Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestö MTK arvostelee kuntia ja kaupunkeja aggressiivisesta toiminnasta maanhankinnoissaan.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on huolissaan maanomistajan omaisuudensuojasta, jota on hänen mielestään rapautettu Suomessa pitkään.

Marttila sanoo hyvin suorasukaisesti, että kunnat harrastavat tylyä liiketoimintaa suhteessa maanomistajiin hankkiessaan maata tulevia asuntotuotannon tarpeita varten.

– Nyt keskusteluun ovat nousseet kuntien ja kaupunkien pakkolunastukset, joihin liittyy vahvasti se, että siinä julkinen toimija tekee bisnestä, liiketoimintaa toisten maaomaisuutta lain suojalla hyväksi käyttäen.

Marttila: Pakkolunastuksen uhkaa käytetään painostuskeinona

Marttila sanoo jopa, että kunnat käyttävät pakkolunastuksen uhkaa painostuskeinona maakauppojen tekemiseen näennäisesti vapaaehtoisissa kaupoissa.

Hänen mukaansa tällaisia tapauksia on satoja vuodessa.

– On tosi laaja joukko, jotka eivät jaksa taistella, viedä niitä taisteluja loppuun saakka. Ehkä aika lailla myös pelon tuntein alistuvat siihen, että heille annetaan tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Näitä tapauksia on satoja vuodessa, jotka näyttävät vapaaehtoisilta kaupoilta, mutta taustalla on kuitenkin painostus ja pakkolunastuksen uhka, Marttila sanoo.

MTK kutsuu menettelyä "lainsäädännön suomaksi porsaanreiäksi, johon kaupungit ja kunnat tarttuvat".

Maanomistajilta on tullut kipakkaa ja huolestunutta viestiä etujärjestölle.

– Tällaisetkin henkilöt, joita asia ei vielä kosketa sanovat, että kyllä tässä aikamoinen pelon tunne tulee siitä, että miten yksityistä omaisuutta Suomessa kohdellaan.

Kuntaliitto kiistää painostamisen pakkolunastuksilla

Kuntaliitto on eri mieltä MTK:n väitteistä. Pakkolunastuksia käytetään kehittämispäällikkö Matti Holopaisen mukaan vähäisessä määrin ja pääosin maanhankintaa hoidetaan vapaaehtoisesti, mutta pakkolunastuksiin "joudutaan joskus turvautumaan".

Lunastusluvan käyttämistä painostuskeinona ostoneuvotteluissa maanomistajien kanssa hän ei allekirjoita, vaikka se voi nousta esille keskusteluissa.

– En kyllä näe sitä tällä tavalla. Tämä viimekätinen mahdollisuus, jonka lainsäädäntö tarjoaa, ehkä tulee siellä keskusteluissa esille. Mutta itse asiassa tämä on välimiesmenettely, jolla haetaan ulkopuolisen tahon päätös siitä, mikä käypä markkinahintakorvaus siitä luovutuksesta on, Holopainen sanoo.

Holopainen viittaa Maanmittauslaitoksen lunastustoimitukseen. Siinä päätetään viime kädessä, minkä suuruinen korvaus pakkolunastuksesta maksetaan maanomistajalle. Holopaisen mukaan kunnalla ei ole siinä mitään osuutta.

MTK:n väite bisneksen tekemisestä maakaupoilla ei myöskään Holopaisen mukaan pidä paikkaansa.

Kun tuottoja saadaan, ne käytetään kuntalaisten hyväksi, katsoo Kuntaliitto.

– Kuntahan hankkii maata yhdyskuntarakentamiseen siksi, että se voi tarjota tehokkaasti kilpailukykyisiä rakentamismahdollisuuksia asukkaille ja yrityksille. Se on keskeinen osa kunnan elinkeinopolitiikkaa, maankäytöllä ratkaistaan kunnan kilpailukyky.

Holopainen huomauttaa, että rahat käytetään kunnan palveluverkon kustannusten kattamiseen ja kustannustehokas palveluverkko tarkoittaa sitä, että tarvitsee kerätä mahdollisimman vähän veroja palvelujen pyörittämiseen.

Kuntaliiton Holopainen sanoo, että pohjimmiltaan kyse on siitä, kenelle kuuluu lisäarvo julkisen tahon eli kuntien ja kaupunkien tekemistä investoinneista. Hänen mukaansa esimerkiksi Vantaan tapauksessa maan arvonnoususta saatava hyöty kuuluu vantaalaisille veronmaksajille, koska kaupunki maksaa alueen kehittämisen investoinnit.

Ministeriön pöydälle päätyy hankalia tapauksia

Kuntien tekemiä maakauppoja tehdään MTK:n mukaan vuosittain 500–800, ja monissa niistä maanomistajan ja kunnan välillä löytyy sopu hinnasta.

Maanmittauslaitos käsittelee suurimman osan lunastuslupahakemuksista. Viime vuonna lupia myönnettiin eri syistä noin 370. Näissä luvuissa ovat mukana myös ympäristöministeriöön jätetyt lunastuslupahakemukset.

Yleisin syy lunastukselle on tierakentaminen, seuraavaksi eniten lunastuslupia on haettu maankäyttö- ja rakennuslain perustella esimerkiksi asuntokaavoitusta varten.

MTK haluaa kiinnittää huomiota ja saada selvyyttä nimenomaan ympäristöministeriöön tehtyihin lunastuslupahakemuksiin, jotka tehdään maankäyttö- ja rakennuslain perusteella.

Parhaillaan ympäristöministeriössä on vireillä viisi lunastuslupahakemusta, jotka näkyvät oheisella kartalla.

Kaikkiaan ministeriöltä on haettu 78 lunastuslupaa vuoden 2000 jälkeen. Lupa on myönnetty 51 kohteessa. Palautettu on neljä hakemusta, joissa kaikissa asia siirrettiin Maanmittauslaitokselle. 11 hakemusta on hakija perunut.

Moni lupahakemus päätyi myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Ympäristöministeriö on hyväksynyt lunastusluvan yhteensä noin 1027,5 ha:lle

Lunastuslupahakemusten käsittelyaika on ollut keskimäärin runsaan vuoden. Muutamassa tapauksessa käsittelyaika on ollut yli 2 vuotta ja noin 30 alle vuoden.

Noin puolessa käsitellyistä hakemuksista on ollut enemmän kuin kolme maanomistajaa.

Saraksen maatilan hinta Keimolassa ratkeaa pian

Mediassa on saanut paljon näkyvyyttä Vantaalla jo vuosia puhuttanut Saraksen vanhan sukutilan pakkolunastus.

Perikunta on jo hävinnyt jutun Korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO), jossa ympäristöministeriön myöntämä lunastuslupa Vantaan kaupungille pysyi voimassa. KHO katsoi, että Vantaa pystyi osoittamaan yleisen tarpeen luvan perusteeksi.

Kaupunki saa lunastaa tilan maat asuntorakentamista varten. 300 vuotta vanha, saman suvun hallussa ollut maatila sijaitsee lähellä Kivistön asemaa Keimolassa. Vantaa rakentaa Kivistön aluetta kiihtyvällä tahdilla. Aivan tilan tuntumassa on myös vilkkaasti liikennöity Hämeenlinnanväylä.

Vantaan kaupungin ja Saraksen tilan perikunnan kiistaa on käyty yli kymmenen vuotta.

Perikunnan mukaan rakennusyhtiö SRV tarjosi vuonna 2006 43,4 hehtaarin tilasta 11,2 miljoonaa euroa. SRV:n ehto oli, että Vantaa myöntää kaavoitusluvan. Näin ei käynyt, joten rakennusyhtiö vetäytyi ja vuonna 2013 kaupunki tarjosi maista raakamaan hintaa, yhteensä 2,4 miljoonaa euroa.

Tähän perikunta ei kuitenkaan suostunut, koska silloinen Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Juha-Veikko Nikulainen oli 4.6.2007 SRV-Yhtiöiden palkkalistoilla päätynyt 11,2 miljoonan euron hinta-arvioon.

Nikulainen on jo vuosia sitten siirtynyt muihin tehtäviin apulaiskaupunginjohtajan paikalta ja toimii nykyään liike-elämässä.

Tällä hetkellä kaupunki valmistelee alueelle uutta yleiskaavaa. Osayleiskaavassa Saraksen tilalle oli osoitettu pientaloaluetta, viheraluetta ja virkistysaluetta.

Perikunnasta vahvistetaan, että Saraksen tilan hinta-arvio saadaan Maanmittauslaitoksen lunastustoimituksessa, joka pidetään maaliskuun alussa.

Siitä päätöksestä asianosaiset voivat valittaa maaoikeuteen.

MTK odottaa lakimuutoksia tällä hallituskaudella

Oikeusministeriössä valmistellaan lunastuslakiin muutoksia, jotka vaikuttavat maanomistajan asemaan. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana muutokset jäivät kesken, kun se erosi viime vuoden maaliskuussa.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos on puolestaan valmisteilla ympäristöministeriössä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp)on aiemmin sanonut, että maanomistajan asemaa aiotaan parantaa lunastuslain muutoksessa. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Henriksson ei tee kovin yksityiskohtaisia linjauksia, koska lainvalmistelu on vielä kesken. Lausuntokierroksella ainakin maanomistajien saamat korvaustasot ovat puhuttaneet lausunnonantajia.

MTK:n Marttila odottaa, että tämä hallitus saa päätökseen ison lainsäädäntöuudistuksen, joka kohentaisi maanomistajien asemaa. Marttila pitää lähtökohtana, että käyvän arvon lisäksi maanomistaja saa vielä lisäkorvausta, kun hän myy kunnille. Rajanvetona MTK pitää sitä, että vain yhteiskunnalle välttämätön infrastruktuuri voi oikeuttaa pakkolunastukseen, mutta ei asuntotuontannon tarpeet.

