Maisema on nykyään elämys. Ihmiset matkustavat bongaamaan maisemaa, ottavat valokuvia, joita jakavat sosiaalisessa mediassa. Maisema voi myös olla myös tuote, jolla on rahallista arvoa.

Sunnuntaina vietettävän kansainvälisen maisemapäivän teemana on tänä vuonna arkimaisema ja vesi. Päivään liittyen järjestetään muun muassa maisemakävelyitä sekä valokuvauskilpailu, jossa ihmisiä kannustetaan ottamaan kuvia omasta arkimaisemasta.

Arkista maisemaa kannattaa katsoa uudesta vinkkelistä

Maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio Pro Agriassa työskentelevä maisema-asiantuntija Katriina Koski rohkaisee katsomaan omaa lähiympäristöä toisin silmin.

– Arkimaisema on työmaisemaa ja vapaa-ajan maisemaa ja se on koko ajan muutoksessa. Me tällä hetkellä päätämme sen, mikä on tulevien sukupolviemme maisema, muistuttaa Koski.

"Tämä maisema on ollut vuosisatoja yhtä lumoava"

Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Janakkalassa Hakoisten linnavuorelta avautuvat maisemat ovat yksi niistä.

Niinikään Pro Agriassa työskentelevä maisema-asiantuntija Auli Hirvonen kertoo kiipeävänsä usein työmatkansa varrelle osuvalle linnavuorelle ihailemaan näkymää.

Silmien eteen leviävät hämäläiset pellot ja järvi. Horisontissa kumpuilevat harjut.

– Tämä on ollut vuosisatoja yhtä lumoava. Minulle tämä on arvokas, koska tämä on tälläistä menneisyyden maisemaa, sanoo maisema-asiantuntija Auli Hirvonen.

Hirvonen painottaa, että maiseman huomaaminen on tärkeää myös tulevaisuuden kannalta.

– Jos emme ymmärrä maiseman syntyä ja merkitystä niin meidän on vaikea hoitaa ja vaaliakaan sitä, pohtii Hirvonen.

Maisema on tärkeä identiteetille

Miksi sitten kiipeämme näkötorniin ottamaan taas kerran valokuvaa siitä samasta paikasta? Tai napsimme toistuvasti kuvia työmatkan varrelta tutusta puistosta?

– Meillä kaikilla on oma kotimaisemamme, mikä kulkee mukanamme läpi elämän ja siihen liitty sellainen turvallisuuden tunne, miettii Hirvonen.

Ympäristö muuttuu maisemaksi, kun sillä on ihmiselle merkitystä, selittää professori Anna Sivula Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta.

– Ihmiset ja yhteisöt kokevat, että he saavat maiseman edellisiltä sukupolvilta ja se pitää säilyttää jotenkin, jatkaa Sivula.

Sivula sanoo, että maiseman arvo kulttuuriperintönä on viime aikoina alkanut tulla korostetuksi.

– Maisemasta ja sen suojelusta on tullut tärkeää. Ihmiset kokevat, että heillä on oikeus maisemaan, kertoo Sivula.

Kaupunkimaisemaankin liittyy luonto

Professori Sivulan mukaan maisema on merkittävä tekijä ihmisen identiteetille, riippumatta siitä minkä kaltainen maisema on tai sijaitseeko se kaupungissa vai maaseudulla. Sivulan mukaan yhä useampi nuori kokeekin omaksi maisemakseen kaupunkimaisen maiseman.

– Maisemaa ei enää mielletä ainoastaan Suomi-filmin maisemaksi, missä on heinäseipäitä pellolla vaan kaupunkimaisema kuuluu aivan olennaisena tämän käsitteen alle, sanoo Sivula.

Kaupunkimaisemassakin tärkeänä kiinnitetään Sivulan mukaan erityisesti huomiota siihen, miten luonto tulee osaksi kaupunkia.

Maisemasta on myös myyntituotteeksi

Maisema ja kulttuuriperintö voivat muodostua merkittäviksi vetovoimatekijöiksi matkailussa. Parhaillaan Pro Agrialla on menossa Kylään maisemaan- hanke, jossa halutaan paitsi lisätä asukkaiden kiinnostusta ja arvostusta omaa ympäristöään kohtaan, myös kannustaa ympäristön hyödyntämiseen elinkeinona.

– Teemme maiseman tuotteistusta, yritämme saada yrittäjät löytämään nämä maisemat ja tarjoamaan tuotteita niistä. Maisemasta on moneksi, sanoo Hirvonen.

Hämäläismaisemat kuten Hämeen keskiaikainen linna, Aulanko ja Hakoisten linnavuorelta aukeava maisema ovat suosittuja valokuvien ja sosiaalisen median postausten aiheita. Maisemat ovat ikonisia ja paitsi että ne ovat luonnonkauniita paikkoja, niillä on myös kulttuurinen merkitys.

– Paikallisuus nousee koko ajan matkailun trendinä. Nyt omasta lähiympäristöstä haetaan merkityksellisiä paikkoja ja elämyksiä, sanoo Pro Agrian maisema-asiantuntija Katriina Koski.

Hallitus yrittää puuttua sähköautoilun "muna-kana-ongelmaan" velvoittamalla kiinteistönomistajia lisäämään latauspisteitä tai vähintään latausvalmiutta pihoille.

– Siinä on muna-kana-ongelma, joka on ollut myös näiden biokaasuautojen kanssa, että jos latauspisteitä ei ole riittävästi, ei haluta hankkia sähköautoja, ja sitten toisaalta pisteitä ei synny, jos ei autokanta ole riittävän suuri, muotoilee ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.).

Myös autottomat asukkaat voisivat joutua uudistusten maksajiksi.

– Jonkin verran julkisuudessa on kaiken kaikkiaan käyty keskustelua siitä, miten autopaikkakustannukset asukkaiden kesken jyvitetään. Tässä laissa sitä ei ole erikseen määritelty. Uudisrakentamisen yhteydessä kustannukset katetaan varmaankin kokonaissummassa. Voi tietysti olla, että joissakin taloyhtiöissä on eri hinta parkkipaikan sisältävälle asunnolle ja ilman parkkipaikkaa olevalle, Mikkonen sanoo.

Velvoite koskisi uusia tai laajasti korjattavia taloja

Asuinrakennusten osalta velvoite tulisi lakiluonnoksen mukaan koskemaan uusia tai laajasti korjattavia taloja, joissa on yli neljä pysäköintipaikkaa. Jokaiselle paikalle tulisi tehdä sähköautojen latausvalmius. Lisäksi rakennuksen omistajan tulisi järjestää asukkaalle mahdollisuus latauspisteeseen, mikäli asukas hankkii sähköauton.

Mikkosen mukaan tarkoituksena olisi, että rakennus- tai peruskorjaustöiden yhteydessä parkkipaikalle tehtäisiin putkitus valmiiksi, jotta myöhemmin ei tarvitse tehdä kalliita muutoksia, kun latauspisteitä pystytetään. Mikkosen mukaan latausvalmiuden mahdollistava putkitus maksaa arviolta 60–80 euroa metriltä.

Taloyhtiöt voivat hakea sähköautojen latausjärjestelmiin valtionavustusta tietyin ehdoin.

Uudisrakentamista ja laajoja korjauksia koskevat velvoitteet tulisivat sovellettavaksi vuodesta 2021 lähtien.

Myös muille kuin asuinrakennuksille

Ympäristöministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön lakiluonnoksen mukaan velvoite koskisi myös ei-asuinkäytössä olevia rakennuksia. Luonnoksessa esitetään, että esimerkiksi jos pysäköintipaikkoja on yli kymmenen uudessa tai laajasti korjattavassa rakennuksessa, tulisi latausvalmius asentaa vähintään puoleen pysäköintipaikoista. Lisäksi tulisi asentaa vähintään yksi latauspiste.

Kuntaliitto on jo kertonut vastustavansa lakia. Lakiehdotuksen mukaisesti toimittaessa latauspisteitä tulisi liiton mukaan liikaa ja vääriin paikkoihin. Säädökset vaikuttaisivat esimerkiksi kouluihin, päiväkoteihin, sairaaloihin ja muihin julkisiin rakennuksiin.

Kuntaliitto: suuret kustannukset kunnille

Pääosa sähköautojen latauksista tehdään kotona, ja tarvetta lataukselle muualla tulee harvoin, Kuntaliitto katsoo. Lisäksi, kun nopealla latauksella saa vain vähän lisäajoaikaa, se ei esimerkiksi kaupungilla asioinnin yhteydessä ole kannattavaa. Kuntaliitto arvioi, että kunnille tulee kustannuksia ainakin kymmeniä miljoonia euroja.

Mikkonen huomauttaa, että latauspisteet eivät olisi pelkästään asiointia varten vaan myös henkilökunnalle, jonka autot saattavat seisoa monta tuntia päivässä parkissa.

Velvoitteella yksin vain vähän merkitystä

Ministeri myöntää, että koska rakennuskanta uudistuu yhden prosentin verran vuodessa, esitetty keino yksin toisi latauspisteitä verrattain hitaasti.

– Toivomme tietysti, että niitä syntyisi myös muilla keinoin, Mikkonen sanoo.

Vuoteen 2030 mennessä säädökset toisivat arvioiden mukaan yhteensä noin 171 000 latauspistettä ja latausvalmiuden noin 621 000:een pysäköintipaikkaan.

Mikkosen mukaan velvoitteen piiriin ei harkittu otettavaksi vanhoja asuinrakennuksia, mutta asiaa täytyy harkita uudelleen, kun nähdään, miten latausverkosto muuten kehittyy.

Hallituksen kunnianhimoinen tavoite on vähintäänkin puolittaa liikenteen päästöt ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Sähkö- ja hybridiautoja on toistaiseksi pieni murto-osa kaikista autoista.

Sähköautoasia riitautti hallituksen

Sähköautoasia on ehtinyt aiheuttaa kitkaa myös hallituksen sisällä.

Perjantaina keskustan kansanedustajat Ari Torniainen ja Markus Lohi totesivat, että keskusta ei hyväksy esitystä ja että se pitäisi palauttaa uudelleen valmisteluun.

Uuden Suomen haastattelussa vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari ja puolueen kansanedustaja Satu Hassi ihmettelivät kritiikkiä ja syyttivät keskustaa kapuloiden työntämisestä rattaisiin.

Keskustaedustajien mielestä lakiesityksen kustannusarviot on laskettu alakanttiin, lain aikataulu on liian kireä ja velvoitteet ylimitoitettuja.

– Esityksen vaikutusarviossa puhutaan 1100–2300 euron investointitarpeesta latauspistettä kohti, mutta käytäntö on osoittanut, että todelliset kustannukset saattavat olla jopa 5000 euroa, Lohi ja Torniainen totesivat perjantaina lähettämässään tiedotteessa.

Torniainen ja Lohi kritisoivat esitystä siitä, että sen avulla rakennettaisiin latauspaikkoja sähköautoille, joita ei vielä ole.

– Perinteisesti polttoaineen jakelupisteet ovat syntyneet Suomeen markkinaehtoisesti, ei pakkoa käyttäen. Nyt uhkaa käydä niin, että kaikki maksavat, mutta juuri kukaan ei käytä.

Myös Kaupan liitolta kritiikkiä

Myös keskustataustainen Kaupan liiton toimitusjohtaja Mari Kiviniemi kritisoi esitystä blogissaan.

Lakiesityksen mukaan vuoteen 2025 mennessä kaikkiin muussa kuin asuinkäytössä oleviin rakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa, täytyisi asentaa sähköautojen latauspiste vähintään 10 prosenttiin pysäköintipaikoista.

Tämä on Kiviniemen mukaan kaupan alan isoille toimijoille kohtuuton velvoite.

– Esimerkiksi Ikealle velvoite tarkoittaisi vähintään 553 uuden latauspisteenrakentamista. Keskon, Lidlin ja S-ryhmän kaupoille muutos merkitsisi yli 11 700 uuden latauspisteen rakentamista, Kiviniemi kirjoittaa.

Kiviniemen mielestä latauspisteiden rakentamisvelvoite on ylimitoitettu, ja siihen suunnatut rahat olisivat pois merkittävimmistä ilmastotoimista.

Lakiluonnos on lausuntokierroksella 8. marraskuuta asti.

Lue myös:

Taloyhtiöt heräävät hitaasti sähköautoilun yleistymiseen – Valtion 1,5 miljoonan euron tuesta on jaettu alle miljoona

Analyysi: Pitääkö sähköautolla päästä 600 kilometriä yhdellä latauksella? Jos pitää, sähköauton ympäristöystävällisyyden voi unohtaa

Suomi asetti itselleen huippukovan ilmastotavoitteen – miten hallitus onnistuu lunastamaan lupauksensa? 5 kysymystä ja vastausta

Ruotsin kruunun ja sitä kautta myös suomalaisten osallisuus orjakauppaan rävähtää silmille Orjia ja Isäntiä -kirjan sivuilta. Niinkin kotoisa käsite kuin rautaruukki saa aivan uuden merkityksen, kun saa tietää, että ruukkien tuottamasta raudasta valmistettiin orjien käsittelyssä tarvittavia kahleita, kaulapantoja ja jalkarautoja.

Orjakauppa ja orjien tekemä työ tuottivat taloudellista hyvinvointia koko Eurooppaan. Ruotsi ja sen alusmaa Suomi halusivat siitä osansa.

Ruotsin hallitsijaksi nousi 1771 nuori ja edistyksellinen Kustaa III. Kustaa halusi pysyä ajan hermoilla ja hamusi maalleen vaurautta.

Ruotsin talous laahasi pohjalukemissa, ja kuningas Kustaa näki, että maan tulisi saada tukevampi jalansija globaalissa kaupassa. Sen ydin oli orjakauppa.

– Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki valtiot haluavat investoida tekoälyyn. Orjakauppa oli 1600- ja 1700-lukujen tekoäly. Taloudellinen mahdollisuus, johon haluttiin investoida isosti, tietokirjailija Jouko Aaltonen analysoi.

Aaltonen on toinen kirjoittaja teoksessa Orjia ja isäntiä, joka kertoo ruotsalais-suomalaisesta siirtomaaherruudesta Karibialla. Kirja muistuttaa siitä, miten oleellinen tekijä Atlantin yli kulkeva orjakauppa oli maailman taloudessa vuosisatojen ajan. Kauppa tuotti valtavasti ylijäämää, joka mahdollisti talouden kasvun Euroopassa. Puhuttiin kolmiokaupasta, jota käytiin purjelaivojen avulla.

Esimerkiksi britit lastasivat laivansa täyteen rautaa ja aseita. Lopputila ruumasta täytettiin muun muassa kankailla ja monenlaisella rihkamalla. Tuotteilla ostettiin orjia Afrikan maista.

Orjat laivattiin Karibialle ja Yhdysvaltoihin, jossa oli suuria plantaaseja ja hyvät kasvuolosuhteet. Orjat työskentelivät pelloilla, joilla kasvoi puuvillaa, sokeria ja kahvia. Nämä tuotteet seilasivat laivojen mukana takaisin emämaahan. Britannian tehtaat louskuttivat puuvillasta kangasta ja nautintoaineet päätyivät aateliston ja vauraan porvariston ruokapöytiin.

Ruotsi etsii siirtomaata

Pienen Ruotsin tie siirtomaavallaksi ei ollut suora ja ongelmaton. Hommassa oli suoraan sanoen hieman epätoivonkin makua.

Ruotsilla oli jo ollut pieni siirtokunta Pohjois-Amerikassa, mutta kilpailijat jyräsivät hyvin alkaneen hankkeen. Maan hallussa olleet alueet Länsi-Afrikassa menetettiin sodissa ja siirtomaavaltojen välisissä kiistoissa. Lopulta vuonna 1784 Ruotsin haltuun ajautui aiemmin Ranskalle kuulunut pieni saari Karibialta, Saint-Barthélemy.

Saaren ensimmäinen kuvernööri, suomalaistaustainen majuri Salomon Mauritz von Rajalin purjehti paikalle Sprengtporten-fregatilla, jonka kotisatama oli Sveaborg, Suomenlinna.

Perillä avautuva näkymä oli lohduton. Saari oli kaunis, mutta pääasiassa kalliota. Toiveet laajoista sokeri- ja puuvillapelloista sai haudata saman tien. Saarella elävät harvalukuiset asukkaat olivat köyhiä kalastajia ja pienviljelijöitä. Suojaisa satama sen sijaan vaikutti käyttökelpoiselta.

Sataman ympärille nousi ruotsalaisten toimesta Gustavian kaupunki, kuvernööri seurasi toistaan ja kaupunki kasvoi.

Ruotsalaisilla olisi ollut intoa lähteä etsimään uutta elämää kolonioihin. Siirtolaisia maan omistama eksoottinen saari ei pystynyt ottamaan vastaan. Sen sijaan sinne lähti hallintovirkailijoita, sotilaita ja muutama kirkonmies. Satama työllisti muutamia, ja tietysti kuvaan kuuluivat merimiehet.

Saint-Barthélemyn avulla Ruotsi pääsi kuin pääsikin tekemään kansainvälistä kauppaa. Se perusti Gustaviaan vapaakauppasataman. Sataman kautta kuljetettiin sekä orjia että muuta rahtia ilman veroja ja muita maksuja.

– Alue, jossa Saint-Barthélemy sijaitsi, oli alati jatkuvien kansainvälisten konfliktien maastoa. Suurvaltapolitiikasta irrallaan oleva Ruotsi käytti hyväkseen puolueettomuuttaan ja salli satamansa käytön kaikille tasapuolisesti, tietokirjailija Seppo Sivonen kertoo.

Ruotsi jatkoi orjakauppaa, vaikka muualla sitä jo vastustettiin

Orjuuden ja orjakaupan vastainen liike oli alkanut jo nostaa päätään, kun Ruotsi vasta tuli kauppaan mukaan. Satoja vuosia oltiin ajateltu, että maailmantalouden pyörät eivät voi pyöriä ilman orjia. Pelkkä orjien vangitseminen, kuljettaminen ja myyminen olivat merkantilistisessa järjestelmässä miljoonabisnestä. Saati sitten työ, jota orjat tekivät isännilleen ilman korvausta.

Orjalaivat seilasivat Atlantin yli 1500-luvulta 1800-luvun lopulle. Tuona aikana Afrikasta kaapattiin yli 12 miljoonaa ihmistä. Huomattava osa orjalaivojen matkustajista kuoli jo matkalla epäinhimillisissä olosuhteissa.

Saint-Barthélemysta kehittyi orjien tukkukauppa. Sen kautta välitettiin orjia muille Karibian saarille ja Yhdysvaltoihin. Pienestä Gustaviasta kehittyi nopeasti kansainvälinen kaupunki, jossa asui lopulta 6 000 asukasta.

Kuningas Kustaa III omisti henkilökohtaisesti 10 prosenttia toimintaa pyörittävän Länsi-Intian kauppakomppanian osakkeista.

