Kouvolan ja Kiinan Xi’anin välillä hiipuneen tavarajunayhteyden elvyttäjäksi saattaa nousta kiinalaisten ruokapöytiin matkalla oleva norjalainen lohi.

Suunnitelmia asiasta on Kouvolan kaupungin omistaman elinkeinoyhtiö Kinno Oy:n mukaan niin Norjassa kuin Suomessakin.

Uudesta rautateiden “lohireitistä” on parin viime kuukauden aikana ollut julkisuudessa liikkeellä tosin varsin epämääräisiä tietoja.

Epämääräiset, tai ainakin vanhentuneet , tiedot eivät ole olleet täysin vieraita viime kuukausina muutenkaan kun puhutaan Kouvolan ja Kiinan välisistä tavarajunista.

Kesällä selvisi , että Xi’anin ja Kouvolan välisiä tavarajunia ei kuljekaan kerran viikossa kuten kaupungin päättäjät ja veronmaksajat olivat luulleet vielä toukokuussa. Suuria odotuksia herättänyt yhteys oli hiipunut viiteen junaan koko alkuvuoden aikana. Myöhemmin kesällä Kinno arvioi koko vuoden saldoksi kertyvän kymmenen junaa.

Viisi tai kymmenen – se on järisyttävän vähän verrattuna siihen mitä on tavoiteltu.

Mutta olisiko Norjan lohesta oikeasti purskauttamaan ketsuppipullo auki, jotta Kiinan tavarajunayhteys saisi uutta vauhtia myös muille tavarankuljetuksille?

Teknisesti ja kalan säilyvyyden kannalta pitkäkin kuljetusmatka rautateitse ei näyttäisi olevan mahdoton ajatus. Avainsana on BluWrap -tekniikka , joka perustuu happimäärän hallintaan ja pakkausastioiden jäähdyttämiseen. Teknologiaa esitellään Kouvolan kansainvälisessä raideliikenneseminaarissa 26. syyskuuta.

Lohikuljetuksia jo lokakuussa?

Julkisuudessa on jo ehditty jo kertoa, että lohen vienti Kouvolan kautta alkaa, mutta ainakaan vielä kukaan ei tunnu tietävän milloin.

Norjalainen Fremover -sanomalehti uutisoi heinäkuussa, että vientiä rautateitse suunnitellaan Narvikista Haaparannan, Tornion ja Kouvolan kautta Kiinan Xi’aniin. Kuljetukset alkavat jo ennen joulua, lehti kirjoitti. Lehden jutun nosti esiin Facebook-sivuillaan kuvakaappauksena myös elinkeinoyhtiö Kinnon kuljetushanke Railgate Finland.

Pohjoissuomalaiset sanomalehdet, Lapin Kansa ja Kaleva , kertoivat norjalaislehden perässä samasta asiasta pari päivää myöhemmin.

Ja suunnitelmahan näytti vain etenevän mitä pitemmälle kesä kulki.

Hollantilainen rautatiekuljetuksiin erikoistunut verkkosivusto RailFreight.com kertoi kolmisen viikkoa viikkoa myöhemmin, että suunnitelmissa onkin aloittaa lohen junakuljetukset jo syys-lokakuussa tänä vuonna.

Muutama päivä tämän jälkeen, elokuun alussa, samaa tietoa levitti puolalainen kuljetusalaan keskittynyt Baltic Transport Journal -verkkosivusto.

Hyvin markkinoitu. Tietonsa kaikki edellä mainitut uutisvälineet perustivat elinkeinoyhtiö Kinnon tietoihin.

Elokuun lopussa Kinno Oy:n toimitusjohtaja Martti Husu tarkensi aikataulua kertomalla Ylen haastattelussa, että syys–lokakuussa lohen kuljetukset eivät ainakaan ala – vaan aikaisintaan loppuvuodesta.

Tuore tieto puolestaan on se, että Kinnon edustaja on menossa marraskuun lopulla Hollantiin kansainväliseen Kiinan kuljetusten silkkitieseminaariin kertomaan, millä tavalla lohen kuljetus Kouvolan kautta hoidetaan.

Kuulostaa suunnitelmalta.

Kouvola ei ole ainoa silkkitien reittipiste

Lohen vienti Norjasta Suomen kautta Kiinaan ei sinänsä ole mikään uusi juttu. Norjalaista kalaa kulkee lentorahtina Helsinki-Vantaan lentoasemalta Kiinaan kymmeniä tuhansia kiloja päivässä. Näistä lentokentälle menevistä kuljetuksista Kouvola haluaisi nyt siis itselleen siivun, luultavasti enemmänkin.

Kaksi vuotta sitten avattua tavarajunayhteyttä on Kouvolassa markkinoitu “modernina silkkitienä”. Silkkitiellä tarkoitetaan jo parituhatta vuotta sitten käytössä olleita Euroopan ja Kiinan Xi’anin välillä olleita eri reittejä, joita pitkin tavarat kulkivat ja kauppaa käytiin.

Tosiasia on kuitenkin se, että nykypäivän silkkitieyhteyksiä on Kiinasta muuallekin Eurooppaan kuin Suomeen ja Kouvolaan, esimerkiksi Italiaan, Saksaan, Tsekkiin ja Ranskaan.

Rautatielogistiikan professori Olli-Pekka Hilmola LUT-yliopiston Kouvolan yksiköstä sanoo, että Keski-Euroopassa kulkee rautateitse moninkertainen määrä kontteja verrattuna Kouvolan reittiin.

– Eri arvioiden mukaan Kiinan kontteja meni vuonna 2018 Puolaan tai Puolan läpi edelleen Saksaan yli 300 000 kappaletta.

Kilpailua – tai sitten ei

Hilmola kuitenkin sanoo, että Kouvolan yhteys ei suoranaisesti kilpaile esimerkiksi Puolan reitin kanssa, koska etäisyys näiden kahden välillä on suuri.

Tätä samaa korostetaan myös elinkeinoyhtiö Kinnosta.

– Kouvolan reitti on ainoa Pohjois-Eurooppaan tuleva reitti. Se palvelee nimenomaan Pohjoismaiden vientiteollisuutta, huomauttaa Martti Husu.

Silti Kinnossa laskeskellaan Kiinasta Eurooppaan tulevien tavaravirtojen jatkuvaa kasvua, joka Husun mukaan saattaisi muodostua Kouvolalle ennen pitkää – kilpailuvaltiksi.

– Muun muassa Xi’anista lähetettiin viime vuonna 1300 junaa Eurooppaan, pääasiassa Saksaan, ja määrä kasvaa vuosittain. Odotamme milloin eteläisempi reitti menee niin tukkoon, ettei siitä enää mahdu junia läpi.

Kouvolan ja Kiinan välisen tavarajunaliikenteen vilkkaudessa ei voi sivuuttaa euroopanlaajuista kilpailua rahdeista.

– Osa Eurooppaan menevistä reiteistä kilpailee todennäköisesti myös keskenään rahdeista. Reittivalintoihin vaikuttavat jatkoyhteydet, sanoo ulkomaankauppaa harjoittavia vienti- ja tuontiyrityksiä palvelevan Varova Oy:n toimitusjohtaja Mikko Vihanto.

Keski-Euroopan reitit Kouvolaa edellä

Yli 70 vuotta kuljetusalalla toiminut Varova markkinoi asiakkailleen kuljetusmuotoja ja -reittejä niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Sen oma terminaali sijaitsee Helsingissä, jonne on suora rautatieyhteys Kiinan Hefeistä.

Yrityksen verkkosivuilla on esillä vaihtoehtona myös Kouvolan ja Xi’anin välinen reitti.

Vihanto näkee muilla Eurooppaan tulevilla rautatieyhteyksillä selvän edun Kouvolaan verrattuna.

– Niiden etu on se, että kuljetus voidaan hoitaa pitkälle länteen.

Ja juuri tähän yksityiskohtaan kannattaakin nyt kohdistaa mielenkiinto.

Ulottuisiko Norjan Narvikin ja Kouvolan välinen säännöllinen rautateiden lohireitti Kiinasta katsoen riittävän pitkälle länteen myös muun tavarankuljetuksen kannalta?

Odottaa sopii, että kuluvan vuoden viimeiset kolme kuukautta näyttävät suunnan. Pääsevätkö Kouvolan Kiinan-junat jälleen kiitoon?

Uhkakuva on, että norjanlohet jäävät yhdeksi niistä lukuisista mahdollisuuksista, joita Kiinan reitillä on ollut sen avaamisesta lähtien.

Norjalaisen lohen rautatiekuljetuksista puhutaan muun muassa Kouvolan kansainvälisessä raideliikenneseminaarissa 26. syyskuuta. Vastaavia kuljetusalan, myös raideliikennettä kuljetusmuotona markkinoivia, tapahtumia järjestetään ensi kevääseen mennessä useita eri puolilla Eurooppaa.

Poliisi tutkii Parikkalan ja Savonlinnan alueella tehtyjen perämoottorivarkauksien sarjaa.

Useita syyskuun alkupuolella anastettuja perämoottoreita on takavarikoitu Puolasta sen jälkeen, kun omistajat olivat ilmoittaneet niiden katoamisesta. Perämoottoreja oli yritetty kuljettaa EU-alueen ulkopuolelle.

Rikoksesta epäiltyjä on useita ja heidät on etsintäkuulutettu.

Poliisi kehottaa tekemään rikosilmoituksen kadonneesta perämoottorista. Puolan viranomaisten hallussa on tällä hetkellä enemmän perämoottoreita kuin niistä on tehty rikosilmoituksia.

Kalleimmat anastetut perämoottorit maksavat 10 000 euroa

Harmillisin tilanne on se, että kaikki ihmiset eivät ole vielä tehneet rikosilmoitusta.

– Anastettu omaisuus saatetaan palauttaa Puolassa henkilölle, jolta se on takavarikoitu, jos siitä ei ole tehty rikosilmoitusta tai jos poliisi ei pysty varmistumaan sen laillisesta omistajasta, kertoo rikoskomisario Ville Lahti Kaakkois-Suomen poliisista.

Osa ihmisistä ei ole vielä havainnut perämoottorin puuttumista, koska vene on jo saatettu laittaa talviteloille.

– Toivottavasti kyseessä ei ole välinpitämättömyys omasta omaisuudesta. Esitutkinnan yhteydessä on huomattu, että kalleimmat perämoottorit ovat jopa 10 000 euron hintaisia ja halvimmatkin 1 500 euron hintaisia, Lahti kertoo.

Poliisi muistuttaa, että jokaisen olisi valokuvattava sekä tallennettava tunnisteet ja numerosarjat arvokkaasta omaisuudestaan.

Parikkalan ja Savonlinnan alueella sattunutta perämoottorivarkauksien sumaa tutkitaan Imatran poliisissa.

Ensi viikko alkaa ajankohtaan nähden tavallista viileämmissä merkeissä. Muutoksia säässä ei alkuviikosta juurikaan nähdä, vaan viime päivien kylmyys jatkaa koettelemistaan.

Erityisen kylmiä ovat yöt. Jopa maan eteläosissa esiintyy yöpakkasia. Ylen meteorologi Anne Borgström varoittaa, että yöpakkaset tuovat mukanaan aamuliukkautta ja kuuraa.

– Varsinkin ensi yönä ja aamulla kannattaa olla varuillaan koko maassa, Borgström täsmentää.

Varovaisuuteen kehottaa myös Ilmatieteen laitos, jonka varoitus liukkaasta kelistä on voimassa maanantaina koko Suomessa.

Borgströmin mukaan aamuisin ja iltaisin saadaan alkuviikosta nauttia auringosta. Sää on pääosin poutaista.

– Jos nyt perjantaille asti katsotaan, niin vähäsateista on. Lounaassa tulee paikoin yli viisi milliä vettä, mutta erityisesti maan keskiosissa tulee olemaan laajoilla alueilla sateetonta koko viikon, Borgström sanoo.

Sään yleiskuva on Borgströmin mukaan mantereella heikkotuulinen ja syksyinen. Tiistaina sateet saapuvat maan länsirannikolle, josta ne väistyvät keskiviikkona etelään. Keskiviikkona myös Lapissa esiintyy sateita.

Torstaina maamme pohjoisosissa alkaa lämmetä ja samalla yötkin lämpenevät. Tuolloin Länsi-Lapin pitäisi olla näillä näkymin Suomen lämpimin alue. Lämmin ilma virtaa sieltä hiljalleen etelään, ja lämpötilat kohoavat sielläkin noin 15 asteeseen.

Viikon aluksi maanantaina 23.9. on syyspäiväntasaus, eli hetki, jona Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Syyspäiväntasauksen päivänä koko maapallolla on auringonnoususta auringonlaskuun tasan 12 tuntia.

Voit lukea säästä lisää Ylen sääsivuilta.

Oli tammikuu ja perjantai. Puhelin soi. Kello oli 14. Birgitta Kaartisen aviomies soitti työpaikalle ja kertoi, että kotitiellä auto oli jäänyt junan alle.

Heidän yhdeksänvuotias poikansa Jonne oli autossa.

Kaartinen lähti heti kahden työkaverinsa kanssa päivystykseen odottamaan ambulansseja. Ajatuksissaan hän näki poikansa makaavan teho-osastolla ja itsensä seuraamassa poikansa toipumista sairaalan sängyn vierellä.

