Suomalaiset tuntevat presidenttinsä, mutta hierarkiassa toisena tulevaa eduskunnan puhemiestä osaa harva nimetä, selviää Taloustutkimuksen Lännen medialle tekemästä haastattelututkimuksesta. Vain 31 prosenttia vastanneista tiesi, että puhemiehen nuijaa heiluttaa keskustan Matti Vanhanen.

Johtavien poliitikkojen ja puolueiden tunnettavuutta mittaavassa tutkimuksessa selvisi myös, että sisäministeri Maria Ohisalolla (vihr.) on tekemistä nimensä vakiinnuttamisessa. Vain kolmasosa vastaajista osasi mainita hänet vihreiden puheenjohtajaksi, eikä luku edes oman puolueen kannattajien keskuudessa noussut kuin 39 prosenttiin.

Pääministeritason ja puoluepolitiikan kysymykset sen sijaan olivat vastaajille tutumpia.

Tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä ovelta ovelle -menetelmällä ja sen virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Valtionyhtiö Posti on tapetilla jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Jakeluhäiriöt, yt-kierrokset, irtisanomiset, työntekijöiden palkat ja toimitusjohtajan palkkiot ovat täyttäneet otsikoita sitä mukaan kun yhtiön ansaintalogiikkaa murtava rakennemuutos on edennyt.

Ihmiset eivät enää lähetä toisilleen kirjeitä, vaan sähköistä dataa. Siksi paperipostin määrä on romahtanut ja Postin työntekijöiden määrä supistunut voimakkaasti. Tällä hetkellä yhtiö riitelee työntekijöiden kanssa lähivuosien työehdoista ja tavoittelee samalla 150–200 miljoonan säästöjä.

Työntekijät syyttävät Postia työehtoshoppailusta ja asiakkaiden luottamus Postiin murenee.

Toimitusjohtaja Heikki Malinen sai tarpeekseen ja erosi lokakuun alussa. Eroa edelsi suurkohu Malisen miljoonapalkasta, 700 pakettijakelijan siirtämisestä halvempaan työehtosopimukseen ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) väliintulo.

Postin hallitus kehui vuolaasti eronneen Malisen suoritusta tämän seitsenvuotisella kaudella ja Malinen itse totesi erotessaan täyttäneensä hänelle asetetut tavoitteet.

Toimitusjohtaja vaihtuu, ongelmat jäävät

Malisen erottua palkansaajapuoli teki heti selväksi, että taistelu työehtojen heikentämistä vastaan jatkuu johtajan nimestä riippumatta. Työnantaja puolestaan ei näe tehostustoimilleen vaihtoehtoja.

Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Paketti ja verkkokauppa -liiketoimintaryhmän johtaja Turkka Kuusisto ja uuden toimitusjohtajan rekrytointi aloitettiin.

"Veikkaan, että headhunter on saanut monta kieltävää vastausta." Emilia Kullas, EVA:n toimitusjohtaja

Mutta minkälainen ihmenainen tai -mies Postin toimitusjohtajaksi oikein pitäisi valita? Vaaditaanko tunteita nostattavan valtionyhtiön pomolta erityisominaisuuksia?

Millainen johtaja osaisi luovia omistajaohjauksen ja rakennemuutoksen sekä lakisääteisten palveluvelvoitteiden ja tulostavoitteiden ristiaallokossa? Pitäisikö paikalle löytää joku, joka esimerkiksi tyytyisi huomattavasti edeltäjäänsä pienempään palkkaan?

Kysyimme asiaa sähköpostihaastatteluilla kuudelta erilaiselta asiantuntijalta.

EVA:n Kullas: "Halukkaita ei löydy pilvin pimein"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtaja Emilia Kullas katsoo, ettei toimitusjohtajan valinta voi riippua siitä, että yhtiön omistaa juuri valtio. Mutta vaikeuskerrointa tämä tosiasia lisää.

– Toimitusjohtajan on aina ymmärrettävä omistajien tahto. Valtionyhtiössä se voi olla erinomaisen hankalaa keskimääräistä fiksummallekin ihmiselle, koska se tahto voi vaihtua niin kovin usein.

Kullas arvostelee pääministeri Antti Rinteen (sd.) puuttumista Postin työehtokiistoihin ja ennakoi, että halukkaita toimitusjohtajia voi olla vaikea löytää.

– Kun pääministeri ryhtyy mestaroimaan sivusta Postin johdon aikeita ohittaen paitsi hyvän hallintotavan, myös oman hallituksensa ministerin, halukkaita haasteen vastaanottajia löytyy kyllä, mutta ei pilvin pimein. Tämäkin tehtävä täytetään, mutta veikkaan, että asiaa hoitava headhunter on saanut monta kieltävää vastausta heti kättelyssä.

Kullaksen mukaan Postin tai muun valtionyhtiön johtajalle ei voi lähtökohtaisesti maksaa pienempää palkkaa kuin yksityisesti omistetuissa firmoissa.

– Veronmaksajilla on syytä vaatia, että heidän omaisuudestaan huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kyvyillä. On yhtiön hallituksen tehtävä katsoa, että valittu johtaja juoksee kieli suusta ulkona roikkuen kompensaationsa eteen.

EVA:n toimitusjohtajan mukaan Postia luotsaamaan pitäisi löytää "kovanahkainen mutta empaattinen muutosjohtaja, jolla on puskutraktorin työntövoima ja zen-munkin kärsivällisyys".

"Pitää pystyä tekemään selväksi, mitä tuloksen tekeminen tarkoittaa henkilöstöpolitiikalle." Heidi Nieminen, ammattiliitto Paun puheenjohtaja

– Pitää pystyä luovimaan äänekkään ay-liikkeen kanssa ja oikukkaan ja alati mieltään muuttavan valtio-omistajan kanssa.

Tehtyjä päätöksiä on uskallettava puolustaa julkisesti, varsinkin kun kyse on palvelujen toimivuudesta, Kullas vaatii.

– Postin johto on toistuvasti pakoillut asiakasjohtajiensa selän takana silloin, kun johdon pitäisi suoraselkäisesti olla vastaamassa suurelle yleisölle itse. Siitä se palkka eli kompensaatio maksetaan.

Ay-johtaja: "Painotettava henkilöstöjohtamista"

Postin työntekijöitä edustavan Posti- ja logistiikka-alan unionin (Pau) puheenjohtaja Heidi Nieminen toivoo, että seuraava toimitusjohtaja osaisi ottaa henkilöstön paremmin huomioon.

– Postin hallituksen ja johdon vastaus rakennemurrokseen on toistaiseksi ollut työntekijöiden vähentäminen, heidän palkkojen ja työehtojen huonontaminen sekä tarjottavan palvelun heikentäminen.

Hänen mukaansa Postin työntekijät ja asiakkaat joutuvat kärsimään

siitä, että Posti on jo 20 vuotta tehnyt epäonnistuneita investointeja uusiin liiketoimintoihin, joiden on uskottu rahoittavan kannattamattomaksi käyvän postinjakelun.

Seuraavan toimitusjohtajan pitäisi Niemisen mukaan muuttaa Postin johtamiskulttuuria.

– Henkilöstöä ei tässä toimialan ja yrityksen murroksessa ole otettu mukaan vuoropuheluun, vaan muutokset tekemiseen on tehty keskusjohtoisesti ja siksi moni muutoksista on jälkikäteen arvioituna ollut epäonnistunut niin taloudellisesti kuin muutenkin.

Paun puheenjohtajan mukaan Postin ja valtion on käytävä "rehellistä keskustelua" siitä, minkälaista voittoa yhtiö voi tehdä hoitaessaan samalla julkisia velvoitteitaan.

– Omistajalle pitää pystyä tekemään selväksi, mitä tuloksen tekeminen tarkoittaa henkilöstöpolitiikan ja asiakkaille tarjottavan palvelun näkökulmasta.

"Olisi ehkä parasta, että Postin hallituksen veisi Suuri Noutaja. Tai Sirpa Paatero." Pekka Seppänen

Uuden toimitusjohtajan tulee Niemisen mukaan käynnistää keskustelu valtiollisesta tuesta postipalveluiden turvaamiseksi. Tehtävää voisi hänestä hoitaa myös palkalla, joka on "jossain suhteessa postityöntekijöihin palkkoihin".

– Jos suurinta työntekijäryhmää edustavan työntekijän vuosiansio on alle 30 000 euroa ja yrityksen toimitusjohtajan vuosiansio noin 1 000 000 euroa, niin tuo ero ymmärrettävästi herättää julkista arvostelua.

Pekka Seppänen: "Johtamisessa ei ole mitään vaikeaa"

Kirjailija ja johtamisvalmentaja Pekka Seppäsen mielestä Postin toimitusjohtajalta ei vaadita erityisominaisuuksia siksi, että yhtiön omistaa Suomen valtio.

– Julkisessa keskustelussa on mielenkiintoisella tavalla demonisoitu valtio omistajana, pitkälti varmaan ideologisista syistä. Esimerkiksi perhe- ja sukuyhtiöissä omistajan, hallituksen ja johdon roolit sekaantuvat paljon reippaammin kuin valtionyhtiöissä. Se vain ei näy julkisuudessa.

Seppäsen mielestä Postille pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä uusi toimitusjohtaja suhteellisen helposti.

– Postissa on töissä noin 20 000 ihmistä. Jos näiden joukkoon ei ole rekrytoitu ketään toimitusjohtajaksi kykenevää, niin taannoin irtisanoutunut toimitusjohtaja epäonnistui tehtävässään täysin.

Mitä Postin johtajan palkkioihin tulee toimitusjohtaja tulisi Seppäsen mukaan palkata voittoon pyrkivän yritystoiminnan peruslogiikalla: mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

– Postin toimitusjohtajan tehtävästä tulisi järjestää tarjouskilpailu, jossa riittävän kyvykkäiden tarjokkaiden joukosta valittaisiin se, joka ryhtyy tehtävään halvimmalla. Olen varma, että riittävän hyviä hakijoita olisi kymmenittäin, ellei sadoittain.

Seppänen korostaa, että toimitusjohtajan perustehtävä on simppeli. Pitää tehdä niin kuin yhtiön hallitus haluaa. Jos hallituksen halusta ei saa selvää, pitää tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

– Siitähän palkkaa maksetaan. Ei se ole vaikeaa. Johtamisessa ei ole mitään vaikeaa. Vaikeaa on hypätä seipäällä yli kuusi metriä. Johtamisessa riittää, että osaa olla ihmisiksi ihmisten kanssa.

"Palkkaneuvottelut tullevat olemaan tiukat niin palkan kuin erokorvaustenkin osalta." Leena Linnainmaa, Difin pääsihteeri

Seppäsen mukaan hyviksi havaitut toimitusjohtajat "eivät ole mitään yli-ihmisiä, eivät yleensä lähellekään luokkansa priimuksia".

– Jos Postin hallitus etsii toimitusjohtajaksi Ulkopuolista (Kallispalkkaista) Pelastajaa, niin siinä tapauksessa olisi ehkä parasta, että Postin hallituksen veisi Suuri Noutaja. Tai Sirpa Paatero.

Leena Linnainmaa: "Palkkaneuvotteluista tulee tiukat"

Hyviä hallitustyön käytäntöjä edistävän Director's Institute Finlandin pääsihteeri Leena Linnainmaa katsoo valtion omistajapolitiikan tuovan kiistatta lisäkierrettä Postin johtamiseen.

– Valittavan toimitusjohtajan on hyvä ymmärtää poliittista järjestelmää, koska liike-elämän logiikka ja ennakoitavuus eivät aina näytä käytännössä toteutuvan valtion omistajaohjauksessa. Myös erinomaista stressinsietokykyä vaaditaan julkisen kiinnostuksen vuoksi.

Postin hallitus onnistuu toimitusjohtajan valinnassa parhaiten, jos yhtiön omistajan eli valtion aikeet ovat tiedossa.

– Esimerkiksi jos markkinaehtoinen ja yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvat toiminnat päädytään eriyttämään eri yhtiöihin. Tällöin pelikenttä voi muuttua radikaalistikin.

"Irtisanomisten tulee olla aina viimeinen ratkaisu." Heidi Hautala, europarlamentaarikko

Linnainmaa toteaa, että Postin toimitusjohtajan palkkio tulee asettaa sille tasolle, jolla haluttu osaaja johtajaksi saadaan.

– Neuvottelut tullevat olemaan tiukat niin palkan kuin erokorvaustenkin osalta. Omistajapolitiikka on tempoilevaa ja omistajan tavoitteet voivat muuttua rajustikin varsinkin hallituskauden vaihtuessa. Parhaat toimitusjohtajakandidaatit voivat suhtautua tehtävään erityisen riskipitoisena, mikä voi näkyä palkkioneuvotteluissa.

Heidi Hautala: "Kohtuuttomiakin odotuksia"

Europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) toimi omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa vuosina 2011–2013 ja koki oman osansa kohuista.

Hautala kirjoittaa Postista, että valtion käytännössä kokonaan omistaman yhtiön johtoon kohdistuu usein kohtuuttomiakin odotuksia.

– Yhtiö kilpailee markkinoilla yksityisesti omistettuja yhtiöitä vastaan.

Seuraavan toimitusjohtajan on oltava valmis olemaan julkisuudessa asiallisen ja toisinaan myös asiattoman arvioinnin kohteena. Omistajan odotuksiin vastaaminen on helpompaa, jos omistajaohjausministeri ja Postin hallituksen puheenjohtaja keskustelevat säännöllisesti ja kriisitilanteet ennakoidaan.

Toimitusjohtajan on ajateltava henkilöstöä ja pidettävä se ajan tasalla, kun Postin kamppailee kannattavuudestaan paperipostin huvetessa.

– Irtisanomisten tulee olla aina viimeinen ratkaisu. Kun vielä toimin omistajaohjausministerinä, Heikki Malisella oli hyviä avauksia työntekijöille tarjotuissa muutospoluissa, Hautala kertoo.

"Isoja juttuja tapahtuu vain, jos riittävä kriittinen massa saadaan mukaan." Timo Jäntti, headhunter

Valtionyhtiön johtajan palkkioiden taso on ikuisuuskiista, jonka ratkaisemiseen Hautalallakaan ei ole viisasten kiveä. Hänestä "henkilöstön hyvinvointi ja ympäristö" saisivat korostua palkitsemiskriteereissä nykyistä enemmän.

