Yhdysvaltain demokraattipuolue on täydentänyt Iowan esivaalin tuloslaskentaa. äänistä on nyt saatu laskettua 71 prosenttia.
Osavaltioiden esivaaleissa ratkaistaan puolueen tuleva presidenttiehdokas syksyn presidentinvaaleihin.
Ääntenlaskennan perusteella ei voi vielä sanoa lopullista voittajaa, mutta tällä hetkellä entinen pormestari Pete Buttigieg, 38, on ääntenlaskennan johdossa 26,8 prosentilla delegaateista.
Iowan mielipidemittausten ykkösnimi, senaattori Bernie Sanders, 77, on toisena 25,2 prosentilla. Senaattori Elizabeth Warren, 70, on kolmantena 18,4 prosentilla.
Alkuun Sandersin kanssa johtopaikoille ennakoitu entinen varapresidentti Joe Biden, 77, on sen sijaan kärkinelikon viimeisellä sijalla. Hän on saanut tähän mennessä 15,5 prosenttia delegaateista.
Buttigieg yllättyi itsekin
Johtopaikan saanut Buttigieg liikuttui kannattajilleen pitämässään puheessa, ja piti voittoa kampanjalleen ällistyttävänä.
– Olemme tehneet töitä tämän eteen yli vuoden ajan vakuuttaaksemme amerikkalaiset siitä, että uusi ja parempi näkemys voi tuoda uuden ja paremman päivän, Buttigieg maalaili.
Neljän ennakkosuosikin välisen kilpailun odotettiin ennakkoon olevan tiukkaa. Iowan tuloksen odotetaankin antavan selvyyttä siihen, mitä demokraattien kentällä toivotaan.
Toisen paikan napannut Sanders ehti kertoa jo aiemmin johtavansa ääntenlaskentaa, perustaen tietonsa kampanjatiiminsä tekemiin laskelmiin.
Demokraattien esivaalikiertue avattiin nyt Iowassa. Esivaaleissa ehdokkaat voittavat tuekseen delegaatteja eli valitsijamiehiä, ja presidenttiehdokas on selvillä, kun yksi ehdokas on saanut tuekseen yli puolet valitsijamiehistä tai muut ovat luovuttaneet.
Presidenttiehdokas valitaan lopullisesti heinäkuun puoluekokouksessa.
Iowan valitsijamieskokousten tulosten oli määrä olla julki jo tiistaina aamuviideltä Suomen aikaa. Äänestys alkoi Suomen aikaa aamukolmelta.
Ongelmat liittyivät uuteen sovellukseen, jolla eri vaalipiirien oli tarkoitus raportoida tuloksia Iowan demokraattipuolueelle.
Puolue kertoi tiistaina tulosten viivästyneen sovelluksessa havaitun koodausongelman takia, ja tuloksia jouduttiin raportoimaan manuaalisesti.
Iowan demokraattipuolueen puheenjohtaja Troy Price vahvisti mediatilaisuudessa Suomen aikaa puoliltaöin, että koodausvirhe oli syy äänten tarkistamiseen ja tulosten viivästymiseen.
Pricen mukaan puolue on tehnyt yötä päivää töitä varmistaakseen, että tulokset pitävät paikkaansa. Hänen mukaansa äänestysdata oli "koko ajan turvattuna".
Puolue vakuutti jo aiemmin, ettei vaalitulokseen yritetty vaikuttaa ulkopuolelta esimerkiksi tunkeutumalla järjestelmään.
Pricen mukaan tulosten varmistamisessa meni odotettua kauemmin, eikä hän osannut arvioida, mihin mennessä loput äänistä saadaan julkistettua. Aika-arviota ei ole edes siitä, meneekö tulosten saamiseen tunteja vai päiviä.
CNN:n mukaan puolueväki oli kertonut medialle, ettei puolue antanut mitään tietoa ehdokkaiden kampanjaväelle tuloksista ennen kuin ne julkistettiin yleisölle.
Demokraattipuolue valitsee presidenttiehdokastaan ensimmäisessä esivaalissa Iowassa. Kuva Des Moinesin kaupungissa sijaitsevasta Draken yliopistosta.Tom Brenner / AFP
Bloomberg jätti Iowan väliin
Kilvassa on mukana myös seitsemän muuta demokraattia, jotka eivät ole yhtä vahvoilla suosikkiehdokkaiden kanssa. Merkittävimmin heistä menestyi viidenneksi noussut senaattori Amy Klobuchar 12,6 prosentilla äänistä.
Sen sijaan New Yorkin ex-pormestari ja miljardööri Michael Bloomberg, 77, jätti Iowan esivaalin väliin, kuten hän tekee kolmen seuraavankin vaalikokouksen suhteen.
Bloomberg ilmoittautui presidenttiehdokaskilpaan marraskuussa, koska häntä huoletti, ettei Joe Biden ehkä pysty saamaan etäisyyttä puolueen vasemman laidan ehdokkaisiin. Bloomberg on jo tähän mennessä käyttänyt 260 miljoonaa dollaria kampanjaansa, mikä on herättänyt syytöksiä siitä, että hän yrittää ostaa vaalit.
Los Angeles Timesin kolumnistin Jon Healeyn mukaan mahdollisuus Bloombergin valinnalle demokraattien presidenttiehdokkaaksi on noussut mahdottomasta todelliseksi vaihtoehdoksi.
Syyttäjä vaatii kahdeksalle henkilölle rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja työturvallisuurikoksesta. Kaivosyhtiö Agnico Eagle Finland Oy:lle syyttäjä vaatii rangaistukseksi työturvallisuusrikoksesta yhteisösakkoa.
Jutun syyttäjänä on Jane Iisakka Lapin syyttäjänvirastosta. Syytteet perustuvat poliisin tekemään esitutkintaan. Syytettyjen puolustus kiistää kaikki syytteet.
Viranomaiset löysivät laiminlyöntejä kaivoksen turvallisuudessa
Vakavat kaivosonnettomuudet ovat Suomessa harvinaisia. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivoksilla on kuollut kolme ihmistä tapaturmissa.
Kittilän kaivosturmaa ovat selvittäneet Pohjois-Suomen aluehallintovirasto työsuojelutarkastuksessa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviranomainen Tukes onnettomuustutkintaraportissa. Molemmat viranomaiset löysivät puutteita putoamisvaarallisen onnettomuuspaikan suojaamisesta. Viranomaisten selvitykset julkaistiin alkuvuodesta 2017.
Tukesin onnettomuusutkinnan perusteella Kittilän kaivokselle annettiin ohjeita onnettomuuksien välttämiseksi. Kaivosturvallisuutta valvovan Tukesin johtavan asiantuntijan Ossi Leinosen mukaan kaivosyhtiö on parantanut turvallisuutta.
– Kaivosturvallisuusohjeita on terävöitetty. Tiettyihin asioihin on kiinnitetty varmasti enemmän huomiota kuin aikasemmin. Esimerkiksi putoamisvaarallisissa tiloissa on terävöitetty käytäntöjä niin, että kaikille on selvää, miten avoimet louhokset suojataan ja minkälaiset turvamerkinnät siellä on ja mitä ne (turvamerkinnät) tarkoittavat, Leinonen sanoo.
Tuomioistuimen arvioitavana vakavat syytteet
Tuomioistuin arvioi rikosvastuun itsenäisesti riippumatta aluehallintoviraston työsuojelutarkastuksesta ja Tukesin onnettomuustutkinnasta. Syytteet ovat vakavia.
Törkeästä kuolemantuottamuksesta rangaistusasteikko on vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Törkeään kuolemantuottamukseen syyllistyy se, joka törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toisen kuoleman ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Työturvallisuusrikoksen rangaistusasteikko on vähintään sakkoa ja enintään yksi vuosi vankeutta. Tuomitsemiskynnys rikosjutuissa on aina korkeampi kuin syytekynnys.
Syyttäjän syytteet perustuvat poliisin tekemään esitutkintaan. Syytettyjä koskee tässä ja kaikissa rikosoikeudenkäynneissä syyttömyysolettama: henkilö on syytön ellei tuomioistuin tuomitse häntä syylliseksi.
Puolustus kiistää
Syytettyjen puolustusasianajajat ovat Helsingistä Asianajotoimisto Borenius Oy:stä. Puolustusasianajaja Kristiina Liljedahlin mukaan puolustus kiistää kaikki syytteet kaikilta osin.
Liljedalin mukaan puolustuksen yhteinen näkemys on, että erittäin valitettava onnettomuus oli ennalta-arvaamaton tapahtuma, johon selvitysten mukaan vaikutti usea seikka ja olosuhde.
– Asiassa on poikkeuksellisen monta, yhteensä kahdeksan vastaajaa, mikä puolustuksen käsityksen mukaan kuvastaa sitä, että moite ei ole kohdennettavissa kehenkään erityisesti eikä kukaan yksittäinen henkilö ole tässä asiassa toiminut velvollisuuksiensa vastaisesti, toteaa asianajaja Kristiina Liljedahl.
Kittilän kaivosturmaa koskeva oikeusjuttu on laaja. Istuntopäiviä on kaikkiaan kymmenen. Suullisen pääkäsittelyn aikana kuullaan syyttäjää, syytettyjä ja heidän puolustusasianajajiaan ja yli kymmentä todistajaa.
Jutun laajuuden vuoksi Lapin käräjäoikeus käsittelee asian kolmen ammattituomarin kokoonpanolla.
Vuotuisessa presidentin liittovaltion tilaa käsittelevässä puheessa oli tällä kertaa aivan uudenlaisia elementtejä. Jutun giffeistä näet värikkäimmät hetket.
Lavalle saapuessaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump jätti kättelemättä edustajainhuoneen demokraattipuheenjohtajaa Nancy Pelosia.
Trump antoi Pelosille kopion puheestaan, mutta ei tarttunut Pelosin ojentamaan käteen. Virkarikosoikeudenkäynti on kiristänyt entisestään Trumpin ja Pelosin välejä.
Presidentin käännettyä selkänsä jäi edustajainhuoneen puheenjohtaja seisomaan kasvoillaan yllättynyt ilme.
Trump ei kätellyt Pelosia. Reuters
Pelosi antoi takaisin Trumpin lopetellessa tunnin ja 20 minuuttia kestänyttä puhettaan. Hän repi puheesta saamansa kopion neljään kertaan.
Edustajainhuoneen puheenjohtajan ilme oli tällä kertaa hyytävä. Vieressä varapresidentti Mike Pence aplodeerasi suu messingillä kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Puheen mittaan nähtiin Trumpille tutusta tositelevision maailmasta muistuttavia hetkiä.
Sotilas suuteli vaimoaan. Reuters
Puheen aikana saliin saapui Afganistanissa palveleva vääpeli Townsend Williams, joka tapasi salissa vaimonsa Amy Williamsin ja kaksi lastaan.
Vääpeli Williams kutsuttiin saliin, kun Trump oli sanonut, että enemmän amerikkalaisia sotilaita on tuotava takaisin kotimaahan.
Trump rakensi draamaa kehottamalla yleisöä kiinnittämään huomionsa rouva Williamsiin, jonka jälkeen jälleennäkeminen näytettiin maailmalle. Trump kertoi, ettei perhe ollut nähnyt isää seitsemään kuukauteen.
Koululainen sai stipendin. Reuters
Trump muisti myös koululaisia. Trump ilmoitti puheen kestäessä, että neljäsluokkalainen Janiyah Davis Philadelphiasta saa stipendin, jonka turvin hän voi vaihtaa uuteen kouluun.
Äitinsä kanssa katsomossa ollut 10-vuotias Davis saa Trumpin mukaan "Mahdollisuuksien stipendin".
– Voin ylpeänä ilmoittaa, että saat stidenpin ja voit pian vaihtaa valitsemaasi kouluun, Trump sanoi.
Radiopersoona palkittiin mitalilla. Reuters
Yllätysvieras oli myös rouva Trumpin vieressä istunut konservatiivinen radiojuontaja Rush Limbaugh, joka palkittiin "Presidentin vapauden mitalilla".
Viranomaiset ovat asettaneet kaksi risteilyalusta erityistarkkailuun koronaviruksen takia Aasiassa.
Japanin Jokohamassa viranomaiset ovat asettaneet Carnival Corp. -varustamon Diamond Princess -luksusristeilijän ja sen 3 700 matkustajaa kahden viikon karanteeniin.
Laivalla kymmenkunnan ihmisen on todettu sairastuneen koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Heidät on viety pois alukselta saamaan sairaalahoitoa.
Muut laivalla olevat joutuvat odottamaan karanteeniajan päättymistä ennen kuin he saavat luvan poistua alukselta.
Laivan henkilöstö toimittaa aluksella oleville ruokaa ja juomaa.
