Kun espoolainen Niina Murto, 34, valmistui eläinlääkäriksi vuonna 2012, hänen vuosikurssillaan oli 55 opiskelijaa. Heistä viisi oli miehiä.

Esimerkki kuvaa ammatin sukupuolijakoa edelleen.

Selvitimme, mitkä alat ovat muuttuneet miehisistä naisistuneiksi viimeisten vuosikymmenten aikana: hoitajien ja ylilääkärien lisäksi muun muassa tilintarkastaja ja optikko kuuluvat nykypäivän naisvoittoisiin aloihin.

Murron työyhteisössä on tällä hetkellä kolme mieskollegaa.

Lukema on hyvä, ainakin verrattuna aiempiin paikkoihin. Miltei 90 prosenttia eläinlääkäreistä oli naisia vuonna 2017.

Murto työskentelee päivystyksessä Omaeläinsairaala Mevetissä Helsingin Pitäjänmäessä. Työpäivät kuluvat usein fyysisen työn parissa, eikä erinäisten eritteiden käsittelyltä voida välttyä.

Eläinlääkärin ammatti mielletään usein työksi, jossa hoidetaan pieneläimiä ja silitetään kissanpentuja. Todellisuus on kuitenkin toinen: Alalla työskennellään myös muun muassa lääketeollisuudessa ja puolustusvoimissa.

– En itse pysty samaistumaan siihen, että tässä työssä olisi jotain feminiinistä. Olin valmistumisen jälkeen kunnan eläinlääkärin sijaisena hoitamassa tuotantoeläimiä. Työssä esimerkiksi lehmille annetaan synnytysapua, ja vasikan avustaminen ulos vaatii hirveitä voimia, hän kertoo.

"Rekrytointivaiheessa suurin osa on naisia, joten ei ole paljon valinnanvaraa"

Murron mukaan miehet saattavat erottautua työnhaussa edukseen, koska ovat alalla vähemmistössä.

– En halua uskoa, että sukupuoli ratkaisisi itsessään mitään. Sanotaan kuitenkin, että jos kyseessä on naisvaltainen työyhteisö ja tasapuoliset hakijat, niin voi olla, että työyhteisöön halutaan miehiä moninaisuuden takia.

Omaeläinklinikan toimitusjohtajan Jaana Tarkin mukaan ammatin naisvaltaisuus on ollut pitkään pinnalla. Suomessa työskentelee noin 2 800 laillistettua eläinlääkäriä.

– Tietenkin rekrytointivaiheessa suurin osa on naisia, joten ei ole paljon valinnanvaraa. Tekijä kuitenkin ratkaisee ja se, millaista osaamista haetaan, Tarkki sanoo.

Vielä 60-luvulla suurin osa eläinlääkäreistä oli miehiä. Tuolloin työnkuva keskittyi enimmäkseen tilojen eläinten hoitamiseen. Kun yhteiskunta kaupungistui, entistä suurempi osa hoidettavista oli lemmikkejä.

Myös optikkojen ammattikunta on muuttunut naisvaltaiseksi: Jo 1990-luvun puolivälissä optikoista yli puolet oli naisia, vuonna 2017 heitä oli noin 80 prosenttia.

Metropolian optometrian tutkinto-ohjelmasta vastaavan Saija Flinkkilän mukaan ala on naisistunut viiden vuosikymmenen aikana. Ennen valmistujaiskuvissa seisoi pelkkiä miehiä, nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin.

Työnkuvan muutos voi olla yksi syy ammatin sukupuolijakauman muutokseen.

Aiemmin alalla työskenneltiin nykyistä enemmän silmälasien valmistuksen parissa, mutta vuosikymmenten aikana huomio on kääntynyt näöntutkimusten tekemiseen ja silmän terveydentilan arviointiin.

Tutkintovastaava Flinkkilän mukaan työssä otetaan hyvin vastaan myös äitiyslomat ja elämänmuutokset.

– Voit valita, teetkö töitä täysiaikaisena vai esimerkiksi viikonloppuisin, hän sanoo.

Vuonna 2017 optikoksi valmistuneen Nina Aaltosen, 25, mukaan työyhteisön naispainotteisuus ei vaikuta niinkään työpaikan tunnelmaan, vaan asiakastilanteisiin.

– Kun työskentelin liikkeessä, jossa oli mieskollega, oli helpompi ohjata jotkut asiakkaat hänelle. Jotkut ihmiset on orientoituneet siihen, että optikko on mies, hän sanoo.

Alalle valmistuneet käyttävät tutkintonimikettä optometristi (AMK).

Valvira laillistaa tutkinnon suorittaneet terveydenhuollon ammattilaisiksi nimikkeellä optikko. Tällä hetkellä kyseisellä nimikkeellä työskentelee Suomessa noin 1 500 ihmistä.

"En suostu tekemään ympäripyöreitä vuoroja minimipalkalla"

Eläinlääkäri Niina Murto kuvailee uransa alun palkkausta "oppirahojen maksamiseksi". Hän on seurannut tarkkaan viime viikkojen hoitajauutisointia.

Hoitoalan ammattijärjestöt ovat ilmoittaneet tavoittelevansa tänä keväänä nimenomaan palkkatasa-arvoa.

Vuonna 2017 miesoptikot tienasivat keskimäärin yli 200 euroa enemmän kuin naiset. Vastaavasti naispuoliset eläinlääkärit tienasivat saman verran enemmän kuin miehet.

– En suostu tekemään ympäripyöreitä vuoroja minimipalkalla. Osaamisen ja kokemuksen myötä tulee itsevarmuus, jonka jälkeen tulee myös omanarvontunto. Mielestäni erityisesti naiset ajattelevat, etteivät he ansaitse enempää, miehet taas kehtaavat pyytää paremmin sitä, mikä heille kuuluu, Murto sanoo.

Optikko Aaltosen mukaan monelle saattaa tulla yllätyksenä, että työ painottuu paljon myös kehyksien ja linssien myymiseen.

– Ketjuliikkeissä hallinnon puolella on enemmistö miehiä, mutta he eivät usein ole optikoita, vaan koulutuksena on jotain muuta. Yksityisissä optikkoliikkeissä taas miehiä on ehkä enemmän yrittäjinä, mutta he tekevät optikoiden työhön liittyen samaa mitä naisetkin, kuten myyntiä, hän sanoo.

Katso taulukosta, miten oma alasi on muuttunut kahden vuosikymmenen aikana. Luvut ovat suuntaa-antavia. Keskustelu on avoinna 8.2. klo 23 asti.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on esittänyt EU-kumppaneilleen keskusteluja Ranskan ydinpelotteen roolista Euroopan turvallisuudessa. Ranska jäi unionin ainoaksi ydinasemaaksi Britannian erottua EU:sta.

Ranska näkee tämän vuoksi olevansa johtavassa asemassa Euroopan turvallisuudesta puhuttaessa.

– Ranskan elintärkeillä eduilla on nyt eurooppalainen ulottuvuus, sanoi Ranskan sotakorkeakoululla puhunut Macron.

Hän myös tarjoasi halukkaille EU-maille pääsyä mukaan Ranskan ydinkoeohjelmaan.

Hän vaati, että EU:n tulisi ajaa kansainvälistä asevalvontaa, jotta vältettäisiin ydinaseiden kilpavarustelu. Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseiden rajoitussopimuksista on voimassa enää New START, joka loppunee ensi vuonna.

Ranska uudistaa ydinasettaan

Ranskalla on arviolta 280 toimintakuntoista ydinkärkeä, joista suurin osa on sukellusveneissä olevissa ohjuksissa. Loput ovat lentokoneista laukaistavissa risteilyohjuksissa. Ydinohjuksilla varustettuja sukellusveneitä on neljä, joista yksi on jatkuvasti merellä valmiudessa.

Enimmillään Ranskalla oli yli 500 ydinasetta 1990-luvun alussa.

Ranska on aloittanut ydinaseensa modernisointiohjelman. Maan parlamentti on osoittanut 37 miljradia euroa ydinasepelotteen ylläpitoon vuosille 2019-2025.

Läntinen puolustusliitto Nato on nojannut ja nojaa edelleenkin Yhdysvaltain ydinasepelotteeseen. Ranskan ja Britannian ydinaseet ovat olleet sen lisänä, mutta kumpikin maa pitää niitä myös osana omaa kansallista puolustustaan.

Presidentti Macronin mukaan Ranskan ydinaseyhteistyö Britannian kanssa jatkuu brexitistä huolimatta.

Ranskan presidentti on jo pidemmän aikaa puhunut EU:n oman puolustuskyvyn puolesta.

Venäläinen kalastusalus upposi perjantain vastaisena yönä Suomenlahdella Viron edustalla. Aluksen seitsenhenkinen venäläinen miehistö saatiin pelastettua, kertoo Suomenlahden merivartiosto, joka oli mukana pelastustöissä. Noin 21 metriä pitkä alus oli saanut suurehkon vuodon.

– Tilanne oli vakava tällaisena vuodenaikana, kun merivesi on juuri ja juuri plussan puolella. Lisäksi merenkäynti oli tapahtumahetkellä varsin kova, sanoo meripelastusjohtaja Tommi Karppi Helsingin meripelastuslohkokeskuksesta

Meripelastuskeskus Tallinna pyysi avuksi meripelastusyksiköitä Rajavartiolaitokselta. Paikalle hälytettiin Suomesta vartiolaiva Turva, Porvoon merivartioaseman partiovene ja meripelastushelikopteri Helsingistä. Turun lentoasemalla oli meripelastushelikopteri välittömässä lähtövalmiudessa.

Troolarin miehistö pääsi pelastuslautalle ennen troolarin uppoamista. Paikalle ensimmäisenä saapunut öljytankkeri sai poimittua miehistön, minkä jälkeen Viron ja Suomen meripelastushelikopterit evakuoivat heidät tankkerilta Tallinnaan ja Helsinkiin.

Merivartioston tietojen mukaan kenelläkään miehistöstä ei ole hengenvaaraa. Aluksen uppoamisen syystä ei toistaiseksi ole tietoa.

Saimaannorpan suojelussa on saavutettu tavoitteena ollut 400 yksilön rajapyykki. Ympäristöministeriön asettama saimaannorpan suojelutyöryhmä haki uusia suojelulinjauksia Savonlinnassa.

Ryhmän pohjaesitys, jonka mukaan kannan tulisi kasvaa vähintään neljä prosenttia herätti odotetusti ristiriitaisia tunteita.

Tällä kasvuvauhdilla norppia olisi vuonna 2026 noin 530.

Kalaveden omistajien edustajien mielestä nykyinen 3–4 prosentin vuotuinen kasvutahti on riittävä.

– Ei ole mitään järkeä siirtää maalia koko ajan kauemmas. Se vain vaikeuttaa alueen ihmisten elämää. Pieni sivusaaliskuolleisuuskin on hyväksyttävä, Haukiveden kalastusalueen edustaja Markku Auvinen sanoo.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä muistuttaa, että norppakannan nopealle kasvattamiselle on selvät perusteet.

– Geenipooli kapenee edelleen. Tehokkain tapa monipuolistaa sitä on kasvattaa kantaa mahdollisimman nopeasti.

Norppamäärä on nelinkertaistunut 1970-luvulta

Saimaannorpan kanta kävi alimmillaan 1970-luvulla, jolloin norppia oli vain noin sata. Geeniperimän kapeus altistaa lajia taudeille.

– Mitä suurempi kanta, sen paremmin sen kanta kestää takaiskuja kuten lumettomia talvia. Jos pahoja takaiskuja ei tule, nykyisillä suojelun toimilla on mahdollista päästä viiden prosentin kannankasvuun, Sipilä sanoo.

Myös Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi pitävät tärkeänä, että norppakantaa saadaan kasvatettua ripeästi.

– Meidän pitää käyttää niitä keinoja, joihin voimme vaikuttaa. Esimerkiksi kalanpyydyskuolleisuutta pitää edelleen pienentää, sanoo Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Tavoitteella ja keinoilla pitää olla laaja hyväksyntä

Ympäristöministeriön suojelutyöryhmä asettaa syksyllä tavoitteet, joiden pohjalta suojelun keinoista päätetään. Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan antaa esityksen kalastusrajoituksista marraskuun lopulla, sillä rajoitukset tulevat voimaan keväällä 2021.