– Valtion palkitsemissääntö ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi tiukka.

Headhunter: "Vaaditaan poliittista korvaa"

Ylimpiä johtajia etsitään headhuntereiden eli avainhenkilörekrytointeihin erikoistuneiden firmojen avulla.

Suorahakuyhtiö Taplown toimitusjohtaja Timo Jäntti katsoo, että valtion omistaman Postin toimitusjohtajalta vaaditaan ainakin poliittista korvaa ja kykyä julkiseen esiintymiseen.

– Näkyvässä roolissa olevan toimitusjohtajan hyviä ominaisuuksia ovat tilannetaju, harkittu reagointikyky, kyky argumentoida ja perustella yhtiön toimintaa.

Koska Postin toimintaympäristö muuttuu niin nopeasti, johtajan pitäisi saada koko porukka ja sidosryhmätkin mukaan ja rakennettava "ymmärrettävä polku tulevaisuuteen".

– Isoja juttuja tapahtuu vain, jos riittävä kriittinen massa saadaan mukaan muutokseen.

Jäntin mielestä suomalaisten johtajien vahvuutena on määrätietoisuus muutoksissa ja "muut huomioon ottava ote" johtamisessa. Siksi Postin seuraavakin johtaja voi hänen mielestään löytyä hyvinkin Suomesta.

Entä se valtionyhtiön johtajalle sopiva palkka? Headhunter-ammattilaisen mukaan korvauksen taso määräytyy aina kilpailussa "samoista huippukandidaateista" riippumatta siitä, kuka yhtiön omistaa.

Jos olet kurkkuasi myöten täynnä ilmastonmuutospuhetta etkä aio vatkata elintapojasi, ohita tämä juttu.

Jos taas koet, että syvällinen keskustelu kulutuksemme tasosta on vasta alkamassa, olet oikeassa paikassa. Aloitetaan.

BIOS-tutkimusyksikkö julkaisi vastikään ekologinen jälleenrakennus-nimisen julkaisun. Siinä käydään läpi, miten mullistavin tavoin yhteiskunnan on muututtava, jotta pääsisimme eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Samalla tutkijaryhmä otti kantaa tavaramäärän ja elämänlaadun suhteeseen. Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaisi, että "nykyistä merkityksellisempi ja tyydyttävämpi elämä on mahdollista, vaikka aineellista kulutusta pienennetään." (BIOS)

Tässä jutussa pöyhitään näkemyksiämme kulutuksen ja tyytyväisyyden välisestä suhteesta. Mitä hyvä elämä vähemmällä kuluttamisella tarkoittaa – maakuoppaan muuttamista ja rahkasammalen syömistä, kunnes armollinen kuolema korjaa?

BIOS-tutkijaryhmän julkaisu on ehkä kulutuskritiikeistä tuorein, mutta ei ainoa.

Aalto-yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen Ilmasto-opaskertoo yksiselitteisesti, että kulutusta on vähennettävä ja kulutustapojen on muututtava nykyistä kestävämmäksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei itseään voi enää palkita ikävän viikon jälkeen uudella koltulla tai pihviaterialla entiseen tahtiin.

Maailman ylikulutuspäivä meni Suomen osalta tänä vuonna ohi jo huhtikuussa. Monelle meistä on tullut kuluttamisesta paha mieli yhtä aikaa: toimittaja Anton Vanha-Majamaa kirjoitti vastikään kolumnin halpavaatteiden koukuttavuudesta, ja aiheeseen perehtyi omakohtaisesti myös videotoimittaja Marjut Mäntymaa. Eräiden arvioiden mukaan ilmastokriisi on todellisuudessa ylikulutuskriisi.

Tutkija Karoliina Lummaa, yksi BIOSin kahdeksasta tutkijasta, ei halua antaa mitään valmista mallia vaihtoehtoiselle hyvälle elämälle. Esimerkkejä toki on.

Lummaan mukaan hyvä elämä vähemmällä kulutuksella voisi tarkoittaa esimerkiksi vähempää työntekoa tai työn uudelleenjärjestelyä. Se lisäisi vapaa-aikaa, jonka voisi käyttää vaikkapa suvun hoivaan tai itsensä toteuttamiseen. Lummaa mainitsee myös jakamistalouden, jossa autot tai arjen työkalut olisivat yhteisiä. Kulutus vähenisi, mutta tyytyväisyyttä piisaisi.

Lisää käytännön esimerkkejä kannattaa kysyä ihmiseltä, joka on vähentänyt kulujaan jo parin vuoden ajan, eikä enää koskaan halua ostaa uutta paistinpannua.

Päästövähentäjä: ostaminen on kuin tavaran kanssa naimisiinmenoa

Jyväskyläläinen Mikko Valtonen on kestävän hyvinvoinnin kokemusasiantuntija – tai kuten Yle Kioskin toimittaja Timo Korpi asian ilmaisee, päästö-sensei. Valtonen on oppinut kantapään kautta, että omaa kuluttamista voi rajoittaa liikaa.

Valtonen tekee väitöskirjatutkimusta Tampereen yliopistossa ja on jo 10 vuoden ajan siirtynyt kohti kestävää kulutusta ja tarkkaillut hiilijalanjälkeään. Hänen vuosittainen päästötavoitteensa on kestävänä pidetty 2,5 tonnia hiilidioksidia.

Keskimääräinen suomalainen taas turauttaa vuosittain ilmaan 10–13 hiilidioksiditonnia. Siihen verrattuna Valtosen luku kuulostaa lantulla elävän erakon tavoitteelta, mutta sitä se ei ole. Valtonen pääsi tavoitteeseensa ensimmäisen kerran viime vuonna, ja on pysynyt suunnitelmassa tänä vuonnakin.

Siihen hän on päässyt muun muassa asumistaan, liikkumistaan, syömistään ja muita elintapojaan muokkaamalla. Kolmisen vuotta sitten Valtonen ryhtyi leikkaamaan myös muuta kuluttamistaan – hupitörsäilyä, vaateostelua ja muuta mukavaa.

Valtonen laski, että hän kulutti kuukaudessa noin 600 euroa tavaroihin, palveluihin, ravintoloihin ja muuhun ylimääräiseen. Aluksi hän päätti kiristää tuon budjetin 200 euroon kuukaudessa.

Se oli liian tiukkaa.

– Tein muutoksia liian nopeasti. Se kostautui minulle hetkellisesti hyvinvoinnissa, Valtonen kertoo.

Budjettia muokkaamalla hän on etsinyt ihanteellista pistettä, jossa hänen kuluttamisensa on kestävällä tasolla, eikä hyvinvointi enää kasva lisäeuroilla. Juuri nyt tuo piste on noin 275–300 euron kuukausibudjetissa.

Siitä Valtonen laittaa satasen välttämättömiin hankintoihin, toisen hyödyllisiin hankintoihin ja viimeisellä satasella hän antaa itselleen luvan törsätä kuukausittain. Se voi tarkoittaa mitä vain mukavaa – kuten hotelliaamiaista kumppanin kanssa.

Kuluttamisen vähentäminen on Valtosen mielestä vaikeaa: kyseessä on epämääräinen kategoria, jossa ei juuri ole rutiiniostoksia. Tarpeet voivat vaihtua joka kuukausi.

Huolettomasti ostelemalla Valtonen usein katui hankkimiaan tavaroita. Tuolloin hän koki eniten iloa juuri ennen ostotapahtumaa, mutta ilo lakastui nopeasti. Nykyään budjetti ei salli hairahduksia. Siksi ostoharkinta voi tuottaa hieman päänvaivaa etukäteen, mutta ilo on pitkäkestoisempaa, kun tavara on kestävä ja laadukas.

Valtonen siis selvittää etukäteen, mikä olisi paras ja pitkäikäisin leivänpaahdin, vaelluskenkämalli tai paistinpannu, ja tekee sitten ostopäätöksen. Eikö jatkuvasta optimoinnista tule aivan höperöksi?

– Ehkä tässä voisi jopa tulla terveeksi. Minulla on esimerkiksi elinikäisellä takuulla oleva paistinpannu. Sitä on todella mahtava käyttää. Hyvät ja onnistuneet hankinnat tuottavat pitkäkestoista tyydytystä, Valtonen kertoo.

Valtonen iloitseekin siitä, ettei hänen ehkä enää koskaan tarvitse etsiä paistinpannua. Hän kertoo löytäneensä esimerkiksi t-paitoja 30 vuoden takuulla sekä sukkia, joissa on elinikäinen takuu. Pikamuodin aikakautena se kuulostaa ennenkuulumattomalta.

Valtosen mielestä tavaran hankkiminen onkin eräänlaista naimakauppaa: kun hankkii jotain pitkäikäistä, hankinnan kanssa astuu ikään kuin avioon. Mieluiten pitkäaikaiseen – eihän kukaan halua tieten tahtoen huonoihin naimisiin.

Hän on myös oppinut välttämään houkutusta ostaa vielä paremmalta, kestävämmältä tai kauniimmalta tuntuvaa tavaraa.

– Se on tavallaan mainoksen ääni sisälläni, enkä usko sitä, Valtonen sanoo.

Kohtuullistaminen kulutuksessa on tuottanut rikastumista merkityksellisissä ihmissuhteissa, luontosuhteessa ja jopa yleisessä hyvinvoinnissa.

– Jos sinulla on superlevoton, kiireinen ja ahdistunut olo, voit yrittää paikata sitä pikakuluttamisella. Terapiamuotona se toimii kuitenkin aika heikosti, Valtonen toteaa.

Ekologian professori: väkimäärän kasvuun perustuva talous muistuttaa pyramidihuijausta

Kuluttaminen on elimellisesti kytköksissä planeettamme raaka-aineisiin. Siispä otetaan aiheen pöyhintään mukaan ekologian näkökulma, ja sitä varten vieraillaan Jyväskylän yliopiston luennolla.

Luentosalissa onkin hiljaista. Valkokankaalla lukee:

Ajamme planeettaa kohti kuudennetta massasukupuuttoa.

Elämä hiipuu.

Luentoa pitää ekologian professori ja Suo­men Luon­to­pa­nee­lin pu­heen­joh­ta­ja Janne Kotiaho. Kotiaho on aiemmin puhelimessa luvannut ottaa kysymykset kuluttamisesta ja sen vähentämisestä osaksi ensimmäistä luentoaan.

Kotiaho kertoo opiskelijoilleen, että pääsyynä planeetan ekosysteemin heikentymiseen ja ei-inhimillisen elämän hiipumiseen on korkea kulutustaso. Se taas johtuu ylenpalttisesta väestönkasvusta, joka ei voi Kotiahon mukaan jatkua. Kestävä kulutus ja tuotanto eivät enää riitä: toisin sanoen vastuullisetkaan ostokset eivät yksinään pelasta planeettaa.

Viimeistään nyt voisi hieman ahdistua.

Kun Kotiaholta tenttaa kuluttamisen vähentämisestä, hän huokaisee kysymyksien välissä mietteliäästi. Aiheet ovat paitsi isoja, myös vaikeita yhden professorin ratkaistavaksi yliopiston viileässä taukohuoneessa hämäränä syysiltana.

Hän vastaa silti, mutta yksilön vastuun sijasta professori ohjaisi kulutuskeskustelun tuotantoon ja päättäjiin. Todelliset ongelmat ovat siellä.

– Päätöksentekijät kannustavat meitä jatkuvasti kuluttamaan enemmän. Puhutaan ostovoimasta, mutta se on epäsuora ilmaus kehotukselle ostaa enemmän, Kotiaho toteaa.

Hän toivoisi, että päättäjät käyttäisivät verotusta kestämättömän tuotannon suitsimiseen yksilöiden valintojen ohjaamisen lisäksi. Käytännössä Kotiaho tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ruoan hinnan korottaminen osuu nimenomaan ostajaan eikä ruokatuottajaan, eikä keskimääräinen ihminen huomaa muutaman sentin hinnankorotuksia. Sellaisella ei yksistään ratkaista massiivista ympäristökriisiä.

– Meidän on pakko kuluttaa jotain, jotta voimme olla olemassa. Mutta voimme vähentää kulutusta ja muuttaa tapoja, joilla kuluttamiamme asioita tuotetaan, Kotiaho tiivistää.

Kotiaho ohjaa keskustelun väestönkasvuun. Hänen mukaansa väestön määrä ja -kasvu ovat korkean kulutuksen elämäntyylin ohella perimmäisiä syitä luonnon ahdinkoon. Siispä hän kritisoi voimakkaasti keskustelua Suomen vauvakadosta.

Kotiaho toivoisi rahaa tutkimukselle, jossa yhteiskunnan ylläpitämiseksi etsitään vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä. Sellaisia, jotka eivät perustu jatkuvaan kasvuun ja siihen, että valtioiden pitäisi saada lisää väkeä, jotta talous pärjäisi.

– Talous, joka perustuu ihmismäärän kasvuun, on kestämätön, ja muistuttaa kovasti pyramidihuijausta, Kotiaho toteaa.

Hän ihmetteleekin, miten taloudesta on tullut itse tarkoitus, jota varten tarvitaan ihmisiä, eikä päinvastoin.

Tuuletetaan vielä ajatusta BIOS-tutkijaryhmän mainitsemasta merkityksellisestä elämästä ilman kulutusta. Kotiaho toteaa, että kulttuurimme ja maailmankuvamme on muututtava siten, että tyydytystä saataisiin muustakin kuin uudesta tavarasta tai vaatteesta. Tutkijapiireissäkin mietitään jo jonkin verran sitä, kuinka korkean kulutuksen elämäntyyliä voisi muuttaa.

Olisiko ekologian professorilla ajatuksia siihen, mistä muualta kuin kuluttamisesta voisi elämään etsiä iloa?

Siihen vastatessaan Kotiaho tiputtaa lauseet painokkaasti ja tiukasti silmiin katsoen.

– Mene metsään kävelylle, suojelualueelle jota ei ole vielä hakattu. Ota sinne läheiset mukaan. Keskustele heidän kanssaan. Jätä kännykät kotiin. Siinä on jo hyvä lähtö.

Sosiologian professori: kauramaitokysymykseen jumittuminen on piiperrystä

Raha ei muka tuo onnea, mutta kyllä se oikeastaan tuo, jos tutkimuksia katsotaan. Aiheesta on kirjoittanut (Keskisuomalainen) Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska, ja hän on myös tutkinut kulutuskulttuuria.