– Tämä lähtökohta on varsin yleiseurooppalainen. Varsinkin Ruotsissa on toteutettu se ymmärrettävä periaate, että jos pakolla viedään, niin siitä kuuluu kipukorvaus, Marttila sanoo.

Kuntaliitto huomauttaa, että keskustelussa usein unohtuu maanomistajan saamat helpotukset verotuksessa, kun he myyvät maitaan julkiselle taholle.

– On maanomistajalle verotuksellisesti edullista luovuttaa maata kunnalle tai valtiolle ja tästä syntyy selkeä lisäarvo täyden korvauksen päälle, kehittämispäällikkö Matti Holopainen sanoo.

Kuntaliiton mielestä nykyinen kokonaisuus toimii tällä hetkellä hyvin, eikä mitään isoja rukkauksia lunastuslakiin tarvita. Jos maksettaisiin jotain lisäkorvauksia nykyisten lisäksi, vapaaehtoinen kaupankäynti tyssäisi.

Laukkuja ja pussukoita on roikotettu mukana aina. Muinoin jopa miehetkin kantoivat vyöllään pieniä pusseja, koska vaatteissa ei ollut taskuja.

Varsinainen käsilaukku syntyi kuitenkin vasta 1800-luvulla empiretyylin myötä. Naisten puvuissa vyötärölinja nousi rintojen alapuolelle, joten lanteilla ei voinut enää kantaa vyöhön kiinnitettyä pussukkaa. Se oli otettava käteen.

Kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin käsilaukusta tuli muodikas asuste.

1920-luvulla taloudessa meni sen verran hyvin, että konttoristinkin palkalla pystyi ostamaan pienen käsilaukun. Sitä tarvittiin etenkin iltaisin, kun kokoonnuttiin klubeille tanssimaan kuohuvan vuosikymmenen muotitansseja.

Tampereen Näsilinnassa sijaitsevaan Milavida-museoon on koottu käsilaukkuja sadan vuoden ajalta. Vanhimmat ovat juuri 1920-luvulta. Vitriineissä kimaltelee lasihelmistä ja metallipunoksesta tehtyjä käsilaukkuja, jotka ovat kauniita kuin korut.

– Käsilaukut olivat hyvin pieniä. Flapper-tytölle riitti, että sinne mahtui savukkeet, rahat ja huulipuna. Pääasia oli, että laukun kanssa pystyi tanssimaan, kertoo museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi.

Chanelin olkahihna vapautti kädet

Toisen maailmansodan myötä laukkumuoti muuttui hillitymmäksi ja käytännöllisemmäksi. Koko kasvoi ja laukkuja alettiin tehdä pääsääntöisesti nahasta.

Sodan jälkeen esiin alkoi nousta tunnettujen suunnittelijoiden laukkuja. Yksi kuuluisimmista on Coco Chanelin vuonna 1955 lanseeraama laukku 2.55. Se on yhä edelleen yksi ikonisimpia muotiluomuksia. Se muutti myös käsilaukkumuotia pysyvästi.

– Hienot seurapiirirouvat eivät voineet käyttää olkahihnallista laukkua. Chanel kuitenkin keksi laittaa laukkuunsa olkaketjun ja niin kädet jäivät vapaiksi.

Coco Chanelille suunnittelun lähtökohta oli aina käytännöllisyys ja toimivuus. Hänen yksi mottonsa olikin: "Minä poistan sen, mitä muut ovat lisänneet."

Chanelin laukun myötä myös hienostodaamien kädet vapautuivat tekemään jotain muuta kuin kannattelemaan laukkua.

Laukku peitti raskausvatsan

Monet kuuluisien muotitalojen laukut ovat muuttuneet ikonisiksi julkkisten ansiosta. Esimerkiksi muotitalo Hermès toi jo vuonna 1935 markkinoille nahkaisen "naisten postilaukun". Tunnetuksi laukku tuli vasta 1950-luvulla, kun näyttelijä Grace Kelly piilotteli laukun avulla raskauttaan paparazzeilta. Postilaukku sai uuden nimen – Kelly-laukku.

Myös eräs Cuccin laukku on vaihtanut nimeä useammankin kerran. Alun perin laukku oli nimetty Constanceksi, mutta kun Jacqueline Kennedyn nähtiin usein kulkevan kyseinen laukku kainalossaan, ristittiin laukku Jackieksi. Vuonna 2009 Cucci nimesi laukun jälleen uudestaan. Tällä kertaa nimeksi tuli Bouvier Jacqueline Kennedyn tyttönimen mukaan. Ei mennyt kuin muutama vuosi ja laukku muutettiin takaisin Jackieksi.

Lady Diorin tarina on ainutlaatuinen, sillä siihen liittyy oikea prinsessa. Alun perin Diorin laukun nimi oli Chouchou. Tarinan mukaan prinsessa Diana oli tulossa Pariisiin taidenäyttelyn avajaisiin ja Ranskan presidentin puoliso etsi epätoivoisesti sopivaa lahja. Diorin muotitalo tarjosi lahjaksi laukkuaan.

Prinsessa Diana ilmeisesti mieltyi kovasti laukkuun, sillä hän käytti sitä usein. Niinpä laukku sai nimen Lady Dior.

Myös populaarikulttuurilla on ollut paljon vaikutusta laukkumuotiin. Fendin Patonki-laukku sai uuden elämän Sinkkuelämää-sarjan myötä.

– Siitä tuli ensimmäinen It bag eli kallis designer-laukku, jota myytiin valtavasti, kertoo Marjo Riitta Saloniemi.

Käsilaukulla voi korostaa arvojaan

Käsilaukkumuoti on heijastanut yhteiskunnallisia muutoksia ja ajan henkeä. Laukuilla voi korostaa omaa identiteettiään ja jopa kertoa arvoistaan.

– Nykyään käytetään paljon käytettyjä vintage-laukkuja. Niillä näytetään, että ollaan mukana kestävässä kehityksessä ja suhtaudutaan kriittisesti kuluttamiseen.

Mitään halpoja hankintoja käytetyt laukut eivät aina ole. Niistä voi joutua maksamaan useita tuhansia euroja. Harvinaiset mallit saattavat maksaa jopa auton verran. Jotkut laukut ovat niin himoittuja, että niitä jonotetaan. Hinnasta viis.

Viime vuosina klassikkolaukkujen arvo on noussut, joten periaatteessa designkäsilaukku voi olla kannattava hankinta.

– Se voi olla ihan sijoitus, toteaa Marjo-Riitta Saloniemi.

Iranin parlamenttivaalien äänestysaktiivisuus on jäänyt alle kaikkien odotusten.

Iranin sisäministeri Abdolreza Rahmani Fazli ilmoitti, että perjantaina järjestetyissä vaaleissa äänesti 42,57 prosenttia äänioikeutetuista. Heitä oli kaikkiaan 58 miljoonaa.

Sisäministeriön mukaan pääkaupungissa Teheranissa kaikki 30 edustajainpaikkaa menivät vanhoillisille ehdokkaille. Tämä merkitsee, että maltilliset, presidentti Hassan Rouhanin kannattajat on äänestetty pois.

Äänestysaktiivisuus on matalin vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen. Edellisissä vaaleissa 2016 uurnilla kävi 62 prosenttia äänioikeutetuista.

Äänestäminen jäi vaisuksi, vaikka vaaliviranomaiset jatkoivat perjantaina äänestysaikaa kolmeen otteeseen.

Jo ennen vaaleja tiedettiin, että vaalit eivät suurta osaa iranilaisia innosta, koska uskonnollinen johto oli karsinut ehdokkaista pois valtaosan uudistusmielisistä.

Ehdokkaiksi pyrki yli 16 000 henkilöä, mutta uskonnollisen johtajan Ali Khamenein nimittämä valvojainneuvosto hyväksyi heistä vain 7 000. Neuvosto hylkäsi myös yli 80 nykyisen kansanedustajan ehdokkuutta. Iranin parlamentissa, Majlisissa, on 290 edustajaa.

Yhdysvaltain kiristämät talouspakotteet ja pettymys uskonnolliseen konservatiivijohtoon on vienyt kansalta uskon vaalien muutosvoimaan.

Sisäministeri Fazli kuitenkin puolusteli äänestysaktiivisuutta. Hänen mielestään tulos on hyväksyttävissä, kun ottaa huomioon, että perjantaina oli huono sää ja koronavirus alkoi levitä Iranissa. Ministeri viittasi myös muihin syihin, niitä tarkemmin erittelemättä.

Lue myös:

Iranin koneturma romahdutti kansan uskon johtajiin – tämän päivän vaaleissa moni jättää äänestämättä, eikä muutosehdokkaita ole edes tarjolla

Saharan autiomaasta lentänyt valtava hiekkapilvi haittaa pahoin lentoliikennettä Kanariansaarilla. Pöllyävä hiekka heikentää näkyvyyttä.

Kaikki saarille suuntautuva lentoliikenne on toistaiseksi keskeytetty. Saarille matkalla olevat lennot ohjataan muille lentokentille.

Lennot keskeytettiin eilen lauantaina kolmelle saariryhmän lentokentälle. Ne avattiin yön aikana lennoille, mutta tänään viranomaiset ovat estäneet saapuvat lennot kokonaan.

Saarilta lähtee edelleen lentoja poispäin.

Espanjan ilmaliikenneviranomainen Aena kehottaa, etteivät matkailijat tulisi Kanariansaarten lentokentille, elleivät ole saaneet vahvistusta sille, että lento lennetään.

Finavia: Lentoja peruttu

Suomen Finavialta kerrotaan, että Kanariansaarilta olisi tänään pitänyt tulla yhdeksän lentoa, niistä neljä on peruttu. Huomenna tulossa on 8 konetta, joiden tilanteesta ei toistaiseksi ole tietoa.

Helsinki-Vantaan lentokentän lähtevien lentojen luettelossa tänä iltana on yksi Norwegian-yhtiön lento Teneriffalle. Se on peruttu.