Ambulanssi mateli päivystyksen eteen. Sieltä nousi kaksi hiljaista ambulanssimiestä. Pitkä, hoikka päivystävä lääkäri tuli Birgitan luokse ja pyysi vastaanottohuoneeseen.

– Aavistin kuulevani sen pahimman, Birgitta sanoo.

Silti maa katosi jalkojen alta. Hän istui tuoliin ja kuuli lääkärin sanovan:” Kaikki autossa olleet menehtyivät heti”.

– Putosin johonkin mustaan ja pimeään. Olin paikalla ensiavussa, mutta tapahtumat tuntuivat unen näöltä. Minulle tuli kiire lähteä kotiin, Birgitta kertoo.

“Puhelin kesti, poika ei”

Illan aikana kotona kävi sukulaisia, läheisiä, poliiseja ja kriisityöntekijöitä. Seitsenhenkisestä perheestä paikalla olivat kaikki muut paitsi muualla asuva tytär.

Illan kuluessa poliisit toivat pojan märän repun. Kännykkä oli vielä päällä.

– Puhelin kesti, poika ei, Birgitta ajatteli.

Tarkoitus oli, että poliisit olisivat tuoneet onnettomuuspaikalta myös valokuvia, josta pojan olisi voinut tunnistaa. Sellaisia ei kuitenkaan pystytty ottamaan.

Kriisiryhmä ei viipynyt kauan. He jättivät sekä rauhoittavia että unilääkkeitä. Lupasivat soittaa seuraavana päivänä.

Väkeä kävi paljon. Kukkamaljakot loppuivat kesken. Kahvia juotiin litroittain ja ihmiset istuivat siellä, missä oli tilaa.

– Hautajaisten jälkeen vierailut loppuivat. Sitten tuli hiljaisuus, Birgitta kertoo.

Lapselle täytyi valita arkku.

– Ei vanhempien pitäisi valita arkkua lapselleen, vaan lapsen pitäisi haudata vanhempansa. Järjestys oli niin väärä, Birgitta sanoo.

Jonne Kaartinen haudattiin tammikuun lopulla. Arkkuun sisarukset laittoivat Jonnelle kirjoittamansa kirjeet ja hänen vanhat luistimensa.

– Silloin saimme myös koskettaa hänen kättään, vaikka kasvoja emme nähneet. Kyllä se oli Jonnen käsi, Birgitta sanoo.

Suru särki päätä

Suuret muutokset elämässä ovat stressaavia – jopa myönteiset muutokset. Tutkimusten mukaan oman lapsen menettäminen on kaikista menetyksistä stressaavin, sanoo psykologi ja vaativan erityistason psykoterapeutti Soili Poijula.

Läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa myös surevan kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle. Myös siitä on tutkimusnäyttöä, Poijula sanoo.

Hän on tutkinut, hoitanut ja kehittänyt surevien auttamista ja hoitoa kolmisenkymmentä vuotta.

Birgitta Kaartinen kertoo, että ensimmäiset kuukaudet suru tuntui rintakipuna.

– Oli vaikea hengittää. En jaksanut syödä, kävellä enkä istua, ylipäätään olla.

Kesällä, kun onnettomuudesta oli kulunut puoli vuotta, Birgitta istutti orvokkeja. Yksinkertainen työ vei kaikki voimat.

Välillä hän ei olisi millään jaksanut nousta sängystä. Toisinaan hän taas imuroi kolme kertaa päivässä, koska oli niin levoton.

Birgitta oli yhdeksän kuukautta sairauslomalla. Hän palasi vuodeksi töihin ja jäi taas sairauslomalle. Oli hirveä päänsärky. Syytä ei löytynyt. Neurologi ja psykiatri tutkivat vaivaa, ja sanoivat lopulta, että suru särkee päätä.

“Suru on kuin aaltoileva meri”

Suru ei ole suoraviivainen prosessi, jolla on selkeä alku ja loppu, sanoo monien ihmisten psykoterapeuttina toiminut Soili Poijula.

– Suru on kuin aaltoileva meri, jossa voi meren tyynnyttyäkin tulla pohjavirta, joka vetää hetkeksi syvyyksiin.

Kahdesta ensimmäisestä vuodesta Birgitta Kaartinen ei muista juuri mitään.

– Katsoin omaa elämääni kuin sivusta, kuukaudesta toiseen.

Pojan kuolema pysäytti elämän laivan. Birgitta sanoo, että jossakin vaiheessa se lähti hieman nytkähtäen liikkeelle, mutta vieraaseen suuntaan.

– Jonnen kuolema vei mukanaan kaikki haaveet, suunnitelmat ja arjen hänen kanssaan. En saanut seurata hänen kasvuaan ja aikuistumistaan.

Lapsensa menettäneillä ei yleensä ole lähiympäristössä ketään, jolla olisi samanlainen kokemus.

Äkilliset traumaattiset kuolemat kuten lapsen menetys, itsemurha ja henkirikos ovat murto-osa vuosittaisista kuolemantapauksista. Kaikkiaan Suomessa kuolee noin 54 000 ihmistä vuodessa. Jokaista kohti on monta surevaa.

Traumaattisessa surussa täytyy selvitä sekä traumasta että sopeutua läheisen menetykseen.

– Se vaatii ihmiseltä paljon ja siksi usein sekä ammattiapu että vertaistuki on tärkeää, Poijula sanoo.

Apua on ollut tarjolla

Pojan kuolema on kuljettanut Birgitan järkytyksen, tuskan, epätoivon, kaipauksen ja ikävän maailmaan. Läheisten apu on ollut tavattoman tärkeä.

Birgitta sanoo olevansa kiitollinen, koska on saanut myös ammatillista apua. Itsestään selvää avun saaminen ei Suomessa edelleenkään ole.

Hoitotieteen yliopisto-opettaja Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta sanoo, että on paljon surevia, jotka jäävät kokonaan tuetta tai saatu tuki on ollut hyvin lyhytaikaista ja riittämätöntä.

– Menetyksen kokeneista osa tarvitsee akuuttia ja monesti pitkäkestoisesti tukea lapsen kuoleman jälkeen. Akuutissa tilanteessa surevan ei pitäisi joutua hakemaan tukea itse, vaan sitä on aktiivisesti tarjottava.

Anna Liisa Aho on tutkinut ja opettanut surua ja kuolemaa eri näkökulmista lähes parikymmentä vuotta.

Birgitta aloitti psykoterapian, kun onnettomuudesta oli kulunut puolisen vuotta. Terapiajaksoja on vuosien kuluessa ollut useita, välillä hän voi paremmin ja välillä huonommin.

Terapiassa Birgitta on saanut työkaluja ja toimintamalleja.

– Ne olivat tärkeitä istuntoja, ilman niitä en olisi pärjännyt. Niissä olen murhettani puhunut murusiksi, Kaartinen kertoo.

Jonnen hautajaisissa puhallinorkesteri soitti Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Vielä muutaman vuoden perästä laulu laukaisi Kaartisessa paniikinomaisen itkukohtauksen.

Siihen auttoi traumaterapia.

– Laulu pureutui muistiin ja kehoon. Nykyään kestän kuulla sen laulun, Jonnen äiti sanoo.

Seurakunnan sururyhmässä hän alkoi käydä, kun onnettomuudesta oli kulunut kolme vuotta. Vielä nytkin, yli kymmenen vuotta myöhemmin, ryhmä kokoontuu joskus.

Jokainen on saanut ryhmässä kertoa omasta menetyksestään, selviämiskeinoistaan ja selviämisestään.

– Välillä kokoontumiset olivat raskaita, veivät aina seuraavan yön unet. Mutta ne olivat myös voimaannuttavia. Ryhmässä oli voimaa ja huolehdimme toisistamme. Surun lisäksi olemme jakaneet myös paljon muuta elämästämme, Birgitta kertoo.

Vuosia myöhemmin ryhmä antoi itselleen nimen: Selviytyjät. Sellainen Kaartinen kokee itsekin olevansa, vaikka tavallaan ei ole sopeutunut tai selvinnyt.

– Lapsen kuolema kulkee mukanani loppuelämäni.

Soili Poijula on hoitanut läheisensä menettäneitä kolmisenkymmentä vuotta. Hän sanoo, että läheisten ihmisten tuki on tutkimustenkin mukaan sureville kaikkein tärkeintä. Vertaistuki, eli siis erilaisten omaisjärjestöjen tarjoama apu, on Suomessa hyvin järjestetty.

– Heikoimmin tarjolla on ammattiapua kuten suruun erikoistunutta psykoterapiaa, Poijula sanoo.

Hänen mukaansa sekä vertaistuella että ammattiavulla on oma tärkeä tehtävänsä. Ne eivät sulje pois toisiaan ja niiden auttava vaikutus perustuu eri tekijöihin.

– Joku ei tarvitse kumpaakaan, toinen tarvitsee vain toista ja joku tarvitsee sekä vertaistukea että ammattiapua. Suurimmalla osalla voimakas suru kestää vuodesta kahteen. Pienellä osalla menetykseen sopeutuminen on erittäin vaikeaa ja heille voi kehittyä pitkittyneen surun häiriö, vaativan erityistason psykoterapeutti Poijula sanoo.

Lapsen kuolema jää pysyväksi osaksi elämää

Kun Jonne kuoli, surun oli ääretön. Vuosien kuluessa se on muuttanut muotoaan.

Tällaisen kuvan Birgitta piirtää omasta surustaan, kun pyydän häntä arvioimaan, kuinka suru on muuttunut vuosien kuluessa.

Kun Jonnen kuolemasta oli kulunut viitisen vuotta, Birgitta huomasi, että tunnelin päässä on valoa.

– Huomasin nousevan auringon, valon lisääntymisen ja kevään heräämisen. Tajusin myös, että minulla on elämän nälkä.

Nykyään hän on monessa mukana. Ihmiset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Toisten auttaminen saa hänet liikkeelle.

– Kun terveydenhoitajana kohtaan lapsensa menettäneen perheen, tiedän, miltä heistä tuntuu. Voin olla heille tukena tietäen, että jokainen suree omalla tavallaan, Birgitta sanoo.

Hän on työpaikkansa pääluottamusmies ja Naisten Pankin sekä seurakunnan aktiivi.

– Olen kysynyt satoja kertoja, miksi Jumala antoi tämän tapahtua. Vaikka kysymykseen ei ole vastausta, usko tuo minulle lohtua, Birgitta sanoo.

Birgitta liikkuu luonnossa ja vaeltaa tuntureilla. Siellä hän keskittyy katsomaan kauas.

– Siellä saa olla juuri sellainen kuin on ja ajatella omia ajatuksiaan.

Olen toinen ihminen

Birgitta Kaartinen oli yhdeksän vuotta viiden lapsen äiti. Silmänräpäyksessä lapsia olikin vain neljä.

– Muistan, että kerran kysyttäessä vastasin, että lapsia on neljä, mutta se tuntui väärältä vastaukselta.

Kun lasten määrää kysytään, hän vastaa aina viisi. Myös lastenlapset tietävät, että heillä on eno, joka on kuollut.

– Viisivuotias tyttären tytär kysyi jokin aika sitten päivällispöydässä, onko minusta kurjaa, kun Jonne on kuollut. Vastasin, että se on kurjaa ja se tekee minut surulliseksi, Birgitta kertoo.

Onnettomuudesta on jo yli 15 vuotta. Se muutti Kaartisen elämän – ja hänet myös ihmisenä. Minuus on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen.

– Olen selvinnyt ja tullut vahvemmaksi. On tullut uskallus avata uusia ovia. Ei tarvitse pelätä, kun pahin on jo tapahtunut. En enää pelkää kuolemaa, Kaartinen sanoo.

Joka kerran kun Birgitta lähtee tai palaa kotiin, hän ylittää tasoristeyksen, jossa onnettomuus tapahtui. Hän sanoo, ettei kertaakaan ylitä sitä muistamatta tammikuun perjantaita, joka muutti elämän.

– Joka kerran pysähdyn ja katson tuleeko juna. Joka kerran rinnasta kouraisee, hartia lysähtää ja tulee hetken voimaton olo. Jos juna tulee, hätkähdän aina.

Voit keskustella jutun lopussa aiheesta klo 22:een asti.

Katso myös:

Voiko oman lapsen kuolemasta selvitä? Birgitta Kaartinen: “Jos juna tulee, hätkähdän aina”

Useat sadat ihmiset osallistuivat sunnuntaina 8-vuotiaan tytön hautajaisiin Brasilian Rio de Janeirossa. Ágatha Vitória Sales Félix kuoli perjantaina luotiin, joka ammuttiin paikallisten sekä tytön perheen mukaan poliisin aseesta.

Lukuisat hautajaisiin osallistuvat kantoivat kädessään kylttejä, joihin oli kirjoitettu muun muassa ”Lopettakaa meidän tappamisemme”. Tällä viitataan väkivaltaisista otteistaan tunnettujen Brasilian poliisivoimien aiheuttamiin kuolemiin.

Ágatha on viides lapsi, joka on kuollut tänä vuonna ampumisvälikohtauksessa, josta moni syyttää poliisivoimia.

Ágatha matkasi perjantaina äitinsä kanssa pakettiautossa köyhässä Alemãon favelassa Riossa, kun harhaluoti osui tätä selkään. Tyttö kuoli myöhemmin sairaalassa.

