Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat lisänneet myyjien osa-aikatyötä ja vuokratyötä.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin mukaan entistä pidemmät aukioloajat ovat lisänneet vastentahtoista osa-aikatyötä samalla kun vähittäiskaupassa kokoaikainen työ on vähentynyt.

Tutkimuspäällikkö Antti Veirto PAMin yhteiskuntapoliittisesta yksiköstä sanoo, että vähittäiskaupassa on käynnissä sopeutumisvaihe uuteen normaaliin: epänormaaleihin työaikoihin ja pyhätyöhön. Esimerkiksi ravintola-alalla tähän on jo totuttu.

– Hyvä, että on tarjolla töitä työntekijöiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja löytyy työntekijöitä eri työajoille, sanoo Veirto.

Vuorotyö vaatii tosin arjen akrobatiaa: työntekijöiden haasteena on useimmiten tasapainon löytyminen työn ja elämän välillä, selviää PAMin työntekijäkyselyissä. Lastenhoidon ja omaishoidon järjestäminen voi olla vaikeaa, sosiaaliset suhteet ovat koetuksella, lepoaikaa ei aina ole tarpeeksi ja julkisilla liikennevälineillä ei aina pääse töihin.

Toisille vuorotyö on pelastus. Järvenpääläinen myyjä Katri Laine tekee omasta tahdostaan pelkästään ilta- ja yövuoroja Triplan Prismassa Helsingissä.

– Se sopii parhaiten omaan elämänrytmiini. Lisäksi korvaus on parempi kuin päivällä tehdyssä työssä, sanoo iltaihmiseksi tunnustautuva Laine.

– Parasta on se, että saa aamulla nukkua pitkään, herätä rauhassa ja lähteä töihin, kun on kunnolla hereillä.

Lisätyövoimaa on palkattu

Pidemmät aukioloajat tarkoittavat lisää työtunteja työntekijöille. SOK kertoo pystyvänsä tarjoamaan nykyisin miljoona työtuntia lisää vuosittain. Keskolla aukiolo on pelkästään tämän vuoden aikana laajentunut 20 000 tunnilla.

Lisätunteja on tullut erityisesti sunnuntai- ja pyhäpäiviin – eli päiviin, joiden aukiolo oli aiemmin hyvin rajoitettua. Jopa pienemmillä paikkakunnilla on nykyään ainakin yksi ruokakauppa, joka on lähes vuoden jokaisena päivänä auki.

SOK:n vähittäiskaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen sanoo, että heillä työllistämisvaikutukset näkyvät.

– Meillä on ihan selkeästi henkilöstömäärät lisääntyneet: kokoaikatyöt, osa-aikatyö, vuokratyö, kaikki. Aukiolomuutokset ovat olleet sen verran suuria, että olemme tarvinneet lisätyövoimaa kaikkiin erilaisiin työsuhteisiin, sanoo Lyytikäinen.

Keskolla lisätunnit on pystytty jakamaan nykyisille työntekijöille eikä osa-aikaisuus ole merkittävästi kasvanut, sanoo K-Citymarket-ketjun johtaja Ari Sääksmäki.

24h-kauppoja tulee tasaisesti lisää

24h-aukiolon edelläkävijä Suomessa on ollut SOK, jolla on tällä hetkellä noin 60 ympäri vuorokauden auki olevaa ruokakauppaa. 24h-myymälöistä löytyy sekä pieniä lähikauppoja että isoja Prismoja, ja osa niistä on ABC-liikennemyymälöiden yhteydessä.

Kesko on lähtenyt varovaisemmin jatkuvaan aukioloon: sillä on kolme 24h-kauppaa, jotka kaikki ovat isoja K-Citymarket- tai K-Supermarket-myymälöitä

Ari Sääksmäen mukaan 24h-aukiolo ei ole Keskolle itseisarvo – sen sijaan monet sen ruokakaupat ja marketit ovat menossa kohti 06-24-aukioloa.

– Ratkaisut tehdään aina myymäläkohtaisesti ja kysyntää kuunnellen, sanoo Sääksmäki.

Ruokakauppojen ja markettien sunnuntaimyynti lähentelee jo arkipäivien tasoa. Myynti jakautuu tasaisemmin eri päiville ja kellonaikoihin, kun kaupat aukaisevat ovensa aikaisemmin ja sulkevat yömyöhään.

Lisätunnit tasoittavat tavaratalojen kriisiä

Lisätyötunneista huolimatta vähittäiskaupan kokonaistyöllisyys on pysynyt lähes samana. Syynä on tavaratalojen ja kivijalkakauppojen kriisi, joka on vienyt alalta työpaikkoja.

Kaupan ala perusteli aukiolon vapautumista työllisyyden kasvulla. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vähittäiskaupan työllisten määrä ja tehdyt työtunnit ovat pysyneet lähes samana tai jopa laskeneet vuoden 2015 tasosta.

PAMin Antti Veirto muistuttaa, että samaan aikaan vähittäiskaupassa on käynyt iso myllerrys: Anttilan konkurssissa työnsä menetti 1 300 ihmistä. Stockmannin sulkiessa Oulun tavaratalon vuonna 2017 meni työpaikka alta 250 ihmiseltä.

Lisäksi aukiolojen vapautuminen näyttää hyödyttäneen jättikauppoja – pienempien kustannuksella. Ruokakauppojen ja tavaratalojen lisääntyneet työtunnit ovat siis tasoittaneet vähittäiskaupan isoa murrosta.

Tulevina joulunpyhinä yhä useampi kauppa on auki verrattuna viime vuoteen. Joulupäivä on useassa Suomen ruokakaupassa vuoden ainoa päivä, jolloin ovet ovat kiinni.

Myös myyjä Katri Laine viettää aattoyön töissä – vapaaehtoisesti.

– En koe, että se rajoittaa minun joulunviettoani. Toisaalta monelle muulle on hirveän tärkeä olla vapaalla, joten miksipä ei.

Lue lisää:

Läpi yön auki olevista kaupoista on tullut monille jääkaapin korvikkeita: ”Ei tarvitse hamstrata ruokaa, kun pääsee koska vain ostoksille”

Jättikaupat kuorivat hyödyt aukioloaikojen vapauttamisesta – työllisyys ei parantunut

Yle on saanut vahvistuksen tiedolle, että kurdiviranomaiset ovat hakeneet suomalaiset orpolapset al-Holin leiriltä Syyriasta.

Torstaiaamuna Yle sai kolmelta al-Holin leirillä olevalta suomalaisnaiselta vahvistuksen, että orpolapset on haettu tiistaina leiristä pois.

Naisten tekstiviestikertomukset tukevat tietoja, jotka Yle sai jo keskiviikkoiltana eräältä Suomessa asuvalta al-Holin leiriläisen omaiselta.

Leirillä oleva henkilö oli kertonut omaiselleen, että kurdiviranomaiset olivat maanantaina koonneet leirin kaikki suomalaiset yhteen. Heidät oli tuolloin muun muassa valokuvattu.

Tekstiviesteissään naiset lisäksi kertovat Ylelle, että heiltä oli otettu sormenjäljet tunnistamista varten.

Seuraavana päivänä suomalaiset oli jälleen kutsuttu leirin portille. Tuolloin kurdit olivat ottaneet kaksi orpolasta mukaansa. Heitä hoitaneet suomalaisnaiset eivät omaisen käsityksen mukaan tienneet etukäteen, että lapset haetaan.

Omaisen mukaan Suomen viranomaiset eivät ole olleet yhteydessä lapsia hoitaneisiin naisiin, eivätkä myöskään häneen. Keskiviikkoaamuna lähettämissään tekstiviesteissä naiset sanovat myös olevansa epätietoisia siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ulkoministeri Pekka Haavisto kertoi aiemmin Ylelle, että Suomen viranomaisilla on evakuointioperaatio käynnissä al-Holin leirillä tällä hetkellä, mutta lapset eivät vielä ole suomalaisviranomaisten hallussa. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Haavisto Ylelle: Operaatio al-Holissa menossa, lapsia ei vielä Suomen viranomaisilla – "En osaa sanoa, ketä pystytään auttamaan ensimmäisenä"

Tieto orpolapsista syyskuussa

Yle kertoi ensimmäisenä uutisvälineenä al-Holin leirillä olevista lapsista syyskuussa.

Ylen syyskuussa saamien tietojen mukaan alle kouluikäisten lasten äiti on saanut surmansa Isisin hallitsemalla alueella pari vuotta sitten.

Vanhempi lapsista on tiettävästi kokonaan orpo, hänen molemmat suomalaiset vanhempansa ovat kuolleet.

Nuoremmalla lapsella on eri isä, jonka kohtalosta on ristiriitaista tietoa. Eräiden tietojen mukaan hän olisi kuollut. Epävarmojen tietojen mukaan hän hän olisi kurdihallinnon vankina Syyriassa.

Yle ei julkaise lapsista tai omaisista tunnistettavia tietoja näiden turvallisuuden takia.

Artikkelia täydennetty 19.12.2019 kello 10.29 al-Holin leirillä olevien naisten tektiviestitiedoilla.

Lue lisää:

Näin al-Holin lapset aloittavat elämänsä Suomessa – sodan keskellä opitun ideologian purkaminen voi viedä vuosia

Al-Holin leirillä on kaksi kuolleen suomalaisnaisen lasta – orpojen omaiset ovat vedonneet viranomaisiin, jotta heidät noudettaisiin Suomeen

Myllerrys suuren sote-uudistuksen ympärillä yltyy jälleen, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen erillisratkaisua selvittänyt työryhmä kertoi torstaina kannattavansa Uudellemaalle viiteen itsehallinnolliseen alueeseen pohjautuvaa mallia.

Uudellemaalle kaavailtu muusta maasta poikkeava ratkaisu on saamassa myös muut isot kaupungit vaatimaan itselleen erioikeuksia sote-uudistuksessa.

Tampereen pormestari Lauri Lyly sanoo, että järjestelmään pitäisi saada joustavuutta eikä pyrkiä ompelemaan yhden takin mallia koko Suomeen.

– Kun sote-maakuntia synnytetään, niin jaettaisiin erityisesti sosiaalipalvelujen järjestämisvastuuta tulevien maakuntien ja niiden kuntien kanssa, jotka kykenevät sitä tekemään. Saataisiin joustavuutta eikä tehtäisi tällaista yhden takin -mallia koko Suomeen, Lyly sanoo

Lyly toteaa, että juuri tästä Uudenmaan erillisratkaisussakin on ollut kysymys.

Tampere haluaisi itse huolehtia sosiaalipalveluista

Tampere haluaisi tulevaisuudessakin järjestää itse osan nyt maakunnille kaavailluista sosiaalipalveluista. Lyly sanoo, että terveyspuolella integraatiota on tarpeellista viedä hyvinkin pitkälle, koska esimerkiksi perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on tärkeää saada lähemmaksi toisiaan. Hyvänä esimerkkeinä Lyly mainitsee sote-terveyskeskukset.

Lylyn mukaan sosiaalipuolella on sen sijaan paljon asioita, jotka on hyvä pitää lähellä kuntien palvelurakennetta.

– Koulupuolella ja vanhustenhuollossa olisi tarvetta antaa kaavailtua enemmän järjestämisvastuuta kunnille, Lyly sanoo.

Koko maata koskevan Sote-uudistuksen lähtökohta on, että tulevat uudet maakunnat huolehtisivat palveluista kuntien sijaan.

Suomi on tarkoitus jakaa 18 itsehallinnolliseen maakuntaan. Jos Uudellemaalle kaavailtu erillisratkaisu toteutuu, itsehallinnollisia alueita olisi 23.

Uudellemaalle syntyisi erillisratkaisun myötä yhden sijasta neljä maakuntaa ja yksi maakunnan kaltainen kaupunki, Helsinki, jotka vastaisivat itse alueen sosiaali- ja terveyspalveluista.

"Kuntia ei ole kuultu tarpeeksi"

Myös Turun kaupunginjohtaja Minna Arve sanoo, että alueiden erityistarpeet tulee huomioida muuallakin kuin Uudellamaalla.

– Jos hallituksella on valmiutta ja halua lähteä miettimään erilaisia ratkaisuja erilaisille alueille niin perustelujen pitää olla sillä tavoin kestäviä että kohdellaan samanlaisten ongelmien kanssa painivia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja samalla tavalla.

Suuret kaupungit vaativat myös, että ne otetaan tiiviisti mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Sekä Arve että Lyly sanovat, että kuntia ei ole kuultu tarpeeksi.

– Olen aivan varma että tämäkin yritys uudistaa sote-palveluja tulee surullisesti epäonnistumaan, jos kuntien kanssa ei tehdä jo valmisteluvaihessa aidosti tiivistä yhteistyötä, Arve sanoo.

Lyly sanoo, että Uudenmaan erillisratkaisu syntyi juuri kuntien vaikuttamisen tuloksena.

Lylyn mielestä kaiken valmistelun pitäisi lähteä ajatuksesta, minkälaisia palveluja tarvitaan ja tarjotaan.

– Toivoisin että kunnat ja Kuntaliitto olisivat jatkossa tiiviisti tässä uudistuksen sisällön valmistelussa mukana.

Kaupungit peräävät tietoa uudistuksen rahoituksesta

Lylyn mukaan kaikilla isoilla kaupunkikeskuksilla on tarvetta uuteen tarkasteluun, koska niillä on hyvät palvelurakenteet kunnissa.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala sanoo, että poliittinen keskustelu aiheesta on vilkastumassa myös Oulussa.

Kaupungit peräävät myös selvyyttä siitä, miten sosiaali- terveyspalvelujen uudistaminen aiotaan rahoittaa.

– Rahoitusmallin on oltava kristallinkirkas ennen kuin asioita viedään lainsäädäntönä eduskuntaan, Lyly korostaa.

Kunnat varautuvat vastaanottamaan al-Holin leiriltä palaavia lapsia ja mahdollisesti myös heidän äitejään. Yle Uutiset kertoi keskiviikkoiltana, että lasten evakuointioperaatio on alkanut.

Helsingissä on valmistauduttu jo loppukeväästä lähtien siihen, että Syyrian taistelualueelta voi palata lapsia ja äitejä. Vantaa puolestaan on varautunut tekemään tarvittaessa pikaisia lasten sijoituspäätöksiä.

Monet mediat kertoivat keväällä al-Holin leirillä olevasta Sanna-nimisestä naisesta, jolla on neljä lasta. Sannan on kerrottu olevan Kotkasta kotoisin. Kotkassa sosiaali- ja terveyspalvelut järjestävä Kymsote on valmistautunut siihen, että Syyriasta saattaa tulla lapsia.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kunnat päättävät itsenäisesti, millaista tukea kukin poikkeuksellisista oloista tuleva lapsi – tai perhe – tarvitsee. Kunnissa heitä vastassa ovat esimerkiksi lastensuojeluviranomaiset.

– Tarpeet voivat olla erilaisia. Voi olla fyysisiä terveyspulmia ja varmaankin myös traumakokemuksia. Olennaista on, että lastensuojelu järjestää lapsen ympäristön niin, että se on turvallinen, sanoo sosiaalineuvos Marjo Malja sosiaali- ja terveysministeriöstä.

"Lapset syyttömiä"

Maljan mukaan kunnille ei ole annettu mitään yhteistä yleistä ohjeistusta siitä, miten lapset pitäisi sulauttaa suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tarkoitus kuitenkin on, että arki alkaisi mahdollisimman pian akuuttien tukitoimien jälkeen. Malja pitää tärkeänä, että lasten yksityisyyttä suojataan.

– Lapset ovat syyttömiä tapahtumiin, joiden keskelle he ovat joutuneet. Heitä on tärkeää suojella tarpeettomalta julkisuudelta ja leimaamiselta.

Malja painottaa, että Suomesta löytyy osaamista auttaa hyvin vaikeistakin traumoista kärsiviä lapsia. Mahdollisimman normaali arki mahdollistuu eri toimijoiden ja palveluiden yhteistyöllä. Sisäministeriö on myös julkaissut kaksi vuotta sitten laajan raportin siitä, kuinka taistelualueilta palaavia voidaan tukea.

– Meillä on siinä hyvä tilanne. Perusvarautumisen lisäksi on tieto, että pystymme vastaamaan traumoihin ja osaamista löytyy erilaisiin vaikeisiin tilanteisiin.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ei vielä alkuviikosta tiedetty, millaisia lapsia on tulossa ja kenen kanssa he mahdollisesti tulevat. Kysyimme HUS:lta tiistaina, millä tavalla siellä on varauduttu lasten tuloon.