Hiekkamyrsky saartoi talvilomaa viettäviä turisteja Kanariansaarille, kun lentokenttiä suljettiin ja lentoja peruttiin

Lahden eteläisen kehätien työmaalla Patomäen tunnelin kohdalla katkesi sunnuntain vastaisen yön myrskyssä Lahti Energian 110kV sähköpylväs. Lahti Energian mukaan pylväs katkesi, kun huonosti kiinnitetty työmaateltta nousi tuulenpuuskassa ilmaan ja takertui pylvääseen.

Lahti Energia kertoo sivuillaan, että suurjännitepylvään vaurioituminen aiheutti hetkellisen jännitekuopan, muttei katkaissut sähköjä keneltäkään. Katkennut pylväs sijaitsee lähellä Patomäen urheilukenttää työmaa-alueella, mutta siitä ei yhtiön mukaan aiheudu sivullisille vaaraa. Tapahtuma on yhtiön mukaan hyvin harvinainen ja pylväitä katkeaa harvemmin kuin kerran viidessä vuodessa.

Pylvään katkeamisesta kerrotaan myös valtion tieverkon ylläpidosta vastaavan Väylän Vt 12 Lahden eteläinen kehätie-facebook-sivustolla.

– Yöllinen myrsky oli voimakas. Lahti Energia ja heidän aliurakoitsijansa ovat parhaillaan raivaamassa tilannetta. Emme voi vielä puolestamme ottaa kantaa siihen, onko työmaalla ollut osaa tapahtumiin, Lahden eteläisen kehätien projektipäällikkö Janne Wikström kertoo.

Väylän mukaan pylvään katkeaminen ei ole johtanut henkilövahinkoihin ja katkeamiseen johtaneiden tapahtumien kulku ja olosuhteet selvitetään.

Väylä muistuttaa, että työmaan ulkopuolisten henkilöiden liikkuminen työmaa-alueella on ehdottomasti kiellettyä.

Tapasin Emilia Kujalan ensimmäisen kerran viime keväänä. Olin sopinut hänen kanssaan haastattelun kiireiseen saumaan. Kujala on kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi. Hän oli lopettanut juuri häpeän tunteeseen liittyvän koulutuksen Kuopiossa.

Kävi kuitenkin niin, että onnistuin poistamaan kiireissäni tekemäni haastattelun ja kaikki materiaali katosi bittiavaruuteen.

Hävetti. Jouduin paljastamaan Kujalalle, mitä oli tapahtunut.

Onneksi sain alkuvuodesta mahdollisuuden tehdä haastattelun uudelleen. Puhuimme siitä, miksi inhimillinen moka saa tuntemaan niin voimakasta häpeää. Keskustelun voi kuunnella Yle Areenassa.

Häpeältä suojaudutaan usein haitallisin keinoin

Häpeää tutkinut ja Häpeä-kirjan kirjoittanut Kujala kertoo, kuinka voimakas häpeän tunne on.

– Se lamaannuttaa.

Samaan aikaan tai välittömästi lamaantumisen jälkeen syntyy halu mennä piiloon, paeta paikalta tai taistella. Ikävästä häpeän tunteesta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti.

On tyypillistä, että ihmisellä on jonkinlainen vahva mekanismi häpeän varalle. Mekanismit voivat myös ketjuuntua.

Kujalan mukaan ihminen saattaa reagoida häpeään hyökkäämällä toisia kohtaan, jonka jälkeen hän kokee syyllisyyttä omasta käytöksestään ja jopa rankaisee itseään sen takia.

– Kun tunnistaa, mikä mekanismi itsellään on käytössä, voi käytöstään muuttaa, Kujala sanoo.

Piiloutuminen toisilta ihmisiltä on nykyään helppoa, koska missä vain voi uppoutua oman puhelimen sisältöön. Ihminen voi piiloutua myös itseltään uppoutumalla työhön, liikuntaan tai päihteisiin.

Taisteleva, hyökkäävä reagointi häpeään näkyy lähisuhdeväkivallassa, mutta hyökkäys voi olla myös hienovaraisempi. Yksi esimerkki tästä on huumorin varjolla tapahtuva sarkastinen ja pottuileva puhe toisille.

Kujalan mukaan hyökkäys voi kohdistua myös itseen, jolloin se voi näkyä esimerkiksi syömishäiriönä. Tällöin ihminen pitää aisoissa omaa häpeäänsä rajoittamalla syömistään ja liikkumalla.

Asiantuntijan neuvo: Tee päinvastoin ja vahvista sitä keholla

On hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten paljon ja milloin tuntee häpeän tunnetta. Onko se aina oikea tunne oikeassa paikassa?

Tuolloin voi tutkailla millainen tunne häpeä on, millaisia reaktioita se aiheuttaa ja millaisia ajatuksia ajattelee itsestään ja muista. Ja jos näyttää sille, että häpeästä on itselle enemmän haittaa kuin hyötyä, tilanteelle voi tehdä jotain.

Kujalan neuvo on, että häpeällisellä hetkellä voi pysähtyä ja toimia tietoisesti omaa mekanismiaan vastaan.

Jos häpeissään haluaa paeta paikalta ja piiloutua, voi toimia päinvastoin ja tunnustaa häpeävänsä. Itseään voi vielä vahvistaa näissä tilanteissa, kun ymmärtää, miten kehollisia tunteet ovat.

Häpeää tuntiessaan vaipuu helposti kasaan ja pälyilee ympäristöään. Kujalan mukaan kannattaa toimia toisin.

– Laittaa jalat vahvasti lattiaa vasten, suoristaa selän, nostaa pään pystyyn ja katsoo toista ihmistä silmiin, Kujala neuvoo.

Samalla voi hakea itsestään häpeän vastatunnetta, eli myötätuntoa.

Kujala muistuttaa vielä, ettei häpeän tunne aiheuta pelkästään negatiivisia asioita ihmisen elämään.

– Sillä on tehtävänsä, kun ihminen sopeutuu ympäristöönsä ja toimii yhdessä toisten kanssa, Kujala sanoo.

Haluatko päästä eroon liiallisesta häpeästä? Millaisia keinoja olet käyttänyt?

Aiheesta voi keskustella 24.2. klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Väärä häpeän tunne eristää muista ihmisistä – nujerra se näillä keinoilla

Satakunnan lennoston tukikohdassa Pirkkalassa on reilun kuukauden aikana peilaillut viisi harvinaista komistusta. Ensin nähtiin brittiläistä ja ranskalaista tyyliä, sitten pohjoismaista sulavuutta ja lopuksi esille pääsivät amerikkalaiset lihaskimput.

Eurofighter, Rafale, Gripen, F-35 ja Super Hornet ovat nimiä, jotka saavat median takuuvarmasti liikkeelle.

Kävin itse toimittajana Pirkkalassa tutustumassa niistä yhteen.

Nykyaikaiset hävittäjät ovat minulle, ja ehkä monelle muullekin, hyvin monimutkaisia. Näin siitä huolimatta, että olen seurannut puolustusteollisuutta ja alan kansainvälisiä julkaisuja toimittajana todella pitkään.

Käytännössä joudun siis usein juttua tehdessä tukeutumaan vähintään jossain määrin siihen, mitä koneiden valmistajat kertovat tai mitä on julkaistu ulkomaisissa tiedotusvälineissä.

Suomessa puolustusteollisuuden julkista tarkastelua hankaloittaa vielä se, että täällä ei juurikaan ole riippumattomia alan asiantuntijoita.

Meille toimittajille tarjotaan tuon tuosta matkoja konetehtaille ja joskus sotilastukikohtiin. Itse olen käynyt Saabin tehtailla Ruotsissa kahdesti.

Toki valtaosa tiedotusvälineistä maksaa matkansa itse mutta muu kestitseminen, kuten ruokailut, menevät hävittäjävalmistajan piikkiin.

Näennäisesti avointa viestintää

Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Markus Mykkänen on seurannut meneillään olevan hävittäjäkaupan uutisointia. Hän sanoo huomanneensa, että jutuissa korostuvat hävittäjien hyvät puolet.

– En ole nähnyt, että huonoja puolia olisi kovin paljon käsitelty.

Mykkänen arvelee, että yksi syy kritiikin vähyyteen on kokemuksen puute. Hävittäjäkauppoja tehdään harvoin eikä toimituksilla ole niistä juurikaan rutiinia.

Käytännössä toimittajat joutuvat usein luottamaan niihin asiantuntijoihin, joita Puolustusvoimat tai hävittäjien valmistajat heille järjestävät.

– On esittelytilaisuuksia, joissa lentäjä tai kokenut asiantuntija kertoo, miksi juuri tämä kone on erinomainen vaihtoehto.

Mykkänen uskoo, että median eteen tuotuja haastateltavia on koulutettu etukäteen kertomaan sopivia tarinoita. Lisäksi hävittäjien esittelymateriaali ja kuvat tulevat yleensä suoraan valmistajilta.

Mykkänen johtaa Jyväskylän yliopistossa tutkimushanketta Journalistit lobbaamisen kohteena. Hankkeessa selvitetään, kuinka mediaa käytetään päätöksenteossa ja kuinka toimittajiin kohdistetaan vaikuttajaviestintää.

Edellinen hävittäjävalinta oli yllätys

Edellisen kerran vastaava hävittäjähankinta tehtiin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Myös silloin kauppa sai runsaasti tilaa tiedotusvälineissä.

Toukokuussa 1992 valtioneuvosto tiedotti, että Suomen uudeksi hävittäjäksi on valittu amerikkalainen F/A-18 Hornet. Se ei alkuun ollut edes kilpailussa mukana.

Kovin hyvin media ei tuolloinkaan pysynyt mukana kaupan käänteissä, todetaan viime keväänä Turun yliopistossa tarkastetussa pro gradussa.