Poliisit ovat sanoneet, että heitä kohti ammuttiin tilanteessa useista eri suunnista. Tytön perheen mukaan tilanteessa ammuttiin ainoastaan yksi laukaus poliisin toimesta ja se osui tyttöön.

– Mies ajoi moottoripyörällä ja poliisi käski häntä pysähtymään. Hän ei pysähtynyt, oli aseeton ja jatkoi matkaansa, jolloin poliisi ampui. Kyseessä ei ollut mikään selkkaus, poliisi oli ainoa, joka ampui, kertoi tytön setä paikallisille tiedotusvälineille BBC:n mukaan.

Viranomaiset eivät ole vahvistaneet, että harhaluoti olisi lähtöisin poliisin aseesta. Asiasta on aloitettu tutkinta.

Monet syyttävät poliisien aiheuttamien kuolemien määrän lisääntymisestä Rion kuvernööriä Wilson Witzelia, joka aloitti tehtävissään tammikuussa. Arvostelijoiden mukaan Witzel on lähettänyt raskaasti aseistettuja poliiseja sekä helikoptereista käsin toimivia tarkka-ampujia köyhille asuinalueille taistelemaan huumejengejä vastaan.

Aiemmin tässä kuussa YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet ilmoitti huolensa poliisien luoteihin kuolleiden määrän kasvusta Brasiliassa.

Sekä Witzel että Brasilian äärioikeistolainen presidentti Jair Bolsonaro ovat tukeneet lakimuutosta, joka suojaisi poliiseja syytteiltä ampumiskuolemissa.

Lisää aiheesta:

BBC: Rio violence: Protests as girl, eight, 'killed by police'

Maailman ilmatieteen järjestö WMO on julkaissut uuden raportin maapallon ilmaston muuttumisesta. Raportti julkaistaan YK:n huomenna maanantaina pidettävän ilmastohuippukokouksen alla.

Raportin keskeisin sisältö on, että viimeiset viisi vuotta eli jakso 2014 – 2019 ovat olleet maapallon tilastoidun ilmastohistorian lämpimimmät. Teollistumista edeltävään aikaan verrattuna ilmasto on lämmennyt keskimäärin 1,1 astetta.

WMO:n mukaan on erittäin huolestuttavaa, etteivät ilmastoa lämmittävien kaasujen päästöt ole suinkaan vähentyneet, vaikka tietoisuus päästövähennysten tärkeydestä kasvaa kaiken aikaa.

Viimeisten viiden vuoden aikana päästöt ovat kasvaneet viidenneksellä, eikä kasvun pysähtymisestä ole tietoakaan.

Raportti ilmentää, että katsoipa maailmalla minne tahansa, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kiihdyttää ja voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten lämpöaaltoja ja metsäpaloja.

Merenpinnan nousu kiihtynyt

WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas sanoo BBC:n haastattelussa olevansa erityisen huolissaan merenpinnan noususta, jolla voi olla arvaamattomia seuraamuksia.

Vuoteen 1993 saakka merenpinnan nousu oli keskimäärin 3,2 millimetriä vuodessa. Vuoden 2014 jälkeen se on kiihtynyt jo viiteen millimetriin vuodessa.

– Olemme huolissamme Etelämantereen ja Grönlannin jääkansista, joiden äkillinen hupeneminen saattaa kiihdyttää merenpinnan nousua tulevaisuudessa, Taalas sanoi.

– Kuten olemme nähneet tämän vuoden traagisissa tapahtumissa Bahamalla ja Mosambikissa, merenpinnan nousu ja rajut trooppiset myrskyt johtavat humanitaarisiin ja taloudellisiin katastrofeihin.

Raportti kiinnittää huomiota maapallon meriin, joihin 90 prosenttia ylimääräisestä lämmöstä kerääntyy. Viime vuonna merten lämpömäärä oli mittaushistorian suurin.

Maanantain huippukokoukseen saapuu valtiojohtajia ainakin 60 maasta. Nuoriso on viikonlopun aikana osoittanut mieltään kymmenissä maissa ja vaatinut tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.

Nuoret vaativat Greta Thunbergin johdolla YK:n huippukokouksessa, että maailma pelastetaan ilmastonmuutokselta

Nuuskan laillistaminen ei ole enää pelkästään muutaman yksittäisen kansanedustajan mielenkiinnon kohde.

Ylen kansanedustajille lähettämästä kyselystä selviää, että nuuskan maahantuonnin ja myynnin laillistamista kannattavia löytyy lähes jokaisesta eduskuntaryhmästä.

Suomessa ehdotuksia nuuskan laillistamisesta ovat tehneet aiemmin muun muassa RKP, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt sekä keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä.

Ylen kyselyssä kyllä-linjalle ilmoittautuu myös kenties yllättäviä nimiä vasemmistosta, kokoomuksesta, SDP:stä ja vihreistä. Tämän jutun lopusta voit käydä tarkistamassa, miten oma kansanedustajasi on vastannut.

Itse en käytä tupakkatuotteita enkä suosittele kenellekään, mutta näen, ettei "kieltolakiratkaisu" toimi tässä. Marko Asell (sd.) Ylen kyselyssä

Nuuskan laillistaminen vaatisi poikkeusluvan saamista Euroopan unionista. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen sanookin esittävänsä hallitukselle, että Suomi lähtisi neuvottelemaan poikkeusluvasta.

Hänen mielestään lupaa voisi hakea vähintään laivoilla Suomen aluevesillä tapahtuvaan nuuskanmyyntiin, mutta myös muuhun myyntiin ja maahantuontiin.

Kyllösen perustelu voi olla yllättävä. Hän vastustaa nuuskaamista, mutta uskoo Suomen voivan torjua sitä parhaiten laillistamalla.

– Me ei enää hallita tätä ongelmaa. Nuuskaaminen kasvaa salaa ja se on lisääntynyt varsinkin alaikäisten parissa. Olen saanut maakunnista opettajilta viestejä, että jopa käytettyä nuuskaa myydään eteenpäin. Se kuulostaa jo sellaiselta, että meidän on otettava tämä asia haltuun.

"Kielto ei välttämättä ole tehokkain tapa"

Laillisella nuuskanmyynnillä Suomi saisi Kyllösen mukaan paitsi verotuloja nuuskan haittojen vähentämiseen, myös tietoa nuuskan myynnistä ja käytöstä. Samankaltaisin perustein laillistamista kannattavat ainakin SDP:n Marko Asell, perussuomalaisten Kristian **Sheikki Laakso, kokoomuksen Janne Heikkinen ja keskustan Joonas Könttä**.

Perussuomalaisten Juha Mäenpää esitti nuuskan laillistamista syyskuun alussa. Hän viittasi vuonna 2013 tehtyyn arvioon, jonka mukaan Suomeen olisi tullut noin 40 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa, jos maahan tuodut nuuskat olisi myyty laillisesti.

Miksi annamme vain Ruotsin hyötyä verotuloista. Jos nuuska kielletään, pitäisi tupakkakin kieltää. Harry Harkimo (liik.) Ylen kyselyssä

Vihreiden Atte Harjanne kertoo tukevansa nuuskan myynnin ja maahantuonnin sallimista, koska hän uskoo laajemminkin päihdepolitiikassa haittojen vähentämiseen enemmän kuin kieltoihin.

– Fiksu päihdepolitiikka on sellaista, joka pyrkii haittojen vähentämiseen fiksun kontrollin kautta. Kielto ei välttämättä ole tehokkain tapa, vaan säännelty myynti ja verotus voisivat toimia paremmin, hän sanoo.

Kysyimme myös, onko nuorten yleistyvä nuuskaaminen kansanedustajien mielestä ongelma Suomessa. Useimpien vastanneiden mielestä se on kohtalainen tai suuri ongelma – myös niiden, jotka kannattivat laillistamista. Keskustan Joonas Köntän mukaan nuuskan markkinointia ei tästä syystä pitäisi sallia, vaikka myynti sallittaisiinkin.

Kyllönen tahtoisi "näpäyttää Ruotsia"

Eduskunnan enemmistöön kyllä-linjalaisista ei sentään ole, ainakaan Ylelle tulleiden vastausten perusteella. Mielipiteensä nuuskan laillistamisesta kertoi kaikkiaan 49 edustajaa: 18 puolesta, 24 vastaan ja 7 ei osannut sanoa.

Ja vaikka eduskunnan enemmistö kannattaisikin nuuskan vapauttamista, todennäköisyys sen toteutumiselle on ohut. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan nuuskan myynti kiellettiin viimeksi vuoden 2014 tupakkatuotedirektiivissä. Ruotsi säilytti vanhan poikkeuslupansa.

– Direktiivin uudistaminen kesti monta vuotta, eikä sitä varmasti avata nuuskan takia uudelleen, kertoo neuvotteleva virkamies Meri Paavola sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Vaikka ymmärrän lännestä suuntautuvan nuuskarallin ongelmat, en näe järkeväksi, että Suomi ottaisi askeleita taaksepäin tupakkatuotteiden suhteen. Riikka Purra (ps.) Ylen kyselyssä

Tämän tunnustavat myös monet kansanedustajat. Vasemmiston Merja Kyllönen haluaa silti ottaa asian edes puheeksi EU:ssa – jo pelkästään sen vuoksi, että voisi "näpäyttää Ruotsia".

– Miten on mahdollista, että Ruotsi on saanut erityisluvan nimenomaan oman maan kansalaisille tapahtuvaan kauppaan, mutta nuuskanmyynti on levinnyt käsistä ja ongelmat tulevat Suomeen? hän kysyy.

– Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet erityisen negatiivisia Ruotsin erikoisoikeuden kannalta.

Päihdetyöntekijä ihmeissään: "Ei varmasti tue tavoitetta"

Päihdetyötä tekevässä EHYT ry:ssä ihmetellään, miksi markkinoille pitäisi tuoda uusi tupakkatuote – onhan Suomessa laki, joka tähtää kaikista nikotiinituotteista eroon pääsemiseen vuoteen 2030 mennessä.

– Se, että nuuska laillistettaisiin, ei varmasti tue tätä tavoitetta, Nikotiinihankkeen projektipäällikkö Hanne Munter sanoo.

THL:n uusimman kouluterveyskyselyn perusteella nuuskaaminen on yleistynyt ammattiopistoissa, joissa 20 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä käyttää päivittäin. Pojilla nuuskaaminen on yleisempää kuin tupakointi, tytöillä toisin päin.

Tiedän että nuuskaa käytetään ammattiryhmissä, joita ei tule ajateltua. Muun muassa naisjuristit käyttävät yleisesti. Jussi Wihonen (ps.) Ylen kyselyssä

Munterin mukaan nuuskateollisuus on onnistunut markkinoimaan tuotteitaan nuorille ja myös tytöille, eikä nuuskaamisen todellisia haittoja usein nähdä.

Vaikka nuuskaa ei saa myydä eikä mainostaa Suomessa, molempia tapahtuu. Aiemmin lähinnä Facebookissa pyörineet nuuskamarkkinat ovat EHYTin mukaan laajentuneet Instagramiin ja Snapchatiin, ja nuuskakaupan on annettu mainostaa jääkiekkojoukkue Kärppien kotihallissa Oulussa.

– Nuoret saavat nuuskaa aikuisilta. Olisin hirveän tärkeää, että tähän puututtaisiin, ettei meille synny uutta nikotiiniriippuvaisten sukupolvea. Valvonta paremmaksi rajoilla ja kouluissa ja sitten myös avointa keskustelua vanhempien ja lasten välillä, Munter ehdottaa.

Katso, miten edustajasi vastasi

Yle kysyi kansanedustajilta: "Pitäisikö Suomen laillistaa nuuskan myynti ja maahantuonti?" Alla olevasta taulukosta löydät kaikkiin kyselyyn vastanneiden edustajien vastaukset. Voit etsiä tiettyä edustajaa tai puoluetta hakutoiminnolla tai järjestää taulukkoa vastauksen tai puolueen mukaan.

Pitäisikö nuuska sinusta laillistaa? Vai onko jokin toinen keino sinusta parempi nuorten nuuskaamiseen puuttumiseen? Keskustele aiheesta alla kello 20 asti.

Juttua täydennetty 22.9. kello 17.30: Lisätty maininta siitä, että myös kristillisdemokraattien nuorisojärjestö on kannattanut nuuskan laillistamista.

Joenvarteen asumaan asettunut mies oli niittämässä heinää, kun hukkasi solkensa työn touhussa. Se voi olla yksi selitys, miksi 900-luvun pronssikoru löytyi Pedersöressä.

Tore Stenmark löysi soljen kun hän oli tasoittamassa navetan rakennustyömaalla käyttämäänsä hiekkaa.

– Tasoitin kädellä hiekkaa kun sormeeni juuttui jotain. Luulin sitä pieneksi hevosenkengäksi.

Stenmark laittoi esineen taskuunsa eikä ajatellut sitä sen enempää. Jonkun ajan päästä hän näki ruotsalaisesta viikinkikaupunki Birkasta tv-ohjelman, jossa oli samanlainen esine, ja otti sen uudestaan esiin.

Arkeologi: Yllättävä löytö

Stenmark otti yhteyttä kylässä asuvaan arkeologiaharrastajaan Hans Myhrmaniin, ja lopulta sitä näytettiin myös Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi Pentti Rislalle.

– Hämmästyin todella paljon. Paikka on yllättävä.

Rislan mukaan löytö merkitsee, että Pedersöressä on ollut pysyvää asutusta 900-luvulla.

