Aloitetaan tämä juttu vaihteeksi lopusta.

Tuttu juttu: ellei ilmastotoimia saada vauhtiin ja nopeasti, niin synkältä näyttää.

– Koronapandemia tarjoaa esimakua siitä, mitä tulemme todennäköisesti lähivuosikymmeninä kohtaamaan. Murrokset laukaisee ihmisen toiminnan aiheuttama muutos. Me kaikki voimme lukea tästä tutkimusraportteja, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen.

Hukkinen käyskentelee kotipihallaan Vantaalla ja huomauttaa, että koronapandemia on pohjimmiltaan nimenomaan ympäristöongelma.

Mitä enemmän ihmisiä on ja mitä enemmän ihminen ottaa luontoa käyttöönsä, sitä todennäköisemmin virukset tarttuvat eläimistä ihmisiin – ja leviävät, kuten korona.

Koronasta on kuitenkin puhuttu lähinnä kahden asian kautta: terveyden ja talouden. Nyt kun pahin terveysuhka on ainakin hetkeksi väistynyt, jäljellä on talous. Ympäristö on jäänyt sivuun keskiöstä.

– Talousihmiset eivät ilmeisesti ole kovin paljon keskustelleet ilmastoihmisten kanssa, Hukkinen sanoo.

Päästöt eivät romahda, vaikka talous rakoilee

Koronakevät ampuu kulutukseen ja valtiontalouteen ammottavia reikiä.

Mutta päästöt eivät romahda.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että maailman hiilipäästöt vähenevät tänä vuonna 8 prosenttia. Britannian Itä-Anglian yliopiston tuoreempi tutkimus arvioi, että 4–7 prosenttia.

Luvut yltävät nippa nappa 7,6 prosentin tuntumaan.

Sen verran päästöjen pitäisi YK:n ympäristöohjelma UNEP:n mukaan vähentyä 2020-luvulla joka ikinen vuosi, jotta maapallon lämpeneminen saataisiin rajattua Pariisin ilmastosopimuksen tiukimpaan tavoitteeseen eli 1,5 asteeseen. Rajaus 2 asteeseen vaatisi vuosittain noin 3 prosentin vähennykset.

Ja Kiinassa päästöt ovat alkuvuoden koronapudotuksen jälkeen jo pompanneet entisille käyrille, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen.

– Laskeva päästötrendi ei jatku ilman rakenteellisia muutoksia. On todennäköistä, että päästöt palaavat Kiinan tavoin entiselleen muuallakin maailmassa, ellei talouden elvyttämistä suunnata ilmastonmuutosta torjuviin hankkeisiin, hän sanoo.

Kiina näyttää huomenna suuntaa koko maailmalle

Tullaan kohta Suomeen. Mutta sitä ennen vielä pari sanaa Kiinasta, sillä sen rooli on keskeinen sekä koronassa että päästöissä.

Tämän viikon perjantai eli 22. toukokuuta on tatuoitu maailman johtajien aivoihin.

Silloin Kiinan merkittävin poliittinen elin eli kansankongressi kokoontuu koronan lykkäämään vuotuiseen kokoukseensa. Listalla on kaksi jättimäistä päätöstä: miten Kiina elvyttää talouttaan, ja mille tasolle koronanarpinen maa asettaa bruttokansantuotetavoitteensa.

Kiinan bruttokansantuote eli BKT oli tammi–maaliskuussa peräti 6,8 prosenttia alempi kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Nyt maailmalla odotetaan henkeä pidätellen, millä keinoilla Kiina aikoo rasvata nousuaan.

– Kiinan on ensimmäinen valtio, joka koettaa elpyä kriisistä, ja maailman suurin päästäjä. Siellä on käyty toimista isoa sisäistä debattia, sanoo energiaa ja ilmanlaatua tutkivan kansainvälisen CREA-keskuksen johtava analyytikko Lauri Myllyvirta, joka seuraa Kiinan toimia.

Kulutus Kiinassa on jo kiihtynyt. Uusia hiilivoimaloita on päätetty rakentaa, sähköntuotannon hiilenkulutus on palannut kriisiä edeltävälle tasolle, varastoihin jäänyt teräs on pantu liikkeelle ja sementtiä tuotetaan kovaa tahtia.

Toimissa voi olla uuden hiilipiikin alku. Tai sitten kyseessä on vain alkusysäys, joka muuntuu puhtaan teknologian toimiksi. Hallinto on myöntänyt julkisesti, että viime finanssikriisin jälkeinen vuosien 2008–2012 savupiippuelvytys oli virhe.

– Presidentti Xi Jinping on sanonut, että luonnon kanssa on elettävä harmoniassa, mutta myös BKT:n vahvistaminen on tärkeää. Konfutselaisessa ajattelutavassa on hallitsijan vastuulla pitää kansan hyvinvoinnista huolta. Tässä kohtaavat kaksi Kiinaa, vanha ja uusi, sanoo Aalto-yliopiston uusiutuvien energiamuotojen professori Peter Lund.

Näin Suomi nousee kuopasta – vai nouseeko?

Ja nyt Suomeen, sillä sama valinta on pienemmässä mittakaavassa edessä myös meillä.

Talous on kuopassa, ja kuoppaan on pumpattu ensiapuarahaa. Syksyllä taloutta on määrä alkaa elvyttää – ensitahdit syksylle löi pari viikkoa sitten työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtama kokenut talousryhmä, johon kuuluivat talousnobelisti Bengt Holmström, professori Roope Uusitalo ja Sixten Korkman.

Ryhmä julkisti hallituksen toimeksiannosta niin sanotun Vihriälän raportin, joka hahmottelee ulospääsyä koronan aiheuttamasta talouskriisistä. Se ehdotti ensin kriisinhoitoa, sitten syksystä alkaen reipasta elvytystä ja lopuksi "kipupakettia" eli useille vuosille ajoitettavia leikkauksia talouden tasapainottamiseksi.

Ilmastoratkaisuja politiikanteon taustaksi tuottava BIOS-tutkimusyksikkö kritisoi raporttia sen tavasta korostaa velkariskiä esimerkiksi ilmastoriskien edelle.

– Lääkkeeksi tarjotaan julkisen talouden sopeuttamista, eli käytännössä kutistettaisiin julkista sektoria, koulutusta ja terveydenhoitoa, tutkija Paavo Järvensivu sanoo.

Järvensivu kysyy, miksi Suomi haluaa pysyä korkeintaan 90 prosentin velka-asteessa suhteessa BKT:hen, vaikka useat Euroopan maat ovat koronan piiskaamina matkalla yli sataan prosenttiin. Hän ei pelkäisi velkaa, jos sillä saadaan nopeaa rakennemuutosta ilmastokriisin torjuntaan ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen yli koronaseurausten.

– Suomi haluaa pysyä hihasta vedetyn 90 prosentin rajan alla, ja tämän vuoksi ollaan valmiit menettämään sopeutustoimiin jopa koko 2020-luku. Se tuntuu järjettömältä ja juontuu kapeudesta, jolla talouskeskustelua käydään, Järvensivu sanoo.

Elvytyksessä on iso mahdollisuus

Velkaraha antaa joka tapauksessa syksystä alkaen vipuvartta Suomelle. Taloutta lääkitään starttaamalla erilaisia elvytyshankkeita.

Rahassa on iso mahdollisuus, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

– Tämä velkaelvytys on ensimmäinen kerta, kun ilmastopolitiikan tueksi voidaan käyttää lisärahaa, Ollikainen sanoo.

Vuosien 2030–2040 ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi on oma tiekarttansa, mutta toimet ovat olleet hitaita. Nopeina sykäyksinä tuleva elvytysraha antaisi 2020-luvulle ilmastotavoitteiden mukaisen alkupaukun.

Ilmastopaneeli on jo piirtänyt poliitikoille kuusi erilaista investointipakettia. Ne keskittyvät asuntojen energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja liikenteeseen, viimeksi mainitusta erityisesti sähköautoihin ja kaupunkien raitiotieratkaisuihin.

– Hankkeet ovat niin sanotusti lapiovalmiita. Ne voidaan aloittaa likimain heti ja tukikanavat ovat valmiina, osassa jopa suunnitelmat, Ollikainen sanoo.

EU antaa pontta vihreälle elvytykselle. Ursula von der Leyenin komissio ajaa määrätietoisesti green dealia eli vihreän kehityksen ohjelmaa, ja EU on myös kiristämässä ilmastotavoitteitaan.

Vihriälä: Ilmasto vaatii nopeita tekoja

Mitä tähän sanoo Vesa Vihriälä, joka ryhmineen hahmotteli Suomen talousaskelet?

Kutakuinkin samaa.

– Viime finanssikriisissä muut taloudelliset kysymykset menivät ilmastopolitiikan edelle. Nyt siihen ei oikein olisi varaa. Ilmastonmuutoksen hillintä on niin tärkeä kysymys, että se vaatii toimenpiteitä nyt, Vihriälä sanoo.

Vihriälän mukaan ilmastotoimet ovat hyvinkin elvytyskelpoisia hankkeita. Esimerkkeinä hän mainitsee energiatehokkaan korjausrakentamisen, joukkoliikenneprojektit ja etätöistä vapautuvien keskustatoimistojen muuttamisen asunnoiksi.

Elvytys pitäisi saada vauhdilla käyntiin heti syksyllä, ja projektien tulisi olla toteutettavissa 2–3 vuodessa.

Velasta Vihriälä on kuitenkin eri mieltä kuin esimerkiksi BIOS. Hänen mukaansa kukaan ei ole naulannut tavoitetta 90 prosenttiin, mutta velkaa pitäisi silti pyrkiä välttämään.

– Me otamme joka tapauksessa rytinällä velkaa tässä. Ja on myös niin, että vähemmän velkaantuneet maat kestävät uusia sokkeja paremmin kuin paljon velkaantuneet, Vihriälä sanoo.

– Jos ajatellaan että talouden periaatteet voisi heittää romukoppaan, niin ei. Mutta jos ajatellaan että nyt pitäisi tehdä ilmastopolitiikan kannalta hyviä investointeja niin kyllä. Meidän kannattaa pyrkiä muuttamaan talouden rakennetta ja toimintatapaa niin, että se on pitkän päälle kestävämpi.

"30 vuotta sitten oli vielä aikaa, nyt ei"

Nyt kaikki on vielä edessä.

Koronan etenemisestä ei tiedä kukaan, mutta professori Janne Hukkinen näkee, että kriisiä seuraa mahdollisuus.

– Liikkeelle pannaan suuria rahamääriä. Tämä on tilaisuus satsata rahat niin, että suuret rakenteelliset uudistukset lähtevät liikkeelle, hän sanoo.

Vaihtoehtona on yrittää palata vanhoille raiteille ja olla ottamatta ilmastoa huomioon taloustoimissa. Se olisi kaiken ilmastotutkimuksen mukaan katastrofin siemen.

– Toiveeni on, että ymmärretään kuinka vahvasti keskiössä ympäristökysymykset ovat. Ellei siitä synny päättäjien kesken ymmärrystä, niin realismi eli ympäristökriisit kaatuvat lujaa päälle, Hukkinen sanoo.

Hukkinen on juuri saanut valmiiksi lausunnon koronapandemian vaikutuksista Suomeen. Sen on pyytänyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Kuukausi sitten julkaistiin Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama politiikkasuositus, jossa Hukkinen hahmotteli kriisikestävän Suomen rakentamista.

Jutun alussakin mainitut talousihmiset ja ilmastoihmiset tulisi saada samaan pakettiin. Sama muutos on vääjäämätön kaikkialla, ja kyse on siitä mikä yhteiskunta on parhaiten valmistautunut.

– Vielä 30 vuotta sitten meillä oli vielä hyvin aikaa tehdä ilmastonmuutoksen edellyttämiä rakenneuudistuksia. Nyt se aika on vähän niin kuin mennyt, Hukkinen sanoo.

Lue myös:

Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: "Tämä on pelottava oppitunti"

Miten Suomi selviää koronakriisistä? Vihriälän selvitysryhmä esittää hallitukselle oppivelvollisuuden pidentämistä, lukukausimaksuja ja tukea yrityksille

Finnairin matkustamohenkilökunta on suuttunut yhtiön kertomista uusista lomautuksista, kun samaan aikaan kaukoreittejä avataan uudelleen osittain ulkomaisella työvoimalla.

Finnair kertoi eilen aloittavansa maanantaina keskustelut henkilöstönsä kanssa mahdollisista lisälomautuksista. Muutamaa päivää aikaisemmin tiedotettiin, että esimerkiksi kaukolennot Aasiaan käynnistyvät kesällä asteittain.

– Kolmella avautuvalla reitillä ei ole lainkaan suomalaista matkustamohenkilökuntaa, koska palvelu on aikaisemmin ulkoistettu kokonaisuudessaan ulkomaiselle yritykselle. Jos ulkoistuksesta luovuttaisiin, niin satoja työpaikkoja palautuisi Helsinkiin, sanoo puheenjohtaja Jari Toivonen Suomen Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistyksestä.

Yhdistyksen mukaan on suuri helpotus, ettei koronatilanne ole johtanut irtisanomisiin. Työntekijöiden keskuudessa ymmärretään myös se, että selvitäkseen kriisistä Finnairin pitää olla kilpailukykyinen yhtiö.

Lomautettuina olevien työntekijöiden on kuitenkin vaikea niellä sitä, että ensimmäisiä avautuvia reittejä tullaan hoitamaan alihankinnan kautta.

– Meistä tällainen toiminta ei vaikuta kovin vastuulliselta. Veronmaksajilta otetaan kyllä rahaa vastaan, mutta sitten ei kuitenkaan olla valmiita työllistämään suomalaisia työntekijöitä. Tämä on saanut jokaisen lentoemännän ja stuertin ihokarvat nousemaan pystyyn, sanoo Toivonen.

Valtiovarainvaliokunta saa maanantaina valmiiksi mietinnön, jossa se puoltaa eduskunnalle 700 miljoonan euron varaamista Finnairin pääomittamiseen, muun muassa osakeantiin.

Finnair: Yhtiö kunnioittaa solmimiaan sopimuksia ja niiden ehtoja

Viime vuosikymmenen alkupuolella Finnair oli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ja vuonna 2014 yhtiö solmi OSM Aviationin kanssa sopimuksen Singaporen-, Hongkongin- ja myöhemmin myös Delhin-lentojen matkustamopalvelun alihankinnasta.

Alihankinta oli yksi monista säästövuosina toteutetuista toimista, joiden avulla yhtiö pystyi palaamaan kasvu-uralle.

– Koska meillä on OSM:n kanssa voimassa oleva ostopalvelusopimus, matkustamopalvelu ostetaan heiltä näille reiteille. Kysymys ei siis ole vuokratyövoiman käytöstä, vaan Finnair kunnioittaa solmimiaan sopimuksia ja niiden ehtoja, toteaa Finnairin viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja Arja Suominen sähköpostissaan.

Kun Finnairin lomautukset alkoivat maalis-huhtikuussa, myös alihankkija toteutti vastaavat toimet oman henkilöstönsä osalta. Voimassaolevan sopimuksen mukaan myös alihankkijan työntekijät palaavat töihin lentämisen lisääntyessä.

– Finnair palaa näille reiteille merkittävästi pienemmällä kapasiteetilla kuin ennen koronaa. Suurin osa näistä alihankkijan työntekijöistä on lomautettuna vielä pitkään. Esimerkiksi Hongkongissa työhön voi palata heinäkuussa työntekijöistä noin 15 prosenttia, sanoo Suominen.

Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys vaatii alihankinnasta luopumista

Jari Toivosen mukaan liiton johto on lähestynyt myös Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraista (sd.) kirjelmällä, jossa penätään toimia suomalaisten työpaikkojen puolesta.

Koska lentoala tulee toipumaan koronakriisistä hitaasti, nyt olisi Toivosen mukaan paras tilanne luopua alihankinnasta. Näin ollen työlupia ei tulisi hänen mukaansa enää tästä lähtien myöntää EU- ja ETA- maiden ulkopuolisille työntekijöille, kunnes suomalainen henkilökunta on jälleen työllistynyt.

– Hallituksen tulisi myös vaatia vastuullisempaa toimintaa Finnairilta. Tällä hetkellä ei ole selkeää tarvetta ulkomaiselle työvoimalle, koska Suomessa on työttöminä työnhakijoina valtava määrä matkustamohenkilökuntaa, sanoo Toivonen.

