Australian maastopalojen jäljiltä loukkaantuneita villieläimiä tuodaan edelleen klinikoille hoidettaviksi.

Niitä on ottanut vastaan suomalainen eläinlääkäri Saara Hiippala, joka työskentelee Blue Mountainsin kansallispuiston juurella sijaitsevalla klinikalla. Se ottaa vastaan lemmikkien lisäksi myös luonnonvaraisia eläimiä.

– Kenguruita, vompatteja, nokkasiilejä, opossumeja, lepakoita, papukaijoja, koaloita sekä kaikenlaisia paloa säikähtäessään karkuun lähteneitä lemmikkejä, Hiippala luettelee viime kuukausien hoidokkejaan.

Australiassa syyskuussa alkaneiden massiivisten maastopalojen on arvioitu tappaneen lähes puoli miljardia eläintä. Nyt palot on saatu sateiden ansiosta kuriin, mutta luonto on yhä hätätilassa.

Monet eläimet ovat vammautuneet pahoin. Osalta on saattanut palaa esimerkiksi kokonainen raaja. Eläinlääkärit joutuvat tekemään paljon eutanasiapäätöksiä.

– Palovammat ovat kivuliaita ja lämpöhalvaantuneet eläimet usein kriittisessä tilassa. Hoito on myös todella stressaavaa villieläimelle, joten monesti on viisaampaa tehdä eutanasia.

Kiukkuisia opossumeja ja vesikauhuisia lepakoita

Hiippalan työpaikan häkeissä nuokkuu rauhallista väkeä. Potilaat pidetään koko ajan rauhoitettuna, koska jo hoidon aiheuttama stressi voi aiheuttaa kuolemaan johtavan lihaskudoksen sairauden.

Rauhoitus on tarpeen myös henkilökunnan itsensä vuoksi. Esimerkiksi leppoisaa mainetta kantava koala saattaa olla yllättävän pahansisuinen, ellei sitten ole todella huonossa kunnossa.

– Pahimpia ovat opossumit, jotka ovat hyvin villikissamaisia, Saara Hiippala sanoo.

Myös kissankokoisten australialaisten lepakoiden, lentävien koirien, kanssa saa olla tarkkana.

– Ne kantavat vesikauhuvirusta. Suurin osa eläinlääkäreistä ei saa käsitellä niitä lainkaan, koska he koska eivät ole rokotettuja. Koska itse tulen mantereelta, jossa rokotetaan, minusta on tullut puolivahingossa klinikan lepakkovastaava.

Lentäviä koiria päätyy lepakkospesialistin pöydälle usein.

– Ne lentävät helposti sähkölinjoihin tai sotkeutuvat hyönteisiä jahdatessaan kärpäspapereihin. Joskus kissat käyvät niiden kimppuun, Hiippala selittää.

Työhön saa vaihtelua Tampereelta

Nyt Saara Hiippala istuu tamperelaisen Eläinlääkäriasema Statuksen taukohuoneessa. Tänne hän lentää säännöllisin väliajoin tekemään päivystysrupeamia samalla kun tapaa perhettään pääkaupunkiseudulla.

Puhe vesikauhuisten lentävien koirien hoitamisesta kuulostaa absurdilta täällä, missä hoidettavaksi tulee tavallisia musteja, mirrejä ja marsuja. Hiippala sanoo olevansa yhtä kotonaan Australiassa villieläintä hoitaessaan kuin kotimaisen kissan korvia tarkastaessaan.

Suomessa stressiä on tosin vähemmän.

– Australiassa lemmikkieläinten ongelmat ovat monimutkaisempia, koska siellä on niin paljon eksoottisia sairauksia sekä esimerkiksi myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä. Täällä asiat ovat yksinkertaisempia, eikä vaikkapa punkinpuremasta halvaannu.

Pahasuinen potilas

Metsäpalojen riehuessa pahimmillaan tilanne Hiippalan työpaikalla Australiassa oli erityisen vakava. Kiireen ja ikävien päätösten keskelle mahtui kuitenkin myös hauskoja hetkiä.

Erityisen vaikutuksen hoitajiinsa teki keltatöyhtökakadu, joka oli tuotu klinikalle yhdessä monien muiden eläinten kanssa. Se kyyhötti villieläimeksi ihmeen vaisuna häkissään, mutta hoitohenkilökunta ei löytänyt linnusta mitään vikaa.

Saara Hiippala kulki lintuhäkin ohi kissaosastolle kantolaatikko sylissään. Laatikko uhkasi livetä, ja sen kantajalta pääsi ärräpää. Sillä sekunnilla mysteeripapukaija avasi sanaisen arkkunsa.

– Se alkoi kiroilla eikä lopettanut ollenkaan. Tajusimme että se onkin jonkun lemmikki ja siksi niin kesy, Hiippala nauraa.

Kakadulla on kuuluva ääni, ja loppupäivän Hiippala kollegoineen selitteli odotushuoneessa istuville ihmisille nolona, ettei takahuoneen pahasuinen huutelija ole kukaan henkilökunnasta.

Kanyyli kengurulle ja muita perusasioita

35-vuotias Hiippala on työskennellyt eläinlääkärinä vuodesta 2012. Parin työvuoden jälkeen hän lähti tekemään jatkotutkintoa Englantiin, mistä löytyi yllättäen myös australialainen puoliso. Miehen viisumin umpeuduttua pariskunta päätti muuttaa Australiaan.

Uudessa kotimaassa eurooppalaista eläinlääkärintutkintoa ei tunnistettu, joten Hiippala päätyi suorittamaan Yhdysvaltain laillistumistentin. Sen jälkeen löytyi työpaikka, jossa luonnonvaraisten eläinten hoitaminen opittiin suoraan syvään päähän -metodilla.

– Ensimmäinen villieläinpotilaani oli kenguru. Jouduin hoitamaan sen yksin, enkä aluksi keksinyt edes mihin laittaisin kanyylin, koska eläimen etujalat ovat niin ohuet, Hiippala muistaa.

Hoitaja neuvoi, että kenguruille tavataan laittaa kanyyli häntäsuoneen. Se onnistui, potilas tokeni ja eläinlääkärin usko omiin kykyihinsä kohosi huomattavasti.

– Kun on hoitanut jonkin eläinlajin edustajaa ensimmäisen kerran, seuraavat menevät paljon helpommin. Loppujen lopuksi useimpiin eläimiin pätevät samat säännöt. Kaikki tarvitsevat yleensä nesteytystä ja kipulääkettä, ja sen jälkeen katsotaan miten jatketaan.

Hiippalan elämä on Sydneyssä olympiakylän kyljessä. Suomessa hän tekee keikkahommia, eikä pysyvä muutto takaisin ole ainakaan tällä hetkellä näkyvissä. Jos nainen joskus päätyisi palaamaan ja aloittamaan klinikkatoiminnan täällä, voisiko pöydälle ottaa täkäläisen lepakon ja onnistuisiko opossumien jälkeen vaikkapa kotimaisen piisamin hoitaminen?

– Kyllä varmaankin. Työssäni on vuosien mittaan vahvistunut se ajatus, että mikä tahansa eläin ovesta tulee, niin kyllä sitä osaa hoitaa.

Lue lisää:

Australian luontotuhot alkavat paljastua – Joki muuttui tuhkamönjäksi, monien eläinlajien koko elinalue palanut

Koalojen kauhukesä

Kun kuoromusiikkia nelisensataa vuotta sitten esitettiin kirkoissa, etupenkit oli varattu rikkaille ja vaikutusvaltaisille. Niille sijoille sanat kuuluvat ja melodiat erottuvat.

Takana istui kansa. Siellä musiikin yksityiskohdista saa huonommin selvää. Se saattoi olla tarkoituksenmukaista, pohtii säveltäjä, kapellimestari Atso Almila.

– Musiikki muuttuu ihmeelliseksi sointimatoksi, ja viesti hämärtyy. Olisiko ollut niin, ettei kansan haluttu ymmärtävän enempää hovin ja uskonnon asiasta, siis musiikista, hän muistelee legendaarisen toimittajan Hannu Taanilan radio-ohjelmaa aiheesta.

Mozartin aikaan 1700-luvun loppupuolella tilanne muuttui. Klassisesta musiikista tuli kansan huvia. Oopperoihin oli halpoja lippuja tavan ihmisille. Konserteissa ihailtiin säveltäjäneroa, mutta myös kilisteltiin ja pidettiin hauskaa.

– Syntyi luonnollisempi suhde musiikkiin, Almila tähdentää.

1900-luvulla suunta oli taas päinvastainen. Klassinen musiikki oli nyt kohottavaa korkeakulttuuria, elämää suurempaa taidetta, ja vastakohta mökämusiikille, kriitikko Seppo Heikinheimon (1938–1997) sanaa lainaten.

– Konserteissa alettiin paheksua ylimääräisiä ääniä kuten yskimistä. Elävän tapahtuman tilalle tuli täydellinen levytys ilman yhtäkään ylimääräistä inahdusta tai virhettä. Musiikki sterilisoitui veistokselliseksi arkkitehtuuriksi.

Image kertoi epäasiallisesta käytöksestä ja seksuaalisesta häirinnästä Sibelius-Akatemiassa

Kulunut viikko oli suomalaisessa klassisessa musiikissa käänteentekevä. Image-lehti avasi toimittaja Sonja Saarikosken juttukokonaisuudella julkisen keskustelun oppilaitoksissa tapahtuvasta opiskelijoiden nöyryyttämisestä, seksuaalisesta häirinnästä sekä opettajien ja jopa alaikäisten oppilaiden välisistä suhteista.

Saarikosken jutuissa keskitytään Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan, mutta keskustelu koskee tavalla tai toisella koko maata ja musiikin ammattiopetusta. Itse seuraan klassista musiikkia paitsi toimittajana myös muusikkona. Arveluttavista tilanteista olen kuullut monien kaupunkien musiikkipiireistä.

Sibelius-Akatemian dekaani Kaarlo Hildén vastaa Imagelle, että oppilaitos suhtautuu epäasialliseen käytökseen vakavasti.

Hänen mukaansa Taideyliopisto julkaisi yhteisen oppaan epäasiallisen käytöksen ehkäisemiseksi viisi vuotta sitten. Seksuaalisen häirinnän yleisyydestä kertovan #metoo-liikkeen myötä johto totesi, ettei se yksistään riitä. Ohjeet voisivat Hildénin mukaan olla käytännönläheisempiä.

Saarikosken juttukokonaisuus sanoittaa niitä tunteita, joita moni entinen ja nykyinen soitonopiskelija ja muusikko kantaa mukanaan. Minunkin on niihin viulistina helppo samastua.

Klassinen musiikki on niin henkilökohtainen laji, että se tekee muusikkoudesta helposti särkyvää.

Kahdenkeskinen opetustilanne on herkkä vallan väärinkäytölle

Kysymys on osaltaan siitä, kuinka olemme vuosisatojen aikana oppineet suhtautumaan klassiseen musiikkiin.

Mukana on sitä pyhää, joka opittiin kirkon takapenkeillä 1600-luvulla, sitä nerokkuutta, joka opittiin Mozartilta ja Beethovenilta, sitä sterilisoitua veistoksellisuutta, joka opittiin 1900-luvulla vaikkapa Herbert von Karajanin johtamista levytyksistä.

Alan opiskelijoille käy selväksi, että musiikki on korkeampi päämäärä, jonka edessä on oltava nöyrä mutta intohimoinen, vaativa mutta pyyteetön.

– Arvostan omaa ammattiani ja sydämellään paneutuvia ihmisiä ympärilläni, mutta musiikki ei voi olla niin iso asia, että inhimillisyys unohtuu. Mikään asia maailmassa ei ole sellainen, että sen saavuttamiseksi olisivat kaikki keinot sallittuja, Almila sanoo.

Jo lähtökohta on haastava: on mestari, ja sitten on kisälli. Opettaja, jolla on ehkä oma taiteellinen uransa tai ainakin visionsa, ja oppilas, jolle epävarmuus omista taidoista ja tulevaisuudesta on arkipäivää.

– Vanhassa perinteessä opettaja eli mestari on vanha vihainen mies. Oppilas eli kisälli vähitellen saavuttaa tarvittavan tason, mutta sitä ennen häntä on läpsitty poskille ja pidetty palvelijana, Almila kuvailee.

Kahdenkeskinen opetustilanne perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Ammattiopinnoissa tavoitteena on muusikkous, ei pelkkä musiikki. Se on tunteellista. Opettaja on valta-asemassa ja tilanne on herkkä väärinkäytöksille.

Almila uskoo, että muutos vie aikaa. Alalla on paljon solmuja avattavana. Almilan metodina oli opastaa mahdollisimman lempeällä kädellä kohti ammatin saloja.

– Oivaltamista ei voi paukuttaa kenenkään päähän, vaan pitää havaita hyvät asiat ja kannustaa niistä.

Miksi Almila ei puuttunut epäasialliseen käytökseen?

Kuopiossa kotinsa olohuoneessa nojatuolilla istuva Almila on monelle tuttu musiikkimaailman ulkopuolella. Hänet tunnetaan Twitterissä järjen äänenä, aktiivisena keskustelijana ja kannanottajana, jolla on tolkuton määrä twiittejä ja 17 000 seuraajaa.

Helmikuussa ensi-iltansa saaneessa Orkesterin edessä -elokuvassa Almilasta piirtyy inhimillinen kuva. Anna-Karin Grönroosin ohjaama dokumentti seuraa Almilan johtamaa kapellimestariluokkaa.

Almila työskenteli Sibelius-Akatemian kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professorina viime vuoden loppuun eli eläköitymiseensä saakka.

Hänen aikanaan #metoo löi läpi maailmalla ja Suomessa.

– Sitä joutui miettimään, että mitenkähän meillä ne asiat ovat. Onko meidän opetuksessamme kaikki oikein.

Miksi Almila ei puuttunut kollegoiden epäasialliseen käytökseen?

– Sibelius-Akatemia on iso laitos, ja yhteistyö luokkien kesken on vähäistä. Tapauksia tuli esille puun takaa niin, ettei niihin edes ehtinyt reagoida. Niihin puututtiin johtajatasolla.

Imagen jutun perusteella epäasiallista käytöstä ei ole kitketty pois.

Huutaminen toi uskottavuutta

Länsimaisen taidemusiikin historia on läsnä klassisen musiikin opetuksessa. Suurten mestareiden oppeja pyritään kuljettamaan muusikkosukupolvelta toiselle. Saattaa olla, että nimeä on arvostettu enemmän kuin käytöstapoja tai taitoa opettaa.

Ajat muuttuvat, ja opetuksen sisältöön on vuosien varrella puututtu, mutta perässä on vaikea pysyä. Almila on nähnyt musiikkimaailman läheltä 1970-luvulta saakka. Silloin kapellimestarilta ja opettajaltakin oikein odotettiin näyttävää temperamenttia.

– Ei ollut pelkästään niin, että oli tapana huutaa ja vaatia, vaan tuntui siltä, että huutaminen toi uskottavuutta. Otettiin vakavasti, kun huudettiin. Kun meni hyvin, niin kiitettiin.

– Alistuminen kuului asiaan. Jos nyt joutuisi heitetyksi sinne takaisin, sitä levittelisi käsiään, että ei tällainen käy ollenkaan.

Nöyryyttämisen kulttuuri valui ammattimaailmasta perusopetukseen saakka. Itkuiset soittotunnit ja huuto opetustilanteissa ovat monelle suomalaiselle tuttuja kokemuksia.

Lähivuosina on alettu puuttua siihen, kuinka opiskelijoiden tasoa mitataan. Parikymmentä vuotta sitten oli tavallista, että nuoret soittajat marssitettiin vuosittain ikäjärjestyksessä lautakunnan eteen. Soitosta saatu palaute oli pelkkä pistemäärä.

Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla pisteytyksestä on luovuttu.

– Tutkinnoista pääsee joko läpi tai ei. Pääpaino on rakentavalla palautteella, jota oppilaat myös eniten kaipaavat. Palautteessa voi olla paljonkin korjausehdotuksia, ja kandidaatit kysyvät paljon.

"Paluu vanhaan ei tekisi onnelliseksi"

Suomessa tarjotaan korkeatasoista musiikin ammattiopetusta. Ala on täynnä intohimoisesti työhönsä suhtautuvia pedagogeja. Monella muusikolla päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

Rinnalla kulkee ahdistava ja arveluttava taso, josta on vaikea saada otetta. Siihen ovat vaikuttaneet tähtikultti ja neromyytti, joiden harhauttamina väärinkäytöksiä on hyväksytty.