Suojelutyöryhmän puheenjohtaja, Etelä-Savon ELY-keskuksen puheenjohtaja Pekka Häkkinen muistuttaa, että norppakanta on edelleen kaukana suotuisasta kannan koosta.

– Mutta tavoitteen ja keinojen pitää olla sellaisia, että ne ovat kaikkien hyväksyttävissä. On tultu pitkä tie, että eri tahot ovat näinkin lähellä toisiaan, hän sanoo.

Häkkinen uskoo, että saimaannorpan suojelussa on löydettävissä vielä uusia keinoja. Yksi pieni lisä nähtiin viime kesänä, kun eläinlääkärit onnistuivat pelastamaan kaksi huonokuntoista kuuttia. Toinen kuuteista jatkaa elämäänsä Saimaalla, toinen Korkeasaaressa. Videon kuuttien pelastamisesta voit katsoa klikkaamalla jutun alussa olevaa kuvaa.

– Ilmastomuutos tulee vääjäämättä heikentämään norpan pesintäolosuhteita. Jos tähän asti norppa on synnyttänyt suojaisaan kinokseen suojelualueella, jatkossa se voi tapahtua keinopesään mökkirannalla. Kyse on siitä, että ihminen ja norppa voivat elää naapuruksina häiritsemättä kovin paljon toisiaan, Häkkinen sanoo.

Muistatko lukeneesi viime aikoina Madagaskarin ongelmista?

Tuoreen selvityksen mukaan juuri Madagaskarin saarivaltion ruokapula oli viime vuonna vähiten uutisoitu humanitaarinen kriisi.

Maailman ruokaohjelma WFP arvioi lokakuussa, että 900 000 madagaskarilaista oli välittömän avun tarpeessa pitkään jatkuneen kuivuuden takia.

Kriisistä uutisoitiin netissä viime vuonna kuitenkin vain noin 600 kertaa viidellä maailman paljon puhutulla kielellä, kertoo Care International -järjestön tuore selvitys.

Madagaskar-uutisten määrä oli vähäinen, kun sitä vertaa vaikkapa siihen, että Kongon demokraattisen tasavallan kriiseistä kirjoitettiin 277 000 artikkelia.

Julkisuus tuo avustusrahaa

Koko maailmassa kymmenet miljoonat ihmiset kärsivät luonnonkatastrofeista ja konflikteista, jotka jäävät mediassa vähäiselle tai suhteellisen vähäiselle huomiolle.

Noin sadassa maassa toimiva Care International -avustusjärjestö selvitti neljättä kertaa, mistä kriiseistä uutisoitiin vähiten kansainvälisessä mediassa.

Kriisin saamalla julkisuudella on järjestön mukaan paljon merkitystä, sillä pienimmälle huomiolle jäävät humanitaariset katastrofit saavat usein myös niukimmin avustuksia ja siten jatkuvat pisimpään.

Care International listasi ensin kriisit ja konfliktit, jotka vaikuttavat ainakin miljoonan ihmisen elämään. Tällaisia kriisejä on järjestön mukaan maailmassa 40.

Sen jälkeen analysoitiin mistä humanitaarisista kriiseistä oli uutisoitu netissä vähiten.

Yhdeksän kymmenestä vähiten julkisuutta saaneesta humanitaarisesta katastrofista ovat Afrikassa. Afrikan ulkopuolelta kymmenen joukossa oli ainoastaan Pohjois-Korean pitkäkestoinen nälänhätä. Näistä kymmenestä kriisistä kärsii yhteensä yli 50 miljoonaa ihmistä.

Care International -järjestö kiinnittää huomiota siihen, että ilmastonmuutos on sen mukaan yhä suurempi tekijä monissa vähemmän julkisuudessa olevissa humanitaarisissa kriiseissä.

Vähiten uutisoidut humanitaariset kriisit olivat viime vuonna Madagaskarin, Keski-Afrikan tasavallan, Sambian, Burundin, Eritrean, Pohjois-Korean, Kenian, Burkina Fason, Etiopian ja Tšadjärven maiden kriisit.

Vastaavasti eniten uutisoitiin Syyrian sodasta, 425 000 artikkelia, Venezuelan kuohunnasta, 313 000 artikkelia ja Kongon demokraattisen tasavallan kriiseistä, 277 000 artikkelia.

Seuraavaksi eniten media kertoi Turkin pakolaistilanteesta, Kolumbian sekasorrosta ja Mosambikiin iskeneistä sykloneista, Care Internationalista kerrotaan.

Analyysissä 2,4 miljoonaa uutista viidellä kielellä

Analyysissä tarkasteltiin englannin-, ranskan-, saksan-, espanjan- ja arabiankielisiä verkkomedioita. Mukana olivat nettiuutiset ja toimitukselliset blogit.

Aineistossa oli yli 2,4 miljoonaa uutista, jotka oli julkaistu viime vuoden alun ja viime vuoden marraskuun puolivälin välillä. Jokaisessa huomioidussa artikkelissa oli mainittu maa ja kyseessä oleva kriisi.

Espanjan ja arabiankieliset uutiset olivat ensimmäistä kertaa mukana tutkimuksessa. Analyysissä ei selvitetty sitä, miten uutisointi mahdollisesti painottui eri kielillä.

Kymmenestä vähiten mediahuomiota saaneesta kriisistä ainakin Burkina Faso, Burundi, Eritrea ja Tšad ovat olleet YK:n listauksissa vähiten rahoitusta saaneista kriiseistä.

– Useimmat kymmenestä vähiten uutisoidusta kriisistä ovat myös saaneet kroonisesti liian vähän avustuksia. Uutisoinnin lisääminen auttaisi helpottamaan kärsimystä, toteaa tiedottaja Katharina Katzer Care Internationalin Wienin toimistosta sähköpostitse Ylelle.

Katzerin mukaan Care International pyrkii selvityksensä avulla saamaan tiedotusvälineet, avustusjärjestöt ja päättäjät kiinnostumaan enemmän vähälle huomiolle jääneistä kriiseistä.

Care International peräänkuuluttaa laajempaa keskustelua siitä, miten apua eniten tarvitsevat saataisiin esille. Järjestön mukaan sen tutkimus osoittaa, ettei ilmastonmuutoksen kehitysmaissa aiheuttamia kriisejä noteerata mediassa riittävästi.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta keskittyy edelleen liikaa rikkaisiin “globaalin pohjoisen” maihin.

– Julkisuudella ja avustusrahalla on läheinen yhteys. Humanitaarisessa avustuksessa pitäisi huomioitava myös julkisuus ja tiedottaminen erityisesti kriisimaissa, jotka eivät ole paljon esillä, Care Internationalin Katharina Katzer ehdottaa ratkaisuksi.

Vähiten uutisoidut humanitaariset kriisit lyhyesti (lähde Care International):

Madagaskarissa yli 2,6 miljoonaa ihmistä kärsi kuivuuden aiheuttamista ongelmista. Välittömän ruoka-avun tarpeessa oli arviolta 916 000 saarivaltion asukasta. Maassa on aliravittuja neljänneksi eniten koko maailmassa.

Keski-Afrikan tasavallassa on pitkään jatkunut konflikti ja yli 2,5 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa. Neljännes väestöstä on joutunut pakenemaan kotoaan. Ruokapulasta kärsii lähes puolet väestöstä.

Sambiassa pitkään jatkuneen kuivuuden takia ruoka-avun tarpeessa on 2,3 miljoonaa ihmistä. Ruokapulasta kärsitty aikaisemminkin, mutta viime vuosina kuivuus on pahentunut eikä kunnon satoja ole saatu.

Burundia koettelevat pitkään jatkuneet levottomuudet. Köyhässä ja konfliktin repimässä maassa ruokapulasta kärsii 1,7 miljoonaa ihmistä eli yli 15 prosenttia väestöstä, vaikka viime vuoden sadot olivat aiempia paremmat.

Eritrea kärsii sekin kuivuuden aiheuttamasta ruoka- ja vesikriisistä. Suljetusta maasta ei saada riittävästi tietoa. Viimeisimpien tilastojen mukaan puolet alle viisivuotiaista lapsista kärsii aliravitsemuksesta.

Pohjois-Koreassa 10,9 miljoonaa ihmistä eli vajaa puolet väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. Luonnonkatastrofit, kuten kuivuus ja tulvat ovat lisänneet ruokapulaa.

Keniaakin koettelee kuivuus. Yli miljoona ihmistä kärsii ruokapulasta, aliravittuja lapsia on puoli miljoonaa.

Burkina Fasossa konflikti vaikuttaa yli viiden miljoonan ihmisen elämään. Humanitaarista apua tarvitsee 1,5 miljoonaa ihmistä.

Etiopiassa kahdeksan miljoonaa ihmistä kärsii kuivuuden aiheuttamasta vakavasta aliravitsemuksesta.

Tšadjärven maiden kriisissä kolmen valtion alueella lähes kymmenen miljoonaa ihmistä tarvitsee apua muun muassa konfliktien, köyhyyden ja ruokapulan takia.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 asti.

Lapissa järjestettäville moottorikelkka- ja huskysafareille osallistuu tuhatmäärin turisteja, joista tiedetään ehkä vain etunimi. Esimerkiksi onnettomuustilanteissa on luotettu siihen, että tarkemmat henkilötiedot selviävät viimeistään sairaalassa. Tietopuute paljastui koronavirusepidemian myötä ja nyt viranomaiset pohtivat, pitäisikö määräyksiä tiukentaa.

Kun Suomen ensimmäinen koronavirustartunta oli varmistunut Lapissa matkalla olleelta kiinalaisnaiselta, Lapin keskussairaala yritti tavoittaa hänen kanssaan samalla retkellä Inarin Saariselällä olleita ja mahdollisesti virukselle altistuneita matkailijoita.

Jäljittämistä vaikeutti huomattavasti se, että moni oli ilmoittautunut retkelle pelkällä etunimellä tai nimimerkillä, eikä kaikkia onnistuttukaan tavoittamaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä safariyritysten toimintatapa kummastuttaa.

– Olin henkilökohtaisesti yllättynyt ja hämmentynyt. Eivätkö yrittäjät itse halua tietää keitä retkellä on mukana, ihmettelee johtaja Tuija Kumpulainen STM:n Hyvinvointi ja palvelut -osastolta.

Tapa on safariyrityksissä kuitenkin yleinen, vahvistaa ylitarkastaja Jaakko Leinonen ohjelmapalvelujen turvallisuutta valvovasta Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta.

– Lähtökohta on, että nimiä ei oteta ylös. Kun soittelin toimijoita läpi niin selvisi, että varsinkaan lapsista ei yleensä ole minkäänlaista tietoa, Leinonen toteaa.

Lue minuutissa: UM päivitti suositustaan – tarpeetonta matkustusta koko Manner-Kiinaan vältettävä

Safariyrittäjä ei nimiä kaipaa

Rovaniemeläinen safariyrittäjä Juha-Pekka Mikkola ei innostu henkilötietojen keruusta.

Mikkolan omistama Arctic Lifestyle järjestää enimmillään parikymmentä aktiviteettia päivässä, asiakkaita voi olla useita satoja. Henkilötietojen tallentaminen veisi aikaa itse elämykseltä, yrittäjä perustelee.

– Se olisi todella työlästä, turhaa ja kallista. Ei jatkoon, Mikkola toteaa.

Nettikaupassa retken varanneista tiedot jäävät ylös, mutta puhelimessa tai paikan päällä ilmoittautuvista yleensä vain etunimi. Puhelinnumero kysytään siltä varalta, että retken lähtöaika muuttuu tai asiakas nukkuu pommiin. Henkilöllisyystodistuksia ei katsota.

Tukes ei edellytä henkilötietojen kirjaamista, eikä sitä tehdä myöskään vapaaehtoisesti. Kun ulkomainen matkanjärjestäjä tuo ison ryhmän vaikkapa moottorikelkkailemaan, lappilaisen safariyrityksen tiedossa on yleensä vain osallistujien lukumäärä.

Mikkolalle tulee mieleen vain yksi tilanne, jossa hän itse toivoi että asiakkaan henkilöllisyys olisi tarkemmin tiedossa. Silloin etsittiin maksajaa.

– Siinä jouduttiin vähän enemmän kaivelemaan, että kuka se olikaan, joka ajoi kolmeakymppiä puuhun, tuhosi kelkan ja hävisi paikalta.