– Aiemmin vastaavia löytöjä keskeisten asutuskeskusten ulkopuolella on tulkittu niin, että ne ovat kätköjä, tai että joku on kulkenut ohi ja hukannut esineen. Mutta tämä on harhaanjohtavaa.

Todennäköisesti Purmon alueella puhutaan kuitenkin yksittäisestä talosta 1000-luvulla. Tuohon aikaan varsinaisia kyliä sijaitsi Pohjanmaalla Kyrönmaalla, Vöyrillä ja Maalahdessa.

Vastaavia löytöjä on tehty alueella ennenkin: Pedersören Ähtävästä ja aivan vastaava solki on löytynyt Ähtäristä.

Suomen mittakaavassa viikinkiajan soljet ovat melko tavanomaisia löytöjä. Niitä on löydetty Rislan mukaan reilusti yli sata Pori-Turku-Tampere -kolmion sisältä.

Tärkein tieto onkin löytöpaikka, Pedersören Purmo. Jos solki olisi löytynyt Varsinais-Suomesta, löytö ei olisi ollut niin merkittävä.

Miehen statussymboli

Pyöreä solki on tehty pronssista tai kuparisekoituksesta. Muotoilu on tyypillisesti suomalainen, mutta vastaavia löytöjä on tehty myös Ruotsissa, mikä vihjaa kaupankäynnistä ja lahjojen vaihdosta.

Rislan mukaan Suomessa solkia pitivät miehet, mutta Ruotsissa niitä oli myös naisilla.

Viikinkiaikaan Purmo sijaitsi jo kaukana merestä. Lähellä löytöpaikkaa virtaava joki on mahdollistanut asutuksen, vaikka maasto on muuten soista.

– Hän on luultavasti asettunut tänne sijainnin vuoksi. Paikalla on ollut hyvät olosuhteet hirvijahtiin ja viljelykseen ja hyvät rantaniityt.

Risla ei osaa sanoa, onko solki mahdollisesti ollut haudassa.

Asuinpaikka tuhoutunut

Soljen kiinnikkeessä on jälkiä koristelusta.

– Se näkyy hailakasti, mutta puhdistuksen jälkeen se voi tulla paremmin esiin.

Valitettavasti alueelta on otettu hiekkaa 1960-luvulla, todennäköisesti paikasta jossa talo on voinut sijaita. Paikalla on syvä kuoppa, ja mahdolliset löydöt ovat menneet hiekan mukana.

– Tällaisen asian selvitessä arkeologin tekisi mieli vain huutaa, Risla toteaa.

Mahdollisesti esille Purmoon

Museovirastolla on viimeinen sana siitä, mihin löytö sijoitetaan, mutta löytäjällä on mahdollisuus esittää siitä toive.

Stenmark toivoo, että paikallinen kotiseutuyhdistys voisi ottaa sen haltuunsa, tai sijoituspaikka voisi olla Purmon koulu.

– Lain mukaan tällaiset löydöt kuuluvat valtiolle. Vastaavia solkia on Suomessa kuitenkin paljon, enkä näe mitään syytä, miksei sitä voisi laittaa näytille täällä. Se ei tuo lisäarvoa Kansallismuseon kokoelmiin, Risla pohtii.

Tore Stenmark asuu vain muutaman kilometrin päässä löytöpaikasta, ja on iloinen löydöstä.

– Se on mahtavaa. Se osoittaa että tämä on hyvin vanha asuinpaikka.

Viikinkiaika alkoi 800-luvun tienoilla ja päättyi 1100-luvulla.

Artikkeli on käännetty Ida-Maria Björkqvistin artikkelista: Här tappade en man sitt spänne för 1 000 år sedan – smycke från vikingatiden hittades i Purmo

Artikkelia korjattu 23.9. klo 6:54: Jutussa arveltiin, että paikalla asunut mies oli torppari, vaikka torppareita oli Suomessa vasta paljon myöhemmin kuin viikinkiajalla.

Lue lisää:

Tällaisilla aseilla kylvettiin kauhua viikinkiajalla: miekka, kirves ja keihäänkärki löytyivät muinaisesta kalmistosta

Turunmaan saariston yhteysalusliikenteessä käydään sitkeää oikeustaistelua tarjouskilpailun voittajan ja häviäjän kesken.

Hiittisten öljyntorjuntayhteysalusreitin voittanutta yksityistä yrittäjää syytetään reitin hävinneen valtionyhtiön patentin rikkomisesta. Patentista ei ollut tietoa edes kilpailun järjestäneellä viranomaisella.

Yhteysalusliikenteen järjestäminen kilpailuttamalla oli vielä kymmenen vuotta sitten uusi asia valtion laitoksille. Yllättävintä oli etenkin se, että jokin muu taho pääsee reiteille. Näin kävi, kun Kuljetus-Savolainen Oy voitti Hiittisten reitin liikennöinnin – ja oikeuskäsittelyn takia vielä kahteen kertaan.

Finferries vaatii nyt Kuljetus-Savolaiselta markkinaoikeudessa noin 3,7 miljoonan euron korvausta, koska yrittäjä on loukannut heidän patenttiaan rakennuttamalla öljyntorjuntaan soveltuvan yhteysaluksen.

Patenttia haettiin vuoden 2010 alussa muutamaa kuukautta ennen kuin viranomaiset määrittelivät tekniset ominaisuudet öljyntorjuntayhteysalusreiteille kilpailutettavillle aluksille.

Hiittisten reitillä vuodesta 2014 alkaen m/s Stellalla liikennöinyt Kuljetus-Savolainen on puolestaan aloittanut prosessin patentin purkamiseksi.

Yrittäjä ei ymmärrä, miten jo aiemmin käytössä ollut menetelmä, öljyntorjunnan ja kuljetusaluksen yhdistäminen, voi olla patentoinnilla suojattava keksintö.

– Miten tällaiselle kombinaatiolle voi saada patentin, koska tämähän on kuin patentoisi housut ja henkselit, toimitusjohtaja Vesa Savolainen ihmettelee.

Finferriesin toimitusjohtajan Mats Rosinin mukaan patentti on yhteysaluskonsepti.

– Meillä on voimassa oleva patentti ja olemme yrittäneet neuvotella Kuljetus- Savolainen Oy:n kanssa lisenssisopimuksesta, eli että Savolainen tunnustaisi tämän patentin, mutta yrityksistä huolimatta tämä ei ole onnistunut.

Oikeustaistelu alkoi välittömästi hankinnan selvittyä

Yhteysalusliikenne oli aiemmin valtion operoimaa toimintaa, maanteiden jatketta. Tiepuolen kilpailutusten jälkeen myös yhteysalusreitit päätettiin avata kilpailulle.

Varustamoliikelaitos Finstashipin yhteysalukset irrotettin valtionyhtiöksi Arctia Shipping Oy:ksi vuonna 2010. Se oli yksi neljästä Hiittisten reitin kilpailutukseen osallistuneista yhtiöistä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus järjesti ensimmäistä kertaa reitin tarjouskilpailun vuonna 2010. Sen voitti Kuljetus-Savolainen, mutta Arctia Shipping ja toinen kilpailussa hävinnyt yritys valittivat välittömästi päätöksestä markkinaoikeuteen.

Patenttiasiaa ei tuossa vaiheessa nostettu esiin, vaan valitusperusteena oli hankintaprosessi.

Markkinaoikeus kielsi hankintapäätöksen toimeenpanon. Myöhemmin korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi markkinaoikeuden päätöksen, eli ensimmäisen kilpailutus oli pätevä. ELY-keskus ehti kuitenkin kilpailuttaa reitin uudestaan. Tarjouskilpailun voitti jälleen Kuljetus-Savolainen Oy.

Liikennettä varten yrittäjä hankki Norjasta aluksen, josta tehtiin Teijon telakalla öljyntorjuntavaatimukset täyttävä yhteysalus m/s Stella.

– Tekniikka perustui täysin hankintasopimuksessa vaadittuihin ominaisuuksiin ja spekseihin. Ja tämän johdosta minulta vaaditaan nyt korvauksia. Minut on ajettu miinaan, toivottavasti miina ei laukea, Vesa Savolainen sanoo.

Savolainen kummeksuu, kun julkisen hankinnan tarjouskilpailussa ei mainittu liikenteeseen kelpaavan alustyypin olevan patentilla suojattu.

Keksinnölle myönnetty hyödyllisyysmalli kaivettiin esiin vajaa vuosi siitä, kun Kuljetus-Savolainen allekirjoitti Hiittisten reitin hankintasopimuksen. Huhtikuussa 2013 toimitusjohtaja Vesa Savolainen sai Suomen Saaristovarustamolta tylyn kirjeen. Keksinnön käytöstä vaadittiin korvausta.

– Reittien kilpailutuksessa tuli voittajaksi pieni yrittäjä, mikä sekoitti pakkaa. Nyt yritetään sitten pientä yrittäjää kaataa, toimitusjohtaja Vesa Savolainen arvioi.

Patenttitieto puuttui myös kilpailuttajalta

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen saaristoliikenteen asiantuntija Jari Nieminen on perehtynyt Hiittisten kiistareitin käänteisiin.

Kuka määritteli öljyntorjuntayhteysalusreiteille kelpaavien alusten tekniset vaatimukset?

– Koska öljyntorjuntaosaamista ei ELY-keskuksessa ollut, Suomen ympäristökeskus toi tähän kilpailutukseen öljyntorjuntaan liittyvän asiantuntemuksensa ja Suomen ympäristökeskus on asettanut ne tekniset vaatimukset, jotka koskevat yhteysaluksen öljyntorjuntaominaisuutta, Nieminen sanoo.

Oliko Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tiedossa vuoden 2010 kilpailutuksen alkaessa se, että hieman aikaisemmin yksi tarjouksen jättäjistä oli lähettänyt patentointihakemuksen öljyntorjunta-aluksen ja yhteysaluksen yhdistelmälle?

– Ei ollut. Lähtökohta on se, että markkinat itse tietävät, minkälaisia hyödyllisyyssuojia ja patentteja on olemassa.

– Ensimmäiset vihjeet tästä patentista tulivat vuonna 2012, kun Arctia Saaristovarustamo on omassa uuden hankintakilpailun tarjouksessaan kirjoittanut, että heillä on tällainen hyödyllisyysmallisuoja olemassa. Siitä ei ollut tietoa, mitä se koskee ja minkälaiset vaikutukset sillä on tähän sopimukseen.

Mitä mahdollisuuksia olisi ollut osallistua tuohon kilpailuun sellaisella versiolla, joka ei olisi ollut tuon patentin mukainen alus?

– Nyt kun olemme tutustuneet tähän myönnettyyn patenttiin, pääpiirteittäin näyttää siltä, että patentissa olevat kuvaukset konstruktiosta ovat hyvin yksi yhteen niitten teknisten vaatimusten kanssa, mitä Suomen ympäristökeskus meidän hankintaamme öljyntorjunnan asiantuntijana toi.

Öljyntorjuntayhteysaluksista puhuttiin valtion työryhmissä

Ajatus yhteysalusten kytkemisestä öljyntorjuntavalmiuden osaksi oli esillä esimerkiksi vuonna 2007 asetetussa öljyntorjuntavalmiutta selvittäneessä työryhmässä.

Työryhmän jäseninä olivat parhaat asiantuntijat, kuten Varustamoliikelaitoksen Finstashipin johtaja Veijo Hiukka.

Myös telakkateollisuustyöryhmässä valmisteltiin vuonna 2009 öljyntorjunnan ja yhteysaluksen yhdistämistä Finstashipin ja suunnittelutoimisto ILS Oy:n kanssa. Aluskonseptista tehtiin esisuunnitelma.

Valtion yhtiöitettyä varustamoliikelaitoksen Arctia Saaristovarustamoksi yhtiö haki patenttia yhteysaluksen käyttämiseksi öljyntorjuntaan 28. tammikuuta 2010.

Hakemuksessa keksijöinä ovat Veijo Hiukka ja valtiolle laivoja suunnitelleen suunnittelutoimisto ILS:n Oy:n Harri Eronen.

Valtion järjestellessä yhtiöitään uudestaan Arctia Saaristovarustamo muuttui Suomen Saaristovarustamo Oy:ksi, osaksi valtion lautta- ja yhteysalusliikenteestä vastaavaa Finferries-konsernia.

Kiistaa siirtyi Patentti- ja rekisterihallitukseen

Taistelu Hiittisten reitistä siirtyi Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vesa Savolaisen yhtiö vaati hyödyllisyysmallin mitätöimistä, ja vaatimus meni osittain läpi. Patentti kuitenkin myönnettiin 15. elokuuta 2017.

Kuljetus-Savolainen vaati sen jälkeen koko patentin mitätöimistä. Patentti- ja rekisterihallituksessa osapuolten väitteitä ja vastaväitteitä käsitellään vieläkin useita kuukausia.

Finferriesin Suomen Saaristovarustamo haastoi Kuljetus-Savolaisen markkinaoikeuteen patenttinsa ja hyödyllisyysmallinsa loukkauksesta tämän vuoden tammikuussa. Oikeuskäsittely odottaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöstä.

– Odotamme ja uskomme, että patentti mitätöityy, koska se on myös elinehto Kuljetus-Savolaiselle, Vesa Savolainen sanoo.

– Meille esitetty lähes neljän miljoonan korvaussumma merkitsisi konkurssia.