Finnair toteaa vastauksessaan Ylelle, että yhtiö on valmis keskustelemaan matkustamopalvelun toteuttamisesta omin voimin myös Singaporen, Hongkongin ja Delhin reiteillä, mikäli matkustamohenkilökunnan kanssa käytävissä säästöneuvotteluissa löydetään kustannustehokas ratkaisu.

– Finnair tekee kaikkensa, jotta se pääsisi nopeasti palaamaan lentämisessä aiemmalle tasolle. On hyvä muistaa, että jokaisen reitin positiiviset työllistävät kerrannaisvaikutukset Suomessa ovat merkittävät – silloinkin, kun matkustamopalvelu ostetaan ulkoa, sanoo Arja Suominen Finnairilta.

Lue myös:

Finnairin korona-ahdinko jatkuu – henkilöstöjohtaja: "Lisälomautukset näyttävät väistämättömiltä"

Eduskunta ei kytke Finnairin tukea maakuntalentoihin, vaikka valtiovarainministeri Katri Kulmuni flirttailikin tuen ja lentojen kytköksellä

Ministeri Tytti Tuppurainen Finnairin tuesta: "Siihen ei voi sitoa mitään ehtoja" – Valtio haluaa auttaa lentoyhtiön yli kriisistä

Finnair torppaa vihjailun valtiontuen ehdoista: Pörssiyhtiönä teemme päätöksemme itse – toimitusjohtaja toivoo liikenteen palautuvan

Finnair lentää heinäkuussa Euroopan tärkeimpiin kohteisiin ja aloittaa myös kaukolennot Aasiaan

Saaristomerellä, Kemiönsaaren Taalintehtaan edustalla uiskenteli keskiviikkona kolmen delfiinin parvi. Suomen pyöriäisseurannasta vastaava ja valaita tutkiva erityisasiantuntija Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta pitää havaittuja eläimiä pullokuonodelfiineinä.

– Saatujen kuvien ja havainnoitsijan haastattelun perusteella, ne ovat lähes varmasti pullokuonodelfiinejä.

Vaikka pullokuonodelfiini on maailmalla yleinen laji, Suomen vesillä se on erittäin harvinainen vieras.

– Suomesta on kaksi aiempaa havaintoa, vuosilta 1905 ja 1953. Edellisestä kerrasta on siis liki 70 vuotta, Loisa kertoo.

Kuvat kännykkäkameralla

Taalintehtaan delfiinit havaitsi paikallinen asukas veneestä käsin. Hän ei halua julkisuutta, mutta Olli Loisa haastatteli häntä.

– Hän kertoi nähneensä delfiiniparven keskiviikkona iltapäivällä kahden aikaan. Lähimmillään hän oli niistä muutaman kymmenen metrin päässä, jolloin otti kuvia kännykällään.

Olli Loisa sanoo, että delfiinien ilmestyminen Suomen vesille on harvinainen, mutta yksittäinen tapaus.

– Tästä ei vielä voi päätellä, että Itämeren tila olisi muuttumassa delfiineille suotuisammaksi.

Pullokuonodelfiini ei normaalisti ui Itämerellä

Pullokuonodelfiini on valaisiin kuuluva nisäkäs. Se on 2–4 metriä pitkä ja voi painaa jopa 500 kiloa. Lähimmät esiintymisalueet ovat Pohjanmerellä Brittein saarten edustalla.

– Mutta silloin tällöin niitä nähdään myös Tanskan salmissa ja eteläisessä Ruotsissa.

Mikä kyseiset yksilöt oli sitten saanut harhautumaan Suomen vesille saakka, on arvoitus.

– Eipä siihen mitään selvää syytä ole, se on vähän kuin muuttolinnutkin joskus eksyy vääriin paikkoihin, Loisa pohtii.

Valaslajeista Itämeressä elää ainoastaan pyöriäinen. Se on erittäin harvinainen, populaation kooksi on arvioitu noin 500 yksilöä.

– Pääasiassa se elää Itämeren eteläosissa, mutta yksittäisiä pyöriäisiä harhautuu joskus myös Suomen vesille, kertoo Suomen pyöriäisseurannasta vastaava erityisasiantuntija Olli Loisa.

Esimerkiksi vuonna 2018 pyöriäisistä tehtiin Suomen aluevesillä 16 havaintoa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Åbo Underrättelser (Juttu maksumuurin takana.).

Lue lisää:

Äärimmäisen uhanalaisista pyöriäisistä kaivataan taas havaintoja – Nauvossa pelastettiin kalaverkkoihin takertunut eläin viime vuonna

Katso harvinaiset kuvat: äärimmäisen uhanalainen pyöriäinen pelastettiin lohiverkosta Saaristomerellä

Pyöriäisiä suurimmassa osassa Itämerta – "Myönteinen yllätys"

Suurin osa koronapotilaista tarvitsee tehohoidossa hengityslaitetta. Hengityslaitteen varaan joutumisesta tuntuukin tulleen koronakevään pahin painajainen.

Osa suomalaisista joutuu olemaan hengityslaitteen varassa 24/7 ilman koronaakin.

Helsingissä asuva Jukka Sariola, 56, tietää, millaista se on. Hän on elänyt hengityskoneen kanssa enemmän tai vähemmän vuosikymmeniä synnynnäisen harvinaisen lihasheikkouden takia.

– Opin kävelemään kaksivuotiaana, mutta juossut en ole koskaan. Kymmenvuotiaasta olen ollut pyörätuolissa, hän kertoo.

18-vuotiaana alkoivat hengitysvaikeudet, kun harvinainen nemaliinimyopatia-sairaus vaikutti myös Sariolan hengityslihaksiin. Parikymppisenä hän joutui sairaalaan ja hänelle laitettiin hengitysputki, kuten monelle tehohoidossa olevalle koronapotilaalle.

– Jos hengityskoneita ei olisi olemassa, elämäni olisi päättynyt 37 vuotta sitten. Elämä apuvälineiden kanssa voi olla yhtä täyteläistä kuin niin sanotun terveen elämä.

Hengityslaite tuo avun myös monelle koronapotilaalle. Toisin kuin Sariola, koronapotilaat myös pääsevät hengityskoneesta yleensä eroon.

– En halua pelotella. Pitää muistaa, että läheskään kaikki eivät sairasta koronan vaikeaa muotoa.

Putki laitetaan nykyään nukutuksessa

Lyhytaikaisissa hengitysvaikeuksissa potilaalle laitetaan hengitysputki, eli intubaatioputki henkitorveen, ja tähän putkeen kytketään hengityslaite.

Tampereen yliopistollisen sairaalan tehohoidon vastuujohtaja, ylilääkäri Sari Karlsson kuvasi toimenpidettä aiemmin Ylelle, ettei ihminen kestä putkea tajuissaan. Tästä syystä tehohoidossa käytetään nykyään rauhoittavaa lääkitystä ja osittain samoja lääkkeitä kuin anestesiassa.

Vuonna 1982 meininki oli eri. Jukka Sariolaa ei nukutettu, kun hänelle laitettiin putki.

– Laittaminen oli erittäin ongelmallista, Sariola sanoo diplomaattisesti.

Muistikuvat kivuliaalta teho-osastoajalta ovat niin huterat, että Sariola soitti äidilleen ja kysyi asiasta. Äitikään ei muistanut, että poika olisi nukutettu. Kivun lisäksi kokemus on muutenkin epämiellyttävä.

Intubaatioputki estää ilman menon äänihuuliin. Puhua ei voi. Sariola on Hengityslaitepotilaiden puheenjohtaja ja kuvaa blogissaan tätä kokemusta.

– Puhekyvyttömyys tuntuu vaikealta. Onneksi puhe ei ole ainoa kommunikoinnin keino. Erilaisilla reagoinneilla, kuten pään ja käden liikautuksella tai silmien räpäytyksillä, pystyy siinäkin tilanteessa jotakin viestittämään.

"Jaksan ehkä viisi minuuttia hengittää itse"

Jukka Sariola pääsi irti hengitysputkesta lopulta vajaan kahden viikon jälkeen. 1,5 kuukautta hän yritti hengittää omin avuin, mutta se kävi liian raskaaksi. Hänelle tehtiin henkitorviavanne kaulan alaosaan. Kaulassa olevaan kanyyliin liitetään hengityskoneen letkusto.

Tällainen ratkaisu tehdään, jos on tarve pitkäaikaiselle hengityskoneen käytölle. Suomessa on arviolta sata ihmistä, jotka ovat riippuvaisia hengityskoneesta. Lisäksi pari sataa ihmistä tarvitsee laitetta tukeakseen hengitystä. Sitten on vielä arviolta kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka uniapnean takia käyttävät apuvälinettä öisin.

Sariola on elänyt hengityskoneen varassa yöt ja päivät 18 vuotta, sitä ennen osittain. Hänen elämänsä riippuu siitä.

– Jos letku irtoaa, en pysty tekemään sille mitään. Jaksan ehkä viisi minuuttia hengittää itse, Sariola sanoo.

Tästä syystä hänellä pitää olla avustaja koko ajan valmiina auttamaan.

Helpottava tunne

Sisään, ulos. Sisään, ulos. Jukka Sariolan hengityskone hurisee sen tahtiin, miten hän puhuu ja hengittää. Sariola on niin tottunut ääneen, ettei hän kuule sitä.

Hengityskoneen käyttö tuntuu nimittäin helpottavalta. Tätä ulkopuolisen on ehkä vaikea ymmärtää, mutta koronapotilaalle tieto voi olla rauhoittava. Kone tekee sitä työtä, mitä oma hengityslihaksisto ei enää jaksa.

Hengityskone säädetään niin, että elimistö saa riittävästi happea ja ylimääräinen hiilidioksidi saadaan pois elimistöstä. Kone puhaltaa sisäänhengityksen tahtiin.

Puhuminen ei yleensä satu, eikä hengittäminen. Paitsi keuhkokuumeessa ja siksi korona on riski.

– Olen sairastanut monta keuhkokuumetta ja ne ovat vieneet voimia. Sairastamiini keuhkokuumeisiin on ollut lääkitys, mutta koronaviruksen tuottamaan keuhkokuumeeseen ei ole lääkettä.

Koronavirus on suuri riski

Terveen ihmisen keuhkot tuottavat limaa noin desilitran päivässä. Lima nousee kurkkuun ja niellään. Hengitystieinfektion aikana liman määrä moninkertaistuu.

Hengityskoneessa olevan Sariolan lima pitää poistaa mekaanisesti imulaitteella. Normaalisti lima poistetaan pari kertaa vuorokaudessa, mutta tulehduksen aikana joka tunti. Käytännössä hengitys tukkoontuu toimenpiteen ajaksi.

Toimenpide kestää Sariolalla vain 10–15 sekuntia, mutta se tuntuu tukalalta kunnes lima on poissa.

Tästä syystä koronavirusta pitää välttää ja Jukka Sariola tapaa vain avustajiaan. Sariolalla on kuusi avustajaa, joista kolme on kokoaikaista ja kolme osa-aikaista. Työntekijät pitävät hengityssuojainta.

– Onneksi kaikki ovat pysyneet terveinä.

Hetki kerrallaan

Ensi alkuun koronan rajoitukset tuntuivat raskaalta. Sitten Sariola päätti ottaa samat konstit käyttöön kuin ollessaan puoli vuotta sairaalassa.

– En liikaa mieti tulevaa, vaan elän sitä päivää, joka on tässä hetkessä. Emme tiedä, mitä tulee vastaan, joten voimme murehtia sellaista, joka ei tule edes tapahtumaan.

Miten hän pystyy ajattelemaan näin positiivisesti? Katse Skype-puhelun toisessa päässä kirkastuu.

– Elämähän on ihanaa.

Silti kaikkeen kannattaa varautua. Jos Sariolalla todetaan korona, hänellä on tarkat ohjeet työntekijöille, miten pitää toimia.

Kun rajoituksia alettiin purkaa, Sariolan oli pakko todeta, ettei rajoitusten helpottuminen koske häntä. Viruksen riski ei poistu ennen kuin sairauteen on rokote.

– Jos tämä kestää vielä vuoden, on tämä aikamoista henkisesti.

Kolmen tunnin akku

Vammaisjärjestövaikuttaja on mukana monessa järjestössä ja esimerkiksi valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa. Hän on huolissaan vaikeavammaisista, jotka on koronan ajaksi käytännössä suljettu omaan huoneeseen ilman sosiaalisia kontakteja.

Ihminen ei elä ilman hengittämistä, mutta elääkö ilman muita ihmisiä?

Kokoukset käytäväpuheineen tuovat Sariolalle yleensä monta kertaa viikossa sosiaalista merkitystä arkeen. Korona-aikana on ollut tyytyminen etäkokouksiin, eikä ystäviä ole voinut tavata.

Onneksi 83-vuotias äiti on oppinut puhumaan videopuheluita ja tekniikka on auttanut viestinnässä muutenkin.

Normaalisti Sariola tykkää kulkea julkisella liikenteellä. Hengityskoneen akku kestää kolme tuntia ja Sariolalla on yleensä kolme akkua mukana. Nyt hän on joutunut tyytymään ulkoiluihin Helsingin Kulosaaressa, jossa virusta on ollut onneksi hyvin vähän.

Elämän arvaamattomuus

Jukka Sariola on perustanut tietotekniikka-alan firman, kirjoittanut kolme kirjaa ja matkustanut ulkomailla. Kaiken hengityskoneen kanssa.

Hänen kirjansa Afganistanissa surmansa saaneesta avustustyöntekijästä Seija Järvenpäästä palkittiin joitakin vuosia sitten Vuoden kristillisenä kirjana.

Järvenpää oli Sariolan avustaja ja hänen nuoruudenihastuksen kohteensa. Sariola toipui sydänsurusta ja ystävyys kesti Järvenpään kuolemaan asti. Kirjan kirjoittaminen auttoi Sariolaa surutyössä.

Elämän arvaamattomuus on läsnä myös koronassa.

– Luotan lääkäreihin ja lääketieteeseen. On asioita, joissa lääketiede ei silti pysty auttamaan, vaikka kuinka haluamme.

Koronaviruksen pelossa monia ahdistaa seuraava kysymys: Jos henki on ahtaalla, tuleeko pakokauhu?

Sariola menee hiljaiseksi.

– Et kysy helppoja.

Hengityksen salpautuminen tuntuu kehossa tukalalta. Sariolalla on ollut monta läheltä piti -tilannetta, joissa kristillinen vakaumus on pitänyt mielen rauhallisena.

– Ajattelen, että kuolemassani on Jumalan antama aikataulu.

Lue lisää:

Mitä koronapotilaan tehohoidossa käytännössä tapahtuu? Ylilääkäri: Ihminen ei kestä hengitysputkea selvin päin

Tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Torniolaisen Esa Junturan yritys päästä Ruotsin Kalixissa sijaitsevalle mökilleen tyssäsi huhtikuussa tavalla, joka on tuttu monelle ihmiselle länsirajalla tänä keväänä. Rajavartija kielsi Junturaa ylittämästä rajaa, vaikka niin ei voi Suomen lain mukaan tehdä.

Suomen kansalaista ei voi perustuslain mukaan estää lähtemästä eikä palaamasta maahan.

Juntura ehdotti, voisiko hän antaa avaimet rajan yli Ruotsin asunnon naapurille, jotta tämä voisi tarkistaa, että talo on kunnossa. Etenkin vanhan talon vesiputket huolettivat.

Rajavartija kielsi senkin, vaikka rajavartijalla ei ole lakiin perustuvaa toimivaltaa kieltää tavaroiden liikettä.

Juntura on yksi lukuisista länsirajan asukkaista, joiden matkanteko on tyssännyt hallituksen tahtotilaa toteuttavan Rajavartiolaitoksen kieltoihin. Hallitus palautti sisärajatarkastukset länsi- ja pohjoisrajalle 19. maaliskuuta.

Rajavartiolaitos katsoo toimineensa lainmukaisesti.

Professori: Lakiin kirjattu periaate on unohdettu

Virkamiehen toiminnan tulee aina perustua lakiin. Se on kirjattu perustuslakiin. Åbo Akademin julkisoikeuden professorin Markku Suksen mukaan länsirajalla kyse on tarkoitussidonnaisuuden periaatteen unohtamisesta.

Sisärajatarkastukset ovat EU:ssa äärimmäinen toimi, johon voidaan turvautua vain poikkeustilanteessa silloin kun jäsenvaltiota uhkaa vakava vaara. Tässä tapauksessa sisärajatarkastusten syy on koronaviruspandemian leviämisen estäminen.