Tradition merkitys alalla on mittava, mutta on anteeksiantamatonta, jos sen nimissä edelleen lakaistaan maton alle epäasiallinen käytös ja jopa seksuaalinen häirintä.

– Paluu vanhaan ei onnistu. Eikä se edes tekisi onnelliseksi, Almila toteaa.

Jutun kirjoittaja on opiskellut viulunsoittoa kolmella vuosikymmenellä, viimeksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa.

Lue lisää: Nöyryytys ja seksuaalinen häirintä on alalla tavallista, kertoo tuore juttu – "Klassisen musiikin piireissä on opittu vaikenemaan vaikeista asioista"

CASTELO DOS SONHOS/ITAITUBA Sademetsän keskellä aukeaa valtava punaruskea kaivanto. Sauma maisemassa voisi tuskin olla jyrkempi: syvänvihreä metsä loppuu kaivinkoneella leikaten ja vaihtuu elottomiin jätevesikaukaloihin.

Kaivannon pohjalla mudan täplittämä kaivinkone jyrsii kaivoksen reunaa. Se kuopaisee kuutiokaupalla soraa ja pudottaa sen vinolle alustalle, johon kolme miestä suuntaa voimakkaita vesisuihkuja.

Veden mukana hiekka valuu ränniä alas, ja painavin maa-aines kerääntyy talteen ritilän peittämään kaukaloon.

Äkkiseltään katsottuna sinne näyttää jäävän vain hiekkaa, mutta mies montun pohjalla osoittaa pikkuriikkistä hippua.

Kimaltelevaa, keltaista kultaa.

Kultaa löytyy kaivajien mukaan keskimäärin 50–100 grammaa päivässä. Se tarkoittaa kaivokselle 2 000–4 000 euron bruttotuloa päivässä.

Se on niin paljon, että Brasilian sademetsien vihreä kulta joutuu väistymään keltaisen kullan tieltä.

Juuri nyt kultakuume raivoaa Brasiliassa pahempana kuin vuosikausiin, koska presidentti Jair Bolsonaro haluaa laajentaa kullankaivuuta alkuperäiskansojen suojelualueille ja kullan arvo on lähellä kaikkien aikojen huippua.

Kultaa kaivetaan häikäilemättömästi. Kullankaivuu Amazoniassa eli Amazonjoen sademetsäalueella on useimmiten laitonta – ja aina likaista, ympäristölle tuhoisaa. Kullankaivuusta on tullut yhä merkittävämpi syy Amazonin alueen metsäkatoon.

Luvattomille kaivajille ja kauppiaille kulta on täydellinen aarre. Kulta mahtuu pieneen tilaan, sitä on helppo kuljettaa ja sulatettuna sen alkuperää on mahdoton jäljittää.

Niinpä jopa suomalaisen vihkisormuksen kimallus voi olla peräisin Amazonin alueen sademetsistä.

Olen tullut selvittämään, mistä sademetsän kultaa kaivetaan ja mitä kultakaivoksilla tapahtuu. Se ei ole kovin helppoa eikä turvallista.

Kultamaat ovat Brasilian villiä länttä, jossa toimii perinteinen viidakon laki – vahvimmat tekevät mitä haluavat.

Läheisessä Castelo dos Sonhosin pikkukaupungissa minua ei toivotettu tervetulleiksi tutustumaan paikalliseen elinkeinoon, koska alueen kaikki kaivokset ovat luvattomia. Tänne ei myönnetä kaivoslupia.

Nimi Castelo dos Sonhos tarkoittaa Unelmien linnaa. Kaupungissa unelmoidaan äkkirikastumisesta – useimmiten kullan avulla, mutta tarjolla on myös rikollisten elinkeinojen koko kirjo laittomista hakkuista huumekauppaan.

Kaupungin ydinliiketoiminnan kannalta toimittajista olisi vain harmia.

Sain kullankaivajien edustajalta selväsanaisen varoituksen pysyä poissa. Jouduin etsimään omin päin kultakaivoksia, jonne sana uteliaista ulkopuolisista ei olisi vielä kiirinyt.

Sovin etukäteen toimituksen johdon kanssa, että tässä tilanteessa on terveellisempää käyttää poikkeuksellista tiedonhankintakeinoa. Esiinnyn ulkomaalaisena, joka on kiinnostunut sijoittamaan kultabisnekseen. Piilotin autossa kaiken, mikä voisi paljastaa oikean ammattini.

Sademetsän keskelle jyrsitty kaivanto löytyi parin tunnin etsiskelyn jälkeen Castelo dos Sonhosin itäpuolelta. Täällä karjatilat ja kultakaivokset ovat korvanneet suurimman osan sademetsästä.

Joet ovat värjäytyneet kermanväriseksi velliksi, koska yläjuoksulla kaivetaan kultaa. Jo hylättyjen kaivosten valkoisia jätealtaita on jäänyt arpina maisemaan.

Jätealtaat ja generaattorin ääni johdattivat lopulta tälle kaivokselle, jonka pohjalla ahertaa kuusi garimpeiroa, kullankaivajaa.

Omistaja ei ole paikalla, mutta peitetarinan turvin pääsen tutustumaan kaivokseen.

On kuitenkin toimittava nopeasti. Omistaja on ehkä vaivihkaa hälytetty paikalle.

Kaupungista on tänne 25 kilometrin ja reilun tunnin ajomatka, joten sen verran minulla on aikaa, ennen kuin paikalta kannattaa liueta.

Jututan yhtä kullankaivajaa. Hänellä on saviset kasvot ja repaleiset vaatteet.

Hänen työtään pidetään usein orjatyönä, mutta palkka on parempi kuin mitä kouluttamaton mies voi tienata muualla Brasiliassa.

Työntekijät saavat jakaa keskenään kymmenen prosenttia löydetyn kullan arvosta. Miestä kohti tulot ovat kuulemma käytännössä noin 650 euroa kuukaudessa.

Sen eteen he sanovat työskentelevänsä 12 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa eli koko valoisan ajan.

– Käynnistämme koneet aikaisin aamulla ja ruiskutamme vettä soraan. Niin sora saadaan liikkeelle, ja sieltä se kulta löytyy, kullankaivaja kertoo.

Alan kuvata ja kiivetä kaivoksen rinteitä. Varomattomat askeleet aiheuttavat pieniä maanvyöryjä, ja pelkään horjahtavani reunan yli.

Suuri kaivinkone pystyy tuhoamaan ympäristöä todella nopeasti. Tuorein sademetsään raivattu kaivanto on jalkapallokentän kokoinen ja noin 15 metriä syvä. Sen tyhjentämiseen on kaivosmiesten mukaan mennyt alle kolme viikkoa.

Samalla vanhempia kaivantoja täytetään saven seulontaan käytetyllä vedellä. Ennen pitkää vesi päätyy jokiin, joiden samentuminen heikentää kalakantoja.

Kullan erottelussa käytetty elohopea puolestaan kertyy sekä kaloihin että alajuoksulla asuviin ihmisiin.

Jää epäselväksi, onko tässä möyritty valtion vai yksityisten omistajien maita. Tavallisin tapa seudulla on vallata itselle tilukset viidakosta, ja vain harvoin omistukset on kirjattu valtion kiinteistörekisteriin. Maanomistajalle saatetaan maksaa provisiota kaivostoiminnan tuotosta.

– Teemme oikeastaan vain työmme, emmekä tiedä maanomistuksesta mitään, kullankaivaja sanoo.

Tällä kaivoksella parhaat apajat on jo tyhjennetty. Kullankaivajan mukaan kaivoksen laajentaminen ei enää kannata.

– Törmäsimme kivikerrokseen, jossa ei enää ole kultaa, hän kertoo.

Kullankaivajan mukaan kuopat on lopuksi tarkoitus tasoittaa, mutta ainakin naapurikaivoksissa ympäristön siistiminen on jäänyt aikeeksi.

Puolentoista tunnin kuluttua jätän kaivajat työhönsä ja huristan helpottuneena pois paikalta.

Luvattomat kaivokset toimivat avoimesti ja röyhkeästi, vaikka ajoittain viranomaiset kyllä iskevät tänne. Viime syksynä poliisi sulki Castelo dos Sonhosin lähellä kolme kaivosta sekä takavarikoi seitsemän kaivinkonetta ja kaksi puskutraktoria.

Takavarikot ovat silti vain hidaste. Samaan aikaan kymmenet tuhannet kullankaivajat jatkavat työtään laittomasti. Luvallisiakin kaivoksia on, mutta paljon vähemmän.

Amazonian laittomien kaivosten tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Alueella toimivat ympäristöjärjestöt ovat keränneet niistä tietoja eri lähteistä ja julkaisseet kartan, jolle on merkitty yli 450 Brasiliassa sijaitsevaa laitonta kaivosta ja laajempaa kaivosaluetta.

Järjestöjen kokoama kartta on kuitenkin puutteellinen. Siihen ei ole esimerkiksi merkitty Castelo dos Sonhosin lähellä sijaitsevia kaivoksia, vaikka niitä on vähintään kymmeniä.

Kaivoksilta kulta viedään kaupunkien kultakauppiaille. Erityisen paljon heitä on 100 000 asukkaan Itaitubassa Amazonin sademetsän ytimessä.

Itaituba on rähjäisen ja rapistuneen oloinen, matalasti rakennettu kaupunki, jonne pääsee lautalla kaksi kilometriä leveän Tapajósjoen yli. Tapajós on yksi Amazonin suurimmista sivujoista.

Kullankaivuu muodostaa asiantuntijoiden arvion mukaan jopa kaksi kolmasosaa Itaituban taloudesta, vaikka kultaryntäyksen huippuvuodet olivat jo 1970- ja 80-luvuilla.

Kultaa täällä riittää yhä. Suuren ja laillisen kullantuottajan Serabi Goldin mukaan malmin kultapitoisuus yhtiön valtauksilla on noin kahdeksan grammaa tonnissa. Se on tuplasti enemmän kuin vaikkapa Euroopan suurimmalla kultakaivoksella Kittilässä.

Itaitubassa löytää helposti parikymmentä kauppaa, jotka ostavat kultaa. Useimmat kaupat eivät halua olla tekemisissä toimittajien kanssa, mutta eräässä liikkeessä pääsen haastattelemaan kultakauppiasta. Hän on valmis kertomaan, miten kultabisnes toimii, jos hänen nimeään tai kasvojaan ei paljasteta.

Hänelle on samantekevää, onko kulta peräisin laittomalta vai lailliselta valtaukselta – kaikesta kullasta maksetaan sama hinta.

Brasilian kullantuottajien liitto Anoro on arvioinut, että vain viidennes Itaituban kullasta on kaivettu laillisesti. Liittovaltion syyttäjänvirasto on vielä pessimistisempi: sen mukaan vain kuudesosa tuotannosta on luvallista.

Tänne on turha tulla tarjoamaan katinkultaa. Kauppias sulattaa kullan, jotta aineen puhtaus ja arvo voidaan selvittää.

Kultakauppias säätää kaasupolttimen tehoa ja kallistaa upokasta. Valkoinen loimu on niin kirkas, että en uskalla kuin vilkaista sitä. Poltin suhisee tasaisesti ja lieskat iskevät takaisin upokkaan reunoilta.

Roihun keskellä kirkastuu sademetsän himoituin aarre, melkein sileäksi sulanut keltainen soikio, jonka vuoksi täällä hävitetään metsää ja tapetaan ihmisiä. Suuret kultalöydöt johtavat kauppiaan mukaan usein väkivaltaan.

– Tästä kilpaillaan kiivaasti. Ruumiita tulee koko ajan, sanoo nuori kultakauppias suojalasien takana.

Kullankaivajien tulot vaihtelevat paljon. Kauppiaan mukaan tyypillinen yrittäjä, jolla on puolisen tusinaa miestä töissä, voi löytää kilosta kahteen kiloa kultaa kuukaudessa. Arvio vastaa tapaamieni kullankaivajien kertomaa.

Kullan arvo maailmanmarkkinoilla on tällä hetkellä yli 47 000 euroa kilolta. Kauppias arvioi, että kulujen jälkeen yrittäjän nettotulo olisi noin puolet siitä.

Kuluja aiheuttavat palkkojen, polttoaineen ja koneiden huollon lisäksi myös viranomaisten kurinpalautuskampanjat. Tarkastusiskuja laittomille valtauksille tekevät poliisit on maksettava hiljaisiksi.

– Jokainen haluaa osansa. Jotkut poliisit menevät kultakaivoksille, koska siitä saa hiukan ylimääräistä rahaa, kultakauppias kertoo.

Hän ei kertomansa mukaan tunne rehellisiä poliiseja, mutta korruptoituneita kyllä riittää.

Aivan pennittömiksi eivät jää myöskään kaivoksilla raatavat palkolliset. Heidän tulonsa voivat kauppiaan mukaan nousta parhaimmillaan noin 3 000 euroon kuukaudessa.

Tämän putiikin kautta kultaa virtaa kauppiaan mukaan 5–7 kiloa kuukaudessa. Ostettu kulta lähetetään lentoteitse Brasilian suurimpaan kaupunkiin São Pauloon.

Kauppiaan mukaan Itaitubasta lähtee maailmalle vuosittain noin 8 000 kiloa kultaa, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin Suomen vuosittainen kullantuotanto. Koko Brasilian tuotannosta noin kymmenesosa kulkisi siis Itaituban kautta.

Itaituban kaupungin oma arvio kullantuotannosta on hiukan alempi, mutta todennäköisesti suuri osa kultakaupasta ei tule viranomaisten tietoon.

Liittovaltion syyttäjänvirasto arvioi, että koko Tapajósjoen laakson alueelta myydään vuosittain tiskin alta peräti 30 tonnia kultaa.

Kultaan on aina liittynyt täällä paljon rikollisuutta. Eikä kauppiaalla ei ole kovin ruusuista kuvaa edes asiakkaistaan.

– Kullankaivajat ovat vajaamielisiä petoja. He tuhlaavat rahansa ravintoloissa ja ilotaloissa, kauppias sanoo.

Toisenlaisia petoja houkuttelevat kultakauppojen keltaiset julkisivut.

– Viime kerralla ystävämme kadun toiselta puolelta menetti varkaille lähes kolme kiloa kultaa, joten se oli suuri tappio, kauppias kertoo.

Kauppiaan mukaan hänellä itsellään on juuri nyt vain vähän kultaa. Vieressä on panssariovella suljettu kassaholvi, johon en pääse kurkistamaan.

Luvattomat kullankaivajat eivät pidä itseään rikollisina, eikä poliisi ole innostunut pidättämään heitä.

– Olisi mahdotonta vangita 10 000 ihmistä, sanoo laittomia kultakaivoksia tutkinut liittovaltion poliisi Gustavo Caminoto Geiser Ylen haastattelussa.

Geiser työskentelee Brasilian keskusrikospoliisin ympäristörikosten tutkijana. Hänen mukaansa poliisi yrittää nykyisin suitsia laitonta kultakauppaa puuttumalla nimenomaan kauppiaiden toimintaan.

Kultaa ostavien kauppiaiden ei Geiserin mukaan tarvitse varmistua kullan laillisesta alkuperästä muuten kuin kysymällä myyjältä. Jos myyjä sanoo työskentelevänsä laillisessa kaivoksessa, asia on sillä selvä.

– Lakia on pakko muuttaa, ja olemmekin ehdottaneet sitä, Geiser sanoo.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä tällainen lainmuutos ei vaikuta todennäköiseltä. Presidentti Jair Bolsonaro haluaa päinvastoin poistaa kullankaivuun rajoituksia.

Bolsonaron suhtautuminen kullankaivuuseen ei ole yllätys, sillä hän on itsekin aikoinaan kaivanut kultaa.

Bolsonaro on lähettänyt Brasilian parlamentille lakiehdotuksen, joka laillistaisi kaivostoiminnan alkuperäiskansojen suojelualueilla. Bolsonaro on perustellut lakiehdotusta sillä, että alkuperäiskansat pitää integroida muuhun yhteiskuntaan, ja kaivostoiminta tarjoaisi heille tuloja.

Alkuperäiskansat ovat puolestaan pyytäneet Brasilian viranomaisilta apua kaivajien häätämiseksi. Esimerkiksi Brasilian pohjoisosassa yanomami-heimon reservaattiin on viime vuoden aikana tunkeutunut jopa 20 000 luvatonta kullankaivajaa.