Valtionyhtiö luottaa oikeusvaltioon

Valtion täysin omistaman Finferriesin toimitusjohtaja Mats Rosin vastaa reittikilpailuun liittyvistä kysymyksistä.

– Tytäryhtiömme Suomen Saaristovarustamo on haastanut Kuljetus-Savolaisen markkinaoikeuteen siitä syystä, että Kuljetus-Savolainen loukkaa Suomen Saaristovarustamon patenttia, sanoo Rosin.

– Elämme oikeusvaltiossa. Vaadimme, että Savolainen tunnustaa patentin ja päästäisiin neuvotellen lisenssisopimukseen.

Mats Rosinin mielestä vaatimus heidän patenttinsa mitätöinnistä on erikoinen.

– Suomen Saaristovarustamolla on voimassa oleva patentti. Elämme oikeusvaltiossa ja onhan jokaisella oikeus yrittää kumota tällaista.

Jos Hiittisten reitti olisi tullut valtionyhtiölle, sinne olisi tilattu uusi alus.

– Meillä oli telakkasopimus. Olisi tehty uudisrakennus, aivan samanlainen alus kuin meidän vuonna 2014 valmistunut Otava, joka tällä hetkellä liikennöi Kotkan reitillä.

Mitä mahdollisuuksia muilla on osallistua kilpailuun, jos sinne vaaditaan teidän patentoimaanne öljyntorjuntayhteysalusta?

– Se on hyvin helppoa. Se tarkoittaa lisenssisopimusta pientä korvausta vastaan. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi matkapuhelimia valmistava yhtiö joutuu maksamaan osien patentinhaltijoille tai elokuvateatteri maksaa elokuvan esityksestä tekijänoikeuspalkkiota.

Uusi sopimuskausi lähenee

Hankintapäätös Hiittisten reitistä on voimassa vuoden 2023 loppuun saakka. Uuden hankintapäätöksen valmistelun aika on pian.

Toteutuneessa kilpailussa vaatimuksiin kätkeytyi patentin suojaama tekninen vaatimus. Tämä herättää epäilyksiä, ettei kilpailutilanne ole tasapuolinen.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen saaristoliikenneasiantuntija Jari Nieminen valmistelee uusia reittien tarjouskilpailuja.

– Meidän täytyy kaikissa vaatimusten asettamisessa ottaa huomioon se, että eri toimijoilla on tosiasialliset mahdollisuudet osallistua meidän kilpailutuksiimme.

Tässä vaiheessa ei ole vielä ratkaistu, millaisia teknisiä vaatimuksia reiteille tarjouskilpailussa asetetaan ja onko öljyntorjuntavalmiuden yhdistäminen aluksiin jatkossa järkevää.

M/s Stellan öljyntorjuntalaitteita on harjoitusmielessä käytetty, mutta tositoimiin ei ole jouduttu.

Öljyntorjunnasta vastava viranomainen on vaihtunut tämän vuoden alusta. Suomen ympäristökeskuksen sijaan sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos vastaa öljyntorjunnasta avomerillä ja pelastuslaitokset rannikoilla.

Lue lisää:

Varsinais-Suomen pelastuslaitos harjoittelee öljyntorjuntaa suurharjoituksessa Saaristomerellä – mukana parikymmentä alusta

ELY-keskus lisää saariston lauttavuoroja kesän ruuhka-aikoihin – muutoksia tehdään saadun palautteen perusteella

Aamulla liikenteessä olevien kannattaa olla varovaisia, sillä paikoin tienpinnat ovat yön pakkasten jäljiltä liukkaita koko maassa, kertoo Ilmatieteen laitos.

Päivällä lämpötilat etelä- ja keskiosassa maata ovat 5-10 astetta ja pohjoisessa viitisen astetta.

Lämpötilat ovat Ilmatieteen laitoksen mukaan nyt tavanomaista alhaisempia. Tavallisesti näihin aikoihin päivän ylimmät lämpötilat ovat Suomessa 13 astetta.

Voit lukea säästä lisää Ylen sääsivuilta.

Aiheesta lisää:

Moni haluaa vielä alkuviikosta pukea toppatakin päälleen, mutta loppuviikosta pitäisi lämmetä – meteorologi varoittaa liukkaista teistä

Tjäreborgin emoyhtiö Thomas Cook konkurssiin

Brittiläinen matkanjärjestäjä Thomas Cook on ajautunut konkurssiin. Yhtiön mukaan sen liiketoimet Britanniassa ovat päättyneet ja kaikki tulevat lennot ja lomamatkat on peruttu. Esimerkiksi yhtiön oma maanantaiaamun lento Helsingistä Kyproksen Larnakaan peruttiin. Suomessa yhtiö omistaa Tjäreborgin, joka on yksi maan suurimmista matkatoimistoista. Tjäreborgin mukaan matkapakettilaki ja vakuusrekisteri suojaavat sen asiakkaiden matkoja.

Läheisen kuolema on käsiteltävä todeksi, jotta elämä jatkuu – keskustele aiheesta asiantuntijoiden kanssa

Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Lapsen kuolemaa pidetään rankimpana mahdollisena elämänmuutoksena. Parisuhteessa suru voi sekä yhdistää että erottaa. Tässä jutussa Jennika ja Mika Koistinen kertovat tarinansa. Jutun lopussa voit myös esittää kysymyksiä asiantuntijoille klo 18:30-20:30.

Lähes joka viides yläkoululainen jättää kokonaan käyttämättä ehkäisyä

Uuden Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokkalaisista nuorista lähes joka viides ei ole käyttänyt ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässä. Halvemmille ja ilmaisille ehkäisyvälineille olisi yläkouluikäisten keskuudessa suuri tarve. Myös seksuaalikasvatuksen pitäisi alkaa nykyistä aikaisemmin. Väestöliiton tänään alkavan Mun valinta -kampanjan teemana on eka kerta.

Parhaan draamasarjan Emmy-palkinto Game of Thronesille – "Televisio ei ole koskaan ollut näin pirun hyvää"

Vuoden parhaita televisiosarjoja palkitaan parhaillaan Yhdysvalloissa Los Angelesissa järjestettävässä Primetime Emmy -gaalassa. Parhaan draamasarjan palkinnon nappasi Game of Thrones ja parhaan komediasarjan palkinnon Fleabag. Ylen Luottomies-komediasarja on ehdolla kansainvälisessä Emmy-gaalassa, jonka palkinnot jaetaan marraskuussa.

Sää jatkuu koleana

Alkuviikon sää on koleaa, mutta enimmäkseen poutainen. Tänään lännessä voi tulla jokunen sadekuuro. Pohjois- ja Itä-Lapissa sade tullee räntänä. Lämpötilat nousevat vasta viikon puolivälin jälkeen. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta täältä.

Maailman vanhimman matkatoimiston, brittiläisen Thomas Cookin konkurssi peruu myös useiden pohjoismaisten matkatoimistojen asiakkaiden matkat. Tjäreborgin julkaiseman tiedotteen mukaan Thomas Cook Airlines Scandinavia ei voi lentää, joten matkanjärjestäjän Pohjoismaissa toimiva johto on päättänyt perua yhtiön kaikki maanantaina lähtevät lennot.

Thomas Cook Northern Europeen kuuluvat pohjoismaisista matkanjärjestäjistä Tjäreborg, Ving, Spies ja Globetrotter.

– Olemme äärimmäisen pahoillamme tilanteesta ja asiakkaillemme aiheutuvasta harmista ja mielipahasta. Viimeiseen asti pyrimme järjestämään asioita niin, että lennot olisi voitu lentää. Se osoittautui kuitenkin mahdottomaksi ja maanantain lennot on pakko perua, Thomas Cook Northern Europen konsernijohtaja Magnus Wikner pahoittelee tiedotteessa.

Peruuntumiset vaikuttavat Pohjoismaissa tuhansien ihmisten matkasuunnitelmiin. Peruuntumisista uutisoivat muun muassa Tanskan yleisradioyhtiö DR, Norjan yleisradioyhtiö NRK ja ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet.

Thomas Cookin omistama saksalainen Condor on sen sijaan ilmoittanut jatkavansa lentojaan normaalisti.

Spiesin viestintäpäällikkö Lisbeth Nedergaard sanoo DR:n haastattelussa, ettei lähipäivien lomalentojen toteutumisesta pysty vielä sanomaan mitään. Hän kuitenkin vakuuttaa, että kaikki nyt ulkomaanmatkalla olevat pääsevät kotiin.

Myös viestintäpäällikkö Fredrik Henriksson Vingistä vakuuttaa, että yhtiö tekee kaikkensa saadakseen matkalaiset takaisin kotiin, uutisoi Dagens Nyheter.

Lisää aiheesta:

Matkanjärjestäjä Thomas Cook konkurssiin – Yhtiön päivän lennot Helsinki–Vantaalta peruttu

Tjäreborgin emoyhtiön konkurssi saattaa perua talven lomalentosarjan Kuopiosta Gran Canarialle

Pää tärisee tyynyllä. Patjan alle aseteltu tärinäherätyskello herättää Taru Eskelisen.

Yöpöydällä rasiassa lojuvat kuulokojeet, jotka hän työntää korviinsa.

Naps, ja kuulo on päällä.

Eskelisen elämä mullistui 8-vuotiaana, kun hän sai kuulla sairastavansa pysyvän kuulo- ja näkövaurion aiheuttavaa Usherin oireyhtymää. Oireyhtymässä kuulo- ja näkövamma ovat molemmat eteneviä.

Eskelisen kohdalla sairauden lähtötilanne oli melko hyvä, eli hänellä oli syntyessään kohtalaisen hyvä näkö ja kuulo.

– Sairauden etenemisnopeus on yksilöllistä. Tiedän, että kuulo, näkö ja tasapainoelin heikkenevät, mutta paraskaan lääkäri ei voi kertoa, että mikä ennusteeni on, Taru sanoo.

“Näkökentästä häviää isoja alueita”

23-vuotias Eskelinen käyttää kuulokojeita päivittäin.

– Oma kuuloni on nyt siinä jamassa, että jos olen ilman kuulokojeita täysin häiriöttömässä tilassa, kuulen selkeän ja rauhallisen puheen.

Tarun näkökentässäkin tapahtuu kapenemista. Ulos mentäessä mukana on valkoinen keppi.

Sen avulla hän tunnustelee tietä, sillä suoraan eteenpäin katsoessaan Eskelinen ei näe maata tai jalkojaan.

– Kyse ei ole näön laadusta vaan näkökentän laajuudesta, josta häviää isoja alueita, Eskelinen sanoo.

"Kuuloa voi onneksi pelastaa, mutta näköaistille ei vielä tällä hetkellä voi tehdä mitään." Taru Eskelinen

Hän havainnollistaa kertomaansa nostamalla käden kasvojensa eteen.

Kun se on kohtisuoraan silmien tasalla, Taru näkee käden tarkasti, mutta kun käsi liikkuu silmien alapuolelle, se häviää kokonaan näkyvistä.

Vaikka suurin osa Eskelisen näkökentästä on mennyttä, jäljellä oleva keskeinen näkökenttä mahdollistaa esimerkiksi lukemisen ja tietokoneella työskentelyn.

– Toimintakykyni on pysynyt hyvänä, koska keskeisen näkemisen alueella ei vielä ole näkökenttäpuutoksia.

Kolme erilaista Usherin tyyppiä

Lääketiede tuntee kolme erilaista Usherin tyyppiä.

Usherin ykköstyypissä lapsella on jo syntyessään vaikea kuulovamma. Näkövamma ilmenee yleensä leikki-iässä. Lisäksi tasapainoelimessä on synnynnäisiä häiriöitä, joiden takia istumaan ja kävelemään oppiminen viivästyy.

Usherin oireyhtymän kakkostyypissä kuulovamma on aluksi lievempi, mutta vaikeutuu iän myötä. Näkövamma ilmenee myöhäisessä lapsuudessa ja etenee hitaasti.

Usher III on sairauden yleisin muoto Suomessa.

Siinä etenevä kuulo- ja näkövamma ilmenevät yleensä myöhemmin ja aluksi lievempinä. Lisäksi lapsuuden jälkeen ilmenee tasapaino-ongelmia.

Taru Eskelisen saatua Usher-diagnoosin vanhemmat hämmästyivät, mutta eivät järkyttyneet, koska perheessä on toinenkin “usherikko”.

– Minä en muista sitä niin, että se olisi ollut uutispommi. Minun näkökulmastani asioille vain löytyi selitys: miksi en kuule ja miksi en näe.

Eskelinen sai samalla tietää, että Usher ei vaikuta millään tavalla eliniänodotteeseen.

– Siitä tuli sellainen rauhallinen fiilis, että voin ihan rauhassa mutustella tätä asiaa.

Sairaus vaikuttaa ammatinvalintaan

Olohuoneen seinällä roikkuu vihreä makramee-seinäkoriste, jonka Taru on tehnyt Mikkelin Nuorten Työpajalla.

Työpajan kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville nuorille. Siellä Eskelinen valmistaa käsitöitä, nikkaroi ja harjoittelee erilaisten tietokoneohjelmien käyttöä.

Samaan aikaan hän haaveilee omasta työpaikasta. Sellaisesta mielekkäästä ja säännöllisestä työstä, josta saisi elämiseen riittävän rahallisen korvauksen.