– Tarkoitussidonnaisuuden periaate tarkoittaa, että oikeutta pysäyttää liikenne ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen. Tarkoitus henkilön pysähtymiseen on se, että saadaan terveydellisestä syystä tehtävä rajatarkastus tehtyä ja ohjattua hänet vaikkapa karanteeniin, jos niin on välttämätön tehdä. Jos samalla tarkastetaan muita asioita, käytetään toimivaltaa väärään tarkoitukseen, Markku Suksi linjaa.

Tarkoitussidonnaisuuden periaate löytyy rajavartijoiden toimintaa ohjaavan rajavartiolain pykälästä 7b.

Juristi: Matkan tarkoitusta ei saa kysyä

Oireettomien Suomen kansalaisten osalta pelkkä kansalaisuuden toteaminen täyttää maahantulo- ja maastalähtöedellytykset. Uumajassa asuva juristi ja väitöskirjatutkija Ida Asplund linjaa, että kaikki toimenpiteet sen jälkeen ovat toimivallan ylittämistä. Jopa kysymykset matkan tarkoituksesta ja määränpäästä ylittävät toimivaltuudet. Asplund on Suomen kansalainen, joka kävi tutustumassa länsirajan käytäntöihin sunnuntaina 17. toukokuuta.

Länsirajalla kansalaisilta on muun muassa vaadittu välttämätön ja perusteltu syy saapua maahan tai poistua maasta, jollei tämä itse ole ymmärtänyt vedota perusoikeuksiinsa.

Työpaikalta on vaadittu kirjallista dokumenttia työn välttämättömyydestä. Rajalla on velvoitettu täyttämään terveysviranomaisille kerättävä oirekysely ja karanteenisitoumus, jossa kysyttiin henkilötiedot, auton rekisterinumero ja määränpään osoite.

Paperin laillisuusongelmista on mennyt oikeuskanslerille useita kanteluita. Sen käytöstä luovuttiin kokonaan 14. toukokuuta.

Perusoikeudet otettava huomioon aina

Rajavartiolain 11. pykälä velvoittaa rajavartiomiehen ottamaan kaikessa toiminnassaan huomioon perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Rajavartiomiehen on valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Rajavartijan tulisi siis ottaa itsenäisesti huomioon perusoikeudet ja tehdä päätöksensä niiden mukaisesti. Nyt perusoikeuksista huolehtiminen on jätetty kansalaisen itsensä varaan eikä häntä ole neuvottu.

Rajavartiolaitoksen rajatarkastusyksikön päällikön Tuomas Laosmaan mukaan Rajavartiolaitos on ollut aktiivinen neuvontavelvollisuutensa toteuttamisessa.

– Rajavartiolaitos on perustanut useita neuvontanumeroita ja pyrkinyt vastaamaan kaikkiin sähköpostitse ja puhelimitse tehtyihin yhteydenottoihin.Vastauksissaan Rajavartiolaitos on esittänyt valtioneuvoston suositukset, mutta myös Suomen kansalaisten perustuslailliset oikeudet, Laosmaa kertoo.

Rajavartiolaitos on vastannut Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Raja: Kääntymiset ovat olleet vapaaehtoisia

Rajavartiolaitoksesta kerrotaan, että käännytykset eivät voi kohdistua Suomen kansalaisiin.

– Vallitsevassa tilanteessa usea ihminen on kanssamme käydyn keskustelun jälkeen vapaaehtoisesti luopunut rajanylitysaikeesta. Varsinaiset käännytyspäätökset kirjataan aina asianmukaisesti, Länsi-Suomen merivartioston apulaiskomentajan sijainen Valtteri Viitala kirjoittaa.

Juttua varten haastatelluista Suomen kansalaisista kukaan ei ole kokenut itse luopuneensa rajanylitysaikeesta vaan heidät on käännytetty, koska välttämätöntä syytä rajan ylittämiseen ei ole ollut.

Myös Esa Junturalle vastaus oli selvä ei.

Käännytys on hallintopäätös, joka dokumentoidaan tarkasti ja josta käännytetty saa itselleen asiakirjan. Laosmaan mukaan länsirajalla on 14.5. mennessä käännytetty yhteensä kuusi henkilöä. He ovat olleet EU–kansalaisia ja kolmannen maan kansalaisia.

Kukaan juttua varten haastatelluista suomalaisista ei ole saanut käännytyksestä virallista päätöstä eikä dokumenttia. Myös useimmilta ruotsalaisilta se puuttuu. Se tekee asiasta kansalaisen oikeusturvan kannalta hankalan.

Kuinka näyttää toteen viranomaisen tekemä toimenpide, jos siitä ei ole mustaa valkoisella?

Professori kanteli EU-kansalaisen kohtelusta

Perjantaina 8. toukokuuta Yle julkaisi jutun, jossa ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin linjasi, että myöskään ruotsalaisia tai muita EU-kansalaisia ei voi käännyttää rajalta kansalaisuuden perusteella vaan yksilöidysti.

Rajavartiolaitos pitää uutisointia virheellisenä ja kirjoittaa, että sen vuoksi ruotsalaisten määrä on lisääntynyt länsirajalla.

EU-kansalaisen käännyttäminen on mahdollista ulkomaalaislain 155., 156. ja 156a. pykälissä esitettyjen perusteiden mukaisesti. Scheininin mukaan sen voi kuitenkin tehdä vain yksilöstä nousevaan syyhyn vedoten. Sitä ei siis voida ulottaa kaikkiin Ruotsin kansalaisiin.

Tiedot länsirajalta kertovat, että ruotsalaisia käännytetään jatkuvasti. Osa taas pääsee yli. Kukaan ei rajalle mennessään tiedä, mitkä ovat kriteerit.

Kaksoiskansalainen Adam Huuva yritti ruotsalaisena yli Haaparannalta Suomeen maanantaina 11. toukokuuta. Hänet estettiin. Hänelle rajavartija sanoi syyksi, että ohjeistuksen mukaan kaikki ruotsalaiset käännytetään. Huuva pääsi lopulta yli osoitettuaan, että hän on Suomen kansalainen.

Haaparannalla asuvan ruotsalaisen Birgit Fullerin matka pysähtyi Torniossa rajalle 20. toukokuuta, kun hän oli viemässä poikaansa kaverin luo. Hänen vanhin poikansa ja veljensä taas ovat saaneet hakea Suomesta sählymailaan lavan ja autoon jarrupalat.

Rajatarkastusyksikön päällikön Tuomas Laosmaan mukaan varsinaiset käännytykset eivät ole lisääntyneet huomattavasti viime päivinä.

– Pääosa henkilöistä, joiden maahantulon edellytykset eivät täyty, luopuu rajanylitysaikomuksesta omasta tahdostaan.

Birgit Fullerille oma tahto tarkoitti sitä, että rajavartija kysyi käännytkö vapaaehtoisesti vai tehdäänkö asiasta viralliset paperit. Fuller valitsi vapaaehtoisen palaamisen.

Laosmaa perustelee ruotsalaisten käännytyksiä sillä, että valtioneuvosto on päätöksillään rajoittanut maahanpääsyä. Näihin päätöksiin perustuen EU-kansalaiset voidaan käännyttää kansanterveydelle aiheutuvaan uhkaan perustuen.

Kyse on hänen mukaansa kokonaisharkinnasta, joka toteutetaan ulkomaalaislain 146. pykälän mukaisesti.

– Tiivistettynä käännyttämisen perusteina voivat olla passin tai henkilötodistuksen puuttuminen, hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta, tai kansanterveydelliset syy, Laosmaa kirjoittaa.

Professori Martin Scheinin pitää ulkomaalaislain 146. pykälän soveltamista täysin virheellisenä kahdesta syystä.

Ensinnäkin kokonaisharkinta voi koskea vain yksilöllistä tapausta, ei ryhmää taikka ryhmään kuulumista. Toisekseen kyseinen pykälä koskee toimintaa EU-ulkorajoilla, mikä selviää ulkomaalaislain 142. pykälästä. Länsiraja taas on EU:n sisäraja.

Martin Scheinin on jättänyt EU-kansalaisten kohtelusta kantelun oikeuskanslerille.

Sisärajavalvonnasta lukuisia kanteluita

Kaiken kaikkiaan Rajavartiolaitoksen toiminnasta on tehty kymmeniä kanteluja. Rajavartiolaitokselle on Ruotsin radion mukaan tehty 24 kantelua sisärajavalvonnasta. Niistä 14 koskee Tornio-Haaparantaa.

Oikeuskansleri on puolestaan saanut 16 kantelua ja myös eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tietosuojavaltuutetulle on kanneltu. Yksi oikeuskanslerille kannelleista on lappilainen keskustan kansanedustaja ja entinen rajaupseeri Mikko Kärnä.

Torniolainen Eila Isometsä harkitsi kantelun tekemistä jouduttuaan pysäytetyksi pyöräreissullaan Torniosta Haaparantaan. Palatessaan hän ei suostunut allekirjoittamaan karanteenisitoumusta, jota hän piti laittomana.

Episodia seuraavana päivänä Isometsä meni merivartioston konttorille kysymään hänet pysäyttäneiden rajamiesten nimiä kantelua varten.

Käynnin jälkeen merivartiostosta soitettiin Isometsän pojalle Jani Isometsälle, joka työskentelee Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Hänen toivottiin neuvovan äitiään, että tämä luopuisi kantelusta.

– Ja tämä asiahan ei kuulu pojalle miksikään! Eila Isometsä ärähtää.

Isometsän mukaan kyse on painostamisesta.

– Jollakin oli hätä kun aletaan soittamaan, että lopeta. En ole tehnyt mitään väärää, mutta nämä ovat tehneet omat lakinsa.

Satoja autoja tarkastettu

Koko kaksi kuukautta kestäneen operaation ajan rajavartijat ovat tutkineet autojen tavaratiloja, kauppakasseja ja laukkuja. Myös nämä toimet näyttäytyvät hankalassa valossa, kun niitä peilaa perustuslakiin ja rajavartiolakiin.

Operaation alussa myös tulli osallistui aktiivisesti autojen tarkistamiseen. Tällöin kyse on tullivalvontatoimenpiteestä, joita myös Rajavartiolaitos voi suorittaa niillä rajanylityspaikoilla, joissa tulli ei ole läsnä, ja tullin pyynnöstä muuallakin.

Autojen tutkiminen on sallittua EU-sisärajoilla vain erityisestä syystä. Tämä tarkoittaa käytännössä tiedustelutietoa tai tullimiehen vahvaa epäilyä. Toimenpiteet pitää aina dokumentoida.

Länsi-Suomen merivartioston apulaiskomentajan sijainen Valtteri Viitala korostaa Tornion osalta, että tavarat ovat ensisijaisesti tullin toimivaltaan kuuluvia asioita ja Rajavartiolaitos keskittyy pääsääntöisesti henkilöliikenteeseen. Autojen tarkastukset liittyvät rajatarkastustoimenpiteisiin.

Viitalan mukaan tapaukset ovat tilannesidonnaisia ja yleensä tavoitteena on tarkistaa, ettei autossa ole ylimääräisiä henkilöitä. Toimenpiteestä ei Rajavartiolaitoksen mukaan normaalisti tehdä erillistä merkintää tietojärjestelmiin.

Sisäministeri: Epäkohdat tullaan selvittämään

Rajavartiolaitoksen mukaan Torniossa arviolta noin prosentti ajoneuvoista on tarkastettu. Tarkastettujen autojen määrä nousee satoihin.

Tarkastuksista suuri osa on kohdistunut suomalaisiin, joiden edellytykset ylittää raja ovat kansalaisuuden perusteella kunnossa. Enempää kuin se, mitä pandemiaan liittyvä tilanne ja säännöstö edellyttää, ei saisi tehdä, kertoo julkisoikeuden professori Markku Suksi.

– Muussa tapauksessa rajavartija käyttää toimivaltuutta muuhun kuin on tarkoitettu. Se loukkaa tarkoitussidonnaisuuden periaatetta.

Markku Suksen mukaan Rajavartiolaitos on sotilaallisesti järjestäytynyt organisaatio. Käskyt tulevat ylhäältä.

– Eli ei siellä rajalla mitään kovin luovaa ajattelua tehdä vaan se toimintamalli on jostakin muualta tullut.

Hänen mukaansa sekä organisaatio kokonaisuudessaan että sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ovat vastuussa toiminnasta, koska Rajavartiolaitoksen esikunta on samalla sisäministeriön rajavartio-osasto. Silti rajavartijankin tulee tietää, mihin lakiin hänen päätöksensä perustuu.

Suksen mukaan asia vaatii selvityksen, korjausliikkeen ja analysointia.

– Ja jos virheitä löytyy, ehkä jonkun suulla pitäisi todeta, että toiminnassa on esiintynyt ylilyöntejä ja että ensi kerralla toimitaan paremmin.

Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan on tärkeää, että epäkohtia avataan ja niistä keskustellaan.

Ministeri sanoo, että epäkohdat tullaan selvittämään.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23 asti.

Lue myös:

Sisäministeri Maria Ohisalo: Päätös on tällä hetkellä se, että EU-kansalaisen vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson länsirajan valvonnasta: kommunikointi ei ehkä ole kaikilta osin toiminut

Miksi rajanylitys kiellettiin länsirajalla? Apulaisoikeusasiamies pyytää selvitystä Rajavartiolaitokselta

Iin Olhavan kylällä asuva Pertti Nissinen, 59, aukaisee vanhan läppärin kannen. Näytöllä raksuttaa vuosituhannen alun Windows XP.

– Pelaan aikani kuluksi pasianssia tällä koneella, Nissinen kertoo.

Moni etsisi automaattisesti Nissisen koneelta selaimen ja pyrkisi nettiin. Yritykseksi jäisi, sillä Nissinen ei omista internetyhteyttä. Ei ole koskaan omistanut, eikä tule luultavasti koskaan omistamaan. Hänen mukaansa muun muassa media on istuttanut ihmisiin ajatuksen, että he tarvitsevat netin.

– Tulen toimeen ilman nettiä. Ei ole mitään ongelmaa.

Paitsi että on: asiointi Kelan kanssa on hitaampaa puhelimitse ja paperisin hakemuksin kuin verkossa asioiden. Myös laskujen maksaminen on hoidettava liki 30 kilometrin päässä Haukiputaalla.

Nissinen ei ole tällä haavaa Kelan asiakas, sillä hän on työllistämistuella töissä. Asiakkuus ja tarve peruspäivärahalle voi olla kuitenkin pian edessä, sillä töiden jatko ei ole kesän jälkeen enää varmaa.

Silloin Nissistä lähinnä oleva Kelan asiointipiste olisi noin 20 kilometrin päässä.

"Asiakas itse tekee valinnan, mitä kautta hän meitä lähestyy"

Verkkoasiointi Kelan kanssa on lisääntynyt. Esimerkiksi viime vuoden perustoimeentulotuen hakemuksista lähes 75 prosenttia tehtiin verkossa.

Kelan pohjoisen asiakaspalveluyksikön johtaja Anne Penttilä arvioi myös, että pohjoisen vakuutuspiirin asiakkaista noin neljä viidesosaa käyttää nettiä asioidessaan Kelan kanssa. Vakuutuspiiriin kuuluvat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu sekä Lappi.

Monille netin käyttäminen on kuitenkin edelleen hyvin haastavaa, ja osalla ei Nissisen tapaan ole sitä ollenkaan. Se on Penttilän mukaan ok.

– Asiakas itse tekee valinnan, mitä kautta hän meitä lähestyy. Ja onhan niin, että kaikilla ei ole toimintakykyä tai mahdollisuutta käyttää nettiä.

Vaikka Kela ensisijaisesti suosittelee verkon käyttämistä asioiden hoitoon, sillä ei ole loppujen lopuksi väliä, mitä välinettä asiointiin käytetään.

– Tärkeämpää on se, että asiakkaan asiat tulevat hoidetuksi.

Verkon lisäksi hakemukset voi pistää vireille esimerkiksi Kelan palvelupisteissä ja Kelan ja kuntien yhteisillä asiointipisteillä. Palveluiden saatavuudessa on kuitenkin ongelmia etenkin pienillä paikkakunnilla.

Lue myös: "Teen hakemukset öisin, sillä liitteitä pitää syöttää kahteen paikkaan" – Pienten kuntien sosiaalitoimet ja asiakkaat kritisoivat Kelan palveluita

Pohjoiselta vakuutuspiiriltä ei Penttilä mukaan ole juurikaan kuulunut kritiikkiä palveluiden saatavuudesta, ja esimerkiksi Kainuussa toimeentulotukea saa ripeästi.

Lähin palvelu on taskussa, mutta jonotus maksaa

Lähimpänä Kelan palvelut ovat Nissisen taskussa, sillä Kela-asiat on mahdollista hoitaa puhelimella soittaen.