– En pysty sanomaan, mitä apua he tarvitsevat. Sitä ei voi arvioida tapaamatta lasta. Psyykkistä tilaa on mahdoton arvioida epämääräisten olosuhdetietojen perusteella. Kun puhutaan hyvin traumaattisista oloista tulevista lapsista, ensimmäinen asia on järjestää heille turvallinen arki, kertoi HUS:n lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari.

Edessä pitkä tie

Pelastakaa lapset -järjestö arvioi viimeksi tiistaina Yle Uutisille, että al-Holin lapset ovat olleet massiivisen aivopesun kohteena. Samaa mieltä on rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija, oikeuspsykologi Pia Puolakka.

– Kun ympäristö on rakentunut tietynlaisen ideologian varaan, se ei voi olla vaikuttamatta lapsiin, Puolakka toteaa.

Aivopesulla tarkoitetaan systemaattista, manipuloivaa ja pelon kautta tapahtuvaa mielen muokkausta, jossa henkilölle syötetään erilaisia uskomuksia ja käsityksiä. Tiedossa ei ole, missä vaiheessa se on al-Holin lasten kohdalla alkanut. Puolakka arvioi, että tapaukset ovat joka tapauksessa haastavia ja pitkäkestoinen ammattiapu on tarpeen.

– Lasten avuntarvetta ei voi vähätellä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa uskomusten syöttäminen alkaa, sitä heikompi on lapsen arviointikyky. Esimerkiksi joissakin uskonlahkoissa se alkaa jo hyvin pienenä, Puolakka toteaa.

Nuori mieli on joustava

Aivopesun "purkaminen" ei Puolakan mukaan ole helppo eikä nopea prosessi. Hän arvioi, että puhutaan ennemmin vuosista kuin kuukausista.

– Riippuu siitä, kuinka kauan on lapsi altistunut ideologialle ja mitä hän on nähnyt. Toisaalta lapsen ja nuoren etu voi olla, että heillä mieli joustaa kumpaankin suuntaan.

Etu on myös se, jos lapsella on ollut kasvuympäristössään joku turvallinen aikuinen. Uskomuksista väittely tai kinastelu ei auta.

– Aluksi pyritään vakauttamaan tilanne. Sen jälkeen voidaan alkaa tarkastella näkemyksiä, joihin lapsi on uskonut ja miksi. Mietitään, voiko niille olla vaihtoehtoja. Kenenkään päätä ei käännetä ilman omaa motivaatiota.

Puolakan mielestä on tärkeää, että lasten vointia seurataan aktiivisesti arjen alettua ja mahdollisiin ongelmiin puututaan ripeästi esimerkiksi koulussa. Yksi hoidollinen keino on varmistaa, että lapsi löytää uusia kiinnostuksen kohteita uudessa elämässään.

– Pois otetun tilalle pitää tarjota jotakin muuta. Näyttää, että elämällä on hyvää tai jopa parempaa tarjottavana kuin aikaisemmin. Muuten lapsi voi menettää elämästään sen vähän merkityksen, joka ideologian kautta on ollut.

Puuseppä Jussi Korhosen työtehtävät ovat jokseenkin vaihtelevia.

Nyt hän kasaa perinteistä japanilaista hirsijatkosta – puusepäntaidon mestarinäytettä, jossa kaksi jykevää hirttä liitetään toisiinsa ilman ainuttakaan naulaa, ruuvia tai liimaa.

Korhosen edellinen työ oli pystyttää seinän taakse joukko dinosauruksia.

Ollaan tiedekeskus Heurekan verstaalla.

– Toistaiseksi ei ole tullut vastaan mahdotonta tehtävää. Aika ihmeisiin täällä pystytään, Korhonen sanoo.

Oman kierteensä verstaan toimeksiantoihin tuo se, että jokaisen näyttelyesineen täytyy olla kätevästi purettavissa, pakattavissa, kuljetettavissa ja uudelleen koottavissa.

– Kaiken tavaran on mahduttava kaksi ja puoli metriä korkeaan konttiin. Siksi tämäkin puurakentamista esittelevä näyttely tehdään pienistä palasista.

Lähtökohtaisesti kaikki Heurekassa valmistuvat näyttelyt myydään tai vuokrataan muihin tiedekeskuksiin ympäri maailman. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näyttelyn on mahduttava puolen tusinaan konttiin.

Muutto-operaatio on vuosien saatossa hioutunut niin sujuvaksi, että 600 neliön kokoinen näyttely siirtyy Vantaalta vaikkapa Thaimaahan muutamassa viikossa.

– Meidän muuttoon erikoistuneet työntekijät tilaavat kontit, purkavat näyttelyn, lähettävät kontit laivamatkalle, lentävät itse perässä ja kokoavat näyttelyn uudelleen, selittää Heurekan toimitusjohtaja Tapio Koivu.

Puolen miljardin euron bisnes

Heurekan näyttelyn on nähnyt yhteensä 30 miljoonaa ihmistä. Siitä vain kolmannes on käynyt katsomassa näyttelyä Tikkurilassa Vantaalla. Näyttelyvienti on siis varsin keskeinen osa Heurekan toimintaa.

– Ei vaivalla tehtyä näyttelyä kannata heittää yhden käytön jälkeen roskiin, toimitusjohtaja Tapio Koivu sanoo.

Näyttelyvaihto perustuu siihen, että maailmalla on riittävästi ammattimaisesti hoidettuja tiedekeskuksia. Kun Heureka aloitti vuonna 1989, tiedekeskuksia oli noin 300. Nyt määrä on 3 000.

– Näyttelyitä vuokrataan ja ostetaan vuodessa arviolta puolen miljardin euron arvosta. Tästä on oikeasti muodostunut markkina, joka tarjoaa mahdollisuuksia bisnekseen, Koivu iloitsee.

Käytännössä näyttelykauppaa tehdään alan konferensseissa. Koivun mukaan erityisesti ne tiedekeskukset, joilla ei ole omaa näyttelytuotantoa, katsovat hyvinkin tarkkaan tarjonnan.

Useimmiten näyttely halutaan nähdä myös paikanpäällä livenä. Esimerkiksi tekeillä olevasta puurakentamisnäyttelystä tuskin syntyy kauppaa ennen kuin se on avautunut Heurekassa.

– Vuokraajat haluavat nähdä yleisön reaktiot, Koivu selittää.

Tiedekeskusten verkosto toimii Koivun mukaan luottamusperiaatteella. Raskaita sopimuksia ei tarvita.

Joskus sääntelyn puuttuminen saattaa tosin johtaa väärinkäytöksiin. Koivun mukaan Heurekassakin on vieraillut ryhmiä, jotka ovat ottaneet poikkeuksellisen paljon valokuvia. Myöhemmin Koivu on törmännyt kovasti Heurekan näyttelyä muistuttavaan näyttelyyn kiertäessään maailman tiedekeskuksia.

– Erityisesti Kiinassa kopiointi on halpaa. Tosin myös esineiden laadussa on eroa.

– Näyttelyiden oikeuksien suojaan ei alalla ole tapana puuttua, Koivu sanoo.

Kiina on vaikea markkina

Heureka on onnistunut varsin hyvin vuokrabisneksessä.

– "Liiku ja pelaa" -näyttely on kiertänyt lähes 10 vuotta ja ollut esillä 11 tiedekeskuksessa, kertoo Koivu näyttelystä, joka on vihdoin palaamassa Vantaalle. Viimeinen näyttelykohde oli Coventryssä, Britanniassa.

Eurooppa on Heurekan suurin markkina-alue, mutta näyttelyjä on ollut esillä Australiaa, Hongkongia ja Israelia myöten. Yhteensä Heurekan tekemä näyttely on ollut esillä 30 maassa, 80 eri paikassa.

Tosin pettymyksiäkin on matkan varrelle osunut. Talviolympialaisiin valmistautuvaan Kiinaan koetettiin kaupata pohjoismaisia hiihtolajeja esittelevää näyttelyä, turhaan.

– Kiinassa ja laajemminkin Aasiassa maku on vähän erilainen. Se on vähän kuin huumorin kanssa, eri puolilla maailmaa nauretaan pikkasen eri jutuille, Koivu pohdiskelee.

Ristiinpölytystä huvipuistojen kanssa

Näyttelyjen kierrättämiseen kannustaa myös se, ettei tiedenäyttelyn tekeminen ole aivan halpaa: Heurekassa yhden näyttelyn hintalappu saattaa olla kaksi miljoonaa euroa.

Heurekan ja sen tytäryhtiöiden vuosibudjetti on 14 miljoonaa euroa. Näyttelyviennin osuus on Koivun mukaan vajaa miljoona euroa.

– Tulonlähteenä näyttelyvienti ei yllä samaan kuin pääsylipputulot tai Vantaan kaupungin ja opetus- ja kulttuuriministeriön tuet.

Koivu muistuttaa, että Heurekaan myös vuokrataan muualla tehtyjä näyttelyjä. Esimerkiksi Dinosaurus-näyttely on lainassa Yhdysvalloista ja maksaa arviolta 600 000-700 000 euroa. Vuokra on sidoksissa kävijämäärään ja lopullinen hinta selviää vasta näyttelyn päätyttyä ensi keväällä.

– Ostamme näyttelyitä suunnilleen samalla summalla kuin niitä myymme.

Heurekan uusin aluevaltaus on myydä kuuden tavarakontillisen sijaan yksi hyvä idea. Australian Adelaidessa on on avautumassa näyttely, joka perustuu Heurekan kahden vuoden takaiseen "Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta" -näyttelyyn. Poikkeuksellisesti sitä ei tehty vientiin, mutta Adelaiden Museum of Discovery -tiedekeskuksen johtaja innostui konseptista.

– He muokkasivat näyttelyn Australian oloihin. Esimerkiksi kun meillä tarina sijoittui Jukolan kylään, Adelaidessa tapahtumapaikka on nimeltään Eucalara, Tapio Koivu naurahtaa.

Suomessa Heureka on näyttelyviennin osalta pioneeri. Taide- ja kulttuurihistoriallisissa museoissa näyttelyt kiertävät, mutta eivät samassa mittakaavassa kuin Heurekassa. Toimitusjohtaja Tapio Koivu vertaakin heidän toimintaansa huvipuistoihin.

– Esimerkiksi Rovio on tehnyt Angry birds -aiheisen tiedekeskuksille sopivan näyttelyn, joka on kiertänyt maailmalla.

Tällaista "ristiinpölytystä" Koivu kaipaa enemmänkin.

– Huvipuistot haluavat enemmän oppimiseen liittyviä asioita, me taas haemme sieltä puolelta elämyksellisyyttä.

Lue myös:

Varkauden tiedekeskus otti askeleen eteenpäin – säätiön perustamiseen määräraha

Lähes päivälleen 40 vuotta sitten Mikkelissä juhlittiin yhtä aluepolitiikan riemuvoittoa. Helsingissä toiminut painotalo muutti Mikkeliin, jonne yritykselle rakennettiin uudet hulppeat tilat.

Helprintin omistajia olivat muun muassa suuret lehtikustantajat, tunnetun lehtikuninkaan Urpo Lahtisen Lehtimiehet sekä Lyytikäisen suvun A-lehdet. Paino erikoistui isolevikkisiin tuotteisiin, joiden painosmäärät olivat mielellään 100 000 kappaleesta ylöspäin.

Painokoneet jauhoivat vaurautta omistajille ja tarjosivat hyväpalkkaista työtä tekijöille. Aikakauslehdet elivät kultakauttaan.

– Muistan hyvin, miten Hymy-lehdestä otettiin lisäpainoksia, Helprintillä 31 vuotta työskennellyt varapääluottamusmies Aki Immonen kertoo

Myöhemmin yritys lähti menestyksellä mainospainotuotteiden markkinoille. Painotuotteiden kysyntä kasvoi ympäri maailmaa ja Helprint vastasi parhaina vuosinaan peräti neljäsosasta graafisen teollisuuden viennistä.

Työntekijöitä Mikkelin painossa oli enimmillään reilut 350.

– Helprint oli hyvä työnantaja, joka piti huolta työntekijöistään. Meillä kävi oma työterveyslääkäri, oli oma työterveyshoitaja ja jopa oma työfysioterapeutti, Aki Immonen kertoo.

–Mutta tästä viimeisestä vuodesta jäi paska maku, Immonen harmittelee.

Pohjoismaiden suurimman syväpainon synty

Kymmenessä vuodessa Helprint oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että toimintaa oli laajennettava. Vuonna 1990 Mikkelissä juhlittiin Pohjoismaiden suurimman syväpainon syntyä.

Painon tuotannosta yli puolet meni vientiin ja Helprintin koneet jyskyttivät neljänneksen Suomen graafisen alan viennistä.

Vielä 2000-luvun alkuvuosina Mikkelissä painettiin sylinterit punaisina. 2010-luvun aikana toimialan murros on vähentänyt painajien töitä vauhdilla. Kysyntä on vähentynyt ja työtä on siirtynyt edullisempien tuotantokustannusten maihin.

– Meillä yt-neuvotteluita on käyty käytännössä joka vuosi, Aki Immonen kertoo.

Helprintin työntekijämäärä putosi 350:stä reiluun sataan.

Viimeinen omistajavaihdos tapahtui vuoden 2019 alkupuolella. Circle Media Group myi Mikkelin painon ja toiveet jatkosta olivat korkealla. Toisin kuitenkin kävi.

– Heti aluksi uusi omistaja Erki Katkosild ilmoitti palkkapäivien siirtämisestä. Palkanmaksussa alkoivat ongelmat kasvaa. Vain osalle maksettiin palkka, Aki Immonen kertoo.

Maksuvaikeudet tulivat julki viimeistään toukokuun lopulla, kun paperintoimittaja UPM Sales Oy toimitti konkurssihakemuksen käräjäoikeudelle. Toinen, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen hakemus seurasi reilut kaksi viikkoa myöhemmin.

Aki Immosen mukaan viimeiset painotyöt tehtiin elokuun lopulla. Sähköyhtiö katkaisi tehtaassa pian sähköt. Viranomaiset saivat tietää ympäristölle vaarallisista kemikaaleista lokakuussa ja määräsi ne poistettavaksi marraskuun alussa.

Alan työmahdollisuudet heikot

Viimeksi lopputilin saaneiden oman alan työmahdollisuudet näyttävät heikoilta.

– Ehkä viidesosa on löytänyt työ- tai opiskelupaikan. Loput ovat työttöminä, Immonen laskeskelee.

Helprintin sulkeminen on kova isku myös Mikkelin kaupungille, joka on kärsinyt muuttotappiosta ja kiristyvästä kuntataloudesta. Työpaikoista on lähes huutava pula.

– Meillä ei ole montaa satoja ihmisiä työllistäviä yrityksiä. Tämä on paha takaisku, Mikkelin elinkeinoyhtiön Miksein toimitusjohtaja Juha Kauppinen harmittelee.

– Teollisuuden työpaikat ovat halutuimpia, sillä ne tuovat hyvinvointia ja työtä myös alihankkijoille ja palvelusektorille, Kauppinen sanoo.

Mikseillä tiedettiin Helprintin viimeisten kuukausien vaikeudet ja niihin mietittiin yhdessäkin lääkkeitä, mutta alamäki oli liian jyrkkä.

– Olimme auttamassa vuokralaisten etsinnässä tiloihin, joita painamiselta olisi ehkä vapautunut, mutta aika loppu. Toiveissa oli, että painotoimintaa olisi voinut jossakin mittakaavassa jatkaa. Lopulta tehtäväksemme jäi olla työntekijöiden tukena ja yrittäjyysvaihtoehdoista kertominen.

Etelä-Savon käräjäoikeus käsittelee paperintoimittajan ja vakuutusyhtiön jo kesällä jättämiä konkurssihakemuksia todennäköisesti vuoden 2020 puolella. Helprintin jättämä yrityssaneeraushakemus hylättiin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa jo marraskuussa.

Etelä-Savon käräjäoikeudesta kerrotaan, että konkurssihakemukset ovat haastemiehillä tiedoksiannettavina.

