoittajamaat muodostavat liki kolmanneksen maailman bruttokansantuotteesta ja väkimäärästä.

Sopimuksessa ovat mukana Aasian suurimmat taloudet Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Lisäksi mukana ovat Australia, Uusi-Seelanti ja kymmenen Kaakkois-Aasian ASEAN-maata eli Singapore, Filippiinit, Indonesia, Malesia, Thaimaa, Brunei, Vietnam, Laos, Kambodza ja Myanmar.

RCEP-sopimus on saanut kypsyä ilman suurta mielenkiintoa maailmalla. Ilmoitus tuli kuin puskista, vaikka sopimusta on neuvoteltu jo kahdeksan vuotta.

Sovun syntyminen juuri nyt keskellä suurvaltariitoja ja koronaviruspandemiaa kuitenkin hätkähdytti. Se osoittaa Aasian merkityksen nousun maailmantaloudessa.

– Tämä on yksi lisäesimerkki siitä, kuinka maailmantalouden ja -kaupan painopiste jatkaa siirtymistään Atlantilta Tyynelle valtamerelle, pohtii Suomen työ- ja elinkeinoministeriön Kiinaan erikoistunut neuvotteleva virkamies Mikko Puustinen.

Sopimusmaiden odotetaan vähentävän tullien määrää tulevina vuosina. Yksityiskohtia ei ole vielä julkistettu.

Esimerkiksi Japani on kertonut, että tullit poistuvat lähes 90 prosentilta sen Kiinaan viemistä auton osista. Aiemmin vain kahdeksan prosenttia Kiinaan vietävistä japanilaistuotteista oli tullivapaita.

Alueen kahdella suurimmalla talousmaalla Japanilla ja Kiinalla ei ole ollut kahdenvälistä vapaakauppasopimusta aiemmin.

Intia sen sijaan loistaa poissaolollaan sopimuksesta. Niinpä siitä jäävät pois Kiinan suurimmat kilpailijat: Yhdysvallat ja Intia.

Kiinalle sopimus tuo erityistä nostetta suurvaltakamppailussa. Kiinalle on hyötyä siitä, että se saa alueen maat puolelleen kauppakumppaneiksi ennen Yhdysvaltain presidentin vaihtumista.

Joe Biden neuvotteli Kiinan naapurimaiden kanssa kauppasopimuksesta toimiessaan Barack Obaman aikana varapresidenttinä. Hän saattaa haluta lämmittää uudestaan.

Kiina on tehnyt myönnytyksiä sopimuksessa. Se laskee tariffeja, vaikka sopimus tuo kilpailua myös Kiinan kotimarkkinoille. Se on luvannut pienemmille sopimuskumppaneilleen apua koronavirusrokotteen saamiseksi.

Vastineeksi kauppasuhteet voivat auttaa Kiinaa myös Etelä-Kiinan meren kiistassa, joka on kestänyt alueen maiden kesken jo vuosien ajan.

Sopimuksella on myös valtava symbolinen arvo. Alueen taloudet ovat olleet kasvussa, mutta kipuilleet viime ajat koronaviruspandemian kourissa. Yhdysvaltain irtautuminen monenkeskisestä yhteistyöstä on lisännyt epävarmuutta myös Kaakkois-Aasiassa.

Nyt mielenkiinto RCEP-sopimusta kohtaan kasvaa. Sulkeeko se muun maailman ulkopuolelleen?

Mikko Puustinen on sitä mieltä, että sopimus voi hyödyttää myös alueella toimivia suomalaisia yrityksiä.

– Ne hyötyvät alemmista tullitariffeista ja muista kaupan esteitä poistavista toimista. Ne käyvät myös sisäistä kauppaa. Yksi liiketoimintayksikkö myy jotain toiselle alueen sisällä, hän sanoo.

Puustinen uskoo, että sopimus myös houkuttaa suomalaisyrityksiä alueelle, koska alueen talous tulee kasvamaan entistä vauhdikkaammin.

Kiina julkisti äskettäin siirtävänsä taloutensa painopistettä viennistä kotimaan markkinoihin. Nyt se pyrkii nojaamaan ulkomaankaupassakin entistä enemmän lähiseudulleen.

Lue myös:

Aasiaan syntyi maailman suurin vapaakauppa-alue – Kiina vahvistuu, Yhdysvallat jää entistä enemmän syrjään

Viime keväänä Suomi oli yksi monista EU-maista, joka palautti tarkastukset kaikille rajoille. Nyt Suomi on yksi harvoista, joka tarkastaa edelleen kaikki rajanylittäjät.

EU-komission mukaan Suomen lisäksi vain Tanska ja vapaan liikkuvuuden alueeseen kuuluva Norja tarkastavat yhä myös Schengen-alueen rajanylittäjät. Myös Unkari palautti syksyllä tarkastukset sisärajoille.

Suomessa koronatilanne on Euroopan paras. Yhtenä syynä on juuri matkustamisen rajoittaminen. Syksyn kuluessa Suomen ja muun Euroopan tautitilanteen erot ovat revenneet suuriksi.

• Suomi erottuu Euroopan tartuntatautiviraston jatkuvasti päivittyvällä kartalla maana, jossa tartuntatilanne on huomattavasti parempi kuin muualla Euroopassa.

Ensi viikolla hallituksen on päätettävä, jatkuuko Suomessa yksi Euroopan tiukimmista linjoista. Päätös valmistellaan alkuviikosta, ja Ylen tietojen mukaan asiasta on tarkoitus päättää torstaina.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ei vielä kerro, mitä hän hallitukselle esittää.

– Kommentoimme, kun asia on täysin selvä ja yhdessä keskusteltu. Mutta on selvää, että rajojen täytyy olla turvalliset kaikissa tilanteissa, Ohisalo sanoo.

Sisärajatarkastuksia voisi periaatteessa jatkaa vain kuusi kuukautta.

– Me ollaan jo laittomassa tilanteessa Schengen-rajasäännösten kuuden kuukauden säännön osalta. Mutta ennen kuin meillä on kunnollinen testausmalli rajoilla, totta kai siellä täytyy olla jokin muu malli, sisäministeri sanoo.

Ylen tietojen mukaan sisärajatarkastusten jatkamiselle ei toistaiseksi ole vaihtoehtoa, koska Suomi ei ole onnistunut luomaan rajoille vedenpitävää testi- ja karanteenikäytäntöä.

Oikeuskansleri pysäytti rajapäätöksen

Ylen tietojen mukaan hallitus haluaisi jatkaa rajakontrollia. Sisäministeriö valmisteli lokakuussa päätöstä, jolla sisärajatarkastuksia olisi jatkettu. Ylen tietojen mukaan oikeuskansleri kuitenkin pysäytti päätöksen, koska perustelut eivät olleet riittävät.

– Olen muun muassa edellyttänyt hyvin tarkkoja perusteluja rajoitusten välttämättömyydestä. Nämä kysymykset ovat liittyneet lainsäädännöllisiin reunaehtoihin, oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoo.

Valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta valvova oikeuskansleri on pitänyt asiassa tiukkaa linjaa. Pöysti sanoo, että pandemian ensimmäisinä kuukausina EU-komissio suostui siihen, että maat keskeyttivät vapaan liikkumisen. Ymmärrys on kuitenkin Pöystin mielestä karissut.

– Nyt kun tilanne kestää, komissio on alkanut vaatia, että olisi muitakin tapoja tukahduttaa epidemia, Pöysti sanoo.

Oikeuskansleri joutuu arvioimaan, voiko hallitus yhä jatkaa sisärajatarkastuksia ja maahantulon rajoittamista.

– Näistä pitää pystyä luopumaan mahdollisimman nopeasti, mutta samalla katsoa, että iso taudin ilmaantuvuuden ero ei muodostu meille riskiksi.

Vapaa liikkuminen tarkoittaa, että EU-kansalaiset voivat vapaasti matkustaa Schengen-maasta toiseen ja esimerkiksi oleskella maassa kolme kuukautta työnhaussa.

Rajoitusten takia EU-kansalaiset ovat Suomeen yrittäessään nyt lähes yhtä huonossa asemassa kuin muun maailman väki. Suomeen pääsee vain välttämättömästä syystä. Siksi vapaa-ajan matkustus Suomeen ei onnistu, mikä aiheuttaa isoja tappiota matkailulle.

Toisaalta, Suomeen tuskin tulisi suuria määriä matkailijoita, vaikka rajakäytäntöä löysennettäisiin. Useat maista, joista Suomeen tulee eniten matkailijoita, ovat joko rajoittaneet tai suositelleet välttämään matkustusta ulkomaille.

Pöysti arvioi, että maahantulon rajoittamisella on yhteys muuta Eurooppaa parempaan tautitilanteeseen, mutta niin ei voi jatkaa pitkään.

– Rajaliikenteen vähenemisestä on selkeästi ollut hyötyä. Meidän täytyy löytää korvaavia toimia, joilla saavutetaan yhtä hyvä tehokkuus.

EU-komissio Ylelle: Otamme huomioon pandemiatilanteen

Yle kysyi EU-komissiolta, voiko Suomi yhä jatkaa sisärajatarkastuksia.

EU-komission mukaan rajojen sulkemiset ja matkustusrajoitukset haavoittavat unionin taloutta ja yhteiskuntia, mitä on vältettävä niin paljon kuin mahdollista.

Liikkumisen rajoittamisen sijaan pitäisi komission mukaan tehdä tieteelliseen näyttöön perustuvia "kohdennettuja, suhteellisia ja koordinoituja" toimia. Vapaan liikkumisen perusoikeutta pitäisi rajoittaa vain, jos se on kansanterveyden takia välttämätöntä.

EU-komissio kertoo, että se ottaa omassa arviossaan huomioon koronapandemian mutkikkuuden.