Alkuperäiskansat eivät useimmiten halua alueilleen kaivoksia, mutta nykyisin heimojen yhteisrintama on alkanut hajota. Osalle kelpaavat kullankaivajien tarjoamat työt.

Kaikki viittaa siihen, että presidentin lietsoma kultakuume on vain kiihtymässä.

Lisää aiheesta:

Yle lähti intiaanien mukaan tutkimaan Amazonin metsien laittomia hakkuita – "Tropiikin Trumpin" kehityshankkeet repivät alkuperäiskansoja erilleen

Ulkolinja-dokumentti: Vaarallinen kulta

The New Yorker: Blood Gold in the Brazilian Rain Forest

Amazonia Socioambiental: Looted Amazon

– Viisi vuotta sitten täällä oli vain vanhoja taloja ja rakennustyömaa. Kaikki on muuttunut, sanoo 32-vuotias Pietro Spagnolo ja katselee ympärillään aukeavaa nurmikenttää.

Kentän maaperästä puskee lukemattomia erinäköisiä pensaita ja puita ikivihreistä talviaikana lehtensä menettäviin. Nurmikon lomassa risteilevät polut, ja kauempana kohoaa nostokurkia, kiiltäviä pilvenpiirtäjiä sekä korkeita uudisrakennuksia.

Spagnolo on tullut lounastunnillaan levähtämään Porta Nuovan kaupunginosaan, jossa näkyy hyvin Milanon nopea muutos aiempaa vehreämmäksi kaupungiksi.

Milano pyrkii puuttumaan vakavaan ilmansaasteongelmaan, jonka syynä on muun muassa henkilöautojen suuri määrä sekä kaupungin sijainti laaksossa Alppien suojassa.

Milanoon työn perässä Sisiliasta muuttanut Spagnolo kertoo huomaavansa ilmansaasteet silmien kutisemisena, mutta olevansa jo tottunut huonoon hengitysilmaan.

Toisella puolella viherkenttää päivää paistatteleva Simona Baranzini, 28, kertoo pakenevansa usein viikonlopuksi kotiseudulleen Maggiore-järven rannalla sijaitsevaan kylään, jossa henki kulkee paremmin.

Baranzini harmittelee, että saasteet estävät pyörällä kulkemisen.

– Kun Milanon taivasta peittää harmaa saastesumu, ulkona tuntuu, että tukehtuisi. Silloin pyörällä autojen ja bussien seassa ajaminen tuntuu mahdottomalta.

Milano on viime vuosina investoinut mittaviin viherhankkeisiin, joiden odotetaan imevän vuosittain useita miljoonia tonneja hiilidioksidia ilmakehästä.

Ennen vuotta 2030 kaupungin alueelle aiotaan istuttaa kolme miljoonaa puuta ja rakentaa yksi suuri ja kaksikymmentä pienempää puistoa. Viheralueita nousee maaperän lisäksi rakennusten katoille.

Kaupungin viherinvestoinnit herättävät sekä Baranzinissa että Spagnolossa luottamusta.

– Uskon, että viihtyvyyden lisäksi ilmanlaatu paranee merkittävästi, Spagnolo sanoo ja viittoilee kohti sadan metrin päässä kohoavaa tornitaloa.

Bosco Verticale eli “pystysuora metsä” on Milanon tornitalokaksikko, joka valmistui vuonna 2014 ja on palkittu ulkomailla arkkitehtuuristaan.

Talojen parvekkeilla kasvaa noin 800 puuta ja lähes 20 000 pensasta ja kasvia. Ne vastaavat 20 000 neliömetrin metsäalaa.

– Kun näen tällaista kaupungissa, alkaa tehdä mieli tuoda vihreää myös omaan kotiin. Olenkin istuttanut parvekkeeni täyteen kasveja, Spagnolo kertoo.

Miljoonia puita ja kymmeniä puistoja

1,4 miljoonan asukkaan Milano sijaitsee pohjoisessa Italiassa Po-joen laakson alueella, joka on Euroopan saastuneimpia seutuja. Laakso tunnetaan maatalouden ja teollisuuden keskuksena.

Viherhankkeiden lisäksi Milano on pyrkinyt puuttumaan saasteisiin ja toppuuttelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia muun muassa rajoittamalla yksityisautoilua ja vanhojen diesel- ja bensiinikäyttöisten autojen käyttöä sekä kehittämällä julkista liikennettä ja pyöräteitä.

Myös lämmitysjärjestelmiä on kehitetty – muista fossiilisista polttoaineista on siirrytty maakaasuun, ja uusiutuvat energiamuodot nostavat päätään.

Autojen ja lämmityspäästöjen hillitseminen sekä viherhankkeet ovat helpottaneet ilmansaasteita, kertoo ympäristöjärjestö Legambienten Milanon alueen tutkimuskoordinaattori Damiano Di Simine.

– Viime vuosi oli ilmansaasteiden kannalta paras vuosikymmeniin. Mutta ei mene yhtään talvea niin, etteivätkö luvut nousisi hälyttäviksi, hän kertoo.

Viimeksi tammikuussa kävi näin. Di Siminen mukaan Milanon hengitysilmassa olevien pienhiukkasten määrä ylitti Euroopan ympäristökeskuksen suositusrajat 27 päivänä 31:stä. Ilma oli siis “myrkyllistä lähes koko kuukauden”, sanoo Di Simine.

Parmesaani ja parmankinkku saastuttavat

Di Simine uskoo, että viherhankkeet voivat tuoda helpotusta ilmaston lämpenemisen seurauksiin, jotka näkyvät Milanossa selvästi. Kaupungin keskilämpötila on noussut teollistumisen jälkeen yli kaksi astetta, ja trooppisia öitä on vuosittain jopa 35.

Puut paitsi sitovat hiilidioksidia ilmakehästä, voivat kasvaessaan viilentää myös paikallisesti esimerkiksi luomalla varjoja kaupunkiin.

Silti viherhankkeet yksin eivät riitä ratkaisemaan koko ongelmaa.

– Milanon sijainti laaksossa Alppien katveessa on onneton, sillä vuoret estävät ilmaa liikkumasta. Sitä ei voi muuttaa. Lisäksi alueen asukasmäärä on korkea, samoin henkilöautojen määrä, Di Simine listaa.

Asiantuntijan mukaan eniten ilmastopäästöjä aiheuttaa kuitenkin alueen massiivinen karja- ja sikatalous – ja suomalaisillekin tutut italialaiset vientituotteet kuten parmesaani ja parmankinkku. Po-joen laakson alueella tuotetaan lähes puolet Italian maitotuotteista ja yli puolet sianlihasta.

Alueen talous yksin vastaa 40 prosentista Italian bruttokansantuotteesta. Pelkästään parmesaani- ja parmankinkkubisnes tuo Italialle miljardeja euroja vuodessa.

– Tästä ongelmasta ei puhuta, koska ulkomailla tuotteet ovat niin suosittuja. Kukaan ei ajattele, että niiden tuottamiseksi tämä alue on läpikotaisin saastunut. Sikojen ja nautojen määrä on täysin epäsuhtainen, ja ne aiheuttavat suuria ammoniakkipäästöjä.

Di Siminen mukaan tilanteen korjaamiseksi tuotantoa on pienennettävä. Tarvitaan merkittäviä poliittisia toimenpiteitä.

– Pitäisi tuottaa vähemmän ja parempaa laatua. Tähän mennessä alueen poliitikot eivät ole kuitenkaan tällaisesta edes hiiskuneet.

Lisää aiheesta:

Mullistava tutkimustulos: Puiden istuttaminen on tehokkaampi ja halvempi kuin mikään muu ilmastonmuutoksen torjuntakeino

Vitesy.com: Nitrogen dioxide and fine particles are threatening Po valley air quality

Ruotsalaiset ovat todennäköisesti leiponeet maailman suurimman laskiaispullan, kertovat useat ruotsalaislehdet. Jättiläispulla on noin 2 000 kertaa tavallista laskiaispullaa suurempi.

– Se on peto, sanoo tuotantopäällikkö Daniel Granholm Bake my day -leipomosta Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:lle.

Ennätyspulla on 1,4 metriä leveä ja painaa 300 kiloa. Laskiaispullan painosta varsinaista pullaa on 80 kiloa, mantelimassaa 35 kiloa, kermaa 115 kiloa ja pölysokeria 2 kiloa.

Pullaa esiteltiin tukholmalaisille kaupungin keskustan Sergelin Torgilla aiemmin tällä viikolla. Ulkopuolinen taho on mitannut ja punninnut pullan, ja nyt tiedot on lähetetty Guinnessille, joka päättää, täyttääkö laskiaispulla ennätysmitat.

– Olemme olleet hyvin tarkkoja, joten mitään ongelmia ei pitäisi tulla, Daniel Granholm sanoo.

Aiempi maailman suurin laskiaispulla painoi 20 kiloa, joten ennätys rikkoutuu hyväksyttäessä moninkertaisesti.

Laskiaispullat vakava asia Ruotsissa

Ruotsalaiset ottavat semlansa eli laskiaispullansa tosissaan ja kuluttavat niitä kymmeniä miljoonia vuosittain. Kuumin kausi sijoittuu vuoden alkuun, viikoille 2–11, mutta tosiassa kausi on pidempi.

Varsinaisena laskiaistiistaina yli puolet ruotsalaisista syö ainakin yhden laskiaispullan. Se tarkoittaa, että maassa syödään yhdessä päivässä viidestä kuuteen miljoonaa laskiaispullaa. Arvion takana on Ruotsin leipureiden ja kondiittoreiden liitto.

– Laskiaispulla on alan pelastusrengas. Joulun jälkeen ihmisillä on rahat vähissä, eivätkä he käy leipomoissa ja konditorioissa. Mutta laskiaispulla houkuttelee heidät takaisin, sanoo toimitusjohtaja Martin Lundell Ruotsin leipureiden ja kondiittoreiden liitosta sanomalehti Dagens Industrille.

Liitto on aiemmin arvioinut, että ruotsalaiset syövät vuositasolla 40 miljoonaa laskiaispullaa. Arvio on kuitenkin vanha, vuodelta 2006, joten määrä saattaa olla huomattavasti suurempikin.

Pullia syötiin jo keskiajalla

Länsinaapurissa ei kysellä kumpi täyte on parempi, mantelimassa vai hillo. Perinteisessä laskiaispullassa kuuluu olla mantelimassaa.

Ruotsalaiset ovat syöneet laksiaispullia keskiajalta lähtien. Niistä on kirjallisia kuvailuja 1600-luvulta lähtien, kertoo päivittäistavarakauppa Ica kotisivuillaan.

Hienot vehnäjauhot olivat tuolloin luksustuote, joten tavalliset ruotsalaiset alkoivat leipoa laskiaispullia vasta 1800-luvun loppupuolella.

Alun perin laskiaispulla oli sileä pulla, jonka sisuksesta osa sekoitettiin mantelin, maidon ja voin kanssa pullan täytteeksi. 1930-luvulla pullaan alettiin lisätä myös kermavaahtoa.

Uusia makuja ja muotoja

Nykyään leipomot ja konditoriat eri puolilla Ruotsia kehittävät uusia variaatioita laskiaispullasta jokaiseen uuteen sesonkiin.

Tänä vuonna laskiaispullaa voi kokeilla esimerkiksi raakapullana, puurona tai "cimlana", jossa yhdistyvät laskiaispulla ja sitruunamarenkitorttu, kertoo sanomalehti Aftonbladet.

Aiempien vuosien innovaatioita ovat nutellalaskiaispulla, suklaalaskiaispulla, prinsessatorttulaskiaispulla, lakritsilaskiaispulla ja sahramilaskiaispulla.

Maun lisäksi laskiaispullan muotoa on muuteltu, ja leipurit ovat tehneet laskiaispullista muffinsseja, tuulihattuja, wrappejä, tortilloita, hodareita, tacoja. Laskiaispullasta on tehty myös jäätelöä, limsaa ja olutta.

BAIDOA, SOMALIA

Kolme vuotta sitten Ali Mohammed Gabow istui vihaisena täpötäydessä sellissään.

Vartijat solvasivat vankeja, kohtelivat heitä kuin eläimiä. Selleistä ei saanut poistua kuin vessaan, syömään ja peseytymään.

Gabow on tuomittu terrorismista. Hänen kaltaisiaan sekä pelättiin että halveksittiin.

Jos joku koski häneen, hän säpsähti. Jos joku puhui hänelle, hän suhisi.

Sitten asiat alkoivat muuttua. Tunnelmasta tuli lämpimämpi ja ystävällisempi. Vankeja alettiin kuunnella.

Baidoan vankilasta tuli kansainvälinen deradikalisoinnin pilottiprojekti. Päämääränä oli löytää malli, jota voisi soveltaa laajemmin koko maan vankiloissa.

Vankeja alettiin kuntouttaa ja opettaa. Vartijoita koulutettiin ihmisoikeuksista.

Baidoan vankila Lounais-Somaliassa on korkean riskin vankila. Tänne sijoitetaan vankeja, joiden pelätään uusivan rikoksensa. Kolmasosa heistä on Gabowin tapaan tuomittu terrorismirikoksista.

Terroristijärjestö Al-Shabaab on edelleen voimissaan Somaliassa. Järjestö saa voimaa siitö epäluottamuksesta, jota kansalaiset kokevat maan korruptoitunutta hallintoa kohtaan.

Yksi tärkeimmistä aseista terroristijärjestöä vastaan on estää Gabowin kaltaisten, köyhien ja kouluttamattomien liittyminen järjestöön.

Ekstremismin vastaisen projektin pani alulle suomalainen Kirkon ulkomaanapu paikallisen Centre for Research and Dialogue-järjestön kanssa vuonna 2016. Projektia valvoo YK:n Somalian tukiperaation UNSOM, ja myöhemmin mukaan tuli myös Ruotsi.

Nyt vankilan hiekkaiselta pihalta kuuluu naurua. Gabow laukaisee pallon kohti kivillä rajattua maalia, mutta se menee ohi. Hän nauraa huonolle laukaukselleen, heittää kaverille yläfemmat ja peli jatkuu. Kohta alkaa päivän ensimmäinen oppitunti, englanti.

Pineapple, opettaja kirjoittaa taululle.

- Pineapple, vangit vastaavat kuorossa.

- Mikä se on? opettaja kysyy.

- Ananas, yksi sanoo.

Lemon.

- Lemon.

Banana.

- Banana.

Englanti on yksi Gabowin lempiainesta. Sen lisäksi hän pitää matikasta ja uskonnosta.

Vasta täällä hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan.

Englannintunnin jälkeen muut menevät rukoilemaan. Gabow jää antamaan haastattelua. Kamera pyörii, ja Gabowin sydän lyö kovaa. Hän hengittää syvään pari kertaa. Ei ole syytä hermoilla.

Nimensä hän kertoo, mutta kasvoja emme saa näyttää. Siitä voisi koitua ongelmia, kun hän vapautuu.

– Mashallah. Olen 26 vuotta vanha, ja syksyllä 2016 minut tuomittiin 10-vuotiseen vankeusrangaistukseen al-Shabaab-terroristijärjestöön kuulumisesta.

Mashallah, jumalan tahto. Gabow ei itse myönnä kuuluneensa terroristijärjestö al-Shabaabiin. Hän hyväksyy nyt sen, että vankilassa on vielä oltava lähes seitsemän vuotta. Sekin on jumalan tahto. Eikä sille mitään voi.

Gabowin ajatuksiin jumalan tahdosta vankila on kuitenkin vaikuttanut.

Vuonna 2010 al-Shabaab, eli “nuoriso”, oli huipussaan. Somalian hallituksen kaaduttua vuonna 1991 maan oikeusjärjestelmää johtivat tuomioistuimet, jotka nojautuivat sharialakiin.

Terroristijärjestö syntyi somalialaisten islamilaisten shariatuomioistuinten liitton aseellisesta siivestä vuonna 2006. Muutamassa vuodessa se valtasi useita kaupunkeja Somaliassa, myös pääkaupunki Mogadishun.

Afrikan unionin AMISOM-joukot onnistuivat häätämään järjestön pois suurista kaupungeista, myös Baidoasta, vajaat kymmenen vuotta sitten. Afrikan unioni on samantyyppinen valtioliitto kuin EU.