Etelä-Savon ELY-keskus joutui siivoamaan tehdasrakennuksen valtion piikkiin saatuaan tiedon, että painotalossa lojuu ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. ELY toimitti lopulta 63 000 kiloa myrkkykemikaaleja Riihimäen ongelmajätelaitokseen. 150 000 euron siivouslaskua karhutaan yritykseltä.

– Sen jälkeen tehtaasta oli katkaistu sähköt, eikä siellä tapahtunut enää mitään. Ikkunat ovat pimeinä, lähistöllä asuva Aki Immonen kertoo.

Yrityksen keväällä ostanut Erki Katkosild on ollut elo-syyskuuhun huonosti tavoitettavissa. Esimerkiksi ELY-keskus tavoitteli yrityksen edustajaa turhaan ennen siivousurakkaa.

Poliisi tutkii kemikaalien osalta mahdollista ympäristörikosta. Poliisi tutkii myös mahdollisia talousrikoksia.

– Asia on meillä tutkinnassa edelleen ja tutkintaa tehdään koko ajan. Tarkemmin en vielä avaa rikosnimikkeitä tai muuta tutkintaa liittyvää, koska tutkinta on vielä pahasti kesken, Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jarkko Timonen kertoo sähköpostitse.

Kynttilöin valaistussa joogasalissa soi rauhoittava pianomusiikki ja ilmassa leijailee eteeristen öljyjen tuoksu. Meditaatioon painottuvaan Yin-joogatuntiin Vaajakosken Tulitikkutehtaalla virittäytyy kymmenkunta kolmekymppistä naista ja yksi mies.

Joogaopettaja Sari Rito ohjaa pehmeällä äänellään ryhmäläisiä hengittämään syvään. Hän on ennen joogaopettajaksi ryhtymistään opiskellut kansainvälistä kauppaa ja toiminut toista kymmentä vuotta muun muassa sijoittajana.

Sairastuttuaan vakavasti kahdeksan vuotta sitten hän vaihtoi suuntaa elämässään ja kiinnostui henkisyydestä.

– Arvomaailmani muuttui, kun sairastuin. Lähdin etsimään sitä ihmistä, joka todella olen jättäessäni roolit ja suorittamisen pois. Aloin myös opettelemaan lempeämpää asennetta itseäni kohtaan.

Samalla Riton näkemys hyvinvoinnista muuttui myös kokonaisvaltaisemmaksi ja pehmeämmäksi.

Kirkosta eroavien määrän kasvaessa on kiinnostus henkisyyteen samaan aikaan lisääntynyt.

Aiemmin keski-ikäiset, mutta nykyisin myös alle 35-vuotiaat naiset, ovat usein innostuneita muusta kuin perinteisten kirkkouskontojen tarjoamasta hengellisyydestä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaiseman kyselyn mukaan liki puolet 25–34-vuotiaista naisista määrittää itsensä mieluummin henkiseksi kuin uskonnolliseksi.

Uushenkisyys on Helsingin yliopiston tutkijan mukaan kasvava ilmiö kaikkialla länsimaisissa kulttuureissa.

– Ylipäätään kirkon ote kansalaisista on heikentynyt. Mutta kun puhutaan henkisyyden noususta, suurempi trendi on uskonnottomien määrän kasvu. Osa heistä on innostunut uushenkisistä asioista, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta.

Shamanismia, meditaatiota ja luonnon voimaa

Uushenkisyys ei ole yksi yhtenäinen ilmiö, vaan kirjo erilaisia henkisyyden muotoja: se on sekoitus mennyttä ja nykyisyyttä. Uushenkiset ihmiset eivät usko välttämättä yhteen totuuteen, vaan ammentavat asioita valikoiden esimerkiksi buddhalaisuudesta, luonnon mystiikasta tai muinaisuskonnoista.

Erilaisten henkisten palveluiden tarjonta on laajentunut. Tarjolla on monia erilaisia meditaatio-, shamanismi-, enkeli- ja luonnonvoimaryhmiä. Tairan mukaan nykypäivänä ihmiset eivät ole enää innostuneita sitoutumaan yhteen instituutioon, vaan ovat kiinnostuneempia kokeilemaan monia erilaisia asioita.

Monet testaavat erilaisia henkisyyden muotoja ja sitten päättävät, että kokeilevatko niitä uudelleen.

– Kaikessa uushenkisyydessä ja myös uskonnottomuudessa oma kokemus on keskeinen kriteeri. Yksilöllinen harkinta ja ratkaisu ovat tärkeässä asemassa. Karikatyyrisesti voisi verrata, miten uskonnoissa auktoriteetit kertovat mitä tulee ajatella ja missä yhteisössä tulee olla mukana, sanoo Taira.

Joogaopettaja Rito jakaa tutkijan näkemyksen.

– Yksilöllinen tapa uskoa on minun ajattelumaailmani. Uskon, että jokaisella on oikeus valita, mihin uskoo ja millä tavalla. Minun tapani uskoa kumpuaa monista lähteistä, kuten luonnonkansojen opeista ja buddhalaisuudesta.

Ritolla kaiken pohjalla on syvä usko kaiken elämän, luonnon sekä toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Joissakin uushenkisyyden muodoissa palataan tutkijan mukaan niin sanottuun pakanalliseen aikaan, esimerkiksi suomalaiseen muinaisuskoon. Toisaalta palaaminen on huono sanavalinta, koska kyse on valikoivasta menneisyyden tuomisesta nyky-yhteiskuntaan.

– Esimerkiksi muinaisuskoissa tietyt paikat olivat pyhiä ja vaikka uskoa niihin haluttaisiin elvyttää, halutaan samalla edelleen pitää kiinni esimerkiksi modernista lääketieteestä. Aina ei tiedetä, miten menneisyydessä on toimittu, joten se on itselle sopivaa valikointia menneestä. Näin tekevät uuspakanalliset tai modernit luonnonuskonnot, pohtii Taira.

Kirkko muuttumassa ja vapautumassa

Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pantu merkille uushenkisyyden kasvu.

Yhteiskuntavastuun pappi Kirsi Pohjolan mukaan kirkolla on ollut pitkään paremmin tietämisen asenne, joka karkottaa ihmisiä. Nyt asenne on murtumassa, eikä kirkko esimerkiksi halua lähteä julistamaan olevansa huolissaan uushenkisyyden suosiosta.

– Aiemmin kirkolla oli yhteiskunnan rakentajan rooli, joka kertoi, mitä tulee tehdä ja mikä on oikein. Nyt se on muuttumassa. Minusta on hyvä asia, että ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita hengellisyydestä. Kirkko haluaa tulla uushenkisyydestä kiinnostuneiden kanssa keskustelemaan siitä, mitä he kaipaavat.

Ihmiset puhuvat helpommin seksistäkin kuin uskon asioista ja siksi keskustelu kaikista henkisistä asioista on Pohjalan mukaan toivottua.

Kirkko on Pohjolan mukaan nykyisin myös menossa enemmän takaisin niiden luo, joita on potkittu päähän.

– Kirkosta lähti Lutherin mukana paljon mystiikkaa. Nyt kirkko on palaamassa takasin ydintehtäväänsä: olemaan heikomman puolella. Kirkon juttu on Kristus ja siitä on alettu nyt uskaltaa puhua jälleen rohkeammin.

Uskontotieteen tutkijan mukaan kirkollinen toiminta koetaan uushenkisyyteen verrattuna passiivisena: kirkossa ollaan ikään kuin istumassa penkissä vastaanottamassa sanomaa. Vaihtoehdoissa ollaan usein itse kehollisesti aktiivisia.

Opit eivät sen sijaan tutkijan mukaan selitä uushenkisyyden suosion kasvua. Uushenkisyydessä ei ole perinteisiä oppeja, jotka vetoaisivat paremmin kuin esimerkiksi kristilliset opit. Kiinnostuksen lisääntymisen taustalta saattaa hänen mukaansa löytyä auttamisen halu.

– Enkeliusko toistui tutkimuksissa yhtenä hyvänä esimerkkinä. Kun lukee kuvauksia siitä, miksi ihmiset kertovat olevansa mukana, niin halu auttaa ja tulla autetuksi nousee usein esiin, sanoo Taira.

Kouluttaja, psykologi Riitta Wahlström on toiminut parikymmentä vuotta uushenkisyysasioiden parissa. Hän näkee uushenkisyyden nousun taustalla kaipuuta henkisyyteen.

– Ihmisillä saattaa olla halua tuntea kokemuksellista yhteyttä. Uteliaisuus ja kiinnostus henkisiin asioihin ravitsee aina myös tunteita. Tunne- ja kokemusyhteys on uushenkisyydessä merkittävä asia.

Salailusta askeleita avoimuuteen

Asenteet uushenkisyyttä kohtaan ovat muuttuneet Wahlströmin mielestä viime aikoina huomattavasti sallivammiksi ja avoimemmiksi. Erityisesti tänä vuonna on hänen mukaansa tapahtunut suuri muutos.

– Aiemmin uushenkisyydestä kiinnostuneita leimattiin hörhöiksi ja heitä vähäteltiin. Nyt uushenkisyys hyväksytään helpommin. Muutosta ovat vauhdittaneet lukuisten julkisuuden henkilöiden kertomat henkisyyskokemukset. Myös suurten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen historiaa kuvatessa kerrotaan myös heidän kiinnostuksestaan henkisiin asioihin.

Myös uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Tairan mukaan tietyt asiat ovat normalisoituneet. Esimerkiksi kirkon sisällä saatetaan puhua joogasta myönteisesti ja kehittää joogamuotoja, jotka istuvat kirkon sisälle kristilliseen kehykseen. Aikaisemmin se ei olisi ollut hyväksyttävää.

– Ylipäätään elämme katsomuksellisesti moninaisemmassa yhteiskunnassa kuin parikymmentä vuotta sitten. Ihmiset alkavat ymmärtää, että emme kaikki ole samanlaisia. Asioista voidaan aina kiistellä ja niitä voidaan kritisoida, mikä on myös ihan hyvä juttu.

Joogaopettaja Sari Rito ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi uskaltanut avata itseään ja omaa ajattelumaailmaansa samalla tavalla kuin nyt.

– Elin vielä roolien maailmassa enkä uskaltanut olla kaikissa tilanteissa ja kaikille oma itseni. Silloin saatettiin vielä pitää eri lailla ajattelevaa ”vääränlaisena”. Onneksi iän mukana rohkeus olla oma itsensä kasvaa, eikä ulkopuolelta tulevat mielipiteet ohjaa enää elämää.

Jos Ritoa nykyisin vielä kutsutaan hörhöksi, se ei enää osu häneen: hän elää omassa totuudessaan sydämensä kautta eikä muiden sanomisella ole merkitystä.

Rahastuksen ja huiputuksen leima

Uushenkisyyttä on usein pidetty hyväuskoisten rahastuksena ja höynäytyksenä.

Uskontotieteen tutkija ei halua olla se, joka varoittelee uushenkisyyteen liittyvistä asioista julkisuudessa. Hänen mukaansa se sisältyy oletus, että on hyväksyttyä maksaa veroja kirkkoon, mutta epäilyttävää maksaa kertakorvaus henkisyyteen liittyvistä toimista.

– Näillä uushenkisyysryhmillä ei ole verotusoikeutta. Monilla jooga-, meditaatio- tai luontojutuilla ihmiset ostavat koettua hyvinvointia ja se on usein jotain muuta kuin mitä saadaan terveydenhuollosta. Jos ihminen kokee saavansa siitä apua, on se silloin hyvin käytettyä rahaa, sanoo Teemu Taira.

Taira kuitenkin haluaa muistuttaa, että henkisyyteen liittyvien palveluntarjoajien toisinaan katteettomat ja ylioptimistiset lupaukset voivat olla riski. Varsinkin jos ihmiset olettavat lupausten olevan näyttöön perustuvia.

Tutkijan mukaan uushenkisyydessä on keskeistä, että siinä tavoitellaan hyvinvointia.

Joogatunti on päättymässä vanhan tulitikkutehtaan tiloissa. Osallistujat nousevat matoilta raukeasti venytellen. Jyväskyläläinen Lotta Heikkilä aloitti joogan viisitoistavuotiaana ja on sen jälkeen käynyt muun muassa monissa meditaatio- ja shamaaniryhmissä.

– Helposti stressaantuvana pystyn näissä ryhmissä pysähtymään itseni äärelle ja sitä kautta löytämään vastauksia stressaantumisen syille.

Heikkilällä on aina ollut tunne, että on olemassa muutakin kuin mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat. Hän uskoo korkeamman voiman olemassaoloon, mutta ei vielä tiedä mikä se on tai onko se ainoastaan yksi asia.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi TV1:n Ykkösaamussa lauantaina, että hän toivoo syksyn myllerryksen jälkeen vakautta ja rauhallisuutta politiikkaan.

Uutissuomalaisen kyselyn perusteella puolet suomalaisista uskoo pääministeri Marinin onnistuvan tehtävässään. Myös Ilta-Sanomien kyselyn vastaajista niukka enemmistö uskoo, että Marinin johtama hallitus istuu vaalikauden loppuun.

Marin sanoi, ettei voinut ajatellakaan kuukausi sitten olevansa pääministeri.

– Kun annoin tiedonannon hallituksen toiminnasta tänä maanantaina ja katsoin pääministerin paikalta ministeriaitiosta eduskuntasalia, voin ihan rehellisesti sanoa: tuntui siltä, että mitenkäs tässä näin kävi.

Marinilta kysyttiin, miten hänen tapansa johtaa eroaa edeltäjästä, Antti Rinteestä (sd.). Marin sanoi hakevansa sopua, yhteistyötä ja ratkaisuja, mutta korosti heti perään, ettei halua arvioida Rinteen toimia.

Marin huomiota herättäneistä sanoistaan: Puheeni tuli sydämestä

Marin jatkoi Ykkösaamussa myös oppositiopuolue kokoomuksen al-Hol-linjan arvostelua.

Marin kysyi kokoomukselta eduskunnan tiistain al-Hol-välikysymyskeskustelussa ”eikö teitä hävetä”, mitä kokoomus on moittinut tyylittömäksi.

Marin toisti Ykkösaamussa, että kokoomuksen pitäisi hävetä kahta asiaa. Marinista kokoomuksen linja ei ole se, että lasten etu olisi ensisijainen, mitä hän moitti vääräksi. Marinin mukaan kyse on myös vallan kolmijako-opin kunnioittamisesta.

– Hallitus ei tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, se on viranomaisten tehtävä. Olin ihmeissäni, että tämä kokoomuksen taholta kyseenalaistettiin ja sanottiin, että hallitus piilottelee virkamiesten selän takana, Marin kummasteli.

– Me emme tee lastensuojelupäätöksiä, se on viranomaisten tehtävä.

Marin vakuutti, ettei hänen huomiota herättäneessä häpeä-sanavalinnassaan ollut kyse retorisesta keinosta.

– Puheeni tuli sydämestä, Marin sanoi Ykkösaamussa.

Lapsilla ollut al-Holin leirillä läheltä-piti tilanteita

Marin sanoi toivoneensa, että al-Hol-kysymys olisi ratkennut jo aiemmin, kuten Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella, koska olosuhteet al-Holin leirillä ovat vaikeat.

– Minun tietojeni mukaan suomalaisille lapsille ei ole vielä mitään vakavampaa käynyt, ehkä läheltä-piti tilanteita on jonkin verran ollut.

Marin ei vastannut suoraan siihen, oliko ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) al-Hol-toiminnassa parantamisen varaa. Marin korosti, että Haavistolla on hallituksen luottamus.

– Toimintalinja, jonka hallitus valitsi, on hyvin samankaltainen kuin se, joka Haavistolla on ollut. Ei tapahtunut suurta linjanmuutosta, hän sanoi.

Al-Hol-kiistassa media on saanut käsiinsä useita vuodettuja asiakirjoja viranomaisilta.

– Suhtaudumme jyrkästi ja tuomitsevasti vuotoihin. Ei voi olla niin, että salaisia asiakirjoja vuotaa. Se voi vaarantaa yksilöiden oikeusturvan, Marin totesi.

Marinilla ymmärrystä pienipalkkaisille, mutta "hallitus ei sotkeudu"

Marin toivoi myös, että teollisuuden palkoista syntyisi sopu. Teollisuuden työriidan sovittelu kariutui perjantaina, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus hylkäsivät valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan sovintoesityksen.

Marin korosti, että järjestöt käyvät neuvottelut eikä halunnut ottaa niihin tarkemmin kantaa.