Sosiaalisessa mediassa "matkustajat" kertovat olostaan laivalla. Ihmiset ovat sulkeutuneina hytteihinsä. Laivan kannet ja käytävät ovat tyhjillään. Ruokaa tuovat työntekijät ovat varustautuneet suojapukuihin ja hengityssuojaimiin.
Asiakkaille on luvattu ilmainen puhelin- ja internet-yhteys. Heille maksetaan myös korvausta hukkaan menevästä työajasta. Lisäksi he voivat saada myöhemmin ilmaisen matkan.
Hytteihin sulkeminen voi olla ikävää, mutta osa matkustajista nauttii olostaan. Eräs yhdysvaltalainen pariskunta viestitti Instagramin kautta, että laivalla "ruoka on mahtavaa, henkilökunta on hyväntuulista ja mainiota pinot noir'ia riittää", viitaten laivan punaviinivarastoihin.
Hongkongissakin uhkaa karanteeni
Hongkongissa Dream Cruises -varustamon alus World Dream on joutunut tarkastukseen koronavirusepäilyn takia.
Osa laivan miehistöstä on valittanut saaneensa kuumetta ja muita oireita, jotka voivat johtua koronaviruksesta.
Laivalla on 1 800 matkustajaa ja miehistön jäsentä. He eivät pääse pois laivalta ilman viranoimaisten erityislupaa.
Cathay Pacific -lentoyhtiö kehottaa lähes koko henkilökuntaansa ottamaan kolme viikkoa palkatonta lomaa.Alex Hofford / EPA
Hongkongissa päämajaansa pitävä Cathay Pacific -lentoyhtiö kehottaa lähes koko henkilökuntaansa, 27 000 ihmistä, ottamaan kolme viikkoa palkatonta lomaa. Syynä on Hongkongin liike-elämää ja matkailua haittaava koronavirusepidemia.
Cathay on joutunut lopettamaan lähes kaikki lentonsa Kiinaan ja ilmoittaa nyt kokevansa historiansa pahinta talouskriisiä. Yhtiö toivoo, että henkilöstö osallistuisi yhtiön säästötalkoisiin sen aikaa, kunnes koronaviruksen pahin vaikutus menee ohi.
Cathay Pacific -yhtiöllä oli viime vuoden tilinpäätöksen mukaan 32 800 työntekijää, joista 26 700 Hongkongissa. Cathay Pacific on matkustajamäärillä mitaten maailman yhdeksänneksi suurin lentoyhtiö.
Hongkong on ottanut kovat keinot käyttöön koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kaikki manner-Kiinasta saapuvat matkailijat asetetaan 14 vuorokauden karanteeniin. Kaksi risteilymatkojen laivaterminaalia suljetaan toistaiseksi.
Suomessa Finnair on ilmoittanut peruvansa kaikki Manner-Kiinan lentonsa helmikuussa. Finnairilla ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi olla ryhtymässä henkilöstön lomautuksiin tilanteen vuoksi.
– Arvioimme tilanteen vaikutuksia ja tarkastelemme sekä normaaleja miehistönsuunnittelutoimia että muita vaihtoehtoja, mutta tässä vaiheessa mitään päätöksiä ei ole tehty, yhtiön viestinnästä kerrotaan.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoo Twitterissä, että kemianteollisuuteen on saatu neuvottelutulos.
Tulosta käsitellään liittojen hallinnoissa huomenna torstaina. Neuvottelutuloksen sisällöstä kerrotaan sen jälkeen.
Aalto kehuu tviitissään valtakunnansovittelijan panosta tuloksen syntymisessä.
Myös Kemianteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Etu-Seppälä tviittasi samantyylisesti.
Kemianteollisuuden lakon oli määrä alkaa ensi viikolla. Toteutuessaan ne olisivat pysäyttäneet muun muassa Nesteen jalostamot.
Alun perin lakon piti alkaa maanantaina 27. tammikuuta, mutta työministeri Tuula Haatainen (sd.) siirsi lakkoa valtakunnansovittelijan pyynnöstä kahdella viiikolla. Lakolla katsottiin olevan yhteiskunnan perustoimintojen kannalta haitallisia seurauksia.
Kun susi liikkuu asutuksen lähellä, haetaan lupaa sen ampumiseen yhä useammin suoraan poliisilta. Tilastot näyttävät, että poliisi myös antaa lopetusmääräyksiä, etenkin Itä-Suomessa.
Vuosina 2015–2019 poliisi määräsi yhteensä 64 sutta ammuttavaksi. Määräyksistä toteutettiin 40. Se tekee vuositasolla keskimäärin kahdeksan eläintä.
Susi on metsästyslain mukaan aina rauhoitettu. Poikkeusluvan voi myöntää vain Suomen riistakeskus. Jos susi on sairas tai aiheuttaa uhkaa ja vaaraa ihmiselle, voi sen ampumisesta päättää myös poliisi.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi arvioi, että ihmiset ilmoittavat susihavainnoistaan aiempaa enemmän suoraan poliisille.
– Riistakeskuksen poikkeuslupaharkinnan kohdalla selkeä hidastava tekijä on se, että hyvin säännönmukaisesti riistakeskuksen luvista valitetaan. Tämä tietoisuus osaltaan johtaa siihen, että potentiaaliset luvan hakijat ovat kääntyneet poliisin puoleen, Niemi sanoo.
Kun poliisi päättää suden ampumisesta, kyseessä ei ole valituskelpoinen hallintopäätös, vaan poliisin virkatehtävän hoitaminen.
Kaikki poliisin määräyksellä ammutut sudet lähetetään tutkittavaksi Ruokavirastoon Ouluun. Vuosina 2015–2019 siellä tutkittiin yhteensä 30 sutta, jotka oli ammuttu poliisin määräyksellä toistuvien pihakäyntien takia.
Näistä susista 22 ammuttiin Itä-Suomen poliisin päätöksellä.
Asmo Raimoaho / Yle
Poliisi saa metsästykseen virka-apua
Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen arvioi, että sudet liikkuvat aiempaa enemmän asutuksen lähellä. Hänen mukaansa pihavierailut ovat lisääntyneet ja sudet ovat tulleet yhä rohkeammiksi.
– Yksi syy voi olla se, että Suomessa vallitseva haaskalainsäädäntö on aika lavea ja on osin vaikuttanut siihen, että sudet ovat oppineet yhdistämään ihmisen hajun helppoon ravintoon, Pohjolainen sanoo.
Vuodet 2015 ja 2016 olivat poliisin tekemien lopetuspäätösten osalta kaikkein vilkkaimmat. Kahtena vuonna määrättiin lopetettavaksi yhteensä 36 sutta, joista ammuttiin 22.
Samaan aikaan toteutettiin Toimintakynnys-hanketta, jossa haettiin yleisesti hyväksyttyjä malleja siihen, millä kynnyksellä poliisi reagoi susiin.
– Se on osittain vaikuttanut siihen, että poliisin karkotus- ja lopetusmääräykset Itä-Suomessa kasvoivat, sanoo Pohjolainen.
Poliisi lähtee itse harvoin metsään. Suurriistavirka-apu on riistahoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio.
Mukana olevat metsästäjät toimivat vapaaehtoisina.
– Suurriistavirka-apu toteuttaa merkittävän osan määräyksistä itsenäisesti. Se on tarkkaan säädeltyä, sillä he käyttävät julkista valtaa tehtävässään, Pohjolainen sanoo.
Poliisin roolia täsmennetty toistuvasti
Luonnonvarakeskuksen keväällä 2019 julkaiseman kartan mukaan susien painopiste on tällä hetkellä läntisessä Suomessa. Poliisien määräämät lopetuspäätökset eivät kuitenkaan ole yleistyneet Itä-Suomen tasolle.
– Silloin, kun susien painopiste ryhtyi siirtymään idästä länteen, olivat paikalliset kollegat siellä ihan ihmeissään, että miten näiden kanssa pitää menetellä ja toimia. He kysyivät meiltä neuvoa, Pohjolainen kertoo.
Susiin liittyvä paine johti lopulta siihen, että Poliisihallitus laati vuonna 2018 kirjalliset ohjeet “Poliisin toiminta suurpeto- ja villisikatilanteissa”.
Samalla velvoitettiin ilmoittamaan kaikki lopetusmääräykset ja toteutuneet lopetukset Poliisihallitukselle. Poliisin omat valtakunnalliset tilastot kerätään ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana.
– Me olemme tunnistaneet, sekä täällä poliisissa, että tuolla Riistakeskuksen puolella, että poliisilla on ollut liian iso rooli tässä, Pohjolainen sanoo.
Asmo Raimoaho / Yle
Haulilöydökset yleistyneet Itä-Suomessa
Yle kävi läpi Ruokaviraston julkaisemat susien kuolinsyyraportit. Niistä paljastuu, että vuosina 2015–2019 avattiin yhteensä 11 sutta, joiden lihaksista löydettiin vanhoja kapseloituneita hauleja.
Näistä susista neljä liikkui pihoissa, ja muut joko ammuttiin muista syistä tai löydettiin kuolleina.
Haulilöydökset eivät ole ilmiönä uusi, mutta niitä löydetään yhä useammin. Vuosina 2001–2014 vanhoja ampumäjälkiä löydettiin vain seitsemästä Ruokaviraston avaamasta sudesta.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin raportin (2013) laskelman mukaan poliisin tietoon tulee vain noin 8,5 prosenttia tapahtuneista salakaadoista. Instituutin mukaan susikannan "selittämätön hävikki" vuosina 2006–2011 oli yhteensä 194 sutta, mikä tekee noin 32 sutta vuodessa.
Asmo Raimoaho / Yle
Kaikista susista löytyneistä vanhoista ampumajäljistä kirjataan tutkintailmoitus. Jo luvaton suden ampumisen yrittäminen täyttää metsästysrikoksen tunnusmerkistön.
Metsästysrikokset selviävät kuitenkin harvoin.
– Jos haulit ovat monta kuukautta vanhoja, eikä mitään muuta löydy, ei juttua pysty viemään käytännössä eteenpäin, sanoo rikosylikomisario Pohjolainen.
Metsästysrikoksia yritetään estää Itä-Suomessa osana kuusi vuotta kestävää SusiLIFE-hanketta. Hanke perusti Suomeen ensimmäisen susiin erikoistuneen poliisipartion, jonka päätehtävänä on vähentää susien laitonta tappamista.
Aiheesta on mahdollista keskustella torstaihin 6.2.2020 klo 23.00 saakka.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) esitteli hallituksen uuden perhevapaamallin tiedotustilaisuudessa aamupäivällä. Tallenteen tilaisuudesta voi katsoa klikkaamalla yllä olevaa videota.
– Nyt on syntymässä perhe-etuuksien radikaali uudistus, Pekonen sanoi.
Malli näyttää olevan parannus perheiden etuisuuksiin, sillä se kasvattaa ansiosidonnaisten vapaiden kokonaispituutta nykyisestä 11,5 kuukaudesta reiluun 14 kuukauteen.
Molemmat vanhemmat saavat yhtä suuren osa vapaista eli noin 6,6 kuukautta. Vanhemmat voivat luovuttaa omasta kiintiöstään toiselle yhteensä 69 päivää eli 2,3 kuukautta.
Näiden lisäksi raskaana oleva vanhempi saa noin kuukauden päivärahajakson ennen vanhempainrahan alkua. Hallitus kutsuu tätä raskausrahaksi.
– Uudistus on hallituksen investointi perheiden hyvinvointiin. Tällä vahvistetaan molempien vanhempien suhdetta lapseen alusta saakka, Pekonen sanoi.
Hänen mukaansa uudistus helpottaa perheiden jaksamista jakamalla taakkaa tasaisemmin vanhempien kesken.
– Kuva pikkulapsiperheen arjesta voi jopa vähentää halua lapsen hankkimiseen. Uudistus ohjaa isiä käyttämään entistä suuremman osan perhevapaista.
Pekosen mukaan uudistus tulee olemaan iso muutos myös asenteellisesti, sillä sen myötä vanhempien välinen tasa-arvo ja monimuotoisten perheiden elämä tulee helpommaksi.
Ministeri viittaa paitsi uudistuksessa käytettyyn kieleen, mutta myös lain sisältöön. Laissa käytetään sukupuolineutraalia kieltä, mikä tarkoittaa myös luopumista sukupuoliin sidotuista tuista.
Näin erilaiset perheet voisivat käyttää tuet täysimääräisesti. Yksinhuoltajat puolestaan saisivat käyttöönsä molempien vanhempien vapaat.
Hallituksen esittelemä malli on pohja jatkovalmisteluille. Se kustantaisi toteutuessaan noin 100 miljoonaa euroa enemmän vuodessa kuin nykyinen järjestelmä.