Somalian maaseudulla al-Shabaab on kuitenkin edelleen paikoin vahva.

Alkuvuodesta 2020 järjestö näytti jälleen tuhovoimansa. Kymmeniä kuoli kahdessa terrori-iskussa Mogadishussa. Al-Shabaab hyökkäsi myös Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan Keniassa ja tappoi kolme amerikkalaista.

Yhdysvallat on presidentti Donald Trumpin valtakautena moninkertaistanut ilmaiskujen määrän Somaliaan. Vuonna 2019 niitä tehtiin lähes 60, kuusi kertaa enemmän kuin vuonna 2015.

Terroristijärjestön johdossa ovat muun muassa Irakissa ja Afganistanissa koulutusta saaneet jihadistit. Jalkaväestä taas suurin osa on Gabowin kaltaisia: köyhiä ja lukutaidottomia, joita motivoivat paikalliset kiistat ja toimeentulo. Jotkut liittyvät pakosta, toiset siksi, että al-Shabaab on tarjonnut heille mahdollisuuden ansaita rahaa. Maailmanlaajuinen pyhä sota on monelle aluksi vieras asia.

Isäänsä Gabow ei muista. Äiti kuoli hänen ollessaan viisivuotias, ja sukulaiset pitivät hänestä huolta. Hän ei koskaan käynyt koulua. Gabow oppi jo lapsena viljelemään sipuleita ja kiersi tiloilla auttamassa tarpeen mukaan.

Elämä oli köyhää ja niukkaa.

Sitten hän kuuli, että isommasta kaupungista löytyisi töitä.

Hän lähti Baidoan koillispuolella sijaitsevaan Beledweynen kaupunkiin ystävänsä kanssa. Gabow kertoo lähteneensä ansaitsemaan rahaa. Siihen aikaan Beledweyneä kontrolloi kuitenkin al-Shabaab.

Gabowin oman kertoman mukaan hän lähti Beledweynestä Mogadishuun joulukuussa 2011, kun Afrikan unionin AMISOMin joukot vapauttivat kaupungin al-Shabaabilta rajujen taisteluiden jälkeen.

Pääkaupungissa hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja työskenteli parturina. Sitten hänet pidätettiin Baidoassa matkalla tapaamaan sukulaisiaan.

Se on valetta, kääntäjä kuiskaa. Psykologille Gabow on kertonut lähteneensä Beledweyneen liittyäkseen terroristijärjestöön.

Nyt hänen todellisuutensa rajautuu Baidoan vankilaan. Täällä on noin 150 vankia, vaikka tilaa olisi vain 50:lle. Vessoja on seitsemän, sellejä kahdeksan. Tilaa on liian vähän, ja käymälät haisevat.

Vankilanjohtaja Adan Ali Ahmed vie kierrokselle vankilan selliosastolle. Sellejä ei saa kuvata. Ne ovat pieniä ja täynnä ihmisiä.

Deradikalisaatioprojekti ei ole tuonut lisää fyysistä tilaa vangeille. Kaltereiden läpi tuijottaa sekä välinpitämättömiä että uteliaita silmiä.

Vaikka olot ovatkin ankeat, koulutus on vankilanjohtajan mukaan paljon tehokkaampi tapa taistella al-Shabaabia vastaan kuin aseet.

– Kun he tulivat, heihin ei saanut edes koskea. Nyt näit, miten he pelaavat yhdessä jalkapalloa!

On yksi luokkahuone, ja pieni katos, jonka alla vangit voivat ottaa vastaan vierailijoita. On pieni piha, jossa saa pelata jalkapalloa. Joskus vangit pelaavat korttia tai heittävät noppaa.

Sen lisäksi he saavat käydä psykologilla. Ja se on iso asia.

Yksi deradikalisaatioprojektin työntekijöistä onruotsalainen Eva-Lena Hjalmarsson. Baidoa on nykyään rauhallinen, mutta ulkomaalaisten on edelleen vaarallista liikkua ilman aseistettuja saattueita ja luodinkestäviä autoja.

Hjalmarssonviettää suurimman osan ajastaan Baidoassa YK:n alueella. Vankila sijaitsee aivan YK-alueen porttien kupeessa.

YK:n alue Baidoassa on tarkkaan vartioitu. Sellainen on monessa Somalian kaupungissa. Samalla alueella majailevat Afrikan unionin AMISOM-rauhanturvaajajoukot Etiopiasta. AMISOM on täällä taistelemassa al-Shabaabia vastaan.

Hjalmarsson kouluttaa Baidoan vankilan vanginvartijoita kriminaalihuollon neuvonantajana YK:lla. Hän tekee tiiviisti yhteistyötä paikkallishallinnon kanssa.

Viimeksi vartijat saivat oppia siitä, miten kohdata traumatisoituneita ihmisiä.

Hjalmarssonin pöydällä on pieni Fika-kirja, ruotsalaisten kahvittelukulttuurin taskuopas. Muovisella pöydällä kahvi valmistuu perkolaattorissa.

– Kilpailemme täällä siitä, kenellä on parhaat kahvit. Etiopialaisten kanssa on kyllä hankala kilpailla, hän sanoo.

Ruotsi on tukenut projektia rahallisesti maan kansainvälisen kehitysyhteistyön järjestön Sidan kautta. Se on myös lähettänyt vanginvartijoita Ruotsista kouluttamaan somalialaisia vartijoita.

Hjalmarsson on aiemmin työskennellyt myös Liberiassa ja Balkanilla. Ruotsilla on paljon osaamista rikosten uusimisen ehkäisemisessä. Olosuhteet täällä ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin Pohjolassa.

– Eihän se vankila mikään mukava paikka ole. Projekti toimii, koska vartijoilla ja henkilökunnalla on nyt oikea suhtautumistapa, hän sanoo.

Kun uusi vanki tulee, pääpainopiste on ymmärtämisessä. Miksi hän liittyi al-Shabaabiin? Minkälaista hänen elämänsä oli ennen terroristijärjestöön liittymistä?

Monet tulijat ovat sitä mieltä, että eivät ole tehneet mitään väärää. Se riippuu paljon siitä, missä roolissa on ollut.

– Harvalla on syvä ymmärrys uskonnosta. Uskontotieteen ja islamilaisen filosofian avulla yritämme antaa heille sitä tietoa, mitä heillä ei aiemmin ollut. He ovat saaneet kuulla jotain uskonnosta, uskoneet siihen ja toimineet sen mukaan.

Al-Shabaab kertoo jäsenilleen, että ulkomaiset joukot tulivat Somaliaan riistämään maan resurssit ja käännyttämään kaikki pois islaminuskosta. Heitä vastaan pitää siksi käydä pyhää sotaa.

Tällä hetkellä al-Shabaab hallitsee lähinnä maaseutua. Uusi käänne sisällissotaan voi kuitenkin tulla jo ensi vuoden lopussa.

Nyt Baidoan kattojen yllä kuuluvat keskipäivän rukoushuudot. Aasit hirnahtelevat niiden kanssa kilpaa.

Afrikan unionin AMISOM-joukkojen avulla kaupunki on pysynyt vuosia melko vakaana. Niiden on kuitenkin määrä poistua koko maasta vuoden 2021 lopulla.

Silloin Somalian armeija, SNA, ottaa vastuun sodassa al-Shabaabia vastaan. Ja silloin terroristijärjestö saattaa onnistua jälleen valtaamaan Baidoan ja muita kaupunkeja.

Al-Shabaabilla on paljon paremmat ja uudemmat aseet kuin SNA:lla. Somaliaa vastaan on voimassa kansainvälinen asevientikielto, eikä armeija pysty kunnolla varustautumaan.

SNA:ta johtaa Baidoassa kenraali Mohamed Osman. Hän pelkää, että kansainvälisen yhteisön resurssit ja työ saattavat mennä hukkaan, kun kansainväliset joukot lähtevät ensi vuonna.

– Pitää muistaa, että al-Shabaab ei ole uhka vain Somalialle. Se on uhka koko maailmalle, hän sanoo.

Al-Shabaabilla arvellaan olevan Somaliassa noin 7 000–9 000 taistelijaa. Tukijoita on paljon enemmän, ja myös ulkomailta on tullut ihmisiä sen riveihin. AMISOM-joukkoja on tällä hetkellä Somaliassa vajaat 20 000.

Vain noin kymmenen kilometriä kaupungin ulkopuolella alkaa al-Shabaabin alue. Kuivuus ja al-Shabaabin väkivalta on ajanut ihmisiä ympäröivältä maaseudulta Baidoaan. Kaupungissa asuu virallisesti vajaat 400 000 ihmistä, mutta maan sisäisiä pakolaisia on siellä vähintään yhtä paljon.

Aseilla terroristijärjestöä ei kuitenkaan lopulta voiteta. Ainoa tapa pysäyttää al-Shabaab on pysäyttää rekrytointi.

Tästä Mohamed Osman ja AMISOM-joukkojen kenraali, etiopialainen Alemu Ayene ovat yhtä mieltä.

Terroristijärjestön pysäyttäminen on lopulta poliitikkojen eikä sotilaiden tehtävä, Ayene sanoo.

– Vain somalialaiset itse ja maan hallitus voivat saada al-Shabaabin rekrytoinnin loppumaan, AMISOM-kenraali arvioi.

Tällä hetkellä kansainvälisten joukkojen läsnäolo Somaliassa on hyvä ase terroristien rekrytoinnissa. Tule meidän joukkoihin, jotta saadaan kansainväliset joukot täältä pois, ne sanovat.

Al-Shabaab elää sillä epäluottamuksella, joka on syntynyt maan virallista johtoa kohtaan.

Sama epäluottamus ja syvä katkeruus paistavat Ali Mohamed Gabowin puheen läpi.

Ali Mohamed Gabow pyyhkii pois olematonta pölyä pöydältä. Hän katsoo omaan käteensä.

Al-Shabaab on tehokkaasti onnistunut iskemään kuiluun, joka on muodostunut paluumuuttajien ja sisällissodan aikaan Somaliaan jääneiden välille. Somaliaan on maan turvallisuustilanteen parannuttua palannut viime vuosina kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka ovat viettäneet viimeiset vuosikymmenet länsimaissa.

Monet maan johdossa ovat paluumuuttajia.

Eivätkä he välitä tavallisista ihmisistä, Gabow sanoo. Hän ottaa vertaukseksi perheen.

– Paluumuuttajat ovat kuin perheen mies, joka tuo rahaa, mutta ei tiedä, mitä perheessä tapahtuu. Me olemme kuin vaimo. Tiedämme ongelmista ja ymmärrämme, miten niitä pitäisi hoitaa. Mutta meitä ei kuunnella.

Laaja käsitys on esimerkiksi, että al-Shabaabin oikeusjärjestelmä on oikeudenmukaisempi kuin virallinen järjestelmä. Virallista järjestelmää pidetään läpeensä korruptoituneena.

Baidoan vankilan kuntoutusohjelmalla voidaan kuitenkin vaikuttaa tähän, uskoo Eva-Lena Hjalmarsson. Jos vangit saadaan kuntoutettua ja toimivaan elämään vankeusrangaistuksen jälkeen, heidän uskoaan oikeusjärjestelmään voi kasvattaa.

Hjalmarsson näkee vankien muutoksen työssään. Se alkaa pienistä asioista, mutta pikkuhiljaa ajatukset muuttuvat.

Vähitellen vangit uskaltavat unelmoida tulevaisuudesta. Silloin Hjalmarsson tietää, että ollaan oikealla tiellä.

Nykyään Ali Mohamed Gabow on sitä mieltä, ettei al-Shabaab edusta oikeaa islamia. Viattomia ei saa tappaa, se ei ole jumalan tahto. Pari viikkoa aiemmin kymmeniä kuoli iskussa Mogadishuun. Se oli väärin.

Gabowilla on vielä seitsemän vuotta vankilaelämää jäljellä, mutta tähtäin on jo vapaudessa.

– Haluan oppia paljon, kun olen täällä. Silloin minusta voisi tulla vaikka koko Somalian johtaja. Sellainen, jolle jopa kotiäidit ja käymälöiden kaivajat uskaltaisivat tulla puhumaan murheistaan. Siitä tosin päättää Jumala, eivät ihmiset.

Lue myös:

Somalia julisti heinäsirkat kansalliseksi hätätilanteeksi – sateet saivat sirkat sikiämään, ruokaturva on uhattuna

Al-Shabaab otti Somalian Mogadishussa tehdyn terrori-iskun nimiinsä

Yhdysvallat teki ilmaiskun al-Shabaabin asemiin - kymmeniä kuolleita

Suomen vankiloissa on ainakin yksi terroristi ja mahdollisesti kymmeniä radikalisoituneita – Rikosseuraamuslaitos heräsi ongelmaan ja perusti erikoisryhmän

A-studio käsittelee aihetta lähetyksessään maanantaina 24.2. klo 21 TV1:llä.

Ritva Hämäläinen makaa sängyllään Etelä-Karjalan keskussairaalan sisätautien ja kardiologian vuodeosastolla. Hän tuli sairaalaan viisi päivää sitten sydämen rytmihäiriöiden takia.

Saman oireen vuoksi hän on ollut täällä ennenkin, mutta päässyt vielä samana päivänä hoidon jälkeen takaisin kotiinsa, reilun 100 kilometrin päähän Parikkalaan.

– Lauantaiaamuna sydämen rytmi käännettiin täällä normaaliksi, mutta sitten siinä tapahtuikin jotain ja minut siirrettiin tänne osastolle, kertoo Hämäläinen.

Parin osastolla vietetyn päivän jälkeen Hämäläiselle asennettiin sydämentahdistin. Vaikka Hämäläisellä on takanaan jo viisi yötä sairaalassa, ei aika ole tullut pitkäksi.

– Niin hyvää huolta pitävät. Syömistä on tullut ja palvelu pelaa. Hoitajat ja lääkärit ovat tosi mukavia, jopa hauskoja. Täällä on viihtynyt erittäin hyvin.

Viihtyvyyttä on parantanut etenkin se, että hänellä on sairaalassa oma huone. Hänen yksiönsä onkin kuin hotellissa konsanaan: oma TV, WC, suihku, pesuallas sekä ikkunasta avautuva näkymä Saimaalle.

– Minulla on tässä hieno yksiö, jossa on kaikki mukavuudet. Mikäs tässä on ollessa. Tämä on aivan loistava keksintö, kertoo Ritva Hämäläinen.

Etelä-Karjalan keskussairaalan uusi sisätautien ja kardiologian vuodeosasto otettiin käyttöön vuonna 2018. Isoja potilashuoneita ei enää ole.

– Suurin osa potilashuoneista on yksiöitä. Meillä on vain 5–6 huonetta, joihin sijoitetaan pysyvästi kaksi potilaspaikkaa, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Potilaspaikkoja osastolla on 32.

Isoista huoneista eroon

Vaikka Etelä-Karjalan keskussairaalan uudessa sairaalasiivessä potilaat pääsevätkin yksiöihin, on Suomessa vielä lukuisia sairaaloita, joissa potilaat odottavat toipumista usean hengen huoneessa. Silloin vaarana on potilaiden yksityisyyden suoja.

Naapurisängyssä makaavan vaivat ja yksityiset tiedot tulevat helposti muiden huoneessa olevien tietoon. Omaisten ja potilaan keskustelut kantautuivat kaikkien korviin. Myös silloin, kun sairaanhoitajat käyvät jakamassa lääkkeitä tai tekemässä hoitotoimenpiteitä, niiden laatu paljastuu muille. Näin ei kuitenkaan saisi tapahtua.

Tähän on kiinnittänyt huomiota myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies.

– Potilaan terveystiedot ovat salaisia. Niitä ei saa luovuttaa sivullisille, millä tarkoitetaan muun muassa muita potilaita, kertoo eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Jo vuonna 2018 antamassaan lausunnossa eduskunnan oikeusasiamies totesi, että terveydenhuollon toimintayksikössä tulee huolehtia potilaan yksityisyyden suojasta niin, etteivät salassa pidettävät potilastiedot paljastu sivullisille.

Juuri usean potilaan potilashuoneet olivat oikeusasiamiehen ongelmallisia, koska niissä potilaan yksityisyyttä ei yrityksistä huolimatta pystyä täysin turvaamaan.

Trendi kohti yksiöitä

Useat Suomen sairaalat on rakennettu aikakaudella, jolloin tapana oli laittaa monta potilasta samaan huoneeseen. Nyt trendinä on rakentaa yhden hengen potilashuoneita.

