Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luetuimmat
Viewing all 119992 articles
Browse latest View live

"Kaikki rahat menevät, eivätkä riitäkään"– nainen laittoi kaiken likoon ja pelasti upean jugendtalon, joka oli jätetty rapistumaan keskelle kaupunkia

$
0
0

– Lasku. 13 paria lapikkaita ja 30 paria lastenkenkiä. Maksettu 30.10.1916.

Jaana Kinnunen selaa jugendtalon takapihalla vanhoja kuitteja. Ne lepäävät pahvilaatikossa, johon kuitit ovat päätyneet takana olevan Kinnusen talon vintiltä satojen pölyisten tavaroiden seasta.

Vetoisa vintti piti jo tänä kesänä eristää, mutta siitä ei tullut mitään.

– Näitä aarteita löytyy edelleen. Vintin eristämisestä ei olisi tullut mitään, koska vanhat tavarat olisivat jääneet sinne purujen alle. Pakkohan ne on pelastaa, kertoo Jaana Kinnunen.

Jaana Kinnusen voisi nimetä pelastajaksi. Reilu vuosi sitten hän osti Lappeenrannan keskustasta 110-vuotiaan Kinnusen talon, jonka kohtaloksi oli koitumassa rapistuminen ja jopa päätyminen maan tasalle.

Kinnusen talon torni
Alun perin Kinnusen talossa oli useita torneja, mutta vain kaksi on enää jäljellä. Petri Kivimäki/Yle

Mummon koti

Jaana Kinnusen puhe vilahtaa vähän väliä 1960-luvulle, jolloin hän pikkutyttönä juoksenteli samalla takapihalla.

– Kyllähän talon ostamisessa lisäpointtina oli, että tämä on minun mummola. Tähän liittyy niin paljon muistoja ja tunteita.

Usein hän oli mummon luona yökylässä. Mummo asui päätyasunnossa. Sinne vie erillinen portaikko, joka Jaana Kinnusen mukaan nyt näyttää ulkoapäin hökötykseltä.

– Noita portaita pitkin kävelin mummon luota pihan poikki ja sain mennä kylään talon toisessa päädyssä asuneen rouvan kotiin. Hänellä oli kirjahyllyllä tosi hienoja koriste-esineitä, joita ihailin.

Mummon asuntoon johtavan portaikon ovi avautuu. Punaisen puuoven takana on vanha punainen käsilaukku täynnä papiljotteja.

– Jaha. Joltain jäänyt tämmöinen tähän, naurahtaa Kinnunen.

Hän kävelee portaita ylös ja ihailee kuluneita portaita.

Jaana Kinnunen Kinnusen talon edustalla kädessään käsilaukku
Joku oli jättänyt tänne papiljottinsa. Petri Kivimäki/Yle

Kaksikerroksinen Kinnusen talo seisoo jylhänä aivan Lappeenrannan keskustassa. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Snellmaninkadun puolelta leveydeltään noin 40 metriä ja Valtakadun puolelta noin 35 metriä.

Talo näyttää kauempaa katsottuna olevan elämänsä kunnossa.

Viimeistään takapihalla huomaa, että näin ei ole. Ruosteiset rännit olisi pitänyt uusia jo ajat sitten. Sieltä täältä pilkottaa lautoja ja seinä huutaa maalia. Ikkunoiden puitteet näyttävät luurangoilta.

Kun Lappeenrannassa alkoi kiiriä huhu, että Kinnusen perikunnalla olisi halu purkaa talo, alkoi hurja vastarintaliike: “Lappeenrannan kauneinta taloa ei saa purkaa”.

Köyhästä kisällistä arvostettu suutarimestari

Jaana Kinnusen isoisä Pekka Kinnunen syntyi Kerimäellä vuonna 1871. Hän muutti 16-vuotiaana Lappeenrantaan ja aloitti valmistaa jalkineita. Hiljalleen Kinnusen kenkäpaja laajeni jopa 200 työntekijän kenkätehtaaksi.

Niinpä Pekka Kinnunen rakennutti Lappeenrannan keskustaan talon, jonka katutasoon tuli kenkätehdas ja liikehuoneistoja sekä yläkertaan asuntoja.

Pekka Roihan suunnittelema talo valmistui vuonna 1909. Aihetta juhlaan oli paitsi uuden tehtaan valmistumisen takia myös siksi, että Pekka Kinnusen suunnittelemat naisten varsikengät olivat samana vuonna voittaneet kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.

Pekka Kinnusen kenkätehtaan tekemät kengät
Suutarimestari Pekka Kinnusen tehtaan valmistamat kullanvärisen kengät 1900-luvun alkupuolelta. Lappeenrannan museot

Aikaa myöten kenkien valmistaminen loppui, ja jäljelle jäi kenkäkauppa. Niiden jälkeen talon kivijalan myymälöissä on vuosikymmenten aikana ollut koko suomalaisen kaupankäynnin kirjo. On ollut leipomoa, lastenvaateliikettä, kahvilaa, kultasepänliikettä, valokuvaamoa, osto- ja myyntiliikettä, matkatoimistoa ja jopa autojen varaosaliike.

Kalliit remontit odottivat

Alusta lähtien Kinnusen talo on ollut Kinnusen suvun omistuksessa. Lopulta perikunnan jäseniä alkoi olla eri puolilla Suomea, ja heillä kosketuspinta taloon tuli hataraksi. Kaikki eivät olleet edes käyneet koko talossa.

Osa perikunnasta kertoi haluavansa purkaa talon ja rakentaa tilalle uuden. Talo oli jäänyt Lappeenrannan asemakaavassa ilman suojelumerkintää.

Kinnusen talo Lappeenrannassa
Ennen talvea Jaana Kinnunen haluaisi uusia vielä kaikki ikkunat. Kalle Purhonen / Yle

Toisaalta taloon olisi pitänyt tehdä mittava ja kallis remontti, eivätkä kaikki perikunnan jäsenet olleet halukkaita laittamaan siihen rahojaan.

Viereisen tontin omistaja Ilpo Niemi lisäsi vettä myllyyn Etelä-Saimaan haastattelussa 26.10.2016.

– Jos tuo homeinen mökki jää tuohon pystyyn lahoamaan, niin se sotkee koko korttelin kehittämisen. Ei kukaan mitään lättänöitä rupea rakentamaan.

Kaupat syntyivät

Jaana Kinnunen oli yksi harvoista perikunnan jäsenistä, jotka kannattivat talon ehostamista. Hän halusi pitää rakennuksen Lappeenrannan kauneimpana rakennuksena.

– Minun päähäni ei mahdu sellainen ajatus, että tämä purettaisiin. Se olisi silkkaa hulluutta, kertoo Kinnunen.

Lopulta reilu vuosi sitten kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Kaupunkilaisille kerrottiin, että Jaana Kinnunen oli ostanut koko talon itselleen. Myyjinä olivat Kinnusen talon perikunnan jäsenet, joita on yhteensä 18.

Kinnusen talo Lappeenrannassa
Jugendtaloksi rakennuksen hahmottaa muun muassa kulmatornista, koristeilluista sisäänkäynneistä ja julkisivun mehiläiskoristeesta ja luonnonkivikoristeista.Kalle Purhonen / Yle

Kauppojen hieromiseen kului kaksi vuotta. Ihmiset asuivat eri puolilla Suomea. Jo heidän saaminen yhtä aikaa samaan paikkaan edes valtakirjalla oli oma urakkansa.

Nyt hänen hartain toiveensa talon säilyttämisestä oli toteutunut.

– Minä rakastan vanhoja taloja, kertoo Kinnunen.

Kunnostus alkoi

Yhdellä silmäyksellä näkee, että talon kunnostaminen ja kunnossa pitäminen vaatii aikaa, rahaa, kärsivällisyyttä ja osaamista. Jos Jaana Kinnunen olisi rakennusalan ammattilainen, kaikki olisi paljon helpompaa.

– Olen ammatiltani perheterapeutti. Olen itse joutunut opettelemaan kaiken.

Hänen työpaikkansa on Turussa, mutta Lappeenranta on edelleen hänen kotikaupunkinsa. Lähes joka perjantai hän hyppää Turussa junaan ja saapuu talonsa luokse.

– Turussakin asun 1800-luvulla rakennetussa talossa.

Vaikka Kinnusen talon ulkorännit ovat edelleen rempallaan, rappaus korjaamatta ja laudat törröttävät, on talon sisällä moni asia edistynyt.

Kinnusen talo Lappeenrannassa
Kymmenisen vuotta sitten Kinnusen taloon on tehty julkisivuremontti. Se koski vain kadulle näkyvää talon osaa, mutta ei takapihan puolta.Kalle Purhonen / Yle

Vuoden aikana on uusittu viemäri- ja vesijohtoja. Kaksi huonossa kunnossa ollutta asuntoa on remontoitu kauttaaltaan. Niistä toinen oli aiemmin varastona ja toisessa oli pahvit ikkunoissa.

Kinnunen harmittelee kunnostamisen hitautta.

– Yritimme ensi löytää sopivan kokoista vanhaa ikkunaa koko Suomesta. Samankokoista ei löytynyt mistään. Ikkunat piti teetättää.

Talon yksi rappukäytävistä on jo maalattu ja pystyuunit eli kakluunit yhtä lukuun ottamatta kunnostettu.

Menneisyys puskee silmille

Jyrkät ja kapeat puuportaat johdattavat Kinnusen talon valtavan isolle vintille. 110 vuodessa sinne oli tuotu valtavat määrät tavaraa, mutta vain vähän viety pois.

– Museon ihmiset ovat varmistaneet, ettei mitään ainutlaatuista joudu hävitykseen.

Vintiltä on viety talteen laatikkokaupalla vanhoja sanomalehtiä, valokuvia ja esineitä.

Lattialla viruu edelleen kengänpohjien malleja muistuttamassa talon alkuperäisestä tarkoituksesta.

– Isäni kertoi, että hänen nuoruudessaan kenkien lestejä oli poltettu uunissa. Ne olivat olleet hyvä lämmitykseen, naurahtaa Jaana Kinnunen.

Vanha kengän pohjallisen muotti Kinnusen talon ullakolla
Vintillä on vielä muistoja talon alkuperäisestä käytöstä. Kalle Purhonen / Yle

Ihmeellistä oli, kun yhdessä nurkassa oli iso pino vaaleanpunaisia postiennakko-osoituksia vuodelta 1917. Ne olivat matkalla Helsingistä Turkuun tai Helsingistä Kuopioon, mutta ei Lappeenrantaan.

– Yksi niistä oli muun muassa Minna Canthin tyttärelle, kertoo Jaana Kinnunen.

Postiennakko-osoitukset on kerätty talteen.

– Kukaan ei ole keksinyt, miksi ne ovat olleet täällä.

Seitsemän perheen koti

Kinnusen talo on niin keskellä kaupunkia: torille noin 100 metriä ja satamaan alle puoli kilometriä.

