"Mauttomuuden huippu"

"Tää biisi pilkkaa jumalaa"

"Niin törkeä, että on aivan paras"

"Nyt on kova! Aamen!"

Antti Tuiskun Valittu kansa -kappaleen musiikkivideo kirvoitti odotetusti ristiriitaisen vastaanoton YouTubessa. Kappale julkaistiin keskiviikkona.

Videolla Tuisku nähdään hengellisenä johtajana, joka ratsastaa härällä Jeesus-hahmon kanssa. Laulaja makaa myös alasti seuraajiensa öljyttävänä.

Kappaleen teksti provosoi lisää:

”Valittu kansani kuunnelkaa; Antti Tapani teidät pelastaa"

Antti Tuisku kohauttaa jälleen. Sen hän osaa parhaiten. Lisää on varmasti tiedossa, kun perjantaina julkaistaan albumillinen uskonnolla leikittelevää poppia.

Aiemmin laulaja provosoi syömällä banaania keikoillaan irstaasti, mutta enää se ei riitä. Ja sen tietää popmusiikin armottoman uusiutumistarpeen tunteva Tuisku.

Hengellistä tematiikkaa

Levy-yhtiön sohvalla istuu levollisen oloinen Antti Tuisku. Hän on uusinut tyylinsä. Blondatut hiukset ovat laineilla, yllä on kokomustaa ja jaloissa huippusuunnittelijan designkengät.

Poptähti kertoo uudesta Valittu kansa -albumistaan. Lauseissa vilahtavat useaan kertaan sanat: kantaaottava, hengellinen, itseironia, omat virheet ja tekopyhyys.

Yli 15 vuotta musiikkibisneksessä ja julkisuudessa marinoitu artisti osaa hommansa. Samat sanat löytyvät levy-yhtiön tiedotteesta.

Hieman Tuiskua kuitenkin jännittää, sillä hän otti puolitoista vuotta pesäeroa artistiminästään. Hän vetäytyi Espanjaan ja opiskeli samalla liikunta-alaa. Uutta musiikkia julkaistaan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen.

Laulaja tosin teki jo kevyen laskun takaisin parrasvaloihin, kun hän oli mukana Vain elämää -ohjelman 10. kaudella.

Marraskuussa Antti Tuisku ilmoitti esiintyvänsä elokuussa Olympiastadionilla. Oli odotettavissa, että laulaja julkaisee sitä ennen uutta musiikkia.

– Olin viestinyt levy-yhtiölle, että jos multa ei tule mitään uutta, niin mulla ei ole intressiä palata takaisin vain lämmittelemään vanhaa.

Uusia kappaleita alkoi syntyä vuosi sitten Espanjassa kahdelta edelliseltä levyltä tutulla tiimillä. Mukana olivat tuottaja Jurekin lisäksi biisinkirjoittajat Saara Törmä, Aku Rannila, Kalle Lindroth ja Henna Sarriola.

Antti Tuiskulla oli idea levyn teemaksi.

– Mulla oli pitkään muhinut ajatus yhdistää inhimilliset ja universaalit laulunaiheet niin, että niistä voisi laulaa uskonnollisen ja hengellisen tematiikan kautta. Siinä voisi olla jotain uutta.

"Jesse tarjoo salmarii"

Uskonnon yhdistäminen popmusiikkiin ei ole uusi asia. Tunnetuin esimerkki lienee Madonnan Like a prayer -kappale ja sen video palavine risteineen.

Madonna-fanina tunnetun Tuiskun mielestä uskonto oli siinä päälleliimattua.

– Tuntuu, että uskonto on vain lyöty siihen popmusiikin päälle, jotta saadaan joku reaktio aikaiseksi.

Tuisku itse halusi tehdä uskontoon liittyvää musiikkia sisältö edellä. Vaikka kappaleissa on uskonnollista symboliikkaa, ne ovat samaan aikaan henkilökohtaisia ja kantaaottavia. Laulajan omasta elämästä kumpuavissa tarinoissa muun muassa biletetään ja sekstaillaan.

– Laitan myös itseni sellaiselle alttarille, missä mie myönnän omat virheeni.

Valittu kansa -albumin kappaleet ovat tutun kuuloista tuiskumaista tarttuvaa poppia. Erotuksena laulajan aikaisempaan musiikkin ovat tekstit, jotka vilisevät uskonnollisia viittauksia.

Levyn biisejä ovat esimerkiksi Kerran vuodes kirkkoon ja Jumalan kämmenellä. Kappaleilla artisti tuo esiin suomalaisille tyypillistä tapauskovaisuutta.

– Mennään kerran vuodessa kirkkoon ja sillä verukkeella voidaan ottaa loput 364 päivää iisisti. Toisaalta itketään edellisyön virheitä seuraavana aamuna vessassa oksennus suussa Jumalan kämmenellä.

Yksi keskustelua herättävistä kappaleista on varmasti Jesse on mun frendi. Se on bailubiisi, missä Jesse tarjoaa baarissa salmaria eli salmiakkikossua. Jesseä käytetään myös Jeesuksen kutsumanimenä.

Tuisku jättää kappaleiden tulkitsemisen kuulijoille. Hän kuitenkin painottaa, ettei halua rienata mitään uskontoja.

– Tämä levy on ennen kaikkea kritiikki ihmiselle ja ihmisen luomille normeille. Ja sille tekopyhyydelle, mitä me nähdään jokaisen ihmisen elämässä.

Levyn nimikkokappaleessa Antti Tuisku nostaa itsensä jalustalle hengellisenä johtajana. Laulajan mukaan kyseessä on itseironia, ja taustalla piilee isompi teema.

– Meillä on tosi paljon esimerkkejä päättäjistä ja korkeassa asemassa olevista ihmisistä, jotka kieltävät täysin faktat ja ilmastonmuutoksen ja niin me vaan tuolla niitä seurataan. Mutta sitten saatetaan loukkaantua mun biisistä, artisti kuittaa.

Kroppa on Tuiskun temppeli

Antti Tuisku kuvailee omaa suhdettaan uskoon henkilökohtaiseksi ja monimutkaiseksi. Hän kertoo uskovansa jonkinlaiseen kohtaloon ja johdatukseen. Laulajalla on tarve nojata johonkin suurempaan.

– Toisaalta en ole koskaan suostunut nielemään pureskelematta valmiiksi annettuja normeja tai oppeja tai miten täällä tulisi olla ja elää.

Hän ei pysty konkreettisesti sanomaan, mihin hän uskoo.

– Mun ei edes tarvitse tietää, että kelle mie juttelen illalla, kun mie käteni ristin.

Samaan aikaan kun Antti Tuisku puhuu hengellisistä asioista, hänen elämänsä on tällä hetkellä äärimmäisen fyysistä. Pian 36 vuotta täyttävä artisti tanssii lähes sata tuntia kuukaudessa treenatessaan stadionkeikkojaan varten. Hän on kuin huippu-urheilija valmennustiimin kanssa, johon kuuluu myös oma lääkäri.

Treenitahti ja uskontoon liittyvän albumin julkaiseminen tuo väistämättä mieleen Madonnan.

– Madonna on ollut sellainen artisti, jota mie oon ihaillu työmoraalissa vuosikausia. Mutta kyllä mun omat esikuvat ja idolit tulee urheilun, ja nimenomaan kestävyysurheilun ja hiihdon puolelta.

Tuisku myöntää, että hän on koukussa treenaamiseen. Laulajan mukaan itsensä fyysinen haastaminen on yksi parhaista tavoista tutustua itseensä. Onko urheilu Tuiskun uskonto?

– Kun puhutaan, mikä mun identiteetti on, niin yleensä ajatellaan aina henkistä puolta. Harvoin ajatellaan sitä, että itsensä fyysinen haastaminen avaa sulle monia ovia.

Tuiskun oma sanoma

Antti Tuiskun uskonnolliseen tematiikkaan nojaava albumi ei ole pelkkä levy artistin katalogin jatkeena. Se kertoo popmusiikin alituisesta vaateesta uudistua kerta toisensa jälkeen.

Uusi albumi auttaa myös virittämään Tuiskun fanit kohti kesän stadionkeikkoja. Lavashow'ssa tullaan varmasti näkemään uskontoteemaa ja laulaja voi saattaa hengellisen johtajan elkein tuiskuttajat hurmostilaan.

Siihen johdattaa myös artistin oma sanoma. Hän on jo vuosia hokenut keikoillaan mantraa siitä, kuinka jokainen kelpaa sellaisena kuin on, ja ketään ei tarvitse lokeroida.

– Ainakaan mun keikkojen aikana ei kenenkään tarvitse miettiä sitä, että osoitellaanko sormella tai pitäisikö itsessään muuttaa jotain.

Tuisku itse tietää, että uskontoon koskeminen tulee jakamaan ihmisten mielipiteet puolesta ja vastaan. Maan ykkösartisteihin kuuluvana hän voi ottaa riskejä.

Mikään ei ole sattumaa. Tuisku tietää jo nyt, mitä aikoo tehdä seuraavat pari vuotta. Niistä hän ei pukahda.

Kuulostaa laskelmoivalta.

– Mie oon laskelmoiva oman hyvinvointini suhteen. Varjelen sitä, että voin hyvin henkisesti ja fyysisesti. Artistina laskelmointi lähtee sisällöstä ja halusta kehittää itseään.

Laulaja on häpeilemättömän itsevarma. Hän sanoo tulevien visioidensa olevan realistisia toteuttaa, sillä ovathan aikaisemmatkin toteutuneet.

– Mun toive on edelleen olla se artisti tässä maassa, joka määrittää popmusiikin suunnan. Ei enempää tai vähempää.

En ollut koskaan ihminen, jonka tulevaisuudenkuvaan kuuluivat lapset. En potenut vauvakuumetta, saati pohtinut vanhemmuuden plussia ja miinuksia. En ehtinyt kuulla synnytystalkoista tai huolestua syntyvyydestä, enkä varsinkaan asettaa vaakakuppiin lapsia ja ilmastoa.

Olen äiti, koska satuin kesälomalla olemaan humalassa ja kysymään puolisoltani, että oliskohan kivaa saada vauva.

Ja miten monesti olenkaan ollut kiitollinen siitä! Siitä, ja luontoäidistä, jonka ansiosta yksi kännipano riitti. En nimittäin pidä vauvoista, enkä todennäköisesti olisi saanut lapsia, jos olisin harkinnut asiaa. Olisin elänyt tyytyväistä elämää itsenäisenä aikuisena, tuntenut oloni kiusaantuneeksi vauvakutsuilla ja laskelmoinut, milloin kummilapsen syntymäpäiville kannattaa saapua.

Syntyvyyskeskustelu ahdistaa minua, kuten se ahdistaa lähes jokaista oman ikäluokkani naista. Harva se viikko kuulen, miten olen osasyyllinen huoltosuhteen heikkenemiselle ja julkisen talouden romahtamiselle. Meillä on kymmeniä erilaisia työryhmiä, joiden tärkein tehtävä on pohtia, että olisiko 110 euroa vai 116 euroa sopiva lapsilisä ja kannustaisiko 121 euroa riittävästi toiseen lapseen. Voin kertoa että ei ole eikä kannustaisi. Voin kertoa myös sen, että muutama kymppi kuukaudessa ei ole valtaosan syy olla saamatta lapsia. Syy on se, että vanhemmuudesta ja vauvoista on tehty niin helvetin vakavaa.

Syntyvyyskeskustelu kaipaa kipeästi mainostoimistoa muistuttamaan, että harva meistä enää ajattelee isänmaata peuhatessaan vällyjen välissä. Syntyvyys ei lähde nousuun puhumalla siitä yhteiskunnallisena velvollisuutena, joka lisätään veronmaksun ja hammastarkastuksen jatkoksi loputtomalle to do -listalle.

Huonosta brändäyksestä huolimatta vanhemmuus on pääasiassa helkkarin kivaa.

Olisi aika puhua siitä, että lasten kanssa eläminen on ihanaa ja vanhemmuus suurimman osan ajasta todella hauskaa. Joissain onnekkaissa tapauksissa, kuten vaikka itseni kohdalla, vanhemmuus tekee meistä myös parempia ihmisiä.

Pelkkä synnyttäminen ei riitä. Itseasiassa väitän, että synnyttämisellä sinänsä ei ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa. Pelkkä lapsen syntyminen ei jalosta meistä uljaita ja autuaita ihmisiä, vaikka otsikoissa niin joskus väitetäänkin. Synnyttäminen ja pikkuvauva-aika jalostaa meistä usein lähinnä hermoheikkoja idiootteja, mutta onneksi vauvat kasvavat ja muuttuvat lapsiksi.

Lapset ovat ihania! Omat lapset varsinkin. Nyt kun esikoiseni täyttää seitsemän, olen pikkuhiljaa alkanut luottaa siihen, että en ole pilannut lastani. En, vaikka olen ollut masentunut, työtön, köyhä ja väsynyt. Tämän myötä olen ymmärtänyt, että lasten pilaaminen on itseasiassa paljon vaikeampaa kuin olen pelännyt.

Olen onnekas, kun olen saanut kasvaa vanhemmaksi toisen aikuisen kanssa. Nimenomaan kasvanut vanhemmaksi. Synnyttäminen ei tee autuaaksi, eikä se tee vanhemmaksi. Vanhemmuus kehittyy oppimisen ja erehtymisen kautta, ihan kuten mikä tahansa elämänmuutos. Olen tehnyt lukemattomia virheitä ja niiden kautta oppinut erään elämäni tärkeimmistä taidoista, empatian. Olen oppinut kuuntelemaan ja ymmärtämään, sekä tietysti hengittämään ja laskemaan sataan.

Parasta kuitenkin on, että olen oppinut pitämään hauskaa ja näkemään maailmassa värejä, joita muuten en olisi nähnyt. Muistan, miten seitsemän vuotta sitten lauloin vatsassani olleelle vauvalle ja pidin huolen, ettei kukaan vain kuule. Lapseni ovat kuitenkin kuorineet minusta esiin hassuttelijan, joka herättää lapset leikkimällä koppakuoriaista ja hyppää puistonpenkille seisomaan, kun joku huutaa “maa on laavaa!”. Tiedän nykyisin monia avaruuteen ja metsään liittyviä asioita, joita en aiemmin tiennyt ja kuulun yhteisöihin, joiden olemassaoloa en olisi ilman heitä nähnyt.

Oli aika, kun vanhemmuus tuntui taakalta ja kaiken hauskan loppumiselta. Enää en ajattele joutuvani luopumaan mistään. Kouluikäiset lapset eivät tarvitse vanhempiaan joka käänteessä, joten elämässä on taas treffi-iltoja, viikonloppulomia ja aikaa ystävien kanssa. Näin jälkikäteen pelko siitä, että kaikki kiva loppuu, tuntuu jopa vähän hölmöltä. Ei elämä lopu uuteen harrastukseen tai ystävyyteen, miksi se loppuisi vanhemmuuteen?