Uudistus astuu voimaan aikaisintaan vuonna 2021.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen Vesa Moilanen / Lehtikuva
Tavoitteena tasa-arvo työpaikoilla
Hallituksen suunnittelema malli olisi suuri muutos verrattuna nykyiseen. Nykyään äitiysvapaa on noin 4 kuukautta ja isyysvapaa 2 kuukautta.
Näiden lisäksi vanhemmille on tarjolla kuuden kuukauden vanhempainvapaa, jonka käytöstä he voivat sopia keskenään. Ansisidonnaista päivärahaa maksetaan kuudelta päivältä viikossa.
Isät käyttävät nykyään vain murto-osan vanhempainvapaista. Toissa vuonna isät saivat vain 10 prosenttia kaikista maksetuista vanhempainpäivärahoista. Loput päivärahoista menivät siis äideille.
Isien vapaiden käyttö on lisääntynyt kaikissa perhevapaauudistuksissa, joissa miehille on kiintiöity omia vapaita. Näiden uudistusten historia on tosin lyhyt.
Miehet saivat ensimmäisen oman korvamerkityn isäkuukauden vasta vuonna 2003 ja kymmenen vuotta myöhemmin oikeutta parannettiin. Samassa ajassa isien vapaan käyttö kasvoi 10 prosentista 30 prosenttiin.
Isien perhevapaiden käyttöön on kiinnitetty paljon huomiota, koska työelämästä on haluttu tehdä nykyistä tasa-arvoisempi kaikille sukupuolille.
Nyt vanhemmuuden kustannukset jakaantuvat voittopuolisesti naisten työnantajien kontolle. Tämän on ajateltu heikentävän naisten työllistymistä.
Tämän lisäksi hallituksen tavoitteena on tasata lasten hoitovastuuta vanhempien kesken.
Malli toteuttaa hallitusohjelman tavoitteita
Hallitusneuvotteluiden aikaan uutisoitiin laajasti, että hallitus tavoittelisi 5+5+5-vanhempainvapaamallia.
Mallissa molemmat vanhemmat olisivat saaneet viiden kuukauden vapaan. Tämän lisäksi vanhemmat olisivat voineet päättää, miten he jakavat jäljelle jääneen viisi kuukautta.
Sinänsä hallituksen tänään esittelemä malli täyttää hallitusohjelman kirjaukset. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ohjelmassa todetaan, että uudistuksessa isille ja äideille on kiintiöitävä yhtä paljon kuukausia.
Ohjelman mukaan isien kiintiöityjä kuukausia on pidennettävä, mutta sen takia äitien osuutta vanhempainvapaista ei saisi lyhentää. Näiden lisäksi malliin pitää sisältyä vapaasti jaettavaa vanhempainvapaata.
Hallitus on ottanut neuvotteluihin mukaan työmarkkinajärjestöt. Syykin on selvä, sillä uudistuksen kustannuksista ison osan maksavat työnantajat ja työntekijät.
Hallitus on luvannut kattaa 100 miljoonan euron kustannuksista 25 miljoonaa euroa. Loppulasku jää työmarkkinaosapuolille.
Lisätty lause 5.2.2020, kello 10:50: Ansisidonnaista päivärahaa maksetaan kuudelta päivältä viikossa.
Tampereen yhdistyneen yliopiston brändäys eli uuden imagon luominen puhuttaa sosiaalista mediaa. Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistettiin vuosi sitten uudeksi säätiömuotoiseksi Tampereen yliopistoksi. Yliopistolle luodaan uutta ilmettä, joka on herättänyt närää yliopiston sisällä ja ulkopuolella.
Lyhyen ajan sisällä Tampereen yliopiston viestinnän toimista on noussut jo kolme kohua.
Tuorein kohu nousi tällä viikolla, kun yliopisto julkaisi viestintäasiantuntijan rekrytointi-ilmoituksen. Ilmoituksen teksti on monen kommentoijan mukaan lennokas ja vaikeaselkoinen. Yliopisto hakee tehtävään "monikanavaisen tarinankerronnan huippuosaajaa".
– Tulet myös luomaan sanoitusta ja visualisointia niin innovaatiotoiminnan, kestävän kehityksen kuin kampuskehityksenkin ympärille tavoittaen tehokkaasti sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät. Sidot virtuoosimaisesti yhteen isompia ja pienempiä aiheita selkeiksi kokonaisuuksiksi ja kehität innostavan, monikanavaisen viestinnän avulla selkeän tarinan näille monialaisille ja poikkileikkaaville hankkeille, ilmoituksessa sanotaan.
– Supervoimasi on harvinainen kombinaatio yksityiskohtien ja suurten linjojen hahmotuskykyä. Vahvuutesi on valmius toimia määrittelemättömässä maastossa ja rakentaa itse toimiva työnkuva, ilmoituksessa myös sanotaan.
Puppua, provoa vai tavallinen ilmoitus?
Ilmoitus on herättänyt närkästystä Tampereen yliopiston sisällä.
– Olen viestinnän proffa. Silti en ymmärrä puoliakaan tästä ilmoituksesta, jossa haetaan viestinnän asiantuntijaa. Joko minä tai uuden yliopistoni markkinointiviestintä on totaalisesti pihalla yliopiston ja yhteiskunnan todellisuudesta. Ei näin! viestinnän professori Janne Seppänen sanoo Twitterissä.
Kielipoliisi Riitta Suominen kertoo Twitterissä poimivansa ilmoituksen aineiston opetuspakettiin.
– Oli kyllä niin tyylipuhdasta puppua alusta loppuun, että aloin epäillä tarkoitukselliseksi provoksi huomion herättämiseksi, työelämäprofessori, entinen poliitikko ja virkamies Pekka Sauri puolestaan kirjoittaa.
Osa keskustelijoista on sitä mieltä, että rekrytointi-ilmoitukset ovat nykyään tällaisia.
"Ei pölyttyneiden pölypallojen mesta"
Yliopistonlehtori, dosentti Maria Mäkelä johtaa Koneen säätiön rahoittamaa Kertomuksen vaarat -hanketta. Hanke kritisoi tarinataloutta, jossa kaikesta pitää tehdä tarina ja kaikkien pitää olla tarinankertojia.
Häneltä löytyy myös ymmärrystä Tampereen ylipistolle. Kahden erilaisen yliopiston liittäminen yhteen oli pitkä ja kivulias työ.
– On toistuvia viestintäskandaaleja, kun vaikeasti muodostunutta fuusiota ajetaan virtaviivaisena, dynaamisena ja sidosryhmäystävällisenä pöhinälaboratoriona. Tämä on aiheuttanut valtavaa kitkaa, Mäkelä kertoo Ylelle.
Mäkelän mukaan viestintä pyrkii kohutuilla viesteillä viestimään ennen kaikkea sidosryhmille.
– Sidosryhmiä puhutellaan sellaisella kielellä, jolla oletetaan yritysyhteistyökumppanien heräävän huomaamaan, että tämä ei olekaan pölyttyneiden pölypallojen mesta. Täällä on dynaamisia ihmisiä, jotka voivat tuottaa innovaatioita.
Maria Mäkelän mukaan viestinnältä unohtuu innostuksessa, että samaan aikaan viestiä luetaan kriittisesti yliopiston sisällä. Tutkija muistuttaa, että Tampereen yliopistossa on viestinnän, brändityön ja muuta alan huippututkimusta.
Tutkijat ovat Mäkelän mukaan Suomen kriittisimmät siksi, koska he tietävät asiasta.
– On ihan selvä, että tällaista tavallista bisnesbullshittiä luetaan kuin piru raamattua, Mäkelä sanoo ilmoituksesta.
Tampereen yliopiston päärakennus. Marjut Suomi / Yle
Tämä ristiriita olisi Mäkelän mukaan yliopistolle kiinnostava tarinakonteksti.
– Tampereen yliopiston tarina ei ole ihana sydämenmuotoinen essenssi, olemus, joka on kaikille sama, hän muistuttaa.
Rektytointi-ilmoitus viestii Mäkelän mukaan, että yliopisto on pulassa ja tarvitsee tarinankertojaa ja ammattilaista, joka tuntee Tampereen yliopiston.
– Viestinnän ei pidä olla yliopiston päätehtävä, vaan riippumattoman perustutkimuksen.
Muutamia kymmeniä hakemuksia
Tampereen yliopiston viestintä- ja brändijohtaja Camilla Lindfors sanoo, että yliopisto on saanut paljon hakemuksia viestintäasiantuntijan tehtävään, vaikka hakuaika on vielä kesken.
– Olen saanut yhteydenottoja muutamalta kymmeneltä kiinnostuneelta, joiden kanssa olemme käyneet läpi tehtävänkuvaa ja korkeakouluyhteisöä työympäristönä, Lindfors sanoo.
Onko ilmoitus laadittu yliopistossa vai onko se konsultin käsialaa?
– Laadimme rekrytointi-ilmoitukset yleensä itse rekrytoivien esimiesten ja HR:n kanssa. Näin tässäkin tapauksessa.
Onko kyseessä tositarkoitus tai provokaatio? Halutaanko tällä huomiota?
– Ilman muuta toivomme, että avoinna oleva tehtävämme herättää laajaa kiinnostusta viestinnän asiantuntijoiden keskuudessa. Meille tulleiden yhteydenottojen valossa tehtävän kuvaus on puhutellut kohderyhmäänsä hyvin.
Mitä tämä tarkoittaa: Tulet myös luomaan sanoitusta ja visualisointia niin innovaatiotoiminnan, kestävän kehityksen kuin kampuskehityksenkin ympärille tavoittaen tehokkaasti sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät?
– Tehtävään valittu tukee viestinnän asiantuntemuksella korkeakouluyhteisön strategisia hankkeita ja kehitysohjelmia, kuten kampuskehitys, kestävä kehitys ja innovaatiotoiminta. Viestintäasiantuntijan tulee kyetä sekä luovaan sanalliseen viestintään että kuvalliseen viestintään, jonka painoarvo koko ajan kasvaa ja joka on tärkeää esimerkiksi kehittäessämme lähivuosina kampusalueitamme niin Tampereella kuin yliopistokeskuksissamme Porissa ja Seinäjoella. Haluamme kertoa keskeisistä hankkeista ja kehitysohjelmistamme avoimesti, selkeästi ja innostavasti, Lindfors suomentaa.
Aiemmat kohut WAU:sta ja innostuksen tulipaloista
Ilmoitus on jo ainakin kolmas kohu Tampereen yliopiston brändäyksessä. Ensimmäinen kohu syntyi rehtori Mari Wallsin henkilökunnalle lähettämästä viestistä.
Sotahistorian tutkija ja tietokirjailija Jussi Jalonen kertoo blogissaan, että osa ylipiston työntekijöistä oli osallistunut eläinten mukaan nimettyihin pienryhmiin, joissa oli haettu WAU!-kokemuksia.
– Viestiä lukiessaan moni tutkimuksen ja opetuksen ammattilainen tunsi allekirjoittaneen tavoin, että häntä puhutellaan kuin tarhaleikkejä odottavaa pikkulasta, Jalonen kirjoittaa.
Toinen kohu syntyi Tampereen yliopiston Kauppalehdessä julkaistusta mainostekstistä. Siihen oli haastateltu yliopiston uutta innovaatiojohtajaa Taru Pilveä. Eniten huomiota herätti tämä kohta:
– Yliopisto on luovien, itseohjautuvien ja intohimoisesti alaansa suhtautuvien ihmisten yhteisö. Sen sisälle tarvitsemme kuitenkin Future Findersin kaltaisia, eri alojen rajapinnoilla itsensä likoon laittavia ihmisiä, jotka ikään kuin sytyttävät pieniä innostuksen tulipaloja, Taru Pilvi sanoo.
Helsingin Sanomien Nyt.fi kirjoittaa, ettei tekstistä ymmärrä sanaakaan. Lehden haastatteleman Selkokeskuksen toimittajan Kaisa Kaatran mukaan kieli on abstraktia ja tekstissä jää epäselväksi, että se on mainos.
Tampereen yliopiston viestintä- ja brändijohtaja Camilla Lindfors sanoo, että uusi Tampereen korkeakouluyhteisö tarvitsi uuden brändin. Yliopisto muodostaa yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa korkeakouluyhteisön.
– Brändinrakennuksen pohjana oli mittava tutkimus, johon osallistui eri muodoissa henkilökuntaa, opiskelijoita sekä satoja eri sidosryhmien edustajia. Kaikilla henkilöstöryhmillä oli mahdollisuus osallistua työhön.
Suurelle yleisölle brändi näkyy esimerkiksi opiskelijamarkkinoinnissa.