Vaatimukset orjuuden lopettamisesta kaikuivat kuuroille korville.

– Englannissa orjuutta vastustava liike alkoi vahvistua 1700-luvun lopulla. Englantilaiset kveekarit matkustivat Ruotsiin painostamaan kuningasta lopettamaan orjakaupan.

– Kuninkaan vastaukset olivat diplomaattista venkoilua. Luvattiin, mutta mitään ei tehty. Ruotsin kansainvälinen maine kärsi, ja asiasta keskusteltiin maan sisällä, mutta mitään orjuuden vastaista liikehdintää ei Ruotsissa syntynyt, Sivonen sanoo.

Maailmalla orjuuden lakkauttaminen ei ollut pelkästään eettinen tai poliittinen kysymys. Teollistuminen alkoi, ja maailman talouden rakenteet muuttuivat. Orjatyö vaihtui palkkatyöhön. Alettiin myös ajatella, että palkkapussin eteen raatava työntekijä on tehokkaampi kuin työhön pakotettu orja.

Orjuudesta luopuvissa maissa oltiin ensisijaisesti huolissaan orjien omistajista. Heille maksettiin korvauksia siitä, että he joutuivat luopumaan omaisuudestaan ja työvoimastaan.

Ruotsissa nousi esiin vahva omat köyhät ensin -henki. Ruotsalaisista säädyistä erityisesti talonpojat vastustivat orjuuden lakkauttamista ja korvauksia, sillä maassa oli köyhiä kansalaisia, joiden auttaminen oli heidän mielestään tärkeämpää.

Muistiinpanot talonpoikien suuresta orjuuskeskustelusta vuosilta 1844–45 ovat paljon puhuvia. Esimerkiksi Anders Erson Elfsborgin läänistä vastusti korvausten myöntämistä. Hän muistutti, että orjat olivat eläneet orjuudessa jo niin kauan, etteivät tunteneet oloaan niin raskaaksi kuin kuviteltiin. Samoin Nils Nilsson Värmlannista oli sitä mieltä, että ainakin Saint-Barthélemylla elävät orjat nauttivat paremmista oloista kuin tuhannet velkojen painamat ihmiset Ruotsissa.

Suomalaiset orjakauppiaat

Jouko Aaltonen on varsinaiselta ammatiltaan elokuvaohjaaja. Hän ja historian dosentti Seppo Sivonen ovat aiemmin käsikirjoittaneet yhdessä elokuvan nimeltä Kongon Akseli. Elokuvan ohjasi Aaltonen. Se kertoo suomalaismiehestä, joka lähtee töihin Belgian siirtomaahan Kongoon laivamieheksi 1900-luvun alussa.

Nyt parivaljakko suunnitteli toista siirtomaa-aiheista elokuvaa, mutta rahoittajat kokivat, että Saint-Barthélemyn tarina on liian ruotsalainen.

Suomi oli kuitenkin tapahtuma-aikaan osa Ruotsia ja suomalaiset mukana orjakaupan syövereissä siinä missä ruotsalaisetkin. Sokeriruoko suomalaisille sokeritehtaille tuli maista, jossa käytettiin orjatyövoimaa. Turkulaiset kauppiaat sijoittivat liikeneviä tulojaan orjalaivoihin. Orjia ja isäntiä -kirjan mukaan osa Suomessakin tuotetusta raudasta saattoi päätyä orjien kahleiksi. Saint-Barthélemyn saarella asui lukuisia suomalaistaustaisia hallintomiehiä ja sotilaita merimiehistä puhumattakaan. Orjuutta ja tummaihoisten ihmisten alemmutta pidettiin itsestäänselvyytenä.

– Kyllä Suomi oli mukana orjuuden tarinassa siinä missä muutkin eurooppalaiset, Sivonen sanoo.

Tanskassa maan osallisuus orjakauppaan on noussut kansalliseksi keskustelunaiheeksi, ja asiasta puhutaan Ruotsissakin. Suomessa vastaavaa pohdintaa ei ole esiintynyt. Sivonen näkee siihen useita syitä.

Monet suomalaiset ajattelevat, että Suomi oli Ruotsin siirtomaa ja kolonialismin kohde. Nykyään puhutaan myös Suomen saamelaisiin kohdistuneesta kolonialismista. Afrikkalaisen orjan asema 1700-luvulla tuntuu kaukaiselta asialta.

Osittain syyttäminen on historiantutkimuksen kaanonia Suomessa.

– Meillä oma kansallinen historia koetaan niin tärkeäksi. Kun katsoo kirjakaupassa historiahyllyä, se on täynnä tutkimusta omista sodistamme tai vuoden 1918 tapahtumista.

– Suomalaista yliopistolaitosta vaivaa globaalin historian tietoisuuden puute, Sivonen pohtii.

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaiset ovat olleet osapuolia globaalissa kaupanteossa jo satoja vuosia. Aateliskodeissa juotiin teetä posliinikupeista silkkimekossa jo 1700-luvulla. Posliini, silkki ja tee tuotiin Suomeen Kiinasta. Emme eläneet omassa kuplassamme vain suomalaisia tuotteita hyödyntäen, vaikka mielikuva voikin olla sellainen.

Orjakaupan loppuminen hiljensi Saint-Barthélemyn. Sokerikauppakin hiipui, kun Euroopassa alettiin viljellä juurikasta. Luonnonkatastrofit ja Gustaviassa riehunut tulipalo kurjistivat saarta entisestään. Vuonna 1878 saari siirtyi Ruotsilta Ranskalle.

Saint-Barthélemysta tuli syrjäinen saaripahanen, jossa kalastajat ja pienviljelijät pysyivät hädin tuskin hengissä.

Tänä päivänä saari on vauras ja elää turismista. Filmitähdet ja miljonäärit rikkoivat Saint-Barthélemyn rauhan 1950-luvulta eteenpäin. Se on edelleen tasokas pakopaikka niille, jotka haluavat viettää lomaa kaukana paparazzien hyökkäyksiltä ja reppureissaajien huomiolta. Orjia ja isäntiä -kirja kertoo,että Gustaviassa elää vielä henkilöitä, jotka muistavat esi-isiensä yhteydet Ruotsiin. Orjuutta ei muistella. Saari oli läpikulkupaikka, eivätkä vapautetut orjat juurikaan asettuneet sinne asumaan.

Lue myös:

Karibian maat vaativat Euroopalta anteeksipyyntöä ja korvauksia orjuudesta

Ruotsalaisalukset rahtasivat seksiorjia

Yhdysvaltain Syyriassa olevia sotilaita ei vedetäkään kotimaahan, vaan heidät siirretään Länsi-Irakiin. Asiasta kertoi Yhdysvaltain puolustusministeri Mark Esper toimittajatapaamisella.

Esperin mukaan asiasta on sovittu Irakin hallituksen kanssa. Joukot alkavat tukea Irakin hallitusta. Ne voivat mahdollisesti myös tehdä täsmäiskuja terroristijärjestö Isisiä vastaan Syyriassa, Esper kertoi.

– Asiat voivat muuttua nykyhetken ja sen välillä, kun saamme vetäytymisen suoritettua, mutta tämä on nyt pelisuunnitelma, hän sanoi tavatessaan toimittajia lentomatkansa aikana.

Esperin mukaan vetäytyminen vie "viikkoja, ei päiviä". Vetäytyminen tehdään helikopterein sekä lento- ja maantiekuljetuksin.

Yhdysvalloilla on Syyriassa noin tuhat sotilasta. Heistä runsaat 700 siirtyisi Irakiin. Esper ei maininnut tarkemmin, mihin he asettuvat. Loput sotilasta jäisivät Syyrian eteläosaan, al-Tanfin tukikohtaan. Se sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa Jordanian ja Irakin rajojen tuntumassa, Damaskoksen ja Bagdadin välillä kulkevan valtatien varrella.

Yhdysvalloilla on ollut Irakissa runsaat 5 000 sotilasta.

Muutos suunnitelmiin?

Joukkojen siirto Syyriasta Irakiin vaikuttaa olevan muutos Yhdysvaltain johdon aikaisempiin suunnitelmiin. Presidentti Donald Trump puhui vielä alle kaksi viikkoa sitten, että "joukot tuodaan kotiin".

– Meidän piti olla Syyriassa 30 päivää, mutta olemme olleet siellä nyt kymmenen vuotta. Meidän piti olla Afganistanissa vain vähän aikaa, mutta kohta olemme olleet siellä jo 19 vuotta, hän sanoi 10. lokakuuta Minneapolisissa pitämässään kampanjatilaisuudessa.

– On aika tuoda heidät kotiin, olemme tehneet työmme, hän jatkoi.

Päätös vetää joukot Syyriasta nostatti ankaraa vastustusta, koska päätöksen katsottiin pettävän Yhdysvaltain tukena toimineet kurdit. Pian Trumpin ilmoituksen jälkeen Turkki aloitti suuren hyökkäyksen kurdeja vastaan Pohjois-Syyriassa.

Republikaanijohto, kenraalit ja amiraalit ryöpyttävät Trumpin Syyria-päätöstä – "Amerikkaa vastaan hyökätään sisältäpäin"

Trump sanoi tuolloin, ettei ollut antanut Turkin presidentille Recep Tayyip Erdoganille hyväksyntäänsä hyökkäykselle, ja aikoi tuhota Turkin talouden, jos Turkki menee liian pitkälle kurdien painostamisessa.

Aiheesta lisää:

The Wall Street Journal: U.S. Troops Leaving Syria Will Be Assigned to Iraq, Defense Chief Says

Ruuhka-Suomessa toimiva pizzeria on haastanut entisen pizzakokki-keittiövastaavansa oikeuteen kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta.

Tilitoimiston entinen talousjohtaja joutuu nyt yrittäjänä varomaan toimeksiantoja, jotka vähääkään haiskahtavat tilitoimistotyöltä.

Näissä esimerkeissä kumpikin työntekijä pitää kilpailukieltosopimusta kohtuuttomana. Ja molemmat työntekijät allekirjoittivat kilpailukieltosopimuksen työsopimuksen teon yhteydessä.

Riita oikeudessa: Päätyivätkö pizzareseptit kilpailijalle?

Aloitetaan pizzeriasta.

Työnantaja epäilee, että työstään itse eronnut pizzakokki-keittiövastaava vei työpaikkaa vaihtaessaan omaperäiset pizzareseptit sekä tiedot raaka-aineista ja tavarantoimittajista kilpailevalle pizzerialle. Työpaikan vaihdon aikana kuuden kuukauden kilpailukieltosopimus oli voimassa.

Lisäksi työnantaja epäilee, että entinen työntekijä houkutteli kaksi muuta työntekijää siirtymään kilpailijalle.

Pizzeria vaatii entiseltä kokki-keittiövastaavaltaan käräjäoikeudessa sopimussakkona 18 000 euroa. Se vastaa kuuden kuukauden palkkaa. Se on lain sallima yläraja korvaukselle.

Pizzakokki ei koe olleensa liikesalaisuuksien osalta avaintyöntekijä

Työstään eronnut keittiövastaava kiistää, että kilpailukieltosopimus olisi pätevä.

Hän ei saanut entiseltä työnantajaltaan erityiskoulutusta, ei kuulunut pizzerian omistajiin tai johtoon vaan oli suorittavan tason työntekijä.

Keittiövastaavan mukaan työhön kuului pizzerian avaamiseen ja sulkemiseen liittyvät valmistelut, pizzojen valmistaminen ja keittiön siisteydestä huolehtiminen.

Keittiövastaavan viimeiseksi jääneessä työsopimuksessa palkasta kolme neljäsosaa maksettiin työtehtävistä. Yksi neljäsosa oli korvausta kilpailukieltosopimukseen suostumisesta.

"Näyttää siltä, että kantajan ravintolan konsepti on siten käytännössä kopioitu..." Ote aiemman työnantajan haastehakemuksesta

Pizzariita on kesken käräjäoikeudessa. Kiistaan liittyy kilpailukiellon lisäksi myös muita erimielisyyksiä.

Ylen tiedot riitatapauksesta perustuvat oikeudelle jätettyihin asiakirjoihin. Osapuolet käyttävät asiakirjoissa työtehtävästä eri ammattinimikkeitä.

Tiina: Yrittäjänä on vaikea toimia, kun ei uskalla mainostaa

Ja sitten taloushallinnon pyörteisiin.

Pääkaupunkiseudulla toimivan tilitoimiston entinen talousjohtaja irtisanoi itsensä ja käynnistää nyt omaa yritystoimintaa taloushallinnon johdon konsulttina.

Hän pelkää koko ajan joutuvansa vaikeuksiin puolen vuoden kilpailukieltosopimuksensa vuoksi.

–En uskalla mainostaa, kukaan ei tiedä, että tarjoan palvelua. Koko ajan pitää olla varuillaan, mitä saat sanoa, yrittäjä kertoo.

Kutsutaan entistä talousjohtajaa tässä jutussa vaikkapa Tiinaksi.

Tiina kuvailee tilannettaan henkisesti raastavaksi. Jopa postin hakemisesta on tullut kaamea tilanne.

– Pelkään koko ajan, milloin kolahtaa maksulappu, Tiina kuvailee.

Hän tarkoittaa entisen työnantajansa mahdollista korvausvaatimusta kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta.

Tiinan sopimukseen kirjattu korvaussumma on viisinumeroinen, mutta alle 50 000 euroa. Korvauksen lisäksi pitäisi maksaa mahdollisesta riitatilanteesta aiheutuvat muut kulut.

Tiinan tiedossa on, että tilitoimistoalalla on lähetetty työntekijälle vaatimus maksaa sopimussakko kilpailukieltosopimuksen perusteella.

"Työnantaja ei osannut tarkentaa kiellon rajausta"

Kilpailukieltosopimus on Tiinan työhistoriassa toinen.

Ainakin entisen työnantajan näkökulmasta sopimus tepsii – mutta se hankaloittaa Tiinan oman yritystoiminnan käynnistämistä.

Ekonomin koulutuksen hankkinut Tiina ymmärtää entisen työnantajansa halua suojata omia asiakkaitaan. Mutta muutoin hänen mielestään sopimus on liian epäselvä ja estää Tiinaa harjoittamasta ammattiaan.

Hänen mielestään kuusi kuukautta olisi hyväksyttävä raja vanhan työnantajan asiakkaiden houkutteluun.

Tiinan mukaan hänen palkassaan ei erikseen korvattu suostumista kilpailukieltoon.

Hän on kysynyt entiseltä työnantajaltaan, mitä kilpailukieltosopimuksen piiriin kuuluu ja mitä ei. Tiinan mukaan työnantaja ei osannut tarkentaa.

Tiinan mielestä hän ei ole saanut työnantajalta mitään erityiskoulutusta ja tilitoimistojen toimintatavat ovat kaikkialla samat. Tiina ei koe, että hänellä olisi mitään sellaista erityistietoa entisestä työnantajastaan, jota tämän pitäisi suojata.

– Taloushallinto ei ole uutta ja mullistavaa. Laki säätelee alaa, tietokoneohjelmat ovat samat kaikille. Kun tiedät, mikä on debet ja kredit, niin sillä mennään, Tiina kiteyttää.

Yle ei kerro Tiinan henkilöllisyyttä tai työnantajaa eikä Yle ole ollut yhteydessä Tiinan entiseen työnantajaan. Esimerkki kertoo kilpailukieltosopimuksista yleisellä tasolla, ei yhden tietyn yrityksen osalta.

Syyt kilpailukieltosopimukseen jäävät usein selvittämättä

Loppukesästä julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön muistiossa todetaan, että kilpailukieltosopimusten käyttö on lisääntynyt. Tarkkoja määriä ei tiedä varmaksi kukaan.

Korkeastikoulutettujen työntekijöiden keskusjärjestö Akava selvitti pari vuotta sitten, että liki puolet uusista työsopimuksista sisälsi jonkinlaisen kilpailukiellon. Akava olettaa kilpailukieltosopimusten edelleen yleistyneen.

Kilpailukiellot ovat todennäköisesti yleisempiä korkeastikoulutetuilla kuin muilla.

Sopimus ei kuitenkaan sido työntekijää, jos työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä.

Toimihenkilöjärjestö ERTOn jäsenkyselyn perusteella erityisesti tilitoimistoissa kilpailukieltosopimuksia käytetään yleisesti työntekijöillä, jotka eivät ole tekemisissä merkittävien yrityssalaisuuksien kanssa.

Laki edellyttää, että kilpailukieltosopimukseen pitää olla erityisen painava syy. Usein syyn edellytykset jäävät samaisen muistion mukaan selvittämättä.

Muistion johtopäätöstä oli tekemässä myös työnantajien edustaja Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Toisenlainen näkökulma tulee Suomen Yrittäjien kyselystä. Työnantajat arvioivat, ettei kilpailukieltosopimus jäykistä työmarkkinoita merkittävästi. Kyselyn yrittäjistä 79 prosenttia arvioi, ettei edellisen työnantajan kilpailukieltosopimus haittaa työntekijän palkkaamista.

Ja sitten vielä yksi näkemys: osuuskauppojen S-ryhmä arvioi toukokuussa, että sillä on ollut vaikeuksia palkata esimerkiksi IT-osaajia kilpailukieltosopimusten vuoksi.

"Ammatin harjoittaminen voidaan kieltää ilman korvausta"

Tiina odottaa tuskaisena, että hänen kilpailukieltoaikansa päättyisi.

Hänen mielestään työnantajat suojautuvat kilpailukielloilla pelkästään kilpailulta ja harvoin on kysymys tiedoista, jotka olisivat erityisiä liikesalaisuuksia.

Viime kädessä oikeudessa voidaan punnita, mitä kilpailukieltosopimus todellisuudessa tarkoittaa.

Mutta Tiinan mielestä oikeuteen lähtö ei ole työntekijälle houkuttelevaa kustannustenkaan vuoksi. Sitä paitsi riidan tullen todistustaakka työntekijän puolella on valtava.

Lain mukaan kilpailukielto ilman erillistä korvausta saa kestää korkeintaan kuusi kuukautta. Tiinankin kilpailukielto kestää juuri tuon ajan.

– Inhimillisyys on unohdettu täysin. Jollakin muulla on mahdollisuus kieltää oman ammattini harjoittaminen, Tiina ihmettelee.

Akava: Muissa Pohjoismaissa on korvausvelvollisuus työntekijöille

Korkeastikoulutettujen Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski on selvitellyt muiden Euroopan maiden käytäntöjä.

Muissa Pohjoismaissa työnantajalla on korvausvelvollisuus, jos työntekijä suostuu kilpailukieltoon. Suomessa korvausvelvollisuus tulee vasta, jos sopimus ylittää kuuden kuukauden rajan.

Enemmistössä Euroopan unionin maista työntekijälle on korvattava kilpailukieltosopimus. Korvausten vähimmäistaso vaihtelee 25 – 50 prosenttiin palkasta.