Nimet helpottaisivat viranomaisten työtä

Nopeasti levinnyt koronavirus on saanut viranomaiset oikeastaan ensi kertaa miettimään, olisiko syytä tietää tarkemmin keitä maastoretkille osallistuvat ulkomaalaiset ovat.

– Kyllä se meidän työtä helpottaisi poikkeusolojen tilanteessa, jos henkilötiedot ja yhteystiedot olisivat saatavissa, toteaa Lapin sairaanhoitopiirin johtaja Jari Jokela.

Kelkkaretkillä ajetaan toisinaan päin puuta ja sairaalaankin ovat jotkut turistit retkeltään päätyneet. Usein mukana on perheenjäsen tai ystävä, joka osaa kertoa kuka oli tämä epäonninen, joka valahti tajuttomaksi. Jokela ei muista, että anonyymeistä turisteista olisi ollut hankaluutta ennen koronavirusta.

– Potilaiden henkilöllisyys on aina kohtuullisessa ajassa selvinnyt, Jokela sanoo.

Virusepidemian lisäksi esimerkiksi kaasuvuoto olisi Jokelan mukaan sellainen tilanne, jossa nimilistoista ja yhteystiedoista olisi suuri ilo.

Toisaalta Jokela muistuttaa, ettei vaikkapa junien tai linja-autojenkaan kaikkia matkustajia tiedetä.

"Pitääkö vaatia terveen järjen käyttöä"

Tukes vaatii nimien keruuta tällä hetkellä vain koskenlaskuun osallistuvilta. Ylitarkastaja Jaakko Leinosen mukaan vaatimukset voidaan ulottaa myös muihin aktiviteetteihin, jos esimerkiksi terveysviranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi.

– Jos kiistaton etu edellyttää ja vaatii sitä, että aletaan dokumentoimaan ketkä palveluun osallistuvat niin uskon, että löydämme kyllä keinot, jolla se saadaan järkevästi tehtyä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä anonyymien safarituristien ongelmaa ja mahdollisia uusia vaatimuksia aiotaan miettiä, kun välitön koronauhka on ohi.

– Mutta onko tämä oikeasti sellainen asia, johon tarvitaan viranomaisia. Pitääkö viranomaisten vaatia terveen järjen käyttöä, kysyy johtaja Tuija Kumpulainen.

Hän toivoo yrittäjien “katsovan peiliin”, mutta jos niin ei käy niin viranomaiset kenties puuttuvat asiaan.

Lue myös:

Koronapotilas pääsi sairaalasta Rovaniemellä – kiinalaisnaisesta otetut uusimmat näytteet ovat osoittautuneet negatiivisiksi

Suomutunturin hotelliyrittäjä menetti hetkessä kaikki talven asiakkaansa koronaviruksen vuoksi – "Erilaisia muuttujia tulee ja menee, se on vain nieltävä"

Metsäteollisuuden työehtosopimusta puserretaan taas valtakunnansovittelijan toimistossa pitkälle iltaan asti.

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala sanoi neuvottelujen alussa, että hänellä on "kovat odotukset tälle istunnolle". Illansuussa Piekkala arvioi, että neuvottelutilanne on edelleen "aidosti auki."

Eilen osapuolet hakivat yhteisymmärrystä kuusitoista tuntia kestäneissä neuvotteluissa.

Työntekijöitä edustavan Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoi ennen kokousta, että tapaamiselta "odotetaan jälleen paljon". Ainakin Vanhalan odotuksissa on myös sovintoesitys.

– Oletan, että sovittelija varmaan ottaa oman roolinsa, Vanhala muotoili Ylen haastattelussa.

Myös Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén tuntuu pitävän sovintoesityksen antamista mahdollisena, sillä hänen mukaansa "pöydässä on paljon palikoita" sopimuksen löytämiseksi.

– Esityksen antaminen on täysin sovittelijan arviosta kiinni. Meillä on paljon elementtejä, jolla tämä saataisiin ratkaistua, mutta erimielisyyttäkin on, Hollmén sanoi.

Tähän saakka sovittelija on seurannut, pystyvätkö osapuolet löytämään neuvottelutuloksen keskenään.

Metsäteollisuus ry jätti eilisten, yöhön saakka venyneiden neuvottelujen jälkeen Paperiliitolle oman sopimusehdotuksensa ja Hollménin mukaan siihen palataan tänään.

Kemian jälkeen kikyn säilyttäminen entistä vaikeampaa

Kemianalan eilen tekemästä sopimuksesta on odotettu vauhtia myös metsäteollisuuden sopimuksiin. Ainakin työntekijäpuolella katsotaankin, että sopimuksesta tuli yksi "uusi tolppa" neuvotteluihin myös metsäteollisuudessa.

– Eilinen paalu oli sellainen paalu, että vaikea kuvitella sen jälkeen, että kikytunnit jäisivät enää kenenkään sopimukseen, Vanhala sanoi.

Metsäteollisuuden tavoitteissa kustannuskilpailukyvyn parantaminen on kuitenkin keskeisin tavoite.

– Metsä haluaa kustannuskilpailukykyä parantavan sopimuksen ja tehtaat toimimaan, Hollmén tiivistää.

Paperiliiton julistamassa lakossa on 17 000 työntekijää. Jos sopimusta ei saada sitä ennen, kolmas lakkoviikko on alkamassa ensi maanantaina.

Työnantajan työsulku on puolestaan alkamassa maanantaina kahdessatoista paperi-, kartonki- ja selluteollisuuden tuotantolaitoksessa.

Mekaaninen metsäteollisuus jonossa

Metsäteollisuuden Hollménilla työt valtakunnansovittelijan pöydän ääressä jatkuvat myös maanantaina, jolloin käsitellään sahojen ja muun mekaanisen metsäteollisuuden sopimusta Teollisuusliiton kanssa.

Tänään Hollmen totesi, että mekaanisen metsäteollisuuden sopimusta on vaikea saada aikaan, ennen kuin Paperiliiton kanssa on päästy sopimukseen.

Neuvottelut venyvät iltaan

Neuvottelut aloitettiin perjantaina iltapäivällä ja niitä jatketaan parin tunnin tauon jälkeen alkuillasta.

7.2.2020 klo 16.36: Lisäys neuvottelujen jatkumisesta tauon jälkeen.

Eteläpohjalaisen pankin työntekijän epäillään siirtäneen pankin varoja omille tileilleen yli puolen miljoonan euron edestä parin viime kuukauden aikana. Tapaus tuli ilmi keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen kautta.

Pohjanmaan poliisilaitoksen talousrikosyksikkö on aloittanut asiassa esitutkinnan. Noin 30-vuotiasta pankkitoimihenkilöä epäillään törkeästä kavalluksesta, törkeästä petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Hänen epäillään erilaisin keinoin siirtäneen pankin varoja itselleen.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on tänään vanginnut rikoksesta epäillyn.

Tapahtumien kulku tunnetaan nykyään karmeita yksityiskohtia myöten.

Ensin syytetty asteli Karhumäessä sijaitsevan NKVD:n eli salaisen poliisin kolmihenkisen tuomioistuimen eteen.

Pikaoikeudenkäynnin jälkeen matka vei läheiseen Sandarmohin metsään. Tuomittu asettui kuoppaan kasvot alaspäin. Teloittaja ampui yhden luodin niskaan. Sitten oli seuraavan vuoro. Seitsemännen laukauksen jälkeen oli pidettävä pieni tauko revolverin lataamisen takia.

Teloittajatkin tiedetään. Kapteeni Mihail Matvejev kunnostautui tehtävässä niin, että hänet palkittiin arvomerkein ja kylpylälomin.

Vuosien 1937–1938 aikana Itä-Karjalassa Äänisen pohjoisrannalla sijaitsevan Sandarmohin joukkohautoihin päätyi 9 500 ihmistä. He edustivat lähes 60 kansallisuutta. Suomalaisia mäntykankaan mullassa makaa noin tuhat.

Sandarmohin uhrit kuolivat niin sanotussa suuressa vainossa. Neuvostoliitossa vainot olivat alkaneet jo Leninin aikaan ja huipennus osui toista maailmansotaa edeltäneisiin vuosiin.

Parin vuoden aikana Stalinin hallinto surmasi satoja tuhansia, ehkä yli miljoona ihmistä: poliitikkoja, sotilaita, maanviljelijöitä, vähemmistökansallisuuksia – vainoharhainen Stalin näki vihollisia joka puolella.

Myös Neuvostoliitossa asuneet suomalaiset olivat tappolistoilla. Läheskään kaikkien kohtaloa ei tunneta.

Hautapaikat pidettiin visusti salassa. Sandarmoh oli Neuvostoliiton hajoamiseen asti suljettu alue. Joukkohaudat naamioitiin istuttamalla niiden päälle täysikasvuisia mäntyjä.

Myös itse teloitukset yritettiin salata ja niistä säädettiin yksityiskohtaisilla ohjeilla. Teloitusten oli tapahduttava syrjässä asutuksesta. Esimerkiksi Sandarmohissa ei saanut sytyttää nuotiota, mikä olisi saattanut herättää huomiota.

Sandarmohin salaisuus säilyi vuoteen 1997.

"Omaisilla on oikeus tietää"

Keskustakirjasto Oodin luentosalin istumapaikat eivät tahdo riittää. Väkijoukko haluaa kuulla gulagista. Aivan erityisesti se haluaa kuulla vankileirien saaristossa vuosina 1929–1953 kuolleista suomalaisista.

Elokuvaohjaaja Kanerva Cederström huomioi Gulag ja Suomi -seminaarin avajaispuheessaan, kuinka suomalaisten kohtalo Stalinin vainoissa on viime aikoina pulpahdellut pintaan monella taholla.

Julkinen keskustelu aiheesta käynnistyi toimittaja Unto Hämäläisen kirjoituksesta ja siihen on osallistunut muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Parhaillaan Valtioneuvoston kanslia pohtii, aloittaako viisivuotinen, kaksi miljoonaa euroa maksava tutkimusprojekti, jossa suomalaisten vaiheet Neuvostoliitossa selvitettäisiin perin pohjin.

Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa ehdotti samaa jo vuonna 2015.

– Nämä kadonneet ja teloitetut ihmiset olivat suomalaisia. Tottakai meitä kiinnostaa suomalaisten kohtalo. On paljon omaisia, jotka odottavat, että heidän kadonneiden sukulaistensa elämälle tulee joku piste. Tieto siitä kuinka heidän kävi. Se on ihan oikeutettu vaatimus.

Tutkimusta aiheesta on. Irina Takala on selvittänyt yli 11 000 teloitetun suomalaisen kohtalon. Eila Lahti-Argutina ja Jukka Rislakki tutkivat Neuvostoliittoon 1930-luvulla loikanneiden vaiheita tieto-Finlandia-ehdokkaana olleessa kirjassaan Meillä ei kotia täällä. Suomalaisten loikkareiden joukkotuho Uralilla 1938.

Salomaan mukaan tieto on kuitenkin sirpaleista.

– Tutkimuksessa ei muuta olekaan kuin aukkoja. Tiedämme sieltä täältä yksittäisten henkilöiden kohtaloita, mutta kokonaiskuva puuttuu.

Samaa mieltä oli Valtioneuvoston kanslialle esiselvityksen tehnyt historioitsija Aleksi Mainio. Hänen mukaansa jo se, että arvio kuolleista heittelee 12 000 ja yli 30 000 välillä kertoo, että lisätutkimusta tarvitaan.

Venäjällä on siis lukuisia "sandarmoheja", joukkohautoja, jotka ovat tutkimatta tai joita ei ole vielä edes löydetty.

Vainojen tutkiminen on vaikeutunut

Sandarmohin tiukasti varjeltu joukkohauta paljastui venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin ansiosta.

Tutkija Irina Flige alkoi vuonna 1989, siis jo ennen Neuvostoliiton hajoamista, selvittää valtiojohtoista poliittista terroria.

Flige kiinnostui Solovetskin vankileiriltä teloitettaviksi vietyjen ihmisten kohtaloista. Vuosien työn jälkeen jäljet johtivat Karhumäen lähelle Sandarmohiin.

Tärkeää osaa joukkohaudan paljastumisessa näyttelivät paikalliset asukkaat: Vaikka teloitukset pyrittiin salaamaan, kiirivät laukausten äänet lähitienoolle. Myös öiset vankikuljetukset pantiin merkille. Tapahtumista ei kuitenkaan uskallettu puhua.