Talossa on koti seitsemälle perheelle.

Silloin harvoin kun Kinnusen talosta asunto vapautuu, on tulijoita riittämiin. Vastikään yksi huoneisto vapautui ja Jaana Kinnunen laittoi siitä ilmoituksen Kinnusen talon Facebook-sivuille. Toistakymmentä perhettä tuli huoneistoa katsomaan.

– Kovasti harmitti, kun heitä ei voinut kaikkia ottaa asumaan. Olisivat olleet tosi sopivia, harmittelee Kinnunen.

Myös katutason liikehuoneistoista kaikki on vuokrattu. Siellä ovat ravintola, antikvariaatti, valokuvaamo, vaateliike ja taideliike.

Kinnusen talossa oleva valokuvaamo
Lappeenrannan valokuvaamo on ollut Kinnusen talossa vuokralaisena 25 vuotta. Kalle Purhonen / Yle

Muurari on nyt laskenut, että rakennuksessa on aikoinaan ollut 35 kaakeliuunia. Niillä talo alkuvuosina lämmitettiin. Myöhemmin ne on korvattu vesikiertopattereilla ja öljylämmityksellä.

– Nyt uuneja on enää seitsemän. Harmillista, että muut uunit on aikoinaan purettu, mutta ollaan tyytyväisiä, että edes ne ovat säilyneet, sanoo Jaana Kinnunen.

Jäljellä olevat kaakeliuunit ovat alkuperäisiä ja hienosti jugendtyyliin koristeltuja. Vuosikausia ne olivat käyttämättöminä.

– Muurari ihmetteli, että kun ei uuni vedä millään. Lopulta sieltä löytyi vanha naakanpesä. Se poistettiin. Nyt kaikki uunit ovat käyttökelpoisia.

Jaana Kinnunen katsoo kaluunia
Jäljellä olevat kaakeliuunit on nyt saatu kaikki kuntoon. Petri Kivimäki/Yle

Jaana Kinnunen oli varma, että remontti tuo mukanaan yllätyksiä. Sellaisilta on ainakin toistaiseksi vältytty.

Saattoikin olla jopa talon pelastus, että talolle ei ole kaikkia tarvittavia korjauksia tehty.

– Mitään hometta tai sellaista ei ole tullut vastaan. Tähän taloon ei ole koskaan käytetty muovia. Tätä ei ole korjattu 1970-luvulla, kun ei vielä oikein tiedetty muovin huonoja puolia.

Salainen talo avautuu

Jaana Kinnunen liikkuu talonsa sisäpihalla hymyssä suin. Uskonpuute ei iske, sillä kaikki tulee aikanaan valmiiksi.

Seuraavana on vuorossa sisäpihan ulkoikkunoiden kunnostus. Sisäpihan seinustan rappaus ja korjaaminen alkaa Jaana Kinnusen mukaan pian, samoin kuin ullakon eristäminen.

Kinnusen talo on kaunis maamerkki Lappeenrannassa, ja sellaisena Jaana Kinnunen haluaa sen pitää. Siitäkin huolimatta, että se vaatii paksua lompakkoa.

– Kyllähän tähän kaikki rahat menevät, eivätkä riitäkään, hän huokaisee.

Kinnusen talon ullakolta löytynyt vanha kuitti
Hatun puhdistuksesta on Pekka Kinnunen veloittanut Mielikäiseltä 5 markkaa 6.11.1916. Kalle Purhonen / Yle

Ennen kuin hän osti Kinnusen talon itselleen, oli se kaupunkilaisille tuntematon ja ehkä salaperäinenkin rakennus. Jotta salamyhkäisyys häviäisi, on Jaana Kinnunen kutsunut kaupunkilaisia tutustumaan.

– Joulun alla kun pidimme joulutapahtumaa, oli täällä tuhat ihmistä. Se yllätti kaikki, mutta kertoo siitä, että ihmisillä oli kova halu päästä katsomaan Kinnusen taloa.

Lauantaina 24.8. Jaana Kinnunen pitää talon 110-vuotissyntymäpäivät. Hän ja Meijän piha – Kinnusen talon kannatusyhdistys ovat kutsuneet kaikki kaupunkilaiset ensin juhlakulkueeseen ja sen jälkeen illanviettoon Kinnusen talon takapihalle.

– Tänne katetaan pöydät 200 ihmiselle. Siitä tulee hieno juhla, riemuitsee Jaana Kinnunen.

Kinnusen talolla ei edelleenkään ole asemakaavassa suojelumerkintää. Suunnittelua ohjaavassa osayleiskaavassa se on, ja merkintä päätynee jossain vaiheessa myös asemakaavaan.

Jaana Kinnusen mukaan kaupunkilaisten ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaikka suojelumerkintä puuttuu.

– Voi olla, että minä suojelen mummolaa enemmän kuin mitä laki määrää, naurahtaa Kinnunen.

Kinnusen talo Lappeenrannassa
110-vuotias Kinnusen talo jää Lappeenrantaan. Kalle Purhonen / Yle

Ina Mikkolan kolumni: Olen ollut rakastunut jo vuosia, mutten koskaan tahdo naimisiin

$
0
0

Olin vessajonossa, jossa joku katsoi vaaleaa ja pitsistä vaatetustani kysyen olinko juuri mennyt naimisiin. Vastasin, että “en” ja tuskin koskaan menisinkään. Nyt hän katsoi minua säälien:

– Älä sano noin. Kyllä varmasti löydät joskus sen oikean.

Siinä vaiheessa tajusin, miltä tokaisuni oli kuulostanut. Selvensin, mitä oikeasti tarkoitin:

– Älä ymmärrä väärin. Olen kyllä löytänyt “sen oikean”. En vain halua mennä naimisiin.

Sain halveksuvan mulkaisun takaisin.

Minulle avioliitto edustaa epäromanttista instituutiota, joka merkkaa lähinnä siinä vaiheessa, kun erotaan, toinen kuolee ja kun puhutaan rahasta.

Olen kuullut naimisiinmenotenttausta kyllästymiseen asti. Vaikka yhä useampi elää avoliitossa avioliiton sijaan, tuntuu, että merkittävällä osalla ihmisistä on edelleen pakkomielle avioliittoon instituutiona. Ikään kuin parisuhde olisi validi vasta sitten kun on naimisissa.

Minulle avioliitto edustaa epäromanttista instituutiota, joka merkkaa lähinnä siinä vaiheessa, kun erotaan, toinen kuolee ja kun puhutaan rahasta. Häät puolestaan herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita liikutuksesta kiusaantumiseen.

Häät voi toki järjestää hyvin monella tapaa, mutta yksi elementti joka koko touhussa on luotaantyöntävää, on se, että heterohäissä juhla tuntuu monesti olevan enemmän “morsiamen juhla” kuin pariskunnan juhla.

Miten juhlan, jossa pitäisi olla kyse kahdesta osapuolesta, onkin lopulta kyse siitä, ettei kukaan raivostuta morsianta?

On olemassa tv-ohjelmia häähulluista morsiamista, jotka sekoavat hääsuunnittelusta ja sulhaset katsovat kauhusta kankeina sivusta. Toki kyse on ääriesimerkeistä, mutta monesti oletus on, että morsiamen kuuluukin hoitaa suurin osa järkkäilystä – onhan kyseessä hänen elämänsä prinsessahetki. Tätä alleviivaavat puolestaan “Häät sulhasen tapaan” -tyyliset ohjelmat, joissa jännitetään “kuinka vituralleen menee, jos äijä hoitaakin hommat”. Miten juhlan, jossa pitäisi olla kyse kahdesta osapuolesta, onkin lopulta kyse siitä, ettei kukaan raivostuta morsianta? Häähumun suhteen tasa-arvo on saavutettu, kun Bridezilla-ohjelmien lisäksi on olemassa myös Groomzilla-ohjelmia – tai mikä parasta, ei kumpiakaan.

Häiden järkkäilystä saattaa helposti tulla myös itseään isompi kokonaisuus, jossa tärkein asia, eli pariskunnan välinen rakkaus jää toissijaiseksi mahdollisimman hienon juhlapaikan ja Instagram-ystävällisen somistuksen rinnalla. Tai sitten häistä tulee kiusallinen tilaisuus, jonne kutsutaan velvollisuudentunteesta sukulaisia, joita ei muuten koskaan nähdä, ja joiden kanssa keskustelu on jäätävämpää kuin Suomen talvi.

Nykyajan kirkkohäissä on myös vaivaannuttavaa kuunnella jumalapuheita, etenkin jos pariskunta ei ole kovin uskovainen, vaan on lähinnä halunnut säihkyvän tilan häille tai koska maistraattihäät saattaisivat olla liian erikoiset suvulle. Juhlapuheissa taas saatetaan heittää väsynyttä läppää siitä, kuinka mies on joutunut avioliiton vankilaan: “Vaimo on aina oikeassa tai muuten tulee tupenrapinat!”

Yksi keskeinen perinne, joka avioliitossa instituutiona häiritsee minua, on sukunimikäytäntö. Vaikka lain mukaan puolisot voivat pitää omat sukunimensä tai ottaa yhteisen uuden nimen, niin silti edelleen reilusti yli puolet naisista ottaa miehensä sukunimen, kun vastaavasti miehistä naisen nimen ottaa vain alle pari prosenttia.

Jokainen saa onneksi valita kuten haluaa, mutta tällä vuosikymmenellä en voi ymmärtää, jos naisen sukunimen ottamista pidetään “epämiehekkäänä tai outona” valintana miehelle. Tällainen kuulostaa lähinnä muka pakolliselta perinteen noudattamiselta tai hyvin konservatiiviselta “mies ensin” asenteelta. Miksi omaa nimeään pitäisi avioliiton myötä edes muuttaa? Se on lähinnä epäkäytännöllistä - etenkin kun nimi on niin vakiintunut osa identiteettiä.

Mutta oli aviopari päätynyt sitten mihin sukunimiin tahansa, moni mies ja myös nainen on ehdoton sen suhteen, että lasten sukunimi on nimenomaan miehen. Eikö järkevintä olisi antaa lapselle se “hienompi tai harvinaisempi” sukunimi – oli se sitten kumman vanhemman tahansa ja jättää reviiritietoinen ylpeys historiaan?

Niin kauan kuin avioliittoon instituutiona liittyy tällainen miehinen “vaimon ja lasten merkkaaminen”, se tuntuu minulle vieraalta. Tasa-arvon “mallimaassa” luulisi pikkuhiljaa olevan itsestäänselvää, ettei näissä asioissa tarvitsisi noudattaa sokeasti muinaista kaavaa, vaan jokainen yksilö ja pariskunta voisi aidosti tehdä omanlaisiaan ratkaisuja.