Wilskan mukaan lukuisat tutkimukset osoittavat, ettei tavaran ja onnen välillä ole suoraa yhteyttä. Kun elintaso on riittävän korkea, lisäraha ei olennaisesti tuo lisäonnea.

Sellaiseen tulokseen ovat päässeet ainakin Nobel-palkitut tutkjiat Agnus Deaton ja Daniel Kahneman. He ovat todenneet, että vaurauden ja ostovoiman tuottama tyydytys kasvaa varallisuuden kasvaessa, mutta ei ikuisesti. Se tyssähtäänoin 70 000 euron tuloihin. Sen jälkeen lisärahassa kieriminenkään ei enää lisää onnellisuutta. Tosin on olemassa myös tutkimuksia, joissa Deatonin ja Kahnemanin tuloksista ollaan eri mieltä.

Wilskan mukaan on myös tiedossa, että elämyksiin kuluttaminen tuottaa huomattavasti enemmän onnea kuin tavaran ostelu.

Tuo tieto ei toki välttämättä ole tavoittanut meitä kaikkia. Wilska huomauttaa, etteivät ihmiset noin vain lopeta tavaran ostamista, jos sitä on tarjolla ja jos siihen on varaa.

Hän kuvailee, että miten moderni kapitalistinen yhteiskuntamme perustuu pääasiassa kuluttamiseen ja taloudelliseen kasvuun. Tässä elämäntavassa kuluttaminen on niin sisäänrakennettua, ettemme edes osaa ajatella sitä.

– Me synnymme ja kasvamme kulutuskulttuuriin, sanoo Wilska.

Wilska on samoilla linjoilla kuin professori Kotiaho: pelkkien yksilön valintojen sijaan keskustelua pitäisi ohjata tuotantoon. Wilskan mielestä siinä tarvitaan radikaaleja muutoksia ja yritysvastuuta, verotusta ja poliittisia toimia. Siispä professori ei pidättele hengitystään odottaessa, että maapallo pelastuisi yksittäisten ihmisten arvomaailmaa muuttamalla. Pelkästään kauramaidon miettimiseen tai muuhun vastaavaan jumiutuminen on piiperrystä.

– Yhden tai kahden asian tekemisellä ei välttämättä ole isoa merkitystä, ellemme pysty yhteiskunnan tasolla ohjaamaan ihmismassojen kulutusta poliittisesti ja taloudellisesti, Wilska selventää.

On kuitenkin selvää, ettei nykymeno voi jatkua.

– Kulutukseen perustuvan maailmankuvan on muututtava tulevaisuudessa. Mutta muutos on vähittäinen, Wilska toteaa.

Professori toivoisi, ettei lapsia pienestä pitäen kasvatettaisi yhdistämään aineellista haluamista tyydytyksen tunteeseen. Lisäksi hän poistaisi kertakäyttökulttuurin kokonaan ja muuttaisi lastenkasvatuksen luonnonmukaisemmaksi. Wilska toteaa ajatuksen kuulostavan linkolalaiselta, mutta sen takana ei ole ajatusta maakuopassa asumisesta.

Pikemminkin lapset pitäisi kasvattaa rakastamaan erityisesti vanhaa tavaraa, ja opettaa, että tavaralla on arvo.

Jos on tottunut lähtemään tylsyyspäissään ostoskeskukseen tai selailemaan verkkokauppaa, voi tässä vaiheessa olla hieman runneltu olo. Mitä professori tarjoaisi meille kulutuskulttuurin muutoksen tuomaan elämäntyhjiöön?

Wilska tarjoaisi tuohon mustaan aukkoon sosiaalisten suhteiden kehittämistä. Ne kun tuovat tutkitusti onnellisuutta. Wilska huomauttaa, että kun ihmiset muistelevat elämänsä onnellisimpia aikoja, muistot liittyvät harvoin kuluttamiseen.

– Usein muistot liittyvät siihen, että tehtiin asioita yhdessä, ja oli vaan hyvä meininki.

Britannian parlamentti äänestää tänään neljännen kerran brexit-sopimuksesta. EU ja Britannian hallitus pääsivät sopuun uudesta erosopimuksesta torstaina.

Parlamentin alahuoneen istunto alkaa aamupäivällä Suomen aikaa.

Äänestyksestä odotetaan tiukkaa. Ennakkoon on arvioitu, että pääministeri Boris Johnsonilla on vaikeuksia saada sopimus läpi parlamentissa.

Oheisesta kuvasta selviää, mitkä ovat seuraavat mahdolliset etapit parlamentin joko hyväksyessä tai hylätessä sopimuksen.

Jotta erosopimus tulisi hyväksytyksi, on 320 parlamentin jäsenen äänestettävä sen puolesta.

Boris Johnson on vakuuttanut moneen kertaan, että Britannia eroaa EU:sta lokakuun lopussa, vaikka Britanniassa säädetty laki kieltää sopimuksettoman eron.

Lain mukaan Johnsonin on pyydettävä EU:lta jatkoaikaa ensi tammikuun loppuun saakka, jos parlamentti hylkää erosopimuksen lauantain äänestyksessä.

Lisää aiheesta:

Brexitin superlauantai tulee: Britannian parlamentti kokoontuu poikkeukselliseen istuntoon – Näin puolueet äänestävät

Eurooppa-kirje: Toimittajan tyhjä olo – Entä jos Britannian ero toteutuu?

Analyysi: Vaikka EU ja britit sopivat erosta, lokakuun loppua kohti mennään paksussa sumussa

Nämä kolme asiaa sinun kannattaa nyt tietää brexitistä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on joutunut ankaran arvostelun kohteeksi. Arvostelu tulee tällä kertaa hänen vahvimpien kannattajiensa piiristä - republikaanipuolueesta ja entisten asevoimien ylimpien johtajien suunnalta.

Arvostelu johtuu erityisesti Trumpin tekemästä päätöksestä vetää Yhdysvaltain joukot Syyriasta ja siten jättää alueen kurdiväestö Turkin hyökkäyksen armoille. Kurdit ovat tukeneet Yhdysvaltain tavoitteita ja olleet etulinjassa taistelussa terroristijärjestö Isisiä vastaan.

Senaatin republikaaniryhmän puheenjohtaja Mitch McConnell on kirjoittanut Washington Post -lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän sanoo joukkojen vetämisen Syyriasta olevan "strateginen painajainen", joka auttaa Yhdysvaltain vihollisia ja vahingoittaa liittolaisia.

McConnell on ollut Trumpin vankka tukija. Hän ei kirjoituksessaan mainitse Trumpia nimeltä, mutta kritiikin kohde ei jää epäselväksi.

Hän vertaa vetäytymistä edellisen presidentin Barack Obaman päätökseen vetää joukot Irakista, minkä katsotaan johtaneen Isis-järjestön vahvistumiseen.

– Olemme nähneet Isisin kukoistavan Irakissa presidentti Barack Obaman vetäytymisen jälkeen. Tulemme näkemään saman Syyriassa ja Afganistanissa, jos hylkäämme kumppanimme ja vetäydymme konflikteista ennen kuin ne on voitettu.

Trump on sanonut, että Yhdysvaltain on tarpeellista vetäytyä näistä "typeristä, loppumattomista sodista". McConnell kommentoi asiaa Trumpin puheisiin kohdistamallaan piikillä.

– Amerikan sodat ovat loppumattomia, jos kieltäydymme voittamasta niitä.

Trump kommentoi kurdijoukkojen tilannetta Syyriassa – "He eivät auttaneet meitä Normandiassa"

Kenraaleilta ja amiraaleilta ryöpytystä

Trumpin päätökset saavat rajua arvostelua myös monilta entisiltä sotilasjohtajilta.

Yhdysvaltain asevoimien entinen erikoisoperaatioiden komentaja William McRaven on kirjoittanut ajatuksistaan The New York Times -lehteen. McRaven on neljän tähden amiraali ja hän tuli tunnetuksi Osama Bin Ladenin kuolemaan johtaneen hyökkäyksen johtajana.

Hän syyttää Trumpia Yhdysvaltain kunniakkaiden perinteiden hylkäämisestä. McRavenin mukaan Yhdysvaltain armeija on aina pitänyt tärkeänä, että se puolustaa demokratiaa ja sen arvoja. Nyt Valkoisen talon sanojen ja tekojen välillä vallitsee räikeä ristiriita.

McRavenin mukaan Trump puolustaa "despootteja ja öykkäreitä", mikä aiheuttaa asevoimien sisällä "turhautumista, häpeää, suuttumusta ja pelkoa". Hänen arvionsa mukaan Yhdysvaltain ylimpiä arvoja vastaan hyökään sisältäpäin.

– Jos tämä presidentti ei osoita sitä johtajuutta, mitä Amerikka tarvitsee, sekä kotimaassa että ulkomailla, on aika saada presidentin virkahuoneeseen uusi henkilö - republikaani, demokraatti tai sitoutumaton - mitä pikemmin sen parempi. Tasavaltamme kohtalo riippuu siitä.

Entinen puolustusministeri, kenraali James Mattis on arvostellut myös Syyria-päätöstä, minkä seurauksena Trump haukkui hänet "maailman yliarvostetuimmaksi kenraaliksi".

Torstaina Mattis vastasi Trumpille gaalaillallisella. Aluksi Mattis ihmetteli, kuinka paljon aikaa Trump käyttää golf-kentällä ja huomautti sitten, että Trump välttyi Vietnamin sodalta, kun lääkäri kirjoitti hänelle todistuksen kantapäiden luupiikeistä (engl. bone spurs, luukannukset).

– Minä ansaitsin kannukseni taistelukentällä, Donald Trump lääkäriltä saamallaan kirjeellä, Mattis irvaili.

"Eeppinen virhe"

Yhdysvaltain Nato-joukkojen entinen komentaja, amiraali James Stavridis luonnehti perjantaina MSNBC-uutiskanavalla Syyriasta vetäytymistä "geopoliittiseksi virheeksi, jolla on eeppiset mittasuhteet".

– On vaikea kuvitella, kuinka yhdellä ainoalla päätöksellä voidaan tehdä Isisin uudelleenkasvu mahdolliseksi, korottaa Iranin asemaa, sallia sätkynukkejohtaja Vladimir Putinin jatkaa arvonnousuaan ja samalla kertaa asettaa sotarikollinen, kemiallisten aseiden käyttäjä Bashar al-Assad Syyriassa kuskin paikalle, jyrisi Stavridis.

Venäjä pyrkii ottamaan välittäjän roolin Lähi-idässä – "Syyria on sotilaallinen näköalapaikka"

Samalla kanavalla Irakin sodassa komentajana toiminut kenraali Barry McCaffey luonnehti Syyria-päätöstä "käsittämättömäksi".

Trumpin entinen turvallisuusneuvonantaja HR McMaster on todennut, että päätös horjuttaa alueen vakautta ja on omiaan kiihdyttämään Syyrian sotaa.

Korkeiden sotilasjohtajien arvostelu on huomionarvoista, koska Trump nosti valtaan päästyään asevoimat suureen arvoon. Hän sanoi "kenraaliensa" olevan keskeisissä tehtävissä hallituksessaan.

James Mattisin ja HR McMasterin ohella Trumpin avustajina ovat toimineet kenraalit Michael Flynn ja John Kelly. Nyt nämä kaikki miehet ovat eri syistä lähteneet Trumpin hallinnosta.

Lisää aiheesta:

Ei muuta ystävää kuin vuoret – Trump ei ole ensimmäinen, joka petti kurdit

Metsäyhtiö Kotkamills on ottamassa ison askeleen kohti kehittämänsä muovittoman kuppikartongin läpimurtoa.

Kotkassa toimiva yhtiö kertoo solmineensa ensimmäisen ison sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta merkittävälle kansainväliselle asiakkaalle.

Sopimus kansainvälisen ketjun kanssa on solmittu tällä viikolla. Se on toimitusjohtajan Markku Hämäläisen mukaan toistaiseksi merkittävin sopimus, joka muovittoman kartongin toimittamisesta on tehty.

– Käytännössä toimitamme heille kartonkia jo parin viikon päästä. He teettävät kupit itse alihankkijallaan. Niiden on määrä olla kauppojen hyllyillä heti vuoden vaihteen jälkeen, Hämäläinen valottaa.

Paljon muuta uudesta asiakkaasta ei hiiskuta. Yhteistyöstä ja muun muassa tuotantomääristä kerrotaan tarkemmin vasta loppuvuoden aikana.

"Tästä se lähtee"

Hämäläinen otti noin viisi vuotta sitten ison riskin, kun aikakauslehtipaperin valmistukseen tarkoitettu paperikone Kotkan keskustassa sijaitsevalla tehtaalla päätettiin rakentaa uusiksi pakkauskartonkien valmistusta varten.

Samalla ryhdyttiin kehittämään kertakäyttöastioihin soveltuvaa kartonkia, jossa ei olisi lainkaan muovia, mutta joka kuitenkin kestäisi esimerkiksi nesteitä ja rasvaa. Tavallisessa kertakäyttökupissa on muovipinnoite, vaikka se vaikuttaisi pahviselta.

– Tästä se sitten lähtee! Uskomme, että kun saamme julki ensimmäisen ison yhteistyökumppanin, tarkoittaa se sitä, että monet pienemmätkin lähtevät liikkeelle. He näkevät, että nyt tuote toimii, kun tuo kuuluisa putiikkikin on tähän lähtenyt, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen arvioi, että nimet saatetaan lähikuukausina vetää alle myös toisen merkittävän asiakkaan kanssa tehtävään sopimukseen.

Pitkä vääntö

Pakkauskartongin ja laminaattipaperin valmistaja Kotkamills on ottanut viime vuosina myös taloudellisia riskejä kehittäessään uutta tuotetta.

Yhtiö pysäytti yhden paperikoneen ja rakensi sen tilalle uuden, yli 200 metriä pitkän kartonkikoneen, joka käynnistettiin kesällä 2016.

Vuotta myöhemmin tehdas kertoi aloittavansa muovittoman kahvikuppikartongin säännöllisen tuotannon. Myös koetilauksia oli tuolloin jo virannut sisään.