– Brändiviestintä herättää aina intohimoja, ja kuuntelemme aktiivisesti palautetta niin 35 000 ihmistä kattavalta yhteisöltämme kuin ulkoisilta sidosryhmiltäkin.
Yliopisto aikoo keväällä selvittää, millaisia mielikuvia brändi herättää ja miten hyvin Tampereen yliopisto tunnetaan Suomessa.
Esmatullah Azimi palaa töistä kotiinsa Kyyjärvellä. Keltaisen omakotitalon eteisessä hän nappaa syliinsä kuopuksensa, 3-vuotiaan Rhmatin. Rhmat nauraa kihertää ja kiertää kätensä isän kaulan ympärille. Keittiössä puoliso Viktorya valmistelee illallista ja alakoululaiset Hikmat, Husnia ja Husna tekevät läksyjä.
Tavallista perhe-elämää.
Nukkumaanmenon aika koittaa, lapset ja vaimo käyvät yöpuulle, mutta isä on levoton. Hän ottaa lääkkeen ja yrittää nukahtaa. Parin tunnin rauhattoman unen jälkeen on toisen lääkkeen vuoro, mutta uni jää taas lyhyeksi.
Esmatullah Azimin unettomuuden syynä on musertava stressi: entä jos hän on perheensä ainoa, joka saa luvan jäädä Suomeen ja kaikki muut käännytetään?
Esmatullah Azimi työpaikallaan Betsetin tehtaalla.Jaana Polamo / Yle
Levottomasta Afganistanista Suomeen neljä vuotta sitten paennut perhe on rakentanut elämänsä uudelleen Kyyjärvellä. Perheen isällä on työperusteinen oleskelulupa A, jonka hän on saanut vakituisen työpaikkansa ansiosta.
Perhe asuu jo puoliksi maksamassaan omakotitalossa, mutta isän nettotulot eivät riitä Maahanmuuttoviraston asettamaan perheenyhdistämisen tulorajaan. Kuusihenkiselle perheelle se on 3 100 euroa kuukaudessa.
Betsetin betonielementtitehtaalla työskentelee Azimin lisäksi kahdeksan turvapaikanhakijaa – he ovat lähes 10 prosenttia koko työvoimasta. Työvoimapulasta kärsivälle rakennusteollisuudelle (Ammattibarometri) jokainen työntekijä on tärkeä.
Työvoimapula on sana, joka on vilahdellut työelämän asiantuntijoiden puheissa vähintään vuosikymmenen. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on ottanut tavoitteeksi lyhentää työperusteisten oleskelulupien käsittelyaikaa, joka voi pahimmillaan olla yli puoli vuotta. Perheenyhdistämisen tuloraja on esillä hallitusohjelmassa, mutta sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ei vastannut Ylen haastattelupyyntöön.
2,5 vuoden päästä talo on oma
Jo kolmen kuukauden kuluttua Suomeen tulosta Esmatullah Azimi pääsi töihin. Vakituiseksi työpaikka muuttui kolme vuotta sitten. Se oli suuri helpotus, sillä Azimi oli tottunut kotimaassa tekemään pitkää päivää kirjapainossa.
Kotonakin on vaikea olla toimettomana, siksi hän käyttää vapaa-aikansa kodin kunnostamiseen: piha on laatoitettu, huoneita pintaremontoitu ja keittiö uusittu käytetyillä kalusteilla.
Talon Azimi on saanut maksettua puoliksi, sillä kahden vuokrakuukauden jälkeen vuokraisäntä ehdotti kauppaa osamaksulla.
Husnia Azimi kotitalon yläkerran lastenhuoneessa piirtämässä.Jaana Polamo / Yle
Päätös oli helppo, sillä kotona Afganistanissa Azimin isä kannusti poikaansa ostamaan talon, eikä tuhlaamaan rahaa vuokraan.
– 2,5 vuoden päästä tämä talo on minun. Meillä on ollut onnea. Täällä on turvallista ja hyviä ihmisiä, hän sanoo.
Azimin perheen kouluikäiset lapset puhuvat suomea kuin syntyperäiset suomalaiset. Välillä he tulkkaavat vanhempiaan. Esikoinen Hikmat, 11, kertoo saaneensa hyviä kavereita koulusta ja pelaavansa mielellään sählyä, Husnia, 10 pitää matematiikasta ja Husnan, 7, lempiaine koulussa on kuvaamataito.
Lasten äiti Viktorya on suorittanut hygieniapassin ja käy siivoamassa kahvilaa kerran viikossa. Suomessa syntynyt Rhmat, 3, on päiväkodissa osapäivähoidossa. Perheeseen kuuluu myös Esmatullah Azimin 19-vuotias sisko, joka on lukiossa.
Rhmat Azimi viihtyy hyvin päiväkodissa.Jaana Polamo / Yle
Esmatullah Azimi on saanut oleskeluluvan jatkoluvan neljäksi vuodeksi. Sen päättyessä hän voi hakea pysyvää oleskelulupaa.
Isän silmät kostuvat, kun hän muistelee päivää, jolloin jatkolupa tuli.
– En kertonut heti perheelle. Mietin pari päivää, mitä sanon.
Kun Azimi sai ensimmäisen vuodenmittaisen oleskelulupansa, hänen pieni tyttärensä kysyi, missä hänen lupansa on. Isä tiesi, että kysymys toistuu.
Vuosien unettomuus
Esmatullah Azimi viihtyy töissä hyvin, mutta hän on kärsinyt vuosia unettomuudesta.
– Nukun joskus kaksi tuntia, joskus viisi, mutta en enempää.
Lääkärin mukaan kyse on stressistä: Azimi pelkää, ettei perhe saa oleskelulupaa. Huoli kalvaa myös omista vanhemmista. Azimi ei tiedä, missä he ovat tai ovatko vanhemmat enää edes elossa. Viimeisin puhelu isältä tuli 2,5 vuotta sitten. Vanhemmat olivat silloin paenneet Intiaan ja pyysivät poikaansa lähettämään rahaa.
Hikmat Azimi pyörittelee jäätelöpalloja pienemmille sisaruksilleen. Etualalla Rhmat, Hikmatin takana Husna ja Husnia.Jaana Polamo / Yle
Azimin vaimo ja lapset ovat saaneet kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan turvapaikkahakemukseen. Koska isällä on työperusteinen oleskelulupa, perheeseen sovelletaan perheenyhdistämisen tulorajaa. Siihen yltääkseen Azimin pitäisi saada työstään 2 500 euroa puhtaana käteen, jolloin lapsilisät nostaisivat nettosumman 3 100 euroon.
Kyyjärven kunnanjohtaja Tiina Pelkonen.Jaana Polamo / Yle
Kyyjärvellä kunnan virkamiehiä summa hämmästyttää: Eikö alueellisia hintaeroja elämisessä oteta lainkaan huomioon.
– Ei moni kyyjärveläinenkään tienaa niin paljon. Täältä saisi tällä perusteella lähettää bussilasteittain ihmisiä Afganistaniin, sanoo kunnanjohtaja Tiina Pelkonen.
Alueellisuutta ei huomioida
Ulkomaalaislain perusteella maahantulijoita koskee toimeentuloedellytys, mutta perhesidosprosessien tulosaluejohtaja Kaj Swanljung Maahanmuuttovirastosta korostaa, että euromäärä ovat ohjeellisia.
Tulorajat pohjautuvat Migrin ohjeeseen ja ne on määritelty jo kymmenkunta vuotta sitten yhteistyössä useiden viranomaisten kanssa. Sanansa sopivasta euromäärästä ovat sanoneet muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö, Kela ja lapsiasiavaltuutettu.
Tulorajan taustana on, että Suomeen tulevat ihmiset tulisivat toimeen omillaan, eivätkä he joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen.
Esmatullah Azimi lukee rakennepiirustuksia.Jaana Polamo / Yle
Kyyjärvellä virkamiehiä äimistyttävässä tulorajassa ei Swanljungin mukaan oteta alueellisia eroja huomioon.
– Oleskeluluvan saamisen jälkeen ihmiset voivat vapaasti asettua minnepäin maata tahansa, Swanljung sanoo.
Tulorajan saavuttamisesta voidaan poiketa erityisen painavista syistä. Sellaisia voisivat olla lapsen etu, vakavat terveydelliset syyt tai vammaisuus.
Migrin tuloraja on samaa tasoa kuin Kelan toimeentulotuen esimerkkilaskelmat. Kelan arvion mukaan kuusihenkinen perhe tarvitsee elämiseen pääkaupunkiseudulla 3 360 euroa ja muualla maassa 2 950 euroa.
Husna Azimi lukee läksyjä olohuoneen sohvalla.Jaana Polamo / Yle
Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan kuusihenkinen perhe tarvitsee asumis- ja liikkumismenojen päälle vähintään 2 300 euroa kuussa pakollisiin menoihin. Asuminen Kyyjärvellä on huokeaa, mutta projektisuunnittelija Anna-Riitta Lehtinen korostaa, että loppusumma on silti hyvin niukka minimi: esimerkiksi vapaa-ajan menoihin on silloin hyvin vähän rahaa.
Esmatullah Azimi myöntää, että yhdellä palkalla eläminen tekee tiukkaa Kyyjärvelläkin. Mutta mikäli perheellä olisi oleskelulupa, perhe saisi lapsilisiä neljästä lapsesta lähes 500 euroa.
“Hyvinvoinnin rahoitus uhattuna”
Betsetillä kolmella turvapaikanhakijalla on ollut vakituinen työpaikka muutaman vuoden ajan. On mahdotonta sanoa, kummalle tilanne on tärkeämpi: työntekijälle vai työnantajalle.
Betsetin ja työvoimahallinnon 6000:lle lähiseutujen työttömälle työnhakijalle lähettämään koulutuskutsuun vastasi 25. Heistä koulutuksen läpäisi vähän yli kymmenen, ja töissä on tällä hetkellä kaksi.
Lasse Happonen oli toimitusjohtajana, kun ensimmäisiä turvapaikanhakijoita palkattiin Betsetin Kyyjärven tehtaalle.Jaana Polamo / Yle
– Me tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Jos teollisuus ei saa työntekijöitä, uhkana on, että tehtaat siirtyvät alueille, missä työvoiman saanti on turvattua, vuodenvaihteessa Betsetin toimitusjohtajan paikalta eläköitynyt Lasse Happonen sanoo.
Betsetin tehdaspäällikkö Jari Pohjosaho pitää työperäisen oleskeluluvan hakemista työläänä, monimutkaisena ja ennen kaikkea liian hitaana. Esimerkiksi jatkolupaa on jouduttu odottamaan jopa puoli vuotta.
– Se on kohtuutonta sekä työntekijän että työnantajan kannalta. Meidän kannaltamme se tekee tulevaisuuden suunnittelun todella hankalaksi, hän sanoo.
Työministeri Tuula Haatainen (sd.) ilmoitti viime viikolla (MTV3), että ministeriö alkaa selvittää työperäisen maahanmuuton nopeuttamista.
Työvoiman saanti ei ole vain rakennusteollisuuden ongelma. Elinkeinoelämän keskusliitto EK: suhdannebarometrin mukaan huomattava osa yrityksistä koko maassa kärsii työvoimapulasta. Talouspolitiikan arviointineuvoston tuore raportti (pdf) on EK:n asiantuntija Mikko Räsäsen mielestä huolestuttavaa luettavaa.
Tehdaspäällikkö Jari Pohjosahon mukaan turvapaikahakijat ovat olleet pidettyjä ja ahkeria työntekijöitä.Jaana Polamo / Yle
– Työvoimapulassa ei ole kyse vain yrityksistä, vaan koko kuvasta, miten Suomella menee, ellei ihmisiä saada töihin. Koko valtakunnan mittakaavassa hyvinvoinnin rahoitus on uhattuna. Se näkyy julkisen talouden epätasapainossa ja eläkejärjestelmän tulevaisuuden uhkana, Räsänen sanoo.
Vaikka hallitus on nyt ilmoittanut paneutuvansa työperäisen maahanmuuton ongelmiin, määrätietoinen työ työvoimapulan helpottamiseksi on Räsäsen mielestä lähtenyt käyntiin tuskallisen hitaasti. Betsetin Happosen tavoin Räsänen pelkää, ettei rekrytointiongelmien vaikutuksia työpaikoille aina ymmärretä: pula työntekijöistä voi johtaa pahimmillaan siihen, että kokonainen yksikkö suljetaan ja tuotantoa jatketaan muualla.
Ei päivää ilman sotaa
Työn ohella turvallisuus on sana, joka toistuu turvapaikanhakijaperheiden puheissa. Kotimaassa Afganistanissa Vikroya Azim ei voinut saattaa vanhinta poikaansa kouluun, vaan sen teki hänen anoppinsa. Suomessa myös tytöt ovat päässeet kouluun.