Ymmärrettävästi monelle perinteiden noudattaminen on tärkeää, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että vaikka jotkut niistä voivat pysyä jonkun ajanjakson samanlaisina, kaikki perinteet ja instituutiot ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan aikojen saatossa. Toisin sanoen, edes perinteet eivät ole pysyviä.

Itselleni ehdottomasti tärkein arvo elämässä on rakkaus.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset jotka haluavat mennä naimisiin, voisi fiilistellä sitä kybällä, vaan siitä, ettei avioliittoa pitäisi enää tänä päivänä olettaa keneltäkään.

Väestöliiton mukaan Suomessa noin puolet avioliitoista päättyy eroon. 2000-luvulla eronneisuusluku on ollut Euroopan Unionin korkeimpien joukossa. Avioliitto ei automaattisesti ole sen suurempi sitoumus kuin avoliitto. Toisten suhdetta ei siis pitäisi määritellä vähemmän arvokkaaksi, aidoksi tai vakavaksi sen perusteella jos pari ei ole naimisissa.

Itselleni ehdottomasti tärkein arvo elämässä on rakkaus. Silti maailmassa ei ole sellaista kihlasormusta, jota haluaisin joka päivä pitää sormessani, mutta maailmassa on kyllä yksi ihminen, jonka haluan pitää vierelläni koko loppuelämäni. Sinetiksi riittää rakkaus, jota ei määrittele valtio, kirkko, sukulaiset tai tuntematon ihminen baarissa, vaan me kaksi.

Ina Mikkola

Tv:stä tuttu toimittaja Ina Mikkola rakastaa politiikkaa yhtä paljon kuin vintage-vaatekokoelmaansa, eli paljon. Hän on myös intohimoinen elokuvien ja televisiosarjojen suurkuluttaja.

Aiheesta voi keskustella 11.8. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Yagmur Özberkan: En aio luopua omasta sukunimestäni, vaikka menen naimisiin

Janne Saarikiven kolumni: Romanttinen rakkaus on aikamme yleisin uskonto, mutta onko se totta?

Riku Siivosen kolumni: Tällä helpolla keinolla voitat traumat ja opit rakastamaan oikein

Seksuaalirikoksista syytetyn liikemies Epsteinin kuolema herättää kysymyksiä – Trump uudelleentviittasi salaliittoteorian, jossa syytettiin Clintoneita

$
0
0

Yhdysvalloissa poliitikot ja tavalliset kansalaiset kysyvät, miten vankilassa oikeudenkäyntiä odottanut seksuaalirikoksista syytetty liikemies Jeffrey Epstein pystyi ilmeisesti tekemään itsemurhan sellissään.

Epstein löydettiin lauantaina elottomana sellistään liittovaltion vankilassa New Yorkissa. Hänet julistettiin kuolleeksi sairaalassa. The New York Timesin mukaan Epstein hirtti itsensä.

Epsteinia epäillään alaikäisten parittamisesta kontakteilleen sekä kymmenien alaikäisten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän olisi voinut saada jopa 45 vuoden vankeustuomion. Hän kiisti syyllistyneensä rikoksiin.

Heinäkuussa Epstein löytyi tajuttomana sellistään. Hänen niskassaan oli tuolloin jälkiä. Vankilaviranomaiset epäilivät, että hän yritti tehdä itsemurhan.

The New York Timesin mukaan Epstein laitettiin tarkkailuun uusien itsemurhayritysten varalta. Lehden mukaan tarkkailu kesti vain muutaman päivän, jonka jälkeen mies siirrettiin takaisin selliinsä. Uutistoimisto AP:n lähteen mukaan itsemurhatarkkailu lopetettiin heinäkuun lopussa.

Viranomaiset eivät ole kertoneet, miksi Epstein otettiin pois tarkkailusta.

Entinen vankilaviraston työntekijä Jack Donson kertoi AP:lle, että sekä vankilanjohtajan että laitoksen johtavan psykologin on täytynyt hyväksyä Epsteinin poistamisen itsemurhatarkkailusta.

Sosiaalinen media kuumeni

Vain tunteja Jeffrey Epsteinin kuoleman jälkeen #EpsteinMurder nousi suosituimpien aihetunnisteiden listalle viestipalvelu Twitterissä, kun käyttäjät spekuloivat Epsteinin kuolemaan liittyvillä asioilla.

Sosiaalisessa mediassa on levitetty runsaasti salaliittoteorioita tapaukseen liittyen. Käyttäjät ovat muun muassa epäilleet, että Epstein murhattiin. Toiset puolestaan esittivät, että mies ei olisikaan oikeasti kuollut, vaan itsemurha olisi lavastettu.

Myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump liittyi joukkoon, kun hän uudelleentviittasi konservatiivikommentaattori ja koomikko Terrence K. Williamsin viestin, jossa tämä esitti salaliittoteorian, jonka mukaan Clintonit olisivat mahdollisesti sekaantuneet Epsteinin kuolemaan.

Williams ei esittänyt todisteita siitä, että Clintonit olisivat osallisia Jeffrey Epsteinin kuolemaan.

Lisäksi Trump uudelleentviittasi viestin, jossa väitettiin Yhdysvaltain entisen presidentin Bill Clintonin ja muiden korkea-arvoisten demokraattien käyneen oikeuden asiakirjojen mukaan yksityisvierailuilla Jeffrey Epsteinin "pedofiilisaarella".

Jeffrey Epstein
Jeffrey EpsteinNew York State Division of Criminal Justice

Poliitikot vaativat selvitystä

Myös muut amerikkalaiset poliitikot kommentoivat Epsteinin kuolemaa Twitterissä.

New Yorkin pormesteri ja demokraattien presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Bill de Blasio vaati tapauksen täyttä tutkintaa. Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan de Blasio kutsui Epsteinin kuolemaa "aivan liian sopivaksi".

De Blasion mukaan monet haluavat tietää sen, mitä Epstein tiesi.

– Kuinka moni muu miljonääri ja miljardööri oli osallinen hänen laittomiin toimiinsa? Ne tiedot eivät kuolleet Jeffrey Epsteinin mukana. Asia pitää tutkia, de Blasio sanoi BBC:n mukaan.

Floridalainen republikaanisenaattori Rick Scott vaati vankilaviranomaisia selittämään, mitä Metropolitan Correctional Center -vankilassa tapahtui Epsteinin kuoleman aikaan. Hän myös vihjasi, että Epsteinin kuolemaan saattoi liittyä rikollista toimintaa.

Trumpin asianajaja, New Yorkin entinen pormestari, Rudy Giuliani esitti Twitterissä useita kysymyksiä Epsteinin kuolemaan liittyen.

Giuliani kysyi, kuka valvoi Epsteiniä ja mitä valvontakamerasta näkyy. Lisäksi hän kehotti seuraamaan motiiveja.

Manhattanin entisen liittovaltion syyttäjän Preet Bhararan mukaan Epsteinin kuolema tallentui todennäköisesti vankilan valvontakameroihin. Bharara tviittasi, että toivottavasti tallenne on kokonainen, vakuuttava ja hyvässä tallessa.

Oikeusministeriö ryhtyy toimiin

Oikeusministeri William Barr ilmoitti, että liittovaltion poliisi FBI ja oikeusministeriö tutkivat Epsteinin kuolemaan liittyvät olosuhteet.

– Herra Epsteinin kuolema herättää vakavia kysymyksiä, joihin on saatava vastaus, Barr sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Nebraskalainen republikaanisenaattori Ben Sasse kirjoitti lauantaina Barrille kirjeen, jossa hän vaati, että päiden pitää pudota Epsteinin vankilakuoleman takia. Sasse on senaatin oikeusasiain valiokunnan jäsen.

– Oikeusministeriö epäonnistui. Tänään Jeffrey Epsteinin salaliittotoverit ajattelevat, että he ovat saattaneet saada viimeisen kultaisen diilin, Sasse sanoi BBC:n mukaan.

Sasse lisäsi, että jokaikinen henkilö oikeusministeriössä tiesi, että Epstein voisi tehdä itsemurhan ja että hänen pimeiden salaisuuksiensa ei voida antaa kuolla hänen mukanaan.

Epstein kuoli pian asiakirjojen julkaisun jälkeen

Perjantaina julkaistiin satoja sivuja oikeuden asiakirjoja, jotka sisältävät uusia Epsteiniin ja hänen merkittäviin kumppaneihinsa kohdistuvia syytöksiä.

Asiakirjat liittyvät Virginia Giuffren tapaukseen. Hän on yksi naisista, jotka syyttävät Epsteinia seksuaalirikoksista.

Giuffre sanoo olleensa Epsteinin seksiorja. Hän väittää, että hänet pakotettiin seksiin tunnettujen amerikkalaisten poliitikkojen ja bisneshenkilöiden kanssa. Kaikki Giuffren syyttämät henkilöt ovat kiistäneet väitteet.

Hoitohenkilökunnan musta katumaasturiauto ulkopuolella rakennusta, jossa Jeffrey Epsteinia pidettiin vangittuna, 10. elokuuta 2019.
Kuolinsyytutkijan katumaasturi oli pysäköity Metropolitan Correctional Center -vankilan ulkopuolelle 10. elokuuta 2019. Vanessa Carvalho / REX / AOP

Giuffren asianajaja Sigrid McCawley sanoi uutistoimisto AP:n mukaan, että Epsteinin kuolema alle 24 tunnin sisällä asiakirjojen julkaisusta ei ole yhteensattuma. Hän kehotti viranomaisia jatkamaan tutkintaa ja keskittymään Epsteinin kumppaneihin, jotka asianajajan mukaan osallistuivat Epsteinin kaameaan seksikauppahankeeseen.

Ennen rikostutkintaa Epstein eli luksuselämää ja vietti aikaansa eri alojen merkkihenkilöiden seurassa. Hän omisti yksityissaareen Karibialla sekä suuren kartanon New Yorkissa.

Hänen sosiaaliseen verkostoonsa kuuluivat jossain vaiheessa muun muassa Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump, entinen presidentti Bill Clinton, prinssi Andrew ja L Brands -yhtiön perustaja, miljardööri Leslie Wexner.

Entiset tuttavat ovat ottaneet etäisyyttä Epsteiniin tähän kohdistuneiden rikosepäilyjen myötä.

Yhdysvaltain viranomaiset ovat vakuuttaneet, että Epsteinin epäiltyjen rikosten tutkinta jatkuu.

Moskovan alla on salainen kaupunki, jonne Artjom, 24, sukeltaa ja lähettää terveiset Putinille: "Kiitos törkeän hyvistä seikkailuista"

$
0
0

MOSKOVA Sinisiin haalareihin pukeutunut nuori mies pälyilee ympärilleen. Hän nostaa varmoin ottein kuilua peittävän metalliritilän ja katoaa heiluvia tikapuita pitkin maan uumeniin.

Vain hetkeä myöhemmin ohi kaartaa poliisiauto, mutta virkavalta ei näytä kiinnittävän huomiota avoimeen kuiluun.