EU-maat ovat lokakuun lopussa jo sopineet koronatoimien, kuten testien ja tiedonvaihdon, paremmasta koordinaatiosta. Ehdotukset esimerkiksi tiedonvaihdosta ja jäljityssovelluksista ovat pitkälti samoja kuin mitä Suomen pääministeri Sanna Marin toivoi tällä viikolla Politico-lehden yleisönosastokirjoituksessaan.

Komission mielestä sisärajatarkastuksista pitäisi päästä, ja siksi komissio kertoo tekevänsä yhteistyötä ja tukevansa maita tässä.

Vapaa liikkuvuus on ilman koronaakin ontunut jo vuodesta 2015, kun maahanmuuttokriisi sekä Ranskan ja Belgian suuret terrori-iskut saivat osan unionimaista palauttamaan tarkastukset sisärajoille. EU on suhtautunut tähän ymmärtäväisesti. Rajoituksia on voimassa myös jäjestäytyneen rikollisuuden estämiseksi.

Rajatarkastusten päällikkö: Toistaiseksi sisärajatarkastuksia on pidetty välttämättöminä

Sisärajojen tarkastukset ja tiukat rajoitukset myös ulkorajoilla ovat työllistäneet rajavartijoita. Työstä on kuitenkin selvitty.

Rajavartiolaitoksella on luettu tarkkaan Schengen-sääntöjä. Periaatteessa rajatarkastuksia saisi ylläpitää vain kuusi kuukautta, mutta Suomi on tehnyt niitä maaliskuusta asti.

– Tuo kuusi kuukautta meni jo. Lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole rakennettu tämänkaltaisen pandemiatilanteen hallitsemiseksi. On pohdittava kokonaisuutta ja viime kädessä komissio arvioi, onko Suomen valitsema linja ollut tämän tilanteen edellyttämä, sanoo rajatarkastusyksikön päällikkö Tuomas Laosmaa Rajavartiolaitoksesta.

Jos Suomi ei tee uutta päätöstä, sisärajatarkastukset päättyvät 22.11. Rajavartiolaitos on kuitenkin valmis esittelemään uuden päätöksen, jos hallitus katsoo sen olevan tarpeen. Päätöstä tehdessä punnitaan perusoikeuksia: vapaata liikkumista, oikeutta elämään ja velvollisuutta turvata terveyspalvelut.

– Toistaiseksi on päädytty jatkamaan sisärajatarkastuksia käytettävissä olevissa keinoista välttämättömänä, Laosmaa sanoo.

Matkustamista säätelevä lakiesitys on vaikeuksissa

Suomi on jo pitkään valmistellut lakimuutosta, johon kirjattaisiin esimerkiksi koronatesteistä ja karanteeneistä.

Lakimuutoksella on kuitenkin ollut epäonnea. Perustuslakivaliokunta palautti esityksen valmisteltavaksi, koska se oli kelvoton. Sen jälkeen esitys siirrettiin liikenneministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöon. Uusi esitys on lausuntokierroksella eikä ehdi valmistua ennen kuin sisärajatarkastusten nykyinen määräaika päättyy.

Esityksessä hallitus ehdottaa esimerkiksi maahantulijoiden esittämää negatiivista testitulosta ja uutta testiä muutaman päivän päästä vaihtoehtona karanteenille.

Hallitus yritti myös tehdä periaatepäätöksen, jonka perusteella rajalle olisi jo voitu tuoda uutta lakiesitystä vastaavat käytännöt. Ylen tietojen mukaan se kuitenkin kaatui poliittisiin erimielisyyksiin, ja siksi sitä ei viety hallituksen päätettäväksi. MTV:n uutisissa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) kertoi keskustan irtisanoutuvan uudesta ehdotuksesta.

Kun esitys palaa lausuntokierrokselta, sosiaali- ja terveysministeriö joutuu harkitsemaan, kannattaako esitystä viedä eduskunnalle.

Oikeuskansleri: Vika ei ole ministereissä vaan lainvalmistelussa

Jos rajakontrollia päätetään jatkaa, oikeuskanslerin mukaan pitää olla näkymä siihen, miten tarkastukset saadaan päättymään.

– Äärimmäisen hyvin perustein voidaan harkita väliaikaisjärjestelyä, mutta se täytyy katsoa suhteessa Euroopan unionin oikeuteen, sanoo oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Pöystin mielestä nykyinen lainvalmistelu ei kykene riittävän nopeasti tuottamaan tarkkarajaista ja täsmällistä lainsäädäntöä, jonka pykälät on seikkaperäisesti perusteltu.

Lisäksi lain pitäisi olla sellainen, että kansalaiset ymmärtävät sen ja yritykset pystyvät ennakoimaan toimintaansa.

– Ne ovat vaikeasti tehtäviä, eikä lainvalmistelu ole ollut niin taipuisaa ja ripeää kuin tilanne olisi edellyttänyt.

Liki sadan tonnin hybridiauto ei toiminut sähköllä pikkupakkasella. Hybridiauto kulutti bensaa ilmoitettua enemmän. Pikalatausliittimestä huolimatta sähköautoa ei voinutkaan pikaladata. Sähköauton lataus ei onnistunutkaan tunnissa.

Nämä ovat kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn päätyneitä pettyneiden asiakkaiden valitusten aiheita.

Perinteisten bensa- ja dieselautojen rinnalle on viime vuosina tullut sähkömoottoreilla ja akuilla varustettuja ladattavia autoja. Etenkin sekä sähköllä että bensiinillä toimivien ladattavien hybridiautojen suosio on kasvanut.

Samaan aikaan myös ladattaviin autoihin liittyvien kuluttajariitojen määrä on kasvanut.

Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg sanoo, että sähkö- ja hybridiautot sisältävät paljon uutta teknologiaa ja ominaisuuksia, jotka eivät vielä ole yleisesti tiedossa.

– Yllätyksiä tulee kuluttajille, kun he lähtevät näitä sähköisiä ominaisuuksia käyttämään.

Siksi ladattavista autoista on hyvien ominaisuuksien lisäksi kerrottava yhtä painokkaasti myös niiden käyttöön liittyvistä rajoitteista, korostaa Ståhlberg.

Yllätyksiä tulee kun he lähtevät näitä sähköisiä ominaisuuksia käyttämään. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

Ståhlbergin mukaan kuluttaja voi perustellusti odottaa, että auton sähköiset ominaisuudet ovat käytettävissä kaikissa normaaleissa olosuhteissa, myös talvella.

Hybridiautoissa myös bensan kulutuksesta on annettava mahdollisimman todenmukainen kuva, korostaa Ståhlberg.

Hän muistuttaa, että myös ostajalla on oma vastuunsa.

– Kuluttajan pitää ehdottomasti kysyä autosta ja tutustua tarkasti kaikkeen markkinointitietoon ja ennen kaikkea arvioida sitä, onko auto hänen omiin käyttötarkoituksiin paras mahdollinen.

– Pikakauppoja ja innostuksissa tehtyjä kauppoja pitää välttää.

Tutustuimme tarkemmin neljään kuluttajariitalautakuntaan päätyneeseen riitaan.

Pikalatausliitin ei tehnyt sähköautosta pikaladattavaa

Mies osti helmikuussa 2019 käytetyn, viisi vuotta vanhan Volkswagen e-Golf-sähköauton.

Käytössä selvisi, että auton lataaminen kesti kuusi tuntia. Mies vei auton korjaamolle, jossa selvisi, että vaikka autossa oli pikalatausliitin ja kaapelit, sitä ei voinut pikaladata eikä muuttaa pikaladattavaksi.

Pikalatauksella akku olisi täyttynyt 20 minuutissa. Mies vaati kaupan perumista.

Myyjä katsoi, että autossa ei ollut tehtaalta lähtiessä pikalatausta, joten siinä ei ollut vikaa. Pikalatausta ei mainostettu myynti-ilmoituksessa eikä ostaja myyjän mukaan sitä tiedustellut.

Kuluttajariitalautakunnan mielestä miehelle olisi pitänyt nimenomaisesti kertoa, että autossa ei ole pikalatausmahdollisuutta sillä latausaika vaikuttaa sähköauton käytettävyyteen varsinkin pitkillä matkoilla.

Kuluttajariitalautakunta katsoi, että ostajalla ei voida olettaa olevan yksityiskohtaista tietoa siitä, millainen latausaika ero automalleilla on ja onko jossakin yksittäisessä automallissa pikalatausmahdollisuus vai ei.

Lautakunta korosti, että tuntikausia kestävällä lataamisella voi olla ratkaiseva merkitys ostopäätöksen kannalta. Se suositti kaupan purkua.

Autoa ei markkinoitu pikaladattavana

Toisessa käytetyn Volkswagen e-Golf-sähköauton kaupassa ostaja vaati yli 3 000 euron hyvitystä kesällä 2018 ostamastaan autosta.

Hän katsoi myyjän antaneen vääriä tietoja auton latausajasta ja huollosta.

Miehen mukaan myyjä antoi ymmärtää, että autossa olisi nopea tunnin pikalataus. Auton lataaminen kesti kuitenkin neljä ja puoli tuntia.

Autoliikkeen mukaan myyntitiedoissa ei mainittu, että autossa olisi pikalataus. Jos autossa olisi ollut tämä lisävaruste, hinta olisi ollut selvästi korkeampi.

Myyjä epäili, että ostaja sekoitti auton pikaladattavaan Teslaan, josta puhuttiin kaupan yhteydessä.

Lautakunta katsoi, että autoa ei markkinoitu pikaladattavana ja että ostajan ja liikkeen kertomukset olivat ristiriitaisia. Lautakunta ei tässä tapauksessa pitänyt tietojen antamista virheellisenä.

Kallis hybridiauto ei toiminut sähköllä edes pikkupakkasella

Kolmannessa kuluttajariitalautakunnan käsittelemässä tapauksessa mies oli ostanut talvella 2016 uutena liki 94 000 euroa maksaneen BMW X5-hybridiauton, jonka kerrottiin kulkevan sähköllä 30 kilometriä.