Nissiselle soittaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska prepaid-liittymä sulaa jonottamiseen, joka on Kelalla maksullista.

– Jos sinulla on viidenkympin kortti, niin se on puolessa tunnissa tyhjä, etkä ole vielä päässyt sisälle, mies sanoo.

Prepaid-liittymien omistajien huono asema havaittiin myös Ylen selvityksessä, jossa puitiin toimeentulotuen siirtoa kunnilta Kelalle.

Lue myös: Ylen selvitys: toimeentulotuen uudistus on epäonnistunut kaikkein heikompiosaisten kohdalla – lue Jaron, Sirpan, Ilmin ja Johannan tarinat köyhyydestä

Maksun jonottamisesta perii operaattori, Kelalta muistutetaan. Sen Kelan etuusjohtaja Anne Neimala kuitenkin myöntää, että valtakunnallinen puhelinpalvelu ruuhkautuu ajoittain varsinkin kuun alkupäivinä. Neimala huomauttaa, että puhelinpalveluun voi varata ajan verkossa. Silloin soitto tulee Kelasta ja asiakas välttää puhelinmaksun.

Nissinen kertoo jo luopuneensa ajatuksesta, että hoitaisi mahdolliset Kela-asiansa puhelimitse. Hän mieluummin täyttää paperiset hakemukset, hyppää autonsa rattiin ja ajaa kymmeniä kilometrejä asiointipisteeseen.

Keskustelu on auki 22. toukokuuta kello 23:een asti.

Kotkassa sijaitseva Crocodile Bar juhli avajaisiaan joulukuussa. Sitten korona muutti kaiken. Kesän rajoitukset eivät ainakaan helpota tilannetta. Kaksikerroksisessa Crocodile Barissa on pubi, karaoke ja tanssilattia.

Crocodile Barin ravintolapäällikön ja osakkaan Benjamin Danielsbackan mielestä rajoitukset luovat ison edun niille ravintoloille, joilla on terassit. Crocodile Barissa näin ei ole, sillä ravintola toimii sisätiloissa ja yöaikaan.

Ravintoloille asetetut rajoitukset hiertävät Suomessa yrityksiä.

– Ravintolassamme ei ole nähty vielä yhtään kesää. Nyt on yksi haittatekijä lisää, joten on periaatteessa vähän avuton olo.

Ravintolat saavat olla auki kesällä kello 23:een. Alkoholijuomien anniskelu loppuu kello 22. Danielsbacka uskoo, että ihmiset haluavat pysyä terveinä ja jäävät siksi kotiin.

– Se on kylmä tosiasia, että myös huonolla kelillä jäädään kotiin. Kun on hyvä sää, mennään terassille ottamaan muutamat. Kun yötoiminta jää kokonaan pois, ihmiset eivät välttämättä mene sinne alkuillasta.

Ravintolat saattavat kärsiä

Crocodile Barissa otetaan hygieniavaatimukset huomioon yhtä tarkasti kuin tähänkin asti. Myöskään karaokea ei pääse laulamaan kesäkuussa. Se oli ensimmäinen asia, jonka ravintola laittoi hyllylle.

Ravintolan pöydät pyyhitään puolen tunnin välein aina ulko-oven kahvasta baaritiskiin asti. Danielsbacka muistuttaa, että on kuitenkin myös niitä ihmisiä, joita tämä ei kiinnosta.

– Se on kylmä tosiasia. Jossain vaiheessa jokainen ravintola saattaa kärsiä siitä, jos jotkut ravintolat eivät noudata rajoituksia eli rajoituksia saatetaan tiukentaa.

Monessa ravintolassa ja pubissa iso osa liiketilasta on baaritiskiä. Uusien sääntöjen mukaan tiskille ei voi kuitenkaan jäädä lasinsa kanssa seisoskelemaan. Danielsbackan mukaan pienissä baareissa voi olla hankalaa valvoa sitä, että asiakkaat eivät ole toistensa vieressä.

– Miten toimit, jos olet yksin töissä jossain pienessä baarissa,ja sinun pitää mennä käymään takahuoneessa. Ethän sinä tiedä, mitä ihmiset silloin tekevät.

Hallitus päätti tiistaina, että ravintoloiden asiakaspaikkojen määrä rajoitetaan alkuvaiheessa puoleen normaalista.

Crocodile Barin yläkerrassa on normaalitilanteessa 120 asiakaspaikkaa, mutta rajoitusten myötä niitä saisi olla maksimissaan 60. Alakertaa ei avata. Ravintolassa tehdään nyt istumajärjestys niin, että samassa pöydässä ei istu yli neljää ihmistä.

Danielsbacka ei ole vielä päättänyt, montako asiakaspaikkaa Crocodile Barissa on kesällä. Crocodile Barissa on joka tapauksessa reilusti kävelytilaa ja turvaväleihin kiinnitetään huomiota. Näin ei välttämättä ole kaikkien yritysten kohdalla.

– Asiakaspaikat lasketaan ravintolan neliöiden mukaan. Se ei vielä kerro, onko ravintola puolillaan vai täynnä. Vaikka asiakaspaikat on puolitettu, se ei tarkoita sitä, että puolet istumapaikoista häviäisi. Turvavälit eivät välttämättä toteudu. Näinhän voidaan kiertää sääntöjä.

MaRan toimitusjohtajan Timo Lapin mukaan lakiesityksessä ei ehdoteta kaavamaisia metrimääräisiä turvavälejä. Lakiesityksen mukaan ravintolan on huolehdittava asiakkaiden välisen riittävän etäisyyden ylläpitämisestä. Ravintolan on tehtävä muun muassa tästä asiasta suunnitelma. MaRa tekee parhaillaan omavalvontaohjetta ravintoloille.

– Ravintoloiden pitää huolehtia omavalvonnalla siitä, että asiakkaiden välillä on riittävä etäisyys ja huolehtia muutenkin asiakkaiden turvallisuudesta, sanoo Lappi.

Crocodile Bar on ollut kiinni kaksi kuukautta. Sähkölaskut ja vuokra maksetaan tälläkin hetkellä. Ennen kuin laitettiin ravintola kiinni, ravintolassa oli töissä noin 10–11 henkilöä perjantai- ja lauantaivuoroissa. Nyt heidät on lomautettu.

Kesällä töissä on Danielsbacka itse, yhtiökumppani ja luultavasti muutama työntekijä. Tappiot ovat euroissa tuhansia.

Kahvila Pitkon yrittäjä: "On jännä nähdä, miten järjestely toimii"

Kahvila Pitkon yrittäjä Marjut Kilven mielestä kuulostaa erikoiselta, että ravintolaan saa tulla sisälle vain puolet tavanomaisesta asiakasmäärästä, kun samaan aikaan terassille saa tulla entiseen malliin asiakkaita. Kahvilan lisäksi yrittäjällä on Haminassa sijaitseva ravintola, jossa on kesäterassi.

– On jännä nähdä, miten tämä järjestely molemmissa paikoissa toimii.

Hallitus edellyttää, että ravintoloiden on puhdistettava asiakkaiden koskettamia pintoja ja esineitä riittävän usein. Lisäksi niiden pitää järjestää sisä- ja ulkotilojensa kalusteet ja palvelut siten, että asiakkaat eivät altistu taudin leviämiselle.

– Kahvila Pitkossa osa pöydistä ja tuoleista viedään varastoon. Sitä kautta asiakaspaikat vähenevät puolella.

Kilpi sanoo, että kahvilan pinnat puhdistetaan jatkossa entistäkin tarkemmin.

– Lisäksi asiakkaille täytyy antaa mahdollisuudet hyvään hygieniaan eli käsien pesuun ja käsidesin käyttöön.

Kahvilaan tullaan normaalitilanteessa istumaan ja viihtymään. Vielä ennen rajoituksia kahvilassa sai nauttia lounasaikana kevyempiä kasvispainotteisia ruokia eli keittoja ja salaatteja.

Haminassa sijaitsevan ravintolan terassilla ei ohjata varsinaisesti henkilökuntaa valvontatöihin, mutta pöydät järjestellään uudestaan.

– Näin kulkuväylät jäävät leveämmiksi. Turvaväleihin panostetaan Haminassa enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Kilven mukaan tulonmenetykset ovat isot, koska kahvila oli puolitoista kuukautta suljettuna.

"On mennyt jopa paremmin kuin normaaliaikana"

Kotkan keskustassa sijaitsevan kahvila-ravintola Moliendo Cafen yrittäjän ja omistajan Marni Paanasen mielestä tilanne yrityksellä on varsin hyvä, sillä lounasravintolasta on saanut ostaa noutoruokaa.

– Meillä on mennyt jopa paremmin kuin normaaliaikana, Paananen sanoo.

Hallitus linjasi, että lounasravintoloissa ei saa olla buffetpöytiä, vaan ruoat ja juomat pitää tuoda annoksina asiakkaille. Paanasen mukaan Moliendossa on saanut annosteltua ruokaa tähänkin asti. Vain salaattien ja juomien osalta tarjoilu täytyy järjestää niin, että ne laitetaan asiakkaalle valmiiksi.

– Aina se aiheuttaa ylimääräistä, kun poiketaan normaalirutiinista. Uskon, että selviämme siitä.

Paananen uskoo, että asiakkaiden varovaisuus jatkuu kesälläkin, eli moni tilaa silloinkin noutoruokaa.

Moliendon etuna on, että ravintolassa on iso 70-paikkainen terassi, joka saadaan kesällä käyttöön.

– En usko, että syntyy mitään yleisöryntäystä.

Paananen on ottanut hyvillä mielin vastaan hallituksen linjaukset, koska yrityksellä on mahdollisuus terassiin.

– Mutta on monia, joilla näin ei ole.

Voit keskustella aiheesta 22.5. klo 23 asti.

Lue myös:

Ravintoloiden aukeamiselle asetetut rajoitukset hiertävät yrittäjiä – ravintoloitsija: “En tiedä, minkä alan asiantuntijoita siellä on kuultu, mutta ei ainakaan ravintola-alan”

Jo kuolleeksi luultu Venla-saimaannorppa onkin elossa. WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen kuvasi Venlan eteläisellä Saimaalla huhtikuun loppupuolella.

– Kun Venla siirrettiin Etelä-Saimaalle, sen arvioitiin olleen vähintään viisivuotias. Se tarkoittaa, että Venla on nyt ainakin 33-vuotias. Venla on näin ollen todistetusti vanhin elossa oleva saimaannorppa, Marttinen sanoo.

Nyt Venla asuu ja elää Taipalsaaren kunnan alueella. Viimeksi Venla on nähty vapun jälkeen ja viimeiset kuvat ovat toukokuulta. Venla on viihtynyt jo 28 vuoden ajan eteläisellä Saimaalla, synnyttänyt alueelle useita poikasia ja vaikuttaa edelleen elinvoimaiselta.

Kun Venlasta ei ollut aikaisemmin varmoja tunnistushavaintoja, epäiltiin, olisiko se muuttanut muualle tai kuollut vanhuuteen.

– Se tiedetään, että hylje-eläimet elävät kyllä pitkäikäisiksi. Oletusarvo on, että saimaannorppa voi elää yli 30-vuotiaaksi, Marttinen sanoo.

Siirrettiin vuonna 1992 Savosta eteläiselle Saimaalle

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Sen suojelu aloitettiin jo vuonna 1979, minkä jälkeen norppakanta on kasvanut Saimaalla. Saimaannorppa on edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään.

Venla siirrettiin vuonna 1992 Savonlinnan pohjoispuolella sijaitsevalta Haukivedeltä eteläiselle Saimaalle. Siirto tehtiin, koska eteläisen Saimaan norppakanta oli tuohon aikaan taantumassa. Venlan toivottiin elvyttävän kuihtuvaa kantaa.

– Se on lisääntynyt hienosta ja tehnyt useita kuutteja. Saimaannorpan kanta on edelleen niin pieni ja geneettinen muuntelu on todella kapeaa. Voi ainakin päätellä, että geneettiseen vaihteluun on ollut hyvä lisä, kun saadaan savolaisverta, Marttinen kertoo.

Saimaannorppa tunnetaan kuvioistaan

Iän määrittely vaatii pitkäaikaista vuosien seurantaa. Marttinen kuvasi Venlan osana Itä-Suomen yliopiston Photo-ID-tutkimushanketta, jossa kerätään kuvapankkia saimaannorppayksilöistä. Saimaannorpan turkin kuviot ovat yksilöllisiä ja pysyviä, joten niitä voidaan käyttää sormenjälkien tapaan yksilöiden tunnistamiseen.

Venla tunnistetiin juuri Venlaksi näiden kuvioiden perusteella.

– Oli jättiyllätys kaikille, että vanha Venla-norppa on edelleen hengissä. Samalla löytö on todiste siitä, kuinka erinomainen menetelmä Photo-ID on pitkäikäisen ja harvalukuisen saimaannorpan seurannassa”, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta sanoo WWF Suomen tiedotteessa.

Yksilöistä saatavaa seurantatietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi kannan koon arvioinnissa ja norppien elämänkaaren ja keskinäisten suhteiden selvittämisessä.

– Tämä on hyvä esimerkki siitä, että hylje voi elää pitkäikäisen elämän. Siirtoistutuskokeilu voidaan todeta onnistuneeksi, mutta ennen kaikkea Photo ID-seuranta osoitti toimivuutensa. Kuka tahansa, joka löytää saimaannorpan, voi ottaa siitä tunnistuskuvan ja lähettää WWF:n norppagalleriaan, sanoo WWF:n Ismo Marttinen.

Voit keskustella aiheesta 23.5. kello 23:een asti.

Lue myös:

Luonnonsuojeluliitto: Nykyiset verkkokalastusrajoitukset eivät riitä turvaamaan saimaannorpan kannan kasvua

Sukeltajat keräävät saimaannorppien pesäpaikoilta talteen karvatukkoja ja istukoita, jotka kertovat kuuttien määrästä ja perimästä

Näin yritetään pelastaa äärettömän uhanalainen kalalaji Suomen järvessä – katso video uudenlaisesta tavasta pelastaa kalanpoikaset vihollisten hampaista

Parin viikon päästä voimaan tuleva uusi tieliikennelaki muuttaa olennaisesti myös ylinopeuksien rangaistuskäytäntöä. Pienistä ylinopeuksista lähetettävät huomautukset käytännössä loppuvat.

– Huomautuksia ei tulla enää lähettämään massalähetyksinä kesäkuun alusta lukien. Niitähän on ajonopeuksien automaattivalvonnan kautta lähetetty vuosittain satoja tuhansia, sanoo poliisiylitarkastaja Maria Hoikkala poliisihallituksesta.

Huomautus säilyy kyllä poliisin keinovalikoimassa uudenkin lain aikaan, mutta ne ovat pikemmin poikkeuksia, eivät tolppakameran välähdyksen automaattiseurauksia.

– Suullinen ja kirjallinen huomautus ovat edelleen mahdollisia, Hoikkala sanoo.

Huomautus on tähän asti annettu 3-6 km/h ylinopeudesta, rikesakko 7-20 km/h ylinopeudesta ja sitten on menty päiväsakkojen puolelle.

Poliisin puuttumiskynnyksen tarkistus on parhaillaan pohdinnassa poliisihallituksessa, mutta nykykäytännöllä jatketaan todennäköisesti kesäkuun ajan.

Maksujen määrä kasvaa

Huomautusrallin päättyminen avaa poliisille mahdollisuuden keskittyä kovempiin ylinopeuksiin.

– Kun emme käytä enää työaikaa pieniin ylinopeuksiin, ehdimme valvoa enemmän vakavampia ylinopeuksia, kuvaa muutosta Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Pastersteinin mukaan noin puolet ylinopeuskäryistä on tähän asti hoidettu huomautuksella ja puolet rikesakolla ja päiväsakolla.

– Kun noin 250 000 vuosittaista huomautusta poistuu työmäärästä, maksullisten rangaistusten määrä kaksinkertaistuu nykyisestä.

Pasterstein arvioi maksettavien ylinopeusrangaistusten määrän (rikesakot, sakot ja liikennevirhemaksut) nousevan tänä vuonna noin puoleen miljoonaan, kun viime vuonna sakkoja ja rikesakkoja postitettiin noin 270 000.

Liikennevirhemaksu korvaa kesäkuun alusta lukien nykyisen rikesakon, joten tämän vuoden tilastoissa on vielä molempia. Liikennevirhemaksun haarukka on ylinopeuksissa 70–200 euroa.

– Kesäkuusta lähtien se on sitten lähtökohtaisesti aina maksulappu, joka tulee kotiin, Pasterstein sanoo.