Hoitoalan ammattiliitto Tehyn puheenjohtaja Milla-Riikka Rytkönen vetosi keskiviikkona suoraan Mariniin ja sanoi, että Tehyn naiset tarvitsevat valtiolta apua. Tehy on hakemassa 1,8 prosenttia suurempia korotuksia kuin muut alat kymmenen vuoden ajan.

Marin sanoi ymmärtävänsä Tehyn ja muiden järjestöjen tavoitteita, mutta korosti jälleen, että "hallitus tekee itsenäisesti omat päätöksensä, eikä ota käskyjä Etelärannasta tai Hakaniemestä".

– Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ja sydäntä Suomen pienipalkkaisille naisille, jotka tekevät kovaa työtä aika pienellä korvauksella, mutta tämä on totta kai työmarkkinajärjestöjen käsissä sopia. Ei hallitus tule tilanteeseen sotkeutumaan tai puuttumaan, hän vakuutti.

Marin hallitusohjelmaa suopeampi sukupuolen korjaamiselle

Marin on ajanut voimakkaasti translain uudistamista, mutta ihmisoikeusjärjestö Seta on moittinut, että hallitus eväsi alaikäisten itsemääräämisoikeuden sukupuolen korjaamiseen.

Seta on arvostellut, että 15-vuotias ei voi muuttaa sukupuolimerkintää haluamakseen samaan tapaan kuin nimensä voi. Hallitusohjelman mukaan sukupuolen voivat hakemuksesta korjata täysi-ikäiset suomalaiset.

Marin pohdiskeli Ykkösaamussa, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista alle 18-vuotiaille, mutta sanoi kysymystä erittäin hankalaksi.

– Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että tämä voisi olla mahdollista. Se voisi auttaa lasten kasvua, kun saisi tunnustusta sille mitä kokee olevansa, Marin sanoi.

– Toinen kysymys ovat fyysiset toimenpiteet. Tässä pitäisin tärkeänä, että täysikäisyysrajasta pidettäisiin kiinni.

Marin sanoi kuitenkin pitävänsä kiinni hallitusohjelmasta, jossa ihmisen itsemääräämisoikeus sukupuolesta tunnustetaan, mutta alaikäisten osalta asia ei muutu.

Lue myös:

Analyysi: Sanna Marinin pikainen nousu sekoitti maailman lehdistön – Suomi on outo lintu, joka herättää Britanniassa kateutta

Analyysi: "Nouseva tähti" ja "maailman nuorin" – Sanna Marinin on palattava pääministerin arkeen kansainvälisestä hypetyksestä

76-vuotias Auli Kontkanen on asunut Australiassa 1970-luvulta lähtien. Hän on järkyttynyt ja huolissaan kotikaupunkinsa Sydneyn lähistöllä riehuvista maastopaloista.

– Tilanne on aivan kamala. Tuulet ovat kovia ja paloja on hyvin vaikea pitää kurissa, Kontkanen kuvailee puhelimitse länsirannikon Perthistä, josta hän on juuri palaamassa kotikaupunkiinsa.

Lähes 4,5 miljoonan asukkaan Sydney on Australian suurin kaupunki. Tulipalojen takia alueella on suljettu teitä ja rautateitä. Lisäksi miljoonakaupungin asukkaat kärsivät maastopalojen synnyttämistä suurista ja terveydelle haitallisista savupilvistä.

– Televisiossa sanottiin savun olevan niin paksua, että se vastaa 29 tupakan polttamista päivässä.

Savu ja noki sairastuttavat ihmisiä

Savulta suojautumiseen paras keino on pysytellä sisätiloissa ja pitää ovet ja ikkunat kiinni. Ilmastointilaitteet ovat kullanarvoisia paitsi savun myös kovan helteen vuoksi. Sydneyssä elohopea on pahimmillaan kivunnut paria astetta vaille 40 asteeseen.

Jos ulkona on pakko liikkua, viranomaiset suosittelevat ottamaan käyttöön järeät hengityssuojaimet.

– Hyötyä on ainoastaan sellaisista hengityssuojaimista, joissa on savua varten suodatin. Tavalliset kevyet maskit eivät auta ollenkaan, niitä on aivan turha käyttää.

Eniten savusta ja hengitysilman epäpuhtauksista kärsivät lapset, vanhukset ja sairaat. Heitä ei kuitenkaan ole kehotettu poistumaan kaupungista. Sairaaloissa on hoidettu tavallista enemmän hengitysoireista kärsiviä ihmisiä, mutta lopulliset terveysvaikutukset selviävät vasta vuosien kuluessa.

Ilmastonmuutos on tehnyt tuulista oikukkaita

Miehensä kanssa 1970-luvulla Australiaan töihin tullut Auli Kontkanen on asunut Sydneyssä yli 40 vuotta. Hän muistaa edellisen pahan metsäpalon vuodelta 1973, mutta hänen mukaansa se ei ollut mitään verrattuna nyt riehuvaan tulimereen.

Kontkanen on vuosien mittaan huomannut sään muuttuneen omituiseksi.

– Tuulet ovat hyvin erikoisia, hyvin äkkinäisiä. Lisäksi ei ole pitkään aikaan satanut.

Sään kuumenemisesta ja sateiden vähyydestä syytetään ilmastonmuutosta. Sydney sijaitsee palojen kannalta maantieteellisesti hankalassa paikassa. Vuorijonot kulkevat etelästä pohjoiseen, ja se tekee alueesta tulipaloille otollisen tuulitunnelin.

– Kuuman päivän jälkeen tuulee etelänavalta ja toisaalta pohjoisesta tuulee vastaan. Savu jää pyörimään Sydneyn päälle eikä pääse purkautumaan.

Tulipaloja ruokkii myös paikallinen kasvillisuus. Maastossa kasvaa paljon eukalyptuspuita, jotka pudottavat kuorensa ja lehtensä kerran vuodessa.

– Niissä on paljon eukalyptusöljyä. Se on aivan kuin maahan heitettäisiin petroolia ja sytytettiisiin se palamaan. Kun kuoret ja lehdet palavat, öljy haihtuu ilmaan ja sitten ilma syttyy palamaan.

Joululahjaksi Auli Kontkanen toivookin tänä vuonna ennen muuta sadetta, joka auttaisi sammuttamaan hänen rakasta kotikaupunkiaan piinaavat tulipalot.

Aiheesta lisää:

Australiassa olosuhteet ovat "katastrofaaliset" maastopalojen takia, voimistuvat tuulet voivat vaikeuttaa sammutustöitä

Tukahduttavaa savua ja vilvoittavaa vettä – kuvat näyttävät, kuinka australialaiset sinnittelevät maastopalojen ja lämpöennätysten paahteessa

Näinä aikoina on Lähi-idässä tapahtumia, joista tulee mieleen kahden tuhannen vuoden aikaisia tapahtumia. Silloin oli kylmään vuodenaikaan syntynyt lapsi, josta tulisi kikkaratukkaisen arabin värinen seemiläisen kielen molottaja.

Lapsen äiti kuului outoon monoteistiseen lahkoon. Lahkon edustama radikalismi muodosti uhan vakaalle Rooman valtakunnalle. Alueella olikin koko ajan väkivaltaisia konflikteja. Myöhemmin lahkoon kuuluvat lisääntyisivät epidemianomaisesti jopa Rooman kaupungissa, jonka he huhujen mukaan sytyttäisivät tuleen. Asiasta ei tosin ole varmaa tietoa, mutta näin nämä asiat aikanaan koettiin.

Lapsi oli syntymässä ilman isää, ilmeisen epätyypillisen parisuhteen seurauksena. Äiti oli siis epävakaa nainen, voiko sellaisen antaa kasvattaa lasta vai tarvitaanko huostaanotto?

Syntymä tapahtui kylmissä leirimäisissä olosuhteissa. Melkein voi sellaiset kuvitella Lähi-Itään nykyisinkin, esimerkiksi nyt al-Holin pakolaisleiriin. Lasten sänkyä ei ollut saatavilla äitiyspakkauksesta puhumatta, saniteettitilat olemattomat, rokotussuojaus puutteellinen. Lapsi nukkui eläinsuojassa, ulosteiden hajussa.

Pian tilanne paheni entisestään. Vallanpitäjät antoivat käskyn, että olisi surmattava lapsia. Jos olisi ollut sosiaalinen media, he olisivat twiitanneet sinne karmeita uhkauksia. Tämä on aika tavallista näinäkin aikoina, etninen vaino siis, vallanpitäjien sydämettömyys.

Tuolloin, kuten nykyäänkin, monet pakenevat jonnekin ihan vain siksi kun edustavat väärää kansallisuutta, kieliryhmää tai uskontoa. Niin kävi tälle lapselle ja niin käy tänäänkin lapsille.

Ensimmäisestä joulusta alkaen on lapsen häpeä ja kärsimys kaikkien häpeää ja kärsimystä.

Vieraassa maassa lapsen perhe sai osakseen kaikenlaisia solvauksia. En tiedä mitä kaikkea hän sai kuulla, mutta arvelen, että jotain sellaista, mitä yhä vieläkin kuulee sanottavan, joskus aivan korkeasti koulutetuilta ja arvovaltaisiltakin tahoilta.

Lapsen elämä sitten meni kuten rikkinäisten perheiden lapsilla tapaa. Hänestä tuli radikaali aikuinen, joka jatkoi monoteistisen lahkon epävakauttavaa vaikutusta, yllytti väkeä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Eipä aikaakaan kun tämä uskonnollinen fanaatikko pilasi tärkeän vuotuisjuhlan. Kuvitelkaapa henkilö, joka joulun aikaan häiritsee ostoksia riehumalla kauppakeskuksessa kaatamassa myyntipöytiä. Tai keskeyttää hartaan joululaulutunnelman kirkossa huutamalla syytöksiä tekopyhyydestä. Sellainen oli tämä partaradikaali.

Hänet vietiinkin pois mustalla maijalla. Paperit eivät olleet kunnossa. Karkotus uhkasi, mutta koska henkilön radikalismi oli jo herättänyt yhteiskunnallista keskustelua, joutuivat poliitikot ottamaan kantaa hänen tilanteeseensa.

Eräs heistä, nimeltään Pontius Pilatus, tai ehkä se olikin joku nuori nainen, teki Instagramiin kyselyn. Haluatteko, että vapautan teille tämän radikaalin vai toisen, jonka nimi on Barabbas. Hän ei nimittäin uskaltanut itse tehdä päätöstä, koska oli riippuvainen kansan suosiosta. Päivityksen jälkeen hän pesi kätensä sukupuolineutraalissa käymälässä.

Lopulta kävi niin kuin kävi. Lapsesta tuli kaikkien halveksunnan kohde, koska hän oli käyttänyt vääriä sanoja, harjoittanut uskontoa väärin, puhunut väärää kieltä ja ollut väärää mieltä, twiitannut aivan vääriä ilmauksia. Epäilemättä hän oli ollut vääränvärinen, väärää poliittista kantaa, sukupuolta tai seksuaalista identiteettiä. Siitä tuli osaksi häpeää, yleistä solvaamista, kidutusta ja kuolema.

Kaikkea tätä on maailma tänä päivänä. Toisaalla on kidutuskammioita ja kansalaissotia ja toisaalla valmistellaan niitä lisäämällä internettiin inhoa, vihaa ja valheita.

Silti, kuten tiedätte, on tällä tarinalla merkitys, nimittäin joulu. Ja joulu on se, että katsomme äitiä ja lasta, ihmistä. Että katsomme toisiamme uskonnon, kielen, puoluekannan ja ihonvärin sijaan silmiin emmekä yhtäkkiä voi olla hymyilemättä. Että näemme maailman kuten lapsi, ja että näemme lapsessa Jumalan.

Ensimmäisestä joulusta alkaen on lapsen häpeä ja kärsimys kaikkien häpeää ja kärsimystä. Autetaan siis kurjiin oloihin syntyneet lapset jouluksi kotiin, eikä halveksita heidän äitejäänkään. Sillä tätä meiltä vaatii joulu enemmän kuin kynttilöitä ja kuusta.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: On lottovoitto syntyä Suomeen

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Jos haluamme kitkeä rasismin yhteiskunnastamme, meidän täytyy tunnistaa se itsessämme

Palavassa rakennuksessa on pimeää, näkyvyyttä ei ole. Lämpötila voi nousta 300 asteeseen, varusteet painavat kolmekymmentä kiloa tai enemmän. Sisältä pitäisi pystyä pelastamaan ihmiset ja raivata tietä eteenpäin rautakangella tai kirveellä.

Savusukeltaminen on palomiehen fyysisin suoritus. Se vaatii kylmien hermojen lisäksi rautaista kuntoa, jota vaaditaan jokaiselta palomieheltä.

– Voit joutua kävelemään ne tavarat käsissä vaikka kuudenteen kerrokseen. Se on jo itsessään rankka suoritus. Sen jälkeen pitäisi alkaa toimimaan, kuvailee 28-vuotias palomies Juuso Laapas Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.

Laapas ei vielä eläkeasioista mieti, mutta tiedostaa työn fyysiset vaatimukset.

– Minulta operoitiin pari vuotta sitten polvi. Sitä ennen oli asenne, että on ihan kuolematon ja ei ole ongelmia olla savusukelluskelpoinen eläkeikään asti. Se kyllä se antoi uutta kulmaa, Laapas sanoo.

Tuntematon eläkeikä

Vielä 90-luvulla palomiehet pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaina. Nykyinen eläkeikä on monelle tuntematon. Vuosina 1962–1964 syntyneiden eläkeikä on vahvistettu 65 vuoteen, mutta nuorempien eläkeikä vahvistetaan myöhemmin elinaikaodotteen mukaan.

Fyysisistä velvoitteista huolimatta palomiesten eläkeikä on kuitenkin sama kuin muillakin palkansaajilla. Tulevaisuudessa se voi siis tarkoittaa reilusti yli 65 ikävuotta.

Palomies selviää savusukelluskelpoisena keskimäärin 55-vuotiaaksi. Kelpoisuutta mitataan säännöllisissä testeissä, joissa testataan hapenottokykyä, lihaskuntoa ja toiminnallisuutta. Nuoremmilla testit ovat hiukan harvemmin, yli 50-vuotiailla vuosittain.

– Olen kuvaillut tätä niin, että palomies pääsee täysin savusukelluskelpoisena eläkkeelle yhtä todennäköisesti kuin vetää korttipakasta ässän tai kurkon. Kaikki ymmärtävät, että se vaatii onnea, palopäällikkö Sampsa Lintunen sanoo.

Ongelma ei ole uusi, mutta silti siihen on vähän työkaluja. Suomen 22 pelastuslaitosta ovat kunnallisia, itsenäisiä toimijoita, joten mitään yhteistä linjausta tai järjestelmällistä uudelleenkouluttautumisohjelmaa ei ole.

Etelä-Karjalassa palopäällikkö Lintunen alkoi ideoida yhdessä viestintäpäällikkö Johanna Franzénin kanssa, mitä tilanteelle voisi tehdä. Syntyi Plan B -ohjelma.

– Käytännössä se on urasuunnittelua. Haluamme nostaa asian esiin ja herättää keskustelua Franzén sanoo.

Sille on kova tarve koko maassa, sillä alalla ei ole päästy eroon niinsanotuista suojatyöpaikoista.

Mielekästä työtä

Palomiehen toimintakykyä arvioidaan kahdella tasolla. Niistä savusukelluskelpoisuus on korkeampi ja pelastustoimintakelpoisuus hiukan matalampi. Pelastustoimintakelpoinen palomies voi tehdä työtään savusukelluskelpoisuutta lukuunottamatta muilta osin, esimerkiksi avustamalla palo- ja onnettomuuspaikoilla.

Työvuorojen miehitys on pieni, joten vuorossa ei voi kuitenkaan olla samanaikaisesti useita savusukelluskelvottomia palomiehiä.

– Pahinta on, kun tippuu pelastustoimintakelpoisuuden alapuolelle. Silloin työntekijä ja työnantaja ovat molemmat kädet levällään, että mitäs nyt tehdään. Silloin pitäisi olla valmis suunnitelma, Johanna Franzén sanoo.

Palomiesliiton mukaan suunnitelmaa ei yleensä ole, ja edessä on usein työkyvyttömyyseläke. Ongelmia syntyy etenkin pienillä pelastuslaitoksilla. Pääkaupunkiseudulla sekä Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa on parempi tilanne.