Auto ei kuitenkaan toiminut sähköllä, kun pakkasta oli viisi astetta tai enemmän.

Mies vaati auton varustamista siten, että se toimii Suomen talvessa tai 15 000 euron hinnanalennusta tai kaupan purkua.

Autoliikkeen mukaan ostajalle oli annettu autosta kaikki myyntihetkellä saatavissa olleet tiedot eikä mies ollut esittänyt lisäkysymyksiä.

Lautakunnan mielestä auton sähkömoottorin käytöstä oli annettu liian myönteinen kuva ja sillä oli merkitystä kaupanteossa. Lautakunta suositti, että liike maksaisi miehelle hinnanalennusta 4 000 euroa korkoineen

Päätös oli erimielinen. Kaksi lautakunnan jäsentä katsoo, että oikeutta hinnanalennukseen ei ole.

He korostavat, että kylmyyden vaikutus sähköauton toimintasäteeseen on yleisesti tiedossa. Kyseessä oli myös aivan uusi automalli, josta ei myyntiajankohtana ollut saatavilla muuta tietoa kuin valmistajan antamat tiedot.

Hybridiauton polttoaineen kulutus yllätti autoilijan

Syksyllä 2014 uuden Volkswagen Golf GTE Plug-in-hybridiauton ostanut mies vaati autoliikkeeltä liki 18 000 euron hyvitystä tai kaupan purkua, koska sähköllä ajaminen ei ollut mahdollista alle kymmenessä pakkasasteessa. Auto ei liioin käynnistynyt, jos korkeajänniteakun lämpötila on alle 28 pakkasastetta.

Lisäksi auto kulutti polttoainetta huomattavasti esitteessä ilmoitettua enemmän. Bensan kulutus oli miehen käytössä yli 8 litraa sadalla kilometrillä vaikka esitteen mukaan keskikulutus oli 1,5 litraa.

Autoliike myönsi, ettei esitteessä eikä liikkeessä ollut kerrottu, että auto ei käy sähköllä alle 10 asteen lämpötilassa eikä auto käynnisty kovimmilla pakkasilla.

Lautakunta totesi, että myyjän vastuu virheestä ei poistu eikä vähene vaikka myyjällä itselläkään ei olisi ollut tietoa akun käyttöön kylmällä säällä liittyvistä rajoituksista

Polttoaineen kulutuksen osalta liike vetosi siihen, että se oli ilmoitettu määräysten mukaisesti. Tiedossa oli, että todellinen kulutus olisi testiolosuhteissa mitattua suurempi.

Lautakunnan mielestä ero oli niin suuri, että ostaja ei ollut saanut oikeaa kuvaa polttoaineen kulutuksesta käytännössä.

Lautakunta suositti, että liike maksaisi ostajalle 3 000 euron hyvityksen korkoineen.

Tämäkin päätös oli erimielinen. Kaksi lautakunnan jäsentä oli sitä mieltä, että ostaja oli itse vaikuttanut merkittävästi polttoaineen kulutukseen, koska hän ei ollut ajanut sähköllä juuri lainkaan.

Autoalan Keskusliitto ohjaa myyjiä avoimuuteen

Autoalan Keskusliiton lakiasiainjohtaja Timo Niemi on kuluttajariitalautakunnan jäsen.

Hän katsoo, että tehtyjen kauppojen määrään verrattuna ladattavia autoja koskevia riitoja on päätynyt lautakunnan käsittelyyn vähän.

Etenkin ladattavien hybridiautojen suosio on kasvanut viime vuoden aikana tuntuvasti. Hinnat ovat laskeneet ja malleja on tullut lisää.

Ladattavia autoja on nyt liikennekäytössä 50 000, joista valtaosa on ladattavia hybridejä ja loput sähköautoja.

Liitto on jo aiemmin antanut jäsenilleen ohjeistuksen siitä, miten ladattavia autoja markkinoidaan.

Myynnin kasvun vuoksi valtaosa maahantuojista ja merkkiliikkeistä sekä osa isoista vaihtoautoja myyvistä liikkeistä on saanut hiljattain päivitetyn ohjeen.

– Haluamme meidän jäsenliikkeiden toimivan mahdollisimman avoimesti. Kerrotaan avoimesti kaikki ominaisuudet sekä uusista että käytetyistä autoista.

Niemi korostaa, että olennaisten tietojen antamisen lisäksi myyjän pitää keskustella asiakkaan tarpeista ja tarjota niitä vastaava ratkaisu. Myyjän tulee myös saada ostaja ymmärtämään, miten uutta teknologiaa käyttävät autot toimivat.

Ei autokauppiasta kannata pelätä. Autoalan Keskusliiton lakiasiainjohtaja Timo Niemi

Valittajia kismittäneet pitkät latausajat liittyvät Niemen mukaan vanhempiin autoihin, sillä uusimmissa malleissa pikalatausmahdollisuuksia on hyvin.

Niemen mukaan ladattavien hybridien polttoaineen kulutus on nykyisin lähempänä markkinointitiedoissa ilmoitettua kuin vielä muutama vuosi sitten. Tämä johtuu mittaustapaan tehdystä muutoksesta.

Markkinoinnissa käytetään EU-lainsäädännön mukaisesti laboratoriossa mitattua keskikulutuslukemaa. Niemi sanoo, että lukema ei välttämättä vastaa auton todellista kulutusta käytännössä vaan kulutukseen vaikuttavat olosuhteet ja se, miten autoa käytetään

Niemen mielestä ostajien ei pidä ajatella tekevänsä tyhmiä kysymyksiä.

– Varmaan jotkut kysyvät rohkeammin kuin toiset. Ei autokauppiasta kannata pelätä.

Automyyjä joutuu joskus topputtelemaan ostajan intoa

Automyyjä Jussi Koivusalo J. Rintajoupin Helsingin Ala-Tikkurilan liikkeestä on tavannut asiakkaita laidasta laitaan. J. Rintajouppi on yksi Autoalan Keskusliiton jäsenyrityksistä.

– Asiakkailla on tietoa on hyvin vaihtelevasti. Jollakin on hyvin tarkkaa tietoa ja käsitys siitä, millainen esimerkiksi ladattava hybridi on. Joidenkin kanssa asia käydään alusta asti läpi.

Ladattaviin autoihin etukäteen perehtyneet asiakkaatkaan eivät aina tiedä kaikkea. Osa ostajista on jo etukäteen voinut päättää mitä haluaa, vaikka auto ei käytännössä ei olisikaan heille paras mahdollinen

– Pienempi kulutus ja pienempi ajoneuvovero ovat yleisimmät syyt hankintaan. Mutta yleensä törmätään esimerkiksi siihen, että käsitys polttoaineen kulutuksesta ei ole realistinen.

Asiakkailla on tietoa hyvin vaihtelevasti. Automyyjä Jussi Koivusalo

Koivusalo sanoo, että asiakkaalle on kerrottava lukemien perustuvan laboratoriotesteihin, joita ei voi verrata auton normaaliin käyttöön.

– Välillä tuntuu kieltämättä vähän pahalta lähteä oikaisemaan varsinkin, jos asiakas on hyvinkin innostunut asiasta ja varma siitä, mitä haluaa. Mutta on saatu paljon kiitosta myös siitä, että asia on tehty heille selväksi.

Auton lataaminen ja latausmahdollisuudet on Koivusalon mukaan syytä miettiä tarkoin. Taloyhtiön parkkipaikalla se ei välttämättä onnistu. Ladattava auto ei kuitenkaan toimi suunnitellusti, jos sitä ei ladata riittävästi.

Myös Koivusalo korostaa asiakkaan tarpeiden kartoittamista tarkasti. Jos sitä ei tehdä, voi autokauppa myöhemmin aiheuttaa harmitusta.

Joskus käy niinkin, että ladattavaa autoa ostamaan tullut päätyy johonkin muuhun vaihtoehtoon.

– Vaikea sanoa prosentteja. Sanotaan, että yksi kymmenestä hybridin ostajasta kääntyy toiseen vaihtoehtoon. Yleensä bensaan tai dieseliin, se riippuu paljon auton käytöstä.

Lue myös:

Näin työryhmä puolittaisi liikenteen päästöt: Suomeen tarvitaan 700 000 sähköautoa ja autoilun päästöille kovempi hinta

Autoalan tutkimus: Ladattavien hybridien kilometreistä yli puolet ajetaan sähköllä – Sähköautoilla ajetaan enemmän kuin bensiiniautoilla

Taloyhtiöt eivät innostu rakentamaan sähköautoille latauspisteitä – monille autoilijoille on yhä epäselvää, miksei tavallista sähkötolppaa voi käyttää

Kymmenen vuoden päästä joka neljännen auton pitäisi olla sähköauto – autoalan pomon mielestä se on utopiaa, ei lähtisi Lappiin talvilomalle sähköautolla

Hybridiauto pärjää 30 asteen pakkasella – Rovaniemen kaupunginjohtaja haluaa näyttää esimerkkiä ilmastoasioissa

Jos on jokin musiikkiteos, joka toimii vertauskuvana länsimaiselle arvopohjalle ja jopa koko ihmiskunnan yhtenäisyydelle, niin se on saksalaissäveltäjä Ludwig van Beethovenin yhdeksäs sinfonia.

Moniulotteista, vimmaista ja sankarillista klassikkoa esitetään usein suurten tapahtumien tai mullistusten yhteydessä. Niin Berliinissäkin jouluna 1989, kun kaupungin halkaissut muuri oli juuri murtunut ja itä ja länsi olivat yhdistymässä pitkän kylmän sodan jälkeen. Orkesteria Berliinissä johtanut kapellimestari Leonard Bernstein muutti vuonna 1824 kantaesityksensä saanutta teosta – yhden sanan verran. Oodi ilolle (Ode an die Freude) muuttui Oodiksi vapaudelle (Ode an die Freiheit).