Sulku vähensi ylinopeuksia

Koronavirus on iskenyt myös maalis-huhtikuun ylinopeuksiin. Huomautukset vähenivät 28 prosenttia ja maksumääräykset 17 prosenttia verrattuna viime vuoden maalis-huhtikuuhun.

– Laskua selittää pitkälti se, että Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen väkeäkin osallistui Uudenmaan sulkutalkoisiin maaliskuussa. Olin itsekin siellä tien päällä maakunnan rajalla. Sen takia emme ehtineet käsitellä tolppakameroiden kuvia ylinopeuksista enempää, Pasterstein kertoo.

Pastersteinin mukaan kuvia myös tuli vähemmän, koska liikenne on hiljentynyt merkittävästi koronaviruksen aikana.

Väyläviraston mukaan pääteiden liikenne väheni maaliskuussa 17 prosenttia ja huhtikuussa peräti 34 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan aikaan.

Poutasään peltipoliiseja

Poliisi otti viime kesänä käyttöön uudenmallisia hoikkia peltipoliiseja ja niitä on vuoden mittaan pystytetty lisää teiden varsille. Pastersteinin mukaan kokemukset ovat sekä erittäin hyviä, että osin negatiivisia.

– Niiden kauniilla säällä ottamat kuvat ovat ainutlaatuisen hyviä ja teräviä, mutta sadesäällä pisaroita pääsee linssin pintaan ja heikentää kuvien laatua, Pasterstein kertoo.

Pastersteinin mukaan vanhemmat neliönmalliset peltipoliisit eivät ole niin herkkiä sadesäälle, koska linssin yläpuolelle asennettu lippa estää pisaroiden pääsyä linssin pintaan.

– Joku pieni lippa olisi paikallaan näihin uusiinkin, Pasterstein ehdottaa.

Lue lisää:

Liikennevirhemaksu korvaa rikesakon kesäkuun alusta – Katso tästä, mikä liikennesääntöjen rikkomisessa muuttuu

Superpeltipoliiseista välähteli viime viikkoon asti vain yksi – nyt käyttöön kytketään rutkasti lisää

Analyysi: Uudet peltipoliisit eivät ota kuvia autoilijoiden turvavyöttömyydestä, kännykän käytöstä tai renkaiden kunnosta

Näille automerkeille peltipoliisi välähtää useimmin: BMW, Audi ja Mercedes-Benz kärjessä

Keski-ikäinen nainen kuoli jäätyään traktorin alle puristuksiin torstaina Juvalla. Onnettomuus sattui torstaina ennen aamukymmentä.

Poliisi kertoo, että metsätöissä ollut mies oli juuttunut traktorilla kiinni, jolloin hän oli pyytänyt vaimonsa apuun. Vaimon käytössä oli turvahytitön traktori. Se kaatui toisen traktorin irrotusyrityksessä, ja vaimo jäi traktorin alle puristuksiin.

Nainen oli saatu pois traktorin alta ennen viranomaisten tuloa paikalle. Hän oli kuitenkin jo kuollut vammoihinsa.

Poliisi selvittää tapahtumien kulkua ja onnettomuuteen johtaneita tekijöitä yhdessä liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan kanssa. Onnettomuutta tutkitaan alustavasti kuolemansyyn tutkintana.

Turvejärven pihapiirissä on näennäisessä sekamelskassa eri toimintoja. Klapikasa on helposti lähestyttävissä lähellä taloa, heinäpaalit muoveissaan vähän kauempana. Kelkka on pihassa ja auto talviteloilla.

Karjasuojan pariovien takaa kuuluu eläinten ääniä. Kaiken päällä tuivertaa Inarin puhuri, tällä kertaa alle 20 metriä sekunnissa.

Täällä, yli sata kilometriä kuntakeskuksesta, asuvat Katja Jomppanen ja Janne Utriainen neljän tyttärensä kanssa. He pitävät luontaiselinkeinotilaa vanhalla Palton suvun talvipaikalla Inarista pohjoiseen.

Perhe on asunut tilalla vuodesta 2008 asti.

– Siitä alkaen on luontaiselinkeinoilla tultu toimeen. Paikan luonne on säilynyt samana jo toistasataa vuotta. Nykyään lapset piipertää tuolla marjojen, sienten ja perunoiden perässä ihan niinkuin arjessa, Janne Utriainen kertoo.

Pariskunnan mielestä tämä oli täydellinen asuinpaikka heille. Kalavedet olivat lähellä ja kentällä kasvoi heinää. Vain lampaat ja muut eläimet puuttuivat. Rakennuksetkin olivat valmiina ja pariskunta pääsi elämään unelmaansa luonnon parissa.

Muutto Turvejärvelle oli heidän kannanottonsa kerskakulutukseen ja ilmastonmuutokseen.

– Muut saavat tehdä oman ratkaisunsa, mutta me taistelemme ilmastonmuutosta vastaan näillä keinoin, luonnonmukaisesti. Meillä on täällä kaikki mitä tarvitsemme hyvään elämään ja se riittää, Utriainen sanoo.

Etelän miehenä Jannella on kuitenkin pohjoinen sielu ja niin on Katja-vaimollakin. He ihmettelevätkin sitä, kuinka ihmiset koko ajan tuumivat mistä he ovat joutuneet luopumaan muuttaessaan korpeen.

– Ei mistään. Päinvastoin ollemme saaneet paljon. Olen syntynyt vuonna 1970 ja kasvoin kuulemaan, että demokratia kulkee käsi kädessä markkinatalouden kanssa. Vapaa maailma tarkoitti länsimaista kulutusmallia, kaikki muu oli lapsellista illuusiota. Mutta maailma pelastuu vain, jos vähennämme kulutusta, Utriainen lataa.

Mallina perinteinen inarilainen elämäntapa

Perheen pihapiiri on perinteinen inarilainen asuinkenttä, jossa rakennukset ovat ripoteltuina tarkoituksensa mukaisesti ympäri aukeaa päätalon ollessa keskellä kummulla.

Paikalla on aina harjoitettu pienimuotoista maanviljelyä, tehty heinää, pidetty lehmiä, lampaita ja kanoja, on kalastettu, metsästetty ja kerätty kasveja. Välillä on tehty klapeja lämpimikseen.

Näistä on saatu kasaan toimeentulo, jota on paikattu perinteiseen inarilaiseen malliin porohommilla ja vaihdantataloudella.

Perhe on pyrkinyt omaksumaan saman perinteisen inarilaisen elämäntavan siinä määrin kuin se on mahdollista. Vain sähköt, liesi ja lämmitin ovat nykyajan kotkotuksia, joita perhe tarvitsee. Pakastin on välttämätön ruoan säilytyksen kannalta ja ruoan välivarastointi sujuu kylmälaukun ja kylmäpatruunoiden avulla.

Maitotuotteet ja muut jääkaappitavarat pakataan jo kaupassa kylmälaukkuihin. Talvella eteisessä säilyy kylmänä kaikki tarvittava ja kesää varten poimitaan järvestä jääpalat jo talvella.

– Kun ottaa vain tarpeellisen määrän esille pakastimesta, hävikkiä ei tule, Katja Jomppanen kuvailee jääkaapittomuuden etuja.

Lasten läppärit ja isännän kirjoittamiseen käyttämä tietokone ovat käytössä, mutta televisiota ei pirtissä ole. Talossa ei ole myöskään mikroa eikä sisävessaa. Radio luo nurkassa tunnelmaa.

Luontaistalouden hyödyt korostuvat poikkeusaikana

Vaikka koronan tuoma eristys ja kotona pysyminen on ollut monelle perheelle suuri muutos tänä keväänä, tässä perheessä normaaliin arkeen ei ole tullut juuri minkäänlaista muutosta.

Korkeintaan poikkeusaika on saanut pohtimaan luontaistalouden etuja.

– Nähdään tämän lähiruuan arvo, mitä meillä on ympärillä, se superfood. Maanviljelijät, kalastajat, poromiehet, marjanpoimijat, sienestäjät saavat arvonsa takaisin tässä, Janne Utriainen pohtii.

Lähes ainoana poikkeuksena normaaliin korona-ajassa on se, että lapset Inari (13), Ida (12) ja Inga (11) ovat opiskelleet etänä pari kuukautta. Tämä aika on merkinnyt heille vähän pidempiä yöunia, kun ei ole tarvinnut kukonlaulun aikaan mennä tien poskeen koulutaksia odottamaan. Koululle Sevettiin on matkaa 40 kilometriä.

Aika on ollut myös nuorimman, äidin ja isän silmäterän Elle-Karenen (4) mieleen, sillä pikkusisko on nauttinut isompien seurasta täysin siemauksin etäkoulun aikana.

Katja Jomppanen puolestaan on ollut iloinen saadessaan välillä apua kotiaskareisiin, kuten eläinten hoitoon, vedenhakuun, polttopuuhuoltoon, ruoanlaittoon ja talon lämmitykseen.

Sairastuminenkaan ei saanut luopumaan elämäntavasta

Kun luontaistila Turvejärvelle perustettiin, isäntä toimi myös kalastajana Inarilla. Melko pian kävi selväksi, ettei pelkän kalastuksen varaan voisi jäädä, jotain muutakin pitäisi keksiä.

Aikansa ensin eräoppaana toimittuaan Utriainen vaihtoi vielä kerran ammattia ja päätyi ajamaan kalarekkoja Norjaan.

Reissuilla oli aikaa ajatella ja Utriainen onkin tätä nykyä myös kirjailija. Rekkakuskin hommat saivat jäädä, kun häneltä diagnosoitiin lihasrappeumasairaus ALS.

Pian tuli selväksi, ettei isäntä sairautensa takia enää voi osallistua tilan raskaisiin, fyysisiin töihin ja perheen oli valittava, lähdetäänkö Turvejärveltä vai karsitaanko joitakin tilan raskaimpia töitä. Katja ei jaksanut yksin hoitaa kaikkia askareita.

Poismuutto ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.

– Sonnista jouduimme luopumaan ja siitä saatiin yhden talven lihat, Utriainen kertoo.

Tyttäret ovat omaksuneet vanhempiensa ajatukset luonnonmukaisesta elämästä siinä määrin, että kun keskustelu Jäämerenradasta oli kiivaimmillaan he lähettivät yksissä tuumin kaikki Angry Birds-lelunsa takaisin Peter Vesterbackalle. Toimi oli vastalause hänen ratasuunnitelmilleen.

Tytöt olivat ottaneet selvää Jäämeren radan linjauksista ja saaneet selville, että toteutuessaan rata kulkisi juuri heidän tilansa maitten läpi.

– Meidän kanssa ei leikitä ja me ei leikitä sinun kanssa, kuuluivat tyttöjen terveiset Vesterbackalle.

Lue myös:

Japanilais-suomalainen perhe rakentaa unelmien ekoelämää lappilaiselle pikkukylälle – tuulivoimala ja villiruoka takaavat omavaraisuuden

Nainen hylkäsi kaupungin ja mukavuudet, muutti ypöyksin korpeen ja raivasi vanhasta, hylätystä tilasta itselleen onnen: "Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta"

Elokuvateatterit odottavat tänä kesänä uutta Hollywood-elokuvaa ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Elokuvateatteriketjujen salit tyhjenivät ja tulot loppuivat, kun koronaepidemian aiheuttamat rajoitukset sulkivat teatterien ovet. Hetken näytti siltä, että maailman suurin ketju, amerikkalainen AMC, on kaatumassa. Se omistaa myös Finnkinon.

Elokuvateatterit ovat pysyneet toistaiseksi kuin ihmeen kaupalla pystyssä, vaikka asiakkaita ei vieläkään ole. Koronaepidemian aiheuttamia rajoituksia on alettu höllentää eri puolilla Eurooppaa, ja elokuvateatterien pyörittäjät miettivät nyt kuumeisesti, miten elokuvia voi alkaa näyttää turvallisesti yleisölle.

Ensin tarvitaan uusi elokuva, jolla ihmiset saadaan liikkeelle. Ja lupaus yleisölle, että elokuvissakäynti on turvallista.

Finnkino odottaa Nolanin leffaa

Brittiläinen Christopher Nolan on noussut 2000-luvulla merkittäväksi Hollywood-ohjaajaksi. Hän uudisti muun muassa Batman-elokuvat. Ja juuri Nolanin toivotaan vetävän elokuvateatterit ylös koronapandemian aiheuttamasta suosta. Hänen uuden toimintaelokuvansa ja vakoojajännärinsä Tenet pitäisi tulla ensi-iltaan vajaan kahden kuukauden kuluttua eli heinäkuun 17. päivä. Se on merkittävää, koska lähes kaikki muut mahdolliset hittielokuvat on siirretty pitkälle syksyyn tai ensi vuoden puolelle. Tenetin ohella Hollywood-elokuvien ensi-iltalistalla roikkuu heinäkuussa ainoastaan Disneyn Mulan. Sen on määrä tulla ensi-iltaan Tenetin jälkeen.

Monisalisia teattereita pyörittävät ketjut tarvitsevat toiminnan uudelleen käynnistykseen “ison elokuvan”. Siksi myös Finnkino ja toinen Suomessa toimiva ketju, Bio Rex Cinemas, odottavat Tenetiä kieli pitkällä.

Tenetistä on tullut elokuvateatterien uuden ajan symboli, vaikka koronapandemia jatkuu, eikä koronavirukseen ole vielä rokotetta. Kaavailtuun ensi-iltaan on kahdeksan viikkoa.

Nolan haluaa pelastaa elokuvateatterit

Elokuvateatterien pelastamisesta on tullut myös elokuvaohjaaja Nolanin missio. Hän kirjoitti siitä amerikkalaisen The Washington Post -lehden mielipidepalstalla. Nolan on luonnollisesti huolissaan amerikkalaisista elokuvateattereista, ja hän on tehnyt selväksi taistelevansa Tenetin heinäkuisen ensi-illan puolesta. Pyörät pitää Nolanin mukaan saada taas pyörimään.

Vaikka Nolan on omintakeinen, taitava ja kiinnostava elokuvaohjaaja, hän ei pysty pysäyttämään koronaepidemiaa. Pelissä on isot panokset. Tenetin tekeminen maksoi hieman vajaat 200 miljoonaa euroa, eikä sitä voi laskea liikkeelle, jos potentiaalisia katsojia on liian vähän. Samaan aikaan moni miettii, miten Yhdysvallat ylipäätään selviää koko pandemiasta.

Elokuvabisnestä ruotiva julkaisu Hollywood Reporter laski, ettei Tenetiä kannata tuoda Yhdysvalloissa ensi-iltaan, elleivät sekä New Yorkin että Los Angelesin elokuvateatterit ole auki. Ne tuottavat keskimäärin 10–20 prosenttia kotimaan lipputuloista.

Myös Britanniassa tunteet käyvät kuumina Nolanin uuden elokuvan kaavaillun ensi-illan edellä. Alan lobbarit yrittävät taivutella hallitusta avaamaan elokuvateatterit ennen sitä.

Odotukset katossa, ja pettymys karvas

Nolanin uudelle elokuvalle on ladattu niin kovat odotukset, että elokuvateatterien pyörittäjien usko koko alaan voi hetkeksi kadota, jos Tenetin ensi-ilta siirretään eteenpäin. Sen mukana kesän mahdollisesta ohjelmistosta lähtee todennäköisesti myös Disneyn Mulan. Nolanin uusi elokuva voi merkitä elokuvateattereille uuden ajan alkua tai tuskallisen taipaleen jatkumista.

Itse elokuvasta ei tiedetä juuri mitään. Se on tyypillistä Nolanille, joka yrittää pitää kaikki elokuviinsa liittyvät yksityiskohdat loppuun asti salaisuutena. Tenetin trailerin perusteella elokuva yhdistelee mahdollisesti vakoilua ja aikamatkaamista. Pääosassa nähdään John David Washington, entinen urheilija ja näyttelijä Denzel Washingtonin poika.

Suomalaisia voi kiinnostaa fakta, että elokuvaa kuvattiin myös Virossa ja siellä muun muassa Tallinnassa. Elokuvan kuvauksista levisi kuva kohtauksesta, jota kuvattiin Tallinnan satamassa sijaitsevassa Linnahallissa. Tämä brutalismia edustava kulttuuri- ja urheilukeskus valmistui Moskovan vuoden 1980 olympialaisiin. Rakennuksesta seurattiin purjehdusta.