Nuoruuden suuri haave oli ryhtyä yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi.

Eskelinen muistaa musertavan tunteen, kun hän tajusi, että ei tulisi näkövammaisena koskaan saamaan ajokorttia.

– Se oli ainoa asia, mikä tässä sairaudessa alkoi ihan oikeasti nyppimään. Nyt pitää vain etsiä vaihtoehto kaksi, hän sanoo.

Eskelisellä on kerrostalokaksiossa lemmikkinä 12 lintuhämähäkkiä, torakoita ja yksi skorpioni.

Joitakin niistä hän kutsuu aviopuolisonsa kanssa vain tieteellisellä nimellä. Biologian opiskelu yliopistossa on käynyt mielessä.

– Se olisi ainakin tällä hetkellä semmoinen unelma-ala. Mä uskon siihen, että elämä näyttää, mihin suuntaan mun kannattaa mennä, Taru sanoo.

“Tulevaisuudessa hermostuttaa se, että joudun autettavaksi”

Päivisin Eskelisen kaulassa roikkuu pieni laite. ComPilot ohjaa puhelinsoitot suoraan kuulokojeisiin. Sen avulla myös television äänen voi yhdistää kuulolaitteisiin.

Tulevaisuudessa, kun oma kuulo on entisestään heikentynyt, eikä kuulolaitteista ole enää kunnolla apua, Eskelinen suunnittelee ottavansa sisäkorvaimplantit.

Leikkaus, jolla päähän asennetaan implantit, hävittää jäljellä olevan oman kuulon täydellisesti.

Sen tähden ennen leikkausta on opeteltava varmuuden vuoksi viittomakieltä.

– Kuuloa voi onneksi pelastaa, mutta näköaistille ei vielä tällä hetkellä voi tehdä mitään.

“Totta kai tämä kuormittaa myös mielenterveyttä.“ Taru Eskelinen

Rajallisen näkökentän kanssa ulkona liikkuminen on Eskeliselle nyt jo haastavaa. Kerran ilta-aikaan suojatiellä Taru pelastui täpärästi auton edestä, kun ohikulkija huusi varoituksen.

– Näin kyllä auton valot, mutta arvioin, että ne olisivat olleet kauempana.

Toisen kerran hän käveli tolppaa päin, koska ei ollut nähnyt sitä suoraan edessään.

– Tällaiset tilanteet ovat osa oireyhtymän ilmenemistä, enkä enää säpsähdä tai nolostu niitä samalla tavalla kuin nuorempana, Eskelinen sanoo.

Tähän asti Taru on kuitenkin selvinnyt arjessa ilman apua.

Henkilökohtainen avustaja saattaa tulla osaksi elämää myöhemmin, kun näkökenttä kaventuu entisestään. Sitten kun kaupassa ei esimerkiksi pysty enää lukemaan etikettejä.

Ajatus avustajasta tuntuu Tarusta tällä hetkellä vieraalta.

– Eniten tulevaisuudessa hermostuttaa se, että joudun autettavaksi, vaikka en haluaisi joutua autettavaksi. Uskon kuitenkin sopeutuvani siihenkin.

Usher johtuu perinnöllisestä geenivirheestä

Eskelisen sairastama Usher III kuuluu suomalaiseen tautiperimään ja se löydettiin vuonna 1995 suomalaisesta väestöstä.

Tutkija Eeva-Marja Sankila kertoo Ylelle läpimurtotutkimuksesta:

– Me löysimme sen geenin paikan eli todistimme, että tämä kolmas tautityyppi ylipäänsä on oma sairautensa. Jo se löytö herätti kansainvälistä kiinnostusta, kertoo silmätautien erikoislääkäri Sankila.

Usherin oireyhtymä on peittyvästi periytyvä. Se tarkoittaa, että vanhemmat kantavat perimässään virheellistä geeniä, mutta ovat oireettomia.

On harvinaista, mutta mahdollista, että kaksi saman virhegeenin kantajaa kohtaa.

Kantajien yhteisellä lapsella on 25 % todennäköisyys sairastua.

Usher III:n aiheuttava virheellinen geeni paikantuu Suomessa Etelä-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.

– Se johtuu ihan niistä geenivirheistä, mitä ihmisillä siellä maantieteellisesti eristäytyneillä alueilla on sattunut olemaan. Ne ovat rikastuneet pienillä alueilla, Eeva-Marja Sankila kertoo Ylelle.

Pihan äänet kantautuvat keittiöön, missä Taru Eskelinen syö iltapalaa aviomiehensä Pertti Närväisen kanssa.

He muistelevat, kuinka joitakin vuosia sitten Perttipolvistui kauppareissulla tuulikaapissa Tarun eteen.

Tarusta on aina tuntunut, että Pertin ja hänen välillään vallitsee poikkeuksellinen yhteys.

– En ole koskaan tavannut ketään, jonka kanssa ajatukset osuvat näin hyvin yksiin. On äärettömän palkitseva tunne, kun toinen aidosti ymmärtää, Eskelinen sanoo.

Kotona kaksikko keskustelee paljon elämästä. Haaveissa on oma talo järven rannalta. Siellä olisi tilaa kissalle ja terraarioeläimille olisi oma huone.

– Mistäs sen tietää, jos niitä lapsiakin sitten siunaantuu jossain vaiheessa, Eskelinen sanoo.

Viime vuosien aikana Eskelisen onnellisuus on ollut välillä koetuksella. Masentuminen ei ollut hänelle itselleen mikään yllätys.

– Minulla ei ole ollut välttämättä kaikista miellyttävimmät eväät elämään. Totta kai tämä kuormittaa myös mielenterveyttä, hän sanoo.

Ratkaisevaa synkistä ajatuksista irti päästämisessä on ollut hyväksyä sairaus osaksi identiteettiä. Enää mitä jos -ajatukset eivät valtaa mieltä.

– Kun en voi valita, että Usher on niin sanotusti pois päältä, niin voin keskittyä siihen, miten omaksun sen ja toimin sen kanssa, Eskelinen sanoo.

Perjantai-dokkari: Hyvästi näkö ja kuulo nyt Areenassa:

Lue myös:

Veeralla on Usher-syndrooma

Kuurosokea Tuula Hartikainen ei anna aistivamman haitata elämää – "Lähigrillin tuoksusta tiedän kodin lähestyvän"

Aarne Pirkola ottaa elämästä ja lätkästä kaiken irti, koska saattaa sokeutua lopullisesti koska hyvänsä: "Tulkkien sormet ovat minun silmäni ja korvani"

Yhä useampi suomalaisnuori opiskelee lääkäriksi ulkomailla. Määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, ja ulkomailla opiskelu on lisännyt suosiotaan useana vuonna peräkkäin.

– Tilanne on suorastaan räjähtänyt viime vuosina, kuvailee Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila.

Lukuvuonna 2018–2019 tutkintoa suoritti ulkomailla Lääkäriliiton mukaan 1 120 opiskelijaa. Esimerkiksi lukuvuonna 2012–2013 määrä oli 350:n tietämillä. Lääkäriliiton tiedot perustuvat Kelan opintotuen saajiin.

Halilan mukaan ulkomailla opiskeluun on useita syitä. Lääketiede on hyvin samanlaista joka puolella, joten sitä on melko helppo opiskella muuallakin. Myös kansainvälisyys ja kiinnostus ulkomaita kohtaan lisääntyvät ylipäätään.

Ulkomailla opiskeluun turvaudutaan myös kakkosvaihtoehtona sen jälkeen, kun tiedekunnan ovet eivät ole avautuneet Suomessa.

Ruotsi, Viro, Latvia, Romania

Ulkomailla lääkärinopissa olevista lähes kolmannes opiskeli Ruotsissa, noin joka viides Latviassa ja joka kymmenes Virossa.

Romania on lisännyt viime vuosina suosiotaan, sillä yli 10 prosenttia ulkomailla opiskelevista teki tutkintoa maassa.

– Olen ymmärtänyt, että Romania olisi halvempi kuin monet muut maat. Voi olla, että sinne on myös helpompi päästä, Halila arvioi.

Lukujen perusteella myös Ukrainan vetovoima on kasvanut. Maassa opiskeli viime lukuvuonna lääkäriksi viitisenkymmentä suomalaisopiskelijaa. Sen sijaan Venäjän ja Unkarin luvuissa näkyy laskua parin viime vuoden aikana.

Ruotsin suosio on vankka, sillä se on ollut suosituin kohdemaa jo lukuvuodesta 2014–2015. Ruotsissa opiskelun kasvu tosin näyttää viimeisten tilastojen valossa taittuvan. Latvian suosio on kasvanut muutaman viime vuoden aikana, kun taas Viron suosio on pysynyt varsin vakaana. Maassa opiskelee lääkäriksi satakunta suomalaista.

Laatu EU-alueella periaatteessa sama

Lääkäriliiton Halila toteaa, että koulutus täyttää kaikkialla EU:ssa unionin minimivaatimukset.

– Esimerkiksi Romaniasta kysellään aika paljon. Se on aika uusi ilmiö, eikä sieltä ole vielä juuri suomalaisia valmistunut, joten meillä ei ole tietoa koulutuksen tasosta. Sen sijaan Ruotsissa koulutus on hyvin samantyyppinen kuin täällä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran rekisterissä oli elokuun lopussa lääkärin oikeudet voimassa kaikkiaan 30 900 henkilöllä. Heistä 5 200 oli suorittanut tutkinnon ulkomailla. Luvusta ei pystytä erittelemään, kuinka moni näistä viidestätuhannesta on suomalainen, joka opiskeli ulkomailla ja kuinka moni taas on maahanmuuttaja, joka valmistuttuaan on tullut Suomeen.

Suhteellinen yliedustus näkyy, vaikka lievänä

Ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkonen Valvirasta kertoo, että se on joutunut puuttumaan vain yksittäistapauksissa ulkomailla valmistuneiden lääkäreiden toimintaan.

– Niitä on muutamia, ei edes kymmentä vuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna tähän mennessä on ollut kaksi lääkäriä, jonka ammatinharjoittamisen oikeuteen on puututtu. Viime vuonna heitä oli kolme ja toissa vuonna viisi.

Kaikkiaan vuosittain Valvira puuttuu noin kolmenkymmenen lääkärin ammatinharjoittamiseen.

Valviran tilastoista näkyy lievä suhteellinen yliedustus ulkomailla opiskelleissa.

– Määrät ovat pieniä, mutta niissä tapauksissa, joissa kyse on ammattitaidon puutteesta, ulkomaiset tutkinnot nousevat jonkin verran useammin esiin.

Ilmoitus ammattitaidon riittämättömyydestä saadaan yleensä työnantajalta, joka on havainnut ongelmia osaamisessa.

Tämän vuoden alussa luin uutisartikkeleita siitä, miten yksityiset hoivalaitokset ovat vaientaneet työntekijöitään ja kieltäneet heitä puhumasta työpaikkojensa tilanteista. Nyt ovat nousseet esiin Helsingin uuden hienon lastensairaalan ongelmat. Epäkohtiin on yritetty vaikuttaa ja kun mitään ei tapahdu, asia viedään julkisuuteen, kun muutakaan oljenkortta ei ole enää tarjolla. Kaikki tietenkin nimettömänä seurausten pelossa.

Ei tällainen ole vierasta omalla alallanikaan. Hyvin useinkin törmää siihen, että ihmiset eivät uskalla valittaa epäkohdista tai työolosuhteista esimerkiksi sen takia, että työsuhde on määräaikainen ja hankalan työntekijän maine pelottaa.

Luulisi, että organisaation johto olisi pikemminkin erityisen tyytyväinen ja onnellinen, jos alaiset haluavat, että asiat hoidetaan kunnolla ja kunniallisesti.

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että jos työntekijä huomaa ongelmia, jotka haittaavat työn suorittamista ja tavoitteiden saavuttamista, hänen täytyy pelätä asioiden esille ottamista? Miksi viestintuoja saa pelätä ampumista? Tämä menee minulta yli hilseen.

Kaiken järjen mukaanhan juuri hyvä ja työpaikkansa parasta ajatteleva työntekijä toimii niin. Luulisi, että organisaation johto olisi pikemminkin erityisen tyytyväinen ja onnellinen, jos alaiset haluavat, että asiat hoidetaan kunnolla ja kunniallisesti.

Jos ensisijainen toimintamalli on se, että vihoitellaan asioiden esille ottamisesta ja pyritään tukkimaan ihmisten suut, on ilmiselvää, että toiminnassa on jotain, joka ei kestä päivänvaloa. Vähintäänkin puuttuu halukkuutta korjata epäkohdat. Ne haluttaisiin vain lakaista maton alle. Ei mikään organisaatio voi olla täydellinen. Korjattavaa on varmasti aina. Jotta ongelmat voidaan korjata, niistä täytyy ensin tietää.

Ei voi olla mitenkään hyväksi työyhteisölle eikä työnteolle, jos alaisilla on olo, että ongelmista ei voi puhua saati että esimiehiä ja johtoa täytyy pelätä.

Ensin pitää hoitaa se pelko pois.

Jos organisaation johto saa anonymiteetin suojissa pelokkaana toimivilta alaisilta pyynnön epäkohtien korjaamiseksi, olisi syytä nopeasti paitsi ryhtyä ratkaisemaan havaittuja ongelmia myös käydä toimeen huonon ilmapiirin parantamiseksi. Ensin pitää hoitaa se pelko pois.