– Isoilla pelastuslaitoksilla voidaan siirtää esimerkiksi savusukelluskelpoisuuden menettäneitä muihin tehtäviin. Etenkin Varsinais-Suomessa tähän on paneuduttu kattavasti. Pienillä laitoksilla näitä tehtäviä ei ole tarpeeksi, kertoo Palomiesliiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola.

Etelä-Karjalan pelastuslaitos on Suomen kolmanneksi pienin. Yhteensä Suomessa on 22 pelastuslaitosta. Etelä-Karjalassa pelastuslaitos työllistää 120 henkilöä.

30 vuotta töitä, ei muuta koulutusta

Palomiesten koulutus on kirjavaa, sillä koulutus on vuosien saatossa muuttunut. Suurimmalla osalla on takanaan opistotason koulutus, osalla pelkästään virkaan pätevöittämiskoulutus.

Takana voi olla 30 vuotta palomiehen töitä, eikä koulutusta mihinkään muuhun tehtävään.

– Vuorossa pitää kuitenkin olla riittävästi savusukelluskelpoisia. Emme voi tarjota suojatyöpaikkaa, jossa oikein kärjistäen sovitaan, että lämmitetään saunaa. Pahimmillaan 10 vuoden päästä meillä pitäisi olla 12 saunaa, Sampsa Lintunen sanoo.

Palomiesliiton mukaan "saunanlämmitysvuorot" ovat alalla valitettavan yleisiä.

– Ei niitä ehkä enää niin paljon ole kuin ennen, mutta on se vieläkin yleinen ilmiö. Kun ei ole pystyviä savusukeltajia, se on aina pois varsinaisesta työstä, toteaa liiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola.

Palomiehen työvuorot kestävät 24 tuntia. Palkasta noin 40 prosenttia koostuu vuorotyön tuomista lisistä. Koska työntekijöiden määrä ei voi kasvaa, tarkoittaa yhden jääminen asemalle sitä, että hälytykseen vastataan vajaalla miehityksellä.

– Ei se ole mielekästä työtä, jos kaikki tietävät, että se työtehtävä on ihan keksittyä, sanoo Johanna Franzén.

"Nuoret kaverit ovat voimiensa tunnossa"

Kun Etelä-Karjalan palomiehille esiteltiin tänä syksynä ajatuksia urasuunnittelusta, se otettiin alkuun vastaan kriittisesti. Vaikka ongelma oli tiedossa, ei siitä oltu puhuttu ääneen.

– Moni ajatteli, että on työnantajan vastuulla järjestää mukavat hommat eli kiva työaika eikä palkka saisi pudota. Me olemme yrittäneet viestiä, että se ei ole työnantajan vaan jokaisen omalla vastuulla, Sampsa Lintunen sanoo.

Myös Palomiesliitolla on tapana muistuttaa valmistuvia palomiehiä iän tuomasta fyysisen kunnon rapistumisesta ja jatkosuunnitelmien tekemisestä. Viesti ei aina mene perille.

– Nuoret kaverit ovat voimiensa tunnossa. Ei silloin vielä ajatella, millaista elämä on viisikymppisenä. Toivoisin, että työkyvyn väistämättömään rapistumiseen suhtauduttaisiin paremmin jo varhaisessa vaiheessa, toteaa Pasi Jaakkola.

Pakollinen kehonhuolto

Plan B:n ajatus on herätellä jokainen miettimään uraansa tulevaisuudessa. Se vaatii kouluttautumista ja tehtäviä, joihin edetä. Parhaimmillaan kouluttautuminen aloitetaan hyvissä ajoin – jo paljon ennen kuin fyysinen kunto laskee.

Tällä hetkellä Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella mietitään, miten työnantaja voi tukea opiskelua. Mahdollisia uusia tehtäviä pelastuslaitoksella voi lisäkoulutuksen jälkeen avautua alipäällystöstä ja päällystöstä.

– Varmaan luonnollisinta on edetä esimiesuralle, eli esimieheksi ja palomestariksi ja sitä kautta työllistyä päällystötehtäviin. Niissä fyysinen elementti ei ole enää mukana, Sampsa Lintunen sanoo.

Ensisijainen tavoite ei siis ole siinä, että palomiehet vaihtaisivat kouluttautumisen kautta alaa.

– Toivomme hyvin vahvasti, että ihmiset jäävät meiltä eläkkeelle. Mieluiten niin, että he ovat mahdollisimman hyväkuntoisia ja olisi vielä hyviä eläkepäiviä jäljellä, Franzén sanoo.

Etelä-Karjalan pelastuslaitos pyrkii myös nostamaan keski-ikää, johon savusukeltaminen yleensä päättyy. Laitoksella on oma fysioterapeutti, jonka avulla rajaa onkin saatu hilattua korkeammalle. Fysioterapeutti on tuonut kehonhuollon mukaan harjoitteluun.

– Olemme tiettävästi ainoa pelastuslaitos Suomessa, jossa on aamulla varusteiden tarkastamisen jälkeen pakollinen lihaskunto-liikkuvuus-koordinaatioharjoitus, Lintunen kertoo.

Tulevaisuus mietityttää

Palomies Jari Hyrkkäsellä on takana reilun parinkymmenen vuoden ura. 52-vuotias Hyrkkänen on savusukelluskelpoinen. Kun eläkeasioista ensimmäisen kerran alettiin puhua, se ei vielä tuntunut ajankohtaiselta. Nyt tilanne on toinen.

– Voi sanoa, että jopa harmittaa, että eläkeikä on noussut yhtäkkiä 10 vuotta. Kyllä sitä miettii, miten jaksaa, Hyrkkänen pohtii.

Hyrkkänen muistelee oman uransa alkua, jolloin työvuoroissa oli enemmän väkeä ja mukaan mahtui sekä nuoria että vanhempia palomiehiä.

– Tänä päivänä työvuorot ovat paljon pienempiä, ei ole enää niitä vanhemman miehen paikkoja. Me joudutaan vanhemmat ja nuoremmat tekemään samat tehtävät.

57-vuotias ylipalomies Ossi Lairi on työskennellyt palomiehenä 35 vuotta. Eläkeikää hän ei ole viitsinyt viime aikoina tarkastella, sillä se on noussut säännöllisesti. Lairi ei enää savusukella, mutta on mukana muussa työssä normaalisti. Tulevaisuus mietityttää.

– Kyllä se vaivaa tietenkin. Tykkään tosi paljon tästä työstä, mutta sen pitäisi säilyä mielekkäänä, Lairi pohtii.

Yhdysvaltain energiaministeriö sinetöi perjantaina päätöksen, joka hyllyttää vanhanaikaisten hehkulamppujen kiellon. Hehkulamppujen kiellon oli määrä astua voimaan Yhdysvalloissa tammikuussa 2020.

Energiaministeriö kertoi jo syyskuussa aikeista kumota kielto. Kielto olisi poistanut markkinoilta sellaiset lamput, jotka eivät täytä energiatehokkuusvaatimuksia.

Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan kieltoa ei olisi voitu perustella taloudellisesti, kertoo yhdysvaltalainen Washington Post -lehti.

Sen sijaan se olisi ollut haitallinen kuluttajille, koska energiatehokkaat lamput ovat hehkulamppuja kalliimpia.

– Tänään Trumpin hallinto valitsi suojaavansa kuluttajan valintamahdollisuuksia, kun se takaa, että yhdysvaltalaiset eivät joudu maksamaan korkeaa hinta liittovaltion hallituksen tarpeettomasta ylisääntelystä, energiaministeri Dan Brouillette sanoi Washington Postin mukaan.

Brouillette lisäsi, että teknologinen innovointi lisää joka tapauksessa erilaisten lamppujen energiatehokkuutta ilman että valtion tarvitsee puuttua peliin.

Kuluttajajärjestöt ovat arvostelleet energiaministeriön tulkintaa. Niiden mielestä energiasäästölamput tulevat pitkällä aikavälillä halvemmiksi kuluttajille, koska ne tuovat säästöjä sähkölaskussa.

Energiatehokkaat tuotteet ovat myös ilmastoystävällisempiä. Ne kuluttavat vähemmän energiaa ja tuottavat siten vähemmän hiilidioksidipäästöjä.

Hyllytyspäätöksen on arvioitu hyödyttävän lamppuvalmistajia.

Hehkulamppujen kiellon taustalla on Yhdysvalloissa presidentti George W. Bushin kaudella vuonna 2007 hyväksytty energiapaketti, joka asetti uusia energiatehokkuusvaatimuksia lampuille.

Useat maat ovat kieltäneet korkean energiankulutuksen hehkulamput. Euroopan unioni on kieltänyt tavanomaiseen käyttöön tarkoitettujen hehkulamppujen myynnin vuodesta 2012 alkaen.

Taloussanomat kertoo tänään Instrumentarium-optiikkoja pyörittävän Instru optiikka oy:n marraskuisesta koulutustilaisuudesta Savoy-teatterissa, jossa työntekijät kastitettiin kolmeen värikoodattuun ryhmään.

Paikalla olleiden työntekijöiden mukaan vihreää ryhmää kehuttiin ja punaista työnantaja uhkasi jopa irtisanomisilla ja kehotti osaa hakemaan toiseen alan työpaikkaan. Pääosa kuului keltaisiin, joiden arvoa yhtiön tulevaisuudessa painotettiin, mutta samalla kritisoitiin tiimityötä ja varoitettiin ajautumasta mukaan punaisten toimintaan.

Taloussanomien haastattelemat työntekijät ovat kuvailleet tilaisuuden osuuksia muun muassa häpeäkulkueeksi ja julkiseksi nöyryytykseksi. Tunnelma oli heidän mukaansa epäuskoinen ja itkuinen.

Aggressiivisella ja suorapuheisella viestinnällä oli Instru Optiikan toimitusjohtaja Pasi Anttilan mukaan tarkoitus "panna stoppi huonolle käytökselle", kuten ovien paiskomiselle, haistattelulle ja fyysiselle väkivallalle.

– 90 prosenttia lähtee tilaisuudesta hymyssä suin, viisi prosenttia jää miettimään viestiä ja viisi prosenttia miettii että ’hetkinen, minun täytyy itsekin ottaa vastuuta ja muuttua’, Anttila sanoi Taloussanomien haastattelussa.

Anttila totesi tapahtuman olleen käsikirjoitettu sekä harjoiteltu ja kielsi pyytäneensä punaista työntekijäryhmää kategorisesti irtisanoutumaan. Hän toivoi eroamista vain, jos käytös ei muutu.

Anttilan kerrotaan sanoneen tilaisuudessa antaneensa luvan myymäläpäälliköille irtisanomisiin ja todenneen punaiseen ryhmään kuuluneiden työntekijöiden myrkyttävän yritystä sisältä päin ja aiheuttavan pahoinvointia työyhteisön sisällä.

Hän sanoi, että voimme ottaa yhteyttä luottamusmiehiin ja liittoon, häntä ei kiinnosta koska hän on toimitusjohtaja ja tämä on hänen firmansa. Nimetön työntekijä

Ryhmäjaon todelliset kriteerit jäivät työntekijöille kuitenkin hämärän peittoon. Keltaiseen ryhmään kuulunut haastateltu sanoi, että punaisen ryhmän kohtelu vaikutti enemmänkin siltä, ettei heidän myyntipanoksensa olisi tyydyttänyt yritystä. Ryhmää olisi siis haluttu rangaista heikosta tuloksesta.

Toinen työntekijä sen sijaan kuvaili työnantajan toimia välinpitämättömiksi.

– Hän sanoi, että voimme ottaa yhteyttä luottamusmiehiin ja liittoon, häntä ei kiinnosta koska hän on toimitusjohtaja ja tämä on hänen firmansa. Mitään työsuorituksen puutteisiin liittyvää ei ole käyty läpi missään vaiheessa, eräs punaiseen ryhmään sijoitettu työntekijä kommentoi Taloussanomille.

Taloussanomat kertoi Anttilalle haastattelussa, etteivät kaikki työntekijät kokeneet Instrun toimintaa kannustavana vaan pikemminkin ahdistavana. Anttila puolustautui toteamalla, että tärkeää on se, mitä tilaisuuksien jälkeen on tapahtunut myymälöissä.

Erto tuomitsee jyrkästi: "Todennäköisesti laitonta"

Roadshow-nimellä kulkeneita koulutustapahtumia on järjestetty yhteensä kymmenen, ja myös tuolloin työntekijöitä on koodattu eri tavoin.

Anttila väitti Taloussanomille, että koulutustilaisuuden toimiin oli luottamusmiesten tuki sekä Palvelualojen ammattiliitto Pamista että toimihenkilöliitto Ertosta.

Erton puheenjohtaja Juri Aaltonen toteaa lauantaisessa tiedotteessaan, ettei työnantajan toimille ole todellisuudessa ollut Ertolta miltään osin tukea. Anttilalle on Aaltosen mukaan ilmoitettu, etteivät luottamusmiehet hyväksy henkilöstön luokittelua eri väreihin.

Liiton mukaan kahteen kymmenestä roadshow-tilaisuudesta osallistui luottamusmies. Erton optikoita edustava luottamusmies osallistui viimeisen kerran kahdeksanteen tilaisuuteen, jonka jälkeen osallistuminen kahteen viimeiseen kiellettiin.

Aaltonen sanoo liiton saamien tietojen työnantajan toimista viittaavan laittomaan toimintaan, tässä tapauksessa työturvallisuuslain rikkomiseen.

Erto selvittää asian viemistä työsuojeluviranomaisten käsittelyyn ja luottamusmiehet ovat tänään sopineet johdon kanssa asian pikaisesta selvittämisestä.

Erton mukaan ainakin yksi niin kutsuttuun punaiseen ryhmään marraskuisessa tilaisuudessa kuulunut optikko on jälkikäteen irtisanottu. Toimen laillisuutta selvitetään, mutta Erto kertoo sen näyttävän tällä hetkellä "ilmiselvän laittomalta".

Myös Pam on pöyristynyt Instrumentariumin toiminnasta. Liitto kertoo Taloussanomien haastattelussa reklamoineensa koulutuksista.

Anttila nyt: "Otan virheistä opikseni"

Instru optiikka julkaisi nyt Taloussanomien uutista kommentoivan tiedotteen. Toimitusjohtaja Pasi Anttila kertoo tänään pahoitelleensa yhtiön toimintaa koko henkilökunnalleen.

Anttilan mukaan roadshow-tilaisuuden ratkaisut ovat joiltain osin epäonnistuneet. Hän katuu sanavalintojaan.

– Ymmärrän henkilöstölle aiheutuneen mielipahan, joka johtuu huonoista sanavalinnoistani ja tilaisuuksissa käyttämistäni esimerkeistä. Myönnän, että valintamme toteuttaa ryhmäjako tällä tavalla oli epäonnistunut. Pyydän anteeksi ryhmäjaon toteutusta ja kovia sanavalintojani tilaisuuksissa ja otan virheistä opikseni, Anttila sanoo tiedotteessa.

Yhtiö sanoo, että tilaisuuksien tavoitteena oli esitellä yrityksen tulevien vuosien strategia. Anttilan kerrotaan kokeneen tärkeänä, että johto kohtaa jokaisen tiimiläisen henkilökohtaisesti.

Instru optiikka kertoo teettävänsä heti ensi vuoden alussa henkilöstökyselyn, jossa kerätään palautetta muun muassa roadshow-tilaisuuksista. Yhtiön johto on ehdottanut liitoille ja luottamusmiehille tapaamista heti tammikuulle.

Aihetta tullaan Anttilan mukaan käsittelemään jatkossa sisäisesti, ja toteaa jokaisen työntekijän olevan yhtiölle tärkeä.

Juttua päivitetty 21.12.2019 kello 17.45: Lisätty Pamin tviitti.

Vastaanottovirkailija Kuopion Terveystalon aulassa itkee hysteerisesti.

– Miksi sinä itket, Jyri Lipponen kysyy virkailijalta.

– Koska sinä olet niin pelottava, virkailija vastaa.

Mitä ihmettä, Jyri Lipponen ajattelee ja katsoo ympärilleen. Hän huomaa, että aulatilaa ollaan tyhjentämässä ihmisistä. Syynä on Lipposen arvaamaton käytös. Mies itse ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Hänet valtaa kauhu. On lokakuun viimeinen perjantai vuonna 2011. Lipponen, Levykauppa Äxän toimitusjohtaja, on sairastunut psykoosiin.