Imatralla sattui alkuviikosta väkivaltainen välikohtaus, jossa nuoret alakouluikäiset pojat pahoinpitelivät kolmannen rajusti. Yhtä pojista ajettiin takaa, ja häntä lyötiin pesäpallomailalla. Poika kaatui, minkä jälkeen häntä potkittiin rajusti.

Tapauksesta on levinnyt sosiaaliseen mediaan ainakin kolme eri videota. Poliisin mukaan tapaus täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Tapaus sattui imatralaisen koulun pihalla, ja sitä oli seuraamassa useita nuoria – sekä tyttöjä että poikia. Poliisi on saanut tekijät kiinni. Tapaus sattui kouluajan ulkopuolella.

Erikoiseksi tilanteen teki se, että lapset tekivät tietoisesti törkeää väkivaltaa. Ympärillä oli paljon katsojia, mutta he keskittyivät seuraamaan tai kuvaamaan.

– Se tekee tästä huolestuttavaa, että kukaan ei mennyt auttamaan. Kyse on varmasti siitä, että ei uskalleta puuttua, sanoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa työskentelevä nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen.

Imatran tapauksen kaltaisia tappeluita on ollut viime syksynä muun muassa Lahdessa ja Helsingissä. Ainakin Lahdessa kyse oli mitä ilmeisimmin etukäteen sovitusta tappelusta, jota sitten videoitiin ja jaettiin sosiaalisen median kanavissa.

Video luo pelkoa

Sari Suikkasella on pitkä ura nuorten oikeusedustajana. Vuosien aikana hän on työskennellyt hyvin monenlaisten, nimenomaan lasten tekemien rikosten parissa. Tapaukset vaihtelevat pikkunäpistyksistä väkivaltatapauksiin saakka.

Imatralla sattunut alaikäisten väkivaltainen välikohtaus ei ollut ainutkertainen.

– Kyllä näitä viime aikoina on joitakin muitakin ollut, sanoo Suikkanen.

Imatralla kuvattu video on poliisin mukaan raaka ja julma. Sellaisen videon katsomisella voi olla Suikkasen mukaan hyvin ikävät seuraukset niin lapselle kuin aikuiselle.

Viranomaiset ovatkin vedonneet kansalaisiin, ettei videota enää levitettäisi. Samaa mieltä on myös nuorten oikeusavustaja Sari Suikkanen.

– Lapsi voi myös alkaa pelätä, missä uskaltaa liikkua ja uskaltaako liikkua ulkona ollenkaan. Tällaiset videot helposti luovat yleistä pelkoa kertoo Suikkanen.

Nuorilla väärä käsitys vastuusta

Nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen on mukana Vintiö-toiminnassa, joka auttaa ehkäisemään alle 15-vuotiaiden lasten tekemiä rikoksia. Hän yrittää jo etukäteen selvittää nuorille, millaiseen vastuuseen lapset tekemistään rikoksistaan joutuvat.

– Monilla nuorilla on käsitys, ettei alle 15-vuotias joudu vastuuseen teoistaan. Heillä on kuitenkin korvausvastuu. Jos vanhemmat eivät halua auttaa lastaan, niin heidän ei ole mikään pakko korvata, kertoo Suikkanen.

Silloin ilkivaltaisesti rikottu ikkuna, varastettu tavara tai tuhottu toisen omaisuus on lapsen itsensä korvattava.

Väkivaltatapauksissa voi helposti aiheutua isojakin vammoja, joista aiheutuneet kustannukset tulevat myös lapsen korvattaviksi. Uhrille voi tulla näkövaurioita tai vammautumista. Pienemmistäkin kolhuista saattaa koitua isot korvaukset.

– Jos pysyvä hammas katkeaa, sen korjauttaminen voi tulla lapselle hyvinkin kalliiksi, muistuttaa Sari Suikkanen.

Koska alle 15-vuotias ei joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen, on nuorten oikeusedustaja Sari Suikkasen mielestä ehdottoman tärkeää saada rikoskierre jo ensimmäisestä kerrasta poikki.

Kun lapsi täyttää 15 vuotta, on tilanne jo toinen, jos rikokset edelleen jatkuvat.

– Silloin joutuu todella vastuuseen tekemisistään, ja ne voivat olla hyvinkin rankkoja kokemuksia 15-vuotiaalle, sanoo Suikkanen.

Sari Suikkasen mukaan nuorten ja lasten keskuudessa on aina erilaisia villityksiä. Milloin se on imppaamista, milloin näpistelyä, milloin taas joukkotappeluita. Niissä tietty porukka intoutuu tekemään pahojaan. Pikku hiljaa yksi villitys loppuu ja toinen taas alkaa.

– Kyllä nämä tappelut ovat huolestuttavia, koska lapsi ei raivon vallassa ymmärrä, mitä siinä voi oikeasti sattua. Oikeasti voi sattua tosi vakavaa ja peruuttamatonta.

Surua ja murhetta

Kun lapsen tekemä rikos paljastuu, selvittää sitä ensin yleensä aina poliisi. Alle 15-vuotiaiden tekemiä rikostapauksia ruoditaan nykyisin valtakunnallisen Ankkuri-toimintamallin mukaisesti. Siinä on mukana asiantuntijoita poliisista ja sosiaali-, terveys- sekä nuorisotoimesta.

He käyvät asianosaisten kanssa tapahtunutta läpi ja yrittävät selvittää sitä. Vakavissa tapauksissa tosin lastensuojelu ottaa asian heti käsittelyynsä.

Alle 15-vuotiaiden kohdalla tyypillisimpiä tapauksia ovat näpistykset. Lapsi on saattanut varastaa kaupasta esimerkiksi vaatteita, meikkejä tai makeisia.

Ensin tapauksesta tulee ilmoitus poliisille ja sosiaalitoimelle, ja lapsi pääsee keskustelemaan tapahtuneesta heidän kanssaan. Ainakin toinen huoltaja on keskusteluissa lapsen mukana. Samalla selvitetään, millaista tukea perhe tai lapsi tarvitsee.

Keskustelun henki neuvotteluissa on yleensä rakentava. Nuorten oikeusedustaja Sari Suikkanen kertoo, että pääsääntöisesti lapset ovat olleet katuvaisia.

– Silloin viimeistään lapset ymmärtävät, että jokaisesta tapauksesta tulee jonkinlainen seuraamus. Käymme läpi myös sitä, mitä esimerkiksi väkivaltatapauksessa olisi voinut sattua ja mitkä olisivat voineet olla seuraukset uhrille ja itselle.

Vaikka tappeluita on ollut kautta ihmishistorian, ei niitä Suikkasen mielestä voi pitää millään tavalla hyväksyttävinä.

Tilanne on Suikkasen mukaan siinä mielessä parempi kuin ennen, että tapaukset tulevat nopeammin viranomaisten tietoon ja niihin pystytään myös nopeasti puuttumaan.

– Moni asia jää ensimmäiseen kertaan, ja lapsi ymmärtää, ettei niin saa tehdä.

Julkinen häpeä

Kaakkois-Suomen poliisi kertoi Imatran välikohtauksen jälkeen, että epäiltyjä ja heidän perheitään on uhkailtu. Poliisi toivoo ihmisiltä malttia somekeskusteluun, koska uhkailu ei poliisin mukaan auta asiaa tai asianomistajaa millään tavalla.

– Toivomme, että ihmiset tajuavat vastuunsa tässä keskustelussa. Vakava rikollinen teko on tapahtunut. Uhkailu ja huono käytös eivät muuta sitä tosiasiaa. Ei tehdä tilanteesta tämän hankalampaa kuin mitä se jo nyt on, kertoo Kaakkois-Suomen poliisi Facebook-sivuillaan.

Nuorten oikeusedustajan Sari Suikkasen mukaan lapsen tekemä rikos on kova paikka myös lapsen vanhemmille.

– Vanhempia pelottaa vielä lasta enemmän se, että näitä asioita selvitellään poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. Se on vanhemmille usein häpeän paikka. Heitä järkyttää se, mitä oma lapsi on tehnyt ja mitä perheelle tapahtuu, kertoo Suikkanen.

Suikkasen mielestä nuoria väkivallan- tai rikoksentekijöitä ei pidä leimata tuleviksi suurrikollisiksi.

– Ei tietenkään pidä. Meidän tehtävämme on toimia, että vastaava ei toistuisi.

Videointi on aikamme ilmiö

Imatralla maanantaina sattuneesta väkivallanteosta otettiin videoita, joita jaettiin sosiaaliseen mediaan. Videon levittämistä poliisi ei yleensä ala automaattisesti tutkia, koska kyseessä on asianomistajarikos. Se tarkoittaa sitä, että uhrin tulee tehdä rikosilmoitus, jos hän haluaa poliisin tutkivan asiaa.

Rikosnimikkeenä kyseessä voisi poliisin mukaan olla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus.

Nuorisotutkimusverkoston nuorisotutkija Mikko Salasuo ei ole yllättynyt siitä, että tappeluvideota jaetaan sosiaalisen median kanavissa. Kyseessä on hänen mukaansa nykyajan ilmiö ja se on osa uudenlaista nuoruutta.

– On hyvin tyypillistä, että kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa kuvataan. Tämä on nuorten tapa kommunikoida ja dokumentoida elämäänsä ja kokemaansa, sanoo Salasuo.

Herkästi julkisuudessa

Imatran tapaus vaikuttaa nuorisotutkija Mikko Salasuon silmin varsin tyypilliseltä väkivallanteolta. Tappelut nousevat julkisuuteen herkästi, koska niitä videoidaan ja sometetaan. Lisäksi niitä tapahtuu harvemmin kuin ennen.

– Osoittaa tietysti melkoista hölmöyttä, että se laitetaan sinne Youtubeen. Toisaalta se on aikuisten kannalta hyvä asia, koska niistä tekijät tunnistetaan ja näihin ilmiöihin päästään puuttumaan.

Salasuo sanoo, että vaikka väkivallanteot ovat tuomittavia, ei Imatran tapaus ole hänen mielestään mitenkään erityisen kauhea tai poikkeava.

– Usein tapauksista kirjoitetaan mediassa siten, että kyse olisi jostakin ainutlaatuisesta ja erityisen kauheasta tapauksesta. Tietenkin ne ovat aina erittäin ikäviä tapauksia, mutta käsi pystyyn se aikuinen, joka ei ole nuoruudessaan koskaan ollut mukana tappelussa tai nähnyt tappelua, sanoo Salasuo.

Mikko Salasuo on nuorten oikeusavustajan Sari Suikkasen kanssa samaa mieltä siitä, että alle 15-vuotiaat lapset eivät ajattele tekojensa seurauksia. Ennemminkin kyse on elämisestä siinä nuoruuden hetkessä, jossa tulevaisuus tai aikuisuus eivät ole mielessä.

– Kyse on ikiaikaisista prosesseista: nuorten välisestä identiteetin rakentumisesta, valtakamppailusta, nokkimisjärjestyksestä, voimamittelöstä. Siihen on aina liittynyt ikäviä lieveilmiöitä, kuten kuten tappeluita, väkivaltaa ja kiusaamista, sanoo Salasuo.

Salasuo muistuttaa, että nuorten väkivalta on kaiken kaikkiaan vähentynyt Suomessa.

– Jokainen nuori sukupolvi tekee hölmöyksiään. Meidän kasvattajien tehtävä on kertoa nuorille, että kyse on hölmöstä toiminnasta, joka ei missään tapauksessa ole sallittua tai suotavaa.

"Yksittäistapauksia"

Imatran väkivaltatapausta nuorisotutkija Mikko Salasuo ei halua lähteä analysoimaan, eikä sitä hänen mukaansa kannata oikein muidenkaan tehdä.

– Me emme tiedä yhtään tilanteen taustoja ja mitä siinä on todellisuudessa kaiken kaikkiaan tapahtunut.

Salasuon mukaan Imatralla ei kuitenkaan vielä tarvitse olla äärettömän huolissaan.

– Ei ole tarvetta kauheasti dramatisoida, koska kyse on yksittäisestä tapauksesta. Se asettuu yksittäisenä tapauksena nuorten valitettavien somehölmöilyjen ja tappeluiden jatkeeksi.

Salasuo uskoo, että viime syksynä Lahdessa ja Helsingissä sekä nyt Imatralla olleet nuorten tappelut ovat olleet yksittäistapauksia.

– Ne jäivät sellaisiksi, koska ne havaittiin ajoissa, poliisi puuttui niihin, niistä keskusteltiin kouluissa ja kirjoitettiin julkisuudessa. Minusta se on erinomaisen hyvä asia, että puuttumisen kynnys on alhainen, sanoo Nuorisotutkimusverkoston nuorisotutkija Mikko Salasuo.

Imatralla väkivallan uhriksi joutunut poika on jo päässyt kotiin toipumaan.

Perinteikäs, mutta markkinaosuudeltaan pieni asuntorahoittaja Hypoteekkiyhdistys odottaa asuntojen hintojen alenemista.

Ensin kauppamäärät laskevat ja myyntiajat pitenevät, sitten hinnat laskevat. Mutta vasta viiveellä.

Yhdistyksen asuntomarkkinakatsauksen mukaan "hintojen laskua voi odottaa kesälle".

Koronan vaikutus asuntojen hintoihin jää viiden prosentin pudotukseen, mikäli arkeen paluu etenee ilman isoja takapakkeja.

Koko maalle viiden prosentin hintojen lasku kuluvan vuoden aikana tarkoittaisi kahden prosentin pudotusta ja hieman hennompi, neljän prosentin niiaus tarkoittaisi pääkaupunkiseudulle miinusta keskimäärin 0,5 prosenttia tänä vuonna.

Kauppamäärät romahtivat, Airbnb-vuokraus hyytyi

Asuntokauppojen määrä kääntyi jo maaliskuussa laskuun koko Suomessa.

Huhtikuun ennakkotiedot kertovat 40 prosentin romahduksesta helmikuun tasoon nähden. Alkuvuoden kauppatahtiin ei päästä vielä vuosiin, raportissa arvioidaan.

Raportissa katsotaan, että myös Suomessa koronaepidemia on vienyt pohjan Airbnb-vuokraukseksi kutsutulta väliaikaismajoitukselta.

Sen mukaan tuhannet asunnot ovat siirtyneet tavallisille vuokramarkkinoille isoilla alennuksilla ja myyntiajatukset ovat jo esillä.

Airbnb:n pohjan putoaminen ei vaikuta koko maahan, mutta paikallisesti ilmiöllä voi olla iso vaikutus. Kriisiä ennen Helsingissä liki joka kymmenes vapaarahoitteinen yksiö on ollut Hypon mukaan vuokrattuna väliaikaisesti.

Hypoteekkiyhdistyksen markkinaosuus asuntolainamarkkinasta on Suomen Pankin tilaston mukaan noin yksi prosentti.

Tammi-maaliskuun osavuosikatsauksen mukaan Hypo-konsernin tase oli 3,1 miljardia euroa ja luottokanta 2,5 miljardia euroa. Asiakkaita konsernilla on yli 27 000.

Hypoteekkiyhdistyksellä on pitkä historia - se on toiminut vuodesta 1860 saakka.

Suomen kansallismaisemissa Kolilla riidellään taas alueen kehittämisestä. Mutta kerrotaan ensin faktat.

Koli on yksi Suomen suosituimmista retkikohteista. Kansallispuistossa vierailee vuosittain noin 200 000 kävijää. Parkkipaikoista on pula ja seongin aikaan laelle vievän tien penkereet ovat täynnä autoja.

Kävijämäärään suhteutettuna myös hotellimajoitusta on niukalti. Kaupunki haluaisi siis kehittää aluetta, sillä viime vuonna se on tuonut paikalliselle taloudelle 19,5 miljoonaa euroa. Kehittäminen on hidasta, koska panoksena ovat työpaikat, raha ja mittaamattoman arvokas luonto.

Näistä syistä Kolilla riidellään vuodesta toiseen.

Tuorein kiista hotellihaaveista

Uusin kissanhännänveto on alkanut Kolin kansallispuiston huipulle vievän tien varrella olevasta tontista. Tontti sijaitsee kansallispuiston ulkopuolella, noin kilometrin päässä Kolin huipusta. Lieksan kaupunki nimittäin haluaa kaavoittaa tontin ja tutkia sen sopivuutta parkkipaikaksi tai jopa hotellille.

Kalabaliikki Kolilla nousi, koska kaupunki halusi viime hetkillä maakuntakaavaan lisäyksen tontista, jonka mukaan tonttia voisi hyödyntää matkailukäytössä.

Osa ajattelee jopa, että kyseessä on kaupungin tahallinen harhautus, jotta kukaan ei ehtisi reagoida asiaan. Kaupunki puolestaan sanoo, että he eivät yksinkertaisesti ehtineet tehdä lisäystä aiemmin.