Moskovan alla avautuu kokonainen maanalainen kaupunki.

Osa kohteista on rakennettu aikoinaan laajamittaiseen ydinsotaan varautumiseksi. Maanalaiset komentokeskukset ja väestönsuojat valtion avainhenkilöille ovat edelleen huippusalaisia.

Pinnan alla kulkee myös tuhansia kilometrejä erilaisia verkostoja, tunneleita ja luolastoja.

Maanalaisissa joissa ja viemäreissä virtaa vesi. Erilaiset huoltoverkostot taas turvaavat välttämättömien perustarpeiden – sähkön, veden ja lämmityksen – toimittamisen miljoonille moskovalaisille.

Yhteen tällaiseen pimeään ja ummehtuneeseen huoltotunneliin pääsee Kuntsevon kaupunginosassa sijaitsevan asuintalon parkkipaikalta.

Otsalamppu valaisee tietä, kun 24-vuotias Artjom sukeltaa syvemmälle Moskovan uumeniin. Hän on diggeri eli maanalaisia tunneleita tutkiva urbaani seikkailija.

Artjom nostaa tunnelin kannen
Artjom laskeutui Moskovan alla kulkevaan huoltotunneliin asuintalon parkkipaikalta Kuntsevon kaupunginosassa. Nikolai Gontar
Artjom kiipeilee
Artjom ei paljasta jutussa kasvojaan tai oikeaa nimeään, sillä viranomaisten suhtautuminen diggereihin on kiristynyt. Nikolai Gontar

Artjom on peittänyt puolet kasvoistaan maastokuviollisella liinalla. Moskovan alueelta kotoisin oleva nuori mies ei halua esiintyä omalla nimellään.

Virkavallan suhtautuminen maanalaisiin seikkailijoihin on kiristynyt viime vuosina tuntuvasti. Siksi diggerit pitävät matalaa profiilia. Alan harrastajien määrä lasketaan Venäjällä tuhansissa.

Tiukentuneesta valvonnasta huolimatta energiajuomaa hörppivä ja tupakkaa polttava Artjom palaa kerta toisensa jälkeen maan uumeniin. Hän tosin harmittelee, ettei kyytipojaksi saa enää alkoholillista energiajuomaa. Sen myynti on Venäjällä nykyään kielletty.

– Ekan kerran olimme maan alla 16–17-vuotiaina. Lähdimme matkaan yöllä työkalut mukana ja tunkeuduimme hylättyyn pommisuojaan. Saaliksi saimme saviset kaasunaamarit, Artjom kertoo höystäen puhettaan kirosanoilla.

Hän jäi kerrasta koukkuun.

Artjom kiipeää kuiluun
Huoltoluukun alta avautuu pääsy sadevesiviemäreiden ja maanalaisten jokien verkostoon.Nikolai Gontar

Sittemmin Artjom on seikkaillut niin metrotunneleissa kuin maanalaisissa joissa. Hän on tunkeutunut maan alla kulkevia reittejä pitkin myös toiminnassa oleviin tehtaisiin ja varastohalleihin.

Vaarallisimmista kohteistaan Artjom ei omaan turvallisuutensa vedoten halua kertoa yksityiskohtaisesti. Hän sanoo pelänneensä kiinnijäämistä eniten murtautuessaan kaveriporukkansa kanssa moskovalaisen tiedeinstituutin tiloihin.

Rohkeutta kerätäkseen diggeriporukka joi ensin alkoholia. Sitten he tunkeutuivat keskellä yötä maanalaisia tunneleita pitkin rakennukseen, jossa oli tutkimuslaitteilla varustettuja laboratorioita.

Artjom painottaa, ettei tarkoituksena ollut rikkoa tai ryöstää mitään, vaikka joukko jättikin taakseen pari murrettua lukkoa.

Kohteisiin murtautumiseen ajaa uhkarohkeus. Muistoksi riittävät yleensä paikalta otetut valokuvat.

– Kaikkein tärkein saalis ovat seikkailussa koetut tunteet ja niiden jättämät muistot, Artjom sanoo.

Artjom kapuaa kuiluun
Artjom on maalannut haalarinsa selkään kirjainyhdistelmän FSKN, joka tarkoittaa toimintansa jo lopettanutta huumekauppaa vastaan taistellutta valtion virastoa.Nikolai Gontar
Masha ja Artom maan alla
Artjom ja hänen tyttöystävänsä Nataša seikkailivat Moskovan maanalaisissa huoltotunneleissa.Nikolai Gontar

Moskovan alle rakennetuista huippusalaisista kohteista riittää toinen toistaan hurjempia kaupunkitarinoita.

Toistetuin niistä kertoo Neuvostoliiton valtionjohdon tarpeisiin rakennetusta salaisesta metroverkostosta. Kansan parissa se kulkee nimellä Metro-2, mutta diggerit käyttävät siitä virallisena nimenä pidettävää lyhennettä D-6.

Ensimmäisen kerran huippusalaisesta metrosta kuultiin julkisesti, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö mainitsi siitä raportissaan vuonna 1991.

Yhdysvaltain mukaan neuvostojohto rakensi syvälle maan alle Moskovaan ja sen rajojen ulkopuolelle sota-aikana käytettäviä komentokeskuksia sekä muita suojia, joihin mahtuisi arviolta kymmenentuhatta ihmistä.

Näitä maanalaisia bunkkereita ja muita avainkohteita yhdistää raportin mukaan erikoiskäyttöön suunniteltu metrolinjasto. Sillä voitaisiin nopeasti ja turvallisesti evakuoida maan johto.

Artjom viemärissä
Artjom kertoo nauttivansa muiden diggerien antamasta huomiosta, jota saa tunkeutumalla vaarallisiin paikkoihin. Nikola Gontar
Sammakko maan alla
Sammakko oli kuollut huoltotunnelin lattialle. Nikolai Gontar
Sähkökaappi maan alla
Huoltotunneleissa toimitetaan sähköä, vettä ja lämpöä miljoonille moskovalaisille. Osa vanhoista järjestelmistä ei ole enää käyttökunnossa.Nikolai Gontar

Venäläisten tietoisuuteen salainen metroverkosto tuli laajemmin vuonna 1992 elokuvaohjaaja ja kirjailija Vladimir Gonikin Manala-romaanin kautta. Kirjailijan mukaan fiktiivisen teoksen maanalaiset tapahtumapaikat ovat todellisia ja hän on itse tutkinut niitä.

Myöhemmin Metro-2 on tullut osaksi populaarikulttuuria muun muassa venäläisen tieteiskirjailija Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -teoksen ja siihen pohjautuvien videopelien myötä.

Venäläiset viranomaiset eivät ole yksiselitteisesti kieltäneet tai myöntäneet salaisen metroverkoston olemassaoloa.

Diggerit ovat varmoja, että Metro-2 ja monet siihen liittyvät salaiset kohteet ovat olemassa.

Esimerkiksi digger-liikkeen pioneerina tunnettu Vadim Mihailov, 52, kertoo törmänneensä jälleen kerran Metro-2:een vain viikkoa ennen haastatteluhetkeä.

– Se on todella mystifioitu kohde, mutta suurin osa verkostosta on nykyään pois käytöstä. Joitain osia suunnitellaan museoitavaksi, mutta valitettavasti globaalin vastakkainasettelun nyt voimistuessa avoimuuden verho on taas sulkeutumassa, Mihailov sanoo.

Yhdysvaltain puolustusministeriön käsitys Moskovan alla sijaitsevasta salaisesta metroverkostosta vuodelta 1991
Yhdysvaltain puolustusministeriön raportissa vuodelta 1991 Moskovan alla kulkevan salaisen metroverkoston sijainti esitetään näin. Leena Luotio / Yle

Jo vuosikymmenten ajan Moskovan uumenia tutkinut Vadim Mihailov kutsuu itseään digger-nimityksen isäksi. Hän kertoo lainanneensa englanninkielestä kaivamista tarkoittavan sanan maanalaisten seikkailijoiden nimeksi.

Diggerien keskuudessa Mihailov tunnetaan yksinkertaisesti Vadmihina. Hän johtaa Digger-Spas-nimistä ryhmää.

Kaupungilla täysissä suojavarusteissa käyskentelevä veteraanidiggeri Mihailov on alakulttuurin tunnetuin edustaja. Hän jakaa diggerien keskuudessa mielipiteitä julkisuudessa tekemiensä tempausten takia.

Jo 1990-luvulla Mihalov vei maan alle silloisia venäläisiä kärkipoliitikkoja. Mihailovin seurassa maanalaista Moskovaa kävivät ihmettelemässä niin kaupungin pormestari Juri Lužkov kuin pääministerinä toiminut Jegor Gaidar toimittajajoukon saattelemana.

Maanalaisesta seikkailusta kehittyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kokonainen alakulttuuri, jota käsiteltiin ahkerasti myös venäläisessä mediassa.

Veteraanidiggeri Vadim Mihailov
Veteraanidiggeri Vadim Mihailov on tutkinut maanalaista Moskovaa jo vuosikymmenten ajan. Grigori Vorobjov

Mihailov itse tempautui maanalaiseen maailmaan metronkuljettana työskennelleen isänsä jalanjäljissä. Hän tunkeutui ensimmäisen kerran tutkimaan hylättyjä metrotunneleita 1980-luvun lopussa.

– Tajusin, että Moskovan alla on valtava, maanalainen kaupunki. Juuri sellainen, josta olin kuullut isältäni. Avasimme yhdessä muiden kanssa unohdettuja ja hylättyjä reittejä. Minusta tuntui, että meidän tulee tutkia tällä tavoin koko planeetta, Mihailov muistelee.

Mihailov vertaa itseään luolatutkijoihin ja tutkimusmatkailijoihin. Hän paheksuu niitä nykydiggereitä, jotka tunkeutuvat kaikkien kaluamiin kohteisiin vain hakemaan adrenaliiniannosta, juopottelemaan kaveriporukalla tai sotkemaan paikkoja.

Osansa saavat myös oppaat, jotka vievät turistiryhmiä rahaa vastaan tutustumaan maanalaisiin kohteisiin. Internetistä voi löytää useita venäläisiä verkkosivustoja, joilla mainostetaan retkiä esimerkiksi Moskovan alla virtaaville joille.

Mihailovin mielestä ummikkojen vieminen maan alle on vastuutonta ja vaarallista.

Hämähäkin seittiä
Hämähäkki oli kutonut seittiään moskovalaiseen huoltotunneliin. Nikolai Gontar

Mihailov haaveilee viranomaisten kanssa yhteistyössä perustettavasta valtavasta nuorten diggeriliikeestä, joka voisi samalla toimia ennaltaehkäisevänä nuorisotyönä. Hän haluaa tehdä maanalaisesta seikkailusta laillista ja turvallista.