Vanhemmuushan tulee osaksi elämää, ei toisinpäin.

Nyt käytävä syntyvyyskeskustelu on kuin epäonnistunut rekrytointi-ilmoitus. Ilmoituksessa mainitaan pitkä ja haastava rekrytointikierros, lukuisia yksilö- ja ryhmähaastatteluita ja esihenkilö, joka ei pidä kiinni aikatauluistaan. Työtä tehdään yksin, ilman perehdytystä. Se vie kaiken aikasi, eikä ylitöitä korvata, vuosilomista nyt puhumattakaan. Eihän kukaan sellaista työpaikkaa hae!

Voisimmeko ottaa mallia rekrytointifirmoista ja puhua hauskasta ja hullunkurisesta työyhteisöstä? Kulttuuriseteleistä, arkivapaista, mahdollisuudesta vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja työkulttuurista, jossa tekemällä oppii. Muistuttaisimme, että alun intensiivikurssin jälkeen työ muuttuu osa-aikaiseksi ja jossain vaiheessa voi saavuttaa aseman, jossa työpaikalle ei tarvitse tulla lainkaan. Nousisimme yhdessä barrikadeille ja muistuttaisimme, että moka on lahja, eikä kukaan meistä ole osannut työtä ennen sen aloittamista!

Ehkä silloin joku muukin uskaltaisi nousuhumalassa jättää kondomin pois ja huomata, että huonosta brändäyksestä huolimatta vanhemmuus on pääasiassa helkkarin kivaa.

Emmi Nuorgam

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, joka tiesi lasten kasvatuksesta ylivoimaisesti eniten silloin, kun hänellä itsellään ei vielä ollut lapsia.

Aiheesta voi keskustella 07.02. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Tutkijat odottavat käännettä: Syntyvyys noussee hieman – "Lasten hankintaa on saatettu lykätä myöhempään ikään"

Laura Hallamaan kolumni: Vauvakato ei ole sukupolveni vika

Jenny Matikainen: Miksi muiden lapsiluku kiinnostaa? Kun lapsista tulee politiikkaa, jälki ei ole kaunista

Leena Vilkan kolumni: Mitä lapseni opetti minulle kuuden vuoden, kuukauden ja neljän päivän aikana

Sanna Marin (sd.) on pyörinyt viime viikot Sveitsin Davosissa paneelikeskusteluissa maailman johtajien kanssa. Hän on kertonut Washington Postille amerikkalaisen unelman olevan Suomessa arkea. Marin on myös kieltäytynyt poseeraamasta Time-lehden kuvassa sirossa, naisille ehdotetussa kuvausasennossa.

Pääministeri Sanna Marin on hyödyntänyt superjulkisuuden mainostamalla pohjoismaista tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Maailmalla menee lujaa mutta kotimaassa varovaisemmin.

Kotimaan politiikassa Marin on keskittynyt rauhoittelemaan: Hän on sanonut ymmärtävänsä hoitajien palkkatoiveita. Hän on vakuuttanut, että hallitus ottaa vakavasti talousasiantuntijoiden huolen ja tekee päätökset, joilla Suomessa tulee hiilineutraali. Nämä ovat vasta viestejä, eivät vielä ratkaisuja.

Kannatusmittauksessa sosiaalidemokraatteihin on alkanut paluuliikenne. Antti Rinteen (sd.) viimeisen pääministerikuukauden aikaisesta 13,2 prosentista kannatus on noussut 16 prosenttiin. Marin-ilmiö ei riitä muuttamaan puolueiden kannatusjärjestystä mutta sen erottaa ilman suurennuslasia.

Hallituksen kannatus nousi - keskustasta huolimatta

Kun suomalaiset ovat vastailleet Taloustutkimuksen kysymyksiin, he ovat todennäköisesti perustaneet ratkaisunsa siihen, millainen mielikuva heillä on puolueiden politiikasta pidemmällä aikavälillä ja poliitikkojen viimeaikaisista esiintymisistä.

Eduskunta on ollut istuntotauolla, kun Ylen tuorein kannatusmittaus on tehty tammi–helmikuussa. Hallitus on ollut töissä, mutta päätöksiä työpaikkojen luomiseksi tai päästöjen vähentämiseksi se on vasta lupaillut ja valmistellut.

Hallituspuolueisiin luottavia oli silti pari yksikköä enemmän kuin kuukausi sitten. Puolueet saavat yhteensä taakseen 53 prosenttia suomalaisista. Niukka enemmistö suomalaisista uskoo, että viisikko hoitaa hommansa.

Hallituksen politiikan suosio nousi, vaikka mukaan mahtuu yksi pudottaja. Se on keskusta, jonka kannatus horjuu 11–12 prosentin tuntumassa.

Katri Kulmunin (kesk.) johtama kansanliike huokaisi ennenaikaisesti viime kuussa, kun pääministeri Antti Rinteen (sd.) erottamisen jälkeen kannatus käväisi ylempänä. Gallupeista on turha tehdä liian nopeita johtopäätöksiä tai olla näkevinään trendejä kovin nopeasti. Kannatusmittauksesta niitä erottuu kuitenkin kolme: Ensimmäiseksi, vaaleista katsoen demarien trendi näyttää kurovan umpeen vaalien jälkeen tapahtuneen pudotuksen. Toiseksi, keskustan trendi on aleneva.

Keskusta kannatuksen laskuun voi olla monta syytä. Puolue etsii itseään, eikä puheenjohtaja Katri Kulmuni ole vielä vakuuttanut puoletta eikä ilmeisesti itseäänkään siitä, nouseeko keskusta. Kannatuksen laskun murheet kertyvät puheenjohtajan harteille. Jos kevät ei tuo valoa, Kulmunin mahdolliset haastajat voivat herätä.

Keskustan ongelmat voivat heikentää hallitusta

Jos keskusta päättää lähteä etsimään nostetta niin, että se alkaa profiloitua hallituksen sisällä puna–vihreän politiikan vastavoimaksi, koko hallitus on vaikeuksissa. Sen tietää myös muu hallitus.

Tämän viikon ilmastokeskustelussa ulospäin esiintyi yhtenäinen hallitus. Hiilineutraalin imagon takaa löytyy kuitenkin keskusta, joka on sitonut itsensä turpeeseen ja vihreät, jolle turpeen poltosta eroon pääseminen on identiteettikysymys. Välissä taiteilee pääministeri, joka yrittää olla hermostuttamasta kumpaakaan.

Työllisyyden parantamisessa keskusta on valmis etsimään muita puolueita kovempia keinoja. Voi olla, että linjaerimielisyyksiä ratkotaan ja profiileja nostetaan huhtikuun kehysriihessä.

Halla-aho kokeilee myrkkynuolia

Helmikuun neljäntenä päivänä päättyneellä mittausjaksolla erottuu kolmaskin trendi. Se on perussuomalaisten nousun taittuminen. Yli vuoden jatkunut nousukäyrä pysähtyi huippuunsa marras–joulukuussa ja kääntyi loivaan laskuun tässä mittauksessa. Puolue on silti kirkkaasti suurin, kannatus on 23,3 prosenttia.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho analysoi joulukuussa, että trendin ollessa nouseva puolue tekee jotain oikein. Ja jos trendi on laskeva, jotain tehdään väärin.

Populistipuolueen tekniikka on Halla-ahon mukaan pysyä järkähtämättä niissä teemoissa, mitä on päätetty pitää esillä. Viime viikot puolue vaikuttaa kärjistäneen ulostulojaan entistä räikeämmiksi: puheenjohtaja on puhunut kurkunleikkaajista ja säestänyt poliisia alatyylisesti arvostellutta kansanedustajaa. Seuraavissa mielipidemittauksissa nähdään, pureeko tyyli kannattajiin.

Helena Jouppilan ääni särkyy vain kerran hänen kerratessaan lapsuusmuistojaan.

Kirjaa kirjoittaessaan hän sukelsi lapsuuteensa ja itki hillittömästi, mutta nyt Helena Jouppila jo pystyy kertomaan kokemuksistaan ja muistoistaan ilman kyyneleitä. Jotain on tullut päätökseen kirjan myötä.

Helena Jouppilan yhdessä toimittaja Sanna Walleniuksen kanssa kirjoittama kirja "Neloset – Jouppilan sisarusten tarina" paljastaa, että neloset kärsivät kiiltävän julkisuuskuvan takana henkisestä ja fyysisestä väkivallasta: piiskaaminen oli säännöllistä, nimittely ja vähättely arkipäiväistä.

– Kyllä minä monta kertaa mietin, että voinko kertoa näin suoraan näitä kauheita asioita, hän huokaa.

Helena Jouppila, 68, haluaa kertoa nelosten tarinan, että perheväkivallasta puhuttaisiin. Hän on tehnyt työuransa perheneuvolassa ja lastensuojelussa ja huoli tämänkin päivän lapsista on suuri.

– Toivoisin, että yhden perheen tarinan sijaan tämä herättäisi keskustelua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja lisäisi ponnisteluja sen vähentämiseksi.

Kauniit lapset kauniissa kulisseissa

Isokyröläiseen Jouppilan perheeseen syntyi 10. kesäkuuta 1951 suurena yllätyksenä nelosvauvat. Hätäkasteessa vauvat saivat nimet Helena, Martti, Erkki ja Jorma. He olivat Suomen ensimmäiset eloonjääneet neloset.

Nelosten syntymästä uutisoitiin kautta maan lehdissä ja radiossa.

Lapsuusvuosina nelosia kierrätettiin näyttelyissä ja messuilla esittäytymässä, he esiintyivät mainoksissa ja heidän kehitystään seurattiin lehtijutuissa.

Mainoksissa ja lehtikuvissa neloset näyttäytyivät kauniisti puettuina, hiukset suittuna ja iloisina. Kontrasti on valtava siihen kuvaan, jonka Helena Jouppila sai lapsuuden naapureiltaan sisarusten 50-vuotispäivänä. Se oli otettu sisaruksista kolmivuotiaina.

– En ollut ikinä nähnyt sellaista kuvaa meistä ja järkytyin suuresti. Olemme niin vakavia ja ne surkeat vaatteet – muissa kuvissa meidät on niin nätisti puettu.

Perheessä ei ollut omaa kameraa, joten kaikki heidän lapsuudestaan olevat kuvat ovat lehti- tai mainoskuvia. Kauniit lapset kauniissa kulisseissa.

Kun neloset aikuistuivat, median kiinnostus väheni, mutta sisarukset myös mielellään välttivät julkisuutta ja haastatteluja.

– Ne olisivat koskeneet lapsuutta ja olisi ollut vaikea kertoa siitä paljastamatta tätä toista puolta, Helena Jouppila kertoo.

Kirjan kirjoittaminen kesti lähes 20 vuotta

Kun Helena Jouppila suunnitteli nelosten tarinan kirjoittamista kirjaksi, oli helppo aloittaa julkisuudesta ja sen tuomista mukavista asioista, kuten perheen saamista lahjoituksista. Hän huomasi kuitenkin nopeasti, ettei tarinaa voi kertoa paljastamatta suurta salaisuutta.

– Jouduin miettimään, miten suhtaudun tähän salaiseen puoleen. Se kuitenkin oli yhtä totta kuin lapsuusvuosien julkisuuskin.

Kirjoitusprosessista tuli pitkä. Tarvittiin melkein 20 vuotta, että Helena Jouppila pystyi saattamaan loppuun viisikymppisenä aloittamansa projektin.

– Se oli todella raskasta ja mietin sitä, että kuinka sen kirjoitan. Miten saan kiinni niistä tunnelmista, kun olen jo tämän ikäinen. Nämä tapahtuivat, kun olin lapsi.

Valokuvat auttoivat muistojen kiinni saamisessa.

– Yritin mennä valokuvien lapsen nahkoihin ja elää ne tunteet, mitä olin tuntenut. Itkin niin hillittömästi. Pidin taukoja ja välillä kysyin itseltäni, että onko tätä pakko tehdä. Vastasin itselleni, että on. Tämä on ihan pakko tehdä.

Äiti vainosi tytärtään nelivuotiaasta saakka

"Olisin voinut kertoa, kuinka äiti oli uhannut tappaa minut ja heittää uuniin. Tai kuinka äiti oli hakannut minua haloilla ja nokkosilla. Senkin olisin voinut naiselle paljastaa, että äiti oli tarttunut tukastani kiinni ja pyörittänyt minua tuvassa ympäri niin , että olin lentänyt päin tuvan penkkiä. … Että äiti teki minulle pahaa, eikä rakastanut niin kuin äidin kuuluu."

Helena Jouppilan varhaisimmat muistot väkivallasta ovat noin kuuden vuoden iästä. Äiti piiskasi risuilla, kerran äiti pahoinpiteli hänet koivuhalolla.

Myös veljet saivat ankaraa kohtelua osakseen.

– Kerran veljet loikoilevat kerrossängyn alapedissä – äiti hyökkäsi heidän kimppuunsa, Erkki ja Jorma pääsivät karkuun, mutta Marttia äiti löi niin lujaa että harjanvarsi katkesi.

Piiskaa neloset saivat usein. Ei joka päivä, mutta säännöllisesti ja ilman mitään sen kummempaa syytä. Ehkä syyksi riitti se, että neloset olivat leikeissään äänekkäitä ja äiti oli ääniyliherkkä.

– Useimmiten hän sai kohtauksia, ilman mitään syytä. Ehkä hänellä vain oli pinna kireällä.

Nelosilla oli tapana paeta piiskaamista keittiön pöydän alle. Siellä he odottivat vuoroaan, sillä äiti piiskasi ikäjärjestyksessä.

– Jorma on myöhemmin sanonut, että hän sai vähiten, kun hän oli nuorin. Äiti jo ehti vähän kyllästyä, kun oli kolme jo piiskannut häntä ennen, Helena Jouppila hymähtää.

Vaikkei Helena enää kaikkea yksityiskohtaisesti muista, keskustelut veljien kanssa ovat auttaneet kokonaisuuden hahmottamista. Vahvistuksen tapahtumista hän sai myös sairaalasta tilaamistaan papereista.

Lopulta hän lopetti minulle puhumisen kokonaan, kun olin 14-vuotias. Mykkyyttä kesti seitsemän vuotta. Helena Jouppila

Äiti toimitettiin viideksi viikoksi hoitoon silloiseen Seinäjoen keskusmielisairaalaan Törnävälle, kun hän odotti nelosten pikkusisarta. Tuolta ajalta olevissa papereissa todetaan äidin voinnin olleen erityisen huono nelosten ollessa 6–9-vuotiaita.

– Papereissa lukee, että äiti on vainonnut tytärtään nelivuotiaasta asti. Minulla ei ole siitä muistikuvaa, enkä tiedä kenen sanoja nämä ovat, mutta näin siellä lukee.