Neuvostoliiton romahdettua myös arkistot avautuivat. Teloituksista löytyi tarkat tiedot.

Sandarmohista muodostui yksi tunnetuimmista poliittisen terrorin uhrien muistomerkeistä Venäjällä. Alkuun myös Venäjän ja Karjalan virallinen hallinto osallistui Sandarmohissa järjestettyihin muistotilaisuuksiin.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Memorialin työtä on vaikeutettu, ja muun muassa Sandarmohin vainajia tutkinut Juri Dmitrijev on pidätetty epämääräisten syytösten varjolla.

Vuonna 2018 Venäjän sotatieteellinen seura pyrki osoittamaan, että Sandarmohiin olisi haudattu aluetta jatkosodan aikana miehittäneen Suomen armeijan tappamia venäläisiä.

Sekä Dmitrijevin pidätyksiä että sotatieteellisen seuran kaivauksia pidetään poliittisesti motivoituina.

"Suomalaisten Katyn"

Ilmapiiri Venäjällä ei siis vaikuta suotuisalta suomalaisten tutkimushankkeen kannalta. Mitä siitä ajattelee Stalinin terroria kolme vuosikymmentä tutkinut, Pietarin Memorial-järjestöä johtava Irina Flige?

– Suurin haaste ovat arkistot. Sisäministeriön ja Venäjän turvallisuuspalvelun arkistoihin on hyvin vaikea päästä. Viime aikoina on salattu asiakirjoja, jotka vielä 1990-luvulla olivat vapaasti luettavissa.

Memorial on koonnut yli kolme miljoonaa nimeä sisältävän tietokannan Neuvostoliiton vankileireillä ja karkotuksessa kuolleista ihmisistä. Joukossa on myös suomalaisia, mutta Fligen mukaan heidän löytämisensä jättiläismäisestä tietokannasta voi olla työlästä.

– Materiaalia ei ole lajiteltu kansallisen tai etnisen taustan mukaan.

Myös dosentti Markku Salomaa on huomannut Memorialin kokoaman materiaalin puutteet.

– Nimiä on translitteroitu väärin, siellä on paikkakuntia, joita ei ole olemassa, on monenlaisia epätarkkuuksia.

Salomaa on kuitenkin luottavainen, että suomalaisten kohtalo on mahdollista selvittää. Hänen mukaansa se kuitenkin vaatii valtioiden välistä sopimusta.

Ennakkotapauskin on olemassa. 1990-luvulla Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Puolan presidentti Lech Wałęsa sopivat Katynin joukkomurhaan liittyvien arkistomateriaalien luovuttamisesta tutkimuskäyttöön.

– Nyt puolalaiset tietävät sosiaaliturvatunnuksen tarkkuudella, keitä Katynissa ammuttiin. Meidän olisi aika tehdä sama, Salomaa kannustaa.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki lauantai-iltaan klo 23.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Lue myös:

Tutkija: Stalinin vainoissa kuolleiden suomalaisten vaiheet on selvitettävä perusteellisesti

Sandarmohin kauhujen kalmistossa lepää tuhansia Stalinin vainojen uhreja

"He löysivät sitä, mitä etsivätkin" – Yrittääkö Venäjä kirjoittaa uudelleen historiaa ja väittää Stalinin uhreja suomalasten tappamiksi sotavangeiksi?

Kun isoäiti Neuvostomaahan hiihti

Ylen aiemmin torstaina julkaisemassa ja paljon lukijoita keränneessä jutussa kerottiin Jouppilan nelosten perheen väkivallan varjostamasta lapsuudesta.

Suomen kuuluisin nelikko, 50-luvun alussa syntyneet Jouppilan neloset, istuivat pöydän alla ja odottivat vuoroaan piiskattavaksi. Median seuraamien lasten lapsuutta varjosti mielenterveysongelmaisen äidin kovalla kädellä säännöllisesti jakama kuritus.

Nykyään äidit ja isät eivät tartu enää vitsaan. Myös tukistaminen, sormille näpäyttäminen ja läimäyttäminen ovat Suomessa vähentyneet selkeästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, selviää Lastensuojelun keskusliiton asenneselvityksestä.

Ohjelmajohtaja Miia Pitkänen kertoo, että suomalaiset ovat erittäin hyvin perillä siitä, että laki kieltää lasten ruumiillisen kurittamisen.

– Tuoreimmassa eli vuoden 2017 asenneselvityksessä 95 prosenttia vastaajista tiesi 1980-luvun alkupuolella voimaan tulleesta laista, Pitkänen sanoo.

Psykologi Keijo Tahkokallo miettii Jouppilan nelosten lapsuutta. Aikakausi ei tukenut monikkoperheiden ongelmia, eikä mielenterveyspulmista välttämättä haluttu edes puhua hulluksi leimautumisen pelossa. Vitsan antaminen kuului arkiseen elämään. Hän muistaa itsekin elävästi, miten koivunoksien isku sai paljaat sääret kirvelemään. Tahkokalliotakin piiskasi äiti.

– Se oli ajan tapa silloin. Nykyään sentään on olemassa palveluja ja esimerkiksi mielen ongelmista uskalletaan puhua ääneen.

Ei satuteta, mutta uhataan sillä

Vaikka enää ei piiskata, lasten rankaiseminen ei ole nykykodeista kadonnut. Henkistä väkivaltaa, esimerkiksi satuttamisella uhkailua, käytetään Miia Pitkäsen mukaan enemmän kuin aikaisemmin.

Lapsille huudetaan, heitä nälvitään, vähätellään ja jätetään huomiotta. Silti vanhemmat pitävät henkistä väkivaltaa yhtä pahana, jos ei pahempanakin kuin fyysistä väkivaltaa.

Lastensuojelun Keskusliiton asennetutkimuksessa mies- ja naisvastaajat olivat asiasta yhtä mieltä.

– Tutkimuksemme näyttää, että vaikka asenne olisi kohdallaan, se ei takaa sitä, että arkivanhemmuudessa ei turvauduttaisi haitallisiin kasvatusmenetelmiin, toteaa Miia Pitkänen.

Psykologi Keijo Tahkokallio muistuttaa, että henkinen väkivalta jättää luunappia ja tukistusta vakavamman jäljen lapsen mieleen. Erityisen vahingoittavaa on uhata lasta hylkäämisellä.

– Se on lapselle ja miksei nuorellekin elämän ja kuoleman kysymys ja nakertaa todella pahasti luottamusta vanhempiin ja omaan turvallisuuden tunteeseen. En toki kannusta minkäänlaiseen väkivaltaan, mutta vertaan näin: mustelmat paranevat, mutta pitkään jatkuvasta henkisestä väkivallasta jää pysyvä jälki mieleen.

Vallankäyttö tuli väkivallan tilalle

Mitä alistaminen, pelottelu ja vähättely kertovat ajastamme? Tahkokallion mielestä kyse on hukassa olevasta vanhemmuudesta. Lapsen tunteenpurkauksia ei kestetä, vaan yritetään hallita kieroutuneella vallankäytöllä.

Lastensuojelun keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen uskoo väärien ratkaisujen kumpuavan vanhempien tai vanhemman kokemasta vahvasta uupumuksesta ja yksin olemisen tunteesta.

– Sorrut huutamaan tai vähättelemään lasta, vaikka kuinka tiedät, että se on väärin ja haitallista, hän miettii.

Keijo Tahkokallio muistuttaa, että aikuisen tehtävä on rankaista, kun lapsi tai nuori tekee väärin. Siihen ei tarvita henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Kätevintä on ottaa mieluinen etu määräajaksi pois eli esimerkiksi rajoittaa pelaamista tai vaikkapa ottaa puhelin pois. Toinen hyvä keino on laittaa lapsi tai nuori vastaamaan hyvällä tekemäänsä pahaan eli hyvittää jollakin yhdessä sovitulla tavalla tekonsa.

– Lapsi ymmärtää jo nuoresta, jos on tehnyt väärin. Hänen pitää kehittyäkseen myös oppia, että siitä seuraa jotakin. Vahingollista on, jos rankaisu tulee, vaikka lapsi ei olisi tehnyt mitään väärää. Silloin asiaa ei pysty ymmärtämään, Tahkokallio sanoo.

Oma lapsuus heijastuu kasvatukseen

Lastensuojelun Keskuliiton 2017 tekemästä asennekyselystä ei selviä, kumpi sukupuoli käyttää enemmän henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan. Edelleen kuitenkin näyttää siltä, että miehet suhtautuvat ylipäätään kurittamiseen naisia myötämielisemmin.

Ohjelmajohtaja Miia Pitkänen uskoo, että Suomessa on paljon nuoria vanhempia, joita ei ole fyysisesti kuritettu. Se heijastuu myös fyysisen kurittamisen määrän vähenemiseen.

Omat lapsuuden kokemukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten itse kasvattaa lapsensa.

Myös henkisen väkivallan käyttö peritytyy sukupolvelta toiselle. Alistamisesta ja uhkailusta ei jää mustelmaa. Siksi Pitkäsen mielestä olisi tärkeää, että esimerkiksi neuvolassa keskusteltaisiin vanhempien omasta lapsuudesta.

Lastensuojelun Keskusliitto lupaa uusia asenneselvityksen tuloksia 2021.

– Toivottavasti silloin alkaisi näkyä laskua myös henkisen väkivallan kohdalla.

Lue seuraavaksi: Nelosten äiti pahoinpiteli, nimitteli ja vähätteli – Suomen kuuluisimmat neloset vaikenivat perheväkivallasta tähän päivään saakka

Argentiinalainen mittausasema on havainnut korkeimman lämpötilan, mitä Etelämantereella on nykyaikaisin laittein koskaan mitattu. Tilastot alkavat vuodesta 1961.

18,3 asteen lämpötila mitattiin Esperanzan mittausasemalla Etelämantereen niemimaalla. Asiasta kertoo Argentiinan ilmatieteellinen laitos ja siitä uutisoi brittiläinen The Guardian -lehti.

Edellinen Etelämantereen lämpöennätys oli maaliskuulta 2015. Tuolloin mitattiin 17,5 asteen lämpötila.

Lehden haastattelema Uuden-Seelannin Wellingtonin yliopiston ilmastotutkija James Renwick sanoo, että mittaustulos tarkistetaan. Hän sanoo kuitenkin, että mittausasema on hyvin hoidettu, eikä ole mitään syytä epäillä, että tulos olisi virheellinen.

Hän pitää hämmästyttävänä, että edellisestä lämpöennätyksestä on vain viisi vuotta, ja uusi ennätys on lähes asteen korkeampi.

– Se on merkki lämpenemisestä, joka on siellä paljon nopeampaa kuin maailmanlaajuisesti keskimäärin.

Etelä-Amerikkaa kohti suuntautuva Etelämantereen niemimaa on yksi alueista, joilla maapallon ilmasto lämpenee nopeimmin. Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan niemimaan ilmasto on lämmennyt viimeisten 50 vuoden aikana noin kolme astetta, kun globaalisti lämpötilat ovat nousseet keskimäärin yhden asteen.

Käytännössä kaikki Etelämantereen niemimaan jäätiköt ovat sulamassa.

Nyt havaittu lämpöennätys näyttää liittyvän Esperanzan alueella viime päivinä vallinneeseen säähän. Voimakas luoteistuuli puhaltaa alas pitkin vuorenrinteitä. Hetkellinen sääilmiö yhdistettynä globaaliin lämpenemiseen on saanut aikaan ennätyksellisen lämpötilan, Renwick selittää.

– Tämä ennätys on mitattu vain yhdeltä mittausasemalta, mutta se on linjassa sen kanssa, mitä on havaittu muualla. Tämä on jälleen lisätodiste, että planeetta lämpenee ja saamme yhä lisää lämpöennätyksiä, mutta kylmyysennätyksiä yhä harvemmin, sanoo Australian kansallisen tiedejärjestön CSIRO:n valtameritutkija Steve Rintoul.

Etelämantereella mitattiin heinäkuussa 1983 matalin lämpötila, mitä maapallolla on koskaan mitattu. Neuvostoliittolaisella Vostok-asemalla lämpötila laski –89,2 pakkasasteeseen.

Suomen historian laajinta poliisirikosjuttua puidaan jälleen oikeudessa.