– Jos saisimme valtion tuen toimillemme, olisimme valmiit ottamaan ainakin 1,5 miljoonaa asiasta kiinnostunutta nuorta riveihimme. Näin heidät saadaan pois pahanteosta, Mihailov maalailee.

Nuoremman polven diggeri Artjom ei enää tunkeudu erityiskohteisiin, kuten metrotunneleihin. Taustalla kummittelee pelko ankarasta tuomiosta, sillä hänellä on alla jo kaksi sakkotuomiota.

– Sakko on sakko, mutta paljon vaikeampaa on se, kun viedään tapaamaan kyttiä tärkeämpiä setiä. Yleensä he hakkaavat ja sitten yrittävät rekrytoida. Tai jos eivät hakkaa, niin ainakin pelottelevat, Artjom sanoo viitaten valtiollisten turvallisuuselinten edustajiin.

Maanalaisia kohteita vartioivat poliisi ja yksityiset vartiointiyritykset sekä valtionjohtajien turvallisuudesta vastaava liittovaltion suojelupalvelu FSO ja turvallisuuspalvelu FSB.

Venäjällä tuli vuoden 2015 lopussa voimaan laki, jonka nojalla tunkeutumisesta maanalaiseen kohteeseen voidaan tuomita puolen miljoonan ruplan eli noin 7 000 euron suuruisiin sakkoihin tai kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Jos teko toistuu tai se on muuten törkeä, maksimivankeus pitenee neljään vuoteen.

Aiemmin diggerit selvisivät korkeintaan 500 ruplan eli noin seitsemän euron suuruisilla sakoilla.

Artjom tutkii tuuletinta
Tuuletin viilentää huoltotunnelia, jonka ilma on lämmintä ja tunkkaista siellä kulkevien kuumavesiputkien vuoksi.Nikola Gontar
Artjom ja Masha
Artjomin ja Natašan hahmot heijastuivat moskovalaisessa huoltotunnelissa olevasta vesilätäköstä.Nikolai Gontar

Vieläkin enemmän diggereitä huolestuttaa Venäjän rikoslain pykälä 283.1, joka koskee valtionsalaisuuksien paljastamista. Vuoden 2016 lopussa moskovalainen sotilasoikeus tuomitsi pykälän perusteella diggeri Gennadi Nefedovin viideksi vuodeksi vankeudessa suoritettavaan pakkotyöhön.

Nefedov tunkeutui yhdessä muiden nuorien diggereiden kanssa juhlapyhien ajaksi juopottelemaan kuiluun, jonka uskotaan olevan osa salaista Metro-2 -verkostoa. Hän julkaisi myöhemmin kohteesta valokuvia sosiaalisessa mediassa.

Kahdeksan vuotta maan alla seikkaillut Artjom ei pidä diggereitä kovin yhteisöllisenä porukkana.

– Täällä ei ole minkäänlaista veljeyttä. On vain irstailua ja leuhkijoita, diggerien laulussa lauletaan Artjomin mukaan.

Mutta sitten hän alkaa kuitenkin puhua erilaisista illanvietoista, joita alan harrastajat keskenään järjestävät.

Yhteydenpidossa auttaa verkkoyhteisö Urban3p, jossa diggerit jakavat valokuvia ja tietoja löytämistään kohteista. Arkaluontoisempaan materiaaliin ja käytännön ohjeisiin pääsevät käsiksi vain rekisteröidyt jäsenet.

Sivulla varoitetaan esimerkiksi Lounais-Moskovassa virtaavan viemäritunnelin erittäin voimakkaasta virtauksesta ja kehotetaan käyttämään suojanaamaria jätteiden hajoamisesta syntyvien kaasujen ja vahingollisten pieneliöiden takia.

Masha ja Artom polttavat tupakkaa
Nataša on ollut diggeri parin vuoden ajan, kun taas Artjom on seikkaillut maan alla jo kahdeksan vuotta.Nikolai Gontar

Mitä vaarallisempi ja vaikeapääsyisempi paikka on, sitä enemmän sinne tunkeutuminen kerää kiitosta toisilta diggereiltä. Joihinkin kohteisiin päästäkseen diggerit esimerkiksi pumppaavat yön pimeydessä pohjaveden täyttämän kuilun kuivaksi, jotta eteneminen syvemmälle onnistuisi.

Joskus uhkarohkeat yritykset johtavat loukkaantumisiin tai jopa kuolemaan.

Venäjän media kertoi vuonna 2011 tapauksesta, jossa Moskovan metron työntekijät löysivät maanalaisesta huoneesta osin muumioituneen miehen. Tämän diggeriksi oletetun nuoren miehen uskotaan tunkeutuneen metroon tuuletuskanavaa pitkin, jääneen jumiin lukittuun tilaan ja kuolleen janoon.

Artjom istuu nurmikolla
Artjom ei halua turvallisuutensa vuoksi kertoa kaikkein vaarallisimmista kohteista, joihin hän on tunkeutunut. Nikolai Gontar

Artjom kertoo nauttivansa suunnattomasti muiden diggereiden antamasta huomiosta.

Tyttöystävä Nataša, 21, taas painottaa jännitystä ja siitä syntyvää mielihyvän tunnetta, joka kutittaa ennen maan alle painumista.

–Yleensä euforia tulee jälkikäteen, kun kaikki on onnistunut. Joskus taas, kun kohde on erityisen siisti, kiksejä saa jo lähdön hetkellä, Nataša kuvailee. Hänkään ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään, koska pelkää mahdollisia hankaluuksia virkavallan kanssa.

Lopuksi Artjom haluaa vielä lähettää terveiset itse Venäjän presidentille Vladimir Putinille.

– Kiitos törkeän hyvistä maanalaisista seikkailuista vuonna 2019! Enemmän kameroita, enemmän sakkoja! Ja olkaa niin hyvä, että palautatte alkoholillisen energiajuoman kauppoihin! Artjom virnistää ja röyhistää rintaansa, jossa Putin poseeraa mustissa laseissaan.

Masha ja Artjom kävelevät
Nataša ja Artjom saavat kiksejä tunkeutuessaan maanalaisiin kohteisiin.Nikolai Gontar

Lue myös:

Vice: Meet the Urban Explorers Who Party in Moscow's Underground Tunnels

Guardian: The Digger v the Climber: Moscow's urban explorers – in pictures

Voima: Pommisuojien pomo

Flow Festival ja Ruisrock panostavat vegaaniruokaan – nuoret festarikävijät vaativat tapahtumilta vastuullisuutta

$
0
0

Viikonloppuna Helsingissä järjestettävä Flow Festival on ollut ympäristöasioissa edelläkävijä. Tapahtuma on yksi maailman ensimmäisistä hiilineutraaleista festivaaleista. Hiilijalanjälki on kompensoitu jo 10 vuoden ajan.

Tapahtuman päätyttyä hiilidioksidijalanjälki lasketaan ja päästöt kompensoidaan.

– Meillä lasketaan tuotannon eri osa-alueista esimerkiksi energian kulutuksesta, artistien lennoista, tuotannon logistiikasta, veden kulutuksesta aiheutuvat päästöt ja niiden pohjalta kompensoimme ne johonkin vuosittain sopivaan hankkeeseen, kertoo Flow Festivalin tuotantopäällikkö Isabella Rossi.

Flow Festivalin jätteistä kierrätetään ja hyötykäytetään 100 prosenttia. Esimerkiksi tiensä päähän tulleille tavaroille pyritään keksimään uutta käyttöä.

Tapahtumassa on kiinnitetty paljon huomiota ruokatarjonnan ekologisuuteen. Lähes puolet ostetusta ruoasta on kasvis- tai vegaaniannoksia.

– Kaikilla ruokamyyjillä pitää olla vastuullisesti tuotettu annos. Siinä katsotaan, onko tuotettu kotimaisista raaka-aineista, onko lihaa, onko käytössä astia, joka ei ole astia ollenkaan eli onko se esimerkiksi tötterö tai banaaninlehti, Rossi kertoo.

Flow 2019
Tänä vuonna Flow Festivalissa pullopantin on voinut lahjoittaa puiden istuttamiseen.Berislav Jurišić / Yle

Festivaalilla syntyy aina ruokahävikkiä, joka päätyy biojätteeksi. Hävikin vähentämiseksi Flow Festival on kannustanut ruokamyyjiä ottamaan listoilleen pienempiä ja jaettavia annoksia. Mikäli ruokaa voidaan edelleen hyödyntää, festivaali on jakanut sitä hyväntekeväisyyteen.

Tänä vuonna Flow'ssa uutena asiana on se, että pullopantin voi lahjoittaa puiden istuttamiseen. Festivaali on myös haastanut artistit pohtimaan ekologisuutta, ettei esimerkiksi artistiraiderissa olisi kertakäyttöisiä juomapulloja.

Flow Festival haluaa olla ympäristöasioissa suunnannäyttäjä. Ruokaa myyvät yritykset ovat festivaalin myötä jo ottaneet vegaanisia annoksia muuhun tarjontaansa. Samoja oppeja toivotaan tarttuvan myös festivaalikävijöiden arkeen.

– Meillä on uskollinen fanikunta, joka kuuntelee meitä ja jotka haluavat tukea meitä hyvissä asioissa. Festivaalit ovat tärkeitä sanansaattajia varsinkin tällaisessa asiassa.

Huomiota hävikkiruokaan

Turun Ruisrockissa ympäristöasioihin on panostettu jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2008 festivaalilla ruokaa myyvien yritysten piti ottaa käyttöön biohajoavat kertakäyttövälineet.

Tänä vuonna festivaali on suosinut vegaanista ruokaa tarjoavia yrityksiä.

– Vege-kasviruokaa tarjoavat saivat halvemman paikan, mutta täysin vegaaniruokaa tarjoavat saivat vielä tuntuvamman alennuksen. Tällä pyritään ohjaamaan ruokatarjoajia miettimään omaa tarjontaansa, kertoo Ruisrockin vastaava tuottaja Piia Lääveri.

Euroopan suurilla festivaaleilla kuten Tanskan Roskildessa leirintäalueille hylätyistä teltoista on tullut iso ongelma. Ruisrockin kävijöistä vain pieni osa majoittuu teltoissa, joten vastaavaa harmia ei juuri ole. Teltan voi myös jättää leirintäalueen infoon uudelleen sijoitettavaksi.

– Tänä vuonna meillä oli leirintäalueella Green camping eli siellä leiriytyvät ihmiset sitoutuivat siihen, että he kierrättivät kaikki jätteensä asianmukaisesti. Lähtiessään he saivat kymmenen euroa takaisin leirintälipustaan, Lääveri kertoo.

Flow 2019
Nuoret festivaalikävijät toivovat tapahtumien kiinnittävän entistä enemmän huomiota ekologisuuteen.Berislav Jurišić / Yle

Ensi vuonna Ruisrockissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota hävikkiruokaan.