Aatusamuli Petäjän kirjoittamassa opinnäytetyössä todetaan, että lehdistössä Hornetin valintaan ei juurikaan uskottu.

Esimerkiksi vielä maaliskuussa 1992 suurehkossa maakuntalehdessä julkaistiin juttu, jossa kilpailun voittajaksi veikattiin JAS 39 Gripeniä. Juttu ilmestyi vain pari kuukautta ennen voittajan julkistamista.

Gripen oli ilmeisesti pudonnut pelistä jo aikoja sitten.

Ilmavoimien silloinen komentaja Heikki Nikunen kertoo Ylelle, että Hornetin suorituskyky oli tiedossa jo ennen virallista vertailua mutta silloisten hintatietojen mukaan Suomen määrärahat näyttivät riittämättömiltä.

Nikunen pitää ymmärrettävänä, että media ei uskonut Hornetin valintaan.

–Valinnan yllätyksellisyys johtui varmasti siitäkin, ettei kone ollut mukana ensimmäisellä kierroksella.

Lehdistö pystyi kuitenkin vain arvailemaan koneiden hintoja, sillä valmistajat salasivat tiedot, Petäjä kirjoittaa gradussaan.

Mediassa arvioitiin, että Hornetin hankinta maksaisi korkeintaan 10 miljardia markkaa. Tämäkin näyttää menneen pieleen. Vuonna 1995 Heikki Hiilamo ja Simo Sipola laskivat kirjassaan Aavelasku, että hankintahinnaksi tulee vähintään 16 miljardia markkaa.

Vertailun vuoksi: Puolustusministeriö on ilmoittanut, että nyt tekeillä oleva kauppa maksaa korkeintaan 10 miljardia euroa.

Nikunen muistelee, että Hornetin valinta oli useimmille yllätys, kun tieto tuli julkisuuteen. Yllätystä lisäsi vielä se, että tieto valinnasta ei vuotanut medialle etukäteen.

Nikunen kävi esittelemässä Hornetin valinnan ensin pääesikunnalle, sitten puolustusministeriölle ja puolustusneuvostolle. Sen jälkeen asia meni valtioneuvoston raha-asiain valiokunnalle ja lopuksi valtioneuvostolle.

– Olimme kiitollisia, että tieto ei vuotanut etukäteen. Se olisi todennäköisesti tuottanut paljon väitteitä väärästä ratkaisusta, joiden oikaisuun olisi kulunut aikaa ja energiaa.

Ammattimaiset viestintätoimistot

Päättäjiin ja mediaan pyritään nyt vaikuttamaan aivan eri tavalla kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Toimittajien määrä on vähentynyt ja vastaavasti yritysviestintään sekä viestintätoimistoihin on palkattu lisää väkeä. Yrityksiä edustavat viestintätoimistot tarjoavat medialle valmiita, hyvin kirjoitettuja tarinoita ja sanavalmiita haastateltavia.

– Tiedotteet ovat kovien ammattilaisten kirjoittamia. Lisäksi ehdotetaan haastateltavia ja ihmisiä, joilta saa lisää tietoa, sanoo tutkijatohtori Markus Mykkänen.

Mykkänen kuitenkin korostaa, että päätöksentekoon vaikuttaminen ei sinänsä ole kielteistä vaan se kuuluu demokratiaan.

– Se on tärkeää, että jutussa ilmenee, ketkä ovat päässeet ääneen ja mitä kautta.

Mykkänen pitää mahdollisena, että nytkin tulee jotain hankintahintoihin tai sopimuksiin liittyvää, jota media ei ole huomannut.

Lue lisää:

Katso, miten Suomen nykyisten Hornetien perillistä testataan – epävarmuus Super Hornetin tulevaisuudesta jatkuu

Gripen E on testeissä Pirkkalassa ja ensi kertaa Ruotsin ulkopuolella – Saab kehuu koneen uudenaikaisuutta, mutta onko se valmis?

Onko amerikkalainen häivehävittäjä hintansa arvoinen? Viisi kysymystä tänään Suomessa testattavasta F-35:stä

Ranskan hävittäjäehdokas testilennoilla Suomen taivaalla – Ranskalaiset korostavat yhteistä EU-puolustusta ja Rafale-hävittäjän taistelunäyttöjä

Katso, miten Eurofighteria testataan Tampereen taivaalla – vanhentuuko kone käsiin, ja 4 muuta keskeistä kysymystä hävittäjäehdokkaasta

Suomi tekee miljardikaupat ja ostaa hävittäjät, joiden toimivuudesta ei ole takeita enää 2040-luvulla – silti ostamatta jättäminen ei ole vaihtoehto

Seinäjoella toimiva Houm Church -seurakunta oli nuorten Tanja ja Niklas Niemelän unelma. Tai näky.

Niin vahva, että se piti toteuttaa.

– Me molemmat, mutta varsinkin minä, olemme aina unelmoineet suuria. Jo lapsena sanoin, että minusta tulee hiihtäjä tai pastori, Niklas Niemelä naurahtaa.

Niklaksesta tuli pastori omaan seurakuntaansa, sillä olemassaolevista yhteisöistä ei löytynyt sitä, mitä hän puolisonsa kanssa etsi.

Nyt Houm Church on viisivuotias. Se on todistanut vääräksi tulevaisuutensa epäilijät, sillä pikku hiljaa toimintaa laajennetaan Seinäjoelta myös Tampereelle, missä Houm Sunnuntait on tarkoitus aloittaa ensi syksynä.

Niemelät vakuuttavat, että seurakuntayhteisön eteen tehty työ on kannattanut, vaikka palkkaa siitä ei saa kuin nimeksi eivätkä kuluneet vuodet ole muutenkaan olleet pelkkää ruusuilla tanssimista.

Ystäväpiirin vaihtuminen ja yksinäisyys, kiire, uupumus ja masennus on koettu.

Puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kantaa hengellistä ja taloudellistakin vastuuta muista ihmisistä.

– Kyllä se pelottaa. Se ja ihmisten silmitön luottamus. Olen kuitenkin ihan samanlainen ihminen kuin muutkin enkä yhtään muiden yläpuolella. Ja silti he luottavat silmittömästi, Tanja Niemelä sanoo.

Lue myös: Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Kolmansilla treffeillä yhteen

Niemelät ovat olleet naimisissa kymmenen ja tunteneet 12 vuotta.

16-vuotias soinilaistyttö ja 18-vuotias neljännen polven helluntailaispoika tapasivat Seinäjoella kauppaoppilaitoksessa.

Parin viikon kuluttua, jo kolmansilla treffeillä Niklas muutti Tanjan luo, vaikka avoliitto ei ollutkaan niiden arvojen mukaista, mihin hänet oli kasvatettu.

Ensimmäiset vuodet nuoret opettelivat elämää ja riitelivät. Ystävien kanssa tehdyn mökkireissun yhteydessä Tanja tuli uskoon, pariskunta muutti erilleen ja aloitti seurustelun alusta. Niklas oli käyttänyt päihteitä, mutta luopui niistä muutoksen myötä.

Kaikki muuttui, he kertovat.

Olen kuitenkin ihan samanlainen ihminen kuin muutkin enkä yhtään muiden yläpuolella. Ja silti he luottavat silmittömästi. Tanja Niemelä

Naimisiin mentiin Tanjan täyttäessä 18.

Näky omasta seurakunnasta alkoi elää pian naimisiinmenon jälkeen. Niemelät huomasivat, että uskonnollisista yhteisöistä puuttuivat 20-30 -vuotiaat nuoret aikuiset. Omalle ystäväpiirillekään ei löytynyt sopivaa yhteisöä.

Niklas Niemelä kertoo, että he halusivat erityisesti irti sääntölähtöisestä uskonnosta ja vääräksi kokemastaan jumalakuvasta.

– Ainoa asia mistä me saarnataan varmana on, että Jumala rakastaa jokaista.

Yksinäiset vuodet

Niemelät keräsivät rohkeutta oman kirkon perustamiseen jonkun aikaa, mutta irtautuminen vanhasta kävi lopulta nopeasti.

Syyskuussa 2014 he esittelivät visionsa helluntaiseurakunnille, joissa olivat töissä, ja jo tammikuussa 2015 Houm Church oli toiminnassa.

– Meidän piti tehdä päätös irtisanoutumisesta tai koko asian unohtamisesta nopeasti, sillä ajatus oli heille [helluntaiseurakunnissa] jotenkin niin pelottava. Me taas tiesimme, että emme voi kuopata unelmaa, Niklas Niemelä sanoo.

Niemelät uskovat, että helluntaiseurakunnissa pelättiin erityisesti nuorten aikuisten siirtyvän heidän mukaanaan uuteen yhteisöön. Näin ei käynyt. Oikeastaan tilanne kääntyi lopulta lähes toisinpäin:

– Moni jäi sinne ja se näkyi meidän elämässämme yksinäisyytenä jonkin aikaa. Ensimmäiset vuodet olivat yksinäisyyden leimaamia, Tanja Niemelä sanoo.

Niklaksen isoisoisä oli pastori ja perusti seurakuntia. Isoisä on pastori edelleen. Kuitenkin myös osa sukulaisista ja parhaista ystävistä katkaisi välinsä pariskuntaan.

Siinä, missä Tanja kertoo, miten vaikeaa oli kestää yksinäisyyttä ja pitkiä katseita, Niklas toteaa, että vaikka alku oli raskas, oli se myös innostava.

– Niklas on meistä ehkä suuruudenhullumpi. Hänelle se löi vain vettä myllyyn. Minulle tuli tunne, että mitä jos tämä olikin virhe, Tanja Niemelä sanoo.

– Huomasimme, että ne, jotka vastustivat, olivat uskonnollisia ihmisiä. Ei-uskonnollisten ihmisten vastaanotto asiallemme oli todella mahtavaa, mikä innosti; tämän takia tätä tehdään, Niklas Niemelä muistelee.