Helena Jouppila sanoo, että fyysinen pahoinpitely loppui, kun pikkusisko syntyi. Neloset olivat silloin kymmenen vuotiaita.

– Pahoinpitely muuttui toisenlaiseksi, alkoi henkinen alistaminen. Ja siihen tuli mukaan törkeät toteamukset naiseksi kasvamiseen liittyen. Lopulta hän lopetti minulle puhumisen kokonaan, kun olin 14-vuotias. Mykkyyttä kesti seitsemän vuotta.

Viimeiset vuodet kotona Helena asui isoäitinsä luona. Isoäiti asui samassa talossa muun perheen kanssa, mutta toisessa päädyssä.

Kotoa hän muutti heti 16-vuotiaana Etelä-Suomeen; ensin hän meni vuodeksi töihin ja sen jälkeen opiskelemaan.

Pahin muistoista seurasi läpi elämän

Helena Jouppilan mukaan fyysinen pahoinpitely ei kuitenkaan ollut pahinta. Eniten koski se, että hän koki, ettei hänellä ollut mitään arvoa äitinsä silmissä.

Hän kertoo muiston mustikkametsältä. Se on pahin. Ääni särkyy vieläkin sitä muistellessa ja silmät kostuvat.

Helena oli ystävänsä ja tämän äidin kanssa mustikassa. Hän keksii, että äiti varmaan ilahtuisi korillisesta mustikoita. Helena on innoissaan palatessaan kotiin. Äiti kuitenkin suuttuu.

"Äiti kääntyy ja alkaa huutaa:

– Minä en sun mustikoitas tarvitte! Pidä letukka marjas!

Silloin käännyn, juoksen kuistille, siitä oikealle puulatoon ja kaadan mustikat silmittömän raivon vallassa takaseinän halkopinon päälle. Mustikkareissu on yksi kipeimpiä lapsuumuistojani. Vaikka siihen ei liittynyt fyysistä vakivaltaa, eikä ulkonäkööni kohdistuneita solvauksia, koin itseni täysin mitätöidyksi".

Helena Jouppila on ollut aikuisena innokas mustikanpoimija, mutta joka kerta mustikkametsällä välikohtaus on hiipinyt mieleen. Joka kerta se on ahdistanut.

– Kerran sitten ajattelin, että annan se muiston tulla, elän sen uudestaan. Kun annoin sen tulla, se laimeni vähitellen. Muutama vuosi sitten kun ostin mustikat torilta, muisto vain häilähti mielessä, kuin väistyvä varjo. Huomasin, ettei se enää tunnu pahalta. Se on olemassa, jälki on jäänyt, mutta kipu on lähtenyt.

Kurittaminen oli systemaattista

Helena Jouppila on pohtinut paljon vaikeaa äitisuhdettaan, ja sitä miksi äiti kohteli lapsiaan niin julmasti. Hän on yrittänyt etsiä vastauksia, mutta aukotonta selitystä ei ole löytynyt.

Ehkä äiti ei kiintynyt lapsiinsa. Neloset olivat vauvoina yhdeksän kuukauden ikäisiksi sairaalahoidossa.

– Kun nykyään puhutaan varhaisen kiintymyssuhteen merkityksestä olen pohtinut, että jäikö siinä jotain olennaista tapahtumatta meidän välillämme.

1950-luvulla ei myöskään ymmärretty, millainen kriisi vanhemmille oli saada yllättäen neljä lasta. Minkäänlaista tukea tai valmennusta ei tällaiseen tilanteeseen ollut.

Ehkä tilanteeseen vaikuttivat nelosten äidin omat kovat kokemukset. Hän menetti oman äitinsä nuorena ja joutui jo varhain huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan. Kun sitten lapsia syntyi kerralla neljä, tilanne oli samankaltainen: hän sai jälleen vastuulleen lapsilauman, jota ei halunnut.

Helena Jouppila huomauttaa, että 1950-luvulla lapsia oli vielä tapana kurittaa. Se on monen muunkin sodan jälkeen syntyneen lapsuutta.

– Mutta äidin kohdalla se oli jotenkin niin systemaattista, että on hänen täytynyt olla mieleltään sairas ihminen.

Ainoa yhteys äitiin syntyi tämän kuolinvuoteella

Helena Jouppila avioitui nuorena, 21-vuotiaana, kirurgi Pentti Peltosen kanssa. Peltonen oli sama lääkäri, joka oli aikanaan toiminut lääkärinä nelosten synnytyksessä. Hän oli heidän tavatessaan viisikymppinen, asumuserossa elävä kahdeksan lapsen isä.

Peltonen oli ottanut aikuisuuden kynnyksellä oleviin nelosiin yhteyttä. Helena Jouppila päätyi vastaamaan lääkärin lähettämään kirjeeseen. Kirjeet johtivat tapaamiseen ja tapaaminen romanssiin.

Peltosen ansiota kuitenkin oli, että äiti alkoi taas puhua tyttärelleen.

– Ei pitkiä keskusteluja. Äidin asenne säilyi loppuun asti tietynlaisena. Kun olin aikuinen, hän ei osoittanut väkivaltaa minua kohtaan, eikä sellaista suoranaista alistamista tai muuta, mutta ei meidän välillemme koskaan tullut minkäänlaista suhdetta.

Helena Jouppila kertoo, että ainoa yhteys äitiin syntyi tämän kuolinvuoteella.

Äiti oli tuolloin jo menettänyt puhekykynsä sydäninfarktin myötä.

– Koskaan aikaisemmin hän ei ollut katsonut minua sillä tavalla: suoraan ja vähän hätääntyneenä. Ja minä katsoin takaisin ja silloin minusta tuntui, että se oli ainoa hetki, jolloin meillä oli yhteys toisiimme.

Se oli viimeinen katse. Äiti kuoli muutaman päivän päästä.

Isä oli hyväntahtoinen ja kiltti

Äiti kielsi kertomasta isälle pahoinpitelyistä. Uhkaili, ettei saa sanoa mitään. Eivätkä lapset uskaltaneet kertoa.

Helena Jouppila kuvailee suhdettaan isäänsä lämpimäksi. Isä muun muassa auttoi Helenaa taloudellisesti, kun hän lähti opiskelemaan. Äidin suhteen isästä ei kuitenkaan ollut apua.

– Isä oli hyväntahtoinen ja kiltti mies. Ehkä vähän avuton äidin kanssa. Ja mitä vaihtoehtoja hänellä olisi ollutkaan.

Helena Jouppila huomauttaa, että siihen aikaan ajateltiin että likapyykki pestään kotona. Perheongelmiin ei ollut apua saatavilla, eikä niitä edes pidetty oikeina ongelmina.

Kirjoittaminen laimensi häpeää

Lapsuuden kokemukset ovat seuranneet Helena Jouppilaa läpi elämän. Tunteet ovat laimenneet vuosien varrella, osin terapian ja toisaalta kirjan kirjoittamisen myötä.

– Noin kolmikymppisenä ajattelin, että voin valita kahdesta tiestä. Voin valita katkeruuden, joka myrkyttää elämäni, tai sitten annan asiat järjen tasolla anteeksi.

Katkerakin hän myöntää olleensa.

– On niitä katkeruuden piikkejä näiden vuosien aikana tullut. Mutta olen pitänyt huolen, ettei siitä tule vallitseva tunne.

Kipu mikä näihin kokemuksiin on liittynyt, on poistunut. En tunne enää tuskaa tapahtumien johdosta. Helena Jouppila

Helena Jouppila muutti viime syksynä takaisin kotiseudulleen Isoonkyröön. Hän palasi, vaikka nuorena vannoi, ettei koskaan tule takaisin.

Kodin vieressä virtaa Kyrönjoki. Lapsuudenkotiin on matkaa vajaa kilometri. Sisar asuu seinän takana, veljistä kaksi asuu lähellä, yksi toisella paikkakunnalla, mutta Etelä-Pohjanmaalla.

Helena Jouppila istuu kotisohvalla levollisena.

– Olen sovussa itseni kanssa. Olen käsitellyt asioita paljon. Kaikkein pahin, se häpeä, se lamaannuttava kauhistuttava tunne, on laimentunut kirjoitusprosessin myötä. Kipu mikä näihin kokemuksiin on liittynyt, on poistunut. En tunne enää tuskaa tapahtumien johdosta.

Kursiivilla olevat otteet ovat lainauksia Helena Jouppilan kirjasta "Neloset – Jouppilan sisarusten tarina".

Yritysjohtajalle – tai vaikkapa parisuhteen osapuolelle – mokailun jälkeen tehtävällä anteeksipyynnöllä saattaa olla vaikutusta siihen, saako mokaaja jatkaa asemassaan vai ei.

Anteeksipyynnöllä on merkitystä sen kohteelle silloinkin, kun tämä ei anna anteeksi. Tutkijat ovat havainneet, että anteeksipyyntö voi voimauttaa anteeksipyynnön kohdetta, koska se on viesti siitä, että pyytäjä ymmärtää tehneensä virheen.

Anteeksipyynnön toteutuessa tapahtuu myös vallanvaihto. Anteeksipyytäjä luopuu vallasta ja anteeksipyynnön kohde saa valtaa päättää, antaako hän anteeksi vai ei.

Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät, että kyse ei ole pelkästään päätäntävallasta, vaan myös moraalisesta ylemmyydestä. Anteeksipyynnön kohteella on valta ikään kuin antaa pyytäjälle lahja, jota tämä ei varsinaisesti edes ansaitsisi.

Ovatko naiset mokattuaan herkempiä eroamaan?

Aina anteeksipyytäjä ei ole itse henkilökohtaisesti edes tehnyt virhettä, mutta hänen katsotaan olevan siitä vastuussa, koska on esimerkiksi johtavassa asemassa.

Viestintäkonsultti Harri Saukkomaalla on pitkä kokemus yritysten maineenhallinnasta ja kriisiviestinnästä. Hänen mukaansa anteeksipyytäminen on helpompaa sellaisille ihmisille, jotka ovat tutustuneet tunteisiinsa ja osaavat katsoa myös peiliin.

Pyytäessään anteeksi ihminen joutuu kohtaamaan pettymystä, häpeää ja epäreiluuden tunnetta, vaikkapa mediaa kohtaan.

– Keskustelu voi olla aika rankkaa ja epäreilua. Sosiaalinen media ei ole välttämättä oikeudenmukainen raati. Kaiken lisäksi siellä arvioidaan myös sitä, kuinka onnistunut suoritus anteeksipyyntö oli teknisesti, Saukkomaa sanoo.

Kanadalaistutkimuksessa selvisi, että naiset pyytävät miehiä useammin anteeksi. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, huomattiin, ettei sukupuolten ero ollut niinkään alttiudessa pyytää anteeksi vaan siinä, että naiset tunnistivat miehiä herkemmin tekemänsä virheet.

Myös viestintäkonsulttiyritystä vetävä Harri Saukkomaa on tunnistanut asiakkaidensa käyttäytymisessä sukupuolieroja, kun tilanne on vaatinut anteeksipyyntöä.

Karkeasti yleistäen naiset ovat Saukkomaan mukaan tottuneempia puhumaan tunteistaan ja pyytämään tarvittaessa arkipäiväisemmin anteeksi kuin miehet. Miehillä anteeksipyytäminen muodostuu joskus tarpeettomankin suureksi "anteeksipyyntöteoksi".

Johtoasemassa olevat naiset tuntuvat myös miehiä herkemmin miettivän vaihtoehtona eroamista, kun yritys on mainekriisissä.

– Olen joskus jollekin naisjohtajalle antanut neuvon, että älä eroa. Olen ollut sitä mieltä, että se olisi väärä teko. Neuvostani huolimatta hän erosi. En muista, että miesjohtajien kanssa olisi koskaan käynyt näin päin, Saukkomaa pohtii.

Anteeksipyynnöstä kieltäytymisestä on kiistatonta hyötyä

Kuinka hyvä vaihtoehto sitten olisi olla kokonaan pyytämättä anteeksi?

Australialaistutkijat selvittivät, että mokaaja saa kiistämätöntä hyötyä siitä, että ei pyydä anteeksi. Hänen itsetuntonsa kasvaa kilpaa vallan tunteen kanssa.

– Sehän on kierre, joka lujittaa ihmisen mielikuvaa omasta haavoittumattomuudestaan. Jos jättää pyytämättä anteeksi yhden kerran ja se tuntuu hyvältä niin se saattaa olla jonkun aikaa hyvä taktiikka, mutta ei kyllä kovin pitkään, sanoo Harri Saukkomaa.

Yhdysvaltalaistutkijat ovat todenneet, että henkilöt, jotka kokevat itsemäärämisoikeutensa uhatuksi, nousevat herkästi puolustuskannalle.

Tämän tunnistaa myös Saukkomaa.

– Semmoiselle henkilölle, joka on ennemminkin tottunut syyttämään virheistä aina muita, anteeksipyytäminen on vaikeaa.

Sosiaalista torjuntaa ei kannata pyytää anteeksi

Texasilaistutkijat puolestaan rakensivat tutkimukseensa erilaisia koeasetelmia.

Yksi niistä koski vakiintunutta työpaikan perjantailounasporukkaa, johon ei haluttu ottaa mukaan uusia osallistujia. Koehenkilöiden piti kirjoittaa torjuva vastaus henkilölle, joka halusi mukaan joukkoon. Toinen koehenkilöjoukko luki vastaukset ja arvioi hylkäämisestä heränneitä tunteitaan. Osaan torjuvista vastauksista sisällytettiin anteeksipyyntö.

Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että anteeksipyynnön esittäminen harmitti torjutuksi tulleita enemmän kuin tilanne, jossa torjunta tuli ilman anteeksipyyntöä. Ensimmäinen vaihtoehto aiheutti jopa aggressioita, koska anteeksipyyntö tuntui epärehelliseltä. Torjutuksi tulleet kokivat myös, että heiltä odotetaan anteeksiantoa, vaikka heistä ei tuntunut siltä, että anteeksiantoon olisi mitään aihetta.

Tutkijat pohtivat, että anteeksipyynnön epäonnistuminen sosiaalisen torjumisen tilanteessa epäonnistuu siksi, että teko on selkeästi tahallinen. Treffeistä kieltäytymistä ei siis kannata kuorruttaa anteeksipyynnöllä. Tai ainakin sitä kannattaa harkita tarkkaan.

Verkkolaitteita valmistavan Nokian tulos pysyi vertailukauden tasolla viime vuoden loppuneljänneksellä. Loka–joulukuun oikaistu liikevoitto oli 1,13 miljardia euroa, mikä oli prosentin enemmän kuin vuotta aiemmin.

Myös Nokian liikevaihto pysyi loppuvuonna vakaana. Liikevaihtoa kertyi vuoden viimeisellä neljänneksellä 6,9 miljardia euroa.