– Viime vuosina kun keskussairaaloita on uudistettu, ja niihin on rakennettu pääsääntöisesti vain yhden hengen huoneita, kertoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Parhaillaan esimerkiksi Kuopiossa on menossa Puijon sairaalan peruskorjaus. Siellä lähes kaikki 400 sairaansijaa tulevat olemaan yksiöitä. Jyväskylään valmistuvaan Keski-Suomen keskussairaalaan tulee vuodeosastolle noin 360 yksiötä.

Yhden hengen huoneita ei Keistisen mukaan tehdä vain yksityisyyden takia, vaan ne ehkäisevät tehokkaasti myös infektioiden leviämistä.

Suomessa menee kuitenkin vielä kauan siihen hetkeen, kun kaikissa sairaaloissa olisi tarjota potilaille täydellinen yksityisyys oman yksiön muodossa.

Keistisen mukaan sairaalarakennuksen ikä on reilut 50 vuotta, minkä takia monella paikkakunnalla joudutaan vielä uudistuksia odottamaan.

– Muutos on hidas. Tosin nyt on menossa iso sairaalarakennuskannan muutos. Viidessä vuodessa Suomessa on käytetty 5 miljardia euroa uusiin sairaalarakennuksiin, kertoo Keistinen.

Potilaskierrokset uusiksi

Potilaiden yksityisyyden turvaaminen ja tautien leviäminen on ollut ensisijainen lähtökohta myös Lappeenrannassa, kun uusia potilashuoneita on suunniteltu. Yksityisyys toteutuu parhaiten silloin, kun jokainen voi olla yksin omassa huoneessaan.

– Jos meillä jostain syystä on kaksi potilasta samassa huoneessa, ammattilaisten tulee katsoa, mitä tietoa me kerromme toisen kuullen. Intimiteetti ja tietosuoja pitää pystyä turvaamaan, kertoo Etelä-Karjalan keskussairaalan vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Tapiola-Huomo kertoo, että mikäli samassa huoneessa on kaksi potilasta, voidaan potilas viedä äänieristettyyn huoneeseen, jossa henkilökohtainen asia hänelle kerrotaan. Myös huoneessa oleva toinen potilas voidaan keskustelun ajaksi siirtää toiseen huoneeseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan sairaaloissa yritetään nyt monin tavoin parantaa potilaiden yksityisyyttä.

Esimerkiksi useilla paikkakunnilla on luovuttu perinteisistä potilaskierroista. Niissä lääkäri on käynyt isossa potilashuoneessa jokaisen potilaan luona, jolloin naapurisängyssä makaava on kuullut, mitä lääkäri toisen potilaan terveydestä kertoo.

Nyt pyrkimys on viedä potilas rauhalliseen paikkaan kuulemaan hoidostaan.

– Perinteisissä potilaskierroissa on kuitenkin hyvät puolensa, kun niissä yksinkertaiset asiat hoituvat nopeasti. Syvällisemmät keskustelut kannattaa kuitenkin käydä esimerkiksi lääkärin kansliassa, kertoo Keistinen.

Intimiteettisuoja oli koetuksella

Etelä-Karjalan keskussairaala on alkujaan yli 60 vuotta vanha. Parhaillaan sairaalan vanhaa A-siipeä puretaan uusien sairaalarakennusten tieltä.

– A-siivessä valtaosa huoneista oli kolmen hengen potilashuoneita. Emme pystyneet millään tavalla turvaamaan potilaiden intimiteettisuojaa, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Vanhassa A-siivessä potilaita jouduttiin välillä pitämään jopa käytävillä, jolloin yksityisyys oli enemmän kuin koetuksella.

Aivan kaikkialla Etelä-Karjalan keskussairaalassakaan ei ole täydellistä yksityisyyttä pystytty turvaamaan. Esimerkiksi päivystykseen saapuvat potilaat joutuvat ilmoittautumaan niin, että aulassa odottelevat ihmiset saattavat kuulla päivystykseen ilmoittautuvien ihmisten yksityisiä asioita.

Tilannetta on yritetty korjata akustiikkalevyillä, mutta siinä ei ole täysin onnistuttu.

Heräämössä vierekkäin

Leikkaussalit ovat Etelä-Karjalan keskussairaalassa toiminnassa ympäri vuorokauden.

Operaation jälkeen potilaat saapuvat heräämöön, joita täällä on kaksi. Toisessa on 13 potilaspaikkaa ja toisessa 10. Usein kaikki paikat ovat käytössä.

– Tämä on yhtä yhteistä tilaa. Potilaspaikat erotetaan väliverhoilla, erillisiä huoneita ei ole, kertoo toimintayksikön esimies Susanna Niinimäki.

Avonaisesta tilasta johtuen täydelliseen yksityisyyteen ei täällä pystytä.

– Pyrimme siihen, että ihmisten tunnistetietoja ei kerrota ääneen. Yritämme myös puhua hiljaisella äänellä. Joskus kuitenkin tulee nopeita tilanteita, jolloin tarkkakorvainen potilas voi kuulla muiden asioita, kertoo Niinimäki.

Sänkyjen välissä olevilla väliverhoilla pyritään heräämöön luomaan yksityisyyttä. Ääntä ne eivät kuitenkaan estä.

– Naapurisängyn potilas voi vaikka kuulla, että verhon takana olevalla potilaalla on esimerkiksi matala verenpaine. Hän ei kuitenkaan tiedä kuka tai millainen ihminen verhon takana on, kertoo Niinimäki.

Niinimäki myös muistuttaa, että heräämössä valvonnan tarve on suuri. Siksi potilaita ei edes kannata laittaa yksittäisiin huoneisiin.

– Järkevämpää olisi, että olisi jaettavat tilat. Maailmalla on esimerkiksi lasiseinillä tai lasiovilla jaettuja heräämöitä ja tehovalvontatiloja.

Omaiset samaan huoneeseen

Omassa potilashuoneessaan makaava Ritva Hämäläinen kuluttaa aikansa ratkomalla ristikoita ja katsomalla TV:tä. Välillä hän puhuu puhelimessa ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Vieraitakin on käynyt.

Hän muistelee aikaa, jolloin sairaalassa oli vielä useita potilaita samassa huoneessa. Niitä aikoja ei ole ikävä.

– Saa olla omassa rauhassa, eikä tarvitse väkisin jutella kenenkään kanssa. Kukaan ei kuule, mitä minä hoitajien tai vierailijoiden kanssa juttelen. Eikä tarvitse kuunnella kenenkään muun sairauksia tai henkilötietoja. Tämä on tosi loistava keksintö, sanoo piakkoin kotiutusta odottava Ritva Hämäläinen.

Jos aika käy pitkäksi, voi aulassa käydä tapaamassa muita potilaita. Sen lisäksi omaisille on annettu mahdollisuus yöpyä sairaalassa. Tarkkoja vierailuaikoja vuodeosastolla ei ole, vaan omaiset voivat tulla milloin vain.

– Mahdollisuuksien mukaan voidaan tuoda toinen sänky omaiselle. Potilaspalautteista olemme lukeneet, miten potilaat ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat saaneet rauhassa sairastaa ja levätä, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Jos sairaalassa kokee, ettei oikeus yksityisyyteen toteudu, kannustaa Etelä-Karjalan keskussairaalan palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo potilaita olemaan aktiivisia ja vaatimaan yksityisyyttä.

– Potilas helposti kokee, että tämä on laitos ja hän vain menee laitokseen sisään. Hän saattaa luulla, että hän muka jotenkin menettäisi itsemääräämisoikeutensa, kertoo Tapiola-Huomo.

Venäjällä juhlitaan sunnuntaina miehiä. Helmikuun 23. päivää vietettiin alun perin Venäjän asevoimien vuosipäivänä, mutta nykyään se tunnetaan isänmaan puolustajan päivänä.

Kansan parissa päivästä on tullut miehinen vastine maaliskuussa vietettävälle kansainväliselle naistenpäivälle. Niinpä venäläiskouluissa on jo onniteltu poikia ja tänään maassa onnitellaan kaikkia miehiä – olivatpa he sitten suorittaneet asepalveluksen tai eivät.

Teimme miehisen juhlan kunniaksi testin Venäjän miehistä ja miehisestä maailmasta.

Kuinka hyvin tunnet venäläisen miehen? Testaa!

Turkin ja Iranin rajaseudulla tapahtui maanjäristys aikaisin sunnuntaiaamuna. Järistys oli voimakkuudeltaan 5,7, ja se oli noin kuuden kilometrin syvyydessä, kertoo eurooppalainen seismologian laitos EMSC.

Turkin sisäministeriö on kertonut uutistoimistojen mukaan, että ainakin seitsemän on saanut surmansa järistyksessä. AFP:n mukaan kuolleista kolme on lapsia. Lisäksi uhreja etsitään romahtaneista rakennuksista.

Turkin yleisradioyhtiö TRT on kertonut, että järistys on vaikuttanut noin 43 kylään Turkin puolella. Rakennukset ovat romahdelleet myös Vanin kaupungissa, mutta mahdollisista loukkaantuneista ei ole tietoa.

Iranin puolelta tiedot mahdollisista vahingoista eivät ole vielä selvillä. Järjistysalueelle on lähetetty sekä iranilaisia että turkkilaisia pelastusjoukkoja.

Alueella on aiemminkin ollut voimakkaita maanjäristyksiä. Viime kuussa maanjäristys tappoi 40 ihmistä Itä-Turkissa.

Nordea kertoo, että osassa sen verkkopankin ja mobiilipankin palveluita on tällä hetkellä tilapäinen häiriö. Kortilla maksaminen toimii kuitenkin normaalisti.

Nordean viestintäjohtajan Satu Malkamäen mukaan vika alkoi sunnuntaina aamulla.

– Häiriö ilmenee niin, että palveluihin ei pääse kirjautumaan. Pyrimme korjaamaan vian mahdollisimman pian ja pahoittelemme tästä aiheutuvaa haittaa, Malkamäki sanoo.

Ongelmia on havaittu myös tunnuslukusovelluksen toiminnassa. Häiriö estää tämän vuoksi myös suomi.fi-tunnistautumisen tekemisen Nordean tunnuslukusovelluksen avulla.

Kiinnostaisiko sinua työ vallankumousjohtajana tai asiakaspaijaajana? Entä MacGyverina, roskapoliisina, robopomona tai pelottomana kiljunkeittäjänä?

Nämä kaikki ovat ihan oikeita työpaikkoja. Tai ainakin näillä nimikkeillä on haettu viime vuosina ihmisiä töihin.

Yhä useampi työpaikkanimike on leikkisä. Kyse on kilpailusta huomiotaloudessa.

– Nimikkeiden kanssa ei olla niin vakavalla mielellä, vaan ne ovat monesti leikillisiä. Taustalla tässä saattaa olla tarve erottautua osaajapulan pahentuessa ja toisaalta tarve puhutella kohderyhmää uskottavasti, kertoo Noora Holmström Oikotie.fi-työpaikkavälityksestä. Noora Holmströmin omakaan titteli ei ole ihan arkisin, hän on business manager Sanoma Digital Finland -yrityksessä.

Holmströmin mukaan erikoisia nimikkeitä viljelevät ilmoitukset päätyvät usein suosituimpien työpaikkailmoitusten listalle.

Somevelhot, hakukoneoptimoijat ja dataosaajat

Koko Suomen kattavia tilastoja työnimikkeistä on vaikea saada kasaan, sillä työpaikat tilastoidaan toimialojen mukaan. Jos vaikkapa mutteritehdas hakee siivoojaa, työpaikka merkitään teollisuudelle.

Tuntuma on, että ilmoittelu on parissa vuodessa muuttunut, mikäli työpaikkoja välittävien yritysten tilastoja ja niiden edustajien tuntumaa on uskominen.

Viimeisenä parina vuonna on käytetty esimerkiksi muotinimikettä velho.

Velholla on yleensä jokin etuliite, kuten projektivelho, mekaniikkavelho, somevelho tai digivelho, kertoo Duunitorin marketin manager Saara Holma.

Velhon, ninjan ja vallankumousjohtajan kaltaisia nimikkeitä on toki vain pieni osa avoimista työpaikoista.

Duunitorin kaupallinen johtaja Lauri Iso-Markku sanoo, että velhot ja ninjat alkavat vähitellen mennä myös pois muodista. Niiden sijaan tulossa ovat konkretia ja tarinat.

Enää ei riitä, että tarjolla on dynaaminen näköalapaikka. Pitää kertoa konkreettisesti, mitä työ sisältää, Iso-Markku sanoo.

Toisin sanoen työnhaku on muuttunut työnantajakeskeisestä työnhakijakeskeiseksi.

– Työnhakijoita ei ole ovella jonottamassa paikkaa. Työnantajien pitää yhä useammin houkutella hakijoita, Iso-Markku muistuttaa.

Digityöt, some ja data ovat päivä sana

Yhä useampi uusi työpaikka liittyy digitaalisuuteen. Digi-sanaa käytettiin vuonna 2019 työpaikkailmoituksissa Duunitorilla 133 prosenttia useammassa ilmoituksessa kuin vuonna 2018.

Myös esimerkiksi työpaikkakuvaukset, joissa mainittiin SEM eli hakukonemarkkinointi tai SEO eli hakukoneoptimointi, lisääntyivät sekä vuonna 2018 että vuonna 2019.

– Nimikkeissä näkyvät aina alan trendit. Esimerkiksi kehittyvä teknologia tuo mukanaan myös täysin uusia työtehtäviä. Viimeisten vuosien aikana on syntynyt uusia töitä esimerkiksi sosiaalisen median, analytiikan, pilvipalveluiden ja datatieteiden ympärille, Oikotien Noora Holmström kertoo.

Muodikkaita nimikkeitä ovat myös palvelumuotoilija sekä liiketoimintamuotoilija. Se kertoo siitä, että alun perin teollisesta muotoilusta ponnistanut ajattelutapa on jalkautunut palveluiden ja liiketoiminnan kehitykseen. Myös omistaja- tai owner-termiä käytetään yhä useammin titteleissä: sellaisia ovat esimerkiksi projektiomistaja tai tuoteomistaja.

– Paljon haetaan myös tehtäviin, joissa nimikkeeseen saatetaan monesti liittää jokin adjektiivi. Oikotien työpaikkailmoitusten käytetyimmät adjektiivit ovat hyvä, sopiva, reipas ja monipuolinen, Holmström sanoo.

Sairaanhoitaja, myyjä, kokki ja johtaja saa paikan

Trendinimikkeet vaihtuvat, mutta tietyt työt säilyvät.

Perinteiset työpaikat pitävät pintansa vuodesta toiseen.

Viime vuosina on yhä enemmän etsitty sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Kokkeja, siivoojia, varastotyöntekijöitä tarvitaan myös aiempia vuosia enemmän.

– Viime vuoden aikana ilmoituksissamme oli lähes 900 erilaista uniikkia nimikettä, jotka sisälsivät sanan siivooja, esimerkiksi aamusiivooja, porrassiivooja, laivasiivooja, keikkasiivooja ja niin edelleen, Holmström kertoo.

Duunitorilla tasaisia, vuodesta toiseen suosittuja sanoja työpaikkailmoituksissa ovat:

Johtaja

Myyjä

Esimies

Laki

Suunnittelija

Markkinointi

Monster.fi-palveluun saavat muun muassa kunnat ilmoittaa työpaikkansa ilmaiseksi. Siksi yrityksellä on tietoa julkisen alan työpaikoista.

Monsterin marketing manager Jesse Huusari kertoo, että sosiaali- ja terveysalan työpaikkoja ilmoitettiin vuonna 2019 merkittävästi enemmän kuin vuonna 2018. Ja tarve vain kasvaa.

– Myös opetuspuolella työnhaku on voimakkaassa kasvussa ja viime vuonna sillä puolella meillä ilmoitettiin lähes puolet enemmän. Tähän vaikuttanee myös hallituksen vaihtuminen ja ratkaisut pienentää leikkauksia opetuksesta, Huusari sanoo.

Suomalaiset tittelit ovat suositumpia kuin englanninkieliset

Scrum master, full stack developer, erp specialist solution owner...

Vaikka monista nykyaikaisista titteleistä ei maallikko ota selvää, englannin kieli on vielä toistaiseksi vähemmistökieli työpaikkailmoituksissa.