Avoimuus ja epätäydellisyys vahvuudeksi

Houm Church aloitti toimintansa tammikuussa 2015.

Se on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, jonka määrittely on vaikeaa jopa Niklas Niemelälle. Uuskarismaattinen seurakunta se ei kuitenkaan ole, Niemelä toteaa.

– Haluamme tavoittaa nimenomaan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet käymään kirkossa, ja siksi pysyä aiemmin määriteltyjen tunnustuskuntien ulkopuolella, Niklas Niemelä sanoo.

Houm vetoaa erityisesti nuoriin aikuisiin, mutta oletettu keskittyminen nuoriin on koettu joskus jopa rasitteeksi. Ovet ovat auki kaikenikäisille.

Tanja ja Niklas Niemelä ovat seurakuntansa johtavia pastoreita.

– En ikinä haaveillut olevani pastori. Soinissa pappi oli aina 50-60 -vuotias mies eikä sillä tavalla mikään samaistuttava kohde, 28-vuotias Tanja Niemelä sanoo.

Tanja kertookin piiloutuneensa aluksi pastorin roolin taakse. Oletus oli, että pitää olla tietynlainen ja vahva. Vahvuus ja kulissit kuitenkin murenivat unettomuuden, vakava-asteisen masennuksen ja paniikkihäiriön myötä.

– Minun oli joko vedettävä totaalinen maski päälle tai oltava täydellisen avoin. Oireiluni meni lopulta niin pahaksi, että minun oli vaan tunnustettava avoimesti, että tiedättekö, nyt mun pönttö leviää.

Pariskunta on pyrkinyt kääntämään avoimuuden vahvuudekseen. Sillä, että kertovat elämästään ja ongelmistaankin, nuoret pastorit haluavat laskea myös omia paineitaan.

– Me yritämme romuttaa täydellisyyden kuvaa, koska se ei millään tavalla pidä paikkaansa. Se on laskenut paineita itseltä ja lisännyt luottamusta meihin, Niklas Niemelä sanoo.

Sunnuntaisissa kokoontumisissa käy Niemelän mukaan Seinäjoella säännöllisesti pari sataa ihmistä ja Tampereella saman verran. Vapaaehtoisia tiimiläisiä Seinäjoella on noin 120, Tampereella 50-60. Seurakunnan budjetti tälle vuodelle on 250 000 euroa, mikä kootaan täysin vapaaehtoisin lahjoituksin.

Kaikkiin yliopistokaupunkeihin ja kasvukeskuksiin

Tanja ja Niklas Niemelä eivät ainakaan tunnusta olevansa yllättyneitä siitä, että Houm on viisivuotias. Laajenemista kohti on tehty tietoista työtä, sillä se on kuulunut unelmaan alusta asti.

– Epäilijöitä on kyllä ollut, Niemelät vastaavat.

Eniten kuluneissa vuosissa heitä itseään yllättää se, miten moni ihminen on sitoutunut heidän unelmaansa ja sen rakentamiseen. Niemelöiden visio on, että Houm löytyisi jokaisesta yliopistokaupungista ja kasvukeskuksesta.

– Voi olla, että se on työmaa, johon meidän elinikä ei riitä, Niklas sanoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori, uskonnontutkija Jussi Sohlberg oli yksi kolmesta tutkijasta, joita Yle haastatteli vuonna 2015 Houm-seurakuntaan liittyen. Hän ei ole yllättynyt, että Houm toimii edelleen.

– Itsenäisistä uusista kristillisistä seurakunnista suuri osa toimii vielä esimerkiksi 10 vuotta perustamisen jälkeen, vaikka yhteisöjä myös häviääkin.

Toiminnan laajentaminen Sohlbergia vähän yllättää, sillä nämä seurakunnat ovat usein hyvin pieniä ja paikallisia yhdistyksiä. Toisaalta Tampere kuulostaa hänestä Houmille luontevalta laajenemispaikkakunnalta.

Sohlbergin tilastoissa Houm on luokiteltu uuskarismaattisten yhteisöjen joukkoon, vaikka Niemelät eivät itse sitä haluakaan sinne luokitella. Houm ei kuitenkaan edusta äärikarismaattisuutta, mutta karismaattisuudelle on tilaa, Sohlberg toteaa.

– Kyllä se kuuluu selvästi protestanttiseen herätyskristillisyyden jatkumoon. Se yhdistää modernia toimintakulttuuria ja melko konservatiivista teologista sisältöä. Johtajien taustan kautta myös helluntailainen perinne näkyy, Sohlberg perustelee.

Kirkon tutkimuskeskuksen tietokannassa on noin 120 toimivaa uuskarismaattista itsenäistä yhteisöä ja noin 50 muuta uudempaa ja luokittelematonta kristillistä yhteistöä. Moni niistä on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kiinnostavaa on nähdä, tapahtuuko teologiassa ajan myötä jotain muutosta ja mitä se aiheuttaa, jos näin käy. Jussi Sohlberg

Uskonnollisuuden muutosta tutkinut Sohlberg arvelee, että tietty modernin ja konservatiivisuuden yhdistelmä, kodinomaisuus ja yhteisöllisyys kiehtovat niissä toimivia.

Sohlbergin mukaan on aivan todennäköistä, että Houm Church on toiminnassa vielä seuraavan viiden vuoden kuluttua. Onko se laajentunut lisää, on vaikeampi kysymys. Se, mikä tutkijaa erityisesti kiinnostaa, on kuitenkin yhteisön teologian muuttuminen.

– Kiinnostavaa on nähdä, tapahtuuko teologiassa ajan myötä jotain muutosta ja mitä se aiheuttaa, jos näin käy.

"Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää"

Viiden vuoden toiminnan jälkeen Tanja Niemelä laittaa rohkeuden perustaa seurakunta nuoruuden piikkiin.

1980- ja -90 -lukujen laman lapset tietävät, että elämästä selviää aina jotenkin, hän sanoo. Hyppy palkattomaan työhön ja siitä selviäminen ei ehkä siksi koskaan ollutkaan Niemelöille se pelottavin asia. Enemmän jännittivät ihmissuhteet ja ihmisiin liittyvät vastuut.

– Hengellinen vastuu on todella suuri. Sitten on johtajan vastuu ja nykyään meillä on myös henkilökuntaa. Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää, Niklas Niemelä sanoo.

Kolmikymppisiltä odotetaan yleisesti perheen perustamista. Lapsihaaveita on kyselty myös Niemelöiltä, mikä vähän ärsyttää Tanjaa, jonka seurakuntanäkyyn kuuluu halu muuttaa esimerkiksi juuri perinteisiä perhekäsityksiä ja sukupuolirooleja. Niemelöillä ei ole lapsia, eikä niitä suunnitella. Ainakaan nyt.

Hengellinen vastuu on todella suuri. Sitten on johtajan vastuu ja nykyään meillä on myös henkilökuntaa. Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää. Niklas Niemelä

Tällä hetkellä elämä pyörii Seinäjoen Houm Churchin ja Tampereen laajennuksen ympärillä.

Kysymys siitä, mitä pariskunta tekisi, jos huomaisivat, että seurakunta ei enää riitäkään elämänsisällöksi, saa Tanjan ja Niklaksen hiljaisiksi. Hetken miettimisen jälkeen he toteavat, että toistaiseksi se riittää, vaikka varmaksi tulevaisuutta ei koskaan voi sanoa.

– On meillä henkilökohtaisiakin unelmia, mutta ne ovat semmoisia, että ne voidaan täyttää seurakunnan kautta, Tanja Niemelä jatkaa.

Sitä, miten yhdessä johdetulle seurakunnalle kävisi, jos Tanja ja Niklas eivät enää olisikaan yhdessä, he eivät myöskään ole miettineet. Tämän seurakunnan rikkaus on juuri se, että he johtavat sitä yhdessä.

– Ajattelen, että jos minun pitäisi jatkaa yksin, varastaisin monelta sen parhaan kokemuksen seurakunnasta, Niklas Niemelä sanoo.

Lisää aiheesta:

Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Näkökulma: Citykirkon sudenkuopat

Ajankohtainen kakkonen: Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Nuorten kannattama uusi seurakunta ponnistaa Seinäjoelta

Yle Perjantai (10.2.2017): Seuraa johtajaa

Lauantain kova tuuli aiheutti vaarallisen näköisen tilanteen Ahvenanmaalla.

Turusta matkaan lähtenyt Tallink Galaxy ohitti todella läheltä laiturissa kiinni olleen Baltic Princessin Maarianhaminan satamassa.

Rannalta kuvatulta videolta näkee, kuinka lähellä laivat kävivät toisiaan. Kriittisimmät hetket näyttävät olevan noin 10:25 min kohdalla laivojen keulien lähestyessä toisiaan.

Tallink-Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoo, että tilanne oli kuitenkin kapteenilla koko ajan hallinnassa.

– Tilanne on ollut haastava, mutta kapteenin mukaan kaikki on tehty ihan hallitusti, Nöjd sanoo.

Lauantaina Maarianhaminassa tuuli 25 metriä sekunnissa. Tuulen takia Galaxy joutui tekemään käännöksen eri paikassa kuin yleensä.

Satama-altaassa laivat voivat ohittaa läheltä toisiaan, koska nopeudet ovat alhaisempia. Nyt tuuli painoi laivoja lähemmäs toisiaan.

Nöjdin mukaan törmäys ei kuitenkaan ollut lähellä, vaikka se saattaa kauempaa näyttää siltä.

– Kapteeni näkee kyllä komentosillalta laivojen etäisyydet, Nöjd sanoo.