Nokia pitää ennallaan arvionsa liiketoimintansa kannattavuudesta. Yhtiö arvioi kannattavuutta mittaavan liikevoittoprosentin olevan tänä vuonna noin 9,5. Myös arvio pitkän aikavälin liikevoittomarginaalista säilyi ennallaan 12–14 prosentissa.

Taustalla syksyn kurssiromahdus

Nokian viimeisen vuosineljänneksen osavuosikatsaukseen kohdistuu paljon mielenkiintoa syksyn kurssiromahduksen jälkeen.

Nokian osake romahti poikkeuksellisen rajusti lokakuussa, kun yhtiö edellisessä osavuosikatsauksessa heikensi arviotaan kannattavuudesta ja ilmoitti keskeyttävänsä osingonmaksun.

Tuolloin Nokia heikensi tuntuvasti arviotaan liiketoimintansa kannattavuudesta, kertoi viidennen sukupolven (5G) matkapuhelinverkkoihin liittyvien riskien toteutumisesta ja ilmoitti keskeyttävänsä osingonmaksun.

Osingonjaon jäädyttämisen avulla Nokia pyrkii lisäämään investointejaan 5G-teknologiaan ja kasvattamaan huvenneita kassavarojaan.

Nokian kassa vahvistui loppuvuonna

Nokia on kertonut, että se voisi palata osingonmaksajaksi sitten, kun yhtiön nettokassa vahvistuu noin kahteen miljardiin euroon. Loppuvuoden aikana Nokian kassavarat kohosivat 1,7 miljardiin euroon, kun ne vielä kolme kuukautta aiemmin olivat vain 344 miljoonaa euroa.

Toimitusjohtaja Rajeev Surin kommenttien perusteella nopeaa paluuta osingonmaksajaksi ei kuitenkaan ole odotettavissa.

–  Ottaen huomioon kassavirran tyypillisen kausiluonteisuuden, emme odota saavuttavamme tuota tasoa tämän vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Jos ylitämme kahden miljardin euron tason sen jälkeen, hallitus arvioi mahdollisuutta ehdottaa osingon jakamista tilikaudelta 2020, Suri sanoo osavuosikatsauksessa.

Nokia on yhä suomalaisten suosikkiosakkeita

Nokian viimeaikaiset vaikeudet tuntuvat suoraan monien suomalaisten piensijoittajien sijoitusvarallisuudessa. Viime vuoden lopulla Nokian osakkeita omisti yli 230  000 suomalaista. Lisäksi valtion pörssiomistuksia hallinnoivalla Solidiumilla on hieman alle neljän prosentin omistusosuus Nokiassa.

Loppusyksystä Nokian osakkeen arvo painui alimmillaan noin kolmeen euroon, mutta sen jälkeen osake on hieman toipunut. Eilinen päätöskurssi oli 3,62 euroa.

Tammikuussa Nokia kertoi aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut, joiden arvioidaan johtavan noin 180 työpaikan vähennykseen Suomessa. Yhtiö on arvioinut suurimman vaikutuksen kohdistuvan Espooseen.

Lue myös:

HS: Finanssivalvonta tutkii Nokian osakkeen lokakuisen poikkeuksellisen romahduksen

Synkkiä näkymiä esittänyt Nokia valtava pettymys sijoittajille – osake rajussa syöksyssä

Sahat seisovat, ja kohta ovat Prismatkin kiinni. Tänä talvena työehtoneuvottelut ovat jumissa monella suunnalla ja tunnelma on poikkeuksellisen kireä.

Tavalliselle työntekijälle tilanne voi olla hämmentävä – ainakin jos kuuluu siihen 40 prosenttiin työvoimasta, joka ei kuulu ammattiliittoon.

Tässä joukko yksinkertaisia kysymyksiä sekä niihin vastaukset.

En kuulu liittoon. Saanko mennä lakkoon?

Saat. Ammattiliittoihin kuulumattomilla työntekijöillä on oikeus osallistua työtaisteluun.

Suomessa lähes 60 prosenttia työvoimasta kuuluu ammattiliittoon. Tämä niin sanottu järjestäytymisaste vaihtelee toimialoittain, esimerkiksi logistiikka-alalla, teollisuudessa ja julkisissa palveluissa hyvin suuri osa työntekijöistä kuuluu liittoihin.

Tällaisilla järjestäytyneillä aloilla myös liittoon kuulumattomat osallistuvat herkimmin lakkoon. Kyse lienee sekä solidaarisuudesta että joukkopaineesta.

Kuulun liittoon. Mitä teen jos lakko tulee?

Pääluottamusmies on ammattiyhdistyksen edustaja työpaikalla. Kysy häneltä.

Nykyisin lakot eivät useinkaan kohdistu kokonaiseen toimialaan vaan pienempään joukkoon yrityksiä kerrallaan. Vaikka olisit lakkoilevan liiton jäsen, lakko ei välttämättä osu sinun työpaikkaasi.

Entä jos kohdistuu? Yksinkertaisimmin asia selviää kysymällä luottamusmieheltä, joka on ammattiyhdistyksen edustaja työpaikalla. Jos et tiedä kuka hän on, vanhempi kollegasi todennäköisesti tietää.

Myös ammattiliittojen verkkosivuilta löydät tarkat listat siitä, mitä yrityksiä ja mitä toimipaikkoja lakko koskee.

Olen vuokratyöläinen, mitä teen?

Voit lakkoilla tai mennä töihin. Kannattaa kuitenkin kysyä vuokratyönantajan linjaus.

Vuokratyöntekijän asema on tavallista työntekijää monimutkaisempi. Hänen työnantajansa ei ole lakon kohteena oleva yritys – eikä edes jäsenenä siinä työnantajaliitossa, johon lakolla pyritään vaikuttamaan.

Tässä mielessä vuokratyöntekijän lakkoilu tuntuu perusteettomalta.

Ammattiliittojen mielestä vuokratyöläisen kuuluu kuitenkin mennä lakkoon, koska hän hyötyy lakolla saavutetuista eduista. Hyvin usein hänellä on samat työehdot kuin yrityksen omilla työntekijöillä.

Vuokratyöntekijää ei käy kateeksi. Onneksi työntekijä- ja työnantajapuolella on jonkin verran ymmärrystä hänen tukalalle tilanteelleen. Henkilöstöpalveluyritysten liiton näkemys asiassa on selvä:

– Kun työpaikalla muut menevät lakkoon, vuokratyöntekijä saa päättää mitä tekee, Ylelle kerrotaan.

Vuokratyöyhtiöitä edustava liitto on myös linjannut, että sen jäsenet eivät välitä vuokratyövoimaa korvaamaan lakossa olevia työntekijöitä.

Varmuuden vuoksi työntekijän kannattaa kuitenkin tarkistaa oman vuokratyöfirmansa linjaus, sillä merkittävä osa suomen sadoista vuokratyöyhtiöistä ei kuulu Henkilöstöpalveluyritysten liittoon.

Onko pakko mennä lakkoon?

Työntekijöillä on oikeus mennä töihin myös lakon aikana.

Teollisuusliiton mukaan heidän työtaistelunsa koskee kaikkia lakon piirissä olevia töitä – katsomatta työntekijän tehtävää tai sitä, onko henkilö Teollisuusliiton jäsen vai ei.

Työnantajien ja oikeusoppineiden mukaan ajatus on virheellinen. Lakon aikana etenkin liittoihin kuulumattomilla ja jopa liittoon kuuluvilla on oikeus käydä töissä. Lakkoilu on vapaaehtoista.

Eri asia on se, että töihin menemisellä voi olla epäsuotuisa vaikutus työpaikan kahvipöytäkeskusteluihin.

Mistä saan rahaa – ja paljonko?

Ammattiliitto maksaa jäsenilleen lakkoavustusta noin 70–100 euroa päivässä.

Ammattiliittojen jäsenilleen maksamien lakkoavustusten määrä on noussut kymmenen vuoden kuluessa noin 50 eurosta 70–100 euroon. Summasta 16 euroa voidaan maksaa verottomana.

Avustusta maksetaan liittojen jäsenille.

Liittoon kuulumattomat eivät avustusta saa, vaikka kuuluisivat Yleiseen työttömyyskassaan.

Jos liityn ammattiliittoon vasta lakon aattona, saanko rahaa?

Kyllä.

Lakko on liitoille erinomainen keino hankkia uusia jäseniä. Esimerkiksi Posti- ja logistiikka-alan unioniin liittyi viime Posti-kiistan aikaan 700 uutta jäsentä muutaman kuukauden aikana.

Liitot houkuttelevat jäseniä eduilla, joista lakon aattona tärkein on lakkoavustus.

• Teollisuusliiton lakkoavustuksen saavat ne, jotka ovat liittyneet viimeistään neljä päivää ennen lakon alkamista.
• Posti- ja lostiikka-alan unionin, Insinööriliiton ja YTN:n lakkoavustuksiin pääsee kiinni, kunhan liittyy ennen lakon alkamista.
• Palvelualojen ammattiliitto PAM:iin tulee liittyä viimeistään ensimmäisenä lakkopäivänä.
• Sähköliiton ja PRO:n jäseneksi voi liittyä myös kesken lakon, ja siitä maksetaan liittymishetkestä tai jäsenyyden rekisteröinnistä lukien.

Jos lakolla voitetaan palkankorotus, saanko sen vaikka en osallistuisikaan lakkoon?

Kyllä saat.

Lakolla pyritään vaikuttamaan työehtosopimuksiin. Siitä hyötyvät kaikki sopimuksen piiriin kuuluvat työntekijät.

Rankaiseeko työnantaja, jos menen lakkoon?

Ei, ainakaan työnantajaliittoihin kuuluvissa työpaikoissa.

Lakkoon osallistuminen ei ole irtisanomisperuste. Ei edes niissä tapauksissa, jossa henkilö ei itse ole ammattiliiton jäsen.

Liittoon kuulumisesta tai lakkoon osallistumisesta ei voi rangaista.

Työntekijäliittojen suunnasta toki kuulee väitteitä siitä, että kaikki työnantajaliittojen ulkopuoliset yritykset eivät tätä periaatetta tunnusta.

Jos en halua lakkoilla, olenko rikkuri?

Olet, jos Sähköliitolta kysytään.

Ammattiyhdistysliike käyttää rikkuri-termiä useissa eri merkityksissä.

• Ensinnäkin omista jäsenistään, jotka eivät osallistu lakkoon.
• Toisaalta niistä työntekijöistä, jotka ryhtyvät tekemään lakossa olevien töitä.
• Näiden lisäksi rikkuri-syytöksiä on tänä keväänä käytetty puhuttaessa liittoihin kuulumattomista ja esimerkiksi vuokrafirmojen työntekijöistä.

Työnantajapuolen näkökulmasta sellaista kuin rikkuri ei ole olemassakaan. Samalla lailla kun lakkoilu on perusoikeus, toinen perusoikeus on lakkoilun vapaaehtoisuus.

Lakkoilulla on kuitenkin pitkä ja osin verinenkin historia, joka kummittelee yhä tämän päivän keskuteluissa. Sähköliitto lainasi omilla verkkosivuilla kirjailija Jack Londonin yli sata vuotta vanhaa luonnehdintaa:

"Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä, missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.”

Rikkuriksi leimaantuminen on tehokas pelote. Toisaalta siitä on tullut sana, joka tahraa ammattiyhdistysliikkeen omaakin imagoa.

Tuon sanan käyttö on omiaan etäännyttämään ammattiyhdistystä etenkin nuorista työntekijöistä.

Korjattu 6.2. Muokattu lausetta, jossa kerrotaan, että liittoon kuulumaton ei saa lakkoavustusta. Aiemmin lauseesta saattoi ymmärtää, että Yleiseen työttömyyskassaan kuuluminen olisi este lakkoavustuksen saamiselle.

Lue myös:

Kuulutko ammattiliittoon vai haluatko pysyä kaukana koko touhusta? Kerro, miten sinä ja työkaverisi suhtaudutte liittoihin ja työtaisteluihin

Riika Mäki-Valtari päätti liittyä liittoon jo opiskeluaikana – kerro kokemuksesi, kannattaako nuoren kuulua liittoon?

Metsäteollisuuden lakon venyminen nakertaa tehdaspaikkakunnan lapsiperheen taloutta – paperityöntekijä: "Ei paljon hymyilytä, jos nollatilejä alkaa tulla"

Keskustelu on auki 7.2. klo 23 asti.

Viime joulukuussa neljä henkilöä tunkeutui Ruovedellä asuntoon ja anasti sieltä television ja pelikonsolin. Poliisi alkoi tutkia tapausta, mikä paljasti laajan huumeringin.

Välittömästi varkauden jälkeen poliisi otti kiinni epäiltynä neljä nuorta henkilöä. Epäillyt ovat syntyneet 1980- ja -90-luvulla. Anastettu omaisuus on palautettu omistajalleen. Teon motiiviksi paljastui 40 euron velka. Tapausta on tutkittu törkeänä ryöstönä, törkeänä kotirauhan rikkomisena, ampuma-aserikoksena ja ampuma-aserikkomuksena. Epäillyt ovat Virroilta, Soinista ja Sastamalasta.

Tutkinnassa yhteydessä saatujen tietojen perusteella poliisi paljasti 16 huumausainerikosta. Operaatioon osallistui Virtain poliisin lisäksi poliiseja Jyväskylästä, Keuruulta, Tampereelta ja Sastamalasta.

Ruoveteläisessä asunnosta paljastui kannabiskasvattamo. Operaation aikana takavarikoitiin erilaisia huumausaineiden käyttövälineitä ja vähäisiä määriä huumausainetta. Operaation aikana tehtiin kymmenen kotietsintää ja noudettiin useita henkilöitä kuulusteluun. Epäiltyjä, pääosin virtolaisia nuoria aikuisia, on 16, mutta esitutkinnan jatkuessa määrä tulee poliisin mukaan kasvamaan.

Rikoskomisario Kari Aaltio toivoo, että tutkinta vähentää huumeiden määrää alueella. Poliisilla ei ole vielä tietoa, ovatko kannabiserät peräisin tästä yhdestä kasvattamosta vai onko kasvattamoja useita.

Törkeään ryöstöön osallistuneen miehen jäljiltä pystyttiin selvittämään myös metsästysrikos, sillä mies oli ampunut maakotkan isänsä veljen aseella. Miehellä ei ole aseenkantolupaa, joten asiaa tutkitaan ampuma-aserikosta. Metsästyksessä käytetty ase on saatu poliisin haltuun. Aseiden haltijaa epäillään myös ampuma-aserikoksesta. Aseiden haltijan muut kolme asetta on otettu poliisin haltuun lupaharkintaa varten.

Suomi on asunnottomuuden mallimaa. Tämä on ollut viime aikoina suosittu narratiivi kansainvälisessä mediassa: vuoden sisällä asiaan ovat tarttuneet muun muassa The Guardian, The Economist, BBC sekä Huffington Post.