Tulevana jouluna Beethovenin yhdeksännestä kuullaan jälleen harvinainen, alkuperäisestä poikkeava sovitus. Syynä on tälläkin kertaa mullistus, pandemia, ja asialla on suomalaissäveltäjä Jaakko Kuusisto.

Koronapandemia rajoituksineen estää sinfonian esittämisen täysimittaisella orkesterilla ja kuorolla. Siksi Kuusisto sai puhelun Etelä-Koreasta. Soulin filharmonikkojen ylikapellimestari Osmo Vänskä pyysi apuun luottomuusikkonsa.

– Monissa paikoin Kaukoidässä joulua ei tule ilman Beethovenin ysiä. Kun Osmo Vänskä soitti ja kysyi, voinko sovittaa sinfonian pienemmälle kokoonpanolle, naurahdin, että oletteko tosissanne, Kuusisto kertoo.

Alun lievä epäusko johtui siitä, että ikonisia klassisen musiikin teoksia harvemmin muokataan.

– Totta kai Osmo oli tosissaan, Kuusisto hymyilee.

Esimerkiksi klarinetteja, huiluja ja muita puupuhaltimia soi teoksessa parhaimmillaan kymmenen kerrallaan. Kuusistolla on käytössään kuitenkin vain neljä kyseisen soitinryhmän muusikkoa.

– Kaikkea polyfonista tekstuuria ei ollut mahdollista sovittaa mukaan, mutta ei versio mielestäni jää kiinni mistään. Totta kai sointi on paikoitellen kapeampi, mutta esimerkiksi jousisoittimien osuuksiin ei tarvinnut hirveästi koskea.

Lievät oireet – vakava sairaus

Sovitustyön aikana Kuusistoa kohtasi elämän mullistava tragedia. Hänellä diagnosoitiin aivokasvain, ja se osoittautui pahanlaatuiseksi.

46-vuotias Kuusisto sai huonot uutiset heinäkuussa mökkeillessään Saimaalla. Hänen kotinsa on Oulussa.

– Olin ihmetellyt lievää väsymystä, päänsärkyä ja pieniä hajanaisia oireita. Niitä jatkui sen verran pitkään, ettei asiaa voinut kuitata pikkuvaivana.

Ennen kohtalokasta diagnoosia Kuusisto oli ollut lääkärissä, mutta hän epäili vielä tuolloin oireidensa johtuvan rankan koronakevään tuomasta stressistä. Kolme viikkoa myöhemmin hän sai lähetteen pään magneettikuvauksiin Lappeenrantaan.

– Siihen se mökkeily jäi. Seuraavana aamuna olinkin takaisin Oulussa ja ensimmäisellä sairaalakäynnillä, Kuusisto kertoo.

Arvostettu viulisti, tuottelias säveltäjä ja kiireinen kapellimestari oli yhtäkkiä uuden edessä. Oli pakko pysähtyä.

“Inhoan löysää puhetta”

Nyt Kuusisto istuu vitivalkoiseksi sisustetussa asunnossa pyöreän pöydän ääressä ja kertaa viime aikojen tapahtumia. Ollaan Suomen Kansallisoopperan jykevässä rakennuksessa Helsingin Töölönlahden rannalla. Talossa on kaksi kalustettua asuntoa oopperassa työskenteleville vierailijoille.

Kuusisto suhtautuu tilanteeseensa järki edellä, vaikka taustalla pauhaa tunnemyrsky.

Haastattelussa tunnelma on vähän samanlainen kuin Kuusiston säveltämässä Jää-oopperassa, jonka säveltäjä itse sovitti koronarajoituksille sopivaksi ja jonka hän johtaa Kansallisoopperassa haastattelupäivän iltana.

Teoksessa vaaran tunne syntyy ulkosaariston vellovaa, pian jäätyvää merta kuvaavasta musiikista. Kuusiston omaa elämää uhkaa nyt syöpä.

Kuten Jäässä, myös tässä pyöreän pöydän ääressä on helpompi uskoa tulevaan kuin pelätä pahinta. Kännykän näyttö kertoo, että Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Joe Bidenin äänimäärä on kääntymässä voitolliseksi tarvittavissa osavaltioissa. Kuusisto tarkastaa tilanteen uudestaan valokuvaajan viritellessä laitteitaan. Muusikko toteaa malttamattomana, etteivät vaalit vieläkään ole ratkenneet. (Biden julistettiin voittajaksi pari päivää haastattelun jälkeen.)

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat Kuusistolle neljän vuoden välein toistuva herkkupala, jota hän seuraa intohimoisesti. Perinne alkoi, kun Bill Clinton valittiin presidentiksi ensimmäistä kertaa vaaleissa vuonna 1992. Jaakko Kuusisto seurasi valintaa paikan päällä Amerikassa yhdessä veljensä Pekan kanssa, kun he opiskelivat viulunsoittoa Indianan yliopistossa.

– Niitä jatkuvia suoria lähetyksiä ja vaaliväittelyitä mediassa! Meininki on kaikkiaan Amerikassa ihan omalla tasollaan. Olen ollut asian harrastaja siitä saakka, Kuusisto hymähtää.

Myös Suomen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat huippumuusikkoa. Kuusisto ottaa mielellään kantaa ja oikoo usein populistisia väittämiä. Paikkana on sosiaalinen media.

– Tiedä sitten, jos somea ei olisi, kuinka aktiivinen tulisi oltua, mutta voi sitä kai harrastukseksi sanoa.

Tässä esimerkki Kuusiston osallistumisesta keskusteluihin sosiaalisessa mediassa:

Yksi syy aktiivisuuteen on Kuusiston mukaan se, että mielipiteet ja faktat menevät kiihkeissä väittelyissä sekaisin. On harhaa ajatella, että kaikki mielipiteet olisivat samanarvoisia, hän manaa.

– Inhoan löysää puhetta, ymmärtämättömyyttä ja sitä, että aivan tietoisesti väitetään täyttä potaskaa. Disinformaatio on yhteiskunnallisena ilmiönä suurimpia ongelmia, ja siihen törmää joka päivä. Se leviää somessa älyttömän nopeasti ja tehokkaasti.

Silloin tällöin Kuusisto joutuu myöntämään tappionsa, ja vaikka somessa yrittänyttä toisinaan todellakin laitetaan, siis moititaan pahemman kerran, muusikko on välttynyt vihakampanjoilta ja muilta lieveilmiöiltä.

– Ei siellä pysty ketään ihmisenä muuttamaan kuitenkaan, hän toteaa.

Varjo, joka kulkee mukana

Lontoossa tehtiin vuoden alussa leikkaus, jonka aikana 53-vuotiaalta potilaalta poistettiin aivoista kasvain. Tapaus sai laajaa julkisuutta, sillä potilas soitti toimenpiteen aikana viulua.

Soittaminen antoi kirurgeille ajantasaista tietoa siitä, ettei operaatio vahingoittanut aivojen niitä osia, jotka ohjailevat vasemman käden liikkeitä ja koordinaatiota.

Kuusistolle tehtiin mittava aivoleikkaus elokuussa. Hänen tapauksessaan operoitava alue oli laaja, ja leikkaus tehtiin nukutuksessa.

– Sinne mennessä en oikein uskaltanut ajatella, millaisena tulen ulos. Olen onnekas, ettei leikkaus vaurioittanut minua millään tavalla. Päähäni tehtiin iso reikä, ja sieltä poistettiin aika paljon tavaraa.

Leikkauksen jälkeen vuorossa oli kolmen kuukauden sairausloma, sädehoitoa ja sytostaatteja. Nyt Kuusisto odottaa seuraavaa kontrollia ja tulevia arvioita tilanteesta.

– Voin ihan hyvin. Aktiivisia hoitoja ei ole menossa, vain pientä peruslääkitystä. Toisaalta sairaus on varjo, joka kulkee mukana joka päivä. Lähinnä sitä pyrkii tietoisesti ohjaamaan ajatukset muualle. Lähtökohtaisesti parantumaton sairaus ei ole helppo taakka kannettavaksi.

Prosessin positiiviseksi puoleksi Kuusisto listaa suomalaisen terveydenhuollon. Siitä hänellä on pelkkää hyvää sanottavaa. Hänen tilanteensa havaittiin alun perin yksityisellä vastaanotolla Savonlinnassa. Sieltä hän siirtyi julkiselle puolelle.

– Koko ketju on toiminut todella hyvin. Järjestelmä on osoittanut parhaat puolensa. Hoidot ovat järjettömän kalliita, mutta Suomessa se ei ole henkilökohtainen katastrofi. Maksamme siitä veroina etukäteen.

Läheiset viulistiveljekset Jaakko ja Pekka

Moni suomalainen tuntee Kuusistojen musiikkisuvusta ehkäpä etenkin Jaakon pikkuveljen Pekka Kuusiston. Hän on kansainvälisen Sibelius-viulukilpailun historian ainoa suomalainen voittaja. Pekka-veli tekee maailmalla näyttävää uraa konserttiviulistina ja saa veljeään enemmän medianäkyvyyttä.

Isoveli Jaakko on työskennellyt orkesterimuusikkona ja suuntautunut säveltäjäksi ja kapellimestariksi, mutta myös hän on esiintynyt konserttiviulistina Suomessa ja maailmalla. Pikkuveli Pekka voitti Sibelius-kilpailun 19-vuotiaana 1995. Jaakko oli tullut samassa kilpailussa neljänneksi viisi vuotta aiemmin, vain 16-vuotiaana.

Jaakko on työskennellyt erilaisissa asiantuntijatehtävissä, muun muassa Sibelius-viulukilpailun tuomaristossa ja Taiteen edistämiskeskuksen Taideneuvoston varapuheenjohtajana sekä valtionosuusjärjestelmän (VOS) asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana.

Kiinnostus taidekentän rakenteisiin on ehkä peruja isältä, säveltäjä Ilkka Kuusistolta, joka työskenteli muun muassa Kansallisoopperan johtajana vuosina 1984–1992.