– Olen erittäin tyytyväinen, että tähän ensimmäiseen kansainväliseen sopimukseen päästiin. Pitkä vääntö alkaa kantaa nyt hedelmää, Hämäläinen sanoo.

Kansainvälinen sopimus on myös merkki siitä, että asioita on tehty oikein.

– Jos tällainen globaali, iso putiikki lähtee yhteistyöhön, tarkoittaa se sitä, että tuote on hyvä ja se toimii. Heidän testauskäytäntönsä ottavat valtavasti aikaa. Jos sellaisen rumban pääsee läpi, tuotteen on oltava hyvä, Hämäläinen sanoo.

Lue lisää: Mies uhrasi omaisuutensa pelastaakseen maailman muovilta – "Jos tämä ei onnistu, minulle käy hyvin, hyvin huonosti"

Tuote toimii

Kotkamillsin kartongista valmistettuihin kuppeihin on jo voinut törmätä muun muassa isoissa tapahtumissa, kuten Kotkan Meripäivillä.

Lisäksi yhtiöllä on sopimus kouvolalaisen jääkiekkoseura KooKoon kanssa siitä, että ottelutapahtumissa siirryttäisiin käyttämään muovisten tuoppien ja muiden kuppien sijaan esimerkiksi pahvisia oluttuoppeja.

Muoviton kuppikartonki on ollut käytännössä valmis tuote huhtikuusta lähtien. Sen jälkeen reseptiin ei ole tehty muutoksia.

Tuotantomäärät ovat kuitenkin vielä pieniä. Tarkkaa määrää Hämäläinen ei halua kertoa, mutta kuvailee muovitonta kartonkia vielä startup-tuotteeksi.

– Pienempiä toimituksia on ollut keväästä lähtien. Toistuvia tilauksiakin on ollut useampia. Määrät eivät ole vielä kovin suuria, mutta joka puolelle maailmaa kartonkia on jo mennyt. Ensin muutama rulla, sitten ehkä kontti tai pari, Hämäläinen sanoo.

Yhtiön tavoite on, että muutaman vuoden kuluessa kartonkikoneella tehtäisiin puolet taivekartonkia ja puolet muovitonta, niin sanottua Barrier-tuotetta.

Koukkuun tarvitaan kuitenkin vielä suurempia kaloja.

Isojen brändien tietoisuuteen

Financial Times kertoi tällä viikolla, kuinka pikaruokajätti McDonald's ja kahvilaketju Starbucks käyttävät miljoonia euroja etsiessään ympäristöystävällisempää kuppia.

Myös Kotkamills on onnistunut pääsemään isojen ketjujen silmien alle.

Yhtiö osallistui muovittoman kuppikartongin kanssa NextGen Cup Challenge -kilpailuun, jossa isot ravintolaketjut etsivät uusia innovaatioita, jotka korvaisivat nykyisiä kuppeja ja pakkausmateriaaleja. Kotkamills tuli valituksi kahdentoista voittajan joukkoon.

Korvaavia kuppivaihtoehtoja etsivät saman kilpailun kautta myös muun muassa Coca-Cola, Nestle, pikaruokaketju Wendy's ja Yum! Brands, joka edustaa muun muassa Taco Belliä, Pizza Hutia ja KFC:tä.

– Hyöty on siinä, että tätä kautta olemme saaneet ovia auki samaan aikaan moneen eri paikkaan. Meidän ei ole tarvinnut käydä kaikkien näiden yhtiöiden kanssa samoja asioita läpi, vaan kun yksi tekee testit, tieto leviää, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen mukaan kilpailua järjestämässä olleet ketjut ovat lähteneet testaamaan Kotkamillsin kuppia.

– Meillä on koeajoja meneillään. Niiden tuloksia tulee alkuvuonna. Nimiä emme voi sanoa.

Omalla alallaan Kotkaan rakennettu kartonkikone on maailman suurin. Hämäläinen näkisi mielellään ainakin kaksi tai kolme muutakin samanlaisen tai samantapaisen tuotteen valmistajaa.

– Jos Kotkassa tehtaalla tapahtuu jotain, vaikka tulipalo, ja tuotantoon tulee pitkäkin katkos on se huono vaihtoehto kaikille. Suurille ketjuille se voi vielä olla rajoittava tekijät, eivätkä siksi lähde vielä täysillä liikkeelle, koska tuottajia on vain yksi.

Kotkamillsillä muovittoman tuotteen läpimurtoa odotettiin jo ennen kesää, mutta vielä se on antanut odottaa itseään. Nyt katseet ovat ensi vuodessa.

Viime vuosina Suomen kaupunkien katukuvaan on ilmestynyt useita sähkösavukekauppoja. Nyt myymälät ovat kärsineet asiakaskadosta

Syynä myynnin laskuun on uutisointi Yhdysvalloissa paljastuneista sähkötupakkatuotteisiin liittyvistä kuolemista ja sairaustapauksista.

Helsinkiläisen Finnvapen myymäläpäällikkö Sampo Somerma kertoo, että heidän myyntinsä on vähentynyt merkittävästi. Tarkkoja myyntilukuja Somerma ei paljasta.

– Kyllä se on vaikuttanut huomattavasti varsinkin tällaisiin aloitteleviin sähkötupakoitsijoihin, jotka eivät nyt uskalla siirtyä tupakasta sähkötupakkaan noiden uutisointien takia, Somerma sanoo.

Sairastumisia jo reilusti yli tuhat

Yhdysvaltain sairauksia valvova virasto CDC kertoo, että maassa on kirjattu ainakin noin 1 300 tapausta, joissa potilas on saanut keuhkovaurioita sähkötupakan käytöstä. Kuolemantapauksia on ollut ainakin 26.

– Kyselyitä tulee tosi paljon siitä, mikä homma tämä on, kun tätä myllytetään nyt tosi paljon mediassa ja kuolenko minä nyt, kun minä vetäisen tästä sähkötupakasta höyryt, Somerma kertoo.

Yhdysvaltain viranomaiset epäilevät, että suurin osa sairastumisista liittyy laittomilta markkinoilta ostettuihin kannabiksen päihdyttävää THC-yhdistettä sisältäviin sähkösavukenesteisiin. Terveysviranomaisten mukaan jotkut potilaista ovat kuitenkin kertoneet höyrystäneensä pelkästään nikotiinituotteita.

Helsinkiläisen Vaperoomin myyjä Jope Kaki kertoo, että myös heillä myynti on laskenut. Kaki uskoo, että Yhdysvalloissa terveyshaittoja aiheuttaa nimenomaan laiton kannabisneste.

– Siellä käytetään niitä jotain kannabistuotteita. Sitä on laimennettu vitamiiniöljyllä ja kumpikaan näistä ei sovellu höyrytettäväksi missään muodossa. Siitähän ne terveyshaitat tulevat, Kaki sanoo.

Kakin mukaan Suomessa ja Euroopassa sähkösavukkeita käytetään pelkästään siihen, mihin tuotteet on tarkoitettu.

– Siellä on vain nikotiinia, tupakanmaku ja pohjaneste.

Yhdysvaltain viranomaiset eivät ole toistaiseksi onnistuneet selvittämään, mikä sähkötupakkatuote tai kemikaali sairastumisia aiheuttaa.

Sairaustapauksia ei ole toistaiseksi havaittu muualla

Britanniassa Nottinghamin yliopiston yhteydessä toimivan UK Center for Tobacco & Alcohol Studies -tutkimuskeskuksen johtaja, professori John Britton kertoi maanantaina, että Yhdysvalloissa ilmenneiden tapausten kaltaisia keuhkovaurioita ei ole havaittu muissa maissa, missä sähkötupakointi on yleistä.

– Kyseessä on paikallinen ongelma, Britton sanoi tiedotustilaisuudessa Lontoossa uutistoimisto Reutersin mukaan.

Yhdysvalloissa sähkösavuketuotteiden myynti on laskenut runsaasti kohun myötä. New York Post -lehden mukaan joissakin kannabiksen viihdekäytön sallivissa osavaltioissa laillisten kannabispitoisten höyrystystuotteiden myynti on laskenut jopa 60 prosenttia.

Monet Yhdysvaltain osavaltiot ovat viime aikoina kieltäneet sähkösavukkeiden makunesteiden myynnin.

Lue lisää:

“Salmiakki on mun suosikki” – entinen ketjupolttaja pyrkii savusta eroon sähkötupakalla, mutta juuri sillä nikotiinikauppiaat haluavat hänet koukuttaa

Sähkötupakointi tappaa Yhdysvalloissa – onko Suomessa varautuminen parempaa? Terveydenhuollon asiantuntijat vastasivat yleisön kysymyksiin

Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa: Sähkötupakka kiistatta haitallista terveydelle

Suomi yritti lopettaa hyvänmakuisen sähkötupakan myynnin, mutta siitä tulikin kissa ja hiiri -leikki: "Älyttömän kauan kestää"

Neronleimauksen iskeminen ei katso paikkaa tai aikaa. Sen voi saada vaikkapa kotirannassa tynnyrisaunan portailla vilvoitellessa.

– Voi että, kun ois pyyhkeessä henkselit, niin pysyisi päällä!

Näin 6-vuotias Jiri Lindén tuumaili äidilleen mietteliäänä kesällä 2018 Jämsän Koskenpäällä.

Pojan tuumaus ei kuitenkaan jäänyt pelkäksi heitoksi, sillä yrittäjä-äiti Katja Lindén tarttui syöttiin ja aloitti henkselipyyhkeen suunnittelun toisen paikkakunnan yrittäjän kanssa.

– Olin ajatellut ideaa jo jonkin aikaa, nyt 7-vuotias Jiri Lindén kertoo.

Ensin pyyhkeestä valmistettiin protomalli.

Pienen tuotekehittelyn jälkeen sille haettiin jo hyödyllisyysmallisuojaa, eli toisin sanoen “pikkupatenttia” (Keksintösäätiö). Se on kehitetty patenttisuojan ja mallisuojan välisen kuilun täyttämiseksi, sillä patentoitavuudelle asetetut vaatimukset ovat korkeat. Patentointi on hidas, keskimäärin kaksi ja puoli vuotta kestävä ja harkintaa vaativa prosessi.

Slogan, "pyyhe, joka pysyy päällä", syntyi sekin yhtä mutkattomasti kuin koko tuote. Miesten mallin henkselipyyhe on lannepyyhe, jossa on ristiolkaimet. Sen leveyttä ja henkseleitä voi säätää.

Tänä kesänä pyyhe on ehtinyt kerätä ihasteluja jo valtakunnallisessa Saunapäivässä. Jiri ja hänen isänsä pelasivat jalkapalloa pyyhe päällä.

– Ihmiset ihastelivat, että voiko olla todellista, ettei tällaista ole aiemmin keksitty. Näin yksinkertainenkin asia voi olla vielä keksimättä. Tämä opetti, että lapsia kannattaa kuunnella arkielämän tohinassa. Sieltä tulee hyviä vinkkejä, Katja Lindén muistuttaa.

"Keksiminen lähtee kouluista"

Jirin kaltaisia uusia keksijöitä todellakin kaivataan, sillä Suomessa patentoitavien keksintöjen määrä on kovassa laskussa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämien patenttien määrä on puolittunut ja kahdenkymmenen vuoden takaiseen määrään verrattuna patentteja myönnetään enää neljäsosa. Suomalaiset ovat aina olleet uusien patenttien määrässä asukaslukuun suhteutettuna Euroopan kärjessä.

Nyt sieltä on pudottu sijalle viisi.

Tilastot kertovat myös, että moni keksijä tähtää suoraan ulkomaille.

– On nähtävissä, että pysyvästi meillä ollaan verrokkimaihin alempana tutkimus- ja kehityspanostusten määrässä. Se on suuri huolenaihe, koska sitä kautta tulee patentteja, ja patenttihakemusten määrä kertoo kansakunnan hyvinvoinnin tilasta, Patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja tavaramerkkitulosalueen johtaja Jorma Hanski sanoo.

Mikä sitten tukisi trendin kääntämistä noususuuntaiseksi? Vastaus on ilmeinen. Nuoret täytyy saada löytämään keksimisen riemu.

– Keksiminen lähtee kouluista. Kouluissa pitää olla valmiudet opettaa vaikkapa ohjelmointia ja robotiikkaa. Tällöin saadaan nuorista keksijöitä, Kehittämisyhtiö Witas oy:n innovaattori Jari Heilmann sanoo.

7-vuotias bisnesmies

Äidin mukaan Jiri Lindén on ollut pienestä saakka kekseliäs.

– Hänessä on bisnesmiesominaisuuksia. Sen hän sanoi haaveammatikseen jo 3–4 -vuotiaana. Silloin vähän naureskelimme, mutta nyt näyttää, että hänessä todellakin on liikemiehen vikaa, Katja Lindén sanoo.

Kotimainen henkselipyyhe yritetään saada jo joulumarkkinoille, mutta vilkkainta myyntisesonkia uskalletaan luvata vasta ensi kesälle.

– Ompelijat tekevät joulusesongin suhteen Jyväskylässä parhaansa. Neuvottelut yhden isomman valmistajan kanssa ovat jo käynnissä, Katja Lindén paljastaa.

Markkinointi ja myynti on ollut Katja Lindénille uuden opettelua. Jatkossa avuksi on otettava alan ammattilaisia. Kun keksintöjen makuun on päästy, äiti ja poika uskovat, ettei henkselipyyhe jää heidän ainoaksi ideakseen.

Perhe puuhaa henkselipyyhkeen parissa toistaiseksi omin resurssein, eikä tuotteelle ole saatu vielä ulkopuolista rahoitusta. Henkselipyyhkeen ympärille perustettu yritys on jatkossa tarkoitus luovuttaa lasten nimiin.

Jiri ja Katja Lindén kertovat, että heillä on tulevaisuuttakin varten vielä pari ässää hihassaan, mutta niistä ei vielä puhuta.

– Tulevaisuus näyttää, mihin mennään, Katja Lindén myhäilee salaperäisesti.

Jiri nyökkää vieressä.

Henkselipyyhkeestä kertoi ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus.

Entinen demokraattisen puolueen presidenttiehdokas Hillary Clinton sanoi torstaina, että Venäjä “valmentaa” demokraattisen puolueen riveistä omaa ehdokasta tuleviin presidentinvaaleihin.

Tämä kahden pääpuolueen ulkopuolinen ehdokas ajaisi Clintonin mukaan Venäjän etua.