Esimerkiksi BBC:n juttu kertoo “kaupungista, jonka kaduilla ei ole asunnottomia”. Tämä tietenkin hivelee kansallista itsetuntoamme: Suomi on mainittu ja vieläpä positiivisessa valossa! Valitettavasti se ei kuitenkaan ole koko totuus.

– Meillä on ihmisiä, jotka ihan konkreettisesti näkevät nälkää, he eivät ole syystä tai toisesta syöneet useampaan päivään. Sitten on ihmisiä, jotka nukkuvat vessoissa tuolla ulkona, porttikongeissa, rapuissa, julkisissa kulkuvälineissä, kertoo Helsingin Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeen projektipäällikkö Robert Koski.

Tukialus on Diakonissalaitoksen jalkautuvan ja etsivän päihdetyön hanke, joka toimii Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Lahdessa.

Projektin työntekijät kohtasivat viime vuonna yli 3 700 kertaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Kosken mukaan päivittäin tulee vastaan tilanteita, joiden luulisi olevan mahdollisia vain kehitysmaissa tai katastrofialueilla.

– Ihmiset joiden kanssa teemme töitä, edustavat pientä marginaalia, päihde- ja mielenterveysongelmista tai sairauksista kärsiviä ihmisiä. Kadulla oleminen yleensä viestii siitä, että asiat eivät ole kovin hyvässä kunnossa, Koski kertoo.

Piilossa tilastoilta

Tukialus-hankkeen kohtaama ihmisryhmä ei juuri tilastoissa näy. Monet nukkuvat yönsä tuttavien tai kavereiden luona, eli heillä voi käytännössä olla katto pään päällä ja seinät ympärillä, vaikka oma asunto puuttuu.

Osalla voi olla virallinen osoitekin, mutta syystä tai toisesta siellä ei vietetä juuri aikaa. Epävarmassa elämäntilanteessa asunnon voi myös menettää, hetkellisesti löytää uuden ja pian taas menettää.

Kaikki tällaiset elämäntilanteet välittyvät huonosti virallisiin tilastoihin, ja Kosken mukaan kaikkia näitä on paljon juuri etsivän päihdetyön kohtaamassa ihmisryhmässä, siinä pienessä marginaalissa.

Helsinkiläinen "Anna", 32, tietää omakohtaisesti, miten helposti asunto voi lähteä alta. Anna on entinen päihteiden käyttäjä, ja hän ehti olla asunnottomana kaksi vuotta. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska kaikki tuttavat ja sukulaiset eivät tiedä hänen päihdetaustaansa.

Hän kertoo viettäneensä öitään tuttavilla, kavereilla ja äidin luona. Kesäisin myös rappukäytävissä, puistonpenkeillä, junissa ja juna-asemilla.

Anna kertoo käyttäneensä opiaatteja ja "vähän kaikkea" siinä määrin, että jossain vaiheessa oma hyvinvointi ei enää kiinnostanut. Hän yrittää pukea sanoiksi asunnottomaksi joutumisen syitä, mutta eheän ja loogisen tarinan kertominen on selvästi vaikeaa.

– Päihdemaailmassa sattuu ja tapahtuu ja sitten kun ei maksa vuokria, asunto lähtee helposti alta, Anna tiivistää.

Nykyisin Annalla on asunto ja hän työskentelee kokemusasiantuntijana naisten asunnottomuuden vähentämiseen pyrkivässä projektissa.

Muualla asunnottomien määrä kasvaa, Suomessa laskee

Kansainväliselle mediahuomiolle on kuitenkin myös syynsä. Kaikkialla muualla (Feantsa) Euroopassa asunnottomien määrä kasvaa, kun taas Suomi on ainoana maana saanut luvut laskusuuntaan.

Asunnottomien määrä Suomessa on vähentynyt 30 vuodessa noin 17 000 asunnottomasta viiteen ja puoleen tuhanteen.

Vuodesta 2008 lähtien Suomi on toteuttanut kolme asunnottomuuden vähentämiseen keskittynyttä pitkäkestoista ohjelmaa, ja keväällä 2018 Juha Sipilän (kesk.) hallitus teki päätöksen puolittaa asunnottomuus vuoteen 2022 mennessä.

Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n asiakkuusjohtajan Heli Alkilan mukaan valtion, kuntien ja kolmannen sektorin yhdessä kehittämä Asunto ensin -malli on osoittautunut toimivaksi, sellaiseksi, jota sopiikin tulla ulkomailta ihmettelemään.

Työ ei ole kuitenkaan vielä valmis. Suomessa on edelleen noin 5 500 tilastoitua asunnotonta, ja todellinen luku voi olla vielä paljon suurempi.

– Ehkä meillä ei vielä ole varaa sellaiseen hehkutukseen, että asunnottomuus oltaisiin poistettu. Meillä on paljon todella ikävässä ja ahdistavassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla voi olla päihde- ja mielenterveysongelmia, vakava päihderiippuvuus ja he ovat vailla omaa asuntoa. Ja hyvinvointivaltiossahan ei sellaista pitäisi olla, Alkila sanoo.

Tukialus-hankkeen Robert Koski on samaa mieltä: paljon merkittäviä korjausliikkeitä on tehty, mutta asunnottomuutta on edelleen, siitä ei pääse mihinkään.

– Ne olosuhteet, joissa osa ihmisistä joutuu arkeaan viettämään, ovat usein hyvin epätoivoisia. Se on hyvin karua, mutta se ei tule valtaväestölle samalla tavalla näkyväksi kuin joissain Euroopan suurissa kaupungeissa.

Lokakuun lopussa Nokia säikäytti pahanpäiväisesti. Viidennen sukupolven verkkojen myynti on käynnistymässä, mutta yhtiö ei ollutkaan monen vuoden valmistautumisen jälkeen valmiina taistoon.

Nokia kertoi 5G-kehityksen kangertelevan, kannattavuutensa kehittyvän jatkossa aikaisemmin ilmoitettua heikommin ja lisäksi yhtiö päätti keskeyttää osinkojen maksun.

Yhtiön arvo romahti. Lehdistössä pohdittiin, että Nokia voi pian joutua vaihtamaan johtajiaan.

Nokian tulkinnan mukaan suurin syy tilanteeseen on uusi Reefshark-teknolgia. Yhtiön itse kehittämien sirujen oli määrä tuoda 5G-verkkoihin huipputehoja kohtuullisella hinnalla. Tämä "riuttahaiksi" ristitty teknologia ei kuitenkaan ollut valmis ja Nokia nilkutti 5G-kisaan kalliimmilla ja hitaammilla ratkaisuilla.

Reefshark on Nokian kehittämä täsmäase – järjestelmäsiru juuri mobiiliverkkojen tukiasemia varten. Korvaavat fpga-sirut ovat monikäyttöisempiä, mutta eivät suoriudu tästä tarkkaan rajatusta tehtävästä yhtä hyvin.

Lisää kehitystä Suomessa

Miksi riuttahai ei ollut valmis? Vaikuttaa ilmeiseltä, että järkälemäisen Alcatel-Lucent-kaupan sulattelu ei ollut sujunut odotetulla tavalla. Toisaalta Riuttahai-teknologian perusta on luotu Nokia Bell Labs -laboratorioissa, jotka Nokia sai Talouselämä-lehden mukaan haltuunsa juuri Alcatel-Lucent -kaupan yhteydessä.

Nokia jätti sirujen valmistuksen tiettävästi Intelin harteille. Osa Nokian hai-ongelmasta onki vieritetty Intelin syyksi.

Tilannetta Nokia on pyrkinyt korjaamaan mm. keskittämällä 5G-kehitystä Suomen Ouluun. Se tietysti ilahduttaa suomalaisia.

Tänä aamuna toimtusjohtaja Rajeev Suri totesi lehdistölle pitämässään puhelinkonferenssissa, että vuoden neljä viimeistä kuukautta olivat “vahva loppu haastavalle vuodelle”. Yhtiön liikevaihto ja liiketulos pysyyivät vakaina.

Surin mukaan yhtiön muut liiketoiminta-alueet vetävät mukavasti, kassatilanne kohenee ja vanhat asiakkaat pysyvät uskollisena.

Haitiedotteita luvassa

Nokian viime syksynä järjestämä ikävä yllätys ei unohdu helposti, ja uuden teknologian käyttöönottoon liittyy Surin mukaan jatkossakin myöhästymisen riski.

Rajeev Suri lupaakin nyt kertoa uusien Riuttahai-sirujensa käyttöönotosta säännöllisesti tulosraporttiensa yhteydessä.

– Viimeisellä vuosineljänneksellä Reefshark-teknologiaa käyttävien 5G-verkkojenmme osuus oli noin 10 prosenttia. Odotamme osuuden kasvanvan tänä vuonna 35 prosenttiin ja vuonna 2021 olemme 70 prosentissa, Suri kuvaa.

Riuttahai-ongelman on määrä korjaantua lopullisesti vuoden 2022 aikana. Viimeistään silloin Nokian verkkojen kilpailukyvyn on määrä olla tehon ja hinnan suhteen iskussa.

5G-voitot "yli sata prosenttia"

Nokian toimitusjohtaja sanoo, että yhtiön markkinaosuus matkapuhelinverkoissa on ollut Kiinan ulkopuolella noin 27 prosenttia ja tänä vuonna tuosta osuudesta pidetään kiinni.

Surille uskoa tulevaisuuteen luo 66 toteutunutta 5G-kauppaa.

– 5G-voittojemme määrä on yli 100 prosenttia – ja Kiina mukaan lukien 90 prosenttia, Rajeev Suri sanoo

Hetkinen, miten voittojen määrä voi olla yli sata prosenttia?

Tuolla luvulla Nokia kuvaa sitä, missä määrin yhtiön vanhat asiakkaat pysyvät uskollisina ja päivittävät verkkonsa yhtiön 5G-teknologialla – ja missä suhteessa yhtiö voittaa uusia asiakkaita.

– Olemme siis kääntäneet 4G asiakkaitamme 5G-verkkohin ja voittaneet sen päälle uusia asiakkuuksia, Suri sanoo.

Sijoittajia eivät ole unohtaneet viime syksyn pettymystä, mutta tämänkertainen tulosjulkistus näyttää ylittäneen odotukset. Nokian osake oli aamulla yli neljän prosentin nousussa Helsingin pörssissä.

Klo 10.56. Juttuun lisätty tietoa Reefshark-teknologiasta.

Rakennusyhtiö SRV myy omistuksensa Helsingin Kalasatamassa sijaitsevasta kauppakeskus Redistä. Lisäksi yhtiö vähentää omistustaan Tampereen Kansi- ja Areena -hankkeesta.

SRV-konserni omistaa Kiinteistö Oy Kauppakeskus Redistä ja Kiinteistö Oy Redi Parkista 40 prosentin osuuden. Kauppakeskuksen odotettua heikompi menestys on laskenut SRV:n tulosta.

Yhtiön hallitus päätti myydä SRV:n Redi-omistuksen hankkeen muille sijoittajille, joita ovat Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, Pohjola vakuutus, OP-Henkivakuutus ja LähiTapiola-ryhmä.

SRV:n mukaan nyt maksettava osuus kauppahinnasta on noin 8,5 miljoonaa euroa. SRV saa myös noin 12,6 miljoonan euroa tietyistä Rediltä olevista saatavistaan. Lisäkauppahinta on korkeintaan 50 miljoonaa euroa, josta SRV kirjaa nyt 13,5 miljoonaa euroa.

Lopullinen kauppahinta määräytyy uusien omistajien myydessä kauppakeskuksen viimeistään seitsemän vuoden kuluessa.

SRV myös tekee liiketulokseensa merkittävät, noin 90 miljoonan euron arvonalennukset kauppakeskus Redistä ja muista omistuksistaan. Näistä Redin myymisen takia tehtävä arvonalennus on 71,5 miljoonaa euroa.

Arvonalennukset painoivat SRV:n loppuvuoden tuloksen raskaasti tappiolle. Yhtiön loka–joulukuun operatiivinen liiketulos oli 87,2 miljoonaa euroa tappiollinen, kun vuotta aiemmin vastaava tulos oli 1,5 miljoonaa euroa plussalla.

Yhtiön koko vuoden tulos oli niin ikään karua kertomaa. Operatiiviseksi liiketappioksi kirjattiin koko vuodelta 96,8 miljoonaa euroa.

SRV vähentää Kansi ja Areena -hankkeen omistusta

SRV omistaa kolmasosan Tampereen Kansi ja Areena -hankkeen muodostavista yhtiöistä. SRV:n hallitus päätti myydä viisi kuudesosaa toisille sijoittajille Tampereen projektiin liittyvästä Ranta-Tampella-asuntohankkeesta. SRV saa kaupasta neljä miljoonaa euroa.

Lisäksi SRV myy muille sijoittajille kolme neljäsosaa omistamistaan Tampereen Kansi ja Areena -hankkeen osakkeista ja yhtiöosuuksista noin 19,3 miljoonalla eurolla.

SRV:lle jää runsaan 8,3 prosentin osuus Tampereen Kansi ja Areena -hankkeesta. SRV asema hankkeen rakennusurakoitsijana ei muutu kauppojen myötä.

Tampereen kaupungin omistusosuus hankkeesta pysyy ennallaan eli 40 prosentissa.

– Tämä on positiivinen asia. Tämä vahvistaa pitkäaikaisten omistajien roolia hankkeessa, sanoo Tampereen kaupungin hankejohtaja Tero Tenhunen Ylelle.

Kansi ja Areena -hankkeen muita sijoittajia ovat Ilmarinen, Pohjola vakuutus, OP-Henkivakuutus ja LähiTapiola-ryhmä.

Rediin ja Kansi ja Areena -hankkeeseen liittyvät kaupat on määrä toteuttaa helmikuun 2020 aikana.

SRV kertoo tiedotteessaan aloittavansa toimenpiteet oman pääoman vahvistamiseksi. Yhtiön hallitus tavoittelee kahta osakeantia, joiden yhteenlaskettu koko olisi korkeintaan noin 141 miljoonaa euroa.

Yhtiö on myös sopinut lainanantajiensa kanssa nykyisen 100 miljoonan euron luottolimiitin muuttamisesta kahdeksi erilliseksi, 60 miljoonan euron ja 40 euron luottolimiitiksi.

Yhtiö arvioi, että jos nämä toimenpiteet toteutuvat, niin sen taloudellinen tilanne paranee huomattavasti toisen vuosineljänneksen loppuun mennessä.

Vastaantulevan henkilöauton kuljettaja katsoo ratin takaa suoraan silmiin ja kääntää autonsa vastaantulevien kaistalle aivan viime hetkellä. Auto törmää täydessä lastissa olevan rekan keulaan.