– Yleisimpien tittelien joukossa eivät englanninkieliset tittelit ole vielä merkittävässä kasvussa. Viidenkymmenen yleisimmän tittelin joukossa englanninkielisiä titteleitä esiintyy vain noin 20 prosenttia, Jesse Huusari sanoo.

Monster.fi:ssä myyntityöhön liittyvät tittelit ovat vähenemään päin, sen sijaan projekti-, tuote- ja työnjohdolliset paikat ovat kasvussa.

Eikö miestä saa sanoa enää mieheksi!?

Sukupuolineutraaleista nimikkeistä on puhuttu viime vuosina paljon. Duunitori.fi aloitti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa syksyllä hankkeen, jossa titteleitä on muutettu sukupuolineutraaleiksi.

Esimies voi siis olla päällikkö, puhemies puheenjohtaja.

– Halusimme edustaa tasa-arvoista työelämää, jotta saisimme tasa-arvoisemman työnhaun. Muutos on sen verran uusi, että se ei näy vielä työhakukäytänteissä, dataa ei vielä ole, Duunitorin Lauri Iso-Markku kertoo.

Oikotien Noora Holmström kertoo, että asia ei myöskään näy vielä Oikotiellä.

Varsinkin perinteisen miehisillä aloilla haetaan edelleen miehiä: rakennusmiehiä, kirvesmiehiä ja niin edelleen.

Koronavirukseen sairastuneiden määrä Etelä-Koreassa on kaksinkertaistunut parissa päivässä. Tämä on herättänyt huolta siitä, että tauti saattaa levitä nopeammin kuin on arvioitu.

Maassa on jo yli kaksisataa todettua koronatapausta. Yksi ihminen on kuollut.

Daegun kaupungissa tauti pääsi leviämään kirkonmenoon osallistuneiden parissa. Jumalanpalvelus ja sitä seuranneet hautajaiset loivat taudin tarttumiselle olosuhteet, joita viranomaiset kuvasivat "super-tartuttaviksi".

Tilaisuuteen osallistuneista tuhannesta ihmisestä lähes sadalla on todettu oireita. Kaikki kirkossa olleet on määrä testata koronatartunnan varalta.

"Tämä on kuin maailmanloppu"

– On kuin joku olisi pudottanut pommin kaupungin keskelle. Tämä on kuin elävien kuolleiden maailmanloppu, kuvasi tunnelmaa kaupungissa asuva Kim Geun-woo uutistoimisto Reutersille.

Kaupungin ostoskeskukset ja elokuvateatterit ovat nyt autioina.

Daegun pormestari Kwon Young-jin on vedonnut asukkaisiin, jotta nämä pysyisivät kotonaan. Ne, joilla on todettu oireita, joutuvat pysymään erossa perheistään.

Etelä-Koreassa on tavattu tähän mennessä Kiinan jälkeen eniten koronatartuntoja, lukuunottamatta Japaniin Tokion lähelle pysäytettyä loistoristeilijää.

Pohjois-Korea peruutti Pjongjangin maratonin

Sulkeutunut Pohjois-Korea eristäytyy koronaviruksen vuoksi entistä tiukemmin. Maa peruutti nyt myös Pjongjangin maratonjuoksun.

Huhtikuussa järjestettävä juoksutapahtuma on köyhälle maalle merkittävä länsitulojen lähde. Pelkästään siihen yleensä osallistuvien noin tuhannen länsivieraan osallistumismaksutkin nousevat yhteensä ainakin 150 000 dollariin, eli noin 140 000 euroon.

Pohjois-Korean merkittävimmän matkailutapahtuman peruminen osoittaa, että koronaviruksen uhka otetaan maassa vakavasti. Pohjois-Korean virallisen ilmoituksen mukaan virus ei kuitenkaan ole päässyt leviämään maan rajojen yli lainkaan.

Pohjois-Korean YK-suurlähettiläs Han Tae-song ilmoitti keskiviikkona Genevessä, että maassa ei ole tähän mennessä tavattu koronavirusta sairastavia.

Pohjois-Korea on kuitenkin kaksinkertaistanut maan rajan ylittävien karanteenin 30:een päivään. Yleensäkin valvottuihin ulkomaalaisiin kiinnitetään Pohjois-Koreassa nyt entistä enemmän huomiota.

– Kiinnitämme huomion etenkin muissa maissa vierailleisiin, sanoi Han Tae-song.

– Tieteellisten tutkimusten mukaan koronavirus voi ilmetä jopa kolmen viikon kuluttua. Niinpä pidensimme karanteenia. Ehkäisy käy huokeammaksi kuin hoito, kuvasi hän tilannetta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan Pohjois-Korea on tarkastanut yli 7 000 rajan ylittänyttä ihmistä. 141 kuumeista matkustajaa on testattu koronaviruksen varalta, mutta yhtään tautitapausta ei ole todettu.

Järjestön hätäohjelman johtaja Mike Ryan vahvisti tiistaina, että Pohjois-Koreassa ei toistaiseksi ole havaittu merkkejä COVID-19-viruksesta.

COVID-19 on koronaviruksena tunnetun sairauden virallinen nimi.

Etelä-Korean media: Koronaa myös Pohjois-Koreassa

Eteläkorealainen media on raportoinut, että koronavirus olisi levinnyt Pohjois-Koreaan ja vaatinut sielläkin kuolonuhreja. Näitä tietoja ei ole voitu varmistaa muista lähteistä.

Avustusjärjestöt ovat joka tapauksessa huolissaan. Koronaepidemia suljetussa, terveydenhoidoltaan puutteellisessa maassa olisi katastrofi.

Pohjois-Koreassa on sairaaloita, joissa ei ole edes juoksevaa vettä. Kertakäyttöisiä suojahansikkaita on pakko käyttää uudelleen.

Kansainvälisen punaisen ristin federaation IFRC:n vapaaehtoiset järjestävät Pohjois-Korean Kiinan vastaisella rajalla valistuskampanjoita koronaviruksesta.

Pohjois-Korean taloutta painavat sanktiot. Avustusjärjestöt ovatkin vedonneet siihen, että niitä voitaisiin huojentaa mahdollisen epidemian hoitoon tarvittavien toimitusten osalta.

WHO:n tiedottaja Tarik Jasarevic sanoi, että Pohjois-Koreaan tullaan toimittamaan laboratoriokokeissa tarvittavia aineita sekä kasvosuojuksia ja käsineitä.

Singapore torjuu tautia rahan voimalla

Pienessä Singaporessa on todettu jo yli 80 koronavirukseen sairastunutta. Asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä korkeata lukua osoituksena viruksen poikkeuksellisesta leviämisestä, vaan pikemminkin taudin tehokkaasta paikallistamisesta.

Karanteeniin on asetettu yli 2 500 ihmistä. Näiden liikkumista on tarkkailtu jopa valvontakameroiden avulla. Heti kun Singaporessa tavattiin ensimmäiset koronavirusta potevat kiinalaisvieraat, muodostettiin 140 hengen jäljitystiimi haastattelemaan potilaita ja päättämään tarvittaessa karanteeniin asettamisesta.

Karanteenia rikkovat voivat saada tuhansien dollarien sakot tai joutua jopa puoleksi vuodeksi vankilaan. Kiinassa hiljattain käyneet vierastyöläiset on asettu kahden viikon eristykseen, ja he saattavat menettää työlupansa jos rikkovat määräyksiä.

Singaporen päättäväistä toimintaa koronaviruksen vuoksi selittää osaltaan kokemus vuosien 2003–2004 SARS-epidemian ajalta. Tuolloin Singaporessa kuoli tautiin yli 30 ihmistä.

Tehokkuuden taustalla on myös vauraus. Singapore, tiheään asuttu vajaan kuuden miljoonan asukkaan saari, on Aasian vauraimpia kolkkia. Niinpä se saattoi osoittaa 4,5 miljardia dollaria budjetistaan koronaviruksen torjuntaan ja sen aiheuttamien taloudellisten haittojen lieventämiseen.

Kriisitunnelma ehti kuitenkin johtaa myös kuluttajien panikoimiseen. Riisi, nuudelit ja wc-paperi loppuivat kaupoista. Tämä sai WHO:n tartuntatautien asiantuntijan Dale Fisherin jo toppuuttelemanaan toimia:

– Näin ei voi jatkaa kuinka kauan tahansa. Emme voi loputtomasti peruuttaa erikoiskirurgiaa tai estää kaikkia lomamatkoja. Lopulta toimenpiteitä pitää vähän hellittää, arvioi Fisher.

Aiheesta lisää: -Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta – autotehtaat yhä pysähdyksissä Kiinassa, korealaiskirkosta viruksen saaneita aiempaa enemmän

- Wuhanilaisen Yangin perheen isä kuoli koronavirukseen – nyt tytär kuvailee toivottomuutta päästä hoitoon epidemian keskuksessa

- Suomalaisia kotiutetaan Kiinan Wuhanista Ranskan järjestämällä lennolla

Alokkaat, varussäkki mukaan, tupiin mars!

Luulisi, että tämänkaltainen käsky olisi yhtä tuttu Suomen joka kolkassa. Näin ei kuitenkaan ole.

Varusmiespalvelukseen lähtemisessä on mielenkiintoisia alueellisia eroja.

Ylen pyytämien alueellisten kutsuntatietojen perusteella nuorten, juuri aikuistuneiden miesten terveys ja hyvinvointi eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. Se näkyy maakunnittain nuorten miesten palveluskelpoisuudessa, vaikka joitakin poikkeuksiakin on.

Kutsunnoissa tarkastetaan miesten palveluskelpoisuus ja määrätään palveluspaikka.

Viime vuoden tilastojen perusteella kyky ja halu varusmiespalvelukseen on suurinta Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Tällä alueella Kaakkois-Suomessa kutsunnoissa 80 prosenttia miehistä määrätään varusmiespalvelukseen.

Tilaston häntäpäässä tulevat Pirkanmaa ja Pohjois-Savo. Näissä maakunnissa 69 prosenttia miehistä määrätään varusmiespalvelukseen.

Koko maan keskiarvo on 73,5 prosenttia.

Siis Kaakkois-Suomesta palvelukseen astuu kymmenestä miehestä kahdeksan – Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Lapissa kymmenestä miehestä seitsemän.

• Armeijan käymisestä ja käymättä jättämisestä sukeutui laaja keskustelu reilu viikko sitten. Maavoimien komentaja Petri Hulkko täräytti, että nuoria miehiä ahdistaa käydä muiden kanssa samassa vessassa ja asua samassa tuvassa.
• Nykyisissä varusmiesikäluokissa joka kolmas mies jättää armeijan käymättä kokonaan. Ilmiö sai myös puolustusministeri Antti Kaikkosen haikailemaan lisää nuoria miehiä armeijaan.

Entäs ne naiset – mistä maakunnista tulevat vapaaehtoiset?

Vapaaehtoisiksi armeijaan hakevista naisista ei ole samanlaisia ikäluokittaisia tietoja kuin miehistä. Samana vuonna vapaaehtoisiksi hakeutuu eri ikäluokkien naisia 18-vuotiaista liki kolmekymppisiin.

Viime vuonna koko maasta oli 1 265 hakijaa. Kaikki eivät heistäkään aloita tai suorita varusmiespalvelusta loppuun.

Tilastojen mukaan vuonna 2019 naishakijoita oli eniten Uudeltamaalta, 320 naista. Uudellamaalla myös asuu maakuntavertailussa eniten ihmisiä.

Lapista haki varusmiespalvelukseen 27 naista ja Pohjois-Karjalasta 37.

Pohjois- ja itäsuomalaisten huonompi terveys näkyy kutsunnoissa

Jokainen suomalainen mies osallistuu kutsuntoihin sinä syksynä, kun hän täyttää 18 vuotta.

Kapteeni Timo Miettinen työskentelee Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolla. Hänellä on selkeä johtopäätös kutsuntatilastoista.

– Mikäli alueen nuorisolla menee huonosti, niin se näkyy myös kutsuntatilastossa. Nuorison terveydentila huononee.

Miettinen on vertaillut kutsuntatuloksia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoihin. Valtakunnalliset terveyserot näkyvät samankaltaisesti myös kutsuntatiedoissa.

Itä- ja pohjoissuomalaisten terveys on tilastollisesti edelleen huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Kutsuntatilastoissa tämä pätee etenkin Lapin ja Pohjois-Karjalan suhteen.

Pohjois-Savo on oma erityistapauksensa.

– Pohjois-Savossa on ollut ajanjakso, jolloin perusterveydenhuollossa oli mielenterveysasioiden hoito huonolla tolalla. Se näkyi kutsunnoissa muutama vuosi sitten. Palvelukseen määrättyjen osuus tippui vuodessa–parissa huomattavasti, Miettinen kiteyttää.

Kaakkois-Suomen ja Pirkanmaan suurelle erolle ei selkeää selitystä

Koko maan parasta palveluskelpoisuutta Kaakkois-Suomessa Timo Miettinen ei osaa yhdellä syyllä selittää.

Toimittaja tarjoaa keittiösosiologina selitykseksi Suomen suurimpiin kuuluvaa varuskuntaa Kouvolan Vekaranjärvellä. Miettisen mukaan suuri varuskunta ei selitä ilmiötä kuin korkeintaan osaksi.

Toisaalta, koko maan heikoimmaksi jäävä palveluskelpoisuus Pirkanmaalla jää myös vaille selvää selitystä, poikkeukseksi. Maakunta kuuluu kuitenkin terveeseen ja vauraaseen Suomeen.

Yhdeksi syyksi Miettinen arvelee päihteiden merkitystä Tampereen seudulla.

– Valitettavasti sielläkin esimerkiksi päihteet joskus, vaikka ei suurinta osaa näyttelekään, mutta näyttelee kuitenkin, Timo Miettinen muotoilee asian.

Ylen haastattelema tamperelainen opiskelijakaksikko olettaa hyvien työ- ja opiskelumahdollisuuksien selittävän Pirkanmaan muuta maata heikompaa kykyä ja intoa varusmiespalvelukseen.

Ajatus saa tukea työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoista, viime joulukuun luvuista.

Kaakkois-Suomessa alle 25-vuotiaiden työttömyysaste oli Suomen korkein (19,5 %). Pirkanmaalla (13,1 %) ja Uudellamaalla (8,0 %) ikäryhmän työttömyys oli vähäisempää.

Toisaalta, kuitenkaan Keski-Suomessa (18,5 %) korkea työttömyys ei nostanut varusmiespalvelukseen lähtijöiden osuutta yli maan keskiarvon.

Nuorten miesten terveys heikkenee, mielenterveyshäiriöt lisääntyvät

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt on suurin yksittäinen lykkäysten ja vapautusten syy. Ja mielenterveys syynä on yleistynyt.

– Kannan nuorison fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta huolta. Suunta on huolestuttava. Erityisesti on lisääntynyt vapautuksen perusteena mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, Timo Miettinen Maavoimien esikunnasta listaa.

Viime vuoden kutsunnoissa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt olivat syynä puolessa tapauksissa (49 %), joissa nuori mies vapautettiin palveluksesta rauhan aikana tai hänet määrättiin uusintatarkastukseen myöhemmin. Podettiin esimerkiksi ahdistuneisuutta ja masennusta.

Aiempina vuosina mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden osuus palveluskelpoisuuden puuttumiseen on ollut noin neljäkymmentä prosenttia.

Ylipaino, diabetes ja muut ravitsemukseen liittyvät syyt olivat perusteena 17 prosentissa palveluksesta vapautuksissa ja lykkäyksissä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat syynä seitsemässä prosentissa tapauksissa.

"Kutsunnoissa ollaan jo raa'asti myöhässä"

Timo Miettisen mukaan tilastoista ei pysty päättelemään, piilotetaanko – ja kuinka paljon – mielenterveydellisten syiden taakse yleistä haluttomuutta käydä armeijaa.

Siviilipalvelukseen hakeutuu kutsunnoissa vuosittain puolestatoista prosentista kahteen prosenttiin miehistä.

Miettinen kiittelee toimintaohjelmaa, joka on keskittynyt nuorten mielenterveyden ylläpitoon ja parantamiseen. Hän kaipaa samanlaista myös fyysisen terveyden puolelle.

– Nuorista pitäisi ottaa kokonaisvaltaisempi koppi jo hyvissä ajoin, kouluiässä. Kutsunnoissa ollaan jo raa'asti myöhässä, Miettinen tuumaa.