Vähättelemällä ja mitätöimällä ihmisten murheita ei ainakaan tilanteita kohenneta.

Erityisen ongelmallista tämä on, kun kyseessä ovat julkisen sektorin tai edes välillisesti julkisin varoin rahoitetut toiminnot. Silloin läpinäkyvyys ja avoimuus on ehdoton vaatimus. Pitää tietää, että verovaroja käytetään siihen, mihin ne on tarkoitettu, esimerkiksi kunnolliseen ja asialliseen hoitoon tai opetukseen. Jos resurssit eivät riitä, jonkun täytyy uskaltaa nostaa meteli ja ilmoittaa, että homma ei onnistu näin.

Usein valitetaan, että monille aloille ei tahdo löytyä tekijöitä. Hoitoalalla on pulaa työntekijöistä, päiväkoteihin ei saada lastentarhanopettajia tai muutakaan tärkeää henkilökuntaa. Sosiaalityöntekijätkin irtisanoutuvat. Näissäkin tulee kovin usein ilmi, että taustalla on pitkään jatkunutta pyrkimystä saada parannuksia huonoihin työolosuhteisiin. Turhaan.

Yhtenä uutena ilmiönä murehditaan, että opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat laskeneet. Kiinnostavaa on, että ongelmaksi taas koetaankin huolipuheeksi nimetty tapa nostaa esille alan epäkohtia, jotka vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen, ei itse epäkohdat.

Kaikkeen sopeutuvasta työntekijästä on tullut synonyymi hyvälle työntekijälle.

Paitsi työpaikan menettämistä ihmiset totta kai pelkäävät ikävän ihmisen mainetta. Harva haluaa olla työpaikan ilonpilaaja. Nykyään rummutetaan paitsi työpaikkojen menettämisen riskiä myös positiivisuuden ja myönteisyyden mantraa. Ei ole trendikästä olla muutosvastarintainen uudistusten ja säästötoimenpiteiden arvostelija ja huomata ongelmia, koska kaikki pitäisi osata kääntää hyväksi. Kaikkeen sopeutuvasta työntekijästä on tullut synonyymi hyvälle työntekijälle.

Työnantajapuolikin onneksi välillä havahtuu ainakin julkisissa puheissa huomaamaan, että peiliin voisi katsoa. Ihmiset ovat nykyään tiedostavia myös sen suhteen, millaisissa oloissa suostuvat tekemään töitänsä. Miksi työhönsä vakavasti suhtautuva haluaisi tulla tai jäädä työyhteisöön, jossa ei saa tehdä töitänsä pystypäin?

Ihminen haluaa olla ylpeä siitä, missä on töissä, jotta jaksaa tehdä parhaansa. Jos kentällä huomataan, että uudistukset ja muutokset eivät helpota arkea, vaan vaikeuttavat sitä, olisi syytä kuunnella työntekijöitä, jotka asiat läheltä näkevät.

Ei voi olla niin, että suomalaista työelämää vuonna 2019 hallitsee pelko.

Palkka ei riitä mielipahan korvaukseksi, jos ihmiselle tulee sellainen olo, että hänen asiantuntemustaan oman työn hyvän suorittamisen edellytyksistä ei kuunnella eikä oteta huomioon. Olen kuullut työpaikasta, jossa työmaapäällikkö muistutti aina viikkopalaverin lopussa työnjohtajia pitämään hyvää huolta yrityksen työntekijöistä, koska he ovat ne, jotka sen voiton tuovat voittoa tuottavalle yritykselle. Siinä haastetta jokaisen organisaation johdolle: pitäkää huoli siitä, että on hienoa olla teillä töissä.

Paula Takio

Paula Takio on kieltenopettaja Turun Ammatti-instituutissa. Opettajan töitä hän on tehnyt niin vankilassa kuin eduskunnassakin. Hän on myös freelance-kääntäjä ja on tutkinut keskiajan kirjoituksia ja viihtyy työssään nuorten parissa.

Kolumnista voi keskustella 23.9. klo 16:00 saakka.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokkalaisista nuorista lähes joka viides ei ole käyttänyt ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässä. Pojat vastaavat näin tyttöjä useammin.

Kouluterveyskyselyn löydät täältä.

– Onhan se paljon ja uutinen on huolestuttava, sanoo nuorten seksuaalisuuden asiantuntija Maria Nikunlaakso Väestöliitosta.

Mutta tieto ei sinänsä yllätä häntä.

Väestöliitton nettikyselyn tulokset olivat samansuuntaisia. Yläasteen kahdeksasluokkalaisista joka kolmas vastasi, ettei käyttänyt yhdynnässä lainkaan kondomia.

Asiantuntijasta syitä on monia. Monesta nuoresta ehkäisyn hankkiminen voi tuntua nololta.

– Se voi johtua osittain tiedon puutteesta, että valistus ei ole mennyt perille tai ehkäisy unohtuu, jos kondomeja ei ole etukäteen hankittu. Joidenkin kohdalla voi olla kyse siitä, ettei koeta omaa kehoa arvokkaaksi, Maria Nikunlaakso sanoo.

Hänen mielestään seksuaalikasvatusta pitäisi edelleenkin lisätä. Seksistä pitäisi puhua luontevana asiana jo kotona.

Myös kouluilla ja opettajilla on iso rooli.

– Koulussa seksistä olisi uskallettava kertoa suoraan ja opettajien tulisi olla sinut asian kanssa.

– Kun nuoret saavat asiallista tietoa, se tutkitusti parantaa kykyä pitää itsestä huolta, eikä missään nimessä aikaista seksin aloittamisikää, vaan päinvastoin.

THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9. luokkalaisista myös lähes joka viides ilmoitti tarvitsevansa halvempia ehkäisymenetelmiä. Vielä useampi ilmoitti tarvitsevansa ilmaisia kondomeja.

Maksutonta ehkäisyä vaihtelevin ehdoin tarjoaa tällä hetkellä noin 50 suomalaiskuntaa.

Väestöliitto on toimittanut jo useita vuosia kouluihin kondomeja jaettavaksi kahdeksasluokkalaisille. Nikunlaakso kertoo, että koulusta ja kouluterveydenhoitajasta riippuen ne jaetaan oppilaille tai sitten laatikko "unohtuu hyllylle" ja kondomit jäävät jakamatta.

– Mielestäni ei ole paha asia, jos niistä puhallellaan ilmapalloja. Siten ne tulevat tutuiksi. Pahinta on, jos nuoret eivät edes saa niitä.

Nuorten seksuaalisuuden asiantuntijan mukaan nuoret ovat ensimmäistä kertaa yhdynnässä noin 17-vuotiaana, mutta moni uskoo, että kaverien eka kerta oli jo paljon aikaisemmin.

Maanantaina alkavan Väestöliiton Mun Valinta -kampanjan teemana on eka kerta. Se muistuttaa nuoria heidän oikeudestaan päättää omasta kehostaan.

– Haluamme viestiä nuorille, että seksiä saa harjoitella rauhassa, ja suostumus pitää aina varmistaa kumppanilta, Maria Nikunlaakso muistuttaa.

Lue myös: Hallitus lupailee maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille, mutta sille ei ole vielä varattu euroakaan: "Kuka palvelun tuottaa?"

Oli keskiviikko kello 13.30. Kätilö pyöritti ultraäänilaitetta Jennika Koistisen vatsan päällä.

Iloinen rupattelu vaihtui hiljaisuuteen. Kätilö sanoi, että hän pyytää lääkärin huoneeseen. Koistinen alkoi itkeä.

Jennika Koistinen sai lähetteen Lastenkilinikalle ja sikiötutkimusyksikköön. Siellä lääkärit kertoivat, että Jennikan lapsella on palleatyrä, mutta valtaosa lapsista selviää siitä.

Raskausaikana Jennika kävi säännöllisesti kontrolleissa, joissa lapsen vointia arvioitiin.

Jennika sanoo, että kontrollit tuntuivat tärkeiltä ja auttoivat jaksamaan. Olisi ollut kauheaa vain odottaa ja vain pelätä.

Koistiset odottivat lasta tunnemyrskyssä. Lasta toivottiin valtavasti, ja samaan aikaan varauduttiin siihen, että lapsi kuolee – jos sellaiseen jotenkin voi varautua.

– Olimme esimerkiksi miettineet, mille hautausmaalle lapsi haudataan, jos pahin tapahtuu, Jennika kertoo.

Vaunujen hankinnassa toivo ja pelko tulivat konkreettisesti vastaan. Vaunut oli varattu ja käsiraha maksettu, mutta myyjän kanssa oli sovittu, että lapsen syntymän jälkeen käsiraha palautetaan, jos vaunuja ei tarvita.

– Emme myöskään kalustaneet lapsen huonetta. Lista tarvikkeista oli kyllä tehty. Pelkkä ajatus, että huone olisi purettava lapsen syntymän jälkeen, oli kauhea, Jennika sanoo.

Lapsi syntyy – ja kuolee

Heinäkuun 13. päivä kolme vuotta sitten Nella-vauva syntyi sektiolla. Hänet kiidätettiin tehohoitoon.

Varsinaisesti Jennika näki lapsensa ensi kertaa keskiyöllä. Aviopuoliso oli hälytetty paikalle, koska Nella voi huonosti. Siitä komplikaatiosta hän kuitenkin selvisi.

Jennika kertoo, että vieläkin kuulee joskus teho-osaston laitteiden piipityksen, vaikka siellä sai olla vain vierailuaikoina.

– Nella oli letkujen peitossa. Vain otsaa ja kättä pystyi vähän silittämään, äiti muistelee.

Nella voi kolme päivää tasaisen huonosti, mutta silti toivoa oli. Perjantai-iltana vointi alkoi huonontua entisestään.

Kun vanhemmat lauantaiaamuna menivät teho-osastolle, hoitajat ja lääkäri kertoivat, että tilanne oli huono. Sairaanhoitajat antoivat vanhempien pyynnöstä Nellalle hätäkasteen.

– Se oli minulle tosi tärkeää. Nella sai oman nimensä.

Kolmen päivän ikäinen Nella-vauva irrotettiin laitteista. Hän kuoli lauantaina kello 11.45.

Lapsi pestiin ja annettiin vanhempiensa syliin.

– Oli tärkeää saada edes kerran pitää Nellaa sylissä. Me hyvästelimme hänet.

Psykologi, vaativan erityistason psykoterapeutti Soili Poijula sanoo, että ammattilaisten on tärkeä tukea sitä, että omainen uskaltaa jättää jäähyväiset läheiselleen. Katsomiselle, puhumiselle ja kosketukselle pitää olla mahdollisuus ja riittävästi aikaa.

– Menetykseen sopeutuminen ja elämän jatkuminen edellyttävät, että kuolema tulee todeksi, ja siinä jäähyväisillä voi olla suuri merkitys.

Poijula on tutkinut, hoitanut ja kehittänyt surevien auttamista ja hoitoa kolmisenkymmentä vuotta.

Suru musersi

Jennika ja Mika Koistinen ajoivat kaksin kotiin. Molemmat menivät nukkumaan. Sitten he purkivat vauvan hoitopöydän, jonka olivat hankkineet.

– Se oli ihan kauheaa. Tuskan musertavuutta ei voinut aavistaa. Ja silti ehkä pahin shokki jäi kuitenkin pois, koska olimme jotenkin voineet varautua tilanteeseen, Jennika sanoo.

Koististen luona kävi läheisiä ja ystäviä. Se auttoi. Ystäväpariskunta toi ruokaa.

– Se lämmittää mieltämme vieläkin. He myös uskalsivat kohdata meidät. Me halusimme kertoa ja he olivat valmiita kuuntelemaan ja ottamaan tuskaamme vastaan, Nellan äiti sanoo.

Tyttären kuoleman jälkeen Mika Koistinen piti isyysvapaata kolme viikkoa ja Jennika Koistinen oli äitiysvapaalla säädetyt kolme kuukautta.

– Oli helpottavaa, että sain olla pois töistä. En ehkä olisi jaksanut käydä puhumassa itselleni sairauslomaa tai vapaata. Ei se ole mitään lomaa, jos itkee monta kertaa päivässä ja ei jaksa tehdä mitään, Jennika kertoo.

Äitiysloman aikana Jennika oppi, että ihmisen ei ole pakko muuta kuin hengittää ja syödä.

– Jos kykenin lukemaan kirjaa tai kävelin lenkin, se oli jo hyvä saavutus.

Jennika palasi töihin äitiysloman jälkeen. Juuri ennen työhön paluuta hän pyrki opiskelemaan terveydenhoitajaksi ja sai opiskelupaikan.

– Lapsen kuolema oli kimmoke tehdä haaveesta totta. Aiemmin olin ajatellut, etten uskalla. Haluan tehdä merkityksellistä työtä ihmisten kanssa, Koististen sanoo.

Hän kertoo monesti jälkeenpäin ihmetelleensä, millä voimilla hän aluksi opiskeli: kolme päivää viikossa töiden jälkeen ilta kahdeksaan asti. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut järkevämpää aloittaa opiskelu myöhemmin.

– En silti kadu. Silloin oli ehkä tarve täyttää päivät muullakin kuin viiltävällä surulla. Enkä ole surua kuitenkaan siirtänyt sivuun, vaan surrut.