Jyri Lipposesta, 43, voisi kirjoittaa yrittäjän perinteisen selviytymistarinan. Kertomuksen siitä, miten hullu työnteko oli viedä hengen, mutta sairastuminen opetti uudelleen elämän tärkeysjärjestyksen.

Mutta sellainen tarina ei olisi totta. Ei tolkuton työnteko ollut Lipposelle ongelma. Se oli vain oire. Taudin syy oli jossain ihan muualla. Todelliset ongelmat alkoivat, kun Lipponen uuvutti itsensä työllä niin, että se piti ottaa häneltä pois.

"Pippeli" ei kelvannut Hesarin mainokseen

Levykauppa Äx on tehnyt sen, minkä ei pitäisi olla mahdollista. Jyri Lipponen pyörittää kannattavaa bisnestä alalla, joka on jo moneen kertaan julistettu kuolleeksi. Äxä on selvinnyt levykauppojen pudotuspelissä voittajana. Vilkkaan nettikaupan ja kahdeksan kivijalkamyymälän ansiosta se on nyt yhtä suuri kuin alan muut erikoisliikkeet yhteensä.

Erityisen kiinnostavaa on, että Äxällä alkoi mennä hyvin samaan aikaan, kun fyysisten äänitteiden kaupan syöksykierre kiihtyi.

Tänäkin jouluna Äxän myymistä paketeista paljastuu tuotteita, jotka musiikin suoratoiston aikakaudella tuntuvat retrojäänteiltä. Mutta Äxässä retro myy, ja se on pitkälti Jyri Lipposen kummallisten aivoitusten ansiota.

Levykauppa Äx tunnetaan kahdesta asiasta: tinkimättömästä musiikkialan asiantuntemuksesta ja perseilystä. Resepti on ollut sama liikkeen koko yli 20-vuotisen historian ajan.

Yrityksen alkutaipaleella 1990-luvun lopulla Äxä laajensi Kuopiosta Ouluun ja herätti siellä pahennusta sloganilla “Nasta lautaan, mummot hautaan”. 2010-luvun taitteessa yritys tuli tunnetuksi koko sivun mainoksista Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

Toimitusjohtaja Lipponen väänsi Hesarin kanssa mainosten sisällöstä harva se viikko. Esimerkiksi sanat “pökälemestari”, “pippeli” ja “kusi” poistettiin mainoksista, mutta Äxän maine kasvoi, kun se julkaisi sensuroimattomat versiot omilla nettisivuillaan. Tunnetuin mainoslause “Sinä olet kakkapylly” toi voiton mainosalan arvostetussa Vuoden huiput -kilpailussa vuonna 2009.

Isopäinen merkonomi seikkailee mielisairaalassa

Äxän markkinointi on pyörinyt aina alapään asioissa. Vauhdikkaissa tarinoissa Facebookissa keskushenkilönä häärii usein toimitusjohtaja itse. Hänellä tuntuu olevan milloin minkäkinlaista kutinaa nivusalueella.

Esimerkiksi tänä syksynä levykauppa mainosti black fridayta kahden kuvan kollaasilla: toisessa uroskoira rellotti jalat levällään ja toisessa kuvassa röhnötti Jyri Lipponen samassa asennossa lyhyissä kalsareissaan. Strategiset paikat oli peitetty tähtikuviolla.

Lipponen korostaa, ettei Äxän markkinointia osteta ulkopuoliselta mainostoimistolta. Se on tehty alusta alkaen nyrkkipajameiningillä yrityksen sisällä. Kakkapylly-mainoslause ei ole peräisin Lipposen omasta päästä, mutta muuten toimitusjohtajan päätä hyödynnetään mainonnassa paljon. Pää on nimittäin poikkeuksellisen suuri.

– Kyllä, se on aivan hervottoman kokoinen, Jyri Lipponen vahvistaa ja hörppää kahvia kotitalonsa alakertaan sisustetussa työhuoneessa Kuopiossa.

Äxän markkinoinnissa “Lippos-Jyrin” suurimmat avut ovat jättiläismäinen pää ja puliveivaamalla suoritettu merkonomin tutkinto.

Tarinoissa ei kaihdeta edes toimitusjohtajan mielisairaalakokemuksia. Esimerkiksi sitä, miten läheisetkään työtoverit eivät tienneet Lipposen sairastumisesta syksyllä 2011. He vain ihmettelivät, mihin pomo on kadonnut. Samaan aikaan Lipponen kasaili itseään Julkulan psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.

Lipponen ymmärtää hyvän tarinan arvon. Lukemattomia kertoja hän on kerrannut, kuinka päätti veljensä Jarin kanssa perustaa levykaupan Kuopioon vuonna 1997. Pankilla ei riittänyt uskoa parikymppisiin yrittäjiin, joista toinen haisi kiljulta ja toinen yrtiltä, mutta veljesten “jäätävän kattavalle” levykokoelmalle oli kysyntää.

Kertomuksessa kuuluu mainita, kuinka Lipponen itki pakatessaan levyjään myyntiin, mutta kuinka onnelliseksi hän tuli, kun näki tyytyväiset asiakkaat.

Levykauppa Äx on edelleen Jyri ja Jari Lipposen yhteinen yritys. Välillä sillat ovat meinanneet palaa, mutta nykyisin veljesten suhteet ovat hyvät. Se perustuu Jyri Lipposen mukaan siihen, että he asuvat eri kaupungeissa, Jyri Kuopiossa ja Jari Oulussa.

– Kyllä Jari on meistä se hipimpi ja minä enemmän kasvuyrittäjä. Arvostan hänen ammattitaitoaan, ja jos johon kuhun tässä maailmassa luotan, niin veljeen. En ole Jaria juuri kehunut, mutta hänhän on todellinen vinyylirunkkari, Jyri Lipponen sanoo.

Arvonimi ei viittaa seksikaupan asusteisiin, vaan siihen, että Jari Lipposen tehtävänä on kiertää levymessuja maailmalla ja kantaa sieltä isoissa matkalaukuissa vinyylilevyjä kaltaisilleen alan tosikeräilijöille.

Juha Tapio myy myös vinyylinä

Veljesparin isopäinen merkonomi hoitaa yrityksen numeropuolen. Hän tietää, että levymyynnin tulevaisuus on vinyylissä. Äxän myynnistä vinyylien osuus on tällä hetkellä 60 prosenttia. Ne käyvät kaupaksi sekä uutena että käytettynä.

Teoston selvityksen mukaan Suomessa on noin 100 000 fyysisten äänitteiden aktiivista ostajaa. Joukkoa yhdistää suuri intohimo musiikin kuunteluun, ja monet heistä käyttävät levyihin jopa tuhansia euroja vuodessa.

Mutta Jyri Lipponen on huomannut, että vinyylit kiinnostavat yllättäen myös kotimaisten huippuartistien tavallisia faneja. Pari vuotta sitten hän keksi ehdottaa levy-yhtiölle vinyylipainosta Juha Tapion levystä ja sai siihen yksinoikeuden. Viime vuosina esimerkiksi Vestan ja Paperi-T:n vinyylialbumit on myyty nopeasti loppuun.

Kotimaiset vinyylipainokset ovat usein vain muutamia satoja kappaleita, mutta monia niistä myy yksinoikeudella Levykauppa Äx. Se on mahdollista siksi, että Lipponen aina tullut hyvin juttuun sekä artistien että levy-yhtiöiden kanssa. Hän ei usko ylimielisyyteen.

Suomen levybisnestä pyöritetään metsästä

Muutaman kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitsee Neulamäen Natura-alue. Täällä kuusten latvat kohoavat korkealle. Kolmen luontopolun varrelta löytyy komeita kallioita, saniaislehtoja ja siirtolohkareita.

Nastakengät rahisevat, kun Jyri Lipponen kiipeää rinnettä ylös. Ei uskoisi, että Neulamäen metsä on yksi suomalaisen musiikkibisneksen pääkallonpaikoista.

Lipponen pitää usein bisnespalaverit puhelimen välityksellä metsästä, koska siellä hän viihtyy. Menestys musiikkialalla perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin. Ne ovat Lipposella niin vahvat, ettei Neulamäen metsästä tarvitse poistua levy-yhtiöiden markkinointijuhliin.

Artisteista Lipponen puhuu korostetun nöyrästi. Tuttuja piisaa, mutta hän varoo visusti namedroppailua.

–Minä olen tällainen pölynimurikauppias. Ei minulla olisi mitään virkaa ilman artisteja ja heidän biisejään.

Alan markkinajohtajan asema ei ole syntynyt tyhjästä. Kun levykauppa Äx avasi liikkeitä eri puolille Suomea, Jyri Lipponen suhasi autolla ympäri maata ja nukkui usein ankeissa luukuissa. Vauhti oli kova. Sitä ei hidastanut edes esikoistytär Alman syntymä vuonna 2009. Lipponen painoi töitä 14–15 tuntia päivässä. Jokainen tietää, mitä siitä seuraa.

– Nykyisin yrittäjien ylipitkien työtuntien glorifiointi ja kaiken maailman paskapuheet aamuyön voittajatunneista ottavat päähän. Voi kun osaisinkin nukkua pidempään kuin aamuviiteen, hän sanoo.

Päivän tehtävä: laske pilkkijät jäällä

Neulamäen Natura-alueen laitamilla lammen rannassa seisoo 1960-luvulla rakennettu omakotitalo. Sen suuret ikkunat avautuvat lammelle päin. Jyri Lipponen on katsellut tuttua maisemaa 6-vuotiaasta lähtien. Hän omistaa nyt lapsuudenkotinsa ja on rakentanut sen alakertaan toimiston, ettei metsän katveesta tarvitsisi poistua kovin usein.

Syksyisin uhkarohkeat pilkkijät ilmestyvät lammen jäälle heti kun mahdollista ja pysyvät siellä siihen asti, kun jää jo repeilee keväällä lautoiksi. Talvella 2012 ainoa asia, jonka Jyri Lipponen jaksoi päivässä tehdä, oli laskea, kuinka monta pilkkijää näkyy jäällä.

Edeltävän kesän lopussa hän oli huomannut, että jokainen sähköposti tuntui valtavalta taakalta. Kun puhelin soi, Lipponen jätti vastaamatta. Lopulta hän hakeutui lääkäriin ja päätyi sairauslomalle loppuunpalamisen vuoksi.

Omalla ja läheisten päätöksellä Lipponen jättäytyi syrjään yrityksestä. Hän ohjasi sähköpostit muualle ja vaihtoi jopa kännykkäliittymän.

– Se ei ollut helppoa. Aluksi kävin monta kertaa päivässä katsomassa, olisiko joku meili sittenkin tullut sähköpostiini, Lipponen kertoo.

Aluksi sairauslomalla Lipposesta tuntui, että voimat olivat palaamassa. Mutta sitten hän törmäsi vastoinkäymiseen toisensa jälkeen. Lokakuun lopussa tuli romahdus.

Lipponen koki jääneensä maailmaan totaalisen yksin. Sitä hänen päänsä ei kestänyt.

– Olin rakentanut minäkuvani sille pohjalle, että pidän huolta kaikesta. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut mitään tai ketään, josta huolehtia. Koin, ettei minulla ollut enää minkäänlaista merkitystä. Silloin Lippos-Jyrin kaksoistornit romahtivat.

Lääkkeet puurouttivat puheen

Terveystalon aulasta ensihoitajat toimittivat sekavan Lipposen ambulanssilla Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Siellä lepositeissä maatessaan Lipponen näki harhoja: viikatemies heilui sängyn päässä ja ilmastointikanavasta tuprusi myrkyllistä kaasua. Mitä ihmettä nyt tapahtuu, Lipponen ajatteli.

Pahin vaihe kesti reilun vuorokauden. Lipponen lääkittiin tukevasti, ja hän nukkui 14 tuntia putkeen. Sen jälkeen harhat katosivat.

Julkulan psykiatrisessa sairaalassa Lipponen toipui kotikuntoon muutamassa viikossa.

Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Eräs lääkäri avohoidon puolella määräsi Lipposelle useita antipsykootteja ja unilääkkeet päälle. Lääkecocktail oli niin vahva, että se tappoi kaikki tunteet ja toimintakyvyn.

– Olen sitä mieltä, että minut lääkittiin pois tästä maailmasta, Lipponen sanoo nyt.

– En laske elämäksi sitä, mihin tilaan hevosenannokset antipsykootteja minut veivät.

Päivät Lipponen vain seisoi talossaan ikkunan ääressä ja toljotti lammelle. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta. Hänelle, kulinaristille, ei maistunut ruoka ja kahvikin maistui pahalta.

Kun 3-vuotias Alma-tytär tuli käymään, Lipponen luki hänelle sohvalla lastenkirjaa, vaikka lääkkeet puurouttivat puheen. Alma oli hänen ainoa elämänlankansa.

Lipponen pitää henkensä pelastajana ystäväänsä, joka tuppautui puoliväkisin kylään. Ystävällä oli kokemusta mielenterveyden hoidosta, ja hän kauhisteli lääkemääriä. Kun lääkitys ajettiin alas, Lipponen palasi tähän maailmaan.

– Yhtenä aamuna katsoin kevätauringossa lammelle, jossa jää ja rannat kimaltelivat. Huomasin, että suuni kääntyi hymyyn. Se tuntui aluksi oudolta.

Sen jälkeen Lipponen katsoi sängyssä nukkuvaa tytärtään ja alkoi itkeä. Tunteet olivat palanneet. Kun hän keitti aamukahvin, se tuoksui ensimmäistä kertaa kuukausiin.

Kevään 2012 jälkeen Lipponen ei ole tarvinnut vahvoja psyykelääkkeitä. Hän kertoo kärsineensä lääkityksen sivuoireista vielä yli vuoden niiden lopettamisen jälkeen.

120 litraa korvasieniä huvin vuoksi

Sairasvuoden jälkeen seuraavana syksynä Lipponen palasi takaisin töihin Levykauppa Äxään, aluksi markkinointitehtäviin. Liike oli vaikeuksissa. Pari vuotta myöhemmin Lipponen nousi uudelleen toimitusjohtajaksi ja joutui ensitöikseen irtisanomaan kolmanneksen itse palkkaamistaan työkavereista.

Mutta miksi ihmeessä Lipponen palasi kituvan kauppansa johtajaksi? Eikö olisi ollut helpompaa tehdä jotakin muuta?

Ehkä olisikin, mutta Lipposta ajoi eteenpäin kaksi isoa asiaa: rakkaus ja velvollisuus. Hänen mielestään Äxä oli pelastettava keinolla millä hyvänsä, eikä sitä olisi voinut tehdä kukaan muu.

Viime vuosina Lipponen on selvitellyt päätään terapiassa. Sitä hän suosittelee kaikille, myös omille työntekijöilleen niin innokkaasti, että on joskus soittanut alaisensa puolesta työterveyteen ja vaatinut tälle ponnekkaasti terapiaa, jos asia ei ole meinannut muuten järjestyä.

– Uskon vilpittömästi, että minulla on pomona ymmärrystä ihmismielen kummallisuuksille. Sen verran niitä on tullut itse harrastettua. Työntekijöiltä olen saanut siitä kiitosta.

Jyri Lipponen on ristiriitaisella tavalla koulupudokas ja kympin tyttö samassa persoonassa. Merkonomi inhoaa kaikenlaista opetettavana istumista. Niin palavasti, että taannoin hänellä oli vaikeuksia osallistua 1-vuotiaan kuopuksensa Elsan neuvolakäynnille, jossa käytiin läpi hampaidenhoidon perusteita.

Toisaalta aivan viime vuosiin saakka Lipponen on ollut paatunut suorittaja. Hän on kasvanut vastuuseen jo lapsena, eikä pelkästään hyvällä tavalla.

– Jos olen yrittänyt höllätä, on tuntunut, että mitä virkaa minullakaan on, tällaisella turhalla jätkällä.

Tyytyväisyys onnistumisista on ollut katoavaista. Yhtenä kesänä Lipponen sai jälleen kerran taisteltua yrityksensä konkurssin partaalta sopimalla maksujärjestelyistä ja panttaamalla talonsa lainojen vakuudeksi.

Tiukan puristuksen jälkeen hyvä olo kesti noin tunnin. Sen jälkeen Lipponen ajatteli: no niin, mitä seuraavaksi?