– Tänä vuonna meillä oli kontti, johon kaikki alueen ruokamyyjät saivat jättää vielä syötäväksi kelpaavan avaamattoman ruokahävikin ja saimme sen Turun kaupunkilähetyksen kautta festivaalin jälkeisenä maanantaina jakoon.

Piia Lääveri on työskennellyt Ruisrockin ympäristöasioiden parissa jo kymmenen vuoden ajan. Tuona aikana hän on huomannut, että festivaalikävijät ovat entistä vaativampia tapahtumien vastuullisuudesta.

– Meillä on nuorta yleisöä, jotka ovat kasvaneet siihen maailmaan, että kaikki jätteet on kotona kierrätetty. Se on monille itsestäänselvyys, että kierrätetään. Kyllä me saamme siitä palautetta, että onko tarpeeksi kierrätysmahdollisuuksia ja kierrätyspisteitä ja olemme tosi paljon panostaneet siihen viestintään, että mihin omat jätteet voi viedä.

Tiedotus lisää helppoutta

Flow Festivalin kävijät Nelli Jaskari ja Kia Kekki ovat päättämässä ateriointiaan. Heidän mielestään Flow'ssa huomioidaan ympäristöasiat keskivertofestareita paremmin. He kiittelevät vegaanisten ruokien tarjontaa. Tiedottamiseen he kaipaavat vielä selvyyttä.

– Esimerkiksi meillä oli vähän epäselvyyttä, että mitkä ruokailuvälineet käyvät minnekin roskikseen. Vielä selvemmin voisi sanoa, että mitkä menevät biojätteeseen ja mitkä eivät. Koska tällaisilla festareilla se helppous on se ensisijainen kriteeri. Ehkä sitä voisi vielä korostaa, Kia Kekki sanoo.

Flow 2019
Flow Festivalin kävijät Kia Kekki ja Nelli Jaskari sanovat, että festivaalien ekologisuus merkitsee heille vuosi vuodelta enemmän.Berislav Jurišić / Yle

Mereltä tullut vaahto sai tien näyttämään vaahtokylvyltä, jossa autot seilaavat – katso video Britannian Blackpoolista

$
0
0

Britannian Blackpoolissa koettiin lauantaina erikoinen ilmiö, kun mereltä vyöryi maalle paksu kerros vaahtoa. Kovan tuulen ja korkeina lyöneiden aaltojen ansiosta merivaahto vyöryi maalle ja peitti muun muassa autotien.

Tiellä ajaneet autot näyttivät siltä kuin olisivat seilanneet vaahtokylvyssä.

Sää aiheutti rannikkokaupungissa myös yleisötapahtuman perumisen lauantaina, kun Blackpoolin lentonäytöksen ensimmäinen päivä peruttiin kovan tuulen vuoksi, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Tass: Venäjän viestintäviranomainen haluaa mainokset luvattomista mielenosoituksista pois Youtubesta

$
0
0

Venäjän viestintäviranomainen Roskomnadzor vaatii Googlea estämään Youtube-mainokset luvattomista mielenosoituksista, kertoo venäläinen uutistoimisto Tass. Youtube on Googlen omistama internetissä toimiva videopalvelu.

Viestintäviranomaisen mukaan jotkut tahot ostavat Youtubesta mainostilaa levittääkseen tietoa luvattomista mielenosoituksista tavoitteenaan häiritä vaaleja Venäjällä.

Venäjällä on osoitettu viime viikkoina laajasti mieltä. Eilen luvalliseen mielenosoitukseen osallistui kansalaisjärjestön mukaan lähes 50 000 ihmistä. Viranomaisten mukaan paikalla oli noin 20 000 mielenosoittajaa.

Poliisit raahaavat kiinni otettua miestä.
Mielenosoituksen päätyttyä joukko ihmisiä lähti kulkemaan kohti presidentinhallinnon rakennusta. Poliisi otti useita kiinni.Yuri Kochetkov / EPA

Luvallista mielensoitusta seurasi luvaton marssi

Luvallisen mielenosoituksen jälkeen ihmiset jatkoivat protestoimista epävirallisissa mielenosoituksissa, joissa otettiin kiinni yli 130 ihmistä.

Viranomaiset olivat antaneet luvan päivällä järjestettyyn mielenosoitukseen, mutta eivät sen jälkeiseen tapahtumaan, joka muun muassa tukki liikenteen Maroseika-kadulla.

Lauantaina sosiaalisessa mediassa kutsuttiin ihmisiä "rauhanomaisiin kävelyihin" luvan saaneen mielenosoituksen jälkeen. Moskovan poliisi reagoi kutsuihin heti ja varoitti, että kaikkien luvattomien tilaisuuksien katsotaan uhkaavan yleistä järjestystä ja että ne tukahdutetaan välittömästi.

Viime viikkoina tuhannet ihmiset ovat menneet kaduille vaatimaan vapaita vaaleja ja vastustaneet päätöstä sulkea oppositioehdokkaat Moskovan paikallisvaalien ulkopuolelle.

Lauantain mielenosoituksissa näkyi muun muassa kylttejä, joissa vaadittiin oikeutta äänestää ja sanottiin valehtelun nyt riittävän.

Valtava mielenosoittajajoukko.
Lauantain mielenosoitus kokosi Moskovan keskustaan kymmeniä tuhansia ihmisiä.Yuri Kochetkov / EPA

Poliisi pidättänyt aiemmin nimekkäitä oppositioaktivisteja

Aiemmissa mielenosoituksissa poliisi on ottanut kiinni yli 2 000 ihmistä. Aiemmilla protesteilla ei ole ollut viranomaisten lupaa.

Poliisi on myös pidättänyt viime viikkojen aikana mielenosoituksia järjestäneitä nimekkäitä aktivisteja. Moskovassa on pidätetty muun muassa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi, joka istuu parhaillaan vankilassa 30 päivän vankeustuomion vuoksi.

Viranomaiset avasivat viime viikon lauantaina myös rahanpesututkinnan Navalnyin korruptionvastaisesta säätiöstä.

Viime viikonlopun mielenosoitusten yhteydessä pidätettiin myös tunnettu aktivisti Ljubov Sobol. Hän oli tuolloin yli 20 päivää kestäneen syömälakkonsa vuoksi heikossa kunnossa.

Kävelemiseen tukea tarvitsevaa Sobolia tuli pidättämään brittilehti Independentin mukaan arviolta 15 mellakkapoliisia.

Lisää aiheesta:

Kymmenet tuhannet vaativat taas rehellisiä vaaleja – Oppositioaktivisti Sobol otettiin kiinni jo ennen Moskovan mielenosoituksen alkamista

Moskovan demokratiaa vaativat mielenosoitukset säikäyttivät viranomaiset – Kovat otteet kertovat Venäjän hallinnon haluttomuudesta uudistuksiin

Venäjä väittää Deutsche Wellen yllyttäneen Moskovan mielenosoittajia – saksalaismedia kiistää

Avustusjärjestöjen alus pelasti 81 siirtolaista Libyan edustalta – juhlakausi hillinnee viranomaisten partiointia

$
0
0

Ranskalaisten avustusjärjestöjen alus on pelastanut 81 siirtolaista Libyan rannikon edustalta sunnuntaina. SOS Mediterranean ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöjen operoima alus pelasti pääosin sudanilaisista nuorista miehistä koostuneen joukon, joka oli lähtenyt lauantaina Libyasta merelle kumiveneellä.

Uutistoimisto AFP:n toimittajan mukaan pelastetut vietiin norjalaiseen Ocean Viking -alukseen, jonka kyydissä oli jo ennestään 130 siirtolaista.

Samalla alueella liikkuva espanjalaisen Proactiva-järjestön Open Arms -aluksella on puolestaan 160 siirtolaista, joista 121 on ollut kyydissä yli 10 päivää, kun EU-maat pohtivat, mitä heille pitäisi tehdä.

Muslimien juhla hillinnee partiointia merellä

SOS Mediterranean -järjestön edustaja arveli, että sääolosuhteet saattavat nyt rohkaista monia venekuntia lähtemään matkaan Libyan rannikolta. Lisäksi muslimien monipäiväinen Id al-Adha-juhla voi vaikuttaa siihen, että viranomaiset eivät partioi Libyan rannikolla yhtä aktiivisesti kuin normaalisti.

Noin kaksi kolmasosaa Ocean Vikingissä olevista siirtolaisista on Sudanista.

Perjantaina pelastettiin siirtolaisjoukko, jonka jäsenistä valtaosa oli Senegalista ja Norsunluurannikolta. He olivat tulleet Libyaan työskentelemään, mutta olivat jääneet taistelujen jalkoihin.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö rekisteröi siirtolaiset aluksella. Sen mukaan viimeisimmästä pelastetusta ryhmästä neljä viidesosaa oli iältään 18–34-vuotiaita ja 17 prosenttia alle 18-vuotiaita.

Jännitteet Italian ja muiden EU-maiden välillä ovat kiristyneet, kun siirtolaisten tilannetta pohditaan. Italia on kieltäytynyt päästämästä siirtolaisia maihin, jos muut EU-maat eivät suostu auttamaan ja ottamaan heitä vastaan.

Ocean Viking on rekisteröity Norjaan, ja Italian sisäministeri Matteo Salvini lähetti viime viikolla varoituksen Osloon.

– Italiaa ei voi velvoittaa eikä määrätä ottamaan vastaan tunnistamattomia siirtolaisia Ocean Vikingiltä, Salvini kirjoitti.

Lue lisää:

Välimereltä pelastetut ihmiset odottaneet merellä jo viikon pääsyä maihin – EU-komissiota pyydetään apuun

"Vankilasta pääsee pois, merenpohjasta ei" – Espanjalainen hengenpelastaja auttaa Välimerellä siirtolaisia uhkauksista välittämättä

Humanitääriset järjestöt lähettävät Välimerelle uuden etsintä– ja pelastusaluksen – "On riski, että joudumme jälleen poliittisen pelin kiistakapulaksi"


Herätys: Aamupala pitää rytmissä, ilmastonmuutos vaikuttaa vakuutuksiin, testaa taitosi opettajana

$
0
0

Yököttääkö ajatus aamupuurosta? Ei hätää, sillä aamiaisen skippaa moni muukin

Moni Ylen kyselyyn vastannut kertoo jättävänsä aamupalan syömättä esimerkiksi kiireen, nälän puutteen tai oksettavan olon vuoksi. Aamiaisesta kuitenkin puhutaan päivän tärkeimpänä ateriana. Pyysimme kahta laillistettua ravitsemusterapeuttia vastaamaan kyselyssä esiin tulleisiin ilmiöihin.