Lue aiheesta lisää:

Viime yön myrskytuuli jätti jälkeensä kaatuneita puita ja sähkökatkoja – meriveden korkeus kääntynyt laskuun

Vaarallisen voimakas tuuli puhaltaa sunnuntain vastaisena yönä – puita kaatuu, sähköt katkeavat, meriveden korkeus nousee, joet tulvivat

Hiekkamyrsky sulki lentokenttiä Kanariansaarilla, lentoja Suomeen on peruttu – huono lentosää voi jatkua jopa maanantaihin

Suomalainen Sanna Lapiolahti perheineen on ollut perjantaista asti karanteenissa kotonaan Pohjois-Italiassa, Casalpusterlengon kylässä noin 50 kilometrin päässä Milanosta. Toinen Italiassa koronavirukseen kuolleista uhreista on myös kotoisin tältä paikkakunnalta.

Lapiolahti kertoo Ylelle puhelimitse, että kylän koulut, ravintolat, kirkot sekä suurin osa kaupoista ja apteekeista on suljettu.

Italiassa kymmenen kuntaa ja 50 000 ihmistä on eristyksissä koronatartuntojen vuoksi – katso video tyhjistä kylistä

Karanteeni kestää viranomaisten tämänhetkisten arvioiden mukaan kaksi viikkoa, minkä aikana hän ei käy töissä eivätkä hänen 7- ja 11-vuotiaat lapsensa koulussa.

– Olimme lähdössä perheeni kanssa laskettelulomalle perjantaina, mutta se peruuntui. Soitimme ennakolta hotelliin ja kerroimme tilanteesta. He sanoivat, etteivät voi ottaa meitä vastaan, Lapiolahti sanoo.

Lapiolahti kertoo, että hänen oli lähdettävä tänään ulos ensimmäistä kertaa sitten perjantain. Hän haki autolla vettä kylän vesipisteeltä ja maitotuotteita automaateista. Liikkeellä oli karanteenista huolimatta jonkin verran ihmisiä, hän kertoo.

– Harvojen auki olevien kauppojen pihalla oli ihmisiä parinkymmenen metrin pituisissa jonoissa. Paikalle on tullut myös poliiseja säännöstelemään sitä, että montako ihmistä pääsee kerrallaan sisään, kun ihmiset ovat yrittäneet hamstrata ruokaa.

Lapiolahden mukaan tunnelma on kylässä toimenpiteistä huolimatta suhteellisen rauhallinen. Viranomaisten päivityksiä tilanteesta hän seuraa verkossa.

– Mutta kyllä tämä on ahdistava tilanne, ja vaikka itsellä ei ole mitään oireita, niin ei voi koskaan tietää. Moni tutun tuttukin on saanut tartunnan, hän sanoo.

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta – Venetsian karnevaali keskeytettiin

Ihminen ei ole ainoa olento, jolle siirtymäkausi lapsesta nuoreksi tarkoittaa mielialojen vuoristorataa. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös naudoilla on ailahteleva murrosikä, jonka jälkeen yksilön luonne palautuu vasikka-aikojen kaltaiseksi.

Tuotantoeläinten mielialat ovat alkaneet kiinnostaa tutkimuskohteena sitä mukaa kuin kuluttajat ovat havahtuneet vaatimaan tietoa olosuhteista, joissa heidän ruokansa on kasvatettu.

Tyypillinen tutkimusmenetelmä on sen tarkkailu, miten eläimet reagoivat uusiin tilanteisiin. Lehmät ovat osoittautuneet varsin hötkyilemättömiksi niin vasikkoina kuin aikuisina, mutta kanadalaistutkimuksessa tarkasteltiin ensi kertaa, mitä tapahtuu vasikka- ja aikuisiän välisinä kuukausina.

Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkimuskohteena oli lauma holsteininkarjaa normaalilla lypsykarjatilalla. Tutkimuksen alkaessa lehmävasikoita oli 65 ja sonnivasikoita 24.

Sonnivasikoista ja muutamasta lehmävasikastakin tieto jäi osittaiseksi, sillä karja-auto kävi noutamassa ne heti sen jälkeen, kun ne oli vieroitettu emonsa maidosta. Tutkimuksessa ei puututtu tilan tuotannon tavanomaiseen kulkuun.

Mustavalkoiset, suuret holsteinit ovat vastikään ohittaneet ruskeat ayshiret Suomen yleisimpänä lehmärotuna. Holsteineista heruu enemmän maitoa ja niitä pidetään sopuisempinakin kuin ayshireja.

Eri elämänvaiheissa tehdyillä persoonallisuustesteillä selvitettiin eläinten reaktioita uuteen ympäristöön, ihmisiin ja asioihin. Yksilöiden välillä havaittiin selviä eroja.

– Jotkin vasikat ja lehmät menivät heti tarkastelemaan uutta ihmistä tai esinettä ja ryhtyivät tutkimaan outoa ympäristöä. Toiset seisoivat liikkumatta paikallaan koko testin ajan, kertoo professori Marina von Keyserlingk.

Havaintojen perusteella lehmät jaettiin kahteen persoonallisuusryhmään: rohkeisiin ja varovaisiin. Jako osoittautui varsin vakaaksi. Varovainen ja ujo pikkuvasikka oli luonteeltaan samanlainen myös vartuttuaan hiehoksi ja vielä vanhemmaksi.

Yllättäväksi kuitenkin osoittautui se muutaman kuukauden jakso, jolloin naudat saavuttivat sukukypsyyden. Noina kuukausina niiden käytös heitteli tavalla, joka teini-ikäisen vanhemmista tuntuisi varsin tutulta. Niiden persoonallisuus näytti muuttuvan, tutkijat summaavat.

He arvelevat, että taustalla jylläävät samat voimat kuin ihmisteineillä. Kehossa tapahtuu suuria muutoksia, niin kasvuna kuin hormonaalisesti, mutta vaikutukset eivät ole vain ulkoisia.

Puberteetti-ikäisten steroidihormonit lisäävät agonistista käyttäytymistä, Royal Society Open Science -verkkolehdessä julkaistussa tutkimuksessa päätellään.

Agonistisesti käyttäytyvä yksilö on vuoroin hyökkäävä, vuoroin pakeneva ja välillä tyynnytteleväkin.

Ihmisen murrosikää on luultu eläinkunnan ainoaksi

Tutkijoiden mukaan vasikoiden persoonallisuutta voidaan käyttää tiloilla hyödyksi arvioitaessa, mitkä menestyvät aikuisina parhaiten – kunhan ei erehdytä vetämään johtopäätöksiä murrosikäisistä.

Aiemmat tutkimukset, muun muassa ruotsalaisen Linköpingin yliopiston tutkimus muutaman vuoden takaa, ovat osoittaneet, että hermoileva lehmä antaa vähemmän maitoa kuin reipas. Syynä on muun muassa se, että stressi vie lehmältä ruokahalua.

Silkkojen hyötynäkökohtien lisäksi kanadalaistulokset osoittavat, että ihmisten ja lehmien psykologiassa on enemmän yhteistä kuin moni luulisikaan. Aiemmin on oletettu, ettei muilla eläimillä ole murrosiän tunnekuohuja, ei edes lähimmillä sukulaisillamme simpansseilla ja bonoboilla.

Evoluution on arveltu tuoneen murrosiän nykyihmisen vaivoiksi vasta 200 000 vuotta sitten, jolloin lajimme jo vaelsi yksin kehityspolkuaan.

Miksi? Siihen ei ole vastausta, josta tutkijat olisivat yhtä mieltä. Vain se on selvää, että ison vaivan täytyy olla maksu jostakin merkittävästä edusta koko lajille.

Eläinten käytökseen puberteetin on luultu tuovan vain lisääntymiskumppaneista käytyjä yhteenottoja ja niiden harjoittelua, naaraille ei sitäkään. Kanadalaistutkijoiden pitkäaikainen lehmien seuranta kertoo toista.

Parin vuoden takainen hiiritutkimus puolestaan osoitti, että puberteettihormonit saattavat haitata aivojen oppimisprosesseja, mistä tutkijat vetivät johtopäätöksiä myös ihmislapsiin.

Murrosiän käynnistyminen painaa naarashiirien aivokuoressa nappulaa, joka aiheuttaa oppimishäiriöitä, kuvailee apulaisprofessori Linda Wilbrecht yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston tutkimustuloksia.

Kokeissa osalle hiiristä aiheutettiin murrosikä hormonipistoksilla, ja toisilta sen käynnistyminen estettiin. Testissä kätkettiin kauramuroja puulastujen sekaan. Lastut oli käsitelty neljällä eri hajulla.

Kun kukin hiiri oli oppinut, minkä tuoksuisesta astiasta herkkupala löytyi, sen paikkaa vaihdettiin, joten hiiret joutuivat uusimaan etsintänsä. Tutkijat havaitsivat, että puberteetti heikensi uuden oppimista.

Aivokuvissa puberteetin käynnistyminen näkyi selvinä muutoksina hermosolujen välisessä yhteydenpidossa sillä aivokuoren alueella, joka säätelee oppimisen lisäksi keskittymiskykyä ja käyttäytymistä.

Vaikka tutkitut olivat hiiriä, tulokset voivat Wilbrechtin mukaan olla sovellettavissa myös tyttöihin. Joillakin tytöillä on ensimmäisiä merkkejä murrosiästä jo seitsenvuotiaina, jolloin jopa perustaitojen oppiminen on vielä kesken. Tutkimuksen tulokset kannattaisi ottaa huomioon, Wilbrecht sanoo.

Lue myös:

Empatiakyky tippuu murrosiässä, ja se voi tehdä nuoresta kiusaajan – tähän yritetään puuttua teknologian avulla

Hampurilaiset ovat äänestäneet tänään sunnuntaina osavaltiovaaleissa.

Kaupunkia on viime vuodet hallinnut sosiaalidemokraattien ja vihreiden koalitio. Ovensuukyselyjen mukaan koalitio on saanut vaaleissa hampurilaisilta vahvan tuen.

Kyselyjen mukaan sosiaalidemokraattinen SPD-puolue menettää kahdeksan prosenttiyksikköä kannatuksestaan, mutta pysyy silti selvästi suurimpana puolueena 37,5 prosentin kannatuksella.