Clintonin kommentti on mitä ilmeisimmin suunnattu Havaijin demokraattiedustajalle Tulsi Gabbardille, jota on aikaisemmin syytetty turhan läheisistä väleistä Venäjään.

Clinton puhui asiasta presidentti Barack Obaman entisen avustajan David Plouffen Campaign HQ -podcastissa.

Clinton ei maininnut Gabbardia nimeltä, mutta Clinton puhui vihjailevasti nimenomaan naispuolisesta demokraattiehdokkaasta. Naisehdokkaita on esivaaleissa viisi ja vain Gabbardista on esitetty epäilyjä Venäjän suuntaan.

– En esitä mitään ennusteita, mutta luulen, että he (venäläiset) ovat iskeneet katseensa naiseen, joka on tällä hetkellä demokraattien esivaaleissa. He valmistavat häntä olemaan kolmannen puolueen ehdokas. Hän on venäläisten suosikki, Clinton sanoo.

Gabbard kommentoi Clinton väitteitä perjantaina Twitterissä.

– Kiitos Hillary Clinton. Sinä, sodanlietsojien kuningatar, korruption ruumiillistuma ja demokraattista puoluetta pitkään syöneen mädän henkilöitymä, olet vihdoin astunut esiin, Gabbard sanoo.

Gabbard on aikaisemmin ilmoittanut, ettei hänellä ole aikomusta lähteä ehdolle presidentinvaaleihin, jos häntä ei valita demokraattien ehdokkaaksi.

Samassa haastattelussa Clinton syytti myös Jill Steinia Venäjän kätyriksi. Stein oli vihreän puolueen presidenttiehdokkaana vuosina 2012 ja 2016.

Lue myös:

USA:n demokraattiehdokkaat väittelyssä: Esillä Trumpin rikostutkinta ja kaikille tarjottavan terveydenhoidon hinta

USA:n demokraattien presidenttikisassa kilpailevan Sandersin kampanjatilaisuudet peruttu terveysongelmien vuoksi

Biden, Warren ja Sanders kiistelivät terveydenhuollosta demokraattiehdokkaiden tv-väittelyssä – välillä ehdokkaat piikittelivät toisiaan ja Trumpia

Pahoinvointi ja uupumus valtaavat jälleen. Videohaastattelu televisiolähetystä varten on ollut selvästi liian rankka Linda Sorriukselle.

Puhe sammaltuu ja sanoja ei löydy. Huimaakin.

Sorrius vaipuu olohuoneen sohvalle pitkäkseen.

Tämä on Linda Sorriuksen, 25, arkea. Pienikin ponnistus, kuten vaatteiden pukeminen, voi olla liikaa ja viedä hänet sängynpohjalle.

Osa potilaista makaa sängyn pohjalla

Linda Sorrius sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää. Taudista käytetään myös nimeä ME/CFS - tai jompaa kumpaa kirjainyhdistelmää.

Sorriuksella on Suomessa arviolta yli 10 000 kohtalotoveria. Arvio on peräisin infektiolääkäri Jukka Lumion artikkelista.

Linda Sorriuksen ja muiden potilaiden väsymys on jotain ihan muuta kuin tavanomainen kaikkien joskus kokema väsymys. Vaatimatonkin henkinen tai fyysinen rasitus voi uuvuttaa täysin. Rankimmin oireilevat eivät kykene jopa vuosiin muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa.

Hyvin yleisesti potilaat kokevat jäävänsä ilman hoitoa ja tukea.

Tautia on pidetty psyykkisenä

Viisi tunnettua erikoislääkäriä vahvistaa puhelimitse potilaiden kohtelun olevan huonolla tolalla. Heidän mukaansa kaikki lääkärit eivät edes tunnista tautia.

Potilasjärjestöjen mukaan potilaiden diagnosointi, hoito ja yhteiskunnan taloudellinen tuki on jäänyt Suomessa retuperälle.

Unilääkärinä tunnettu Markku Partinen on yksi kroonisesta väsymysoireyhtymää hoitavista lääkäreistä. Hän pitää potilaiden tilannetta Suomessa huonona.

– Suomessa on paljon tietämättömyyttä tästä taudista, neurologi ja unilääketieteen asiantuntija Markku Partinen sanoo.

Partisen kokemuksen mukaan lääkärikunta uskoo aivan liian usein, että oireilulle ei voi tehdä mitään. Partinen arvioi, että lääkäreillä on usein taipumusta pitää oireita ainoastaan psyykkisinä ja oikeana hoitona psykoterapiaa.

Potilasjärjestöt ovat asiasta melkeinpä raivoissaan. He korostavat taudin fyysisyyttä.

Infektiolääkäri Jukka Lumio on kirjoittanut äskettäin artikkelin taudista suurelle yleisölle tarkoitettuun Terveyskirjasto-nettipalveluun. Myös Lumio korostaa taudin olevan fyysinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä.

Kaikki asiaan perehtyneet lääkärit eivät tätä allekirjoita.

Yhdeksän vuoden piina

Linda Sorrius sairastui tautiin 17-vuotiaana.

Voimat katosivat lihaksista arvaamattomissa tilanteissa. Sorrius saattoi yhtäkkiä valahtaa tuolilta lattialle kuin räsynukke.

Sängyltä nouseminen muuttui vaaralliseksi. Sorrius otti ehkä pari askelta ja kaatui.

Äiti, Eila Aurelius, havahtui tyttären huutoon. Ryntäsi avuksi, mutta ei ehtinyt aina estää kaatumista.

Ennen sairastumista, yläkouluiässä Linda Sorriuksen varpaiden nivelet tulehtuivat usein. Jo ala-asteella kirjoittaminen aiheutti kipua ranteissa.

Lastenlääkäri arveli, että Sorriusta vaivaa lastenreuma ja hän määräsi lääkkeet. Ne eivät sopineet Sorriukselle.

Siitä alkoivat oireet. Lihasten voimattomuuden lisäksi alkoivat vapinat, kivut, pahoinvointi ja ajattelun vaikeudet.

Jouluna, hieman ennen 17-vuotispäiväänsä, Linda Sorrius matkusti isänsä luokse Espanjaan. Kosteat ja koleat olosuhteet olivat liikaa heikentyneelle elimistölle. Sorrius sai elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen.

Antibioottihoito paransi tulehduksen, mutta ei vointia.

Oireet pahenivat. Äidin oli haettava tytär tuon tuostakin kotiin kesken koulupäivän. Kukaan ei tiennyt, mikä teini-ikäistä Sorriusta vaivasi.

Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, kaikki oireet ovat yhä olemassa.

Hoitona lisääntyvää rasitusta

Väsymysoireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Oireita lievittäviä ja potilaan vointia kohentavia hoitoja on tarjolla.

Siihen loppuukin yksimielisyys potilaiden hoidosta.

Julkinen terveydenhuolto tarjoaa potilaille tällä hetkellä pääasiassa kahta hoitoa. Potilaita koetetaan auttaa lisäämällä vähä vähältä liikuntaa ja psyykkistä rasitusta. Psyykkinen rasitus tarkoittaa muistin ja ajattelun treenaamista.

Hoidon taustalla on se käsitys, että elimistö ja aivot ovat jostain vielä tuntemattomasta syystä ruvenneet toimimaan väärin.

Potilasjärjestön edustajat, Tuulia Tiihonen ja Samuli Tani, pitävät edellä kerrottua hoitoa tehottomana ja haitallisena.

Potilaiden tyypillisin oire on juuri se, että rasitus aiheuttaa pahoinvointia ja uupumusta.

– Jos potilas voi huonommin hoidon takia, miksi lääkärit eivät usko sitä, varapuheenjohtaja Tuulia Tiihonen Suomen lääketieteellisestä ME/CFS -yhdistyksestä ihmettelee.

Lääkärit erimielisiä hoidoista

Neuropsykiatri Risto Vataja puolustaa vähä vähältä lisättävää fyysistä ja psyykkistä rasitusta hoitomuotona. Vatajan oma kokemus on se, että hoito parantaa potilaiden vointia.

– Se on oikeastaan kuntoutuksellista hoitoa, jonka tavoite on pitää toimintakykyä yllä, lääkäri Vataja selventää.

Risto Vataja työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:ssa.

Lääkäri Vataja huomauttaa, että tauti ei ole aivan toivoton. Osa potilaista paranee takaisin työkuntoon.

Lääkäreiden joukossa tunnetuin toisinajattelija on keuhko- ja unilääkäri Olli Polo. Tampereella vaikuttava Polo on hoitanut satoja potilaita kokeellisilla menetelmillä ja ymmärtää taudin suomalaisesta valtavirrasta poikkeavalla tavalla.

– Norjalaiset tutkijat pitävät tätä elimistön eräänlaisena energiapulana, Polo selittää puhelimitse.

Polon mukaan potilaiden elimistö kykenee tuottamaan energiaa niin vähän, että sitä riittää elossa pysymisen kannalta vain välttämättömimpiin toimintoihin. Lääkärin mielestä potilaan energiatuotannon häiriötä on hoidettava ensin.

– Jos potilaan energiantuotannon häiriöitä ei hoideta, hänen rasittaminen voi romahduttaa hänen toimintakykynsä pitkäksi aikaa, Polo kertoo näkemyksensä.

Lääkäri Polo on hoitanut potilaita muun muassa tahdosta riippumattomaan sympaattiseen hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, ravintoliuoksilla ja happihoidoilla. Seurauksena tästä lääkäreiden toimintaa valvova Valvira on vienyt häneltä oikeuden pitää yksityisvastaanottoaan. Päätös on vuodelta 2017.

Osa Polon entisistä potilaista hakee hoitoja nyt ulkomailta tai ainakin harkitsee asiaa.

Linda Sorrius sinnittelee ilman hoitoja

Linda Sorriuksen hoito on tällä hetkellä olematonta.

Sorriusta on tutkittu runsain mitoin julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa. Näin on useiden kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien kohdalla.

Sorriuksen äiti, Eila Aurelius, ottaa esille kaksi mappia. Ne ovat täynnä tyttären sairaskertomuksia.

Diagnoosi on vuodelta 2013. Sen on kirjoittanut lääkäri Olli Polo yksityisvastaanotollaan.

Polo on suositellut potilaalle happihoitoa yliopistollisessa keskussairaalassa. Sairaalan ylilääkäri taas on allekirjoittanut kirjeen, jossa sairaala kieltäytyy antamasta kyseistä hoitoa. Perusteena on, että hoidon tehosta ei ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä.

Linda Sorrius puolestaan on kieltäytynyt julkisen sairaalan tarjoamasta fyysistä ja psyykkistä rasitusta lisäävästä hoidosta. Sorrius kokee, että sairaalan lääkäri on ymmärtänyt hänen sairautensa väärin.

– He näkevät, että minulla on jokin mielenterveydellinen ongelma, joka estää minua liikkumasta, Sorrius sanoo.

Linda Sorrius suorastaan pelkää tarjotun hoidon seurauksia.

– Minulla on ravinto- ja hivenainepuutoksia. Jos rupeaisin rasittamaan itseäni lisää, joutuisin hautaan.

Erimieliset laativat yhteisen paperin

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien tilanne vaikuttaa sekasortoiselta.

Suomessa ei ole olemassa kansallista ohjeistusta oireilevien hoidosta tai diagnoosin teosta. Ei, vaikka potilaita on arviolta enemmän kuin esimerkiksi keskushermostosairaus MS-tautia potevia.

Potilaat ja lääkärit ovat nyt kuitenkin toiveikkaita. Tilanne on ehkä parantumassa.

Eduskunta on herännyt potilaiden huonoon tilanteeseen. Se myönsi lisätalousarviossaan vuoden 2018 lopulla 200 000 euroa rahaa, jolla maahan on luotava suositukset potilaiden hoidosta.

Lääkäriseura Duodecim on koonnut asiantuntijaryhmän, joka ryhtyy syyskuussa työhön. Valmista pitäisi tulla vuonna 2020.

Ristiriitaiset käsitykset pitäisi sovittaa yhdeksi yhteiseksi suositukseksi. Suositteleeko lääkäriseura fyysisen ja psyykkisen rasituksen lisäämiseen perustuvaa terapiaa vai myös kokeellisia hoitoja?

Tavallisesti lääkäriseura laatii sairauteen Käypä hoito -suosituksia. Ne pohjautuvat tieteelliseen tietoon ja näyttöön hoitojen tehosta.

Tällä kertaa sellaisia suosituksia ei voi tehdä. Tutkittua tietoa ei ole tarpeeksi Duodecimin mukaan.

Pompottelu saattaa loppua

Tauti on mysteeri vielä monin tavoin. Sen synnystä esimerkiksi on erilaisia teorioita, mutta ei lopullisia tieteellisiä totuuksia.

Usein potilaat ovat sairastaneet jonkin infektion ennen väsymysoireyhtymän puhkeamista. Osa lääkäreistä pitää mahdollisena myös, että psyykkiset syyt, kuten traumaattinen kokemus tai stressi, voivat laukaista oireyhtymän.

Näkemyserot tässäkin asiassa on sovitettava yhteen Duodecimin Hyvä käytäntö -suosituksen tekijöiden kesken.

Suositusten on tarkoitus lopettaa esimerkiksi potilaiden pompottelu erikoislääkäriltä toiselle. Se on tällä hetkellä hyvin yleistä.

Äiti auttaa sohvalta ylös

Linda Sorriuksen elämä on yhtä taistelua oireiden kanssa. Sen näkee hänen luonaan vietetyn kahden kuvauspäivän aikana.

Sorrius lepää olohuoneen sohvalla videohaastattelun jälkeen. Vasen jalka vapisee hameen alla.

Pian nuori nainen yrittää nousta ylös sohvalta. Mitään ei tapahdu. Jalat eivät suostu toimimaan.

Äiti, Eila Aurenius, syöksähtää saman tien paikalle.

Aikuinen tytär ei selviä päivääkään ilman äitinsä apua.

Ajattelu puuroutuu helposti

Seuraavalla viikolla Eila Aurelius kertoo tyttärensä voinnin olevan vielä heikompaa kuin kuvauspäivinä. Äiti pysyttelee lähellä, koska tytär on kaatumaisillaan kaiken aikaa.

– En tiedä, johtuuko se kaatuilu lihasjännityksen katoamisesta vai mistä, Laurelius sanoo puhelimessa.