Helsingin hovioikeus aloitti Helsingin poliisin tietolähteiden käyttöön ja valvontaan liittyvän virkarikosoikeudenkäynnin valmisteluistunnolla perjantaina.

Viittä entistä ja nykyistä poliisjohtajaa syytetään siitä, että he laiminlöivät Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnan valvonnan.

Käsittely alkoi kiivalla keskustelulla siitä, missä laajuudessa juttua tulisi hovioikeudessa käsitellä.

Syytetyt olivat sitä mieltä, että käräjäoikeuden tapaista laajaa käsittelyä ei tulisi järjestää. Käräjäoikeus istui juttua 50 päivää.

Syytettyjen mielestä oikeus voisi ratkaista jutun kirjallisesti.

Syyttäjä ei tähän suostunut. Syyttäjä vaatii, että pääkäsittelyssä otetaan vastaan kaikki näyttö ja kuullaan uudelleen keskeisiä todistajia.

– Jos on sitä mieltä, että sokeakin näkee, että lait ja asetukset ovat voimassa, tänne ei tarvitse tulla, vastasi valtionsyyttäjä Mikko Männikkö.

Ex-poliisiylijohtaja väsynyt istuntopäiviin

Syytteessä ovat entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot, Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Lasse Aapio, Helsingin poliisilaitoksen entinen komentaja Jukka Riikonen sekä Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio sekä kolme muuta henkilöä.

Entisistä ja nykyisistä poliisijohtajista valmisteluistuntoon osallistuivat vain Lardot ja vankilasta vartijan saattelemana tullut Aarnio.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron avustaja Jarkko Jaatela ilmoitti, että Paatero osallistuu istuntoihin vain niinä päivinä kun on pakko.

– Hän ei jaksa enää enempään tulla.

Myös muilla syytetyillä on vaikeuksia osallistua oikeudenkäyntiin.

– Päämieheni käy töissä. Esitetään syytöksiä siitä, jos käyttää minuutteja muuhun kuin virkatyöhön, kertoi Poliisihallituksessa työskentevää syytettyä avustava asianajaja Martina Kronström.

Avustajat ja ilman avustajaa puolustatuvat syytetyt ovat huolissaan syytettyjen oikeusturvasta.

– Kannan huolta oikeusturvasta, puoli vuotta käsiteltiin tätä jo käräjäoikeudessa. Täällä tulee olemaan monta päivää, jolloin vastaajia on yksin, korosti Jaatela.

Oikeuden puheenjohtajan mukaan on selvää, että pääkäsittely tarvitaan.

Syytetyt kuitenkin velvoitetaan tulemaan istuntoihin vain silloin kuin heitä itseään kuullaan. Esimerkiksi pääkäsittelyn alkaessa 28. helmikuuta syytettyjen ei tarvitse olla paikalla.

Syytettyjen kuulemiset aloitetaan huhtikuun alussa.

Syyttäjä: Kaikesta ei tarvita 30-sivuista manuaalia

Syytetyt ovat arvostelleet sitä, että syyttäjä ei ole kertonut, miten heidän olisi tullut toimia välttyäkseen syytteiltä.

Syytetyt katsovat, että tietolähdetoiminnan lainsäädäntö ja ohjeistus olivat epäselviä ja ristiriitaisia eikä tarkentavia määräyksiä ollut.

Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö korosti, että syyttäjän velvollisuus ei ole kertoa syytteessä täsmällisesti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

– Sääntöjä lukemalla itse pitäisi ymmärtää, mitä pitäisi tehdä.

– Suuren suuresti liioitellaan sitä, että ei olisi mistään määräyksiä. Ei se ole näin vaikea asia, että kaikesta pitäisi olla 30-sivuinen manuaali, että mitä se tarkoittaa, Männikkö piikitteli.

Hän sanoi, että kyllähän poliisit osaavat tehdä kotietsinnänkin, vaikka laissa ei ole lueteltu kaikkia toimenpiteitä eikä kerrota, kummalla kädellä ovi pitää avata.

Robin Lardot arvosteli syyttäjää siitä, että syyttäjän valituksessa on paljon uusia väitteitä. Hän katsoi, että kysessä on lainvastainen syytteen tarkistaminen.

– Tätä on jo seitsemän vuotta tutkittu. Peräänkuulutan nyt, että kyse on virkarikosoikeudenkäynnistä eikä mistään totuuskomissiosta.

Syyttäjä vaatii poliisijohtajille virkarikoksista muutaman kuukauden mittaisia ehdollisia vankeusrangaistuksia tai vähintään sakkoa samoin kuin käräjäoikeudessa.

• Poliisipomojen kohtalonpäivä tänään: Oikeus antaa tuomionsa Suomen suurimmassa poliisirikosjutussa – Katso, millaisia rangaistuksia vaaditaan ja miksi

Käräjäoikeudessa kaikki syytteet lässähtivät

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi viime kesäkuussa kaikki virkarikossyytteet.

• Syyttäjälle täystappio: Kaikki syytteet nurin Suomen suurimmassa poliisirikosjutussa – Valtiolle yli 600 000 euron kulut

Käräjäoikeus katsoi, että kukaan syytteessä olleista ei rikkonut virkavelvollisuuttaan syytteessä mainituilla tavoilla, sillä tekoaikana 2009–2013 ei ollut valtakunnallista tiedolähderekisteriä.

Käräjäoikeuden mukaan tietolähteiden rekisteröimiseen ei näin ollut laillista toimintatapaa.

Vaikka käräjäoikeus hylkäsi syytteet, ei tietolähdetoiminta sen näkemyksen mukaan ollut Helsingin poliisilaitoksella kunnossa.

Käräjäoikeus katsoi, että Helsingin poliisi käytti tietolähteitä, jotka olisi pitänyt hyväksyä ja rekisteröidä. Käräjäoikeuden mukaan on selvitetty, että laitoksella ei ollut yhtään rekisteröityä tietolähdettä vuosina 2008–2013.

Helsingin poliisilaitos ei noudattanut asiasta annettuja määräyksiä, totesi käräjäoikeus.

Yhteyksiä alamaailmaan oli Jari Aarnion johtamalla huumerikosyksiköllä. Huumepoliisilla oli tietolähderekisteri 2000-luvun alusta, mutta Aarnio määräsi sen tuhottavaksi vuosien 2007–2008 aikana.

Aarnion mukaan nimien paljastuminen olisi voinut olla tietolähteille hengenvaarallista.

Lue myös:

Suomen suurin poliisirikosjuttu etenee hovioikeuteen – syytettyinä olivat muun muassa Jari Aarnio ja Mikko Paatero

Päivi Happonen: Juhannuskokko roihahti syyttäjälle jo tänään – Pahin painajainen toteutui, kun poliisipomojen kaikki syytteet hylättiin

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero Ylelle: "Kaksi viime vuotta oli elämäni raskainta aikaa" – Näin käräjäoikeuden ratkaisua on kommentoitu

Poliisiylijohtaja Kolehmainen: Virkarikostutkinta on "poliisin historian vakavin paikka" – kolmelle korkea-arvoiselle poliisimiehelle syytteet virkarikoksista

Yhdysvaltalainen Fox News on listannut Euroopan kymmenen tappavinta kaupunkia. Media perustaa tietonsa YK:n raporttiin vuodelta 2019. Raportissa käydään läpi huumeita ja rikoksia. Media ei kerro tarkemmin, miten se on listansa tehnyt.

Presidentti Donald Trumpille uskollisena mediana tunnettu Fox kertoo, että amerikkalaisiin kaupunkeihin verrattuna eurooppalaiset kaupungit ovat turvallisia. Yhdysvalloissa murhia tapahtuu suhteessa väkilukuun enemmän kuin Euroopassa.

Suomalaisista kaupungeista Foxin listalle on päätynyt Tampere sijalle 8. Tampere on ainut suomalainen kaupunki Foxin listalla.

Tampereen edellä listalla ovat Kaunas, Vilna ja Klaipéda Liettuasta, Marseille Ranskasta, Debrecen Unkarissa, Celje Sloveniasta ja Belfast Pohjois-Irlannista.

Helsingin yliopiston yliopistotutkija Martti Lehti on tehnyt vuosikausien ajan Suomen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin raportit henkirikoksista. Hänen mukaansa Foxin tieto ei voi pitää paikkaansa. Jutusta ei selviä, mihin lähteeseen tieto perustuu.

– Sellaista vertailua ei voi tehdä olemassa olevien tilastojen pohjalta, Lehti sanoo.

Foxin mukaan Tampereella on suhteellisen pieni väkiluku, noin 236 000, mutta henkirikoksia on Foxin mukaan 2,2 per 100 000 asukasta.

– Suomessa on Pohjoismaiden korkeimmat rikosluvut, Fox kirjoittaa.

"Epäilen, ettei lähde ole ollut kurantti"

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti lähettää YK:lle Suomen henkirikosluvut. Vuonna 2017 Tampereella tehtiin Lehden mukaan 2 henkirikosta ja vuotta aiemmin 5.

Näin ollen Foxin laskelma ei voi pitää paikkaansa. Vuonna 2011 Tampereella tehtiin 11 henkirikosta, mikä on lähivuosista eniten.

– En tiedä, mihin lähteeseen väite perustuu. Epäilen, ettei lähde ole ollut kurantti. Tampereella henkirikostaso on Suomessa ollut keskitasoa matalampi. Tampere on suhteellisen väkivallaton kaupunki, Lehti sanoo.

Varmistimme asiaa myös poliisilta, jonka tilastojen mukaan Tampereella oli vuonna 2017 kolme tappoa.

YK:lle lähetetään Lehden mukaan vain kolmen kaupungin tiedot maata kohden, joten listaus ei ole sitäkään kautta luotettava.

Kymmenen vuoden aikajanalla Tampereella tehtiin 1,5 henkirikosta 100 000 ihmistä kohden, mikä on alle suomalaisen keskitason. Martti Lehden mukaan pääkaupunkiseudulla henkirikoksia on suhteessa enemmän kuni Tampereella. Samoin Malmössä Ruotsissa.

Suomessa kuolee vuosittain noin sata

Rikostorjunnan mukaan henkirikoksen uhreina kuolee Suomessa vuosittain arviolta noin sata ihmistä. Henkirikollisuuden taso on Suomessa ollut laskussa 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien.

Kansainvälisessä vertailussa Suomen henkirikollisuustaso on muihin Pohjoismaihin ja useimpiin Euroopan maihin nähden suhteellisen korkea, siinä Fox on siis oikeassa.

YK on tehnyt heinäkuussa raportin henkirikoksista. Vuonna 2017 noin 464 000 ihmistä kuoli henkirikoksen uhrina maailmalla. Tämä on YK:n mukaan enemmän kuin aseellisissa konflikteissa.

Amerikoissa henkirikoksen uhrikuolleisuus on 17,2 per 100 000 ihmistä. Määrä on kasvanut. Afrikassa kuolleisuus oli 13 per 100 000 ihmistä. Aasiassa, Euroopassa ja Oseaniassa luvut ovat globaalin keskiarvon alapuolella.

Henkirikoksen uhreista 81 prosenttia on miehiä ja poikia.

Hoitajakoulutuksen suosio on selvässä laskussa. Hakijamäärät ovat laskeneet tuhansilla sekä lähihoitajan että ammattikorkeakoulujen hoitajakoulutuksiin viime vuosina.

Mielikuvat alasta ovat muuttuneet, ja se vaikuttaa koulujen hakijamääriin, sanoo sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn tutkimuspäällikkö Juha Kurtti.

– Esimerkiksi keskustelu vanhustyöstä heijastuu koko alalle ja vaikuttaa vetovoimaan. Alan kuormittavuudesta ja uupumuksesta on kirjoitettu paljon.

Tuula Mäenpää on tehnyt hoitajan työtä vuodesta 1976. Hän voisi olla täysipäiväisesti eläkkeellä, mutta 64-vuotias sairaanhoitaja tekee töitä kaksi viikkoa kuukaudessa, koska haluaa.

– Meillä on avoin ja kannustava ilmapiiri. Se auttaa jaksamaan ja antaa paljon. Jos työssä on vaikeampaa, siitä voi kertoa ilman pelkoa, että tulee nauretuksi tai mollatuksi.

Mäenpää on työskennellyt piskuisella Ojoisten terveysasemalla Hämeenlinnassa 90-luvun alusta. Hän löytää syitä, miksi hoitoala on alemmuustilassa. Ensimmäinen on palkka, jonka pitäisi vastata paremmin työn vastuullisuutta.