Yrittäjät ja työntekijät: Paljon pätemättömiä sopimuksia

Korkeastikoulutettujen Akavassa myönnetään, että on vaikea tietää pätemättömien kilpailukieltosopimusten määrää. Laki on epäselvä.

Silti Akavassa uskalletaan arvioida, että korkeastikoulutettujen sopimuksista suurin osa on pätemättömiä.

– Kilpailukieltosopimus luo taloudellista arvoa yrityksille, sillä pystyy rajoittamaan kilpailua, sanoo Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski.

Suomen Yrittäjien asiantuntija Albert Mäkelä myöntää, että kilpailukieltosopimusten oikeasta käyttötavasta on yrityksissä epätietoisuutta.

– Voidaan olettaa, että näitä sopimuksia myöskin tehdään paljon mitättöminä. Mitään lukumäärällistä arviota on mahdotonta antaa, koska meillä ei ole täsmällistä tietoa edes siitä, kuinka paljon sopimuksia ylipäätänsä on.

Akavan Vesa Vuorenkosken mukaan jo käytössä olevat salassapitosopimukset toimisivat usein paremmin kuin kilpailukieltosopimukset.

Salassapitosopimus ei yleensä rajoita työntekijän työllistymismahdollisuuksia työsuhteen jälkeen.

Yrittäjien Albert Mäkelän mielestä kilpailukielto suojaa välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen liikesalaisuuksia tehokkaammin kuin salassapitosopimus.

Mäkelä kuvailee pyynnöstä kaksi tyyppiesimerkkiä, joita kilpailukielto voisi koskea lain tarkoittamalla tavalla.

Ensimmäinen olisi yrityksen korkean tason avainmyyjä, johon asiakkaat voimakkaasti henkilöityvät. Hän on työntekijä, joka on asiakkaalle yhtä kuin firma. Tämäkään kuvailu ei ole aukoton.

Toinen olisi tuotekehitystyöntekijä, joka vastaa yrityksen tuotekehityksestä ja jolla on tiedossaan kaikki yrityksen liikesalaisuudet.

Työministeri: Työnantajalle korvausvelvollisuus kaikkiin sopimuksiin

Hallitus on valmistelemassa muutosta kilpailukieltosopimuksia koskevaan työsopimuslakiin.

Työministeri Timo Harakka (sd.) haluaisi laajentaa työnantajan korvausvelvollisuuden koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia.

Korvausvelvollisuus ulotettaisiin myös alle kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksiin.

– Tarkoituksena on karsia pois turhia kilpailukieltosopimuksia. Niitä sovelletaan rutiininomaisesti työntekijöihin, jotka eivät ole avainhenkilöitä, tiedotti työministeri Timo Harakka maanantaina.

Muutosta alkaa pohtia työ- ja elinkeinoministeriön sekä työntekijöiden ja työnantajien ryhmä. Työstä voi tulla riitaisa, sillä työnantajat suhtautuvat vastahakoisesti heidän korvausvelvollisuutensa laajentamiseen.

Työnantajajärjestöt: Ei automaattista korvausta kilpailukieltoihin

Elinkeinoelämän keskusliitto ei ole tähän mennessä hyväksynyt ajatusta kaikkien kilpailukieltosopimusten korvausvelvollisuudesta.

Suomen Yrittäjätkään ei halua sopimuksista automaattisia kustannuksia työnantajille.

– Ei lähdettäisi siihen, että kaikista kilpailukieltosopimuksista, myös pätevistä ja asianmukaisista, aiheutuu työnantajille lisäkustannuksia, Albert Mäkelä sanoo.

Järjestö yrittäisi kitkeä epäasiallista käyttöä muuten, esimerkiksi viranomaisvalvonnalla. Työnantajalle voitaisiin myös säätää maksettavaksi korvaus työntekijälle, jos kilpailukieltosopimus osoittautuisi mitättömäksi.

– Täsmennetään sääntelyä siltä osin kuin on käytetty näitä sopimuksia vastoin lakiin kirjattua erityisen painavaa syytä, Mäkelä esittää.

Akava vaatii enemmän.

– Täysi korvaus, joka perustuu irtisanomisajan palkkaan, tiivistää Vesa Vuorenkoski.

Tiina kaipaisi edes jotain parannusta nykytilanteeseen

Ylen haastattelema Tiina kannattaa, että työntekijä saisi aina korvauksen kilpailukiellosta.

– Puolet palkasta voisi olla OK, jos kilpailukielto olisi kolme kuukautta, Tiina pohtii.

Hän on miettinyt, voisiko epäselvissä tapauksissa pyytää esimerkiksi työnantaja- ja työntekijäliitoilta lausunnon, sopiiko kilpailukielto johonkin työtehtävään.

Tiinan näkemys nykytilanteesta ei anna myönteistä kuvaa.

– Sopimuksilla pidetään työntekijää pelon vallassa.

• Voit keskustella kilpailukieltosopimuksista jutun lopussa olevalla keskustelualueella sunnuntaihin klo 22.00 asti.

LUE LISÄÄ:

Kilpailukieltosopimukset ovat jälleen työministerin pöydällä – joukko kansanedustajia halusi suitsia niitä jo viime vaalikaudella

25 000 euron sakko, jos lähdet kilpailijalle töihin – "Joka toisella korkeakoulutetulla on uudessa työsopimuksessaan kilpailukieltosopimus"

Keski-ikäisten mielenosoittajien joukko eteni rauhallisin askelin lämpimän syysauringon hellimillä kaduilla Montrealissa. Kävellessään he huusivat iskulausetta, joka paljasti heidät Kanadan ranskankielisiksi.

– Nous n'avons qu'un planet. Meillä on vain yksi planeetta.

Heitä oli parikymmentä ja he sulautuivat ilmastomarssin muuhun massaan, joka koostui jopa puolesta miljoonasta mielenosoittajasta.

Tuon pienen joukon keskellä käveli tummahiuksinen salskea mies. Hänellä oli yllään vaaleansininen kauluspaita, jonka hihat oli kääritty ylöspäin. Pikkutakkinsa ja solmionsa hän oli jättänyt valtion mustaan kaupunkimaasturiin.

Tuo mies olisi takavuosina tarvinnut ympärilleen turvamiesten armeijan. Nyt hänellä oli mukanaan vain kaksi tai kolme gorillaa.

Se kertoo Kanadan pääministerin rock-tähteyden mittoihin yltäneen suosion hiipumisesta. Justin Trudeaulle kiljuttiin jossakin kadunkulmassa, mutta ei enää ihastuksesta, vaan pikemminkin vihastuksesta.

Hän olisi saanut marssilla osuman kananmunasta, elleivät turvamiehet olisi ehtineet taltuttaa vetelän ammuksen kanssa vaaninutta protestoijaa. Loppumatkan hän sai osoittaa mieltään kenenkään häiritsemättä.

Trudeaun kannatus koko maassa mitataan maanantaina parlamenttivaaleissa, joista povataan jännitysnäytelmää.

Näin täpäräksi kisan ei pitänyt mennä. Mitä ihmettä huippusuositulle kultapojalle on oikein tapahtunut?

Kultapojalta Trudeau neljä vuotta sitten todellakin vaikutti. Hänestä tuli silloin pääministeri liberaalien voittaessa enemmistön Kanadan parlamentin paikoista.

Trudeau edusti poliitikkona uutta, avointa sukupolvea. Hänen puheensa muutoksesta ja tasa-arvosta vetosi etenkin naisiin ja nuoriin aikuisiin. Moni suorastaan villiintyi sulavakäytöksisestä ja sanavalmiista miehestä, joka julistautui feministiksi.

– Äitini kasvatti minut feministiksi. Isäni oli eri sukupolven edustaja, mutta hänkin kasvatti minua kunnioittamaan ja puolustamaan kaikkien ihmisten oikeuksia. Siksi olen ylpeä voidessani nyt sanoa, että olen feministi, Trudeau selitti kautensa alussa.

Hän ei ole kalastellut lisäpisteitä ulkonäöllään, mutta myös hänen komeuttaan ja seksikkyyttään pidettiin tärkeänä syynä suosiolle. Eikä pelkästään Kanadassa, vaan eri puolilla maailmaa.

Ensi töikseen hän nimitti hallitukseensa yhtä monta naista ja miestä, 15 kumpiakin. Kaikenlaisen seksuaalisen häirinnän kitkeminen yhteiskunnasta kirjattiin hallitusohjelmaan.

– Siksi, että nyt on vuosi 2015, hän vastasi kysymykseen, miksi hallituksen paikkajaon piti mennä täysin tasan miesten ja naisten välillä.

– Justin Trudeaun ero naapurimaan presidenttiin (Donald Trumpiin) ei voisi suurempi olla. Tuo kontrasti on ollut yksi hänen maailmanlaajuisen suosionsa syistä pääministerinä. Myös kuherruskuukausi pääministerin ja kanadalaisten välillä kesti Trumpin takia totuttua pidempään, Kanadan ranskankielisen valtalehden La Pressen toimittaja Marie-Claude Lortie analysoi.

Vaikeuksia alkoi pikku hiljaa kasaantua.

Talous ei kehittynyt toivotulla tavalla. Konservatiivit panivat merkille, että valtionvelka lähti Trudeaun valtaannousun jälkeen selvään kasvuun. Työttömyys on sentään pysynyt alhaisena.

Vaalijärjestelmän uudistamisesta ei tullut mitään. Trudeau ei perunut kiisteltyjä asekauppoja Saudi-Arabian kanssa, vaikka antoi ymmärtää tekevänsä niin.

Kanadan alkuperäiskansat pettyivät pääministeriin, joka tuntui unohtaneen vaalilupauksensa heidän asuinsijojensa, koulujensa ja työpaikkojensa kehittämisestä.

Illmastonsuojelijat ovat olleet näreissään viimeistään viime keväästä lähtien, kun Trudeau asettui tukemaan Edmontonin ja Vancouverin välisen Trans Mountain -öljyputken rakentamista. Heidän mielestään lipevä pääministeri oli kääntänyt kelkkansa ja nuoleskeli nyt öljyteollisuutta.

Moni nuori osallistui syyskuussa Montrealin ilmastomarssille tukeakseen paikalle saapunut ruotsalaista aktivistia Greta Thunbergia ja vastustaakseen Kanadan johtavia poliitikkoja.

Kanada on yksi maailman suurimmista öljyn ja maakaasun tuottajista. Ne työllistävät suoraan noin 200 000 Kanadan 37 miljoonasta asukkaasta ja vastaavat vajaasta kymmenesosasta maan bruttokansantuotteesta.

Trudeaun pahin kilpailija, konservatiivipuolueen Andrew Scheer tulee Reginasta, missä sijaitsee maan suurin liuskeöljykenttä.

Scheer on siten öljyteollisuuden äänenkannattaja eikä ilmastonsuojelu ole hänen tärkeysjärjestyksessään kärkipäässä. Se on ollut aina äänestäjien tiedossa, kun taas liberaalipuolueen Trudeau on jättänyt lunastamatta planeetalle antamiaan lupauksia.

Kasvihuonekaasupäästöt eivät ole Trudeaun lupausten mukaisesti vähentyneet, vaan Kanada on tanakasti maailman suurimpien ilmastosaastuttajien joukossa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Trudeaun politiikalla Kanada ei pääse Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin.

Kanadalaisten ympäristöasenteissa on suuria alueellisia eroja. Quebeciläiset kannattavat rohkeita toimia, mutta raskaan teollisuuden Länsi-Kanadassa rajoituksia vastustetaan.

Trudeau on joutunut tasapainoilemaan näiden erilaisten vaatimusten kanssa. Tuloksena on ollut kompromisseja, jotka eivät tunnu miellyttävän ketään. Niin ilmastonsuojelijat kuin ilmastonmuutoksen epäilijät pitävät hallituksen asettamaa hiiliveroa liian matalana, jotta sillä saavutettaisiin pysyviä vaikutuksia.

– Vero ei ole tehokasta ympäristöpolitiikkaa. Se aiheuttaa tavallisille perheille tarpeettomia lisäkustannuksia, lakia voimakkaasti arvostelleen Saskatchewanin osavaltion pääministeri Scott Moe sanoi.

Trudeau lupasi myös silminnähtäviä ilmastotoimia, kuten kahden miljardin puun istuttamista 2020-luvulla. Istutusten toteutumisesta ei kuitenkaan ole varmuutta, varsinkaan jos hän häviää vaaleissa Scheerille.

Ilmastoaktivisti Greta Thunberg väänsi Montrealissa vieraillessaan puukkoa haavassa. Trudeaun tavattuaan Thunberg sanoi pitävänsä tämän ilmastotekoja täysin riittämättöminä.

Se viilsi jo syvältä, sillä Trudeau loi nahkansa ilmastoa suojelevana poliitikkona, joka uskalsi haastaa raskasta teollisuutta ja muita saastuttajia. Trans Mountain -öljyputkipäätöksen jälkeen hän ei kuitenkaan ole enää vaikuttanut sellaiselta.

Ruotsalaisteinin läksytystä kuunnellessaan hän saattoi vain nyökytellä hiljaa.

Toimittaja Lortien kaksi hiljan täysi-ikäiseksi kasvanutta lasta marssi Montrealissa Thunbergin ja ilmaston puolesta.

– Heille Trudeau on vain poliitikko muiden joukossa. Luulen heidän äänestävän vaaleissa Vihreitä, Lortie sanoo.

Hänen lapsensa olivat alaikäisiä, kun Trudeau ihastutti toivon viestillään ihmisiä niin Kanadassa kuin Suomessa. Aikuistuessaan he ovat alkaneet seurata televisiosta uutislähetyksiä, ja nähneet niissä skandaaleissa ryvettyneen pääministerin, jota toimittajat ja toiset poliitikot illasta toiseen höykyttävät.

Trudeau valittiin Kanadan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Hän oli silloin 35-vuotias. Väylä vallan terävimmälle huipulle avautui viisi vuotta myöhemmin, kun hänet valittiin liberaalien puoluejohtajaksi yli 80 prosentin äänivyöryllä.

Alunperin kieliä ja kasvatustieteitä opiskelleesta Trudeausta piti tulla opettaja. Veri alkoi kuitenkin pian vetää politiikkaan, josta hänellä oli omakohtaista kokemusta vuonna 2000 kuolleen isänsä Pierre Trudeaun ansiosta.

Justin imi jo lapsena sisäänsä politiikkaan liittyvän jännityksen – etuoikeutetun elämän ja sen tuoman valokeilan, josta saattoi suistua äkisti synkimpään pimeyteen.

Jokainen itseään tärkeänä pitävä kanadalainen haluaa päästä Ottawassa vierailulle 24 Sussexiin, pääministerin residenssiin. Justin kolusi tuon viktoriaanisen rakennuksen läpikotaisin polvihousuisena, tottui palvelijoihin ja juhlasalista kantautuneeseen valtiojohtajien naurunremakkaan iltapalaa keittiön tammipöydän ääressä nauttiessaan.

Pierre Trudeau oli Kanadan pääministerinä 1960–80-luvuilla yhteensä 15 vuotta. Justin näki läheltä isänsä suosion nousun ja sen laskun 1970-luvun loppupuolella, kun kansa kyllästyi Yhdysvallat suututtaneeseen johtajaansa.

Pääministeri sotki politiikan ja urheilun. Pierre Trudeau kielsi Taiwania esiintymästä Kiinan nimellä Montrealin kesäolympialaisissa. Taiwania tukeneen Yhdysvaltain presidentti kimpaantui siitä, samoin kuin useat Yhdysvaltain liittolaiset.

Kanadalaiset pelkäsivät moitteettoman kisaisännän maineensa tahraantuneen lopullisesti.

Niin ei käynyt. Pierre Trudeau palasi romahduksen jälkeen vielä kerran pääministeriksi.

Trudeaun perhettä pitkään seuranneen Lortien mukaan Pierre ja Justin ovat kuin samasta puusta veistettyjä niin ihmisinä kuin poliitikkoina. He vain ovat eri aikakausien edustajia.

– Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus olivat heidän keskeisiä perhearvojaan, mutta poika on vienyt niitä käytännössä pidemmälle kuin isänsä, Lortie sanoo.

Kanadaan säädettiin 1971 Pierre Trudeaun johdolla monikulttuurisuuslaki, joka vahvisti alkuperäiskansojen oikeudet ja valtion kaksikielisyyden. Justin Trudeaun kaudella Kanada on erottunut avoimella siirtolaispolitiikallaan. Pääministeri on ollut itse lentokentällä vastaanottamassa maahan tulleita pakolaisia.

Pääministeriä on viimeisen vuoden aikana koetellut korruptioskandaali, jota ei ole vielä kokonaan selvitetty. Kanadalaista rakennusalan suuryritystä SNC-Lavalinia epäillään viranomaisten lahjonnasta Libyassa.

Entinen oikeusministeri Jody Wilson-Raybould väittää, että Trudeau yritti vaikuttaa lahjonnasta käynnistettyyn tutkimukseen. Hänen mukaansa Trudeau pyrki varmistamaan, ettei SNC-Lavalinin johtajia joutuisi syytetyiksi, vaan asiasta sovittaisiin oikeussalin ulkopuolella.

Väitteidensä tueksi entinen oikeusministeri julkaisi salaa nauhoittamansa keskustelun pääministerin avustajan kanssa. Wilson-Rayboud sai potkut niin hallituksesta kuin Trudeaun johtamasta liberaalipuolueesta.

Parlamentin eettisen komitean elokuussa julkistaman raportin mukaan Trudeau todella yritti vaikuttaa Wilson-Raybouldiin. Trudeau myönsi tehneensä virheitä tutkinnan aikana, mutta kiisti toimineensa väärin.

– Tämän ei olisi pitänyt mennä näin. Otan vastuun tekemistäni virheistä. Olen kuitenkin eri mieltä komissaarin kanssa siitä, että yhteydenpitoni oikeusministerin kanssa olisi ollut sopimatonta, hän sanoi.

Muitakin ongelmia on ilmaantunut. Seksuaalista ahdistelua vastaan taistelevaa pääministeriä on syytetty naisen lähentelystä takavuosina.

Entinen naistoimittaja kertoi julkisuudessa, että Trudeau kosketteli häntä sopimattomasti vuonna 2000. Naistoimittaja ei vienyt asiaa eteenpäin, mutta hän halusi tuoda sen julki, koska pääministeri on itse rohkaissut naisia puhumaan kokemastaan lääppimisestä ja muusta törkeästä käytöksestä.

Trudeau kierteli vastauksessaan kuin parkkiintunut poliitikko. Hän kiisti syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään, mutta myönsi, että hän oli saattanut toimia tavalla, joka oli voinut tuntua lähentelyltä.

Kuukautta ennen vaaleja julkisuuteen vuodettiin kuvia nuoresta Trudeausta niin sanottuna brownfacena: Hän oli maalannut useamman kerran kasvonsa ruskeaksi naamiaisia ja muuta hulluttelua varten.

Tuota tapaa pidetään loukkaavana Kanadassa, jossa on taisteltu rotuennakkoluuloja vastaan vuosikymmeniä. Trudeau pyysi anteeksi näitä tekojaan.