Ensimmäisenä kuvauspäivänämme Linda Sorrius aloitti kesäloman jälkeiset opintonsa. Pahoinvointi, syömisen vaikeus, uupumus ja lihasten toimimattomuus viivyttivät lähtemistä tunnin toisensa perään.

Vaivoin aamiaiseksi syöty omena oli tulla ulos jatkuvasti. Koulutarvikkeet oli etsittävä konttaamalla. Äidin oli autettava kaiken aikaa.

Välillä Sorrius joutui antamaan periksi. Hänen oli mentävä takaisin sänkyyn.

Sorrius on opiskellut puolitoista vuotta sisustussuunnittelua Salon ammattioppilaitoksessa.

– Edistyn tosi hitaasti, Sorrius sanoi.

Useat potilaat kuvaavat elävänsä kuin sumussa ajattelukyvyn huonontumisen takia. Toisinaan Sorrius ei pysty työstämään vastausta edes kysymykseen, otatko vettä vai mehua.

Kuvauspäivänä kouluun lähtö onnistui vasta neljän tunnin yrittämisen jälkeen. Sitten kengät olivat jalassa, vaatteet päällä ja tukka kauniisti.

Äiti vei Sorriuksen kilometrin päähän kouluun autollaan.

Moni sairastaa ilman diagnoosia

Todennäköisesti moni kroonista väsymysoireyhtymää sairastava elää ilman diagnoosia. Näin arvioi ainakin potilasjärjestö Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys.

Lääkäri Markku Partinen tuntee ongelman. Hänelle on ohjautunut kroonista väsymysoireyhtymää sairastavia potilaita, joita joku toinen lääkäri ei ole pitänyt lainkaan sairaina.

Osa saa väärän diagnoosin

Osa Partisen potilaista taas on saanut väsymysoireyhtymä -diagnoosin turhaan. Partinen kertoo puhelimitse, että vain joka viides kyseisellä diagnoosilla klinikalle tulevista potilaista sairastaa todellisuudessa kroonista väsymysoireyhtymää.

Muilta löytyy jokin muu syy valtavaan pitkäkestoiseen väsymykseen. Heitä voi vaivata esimerkiksi jokin hoitamaton tulehdus, borrelioosi, diabetes tai jopa uniapnea.

Äiti toimii omaishoitajana tuetta

Linda Sorriuksen diagnoosin on tehnyt asiaa hyvin tunteva lääkäri.

Silti Sorrius sanoo, että hän ei tee diagnoosilla mitään. Esimerkiksi Kansaneläkelaitos Kela ei maksa tällä hetkellä Sorriukselle sairauspäivärahaa kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella.

Vaikka Sorrius on täysin riippuvainen äitinsä antamasta avusta, äiti ei saa omaishoitajalle kuuluvaa avustusta.

Eila Aurelius on joutunut muuttamaan tyttären opiskelukaupunkiin tämän avuksi. Hän pystyy tekemään töitään yrittäjänä enää satunnaisesti.

Kelan tilastot kertovat, että siltä on haettu sairauspäivärahaa CFS-diagnoosilla 40 kertaa tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Vain puolet hakijoista on saanut korvauksen.

Kelasta vakuutetaan, että kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien hakemuksia käsitellään samoilla kriteereillä kuin muitakin hakemuksia.

Potilaat tarvitsevat erikoisyksikön

Suomessa ovat puuttunut nimenomaan tähän tautiin erikoistuneet julkisen puolen hoitopaikat. Sellainen voisi ainakin estää potilaiden pompottelun klinikalta toiselle.

Nyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on perustamassa omaa yksikköä.

Helsinkiin on avattu elokuussa niin sanottu toiminnallisten häiriöiden hoitoon erikoistunut paikka. Samaan yksikköön ohjautuvat myös esimerkiksi sähköyliherkkyydestä ja fibromyalgiasta kärsivät potilaat.

Suunnitelma huolestuttaa potilasjärjestöaktiiveja Tuulia Tiihosta ja Samuli Tania.

He pelkäävät, että kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat potilaat ikään kuin hukkuvat muiden potilaiden joukkoon.

– Ensisijainen pelkomme on, että ME/CFS:ää ei diagnosoitaisi ja kategorisoitaisi omalle koodilleen, Tiihonen ja Tani kirjoittavat sähköpostissa.

Tiihonen ja Tani ovat huolissaan siitä, että oireenmukaista ja kokeellista hoitoa ei ole tarjolla.

Neuropsykiatri Risto Vataja on johtanut HUS:n uuden klinikan perustamista. Hän vakuuttaa, että jokaista potilasta hoidetaan yksilöllisesti oireiden mukaan. Myös kroonista väsymysoireyhtymää potevia potilaita.

– Tiedämme, että potilailla on runsaasti somaattisia todellisia oireita, joista he kärsivät todella, Vataja sanoo.

Molemmat järjestöaktiivit kärsivät itse kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Heidän kuntonsa sallii tällä hetkellä kuitenkin järjestötyön.

Tuulia Tiihonen kertoo olevansa hyvässä asemassa verrattuna moniin muihin potilaisiin. Hänen perheensä pystyy kustantamaan hoitoja yksityisessä terveydenhoidossa ja jopa ulkomailla. Samuli Tania sukulaiset tukevat muutoin.

Äidin ja tyttären unettomat yöt

Linda Sorrius ja Eila Aurelius ovat tällä hetkellä erityisen väsyneitä, molemmat.

Sorrius nukkuu yönsä lämpimällä säällä tavallistakin huonommin. Säryt ja lihaskouristukset pitävät hereillä. Jossain vaiheessa hän ei enää siedä oireita ja pyytää seinän takana nukkuvaa äitiään apuun.

Äiti herää nukuttuaan vain pari tuntia. Hän hieroo tytärtään tunnin, antaa särkylääkettä. Sen jälkeen uni ei tule heti silmään hänelläkään.

Aamulla kaikki alkaa alusta. Linda Sorrius koettaa päästä taas kouluun.

Katso Linda Sorriuksen videohaastattelu A-studiossa 20.8. TV1 kello 21:00.

Studiossa keskustellaan kroonisesta väsysmysoiretyhtymästä kärsivien ihmisten tilanteesta. Vieraina ovat potilasjärjestön varapuheenjohtaja Tuulia Tiihonen ja infektiolääkäri Jukka Lumio.

Näyttelijät Nina Petelius-Lehto ja Satu Lemola myhäilevät Kouvolan teatterin näyttämöllä. Marraskuun ensimmäisenä päivänä kantaesitykseen tulevassa Anu Pentik – nainen joka loi savesta maailman -näytelmässä heillä on pääroolit keramiikkataiteilija Anu Pentikinä.

Itse keramiikkataiteilija ja menestynyt yrittäjä Anu Pentik saapuu seuraamaan ensi-iltaa teatterin punaisille tuoleille. Tilanne on näyttelijöille erikoinen.

– Se tulee olemaan ihan hirvittävän jännittävää, mutta samalla myös mielenkiintoista. Toivottavasti kuulemme Anulta jotain palautetta, Petelius-Lehto naurahtaa.

Pentikiä naurattaa

Vaikka taiteilija itse saapuu ensi-iltaan, ei roolisuoritus näyttelijöitä pelota.

– Tämä on ainutlaatuinen tilanne. En ole vielä tavannut Anua ennen tätä viikkoa. Jännittää tosi paljon, Lemola jatkaa vierestä.

Taiteilija Anu Pentikiä naurattaa.

– Jännittäminen on terveellistä. Se on ihan varma, että jos ei jännitä, niin silloin ei ole hyvä. Hyvä että jännittää, silloin he panevat parastaan, Pentik toteaa.

Kuusankosken maisemista

Näyttelijä Nina Petelius-Lehto näyttelee paitsi 40–77-vuotiasta Pentikiä, niin myös taiteilijaa hänen lapsuusvuosinaan. Tuolloin hän oli vielä kuusankoskelainen Eeva Anneli Pasi.

Petelius-Lehto kertoo, että näytelmän ei ole tarkoitus olla näköispatsas Anu Pentikistä.

– Näytelmä on hyvin luova, energinen ja eloisa. Lavalla nähdään aina eteenpäin menevä ja katsova Anu.

Nina Petelius-Lehto aloitti roolityön tekemisen viime toukokuussa. Roolia varten hän vieraili Anu Pentikin luona Posiolla. Näyttelijä kertoo, että Pentikin kanssa käydyt keskustelut eivät juurikaan käsitelleet näyttelemistä.

– Olemme molemmat asuneet lapsuutemme Kuusankoskella, eli samoissa maisemissa olemme leikkineet. Vaikka olemme eri ikäisiä, niin samat metsät, niityt ja kukat ovat olleet meille tärkeitä.

Näytelmässä Satu Lemola näyttelee aikuista Anu Pentikiä.

– Roolissani Anu kasvaa yritysjohtajaksi. Aviomies Topin rooli on ollut tärkeä siinä, kun Pentik on yrityksenä syntynyt, Lemola ajattelee.

Pentik itse pitää uransa tärkeimpänä käänteenä rakastumista tulevaan aviomieheensä Topi Pentikäiseen, joka tuki nuorta taiteilijaa uran alkuvaiheessa.

– Sieltä se taiteilijanimikin tulee. Minulla on niin suuri käsiala, että papereita allekirjoitettaessa aloin lyhentää sukunimeäni muotoon Pentik, taiteilija hymyilee.

"Jos puuttuisin niin puuttuisin ihan hirveästi"

Anu Pentik kertoo, että itse näytelmän tekoon hän on ei ole puuttunut. Hän on lukenut tulevasta teatteriesityksestä vain käsikirjoituksen pääkohdat. Pentik kertoo, että haluaa yllättyä ensi-illassa. Hän ilmoittaa saapuvansa teatteriin kuin kuka tahansa katsoja.

– En ole halunnut käydä katsomassa edes harjoituksia. Haluan yllättyä ensi-illassa. Olen niin voimakas ihminen, että jos minä puuttuisin, niin puuttuisin ihan hirveästi. Taiteilijaryhmän kuuluu päästä tekemään tämä taideteos niin hyvin kuin pystyy.

Ohjaaja Tiina Luhtaniemen mukaan estradilla ei nähdä elämäkertaa. Näytelmään on valittu Pentikin uran merkittävimpiä käännekohtia. Näytelmän on käsikirjoittanut kirjailija Eppu Nuotio.

– Teatterin lavalla me näemme määrätietoisen naisen, joka kasvaa tehtäviensä ja esteiden kautta, Luhtaniemi sanoo.

Anu Pentikin uraa Luhtaniemi kuvaa monivaiheiseksi, pitkäksi ja yhä jatkuvaksi.

Kouvolan teatterissa näytelmää esitetään ensi vuoden huhtikuulle saakka.

Puolivuotias Adelea Karhukorpi tuhisee tyytyväisyyttään isänsä sylissä.

Adelean vanhemmat Mikko Karhukorpi ja Annabella Ylikorpi elävät tasa-arvoista perhe-elämää, jossa valta ja vastuut jaetaan sekä kasvatus- että elatusasioissa. Se vanha malli, jossa nainen kasvatti lapset ja hoiti kodin, kun mies kävi työssä, on heitetty romukoppaan.

– Se mitä mummu on kertonut omasta lapsiarjesta, tuntuu ihan käsittämättömältä. Ukki ei ollut mukana lapsia hoitamassa. Se ei toimisi nyt, sanoo Annabella Ylikorpi.

Vanhemmat jakavat Adelean hoitovastuun.

– Olen Adelean kanssa aina kun vain voin, varsinkin nyt vauva-aikana. Se on loppujen lopuksi niin lyhyt aika, sanoo Mikko Karhukorpi.

Adelean äiti Annabella Ylikorpi on myös onnellinen, että tytär saa viettää aikaa isänsä kanssa kahdestaan. Ne hetket antavat hänelle itselle aikaa ladata akkuja.

– Mikko hoitaa, puhelee ja syöttää. Se syöttäminen on juuri sitä milloin lapsi kiintyy, ja sitä on niin hienoa katsoa.

Muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut (Duodecim 2004;120) kiintymyssuhdeteoriasta, jonka mukaan ihmislapsella on synnynnäinen tarve suuntautua toista ihmistä kohti. Aikuisen ollessa vauvan lähellä suhde muodostuu helposti.

Adelean syntymän jälkeen isä Mikko on karsinut omat menonsa minimiin. Myös harrastukset kavereiden kanssa ovat jääneet toissijaisiksi. Uutta sisältöä ja uusia kavereita on elämään tullut vauva-arjen myötä ensi- ja turvakodin järjestämästä vertaistukiryhmästä.

– Se tuki on tullut tarpeeseen varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen. On saanut purkaa itseään sellaisille ihmisille, jotka varmasti ymmärtää.

"Kaikki ovat mukana ihan täysillä"

Ensi- ja turvakodin avopalvelun järjestämä vertaistukiryhmä on kokoontunut parin viikon välein tuoreiden isien kanssa pohtimaan isyyttä, kasvatusta, kiintymystä ja muutosta, jonka lapsen syntymä aiheuttaa.

– Ihan mahtavaa, että isille on tällaista vertaistukea. Odotusaikana se on vain äiti, äiti, äiti. Tämä on ihan huippujuttu, Annabella Ylikorpi kehuu.

Isien vertaistukiryhmä kokoontuu kahden viikon välein. Kuulumisten lisäksi joka ilta jutellaan jostain kasvatuksellisesta teemasta. Kokoontumisessa puhutaan ensi- ja turvakodin ohjaaja Pekka Pudaksen mukaan kaikesta, mikä muuttuu lapsen syntymän jälkeen.

– Olen yllättynyt, kuinka aktiivisia ja keskustelevia isät ovat olleet. Kaikki ovat mukana ihan täysillä.

Kokkolan vertaistukiryhmä ei ole ainoa Suomessa toimiva isäryhmä, sillä esimerkiksi Oulussa isillä on monta erilaista ryhmää. Etelä-Suomessa apua ja neuvoa annetaan henkilökohtaisissa tapaamisissa yhä enemmän.

– Isät ovat heränneet miettimään rooliaan.

Ensi- ja turvakotiliiton kehittämispäällikkö Jussi Pullin viesti on sama. Nuoret isät osaavat vaatia tasa-arvoista ja tasa-vertaista perhe-elämää, kumppanuutta ja kasvatusvastuuta.