– Ja tietysti työvuorot. Esimerkiksi nyt on aika paljon sijaisuuksia. Ihmiset haluavat jatkuvuutta taloudellisten asioidensa hoitamiseen.

Hoitoalan imago on lommoilla

Myönteinen julkinen puhe hoitotyöstä tuntuu lähes olemattomalta. Sen sijaan palstatilaa valtaavat muun muassa hoivakotien vakavat ongelmat ja alalla kytevä sairaanhoitajien joukkopako.

Imago-ongelman lisäksi hakijamäärien kuihtumista voi selittää ikäluokkien eli potentiaalisen hakijamassan pienentyminen, Juha Kurtti arvioi.

Myös hoitajaopintojen imago on lommoilla. Sairaanhoitajaliiton viimevuotinen kysely paljasti, että neljännes sairaanhoitajaopiskelijoista harkitsee alan vaihtoa.

Tehyn Juha Kurtti uskoo, että AMK-opinnoissa tapahtunut muutos karsii sote-alan hakijoita.

– Viittaan siihen, että kontaktiopetuksen määrä on vähentynyt myös ammattitaitoa kehittävissä oppiaineissa.

Myös lähihoitajaliitto Superin puheenjohtaja Silja Paavola näkee hakijaromahduksen takana alan kehnon imagon. Hän toivoo työnantajapuolen katsovan asiassa peiliin.

– Tämä oli odotettavissa. Alalle aikovien pitää tietää, mikä heidän työnkuvansa on. He eivät ole pyykinpesijöitä, ruuanlaittajia tai siivoojia. On eittämättä tosi, että myös alan vetovoimaisuus on kärsinyt.

Paavola uskoo, että uuden vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen myötä lähihoitajan työnkuva korjaantuu.

Konkarihoitaja: ottakaa opiskelijat osaksi työyhteisöä

Tutkijat arvioivat, että sote-alalle tarvitaan 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä (Helsingin Sanomat). Syynä on väestön vanheneminen, kun suurten ikäluokkien palveluntarve kasvaa ja työntekijät tulevat eläkeikään.

Pelkkien hoitajien tarve on pian valtava. Työeläkevakuuttaja Keva julkaisi eilen ennusteen, jonka mukaan pelkästään julkisen sektorin lähihoitajista yli 30 prosenttia ja sairaanhoitajista noin neljännes eläköityy kymmenessä vuodessa.

Kuinka vakavan paikan edessä Suomi siis on? Onko hoitajia tulevaisuudessa tarpeeksi? Tutkimuspäällikkö Juha Honkatukia Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on ongelmasta huolissaan.

– Itse kuvittelen, että nykyinen työvoima ei tule riittämään määrältään. Siksi väkeä pitäisi kannustaa alalle.

Honkatukia ajattelee, että työikäisen väestön pienentyessä täytyy tarkastella myös maahanmuuton osuutta. Tehyn Juha Kurtti on samaa mieltä.

– Meidän pitää miettiä, miten voimme nykyistä paremmin huomioida ulkomaalaisen työvoiman saatavuuden suomalaisille sote-markkinoille, Kurtti sanoo.

Ammattikorkeakoulut neuvottelevat parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tutkintotavoitteista vuosille 2021–2024. Sote-alan aloituspaikkoja ollaan lisäämässä.

– Mutta jos vetovoima hiipuu samalla, se on vähän ristiriitainen ilmiö. Riskinä on, että alalle päätyy vähemmän motivoitunutta porukkaa, Kurtti sanoo.

Osa-aikaeläkettään viettävää sairaanhoitajaa Tuula Mäenpäätäkin huolestuttaa alan tulevaisuus. Hoitotyön vetävyyteen voidaan vaikuttaa sillä, miten työyhteisöt suhtautuvat opiskelijaharjoittelijoihin, hän uskoo.

– Jos on opiskelija työpaikalla, hänet pitäisi ottaa avoimesti yhteisöön mukaan. He ovat tulevaisuudessa meidän työkavereita.

Aiheesta voi keskustella 8. helmikuuta klo 23 asti.

17-vuotiasta Jaakko Peräniittyä pyydettiin ensimmäisen kerran vanhojentanssien kavaljeeriksi, kun hän oli seitsemännellä luokalla.

– Olin vähän pidempi poika. Lukio ja paikkakunta ovat pieniä. Tyttöjä oli enemmän kuin poikia, siitä se sitten lähti, Peräniitty sanoo.

Vanhojenpäivä on lukion toiseksi viimeisen vuoden opiskelijoiden juhlapäivä, jota on vietetty perinteisesti abiturienttien penkinpainajaisia seuraavana päivänä.

Peräniitty oli ensimmäisissä vanhojentansseissaan vasta 13-vuotias. Tilanne oli jännittävä, koska ikäerot olivat isoja.

– Ikinä en ollut seissyt niin ison yleisön edessä missään. Ennen tansseja sydän tykytti ja ääni värisi. Mutta jotenkin se sitten unohtui, kun pääsin tanssimaan.

Sen jälkeen Peräniittyä on pyydetty tanssipariksi joka vuosi. Hänellä ei ole tanssitaustaa, mutta hän arvelee tyttöjen pyytäneen häntä pariksi pituuden takia.

– En ollut villeimmästä päästäkään. Kai he katsoivat, että siinä on ihan hyvä pari.

Peräniitty asuu Punkalaitumella, jonka lukiossa on noin 50 oppilasta. Punkalaidun sijaitsee Lounais-Pirkanmaalla ja siellä on vajaat 3 000 asukasta.

Tanssitaitoa ja esiintymiskokemusta

Tanssien harjoitteleminen on ollut Jaakko Peräniityn mielestä suhteellisen helppoa. Harjoitteluun käytetään paljon aikaa ja tansseja opetellaan pala palalta.

– Kaverit kyselevät minulta, miten nämä tanssit menevät. He ainakin olettavat, että minä osaan.

Kokemus auttaa, vaikka joka vuosi on tullut myös uusia tansseja.

– Cicapo on ja pysyy, se ei ole minun suosikkitanssini. Oma suosikkini on valssi. Siinä on sitä jotain.

"Vanhat" suunnittelevat joka vuosi myös oman tanssinsa. Se on ollut Peräniityn mukaan vaikein opittava.

Vanhojentanssien kautta Jaakko Peräniitty kertoo oppineensa toimimaan vanhempien oppilaiden kanssa.

– Olen saanut rohkeutta. Ei enää jännitä olla esillä. Tanssimisen lisäksi olen oppinut näkemään sen, miten porukassa pystyy kannustamaan toisia ja helpottamaan jännitystä.

Peräniitty on kasvanut joka vuosi niin paljon pituutta, että jokaisiin tansseihin on pitänyt hommata uusi puku. Ensimmäisenä vuotena hän sai puvun lainaan.

– Onneksi puvuille on ollut muutakin käyttöä kuin vanhojentanssit. Häitä, rippijuhlia ja muuta.

Nuorukaisen mielestä vanhojentanssit on hieno perinne. Nuoret oppivat tanssimaan ja saavat kokea olevansa hienoissa vaatteissaan tähtiä sen yhden illan ajan.

Ystävänpäivänä viides ja viimeinen kerta

Tänä vuonna Jaakko Peräniitty on lukion toisella luokalla ja tanssii vihdoin omissa vanhojentansseissaan. Punkalaitumen tanssit tanssitaan ystävänpäivänä, mutta monessa koulussa ne ovat nyt perjantaina.

– Ei jännitä kyllä yhtään. Sitä olen yrittänyt muillekin sanoa, että ei tarvitse stressata. Muut eivät tietysti näe sitä ihan samalla tavalla.

Punkalaitumen lukion vanhojentansseissa on tänä vuonna seitsemän paria. Määrä on vähäinen, mutta Peräniityn mukaan jokaisella parilla on mahdollista päästä parrasvaloihin ja tilaa tanssia.

Jaakko Peräniitty tanssii todennäköisesti tänä vuonna viimeisissä vanhojentansseissaan.

Mitä jos joku kuitenkin kysyy pariksi?

– Kyllä sitten joudun jo kieltäytymään. Omat ylioppilaskirjoitukset alkavat ensi vuonna. Abiristeily on vielä samaan aikaan kuin vanhojen tanssit. En kyllä tule silloin enää tanssimaan. Ensi vuonna jään eläkkeelle.

Torstain A-studiossa nähtiin kipakkaa sananvaihtoa hallituksen ja opposition välillä, kun hallituksen ilmastopolitiikka kuumensi puoluejohtajien keskustelua.

Studiossa vieraana olivat hallituspuolueista Katri Kulmuni (kesk.) ja Li Andersson (vas.) sekä oppositiosta Jussi Halla-aho (ps.) ja Petteri Orpo (kok.)

Lähetyksessä keskusteltiin muun muassa tuoreesta Ylen kannatusgallupista ja hallituksen ilmastopolitiikasta.

Keskustelu kärjistyi, kun puheenaiheeksi nousi hallituksen perustama ilmastorahasto ja uudet päätökset päästöjen vähentämiseksi. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Petteri Orpon mukaan ilmastopolitiikan suurin ongelma on vaalipuheiden ja konkreettisten tekojen välinen kuilu. Hänen mukaansa teollisuuden ohjaaminen pois fossiilisista polttoaineista on hallitukselta hyvä teko, mutta ilmastorahasto on hänen mielestään ainoastaan yksi yritystuen muoto.

Tähän Jussi Halla-aho jatkoi, ettei hallituksen epäonnistuminen puheiden ja tekojen yhteensovittamisessa ole huono asia.

– En lähtisi ehkä nokittelemaan hallitusta siitä, että käytännön toimenpiteet ovat jääneet vaisummiksi kuin mitä hurjimmissa visioissa maalailtiin. Se on Suomen kannalta hyvä asia.

– Tämähän on suora seuraus siitä, että hallituksen sisällä on erittäin voimakasta ristivetoa. Keskusta pyrkii puolustamaan alueellisia näkökohtia ja vihervasemmisto taas sellaista politiikkaa, joka käytännössä johtaa siihen, että alueet Suomessa muuttuvat vähitellen asuinkelvottomiksi ja ihmisten on pakko keskittyä [kaupunkeihin], Halla-aho jatkoi.

Lue lisää: Hallituksen ilmastokokouksen saldo: Teollisuuden sähköveroa lasketaan, satojen miljoonien ilmastorahasto pystyyn, turpeeseen ei koskettu

Andersson: "Tuo on paskapuhetta"

Li Andersson ei sulattanut Halla-ahon kommenttia, vaan vaati häneltä esimerkkiä.

– Tuo on aivan suoraan sanottuna paskapuhetta. Onko sinulla yhtäkään esimerkkiä siitä, millä tavalla me olisimme tehneet [sellaista] politiikkaa tämän vaalikauden aikana, mikä olisi tarkoittanut sitä, että alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi?

Halla-aho vastasi, ettei hallitus ei voi saavuttaa hiilineutraaliustavoitettaan kurittamalla yksityisautoilua ja omakotiasumista, koska silloin kustannusnousut kohdistuvat suurten kaupunkien ulkopuolella asuviin ihmisiin.

Katri Kulmuni puuttui keskusteluun ja sanoi, että hallituksen päätös alentaa teollisuuden sähköveroa hyödyttäisi juuri maan teollisuuskaupunkeja, ja siten lisäisi alueellista tasa-arvoa.

Halla-aho myönsi, että ihmisten ohjaaminen pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä on tärkeää, mutta hänen mielestään Suomessa tuotetaan jo vastuullisesti energiaa.

Halla-ahon mukaan ilmastonmuutoksen torjunnassa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, aiheuttavatko Suomen ilmastoratkaisut sitä, että kotimainen tuotanto siirtyy ulkomaille, missä tuotanto saastuttaa enemmän.

Kulmunin mukaan nyt työvoimaa nimenomaan houkutellaan Suomeen nykyisen ilmastopolitiikan kautta.

Andersson vastasi Halla-ahon kritiikkiin vielä myöhemmin ohjelmassa.

– Vasemmistoliitolle on äärimmäisen tärkeää se, että ne päätökset, mitä tehdään ilmastopäästöjen vähentämiseksi, eivät esimerkiksi kasvata tuloeroja. Kun hallitus hallitusneuvotteluissa päätti verotuksen kokonaisuudesta, niin se laskettiin niin, että tuloerot kaventuvat.