Azimin perheestä on suorastaan ihmeellistä, että lapset voivat liikkua ja leikkiä ilman aikuista ulkona.
– En muista koko elämäni aikana yhtään päivää, jolloin ei olisi ollut sotaa, Esmatullah Azimi sanoo.
Viktorya Azimi haaveilee työpaikasta.Jaana Polamo / Yle
Suomessa Azimi sanoi ensitöikseen vaimolleen, että tämä voisi olla vapaasti, liikkua ihmisten parissa ja mennä töihin.
Viktorya Azim etsiikin vimmatusti töitä ja opiskelee omatoimisesti suomea. Hänen unelmansa on, että hän voisi aamulla herätä kotona Kyyjärvellä ja lähteä yhtä matkaa lasten kanssa: lapset menisivät kouluun ja hän töihin.
– Kun vain olisi töitä. Aivan sama, mitä töitä, hän sanoo.
Keskustelu aiheesta on auki keskiviikkoon kello 23:een saakka.
– Il neige. Se tarkoittaa "sataa lunta". Se jäi ranskantunneilta mieleen. Muistan myös numerot, koska lauloimme tunneilla tosi tarttuvaa numerolaulua, kertoo Lappeenrannan lyseossa opiskeleva lukiolainen Anna Viitala.
Viitala opiskeli peruskoulussa valinnaista pitkää ranskaa kuuden vuoden ajan. Hänelle oli alusta asti selvää, että hän ottaa peruskoulussa valinnaisen pitkän kielen.
– Suomi ei ole kaikista kansainvälisin kieli. Halusin saada uusia haasteita ja ranska vaikutti hyvältä vaihtoehdolta.
Yläkoulussa Viitala huomasi jääneensä jälkeen muista. Lukioon mennessään hän lopetti ranskanopintonsa. Myöhemmin hän kuitenkin tuli katumapäälle ja halusi aloittaa opiskelun uudestaan.
Lukio pystyi tarjoamaan hänelle paikan alkeisryhmästä.
Kalle Purhonen / Yle
Peruskoulussa aloitettu pitkän valinnaisen kielen eli A2-kielen opiskelu tyssää monilla juuri lukion alkaessa. Osalla loppuu kiinnostus, ja toinen ongelma on jatko-opiskelumahdollisuuksien vähäinen tarjonta.
Jos jatkoryhmiin ei saada tarpeeksi opiskelijoita, niitä ei perusteta. Vaihtoehdoksi tarjotaan usein mahdollisuutta opiskella vasta-alkajien ryhmissä. Siinä tapauksessa jopa seitsemän vuoden ajan kieltä opiskelleet siirtyvät vasta-alkajien ryhmään.
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL teetti viime vuonna lukion opettajille kyselyn, jossa selvitettiin A-kielen opetuksen järjestämistä. Kyselyyn vastanneista yli 230 opettajasta joka kolmas kertoi, että A-oppimäärän peruskoulussa suorittaneet joutuvat siirtymään B2- tai B3-kielten ryhmiin lukion aikana.
Osataanko pian enää muuta kuin englantia?
Yle kysyi 11 kaupungilta, miten ne ovat järjestäneet valinnaisen pitkän kielen opetuksen lukiossa.
Kyselyn perusteella varsinkin monessa keskikokoisessa ja pienessä kaupungissa pitkän valinnaisen kielen opiskelun jatkaminen lukiossa on haastavaa, vaikka oppilaalla olisi haluja jatkaa.
Pitkää valinnaista kieltä ei välttämättä pysty opiskelemaan isoimpienkaan kaupunkien kaikissa lukioissa. Yleensä kurssit voi kuitenkin silloin suorittaa naapurilukiossa.
Kunnat ovat asettaneet valinnaisille aineille minimiryhmäkoon. Esimerkiksi jos alle kymmenen opiskelijaa valitsee saksan, kurssia ei järjestetä. Kieliä on siis vaikea opiskella, koska kieliryhmiä ei muodostu. Huonoin tilanne on SUKOLin mukaan Pohjois- ja Itä-Suomessa.
– Karkeasti voidaan vetää viiva Tampereen korkeudelle. Sinne asti isommissa kaupungeissa pystytään järjestämään A-kielen opiskelu lukioissa. Sitä pohjoisemmassa näyttää kovin heikolta, Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Outi Vilkuna kertoo.
Lähes 30 prosenttia SUKOLin omaan kyselyyn vastanneista opettajista sanoi, että ryhmät ovat pienentyneet englannin kieltä lukuun ottamatta.
– En tiedä, mistä meillä saadaan kielitaitoinen väki työelämään, jos peruskoulussa ei valita pitkää kieltä tai lukiossa ole mahdollisuutta jatkaa A2-kielen opiskelua. Silloin kielitaito on lähtökohtaisesti kapea, Vilkuna toteaa.
Venäjän kielen opettaja Mari Yanchukovichin mielestä on huolestuttavaa, etteivät nuoret enää opiskele useita kieliä.Kalle Purhonen / Yle
Kunnissa eriarvoinen tilanne
Lisäksi kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka monta oppilasta kieliryhmässä on oltava. Osa kunnista vaatii vähintään 16 oppilaan ryhmiä, toisissa ryhmään riittää alle 10 oppilasta. Vilkunan mukaan ryhmäkoko riippuu kunnan resursseista, mutta muitakin syitä on.
– Se on osin arvopoliittinen juttu. Vaikka pieni ryhmä olisi rahallisesti mahdollista järjestää, ei nähdä sen arvoa. Tai sitten ei lähdetä ratkaisuihin, että kielet alkaisivat vuorovuosina, vaikka siitä on saatu muissa kunnissa hyviä kokemuksia, sanoo Vilkuna.
Eriarvoinen tilanne on Vilkunan mukaan huolestuttava.
– Ei kestä kauaa, ettäkielitaitoiset aineenopettajat hakeutuvat muihin tehtäviin. Sitten meillä ei ole mahdollisuutta tarjota laadukasta opetusta.
Esimerkiksi Lappeenrannan peruskouluissa A2-kieleksi voi valita venäjän, ruotsin, saksan, ranskan tai espanjan. Kuitenkin esimerkiksi Lappeenrannan lyseon lukiossa voi nyt opiskella ainoastaan pitkää venäjää pitkän englannin lisäksi.
Kaupungin lukiokoulutuksen johtoryhmä päätti jo neljä vuotta sitten, että A2-kielen opetusta ei lukioissa järjestetä, jos ryhmään olisi tulossa alle kymmenen oppilasta.
Pieni ryhmä ei kannata
Lappeenrannan hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden toimialajohtajan Tuija Willbergin mukaan pienempää ryhmää ei ole kannattavaa perustaa.
– Usein kävi vielä niin, että kymmenestä oppilaasta jokunen lopetti lukion aikana, ja ryhmät jäivät lopulta liian pieniksi. Muissa oppiaineissa on kuitenkin samaan aikaan 20, jopa 30 oppilasta, sanoo Willberg.
Muutama vuosi sitten Lappeenrannan kaupunki yritti kampanjoida peruskoulussa A2-kieltä lukeneita jatkamaan kieliopintojaan myös lukiossa. Se ei Willbergin mukaan tuottanut tulosta.
– Opiskelijat kertoivat, että A2-kieli olisi tehnyt lukio-opinnot liian raskaiksi. Lisäksi he eivät kokeneet saavansa A2-kielestä hyötyä pyrkiessään korkeakouluun.
Lappeerannan lyseon lukio pyrkii tarjoamaan kaikille mahdollisuuden opiskella haluamiaan kieliä, kertoo lukion rehtori Mika Luukkonen.Kalle Purhonen / Yle
Tuija Willberg toivoo, että saksan, ranskan tai espanjan A2-ryhmiä saataisiin jatkossa perustettua. Samalla linjalla on myös Lappeenrannan lyseon lukion rehtori Mika Luukkonen.
– Monesti oppilaat ajattelevat, että englanti on riittävä kielitaito. Lukiossa on niin paljon aineita, ettei kielten opiskelulle tunnu olevan tilaa, pohtii Luukkonen.
Samankaltainen tilanne on esimerkiksi Kotkan lyseossa, jossa ainut A-kielen ryhmä englannin lisäksi on venäjä. Kotkan perusopetuksessa ei tarjota enää A2-kieltä, joten uusia ryhmiä ei muodostu lukioon jatkossa ollenkaan.
Mikkelissä pystyttiin tänä vuonna perustamaan A-saksan ryhmä.
– Mikkelin lukiossa on valmius myös A-ranskan tarjoamiseen, mutta A-ranskaa ei Mikkelissä ole lukiotulokkailla ollut valittuna enää noin 15 vuoteen, Mikkelin lukion rehtori Jari Tuomenpuro kertoo.
Joensuussa ja Jyväskylässä opiskelijat voivat tarvittaessa siirtyä toisen lukion kieliryhmiin.
Lappeenrannan lyseossa ranskan alkeet pian aloittavaa Anna Viitalaa ei haittaa, vaikka opinnot alkavat alusta. Hän arvelee, ettei pärjäisi jatkoryhmässä.
– Kielitaidon pitäisi olla alkeita parempi, jos haluaisi jatkaa pitkän kielen opiskelua. Koen olevani vielä alkeissa, mikä tietysti harmittaa. Pidän kuitenkin ranskasta ja haluan osata puhua sitä, siksi valitsin B3-ryhmässä opiskelun, kertoo nyt lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Viitala.
"Karhunpalvelus opiskelijoille"
Vilkunan mukaan iso osa ongelmaa on huono tiedottaminen. Hän kertoo saaneensa viime aikoina yhteydenottoja vanhemmilta, jotka ovat olleet peruskoulun kielivalintatilaisuuksissa.
– Asia esitetään niin, että kielen opiskelu on hyvin haasteellista ja vain ne, jotka ovat kielellisesti lahjakkaita pärjäävät.
Toinen iso ongelma on Vilkunan mukaan todistusvalinta. Korkeakouluihin hakiessaan opiskelija voi päästä haluamaansa opiskelupaikkaan ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Pisteitä saa eri oppiaineiden arvosanoista eri määrän.
– Todistusvalinta on aivan susi. Se on muodostettu niin, että on katsottu lukion kurssien määrää. Sellaisista oppiaineista, joissa on paljon kursseja, saa enemmän pisteitä, vaikka niillä ei olisi suurta merkitystä opiskelusuunnankannalta.
Oppilaat saattavat ajatella, että englanti on riittävä kielitaito.Kalle Purhonen / Yle
Esimerkiksi pitkässä matematiikassa ja fysiikassa on tarjolla monia kursseja. Jos valitsee tällaisia pitkiä kursseja, ei ole aikaa opiskella enää kieliä. Opiskelijan kannattaa valita aineita, joissa on paljon kursseja, jos hän haluaa saada mahdollisimman paljon pisteitä todistusvalinnassa.
– Kyllä se on aikamoinen karhunpalvelus opiskelijoille. Silloin viedään tulevaisuuden erottautumismahdollisuudet.
Ensimmäiseksi kieleksi muu kuin englanti
Tilanteen parantamiseksi täytyy SUKOLin puheenjohtaja Outi Vilkunan mukaan käydä uudelleen arvokeskustelua. Vilkunan mielestä pitäisi myös harkita tarkasti, mitä A1- ja A2-kieliksi valitaan.
Ensimmäisen vieraan kielen aloittamista on tänä vuonna varhennettu niin, että opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalla. Tavoitteena oli kieliohjelmien monipuolistaminen.
Vilkuna huomauttaa, että ensimmäisen vieraan kielen ei tarvitse olla englanti.
– Englannille altistutaan kuitenkin niin paljon enemmän kuin muille kielille, että kielitaidon omaksumisessa ei häviä mitään, vaikka se ei olisikaan ensimmäinen vieras kieli.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump piti liittovaltion tilaa käsittelevän vuotuisen puheensa voimainsa tunnossa. Historiallisen virkarikosoikeudenkäynnin keskellä muuta olisi tosin voinut kuvitella.
Trumpille voitonvarmuutta puheeseen toi useampikin asia. Ensinnäkin vaikka virkarikosprosessi on yhä kongressissa kesken, Trump saattoi luottaa siihen, että senaatti vapauttaa hänet republikaanienemmistön turvin heti puhetta seuraavana päivänä, keskiviikkona. Asia varmistui viime perjantaina, kun senaatti äänesti, ettei lisätodistajia oikeudenkäyntiin tarvita.
Itse asiassa koko reilun tunnin mittaisessa puheessa Trump ei maininnut virkarikosoikeudenkäyntiä sanallakaan. Se lienee ollut monelle helpotus, sillä useampikin republikaani oli puheen alla toivonut, ettei kansaa kovasti jakava asia nousisi esiin.