Sädekehä on himmennyt ja yleisön pyyteetön ihailu loppunut, mutta kuusi viikkoa kestäneen vaalikampanjoinnin aikana Trudeau on pystynyt taas kohentamaan asemiaan. Pulmusesta on kuoriutunut kukonpoika, joka ei luovuta ilman tappelua.

– Moni äänestäjä pitää häntä kaikesta huolimatta rehellisenä ja maailmaa parantavana poliitikkona, Lortie sanoo.

Viimeisimmissä televisioväittelyissä Trudeau on ollut edukseen. Konservatiivi Scheer on pistänyt kovasti hanttiin, mutta nokkela pääministeri on pärjännyt hänelle asiakysymyksissä. Trudeaussa on ollut ajoittain samaa katsojat ruudun ääreen vangitsevaa vetovoimaa kuin takavuosina. Tosin vain ajoittain.

– Täydellisen miehen imago on mennyttä, mutta ei hänen asemansa huonokaan ole. Sanoisin kuitenkin, että jos Trudeau nyt voittaa, se johtuu enemmän vastapuolen heikkoudesta kuin hänen erinomaisuudestaan, Lortie arvioi.

Lue myös:

Kanadan Justin Trudeau aloitti vaalikampanjansa – nuhteettoman kiiltokuvapojan imago on saanut tahroja pääministerikaudella

Kohu Kanadan pääministerin ympärillä paisuu – kuvia Trudeausta ruskeanaamaisena on löytynyt enemmänkin

Kanadan Justin Trudeaun nuoruuden suuri seikkailu – Afrikasta jouluksi Helsingin Töölöön

Itse tehdyn rusetin viimeistelemä asukokonaisuus herättää huomiota tihkuisenharmaassa Helsingin Punavuoressa. Kameralle poseeraava toimittaja Ina Mikkola, 28, on kirjaimellisesti korttelin väriläiskä.

– Tätä naista kamera rakastaa, sanoo ohikulkija, joka kertoo tehneensä valokuvia 65 vuotta ja jää seuraamaan kuvaussessiota.

Arvio osuu naulan kantaan. Bassoradion aamujuontajana Mikkolalle tuli kantapään kautta selväksi, että kuva on merkittävä osa hänen ilmaisuaan. Radioäänen kohtalona oli burn out.

Studiossa mikrofonin takana ahdistivat loputtomalta tuntuva lähetysvirta ja se, että käsiteltäviä asioita raapaistiin vain pintapuolisesti. Kotibileissäkin Mikkola on omien sanojensa mukaan se tyyppi, joka istuu nurkassa puhumassa syvällisiä, ei seurustelemassa niitä näitä.

Mikkola sai radion kuulijat puolelleen pirteällä äänellään, mutta todellisuudessa hän torkkui soittamiensa kappaleiden aikana. Aamujuontaja oli kaikkea muuta kuin aamuihminen.

Loppuunpalanut Mikkola irtisanoutui ja alkoi kehitellä ohjelmaideoita televisioon. Kun ideoita oli syntynyt kymmenkunta, hän rohkeni esitellä ensimmäisen tuotantoyhtiölle. Se sai heti vihreää valoa.

Aiheena oli porno.

"Kouluissa pitäisi opettaa pornolukutaitoa"

Ennakkoluuloton elämänasenne. Sitä tarvitaan Mikkolan mielestä silloin, kun tarkoitus on oppia jotain uutta ja erityisesti, kun pyrkimyksenä on välittää uutta tietoa muille.

Pornosta hän tiesi valmiiksi esimerkiksi sen, että sitä katsotaan paljon. Viime vuoden aikana eräällä suositulla yhdysvaltalaisella pornosivustolla klikattiin auki keskimäärin 200 000 videota minuutissa. Kävijöitä oli 92 miljoonaa päivässä.

Ina <3 porno -ohjelmalla Mikkola pyrki herättämään aiheesta avointa keskustelua. Porno on valtavasta suosiostaan huolimatta tabu ja aihe, josta tiedetään vähän. Ratkaisukeskeisyyden sijaan pornoa käsittelevien juttujen lähtökohdat ovat lähes poikkeuksetta ilmiöön liittyvät ongelmat.

– Pyörittelin itsekin aihetta negaatioiden kautta, mutta sitten olin, että oi vitsit, tämä on mielenkiintoinen maailma ja tähän liittyy niin paljon tasoja. Kämäisin pornokritiikki on se, ettei porno anna oikeaa kuvaa seksistä. Ei sen pidäkään antaa. Se on fantasiaa, Mikkola sanoo.

Maailma on täynnä myös riippumatonta amatööripornoa. Mikkola on saanut huomata, että kritiikille ominaista on niputtaa kaikki porno samaan lokeroon.

– Amatööriporno on yksi suosituimmista genreistä ja lähellä oikeaa seksiä, mutta sen suhteen ollaan kuin sitä ei olisi olemassa.

Juuri tämä on Mikkolan mielestä ongelman ydin. Häpeä, ennakkoluulot ja pelot ohjaavat keskustelua asiassa, joka on harvinaisen monitahoinen ja osa myös nuorten elämää.

– Lähes kaikki ovat ainakin joskus katsoneet pornoa, ja toivottavasti kaikki runkkaavat. Fakta on se, että myös alaikäiset katsovat pornoa. Siksi siitä on tärkeää puhua syyllistämättä.

– Huolipuhe on vahingollisempaa kuin yksikään pornoklippi. Puhutaan, että runkkaamisesta tai pornon katsomisesta muka jäädään kiinni, hän sanoo.

Mikkola on kehittänyt ristiriidan ratkaisemiseksi termin: pornolukutaito.

– Puhumme medialukutaidosta, ja porno on yksi isoimmista medioista. Kouluissa pitäisi ehdottomasti opettaa pornolukutaitoa. Kun aihetta ymmärtää enemmän, sitä pystyy lukemaan ihan eri tavalla. Tieto hälventää häpeää ja ennakkoluuloja.

Itsensä Mikkola nimeää perusrunkkariksi. Hän viljelee sanaa tarkoituksella, jotta siitä poistuisi negatiivinen klangi. Kun Ina <3 porno voitti Kultaisen Venlan, Mikkola julisti gaalapuheessaan omistavansa pystin "meille kaikille runkkareille".

Juhlayleisössä saattoivat posket punottaa. Se tarkoittaa, että työtä on tehtävänä.

– Itse olen perusperheestä eli seksistä ei puhuttu sen enempää tai vähempää. Olen iloinen, että omat vanhempani eivät luoneet häpeää seksuaalisuuden ympärille.

Objektiivisuus on paradoksi

Ensimmäisen toimittajantyönsä Mikkola hoiti lapsena Karpolla on asiaa -ohjelmassa. Haastateltavana oli joulupukiksi naamioitunut Renny Harlin.

Yläasteella toimeliaasta lapsesta kasvoi kympin oppilas, joka oli kiinnostunut yhteiskuntatieteistä, matematiikasta ja elokuvasta. Vapaa-ajalla syntyi fiktiivisiä lännenfilmejä ja stop motion -animaatioita.

Lukioikäisenä suurin osa ajasta kului Helsingin nuorisokeskuksen Nuorten ääni -nimisessä toimituksessa.

– Ideana oli tehdä juttuja oikeisiin medioihin ammattimaisin kriteerein. Teimme juttuja muun muassa Ylen A-studioon, Mikkola muistelee.

Homma oli jo hanskassa, kun Mikkola aloitti Metropolian ammattikorkeakoulun radio- ja tv-alan opinnoissa. Pian hän haki Ylen Hullu juttu -nimiseen sarjaan toimittajaksi. Töitä tuli, vaikka jo pelkkä haastattelukutsu tuntui voitolta.

Nyt hänessä yhdistyvät laaja media-alan kokemus ja nuoren ihmisen näkemys. Mikkola on ehtinyt tehdä huomioita oman alansa kipupisteistä.

– Usein aiheisiin haetaan kaksi näkökulmaa: musta ja valkoinen. Mielestäni se on yksipuolinen lähestymistapa, sillä yksikään asia ei ole mustavalkoinen. Se on näennäistä objektiivisuutta.

Mikkolan mielestä olisi tärkeää päästää irti stereotypioista.

– Objektiivisuus on paradoksi. Lähemmäs pääsee, kun tiedostaa oman subjektiivisuutensa ja kertoo siitä avoimesti.

Näkökulmia huumeista ja ruoasta

Pornoteollisuutta ja -kulttuureja sekä sen tekijöitä Mikkola havainnoi eri puolilla maailmaa. Reissujen aikana katse kääntyi kotimaahan. Uudessa sarjassaan Ina <3 Suomi Mikkola tarkastelee suomalaista yhteiskuntaa ja sen mekanismeja. Sarja oli viime viikolla Subin kymmenenneksi katsotuin ohjelma.

– Rakastan tätä maata yli kaiken, ja olemme monissa asioissa muita edellä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö meilläkin olisi asioissa parannettavaa.

Kuusiosainen sarja käsittelee suuria teemoja, kuten turvallisuus ja huumepolitiikka. Jaksoja kuvatessa ajatuksena oli päästä syvemmälle kuin päivittäismedia arkijutuissaan kykenee.

– Olin, että mitä helvettiä, monet asiat ovat olleet täällä samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen, vaikka voimme tehdä yhteiskunnastamme juuri sellaisen kuin haluamme. Isojakin rakenteita voidaan konkreettisesti muuttaa, kun siihen on tahtoa.

Tyytyväisyyttä Mikkola kuvaa kaltevan pinnan argumentiksi. Vaikka kaikki olisi nyt hyvin, niin ei välttämättä ole tulevaisuudessa.

– Arvopohjaa on jatkuvasti tutkittava ja rakennettava tarvittaessa uudestaan. Jos haluamme kehittyä yksilöinä, meidän on kehityttävä myös yhteiskuntana.

Mikkola nostaa esimerkiksi huumelain, joka säädettiin vuonna 1972. Ratkaisevaksi kysymykseksi nousi huumeiden käytön rangaistavuus. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi, eduskunnassa lakivaliokunta suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta oli hallituksen esityksen kannalla.

Mikkolan suureksi hämmästykseksi laki, joka pätee vieläkin, päätettiin lopulta arvalla. Käytöstä tuli rangaistava teko.

– Viiskyt–viiskyt. Vittu mikä läppä, Mikkola pyörittelee silmiään.

Käytön dekriminalisoinnin etujen julistamisen sijaan ratkaisevampaa olisi Mikkolan mielestä se, että asiaa osattaisiin ylipäätään tarkastella eri näkökulmista. Jumittaminen samassa ja vanhassa on pahasta, kun maailma ympärillä muuttuu jatkuvasti.

Sama juttu ruokateollisuuden kanssa. Mikkola hämmentyi, kun tutkija kertoi maatalouteen liittyvän politiikan pysyneen samanlaisena puoli vuosisataa.

Ina <3 Suomi -ohjelman ruokajaksossa asiaa havainnollistetaan kahdella karttakuvalla. Toiseen on piirretty ruoantuotannon jakautuminen maantieteellisesti tällä hetkellä, toisessa on malli, joka olisi tutkijoiden mukaan monin tavoin kannattavampi.

– Tällä hetkellä nautaa kasvatetaan Itä-Suomessa, possuja etelässä, ja kasveja tuolla sivussa. Omavaraisuuden ja monimuotoisuuden kannalta tuotanto kannattaisi hajauttaa. Lihantuotantoa olisi vähennettävä ja erikoiskasvien, kuten hampun, viljelyä lisättävä.

Mikkola rakastaa seikkailua ja kerää rusettiarmeijaa

Ohjelmiensa myötä Ina Mikkolasta on tullut julkisuuden henkilö. Hänet voi bongata monista viihdeohjelmista.

Mikkolaa ärsyttää tapa lokeroida ihmisiä. Hän ei suostu viihdejulkkiksen muottiin, vaikka välillä tuleekin kilpailtua Fort Boyardissa.

– Totta helvetissä haluan mennä seikkailemaan johonkin linnaan, kun sellaiseen tulee mahdollisuus, koska rakastan seikkailua. Tv on silloin toissijaista.

Myös viihdeohjelmien mukana on tullut kannustavaa palautetta.

– Lapset ja heidän vanhempansa ovat lähettäneet viestiä, että on onnistuttu ylittämään omia pelkoja siksi, että minä ylitin pelkoni siinä ohjelmassa. Sehän on upeaa, jos lapsi ajattelee noin.

Linnaseikkailussa pahin tehtävä Mikkolalle oli valtava keinu, joka heilahteli 180 astetta puolelta toiselle.

Vaikutukset näkyvät myös omassa elämässä. Aiemmin Mikkolalla ei ollut asiaa erilaisiin seikkailupuistoihin, joissa kiipeillään korkealla. Nyt ajatus ei ole mahdoton.

Lapsiin on tehnyt vaikutuksen myös Mikkolan näyttävä tyyli.

– Pikkutytöt ovat alkaneet käyttää rusetteja, eli kerään rusettiarmeijaa. Sehän on laiskan ihmisen asuste: helppo mutta näyttävä, Mikkola nauraa.

Solvaajille Mikkola toivoo parempaa elämää

Asiat, joista Mikkola kiinnostuu, herättävät tunteita ja värikästä keskustelua. Suomi-sarjan isoja teemoja ovat isänmaallisuuden anatomia ja suomalainen identiteetti. Mitä ne ovat?

– Ainakin luontoaktivismia. Meillä on puhdas luonto, mikä johtuu osittain siitä, että saasteet on ulkoistettu muualle. Luonnosta ja eläimistä olisi jokaisen suomalaisen pidettävä erityistä huolta.

Tasa-arvon suhteen riittää töitä tehtäväksi. Yhdeksi esimerkiksi Mikkola nostaa armeijan – asevelvollisuus on miehille pakollista, naisille vapaaehtoista.

– Miten meillä voi olla instituutio, joka on tasa-arvolähtökohdan ulkopuolella, hän ihmettelee.

Mikkola on sitä mieltä, ettei ole olemassa ei-poliittisia aiheita. Se ei silti tarkoita vääjämättä eri mielipiteiden riitelyä, vaan dialogia.

Kun yksi nostaa kirosanaksi sanan vihervassari, toinen käyttää vastaavassa tarkoituksessa sanaa persut. Silloin ollaan kaukana yhteiskunnan kehittämisestä.

– On aika vaarallista hyökätä sellaisella asenteella, että joku olisi poliittisten aatteidensa perusteella huono ihminen, sillä kaikki lähtee toisen ihmisen kunnioituksesta. Yhtä lailla on vaarallista, jos ei ymmärretä vaikkapa luonnonsuojelun merkitystä Suomelle ja meille kaikille suomalaisille, vaan siitä tehdään jonkun yksittäisen ryhmän asia.

Tunteita herättävien aiheiden julkinen käsittely on kirvoittanut Mikkolalle myös negatiivista palautetta. Toimittaja ottaa sen vastaan omien arvojensa mukaisesti.

– Muistan, että vitun huora kuole -palautteetkaan eivät välttämättä kumpua minusta. Toivon, että sellaisten palautteiden lähettäjät löytävät edestä parempaa elämää, joka ei koostu solvaamisesta.

Molemminpuolinen rakkaus

Olipa kyse pornon anatomiasta, suomalaisen yhteiskunnan rakenteista tai arkisesta haastattelutuokiosta, Mikkola kertoo osan tarinasta visuaalisesti.

Valokuvia otetaan punavuorelaisen kadun lisäksi sisällä piskuisessa kahvilassa. Se on Mikkolan kantapaikka, jossa tiedetään, mitä kahvia hän juo, ja millainen keksi sopii kyytipojaksi. Kierrätetystä häähunnusta solmittu rusetti, kirkuvan punainen hame ja pinkki paita hyppäävät tumman sisustuksen keskellä silmille.

Ajattelen vain, että mitä helvetin väliä. Ina Mikkola

Ihmiset tarkkailevat, kun Mikkola kiipeää platform-korkokengillään kapealle ikkunalaudalle. Seuraavaksi pyydetään poseeraamaan keskellä ahdasta oviaukkoa. Nämä hetket ovat sitä suomalaista painajaista, josta piirretään sarjakuvia.

Mikkola ei kiusaannu.

– Ajattelen vain, että mitä helvetin väliä.

Kamera todella rakastaa Ina Mikkolaa, ja se rakkaus taitaa olla molemminpuolista.

Tallink Siljan Europa-risteilyalukselta on löytynyt kaksi ruumista, kerrotaan Viron poliisista. Poliisin mukaan ensimmäinen ruumis löytyi kello 3 ja toinen kello 5 aikaan aamuyöllä.

Kuolleet olivat 25-vuotias nainen ja 21-vuotias mies. Molemmat olivat Suomen kansalaisia. Viron poliisin mukaan tapaukset eivät liity toisiinsa. Kummassakaan ruumiissa ei ollut poliisin mukaan merkkejä väkivallasta. Naisen ruumis löytyi ennen miehen ruumista. Ruumiit on lähetetty ruumiinavaukseen, tulosten saaminen kestää viikkoja.

Poliisin mukaan kuolleet olivat yöpyneet laivassa Tallinnassa. Kuolleiden hytit eivät olleet lähekkäin.

Ensimmäisen vainajan löytymisestä uutisoi ensin Iltalehti. Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoo, että vainajan löysi kanssamatkustaja. Vainaja löytyi hytistä aluksen ollessa Tallinnan satamassa. Nöjd kertoo, että paikalle kutsuttiin Viron poliisi ja ambulanssi.

– Yleensä jos laivalla joku kuolee, kyseessä on iäkäs henkilö. Nyt vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi puhdas sattuma, kuolleet eivät matkustaneet samassa seurueessa, Nöjd sanoo.

Nöjdin mukaan matkustajat eivät päässeet pois laivalta yön aikana.

Risteilyalus pääsi lähtemään kohti Helsinkiä suunnitellusti kello 12.30.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoo näkevänsä lisäajan myöntämisen Britannialle järkeväksi ja toivovansa, että erosopimuksen käsittely Britanniassa etenee. Rinne sanoo tiedotteessa, että Suomi, yhdessä muiden EU-maiden kanssa, pitää tärkeänä Britannian kanssa neuvotellun erosopimuksen hyväksymistä.

Hänen mukaansa sopimuksettoman eron välttäminen on niin unionin kuin Britannian kansalaisten ja yritysten edun mukaista. Euroopan unioni jatkaa omalta osaltaan neuvotellun sopimuksen mukaista valmistautumista ja ratifiointiprosessia, hän sanoo.

Pääministerin mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on yhteydessä EU-maiden päämiehiin, jotta EU27 voi ottaa kannan Britannian hallituksen esittämään pyyntöön siirtää eropäivää 31. tammikuuta 2020 saakka.

Johnsonille lauantaina takaisku parlamentissa

Britannian parlamentin alahuoneen oli eilen määrä äänestää harvinaisessa lauantai-istunnossaan pääministeri Boris Johnsonin neuvottelemasta erosopimuksesta.