Viime keväänä Jyri Lipponen keräsi 120 litraa korvasieniä. Vähempikin olisi riittänyt hänelle ja vaimolle, mutta kun Lipposen mopo alkaa keulia, tulosta syntyy yli oman tarpeen. Samalla draivilla hän hoitaa myös Levykauppa Äxän asioita. Erona entiseen on vain se, että työlle on varattu kahdeksan tuntia päivästä.

Terapian myötä tarve mikromanagerointiin yrityksessä on vähentynyt. Levykauppojen päälliköt saavat pyörittää liikkeitä omaan tyyliinsä ja tilata valikoimiin aivan mitä haluavat.

– Kunhan myös myyvät ne levyt, Lipponen lisää.

"Yläkerran tytöt" ovat kaikki kaikessa

Lipponen käy nykyisin liikkeissään vain harvoin. Levykauppa Äxällä on nyt myös oikea organisaatio, eikä toimitusjohtaja yritä enää huseerata itse joka tontilla. Tänä vuonna liike tekee historiansa parhaan tuloksen.

Kun niin käy, voi olla, että Lipponen on jopa päivän ajan tyytyväinen saavutuksiinsa. Juuri nyt tärkeämmältä tuntuu kuitenkin talven tulon ihmettely 1-vuotiaan Elsan, 10-vuotiaan Alman ja elokuussa vihityn Eliisa-vaimon kanssa.

Lipponen tapasi vaimonsa kolme vuotta sitten lokakuun viimeisenä perjantaina.

– Psykoosiin vaipumisen vuosipäivä oli minulle kuuden vuoden ajan vuoden raskain päivä. Nyt se on ollut viimeiset vuodet ilon ja onnen päivä.

Iltapäivisin Lipponen nousee alakerran työhuoneesta yläkertaan “tyttöjensä” luo.

Talon kylpyhuoneessa on pyyhkeelle nimikoitu kyltti, jossa lukee Äxän iskusana “kakkapylly”. Se ei ole Levykauppa Äxän, vaan 1-vuotiaan Elsan pyyhe.

• Suomen viranomaisten hoiviin saadut kaksi suomalaislasta tuodaan Suomeen jo tänään.
• Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lapset saattavat olla traumatisoituneita. Heidän kasvu ja kehitys tullaan turvaamaan mahdollisimman hyvin.
• Leirillä on edelleen 30 suomalaislasta. Voi olla, että lapsia tuodaan Suomeen lisää. Toimenpiteitä kuitenkin arvioidaan.
• Viranomaiset eivät vahvista, että lapset olisivat kaksi orpolasta, joista on viime aikoina uutisoitu. Viranomaiset olivat muutenkin vaitonaisia yksityiskohtien suhteen, kuten odottaa saattoi. Voit katsoa tiedotustilaisuuden klikkaamalla jutun pääkuvaa.

Suomen viranomaiset ovat ottaneet hoiviinsa kaksi suomalaista lasta al-Holin leiriltä.

Itä-Uudenmaan poliisi kertoi illalla Twitterissä, että lapset ovat saapuneet Suomeen suunnitelmien mukaisesti ja ovat nyt sosiaali- ja terveysviranomaisten hallussa

Viranomaiset järjestivät aiemmin illalla tiedotustilaisuuden lasten kotiuttamiseen liittyen. Tilaisuudessa oli paikalla väkeä ulko-, sisä- ja sosiaali- ja terveysministeriöistä. Yle näytti tilaisuuden suorana ja seurasi sitä hetki hetkeltä.

Lasten turvallisuuden ja yksityisyyden suojan säilyttämiseksi heistä ei anneta tunnistettavia tietoja julkisuuteen. Myöskään yksityiskohita kotiuttamisesta ei kerrottu. Suomessa lapset ohjataan terveystarkastukseen ja lastensuojelun piiriin.

Ulkoministeriö tiedotti torstaina valmistelevansa kahden suomalaislapsen kotiuttamista leiriltä. Lapset olivat tuolloin kurdiviranomaisten kanssa. Aiemmin samana päivänä Yle oli saanut leirillä olevilta suomalaisnaisilta vahvistuksen, että kurdiviranomaiset olivat hakeneet kaksi orpolasta pois leiriltä jo tiistaina.

Lue lisää: Suomi päätti kotiuttaa al-Holin lapset, mutta milloin ja tulevatko äidit mukaan? Tämän tiedämme hallituksen linjauksesta

Leirillä ollut henkilö kertoi omaiselleen, että kurdiviranomaiset kokosivat kaikki al-Holin leirin suomalaiset yhteen jo viime maanantaina. Tuolloin heitä valokuvattiin ja otettiin sormenjäljet tunnistusta varten. Vielä keskiviikkona Ylelle kerrottiin tekstiviesteissä leiriltä, ettei operaation seuraavista vaiheista ollut tarkempaa tietoa.

Leirin lapsista kerrottiin jo syksyllä

Yle kertoi ensimmäisenä uutisvälineenä syyskuussa al-Holin leirillä olleista orpolapsista. Ulkoministeriöltä ei ole toistaiseksi saatu vahvistusta siihen, että Suomen viranomaisten hoivissa olevat lapset olisivat nämä kaksi lasta.

Ylen saamien tietojen mukaan alle kouluikäisten lasten äiti sai surmansa Isisin hallitsemalla alueella pari vuotta sitten.

Vanhempi lapsista on tiettävästi kokonaan orpo, sillä hänen molemmat suomalaiset vanhempansa ovat kuolleet. Nuoremmalla lapsella on eri isä, jonka kohtalosta on ristiriitaista tietoa. Eräiden tietojen mukaan hän olisi kuollut. Toiset tiedot kertovat, että hän olisi kurdihallinnon vankina Syyriassa.

Lue myös:

Näin al-Holin lapset aloittavat elämänsä Suomessa – sodan keskellä opitun ideologian purkaminen voi viedä vuosia

Ruotsiin tuotiin Syyriasta kesällä seitsemän Isis-terroristin orpoa – Näin heitä on kotoutettu: lapsille uudet henkilöllisyydet ja perheet

Suomi päätti kotiuttaa al-Holin lapset, mutta milloin ja tulevatko äidit mukaan? Tämän tiedämme hallituksen linjauksesta

Al-Hol-leiriläisen omainen kertoo Ylelle: Nainen pyysi apua ulkoministeriöstä jo vuosia sitten päästäkseen Isisistä – on tarvittaessa valmis salakuljetuksiin

Ainakin viisi al-Holin leirillä olevaa naista haluaisi palata Suomeen, kertovat Ylen tavoittamat omaiset ja leirillä olevat naiset

Onko Suomi palauttamassa “terroristeja”? 5 olennaista kysymystä al-Holin suomalaisten synnyttämästä turvallisuusuhasta

Kansanedustaja Mika Niikko: Supon mukaan Isis-leirin äitejä ja lapsia ei pidä tuoda Suomeen – Supo: "Emme ota kantaa Niikon lausuntoihin"

KRP tekee jokaisesta al-Holin leiriltä palaavasta esiselvityksen

Janne Saarikiven kolumni: Joulun lapset

Eri puolilta maailmaa tulleet liitopukuhyppääjät esittelivät taitojaan Kiinan Yunnanin maakunnassa lauantaina järjestetyssä tarkkuuskisassa.

Toistakymmentä kilpailijaa kymmenestä maasta hyppäsi 2 000 metrin korkeudesta. Voittaja oli se, joka onnistui tähtäämään laskeutumisensa lähimmäs maan pinnalle viritettyä maalia.

Pudotuksen alkuvaiheessa hyppääjät kiisivät kovalla nopeudella. Maan pintaa lähestyessään hyppääjät laukaisivat laskuvarjonsa.

Kilpailijoita oli Kiinan lisäksi myös muun muassa Yhdysvalloista, Britanniasta, Ranskasta ja Australiasta.

LONTOO Äänekäs lorina alkoi kesken verovälttelyä koskevan keskustelun. Alahuoneen istuntosalin lehdistölehterille virtasi jostain vettä.

Konservatiivien kansanedustaja Justine Greening vain vilkaisi ylös ja jatkoi puhettaan.

– Haluan päättää kommenttini vuotava katto taustalla, Greening nauratti kollegojaan.

Myös seuraavana vuorossa ollut edustaja sai pitää puheensa lorinan jatkuessa, ennen kuin varapuhemies keskeytti istunnon korjaustöiden ajaksi. Pian tiedotettiin iloinen uutinen: vuotanut vesi ei ollut peräisin viemäristä. Vuoto korjattiin, humoristisia pikku-uutisia kirjoitettiin ja seuraavana istuntopäivänä keskustelua jatkettiin.

Huhtikuun alussa sattunut tapaus kuvaa hyvin, millaisessa kunnossa Britannian parlamenttitalo on – ja miten sen rapistumiseen suhtaudutaan.

Parlamenttitalo eli Westminsterin palatsi on Unescon maailmanperintökohde, jonka vanhimmat osat ovat peräisin keskiajalta.

Remonttitarpeita kartoittaneessa raportissa arvioitiin vuonna 2012, että jos parlamenttitaloa ei olisi suojeltu, omistajia todennäköisesti neuvottaisiin purkamaan rakennus ja rakentamaan tilalle uusi.

Vuonna 2016 valmistuneessa raportissa sävy on vielä asteen epätoivoisempi. Siinä kuvataan, että parlamenttitalon kunnossapito on kuin yrittäisi täyttää sormustimella kylpyammetta, jossa ei ole viemäritulppaa.

Robert Stewart laskeutuu portaita parlamentin kellariin ja osoittaa matalalla kiemurtelevaa putkea:

– Varo päätäsi!

Kellarissa lämpö lehahtaa vastaan. Putkissa lorisee ja kurisee. Parlamentin perusparannushankkeen pääinsinööri Stewart harppoo edellä ja mutisee nopeaa skottimurretta mennessään. Hänellä on mielessään muutama paikka, jotka vierailijan pitäisi nähdä.

Käytävän mutkassa hän kaivaa taskulampun ja osoittaa sillä ylöspäin katossa olevaan aukkoon. Tässä!

Ahtaassa onkalossa kulkee putkia, kimpuittain johtoja ja niiden takana lisää putkia ja johtoja niin pitkälle kuin taskulampun valonsäde pystyy näyttämään.

Stewartin mukaan katon yläpuolella oleva tila on runsaan metrin korkuinen.

– Se on täynnä eri sukupolvien talotekniikkaa. Kun parlamentti ensi kerran avattiin, sitä lämmitettiin hiilillä ja valaistiin kynttilöillä. Kaasuvalot, sähköt ja höyrylämmitys on kaikki lisätty sen jälkeen, hän sanoo.

Kun jotain uutta on keksitty, uusi putki tai johto on lisätty vanhojen päälle. Vanhimmat ja hauraimmat ovat ylimmäisinä, ja niihin on vaikeinta päästä käsiksi, jos jotain menee rikki.

Stewart selittää, että rakennuksessa on kaksi perusongelmaa:

– Talotekniikka on monin paikoin vanhaa, ja olemme käyttäneet kaiken tilan. Olemme luoneet tilanteen, jonka voi oikeastaan ratkaista vain purkamalla kaiken pois ja aloittamalla uudestaan alusta.

Perusparannus on silti yhä suunnitteluasteella. Aloitusvuosi on livennyt koko ajan eteenpäin, ja nyt tavoitteena on, että töihin päästäisiin 2020-luvun puolivälissä.

Parlamenttitaloa on edellisen kerran remontoitu perusteellisesti toisen maailmansodan jälkeen, ja osa talotekniikasta on sitäkin vanhempaa. Esimerkiksi viemärijätettä pumppaava järjestelmä on ollut jatkuvassa käytössä vuodesta 1888.

Joitakin kunnostustöitä ei ole voitu tehdä sen takia, että istuntosalien täytyy aina olla käytettävissä kahden vuorokauden varoitusajalla siltä varalta, että parlamentti kutsutaan koolle kesken istuntotauon.

Stewart sanoo, että parlamenttitalon ongelmat ovat oikeastaan hyvin harvinaisia sen ikäiselle rakennukselle. Asiaa selittää se, että rakennus oli valmistuessaan poikkeuksellisen uudenaikainen. Siihen rakennettiin kokeellinen ilmanvaihtojärjestelmä: ylhäältä alas kulkevia ja kerrosten välisiä vaakatasoisia kuiluja, joiden kautta ilman oli tarkoitus kiertää.

Ilmanvaihtojärjestelmää ei koskaan saatu toimimaan. Myöhemmin kuitenkin hoksattiin, että kuiluihin oli kätevää sijoittaa kaikenlaisia putkia ynnä muuta tarpeistoa. Stewartin esittelemä onkalo kellarin katossa johtaa yhteen näistä kuiluista, jotka on nyt tungettu aivan täyteen.

Jos kuiluja ei olisi ollut, talotekniikan sijoittaminen olisi pitänyt ratkaista jotenkin muuten jo paljon aiemmin. Nyt ongelmat on voitu piilottaa seinien väliin, missä niihin on myös vaikea päästä käsiksi.

Kuilut ovat hankalia myös toisesta syystä. Niiden takia rakennuksen palo-osastointi on puutteellinen. Jos jossakin kuilussa syttyisi tulipalo, se voisi levitä nopeasti eri kerrosten välillä.

Parlamenttitalo täyttää nykyiset paloturvallisuusvaatimukset vain siten, että kuiluihin ja kellareihin on lisätty uusi sprinkleriputki, ja palovahdit kiertävät rakennuksessa yötä päivää.

Stewart lohduttaa, että tulipaloja sattuu parlamentissa todella harvoin.

Vuoden 2012 raportista selviää, että 2008–2012 paloja havaittiin yhteensä 40.

– Vuodot ovat melko yleisiä, mutta niitä pyritään korjaamaan nopeasti. Tuokin tuossa takanasi on varmaan jo saatu korjattua tämän vuoden loppuun mennessä, Stewart sanoo ja viittaa kellarikäytävän lattialla näkyvään pieneen lätäkköön.

Jatketaan eteenpäin. Stewart valitsee epäröimättä reitin käytävien risteyskohdassa ja kertoo kohta, että olemme parlamenttitalon keskusaulan, Central Lobbyn alapuolella.

Central Lobby rakennettiin paikaksi, jossa kansanedustajat voivat tavata äänestäjiään, ja yhä edelleen kansalaisilla on mahdollisuus vain tupsahtaa paikalle ja kysyä tiskillä edustajaansa.

Kellarin keskusaulaa käytetään lähinnä sellaisten tarvikkeiden varastoimiseen, jotka eivät ahtaampiin käytäviin mahdu. Suuria johtokeloja lojuu yläkertaa kannattelevien pylväiden juurella.

Parlamenttitalon perusteellisen remontin on arvioitu maksavan nelisen miljardia puntaa.

Hinta selittää osittain, miksi päätöksenteko remontista on pitkittynyt. Poliitikoille on kiusallista myöntää miljardeja oman työpaikkansa korjaamiseen.

Mutta jokainen vitkutteluvuosi nostaa loppulaskua noin sadalla miljoonalla.

Parlamentti hyväksyi lopulta viime kesänä lain, jonka mukaan sekä ylä- että alahuone muuttavat parlamenttitalosta remontin ajaksi pois, jotta se saadaan tehtyä nopeammin ja siksi halvemmalla.

Moni kuitenkin uskoo, että remontin budjetille käy joka tapauksessa kuten isojen rakennushankkeiden budjeteille on tapana käydä, ja lopullinen hinta nousee huomattavasti neljästä miljardista.

Täydellinen putki- ja sähköremontti on suurin työ. Rahaa palaa myös esimerkiksi siihen, että vaihdetaan neljä tuhatta ikkunaa, jotka eivät enää oikein pidä lämpöä sisällä tai vettä ulkona.

Lisäksi korjauksia hankaloittaa asbesti, jota on käytetty yleisesti menneiden vuosikymmenten korjaustöissä. Sen poistaminen on työlästä ja kallista.

Parlamenttitalon kuuluisa kellotorni ja sen kello Big Ben ovat rakennustelineiden peitossa jo nyt, koska niiden remonttia ei voitu enää lykätä. Samoin vuotavan katon korjaaminen on jo aloitettu.

Pääinsinööri Robert Stewart vaikuttaa kärsimättömältä ryhtymään toimeen myös kellarissa, mutta ennen kuin remontti voi alkaa, parlamentin täytyy vielä hyväksyä lopullinen suunnitelma ja budjetti. Ja sekä ylähuoneen että alahuoneen väistötilojen pitää olla valmiina.