Ymmärtääkseen erimielisyydet on katsottava ajassa taaksepäin.

Riita alkoi lähes 30 vuotta sitten

Kolin kansallispuisto on perustettu 1991. Jo tuolloin Kolista oli monta mielipidettä. Yksi äärilaita edusti asiaa, jonka mukaan rinteet voisi hakata ja aluetta hyödyntää kaupallisesti. Toinen äärilaita halusi Kolin pysyvän täysin koskemattomana. Perustamisesta vaikuttaa jääneen kaunoja, joita ei saada sovittua. Alueella puhutaankin osuvasti Koli-veteraaneista.

– Niin sanottuja Koli-veteraaneja on edelleen olemassa ja sitä kautta voisi sanoa, että tuli leimahtaa kohtuullisen nopeasti edelleen, Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen kuvailee.

On olemassa edelleen ihmisiä, joiden mielestä kansallispuiston perustaminen oli väärä päätös. Näin siitä huolimatta, että Kolista on tullut yksi Suomen suosituimmista retkikohteista.

– Joidenkin tavoite puolestaan on palauttaa Ukko-Kolin alue luonnonmukaiseen tilaan, jatkaa Määttänen.

Kolilla törmäävät muun muassa matkailijoiden, yrittäjien, luonnonsuojelijoiden, paikallisten ja kaupungin intressit ja arvot. Kansallismaisemat herättävät ihmisissä suuria tunteita, esimerkiksi YleX:n juontaja sai viime kesänä lokaa niskaansa kiivettyään kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen mäntyyn ja julkaistuaan siitä kuvan somessa.

1896 Kolin huipulle rakennettiin Ylämaja-niminen majoituspaikka, joka kuitenkin korvattiin hotellilla 1970-luvulla. Kiinteistössä toimii nykyisin matkailubisneksessä mukana oleva Pohjois-Karjalan Osuuskauppa.

Osuuskauppa on tehnyt hotelliin pienen kylpylän ja se pyörittää laskettelurinteitä. Toiminta Kolin laella on siis pitkälti yhden yrityksen varassa tai hallussa. Lieksan kaupunki toivoisi alueelle muitakin toimijoita ja kilpailijoita.

Lieksa tekee strategisia ostoksia

Luonnonsuojelijat kokevat, ettei heitä kuunnella eikä heidän kanssaan jaeta tietoa. Eri tahojen on vaikea löytää keskinäistä luottamusta neuvottelupöydässä ja ilman sitä joudutaan usein valituskierteeseen.

Esimerkiksi kansainvälisestä kulttuurikeskuksesta, Koli Culturasta, on puhuttu jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Suunnitelmat kävivätkin läpi kaikki valitusasteet. Nyt matkailukeskus etsii rahoittajia ja operaattoria. Myös Purnuniemen kylpylän rakentaminen oli kivulias ja pitkä prosessi.

Eri osapuolet eivät pääse vieläkään yhteisymmärrykseen siitä, miten Kolilla pitäisi toimia. Lieksan kaupunki on tehnyt oman suunnitelmansa ja ostaa nykyisin maata itselleen strategisilta alueilta kuten Kolin kylältä ja satamasta. Näin vältytään vaikkapa maanvuokrauskahnauksilta. Nyt kuohuttava tonttiasia on nimenomaan kaupungin strateginen peliliike.

– Olemme erityisesti parin viime vuoden aikana ostaneet tontteja, esimerkiksi hankimme maata Kolin sataman läheisyydestä, kaupunginjohtaja Määttänen sanoo.

Luonnonsuojelijoille kaupungin uudet kaavoitusaikeet tulivat yllätyksenä. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajalle Harri Höltälle kaupunki esitteli tammikuussa tonttia osana kehittämissuunnitelmia.

Tuolloin puhuttiin ensisijaisesti tontin hyödyntämisestä mahdollisena parkkipaikkana. Hotelli-sanakin mainittiin keskustelussa. Paikalliset luonnonsuojelijat eivät kuitenkaan saaneet viestiä siitä, että kaupunki haluaa tehdä tontille kaavan, joka mahdollistaa myös hotellin rakentamisen.

Keskusteluyhteys loppui, kun maakunnallinen sanomalehti Karjalainen julkaisi noin kuukausi sitten uutisen Lieksan kaupungin suunnitelmista. Luonnonsuojelupiiri erosi työryhmästä, jossa keskustellaan Kolin alueen kehittämisestä.

– Me koimme hyvin turhauttavaksi ja turhaksi. Meitä ei kuultu, ja sitten myös toisinpäin, meille ei annettu kuultavaksi niitä päätöksiä, joita tehtiin jossain muualla, sanoo Lieksan luonnonystävien varapuheenjohtaja Kaija Kiiskinen.

Vaikka Hölttä ei ollut tietoinen Pohjois-Karjalan piirin eroaikeista etukäteen, hän tunnistaa ongelman. Sekä Hölttä että Kiiskinen kertovat, että viestintä ja yhteistyö on takunnut kaupungin kanssa vuosien ajan.

Lieksan kaupunki haluaa varata kaavaan mahdollisuuden jopa 20 000 kerrosneliömetriselle hotellille. Kaavasta on huomattavan pitkä matka itse hotellin rakentamiseen.

Jos kaava hyväksytään, hotellin ja parkkialueen rakentaminen vaatii esimerkiksi luonnonarvojen ja maisema-arvojen arviointia. Ilman riittäviä selvityksiä ja lupia Kolin rinteisiin ei voi rakentaa vaikka kyseinen tontti ei kuulukaan luonnonsuojelualueeseen.

Helsinkiläisellä Nina Kemiläisellä on selkeä mielipide kyseiselle tontille rakentamiseen. Hän on toinen yksityishenkilöistä, joka valitti Pohjois-Karjalan maakuntakaavasta. Hänellä on henkilökohtainen kytkös naapuritonttiin, se on nimittäin hänen lapsuuden aikainen kesäpaikka. Tontti ja vapaa-ajan asunto ovat perikunnan, jonka osakas Kemiläinen on.

– Massiivinen hotelli on ristiriidassa luonto- ja maisema-arvojen kanssa. Se ei sovi muuhun ympäristöön sillä paikalla.

Jos paikalle tulisi hotelli tai parkkitalo, sen naapurissa olisikin maakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi laskettu Ylämaja eli Kaarnan huvila. Kemiläinen kieltää vastustavansa kaavoitusta siksi, että hänen oma tonttinsa on naapurissa. Itseasiassa hän voisi jopa hyötyä hyötyä taloudellisesti, jos naapurissa olisi hotelli.

Parkkipaikankaan rakentaminen ei ole yksiselitteistä, sillä rinteen jyrkkyys ei välttämättä mahdollista risteyksen tai sivutien tekemistä.

Koska yhteistyö kaupungin ja luonnonsuojelupiirin kanssa on jäissä, voidaan olettaa, että Kolin kehittämistä tehdään seuraavatkin vuodet samalla tavoin kuin tähänkin saakka.

Se tarkoittaa, että suunnitelmiin haetaan muutosta valitusprosessin kautta.

Lue lisää:

Kolin kansallispuistossa kaadetaan metsää – Metsähallitus haluaa eroon kansallismaisemaan kuulumattomasta vieraslajista

Kolin kansallismaiseman kupeeseen vuosikausia kaavailtu matkailukeskus etenemässä – rahoitusta tarvitaan yli 100 miljoonaa euroa

Tänä keväänä poikkeusaika on saanut ihmiset liikkeelle luontoon, kun muut harrastukset ovat rajoitusten takia jääneet vähemmälle. Kävely- ja juoksulenkillä olevia ihmisiä näkee jokainen kaupungeissa ja taajamissa, mutta myös luontopolut, retkeilyreitit ja kansallispuistot ovat kasvattaneet kävijämääriään.

Metsähallitus ja ympäristöministeriö lanseeraavat nyt retkeilijöiden käyttöön oman etiketin. Retkietiketti tiivistää luonnossa liikkujan muistilistan viiteen sääntöön.

• Kunnioita luontoa

• Suosi merkittyjä reittejä

• Leiriydy vain sallituille paikoille

• Tee tulet vain sallituille paikoille

• Älä roskaa

Näistä tarkempia ohjeita löytyy sivustolta Luontoon.fi.

Oikeat käytöstavat eivät ole olleet aivan itsestään selviä tänä keväänä kaikille, jotka ovat lähteneet esimerkiksi kansallispuistoihin patikoimaan. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Liisa Kajalan mukaan myös turvavälin pitäminen ja kontakten välttäminen on johtanut uusiin tilanteisiin.

– Korona-aika on auttanut ihmisiä löytämään luontokohteet henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteinä. Se ilahduttaa, mutta tänä keväänä on ollut enemmän haastetta roskaamisen ja luvattomien nuotioiden takia, Kajala kertoo.

Ongelma on havaittu myös kansainvälisesti, kun on ollut tarve pitää sosiaalista etäisyyttä. Suomalaisille on tyypillistä tehdä nuotio retkeilyn yhteydessä. Nämä seikat yhdistyvät nyt retkeilijöiden käytöksessä.

– Oman turvallisuuden takia ei ole haluttu mennä samaan aikaan merkitylle nuotiopaikalle. Mutta pitäisi miettiä, onko ihan pakko tehdä nuotiota juuri tällä retkellä, Liisa Kajala sanoo.

Hän suosittelee pakkaamaan sellaiset retkieväät, jotka voi nauttia ilman avotulta. Luvattomia nuotioita on havaittu myös Kurjenrahkan kansallispuistossa 35 kilometrin päässä Turusta. Väkeä on ollut liikkeellä tavanomaista enemmän.

– Jonkun verran luvattomia tulipaikkoja on maastossa ollut. Hiukan voisi olla tarkempi siitä, minne ja milloin nuotio tehdään. Jos on rajoituksia, niin tehdään tulet merkityille paikoille eikä koskaan maastoon, puistomestari Petri Hautala sanoo.

Samaan hengenvetoon hän kehuu Kurjenrahkan kävijöiden olleen miltei aina kovin vastuullisia. Hautala kertoo lähtevänsä mieluummin neuvomaan retkeilijöitä aina positiivisessa hengessä.

Luonto kutsuu yhä useampia

Puistomestari Petri Hautala ja oppilasharjoittelija kunnostavat parhaillaan Karpalopolkua esteettömäksi pehmeän suon yli. Aiemmin kansallispuistossa on ollut työmiehinä vankeja läheisestä avolaitoksesta, mutta nyt sielläkin ollaan karanteenissa.

Painekyllästettyjä lankkuja kuskataan mönkijällä työmaalle, jonka ohi kulkee vaeltajia tasaiseen tahtiin. Mynämäestä tulleet Elina ja Jouni Porekari liikkuivat tuttua polku.

– Maaliskuussa jo olimme täällä kävelemässä sama reitti ja silloinkin oli luonto tosi kaunis, vaikka oli vielä sellaista talvikeliä, Elina Porekari kertoo.

– Teatterit ovat jääneet vähemmälle meiltäkin, Jouni Porekari vahvistaa monen muunkin kevätmenot.

Nyt Porekarit sitten nauttivat luonnosta ja kotoilusta.

Suon yli kapeita pitkospuita kulkevat myös Marianna Hintikka ja kirjailija Max Manner. Ensi kertaa ulkoilureitti ohjautui Kurjenrahkaan tuttujen Aurajoen rantojen jälkeen.

– Ulkoilu on nyt henkireikä, joka korvaa sosiaalisen kanssakäymisen puutteita, Hintikka toteaa.

Samaa arvelee myös Max Manner.

– Kyllähän se näkyy Turunkin katukuvassa. Siellä on päivisin paljon porukkaa jokirantoja kulkemassa, Manner sanoo.

Molemmille käen kukunnan säestämät suo- ja metsämaisemat tarjosivat vaihtelua pitkän työputken jälkeen. Saman rytminvaihdoksen ovat tehneet monet muutkin tänä keväänä.

Etelän vaellusreiteillä ruuhkaista

Matsähallituksen kävijätilastot ovat komistuneet alkuvuodesta huomattavasti. Jo lumeton Etelä-Suomen talvi sai ihmiset lähtemään luontoretkille, mutta varsinainen ryntäys koettiin huhtikuussa.

Kurjenrahkan käyntimäärä yli kaksinkertaistui vuoden takaisesta. Silloin reiteillä liikkui hieman yli 4 500 kulkijaa. Nyt huhtikuussa kävijöitä oli lähes 10 000.

Kurjenrahkan puistomestari Petri Hautala arvioi, että polut kestävät, mutta käyntimäärä hipoo maksimia.

– Kyllä tämän kokoisessa puistossa ollaan nyt siinä rajoilla. Ei tänne tuhottomasti ihmisiä mahdu. Meillä on sen verran vähän reittejä, että jos niitä ja tulipaikkoja olisi enemmän, niin silloin väkeä mahtuisi reiteille, Hautala arvioi.

Kävijämäärän kasvun hän on huomannut kiertäessään laavuja ja tulipaikkoja. Arkisinkin on tänä keväänä ollut maastossa yöpyjiä. Kesää kohti kävijämäärä on jo tasaantunut, kun ihmiset ovat lähteneet mökeilleen.

Erikoissuunnittelija Liisa Kajala vahvistaa ryntäyksen puistoihin ja retkeilyalueille. Kasvu on jatkunut jo vuosia, mutta nyt joidenkin alueiden kestokyky on ollut koetuksella. Helsinkiä lähellä olevan Sipoonkorven käyntimäärien arvioidaan kasvaneen jopa 300 prosenttia tänä keväänä.

– Puolet maalis-huhtikuun kasvusta lienee koronapandemian aiheuttamaa, mutta Sipoonkorvessa näkyvät myös valtion luontopalveluille myöntämät lisämäärärahat, joilla on voitu avata uusia palveluita, Kajala sanoo.

Etenkin pääkaupunkiseudulla puistojen paremmat palvelut huomataan ja kävijämäärät kasvavat. ESimerkiksi myös Repoveden kansallispuistoon saatu uusi silta romahtaneen tilalle on lisännyt Kajalan mukaan retkeilijöiden intoa lähteä niihin maisemiin.

Pohjoisessa Metsähallituksen hallinnoimat kansallispuistot sen sijaan kokivat kävijäkadon, kun liikkuminen Lapin sulkeutuneiden hiihtokeskusten liepeillä loppui koronapandemian myötä. Metsähallitus sulki palvelunsa maastossa ja kävijämäärät romahtivat suunnitellusti.

Euroopan maat ovat pysytelleet enimmäkseen hiljaa siitä, mitä ne ajattelevat Saksan ja Ranskan ehdotuksesta EU:n elpymisrahastoksi.

Saksa ja Ranska löysivät maanantaina yhteisen sävelen, miten koronasta toipuvia talouksia tuettaisiin. EU-maiden talouden odotetaan supistuvan tuntuvasti kuluvana vuonna. Siksi kasvu aiotaan pumpata liikkeelle lainarahalla, jota EU-maat ottaisivat myös yhdessä. Elpymisrahaa jaettaisin koronasta kärsineille seuduille ja aloille EU-budjetin yhteydessä.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) ei halua kommentoida esitystä, ennen kuin on nähnyt komission esityksen ensi keskiviikkona.

Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) kommentoi esitystä tänään torstaina Ylelle.

– Olemme yhteistyöhakuinen EU:n jäsenmaa, mutta poikkeustilanteessakaan ei tulisi kumota maiden omaa vastuuta talouspolitiikkansa hoidosta eikä lisätä yhteisvastuullista velkaa, Kulmuni sanoo.

Kulmuni ei ota kirjallisesti lähettämissään kommenteissa suoraa kantaa Merkelin ja Macronin esitykseen vaan sanoo Suomen odottavan komission esitystä.

– Selvää on, että Merkelin ja Macronin esitys ei tule sellaisenaan menemään läpi. Esitys syventäisi yhteisvastuita merkittävästi. Olisi myös iso periaatteellinen kysymys antaa avustuksia lainan sijaan, Kulmuni arvioi.

Kulmunin kommentit ovat samansuuntaisia kuin unionin tiukinta linjaa edustavien maiden valtiovarainministereillä. Suomen valtiovarainministeri jättää kuitenkin lopullisen kantansa auki.

Ranskan ja Saksan sopu avaa tien EU:n yhteiselle velalle

Saksan ja Ranskan ehdottama elpymisrahasto ottaisi markkinoilta lainaa. Potti jaettaisiin samoin periaattein kuin muitakin EU:n budjettirahoja budjetin eri ohjelmissa jaetaan. Jotkut maat hyötyisivät enemmän, toiset vähemmän.