Äänestykseen asti ei kuitenkaan koskaan päästy, sillä ennen sitä alahuone hyväksyi aloitteen, jonka mukaan sopimuksesta voidaan äänestää parlamentissa vasta sen toimeenpanoa koskevan lainsäädännön valmistuttua.

Lainsäädännön valmistuminen edellyttänee kuitenkin lisäaikaa, jota Johnson haki vastahakoisesti Brysseliin lähettämällään allekirjoittamattomalla kirjeellä. Toisessa EU:lle lähettämässään kirjeessään pääministeri sanoi pitävänsä lykkäystä virheenä.

Lisää aiheesta:

EU-lähde Ylelle: EU haluaa välttää Britannian sopimuksettoman eron kaikissa olosuhteissa

Boris Johnson lähetti brexitin lykkäyskirjeen EU:lle ilman allekirjoitusta – ja toisen, jolla perui ensimmäisen

Uusi takaisku Boris Johnsonille, ratkaiseva brexit-äänestys lykkääntyi ensi viikkoon – Yle seurasi tapahtumia Lontoossa hetki hetkeltä

Britannian pääministerin Boris Johnsonin lauantai-illan kirjelähetykset herättävät kysymyksiä manööverin seurauksista. Tulkitsijasta riippuen Brysseliin lähetetyt kirjeet joko täyttävät tai rikkovat lain vaatimukset.

Brittiparlamentin säätämä laki vaati Johnsonia lähettämään lauantaina klo 23.00 mennessä EU:lle kirjeen, jossa hän pyytää brexitin lykkäämistä. Johnson lähetti vaaditun kirjeen viime tipassa. Kirjeestä kuitenkin puuttui hänen allekirjoituksensa ja hän painotti kyseessä olevan parlamentin, ei pääministerin kirje.

Heti perään Johnson lähetti toisen kirjeen, jossa hän sanoi pitävänsä brexitin lykkäämistä virheenä ja pahoitteli EU:lta asian käsittelemiseen tuhlautuvaa aikaa. Tämän kirjeen Johnson allekirjoitti.

"Uhmaa parlamentin kantaa"

Sunnuntain mittaan pääministerin toimintaa ovat kommentoineet niin hallituksen kuin oppositionkin edustajat.

Työväenpuolueen varjohallituksen valtiovarainministeri John McDonnell tuomitsee Johnsonin kirjekikkailun. Hänen mukaansa pääministerin toiminta uhmaa parlamentin ja oikeusistuinten kantoja.

– Johnson käyttäytyy kuin pilalle hemmoteltu kakara, McDonnell tokaisi Sky News -uutiskanavan haastattelussa sunnuntaina ja kutsui pääministerin toimintaa teatteriksi.

Samoilla linjoilla on myös työväenpuolueen varjohallituksessa brexit-asioista vastaava Keir Starmer, joka BBC:n haastattelussa kutsui pääministerin käytöstä lapselliseksi. Starmer sanoi puolueensa antavan ensi viikolla parlamentissa tukensa esitykselle kansanäänestyksen järjestämisestä erosopimuksesta.

Brexit-haukka Faragen kommentti kummastutti

Skotlannin kansallispuolueen SNP:n parlamentaarikko Joanna Cherry katsoo pääministerin saattaneen rikkoa lakia lähettäessään Brysseliin ensimmäisen kirjeen mitätöineen toisen kirjeen. BBC:n haastatteleman Cherryn mielestä Johnson pyrki näin toimiessaan tekemään lain vaatimuksen tyhjäksi.

Tiukkana nopean EU-eron tukijana tunnettu Brexit-puolueen puheenjohtaja Nigel Farage on herättänyt viikonloppuna kummastusta tukemalla lykkäystä. Sunnuntaina hän selitti kantojaan Sky Newsin haastattelussa sanomalla, että hänelle mieluisinta olisi sopimukseton EU-ero 31. lokakuuta.

Jos lokakuun lopun ero toteutuu vain erosopimuksen hyväksymisellä, on hänen mielestään parempi lykätä eroa. Lykkäyksen aikana Britanniassa pitäisi Faragen mielestä järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit.

Farage kutsuu Johnsonin ja EU:n saavuttamaa erosopimusta uudeksi EU-sopimukseksi.

Konservatiivit uskovat EU-eron pikaiseen toteutumiseen

Konservatiivipuolueen skotlantilainen kansanedustaja Luke Graham vakuuttaa BBC:n haastattelussa, että pääministerin EU:lle lähettämä kirje täytti lain vaatimukset. Grahamin mielestä parlamentin pitäisi nyt keskittyä erosopimuksen hyväksymiseen ja eri puolueiden pitäisi yhdistää voimansa.

Konservatiivihallituksen ministerit ovat sunnuntaina vakuuttaneet, että Britannian EU-ero toteutuu lykkäysvaatimuksista huolimatta 31. lokakuuta. Ulkoministeri Dominic Raab vakuutti BBC:n haastattelussa, että erosopimuksen tukena on tarvittava määrä kansanedustajia.

Sopimuksettomaan brexit-eroon valmistautumisesta hallituksessa vastaava Michael Gove on Sky Newsin mukaan niin varma eron toteutumisesta lokakuun lopussa, että on lyönyt asiasta vetoa terveysministeri Matt Hancockin kanssa.

Gove sanoo Sky Newsille, että hallitus on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen sopimuksettoman EU-eron varalle laaditun suunnitelman toteuttamisessa.

Konservatiivit puhuvat parlamentin ratkaisevan brexit-äänestyksen järjestämisestä huomenna maanantaina, mutta äänestys varmistuu vasta, jos alahuoneen puhemies John Bercow ottaa sen parlamentin päiväohjelmaan.

Lisää aiheesta:

Pääministeri Rinne: Lisäajan myöntäminen brexitille on järkevää

EU-lähde Ylelle: EU haluaa välttää Britannian sopimuksettoman eron kaikissa olosuhteissa

Uusi takaisku Boris Johnsonille, ratkaiseva brexit-äänestys lykkääntyi ensi viikkoon – Yle seurasi tapahtumia Lontoossa hetki hetkeltä

Veikkaus jakaa miljoonia pelituotostaan ulkomaisille kumppaneilleen.

Ylen MOT-toimitus kertoo selvityksessään, että Veikkauksella on tällä hetkellä tuotonjakoa kahden ulkomaisen yhtiön kanssa. Lisäksi Veikkaukselle on tulossa kolme uutta yhteistyökuviota, jotka perustuvat tuotonjakoon.

– Kun puhutaan kansainvälisten pelijärjestelmien hankinnasta, tuotonjako on käytännössä ainoa toimintamalli, sanoo Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski MOT:n haastattelussa.

Veikkaus ei kerro tuotonjakoon perustuvien maksujen määrää vedoten liikesalaisuuteen.

Yhtiö kuitenkin vahvisti MOT:n tiedon, että palkkiot olivat viime vuonna ainakin 12,2 miljoonaa euroa. Tämä summa on nettikasinopelien palvelupalkkio. Veikkauksen tuotonjakokumppanit toimivat muun muassa Kyproksella ja Maltalla.

Veikkaus on aloittanut myös omaa kansainvälistä liiketoimintaa. Se esimerkiksi on perustanut yhtiön Norjaan kolmen muun rahapeliyhtiön kanssa.

MOT:n selvityksen mukaan Veikkauksen valvojilla on vaikeuksia saada tietoa yhtiön toiminnasta. Poliisihallitus on odottanut Veikkauksen strategiaa yli vuoden.

Ville Juutilainen ja Magnus Berglund, Yle

MOT paljastaa: Veikkaus jakaa miljoonia ulkomaisille peliyhtiöille – poliisi ei saa vaatimiaan tietoja yhtiön suunnitelmista

Siperiassa lauantaina sattunut tuhoisa patoturma on johtanut kolmen kaivosyhtiössä johtotehtävissä työskentelevän henkilön pidätyksiin. Kultakaivosyhtiö Sisimin tiloissa on lisäksi tehty etsintä.

15 ihmistä kuoli ja ainakin 16 loukkaantui, kun kaivosalueella Krasnojarskissa sijainnut pato murtui ja vesi vyöryi työntekijöiden asumuksiin yöllä näiden nukkuessa.

Viranomaisten mukaan onnettomuus johtui todennäköisimmin kaivostoiminnan säännösten rikkomisesta. Padon on sanottu rikkoneen jokaista säännöstä, eivätkä viranomaiset edes olleet tietoisia sen rakentamisesta.

Viisi ihmistä on edelleen kateissa turman jäljiltä, kertoi Venäjän hätätilaministeriö sunnuntaina.

Turvattomuus, toisen armoilla oleminen ja ihmisarvon menettäminen. Näillä sanoilla helsinkiläinen Sara, 28, kuvailee asunnottomuutta.

Hän on viettänyt elämästään yli viisi vuotta kaduilla, kerrostalojen rappukäytävissä sekä tuttujen ja tuntemattomien nurkissa.

Asunnottomien yötä vietetään jälleen torstain ja perjantain välisenä yönä.

Sara ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Hän on juuri saanut asunnon, mutta pelkää edelleen menettävänsä kaiken.

Kodittomuuden taustalla on vyyhti riskitekijöitä – päihdeongelmia, syrjäytyneisyyttä ja elämäntilanteiden muutoksia.

Saran elämässä kaikki mainitut asiat ovat olleet vahvasti läsnä.

Eletään vuotta 2009. Sara on juuri eronnut miehestään ja päihdekierre on alkanut kiristyä. Lopulta elämää ei kannattele enää mikään, paitsi kadulla tavatut tuttavuudet ja päihteet.

Amfetamiini ja subutex ovat vahvasti mukana kuvioissa. Ruokaa haalitaan mistä milloinkin. Joskus viikon ruokalistalla on pelkkää jäätelöä.

Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjosi Saralle suojaa silloin, kun vaihtoehtona olisi ollut pelkkä katu.

– Keskuksessa on kodittomille patjoja. Kun sinne menee tiettyyn aikaan, voi saada yösijan. Siellä sitten hengailtiin tuntemattomien kanssa, vaikka en edes halunnut niitä ihmisiä lähelle, Sara kertoo.

Nuorten asunnottomuuden kasvua on selitetty esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen puutteella ja pikavippien sekä niistä seuraavien maksuhäiriömerkintöjen yleistymisellä.

Osalla nuorista aikuisista kodittomuuden taustalla on ylisukupolvista huono-osaisuutta, kun taas toisilla vaikean asumistilanteen on voinut laukaista vanhempien eron tai oman työttömäksi joutumisen kaltainen yllättävä muutos elämäntilanteessa.

Numerot kertovat vain osan totuudesta

Vaikka asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt parin vuosikymmen aikana tasaiseen tahtiin, päätyy kadulle yhä nuorempia. Esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomien nuorten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvanut viime vuosien aikana.

Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä vuoteen 2023 mennessä.

Vuonna 2018 asunnottomia alle 25-vuotiaita nuoria oli ARA:n asunnottomuusselvityksen mukaan noin tuhat. Kuitenkin tuttavien nurkissa majailevia on vaikea tavoittaa ja heidän määrästä on vaikea saada tietoa.

Tilastot kertovat vain osan totuudesta.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola kertoo, että kaduilla tulee vastaan kodittomia ja yhä huonommassa kunnossa olevia nuoria. Jotkut eivät ole edes täysi-ikäisiä.

– Huumeiden katu- ja nettikaupan lisääntyminen on osittain varmasti vaikuttanut tilanteeseen, Tivola sanoo.

Hänen mukaansa myös kodittomia naisia tavataan kaduilla enemmän: tällä hetkellä heitä on yhteensä noin 1 200, mutta todellinen luku voi olla isompi.

Turvan sijasta pakkoriisuttamista ja eristämistä

Kun Sara kuvailee menneisyyttään, hän puhuu "pisteestä". Kun asiat menevät sen yli, kaikki menee läpi. Väkivalta, varkaudet ja muu rikollisuus.

Ennen vuotta 2009 Sara asui koulukodissa. Epäkohdat, kuten pakkoriisuttaminen ja eristyshuoneet, lisäsivät syrjäytyneisyyden tunnetta.

Yle kertoi viime viikolla 21-vuotiaan Miro Määttäsen kokemuksista lastensuojelulaitosten piirissä.

Kolmen viime vuoden aikana viranomaiset ovat kiinnostuneet siitä, mitä laitosten sisällä tapahtuu.

Ylen selvityksen perusteella aluehallintovirastot ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ojentaneet viime vuosina ainakin 50:tä lastensuojelulaitosta ja ammatillista perhekotia niissä havaituista epäkohdista.

Saran mukaan koulukodista jääneet muistot ovat vahvasti siivittäneet hänen tietään kadulle, vaikka yleensä asunnottomuuteen ei löydy yhtä yksittäistä syytä.

– Koulukotiin joutuneisiin suhtaudutaan ikään kuin menetettyyn kauraan ja kohtelu oli myös sen mukaista, hän kertoo.

Saran täysi-ikäistymisen ja koulukodista poismuuton jälkeen alkoi kolme vuotta kestävä jälkihuollon vaihe, jossa nuorta ohjataan esimerkiksi asunnon hankkimisessa.

– Jälkihuolto oli minun tapauksessani täysin olematonta, hyvä kun edes soitettiin perään. Asunnonetsintäapu jäi täysin saamatta.

Myös vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivola nostaa esille lastensuojelun piiriin kuuluvan jälkihuollon tärkeyden: Jos nuori tippuu pois tuen piiristä, ei hänelle jää käytännössä mitään.

Yösija kannatti jakaa toisen kanssa

Asunnottomana Saran elämässä ei ollut rytmiä. Joskus hän saattoi herätä Helsingistä, joskus taas toisella puolella Suomea. Päämäärättömyydestä oli tullut elämäntyyli.

Jos mistään ei löytynyt yösijaa, Sara etsi sitä rappukäytävistä. Kaverin kanssa oli nukuttava, koska se oli turvallisempaa.

Varastelu ja rikollisuus kuuluivat päivittäiseen elämään. Joskus se oli osa ruuan hankintaa, joskus taas isompia petoksia.

– Ajauduin joihinkin ihmeellisiin porukoihin, jotka käskivät tekemään näpistyksiä sun muuta.

Puhuessaan Sara naurahtelee usein ja pudistelee päätään ikään kuin sille järjettömyydelle, mitä kaikkea elämä voi ihmisen eteen heittää.

– En ymmärrä vieläkään, miten joutuu siihen pisteeseen, että joutuu kadulle ja periaatteessa kodittomien suojiin tekemään kuolemaa, Sara sanoo.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Tiivolan mukaan tilapäismajoituksista on viime vuosina pyritty eroon, koska ne ovat osittain ylläpitäneet asunnottomuuden kierrettä.

Asuntolatyylisen majoituksen hävittäminen on kuitenkin vaikeaa, koska itse asunnoista on pulaa.

– Ajatuksena on nyt se, että ihmisen ei tarvitse ensin raitistua asunnon saadakseen. Asunnon tarjoamisen jälkeen hänelle annetaan vielä tukipalveluita, Tiivola kertoo.

Kodittomuus pitkittää päihteiden sävyttämää elämää

Vuonna 2014 viisi vuotta kestänyt asunnottomuusputki oli kuluttanut Saran voimat loppuun. Hän hakeutui pari vuotta kestävään laitoshoitoon, jonka jälkeen hän sai oman asunnon vuonna 2016.

Raittius kesti parin vuoden ajan, kunnes lipsahdukset päihteiden puolelle seurasivat taas toisiaan. Kuuluisa "piste" oli vaarallisen lähellä.

Sara päätti tehdä itselleen kaikista pahimman. Jos asuntoa ei olisi, hänellä ei olisi mitään. Ehkä silloin hänen olisi mahdollista keskittyä myös laitoshoitoon.

– Asunnottomuus on jotain niin hirveää, etten enää halunnut asettaa itseäni siihen jamaan, mutta toisaalta tiesin että se puskisi minua pääsemään irti riippuvuudesta entistä kovemmin.

Sara irtisanoi asuntonsa viime tammikuussa, jota seurasi kolmen kuukauden hoitojakso ja uusi mahdollisuus. Kesän alussa myönnetty kaksio oli helpotus ja osoitus siitä, ettei hän ole kenenkään armoilla.

– Olen niin monta vuotta ollut jonkun tahon varassa, on se sitten Kela, sosiaaliturva tai jokin ihminen.

Tällä hetkellä Sara työskentelee siivoojana.

– Tunnen olevani jotenkin arvokkaampi, kun teen työtä ja maksan itse vuokrani.

Asunnottomuuteen liittyy usein tunteita oman ihmisarvon menettämisestä. Sara haluaisi tulevaisuudessa työskennellä samoja asioita kokevien nuorten parissa.

Hän tiedostaa kuitenkin, että elämä on häilyväistä. Tasapainoa on takana vasta alle puoli vuotta.

– Tiedän, että menetän kaiken, jos kosken päihteisiin.

Jutussa on hyödynnetty Nuorisoasuntoliitto ry:n materiaaleja.

Lue lisää:

Mirosta, 21, tuli lastenkodissa narkomaani – Joka kymmenes lastenkoti on rikkonut lakia, katso millaisia pulmia laitoksista on löytynyt

"Mikään paha ei kestä ikuisuuksia" – 24-vuotias Paula Pura eli kaksi vuotta asunnottomana Helsingissä ja pelkäsi koko ajan

Markku Korhonen, 52, asuu sillan alla, peseytyy kirjaston vessassa ja voi olla neljä päivää syömättä – tällainen on hänen päivänsä

Suomalaisessa ruokakeskustelussa vastakkain ovat iskeneet erityisesti vihreät nuoret ja keskustan maatalouskansanedustajat.

Riita luo jännitteitä Antti Rinteen (sd.) viiden puolueen hallituksen sisälle.

Ruokakeskustelu liittyy suoraan hallituksen kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, sillä maailmanlaajuisesti ruoantuotanto vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen.

Hallituspuolueiden välisen kiistelyn uusimman kiihdytysvaiheen avasi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Unicafe-ravintoloiden päätös poistaa naudanliha lounaslistaltaan ensi vuoden helmikuussa.

Vihreät nuoret: Maito ja naudanliha boikottiin

Vihreät nuoret ovat vaatineet, että korkeakoulujen opiskelijaravintoloiden tulee luopua naudanlihan ja maidon tarjoilusta.

Vihreiden nuorten mielestä naudanlihan tarjonnan lopettaminen kokonaan on tehokas keino pienentää ruoan hiilijalanjälkeä. Kannanotossa vedotaan siihen, että naudanlihantuotanto aiheuttaa kaikesta lihantuotannosta suurimmat päästöt ja vaatii eniten peltopinta-alaa.