– Isien henkilökohtaisen ohjauksen määrä on viime vuosina lisääntynyt, Pulli kertoo.

Keskustelut jatkuneet kotona

Vertaistukiryhmän keskustelut kasvatukseen liittyvistä eri teemoista ovat jatkaneet Adelean vanhempien kasvatuskeskustelua kotona.

– Me pyritään kasvattamaan Adelea niin, että vaikeuksien tullen hän huutaa isi, isi, isi, sanoo Annabella Ylikorpi.

Lapsen ja vanhemman kiintymys onkin Sinkkosen mukaan biologista vaistotoimintaa. Vaaratilanteissa lapsi hakeutuu aikuisen läheisyyteen saadakseen turvaa, ja näin myös Annabella ja Mikko toivovat tapahtuvan.

Adelean kasvua on ehditty pohtia täysi-ikäisyyteen saakka. Vanhemmat ovat päättäneet, että he kasvattavat lapsensa omalla tyylillään yhdessä keskustellen. Näin toimimalla vältetään pahimmat riidat, esimerkiksi murrosiän kiukkukohtauksen tullessa vanhemmat toimivat yhtenäisesti.

– Ei tule vanhemmille turhaa riitaa, kun asiat on sovittu etukäteen, sanoo Annabella Ylikorpi.

Avoin tasa-arvoinen keskustelu on auttanut löytämään Adelean kasvatukseen yhteisen, keskustelevan ja pohtivan sävelen.

– Jos joskus tulee tilanne, että lapsi on tehnyt jotain ajattelematonta, niin haluan hoitaa ne tilanteet keskustelemalla ilman jäähyjä, pohtii Mikko Karhukorpi.

Kaikki perhevapaat käyttöön

Annabella Ylikorpi ja Mikko Karhukorpi haluavat kasvattaa Adelean omalla tavalla ja tyylillä, niin kuin se heille molemmille sopii.

– Me kasvatetaan Adeleaa yhdessä omilla säännöillä, sanoo Mikko Karhukorpi.

He käyttävät kaikki perhevapaat, joita pienten lasten vanhemmille on tarjolla. Molemmat vanhemmat haluavat olla tasa-arvoisia Adelean silmissä.

– Nyt on ihan loistavat mahdollisuudet isien olla kotona lasten kanssa. Tuleva perhevapaauudistus tukee tätä isien toimintaa, sanoo Annabella Ylikorpi.

Toiveena on, että Adelea voisi 2030-luvulla katsoa taaksepäin, ja todeta miten hienosti vanhemmat päättivät hänen lapsuudessaan toimia.

Koulutuskeskus Salpauksen keittiöissä valmistetaan yli 3 000 annosta joka päivä. Salpauksessa tavoitellaan valtakunnallisesti asetettua 20 prosentin luomuosuutta, tällä hetkellä siitä ollaan jäljessä enää viisi prosenttia.

Helposti saatavia luomutuotteita ovat maitotuotteet, hiutaleet, jauhot ja leipä, kertoo Luomussa vara parempi -hankkeesta vastaava Heli Jurkkola Salpauksesta.

Luomuvihannesten ja juuresten osuutta halutaan kasvattaa, mutta keskuskeittiöt eivät ota vastaan multajuureksia. Keskuskeittiöillä ei ole tiloja tai henkilökuntaa pesemään, pilkkomaan tai raastamaan satoja kiloja juureksia.

Tuottajan ja keskuskeittiön välistä puuttuu tekijäporras, joka saisi luomutuotteet liikkumaan rivakammin koulujen ja päiväkotien lautasille.

Tammelan kunnan ruokapalvelujohtaja Satu Tienhaara sanoo, että jalostustyö kuuluisi tuottajalle, tai kokonaan uudelle tekijäportaalle. Jalostustilat voivat olla yksittäiselle tuottajalle suuri investointi, joten esimerkiksi keskitetty palvelu voisi hänen mukaansa ratkaista ongelman.

Yli 10 prosenttia laitoskeittiöiden ruuasta luomua

Keskuskeittiöissä tehdään tuhansia ruoka-annoksia joka päivä. Keittiöt ovat törmänneet erikoiseen ongelmaan: esimerkiksi maitojalosteissa pakkauskoot ovat liian pieniä keskuskeittiöiden käyttöön.

– Jokainen ymmärtää, että jos teemme rahkaa tuhansille ihmisille, emme voi ottaa vastaan sadan gramman rahkapurkkeja. Tarvitsisimme yhden kokopäiväisen henkilön vain purkkien avaamiseen, kuvaa hankevastaava Heli Jurkkola Salpauksesta.

Valmistajilta asiaa kysyttäessä on käynyt ilmi, että suuria pakkauskokoja tehdään, mutta pääasiassa ne menevät ulkomaan vientiin.

– Se on ollut hiukan yllätys, kertoo Jurkkola.

Suomalaisissa laitoskeittiöissä luomun käyttö on noussut kolmessa vuodessa kuudesta prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Luomua saadaan lisää, kunhan tuotanto kasvaa ja ammattikeittiöt saavat sopivia tuotteita.

– Kun luomua lisätään, on usein hyvä katsoa pitääkö reseptejä tai koko ruokalistaa muuttaa, jotta kustannukset pysyvät kurissa, sanoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Ruotsissa julkisten keittiöiden ruuasta jo 38 prosenttia on luomua. Ruotsissa on hiljalleen siirrytty isoista keskuskeittiöistä takaisin pienempiin. Niissä luomutuotteiden käyttöönotto on osin helpompaa, sanoo Kottila.

Luomun käyttö on poliittinen päätös

Kantahämäläisessä Tammelan kunnassa tehtiin valtuustopäätös, jonka mukaan lähiruokaan voi käyttää 20 prosenttia elintarvikekustannuksista. Luomuun siirtymisessä Tammelaan on vielä matkaa, mutta lähiruoka on jo askel ympäristöystävällisempään suuntaan.

Lähiruokaa tuodaan noin sadan kilometrin säteellä Tammelan keskustasta. Ruokapalvelujohtaja Satu Tienhaaran mukaan tuotteita on löytynyt hyvin, osa jopa räätälöitynä keskuskeittiön tarpeisiin. Keittojuurespussin sisältöä ja kokoa on mietitty yhteistyössä tuottajan kanssa.

– Keittojuurespussissa on juureksia, jotka maistuvat hyvin, joten ruokahävikki on pienentynyt. Maistuvaan soppaan tarvitaan tuoreita juureksia vähemmän, mikä säästää rahaa, kertoo Satu Tienhaara.

Tammelassa lähituotteisiin siirtyminen ei ole Tienhaaran mukaan nostanut ruokakustannuksia. Pienempi ruokahävikki ja tuotemäärä kurovat hintaeroa.

Ruokahävikki on laskenut myös Salpauksen ravintoloissa. Heli Jurkkola kertoo, että ruokahävikkiä tulee päivässä 42 kiloa aiempaa vähemmän.

Luomuun voi ohjata

Tuoreen kuluttajakyselyn mukaan joka kolmas suomalainen käyttää viikottain luomua. Yli puolet kuluttajista toivoo, että luomua löytyisi myös koulun ja työpaikan lounaslautaselta. Luomua menee vientiin, mutta tuottajia on vielä melko vähän.

Luomu- ja lähiruokaan voi ohjata hankintakilpailun yhteydessä. Heli Jurkkola kertoo, että tuottaja saa lisäpisteitä siitä, jos se pystyy tarjoamaan tuotteesta myös luomuvaihtoehdon. Lähituottamiseen voi ohjata esimerkiksi vaatimalla tuotteen käyttöön 24 tunnin aikana.

Satu Tienhaara on huomannut, että ruokailija arvostaa luomua enemmän.

– Jos tarjolla on luomua, niin yleensä siitä tulee ilmoille jokin positiivinen kommentti, hän kertoo.

Chilen pääkaupunkiin Santiagoon on julistettu ulkonaliikkumiskielto, joka astuu voimaan sunnuntaina kello yksi yöllä paikallista aikaa.

Ulkonaliikkumiskiellosta kertoivat maan turvallisuusviranomaiset.

Santiagossa on ollut lähes kahden viikon ajan laajoja mellakoita, jotka saivat alkunsa metrolippujen hinnankorotuksesta.

Mielenosoitukset kärjistyivät perjantaina, kun mellakoitsijat heittelivät metroasemille polttopulloja ja sytyttivät tuleen muun muassa sähköyhtiö ENEL:in toimiston.

Chilen presidentti Sebastian Piñera julisti lauantain aikana poikkeustilan Santiagoon ja antoi armeijalle valtuudet palauttaa järjestyksen kaupunkiin. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi hillinnyt mielenosoituksia.

Uutistoimisto AP kertoo, että Piñera ilmoitti lauantaina lopulta myös metrolippujen hinnankorotusten jäädyttämisestä. AP:n mukaan toistaiseksi on vielä epäselvää, onko ilmoitus hillinnyt mellakointia.

Lauantain mielenilmaukset alkoivat rauhallisesti, mutta yltyivät myöhemmin mellakoiksi. Mellakoitsijat muun muassa sytyttivät tulipaloja ja ottivat yhteen poliisin sekä armeijan sotilaiden kanssa.

Lauantain aikana myös metron toiminta keskeytettiin täysin ja kaikki asemat määrättiin tyhjennettäviksi.

Aiheesta lisää:

Chilessä armeija kaduilla, tuhopolttoja ja väkivaltaa – Syynä neljän sentin korotus metrolipun hintaan

Ainakin 15 ihmistä on kuollut padon murtumisen aiheuttamassa tulvassa kultakaivoksella Venäjällä Siperian Krasnojarskissa. Asiasta kertoo Venäjän hätätilaministeriö.

Kuolonuhrit ovat padon työntekijöitä, joiden asuintilat mutainen tulvavesi valtasi tänään aamulla paikallista aikaa. Lisäksi useita ihmisiä on viety sairaalaan, ja heistä osa on kriittisessä tilassa. Toistakymmentä ihmistä on edelleen kateissa.

Hätätilaministeriö lähetti lähialueilta pelastushenkilöstöä paikalle auttamaan pelastustöissä. Yhteensä pelastustoimiin on osallistunut lähes 300 ihmistä, helikoptereita ja veneitä, mutta töitä haittasi alueen syrjäisyys. Avun toimittamista on valvonut Venäjän terveysministeri.

Presidentti Vladimir Putinin edustaja Dmitri Peskov kertoo presidentin määränneen viranomaisia avustamaan uhreja ja selvittämään onnettomuuden aiheuttaja.

Tulva yllätti nukkujat

Viranomaisten mukaan padon rakentamisessa ei ollut huomioitu turvallisuussääntöjä, eivätkä viranomaiset ilmeisesti edes tienneet koko padon olemassaolosta.

Paikallishallinnon edustaja sanoi televisioidussa lausunnossaan, että pato oli rakennettu "joka ikisen säännön" vastaisesti. Asiasta on aloitettu rikostutkinta.

Padon omistaa yhtiö nimeltä Sibzoloto, joka ei ole toistaiseksi kommentoinut tapahtunutta.

Alueen viranomaisten mukaan noin 80 kaivoksella työskentelevää ihmistä asui tulvan alle jääneessä väliaikaisessa majoituksessa kaivostyömaan liepeillä.

Nimettömänä puhunut kaivoksella työskennellyt mies on kertonut Govorit Moskva -radiokanavalle, että onnettomuus tuli täytenä yllätyksenä.

– Ihmiset olivat nukkumassa, ilmeisesti he eivät edes ymmärtäneet mitään, hän selitti.

Miehen mukaan alueella on neljä vastaavaa patoa ja pienempiä murtumia on tapahtunut aiemminkin.

Monessa maassa on pitkät perinteet debatille. Jo antiikin Kreikassa Aristoteles painotti retoriikan merkitystä. Brittiläisissä yliopistoissa on suosittuja väittelykerhoja, jotka kilpailevat keskenään parhaista argumentointitaidoista. Koko idea kilpailuissa on, että joukkueet eivät voi vaikuttaa aiheeseen, eivätkä edes siihen, kannattavatko vai vastustavatko kyseistä asiaa. Näin varmistetaan, että kilpailu käydään nimenomaan puhtaasti väittelytaitojen perusteella.

Myös kotimaassani Sri Lankassa tämä perinne on voimissaan. Televisiossa näytetään jatkuvasti väittelyohjelmia, ja ne ovat erittäin suosittuja. Kouluissa opetetaan argumentointitaitoja jo alaluokilta alkaen, joten olen kasvanut pitämään debattikulttuuria itsestäänselvyytenä. Jossakin vaiheessa havahduin siihen, että Suomessa en vastaaviin televisio-ohjelmiin ole törmännyt. Kun otin asian vaimoni kanssa puheeksi, hän kertoi, ettei kouluissakaan varsinaisesti opeteta argumentointia.

Suomi on tunnettu maana, jossa on maailman paras peruskoulutus. Siksi on yllättävää, mutta myös huolestuttavaa, että tällaiseen perustaitoon ei jostakin syystä ole panostettu lainkaan. Ja sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes viideksi minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista Twitter-keskustelua tai vaikka poliitikkojen vaaliväittelyä. Niissä vilisee niin sanottuja argumentoinnin virheitä, jotka vievät keskustelua pois itse aiheesta.

Jos on mahdollista tulkita vastaväittäjän kommentti kahdella tavalla, on suotavaa tulkita kommentti sen esittäjälle edullisemmalla tavalla.

Argumentaatiovirheiden välttäminen kuuluukin perinteisen argumentointitaidon perusasioihin – ja siksi suosittelenkin aivan jokaiselle peruskurssiksi valtavan suosion saanutta Kehnojen argumenttien kuvakirjaa. Teoksessa on huumorin keinoin havainnollistettu kaikki tunnetuimmat argumentointivirheet.

Yksi yleisiä argumentointivirheitä on niin sanottu kaltevan pinnan argumentti, jota kuulee usein etenkin poliittisessa keskustelussa. Kaltevalla pinnalla tarkoitetaan sitä, että sanotaan että asian A hyväksyminen johtaa väistämättä asiaan B – esimerkiksi ”jos hyväksytään sukupuolineutraali avioliittolaki, kohta meidän on pakko hyväksyä lapsiavioliitot ja moniavioisuus.”