Lainan takaisinmaksun jäsenet hoitaisivat samassa suhteessa, kuin niiden talous on EU:n yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Maksuosuuteen ei vaikuttaisi se, paljonko rahasta on hyötynyt.

Tarkkoja yksityiskohtia esityksestä ei ole julkaistu, mutta Ranskan presidentin kanslian tiedotteessa kerrotaan tavoitteista ja ehdoista. Raha tukisi esimerkiksi digisiirtymää ja vihreämpää taloutta.

Ehdotus on tärkeä, koska siinä kohtaavat unionin kaksi suurinta maata ja kahden eri leirin edustajat. Ranska on koronasta eniten kärsineitä maita, jotka ovat vaatineet unionia apuun ja lisää yhteistä vastuuta taloudesta. Saksa taas on tähän asti ollut tiukasti yhteistä lainanottoa vastaan.

Kun nämä kaksi maata aiemmin ovat vaikeissa kysymyksissä löytäneet yhteisen näkemyksen, muut maat ovat yleensä pystyneet hyväksymään sen.

Lue myös: Analyysi: EU:ssa on tapahtumassa täyskäännös, ja kohta voimme elää uudella yhteisvastuun aikakaudella – Suomen päätettävä kantansa pian

Mullistavaa sovussa on se, että EU siirtyisi rahoittamaan yhteistä budjettiaan osin lainarahalla. Tähän asti kukin maa on ottanut lainaa omissa nimissään. Unionin yhteiset vakausrahastot, jotka luotiin talouskriisissä, taas ovat avustaneet pulaan joutuneita maita lainaohjelmilla, joissa tukea saaneet maat maksavat lainansa takaisin.

Ylen tiedot: komission esitys muistuttaa Saksan ja Ranskan ideaa

Ylen hallitus- ja EU-lähteistä saamien tietojen mukaan komission valmistelema esitys muistuttaa Saksan ja Ranskan esitystä.

Tämä komission tulevasta esityksestä tiedetään nyt:

• EU-komissio ottaisi markkinoilta lainaa. Rahaston koko on vielä auki, Ylen tietojen mukaan se asettuisi 400 - 800 miljardiin.
• Varoja käytettäisii samoin kuin muitakin EU:n budjettivaroja. Ne jaettaisiin unionin ohjelmien kautta.
• Kuten muussakin unioni budjettirahassa, tässäkin rahoituksessa olisi ehdot. Niistä ei ole tarkkoja tietoja.
• Rahalla tuettaisiin talouden uudistumista ja kasvua. Suoraan valtioiden kassakriisiin sitä ei voisi käyttää.
• Jäsenmaan maksaisivat unionin lainasta takaisin oman bkt-osuutensa. Jos rahasto olisi 500 miljardia, Suomen maksuosuudeksi jäisi 8,5 miljardia euroa.
• Todennäköisesti maat hyötyisivät rahasta suunnilleen samoin kuin muustakin EU-budjetista. Suomi saa nykyisin jäsenmaksustaan unionilta takaisin noin 90 %.
• Osa takaisinmaksusta saatettaisiin hoitaa unionin omilla varoilla, joita se saisi esimerkiksi päästökaupasta.

Eduskunta saa rahaston pureskeltavakseen 3.6.

Jotta talous saadaan kuopasta mahdollisimman nopeasti, myös rahaston perustamisella on kiire. Kun ehdotus saadaan komissiolta ensi viikon keskiviikkona, hallituksen EU-asioista vastaavat ministerit ottavat siihen kantaa jo samalla viikolla.

Keskiviikkona 3.6. hallitus muodostaisi siihen yhteisen kannan, joka menisi eduskuntaan. Sen jälkeen kuultaisiin, voiko Suomi perustuslakinsa mukaan hyväksyä tämäntyyppisen esityksen. Yhteisen päätöksen unioni tekisi juhannuksena.

Ylen tietojen mukaan Suomessa hallitus on keskustellut asiasta alustavasti. Yhteisvastuun kasvattaminen sopii yleensä helpommin vasemmistopuolueiden kuin esimerkiksi keskustan linjaan. Päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty, koska koko esitystä ei vielä ole.

Iso epävarmuus liittyy perustuslain tulkintaan. Suomi voi osallistua rahastoon vain, jos se sopii Suomen perustuslakiin ja eduskunta niin päättää. Myös hallitusta arveluttaa, miten rahasto sopii yhteen Suomen periaatteiden kanssa.

EU on määrännyt jo 500 miljardilla lääkkeitä koronakriisiin. Ne kasvattavat unionin yhteisvastuuta, ja myös Suomen vastuut kasvavat. Perustuslakivaliokunta on suhtautunut siihen varauksellisesti. Hallitus listasi Suomen sitoumuksien tarkat summat, jotka hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli tällä viikolla.

Toisaalta Suomen talous voi kasvaa vain, jos Euroopassa riittää kysyntää. Jos koronan jälkeen Etelä-Euroopan suurten EU-maiden talous romahtaa, se kääntyy myös Suomen talouden harmiksi.

Lahtelaisessa Kainiemien perheessä arki on palannut pikku hiljaa uomiinsa. Valtaosa koulukirjoista on viety takaisin kouluun. Pitkästä etäkouluajasta kertoo yhteen huoneeseen pystytetty maja, jossa perheen nelosluokkalaisen on ollut mukava tehdä koulutehtäviä.

Perheen äiti Noora Kainiemi kuvaa etäkouluaikaa tunteiden vuoristoradaksi. Lapset ovat tarvinneet kotona paljon tukea tarkkaavaisuusongelmien vuoksi. Opettajat ovat antaneet perheen lapsille lukujärjestyksen ja tehtävät, mutta vanhemman vastuulle jäi kertoa lapsille, mitä pitää tehdä ja milloin.

– Onni onnettomuudessa on se, että olin kotona lomautettuna. En tiedä oltaisiinko opiskelussa onnistuttu hyvin, koska niin paljon ohjausta tarvittiin.

Etäkoulu on tuonut monissa perheissä lapsen koulunkäynnin näkyvämmäksi. Perheissä lapset eivät olekaan ainoita, jotka ovat oppineet jotain uutta – myös vanhemmat ovat saaneet uusia oivalluksia omista lapsistaan ja koulunkäynnistä.

Etäkoulu näytti, millainen oma lapsi on opiskelijana

Kainiemen perheessä etäkoulu on tarkoittanut tiivistä yhdessäoloa. Noora Kainiemi on tehnyt lastensa kanssa tavallisten läksyjen lisäksi annettuja ulkotehtäviä, vaikka lapset olisivat selvinneet niistä ilman äitiäkin.

– Vaikka olen välillä ennenkin ollut enemmän kotona, huomasin, että lapset tykkäävät tilanteesta. Välit ovat lämpimämmät kun olemme yhdessä.

Myös Ylelle kokemuksistaan kertonut äiti muistelee etäkoulua hienona perheen yhteisenä aikana.

Lapsen into ja riemu kun sai tehdä rauhassa. Joka aamuiset happihyppelyt (open ohje) muuttuivat tosi nopeasti ihaniksi retkiksi lähimetsiin ja joelle. Opimme nauttimaan toistemme seurasta, ja lapsi sai kaipaamaansa aikaa. Ainut mistä emme suoriutuneet oli silkkipaperiaskartelu. Siihen piti ottaa tauko koko porukalle.

Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes uskoo, että vanhemmat ovat saaneet nyt tutustua lapsiinsa paremmin myös opiskelijana ja osana luokkaa. Monelle voi olla tullut yllätyksenä, miten oma lapsi toimii luokan yhteisissä videokokouksissa.

Vanhempainliitto kysyi etäkoulun aikana vanhemmilta, mitä perheille kuuluu. Kyselyn perusteella vanhemmat ovat tulleet tietoisemmiksi lastensa opintoihin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista. Samalla monen vanhemman ymmärrys koulun vaativuudesta kasvoi. Etäkoulun jälkeen useat vanhemmat tietävät aikaisempaa paremmin, mitä koulussa opetetaan ja miten.

Monissa perheissä lapsi on ottanut paljon vastuuta koulunkäynnistään. Kainiemi oppi, että lopullinen vastuu koululaisten oppimisesta on kuitenkin vanhemmilla ja opettajilla.

– Huomasin, että jos lapsi sanoo itsenäisesti tekevänsä tehtävät, ei siihen pidä liikaa luottaa. Täytyy pitää huolta siitä, että ne tulevat tehdyksi.

Etäkoulu toi opettajan työn näkyvämmäksi

Viidesluokkalaisia opettava Aino-Kaisa Auvisen mielestä näyttää siltä, että etäkoulu on kaventanut vanhempien ja opettajien välistä kuilua, kun vanhemmat ovat päässeet aikaisempaa paremmin näkemään lastensa opetusta.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Siimes kertoo, että vanhemmat ovat pystyneet seuraamaan lastensa koulunkäyntiä uudesta näkökulmasta.

– Veikkaan, että monille vanhemmille oli ahaa-elämys, miten opettaja kohtaa oppilaita opetuksessa.

Monelle vanhemmille saattoi tulla yllätyksenä opettajan tekemän työn määrä. Siimes kuitenkin muistuttaa, että valitettavasti monilla lapsilla ja vanhemmilla oli etäkoulun aikana vaikeuksia saada yhteyttä opettajaan. Joissakin tapauksissa opetus jäi vain lapselle lähetetyksi tehtävälistaksi.

Eräs erityislapsen äiti kertoi etäkoulukokemuksistaan Ylelle näin:

Olen aina antanut arvoni opettajille ja avustajille erityislapsen apuna. Mutta nyt se vasta korostui potenssiin miljoona. Teet itse vuorotyötä ja pitkää päivää ja siinä ohessa yrität auttaa tehostetuntuen lasta , joka ei ole oikeutettu lähiopetukseen. Kaikki työltä jäävä vapaa-aika meni tehtävien ohjaukseen. Alkuun etenkin tuli pelkkiä tehtäviä. Tehtävät aikaa vieviä: suunnittele ja valmista ruoka alkupaloineen ja jälkiruokineen , ompele kasvomaski jne... Erityislapsi tarvitsee kaikkeen avun ja toiminnanohjauksen . Iso kiitos opeille ja avustajille ja erotyisopeille. Ootte mahtavia!

Etäkouluaikana opettajan rooli on ollut tärkeä. Opettaja Auvinen huomasi, että opettajilla on mahdollisuus auttaa läksyjen avulla jopa kodin arkea. Hän antoi oppilailleen arjenhallintatehtäviä, joiden takia oppilaat esimerkiksi tekivät kotonaan lettutaikinaa, auttoivat auton renkaiden vaihdossa tai siivosivat eteisen.

Mokat ovat lahja lapselle

Kun kaksi todella epäjärjestelmällistä ja hajamielistä (minä ja poika) laitetaan huolehtimaan oppimisesta, tehtävistä ja päivän muista askareista, niin eihän se hyvä asia ollut. Tehtäviä unohtui ja yksi pakollinen etätunti jäi väliin, koska lapsi ei muista ja äiti ei muista muistuttaa. Jotenkin kuitenkin tämä kotikoulu rämmittiin läpi ja poika pääsi tuttujen rutiinien pariin. Onneksi.

Näin kertoi eräs vanhempi Ylelle kokemuksistaan. Etäkoulu toi varmasti monelle perheelle eteen tiukkoja tilanteita, mutta pikku hiljaa niitäkin voi alkaa muistella lämmöllä.

– Välillä ollaan nahisteltu turhista asioista. Sen jälkeen on naurattanut, kun on lähtenyt mukaan lasten väittelyihin, Kainiemi muistelee.

Opettaja Auvinen uskoo, että jälkeenpäin etäkouluhaasteitakin voi katsoa huumorilla. Hän ei pidä mokailuakaan huonona asiana. Auvisen luokassakin etsitään aina välillä opettajan hävittämää kaukosäädintä, koska opettajatkaan eivät ole täydellisiä. Mokat näyttävät lapselle, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen.

– En ajattele kaikkien virheiden elämässä olevan virheitä. Ne ovat vain osa elämää.

Olet tervetullut keskustelemaan aiheesta perjantaihin kello 23:00 saakka.

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mokasitko etäopetuksen aikana vanhempana tai opitko itse jotain uutta? Kerro kokemuksesi koronaviikoista

Poikkeusaika jakoi vanhemmat: osa nautti kiireettömyydestä, osa uupui lomautusten ja etäkoulun alle – "Yritän vain pitää paletin kasassa"

Sää lämpenee viikonloppua kohden, ja suuressa osassa maata saadaan nauttia aurinkoisesta ja poutaisesta viikonlopusta.

Huomenna perjantaina sää on laajalti poutainen ja aurinkoinen. Samalla vielä torstaina maan eteläosassa ja idässä puhaltanut puuskittainen pohjoistuuli heikkenee.

– Perjantaina maan länsiosassa lämpötila kohonnee 18 asteeseen ja Lapissakin päästään 15 asteeseen. Idässä on viileämpää, sanoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Lauantaina sää lämpenee myös maan itäosassa ja lämpötilat ovat lähes koko maassa 15–20 astetta. Aivan pelkkää aurinkoa ei viikonloppu ole, sillä sunnuntaiksi leviää lounaasta hajanaisia sateita Suomeen. Borgströmin mukaan sateita saadaan todennäköisesti Helsinki–Vaasa-linjan länsipuolella.

– Sateisilla alueilla lämpötila jää alle 15 asteen, mutta muualla maassa lämpötilat ovat 15 asteen yläpuolella. Enimmät sateet saataneen sunnuntaina Satakunnassa.

Öisin hallaa

Loppuviikolla lämpötilat ovat öisin etelässä muutaman asteen plussan puolella, mutta pohjoisessa lämpötila painuu öisin pakkaselle.

Öisin on edelleen hallanvaara alavilla alueilla. Hallaa on ollut näihin päiviin asti eteläisintä Suomea myöten.

– Lämpötilat ovat hyvin lähellä ajankohtaan nähden tavanomaisia lukemia, myös öisin.

Nykyennusteen perusteella säässä ei tapahdu ensi viikolla kylmenemistä. Hajanaisia sateita voidaan saada ensi viikon alkupuolella, mutta lämpötilojen puolesta 20 astetta voi mennä ensi viikolla rikki.

Peppi Pitkätossu on tullut naisenikään. Astrid Lindgrenin rakastettu hahmo täyttää 75 vuotta. Vaikka koronavirus on perunut monet Pepin kunniaksi aiotut tilaisuudet, on merkkipäivää myös juhlistettu.

Erilaiset luutuneet ajattelumallit ja sovinnaisuudet haastaneen rakastetun satuhahmon syntymäpäivä sai esimerkiksi Ruotsin Helsingin-suurlähetystön unohtamaan hetkeksi turhat säännöt.

Twitterissä julkaisemallaan videolla suurlähetystön väki muun muassa polkupyöräilee sisällä, laskee liukua pitkin porraskaidetta ja asettelee irtoviiksiä vakavina pönöttäville patsas- ja maalausherroille.

Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossun eli alkuperäiseltä nimeltään Pippilotta Viktualia Rullgardina Krusmynta Efraimsdotter Långstrumpin syntymäpäivä on kylläkin hieman kiistanalainen asia.

Peppi nimittäin syntyi ensimmäisen kerran Astrid LIndgrenin tyttären Karinin mielikuvituksessa 1940-luvun alussa. Ollessaan seitsemänvuotiaana sairaana Karin pyysi äitiään keksimään tarinan tytöstä nimeltä Peppi Pitkätossu.

Astrid Lindgrenin aluksi tyttärelleen kertoma tarina päätyi kirjaksi, kun kirjailija mursi jalkansa ja päätti ajankuluksi kirjata kertomansa tarinat muistiin. Tekstin hän antoi Karinille kymmenvuotissyntymäpäivälahjaksi, mutta lähetti sen myös kustantamoon.

Karinin syntymäpäivä on 21. huhtikuuta. Kymmenvuotispäivä, jolloin hän sai Peppi-kirjan, oli kuitenkin jo vuonna 1944. Ensimmäinen Peppi-kirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1945. Sen vuoksi Pepin syntymäpäivä on hieman ristiriitaisesti 21.4.1945, kertoi Ruotsin televisio vuonna 2015, jolloin Peppi täytti 70 ja 71.

Elävä arkisto: Peppi Pitkätossu Helsingissä

Voit keskustella Peppi Pitkätossusta ja hänen merkkipäivästään 22.5. klo 23.00 saakka.