– Maidontuotanto on vahvasti kytköksissä naudanlihantuotantoon ja käytännössä mahdollistaa suomalaisen lihantuotannon nykyisessä mittakaavassa, joten myös maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen tai lopettaminen on täysin perusteltua, vihreiden nuorten puheenjohtaja Sameli Sivonen on linjannut.

Keskustaministeri: Lehmän rehu sitoo hiiltä

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) on arvostellut, että Unicafen naudanlihapäätös ei ole järkevä. Leppä sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että hän ei kannata kieltoja ja ruokaympyrän kaventamista.

Leppä oli aiemmin Suomenmaan blogissaan ehtinyt riemuita, että kotimaisessa ruokakeskustelussa tuuli oli kääntymässä.

Leppä viittasi Ilta-Sanomissa julkaistuun, Luonnonvarakeskuksen tutkimukseen perustuneeseen reportaasiin suomalaisen lehmän ilmastovaikutuksista, joka Lepän mukaan sai monet kyseenalaistamaan yksipuolista mantraa kotimaisen maidon- ja lihantuotannon haitallisuudesta.

– Suomessa maidontuotantoon liittyy olennaisesti hiiltä sitova nurmiviljely, josta tehdään lehmän rehu. Maaperän hiilensidonta onkin ilmastonmuutoksen torjunnassa viljelijöiden ässä hihassa, 70 lehmän maitotilaa Pertunmaalla viljelevä Leppä hehkutti.

SDP rajoittaisi lihansyöntiä verotuksella

Viime kevään eduskuntavaalikeskustelussa taitettiin peistä lihaverosta, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutui vastailemaan kysymyksiin SDP:n ajaman kestävän kehityksen arvonlisäveron yksityiskohdista.

Maaliskuussa Ylen suuressa vaalitentissä Rinne tarkensi, että arvonlisäveroa voitaisiin kohdentaa esimerkiksi Brasiliasta tuotavaan häränfileeseen.

Ylen vaalikoneessa Rinne, SDP:n veroasiantuntija Timo Harakka ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kannattivat väitettä, jonka mukaan valtion pitää ohjata suomalaisia syömään vähemmän lihaa esimerkiksi verotuksen avulla.

Harakan mukaan SDP:n vero-ohjelman tavoitteena on ohjata vähentämään naudanlihankulutusta ja lisäämään kauden kasvisten käyttöä.

Vasemmistoliitto ja vihreät vetävät tiukinta linjaa

Ylen vaalikoneessa vasemmistoliiton ja vihreiden nykyiset johtajat olivat demareitakin tiukemmin rajoittamassa lihankulutusta verotuksella.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson linjasi, että julkisissa hankinnoissa ja joukkoruokailuissa tulee siirtyä kasvispainotteiseen lähiruokaan. Eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki korosti, että valtion ja kuntien ruokaloilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa lihansyönnin vähentämiseksi.

Vihreiden puheenjohtajaksi eduskuntavaalien jälkeen noussut Maria Ohisalo vastasi, että vihreät haluaa parantaa kasviperäisten proteiinien kilpailuasemaa ja eläinperäisten tuotteiden verotus on yksi keino kulutuksen ohjaamiseen.

Vihreitä vielä hallitusneuvottelujen aikana johtanut Pekka Haavisto oli vaalikonevastauksessaan Ohisaloa varovaisempi. Hän totesi, että paras tapa kulutuksen ohjaamiseen ovat selkeät tuotemerkinnät ja kuluttajanvalistus

Kokoomuksen johto jakaantui kahtia

Ylen vaalikoneessa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo oli keskustan Juha Sipilän ja Katri Kulmunin tavoin täysin eri mieltä väitteestä, että lihankulutusta tulisi vähentää verotuksen avulla.

Orpo perusteli, että ihmiset osaavat itse tehdä omat ruokavalintansa ja vaihtoehtoja on tarjolla. Orpon mukaan vihannekset, marjat, hedelmät ja kala ovat osa terveellistä ruokavaliota.

Kokoomuksen johdossa toista linjaa edustivat varapuheenjohtaja Sanni Grahn-Laasonen ja eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Kai Mykkänen. He kannattivat ajatusta, että valtion pitää ohjata suomalaisia syömään vähemmän lihaa esimerkiksi verotuksen avulla.

Mykkänen piti kuitenkin lihaveroa huonona ratkaisuna. Hän halusi sen sijaan tukea verotuksella uusia kasvis- ja hyönteistuotteita.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho asettui lihaverokysymyksessä enemmän valistuksen kuin vero-ohjauksen kannattajaksi. Halla-ahon mielestä tärkeintä on, että ihmiset syövät lähellä tuotettua lihaa tai kasviksia.

Ääripäiden tasapainoilua hallituksen sisällä

Hallitusneuvotteluissa ääripäät löysivät toisensa.

Rinteen hallituksen maatalous-, metsä- ja ympäristöohjelmista tuli lopulta kompromisseja. Keskusta ja RKP väänsivät kättä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa ja pääministeripuolue SDP joutui sovittelemaan.

Kaikille hallituspuolueille sopi kirjaus, että kotimaisten kasviperäisten tuotteiden ja kalan osuutta lisätään ravitsemussuositusten ja vähähiilisyystavoitteiden mukaisesti.

Hallitusohjelmassa luvataan valmistella ilmastokestävän ruokajärjestelmän toimintasuunnitelma vuoteen 2030 mennessä.

Hallitusohjelmasta löytyy myös viittaus päästöihin perustuvaan kulutusveroon.

Hallitusohjelman mukaan elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arviointia kehitetään kulutusverotuksen suuntaamiseksi ilmasto- ja ympäristövaikutukset huomioivaksi.

Hallitusohjelman väljät kirjaukset siirsivät puolueiden periaatteelliset kiistat hallituksen sisälle. Hallituksen alkukuukausina varsinkin keskustan ja vihreiden edustajat ovat iskeneet yhteen myös julkisuudessa.

Pieni kukkotappelu sopii molemmille, sillä se antaa mahdollisuuden pitää omat kannattajat tyytyväisinä.

Lue myös:

Opiskelijaravintola luopuu naudanlihasta, ja päätös harmittaa tuottajia: "Nauta pystyy pelastamaan näköjään lentomatkailun ja kaiken muun"

Helsinkiläinen opiskelijaravintola Unicafe lopettaa naudanlihan käytön – Atria: Hämmentävä ja surullinen päätös

Aino Peltonen tietää, millaista on olla suuren velkataakan alla.

Peltoselle suuret velat lankesivat, kun hän takasi läheisensä lainan. Läheinen menehtyi, ja velat kaatuivat Peltosen hoidettavaksi.

Peltonen ei kuitenkaan kadu päätöstään, joka johti velkoihin. Päätös tuntui silloin oikealta, ja lopulta Peltonen sai velkansa maksettua. Nyt hän haluaa auttaa muita rahaongelmien kanssa kamppailevia.

Peltosen ympärillä on ollut vuosien aikana paljon ihmisiä, jotka ovat olleet ongelmissa velkojensa kanssa.

Ei ole ihme, että apua kaivanneita on ollut paljon, sillä maksuhäiriöisten ihmisten määrä on kasvanut kymmenen vuoden ajan tasaisesti. Suomessa kahdeksalla prosentilla aikuisista on maksuhäiriömerkintä. Monella on myös rahavaikeuksia, jotka eivät päädy tilastoihin.

Rahavaikeudet eivät vaikuta vain velalliseen, vaan usein myös lähipiiriin. Kysyimme lukijoiltamme kokemuksia maksuongelmaisen läheisenä olemisesta. Vastauksia tuli heti lähes neljäkymmentä. Talousvaikeudet ovat sekä erottaneet ihmisiä, että lähentäneet. Maksuhäiriöiden selviäminen on synnyttänyt suuria tunteita, jopa suuttumusta. Monet läheiset olivat huolissaan omasta jaksamisestaan.

Monet eivät halunneet jättää kyselyssä yhteystietojaan, koska kokivat aiheen olevan vaikea. Yksi vastaajista oli Aino Peltonen, joka pitää asiasta puhumista tärkeänä.

Ymmärtämättömyys johtaa velkoihin

Talous- ja velkaneuvoja Petteri Suominen kertoo, että neuvontaan saapuvilla on monenlaisia syitä rahavaikeuksiinsa. Paljon apua hakevat yrittäjät, joilla on jäänyt veroja maksamatta, peliriippuvaiset, joiden rahat nettipelit ovat huventaneet sekä monenlainen joukko ihmisiä, jotka ovat langenneet pikavippeihin.

Suominen arvioi, että erityisesti nuoret ovat ajautuneet ongelmiin lainojen kanssa, koska heillä ei ole ollut ymmärrystä korkojen suuruudesta. Esimerkiksi eräs hänen asiakkaistaan oli ottanut 6 000 euron pikavipin ja maksanut vuoden aikana tuhat euroa lainasta, minkä jälkeen velkaa oli jäljellä 6 600 euroa.

Myös lukijoiden vastauksissa huoli nuorista aikuisista näkyi. Joitakin vanhempia ihmetytti ja suretti, miksi nuori ei ollut oppinut perheeltä taloudenhallintaa.

Asia vie välillä yöunet. Kyse on jo omaa elämää viettävästä lapsestani. Koen epäonnistuneeni kasvattajana, koska en ole saanut opetettua näin tärkeää ja elämässä välttämätöntä taitoa kuin taloudenhallintaa. Syytän itseäni. Pelkään hänen tulevaisuutensa puolesta. (alle kolmekymppinen mies)

Tuomitseva puoli suuttuu raha-asiansa möhlineelle

Maksuvaikeudet ovat tulleet ilmi Peltoselle monella tavalla: joku on itse kertonut suoraan, jonkun tilanne on tullut ilmi keskustelun ohessa, joskus Peltonen on itse huomannut, että kaikki ei ole hyvin. Usein talous on ollut jo pahasti solmussa, kun ihminen on uskaltautunut siitä puhumaan.

Kun ihmisen huono taloudellinen tilanne on selvinnyt, usein Peltonen on ensin miettinyt, miten niin on päässyt käymään. Yleensä alitajunta alkaa tahtomattakin töihin etsiä keinoja, miten velkasolmun saisi selvitettyä.

Vaikka talous- ja velkaneuvoja Suomisen mukaan maksuhäiriömerkintä tai ulosotto eivät ole maailmanloppu, aiheuttavat ne silti paljon tunteita. Monet kyselyyn vastanneista kertoivat, että kun he saivat tietää läheisensä maksuvaikeuksista, he suuttuivat. Monet kokivat myös surua, huolta ja pelkoa toisen puolesta.

Koin ensin raivoa siitä, miten asiat ovat päässeet tuolle tolalle. Myöhemmin koin myötätuntoa ja ymmärrystä. (kolmekymppinen mies)

Pelotti, ahdisti ja huolestutti toisen puolesta. Voimaton olo kun ei itse pystynyt kontrolloimaan tilannetta. (kolmekymppinen nainen)

Raha herättää niin paljon tunteita, koska se liittyy varhaisiin tunnemuistoihimme. Psykoterapeutti Ossi Takalan mukaan varhaisessa lapsuudessa vaihdamme esimerkiksi hymyjä saadaksemme ruokaa. Vaihdannalla tyydytämme myös muita perustarpeitamme, kuten halua saada rakkautta. Aikuistuessamme vaihdannan välineeksi tulee raha, jolla täytetään samalla tavoin tarpeita. Raha on lupaus saada kaikki, mitä tarvitsemme. Kun rahaa on tilillä, voi saada matkoja, tavaroita ja seksiä.

Takalan mukaan rahaan liittyy myös rajojen asettamista.

– Suurin osa ihmisistä joutuu kieltäytymään asioista. Kun joku tuhlaa yli varojensa, meistä nousee tuomitseva puoli, joka sanoo "hyi hyi, ei olisi pitänyt nautiskella rahoista". Kiukku saattaa tulla siitä, että on joutunut itse kieltäytymään ja toinen ei ole.

Vaikka suuttumus on inhimillistä, Suominen suosittelee, ettei maksuongelmissa olevaa syyllistettäisi tilanteesta. Velkaneuvoja Suominen on huomannut, että usein hänen asiakkaansa syyllistävät itseään aivan tarpeeksi. Syyllistämisen sijaan voi alkaa heti etsimään keinoja asian ratkaisemiseksi.

Rahavaikeuksia verhoaa häpeä

Joidenkin kyselyyn vastanneiden kokemuksissa rahavaikeuksia verhosi häpeä niin, että niistä vaiettiin.

Rahaongelmat vaikuttavat koko lähipiiriimme: häpeää, peittelyä, parhain päin selittelyä. (viisikymppinen nainen)

Omat unelmani ovat saaneet odottaa kymmenen vuotta. Puolisoni rahaongelmat ovat perheessämme punainen vaate. Asiasta ei ole saanut puhua, joten auttaminen on melko vaikeaa. (kolmekymppinen nainen)

Vaikka maksuongelmat ovat yleisiä, Suomisen mukaan häpeän tunne liittyy rahavaikeuksiin lähes poikkeuksetta. Monet yrittävät pitkään selvitä kertomatta vaikeuksistaan kenellekään.

Psykoterapeutti Ossi Takalan mielestä häpeä voi liittyä rahan tuomaan itsetuntoon ja arvostukseen. Vaikka raha ei ole ihmisen arvon mittari, kuitenkin usein hyvin toimeentulevia arvostetaan enemmän. Jos ei ole varaa ostaa merkkifarkkuja, autoa tai ei pysty lähtemään kavereiden kanssa ravintolaan, se hävettää.

Usein rahaongelmissa olevat läheiset eivät tunne kuitenkaan häpeää, koska velallisella ei ole varaa ostaa vaikkapa uusia farkkuja. Häpeä syntyy, koska emme haluaisi ajatella tärkeää ihmistä epäonnistuneena. Yhteiskunnan mittarit voivat kuitenkin saada velallisen näyttämään säälittävältä. Tällaiset tahdosta riippumattomat ja tuomitsevat ajatukset nolottavat.

Takalalla ei ole antaa suoraa reseptiä siihen, miten rahavaikeuksien aiheuttamasta häpeästä pääsee eroon. Ihmisen tulisi tuntea, ettei ihmisen arvo ole kiinni rahallisesta tilanteesta. Siihen voi auttaa velallisen taitojen ja hyvien ominaisuuksien etsiminen sekä ihmissuhteisiin mammonan sijasta sijoittaminen.

Velallisen puhetta hallitsee raha

Aino Peltonen ei ole huomannut, että rahavaikeudet olisivat vaikuttaneet siihen, mitä hän tekee vaikeuksista kärsivien kanssa.

– On niin paljon kivoja asioita, joita ei mitata rahassa. Esimerkiksi kirpputoreilu on hauskaa. Ei ole pakko ostaa mitään, tai jos jotain haluaa, sen saa pikkurahalla.

Peltonen on myös mennyt monien kanssa kiviretkille eli kävelemään luontoon ja etsimään hienoja korukiviä eväiden lomassa.

Peltonen on huomannut, että usein velkataakan alla olevan puhetta hallitsevat vaikeudet. Kun rahaa ei ole, sen puute vaikuttaa kaikkeen. Toisaalta vaikeuksista revitään myös huumoria, jotta niiden keskellä jaksettaisiin.

Monissa kyselyn vastauksissa näkyi, että rahavaikeudet vaikuttivat suhteisiin. Auttajat kokivat, että suhteessa ei ole enää iloa ja puheenaiheena on vain raha. Myös täysin erilainen elämäntyyli vieraannutti ihmisiä toisistaan. Jotkut rahavaikeuksien kanssa kamppailevien läheiset kokivat huonoa omatuntoa hyvistä tuloistaan.

Rahaongelmat ovat pilanneet välimme jo kauan aikaa sitten ja pirstaloivat suhteen rippeitä yhä edelleen. (kolmekymppinen nainen)

Lapseni kanssa välimme ovat kiristyneet. Puhumme vain rahasta. Mistään hauskasta ei keskustella, kuten joskus ennen. (viisikymppinen nainen)

Rahaongelmat ovat huonontaneet välejämme. Riita syntyy helposti. Välttelemme, mutta samalla ikävöimme toisiamme. (alle kolmekymppinen mies)

Joskus yhteinen ongelma myös lähentää. Joissakin vastauksissa näkyi, että rahaongelmat olivat muuttaneet suhdetta avoimemmaksi ja kannustaneet puhaltamaan yhteen hiileen.

Psykoterapeutti Ossi Takalan mielestä ihmissuhteen kannalta on tärkeintä, että auttamisesta ei tulisi ihmissuhdetta määrittävä asia.

– Toinen ei ole auttaja ja toinen autettava, vaan kaksi tasavertaista ihmistä, joilla on annettavaa toinen toisilleen vaikeuksista huolimatta.

Takala suosittelee, että rahasta puhuttaisiin avoimesti, jotta hiljaisuus ei hierrä suhdetta. Kummalla tahansa on hänestä oikeus nostaa aihe esiin. Jos asia mietityttää, se kannattaa sanoa ääneen eikä miettiä, että voiko aiheesta puhua.

Joskus häpeä estää aiheesta puhumisen. Takalan mielestä ihmissuhde voi toimia, jos molemmat hyväksyvät puhumattomuuden. Aiheen välttely voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä se tulee joka paikassa vastaan.

Toisaalta jos rahasta puhutaan avoimesti, puheelle tulisi löytää tasapaino, jotta suhteessa puhuttaisiin myös muustakin. Ihmissuhteen osapuolet voivat vaikka päättää tietoisesti päiviä tai hetkiä, jolloin rahasta ei puhuta.

Lainan sijaan avuksi mielikuvitus

Auttaja tarvitsee tahtoa ja periksi antamattomuutta. Ne riittävät Aino Peltosen mielestä pitkälle. Hän haluaa rohkaista ihmisiä auttamaan, sillä hänestä auttaminen ei vaadi rahaa tai fyysistä voimaa.

Peltosen mielestä auttaja tarvitsee kuitenkin ehkä kaikkein eniten mielikuvitusta. Peltonen on tottunut nyhjäisemään tyhjästä tapoja auttaa. Hänestä on tärkeää tuoda ahdingossa olevalle ilon aiheita.

– Ihminen on usein mustassa kuplassa, eikä näe kuplan ulkopuolelle. Kun auttajalla on mielikuvitus, hän voi sanoiksi pukien kertoa lopputuloksen, jotta autettavakin näkee sen. Silloin on hyvä mennä sitä kohti.

Mielikuvitusta on tarvittu myös ongelmien ratkaisemisessa. Peltonen on auttanut tekemään maksusuunnitelman, hinnoitellut kirpparille myytäviä tavaroita ja kuljettanut hoitamaan asioita. Hänestä pienet teot ovat arvokkaampia kuin pelkän rahan antaminen. Auttajan tulisi olla valmis kulkemaan yhdessä koko matkan, perille saakka.

Talous- ja velkaneuvoja Suomisen mukaan juuri lähellä pysyvät ihmiset ovat talousahdingossa olevalle erittäin arvokkaita. Moni on kertonut vastaanotolla, että kun rahaongelmat paljastuvat, ystävien määrä vähenee. Monet eivät enää tervehdi edes kaupungilla.