Trump oli vasta Yhdysvaltain historian toinen presidentti, joka joutui pitämään vuoden tärkeimmän puheensa virkarikosprosessin keskellä. Myös Bill Clinton joutui samaan tilanteeseen 21 vuotta sitten. Clintonkaan ei tuolloin nostanut asiaa esille.
Mutta virkarikosprosessin jakolinja oli silti vahvasti läsnä heti ensi hetkistä alkaen. Trump ei kätellyt edustajainhuoneen demokraattipuheenjohtajaa Nancy Pelosia puhujakorokkeelle saapuessaan, vaikka Pelosi kättään hänelle ojensi.
Yhdysvaltain kahden vaikutusvaltaisimman poliitikon kohtaamiseen tiedettiin liittyvän tällä kertaa erityisen paljon jännitettä, sillä presidentti ja edustajainhuoneen puheenjohtaja eivät ole keskustelleet sitten lokakuun.
Jäätävää tunnelmaa ei parantanut, että Trump puheessaan nosti esiin asioita, jotka ovat demokraateille kuin punainen vaate, kuten etelärajan muurin rakentaminen.
Kun Trump väitti terveydenhuoltoponnisteluissaan halunneensa pitää huolen, ettei olemassa olevista sairauksista kärsivien sairausvakuutusturva heikkenisi, Pelosin huulilta pystyi lukemaan selvästi ”not true”, ei ole totta. Trumpin hallinto on pyrkinyt kumoamaan edellisen presidentin Barack Obaman terveydenhuoltouudistuksen juuri tämän osan.
Puheen päättyessä Pelosi viskasikin Trumpin puheen paperiversion kuin roskan pöydälle ja tv-kuvissa näytti myös kuin hän olisi jopa repinyt sen.
Edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi repii presidentti Donald Trumpin puheen.Shawn Thew / EPA
Mutta Trumpille puheen yleisö ei ollutkaan demokraattijohto, vaan oma vankka tukijakunta. Heidän määränsä on myös kasvanut, sillä tuoreen mielipidekyselyn mukaan presidenttiin tyytyväisten määrä on noussut Trumpin henkilökohtaiseen ennätykseen 49 prosenttiin.
Tätä tukea siivittää Yhdysvaltain hyvin vetävä talous. Yhdysvaltain työttömyysprosentti on alimmillaan 50 vuoteen 3,5 prosentissa. Se on kiistatta Trumpille vahva vaalivaltti, etenkin kun yhdysvaltalaiset perinteisesti äänestävät lompakollaan.
Yhdessä odotettavissa olevan vapauttavan virkarikosprosessin ja vankan kannattajakunnan kanssa yhdistelmä on demokraattien näkökulmasta marraskuun vaaleja ajatellen vähintään haastava.
DES MOINES Iowa saattoi käynnistää Yhdysvaltain presidentinvaalivuoden viimeistä kertaa. Sekaannus ääntenlaskennassa oli monille demokraateille jo liikaa. Vaatimukset esivaalien paalupaikan siirtämisestä toiselle osavaltiolle kasvoivat tiistaina sitä mukaa, kun tulosten julkistaminen siirtyi.
Iowassa on ollut sekaannuksia ääntenlaskennassa jo kolmissa esivaaleissa peräkkäin. Kaksi kertaa demokraateilla, kerran republikaaneilla. Käytössä oleva valitsijamieskokousmenetelmä on hauskaa katsottavaa, mutta se on auttamattoman vanhanaikainen.
Paikallinen demokraattipuolue oli hankkinut ääntenlaskua nopeuttaakseen mobiilisovelluksen, joka oli ilmeisesti väärin koodattu ja sotki koko laskennan.
Demokraattien hartaana toiveena on, että Iowan kaikki tulokset saadaan vielä laskettua eikä ikävä episodi vaikuta ratkaisevasti siihen, kenestä lopulta tulee Donald Trumpin haastaja ensi marraskuun presidentinvaalissa.
Ehdokkaat olivat kuitenkin pöyristyneitä. He olivat satsanneet Iowaan kymmeniä miljoonia dollareita, ja amatöörit lässähdyttivät vaalin. Suurin uutinen Iowasta 2020 on sekaannus vaalien ääntenlaskennassa.
Toiseksi suurin uutinen on Pete Buttigieg. Kun kaksi kolmasosaa äänistä oli julkistettu, kisan nuorin ehdokas oli yllättäen niukassa johdossa ennen kisan nestoria Bernie Sandersia.
38-vuotiaasta Buttigiegista tuli heittämällä demokraattien kärkinimi. Asetelma ensi viikolla pidettävää New Hampshiren esivaalia ajatellen on kutkuttava. Buttigiegin, Sandersin, Elizabeth Warrenin ja Joe Bidenin kisasta odotetaan tasaista.
Buttigieg kampanjoi paljon Iowassa. Hän on Keskilännestä, indianalaisen South Bendin kaupungin pormestari, joten Iowa oli häntä suhteellisen lähellä niin maantieteellisesti kuin kulttuurisesti. Toivoa ja uutta poliittista kulttuuria ajava kampanja onnistui täydellisesti.
On vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä, onko Buttigiegin menestyksen taustalla Yhdysvalloissa muhiva liberaalien jytky, vai johtuiko se vain suurista satsauksista Iowaan. Tulevat esivaalit kertovat totuuden.
Joka tapauksessa hän tuo nyt kaivatun tuulahduksen vanhusehdokkaiden kisaan. Buttigieg on monella tapaa erilainen poliitikko Yhdysvalloissa: Hän on Harvardin huippuyliopistosta valmistunut Afganistanin sotaveteraani, homoseksuaali ja kaiken kukkuraksi tunnustava kristitty.
Erilaisuudelle voi olla nyt kysyntää varsinkin nuoren äänestäjäkunnan keskuudessa. Buttigieg antoi Iowassa myrskyvaroituksen siitä, että kilpailusta demokraattien presidenttiehdokkudesta tulee raju.
Fasisteja ja rasisteja, halla-aholaisia. Yhteiskuntarauhan uhka, joka valtaan päästyään romuttaa oikeusvaltion. Perussuomalaisesta puolueesta siis puhe, sellaisin sanoin, joilla sitä usein vastustetaan.
Perussuomalaisia vihataan niin paljon, että moni ajattelee: jotain niissä täytyy olla. Se on suurin puolue, jonka ympärillä pöhisee. Sen johtaja on jumaloitu ja vihattu, ehdottomasti tai ei missään nimessä, näin sanotaan ja kiistetään, rasisti ja fasisti.
En vähättele vihaa tai rasismia, mutta muistutan, että hakaristin ohella voi olla hyvä katsoa myös peiliin.
Ajattelen, että jos uskotaan demokratiaan, täytyy uskoa myös äänestäjien joltiseenkin täyspäisyyteen.
Monissa vaaleissa on nähty, että perussuomalaisten korkea kannatus osuu matalan äänestysprosentin alueille. Eräissä helsinkiläisissä lähiöissä äänestysprosentti on usein alle 50, mutta kun perussuomalaiset voittaa vaalit, se on yli 60. Eeva Luhtakallion tutkimus Demokratia suomalaisessa lähiössä kertoo esikaupungista, jossa politiikan valtajärjestelmä näyttäytyy poissaolevana, mutta perussuomalainen soppatykki kokoaa ihmisiä ostarilla.
Ehkä tätä puoluetta pitäisikin kiittää suomalaisen demokratian pelastamisesta?
Ymmärrän perussuomalaisten kannatuksen näin. Kuvittelen keskustan peruskannattajan, suomalaisen pientalonpojan, ja hänen rinnalleen Sitran yliasiamiehen, Venäjän pankkikonsultti Esko Ahon tai suursijoittaja Juha Sipilän.
Aho liitti Suomen Euroopan unioniin, vaikka puoluekenttä epäröi. Hän tiesi, että kymmeniätuhansia maatiloja lopetetaan, mutta että hän itse jatkaa huippuvirkoihin. Myöhemmin Sipilä teki samankaltaisia temppuja. Äänestäjät hylkäsivät, ja Sipilä meni sinne mistä tulikin, nauttimaan jossain kuorissa lojuvista miljoonista.
Kuvittelen myös uhanalaisen lajin, suomalaisen teollisuustyöntekijän. Hänen rinnallaan näen sosiaalidemokraatti-pääministerin Paavo Lipposen tai komissaari Erkki Liikasen rintapielet kunniamerkkien painon alla taipuen. Sitä mukaa kun kunniamerkit ovat lisääntyneet, ovat suomalaiset teollisuustyöpaikat vähentyneet.
Kuten keskustajohtoiset hallitukset tuhosivat Suomen talonpojat, tuhosivat demarijohtoiset hallitukset suomalaiset duunarit ja duunit.
Kuka korjaa potin maailmassa, jossa vanhat luokat ovat kadonneet? Fasistit ja rasistit? Itähelsinkiläisen lähiön, Kankaanpään pikkukaupungin, Honkajoen maalaiskunnan, kahden Suomen perussuomalaisimman paikkakunnan äänestäjät – nämäkö ovat natseja?
En vähättele vihaa tai rasismia, mutta muistutan, että hakaristin ohella voi olla hyvä katsoa myös peiliin. Karu totuus on, että muiden puolueiden epäuskottavuus on niin ilmeistä, että perussuomalaisten kannatus on kasvanut niiden kustannuksella.
Kun poliitikko maalaa mustan valkeaksi oman porukan tähden, eliiteistä ja tutkimuksista riippumatta, hän kertoo siitä, että porukka todella on tärkeä.
Perussuomalaisten laskelma maahanmuuton kustannuksista tuskin menisi läpi valtiotieteen opinnäytteenä. Mutta kuinka moni muidenkaan puolueiden äänestäjä todella valitsee puolueen sen ohjelman faktapitoisuuden mukaan?
The Guardian-lehdessä Catherine Fieschi kirjoitti taannoin eurooppalaisen uusoikeiston suhteesta faktoihin. Hänen kirjoituksensa ydin on, että uusoikeiston ajoittain räikeä piittaamattomuus totuudesta on itse asiassa lojaalisuutta äänestäjiä kohtaan. Kun poliitikko maalaa mustan valkeaksi oman porukan tähden, eliiteistä ja tutkimuksista riippumatta, hän kertoo siitä, että porukka todella on tärkeä.
Nykyajan politiikkaa sanotaan identiteettipolitiikaksi. Politiikassa onkin aina kysymys identiteeteistä, esimerkiksi nyt duunareista tai maalaisista. Ja identiteetit, joiden varaan aiempi valtajärjestelmä rakennettiin, ovat murentuneet tai murrettu. Ne on korvattu pelkällä vauraudella, joka sekin jakautuu epätasaisesti. Kun ihminen ei elä ainoastaan leivästä, tarjoavat perussuomalaiset nyt taas identiteettiä, sellaisen ihmisen kanssa kulkemista, joka ei samaistu menestyjiin.
Sen, joka haluaa voittaa perussuomalaisten äänestäjät taakseen, olisi tarjottava heille samaa kuin perussuomalaiset, arvostusta. Sen taas, joka toivoo perussuomalaisten kasvavan entistä suuremmaksi puolueeksi, kannattaa pystyttää yhä korkeampi muuri tämän yhden puolueen ja kaikkien muiden väliin. Ja huutaa sen takaa fasistia ja natsia aina vain kovempaa, omasta moraalisesta ylemmyydestään varmana.
Janne Saarikivi
Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.
Puolitoista vuotta sitten jyväskyläläisen Emilia Särkisen kotona oli aika ajoin levotonta. Tilanteet 5-vuotiaan esikoispojan kanssa olivat joskus kuormittavia.
– Hänen tunnereaktionsa olivat todella voimakkaita. Joissain tilanteissa hän kiihtyi nollasta sataan tosi nopeasti ja lapsen kiihtynyttä tilaa oli vaikea rauhoittaa ja pysäyttää, Särkinen kertoo.
Särkinen mietti, miten tilannetta voisi helpottaa ja kuinka lapsen tunteiden hallintaa voisi tukea.
Päiväkodin kautta Särkinen sai tiedon tutkimuksesta, johon haettiin mukaan 4–5-vuotiaiden lasten vanhempia, joilla oli huolta lapsen ylivilkkaudesta, impulsiivisuudesta tai tarkkaamattomuudesta. Diagnoosia ei tarvinnut olla.
Särkinen ajatteli, että tutkimuksesta voisi olla heille hyötyä ja haki mukaan.
Itsesäätelyn taitoja opitaan leikin avulla
Niilo Mäki Instituutin Leikitään ja Keskitytään -hankkeessa tutkittiin Uudessa-Seelannissa kehitettyä menetelmää, jossa vanhempia ohjataan tukemaan lapsen toiminnan ohjausta ja keskittymistä leikin avulla.