Tapahtumasta on aikaa jo lähes 24 vuotta, mutta kajaanilainen Iikka Tolonen, 55, muistaa kolarin tapahtumat yhä selvästi. Hän oli rekan kuljettaja.

– Kunpa muutkin tärkeämmät asiat jäisivät mieleen samalla tavalla, Tolonen hymähtää.

Onnettomuus johtui henkilöauton kuljettajan tekemästä itsemurhasta. Asia kävi ilmi autoon jätetystä viestistä.

Raskaan liikenteen kuljettajilla on ammattinsa vuoksi riski joutua tieliikenneonnettomuuteen – ja myös sellaiseen, jossa joku yrittää tahallaan aiheuttaa kolarin. Itsemurhakolari myös jättää tutkitusti jäljen ammattikuljettajiin. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin teettämä juuri julkaistu tutkimus on Suomessa ensimmäisiä, jossa on selvitetty kuinka raskaan liikenteen kuljettajat selviävät heidän ajoneuvoonsa törmäämällä tehtyjen itsemurhien jälkeen.

Iikka Tolonen ei ollut mukana kyseisessä tutkimuksessa, sillä hänen onnettomuutensa on sattunut aiemmin.

Ei mitään keinoa estää onnettomuutta

Iikka Tolonen oli onnettomuuden sattuessa työajossa ja matkalla kohti Kajaanissa sijaitsevaa kotia. Onnettomuus sattui Kuopiossa kolmen jälkeen yöllä vuonna 1996.

– Olin vasta katsonut kelloa ja miettinyt, että kahden ja puolen tunnin päästä olen jo kotona nukkumassa. Se venyikin kahteentoista tuntiin.

Alkukesän yö oli sateinen ja hämärä. Vähän ennen kolaria vastaantuleva henkilöauto väläytti valoja. Myös Tolonen väläytti rekkansa valoja näyttääkseen, ettei hänellä ole pitkät päällä.

– Jälkikäteen olen ajatellut, että kuljettaja halusi varmistaa, että kyseessä on rekka.

Tolonen kertoo ymmärtäneensä, mitä on tapahtumassa, noin kaksi sekuntia ennen törmäystä. Sinä aikana ei pystynyt tekemään paljoa. Tolonen ei ehtinyt jarruttaa, mutta oli tehnyt vaistomaisen väistöliikkeen. Sen vuoksi auto törmäsi rekan kuljettajan puoleiseen osaan eikä keskelle keulaa.

Raskaan liikenteen kuljettajien on usein lähes mahdotonta välttää tahallisesti aiheutettua kolaria, Traficomin selvityksessä todetaan.

Väistöliikkeen ja törmäyksen seurauksena Tolosen kuljettama rekka suistui tieltä ja jatkoi matkaansa metsän puolelle katkoen matkalla puita. Auto pysyi pystyssä, mutta osa kuormana olleesta kappaletavarasta syöksyi rekasta ulos.

Kun auto viimein pysähtyi, Tolosella tuli kiire ulos. Autoon alkoi tulla höyryä, jota Tolonen luuli ensin savuksi. Hän pelkäsi autonsa syttyvän tuleen.

Rekasta ulos kiiruhtaessaan Tolonen satutti olkapäänsä, joka vaati myöhemmin leikkaushoitoa. Hän myös joutui sairauslomalle.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että itsemurhan tarkoituksena ei yleensä ole fyysisesti vahingoittaa muita. Raskaan liikenteen ajoneuvoa vastaan tehdyissä itsemurhissa voidaan ajatella, että ajoneuvon suuri massa tarjoaa suojaa kuljettajalleen.

Mutta myös raskaan liikenteen kuljettaja voi kuolla tai vammautua kolarissa. Lähes 30 prosenttia Traficomin selvityksessä mukana olleista itsemurhakolarin kokeista kuljettajista loukkaantui. Selvityksessä tarkasteltiin 138 kolaria vuosilta 2011–2016.

Fyysisten vammojen lisäksi kolariin joutumisella saattaa olla vakavia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Kuolemaan johtaneissa kolareissa posttraumaattinen stressihäiriö on yleinen seuraus.

Kun Tolonen pääsi autostaan, hän kävi tarkistamassa vastaan tulleen auton tilanteen ja totesi kuljettajan kuolleen.

– Näin kuskin ja se oli selvä tapaus.

Toloselle kolari ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän kohtasi dramaattisen tilanteen. Hän kertoo olleensa nuorempana mukana vapaapalokunnassa ja nähneensä pelastustöissä kaikenlaista.

Kuudesosa tieliikennekuolemista on itsemurhia

Vaikka raskaan liikenteen kuljettajat yleisesti tunnistavat itsemurhakolarit ammattiriskiksi, ei Tolosella ollut käynyt etukäteen edes mielessä, että joku voisi tehdä sellaista.

– Eniten on närästänyt, että joku tulee toisen työmaalle päästäkseen hengestään. Olisihan niitä keinoja muitakin.

Tolosesta tuntuu edelleen pahalta nähdä uutisia henkilöauton ja rekan välisistä kolareista.

– Aina kun siellä lukee, että henkilöauto törmäsi tuntemattomasta syystä rekkaan, niin ajattelen, että joku siellä taas päätti päivänsä.

Uutisia kolareista näkyy usein, sillä onnettomuuksia teillä sattuu paljon. Monessa niistä on taustalla itsemurha.

Selvityksen mukaan vuosina 2011–2016 Suomessa tapahtui yhteensä 180 tieliikenneitsemurhaa. Noin 12 prosenttia kaikista kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista on itsemurhia.

Tieliikenneitsemurhissa ovat yleensä osallisina henkilöauto ja raskaan liikenteen ajoneuvo.

Itsemurhakolaria voi olla vaikea tunnistaa

Onnettomuuden jälkeen Tolonen kävi sairaalassa ja sai hyvää keskusteluapua poliisilaitoksella.

Myöhemmin Kajaanissa tarjotusta keskusteluavusta hän ei kokenut saaneensa hyötyä.

– Eihän sillä ihmisellä ollut itsellä edes ajokorttia.

Tutkimukseen osallistuneet kuljettajat painottivat, että erityisen hyödyllistä on puhuminen sellaisten kanssa, jotka voivat ymmärtää heidän tilanteensa.

Suurimman avun Tolonen kokee saaneensa silloin, kun tapahtumaa on purettu kollegoiden kanssa.

Tolonen kertoo, ettei ole itse nähnyt onnettomuudesta painajaisia, mutta työkaverin uniin tapahtumat ovat tulleet.

Se ei ole ihme, sillä tutkimuksen mukaan moni kuljettaja kertoo pelkäävänsä, että joku yrittäisi tehdä itsemurhan ajamalla heidän ajoneuvoaan päin.

Raskaan liikenteen kuljettajille ei ole olemassa yhtenäistä ohjeistusta siitä, miten onnettomuustilanteessa ja sen jälkeen tulisi toimia avun saamiseksi.

Esimerkiksi veturinkuljettajilla on selkeät ohjeet, kuinka toimia kolaritilanteissa. Selvityksen mukaan raskaan liikenteen puolelle ohjeistus olisi hyvä laatia.

Tolonen kertoo, että häntä helpotti tieto, että henkilöautoa kuljettanut nainen teki tekonsa tahallaan. Ilman autosta löytynyttä viestiä törmäyksen syy olisi voinut jäädä hämärän peittoon.

– En ole kokenut kolarista syyllisyyttä. Muuten olisin joutunut lopettamaan työnteon.

Traficomin tutkimuksen mukaan itsemurhatarkoitusta voi olla vaikea tunnistaa, koska jotkut ihmiset valitsevat auto-onnettomuudessa kuolemisen juuri peittääkseen itsemurhansa. Sen ajatellaan olevan yleisesti hyväksytympi tapa kuolla.

Tahallinen törmäys tulee kalliiksi

Tolonen palasi töihin samaan aikaan kun hänen autonsa remontti valmistui eli kuuden viikon kuluttua onnettomuudesta.

Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että monet ajoneuvot ovat kärsineet kolarissa huomattavia vaurioita. Tästä kertoo vakuutusyhtiöiden keskimääräinen korvaussumma, joka on 70 500 euroa.

Kuljettajan vammautumiseen liittyvät korvaukset olivat keskimäärin 9000 euroa.

Vakuutuskorvauksista huolimatta pienyrittäjälle kolari voi merkitä jopa yritystoiminnan loppua, sillä ajoneuvon korjaaminen vie aikaa, jolloin yritykset voivat menettää asiakkaansa ja toimeentulon.

Tolonen kertoo onnettomuuden jälkeen alkaneensa seurata vastaantulevaa liikennettä entistä tarkemmin. Näin tekivät myös tutkimukseen osallistuneet kuljettajat, jotka olivat kokeneet itsemurhakolarin.

Nykyisin Tolonen ajaa työkseen päivisin linja-autoa. Ammatinvaihto ei johtunut kolarista, mutta Tolonen arvelee, että linja-auto on epätodennäköisempi kohde itsemurhakolaria suunnitteleville.

– 36 vuotta olen ottanut leivän tieltä. Jos kohdalle olisi sattunut toinen samanlainen kolari, olisin lopettanut nämä työt.

Lue myös: 5 lapsen äiti ajoi kohti kotia, kun nuori mies hyppäsi sillalta hänen autonsa eteen – vain toinen selvisi hengissä: "Olin pitkään katkera"

Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

– Tehdään heistä ennemmin rokkitähtiä kuin kuvataan synkkiä tarinoita huonosti voivista ihmisistä!

Siinä ajatus, jonka pohjalta ohjaaja Sami Kieksi, 29, alkoi rakentaa viisiosaista dokumenttisarjaa syrjään jääneistä nuorista miehistä. Lähtökohdasta piirtyy tarkkanäköinen ja elämänmakuinen tutkielma nykypäivästä.

Viime vuoden aikana kuvattu Logged in kuvaa raadollisesti päihteiden ja tietokonepelien täyttämää arkea, sosiaalitukien rahoittamaa elämää näennäisessä eristyksessä.

Yhdistävä tekijä on tietokonepelit. Pelaaminen on sarjan viidelle päähenkilölle henkireikä ja tapa olla tekemisissä. Tunnelin päässä loistavat pelinäytön ja näppäimistön valot. CS:n, GTA:n, RuneScapen ja Skyrimin maailmat kiehtovat.

– Pelaaminen antaa onnistumisen tunteita. Olet jossain oikeasti hyvä ja taidon eteen on nähty vaivaa, Kieksi sanoo.

Dokumentissa kerrotut tarinat ovat ilmiön hardcoretasoa, mutta kokonaisuutena ne puhuttelevat laajalti nuoria sukupolvia. Nimimerkki palvelimella voi olla yhtä tärkeä osa identiteettiä kuin etunimi oikeassa elämässä.

– Pelaavia nuoria miehiä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole elänyt sellaisessa maailmassa. Pelaaminen antaa sosiaalisen verkoston ja on tapa pitää yhteyttä eri puolille maailmaa. Se on keino päästää irti arjen paineista ja osalle terapeuttista toimintaa.

Logged in ymmärtää muttei kaunistele

Yhteiskunnasta eristäytynyt elämäntapa on vastareaktio. Päähenkilöitä yhdistävät rikkinäinen lapsuus, kiusaaminen ja yksinäisyys.

– Syrjään jääminen ei ole nuorten poikien tai miesten vika, vaan monen asian summa, Kieksi tähdentää.

Teema on Kieksille henkilökohtainen. Ehkä siksi ohjaaja löytää rehellisen tavan kuvata vaikeaa aihetta. Myös Kieksiä on kiusattu koulussa, ja aikuisiällä tuli burn out.

– Oma taustani on aika risainen, eikä minulla ollut maailman helpoin lapsuus. Veikkaan, että meillä on senkin kautta toisiimme jonkinlainen yhteys.

Lue lisää: Sami Kieksi: "Olen käynyt monesti pohjalla, mutta aina olen kömpinyt ylös" (mieli.fi)

Vaikka sarja ymmärtää, se ei kaunistele. Pelimaailmojen ulkopuolella syrjään jääneiden nuorten miesten elämä on usein kehämäinen rakennelma, jota suoritetaan päivä kerrallaan, usein päihtyneenä.

Dokumentissa kuvataan rehellisesti alkoholismia ja huumeiden käyttöä.

– Aaron hakeutuu dokumentissa ensimmäistä kertaa katkolle. Nyt hän on ollut kuivilla ja hänellä menee paremmin kuin vuosiin, Kieksi kertoo.

Henrin päivät kuluvat ränsistyneessä talossa olutta juoden ja pilveä polttaen. Samalla mies haaveilee ekosysteemin kehittämisestä. Hän päätyy suljetulle osastolle, ja siellä päivät kuluvat vieläkin.

– Hän on hyvissä voimissa, koska osastolla ollaan ilman alkoholia. Iloa arkeen tuo mikroleväprojekti, jota hän saa siellä edistettyä, Kieksi sanoo.

Vaikka päähenkilöiden tarinoissa on monia toistuvia teemoja, syy-seuraus-suhteita on mahdoton laskea. Ainakaan se ei ole itse tietokonepelaaminen, mikä syrjäyttää, ohjaaja uskoo.

– Kaikki asiat ovat huonoja, kun homma menee överiksi. Pelaaminenkin on hyvä asia niin kauan kuin se pysyy rajoissa.

Pelaamisesta aiheutuvista lieveilmiöistä pahimpana Kieksi pitää unirytmin sekoittumista.

– Sitä, kun yöt ja päivät menevät sekaisin. Silloin päihteetkin astuvat helposti kuvioihin, hän toteaa.

Syyllistäminen ei auta

Sarja osoittaa, kuinka vaikeaa syrjään jäämistä on lokeroida. Päähenkilöt ovat ehkä yhteiskunnan mittareilla syrjäytyneitä, mutta samalla he voivat olla hyvin sosiaalisia pelimaailmassa.

Patrikin päivät kuluvat nukkuen, pelaten ja tupakoiden. Asunnosta poistutaan vain silloin, kun on pakko.

Hän sanoo dokumentissa, että asioilla on kaksi puolta: ne voisivat olla paremmin, mutta myös huonommin. Patrik on ok tilanteensa kanssa. Sosiaalituet riittävät ruokaan ja tarvittaessa vähän muuhunkin.

Kieksi tietää, että passiivinen elämäntapa saa osakseen arvostelua. Ohjaaja itsekin mietti kuvausten aikana yhteiskunnan tukirakenteita.

– Malli ei mielestäni ole paras mahdollinen silloin, kun annetaan mahdollisuus jäädä vain kotiin.

Silti on selvää, että syyllistäminen ei auta, Kieksi lisää.

– Ei olisi auttanut sekään, että olisin kuvausten aikana ehdottanut erilaisia tukipalveluita. Parempi on antaa ajattelemisen aihetta ja kertoa vaihtoehdoista ja tsempata sellaisissa asioissa, joissa henkilö on jo hyvä.