– Varmaan se vaikuttaa, kun lapsesta saakka on tullut tavattua yhteiskunnallisesti aktiivisia ihmisiä. Esimerkiksi jo edesmennyt Matti Ahde, joka vaikutti voimakkaasti tämän oopperatalon rakentamiseen, oli faijalle hyvin tuttu ihminen. En tiedä, onko esikuva oikea sana, mutta häntä tuli nähtyä lapsena ja myöhemminkin.

Viulistiveljekset olivat läheisiä soittaessaan Ylen Joulupukin Toivejoulu -ohjelmassa 1983, ja he ovat läheisiä nyt, kun isoveli elää vaikeita aikoja. Jaakko Kuusiston puoliso, Oulu Sinfonian intendentti Maija Kuusisto ja Pekka-veli ovat hänelle tuki ja turva.

Sairaana on pakko olla itsekäs

Sairaus vaikuttaa kaikkeen, mutta eniten oman pään sisällä, Kuusisto toteaa. Hän on huomannut ajattelevansa uudella tavalla arkisesta elämästä. Kuusisto kertoo kysyvänsä itseltään usein, mitä hän ihan oikeasti haluaa tehdä ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä asioita.

– Olen aina ollut sopeutuvainen ihminen, halunnut olla lojaali ja pitää lupaukseni, mutta tämä tilanne pakottaa esiin itsekkyyden. Koska aikani on luultavasti rajallisempi kuin toivoin, haluan käyttää sen itseni kannalta hyvin.

Kuusistolle yksi hyvistä ajankäyttötavoista on taiteen, siis töiden, tekeminen. Siksi hän on tälläkin hetkellä Helsingissä, töissä.

– Loppuvuoden konsertit ovat osa sitä, miten aikaani mielellään käytän.

Järki sanoo, että olisi vain jatkettava eteenpäin murehtimatta ja toivoa parasta, Kuusisto pohtii, mutta kukapa pelkällä järjellä eläisi? Tunteet vievät voiton erityisesti kotona. Elämän rajallisuus tuntui Kuusistosta ennen kaukaiselta ajatukselta, mutta enää ei.

– Kotona puhumme paljon esimerkiksi siitä, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minä voin tai minun kannattaa tehdä.

Toisaalta Kuusisto muistuttaa itseään siitä, että elämä on täynnä sattuman kauppaa. Kenelle tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä mitä tahansa.

– Ihmisiä kuolee päivittäin täysin odottamatta. Siitä voin olla onnellinen, ettei minulle ole käynyt niin.

The Who -yhtyeen kitaristi ihastui Kuusiston musiikkiin

Keväällä 2019 ensi-iltansa saanut Jää-ooppera sai kiitosta yleisöltä ja kriitikoilta, ja teoksen menestyksen puolesta puhuvat myös tänä syksynä nähdyt uusintaesitykset.

Kuusiston musiikki on tehnyt moneen vaikutuksen, sillä hänen sävelkielensä on persoonallista ja tunnistettavaa. Inspiraation hän kertoo saavansa muun muassa luonnosta. Hän lisää samaan hengenvetoon, että niin taitavat kyllä monet muutkin säveltäjät saada.

Toisinaan lukko aukeaa täysin yllättäen. Niin kävi, kun Kuusisto kirjoitti musiikin Timo Koivusalon ohjaamaan Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan (2009). Aikataulu oli tiukka.

– Yritin keksiä pääaihetta, mutta inspiraatiota ei vain tullut. Lähdin tekemään pihatöitä. Kolmen minuutin päästä harava lensi seinään, että tämä se on.

Parin tahdin mittainen aihe on sellaisenaan elokuvassa, osana pääteemaa.

Pari vuotta sitten Kuusisto sai aivan erityistä sähköpostia. Lähettäjänä oli legendaarisen brittiläisen The Who -rockyhtyeen kitaristi Pete Townshend. Ensialkuun Kuusisto luuli, että kyseessä on jonkin sortin huijaus, mutta niin vain viesti oli täyttä totta.

Townshend oli kuullut autoradiosta Kuusiston viulukonserton ja ihastunut siltä istumalta. Alkoi kahdenkeskinen kirjeenvaihto, jonka aikana kitaristi pyysi Kuusistoa lähettämään hänelle lisää kuunneltavaa.

– Hän ilmeisesti tunsi radio-ohjelman toimittajan ja tonki jostain sähköpostiosoitteeni. Asia tuli julkisuuteen, kun hän itse mainitsi siitä vuotta myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa.

Jos Kuusisto on sairastumisensa jälkeen alkanut valita aiempaa tarkemmin sen, mihin ryhtyy, yksi varma rasti olisi musiikillinen yhteistyö Townshendin kanssa. Nyt, kun Beethovenin sinfoniakin on sovitettu, työpariksi voisi sopia ikoninen rokkari.

– Olen varovaisesti tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta, eikä sitä ole tyrmätty, mutta konteksti puuttuu. Mitä, missä, milloin? Toivottavasti siihen tulee jonain päivänä mahdollisuus.

Jää-ooppera on katsottavissa Yle Areenassa:

Talven matkailukausi ei välttämättä pelastuisi sillä, että Suomi höllentäisi matkustusrajoituksia sisä- ja ulkorajoillaan. Tämä johtuu siitä, että niissä maissa, joista Suomeen yleisimmin matkustetaan, rajoitetaan matkustamista jopa matkustuskielloin.

Esimerkiksi Ranskasta ja Venäjältä ei saa tällä hetkellä tehdä lomamatkoja Suomeen.

Ulkoministeriö on tehnyt yhteenvedon voimassa olevista matkustusrajoituksista niissä kymmenessä maassa, joista Suomeen eniten matkustetaan. Suurimmassa osassa listan maista kehotetaan välttämään "tarpeettomia" ulkomaanmatkoja. Sellaisiksi lasketaan muun muassa lomamatkat.

Alla on lueteltu maakohtaiset rajoitukset lyhennelminä:

1. Venäjä

Venäjä on rajoittanut keväästä lähtien omien kansalaistensa lähtöä maasta. Venäläiset voivat matkustaa turistina muutamiin maihin, mutta Suomi ei ole niiden maiden joukossa.

Kiellosta on monia poikkeuksia, kuten raskaan liikenteen kuljettajat ja diplomaatit.

2. Saksa

Suomessa voimassa olevien matkustusrajoitusten ja karanteenisääntöjen vuoksi Saksan ulkoministeriö kehottaa välttämään tarpeetonta matkustamista Suomeen.

3. Iso-Britannia

Ison-Britannian viranomaiset rajoittavat englantilaisten matkustamista kansallisen sulkutilan (5.11.–2.12.) aikana. Poikkeuksena ovat esimerkiksi välttämättömät työmatkat. Muutoin kansalaisia kehotetaan pysymään tiukasti kotona.

Walesista saa matkustaa pois vain rajatuista syistä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti kehottavat välttämään kaikkea ei-välttämätöntä matkustelua.

4. Ruotsi

Ruotsin ulkoministeriö kehottaa välttämään kaikkia tarpeettomia matkoja EU-/ETA-Schengen-alueen ulkopuolelle tammikuun loppuun saakka.

Ruotsin sisällä 13 läänissä on tiukennetut paikalliset ohjeet. Esimerkiksi pohjoisen Norrbottenissa kehotetaan välttämään myös tarpeetonta matkustamista kotimaassa.

5. Kiina

Kiina ei varsinaisesti ole rajoittanut kansalaisten matkustamista ulkomaille, mutta maa suosittaa vahvasti ulkomaille matkustamisen välttämistä. Tämän lisäksi eri alueilla on omia suosituksia ulkomaille matkustamisesta.

Myös lentojen rajoitettu määrä vähentää mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille.

6. Ranska

Ranskassa 30. lokakuuta alkaneiden ulkonaliikkumisrajoitusten aikana ei saa poistua kotoa kuin sallitusta syystä, esimerkiksi työmatkalle tai ruokakauppaan.

Lomamatkat Ranskasta ulkomaille eivät ole sallittuja.

7. Yhdysvallat

Yhdysvallat rajoittaa matkustusta maakohtaisesti. Maat on jaettu neljään luokkaan, joista luokka 4 tarkoittaa "älä matkusta". Suomi on laitettu luokkaan 3, mikä tarkoittaa "harkitse kahdesti matkustamista".

8. Alankomaat

Alankomaat suosittaa vahvasti kansalaisiaan välttämään ulkomaille matkustamista. Viranomaisten mukaan ulkomaanmatkoja ei pitäisi varata ainakaan ennen tammikuun puolta väliä.

9. Viro

Viro suosittelee välttämään vapaa-ajan matkustamista ulkomaille. Jos kuitenkin matkustaa, palatessa Viroon matkustajan on jäätävä tietyissä tapauksissa kymmenen vuorokauden kotikaranteeniin.

10. Japani

Japani ei voi rajoittaa omien kansalaistensa matkustamista ulkomaille. Tällä hetkellä Japanin viranomaiset pyytävät välttämään kaikkea matkustamista EU-maihin, mukaan lukien Suomeen.

Lue aiheesta lisää:

Suomi valmistautuu jatkamaan Euroopan tiukimpia matkustusrajoituksia – oikeuskansleri hoputtaa etsimään vaihtoehdon sisärajatarkastuksille

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1910-luvulla Suomeen perustettiin uusi kunta.

Kyseessä oli Haapasaari, joka sijaitsee keskellä merta itäisellä Suomenlahdella. Haapasaari itsenäistyi Kymin kirkkopitäjästä, johon se oli kuulunut vuodesta 1642 asti.

Karu ja kallioinen Haapasaari on kooltaan vain viisi neliökilometriä. Se oli vuoteen 1974 asti Suomen pienin itsenäinen kunta. Nykyisin se kuuluu Kotkan kaupunkiin, josta saareen on matkaa noin 25 kilometriä.