Varusmiespalvelus on vähentynyt vuosikymmenen aikana

Päättyneen vuosikymmenen aikana kutsunnoissa varusmiespalvelukseen määrättyjen miesten osuus on tasaisesti pienentynyt.

Kun vielä vuonna 2009 varusmiespalvelukseen määrättiin keskimäärin 78 prosenttia 18-vuotiaista miehistä, oli osuus vuonna 2019 tippunut 73 prosenttiin. Luku on pudonnut siis viisi prosenttiyksikköä.

Puolustusvoimat itsekin on vaikuttanut varusmiesten vähenemiseen. Palveluskriteerejä kiristettiin vuonna 2006, koska keskeytykset lisääntyivät.

Nykyisin usempi yksittäinen vähäisempi syy saattaa johtaa palveluksen lykkäämiseen tai palveluksesta vapautukseen. Esimerkiksi ylipaino yhdistettynä huonoon toimintakykyyn voi johtaa varusmiespalveluksen lykkäämiseen, vaikka ylipaino yksin ei lykkäykseen johtaisi.

Lopulta joka kolmas mies jättää armeijan käymättä

Velvollisuus suorittaa varusmiespalvelus päättyy sen vuoden lopussa, kun mies täyttää 30 vuotta

Viime vuonna päättyi 1989 syntyneiden velvollisuus varusmiespalvelukseen. Heistä 66 prosenttia suoritti varusmiespalveluksen.

Kymmenen vuotta aiemmin vastaavasta ikäluokasta vielä 79 prosenttia kävi armeijan. Pudotusta siis peräti 13 prosenttiyksikköä.

Kaikki kutsunnoissa varusmiespalvelukseen määrätyt miehet eivät siis lopulta käy armeijaa tai keskeyttävät palveluksen. Kaiken kaikkiaan kolmasosa miehistä jättää armeijan käymättä.

Puolustusvoimien kannalta tilanteen tekee hankalaksi se, että yhtä aikaa vähenee kyky ja halu varusmiespalvelukseen sekä ikäluokkien koko pienenee. Eli on vähemmän nuoria miehiä, jotka voisivat käydä armeijan.

Maavoimien komentaja Petri Hulkko onkin toivonut vapaaehtoisten naisten määrän kaksin- tai kolminkertaistamista varusmiespalveluksessa. Komentajan ajatuksen mukaan vapaaehtoiset naiset voisivat korvata miehet, jotka eivät jostain syystä kykene varusmiespalvelukseen.

Voit keskustella jutusta maanantaihin 24.2.2020 kello 23:een asti.

KATSO LISÄÄ:

Tamperelaiskaksikko: oma vakaumus este varusmiespalvelukselle

Jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä – Maavoimien mukaan yhdessä asuminen ahdistaa osaa miehistä

Puolustusministeri on valmis harkitsemaan kutsuntojen ulottamista naisiin – Kaikkonen uskoo yleiseen asevelvollisuuteen mutta kaipaa lisää sotilaita

Lentoyhtiö Norwegianin paluulentojen aikataulut ovat edelleen epäselvät Kanariansaarille iskeneen hiekkamyrskyn jälkeen. Peruttujen Suomeen suuntautuvien paluulentojen koneet ovat edelleen saarilla ja ovat joutuneet myrskyn silmään.

– Nämä koneet ovat tietysti seisseet ulkona hiekkamyrskyssä. Jos on nähnyt kuvia paikan päältä, voi nähdä, että hiekkaa on kaikkialla, Norwegianin lehdistövastaava Andreas Hjornholm kertoo.

Hjornholmin mukaan koneille on päätetty turvallisuuden vuoksi tehdä tekninen tarkastus, jossa varmistetaan, ettei hiekka ole vahingoittanut niitä.

– Kun tämä tarkastukset on tehty ja koneille on annettu lentolupa, lähdemme Kanariansaarilta matkustajien kanssa ja palautamme heidät Pohjoismaihin, hän jatkaa.

Norwegianin paluulentoja on peruuntunut jo ainakin kolme. Saharasta saapunut hiekkamyrsky aiheutti lauantaina valtavia hankaluuksia Kanariansaarten lentoliikenteeseen.

Hjornholmin mukaan Gran Canarian lentokenttä on virallisesti avautunut, mutta sääennusteet ovat edelleen erittäin huonoja ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Yhtiö on tämän vuoksi päättänyt perua lentoja, jotta lentokoneita ei tarvitsisi ohjata laskeutumaan toisille kentille sääolojen mahdollisesti muuttuessa huonompaan suuntaan.

Hjornholmin mukaan kaikilla kolmella lennolla oli määrä olla noin 175-180 matkustajaa.

– Luulen, että on turvallista olettaa, että Helsingin-lennoilla on lähinnä suomalaisia, mutta joukossa voi olla myös muutama ruotsalainen, hän arvioi.

Norwegianin lisäksi myrsky on vaikuttanut Finnairin paluulentoihin. Ainakin yksi Finnairin operoima lento myöhästyi aiemmin myrskyn vuoksi. Lisäksi tälle illalle suunniteltu Finnairin lento on Suomen lentoasemayhtiö Finavian verkkosivujen mukaan myöhästymässä.

Illalla tuntui ilmassa hiekkaa

Lounais-Teneriffalla lomailleen Anne Arkon piti lentää perheineen takaisin Suomeen lauantaina Norwegianin lennolla, jonka oli määrä lähteä hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa. Perhe on matkatoimisto TUI:n järjestämällä matkalla.

– Olimme juuri nousseet taksista Teneriffan eteläisellä lentokentällä, kun puhelimeen tuli ilmoitus lennon peruuntumisesta. Lentokentän taululla peruutuksista ei ollut edes silloin tietoa, Arkko kertoo sähköpostitse.

Hiekkamyräkkä ei Arkon mukaan näkynyt Lounais-Teneriffalla mitenkään ennen iltaa. Vasta kun perhe saapui kentälle iltayhdeksän aikoihin, tuntui ilmassa jo hieman hiekkaa.

Arkolla ei ollut yöllä Suomen aikaa tietoa, milloin he pääsevät lähtemään kohti kotia.

TUI:n lehdistöpäivystäjä Joni Lauriala kertoi varhain sunnuntaina, että perutulle Norwegianin lennolle oli lähdössä kymmenkunta TUI:n suomalaismatkustajaa. TUI:n seuraava oma lomalento oli tuolloisten tietojen mukaan lähdössä Gran Canarialta Helsinkiin sunnuntaina kello 13.50 aikataulun mukaisesti.

Lentoyhtiö pyytää matkustajilta kärsivällisyyttä

Teneriffan sekä Gran Canarian Las Palmasin lentokentät ovat Hjornholmin mukaan tällä hetkellä erittäin kiireisiä. Hiekkamyrskyillä ei ole ollut vaikutusta ainoastaan Norwegianin lentoihin, vaan käytännössä kaikkien Euroopan lentoyhtiöiden, Hjornholm sanoo.

– Teemme tietenkin kovasti töitä, että saamme lentokoneet tarkastettua niin pian kuin mahdollista, jotta pääsemme palauttamaan matkustajat Pohjoismaihin ja Helsinkiin. En osaa valitettavasti kuitenkaan antaa tarkempaa aikaa tälle.

Hjornholmin mukaan matkustajille ilmoitetaan heti, kun koneet on tarkastettu ja ne ovat lentovalmiita. Näin heillä on mahdollisuus hakeutua lentokentälle ja koneeseen. Asiakkaihin ollaan hänen mukaansa yhteydessä tekstiviestitse.

STT:n saamien tietojen mukaan Kanariansaarilla jumissa olevat suomalaiset matkustajat eivät kuitenkaan ole juuri saaneet tietoja matkayhtiön tai lentoyhtiön suunnalta.

– Ymmärrän, että on turhauttava tilanne, kun on lentokentällä eikä saa tietoa omasta lennostaan. Teemme kovasti töitä, että saamme tämän palapelin ratkaistua. Valitettavasti meihin vaikuttavat myös asiat, jotka eivät ole meidän hallinnassamme, Hjornholm kertoo.

– Pyydämme asiakkailtamme kärsivällisyyttä, vaikka ymmärrämme, että tilanne on turhauttava.

Näkyvyys putosi kentällä alle 400 metriin

Espanjan yleisradioyhtiö RTVE:n mukaan näkyvyys putosi Las Palmasin kentällä hiekkamyrskyn takia pahimmillaan alle 400 metriin. Espanjan ilmailuviranomaiset kertoivat Twitterissä puoliltaöin Suomen aikaa, että Teneriffan lentokentiltä lennetään vain Kanariansaarten sisäisiä lentoja.

Calimaksi kutsuttu tuuli kuljettaa hiekkaa Kanariansaarille talvisin Saharasta. Kanariansaarten meteorologian laitos varoitteli Twitterissä, että näkyvyys saattaa tänään jälleen huonontua ja tuulenpuuskat voimistua vaarallisiksi.

Meteorologian laitoksen mukaan tuulenpuuskat ovat puhaltaneet Teneriffalla lauantaina illalla jopa 45 metriä sekunnissa. Las Palmasissa tuulenpuuskat ovat olleet kovimmillaan noin 30 metriä sekunnissa.

Lue myös:

Hiekkamyrsky sulki lentokenttiä Kanariansaarilla, lentoja Suomeen on peruttu – huono lentosää voi jatkua jopa maanantaihin

Jemeniläinen asianajaja Huda Al-Sarari, 42, palkittiin tällä viikolla "ihmisoikeuksien Nobelina" tunnetulla Martin Ennals Awardilla.

Al-Sarari onnistui paljastamaan kotimaassaan salaisten kidutusvankiloiden verkoston, jota ulkomaalaiset hallinnot ovat ylläpitäneet. Vankiloihin on kaapattu sattumanvaraisesti miehiä ja poikia vuonna 2015 alkaneen Jemenin sodan ensihetkistä lähtien.

– Tuhannet miehet ja pojat ovat kärsineet mielivaltaisista kiinniotoista, kidutuksesta ja murhista, tuomaristo perusteli lausunnossaan uutistoimisto AFP:n mukaan.

Al-Sarari keräsi todistusaineistoa yli 250 hyväksikäyttötapauksesta ja onnistui vakuuttamaan muun muassa Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin aloittamaan verkoston tutkimisen.

Jo viisi vuotta kestäneeseen, tuhoisaan Jemenin sotaan on sekaantunut monia tahoja. Osapuolia ovat muiden muassa Iranin tukemat huthikapinalliset, Saudi-Arabian johtama, Jemenin hallintoa tukeva liittouma sekä etelän separatistit, jotka ovat halunneet pois Pohjois-Jemenin kontrollista.

Amnesty International kertoo raportissaan ainakin Saudi-Arabian liittolaisen Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien sekaantuneen vankilaverkoston pyörittämiseen.

Ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole helppoa – etenkään naisena

Al-Sararin vuosia kestänyt työ ei ollut helppoa, ja tutkimusten aikana sekä häntä että hänen perhettään uhkailtiin. Siitä huolimatta Al-Sarari päätti pysyä Jemenissä. Tuomariston mukaan päätös osoittaa "harvinaislaatuista rohkeutta" todella vaikeissa työskentelyoloissa.

– Ihmisoikeuksien puolustaminen Jemenissä on erittäin hankalaa ja se, että olen nainen, tekee siitä vielä vaikeampaa, Al-Sarari itse kommentoi ja sanoo, että hänen pitää todistaa taitonsa kymmenen kertaa kovemmin kuin miesten.

Asianajajana toimivalla Al-Sararilla on maisterin tutkinto jemeniläisestä Adenin yliopistosta. Hän opiskeli lain lisäksi myös naistutkimusta sekä kehitystieteitä ja valmistui vuonna 2011.

Al-Sararin saama palkinto on nimetty ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin ensimmäisen pääsihteerin Martin Ennalsin mukaan. Valinnan palkinnon saajasta tekevät johtavat ihmisoikeusjärjestöt mukaan lukien Human Rights Watch.

Al-Sararin saama palkinto on arvoltaan noin 47 000 euroa.

Muita ehdokkaita olivat meksikolainen naisten murhia vastaan taistellut aktivisti Norma Ledezma sekä eteläafrikkalainen naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksia puolustava Sizani Ngubane. Heidät molemmat palkittiin noin 19 000 eurolla.

Lisää Jemen-aiheisia uutisia:

Jemenissä järjestöt joutuvat harkitsemaan avun supistamista, samalla miljoonat kärsivät puutteesta – "Menetän yöuneni tämän vuoksi"

Tuhoisa isku Jemenissä – Ohjukset räjähtivät sotilaita täynnä olleessa moskeijassa

Pelastakaa Lapset: Jemenissä kymmeniä lapsia kuolee tai haavoittuu yhä joka kuukausi

Koronavirukseen sairastuneiden määrä Etelä-Koreassa on kaksinkertaistunut parissa päivässä. Tämä on herättänyt huolta siitä, että tauti saattaa levitä nopeammin kuin on arvioitu.

Maassa on jo yli kaksisataa todettua koronatapausta. Yksi ihminen on kuollut.

Daegun kaupungissa tauti pääsi leviämään kirkonmenoon osallistuneiden parissa. Jumalanpalvelus ja sitä seuranneet hautajaiset loivat taudin tarttumiselle olosuhteet, joita viranomaiset kuvasivat "super-tartuttaviksi".

Tilaisuuteen osallistuneista tuhannesta ihmisestä lähes sadalla on todettu oireita. Kaikki kirkossa olleet on määrä testata koronatartunnan varalta.

"Tämä on kuin maailmanloppu"

– On kuin joku olisi pudottanut pommin kaupungin keskelle. Tämä on kuin elävien kuolleiden maailmanloppu, kuvasi tunnelmaa kaupungissa asuva Kim Geun-woo uutistoimisto Reutersille.

Kaupungin ostoskeskukset ja elokuvateatterit ovat nyt autioina.

Daegun pormestari Kwon Young-jin on vedonnut asukkaisiin, jotta nämä pysyisivät kotonaan. Ne, joilla on todettu oireita, joutuvat pysymään erossa perheistään.

Etelä-Koreassa on tavattu tähän mennessä Kiinan jälkeen eniten koronatartuntoja, lukuunottamatta Japaniin Tokion lähelle pysäytettyä loistoristeilijää.

Pohjois-Korea peruutti Pjongjangin maratonin

Sulkeutunut Pohjois-Korea eristäytyy koronaviruksen vuoksi entistä tiukemmin. Maa peruutti nyt myös Pjongjangin maratonjuoksun.

Huhtikuussa järjestettävä juoksutapahtuma on köyhälle maalle merkittävä länsitulojen lähde. Pelkästään siihen yleensä osallistuvien noin tuhannen länsivieraan osallistumismaksutkin nousevat yhteensä ainakin 150 000 dollariin, eli noin 140 000 euroon.

Pohjois-Korean merkittävimmän matkailutapahtuman peruminen osoittaa, että koronaviruksen uhka otetaan maassa vakavasti. Pohjois-Korean virallisen ilmoituksen mukaan virus ei kuitenkaan ole päässyt leviämään maan rajojen yli lainkaan.

Pohjois-Korean YK-suurlähettiläs Han Tae-song ilmoitti keskiviikkona Genevessä, että maassa ei ole tähän mennessä tavattu koronavirusta sairastavia.

Pohjois-Korea on kuitenkin kaksinkertaistanut maan rajan ylittävien karanteenin 30:een päivään. Yleensäkin valvottuihin ulkomaalaisiin kiinnitetään Pohjois-Koreassa nyt entistä enemmän huomiota.

– Kiinnitämme huomion etenkin muissa maissa vierailleisiin, sanoi Han Tae-song.

– Tieteellisten tutkimusten mukaan koronavirus voi ilmetä jopa kolmen viikon kuluttua. Niinpä pidensimme karanteenia. Ehkäisy käy huokeammaksi kuin hoito, kuvasi hän tilannetta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan Pohjois-Korea on tarkastanut yli 7 000 rajan ylittänyttä ihmistä. 141 kuumeista matkustajaa on testattu koronaviruksen varalta, mutta yhtään tautitapausta ei ole todettu.

Järjestön hätäohjelman johtaja Mike Ryan vahvisti tiistaina, että Pohjois-Koreassa ei toistaiseksi ole havaittu merkkejä COVID-19-viruksesta.

COVID-19 on koronaviruksena tunnetun sairauden virallinen nimi.