Anderssonin mukaan biokaasuverkoston ja sähköautojen latauspisteiden lisääminen myös antaa ihmisille ympäri Suomen siirtyä vähäpäästöisyyteen.

Keskustalla tekemistä aluepolitiikassa

Ennen ilmastokeskustelua lähetyksessä puhuttiin myös Ylen kannatusmittauksesta.

Kummankin pääoppositiopuolueen kannatus oli mittauksen mukaan laskenut, perussuomalaisilla yhden prosenttiyksikön, kokoomuksella lähes kaksi.

Lue lisää: Ylen kannatusmittaus: Keskustan kannatus sukeltaa jälleen, vihreiden suosio kasvaa ja perussuomalaisten kannatushuippu takana

Hallituspuolueet nostivat hieman omaa kannatustaan lukuun ottamatta keskustaa, jonka kannatus laski lähelle marraskuun historiallisen huonoa lukemaa.

– Keskustalla on kovasti töitä tehtävänä paitsi hallituksessa mutta myös ehkä laajemminkin omassa puolueessa, Kulmuni kommentoi lukemaa.

–Joka päivä minä herään intoa täynnä tekemään sitä työtä, hän jatkoi.

Keskustan kannatuksen nostamiseksi Kulmuni mainitsi alueelliseen tasa-arvon, jonka vuoksi hän omien sanojensa mukaan tuli puolueeseen.

Hallituksen verouudistukset tuovat toivoa kivihiilen polton korvaamisesta puhtaammilla vaihtoehdoilla pääkaupunkiseudulla.

Nesteen ja Borealiksen tehtaat Porvoon Kilpilahdessa jalostavat öljystä polttoaineita ja muoveja. Viiden vuoden kuluttua ne saattavat myös lämmittää pääkaupunkiseudun asukkaiden koteja.

Tehtaiden prosesseissa syntyy nimittäin valtavat määrät hukkalämpöä, joka ohjataan mereen. Tällä hetkellä tilanne vastaa suuruusluokaltaan sitä, että Kilpilahteen rakennettaisiin pienehkö ydinvoimala ihan vain meren lämmittämiseksi.

Energiayhtiöt Helen ja Fortum kumppaneineen selvittävät parhaillaan, olisiko kannattavaa siirtää osa tästä lämmöstä pääkaupunkiseudulle. Viimeisimmän välilaskun (HS) tulos oli, että hukkalämmöllä voisi kattaa jopa neljänneksen pääkaupunkiseudun lämmöntarpeesta.

Lämmölle olisi tarvetta etenkin Helsingissä, joka pyristelee irti kivihiilestä.

Energiayhtiö Helen sulkee Hanasaaren kivihiilivoimalan vuoteen 2024 mennessä, ja sen korvaajat on jo tiedossa. Mutta kaupungin toisen, eli Salmisaaren kivihiilivoimalan, korvaajia ei vielä tiedetä.

• Tästä jutusta voit lukea lisää, kuinka vaikealta kivihiilen käytön lopettaminen näytti reilu vuosi sitten.

Ministeriö: energiayhtiöiden penäämä veroale toteutuu

Nyt käynnissä oleva selvitystyö Kilpilahden hukkalämpöjen hyödyntämisestä aloitettiin kesällä 2018.

Selvityksen edetessä energiayhtiöt ovat muistuttaneet yhdestä tärkeästä asiasta: sähköverosta. Jos vero ei laske, 40 kilometrin kaukolämpöputkea Kilpilahdesta Helsinkiin ei tule.

Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Leo Parkkonen sanoo, että energiayhtiöt voivat lopettaa veromuutoksesta huolehtimisen.

– En näe veromuutoksen toteutumiselle mitään varsinaista estettä. Se on ihan selkeä kirjaus ja tavoite. On selvä, että se tapahtuu, mutta päivämäärää ei voi ihan sanoa, sanoo Parkkonen.

Parkkosen varmuus vahvistetaan myös valtiovarainministeri Katri Kulmunin esikunnasta.

– Olen todella iloinen, että hallituksen päätökset voivat edesauttaa esimerkiksi Kilpilahden hukkalämpöjen hyödyntämistä kivihiilen korvaamiseksi, viestittää ministeri Kulmuni avustajansa välityksellä.

Lämpöpumppujen sähköveroihin menisi nykyhinnoilla yli 20 miljoonaa euroa joka vuosi

Sähköveron tärkeys johtuu siitä, että Kilpilahden hukkalämpö on käytännössä noin 25–30 asteista vettä. Ennen kuin se voidaan kuljettaa 40 kilometriä pitkää putkea pitkin pääkaupunkiseudulle, sen lämpötila pitää nostaa kaukolämpöverkon vaatimaan lähes sataan asteeseen.

Tähän tarvitaan lämpöpumppuja, jotka syövät sähköä.

Jos Kilpilahden kaukolämpöputki valmistuisi nyt, lämpöpumppujen sähköstä pitäisi maksaa vuosittain yli 20 miljoonaa euroa pelkkiä veroja. Verouudistukset laskevat summan puoleen miljoonaan euroon.

Hukkalämpöputki, joka tuntui vielä muutama vuosi sitten utopialta, näyttää tällä hetkellä jopa todennäköiseltä.

– Kyllä meillä on vahva usko siihen. Hanketta viedään ihan tosissaan eteenpäin ja uskotaan sen toteutumiseen, sanoo yksikön päällikkö Janne Rauhamäki Heleniltä.

Lämpöpumppujen vero siirtyy alempaan veroluokkaan, joka laskee roimasti

Verojen roima alennus johtuu kahdesta muutoksesta.

Ensimmäinen on se, että kaukolämpöverkkoon kytketyt lämpöpumput siirretään veroluokasta 1 veroluokkaan 2. Esimerkiksi kotitaloudet kuuluvat veroluokkaan 1 ja teollisuus veroluokkaan 2. Tämä siirto luki jo Rinteen hallitusohjelmassa. Pelkästään veroluokan muutos kutistaa hukkalämpöputken verot 22,5 miljoonasta eurosta seitsemään miljoonaan euroon.

Toinen muutos koskee veroluokkaa 2. Se on nimittäin juuri se teollisuuden veroluokka, jonka laskua hallitus päätti voimistaa maanantaina ilmastokokouksessaan.

Hallitusohjelmassa lukee, että veroa lasketaan kohti EU:n sallimaa minimitasoa, mutta ilmastokokouksessa se muutettiin muotoon EU:n sallimaan minimiin. Tämä tiputtaa Kilpilahden hukkalämpöputken sähköveron seitsemästä miljoonasta eurosta 500 000 euroon.

Laskelman perusteena on tämänhetkinen karkea arvio siitä, että hukkalämpöpumput kuluttaisivat vuodessa sähköä yhden terawattitunnin verran. Niiden avulla voisi hyödyntää reilut kaksi terawattituntia hukkalämpöä, jolloin pääkaupunkiseudulle päätyisi kaukolämpöä yli kolmen terawattitunnin verran joka vuosi.

Parkkonen: “Kyllä EU:n kanssa hommat varmaankin hoituvat”

Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Leo Parkkosen mukaan veromuutosten eteen pitää tehdä vielä paljon virkamiestyötä, jonka kestoa on vaikea arvioida.

Kaukolämpöverkkoon kytkettyjen lämpöpumppujen lasku alempaan veroluokkaan pitää hyväksyttää myös EU:ssa. EU-käsittely voi kestää kuukausia tai jopa puolitoista vuotta, ja sitä ennen pitää tehdä arvioita muun muassa muutoksen ilmastovaikutuksista ja kustannuksista.

Kyse on kuitenkin vain ajasta.

– En näe mitään suoranaisia huolia. Kyllä EU:n kanssa hommat varmaankin hoituvat, jos kotiläksyt on tehty kunnolla, sanoo Parkkonen.

Veromuutokset ovat voimassa ennen kuin lämpö virtaa hukkalämpöputkessa

Energiayhtiöt laskevat nyt, kuinka kalliiksi hukkalämpöputken rakentaminen tulisi. Viimeisin julkistettu kustannushaarukka oli 700–1 000 miljoonaa euroa. Päätös rakentamisesta tehdään viimeistään vuoden 2021 kuluessa.

Aikaisimmillaan pääkaupunkiseutu saattaisi lämmetä Kilpilahden hukkalämmöillä vuonna 2025.

Vaikka Parkkonen ei mielellään aikatauluista puhu, vuoden 2021 alkuun tähtäävät muutokset kyllä toteutuvat ennen vuotta 2025.

Ainoa kysymysmerkki on teollisuuden käyttämän sähköveroluokan 2 taso vuonna 2025. Hallitus on päättänyt, että sähkövero lasketaan EU:n sallimaan minimiin asteittain, joten voi olla, että vuonna 2025 vero on vasta matkalla kohti minimiä.

Aiheesta voi keskustella 08.02.2020 kello 23:een saakka.

Aiheesta aiemmin:

Voisiko Porvoon öljynjalostamon hukkalämpö lämmittää meren sijasta asuntoja Helsingissä? Isot kustannukset ja sähkövero voivat torpata hankkeen

Juttuja muista kivihiilen korvaajista:

Kivihiilikasat Helsingin Hanasaaressa ovat pian historiaa, sitten alkaa puunpoltto – Miten ratkaisu vaikuttaa ilmastotavoitteisiin? Asiantuntijat vastaavat

Suomen ensimmäinen geolämpölaitos käynnistyi – se saattaa korvata kivihiilen ja mullistaa lämmöntuotannon: "Olen suorastaan voitonriemuinen"

Jopa kymmeniä uusia ydinvoimaloita Suomeen? Suuri lakiremontti tasoittaa tietä hiilettömyyteen pienoisvoimaloiden avulla

Taloyhtiö vaihtoi kaukolämmön maalämpöön, säästää 24 000 euroa vuodessa ja yllättyi – asuntojen hinnat lähtivät merkittävään nousuun

Vantaalainen kerrostalo puolitti lämmönkulutuksensa – energiaremontteihin kaivataan rahoitusta ja neuvontaa

Suuri rautatietyömaa näkyy vahvasti Luumäelle Imatralle asti, kun Helsingistä Joensuuhun kulkevalle Karjalanradan tehdään peruskorjausta. Lappeenrannan ja Imatran välille tulee 19 kilometriä uutta kaksiraiteista rataosuutta ja samalla Luumäen ja Lappeenrannan välille tehdään rautatien perusparannus.

Uudelle rataosuudelle valmistuu 12 uutta siltaa. Lappeenrannan kaupungin keskustan lähistöllä olevan Saimaan kanavan kohdalla rakentajat ovat toistuvasti törmänneet ilkivaltaan ja työmaa-alueelle tunkeutumiseen.

Työmaalla on havaittu nuoria, lenkkeilijöitä ja aikuisia lastensa kanssa. Havainnot ovat tallentuneet valvontakameroihin.

– Työmaalla ei saa oleilla, eikä sen poikki saa koskaan oikoa. Rautatien ylittäminen muualta kuin tasoristeyksistä on asiatonta liikkumista ratalinjalla ja siten lain mukaan rangaistava teko, projektipäällikkö Joonas Hämäläinen Luumäki-Imatra-ratahankkeesta sanoo.

Sillalla kiipeilyä ja ilkivaltaa

Työmaa-alue jatkuu Saimaan kanavan läheisyydessä parin kilometrin verran. Alueen läpi pääsee kulkemaan merkittyjä reittejä pitkin. Merkityt reitit ovat katettuja, sillä alueella on vaara saada tavaraa niskaansa.

Työmaa-alueelle tunkeutumisen lisäksi rautatien rakennustyö on kokenut myös ilkivaltaa. Vielä pystyttämisvaiheessa oleviin meluesteisiin on maalattu suuria graffiteja ja lisäksi kanavasillan rakenteissa on kiipeilty.

— Valitettavasti on havaintoja, että sillan päädyssä on käyty pyörähtämässä ja on menty jopa tukien sisälle sillan rakenteisiin, projektipäällikkö Joonas Hämäläinen kertoo.

Projektipäällikkö Hämäläinen muistuttaa, että työmaa-alueella on myös runsaasti vaaranpaikkoja, joita ulkopuoliset eivät osaa varoa.