Enimmillään Haapasaaressa asui vakituisesti reilut 300 ihmistä. Nykyisin saaressa asuu ympäri vuoden vain muutamia asukkaita, mutta kesäisin se houkuttelee paikalle paljon lomailijoita ja mökkiläisiä.

1910-luvulla saaressa oli muun muassa puukirkko, muutaman vuoden ikäinen kauppa, kirjasto ja koulu. Haapasaaren koulun opettajana oli tuolloin noin 30-vuotias Lauri Haapaniemi. Hän ikuisti kamerallaan saarelaisten arkea.

– Hän oli harrastajakuvaaja, mutta erittäin taitava ja selkeästi innostunut työstään. Se kyllä näkyy kuvista, Kymenlaakson museon tutkija Elina Pylsy-Komppa kertoo.

Nyt kuka tahansa pääsee tekemään aikamatkan yli sadan vuoden taakse keskelle Suomenlahtea ja tutustumaan Lauri Haapaniemen kuvien avulla saaren silloiseen elämään. Kymenlaakson museo on vastikään julkaissut 124 valokuvaa kaikkien nähtäville.

– Alun perin saimme kuvat lainaksi näyttelyä varten, jolloin ne digitoitiin. Myöhemmin Haapaniemen lapsenlapsi päätti lahjoittaa koko lasinegatiivierän. Lahjoituksia meille tulee melkein viikoittain, mutta näin vanhoja kuvia ja tällaisia negatiiveja harvoin, Elina Pylsy-Komppa sanoo.

Kuvista näkyy, miten Haapasaaren asukkaat hoitivat lehmiään, kävivät hiihtoretkellä, maalasivat tai jopa seurasivat rantakalliolta sota-aluksen lipumista saaren ohi.

Saarelaisten arjen lisäksi kuvissa esiintyy myös Lauri Haapaniemen perhe, kuten vaimo Iida ja tytär Hilppa. Joissakin kuvissa näkyy myös Lauri Haapaniemi itse. Tämä oli 1900-luvun alussa mahdollista pitkän lankalaukaisimen avulla.

– Tunnen vähän tekniikkaa, mutta ilmeisesti tällainen on ollut mahdollista tai sitten on ollut avustaja, joka on kuvan ottanut. Lauri on voinut valmistella tilanteen ja sitten käskenyt, mitä tehdään, tutkija Elina Pylsy-Komppa arvioi.

Kuvat poikkeavat nykypotreteista esimerkiksi siten, että monet kuvattavista esiintyvät vakavina. Tutkija on havainnut, että harvoin tulee vastaan vanhoja valokuvia, joissa hymyillään.

– Se on varmaan ollut sen verran harvinainen tilanne, kun on otettu valokuvia, ettei siinä ole uskallettu sen kummemmin ilveillä, vaan ollaan oltu vakavia, Pylsy-Komppa sanoo.

Valokuvat on digitoitu ja luetteloitu yksi kerrallaan. Jokaisen kuvan tiedot on lisätty kuvan yhteyteen. Tämä helpottaa tutustumista entisajan Haapasaaren elämään, kun kuvassa lukee, missä tilanteessa se on otettu ja ketkä siinä esiintyvät.

Kymenlaakson museolla on hallussaan yli puoli miljoonaa valokuvaa, mutta kaikki eivät päädy samaan tapaan kaikkien nähtäville internetiin.

– Siinä on tekijänoikeusasiat ja eettiset kysymykset, joiden pitää olla kunnossa ennen kuin kuvat laitetaan näin saataville, Elina Pylsy-Komppa sanoo.

Lauri Haapaniemen kuvat sen sijaan ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, myös kaupalliseen tarkoitukseen.

– Jos joku haluaa painaa vaikka postikortteja, se onnistuu, kunhan mainitsee kuvaajan ja Kymenlaakson museon kuvan lähteenä, Elina Pylsy-Komppa sanoo.

Lauri Haapaniemen ottamiin kuviin pääset tutustumaan täältä.

Oven avaa hymyilevä nainen. Ei uskoisi, miten huonossa kunnossa hän oli marraskuussa kuusi vuotta sitten. Tuolloin 39-vuotias Anne Christiansen kärsi piinaavasta toispuoleisesta päänsärystä, johon ei auttanut yksikään kipulääke, jota hänelle oli määrätty.

Tilanne oli niin huono, että Christiansenin äiti oli muuttanut asumaan tyttärensä luokse. Christiansen ei kyennyt laittamaan ruokaa tai peseytymään itse.

Tutkimuksissa vasemman silmän takaa löytyi hyvälaatuinen kasvain.

Vähän ennen joulua kipujen keskellä terveydenhoitajaksi valmistuneen Christiansenin kunto oli jo romahtanut. Hän makasi Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla. Hän ei pysynyt enää pystyssä, puheesta ei saanut selvää, ja suunnitelmissa oli aloittaa letkuruokinta.

Christiansen mietti, kuinka voi olla mahdollista ettei yhdessä Suomen parhaista sairaaloista pystytä auttamaan häntä.

Apu saapui kuitenkin paikalle lääkärin määräämän lääkkeen muodossa. Neurologi päätti, että potilaalle kokeillaan antaa kortisonia.

Ja niin kävi, että kortisoni kohensi naisen olon paremmaksi jo neljän päivän aikana.

Vahvistui, että Christiansenilla on neurosarkoidoosi-niminen harvinaissairaus. Sama diagnoosi on tehty vain 150 henkilölle Suomessa.

Entä, jos tarjolla olisi ollut asiantuntijan apua?

Anne Christiansenin tarina saattaisi olla toisenlainen, jos Kuopion yliopistollisessa sairaalassa olisi ollut jo kuusi vuotta sitten harvinaissairauksien yksikkö. Se aloitti kuitenkin vasta neljä vuotta sitten.

Kyseessä on toinen yliopistolliseen sairaalaan perustettu yksikkö Helsingin jälkeen. Nykyisin yksiköitä on myös muissa yliopistollisissa sairaaloissa.

Christiansenin kohdalla tapahtumia voi jossitella sen verran, että jos päivystävä lääkäri olisi ottanut yhteyttä yksikköön, diagnoosi olisi ehkä selvinnyt nopeammin. Voimakas päänsärky, kolmoishermokipu, on tyypillinen neurosarkoidoosin oire.

– Ja jos kortisoni olisi aloitettu aikaisemmin, olisiko työkykyni nyt parempi kuin mitä se on, Christiansen miettii.

Tietoa sairauksista etsitään ympäri maailmaa

Tänä syksynä KYSin harvinaissairauksien yksikköä vahvistettiin vakituisella lääkärinviralla. Sairaanhoitaja-koordinaattori Ritva-Liisa Väätäisen lisäksi työtä tekee ylilääkäri Tarja Heiskanen-Kosma.

Työ on ennen kaikkea koordinointia. Työpari tukee tarvittaessa harvinaissairaita hoitavia asiantuntijoita.

Yksikkö kokoaa hoitoneuvotteluja ja auttaa lääkkeen hankintaprosessissa. Potilaan kanssa pohditaan, millaista kuntoutusta tai tukea hän tarvitsee arjessa.

Välillä työ on todella hidasta. Esimerkiksi diagnoosiin saattaa kulua jopa vuosia. Yhteistyötä tehdään usein perinnöllisyyslääkäreiden kanssa. Tietoa ja kokemusta saatetaan etsiä myös kansainvälisistä asiantuntijaverkostoista.

– Me teemme juuri sitä työtä, etsimme verkostoja ja rakennamme asiantuntijoiden välille yhteistyötä, Heiskanen-Kosma kertoo.

Yksikössä ei ole vastaanottoa. Yhteyden saa lääkärin lähetteellä tai konsultaatiopyynnöllä.

Potilaat voivat soittaa sairaanhoitajalle. Syy saattaa olla hätä omasta hoidosta tai vertaistuen tarve. Potilaan kertomat asiat otetaan huomioon hoidossa.

– Harvinaissairauksissa korostetaan sitä, kuinka potilas on itse asiantuntija oman sairautensa tai vointinsa suhteen, Väätäinen korostaa.

Omaa sairauskertomustaan joutuu toistamaan usein

Anne Christiansen on kertonut oman tarinansa lukemattomia kertoja. Yksi syy sujuvaan kerrontaan on, että hän käy parhaillaan kokemustoimijakoulutusta, jossa sitä harjoitellaan. Christiansen on käynyt läpi sairaskertomuksensa myös monen lääkärin edessä.

Tähän tilanteeseen on luvassa parannusta, kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Ensi vuoden alusta lähtien harvinaissairaudet huomioidaan paremmin Kanta-palveluissa. Tuolloin harvinaissairaus näkyy riskitietona potilastiedon arkistossa. Tarkemmat tiedot itse sairaudesta pitää vielä tämän jälkeenkin kirjata vapaana tekstinä lisätiedoksi.

Sairastuneelle myös Kelan ja TE-toimiston pitäminen tilanteen tasalla on rutiinia.

Papereiden täyttäminen alkoi heti, kun Christiansen kotiutui sairaalajakson ja kuntoutuksen jälkeen – sanojensa mukaan "tyhjän päälle".

– Päivät sujuivat niin, että tein erilaisia tukihakemuksia ja ravasin KYSin poliklinikoilla.

Työkokeilusta seurasi kahdeksan kuukauden toipuminen

Anne Christiansenin vointi parani vaihdellen ja pikkuhiljaa. Hän arveli pääsevänsä pian töihin. Sairausloman ja kuntoutustukijakson jälkeen Kelan näkemys oli, että hän on työkykyinen.

Työkokeilut kuitenkin osoittivat tilanteen olevan toisin.

Christiansen oli kuukauden ajan työkokeilussa Kuopion kaupungin Terve Kuopio -kioskissa. Työ oli koulutusta vastaavaa terveydenhoitajan työtä. Hän oli muun muassa mukana rokotuksissa.