Kuvausten aikana Patrik kävi kerran viikossa kuntouttavassa työtoiminnassa. Viime vuoden lopussa hän sai toisen kuntouttavan päivän ja halunnee tulevaisuudessa vielä kolmannenkin, Kieksi innostuu.

– Ja huomattavaa on, että kunnasta riippuen kuntouttavia päiviä voi olla hyvinkin vaikea saada.

"Kiitos kuuluu päähenkilöille"

Päähenkilöt ja ohjaaja pitävät yhteyttä ryhmäkanavalla WhatsAppissa. Kun dokumenttisarja julkaistiin maanantaina, alkoi tulla palautetta. Tekijöiden iloksi se on ollut huomattavan positiivista.

– Se rohkaisee ja antaa hyvää fiilistä. Teimme paljon taustatyötä sen eteen, että päähenkilöt ovat henkisesti valmiita tulemaan tällaisten aiheiden kanssa julkisuuteen.

Kieksi korostaa, että suurin kiitos kuuluu päähenkilöille.

– Minun olisi vaikea ohjata dokumenttia, ellei olisi heitä, jotka haluavat kertoa tarinansa.

Katso: Logged in Yle Areenassa. Kaikki jaksot näytetään myös TV2:lla keskiviikkona 5. helmikuuta alkaen klo 23.

Lue lisää: Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille

Katso: Some Deep Story: Sinnittelyä nollatuloilla (ohj. Sami Kieksi)

Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr kehottaa suosimaan suomalaista Nokiaa kiinalaisen Huawein sijaan.

China Initiative -konferenssissa puhuneen Barrin mukaan Yhdysvallat ja sen liittolaiset voivat haastaa Huawein valta-aseman 5G-teknologiassa käyttämällä Nokiaa tai ruotsalaista Ericssonia tai molempia.

Yhdysvallat on useita kertoja varoittanut Kiinan voivan hyödyntää Huawein laitteita vakoilussa. Huawei on torjunut tällaiset epäilyt.

Esimerkiksi Britanniaa Yhdysvallat on varoittanut siitä, että Huawein osallistuminen maan 5G-verkkojen rakentamiseen voi johtaa tiedustelutietojen jakamisen rajoittamiseen.

Yhdysvallat on vedonnut muihinkin Euroopan Nato-maihin, jotta nämä eivät päästäisi Huaweita 5G-verkkkoihinsa.

Lue myös:

Britannia pyytää liittolaisiaan kehittämään vaihtoehtoja Huaweille

Britannia sallii Huawein rakentaa 5g-verkkojansa – Yhdysvallat on jo varoittanut Britanniaa

Jännitteet Huawein asemasta 5G-verkossa kasvavat Euroopassa – Suomi ei sulje yksittäisiä toimijoita ulos

Kello on kuusi torstaiaamuna. Tuvissa on jo aikaa sitten herätty, sillä nyt pitää päästä aikaisin aamiaiselle.

Karjalan prikaatissa Kouvolan Vekaranjärvellä on liki 3 000 varusmiestä. Lisäksi henkilökuntaa useampi sata. Puuroa porisee 400 litran kattiloissa.

Ravintolasalin edustalle alkaa kokoontua sotilaita siistissä järjestyksessä. Kun kello on kuusi, alkavat ensimmäiset varusmiehet nauttia aamiaistaan.

Vaikka syöjiä on yhtä aikaa satoja, kuuluu salissa vain vieno astioiden kilinä. Sotilaat kesittyvät syömiseen.

Tänään tarjolla on ruiskaurapuuroa, riisimuroja, mustaherukkakeittoa, tummaa ja vaaleaa leipää, leikkeleitä sekä kahvia teetä ja kaakaota.

Samaan aikaan keittiössä valmistautudaan jo päivän lounaaseen. Uuneissa paistuu pannukakkua.

Edes pienellä tivaamisella pannukakun reseptiä ei saa.

– Se on salaisuus, naurahdetaan keittiössä.

Ensimmänen yö metsässä

Aivan kasarmien vieressä 2. Pioneerikompanian alokkaat ovat heränneet teltoistaan. Lämpömittari näyttää -7 astetta.

Takana on ensimmäinen yö ulkona.

Yöllä tuuli oli ollut niin kova, että kamiinasta oli tuli sammunut useita kertoja ja kylmä oli ollut. Siitä huolimatta ainakin osa oli saanut nukuttua niin, että tänään jaksaa jatkaa. Tosin niidenkin jotka eivät jaksaisi, on pakko jaksaa.

Yöllä alokkaat harjoittelivat muun muassa veden keittämistä lumesta.

Nyt alkamassa on harjoitus, jossa autetaan haavottunutta sotilasta.

Jo hyvissä ajoin aamupäivällä keittiössä valmistaudutaan muonittamaan koko varuskunnan monituhatpäinen joukko. Pannukakut ovat jo valmiina.

Kaikki eivät syö ruokalassa, vaan maastossa oleville ruoka viedään lämpöastioihin pakattuna.

Ne jotka pääsevät nauttimaan lounaansa varuskunnan ravintolassa, saavat myös hetken hengähdyksen ulkona paukkuvasta pakkasesta.

Ruokailun jälkeen on vapaa-aikaa puolisen tuntia, mutta sen jälkeen koulutus jälleen jatkuu.

Suurin osa varusmiehistä suuntaa ruokailun jälkeen matkansa kasarmille. Muutama varusmies on myös Sotilaskodin alakerrassa olevassa varusmiestoimikunnan tilassa.

Marssia ja kuvausta

Karjalan prikaati on yksi Suomen suurimmista varuskunnista. Varusmiehiä siellä on noin 2 700 ja prikaatin henkilöstöä liki 600. Lisäksi siellä työskentelee noin 200 muuta työntekijää, kuten esimerkiksi ruokapalvelun työntekijät.

Karjalan prikaatissa Kouvolan Vekaranjärvellä on kaikki Maavoimien kuusi aselajia.

Päivällä varusmiehet hajaantuvat eri puolille varuskuntaa. Harjoitusmaastoa on 3 000 hehtaaria ja Pahkajärvellä yli 8 000 hehtaaria ampuma-aluetta.

Keskellä päivää varuskunta-alueen piha on rauhallinen. On aivan hiljaista, kunnes taustalta kuuluu marssin tahti.

Tästäkin palvelusajasta jää muisto, kun varusmiehet saapuvat yhteiskuvaan.

Lähistöllä on yhteensä viisi kasarmia, joihin varusmiehet majoittuvat.

Sotilaskodin alakerrassa tilojaan pitää varusmiestoimikunta. Sen yksi tärkeä tehtävä on olla linkki varusmiesten ja kantahenkilökunnan välillä.

– Varusmiesten edunvalvonta ja katsotaan miten arki sujuu. Järjestämme vapaa-ajan toimintaa ja huolehdimme, että varusmiehillä olisi kaikki hyvin, kertoo Karjalan prikaatin varusmiestoimikunnan puheenjohtaja, alikersantti Jesse Pesonen.

Viikonloppuisin Vekaranjärveltä lähtee 11 linja-autoreittiä eri puolille Suomea muun muassa Espooseen, Helsinkiin, Lappeenrantaan, Mikkeliin ja Hyvinkäälle. Yleensä linja-autokyyti suoraan varuskunnasta kotipaikkakunnalle järjestetään 1 300 varusmiehille.

Varusmiestoimikunnan sihteeri jääkäri Miika Jantunen hoitaa valtavan kyydistysruletin pyörityksen.

Ammuntaa

Ruokailun jälkeen Kranaatinheitinkomppanian alokkaat suuntaavat kohti ampumarahaa. Alkamassa on harjoitus, jossa opetellaan ampumaan polviasennossa.

Järjestys harjoituksessa on tiukka, ja kaikki sitä tottelevat.

Väsyttää

Kello 16:n jälkeen varuskuntaruokala alkaa jälleen täyttyä. On päivällisen aika. Tarjolla on broileria sitruunakastikkeessa.

Jääkäri Mynttinen Vantaalta, alokas Saarinen Jyväskylästä ja alokas Elonen Sipoosta ovat heränneet tänä aamuna kello viisi.

– Koko päivä on oltu metsässä, sanovat naiset kuin yhdestä suusta.

Päivän ohjelmaan on kuulunut kulunvalvonnan ja vartioinnin koulutusta. Päivän lounas tuli koulutuspaikalle, jossa hernekeitto nautittiin pakista.

– Kuumaa oli. Ei ollut jäähtynyt, vaikka on pakkasta, kertoo alokas Elonen.

Ruokailun jälkeen edessä on siivous. Oma tupa pitää laittaa kuntoon ja kasarmilta heille määrätty osuus. Sen jälkeen alkaa vapaa-aikaa.

Sotilaskoti ei tänään kutsu.

– Väsyttää niin, että eiköhän pidä mennä päiväunille, naurahtaa jääkäri Mynttinen.

Alokas Saarinen ja alokas Elonen ovat samaa mieltä.

Hiljaisuus tupaan tulee kello 22.

Yhdysvaltain senaatti antoi presidentti Donald Trumpille viime yönä Suomen aikaa odotetusti vapauttavat tuomiot virkarikossyytteistä, joiden mukaan hän olisi syyllistynyt vallan väärinkäyttöön ja kongressin työn estämiseen.

Äänestystulos noudatti puoluelinjoja. Ensimmäinen äänestys päättyi äänin 52–48 ja toinen äänin 53–47.

Miksi republikaanit olivat niin vankkumatta oman puolueen presidentin tukena? Seuraavassa neljä asiaa valaisevaa lukua.

94 – näin monta prosenttia republikaaneista tukee Trumpia

Presidentin suosio jakaa kansaa pahemmin kuin koskaan. Puolet kansasta ei hyväksy presidentin viranhoitoa, 49 prosenttia taas hyväksyy. Vain prosentilla amerikkalaisista ei ole asiasta mielipidettä.

49 prosenttia on Trumpin ennätys hänen virkakaudellaan.

Republikaanien joukossa tuki presidentille on pysynyt ennallaan, eikä edes virkarikosoikeudenkäynti ole sitä rapauttanut. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 94 prosenttia republikaaneista hyväksyy Trumpin viranhoidon. Kannatus on jopa noussut kuusi prosenttiyksikköä tammikuun alusta.

Demokraateista vain seitsemän prosenttia hyväksyy presidentin viranhoidon, kertoo tutkimuslaitos Gallupin tiistaina julkistama tutkimus mukaan.

22 – näin monen republikaanisenaattorin virkakausi päättyy

Yhdysvalloissa järjestetään presidentinvaalit marraskuun 3. päivänä. Presidentin ohella valitaan kaikki kongressin alahuoneen edustajat sekä kolmasosa senaattoreista.

22 republikaanisenaattoria ja 12 demokraattisenaattoria ovat vaarassa menettää vaaleissa pestinsä tai ainakin puolueet voivat menettää senaattoripaikkoja.

Siksi se, miten republikaanien äänestäjät suhtautuvat presidenttiin on monelle republikaanisenaattorille erittäin olennainen asia. Oman puolueen presidenttiä kuuluu tukea.

Kuvaavaa on, miten republikaanisenaattori Mitt Romneytä on kohdeltu sen jälkeen, kun hän ainoana republikaanina äänesti vallan väärinkäyttöä koskevan virkarikostuomion puolesta.

Presidentti Trump tviittasi saman tien senaattoria mollaavan videon. Romneyn eroa senaatista on jo alettu vaatia, samoin eroa republikaanipuolueesta. Romneyn senaattorinpesti Utahissa ei ole katkolla tänä vuonna.

53 – näin monta senaattoria republikaaneilla on

Nykyisessä senaatissa republikaanipuolueella on 53 senaattoria sadasta. Pienikin enemmistö ratkaisee tavanomaisessa päätöksenteossa.

Demokraattien 47 senaattoria eivät siksi riittäneet edes siihen, että oikeudenkäyntiin olisi saatu todistajia kuultavaksi. Se olisi vaatinut tuekseen yksinkertaisen enemmistön eli 51 senaattoria.

Jos neljä republikaanisenaattoria olisi livennyt puolueen riveistä, oikeudenkäyntiin olisi tuotu kuultavaksi esimerkiksi John Bolton, Trumpin entinen turvallisuusneuvonantaja.

Boltonin mukaan Trump sanoi hänelle viime elokuussa haluavansa jatkaa Ukrainan 391 miljoonan dollarin tuen jäädyttämistä, kunnes maa auttaa tutkimaan demokraattipoliitikko Joe Bidenin ja tämän pojan liiketoimintaa Ukrainassa.

Neljä republikaanisenaattoria epäröi todistaja-asiassa, mutta vain Romney sekä Mainen senaattori Susan Collins äänestivät demokraattien leirin mukana. Kun todistajia ei saatu kutsua, oikeudenkäynti saatiin käytyä 15 päivässä.

67 – näin monta senaattoria olisi tarvittu tuomioon

Virkarikostuomio edellyttää tuekseen kaksi kolmasosaa senaattoreista eli 67 senaattoria. Oli siten alusta alkaen liki pomminvarmaa, että Trump saa oman puolueensa senaattorien turvin vapauttavan päätöksen.

Toinen juttu – ja tähän tietysti demokraatit prosessilla tähtäsivät – on se, miten kansalaiset asiaan suhtautuvat asiaan. Demokraatit toivovat, että epäilys jää itämään ja vaikuttaa ainakin sitoutumattomien ja keskustaa edustavien republikaanien äänestyspäätökseen marraskuun vaaleissa.

Lue lisää:

Kirjeenvaihtajalta: Senaatti vapautti Trumpin virkarikossyytteistä ja samalla republikaanit sinetöivät itsensä Trump-puolueeksi

Senaatti vapautti odotetusti Trumpin virkarikossyytteistä – Näin presidentin asianajaja ja demokraattijohtaja kommentoivat

Trump saanee jälleen ensi yönä puhtaat paperit – Näin virkarikossyyte-episodi eteni

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ryöpyttänyt virkarikossyytettä ajaneita tahoja pitäessään puheen vuosittaisella rukousaamiaisella. Trump jatkaa virkarikossyyteasian kommentointia myös tiedotustilaisuudessa, jota voi seurata suorana tämän uutisen yhteydessä.

Kansallisella rukousaamiaisella valtiojohtajat ovat yleensä keskittyneet puhumaan pääasiassa uskonnollisesta vakaumuksestaan ja Yhdysvaltain kristillisestä perustasta. Trump keskittyi kuitenkin virkarikossyytteensä puimiseen ja poliittisiin saavutuksiinsa.

Jo ennen puheensa alkua Trump esitteli lehtien etusivuja, joissa suurin kirjaimin kerrottiin Trumpin vapautuneen virkarikossyytteestä. Senaatin enemmistö hylkäsi demokraattipuolueen ajaman syytteen eilen illalla.