Etelä-Korean media: Koronaa myös Pohjois-Koreassa

Eteläkorealainen media on raportoinut, että koronavirus olisi levinnyt Pohjois-Koreaan ja vaatinut sielläkin kuolonuhreja. Näitä tietoja ei ole voitu varmistaa muista lähteistä.

Avustusjärjestöt ovat joka tapauksessa huolissaan. Koronaepidemia suljetussa, terveydenhoidoltaan puutteellisessa maassa olisi katastrofi.

Pohjois-Koreassa on sairaaloita, joissa ei ole edes juoksevaa vettä. Kertakäyttöisiä suojahansikkaita on pakko käyttää uudelleen.

Kansainvälisen punaisen ristin federaation IFRC:n vapaaehtoiset järjestävät Pohjois-Korean Kiinan vastaisella rajalla valistuskampanjoita koronaviruksesta.

Pohjois-Korean taloutta painavat sanktiot. Avustusjärjestöt ovatkin vedonneet siihen, että niitä voitaisiin huojentaa mahdollisen epidemian hoitoon tarvittavien toimitusten osalta.

WHO:n tiedottaja Tarik Jasarevic sanoi, että Pohjois-Koreaan tullaan toimittamaan laboratoriokokeissa tarvittavia aineita sekä kasvosuojuksia ja käsineitä.

Singapore torjuu tautia rahan voimalla

Pienessä Singaporessa on todettu jo yli 80 koronavirukseen sairastunutta. Asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä korkeata lukua osoituksena viruksen poikkeuksellisesta leviämisestä, vaan pikemminkin taudin tehokkaasta paikallistamisesta.

Karanteeniin on asetettu yli 2 500 ihmistä. Näiden liikkumista on tarkkailtu jopa valvontakameroiden avulla. Heti kun Singaporessa tavattiin ensimmäiset koronavirusta potevat kiinalaisvieraat, muodostettiin 140 hengen jäljitystiimi haastattelemaan potilaita ja päättämään tarvittaessa karanteeniin asettamisesta.

Karanteenia rikkovat voivat saada tuhansien dollarien sakot tai joutua jopa puoleksi vuodeksi vankilaan. Kiinassa hiljattain käyneet vierastyöläiset on asettu kahden viikon eristykseen, ja he saattavat menettää työlupansa jos rikkovat määräyksiä.

Singaporen päättäväistä toimintaa koronaviruksen vuoksi selittää osaltaan kokemus vuosien 2003–2004 SARS-epidemian ajalta. Tuolloin Singaporessa kuoli tautiin yli 30 ihmistä.

Tehokkuuden taustalla on myös vauraus. Singapore, tiheään asuttu vajaan kuuden miljoonan asukkaan saari, on Aasian vauraimpia kolkkia. Niinpä se saattoi osoittaa 4,5 miljardia dollaria budjetistaan koronaviruksen torjuntaan ja sen aiheuttamien taloudellisten haittojen lieventämiseen.

Kriisitunnelma ehti kuitenkin johtaa myös kuluttajien panikoimiseen. Riisi, nuudelit ja wc-paperi loppuivat kaupoista. Tämä sai WHO:n tartuntatautien asiantuntijan Dale Fisherin jo toppuuttelemanaan toimia:

– Näin ei voi jatkaa kuinka kauan tahansa. Emme voi loputtomasti peruuttaa erikoiskirurgiaa tai estää kaikkia lomamatkoja. Lopulta toimenpiteitä pitää vähän hellittää, arvioi Fisher.

Aiheesta lisää: -Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta – autotehtaat yhä pysähdyksissä Kiinassa, korealaiskirkosta viruksen saaneita aiempaa enemmän

- Wuhanilaisen Yangin perheen isä kuoli koronavirukseen – nyt tytär kuvailee toivottomuutta päästä hoitoon epidemian keskuksessa

- Suomalaisia kotiutetaan Kiinan Wuhanista Ranskan järjestämällä lennolla

Pitkään jatkuneessa mekaanisen metsäteollisuuden eli sahojen ja vaneritehtaiden työehtosopimuksia koskevassa työriidassa on saatu sopu.

Sekä työnantajien Metsäteollisuus että työntekijöiden Teollisuusliitto hyväksyivät sunnuntaina valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan kaksi sovintoehdotusta. Vastausten takaraja oli iltapäivällä kello 14.

– Kumpikin osapuoli on hyväksynyt sovintoehdotukset sanoi Piekkala valtakunnansovittelijan toimistolla.

Samalla hyväksyttiin myös puusepänteollisuuden sopimus. Yhteensä ne koskevat noin 9 000:ää työntekijää.

Sopimusten palkankorotukset noudattavat Piekkalan mukaan samaa tasoa kuin aikaisemmissa sopimuksissa, palkankorotukset noin 3,3 prosenttia reilun kahden vuoden aikana.

Kilpailukykysopimuksen 24 työtunnista luovuttiin, mutta työnantaja voi tietyin ehdoin lisätä palkallista työaikaa kolmen työpäivän verran.

Metsäteollisuus: Tavoitteidemme mukainen

Työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén pitää sopimusta hyvänä. Kiky-tunnit korvataan joustavammilla työaikaratkaisuilla.

– Sopimus on meidän tavoitteidemme mukainen: käyntiaika säilyy, tuottavuus ja joustavuus lisääntyvät. Saamme lisää mahdollisuuksia vuosilomien sijoitteluun ja jatkuvaan käyntiin kustannushelpotuksia paikallisesti sopimalla, Hollmén kommentoi sovittelijan toimistolla.

Sahojen ja vaneritehtaiden tuotannon lisääminen voi tarkoittaa lisätyön tarjoamista eli työllistämistä, Metsäteollisuus tiedotti hetkeä myöhemmin.

Teollisuusliitto: Parasta mitä näissä oloissa oli saatavissa

Takana on kaksi Teollisuusliiton helmikuussa hylkäämää sovintoehdotusta. Nyt hyväksytty paperi on Teollisuusliiton varapuheenjohtajan Turja Lehtosen mukaan parempi kuin edelliset esitykset.

– Nyt saavutettu sopu on parasta, mitä näissä oloissa oli saatavissa. Torjuimme työnantajan tekemät huononnusesitykset.

Metsäteollisuus olisi hyväksynyt aikaisemmatkin esitykset.

Työntekijäpuolta oli aikaisemmissa sopimuksissa hiertänyt kilpailukykysopimuksen 24 työtunnin hinta. Niissä tarjottiin muun muassa pitkältäperjantain ja helatorstain arkipyhäkorvausten poistoa sekä lauantain muuttamista säännölliseksi työajaksi viikoilta, joihin sattuu arkipyhiä.

– Sinne toki jäi vielä erilaisia juttuja, mutta jos verrataan aikaisempaan sovintoesitykseen, tässä korvaukset ovat huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aikaisemmassa, Lehtonen sanoi.

Tasapainotuksista Lehtonen mainitsi muun muassa työajan lyhennyskorvauksen palauttamisen kiky-sopimusta edeltävälle tasolle.

Lakot päättyvät heti

Tammikuussa alkaneiden sahojen ja vaneritehtaiden lakot jatkuivat lähes neljä viikkoa, ja neuvottelujen aikana oli myös viikon työsulku.

Lakkoja aletaan Teollisuusliiton Lehtosen mukaan purkaa saman tien, ja työt alkavat viimeistään aamulla.

–Tavoitteena on se, että tänään illalla jo yövuoroon ihmiset pääsevät lähtemään siltä osin kuin heidät tavoitetaan, mutta viimeistään huomenna maanantaina 06 aamuvuorot starttaa normaalisti.

Pitkään kestäneet lakot ja neuvottelut olivat Lehtosen mukaan raskaat.

– Tämä pääsi osapuolten välillä kärjistymään kovin pahasti. Olen todella tyytyväinen että työtaistelu on saatu lakkaamaan.

Suomea kuritti lauantaina voimakas myrsky, jonka johdosta etenkin Lounais-Suomessa vesistöt tulvivat yli äyräidensä ja tuhannet kotitaloudet olivat ilman sähköä.

Raumalla kaupungin läpi kulkeva kanaali oli niin täynnä vettä, että se alkoi illalla tulvia yli. Vettä pääsi kadulle hieman.

Tuuli ja tulvivat vedet näkyivätkin pelastuslaitosten hälytysmäärissä. Esimerkiksi Satakunnan pelastuslaitos tviittasi "länsituulen puhkumasta tehtäväpiikistä".

Lauantain myöhäisillassa laitos hoiti viiden tunnin aikana noin 60 tehtävää, pääosin vahingontorjuntoja.

Päivystävän meteorologin mukaan tuulenpuuskat yltyivät myrskylukemiin eli 23–24 metriin sekunnissa iltayöllä osissa Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Yli 20 metriä sekunnissa puhaltavia puuskia koettiin laajemminkin maan länsi- ja eteläosissa.

Voimakkaimmat tuulenpuuskat olivat lauantaina Rauman ja Turun välisellä akselilla. Esimerkiksi Kustavin Isokarilla mitattiin 31,9 ja Rauman Kylmäpihlajassa 31,6 metriä sekunnissa.

Runsaista vesisateista ja merenpinnan noususta huolimatta sunnuntai valkeni lounaisessa Suomessa aurinkoisena.

Kokemäenjoki on tulvinut Porissa osittain Kirjurinluotoon peittäen alleen muun muassa uimarantaa ja grillauspaikkoja.

Varsinais-Suomessa Loimijoki tulvii Alastaron ja Vampulan välillä. Peltoa on siellä veden alla kymmeniä hehtaareja. Loimaan Niinijoella vesi on noussut pelloille vähemmän. Sateet ovat kastelleet saviseudun peltoja niin, että lammikoita on monin paikoin notkopaikoilla.

Kevättulvat ovat alkaneet tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, jo talvella. Tulvarajaa on hätistelty tällä viikolla eri puolilla Etelä-Suomea.

Esimerkiksi itäiseen Suomenlahteen laskevan Kymijoen vesistöt tulvivat tavallisesti huhtikuussa, mutta nyt vesi on vyörynyt teille ja pelloille jo helmikuussa.

Tulvia ei silti voi edes verrata vuoteen 1899, jolloin Valapaton tulva vei mennessään jopa tehdasrakennuksia ja ihmishenkiä. Tuolloin kuuluisa tulva iski pahimmin juuri suurten laskujokien laaksoihin. Kymijoki, Kokemäenjoki ja Vuoksi tulvivat yli äyräiden.

Kouvolasta lähtöisin oleva Pasi Pykälistö on selvittänyt Valapaton tulvan aiheuttamia tuhoja kotiseudullaan Kymenlaaksossa. Vuonna 2017 julkaistuun pro gradu -tutkielmaansa hän hyödynsi muun muassa alueen paikallishistoriasta kertovaa tutkimuskirjallisuutta ja aikakauden sanomalehtiä.

Heinäkriisi

1800-luvun viimeisinä vuosina Suomessa oli koettu pitkä sarja vetisiä ja lumisia talvia. Talvella 1899 oli satanut ennätysmäärä lunta, joka suli nopeasti, kun lämpöaalto saapui Suomeen.

Menneet kesät olivat olleet viileitä ja kosteita. Vettä ei mahtunut varastoitumaan enempää soihin, lampiin ja järviin. Niinpä vesi lähti virtaamaan laskujokia pitkin edelleen merta kohti.

Suurin tulvahuippu osui keskikesään juhannuksen tienoille.

Kymenlaaksossa suurimmat tuhot kohdistuivat maatalouteen. Vuosisadan loppupuolella nälkävuosien jälkeen asukkaat olivat alkaneet kasvattaa karjaa. Eläinten ruokkimiseksi joen varteen rantaniityille ja äyräille oli raivattu rehumaita, joissa kasvatettiin heinää.

Kun vesi nousi yli äyräiden, heinät jäivät veden alle.

– Rehuheinä loppui, joten ihmiset joutuivat myymään ja pakkoteurastamaan eläimiään, Pasi Pykälistö kertoo.

Uimahyppyjä paperikoneilta

Kymijoen varrelle oli jo tuolloin perustettu sahoja ja paperitehtaita. Tulvavesi vei tukkeja mennessään. Veden mukana karkasi myös tehtaiden ja sahojen rakennuksia sekä joen varren asukkaiden rantasaunoja ja aittoja.

– Inkeroisten paperitehtaalta muutama rakennus romahti jokeen, kun vesi huuhtoi ja nosti perustukset mennessään. Kuusankosken tehdaskin jouduttiin sulkemaan. Ihmiset kävivät siellä kesällä uimassa ja hyppivät paperikoneiden päältä veteen.

Joenylityspaikat tukkeutuivat tulvatavarasta, joten jokea oli vaarallista ylittää veneillä.

– Kotkaan vievä rautatiekin jäi osittain tulvaveden alle, joten juna joutui ajamaan veden keskellä, Pykälistö kertoo.

Ihmisiä hukkui

Tulvavedet veivät Pasi Pykälistön mukaan todennäköisesti myös ihmishenkiä. Kuolemantapauksien syyksi ei kuitenkaan tuolloin erikseen mainittu tulvia.

– Tulvavesien takia veneitä kaatui, ja ihmisiä hukkui. Kymijoen suistossakin muutamia kalastajia hukkui sen takia, että kivien päälle koskipaikkoihin rakennettujen lohenkalastuslaitteiden perustukset sortuivat, Pykälistö sanoo.

Vanhojen kalliomerkintöjen mukaan vesi nousi Valapaton tulvan aikana kahdesta kolmeen metriä. Vedenkorkeus vaihteli joen leveyden mukaan. Vesi nousi korkealle joen kapeilla uomilla, mutta laajoilla tasangoilla vesi pääsi tulvimaan pelloille.

1800-luvun lopussa vedenkorkeuden mittaus ei ollut niin tarkkaa kuin tänä päivänä. Ihmiset tekivät merkintöjä vesirajasta, jotta saattoivat myöhemmin hakea korvauksia tulvan aiheuttamista menetyksistä.

– Siinä voi olla vähän sellaista kotiinpäinvetämistä, että viivaa on hilattu ylemmäksi, kuin se on oikeasti ollutkaan, Pykälistö kertoo.

Kymenlaakso oli yksi pahimmista tuhoalueista.

Valapaton tulvan aikaan Kymijoki oli vielä pääosin luonnontilassa. Nykyisin Kymijoessa on kattava seurantajärjestelmä ja mittauslaitteet. Vettä voi padota ja juoksuttaa tulvatilanteen mukaan.

Tämän takia Valapaton tulvan kaltaista tilannetta ei välttämättä enää nähdä.

– Lisäjuoksutukset voidaan aloittaa jo silloin kun havaitaan, että vesimäärä on nousemassa yli riskirajan. Tilanteeseen voidaan näin varautua, Suomen ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja, nykyinen kehittämispäällikkö Johanna Korhonen kertoi Ylelle vuonna 2017.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan sään ääreisilmiöt kuitenkin lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena.

– Voidaan ajatella, että jos aikaisemmin suurtulvan riski oli kerran 500 vuodessa, tulevaisuudessa riski voikin olla kerran 250 vuodessa, Johanna Korhonen kertoi tuolloin.

Valapaton tulva aiheutti tuhoa myös Tampereella, jonka keskusta painui veden alle. Vettä pääsi sisään tehtaisiinkin. Myös Joensuun keskusta kärsi tulvista. Lappeenrannassa esimerkiksi satamatori peittyi veteen.

Valapatto?

Mistä suurtulva sitten sai nimekseen Valapatto? Samana keväänä vuonna 1899 Venäjän keisari Nikolai II antoi helmikuun manifestin, jolla hän käytännössä julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa.

Suomalaiset kokivat keisarin rikkoneen maiden välistä suhdetta ja lähtivät viemään asiasta keisarille adressia. Keisari kieltäytyi edes vastaanottamasta adressia.

Suomalaiset kokivat, että keisari oli rikkonut valansa. Valapatto tarkoittaa valanrikkojaa.

– Samana keväänä vedenpinta alkoi nousta ja tuli suuri tulva. Koettiin, että luontokin on mennyt sijoiltaan: vedet tulvivat ja maailma on menossa sekaisin. Ajateltiin, että kun keisari on rikkonut sanansa, koko maailma on menossa tuuliajolle.

Lue lisää: Raju kevättulva alkoi Kymijoessa – kriittinen tulvaraja menee rikki lähipäivinä

Vuonna 1899 iskenyt suurtulva vei talotkin mennessään – uusi tuhotulva on vieläkin mahdollinen