Iso remontti olisi harvinainen mahdollisuus uudistaa parlamentin tiloja ja käytäntöjä.

Mitä jos alahuoneen istuntosalin istumajärjestys muutettaisiin puolikaareksi, eivätkä hallitus ja oppositio enää istuisi vastakkain? Tai jos jokainen edustaja saisi nimikkopaikan? Alahuoneessa on 650 edustajaa, mutta salissa vain 450 istumapaikkaa.

Viimeksi asia tuli pohdittavaksi toisen maailmansodan aikana, kun alahuoneen istuntosali oli tuhoutunut pommituksissa.

Silloinen pääministeri Winston Churchill halusi painokkaasti, että salista rakennetaan juuri samanlainen kuin se oli ennen sotaa, kertoo parlamentin historioitsija ja arkistonhoitaja Mark Collins.

Churchill argumentoi, että istuntosalin muodon muuttaminen muuttaisi myös brittiläistä demokratiaa, jonka ytimenä hän piti kaksipuoluejärjestelmää.

Salin suurentamista Churchill vastusti, koska se olisi hänen mukaansa laimentanut alahuoneen keskusteluja.

– Suurina hetkinä siellä tulee olla tungoksen ja kiireen tuntu, hän sanoi puheessaan parlamentille.

Näyttää todennäköiseltä, että istuntosalia ei uudisteta nytkään. Myös väliaikaisesta salista julkaistuissa havainnekuvissa vihreät penkit on sommiteltu toisiaan vasten.

Keskustelu parlamentin rapistumisesta sai uutta vauhtia viime keväänä, kun Pariisin kuuluisa katedraali Notre-Dame vahingoittui pahasti tulipalossa. Kuvat liekehtivästä tornista taisivat tehdä suuremman vaikutuksen empiviin poliitikkoihin kuin mikään raportti, minkä insinöörit voisivat laatia.

Tosin parlamentin omastakin historiasta löytyisi vertailukohta. Parlamenttitalo tuhoutui suuressa tulipalossa vuonna 1834 lähes täysin, historioitsija Collins kertoo.

Silloinkin tiedettiin ennakolta, että tulipalon riski oli suuri.

– Rakennukset olivat liian lähellä toisiaan, ne oli tehty osaksi puusta, ja jotkin paikat olivat lähinnä kuin kasa polttopuuta, Collins sanoo.

Vain muutamia keskiajalla rakennettuja osia saatiin pelastettua tulipalolta, tärkeimpänä vuonna 1099 valmistunut Westminster Hall, jonka upean tammikaton alla Britannian parlamentaarinen demokratia on syntynyt. Se on Collinsin lempipaikka parlamenttitalossa.

Insinööri Robert Stewart on hyvin perillä siitä, että juuri remonttitöiden aikana tulipalon riski on suurin. Tämäkin muistetaan Notre-Damesta: kirkkoa oltiin korjaamassa, kun sen katto syttyi.

– Windsorin linna on toinen esimerkki, sielläkin syttyi tulipalo remontin aikana. Olemme täysin tietoisia tilanteesta, ja kun parlamentaarikot muuttavat rakennuksesta ulos, jatkamme kaikkia samoja paloturvallisuustoimia, jotka ovat käynnissä nyt, Stewart sanoo.

Hän käyttää sanaa "kun" mutta ei ota kantaa siihen, milloin muutto tapahtuu.

Stewart sanoo, että häntä epäilyttää, ymmärretäänkö parlamentissa todella vieläkään, miten kova kiire korjauksilla olisi.

– Aika kuluu vilahtaen, ja kansanedustajat elävät eri kellon mukaan kuin hajoava tekniikka.

Pikkubussi syttyi ajon aikana tuleen tänään Mustasaaren rannikkokunnassa Pohjanmaalla. Pelastustoimi sai ilmoituksen palosta Kauppatiellä hieman ennen kello neljää iltapäivällä. Paikalle lähetettiin neljä pelastuslaitoksen yksikköä.

Huomattuaan apukuljettajan puolelta kojelaudan alta alkaneen tulipalon, oli pikkubussin kuljettaja pysäyttänyt auton tien sivuun ja siirtynyt yhdessä kolmen matkustajan kanssa ulos, kertoo Pohjanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Sakari Innanen STT:lle.

Pelastustoimen saapuessa paikalle pikkubussi oli jo ilmiliekeissä. Henkilövahingoilta kuitenkin säästyttiin.

Syttymissyyn tutkinta on siirtynyt poliisille, joka tekee paikalla teknistä tutkintaa, Innanen sanoo.

Kengät pois!

Laura Meriläisen suomalaisuus näkyy glasgow’laisessa kerrostalohuoneistossa heti eteisessä. Paikalliset tallustavat kengin pitkin kokolattiamattoja. Se saa kokkolalaisen näkemään punaista.

Skotlantilaiset ystävät muistavat jo, että kengät pitää riisua eteisessä. Meriläinen yrittää pehmentää komentoaan vitsailemalla:

– Tää on tätä skandinaavista tiukkapipoisuutta… Mutta ne kengät pois, kiitos.

Suomalais-italialainen pieni perhe on solahtanut kulttuurieroista huolimatta helposti Glasgow’n kansainväliseen ilmapiiriin.

– Skotlantilaiset ovat valtavan lämpimiä, hauskoja ja toiset huomioon ottavia ihmisiä!

Viestintäalan ammattilainen Meriläinen on vielä kotona vuoden ikäisen Matteo-pojan kanssa. Antropologi-puoliso Diego Malara on ollut vuoden töissä luennoitsijana Glasgow’n yliopistossa. Etiopiassa tavannut pariskunta on pitänyt yhtä parisen vuotta.

Asumisoikeus-status taskussa

Jokaisesta uutislähetyksestä tulviva brexit ei jaksa enää kaiken vatvomisen ja vääntämisen jälkeen joka päivä kiinnostaa Meriläistä ja Malaraa.

He uskovat, että brittien tuore parlamenttivaalien äänestystulos tulee näkymään päätöksenteossa, ja vaikuttamaan kaikkien Britanniassa asuvien elämään, myös heidän.

Konservatiivien voitto antoi johtajalleen Boris Johnsonille valtakirjan Euroopan Unionista eroamisen läpivientiin, ja brexit on toteutumassa tammikuun lopussa.

– Kaikki täällä ovat kyllästyneitä brexitiin. Ihmiset odottavat nyt, että tämä sirkus saataisiin tavalla tai toisella päätökseen.

Meriläinen ja Malara ovat joutuneet muiden EU-kansalaisten tavoin hakemaan asumisoikeus-statusta.

Maassa pysyvästi asuvien EU-kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä on haettava statusta EU Settlement Scheme -rekisteröintijärjestelmän kautta, jotta voivat asua edelleen Britanniassa.

Meriläiselle viiden vuoden lupa irtosi kolmen kuukauden odottelulla, Malara sai omansa viikossa.

– Olimme onnekkaita, että kaikki sujui näin nopeasti. Jotkut ovat joutuneet odottamaan todella kauan.

Vuonna 2017 Britanniassa asui noin 3,8 miljoonaa muun EU-maan kansalaista. Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan suomalaisia asukkaita maassa oli vuonna 2018 noin 25 000.

Lapsirakas kansa

Matteo parahtaa itkemään. Äiti lohduttelee poikaa suomeksi, isä italiaksi. Pienestä miehenalusta on kasvamassa vähintään kolmikielinen maailmankansalainen.

– Hän ei ole britti, vaikka Britannia on kotimaamme. Hänestä kasvatetaan suomalais-italialainen.

Meriläinen synnytti poikansa Suomessa, ja äidin juuret näkyvät vahvasti myös lapsen arjessa: Matteo nukkuu päiväunia ulkona ja hänet kerrospuetaan kunnolla sään mukaan. Kumpikin asia hämmästyttää paikallisia.

Suomalainen on yhtä äimistynyt skottien tavasta antaa lasten kulkea shortseissa tai lyhythihaisessa paidassa ylämaan jäätävässä viimassa.Varsinkin, kun vanhemmilla itsellään saattaa olla yllään kaulahuivi, pipo ja kevyttoppatakki.

Lapset ovat Meriläisen mielestä usein alipuettuja.

– Jotkut vanhemmat antavat jälkikasvulleen vallan päättää. Jos lapsi sanoo, ettei halua takkia, vanhemmat toteavat, että juokse sitten t-paita päällä.

Skotlantilaisten lapsirakkaus puolestaan on tehnyt Meriläiseen vaikutuksen. Lapset ovat tervetulleita joka paikkaan ja heidät huomioidaan. Matteoa ihastellaan ja hänelle jutellaan niin bussissa kuin kaduilla.

Päivähoito kallista

EU-perheen elämäntilanne on piakkoin vaihtumassa. Meriläisellä on edessään työnhaku ja Matteolla päiväkoti.

Glasgow’ssa on huutava pula alle 3-vuotiaiden kunnallisista hoitopaikoista, ja moni laittaakin lapsensa yksityiseen päiväkotiin.

Meriläinen haluaisi Matteon kunnalliseen hoitoon, koska tilat on rakennettu päiväkotia varten. Yksityiset hoitopaikat sijaitsevat yleensä Glasgow’n historiallisten rakennusten hämärissä kellarikerroksissa, ja ulkoilutilana on “postimerkin kokoinen pläntti”.

Kokkolalaisen päiväkodin pihalla temmeltänyt äiti toivoisi lapsensa voivan leikkä ja juosta sellaisen päiväkodin pihalla, jossa on tilaa.

Skotlantilaisäidit palaavat töihin yleensä, kun lapsi on 10-12 kuukauden ikäinen.

– Tuet ovat heikot, joten varakkaiden on helpompi jäädä kotiin kuin pienituloisten. Tilanne on kuitenkin kaksipiippuinen, koska päivähoitomaksut ovat erittäin korkeat, noin tuhat puntaa eli lähes 1200 euroa kuukaudessa.

Skotlantilaista pitää tulkita

Suomalais-italialainen perhe on onnistunut saamaan paikallisia ystäviä. Se ei ole itsestäänselvyys, koska Meriläisen mukaan skotit ovat mukavia ja kohteliaita, mutta syvempi tutustuminen on hankalaa.

Suoran suomalaisen on usein vaikea tulkita, mitä sanat oikeasti tarkoittavat. Meriläinen on oppinut, että jos skotlantilainen sanoo iloisena: Tulkaa meille pian syömään, suomalaisen on turha odottaa, että illalliskutsu kolahtaisi postiin.

– Se on vain yleistä kohteliaisuutta. Britit eivät välttämättä sano, mitä tarkoittavat. Siihen vain pitää oppia, Meriläinen nauraa.

Tärkeintä on tietysti edes saada selvää, mitä toinen sanoo. Sekään ei ole ollenkaan varmaa Skotlannissa.

Meriläinen arvelee ymmärtävänsä skottipuheesta ensi kuulemalla ehkä puolet. Joskus vähemmänkin.

– Riippuu puhujan yhteiskunnallisesta statuksesta. Mitä korkeammin koulutettu, sen kirjakielisempää puhe on ja helpompaa ulkomaalaiselle ymmärtää.

Jokapäiväisessä arjessa huomaa, että Iso-Britannia on luokkayhteiskunta. Häneltä ei ole koskaan kysytty, mihin luokkaan suomalainen tulokas kuuluu, mutta arvelee brittiläisessä hierarkiassa sijoittuvansa jonnekin kohtaa keskiluokkaa.

Utelu olisi noloa. Britanniassa ei kysytä toisen yhteiskuntaluokkaa. Se ymmärretään signaaleista eli esimerkiksi puhetavasta, olemuksesta ja käytöksestä.

Turhauttava byrokratia

Jos skotlantilaisen putkimiehen tai taksikuskin puheenparsi on välillä haastavaa, vielä työläämpää on Meriläisen mukaan ymmärtää brittiläistä byrokratiaa.

– Terveydenhuollossa on joitakin todella vanhanaikaisia tapoja.

Meriläinen kertoo esimerkin. Hän halusi lähetteen fysioterapeutille. Sen saadakseen oli mentävä pyytämään terveysaseman vastaanotosta paperilomake, täytettävä se käsin, postitettava lähimpään sairaalaan ja odotettava, että posti toisi joskus vastauksen.

Sähköiseen asiointiin tottuneelle järjestelmä tuntuu hitaalta ja vaivalloiselta.

– Suomessa myös kaikki omat asiat löytyvät helposti Oma kanta -järjestelmästä. Täällä täytyy paperilomakkeella anoa erikseen lupa saada katsoa omia tietojaan.

Kulttuurien erilaisuudesta huolimatta Meriläinen ja Malara viihtyvät Skotlannissa paikallisten kanssa loistavasti. He aikovat jäädä Britanniaan myös EU-eron toteutumisen jälkeen.

Meriläinen on toiveikas. Hän ei usko, että ero heikentäisi dramaattisesti maassa asuvien EU-kansalaisten elämää.

– En usko, että meidät potkittaisiin täältä pois. Skotlannissa päättäjien viesti on selkeä: EU-kansalaiset ovat ehdottomasti osa tätä yhteiskuntaa eli halutaan, että jäämme.

Laura Meriläinen uskoo, että itsenäisyydestä tulee uusi kansanäänestys. Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon tuntuu jo asiaa ajavan.

Vuoden 2014 äänestyksessä tilanne meni täpäräksi. 45 prosenttia äänestäjistä halusi Skotlannin itsenäistymistä, 55 prosenttia oli vastaan.

Laura Meriläinen kertoo, että moni pitkään Britanniassa asuva suomalainen on herännyt miettimään kansalaisuuden hakemista.

– Osa on harmitellut, ettei ole jo ajat sitten tehnyt sitä. Myös mieheni on pohtinut ensi kerran asiaa tänä syksynä.

Vaikka suomalainen hakisi Iso-Britannian kansalaisuutta, hän ei menetä omaansa, koska Suomen kansallisuuslaki sallii kaksois- ja monikansallisuuden.

Lyhytsanaisuus pöyristyttää

Meriläisen glasgow’laisessa kerrostaloasunnossa kohtaavat joka päivä suomalainen ja italialainen temperamentti.

– Mieheni nauraa minun olevan eteläeurooppalaisin pohjoismaalainen, jonka hän on koskaan tavannut.

Sillä Malara viittaa kumppaninsa tapaan puhua yhtä vilkkaasti ja kovalla äänellä kuin italialaiset.

Miehen synnyinmaa näkyy varsinkin perheen keittiössä. Anoppi lähettää parin kuukauden välein pahvilaatikollisen oliiveja, oliiviiöljyä ja monia muita isoisän puutarhan antimia Etelä-Italiasta.

– Mieheni on pääkokkimme. Hän tekee hyvistä aineksista hyvää ruokaa. Skotlantilainen ruoka on yleensä pubiruuan tyyppistä uppopaistettua ja rasvaista.

Puolisoiden kulttuuriero näkyy sukurakkaudessa. Kun suomalaiselle riittää kerran viikossa soitto kotimaahan, italialainen on suureen sukuunsa yhteydessä monta kertaa viikon mittaan.

Joulu 2019 vietetään isoisän luona Italiassa. Sinne kokoonnutaan suurella porukalla nauttimaan yhdessäolosta.

Meriläisen sukuterveiset menevät tänä jouluna Aasiaan ja Suomeen. Kaksi sisarta perheineen on lomareissulla jouluna, ja äiti ja yksi sisarista Suomessa.

Joulutoivotuksia lähtee todennäköisesti myös skotlantilaisille ystäville. Niissä Meriläisen on terästäydyttävä, ettei kirjoita WhatsAppissa suomalaisen lakonisesti vain hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Se olisi ennenkuulumattoman töksähtävää ja töykeää, ja juuri siksi pahin käyttäytymisrike toista kohtaan.

– Ensin pitää laittaa alkuun, että toivottavasti viikkosi on mennyt hyvin, ja mitä kuuluu ja sitten vasta päästä asiaan, nauraa Meriläinen.

Lue myös:

Sturgeon: Skotlanti harkitsee "kaikkia järkeviä vaihtoehtoja", jos Britannian hallitus yrittää estää itsenäisyysäänestyksen

Britannian vaalit: Konservatiivit suurvoittoon, ero EU:sta toteumassa tammikuun lopussa – Lue 100 ja 300 sanan tiivistelmä