Ilmaston lämpeneminen uhkaa muuttaa maailman pahimmat riskialueet vakuutuskelvottomiksi

Metsäpalo lähellä rakennusta.
Metsäpalot levisivät voimakkaiden tuulien puhaltaessa Portugalissa tänä kesänä.Antonio Jose / EPA

Merenpinnan nousu, lisääntyvät myrskyt ja tulvat voivat kasvattaa vahinkojen riskin joillakin maailman alueilla niin suureksi, että ne muuttuvat vakuutuskelvottomiksi. Vakuutusmatemaatikot ovat käynnistäneet alueellisen riski-indeksin keräämisen myös Euroopassa ja tuloksia odotetaan ensi vuonna.

Testaa, miten sinä pärjäisit ala-asteen luokanopettajana

Opettajat Juha Salminen, Anu Kirjonen ja Sari Hartikainen Pornaisista seisovat luokkahuoneessa.
Ylen opetestin laatimisessa auttoivat Pornaisten Yhtenäiskoulun opettajat Anu Kirjonen, Juha Salminen ja Sari Hartikainen. Tommi Pesonen

Opettajan työ on muutakin kuin oppituntien pitämistä. Peruskoulun opettaja joutuu opetuksen ohella hoitamaan myös monia kasvatuksellisia tehtäviä ja pitämään yhteyttä oppilaiden vanhempiin. Laadimme Pornaisten Yhtenäiskoulun opettajien kanssa opetestin, jossa voit kokeilla luokanopettajan taitojasi.

Boris Johnson haluaa arvioida tuomioita uudelleen

Boris Johnson puhumassa.
Boris Johnson.Neil Hall / EPA

Britannian pääministeri Boris Johnson haluaa arvioida uudelleen vaarallisina pidettyjen rikoksentekijöiden tuomioita. Johnsonin mielestä rangaistusten tulisi vastata rikosten vakavuutta, jotta luottamus oikeusjärjestelmään säilyisi. Pääministeri arvioisi uudelleen väkivalta- ja seksuaalirikosten tuomiot.

Maanantaina laaja sadevyöhyke

maanantain sääkartta
Yle

Maanantaina päivällä sataa Perämeren pohjukasta Pohjois-Karjalaan. Vyöhykkeen eteläpuolella kehittyy monin paikoin sade- ja ukkoskuuroja. Kuurojen lomassa aurinko näyttäytyy, ja lämpötila kohoaa 20 asteen vaiheille. Pohjoisessa on pilvistä ja satelee paikoin vettä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Aamulla rukoushetki, sitten lahjoja, leikkimistä ja ruokaa – näin Suomessa vietetään tänään alkanutta Id al-Adha -juhlaa

$
0
0

Muslimien sunnuntaina alkanutta Id al-Adha -juhlaa vietetään myös Suomessa.

– Meillä on vuodessa kaksi isoa juhlaa. Toinen on paaston päättyminen [Id al-Fitr], ja sitten on tämä Id Al-Adha, sanoo helsinkiläinen Arab Shuto.

Shuto vertaa juhlaa kristittyjen jouluun: lapset Amira ja Aisha saivat lahjoja heti aamusta, ja yleensä juhlaa vietetään perhepiirissä hyvän ruuan parissa.

–Tärkeintä on, että ollaan yhdessä. Ollaan kiitollisia kuluneesta vuodesta ja rukoillaan ja kiitetään Jumalaa, Shuto sanoo.

Mekkaan päästävä ainakin kerran

Id al-Adha -juhla on muslimien vuotuisen hajj-pyhiinvaelluksen huipentuma. Tänä vuonna arviolta 2,5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa teki pyhiinvaelluksen Saudi-Arabiassa sijaitsevaan Mekkaan.

Vajaan viikon kestävä pyhiinvaellus alkoi perjantaina. Sen yhteydessä pyhiinvaeltajat kiertävät Kaaban mustaa kiveä ja nousevat Arafat-vuorelle rukoilemaan.

Jokaisen muslimin tulisi tehdä pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana, jos terveydentila ja mahdollisuudet sen sallivat.

– En ole itse käynyt vielä Mekassa. Toivon mukaan ensi vuonna, kertoo helsinkiläinen Amal Hussein, joka tavoitettiin sunnuntaina perheensä kanssa Itäkeskuksesta.

Husseinin perheessä juhlatunnelmaan virittäydytään esimerkiksi siistillä vaatetuksella.

– Nyt tulimme aamupalalta ja menemme laittamaan juhlavaatteet päälle. Sitten menemme leikkimään lasten kanssa, Hussein sanoo.

Juhla kestää kolme päivää

Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevaan Al-Iman-moskeijaan rukoilijoita kerääntyi aamulla joitakin satoja kahdessa eri vuorossa, kertoo imaami Mohammed Sherif Issaka.

– Aloitimme rukoushetken moskeijassa aamulla yhdeksältä. Tämän jälkeen nautimme virvokkeita. Lapsille oli keksejä ja lahjoja, Sherif Issaka kertoo.

Sunnuntaiaamun rukoushetkeä kokoonnuttiin viettämään Sherif Issakan mukaan arviolta noin viidessätoista eri paikassa ympäri Helsinkiä.

Id al-Adha kestää Suomessa perinteisesti kolme päivää. Juhlan perinneruokaa on tyypillisesti lammas, mutta Sherifien juhlapöytään katetaan ainakin riisiä ja afrikkalaista ruokaa.

Lue myös:

Muslimien suuri pyhiinvaellus huipentuu Id al-Adha -juhlaan

Valviran ylijohtaja Uutissuomalaiselle: Vanhustenhuollosta löytyy yhä liikaa vakavia epäkohtia

$
0
0

Alkuvuonna julki tulleet ongelmat vanhustenhuollossa eivät ole poistuneet, sanoo lupa- ja valvontavirasto Valviran ylijohtaja Markus Henriksson Uutissuomalaiselle.

Henrikssonin mukaan Suomessa on yhä aivan liikaa yksiköitä, joiden toiminnassa on vakavia epäkohtia.

Ylijohtaja sanoo, että suurimmassa osassa yksiköitä asiat ovat riittävän hyvällä tasolla, mutta työtä on vielä tehtävä paljon.

Henriksson kertoo Valviran odottaneen, että ohjauksen tai huomautuksen kaltaiset kevyet toimet riittäisivät. Muutokset olivat kuitenkin vain tilapäisiä tai niitä ei tehty ollenkaan.

– Sitten tultiin siihen, että oli välttämätöntä ryhtyä koviin keinoihin.

Henrikssonin mukaan tilanne paranikin suurimmassa osassa yrityksiä, ja myös kuntien järjestämisvastuuseen liittyvä valvonta aktivoitui.

Fobia voi pilata elämän ja ajaa masennukseen, mutta toivoa ei kannata menettää – psykiatri: Vaikeistakin pelkotiloista voi päästä eroon

$
0
0

"Se häiritsi merkittävästi elämääni. Olisin tarvinnut verikokeita tms. jo aiemmin tutkimuksia varten, mutta pelkoni esti kaiken tämän." - Neulakammo

"Hampaat ovat olleet hoitamatta nyt 18 vuoden ajan, olen 58-vuotias". - elina

Kenelläpä ei olisi perhosia vatsassa terveydenhoitajan tai hammaslääkärin vastaanotolla, kun edessä on verikoe tai juurihoito. Siinä vaiheessa, kun asian ajatteleminenkin on laukaista paniikkikohtauksen, puhutaan jostain ihan muusta kuin normaalista jännityksestä.

– Fobia on voimakas pelkotila, luonnehtii psykiatri ja kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveys ry:stä.

Yle teki kesäkuussa nettisivuillaan fobioista kyselyn, johon tuli lähes kaksisataa vastausta. Tämän jutun kursiivilla kirjoitetut lainaukset ovat kyselyyn tulleita vastauksia.

Ylen kyselyssä ylivoimaisesti yleisimmäksi fobiaksi nousi piikki- ja neulakammo: neljännes vastaajista mainitsi sen. Tämän havainnon vahvistaa myös Wahlbeck: ihmiset pelkäävät eniten joko teräviä esineitä tai korkeita paikkoja.

Wahlbeck muistuttaa, että historiallisesti ajatellen pelosta on ollut ihmiselle hyötyä:

– On ollut järkevää pelätä esimerkiksi korkeita paikkoja tai vaikkapa teräviä esineitä. Luontainen pelko on ehkäissyt vaaratilanteita ja turvannut elonjäämisen, erityisesti lasten kohdalla.

Teräviä esineitä onkin ollut syytä karttaa niinä aikoina, kun maassa muhineen naulan raapaisusta sai ennemmin jäykkäkouristuksen kuin suojan sitä vastaan, mutta modernina aikana voimakkaasta piikkikammosta voi olla enemmän haittaa kun hyötyä, jos tärkeät rokotteet tai oleelliset verikokeet jäävät sen takia ottamatta.

Kristian Wahlbeck
Psykiatri ja Suomen Mielenterveys ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin mukaan naisilla on fobioita miehiä enemmän.MIELI Suomen Mielenterveys ry.

Nykyään fobiat ovat kuitenkin yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Wahlbeckin mukaan jopa viidennes väestöstä kokee vuosittain jonkinasteista fobiaa. Järjellä niitä ei voi selittää; Suomessa asuva araknofobiaa poteva tietää hyvin, ettei makuuhuoneen seinällä möllöttävä hämähäkki ole vaarallinen, mutta siitä huolimatta ensimmäinen reaktio on juosta otuksesta mahdollisimman kauas.

"Olen joutunut kieltäytymään ylennyksestä tiiviin matkustelun vuoksi." - Torilla ei tavata

"Haluaisin matkustaa, mutta tällä hetkellä en pysty edes ajattelemaan lentämistä." - Lentopelkoinen

Lue myös: Kun Christa Mikkolan puoliso sairastui vatsatautiin, ventovieras tuki Mikkolaa koko yön – "Myös puolisoni joutui sairaana kantamaan huolta paniikistani"

Hämähäkit, torit ja ihmiset

Fobiat jaetaan perinteisesti kolmeen lajiin.

  • Määräkohteinen pelko, joka kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tapahtumaan. Tällaisia fobioita ovat esimerkiksi hämähäkkikammo tai piikkipelko.
  • Sosiaalisten tilanteiden pelko, jolloin esimerkiksi Terveyskirjaston mukaan henkilö pelkää tai jännittää jotakin tiettyä sosiaalista tilannetta tai suoritusta, jossa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai mahdollisesti toisten tarkkailun kohteeksi.
  • Agorafobia, joka usein suomennetaan torikammoksi, mutta joka voi tarkoittaa myös ylipäätään sitä, että henkilö pelkää tilanteita, joista ei ole helppo päästä pois.

Kaikkein helpointa on elää määräkohteisen fobian kanssa.

– Jos pelon kohteena ovat vaikkapa lepakot tai sammakot, niitä on loppujen lopuksi aika helppo välttää, Wahlbeck sanoo.

Sen sijaan sosiaalisten tilanteiden pelko ja agorafobia ovat huomattavasti hankalampia normaalin elämän kannalta, ja voivat vaikuttaa hyvinkin haitallisesti arkeen.