Työ oli kuitenkin niin mekaanista, ettei hän pystynyt tekemään sitä sen kauempaa. Mekaaninen, toisteinen työ rasittaa neurosarkoidoosia sairastavan aivoja. Toipuminen kesti kahdeksan kuukautta.

Vuoden kuluttua Christiansen hakeutui työhön tutustumiseen. Kolmen päivän jälkeen vointi romahti. Tällä kertaa toipuminen vei neljä kuukautta.

– Osittain ymmärrän Kelan näkemyksen. Toimintakykyni on ihan hyvä, mutta työkykyni on ihan toinen asia.

Nyt elämä on tasapainossa

Tänä vuonna Anne Christiansen on voinut sanoa voivansa ihan hyvin. Romahduksia ei ole ollut. Puolentoista vuoden ajan apuna on käynyt 40 tuntia kuukaudessa henkilökohtainen avustaja. Hän auttaa mekaanisissa kotitöissä kuten imuroinnissa tai astianpesukoneen tyhjentämisessä.

– Uskallan myös lähteä rohkeammin ulos liikkeelle, kun avustaja on mukana.

Christiansen on myös löytänyt työn, jota hän jaksaa tehdä. Hän toimii vapaa-ajanavustajana 16 tuntia kuukaudessa. Koska työtä on vähintään neljä tuntia viikossa, häntä ei lasketa enää työttömäksi työnhakijaksi.

Piakkoin kokeillaan, jaksaako hän tehdä avustajan työtä 30 tuntia kuukaudessa.

Jaksamistaan hän säätelee levolla. Vähintään hän makaa silmät kiinni, koska silloin aivot saavat lepoa. On päiviä, jolloin näitä hetkiä tarvitsee kolme, ja Christiansen nukahtaa joka kerta. Välillä yksi lepohetki silmät kiinni riittää.

Kotona asuu nykyään myös tytär, joka käy lukiota Kuopiossa. Toinen lapsista asuu edelleen isänsä luona Tanskassa. Sieltä Christiansen muutti 10 vuotta sitten Suomeen ja aloitti terveydenhoitajaopinnot.

Epätäydellisyyden sietämistä

Neurosarkoidoosi vaikuttaa tällä hetkellä naisen elämään muun muassa niin, että välillä liikkeet hidastuvat.

– Hana saattaa jäädä valumaan, en vaan pysty sulkemaan sitä. Nämä hetket saattavat kestää jopa 20 minuuttia.

Christiansenin kävely viettää vasemmalle ja aivot tekevät valtavasti töitä sen eteen, että hän pysyisi keskellä. Se kuormittaa paljon. Oikean puolen kasvohermohalvauksen jälkeen silmä ei toimi normaalisti, joka vaikeuttaa työskentelyä päätteellä ja autolla ajamista.

Haastavaa on myös uusien asioiden oppiminen ja niiden muistaminen. Tämä vaikuttaa sosiaaliseen elämään.

– Saatan tuntea itseni keskusteluissa kömpelöksi tai tyhmäksi, kun en muista asioita tai ihmisten nimiä.

Välillä mielessä on käynyt kysymys: miksi minä? Miksi opiskelin neljä vuotta ja sairastuin samantien? Toisaalta hän on oppinut arvostamaan pieniä asioita.

– Voin juoda vettä lasista ilman apua. Voin mennä yksin ulos.

Kaikkia harvinaissairaita hän kehottaa hakemaan vertaistukea. Itse hän on ollut mukana Neuroliitto-järjestössä lähes alusta saakka. Esimerkiksi neurosarkoidoosi-porukalla on oma suljettu Facebook-ryhmä.

– Siellä voi kysyä ihan mistä vaan, ei ole tyhmiä kysymyksiä.

Kuopion yliopistollisen sairaalan harvinaissairauksien yksikköön Christiansen lähettää toiveen.

– Toivoisin, että sairastuneelle olisi valmiina "alkupaketti". Ensin kaikki energia menee oman toimintakyvyn pyörittämiseen, muuta ei jaksa. Mutta juuri silloin tarvitsee kipeästi tietoa ja neuvoja.

Alkumetreillä esiin nousee muun muassa oman talouden tilanne. Kotoutuneen postiluukusta saattaa tippua useita laskuja, ja omat tulot ovat kenties puolittuneet.

Alkupaketti voisi olla verkossa, mutta Christiansen toivoo, että siitä löytyisi myös paperinen versio.

– Koska välttämättä siinä tilanteessa ei jaksa selata nettiä.

Voit keskustella aiheesta 16. marraskuuta kello 23.00 saakka.

Juttua korjattu 15.11. klo 20.22: Korjattu Anne Christiansenin sukunimi oikein otsikkoon. Sukunimenä luki ensin otsikossa väärä muoto Christensen.

Lue lisää:

Lääkäri Pasi Nevalainen hakee niin harvinaista sairautta, että potilaita on Suomessa ehkä vain viisi – vakavat oireet voivat jopa parantua

Pahinta on joutua lähtemään liian nopeasti.

Monessa paikassa aamun kotikäyntiin on varattu viisitoista minuuttia. Siinä ehtii juuri ja juuri laittaa puuron, antaa lääkkeet ja vahtia, että ne nielaistaan.

Usein vanhuksilla on paljon asiaa ja he haluaisivat keittää kahvit. Erityisesti korona-aikana hoitaja on ainoa ihminen, jonka moni näkee koko viikolla.

Oululainen Marika Eira, 20, hakeutui lähihoitajaksi, koska halusi auttaa ihmisiä. Kiireen aiheuttamaan syyllisyyteen ja riittämättömyydentunteeseen hän ei ollut varautunut.

– En voi antaa asiakkaille, mitä he tarvitsevat, vaan joudun luistamaan omasta työetiikasta. Se tuntuu usein tosi väärältä, sanoo kotihoidossa työskennellyt Eira.

Korona-aikana on pidetty itsestäänselvyytenä, että hoitajat tekevät enemmän töitä ja altistavat itsensä ja perheensä. Marika Eira

Jo Eiran ensimmäisessä kesätyöpaikassa vanhempi työntekijä sanoi, että tämän kannattaisi etsiä jokin muu työ. Sellainen, josta saisi helpommin rahansa.

Kommentti hätkäytti, mutta pian Eira huomasi itsekin työn raadollisuuden. Koronan tuoma huoli ja pelko oli viimeinen pisara: elokuussa Eira päätti irtisanoutua ja lähteä opiskelemaan toiselle alalle.

– Minusta on huolestuttavaa, että korona-aikana on pidetty itsestäänselvyytenä, että hoitajat tekevät enemmän töitä ja altistavat itsensä ja perheensä, hän sanoo.

Tilanne on ristiriitainen, koska Marika Eira on rakastanut työtään. Videolla hän kertoo, miksi.

Eira toivoisi voivansa tulevaisuudessa palata hoitoalalle. Sitä ennen monen asian pitäisi kuitenkin muuttua.

Koronakriisi voi kärjistää alan ikuisuusongelmia

Korona-aikana toteutetun Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan noin kolme neljäsosaa nuorista sairaanhoitajista harkitsee alanvaihtoa.

Jos nuoret hoitajat toteuttavat suunnitelmansa, pahenee Suomen hoitajapula entisestään.

Hoitajien tarve nimittäin kasvaa koko ajan. Samaan aikaan kun väestö vanhenee, vanhenevat myös hoitajat. Eläkevakuuttaja Kevan mukaan noin kolmannes kuntien lähihoitajista ja neljännes sairaanhoitajista eläköityy seuraavan vuosikymmenen aikana.

Lisäksi yhä harvempi nuori hakee hoitajaksi. Viime keväänä lähihoitajakoulutukseen haki vajaat 8 700 opiskelijaa, mikä on noin 3 500 vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin.

Elokuisen ammattibarometrin mukaan sairaanhoitajat olivatkin työvoimapula-ammattien listan kärjessä ja lähihoitajat kuudensina.

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn tuoreen kyselyn mukaan hoitajien suurin tyytymättömyydenaihe on huono palkka.

Suomalaisen vastavalmistuneen sairaanhoitajan peruspalkka on noin 2 500 euroa. Se on noin 700 euroa vähemmän kuin Ruotsissa tai Tanskassa ja yli 1 500 euroa vähemmän kuin samassa työpaikassa samanpituisella koulutuksella työskentelevällä sairaalainsinöörillä.

Vaikka suomalaiset olisivat Ylen viimetalvisen kyselyn mukaan valmiita nostamaan hoitajien palkkoja, kevään kunta-alan sopimus toi heille samat korotukset kuin muillekin.

Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet myös hoitajien ja opiskelijoiden alanvaihtotoiveet, runsaat sairaslomat, huono johtaminen ja sairaanhoitajakoulutuksen ongelmat.

Kaikkia alan huonot puolet eivät kuitenkaan karkota. Jyväskyläläinen viimeisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Janne Ostonen, 31, kertoo, mikä saa hänet pysymään hoitoalalla.

Ostonen kuitenkin uskoo, että moni nuori voi nyt alkaa karttaa hoitoalaa.

– Uskon, että se vaikuttaa, miten hoitajia on tämän kriisin aikana kohdeltu.

Lue myös:

Hoitajaopintojen hakijamäärät laskevat tuhansilla, kun ala polkee kriisistä toiseen – myös koulutuksen maine on kärsinyt

Nuoret hoitajat kokeneet koronan vanhempia raskaammin

Koronan aikana Marika Eira sai käyttää kaksi kertakäyttömaskia päivässä. Jos aamupäivällä oli useampi suihku ja käynti sisällä tupakoivan kotona, maski oli märkä ja haisi tupakalta. Se ei tuntunut turvalliselta.

– Oma ja läheisten terveys huoletti, ja eristäydyin kotiin melkein koko kevääksi.

Valmiuslaki mahdollisti hoitajien lomien siirtämisen tai perumisen, ylitöiden teettämisen ja työtehtävien muuttamisen. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, suomalaisille hoitajille ei maksettu juuri minkäänlaista koronalisää.