Vanhempien piti sitoutua leikkimään lapsen kanssa puoli tuntia päivässä seitsemän viikon ajan. Heidän piti myös osallistua viikoittain ryhmätapaamisiin. Lisäksi he vastasivat kyselylomakkeisiin kolmesti tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa oli mukana verrokkiryhmä, johon osallistuvat vanhemmat täyttivät vain kyselylomakkeet.
Leikkivät vanhemmat saivat käsikirjan, johon kaikki tutkimuksen aikana leikittävät leikit oli kirjattu ja jaoteltu viikoittain. Mukana oli ihan tavallisia perinteisiä leikkejä, kuten seuraa johtajaa, naruhyppelyä, muisti- , pala- ja pallopelejä sekä rentoutumisleikkejä. (Jutun lopussa muutama helppo leikkivinkki jokaiseen kotiin.)
Muistipeli oli yksi tutkimuksessa mukana olleista peleistä ja leikeistä. Se kehittää hyvin sekä tarkkaavuutta että muistia.Simo Pitkänen / Yle
Vaikka leikit ovat suurelta osin vanhoja tuttuja, jokaisella niistä oli selkeä tehtävä, kertoo väitöskirjaa tutkimuksen aineistosta tekevä projektitutkija Sini Teivaanmäki.
– Ohjelmaan on valittu sellaisia leikkejä, joiden on ajateltu harjoittavan hyvin itsesäätelyn kannalta tärkeitä taitoja, kuten reaktioiden hillitsemistä, asioiden muistamista ja mielessä pitämistä sekä tunteiden säätelyä.
Miksi juuri puoli tuntia? Siihen ei Teivaanmäen mukaan ollut mitään varsinaista syytä. Puolta tuntia ei tarvinnut kuitenkaan leikkiä yhtäjaksoisesti.
Särkinen kertoo jakaneensa leikkiajan usein osiin, sillä puolen tunnin yhtäjaksoisen leikkiajan löytäminen kiireisen lapsiperhearjen keskeltä oli välillä haastavaa. Joskus leikittiin aamulla 5 minuuttia, iltapäivällä 15 ja vielä illalla 10 minuuttia. Leikit sujuivat Särkisen mukaan pääosin hyvin.
– Ensimmäiset pari viikkoa lapsi oli aivan innoissaan. Jossain vaiheessa hän olisi halunnut leikkiä vain tiettyjä leikkejä ja oli haastavaa ylläpitää hänen motivaatiotaan. Rentoutumisleikki oli kaikista vaikein. Sen lisäksi, että lapsi harjoitteli toiminnan ohjausta, joutui itsekin harjoittelemaan välillä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, että tänään leikkien kanssa on vaikeaa, mutta olemme sitoutuneet tähän ja jatkamme tätä.
Keskittyminen parani ja tunne-elämä rauhoittui
Tutkimusjakson lopulla Särkinen alkoi havaita muutoksia lapsensa olemuksessa ja käytöksessä.
– Huomasimme lapsen isän kanssa selvää kehitystä. Leikeissä, joissa oli vaikka jokin häviämistilanne, lapsen tunnereaktio oli seitsemännen viikon lopulla paljon helpompi kuin se oli alussa.
Pelissä häviäminen ei enää tuota Emilia Särkisen esikoiselle yhtä isoa tunnereaktiota kuin aiemmin.Simo Pitkänen / Yle
Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta alustavien tulosten mukaan yhteisestä leikistä näyttäisi olevan apua.
Tutkimuksessa oli mukana noin 90 perhettä Jyväskylän lisäksi Espoosta, Helsingistä ja Rovaniemeltä. Muut vanhemmat ovat raportoineet samankaltaisista muutoksista kuin Särkinenkin, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja ja projektisuunnittelija Päivi Moisio.
– Lapsen keskittyminen on parantunut, pitkäjänteisyys esimerkiksi piirtämisessä on parantunut, lapsi jaksaa kuunnella ja odottaa vuoroaan paremmin, malttaa leikkiä rauhallisemmin ja tunne-elämä on rauhoittunut, Moisio luettelee vanhempien esille nostamia asioita.
Myös varhaiskasvatuksen henkilöstö täytti kyselylomakkeet. Heidän vastauksissaan muutokset eivät näkyneet yhtä selvästi ja arvioissa oli enemmän vaihtelua. Joillain lapsilla näytti menevän päivähoidossa tutkimuksen jälkeen paremmin, joillain heikommin ja joillain ei näkynyt mitään muutosta.
Moision mukaan tulos ei ole yllättävä. On tyypillistä, että interventio vaikuttaa siinä ympäristössä, jossa se tehdään. Siksi keväällä on tarkoitus aloittaa uusi tutkimushanke, joka toteutetaan enemmän varhaiskasvatuksen puolella.
– Yksi syy on juuri se, että saisimme vaikutusta näkymään myös varhaiskasvatuksessa ja saisimme myös madallettua kynnystä, että osallistuminen olisi perheille helpompaa, Moisio sanoo.
Leikki lisäsi vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta
Sen lisäksi, että yhteinen leikki näkyi myönteisesti lasten käytöksessä, se vaikutti monien vanhempien mukaan myönteisesti myös vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Moisio kertoo tutkimuksessa mukana olleiden vanhempien huomanneen, kuinka tärkeää yhteinen leikki arjessa on ja kuinka helposti se kiireiden keskellä jää.
– Kun leikitään yhdessä, on kivaa ja hauskaa. Samalla kun lapsi oppii, tulee lämmin ja hyvä vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välille. Se säteilee kaikkeen elämään.
Emilia Särkinen kertoo yhteisen leikin herätelleen hänen ja lapsen välisen keskusteluyhteyden. He voivat nyt keskustella siitä, mitä erilaisissa tilanteissa vaaditaan, millaiset tunnereaktiot ovat sallittuja ja miten niitä voi harjoitella.
Emilia Särkinen hyödyntää tutkimuksen kautta saamiaan oppeja myös kuopuksen kanssa.Simo Pitkänen / Yle
Tutkimuksesta Särkinen sai arkeensa myös hyviä välineitä, joita hän on hyödyntänyt yhtä vilkkaan kuopuksensa kanssa.
– Tulin luovemmaksi ja opin soveltamaan leikkejä eri tavalla arkeen. Kiireisenä päivänä voin esimerkiksi samaan aikaan tiskatessa leikkiä seuraa johtajaa ja ottaa lapsen mukaan omaan arkeen. Samalla annan lapselle huomiota ja pystyn siinä ohella tukemaan hänen oppimistaan ja toiminnan ohjaustaan.
Myös ryhmätapaamisten tarjoama vertaistuki oli Särkiselle tärkeää.
– Kaikki tiesivät, mitä arki vilkkaan lapsen kanssa on. Opin armollisuutta ja pystyn ehkä ottamaan asiat vähän lunkimmin. Nyt, kun on menty puolitoista vuotta eteenpäin, esikoiselle on varmasti tullut iän mukana rauhallisuutta, mutta koen, että tutkimuksesta oli meille apua.
Leikin avulla voi ennaltaehkäistä ongelmia
Tutkimuksen seuranta-aika oli kolme kuukautta, mutta Sini Teivaanmäki toivoo ja uskoo, että hyödyt kantautuvat pidemmälle elämään. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lapsuuden itsesäätelytaidot heijastuvat pitkälle aikuisuuteen.
Jos itsesäätelytaidoissa on vaikeuksia, ne lähtevät helposti kasautumaan ja näkyvät niin koulussa kuin ihmissuhteissakin, Teivaanmäki sanoo.
– Jos siihen saadaan jokin pienikin myönteinen muutos, saadaan taitoja parempaan suuntaan ja itsesäätelyä kehittymään, se voi näkyä myönteisenä muutoksena tosi laajalla alueella, myös koulussa ja ihmissuhteissa.
Tutkimuksen ajatus olikin tarjota helppo tapa puuttua arjen haasteisiin jo ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi, sillä silloin niitä on hankalampi korjata, Moisio jatkaa.
– Leikki on kuitenkin luonnollinen ja helposti joka kodissa toteutettava tapa. Emme voi luvata, että osallistuminen tällaiseen ryhmään olisi joku ihmenappula, jota painamalla kaikki ongelmat katoavat, vilkkaus häviää ja vuorovaikutus on pelastettu. Mutta olemme huomanneet, että tämä on ollut ihmeellisen iso sysäys useille lapsille ja varsinkin vanhemmille.
Leikille kannattaa raivata kalenterissa tilaa
Moni vanhempi miettii, pitääkö lapsen kanssa leikkiä. Tutkimusryhmissäkin moni vanhempi kertoi kokevansa lapsen leikkeihin mukaan menemisen vaikeaksi. Erityisesti mielikuvitusleikit tuntuivat hankalilta. Sini Teivaanmäellä on ehdotus tähän.
– Myös yksinkertaiset pelit voivat toimia hyvänä lähtökohtana yhteiseen hetkeen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Ne voivat olla joillekin vanhemmille vähän helpompia.
"Olennaista on se, että vanhempi paneutuu lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutus on intensiivistä." Päivi Moisio
Päivi Moisio muistuttaa, että leikkien kirjo on hyvin laaja ja jokaiselle vanhemmalle löytyy varmasti sellainen leikki, johon itse taipuu.
– Olennaista on se, että vanhempi paneutuu lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutus on intensiivistä.
Tutkimuksen perusteella säännöllistä yhteistä leikkiä lapsen kanssa voi suositella muillekin vanhemmille.
Teivaanmäki myöntää, että tutkimuksen edellyttämä puoli tuntia leikkiä päivässä on melko kova tavoite pidemmän päälle. Se voi sopia joillekin hyvin ja joillekin ei. Siksi hän sanoo, ettei leikin tarvitse kestää kuin vaikka 15 minuuttia, eikä leikkiä tarvitse välttämättä olla joka päivä.
Moisio sanoo itsekin tietävänsä, miten lapsiperhearki vie mennessään. Silti hän kannustaa raivaamaan kalenterista tilaa leikille samaan tapaan, kuin moni raivaa aikaa omille harrastuksilleen ja muille menoilleen.
Myös sellaiset arjen tilanteet, joissa joutuu esimerkiksi odottamaan, kannattaa hyödyntää ja viettää leikkimällä, jolloin aika menee rattoisammin sekä lapsella että vanhemmalla, Moisio vinkkaa.
– Meille vanhemmille on tässä ajassa ihan hirveästi vaatimuksia enkä halua lisätä niitä. Mutta yhteisen leikin ilosanomaa haluan viedä eteenpäin. Voisiko jonain päivänä unohtaa muut vaatimukset, syödä vaikka vähän kevyemmin ja keskittyä leikkiin?
Muistipeli yhdessä aikuisen kanssa on turvallinen tapa lapselle harjoitella häviämistä ja pettymyksen sietoa. Simo Pitkänen / Yle
Helpot leikkivinkit jokaisen arkeen
Muistipeli
Muistipeli kehittää hyvin sekä tarkkaavuutta että muistia. Ne liittyvät olennaisesti toisiinsa: vain sellaisen asian voi muistaa, johon on ensin kohdistanut tarkkaavuutensa. Lapsen tarkkaavaisuutta voi ohjata auki oleviin kortteihin: kortit voidaan nimetä tai niistä voidaan hieman jutella, jotta ne painuisivat paremmin mieleen.
Jos keskittyminen on todella vaikeaa, voi peliä koittaa aluksi vain muutamalla kortilla, jotta pelin saa pelattua loppuun. Yksinkertaiset ja selkeästi erottuvat kortit voivat auttaa. Motivaatiota pelaamiseen voi tuoda se, että kuvat ovat lapselle mieleisiä ja vaikka hänen itsensä valitsemia.
Muistipeli voi olla myös turvallinen tilanne lapselle harjoitella häviämistä ja pettymyksen sietoa. Tärkeää on, että vanhempi tarjoaa lapselle apua siinä, miten voi pärjätä paremmin ja myös voittaa. Jos vuorottelu on lapselle vaikeaa, voidaan vaikka yhdessä sopia, että sanotaan aina ääneen, kenen vuoro seuraavaksi on.
Naruhyppely
Naruhyppely vaatii ennen kaikkea motorisia taitoja, mutta samalla sen harjoittelu vaatii myös kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja isomman taidon purkamista osiin. Ensin voidaan kokeilla ihan vain maassa makaavan narun yli hyppimistä. Vanhempi voi tehdä narulla vaikka laineita.