Vaalien suurin voittaja ovat vihreät, joiden kannatus yli kaksinkertaistuu edellisistä vaaleista 25,5 prosenttiin.

Aiemmin toiseksi suurimman puolueen asemaa pitänyt kristillisdemokraattinen CDU menettää noin neljä prosenttiyksikköä ja putoaa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi 11,5 prosentin kannatuksella.

CDU on ollut sekavassa tilassa, koska puolueen puheenjohtaja Anngret Kramp-Karrenbauer ilmoitti kaksi viikkoa sitten, ettei aio jatkaa puheenjohtajana.

Vasemmistolainen Linke-puolue pysyy suunnilleen ennallaan yhdeksässä prosentissa.

Vaalit ovat käymässä kohtalokkaiksi Hampurin vapaiden demokraattien FDP-puolueelle ja äärioikeistolaiselle Vaihtoehto Saksalle -puolueelle (AfD). Vaaleissa on viiden prosentin äänikynnys.

Ovensuukyselyt ennustavat FDP:lle juuri 5,0 prosentin kannatusta, jolla se juuri pysyisi parlamentissa. AfD sen sijaan putoaisi saatuaan vain 4,7 prosenttia äänistä.

Saksaa järkytti muutama päivä sitten Hanaussa sattunut ammuskelu, jossa äärioikeistolainen ja ulkomaalaisvihamielinen mies ampui kymmenen ihmistä.

Hampurin SPD ja sen johtaja Peter Tschentscher kävivät vaalikampanjaa vahvasti ilmastoteemalla ja pyrkivät näin saamaan ääniä vihreiltä. Muita tärkeitä teemoja olivat vuokrien taso ja liikenne.

Lisää aiheesta:

Der Spiegel: SPD klarer Wahlsieger in Hamburg - FDP und AfD müssen zittern

Lounais-Suomen poliisi kertoo Twitterissä turvanneensa näkyvästi Silja Linen Baltic Princess –laivan käynnin Turun satamassa sunnuntaina.

Poliisin mukaan toiminnan taustalla oli aiemmin päivällä esitetty uhkaus, joka on nyt ohi.

Tallink–Siljan viestintäpäällikön Marika Nöjdin mukaan uhkauksesta ei aiheutunut vaaraa matkustajille eikä miehistölle.

– Laiva saapui illalla kello 19.15 Turkuun ja lähti jälleen kohti Tukholmaa kello 20.15, kertoo Nöjd.

Asiasta on kirjattu rikosilmoitus laittomasta uhkauksesta. Tässä vaiheessa poliisi ei tiedota enempää asiasta.

Onko sisäilmaoireilu sittenkin isoksi osaksi aivoperäistä, kuten nyt väitetään? Ylen selvitys kertoo, että selitys on tieteellisesti ohuella pohjalla

Maailmalla sisäilmaa tutkitaan vilkkaasti. Suomessa linjaksi on vaihtunut selitys, että oireilu paheneekin aivoissa.

Aleksis Salusjärven kolumni: Tarpeettomien ihmisten aikakausi

Syrjäytyneiden nuorten elämä on yhä harvempien valtaapitävien tiedossa, ja ratkaisumalleja piirretään laiskasti ja mutkia oikoen, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Salusjärvi opettaa lukutaitoa 13–29-vuotiaille nuorille erityisopetuksessa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja vankiloissa. Tämän kolumnin voi myös kuunnella äänikolumnina.

Vain auto löytyi, kun nuori isä Kimmo Ojala katosi jäljettömiin 20 vuotta sitten – nyt poliisi uskoo, että hänet on murhattu

Nuori isä katosi jäljettömiin 1999. Alkuun poliisi piti mahdollisena, että Kimmo Ojala katosi omasta tahdostaan. Nyt kuitenkin tapaukseen on tulossa uusia etsintöjä.

Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään?

Sosiaalisen median ilmapiiri ja puheet ovat koventuneet viime aikoina niin kärjekkäiksi ja koviksi, että Ulkopoliittisen instituutin tutkija Teemu Tammikko kuvaa sitä jo uudeksi poliittisen väkivallan muodoksi. Uhka- ja viholliskuvien rakentaminen on ääriryhmien keino lietsoa epävakautta ja hiljentää muita osallistumasta keskusteluun.

Kärsitkö robofobiasta? Syynä ovat ihmisaivot, jotka tulkitsevat liian oikealta vaikuttavan robotin sairaaksi tai psykopaatiksi

Ihminen kohtaa tulevaisuudessa robotteja, virtuaalihahmoja ja tekoälyn luomuksia yhä useammin. Kokemus ei ole aina miellyttävä.

Wuhanilaisen Yangin perheen isä kuoli koronavirukseen – nyt tytär kuvailee toivottomuutta päästä hoitoon epidemian keskuksessa

Jingxuan Yang piti isänsä elossa kaksi ja puoli viikkoa. Neljän päivän kuluttua sairaalaan pääsystä tämä kuoli. Yang kertoo Ylelle perheensä tarinan.

Patrik Silfver ajeli valtatie kahdeksaa töihin Vaasaan kotoaan Maalahdesta, kun silmiin osui epätavallinen näky: 20 hirveä koolla samassa paikassa.

Ensin Silfver luulikin nähneensä muutaman hirven ja joukon metsäkauriita, mutta noustessaan jaloilleen loputkin eläimet osoittautuivat hirviksi. Ne jäivät seisomaan pellolle, mutta eivät olleet siellä enää miehen palatessa töistä.

Silfver on kulkenut hirvimetsällä 90-luvun alkupuolelta asti ja ajaa samaa reittiä päivittäin, mutta ei ole nähnyt vastaavaa koskaan aiemmin. Enimmillään koolla on aiemmin ollut korkeintaan puoli tusinaa eläintä.

Facebookin jakamassaan videossa Silfver kirjoitti todistaneensa ilmeisesti hirvien vuosikokousta. Hän arvelee, että kokoontumisen syynä saattoi olla turvanhaku laumasta.

– Arvaukseni on, että lähettyvillä oli susia ja siksi hirvet liikkuivat laumassa. Ne ovat paremmassa turvassa isommassa porukassa.

Alueella on oltu aiemmin huolissaan susien liikkeistä. Toissa talvena Patrik Silfverkin bongasi kotiinsa johtavalla tienpätkällä sudenjäljet viidesti.

Selityksiä voi olla monia

Rannikko-Pohjanmaalla on nähty isoja laumoja ennenkin, mutta ei näin isoja. Tusinan hirven talvilaumat ovat yleisempi ilmiö, sanoo riistapäällikkö Stefan Pellas.

Syitä suureen määrään voi hänen mukaansa olla useita: hyvä ruoka-apaja, kahden lauman yhteenliittymä vaellusreitin solmukohdassa ja teoriassa myös suden uhka. Hirvet saattavat myös olla jo vaeltamassa kohti vasomisalueita.

Iso lauma helpottaa yleensä eläinten kulkemista syvässä lumessa, mutta poikkeuksellisen säätalven vaikutuksia eläimen käyttäytymiseen Pellas ei osaa arvioida.

Jutun pohjana on käytetty Svenska Ylen artikkelia "Älgarnas årsmöte" överraskade Malaxbo.

Lombardian alueella Pohjois-Italiassa kymmenen kuntaa on eristetty koronaviruksen vuoksi. Eristys koskee noin 50 000 ihmistä.

Kouluja, ravintoloita ja kauppoja on suljettu, eikä kaduilla liiku juurikaan ihmisiä. Myös urheilutapahtumia on peruttu.

Eristettyihin kuntiin kuuluvat Castiglioned’Adda, Codogno, Casalpusterlengo, Maleo, Fombio, Somaglia, Bertonico, San Fiorano, Castelgerundo ja Terranova dei Passerini.

Pohjois-Italiassa kaksi ihmistä on kuollut koronavirukseen.

Ensimmäinen uhreista oli 78-vuotias mies, joka kuoli Padovan sairaalassa. Toinen uhreista kuoli Lombardian alueella. Lisäksi ainakin 80 ihmisen tiedetään sairastuneen virukseen.

Voit tutustua viimeisimpiin koronavirusuutisiin tässä jutussa:

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta – Junaliikenne Itävallan ja Italian välillä keskeytetty

Israel kertoo tehneensä lukuisia ilmaiskuja palestiinalaisen Islamilainen Jihad -militanttiryhmän kohteisiin Damaskosissa Syyriassa sekä Gazan kaistalla.

Iskut Damaskosin alueella vaativat kahden militanttiryhmän taistelijan hengen, kertoo Islamilainen Jihad -järjestö.

Israelin armeija kertoo Twitterissä, että ilmaiskuilla vastattiin palestiinalaisalueilta ammuttuun rakettituleen, joiden kohteena olivat israelilaissiviilit. Raketit eivät aiheuttaneet armeijan mukaan vahinkoja Israelissa.

Syyrian sotaa seuraava Syrian Observatory for Human Rights -järjestö kertoo, että Israelin ilmaiskut kohdistuivat lähelle Damaskosin kansainvälistä lentokenttää.

Syyrian valtionmedia puolestaan kertoo, että maan ilmapuolustus torjui varhain maanantaina Israelin ilmatulituksen Damaskosissa.

Tietovuotaja Julian Assangelta ei puutu valovoimaisia tukijoita. Lontoossa luovutusoikeudenkäynnin kynnyksellä järjestetyssä mielenosoituksessa häntä puolusti niin muotiguru Vivienne Westwood kuin Pink Floyd -yhtyeen Roger Waters.

Paikalla oli myös Australiasta saapunut Assangen 75-vuotias isä. John Shipton pitää Assangen luovuttamista Yhdysvaltoihin kuolemantuomiona pojalleen.

– Kaikki hänen ihmisoikeutensa on rikottu. Koko prosessi on mätä, Shipton sanoi mielenosoittajille lauantaina.