Ihmisten häviäminen vaikeuksissa olevan ympäriltä saattaa johtua siitä, että he eivät tiedä miten kohdata ihminen, jolla menee elämässä huonosti. Psykoterapeutti Takalan mielestä jotkut saattavat kokea, että asiasta on vaikea puhua ja he pelkäävät toisen ihmisen tunteita. On vaikea löytää sanoja uudessa tilanteessa. Takalan mielestä tällöin riittää, että sanoo olevansa käytettävissä, jos toinen tarvitsee. Ei tarvitse osata suoraan lohduttaa tai auttaa.

Jo se on Takalasta auttamista, ettei hylkää toista ongelmien keskellä.

Kyselyssä useampi oli auttanut maksamalla läheisensä velan pois. Erityisesti vanhemmat halusivat antaa lapsensa aloittaa puhtaalta pöydältä.

Otin itse velan, jotta sain maksettua lapseni pikavipit. Nyt lyhennämme niitä yhdessä. Rahanongelmat ovat puhdistaneet ja lähentäneet välejämme. Luomme yhdessä tsemppihenkeä. (viisikymppinen nainen)

Takala on nähnyt paljon tapauksia, jossa velalliset ovat oppineet läksynsä, vaikka heidän velkansa on joku muu hoitanut. Hänestä pitäisi miettiä ennen kuin maksaa toisen lainaa pois, mikä tilanteeseen johti ja voiko sama ongelma toistua. Kenenkään ei myöskään pidä antaa enemmän kuin pystyy. Auttajan kannattaa varmistaa, ettei itse joudu vaikeuksiin, vaikka ei saisi maksuistaan mitään takaisin.

Suominen ei kannusta lainaamaan läheiselle rahaa, koska hänestä on muitakin keinoja. Hän on nähnyt kuinka sisarusten välit ovat menneet poikki lainojen vuoksi. Hän suosittelee tekemään velkakirjan, jotta raha-asiat pysyvät selkeinä.

Rakkaus auttaa jaksamaan

Aino Peltoselle auttaminen on elämäntapa. Hän on tottunut siihen, että tuntemattomatkin ihmiset saattavat alkaa avautumaan hänelle ongelmistaan. Peltosen mielestä hän saa energiaa toisten auttamisesta.

Peltonen onkin kehitellyt pieniä tekoja, joilla jakaa iloa ympärilleen. Hän esimerkiksi käy välillä kesäisin ulkona etsimässä neliapiloita, joita hän kuivaa askarrellakseen niistä onnen luottokortteja jaettaviksi.

Peltonen ei välitä katsoa aikaa, jonka auttaminen häneltä vie. Hän kuulostaa tehopakkaukselta, jonka avusta varmasti moni on ollut iloinen. Silti joskus hänkin kuulostaa hieman väsyneeltä.

Vaikka monet auttavat mielellään, vie auttaminenkin voimia.

Monet kyselyyn vastaajista olivat huolissaan omasta jaksamisestaan, eikä ihme. Suomessa velan vanhenemisaika on pitkä: ulosoton jälkeen se voi kestää jopa 25 vuotta. Se on pitkä aika kulkea vierellä, jos velallinen tarvitsee paljon tukea.

On mahdotonta löytää selkeää keinoa, jolla jaksaisi paremmin. Psykoterapeutti Takala uskoo, että rakkaus auttaa jaksamaan. Auttajan tulisi saada ihmissuhteesta ystävyyttä ja rakkautta. Tärkeää olisi edelleen tehdä yhdessä mukavia asioita, jotta ihmissuhde pysyy yllä. Muistuttaa itselleen ja toiselle, miksi olemme tärkeitä toisilleen.

Peltosen saa jaksamaan auttamisen tuoma ilo. Vaikka auttaminen vie aikaa, hän ei halua lannistua vastoinkäymisistä.

– Vaikka epäonnistuisi, se on vain polku, joka johtaa onnistumiseen.

Tule keskustelemaan aiheesta! Keskustelu on auki kello 21:00 saakka.

Pling! Pomo lähettää pikaviestin: voitko hoitaa tämän vielä tänään?

Pling! Tietokone ilmoittaa järjestelmän päivityksestä, jonka takia kone täytyy käynnistää uudelleen.

Pling! Kalenteri muistuttaa, että kokous alkaa viiden minuutin kuluttua, juuri kun olit hyvässä vauhdissa tekemässä keskittymistä vaativaa tehtävää.

Pling! Koneen näytölle tulee ilmoitus uudesta sähköpostista. Asia ei ole kiireellinen, mutta vaatii ainakin yhden kalenterimerkinnän. Se on parasta tehdä heti, ettei asia unohdu.

Pling! kuuluu pään sisältä, kun näet työkaverin, jonka pyyntöön olet unohtanut vastata.

Kuulostaako tutulta? Moni meistä työskentelee hälyn keskellä, tietotulvan saartamana. Erilaiset viestintävälineet vaativat huomiota vähän väliä. Työskentely takkuaa.

Kun tärkeäksi koetun tehtävän tekeminen keskeytyy, aivot kuormittuvat. Keskeneräisiä tehtäviä kertyy ja stressi lisääntyy. Asioiden muistiin painaminen on vaikeampaa ja tarkkaavaisuus kärsii. Unikin voi huonontua, sanoo kognitiivisen ergonomian asiantuntija Teppo Valtonen Työterveyslaitokselta.

Säädettävän tuolin ja pöydän avulla toimistotyöläinen voi ehkäistä selkävaivoja. Samaan tapaan aivojen kuormitusta voi vähentää kognitiivisella ergonomialla. Tässä Valtosen viisi vinkkiä fiksumpaan työntekoon.

1. Hälyt pois ja sähköposti kuriin

Kytke pois sähköpostin, Whatsappin ja somen hälytysäänet ja yllättäen esiin ponnahtavat ilmoitukset kaikista laitteista. Häiriötekijät keskeyttävät työn tehokkaasti.

Katso sähköpostia vain kerran tai kaksi päivässä ja varaa aikaa sen käsittelyyn. Mieti myös, mikä viestintäväline sopii eri tilanteisiin. Mitä lähempänä tehtävää työtä viestit kulkevat, sen parempi. Esimerkiksi raporttia yhdessä kirjoittavat työntekijät voivat sähköpostin sijaan viestitellä dokumentin yhteydessä.

Joissakin tehtävissä, kuten asiakaspalvelutyössä täytyy reagoida vaikkapa chat-viestiin parin minuutin kuluessa. Silloin työntekijän ei voi odottaa tekevän mitään muuta keskittymistä vaativaa samaan aikaan, Valtonen muistuttaa.

2. Rauhoita ympäristö

Avokonttorin hälinää voi rajoittaa tekemällä pelisäännöt työkavereiden kanssa. Sopikaa, missä tilassa ollaan hiljaa, ja missä voi rupatella ja puhua puhelimessa. Jos tilojen käytöstä sopiminen ei onnistu, voi käyttää kuulokkeita. Silloin kannattaa kertoa työkavereille, ettei ole erakko, vaan haluaa välillä keskittyä, Valtonen vinkkaa.

Yksi ratkaisu voi olla etätyö. Silloin keskittymistä ei häiritse työkaverin avunpyyntö tai seuraa kaipaava jutustelija. Toisaalta kotona voi olla muita häiriötekijöitä, kuten lajittelua odottava pyykkivuori.

3. Aikaa tärkeimmälle

Keskeneräiset tehtävät kuormittavat, joten suunnittele työpäivän ajankäyttö. Listaa tehtävät ja varaa niistä tehtävälle aika kalenteriin. Vaikka sen joutuisi siirtämään, sille on kuitenkin varattu aika, joten aivojen ei tarvitse koko ajan muistuttaa tehtävästä, Valtonen sanoo.

Oma rytmi kannattaa etsiä: yhdelle rauhoittavinta on hoitaa monimutkaisin asia ensin pois alta. Toisella taas tehokkain aika on vasta iltapäivällä. Vuorokaudenaikakin vaikuttaa: joku tykkää tulla töihin aikaisin aamulla, kun saa tehdä töitä yksin, toinen taas jäädä töihin illalla ja keskittyä muiden lähdön jälkeen.

4. Muista tauot

Vaikka kuinka työstä saataisiin sujuvaa, aina jossain jotain kasautuu, Teppo Valtonen sanoo. Siksi tarvitaan palautumista. Kannattaa pitää kunnon lounastauko, eikä vain ahmaista sämpylää koneen ääressä, hän neuvoo.

Liikunta on tarpeen myös aivoille. Vaikka treenaisi maratonille monta kertaa viikossa, se ei riitä, jos istuu joka päivä liikkumatta kymmenen tuntia koneella, Valtonen sanoo. Työpöydän ääressä seisominenkaan ei riitä, jos on koko ajan paikallaan.

Liikkumista kannattaa lisätä työn lomaan esimerkiksi askelmittarin avulla. Voi vaikka käydä vessassa toisessa kerroksessa tai jäädä työmatkalla bussista aiemmalla pysäkillä pois, Valtonen vinkkaa.

5. Riittävästi unta

Aivot tarvitsevat unta, joten siitä ei kannata tinkiä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämpää on, että unirytmi pysyy ja unta tulee noin seitsemän-kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Alle kolmikymppinen pystyy helposti vielä nukkumaan univelkoja pois, mutta sitä vanhemmilla säännöllinen unirytmi on tärkeämpi, Teppo Valtonen sanoo.

Ihanteellista olisi noudattaa omaa vuorokausirytmiä ja tehdä töitä silloin, kun on virkeimmillään. Aamuihminenkin voi tottua myöhäisempään rytmiin, mutta se vaatii Valtosen mukaan säännöllisyyttä.

Vanhemmiten aivojen kyky palautua unirytmin muutoksesta eli esimerkiksi vuorotöistä heikkenee. Aivoja voi vaalia nukkumalla päiväunia, Teppo Valtonen neuvoo. Päiväunet auttavat oppimisessa ja mieleenpainamisessa.

Vartin päiväuni piristää, mutta ei korvaa yöuniä. Siihen sopivat noin puolentoista tunnin päiväunet, Valtonen neuvoo. Liian pitkien päiväunien jälkeen herääminen voi olla vaikeaa ja olo jää tokkuraiseksi ja yöunikin voi kärsiä. Kokeilemalla itselle sopiva päiväunien pituus löytyy.

Uni on hyvä mittari, Teppo Valtonen sanoo. Jos nukkuu huonosti, kannattaa pohtia, mikä stressaa, hän neuvoo.

Lue lisää:

Luuletko, että arjessa pitää vain jaksaa hampaat irvessä? Olet väärässä – lue 5 täsmävinkkiä uupumuksen itsehoitoon

Miten tiede auttaa saamaan lomasta eniten irti – Aivotutkija Katri Saarikiven 10 vinkkiä hyvään latautumiseen ja työhuolten unohtamiseen

Analyysi: Työuupumus on helpoin tunnistaa muualla kuin töissä – jotain on pielessä, jos harrastuksesta on tingittävä työn vuoksi

Poliisin voimankäyttö ja määräykset lauantaisessa Turkin toimia Syyrian kurdialueella vastustavassa mielenosoituksessa Helsingissä on kerännyt järjestäjätaholta ja mielenosoittajilta runsaasti kritiikkiä ja syytöksiä poliisin provokaatiosta.

Poliisi esti Narinkkatorilla Helsingin keskustassa mielenosoittajien äänentoistoon käytetyn soundiauton lähtemisen mielenosoituskulkueen mukaan.

Tilanne johti siihen, että poliisi rikkoi auton ikkunan ja otti avaimet pois estääkseen auton kulun. Poliisi käytti myös etälamautinta ainakin yhtä mielenosoittajaa kohtaan.

Järjestäjän, Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkoston mukaan poliisi "lopulta hyökkäsi mielenosoitukseen".

Mielenosoituksen aikana poliisin tilannekeskuksen yleisjohtajana toimineen ylikomisario Jere Roimu mukaan ajoneuvosta oli tehty etukäteen päätös, ettei sitä päästetä kaduille.

– Edellisessä vastaavassa mielenosoituksessa mielenosoittajilla oli auto, ja silloin mielenosoitus päättyi lähetystöalueelle, jossa tapahtui vahingonteko. Mielenosoitusväki liikkui ja juoksenteli lähetystöalueella niin, että auto ajoi ihmisten seassa, Roimu sanoi.

Roimun mukaan poliisilla oli epäily, että mielenosoitus saattaisi suunnata ennalta sovitusta reitistä huolimatta esimerkiksi Kaivopuiston lähetystöalueelle.

Auton kieltämiseen lauantaina vaikutti edellisten tapahtumien lisäksi Roimun mukaan myös mielenosoittajien ja muiden ihmisten turvallisuus, koska reitti kulki isoja Helsingin katuja, ja paikalla oli pieniä lapsia kävelemässä.

Järjestäjien mukaan poliisi ei ilmoittanut etukäteen soundiauton kieltoa

Mielenosoituksen järjestäjän, Yhdessä Rojavan puolesta -solidaarisuusverkoston mukaan poliisi ei millään tavalla ilmoittanut etukäteen, ettei soundiautoa saa käyttää, vaikka aiemmin soundiauto ei ole ollut mikään ongelma. Poliisi ei myöskään järjestön mukaan suostunut antamaan kiellolle minkäänlaisia perusteita.

Tilanne eteni Roimun mukaan niin, että poliisi ajoi lopulta omalla autollaan soundiauton eteen. Lopuksi poliisi rikkoi soundiauton ikkunan ja otti sieltä avaimet.

Samassa yhteydessä mielenosoittajat tönivät Roimun mukaan poliisia, jolloin poliisi käytti etälamautinta.

– Poliisia vastustettiin voimakkaasti siinä tilanteessa. Etälamautinta käytettiin vastarinnan murtamiseen. Poliisi käyttää aina lievintä mahdollista voimakeinoa, Roimu perustelee etälamauttimen käyttöä.

Mitä tulee hevosiin, poliisikoiriin ja varustetasoon ylipäänsä, taustalla olivat Roimun mukaan Kaivopuiston tapahtumat.

– Poliisi nosti varautumistasoa, koska edellinen mielenosoitus ei sujunut sovittujen pelisääntöjen mukaan rauhallisesti.

Narinkkatorin lauantaisiin tapahtumiin liittyen poliisi epäilee useita ihmisiä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja järjestäjää kokoontumisrikkomuksesta. Epäily kokoontumisrikkomuksesta liittyy siihen, ettei järjestäjä noudattanut Roimun mukaan poliisin ohjeita ja määräyksiä auton käytöstä.

Virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen epäilyt liittyvät esimerkiksi siihen, että poliiseja pakotettiin siirtymään ajamalla heitä kohti.

Sisäministeri pyytää poliisilta selvitystä tapahtumista viime päivien mielenosoituksissa

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) pyytää poliisilta selvitystä viime päivien mielenosoituksista.

Myöhemmin Ohisalo avasi tviittiään STT:lle sanoen kaipaavansa selvitystä esimerkiksi poliisin varustautumisesta ja uhka-arvioiden tekemisestä. Poliisin voimankäyttö ja määräykset lauantaisessa Turkki-mielenosoituksessa Helsingissä ovat keränneet järjestäjätaholta ja mielenosoittajilta runsaasti kritiikkiä ja syytöksiä poliisin provokaatiosta.

Ohisalo kertoo haluavansa käydä keskusteluita ennen kaikkea sen takia, että poliisi on viranomainen, johon luotetaan. Hän haluaa, että luottamus poliisiin säilyy myös jatkossa.

Ohisalo haluaa käydä poliisien kanssa yleisemmällä tasolla keskusteluita siitä, miten mielenosoituksiin varaudutaan ja ovatko käytännöt yhteneväiset.

– Luottamuksen ja turvallisuuden tunteen täytyy olla vahva, ja poliisin tehtävä on varmistaa ihmisten perusoikeudet ja niiden toteutuminen, oli kyse sitten mielenosoittajista tai sivullisista ihmisistä, Ohisalo sanoo.

Hän sanoo keskustelleensa asiasta jo sunnuntaina poliisijohdon kanssa. Ohisalo ei halua ottaa kantaa poliisin toimintaan Helsingin Turkki-mielenosoituksessa. Mielenosoituksia järjestettiin lauantaina myös muualla Suomessa.

Täydennetty 20.6.19 klo 19 Ohisalon kommenteilla tviitistään STT:lle.

Aiheesta aiemmin:

Poliisi käytti etälamautinta Helsingissä Turkin sotatoimia kurdien itsehallintoalueella vastustavassa mielenosoituksessa

Postin työehtosopimusneuvottelut ovat vähintään yhtä kiharaiset kuin Britannian brexit-vääntö. Posti riitelee työntekijöiden kanssa palkoista ja työehdoista ja tavoittelee 150–200 miljoonan euron säästöjä.

Lähentymistä ei ole tapahtunut, vaikka työntekijöitä edustava Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU) ja Palvelualojen työnantajat (Palta) ovat istuneet neuvottelupöydässä lokakuun alusta lähtien.

PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen ilmoitti sunnuntaina, että kiista siirtyy valtakunnansovittelijalle.

– Eihän se nyt kiva ole istua neuvottelupöydässä, jossa työnantaja hakee jo valmiiksi matalapalkkaisille ihmiselle heikennyksiä työsuhteen ehtoihin. Tiistaina tapaamme työnantajaliiton kanssa valtakunnansovittelijan toimistolla.

PAU lupaa kertoa työtaistelutoimista ensi viikolla.

Työnantajaa lakkouhka harmittaa

Palvelualojen työantajien Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto kommentoi tilannetta varovaisesti.

– Itse tietysti toivon, että työtaisteluja ei tule. Tässä ei nyt mikään lakkoilu auta, Aarto sanoo.

Työntekijöitä edustava Posti- ja logistiikka-alan unioni syyttää työnantajaa siitä, että se ajaa jakajia ja lajittelijoita halvemman Teollisuusliiton ja Medialiiton työehtosopimuksen piiriin.

– Olisi kiinnostavaa tietää, miten tänä päivänä voi tulla toimeen 8,90 euron tuntipalkalla, Nieminen kysyy.

Omistajaohjauksen muutoksella on jo kiire

Työmarkkinoita tutkinut Turun yliopiston dosentti Mika Helander uskoo, että Postin riidan ratkaisun avaimet ovat hallituksella.

– Postin työsopimuskiista ratkeaa vasta, kun valtion omistajaohjaus muuttuu. Siitä näyttää nyt olevan merkkejä. Posti on osa julkista palvelua, Helander sanoo.

Yksi vaihtoehto olisi, että valtio ottaisi hoitaakseen postin lakisääteiset tehtävät. Lopusta voitaisiin kilpailla markkinoilla. Esimerkiksi Norjassa valtio huolehtii postin jakamisesta haja-asutusalueelle. Myös Ruotsissa ja Tanskassa postin julkinen palvelu ja liiketoiminta on erotettu toisistaan.