Psykologi Soili Poijula sanoo, että mikäli menetyksen kokenut pystyy palaamaan töihin, se voi auttaa elämässään eteenpäin, koska epätoivon ja ikävän rinnalle ihminen saa muuta ajateltavaa ja tekemistä.

– Riippuu kuitenkin siitä, minkälaista työ on. Hyvin paljon monimutkaista tietojen käsittelyä ja muistamista edellyttävä työ voi olla surevalla pitkään vaikeaa, koska suru heikentää keskittymistä ja muistista.

Poijula muistuttaa myös siitä, että jos työskentelee toisten ihmisten auttajana tai oma persoona on työväline, on erityisen tärkeää, että ei palaa liian aikaisin töihin.

Jennika Koistinen jaksoi olla töissä, jaksoi, vaikka koko ensimmäinen vuosi oli hirveä.

– En tarvinnut kuin muutaman sanan, vaikkapa autoradiosta kuullun laulun, kun mietin, että tätäkään me emme voi kokea Nellan kanssa yhdessä. Usein töihin mennessä itkin. Samaa tein töistä palatessani.

Työyhteisön on tärkeä tietää, että joidenkin suru vie paljon voimia ja toimintakyvyn palautumiseen voi mennä aikaa, Poijula muistuttaa.

– Toisissa työyhteisöissä on paljon valmiutta joustaa ja tukea työhön paluussa sekä työssä jaksamisessa. Toisissa työpaikoissa olisi paljon parannettavaa esimerkiksi sen ymmärtämisessä, että surevan toimintakyky ei palaudu kahdessa viikossa. Myös tietoa suremisesta pitäisi työpaikoilla olla enemmän.

Koistiset ovat puhuneet, puhuneet ja puhuneet

Jennika ja Mika Koistinen puhuivat peloistaan ja kuolemasta jo raskausaikana. Nellan kuoleman jälkeen he puhuivat taukoamatta. Puheyhteys puolisoiden välillä toimii edelleen.

– Suru ei ole erottanut meitä, vaan lähentänyt, Jennika sanoo.

Hoitotieteen yliopisto-opettaja Anna Liisa Aho Tampereen yliopistosta sanoo, että lapsen kuolema on kriisi vanhemmille, mutta myös parisuhteelle. Parhaimmillaan kokemus voi lähentää vanhempia, mutta yleisempää ovat moninaiset ongelmat parisuhteessa.

– Yleinen parisuhdeongelmien aiheuttaja on puolisoiden erilaiset tavat surra ja ilmaista surua. Vanhemmat saavat Suomessa vähän parisuhteeseensa tukea, vaikka tutkimuksen mukaan miltei kaikki vanhemmat kokevat sitä tarvitsevansa, Aho sanoo.

Hän on tutkinut, opettanut ja kehittänyt surevien auttamista ja hoitoa parikymmentä vuotta.

Jennika ja Mika Koistinen ovat käsitelleet ja käsittelevät surua omilla tavoillaan. He ovat pystyneet hyväksymään toistensa erilaiset tavat.

– Olemme molemmat puhuneet surustamme paljon. Miehelleni suru on kuitenkin enemmän meidän välinen asia. Minä olen etsinyt enemmän ulkopuolista apua. Menetys on meille kummallekin hirveä, Koistinen kertoo.

Vaativan erityistason psykoterapeutti Soili Poijula sanoo, että suru on yksilöllistä ja jokainen suree omalla tavallaan ja omassa tahdissaan.

– Naisille ja tytöille on tyypillistä, että he haluavat ilmaista tunteita ja hakea tukea toisilta ihmisiltä. Miehille ja pojille on taas tyypillistä se, että suru on yksityistä ja enemmän toiminnallista. Kokemisen tavat ja selviytymiskeinot eivät kerro mitään surun syvyydestä.

Jennika etsi ja sai apua. Hän luki surukirjallisuutta. Jo sairaalassa hän keskusteli psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Neuvolapsykologin vastaanotolla hän kävi kerran kuussa vuoden ajan. Lapsensa menettäneiden perheiden vertaistukiyhdistys Käpy ry:n vertaistukiryhmään hän liittyi, kun lapsen kuolemasta oli kulunut reilu kuukausi.

– Vertaisryhmistä minulla oli paljon epäilyjä. Pelkäsin, että siellä vain vellotaan surussa ja olosta tulee entistä pahempi. Olin väärässä, olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä. Myös todella hyviä ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä vähintään viikoittain, Koistinen kertoo.

Jennika tietää olevansa onnekas. Monet Suomessa jäävät vaille tarvitsemaansa apua, koska läheisensä menettäneiden auttamisesta puuttuu selkeä moniammatillinen toimintamalli, Aho sanoo.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että surevien tukeminen äkkikuolemissa ei kuulu oikein kenellekään. Nyt eri organisaatiot kunnissa "luulevat", että tukeminen kuuluu jollekulle toiselle. Lopputulemana on, että se ei ole hallussa kenelläkään ja pahimmillaan mistään ei ole oltu kertaakaan yhteydessä sureviin.

Nellaa ei korvaa mikään, mutta toiveena sisaruksia

Heti samana päivänä, kun Nella kuoli, Koistinen toivoi saavansa lisää lapsia.

– Toinen lapsi ei korvaa Nellaa ja hän on aina esikoisemme. Mutta sitä lapsiperhearkea, mitä emme saaneet elää hänen kanssaan, toivomme voivamme elää seuraavan lapsemme kanssa.

Kun lapsia ei vuoden yrittämisen jälkeen alkanut kuulua, Koistiset päätyivät lapsettomuushoitoihin. Mitään fysiologista estettä lapsen saannille ei ole.

– Viime vuodet olen surrut paitsi lapsen menetystä myös lapsettomuutta. Näistä kahdesta on kasvanut aikamoinen kriisi, jonka suuruutta on itsellekin vaikea myöntää.

Koistinen aloitti tänä keväänä psykoterapian, jossa hän käy kerran kuussa.

– Terapia auttaa näkemään tilannettamme uusista näkökulmista ja muistuttaa toivosta. Se auttaa, Jennika sanoo.

Avoimuus on auttanut meitä

Jennika sanoo, että hän on halunnut avoimesti kertoa lapsensa kuolemasta. Hänelle itselleen puhuminen on voimavara, kun taas puhumattomuus ja peittely olisivat taakka.

– Sosiaalisen median vauvaryhmä myötäeli vaikeaa raskauttani. Nellan kuoleman jälkeen ryhmäläiset jopa etsivät osoitteemme ja lähettivät meille kukkia.

Jennika Koistinen sanoo, että heidän on ollut pakko sopeutua. Silti surun kyyneleitä riittää hänen elämänsä loppuun asti - surua ei voi suorittaa loppuun.

Tällaisen kuvan Jennika piirtää omasta surustaan, kun pyydän häntä arvioimaan, kuinka suru on muuttunut vuosien kuluessa.

Suru ei enää täytä koko elämää.

– On ollut pakko kasvaa ihmisenä. Katkeraksi en halua tulla ja kartan sitä viimeiseen asti. Se on ollut yksi syy mennä vertaisryhmään ja hakea ammattiapua, Koistinen sanoo.

Kolmen viime vuoden aikana Jennika sanoo kokeneensa pelkoa, epätoivoa, surua, kaipausta ja ikävää. Toki Nellan kuoleman jälkeen elämässä on ollut myös monia hienoja asioita ja hetkiä.

– Toivon myös, että sellaiset huippuhetket, joita ennen Nellan syntymää meillä oli, palaavat. Uskon, että niin tapahtuu.

Voit keskustella jutun lopussa aiheesta klo 22:een asti.

Asiantuntijat osallistuvat keskusteluun klo 18:30-20:30. Heiltä voit kysyä esimerkiksi, mikä auttaa selviytymään tai mistä tietää olevansa työkykyinen.

Lue myös:

Suuri suru muuttaa muotoaan ja ihmistä – "Minuus on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen"

Voiko oman lapsen kuolemasta selvitä? Birgitta Kaartinen: “Jos juna tulee, hätkähdän aina”

Oletko menettänyt läheisesi? Arvioi, miten olet sopeutunut läheisesi kuolemaan

Viime vuoden parhaita televisiosarjoja on palkittu Yhdysvaltain Los Angelesissa Primetime Emmy -gaalassa.

Gaalassa palkittiin parhaana draamasarjana Game of Thrones, parhaana komediasarjana Fleabag ja parhaana minisarjanaChernobyl.

Parhaana draamsarjan naispääosanäyttelijänä palkittiin Killing Even Jodie Comer. Parhaan miespääosan palkinnon draamasarjojen kategoriassa sai Posen Billy Porter.

Game of Thronesin Peter Dinklage sai parhaan miessivuosan ja Ozarkin Julie Garner parhaan naissivuosan palkinnot.

Parhaan naispääosan palkinto komediasarjoista meni Phoebe Waller-Bridgelle, joka esittää pääosaa sarjassa Fleabag. Waller-Bridge on myös luonut synkkää huumoria viljelevän sarjan.

Parhaan naissivuosan palkinnon pokkasi Alex Borstein, joka näyttelee 50-luvun koomikosta kertovassa The Marvelous Mrs. Maisel -sarjassa.

Parhaan miespääosan komediasarja-Emmyllä palkittiin Barry-sarjan Bill Hader. Hän pokkasi samaisen palkinnon myös viime vuonna.

Parhaan miessivuosan palkinnon komediasarjoista sai Tony Shalhoub, niin ikään The Marvelous Mrs. Maisel -sarjasta.

"Televisio ei ole koskaan ollut näin pirun hyvää"

Microsoft Theaterissa pidetty gaala juhlittiin ilman juontajaa, kuten Oscar-gaala aiemmin tänä vuonna.

Viihdeyhtiö Fox Entertainmentin toimitusjohtaja Charlie Collier totesi aiemmin CNN:n mukaan, että tänä vuonna tuottajat päättivät keskittyä moniin sarjoihin, jotka kilpailevat nyt viimeistä kertaa Emmyistä. Fox televisioi gaalan.

Lopettavien sarjojen joukossa ovat muun muassa suurisuisesta varapresidentistä kertova Veep ja historiallisen Emmy-ehdokkuuspotin kerännyt fantasiadraama Game of Thrones.

Gaalan avasi Breaking Bad -sarjan Bryan Cranstonin kunnianosoitus television menestykselle.

– Televisio ei ole koskaan ollut isompi. Televisio ei ole koskaan merkinnyt enempää. Eikä televisio ole koskaan ollut näin pirun hyvää, Cranston totesi.

Emmy-palkintoja jaetaan monissa eri kategorioissa pitkin vuotta. Ylen Luottomies-komediasarja on ehdolla kansainvälisessä Emmy-gaalassa. Kansainväliset Emmy-palkinnot jaetaan 25. marraskuuta.

Lisää aiheesta:

Kahmiiko Game of Thrones jälleen palkintoja? Voittaako Sandra Oh?

Ylen Luottomies-sarjalle harvinainen kansainvälinen Emmy-ehdokkuus

Thomas Cook -konsernin konkurssi näkyi heti maanantaina myös Helsinki–Vantaan lentoasemalla, kun Thomas Cook Airlinesin aamulento Helsingistä Kyproksen Larnakaan peruttiin. Matkustajille tieto lennon peruuntumisesta tuli vasta lähtöportilla.

Naantalilaiset Päivi ja Peter Lindström olivat vielä lähtöportille asti siinä uskossa, että lomamatka Kyprokselle toteutuu.

– Yhtäkkiä ilmoitettiin, että lento oli peruttu. Check inissä ei sanottu yhtään mitään, Peter Lindström sanoo.

Lindströmit kertovat olleensa tietoisia Thomas Cookin konkurssiuutisesta. He olivat kuitenkin ymmärtäneet, että emoyhtiön konkurssi ei vaikuttaisi Tjäreborgin matkoihin.

– Luin aamulla konkurssiuutisen ja varmistin vielä asian, mutta ei kuulemma vaikuttaisi Suomen toimintoihin. Kuviteltiin, että kyllä päästään reissuun, mutta eipä päästy.

Lindströmit kertovat, että tunnelma matkustajien keskuudessa oli kiihtynyt lennon peruuntumisen jälkeen. Peter Lindströmin mukaan tiedottaminen oli vähäistä.

– Saatiin yksi lappu, jossa kerrottiin jotain meidän oikeuksista, mutta emme ole sitä vielä lukeneet. Ketään henkilökuntaa ei ollut paikalla. Ollaan totta kai pettyneitä ja yritetään löytää jokin ratkaisu tähän, mutta todennäköisesti joudutaan lähtemään kotiin, Peter Lindström sanoo.

Tjäreborg ei vielä maanantaiaamuna ennen kahdeksaa ollut kommentoinut, miten konkurssi vaikuttaa yhtiön toimintaan. Yhtiö kertoo tiedotteessa, että maanantain aikana Tjäreborgilla on Suomesta lähteviä matkustajia on 525 ja palaavia matkustajia 413.

Kaikki Thomas Cook Airlinesin maanantain lähtevät lennot Pohjoismaissa on peruttu.

Matkanjärjestäjä Thomas Cook konkurssiin – Yhtiön päivän lennot Helsinki–Vantaalta peruttu

Thomas Cookin konkurssi vaikuttaa myös pohjoismaisten matkatoimistojen matkoihin – Maanantain lennot peruttu Tjäreborgilla, Spiesillä, Vingillä ja Globetrotterilla