Julian Assange ehti pakoilla oikeutta Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa 7 vuotta kunnes hänen turvapaikkansa viime vuoden huhtikuussa peruttiin.

Juhlitusta tietovuotajasta tuli kiistelty hahmo

Julian Assange nousi kansainväliseen julkisuuteen vuonna 2010, kun hänen perustamansa Wikileaks-sivusto paljasti tietoja Yhdysvaltojen hallituksen ja sotavoimien väärinkäytöksistä Irakissa ja Afganistanissa.

Mediayleisön tietoisuuteen iskostui etenkin video, jossa yhdysvaltalaissotilaat teurastivat Apache -helikopteristaan viattomia siviilejä kuin tietokonepelissä.

Tuolloin Assangea juhlittiin laajasti sankarina, mutta pian suosio alkoi hiipua.

Syytökset seksuaalirikoksista Ruotsissa tekivät hänestä monen mielessä vastenmielisen henkilön.

Samalla entiset yhteistyökumppanit kritisoivat Assangea siitä, että Wikileaks julkaisi salaisiksi luokiteltuja tietoja punnitsematta niiden tärkeyttä yleisölle - tai seurauksia dokumenteissa mainituille henkilöille.

Esimerkiksi Wikileaksin kanssa yhteistyötä tehnyt The Guardian -lehti katsoo kirjoituksessaan, että sensuroimattomien tietojen julkaiseminen oli virhe.

Guardian vaati pääkirjoitussivuillaan myös Assangen lähettämistä Ruotsiin vastaamaan seksuaalirikossyytteisiin, joista Ruotsin syyttäjä nyt on luopunut ennen kaikkea todistuslausuntojen vanhentumisen vuoksi.

Oikeus punnitsee laillisuutta ei Assangea henkilönä

Julian Assange herättää vahvoja tunteita, mutta tänään alkavassa oikeudenkäynnissä punnitaan vain sitä onko hänen luovuttamiselleen Yhdysvaltoihin oikeudelliset perusteet.

Oikeus ei puutu siihen millainen Assange on henkilönä tai olivatko kaikki hänen tietopaljastuksensa viisaita.

Yhdysvallat syyttää Assangea muun muassa salaisten asiakirjojen varastamisesta. Syytekohtia on 18 ja arvostelua herättää erityisesti sata vuotta vanhan vakoilulainsäädännön käyttäminen perusteissa.

Puolustajien mielestä Assangen luovuttaminen Yhdysvaltoihin toimisi ennakkoesimerkkinä, joka heikentäisi mahdollisuuksia käyttää tietovuotoja journalismin perusteena - ja heikentäisi näin demokraattisia yhteiskuntia.

Assangen oikeudenkäynti on jaettu kahteen osaan. Se jatkuu tämän viikon jälkeen toukokuussa ja päätöstä odotetaan kuukausien päästä.

Sen jälkeen tuloksesta valitetaan korkeampiin oikeusasteisiin – olipa päätös mikä hyvänsä.

Vanhustenhoidosta tehtyjen kantelujen ja epäkohtailmoitusten määrä lähes nelinkertaistui Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa (Valvirassa) viime vuonna.

Niitä tuli vireille viime vuonna 877, kun vuonna 2018 luku oli 236, kirjoittaa Uutissuomalainen. (Uutinen on maksumuurin takana.)

Valvirassa on vanhustenhuollon valvontaan vain 3-4 henkilötyövuoden resurssi ja koko sosiaalihuollon valvonnassa reilu kymmenen työntekijää, kertoo ylijohtaja Markus Henriksson.

Valvira ei käsittele itse kaikkia sinne tehtyjä kanteluja ja epäkohtailmoituksia vaan siirtää aluehallintovirastoille niiden toimivaltaan kuuluvat tapaukset.

Asiakkaiden tai heidän omaistensa tekemissä kanteluissa epäillään hoidon tai hoivan epäasianmukaisuutta. Epäkohtailmoitukset tulevat Uutissuomalaisen mukaan hoivakotien henkilöstöltä, muista toimintayksiköistä tai muilta viranomaisilta.

Lue myös:

Kati Sakaranaho sai potkut teleyhtiöstä ja se oli harmaantuvalle Suomelle onnenpotku – hoitajakriisi voidaan välttää vain käyttämällä kaikki keinot

Paula Tiessalo: Rakastan äitiäni ja isääni ja haluan auttaa heitä, mutta triplahoitoloukku vie voimani

Lääkäritytär paikkaa vanhustenhoidon rikottuja lupauksia ja ajaa satoja kilometrejä iäkkään isänsä avuksi – kaukoauttajia on kymmeniä tuhansia

Työtä tehdään ihmisten parissa ja välillä koneiden ja laitteiden ääressä. Työ on mielenkiintoista, monipuolista ja erittäin vaihtelevaa. Näin luonnehtivat osastonhoitaja Kirsti Kangas sekä laboratoriohoitaja Leena Pyykölä bioanalyytikon koulutuksen saaneen laboratoriohoitajan työtä.

Työ kuulostaa siis kiinnostavalta. Kuitenkin kymmenissä terveydenhuollon laboratorioissa kautta maan painiskellaan juuri nyt osaajapulan kanssa. Bioanalyytikoita ei ole riittävästi kaikkiin tarjolla oleviin työpaikkoihin.

Alalle pystyy kouluttautumaan vakituisesti kuudessa kaupungissa, muun muassa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Jo usean vuoden ajan koulutusta on viety myös maakuntiin, sillä juuri esimerkiksi Kemissä, Jyväskylässä tai Porvoossa työvoimapula on suuri.

Pääkaupunkiseudun Metropolia ammattikorkeakoulu on 2015 ja 2018 tarjonnut verkkopainotteista koulutusta, jossa osa opinnoista tehdään opiskelijan kotipaikkakunnalla, kuten Kokkolassa. Ajatuksena on, että väki jää koulutuspaikkakunnalle ja on sieltä ehkä kotoisinkin.

Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana kouluttamassa laboratorioalan ammattilaisia Jyväskylään sekä Seinäjoelle. 2019 alkanut koulutusryhmä on jo neljäs. Lisäksi Savonia ammattikorkeakoulu on kouluttanut nuoria Lappeenrannassa, Kymenlaaksossa ja Porissa.

Ei mikään pika-apu

Bioanalyytikoksi opiskeleminen kestää kuitenkin 3,5 vuotta, joten 2018 alkaneet lisäkoulutukset eivät ole ehtineet helpottaa vakituisen henkilökunnan vajetta. Sen sijaan alan opiskelijat ovat voineet lievittää pahinta osaamisvajetta tekemällä sijaistuksia.

Kokkolassa Metropolian alaisuudessa parhaillaan opiskelevat seitsemän kouluttautujaa valmistuvat vasta kesällä 2021.

Tutkintovastaava Riitta Lumme Metropolia Ammattikorkeakoulusta toteaa, että kunta-alalla on eletty jo pari vuotta neljän prosentin vuosittaista eläkepoistumaa, mikä jatkuu vielä pari vuotta ja näkyy työntekijöiden vähenemisenä.

Keskussairaalassa Kokkolassa osastonhoitajana työskentelevä Kirsti Kangas kertoo vielä Lumpeen mainitsemia eläköitymislukuja pahemmasta tilanteesta:

– Alueen laboratorioissamme työskentelee kuutisenkymmentä ihmistä. Heistä 25 eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se tarkoittaa 2-3 ihmisen vajetta joka vuosi.

Metropolian Riitta Lumme tuo vielä yhden osaajapulaa selittävän tekijän: Työvoimatarpeen ennakoinnissa on tehty virhelaskelmia laboratorioiden automaation vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen.

– Vähennys oli odotettua pienempi. Laboratorioissa on aina myös näytteenottoa, eikä sitä voi viedä kauas asiakkaista. Siksi lisäkoulutuksia on tarvittu.

Aina paikkakuntakohtaisella täsmäkoulutuksellakaan ei ihan osuta maaliin. Vaikka koulutus on järjestetty osittain tietyllä paikkakunnalla, opiskelija on saattanut valmistuttuaan muuttaa kasvukeskuksiin.

– Kokkolassa järjestetyssä ensimmäisessä satelliittikoulutuksessa aloitti seitsemän ihmistä. Heistä kolme valmistui. Yksi tuli meille töihin, osa meni esimerkiksi Ouluun.

Etelä-Pohjanmaalla on Keski-Pohjanmaata paremmat kokemukset ihmisten paikkauskollisuudesta. Maakuntaan on koulutettu bioanalyytikoita jo useamman kerran yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Suurin osa valmistuneista työskentelee Etelä-Pohjanmaalla edelleen.

Metodille kiitosta

Hoitotyön lehtori Hanna Peltoniemi työskentelee Kokkolassa Centria-ammattikorkeakoulussa, joka järjestää bioanalyytikon koulutusta yhdessä Metropolian kanssa.

Peltoniemi ohjaa Kokkolassa bioanalyytikoiksi opiskelevia ja on huomannut, että perheelliselle aikuisopiskelijalle verkkopainotteinen koulutus on ihan paras vaihtoehto.

– On hienoa, että niin harvalla paikkakunnalla annettavan sosiaali- ja terveysalan pienen erityisalueen koulutus voidaan viedä sinne, missä osaajista juuri on pulaa. Perheellisen olisi vaikea opiskella kovin kaukana.

Viime vuonna tästä koulutuksesta valmistunut Leena Pyykölä on samaa mieltä verkkopainotteisista opinnoista. Sen sijaan Helsingissä tehtävät jaksot olivat ajallisesti ja rahallisesti haasteellisia.

Pyykölän ponnistelu kuitenkin palkittiin. Vastavalmistunut sai heti laboratoriohoitajan työpaikan Nordlabin Kokkolan pisteestä. Työ on mieluista.

– Työ on monipuolista! Koskaan ei ole samanlaista päivää. Melkein joka päivä työvuoro on eri työpisteessä.