Palvelualojen työnantajat ei innostu ratkaisusta. Toimitusjohtaja Tuomas Aarto on sitä mieltä, että valtion väliintuloa tarvita.

– Norjassa valtio on joutunut pumppaamaan postiin koko ajan entistä enemmän rahaa, Aarto sanoo.

Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) on jo luvannut, että hallitus arvioi Postin tehtäviä uudelleen.

Postin palkat ovat herättäneet ärtymystä etenkin sen jälkeen, kun selvisi, että toimitusjohtaja Heikki Malinen tienasi viime vuonna 990 000 euroa. Malinen jätti tehtävänsä lokakuun alussa.

Kiky-tunnit kummittelevat yhä

Tahmeaa on eteneminen myös Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuden neuvotteluissa. Vientialalla kiikastavat palkat ja surullisen kuuluisat kiky-tunnit.

Työnantajaa edustava Teknologiateollisuus haluaa jatkaa kilpailukykysopimuksessa sovittua 24 tunnin vuosityöajan pidennystä.

Teollisuusliitolle se ei sovi. Teollisuusliitto ilmoitti perjantaina, että neuvottelut Teknologiateollisuuden kanssa ovat juuttuneet jo alkuasetelmiin.

Neuvottelut ovat merkittävät, sillä vientiteollisuus toimii työmarkkinakierroksella päänavaajana. Se tarkoittaa, että muiden alojen on vaikea ylittää vientiteollisuuden sopimia palkankorotuksia.

Hoitajat haluavat muita enemmän

Vientivetoinen malli harmittaa hoitoalaa. Terveydenhoitoalan ammattijärjestö Tehy on vaatinut pitkään tasa-arvoerää. Hoitajat haluavat palkankorotuksia 1,8 prosenttia enemmän kuin muut, jotta palkkakuilu saataisiin kurottua umpeen.

Työmarkkinoita tutkinut sosiologian dosentti Mika Helander pitää vientivetoista mallia hankalana. Naisten ja miesten välinen palkkaero ei nykymenolla kapene.

– Vahvat liitot määrittelevät nyt palkankorotukset. Keskitettyjen palkkaratkaisujen aikana tasa-arvoerät onnistuivat paremmin. Hoitajat ansaitsisivat paljankorotukset, mutta palkkatasa-arvo on yhä kaukana, Helander sanoo.

Tehy on vaatinut hallitukselta vuosittain sataa miljoonaa euroa palkkaerojen umpikuromiseen.

Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) on ilmoittanut, että lisärahaa ei ole tulossa.

Sukellusalus laskeutuu Atlantin valtamerellä yhä alemmas meren syvyyksiin. Aluksen miehistö seuraa jännittyneenä mittareita. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain koneen laitteet pitävät pientä suhinaa.

Kolmehenkinen miehistö tuijottaa vuoroin syvyysmittaria ja vuoroin ikkunasta ulos. Viimeiset metrit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Lopulta Mir I tömähtää meren pohjaan.

Syvyysmittari näyttää 6170 metriä. Valtaisa mutapilvi nousee meren pohjasta. Näkyvyys on olematon.

Aluksen pilotti Pekka Laakso katsoo ikkunasta ulos ja odottaa mutapilven laskeutumista. Tehtävän ääripää on suoritettu ja aluksen on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso ryhtyy keventämään alusta nousua varten pumppaamalla vettä pois painolastitankeista. Se ei onnistu. Invertteri, laite joka muuttaa sähkön tasavirran vaihtovirraksi, ei käynnisty. Alus on kiinni valtameren pohjassa.

– Olemme kiinni mudassa, sanoo Pekka Laakso englanniksi muille sukelluspallossa oleville.

Hän kuulee, kuinka neuvostoliittolaisen kollegan hengitys muuttuu raskaaksi.

Sukellusalus "valtamerien tutkimukseen"

Neuvostoliiton tiedeakatemia tilasi Rauma-Repolalta syvänmerensukellukseen soveltuvan sukellusaluksen 1980-luvulla. Tehtävänä oli rakentaa laite, jolla pääsisi yli 6000 metrin syvyyteen. Tilaajan mukaan alusta käytettäisiin valtamerien tieteelliseen tutkimukseen.

Maailmalla oli jo sukellusaluksia, joilla pystyi sukeltamaan syvälle, mutta Neuvostoliitolta sellainen puuttui.

Rauma-Repola perusti Tampereen Lokomolle Oceanics-nimisen osaston projektia varten. Siellä alus myös rakennettiin.

Muut vastaavat alukset maailmalla oli tehty titaanista, mutta Lokomon tehtaalla sukellusalus suunniteltiin tehtäväksi teräksestä. Teräksen uskottiin kestävän paremmin valtavan paineen meren syvyyksissä.

Kovissa paikoissa

Tänään 77-vuotias Pekka Laakso istuu kotonaan Lappeenrannassa keittiön pöydän ääressä. Pöydällä on iso kasa erilaisia asiapapereita, dokumentteja ja esitteitä Mir I ja Mir II -aluksiin liittyen. Valokuvat ovat muistitikulla ja tietokoneessa.

Yli 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat vielä terävästi muistissa.

– Nämä asiat nousevat aina tasaisin väliajoin pintaan. Kaikki dokumentit ovat hyvässä tallessa, kertoo Laakso.

.

Pekka Laakso oli tehnyt työuran ilmavoimien hävittäjälentäjänä. 44-vuotiaana, eläkepäivien kynnyksellä, hänen olisi ollut mahdollista jatkaa vielä muutama vuosi toimistotehtävissä.

Laakson entinen esimies ilmavoimista, Eero Urpo, oli palkattu jo aiemmin Rauma-Repolan sukellusalusprojektiin. Urpon tehtävänä oli hankkia sopivat pilotit testaamaan sukellusalus meren syvyyksissä.

– Rauma-Repolalle tuli yllätyksenä se, että Neuvostoliiton tiedeakatemia halusi valmistajan myös koesukeltavan aluksen ennen luovutusta.

Urpo otti yhteyttä entiseen työkaveriinsa Laaksoon ja tarjosi koesukeltajan pestiä hänelle.

– Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, kun näin erikoinen ja mielenkiintoinen tehtävä tarjottiin.

Tiimissä oli mukana muutama muukin ilmavoimien pilotti, mutta Pekka Laaksosta tuli pääpilotti. Hävittäjälentäjät olivat työssään tottuneet kiperiin ja yllättäviinkin tilanteisiin, joissa piti nopeasti pystyä päätöksentekoon. Siksi heidän uskottiin sopivan hyvin myös sukellusaluksen ohjaimiin.

– Arveltiin, että hävittäjälentäjät kestävät hyvin suljettuja paikkoja. Onhan hävittäjälentäjän koppikin suljettu tila, kertoo Laakso.

Aluksen jokainen nappi piti opetella

Pekka Laakso liittyi tiimiin keväällä 1985 reilu pari vuotta ennen alusten valmistumista. Hänen tehtävänään oli koesukeltaa Mir I ja Mir II -alukset yli 6000 metrin syvyyteen, ja siihen piti valmistautua hyvin. Neuvostoliiton puolelta projektissa oli mukana alusta asti kokenut valtamerisukeltaja, tohtori Anatoli Sagalevich eli "Tolja".

– Aluksi Rauma-Repola suunnitteli, että koesukeltajat liittyisivät tiimiin mukaan vasta, kun alus olisi valmis. Minä halusin tehtävään mukaan heti, kun minut olit valittu ryhmään.

Laakso halusi oppia sukellusaluksen jokaisen napin ja perehtyä perinpohjaisesti laitteiden toimintaan. Hävittäjälentäjänä hän oli tottunut siihen, että piti varautua kaikkeen mahdolliseen. Aluksen täydellinen tunteminen toi varmuutta.

Sukellusaluksista Laaksolla ei ollut kokemusta, joten hänen oli opeteltava kaikki painelaitteiden koulutuksesta lähtien. Sukeltajaryhmä vieraili kahdesti Ranskan Marseillessa ammattisukeltajien koulutusinstituutissa. Harjoitusjaksot Marseillessa kestivät neljä viikkoa kerrallaan.

– Ensimmäisellä kerralla opeteltiin sukeltamaan yksinkertaisilla laitteilla. Niillä harjoiteltiin suunnistusta sekä aluksen käyttöä ja huoltoa. Toisella vierailukerralla harjoiteltiin ranskalaisten Sienna-sukellusveneellä ja käytiin jo kahden kilometrin syvyydessä.

Tampereen Lokomon tehtaalle oli lisäksi rakennettu seitsemän metriä syvä allas, jossa laitteita pystyi testaamaan.

Neuvostoliitto tilasi alun perin valtameren tutkimukseen vain yhden aluksen. Lopulta niitä piti rakentaa kaksi. Toinen alus tarvittiin mahdollisia hätätilanteita varten auttamaan pelastustöissä.

Salainen tehtävä

Laakson ei tarvinnut allekirjoittaa varsinaista salassapitosopimusta. Eero Urpo ilmoitti heti alkuun, että kyse on luottamuksellisesta tehtävästä.

Entisessä työssään hävittäjälentäjänä Laakso oli tottunut siihen, että tehtävistä ei paljon huudella.

– Mielestäni oli ihme, että tehtävä pysyi salassa, sillä parhaimmillaan sukellusalusprojektissa oli mukana lähes 200 ihmistä Tampereen Lokomon tehtaalla.

Julkisuuteen ja medialle ei alkuun kerrottu mitään. Rauma-Repolan johto kävi kuitenkin keskustelemassa asiasta Yhdysvaltojen suurlähetystössä, ennen kuin projektista tehtiin sopimus Neuvostoliiton kanssa.

– Yhdysvallat ja erityisesti keskustiedustelupalvelu CIA olivat hyvinkin tietoisia, mitä Suomessa rakennettiin, sanoo Laakso.

Rauma-Repolan pääjohtajaksi vuonna 1987 noussut Tauno Matomäki on kertonut asiasta jälkeenpäin. Matomäen mukaan Yhdysvallat ei uskonut, että Suomi pystyisi rakentamaan teräksestä syvänmerensukellusaluksen, ja antoi luvan yhteistyöhön.

Suurin pelko oli, että Neuvostoliitto ei suinkaan käyttäisi alusta pelkästään syvänmeren tutkimiseen vaan tiedustelutoimintaan.

– Yhdysvallat pelkäsi, että neuvostoliittolaiset kuuntelisivat merenpohjassa kulkevan kaapelin kautta menevää viestiliikennettä ja käyttäisivät alusta myös sukellusveneiden tunnistamiseen, kertoo Pekka Laakso.

Tiedustelukoneita taivaalla

Tampereen Lokomon tehtaalta sukellusalukset Mir I ja Mir II siirrettiin Mäntyluodon satamaan Poriin. Marraskuun 11. päivänä vuonna 1987 alkoi reilun parin viikon mittainen laivamatka kohti Atlantilla sijaitsevaa testialuetta, niin sanottua Kap Verden allasta.

Tukialuksena toimi tutkimuslaiva R/V Akademik Mstislav Keldysh. Pitkän merimatkan aikana tutkimuslaivan miehistön jäsenillä oli vielä kädet täynnä viimeistelytöitä. Laitteita säädettiin ja tehtiin viime hetken asennuksia.

Kaksi viikkoa myöhemmin tutkimusalus saapui Gran Canarian edustalle. Loput ryhmän jäsenistä, jotka olivat saapuneet lentäen Las Palmasin kentälle, otettiin mukaan.

Laiva pysähtyi myös Afrikan rannikon edustalla, koska tarkoitus oli testata vielä Mir I ja Mir II -aluksia matalammissa syvyyksissä. Laakso kertoo, että koko matkan ajan eri maiden tiedustelukoneet lensivät aika ajoin tutkimuslaivan yläpuolella.

– Ainakin sukellusalusten etsintään ja torjuntaan tarkoitettu Yhdysvaltojen tiedustelukone lensi hyvinkin matalalla tutkimuslaivan yllä.

Kolmen hengen matka syvyyksiin

Joulukuun 13. päivänä vuonna 1987 Kap Verden altaalla lähellä päiväntasaajaa aurinko porotti ja meri oli rauhallinen.

Anatoli Sagalevichin ja pääpilotti Pekka Laakson lisäksi testisukellukselle lähti professori Igor Mikhaltsev. Professori oli ollut mukana myös matkan aikana tehdyissä matalammissa testisukelluksissa, mutta Mikhaltsevin mukaantulo vaativaan koesukellukseen hieman yllätti Laakson.

– Mikhaltsev oli tuolloin jo varsin iäkäs, mutta toki kokenut sukeltaja. Ilmeisesti hän halusi olla mukana, koska sukellusalustilaus oli ollut hänen ideansa. Hän oli ollut myös alusten suunnittelussa alusta alkaen.

Sukeltajien asut oli tarkkaan mietitty. Kaikkeen varautunut Laakso oli huolissaan mahdollisesta tulipalosta aluksen sisällä, joten sukeltajille tilattiin paloturvalliset haalarit.

– Tulipalo aluksen sisällä olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut tapahtua koesukelluksen aikana.

Haalarin sisälle puettiin vielä villapaita. Lisäksi jalkoihin laitettiin voimistelutossut, koska ne olivat mukavat jalassa. Evääksi pakattiin voileivät ja termospulloon teetä. Tukialukseen oli tarkoitus pitää yhteyttä erikoispuhelimella. Laakson pilottikaveri olisi laivan kannella hoitamassa yhteyksiä.

Miehistö oli valmis lähtöön.

Jumissa

Auringonvalo katoaa näkyvistä varsin nopeasti sukelluksen alkamisesta.

Aluksen lähestyessä merenpohjaa osa laitteistameneepois päältä. Kaikuluotain ja ääneen perustuva tutka eivät toimi. Se ei kuitenkaan huolestuta miehistöä. Mir I lähestyy pohjaa vajoamisnopeudella.

Pohjakosketus tulee hiukan yllättäen.

Kaikki sujuu kuin pitääkin.Mir I sukellusalus on yli 6000 metrin syvyydessä Atlantin pohjassa. Tehtävän päätepiste on saavutettu, ja miehistön on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso alkaa pumpata vettä pois painolastitankeista keventääkseen alusta nousua varten. Hän huomaa, että se ei onnistu. Sähkön tasavirran vaihtovirraksi muuttava invertteri ei lähde käyntiin. Laakso yrittää irrottaa alusta, mutta se ei liikahdakaan.

Sukellusalus on juuttunut pohjaliejuun.

Laakso tietää, että maailmalla on sattunut vastaavia tapauksia, joissa miehistön on käynyt huonosti. Hän ei anna sen hämätä.

Kuolemanpelko ei edes käy mielessä. Hän oli hävittäjälentäjänä tottunut ratkomaan nopeasti vaikeitakin tilanteita. Tunteilulle ei ole silloin sijaa.

Anatoli Sagalevich huokailee Laakson takana, mutta ei sano mitään.

Laakso miettii, mitä tehdä.Häntietää, että nyt pitää saada potkurit päälle ja alusta on kevennettävä lisää. Tarvittaessa voitaisiin irrottaa ja pudottaa 500 kiloa painava akku. Se maksaisi kuitenkin miljoona markkaa.

Laakso starttaa kerran, toisen, kolmannen kerran, eikä saa invertteriä päälle. Kuudennella kerralla se vihdoin onnistuu.

Potkureiden avulla pystytään liikkumaan mudassa eteen- ja taaksepäin. Lisäksi aluksen sivupotkureilla voidaan keinuttaa alusta sivusuunnassa. Myös hydraulipumput alkavat toimia.

Nyt Laakso on varma, että tästä selvitään.

Hän pumppaa painolastitankeista lisää vettä pois. Muu miehistö seuraa hiljaa Laakson työskentelyä.

Reilun 20 minuutin uurastuksen jälkeen alus irtoaa meren pohjasta ja aloittaa matkan takaisin merenpintaan.

Miljoonan markan arvoinen akku säästyy.

"Menimme ehkä liian lujaa"

Kaikkiaan Mir I -testisukellus kesti yli puoli vuorokautta, koska alusta testattiin matkan varrella monin tavoin. Koe oli ongelmista huolimatta onnistunut.

– Paluumatkan aikana syötiin eväät ja juotiin teetä. Tunnelma sukelluspallossa oli kevyt, muistaa Pekka Laakso.

Hapen riittävyydestä Laakso ei ollut huolissaan missään vaiheessa. Sukellusalus oli suunniteltu siten, että siinä riitti happea kolmelle ihmiselle kolmeksi vuorokaudeksi.

Laakso arvelee, että hänen varsin vähäinen sukelluskokemuksensa aiheutti aluksen jumiutumisen meren syvyyksiin.

– Me menimme ehkä liian lujaa. Olisi pitänyt hiljentää vauhtia aikaisemmin.

Aamulla edessä uusi sukellus

Pinnalla muu miehistö otti sukellusporukan riemukkaasti vastaan. Pekka Laakso meni kuitenkin pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Mir II, jolla tehtiin samanlainen matka. Tuolloin ei jääty kiinni meren pohjaan.

Suomessa rakennetut teräksestä valmistetut sukellusalukset kestivät valtameren syvyyksien valtavan paineen. Koesukellukset onnistuivat, ja Mir I ja Mir II luovutettiin Neuvostoliitolle yhteensä 200 miljoonan markan hintaan.

Suomesta olisi voinut kehittyä syvänmeren sukellukseen rakennettavien alusten johtava rakentaja maailmassa. Tietoa, taitoa ja kykyä oli nyt todistetusti.

Yhdysvallat kuitenkin painosti Rauma-Repolaa lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen. Monien vaiheiden jälkeen osana suurvaltapolitiikkaa Rauma-Repola lopetti hyvin alkaneen sukellusveneprojektinsa, ja Tampereen Lokomon Oceanics-osasto ajettiin alas kaikessa hiljaisuudessa.

Suomesta olisi voinut tulla sukellusvenerakentamisen huippumaa.

Ennemmin taivas kuin meri

Pekka Laakso on mielenkiinnosta seurannut internetin kautta Mir-sukellusalusten kohtaloa. Laakson mukaan Mir I on nykyään museossa Kaliningradissa.

Elokuvaohjaaja James Cameron on myös käyttänyt Mir-sukellusalusta Titanic-elokuvateon yhteydessä.

Pekka Laakso on saanut tarkkailla maapalloa hävittäjälentäjän ohjaimista 15 kilometrin korkeudesta ja vastaavasti katsoa maapalloa kuuden kilometrin syvyydestä. Hänen ei tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, kumpi on vaikuttavampi kokemus.

– Kyllä se, että pilvisenä, harmaana ja sateisena päivänä saa nousta pilvien yläpuolelle ja nähdä auringon, on aina yhtä kaunista ja upeaa.

Jutun lähteenä on käytetty myös Arttu Käyhkön kirjaa Mir suomalainen sukellusalus (2019).