Puheessaan hän sanoi syytteen olleen hänelle ja Yhdysvalloille vihamielisten voimien aikaansaannosta.

– Kuten kaikki tiedätte, perheeni, meidän hieno maamme ja teidän presidenttinne on ajettu läpi kammottavan kurimuksen, jonka takana ovat olleet hyvin epärehelliset ja korruptoituneet ihmiset.

– He ovat tehneet kaikkensa tuhotakseen meidät ja vahingoittaneet pahoin kansakuntaamme.

Uutistoimisto AP huomauttaa, ettei Trump puheessaan piitannut juuri ennen häntä puhuneesta Harwardin yliopiston professorista Arthur Brooksista, joka oli painottanut Raamatun mukaisesti, että "vihollisia on rakastettava".

Brooks oli myös todennut halveksunnan ja erimielisyyden johtaneen kriisiin Yhdysvalloissa.

– En ole ihan varma, olenko kanssasi samaa mieltä, Trump sanoi katsoen professoria ennen omaa puhettaan.

Puheessaan hän kehui laajasti Yhdysvaltain talouden menestystä ja hyvää työllisyystilannetta.

Kirjeenvaihtajalta: Senaatti vapautti Trumpin virkarikossyytteistä ja samalla republikaanit sinetöivät itsensä Trump-puolueeksi

Nämä neljä lukua selittävät presidentti Trumpin vapauttavia virkarikostuomioita

Aamupalaa ja Jumalan sanaa – Trumpin rukousaamiainen kokoaa jälleen maailman eliittiä Washingtoniin

Tupakointi vaikuttaa sikiön kehitykseen luultua enemmän jo raskauden alkuvaiheessa. Äidin tupakointi raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana vaikuttaa esimerkiksi kehittyvän lapsen aivojen kokoon. Tupakoivien äitien lapset syntyvät keskimäärin pienikokoisempina ja heillä on pienemmät aivot.

Tiedot selviävät tuoreesta Itä-Suomen yliopiston väitöstutkimuksesta, jonka aineisto on poikkeuksellisen suuri. Tutkimuksessa oli mukana 1,4 miljoonaa suomalaista vastasyntynyttä vuosilta 1991–2016. Heidän raskauden aikaiset ja syntymän jälkeiset tietonsa kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä.

– Tupakointi alkuraskaudessa vaikuttaa lapseen peruuttamattomasti, vaikka äiti lopettaisi tupakoinnin myöhemmin raskauden aikana, sillä esimerkiksi aivojen kehitys painottuu alkuraskauteen, sanoo tutkija Isabell Rumrich.

Tutkimuksen mukaan äidin raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa syntyvän lapsen terveyteen koko tämän elämän ajan.

– Raskauden alku on todella tärkeä kehitysvaihe sikiölle. Se on aikaa, jolloin moni nainen ei välttämättä edes tiedä olevansa raskaana, Rumrich huomauttaa.

Tupakoinnin ketjuvaikutukset näkyvät läpi elämän

Raskausajan tupakointi kohottaa esimerkiksi keskosuuden, alhaisen syntymäpainon ja lapsuusajan ylipainon riskejä.

Nämä tekijät puolestaan kohottavat riskiä sairastua myöhemmin elämässä kroonisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.

Rumrichin tutkimuksen mukaan vuonna 2017 Suomessa menetettiin 34 000 tervettä elinvuotta, kun laskettiin yhteen raskausajan tupakointi sekä keskosuuden, alhaisen syntymäpainon ja lapsuusajan ylipainon riskit.

Näistä arviolta noin 1 200 tervettä elinvuotta menetettiin äidin raskausajan tupakoinnin vuoksi.

Vuoden 2018 tilastojen mukaan 11 prosenttia suomalaisäideistä eli noin 5 200 naista tupakoi raskauden aikana, noin puolet heistä koko raskausajan. Yleisintä tupakointi on nuorilla, alle 20-vuotiailla synnyttäjillä. Heistä lähes neljä kymmenestä tupakoi alkuraskauden aikana.

Nuuskan nikotiinihuippu jopa pidempi

Suurin osa tupakan sisältämistä kemiallisista yhdisteistä läpäisee istukan ja kulkeutuu myös sikiöön. Nuuskan käytön haitat raskausaikana ovat verrattavissa tupakanpolttoon. Vaikka nuuskatessa ei tapahdu altistumista haitallisille palamistuotteille, nuuska aiheuttaa jopa pidempikestoisen nikotiinihuipun elimistössä kuin tupakointi.

– Sen sijaan nikotiinikorvaustuotteiden tai sähkötupakan vaikutuksista ei ole olemassa kattavaa tutkimustietoa, Rumrich sanoo.

Jo aiemmin tutkimuksissa on todettu raskausajan tupakoinnin monet haitat. Raskauden aikainen tupakointi jopa viisinkertaistaa kätkytkuoleman riskin. Tupakoineiden äitien lapset ovat muita alttiimpia hengitystieinfektioille. Heillä on todettu myös enemmän oppimishäiriöitä ja ylivilkkautta kouluiässä.

– Aiemmassa kirjallisuuskatsauksessamme löytyi joitakin viitteitä myös äidin tupakoinnin yhteydestä lasten syöpiin, esimerkiksi aivokasvaimiin, Isabell Rumrich sanoo.

Neuvolaan jo ennen raskautta?

Suomessa odottajat tupakoivat enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Jos myös odottajan puoliso tupakoi, on lopettaminen paljon vaikeampaa.

– Neuvolassa kysytään ensikäynnillä molempien vanhempien tupakoinnista. Olisi tärkeää, että molemmat olisivat myös paikalla, kun tupakoinnin vaikutukset otetaan puheeksi, sanoo tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen THL:stä.

Hänen mukaansa yksi tehokkaimmista tavoista vähentää alkuraskauden tupakointia olisi vaikuttaa siihen, etteivät teini-ikäiset alunperinkään aloittaisi tupakointia.

Äitiysneuvolaan hakeudutaan usein vasta raskauden alettua.

– Olisi hyvä, jos elintavoista voisi keskustella käynnillä jo siinä vaiheessa, kun raskaus on vasta suunnitteilla.

Tupakoiville odottajille aihe on herkkä ja herättää syyllisyyden tunteita. Hakulisen mukaan äitiysneuvolassa tupakoinnin lopettamiseen täytyy kannustaa ennen kaikkea positiivisen kautta.

Monissa neuvoloissa on käytössä häkämittari. Sen avulla odottajalle voidaan konkretisoida tupakoinnin vaikutuksia. Mittari voi toimia myös motivaattorina, kun äiti on päättänyt lopettaa tupakoinnin. Mittariin puhaltaminen on vapaaehtoista.

– Käypä hoito -suosituksen mukaan häkämittarista on apua osana vieroitusohjausta erityisesti raskauden aikana, Hakulinen sanoo.

Pitäisikö äitiysneuvolan tarjota nykyistä enemmän elintapaohjausta jo ennen raskautta? Keskustelu on avoinna 7.2. klo 23:een asti.

Lue myös:

Raskaana olevien tupakointi vähenee, mutta maakunnalliset erot ovat suuria – tupakoivat odottavat äidit ovat yleensä nuoria ja vähemmän koulutettuja

Tutkimus: Raskaudenaikainen tupakointi lisää lapsen riskiä sairastua ADHD:hen myöhemmin elämässä

Pirkanmaan käräjäoikeus on antanut tuomiot tuoreessa huumejutussa. Kaksi päätekijää on tuomittu 7 ja 8,5 vuoden vankeuteen törkeistä huumausainerikoksesta.

Maastokätköstä Vihdistä löytyi syksyllä yli 8 kiloa amfetamiinia ja 40 860 kappaletta ekstaasitabletteja. Myöhemmin vielä poliisi takavarikoi kilon kokaiinia.

Poliisin mukaan huumeita oli jo haettu aiemmin maastokätköstä. Poliisin mukaan maastokätköstä oli haettu 2 kiloa kokaiinia, 4 kiloa amfetamiinia ja 10 000 ekstaasitablettia. Maastokätköstä huumeet tuotiin syyttäjän mukaan Tampereen seudulle.

Rikoskokonaisuuteen liittyi myös muita huumaavia lääkkeitä ja huumausaineita, esimerkiksi kidemäistä MDMA:ta.

Rikos alkoi tuomitun mukaan omasta käytöstä

Käskyttäjästä puhuttiin esitutkinnassa nimellä X. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi "X:n" 8,5 vuoden vankeuteen.

Tuomittu kertoi ostaneensa ensin huumausainetta omaan käyttöön. Hän oli X:lle velkaa huumeista 40 000 euroa, ja hän suostui kuittaamaan velan auttamalla tätä.

Seitsemän vuoden vankeustuomion saanut kertoo, että hän haki käskystä tietyn määrän huumepaketteja maastokätköstä. Hänen mukaansa X sai ohjeet muualta.

– Hän oli hankkinut lapion. Hän tiesi, että minulla on tilava rinkka, jonka hän käski minua ottamaan mukaan.

Rikoksia pyrittiin peittämään esimerkiksi kännykän sim-kortteja tiuhaan vaihtamalla.

– Kun pääsimme moottoritielle, X irrotti puhelimesta sim-kortin ja heitti sen ulos. Puhelimesta hän antoi minulle toisen puolen ja käski heittää kuskin ikkunasta ulos. X heitti toisen puolen puhelimesta apukuskin ikkunasta ulos.

Yhteyttä Katiska-juttuun ei löytynyt

Tuomittu luovutti Nokialla tuntemattomaksi jääneelle henkilölle laukun, jossa oli vajaat 2 kiloa kokaiinia, kaksi kiloa amfetamiinia ja 5 000 ekstaasitablettia. Loput huumausaineet oli myyty Tampereen seudulla. Huumeita myytiin esimerkiksi Tor-verkossa.

Päätekijät määrättiin menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisenä hyötynä 5 600 euroa.

Kaksi muuta miestä tuomittiin sakkoihin huumausainerikoksesta. Viidennen osalta syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylättiin.

Tuomiot eivät ole lainvoimaisia eli niistä voi valittaa hovioikeuteen.

Poliisi etsi yhteyttä tämän huumejutun ja ns. Katiska-jutun välillä. Päätekijöiksi epäiltyjä Cannonball-moottoripyöräjengin entistä johtajaa Janne Tranbergiä ja liikemies Niko Ranta-ahoa vastaan nostettiin syytteet Katiska-jutussa. Syyttäjä kertoi aiemmin, että vastaajat eivät ole puhuneet toimeksiantajasta.

Lue lisää:

Maastosta löytyi 8 kiloa amfetamiinia ja 40 000 ekstaasitablettia: Kahdelle miehelle vaaditaan kymmenen vuotta ehdotonta vankeutta

Valtavassa huume- ja dopingaineiden salakuljetusvyyhdissä nostettiin syyte myös tapon yrityksestä

Valtavassa huume- ja dopingaineiden salakuljetusvyyhdissä nostettiin syytteet 53 epäillylle

Saksassa Thüringenin osavaltion pääministeriksi valittu liberaalipuolueen Thomas Kemmerich erosi tehtävästään oltuaan virassa vain päivän.

FDP-puolueen puheenjohtaja Christian Lindner oli matkustanut aamulla osavaltion pääkaupunkiin Erfurtiin ja kehottanut Kemmerichiä jättämään tehtävänsä, kertoo Bild-lehti.

Samalla Thüringenin FDP esittää uusia osavaltiovaaleja ja osavaltioparlamentin hajottamista.

Myös liittokansleri Angela Merkel vaati Etelä-Afrikan-matkansa yhteydessä, että vaalin tulos on peruttava.

Äärioikeisto halutaan pitää poissa vallasta

Kiista Thüringenissä alkoi, kun osavaltion kristillisdemokraatit ja liberaalipuolue kannattivat FDP:n ehdokasta Thomas Kemmerichiä.Äärioikeistopuolue Vaihtoehto Saksalle AfD lyöttäytyi samaan rintamaan, minkä seurauksena Kemmerich tuli valittua.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun sodanjälkeisessä Saksassa osavaltion pääministeriksi nousee äärioikeiston kannattama ehdokas.

Jos Thüringenissä olisi noudatettu lokakuussa käytyjen osavaltiovaalien tulosta ja tavanomaista menettelytapaa, pääministeriksi olisi noussut vasemmistopuolue Linken edustaja Bodo Ramelow.

– Tapaus on anteeksiantamaton ja vaalin tulos on voitava muuttaa, liittokansleri Merkel jyrisi Etelä-Afrikassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Myös CDU:n puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer on moittinut Thüringenin puolueosastoa puolueen periaatteiden rikkomisesta.

Historia ja Thüringenin AfD:n luonne vaikuttivat

Saksassa yhteistyö äärioikeistolaisen ja maahanmuuttovastaisen AfD:n kanssa on ollut tabu. Tilannetta ei ole helpottanut se, että Kemmerich on vakuuttanut vastustavansa AfD:tä ja fasismia kaikissa muodoissaan.

Eri puolilla Saksaa sekä Thüringenissä on ollut mielenosoituksia äänestystulosta vastaan. Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen tapasi mielenosoittajia Thüringenissä.

Turtiaisen mukaan kriisin taustalla on useita tekijöitä, joista tärkeimpiä ovat Saksan historia sekä osavaltion AfD:n erityisluonne.

– Natsiajan diktatuuri vaikuttaa edelleenkin siihen, miten politiikkaa tehdään. Täällä on haluttu padota oikeistopopulistin pois vallan kabineteista. Thüringenissä on vielä erityinen historiallinen kaiku: tämä on se osavaltio, jossa 1930-luvulla natsit saivat osavaltiohallitukseen oman ministerin, kertoo Turtiainen.

– Toinen syy on Thüringenin Vaihtoehto Saksalle -puolueessa. Täällä se ei ole vain oikeistopopulistinen, vaan siinä on hyvin vahva äärioikeistosiipi, joka on joutunut Saksan kotimaantiedustelun tarkkailuun tuon ideologian vuoksi.

Esimerkiksi saksalainen tuomioistuin on jopa viime syyskuussa linjannut, että Thüringenin AfD:n johtajasta, Björn Höckestä voi käyttää nimitystä fasisti.

Kriisi vaikuttaa Turtiaisen mukaan Saksan politiikkaan:

– Tämä oli nyt eräänlainen koepallo siitä, miten Saksa reagoi, jos valtapuolueet yrittävät aloittaa yhteistyötä Vaihtoehto Saksalle -puolueen kanssa.

Lue lisää:

Frankfurter Allgemeine: Merkel: Ergebnis von Erfurt rückgängig machen

Saksassa valittiin ensimmäistä kertaa osavaltiopääministeri äärioikeiston tuella – Merkel vaatii uusia osavaltiovaaleja