– Jos on vuoron aikana nähnyt paljon kärsimystä ja vaarantunut terveytensä muiden vuoksi, ei Finlandia-talon siniset valot tai työpaikan jakamat pinssit kauheasti lämmitä mieltä, Marika Eira toteaa.

Tehyn kyselyn mukaan 76 prosenttia nuorista hoitajista kokee koronan heikentäneen työhyvinvointia. Kaikilla vastaajilla osuus oli jonkin verran matalampi.

Myös Sairaanhoitajaliiton kyselyssä alle 35-vuotiaat hoitajat kokivat vanhempia kollegoitaan useammin stressiä, ahdistusta, epätoivoa, syyllisyyttä ja huolta omasta paineensietokyvystään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anu Kaihlanen on tutkinut niin sanottua sairaanhoitajien siirtymäshokkia. Se tarkoittaa, että työn suuri vastuu ja kova kiire yllättää monen vastavalmistuneen hoitajan ja saa suunnittelemaan alanvaihtoa.

Kaihlanen arvioi koronakriisin koventaneen shokkia entisestään. Korona-aikana perehdytys saattoi olla tavallistakin pikaisempi ja kiire kovempi.

Koronatilanne on varmaan monelle konkretisoinut yhtälöä, että palkkataso ei ole järin huima, mutta siihen sisältyy raskas työmäärä ja korkea ammatillinen riski. Erikoistutkija Anu Kaihlanen

Samaan aikaan vaikeat työtehtävät kasautuivat nuorille: Sairaanhoitajaliiton kyselyssä nuoret vastaajat kertoivat muita useammin hoitaneensa koronapotilaita ja tehneensä ylitöitä.

– Koronatilanne on varmaan myös monelle konkretisoinut sitä yhtälöä, että palkkataso ei ole järin huima, mutta siihen usein kuitenkin sisältyy raskas työmäärä ja korkea ammatillinen riski, Kaihlanen lisää.

Kaihlasen mukaan nuoret saattavat kokea alanvaihdon vanhempia useammin kannattavana ratkaisuna, koska heillä on työura vielä edessä.

Anu Kaihlanen huomauttaa, että kansainvälisen tutkimuksen perusteella korona on toisaalta lisännyt kokemusta hoitotyön merkityksellisyydestä.

Sairaanhoitajaliiton kyselyssä 44 prosenttia sairaanhoitajista arvioikin koronan lisänneen ammattiylpeyttä, nuoret tosin hieman vanhoja harvemmin.

Lue myös:

Lähes puolet hoitajista pelkää koronan aiheuttamia terveysriskejä – Tehyn puheenjohtaja: "Kertakäyttösadetakki ei lisää turvallisuuden tunnetta"

Hoitajia juhlitaan koronasodan sankareina, Anne Pauna ottaisi mieluummin palkankorotuksen – "Jos tästä maksetaan leikkirahaa, tätä ei kannata tehdä"

"Me nuoret tiedämme, että meillä on oikeus vaatia parempia työoloja"

Kaksi vuotta sitten Janne Ostonen huomasi muuttuneensa kyynisemmäksi. Hän ei enää jaksanut olla tekemisissä potilaiden kanssa ja vartin kahvitunnin hän käytti nukkumiseen. Hän meni lääkäriin, ja sai kuulla uupumuksen aiheuttaneen keskivaikean masennuksen.

Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen Ostonen oli tehnyt viiden vuoden ajan sijaisuuksia ilman lomia. Samaan aikaan hän opiskeli sairaanhoitajaksi.

– Olisi hyvä, ettei tällä työllä uuvutettaisi nuoria heti alkuunsa.

Tehyn kyselyyn vastanneista nuorista hoitajista vain kahdeksan prosenttia uskoo jaksavansa työuran loppuun. Ostosen mielestä hoitajien jaksamisesta pitäisi puhua enemmän.

– Tämä työ vaatii empatiaa ja tunneälyä, kaikkea ei voi tehdä kylmästi.

– Täällä kuulee ja näkee paljon sellaista, mitä ei kohtaa muissa työpaikoissa. Se pitää pystyä käsittelemään.

Tehyn kyselyssä nuoret vastaajat kritisoivat erityisesti hoitoalan matalia palkkoja, henkilökunnan vähyyttä ja työn henkistä kuormittavuutta.

– Me nuoret tiedämme, että meillä on oikeus vaatia parempia työoloja. Hoitoalalla ollaan liian tottuneita siihen, että työ nyt vaan on, mitä se on, Marika Eira toteaa.

Nuoret hoitajat kokevat, että hoitajien huonoja työoloja on pitkään perusteltu "kutsumuksella". Se ei kuitenkaan enää kelpaa selitykseksi. Alla olevalla videolla Eira selittää, mistä on kyse.

Yliopistonlehtori Helena Hirvosen mukaan kutsumuksesta ja luontaisesta hoivavietistä puhuminen halpuuttaa naisvaltaisen hoitoalan henkilöstön ammattitaitoa.

– Tunnetyön ajatellaan olevan naisille luontaista ja vaivatonta. Ajatellaan ehkä, että kun empatia tulee luonnostaan, se ei myöskään maksa mitään, sanoo työelämän tasa-arvoa tutkinut Hirvonen.

– Naiseus otetaan siis itsestään selvänä resurssina, jota voi hyödyntää työssä ilmaiseksi.

Samanlainen ajattelutapa näkyy myös koronakriisissä.

– Alan osaajia on kehuttu ja kiitelty, mutta jätetty palkitsematta taloudellisesti.

Tehyn kyselyssä nuoret kritisoivat lisäksi vuorotyön hankaluutta ja etenemismahdollisuuksien puutetta vanhempia enemmän. Työelämätutkijoiden mukaan onkin mahdollista, että tämä heijastelee nuorten työntekijöiden muuttuneita tarpeita.

– Työelämä on asiantuntijavaltaistunut koulutustason kohoamisen myötä, sanoo Humanistisen ammattikorkeakoulun työelämätutkija Anu Järvensivu.

– Voi hyvin olla, että ajoiltaan ja paikoiltaan vapaammat asiantuntijatehtävät houkuttavat monia nuoria vuorotyönä tehtävää hoitotyötä enemmän.

Toisaalta nuoret hakevat työltä merkityksellisyyttä, ja sitä hoitotyö antaa.

– Hoitotyön houkuttavuus rakentuu suuresti työn merkityksellisyydestä ja sosiaalisuudesta. Sellaiset asiat eivät vanhene, Järvensivu jatkaa.

Lue myös:

Nuoret hakevat työltä merkitystä ja vapautta, yrittäjyys kiinnostaa yhä useampaa - "Työn pitäisi olla jotain muutakin kuin tulonlähde", sanoo tutkimuspäällikkö

Nuoret ratkaisevat hoitoalan tulevaisuuden

Floro Cubelolla, 30, oli Suomeen saapuessaan yliopistollisen tason sairaanhoitajatutkinto.

Silti hän olisi joutunut Suomessa työskentelemään hoiva-avustajana. Hän meni Itä-Suomen yliopistoon ja opiskeli kansanterveystieteiden maisteriksi.

Suomi haluaa paikata hoitajapulaa tulevaisuudessa sadoilla Cubelon kaltaisilla filippiiniläishoitajilla.

Nyt Cubelo on työskennellyt Suomessa sairaanhoitajana kuusi vuotta, myös kesällä koronaosastolla. Videolla hän kertoo, miksi sairaanhoitajan ammatti on hänelle rakas.

Tällä hetkellä Cubelo valmistelee väitöskirjaa filippiiniläistaustaisten sairaanhoitajien integroitumis- ja pätevöitymiskoulutuksesta. Hän on myös Pohjoismaissa toimivan filippiinisairaanhoitajien järjestön puheenjohtaja.

– Me esimerkiksi seuraamme rekrytointia ja arvioimme, onko se eettisesti tehty.

Lisäksi Cubelo opettaa kansainvälisiä sairaanhoitajaopiskelijoita Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

– Kansainvälisiä opiskelijoita pitäisi pitää etuna eikä uhkana tai kilpailuna.

Janne Ostonen on ymmärtänyt viime vuosien aikana, että jos hän aikoo jaksaa hoitoalalla, hänen on muutettava suhtautumistaan työhön.

– Aiemmin menin muut edellä, mutta nykyään ajattelen, että oma hyvinvointi on huomioitava ensin.

Aiemmin menin muut edellä, mutta nykyään ajattelen, että oma hyvinvointi on huomioitava ensin. Janne Ostonen

Marika Eira toivoo voivansa palata hoitoalalle, mutta sitä ennen työolojen pitäisi muuttua niin, että asiakkaat saisivat arvoisensa kohtelun.

– Hoitajapulasta puhutaan jatkuvasti ja joka vuosi hoitajia koulutetaan. Mutta ehkä nyt pitää miettiä enemmän, miten ne hoitajat, jotka tällä alalla jo on, saadaan pysymään siellä.

Eiran haave on seuraavaksi työskennellä lastensuojelun parissa.

– Haluaisin keskittyä paremmin jokaiseen ihmiseen ja auttaa heitä jo ennen kuin tilanne on liian huonossa jamassa.

Aiheesta voi keskustella 16. marraskuuta kello 23 saakka.

Helsingin poliisin twiitin mukaan yksi ihminen on kuollut Mäkelänkadulla tapahtuneessa raideliikenneonnettomuudessa.

Raideliikenne on ollut poikki, ja poliisi tutkii tapausta.

Paikalla oli myös pelastuslaitoksen yksiköitä.

– Ihminen jäi raitiovaunun alle ja menehtyi, kertoo palomestari Samuli Saarinen.

Poliisin mukaan onnettomuus tapahtui Mäkelänkatu 58:n kohdalla.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n mukaan raitiolinjat 1 ja 7 ajavat poikkeusreittejä iltakahdeksaan saakka.

Ensitiedote onnettomuudesta tuli noin kello 18.50.