Kaltevan pinnan argumentin tekee virheelliseksi se, että vaikka olisikin mahdollista, että väitetty seuraus toteutuisi, ei ole mitään perustetta väittää, että se tapahtuisi jotenkin vääjäämättä ja itsestään.

Toinen todella yleinen argumentointivirhe on ns. ad hominem -argumentti. Sen voisi tiivistää näin: ei keskitytä kritisoimaan sitä, mitä sanotaan vaan sitä, kuka sanoo. Kun kesällä Rinteen hallituksen uutisoitiin esittävän turvapaikanhakijoille jalkapantoja, moni irvileuka huomautti, että asiasta olisi seurannut aikamoinen haloo, jos sitä olisivat ehdottaneet perussuomalaiset.

Ilmiön huomaa myös kun lukee näitä meikäläisen kolumnien kommentteja: osa on sitä mieltä, että koska olen maahanmuuttaja ja vieläpä entinen turvapaikanhakija, minun kannattaisi pitää tyhmät mielipiteeni omana tietonani. Toiset taas näyttävät kommenttien perusteella ajattelevan, että aasialaisuus tuo jo itsessään jokaiseen lauseeseeni jotakin ainutlaatuista viisautta. Minulla ei tietenkään ole mitään tuota jälkimmäistä tulkintaa vastaan, mutta vakavasti puhuen: eikö ole itsestään selvää, että paras tulos esimerkiksi yhteiskunnallisten isojen kysymysten ratkaisussa saadaan nimenomaan eri argumenttien laatua – ei niiden esittäjää arvioimalla?

Siksi esitänkin seuraavaa. Tuodaan retoriikka omaksi oppiaineeksi kouluihin.

Opetetaan lapset jo pieninä puolustamaan kantaansa loogisilla argumenteilla, muita kunnioittavassa hengessä. Ja tuodaan vaaliväittelyihin tuomaristo, joka arvioi ehdokkaiden argumentteja yksinomaan niiden laadun pohjalta – viihteellisyyttä saataisiin lisää siitä, kun tuomari voisi argumenttivirheen kuullessaan keskeyttää puheen vaikka punaista nappia painamalla.

Sosiaaliseen mediaan ehdottaisin toimintoa, jolla voi vaikka vuorokaudeksi peittää ihmisten profiilikuvat ja nimet, niin että näkyviin jäisi pelkästään se, mitä henkilö on kirjoittanut. Olisi hauskaa nähdä, kuinka paljon ihmiset tykkäisivät ”vahingossa” sellaisten ihmisten jutuista, jotka normaalisti ohittaisivat pelkän pärstän perusteella.

Lopuksi vielä muistuttaisin kaikkia keskustelun kultaisesta säännöstä: jos on mahdollista tulkita vastaväittäjän kommentti kahdella tavalla, on suotavaa tulkita kommentti sen esittäjälle edullisemmalla tavalla. Nykyisessä tahallisen väärinymmärtämisen kulttuurissa tuntuu, että tavoitteena on pikemminkin päinvastainen: tulkitsemme toistemme kommentit mahdollisimman pahantahtoisesti. Entäpä jos seuraavan kerran kun raivostut toisen sanomisista miettisitkin, onko mahdollista että olet tulkinnut hänet väärin? Ehkä hän tarkoittikin hyvää.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 20.10. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Suomen kieli ei ole ongelma, vaan ratkaisu

Katri Saarikiven kolumni: Potkaisisitko koiraa vai pesisitkö Suomen lipulla vessan? Arvoeroja voi mitata, mutta yhteisen löytäminen on sitäkin tärkeämpää

Tuukka Tervosen kolumni: Suomi-Twitter on kuin aikuisten oma riita siitä, kenen kanssa Harry Potterin pitäisi seurustella

Moni on kuullut, että tuulivoimalat ovat vaarallisia eläimille. Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloiden lapojen arvioidaan tappavan vuodessa jopa 100 000 lintua. Se on aika paljon.

Lintujen tuulivoimalakuolemien tarinaa esittävät erityisesti tuulivoimaa vastustavat tahot. Luvut eivät valehtele, mutta mittakaavasta ne eivät kerro mitään. Se on tarkoituskin.

Saksan ympäristönsuojeluvirasto Bundesamt für Naturschutz arvioi, että koko Euroopassa kuolee arvion mukaan noin 90 miljoonaa lintua pelkästään ikkunalaseihin.

Tarinan opetus on, että ajattelemme joko intuitiivisesti tai tietoisesti.

Intuitio on ajattelun alitajuntainen oikopolku. Se perustuu kokemuksiin ja on supernopea. Intuitio on monessa nopeassa tilanteessa tietoista miettimistä parempi neuvonantaja.

Mutta tarkkaa lopputulosta sillä ei saa. Niinpä 100 000 tuulivoimaloiden tappamaa lintua kuulostaa aivojen automaattisesti prosessoimalla nopealla ajattelulla valtavalta määrältä.

Tietoinen ajattelu on raskaampaa ja kuluttaa energiaa.

Intuitio perustuu vaikutelmiin, tietää Turun yliopiston psykologian dosentti Johanna Kaakinen.

– Intuition ongelma on, että silloin olemme täysin altistuneita tiedonkäsittelyn vinoumiin, jotka voivat johtaa huonoihin tai virheellisiin toimintatapoihin. Ajattelumme perustuu ”primingiin” eli ne asiat, jotka ovat päällimmäisinä mielessä, värittävät siitä seuraavaa havainnointia.

Tietoista ajattelua suoritetaan silloin, kun asioista otetaan tietoisesti selvää. Se on hidasta, mutta tarkkaa. Lopuksi tietoisesta ajattelusta seuraa tarkka tulos.

Tietoinen ajattelu on raskaampaa ja kuluttaa energiaa. Kovan ajattelutyön aikana aivojen työmuisti täyttyy pinnistelystä. Ylioppilaskokeen tai ajokortin insinööriajon tapaisen ajattelusession jälkeen ihminen on suorastaan puhki.

Siksi meidät on suunniteltu niin, että jättäydymme usein intuition varaan. Intuitiossa on parempi teho-hyötysuhde, koska evoluutio suosii kaikkea, mikä säästää energiaa ja vaatii vähemmän vaivaa. Intuitio on hyvin nopea tapa toimia ja siitä on hyötyä esimerkiksi hengenvaarallisissa tilanteissa.

– Tässähän ei ole kyse siitä, kumpi on parempi. Molempia tarvitaan. Kyllähän ihmiselle on luontaista myös asioiden pähkäileminen, Johanna Kaakinen sanoo.

Miettimällä mielikuvia vastaan

Intuitiosta on etua tilanteissa, joista ei ole saatavissa täyttä varmuutta. Aivomme ovat muovautuneet niin, että vähän vajavaisillakin tiedoilla saamme aikaan kelvollisen lopputuloksen.

Ennakoimme erilaisia tilanteita aiemman kokemuksen perusteella. Seuraamme, kuinka usein joku asia tapahtuu ja pyrimme arvioimaan siitä todennäköisyyden. Ihminen on varsin hyvä arvioimaan ilmenemistodennäköisyyksiä.

Esimerkiksi nälän ja vessahädän sattuessa osaamme vieraassakin kaupungissa päätellä sekä ravintolan että vessan löytyvän todennäköisesti menemällä lähimpään ostoskeskukseen.

Teemme siis päätelmiä sen perusteella, mitä olemme aiemmin kokeneet. Synnytämme myös päässämme mielikuvia ja uskomme tarinoihin, vaikka meillä ei olisi mitään käsitystä, miten asioiden tapahtumaketju oikeasti menee.

Jos ymmärrämme miten intuitio toimii, päätöksiin voidaan vaikuttaa.

Johanna Kaakinen muistuttaa, että intuitiolle ei oikein voi mitään.

– Aina kun kuulemme sanoja, puhetta tai jotain muuta, muisti toimii niin, että omat tiedot ja tietopohja aktivoituvat automaattisesti. Olemme aina alttiina mahdollisille vääristymille ja vinoumille, mutta emme ole niiden armoilla. Jos haluamme ottaa ylimääräistä aikaa siihen miettimiseen, niin vinoumien toiminta voidaan pysäyttää.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa huomattiin aikoinaan, että poliisi ampui herkemmin tummaihoisia kohti. Kyseessä oli stereotypioihin perustuva vinouma. Sitä ryhdyttiin korjaamaan sillä, että poliisia kehotettiin miettimään asiaa tietoisesti ennen ampumista. Muutaman millisekunnin miettiminen säästi mahdollisesti ihmishenkiä.

Välillä kannattaa ottaa ajattelun aikalisä

Aivojen tekemiin päätöksiin voi vaikuttaa, selviää myös psykologian maisteri Tuomas Leistin tuoreesta väitöskirjasta.

Helsingin yliopistossa torstaina väitellyt Leisti halusi tietoisuustutkimuksellaan selvittää, mikä merkitys tietoisella ajattelulla on, kun intuition merkityksestä puhutaan niin paljon. Hän tuli siihen lopputulemaan, että tietoisen ajattelun kautta intuitiivinen prosessi saadaan hallintaan.

Leisti sanoo, että jos päätöksiä tehdään intuitiivisesti, mutta ymmärrämme, miten intuitio toimii, päätöksiin voidaan vaikuttaa.

Hyvä esimerkki on työnhakutilanne. Vaikka työnantaja lukisi CV:n ja teettäisi psykologisia testejä, hakijasta syntyvä kokonaisvaikutelma on silti intuitiivinen. Se ei siis Leistin mukaan ole rationaalisen prosessin tulos.

– Jos ymmärrämme intuitiivista prosessia, niin voimme sulkea pois sellaisia asioita, jotka eivät ole relevantteja arvioinnin kannalta. Jos tiedämme vaikka, että meillä on ennakkoluuloja, voimme sulkea niitä pois ja tarkkaavaisuus voidaan kohdistaa olennaisiin asioihin kuten työkokemukseen.

Mutta vaivaa se vaatii. Pelkällä intuition vaikutelmilla pääsisi paljon helpommalla.

– Se on todella raskasta varsinkin, jos ne intuitiiviset vaikutelmat ovat todella voimakkaita. On henkisesti raskasta lähteä etsimään tietoa, jotka ovat intuitiota vastaan. Joudut ikään kuin olemaan oma vastustajasi.

Sama intuition ymmärtäminen ja sille vastaanpaneminen auttaa vaikkapa kaupassa. Ihmisillä on tapana tehdä heräteostoksia vain hetkellisen hyvänolontunteen saamiseksi.

– Se on sitä, että pysähtyy siinä hetkessä miettimään, tarvitsenko tätä oikeasti ja tulenko käyttämään tällaista. Siinä pystyy ottamaan sellaisen aikalisän ja miettimään, onko tämä oikeasti tarpeen, psykologian maisteri Tuomas Leisti sanoo.

Lue myös:

Kaikki stressi ei ole pahasta – eustressi auttaa onnistumaan ja sitä voi tietoisesti lisätä

Katri Saarikiven kolumni: Aivosi täydentävät puuttuvaa tietoa kuvittelemalla ja arvaamalla, mutta usein arvaukset ovat vääriä

Turkki estää kurdijoukkoja evakuoitumasta Ras al-Ainin alueelta Koillis-Syyriassa, sanoo Syyrian demokraattisten kurdijoukkojen johtaja Mazloum Abdi. Hänen mukaansa Turkki on estänyt haavoittuneiden ja siviilien evakuoimisen.

Abdi sanoi lisäksi uutistoimisto AFP:lle puhelimessa, että kurdijoukot ovat jatkaneet sotilasoperaatioita Isisiä vastaan Syyriassa.

Sekä Turkki että kurdit ovat syyttäneet toisiaan torstaina solmitun tulitaukosopimuksen rikkomisesta Pohjois-Syyriassa. Turkki ja Yhdysvallat sopivat torstaina viisipäiväisestä tulitauosta alueille, jotka Turkki on käytännössä saanut haltuunsa kurdeilta.

Tulitaukosopimuksen ehtona oli, että kurdit vetäytyvät rajan tuntumasta alueelta, jolle Turkki haluaa perustaa turvavyöhykkeen. Turkin puolustusministeriö sanoo, että Turkki on pitäytynyt sopimuksessa, mutta kurdit ovat tehneet 36 tunnin aikana yhteensä 14 hyökkäystä.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi lauantaina, että Turkki murskaa kurdijoukot, jos nämä eivät vetäydy turvavyöhykkeeltä.

Amnesty syyttää Turkkia sotarikoksista

Myös Turkin on kerrottu rikkoneen sovittua tulitaukoa Pohjois-Syyriassa, minkä maa on kiistänyt. Kurdien tiedottaja on syyttänyt Turkkia tulitauon rikkomisesta. Mustafa Balin mukaan Turkki jatkoi perjantaina ilmaiskuja ja tykistötulta kurdien alueelle.

Turkki taas kiisti tiedot "disinformaationa".

Syyrian sotaa tarkkailevan järjestön Syrian Observatory for Human Rightsin (SOHR) mukaan perjantaina Turkin iskuissa olisi kuollut 14 siviiliä. Järjestö kertoi, että Ras al-Ainissa oli ollut perjantaina aamulla hajanaista ammuskelua.

Syrian Observatory for Human Rightsin kirjanpidon mukaan yli 500 ihmistä on saanut surmansa taisteluissa runsaan viikon aikana ja noin 300 000 siviiliä on joutunut lähtemään kodeistaan. Kuolleista yli 70 on siviilejä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Turkki ja sen liittolaiset ovat syyllistyneet vakaviin sotarikoksiin Pohjois-Syyrian hyökkäyksen aikana.

Amnestyn mukaan Turkki ja liittolaiset ovat osoittaneet häpeällistä piittaamattomuutta siviilien hengestä.

Lisää aiheesta:

Poliisi käytti etälamautinta Helsingissä Turkin sotatoimia kurdien itsehallintoalueella vastustavassa mielenosoituksessa

Yle Pohjois-Syyriassa: Turkki on rikkonut tulitaukosopimusta perjantaiaamusta lähtien

Pakolaiset tukkivat tien pois Qamishlin kurdikaupungista: "Miksi olet menossa sinne", kysytään Ylen toimittajalta Irakin ja Syyrian rajalla