Työmaalla on kaivantoja, jotka ovat vaarallisia, vaikka ne onkin eristetty kevytaidoin. Toinen hyvä esimerkki työmaan vaarallisuudesta on uuden sillan päällä oleva sääsuoja, josta putoilee lunta alas. Lumi voi olla kelistä riippuen jäistäkin, Hämäläinen sanoo.

7 syytä, miksi radalla ei saa liikkua

1. Junat ovat nykyään hyvin hiljaisia, eikä lähestyvää junaa kuule helposti.
2. Sähköradalla on aina hengenvaara. Raiteiden yläpuolella olevista ajolangoista sähkö voi hypätä kaukaakin. Vaunujen päälle ja pylväisiin kiipeäminen on jyrkästi kielletty.
3. Rautatien saa lain mukaan ylittää vain merkityiltä paikoilta, sillan tai alikulun kautta.
4. Junan pysähtymisaika on useita satoja metrejä. Juna ei väistä tai pysähdy ihmisen ollessa radalla.
5. Juna on raiteita leveämpi ja vauhdissa olevan junan ilmavirta kaataa lähellä olevan ihmisen, mahdollisesti raiteille.
6. Radalla oleskelusta tehdään aina ilmoitus poliisille ja hätäkeskukseen.
7. Junien aikataulut muuttuvat. Et voi koskaan tietää, koska juna tulee.

Vuoden 2018 marraskuussa eteläkarjalaisella marjatilalla paljastuneen ympäristörikosepäilyn tutkinta on yhä kesken.

Kaakkois-Suomen poliisi on yli vuoden ajan odottanut Keskusrikospoliisin laboratoriotutkimusten tuloksia. Poliisilaitoksella ihmeteltiin jo viime kesänä, miksi tulosten valmistuminen kestää niin kauan.

Se on jo selvää, että marjatilalla oli haudattu maahan suuri määrä muovijätettä. Sen määrä on tutkimusten mukaan ainakin 2 200 kuutiota.

Verohallinnon tekemän alustavan laskelman mukaan yrittäjä vältti näin ainakin 262 640 euron jäteverot.

Laboratoriotutkimusten tuloksista on tarkoitus selvitä, millaista jätettä maastoon on haudattu ja kuinka paljon. Marjatilan mailta on löytynyt myös muun muassa tiiltä ja liuottimia.

Ympäristönvalvontaviranomaiset löysivät jätteet marjatilalle tehdyllä tarkastuskäynnillä toissa vuonna. Yrittäjä kertoi tuolloin varastoineensa omalla maallaan yritystoimintaan liittyviä muoveja. Niitä oli määrä viedä kaatopaikalle.

Tulli on jo saanut valmiiksi tapauksen esitutkinnan, mutta tuloksia ei ole vielä kerrottu. Tulli haki yrittäjän omaisuutta hukkaamiskieltoon, jotta epäilty ei pysty siirtämään omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin.

Marjatilan ympäristörikosepäily tuli poliisin tietoon Etelä-Karjalassa kunnallisen ympäristövalvontaviranomaisen kautta.

Mänttä-Vilppulaan suunnitteilla olevan mittavan rakennushankkeen taustalla oleva salaperäinen italialainen konserni on todellisuudessa joukko rutiköyhiä yhtiöitä.

Osanna Group myös ilmoittaa kumppanikseen yhtiöitä, joita ei ole olemassa tai joilla ei näytä olevan todellista tai uskottavaa liiketoimintaa.

Italialaisyhtiö on luvannut hankkia rahoituksen, jonka turvin aiotaan rakentaa lentokenttää ja luksusasuntoja yhdistävä alue Mänttä-Vilppulaan. Rakennushankkeen arvo on toteutuessaan 250 miljoonaa euroa.

Lähivuosina Mäntän pienlentokentän ympäristöön pitäisi tulla muun muassa kylpylähotelli ja toimistokeskittymä. Asuntojen pihaan voisi rullata omalla lentokoneella.

Samalla lentokenttää on tarkoitus pidentää ja leventää. Uusi lentoasemakin on suunnitteilla.

Alueelle houkutellaan sekä kotimaisia että ulkomaisia ilmailu- ja matkailualan yrityksiä ja yksityishenkilöitä.

Suunnitelmaa vetää Lakeside Airpark Finland -hankeyhtiö, joka on tällä hetkellä Mänttä-Vilppulan kunnan kiinteistöyhtiön hallinnassa. Italialaisen Osanna Groupin on tarkoitus tulla tulevaisuudessa hankeyhtiön pääosakkaaksi.

Italialaisyhtiöllä suuria suunnitelmia myös Luumäellä

Italialaisen yhtiön pääomistaja on Francesco Osanna. Hän oli paikalla Mänttä-Vilppulassa, kun valtuusto hyväksyi hankkeen tammikuun lopussa.

Siniseen puvuntakkiin pukeutunut Osanna seurasi kokousta lehtereillä muun yleisön seassa. Kokouksen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa Osanna kehui suomalaista pullaa ja vastaili hyväntuulisena toimittajien kysymyksiin.

Osanna puhui italiaksi tulkin avustuksella. Välillä hänen piti tarkistaa eri hankkeisiin liittyviä rahasummia mukana olleelta liikekumppaniltaan.

Mänttä-Vilppulan ohella italialaisyhtiö käy neuvotteluita myös Luumäelle suunnitteilla olevan sadan miljoonan euron lomakylän rakentamisesta sekä 20 miljoonan euron investoinnista Kuopion Tahkolle.

Francesco Osanna tai Osanna Groupin edustajat eivät antaneet haastattelua Ylelle tai vastanneet sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin. Osanna Groupin taustoista on aiemmin kertonut myös Seura-lehti.

Kuva kansainvälisestä konsernista rapisee

Osanna Groupin verkkosivuilla luodaan vaikutelmaa suuresta konsernista, joka toimii useissa maissa ja jolla on laaja kumppaniyritysten verkosto eri puolilla maailmaa.

Kumppaniyritykset toimivat esimerkiksi sijoitus- ja varainhoitobisneksessä.

Ylen tutkimuksissa konsernin itsestään luoma kuva osoittautuu kyseenalaiseksi.

Osa kumppaniyrityksistä näyttää olevan tekaistuja. Tietoja yhtiöistä ei löydy minkään maan kaupparekistereistä. Myöskään mitään näyttöä siitä, että yhtiöt olisivat toteuttaneet todellisia tai merkittäviä hankkeita missään päin maailmaa ei löydy.

Osa kumppaneiksi kerrotuista yhtiöistä on varattomia pöytälaatikkoyhtiöitä. Niissä on johtajina henkilöitä, jotka ovat omistaneet tai johtaneet monia muitakin pöytälaatikkofirmoja.

Rahat tulevat Luxemburgista – mutta keneltä?

Osanna Groupin edustajat kertoivat tammikuussa Mänttä-Vilppulassa, että he hankkivat rahoituksen Suomen hankkeisiin luxemburgilaiselta rahastolta.

Mänttä-Vilppulan hankkeeseen Osanna Group on luvannut järjestää sata miljoonaa euroa. Loput hankkeen 150 miljoonan kustannuksista on tarkoitus kattaa myymällä valmistuvia tiloja ja käyttää niistä saadut varat loppujen kohteiden rakentamiseen.

Francesco Osanna ei halunnut kertoa rahaston nimeä tai sen takana olevia sijoittajia. Myöskään Mänttä-Vilppulan kaupungin edustajat eivät ole kommentoineet asiaa.

Mänttä-Vilppulan johdossa usko hankkeeseen on vakaa. Kaupungin omistaman Yrke Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja Otto Huttunen kertoo Ylelle, että heillä on tiedossaan luxemburgilaisen rahaston nimi ja se, millä profiililla rahasto sijoittaa rahoja eteenpäin.

Rahaston nimeä tai siihen sijoittaneita henkilöitä tai yrityksiä pitää Huttusen mukaan kysyä Osanna Groupilta. Sen verran Francesco Osanna kertoi Mänttä-Vilppulassa, että rahasto on tyypiltään niin kutsuttu vaihtoehtosijoitusrahasto eli RAIF.

RAIF:lla tarkoitetaan vähäisen sääntelyn kohteena olevaa rahastoa, jonka perustaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin monen muun rahastoyhtiön.

Mänttä-Vilppulan kaupunginjohtaja Markus Auvinen sanoo, että rahat tulevat aikanaan suomalaisille pankkitileille, joten suomalaiset pankit osallistuvat rahan alkuperän selvitykseen.

– Olemme itse suorittaneet taustatarkistukset, joita olemme pystyneet tekemään. Olemme luottavaisia hankkeen suhteen, Auvinen sanoo.

Otto Huttunen kertoo, että Osanna Groupilla on muitakin rahanlähteitä kuin luxemburgilainen rahasto. Niistäkään ei Huttusen mukaan vielä voi kertoa julkisuuteen.

– Meillä ei ole tullut siellä mitään epäilyksiä tai hämärää vastaan, Huttunen sanoo.

Yrke Kiinteistöt omistaa tällä hetkellä Lakeside Airpark Finland -hankeyhtiön. Yrken omistusosuuden on tarkoitus pudota 19 prosenttiin, kun italialaisten Suomeen perustama tytäryhtiö Osanna ACI Finland tulee hankeyhtiön pääomistajaksi.

Taustaselvitykset salataan

Otto Huttunen sanoo, että he ovat selvittäneet Osanna Groupin taustoja huolellisesti eikä heillä ole huomautettavaa yhtiön toimintakyvystä.

Selvityksiä on Huttusen mukaan tehty useita. Niitä ovat olleet tekemässä muun muassa asianajotoimistot. Taustaselvitykset eivät ole julkisia.

Markus Auvinen kertoo, että kunnan päättäjät on vihitty hankkeen taustoihin. Kaupunginvaltuutetut saivat tutustua selvityksiin suljetuissa seminaareissa, mutta valtuutetutkaan eivät saa kertoa selvityksistä julkisuuteen.

Otto Huttunen ei vastaa suoraan kysymykseen siitä, tuliko taustaselvityksissä esille jotakin veroparatiiseihin liittyvää.

– Rahan tällaisiin hankkeisiin täytyy tulla rehellisistä lähteistä, mutta se tosiasia, että maailman rahavirrat eivät hakeudu korkean verotusasteen maihin, on tullut tässäkin selväksi, Huttunen sanoo.

Lontoosta Luumäelle

Osanna Group käy neuvotteluita Mänttä-Vilppulan lisäksi Luumäelle suunnitteilla olevan sadan miljoonan euron arvoisen lomakylän rahoittamiseksi.

Luumäen hankkeesta vastaavan yhtiön Golden Lake Villas Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Rusanen kertoo yhteyden Osanna Groupiin syntyneen vuonna 2018 Lontoossa.

Valtion kansainvälistymis- ja rahoituspalveluita hoitava Business Finland järjesti Lontoossa tilaisuuden, jossa suomalaiset matkailualan yritykset esittäytyivät. Siellä Osannan Suomen-hankkeet saivat alkunsa.

Luumäen hankkeen rahoitus ei ole vielä varmistunut. Mutta mistä rahat olisivat tulossa? Rusasen mukaan hän ei voi asiaa kommentoida, koska kyse on liikesalaisuudesta.

Halpaa rahaa Suomeen ei ole luvassa. Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuutettu Tauno Mäkelä (kesk.) kertoi tammikuun lopulla valtuuston kokouksessa, että Osanna Groupin rahoituksen korko on kuusi prosenttia. Se on nykyiseen alhaiseen korkotasoon verrattuna varsin korkea.

Yle ei löytänyt Luxemburgin pörssin tietokannasta, suurten rahastoyhtiöiden julkisista rahastoesitteistä tai mistään muustakaan julkisesta lähteestä tietoa yhdestäkään rahastosta, joka olisi rahoittanut Osanna Groupin hanketta.

Lue lisää:

Lentokoneella voi pian rullata kotipihaan Mänttä-Vilppulassa: valtuusto hyväksyi kaupungin historian suurimman yksittäisen hankkeen

Lentokoneella voi rullata kotipihaan tulevaisuudessa Mänttä-Vilppulassa – poikkeuksellisen yritys- ja asuinalueen rahoittaja tulee Italiasta

Salaperäinen italialaisrahoittaja aikoo investoida myös Tahkolle loma-asuntojen rakentamiseen – Yrittäjä: "Ei ole syytä epäillä heidän toimintaansa"