Seuraavaksi voidaan harjoitella narun heittämistä takaa pään yli eteen ja taas taakse. Tässä vaiheessa ei vielä hypitä. Kun on erikseen harjoiteltu hyppäämistä ja narun heittämistä, voidaan osat yhdistää: lasta voi ohjata ensin heittämään narun takaa pään yli eteen, ja sitten hyppäämään sen yli.
Tämän jälkeen voidaan alkaa harjoittelemaan narun yli hyppäämistä silloin, kun se on liikkeessä. Myös vanhemmat voivat pyörittää narua lapselle, jos lapsen on vielä vaikeaa itse sekä pyörittää että hypätä.
Musiikkipatsaat
Musiikkipatsaat on hyvä leikki reaktioiden hillitsemisen harjoitteluun. Leikissä tarvitaan jotain musiikkia, jonka aikana lapsen kuuluu liikehtiä eri tavoin. Kun musiikki lakkaa, lapsen tulee jähmettyä patsaaksi paikoilleen. Patsaan muoto voi olla etukäteen sovittu, tai lapsi saa itse keksiä sen.
Jos leikki sujuu hyvin, sitä voidaan vaikeuttaa vaikka pidentämällä paikoillaan olon aikaa ja varioimalla liikkeessä oltavan ajan kestoa. Jos liikkeen pysäyttäminen on lapselle vaikeaa, niin mukaan voidaan ottaa toinen leikkijä, jota lapsi voi käyttää mallina. Jos lapsi tarvitsee vielä vahvempaa ulkopuolista tukea liikkeen säätelyyn, voi toinen leikkijä pitää häntä kädestä kiinni.
Jutun kommentointimahdollisuus on auki torstaihin klo 23 saakka. Tervetuloa mukaan!
Helmi Seppälä ja Peetu Lämsä käyvät alakoulua Luhangan ainoassa koulussa noin 45 muun oppilaan kanssa.
Seppälän koti on naapurikunnassa Hartolassa ja hänelle Luhanka on lähempänä kuin Hartolan koulu.
– Pienessä koulussa on mukavampaa.
Lämsä puolestaan kehuu, että Luhangan koulussa saa hyvin kavereita ja uudessa koulussa on hyvät tilat.
700 asukkaan Luhanka on manner-Suomen pienin kunta. Eläkeläisiä on paljon, lapsia vähän, mutta 2017 valmistunut uusi koulu on hieno.
– Meille tulee oppilaita Jyväskylän Putkilahdesta, Hartolasta ja Joutsan Pappisista oman kunnan oppilaiden lisäksi, kertoo johtajaopettaja Leila Qvist-Pettersson
Koulun oppilaista noin 30 on Luhangasta ja muut tulevat naapurikunnista.
Luhanka päätti rakentaa uuden koulun kunnan sivukylälle Tammijärvelle, jonne on matkaa Luhangan keskustaajamasta noin kymmenen kilometriä.
Luhangan kunnanjohtaja Tuomo Kärnä perustelee uuden koulun sijaintia sillä, että näin saadaan naapurikuntien oppilaita helpommin.
– Tämä on aito seutukoulu. Oppilaita saadaan neljän kunnan alueelta ja näin koulu pysyy virkeämpänä pitempään, sanoo Kärnä.
Luhangan kunnanjohtaja Tuomo KärnäJarkko Riikonen / Yle
Naapurikuntien oppilaita tarvitaankin, sillä viime vuonna Luhankaan ei syntynyt yhtään vauvaa.
– Viime vuosi oli nollavuosi. Pidetään sitä välivuonna, koska tänä vuonna tulee taas lapsia, sanoo Kärnä.
Johtajaopettaja Qvist-Pettersson kertoo, että ensi lukuvuonna Luhangan kouluun tulee todennäköisesti 10 uutta esikoululaista.
– Sen jälkeen Luhangassa syntyy ennusteiden mukaan vuosittain yhdestä kolmeen vauvaa.
Luhanka ei ole ongelmineen yksin. Suomessa on noin 40 kuntaa, joissa vuosittain syntyy alle kymmenen vauvaa. Keski-Suomessa tällaisia kuntia on viisi.
Opetusministeri Li Anderssonin mukaan (Iltalehti) jokaiseen kuntaan ei välttämättä jää peruskoulua. Hän patistaakin kuntia yhteistyöhön opetuksen järjestämisessä.
Luhangan kunta antaa jokaisesta syntyvästä vauvasta vuosittain tuhannen euron vauvarahan kymmenen vuoden ajan eli yhteensä 10 000 euroa.
Vanhemmat pitävät kunnan tarjousta positiivisena kädenojennuksena.
Kunnanjohtaja ei vielä osaa sanoa, miten viime syksynä tehty tarjous on otettu vastaan.
– Vielä ei ole näyttöä siitä, että miten hyvin se puree, sanoo Kärnä.
Koronaviruksen takia eristyksissä ollut kiinalaisnainen on päässyt pois Lapin keskussairaalasta keskiviikkona. Potilaasta otettujen uusimpien näytteiden tulokset olivat negatiivisia, kertoo Lapin sairaanhoitopiiri.
– Kahtena peräkkäisenä päivänä otettujen testien tulokset ovat negatiivisia. Nainen on hyväkuntoinen eikä hänellä ole enää oireita, Lapin keskussairaalan infektioylilääkäri Markku Broas sanoo.
Uusimmat testit otettiin maanantaina ja tiistaina. Tulokset saatiin keskiviikkona.
Lapin sairaanhoitopiiri ei kerro, mihin nainen menee sairaalasta tai hänen matkasuunnitelmistaan.
Noin 30-vuotias Kiinan Wuhanista saapunut turisti oli lomailemassa Inarin Saariselällä, josta ensihoito toi hänet Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle viime viikon tiistaina. Häntä on pidetty siitä asti sairaalan eristyshuoneessa. Potilaan koronavirustartunta varmistui laboratoriotutkimuksissa viikko sitten keskiviikkona. Kyse oli ensimmäisestä Suomessa vahvistetusta koronavirustapauksesta.
Koronavirukselle altistuneita henkilöitä on Broaksen mukaan kaikkiaan 21. Heistä 14 on karanteenissa, osa Lapin keskussairaalassa ja osa Inarissa. Infektioylilääkäri arvioi, että nämä henkilöt pääsevät näillä näkymin karanteenista ensi lauantaina ja maanantaina.
Viime viikolla otettiin kolmesta karanteenissa olevasta altistuneesta koronavirusnäytteet, jotka osoittautuivat myös negatiivisiksi.
Lapin sairaanhoitopiirin kolmen altistuneen tiedetään poistuneen jo maasta. THL on ollut yhteydessä näiden matkailijoiden kotimaan terveysviranomaisiin. Neljää altistunutta ei ole tavoitettu. Sairaanhoitopiiristä kerrotaan, että altistuneiden henkilöllisyyden selvittäminen osoittautui vaikeaksi, koska he olivat osallistuneet sairastuneen kanssa samaan matkailuaktiviteettiin ja osa ilmoittautuneista on käyttänyt vain etunimeä tai nimimerkkiä.
Eduskunnan istuntotauko on päättynyt ja valtiopäivät avattiin tänään juhlallisin menoin.
Iltapäivällä eduskunnan juhlaistunnossa presidentti Sauli Niinistö julistaa valtiopäivät avatuiksi. Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) vastaa tasavallan presidentin puheeseen eduskunnan puolesta.
Presidentti Niinistö tuomitsi valtiopäivien avajaispuhessaan antisemitismin ja rasismin. Niinistön mukaan ne eivät ansaitse mitään jalansijaa yhteiskunnassamme.
Niinistö toivoo myös nopeampi ilmastotoimia kovien ilmastotavoitteiden lisäksi.
Eduskunnan puhemies Vanhanen mainitsi puheessaan kärjistyneen julkisen keskustelun ja sen ristiriidan politiikassa tarvittavien kompromissien kanssa.
Yle näyttää tilaisuuden suorana kello 13.30 lähtien TV 1 -kanavalla ja Areenassa. Voit seurata tilaisuuden kulkua hetki hetkeltä tässä artikkelissa.
Meneillään on poikkeuksellisen vilkas lakkokevät. Lakossa ja työnantajien työsulkujen piirissä on tällä hetkellä esimerkiksi paperi- ja metsäteollisuus. Parin viikon kuluttua puolestaan Prisma-tavaratalot joutuvat lakon takia sulkemaan ovensa pariksi päiväksi, jos Palvelualan ammattiliitto PAMin neuvotteluissa ei sitä ennen päästä sopuun.
Ammattiliittoon kuuluminen on vähentynyt 2000-luvulla nopeasti. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen mukaan ammattiliittoon kuului vuonna 2017 alle 60 prosenttia (59,4%) suomalaisista ja heistäkin kolmasosa oli muita kuin työntekijöitä (eläkeläisiä, opiskelijoita, vapaajäseniä ja yrittäjiä). Vielä vuonna 2001 liittoihin kuului 71% palkansaajista ja työttömistä. Yhä useammalle riittää kuuluminen pelkkään työttömyyskassaan, jonka toimintaan ei kuulu edunvalvonta. Yleisen työttömyyskassan (YTK) oman ilmoituksen mukaan sen nykyinen jäsenmäärä vastaa 20 prosenttia Suomen kaikista palkansaajista.
Lisäksi yhteiskunnan muuttuminen yksilökeskeisemmäksi saattaa tutkijan arvion mukaan selittää heikentynyttä intoa osallistua työtaisteluihin.
A-studio kerää kokemuksia suhtautumisesta ammattiyhdistystoimintaan. Aihetta käsitellään lähetyksessä ensi viikolla.
Kerro siis meille oheisella lomakkeella: Miten sinä ja työkaverisi suhtaudutte lakkoiluun ja ammattiliiton jäsenyyteen? Onko suhtautuminen muuttunut?
Voit päättää, haluatko kertoa kokemuksistasi omalla nimelläsi vai nimettömänä. Toimituksen tulee olla kuitenkin tietoinen siitä, kenen kertomuksesta on kyse. Siksi kysymme myös nimen ja yhteystiedon. Lomake on suojattu ja tiedot tulevat vain toimituksen käyttöön juttuja varten.
Kysely sulkeutuu perjantaina 7. helmikuuta klo 12.
Suomessa on havaittu harvinaista mustakaularastasta, joka elää yleensä Uralvuoristossa.
Tänä vuonna linnusta on tehty eri puolilla maata puolenkymmentä havaintoa, muun muassa Oulussa ja jo aiemmin tänä talvena Inarissa (Lapin Kansa).
Näitä lintuja eksyy Suomeen hyvin harvoin. Oulun seudulla mustakaularastas on tavattu viimeksi vuonna 2007.
Mustakaularastas elää Siperiassa eikä se yleensä leviä Uralvuoristoa lännemmäksi. Satunnaisia harhailijoita voidaan Suomessa havaita aina silloin tällöin.
Mustakaularastas on hieman punakylkirastasta suurempi lintu, josta esiintyy myös kaksi alalajia, joiden kanssa se saattaa helposti risteytyä. Useat Suomessa tehdyt havainnot ovatkin olleet juuri näistä risteytyneistä hybrideistä.
Etelä-Suomessa tavallista enemmän lintulajeja
Lintutieteellisen yhdistyksen Birdlife Finlandin lintukartoitusten mukaan Suomessa on tänä talvena havaittu poikkeuksellisen useita lintulajeja. Tammikuussa havaittiin 165 lintulajia, kun vuosina normaalisti lajien määrä jää selvästi tätä pienemmäksi.
Erityisen runsaasti havaintoja on tehty vesilinnuista, joita on jäänyt talvehtimaan lauhan tammikuun aikana tavallista runsaammin.
Havaintojen joukossa harvinaisimpia lajeja tammikuussa ovat olleet esimerkiksi metsä- ja tundrahanhi, lapasorsa ja härkälintu sekä kurjet Salossa ja Paimiossa, tiltaltti Hangossa sekä isosirri, joka nähtiin Paraisten Jurmossa merisirrien joukossa viipynyt isosirri.
Poikkeuksellisen lämmin tammikuu on näkynyt erityisesti Etelä-Suomen lintulajistossa.
Pohjoisessa linnut pysytelleet piilossa
Pohjois-Suomessa taas lämmin ja vähäluminen tammikuu on näkynyt niin, että useat talvisin ihmisten elinpiiristä ruokansa hakevat metsälinnut ovat pysytelleet metsien siimeksessä.
– Täällä ei tänä vuonna ole ollut kovinkaan paljon esimerkiksi pihlajanmarjoja, jotka olisivat houkutelleet marjansyöjiä esiin, kertoo Limingan luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi.
Hänen mukaansa vasta viime päivien lumi ja pakkaset ovat houkutelleet esimerkiksi peltopyyt luontokeskuksen ruokintapaikoille.