– Esimerkiksi työelämässä odotetaan nykyään sosiaalisuutta ja kykyä esiintyä tai ainakin tarvittaessa pitää uskaltaa avata suunsa kokouksissa. Tällöin sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa olla jo este töissä pärjäämiselle. Samoin agorafobian vuoksi ihminen saattaa eristäytyä neljän seinän sisälle, kun ulos lähtemisestä tulee liian iso kynnys ylitettäväksi Wahlbeck toteaa.

– Pahimmillaan fobia voi aiheuttaa paniikkikohtauksen, ja ihminen alkaa fobian varsinaisen kohteen lisäksi pelätä paniikkikohtausta, Wahlbeck kuvailee.

Traumat, geenit ja kasvatus

Fobioiden synty on hyvin yksilöllistä. Jollekin se voi olla geneettistä, joku toinen voi alkaa pelätä koiria, jos on esimerkiksi lapsena kohdannut vihaisen koiran. Ja joku saattaa pelätä ukkosta, jos äiti tai isä on sitä aikoinaan lapsuudessa pelännyt. Itse fobiaan syntytekijöillä ei ole vaikutusta, osalla fobiat ovat lievempiä, osalla pahempia.

Traumaattiset kokemukset voivat siis laukaista fobian, ja ainakin Ylen saamissa vastauksissa etenkin piikkikammo näyttäisi liittyvän juuri tähän:

"Ensimmäinen muistikuva pistämisestä on 5–6-vuotiaana, kun minuun pitää saada pistettyä varjoainetta rintakehän alueen kuvaamisen vuoksi ja minua pitelee pakolla paikallaan useita hoitajia, isä ja pistäjä." - Nini

"Mieleeni on jäänyt tilanteita, joissa kipu on ollut kova eikä näytteenotto ole mennyt ihan putkeen. Nyt olen aikuinen joka edelleen pelkää verikokeenottoa enemmän kuin melkein mitään muuta." - Verilettu

Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja lääkehoidon opetuksesta väitellyt Virpi Sulosaari myöntää, että terveydenhoidosta on voinut tulla huonoja kokemuksia etenkin menneinä vuosikymmeninä, kun lääkkeet ja välineet eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nyt – ja kun hoitotyön opetuksessa keskityttiin enemmin tekniikkaan kuin ihmiseen. Nyt tilanne on toinen, hän vakuuttaa.

– Piikkipelkoisten hoitamisesta ei ole erikseen mitään kappaleita kirjoissa, mutta opetuksessa lähdetään nykyisin ihmisen kohtaamisesta, Sulosaari tähdentää.

Virpi Sulosaari
Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Virpi Sulosaari kehottaa fobiaa potevia puhumaan avoimesti peloistaan hoitohenkilökunnalle.Virpi Sulosaari

Hänen mukaansa opetuksessa tähdätään siihen, että mahdolliset pelot opitaan tunnistamaan ja ottamaan hoitotyössä huomioon. Sulosaari korostaa, että pelkoja on mahdollista lievittää monin eri keinoin, mutta se vaatii työtä:

– Kun on kyse verikokeesta tai rokotuksesta, se ei saa olla liukuhihnatoimintaa. Tilanteen on oltava rauhallinen, potilaalle on annettava aikaa ja häntä on kuunneltava.

Pelosta kärsivä potilas voi ottaa myös tukihenkilön mukaan rokotukseen tai verikokeeseen, tai injektio voidaan antaa toiseen paikkaan, jos se tuntuu ajatuksena paremmalta, Sulosaari mainitsee. Mutta ennen kaikkea hän kehottaa peloista kärsivää potilasta puhumaan rohkeasti fobiastaan hoitohenkilökunnalle. Ja kiire ei saa hänen mukaansa olla este peloista kärsivän potilaan olon helpottamiseksi.

– Vaikka se tarkoittaisi, että seuraava asiakas joutuu odottamaan, se aika on vain otettava, Sulosaari painottaa.

"Hoitohenkilökunta ottaa pelkoni aina hienosti huomioon." - Jenni

Naisilla yleisempää

Kuka sitten voi alkaa kärsiä fobiasta? Melkeinpä kuka vaan, mutta fobialla ja sukupuolella on psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan yhteys: naiset kärsivät tutkimuksien mukaan fobioista miehiä enemmän. Erot sukupuolien välillä alkavat näkyä murrosiässä. Syytä tähän ei tarkalleen tiedetä, mutta Wahlbeckin mukaan taustalla voivat olla esimerkiksi yhteiskunnan naisille asettamat paineet ja odotukset, mutta myös biologia ja hormonit saattavat selittää eroja.

– Naiset kärsivät myös miehiä enemmän masennuksesta, ja masennuksella ja fobioilla onkin selvä yhteys, Wahlbeck mainitsee.

Iällä ei sen sijaan ole merkitystä; fobioista voivat kärsiä yhtä lailla niin nuoret kuin vanhatkin.

Fobiat myös muuttuvat yhteiskunnan muuttumisen mukana. Lentopelkoa tai autolla ajamisen pelkoa tuskin esiintyi ennen kuin lentokoneet ja autot keksittiin, ja toisaalta kuka tietää, millaista mammuttikammoa esivanhempamme ovat saattaneet potea.

Siedätä, älä välttele

"Eläintenhoitajaksi opiskellessani tein säännöllisiä vierailuja koulun tarantulan luo ja tarkkailin sitä aina vain lähempää. Lopulta onnistuin ottamaan tarantulan luodun nahan käteeni ilman paniikkia." - Cloudy

"Niskasta kiinni ja väkisin vaan ni kyllä se siitä helpotti."- Neulakammo

"Hoidin lentopelkoni menemällä pienlentokoneen (2-paikkainen) kyytiin ja lopulta jouduin hetken lentämään sitä itse, kun päästin ohjaimista irti oli lentopelko poissa. En keksinyt enää muuta keinoa kuin mennä äärimmäistä pelkoa kohden." - Auri

"Olen lukenut muutamia kirjoja, joista on ollut hetkellisesti myös hyötyä! Olen myös keskustellut asiasta lääkäri kanssa, mutta hänellä oli ehdottaa lähinnä rauhoittavia – lääkkeet pelottaa, koska en voi olla työmatkoilla aivan vetelä, ja toisekseen oppisinko sitten ainakaan ikinä lentämään ilman lääkkeitä?" - Lehtinen

Fobiaansa kyllästyneelle Kristian Wahlbeckilla on lohduttavaa sanottavaa: niistä ei tarvitse kärsiä koko elämäänsä, vaan etenkin määräkohteisesta fobiasta voi päästä eroon siedätyshoidolla, jota voi harrastaa itsekin. Pelkonsa kohdetta voi ensin yrittää ajatella ja miettiä sen kohtaamista. Mielikuvaharjoittelun jälkeen esimerkiksi piikkipelkoinen voi lähteä katsomaan ystävänsä rokottamista, ja lopulta verinäytteen ottaminen omasta käsivarresta ei ehkä tunnukaan niin kamalalta. Pienin askelin toteutettuna altistaminen on hyvinkin tehokas keino fobian nujertamiseksi.

Nainen seisoo tikkailla.
Korkeisiin paikkoihinkin voi yrittää totutella askel askeleelta.Henrietta Hassinen / Yle

Myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja agorafobiaa on mahdollista lievittää ominkin konstein, mutta vakavissa tapauksissa on syytä hakea ammattiapua. Vakavia fobioita hoidetaan terapialla ja tarvittaessa myös lääkkeillä.

"Joskus on ihan pakko soittaa jonnekin, tietenkin, ja joskus se on yhtä kamalaa kun kuvittelin ja joskus ei. Kuitenkin on vaan niin paljon keinoja vältellä puhelimessa puhumista, että aika harvoin tulee siten tätä pelkoa edes kohdattua." - 1998

Fobian kohteen välttelyä Wahlbeck ei kuitenkaan suosittele ratkaisuksi: kohteesta voi kasvaa lopulta niin iso mörkö, että se alkaa rajoittaa merkittävästi elämää. Ja mitä enemmän elämä rajoittuu, sitä todennäköisempää on, että fobian lisäksi alkaa kärsiä masennuksesta.

Fobian kohtaaminen on välttelyä parempi ratkaisu senkin takia, että Wahlbeckin mukaan kaikenasteisista fobioista voi päästä eroon: jopa yli puolet vaikeistakin fobioista kärsivistä parantuu hoidolla. Nykyään hoidossa voidaan käyttää siedättämisen, terapian ja lääkkeiden lisäksi esimerkiksi virtuaalilaseja, jolloin pelon kohteeseen voi totutella ensin keinomaailmassa, ennen kuin se kohdataan oikeasti.

– Hämähäkkiä on helpompi koskettaa virtuaalisesti, Wahlbeck naurahtaa.

Siedätyksen ja terapian ohella myös elintavoilla on vaikutusta fobioihin. Jos haluaa pitää pelkonsa kurissa, on parempi välttää kahvia ja alkoholia, Wahlbeck huomauttaa. Kahvin sisältämä kofeiini kiihottaa keskushermostoa, mikä voi pahentaa ahdistuksen tunnetta, ja alkoholin haitat lienevät kaikille tutut. Lentopelkoisen ei siis kannata ottaa rohkaisuryyppyä ennen koneeseen nousemista, vaan rohkeus on löydettävä muilla keinoin.

Lisätietoa fobioista:

Sosiaalisten tilanteiden pelosta Suomen Mielenterveys ry:n sivuilla

Terveyskirjaston vinkkejä agorafobian helpottamiseksi

Mielenterveystalon tietoa fobioista

Libyan pääkaupungin lentoasemalle tehtiin raketti-isku – islamilaisen juhlan ajaksi sovittu tulitauko keskeytyi

$
0
0

Libyan pääkaupungin Tripolin ainoalle toimivalle lentoasemalle tehtiin sunnuntaina raketti-isku, kertoo uutistoimisto AFP.

Isku rikkoo Libyan hallituksen ja Libyan kansallisarmeijan välillä lauantaina sovitua väliaikaista tulitaukoa, jonka olisi tarkoitus kestää islamilaisen Id al-Adha -juhlan ajan. Juhla alkoi sunnuntaina ja se kestää kolmen päivän ajan.

Mitigan lentoaseman hallinnon mukaan lentoliikenne asemalla on keskeytetty toistaiseksi.

Khalifa Haftarin johtama Libyan kansallisarmeija aloitti iskut YK:n tukemaa hallitusta vastaan huhtikuussa. Haftarin armeija otti haltuunsa suuria osia maan itä- ja eteläosissa.

Lauantaina Libyassa kuoli kolme YK:n työntekijää, kun heidän autossaan ollut pommi räjähti Benghazissa.

Libyan tilannetta käsiteltiin lauantaina myös YK:n turvallisuusneuvostossa.

Lue lisää:

Kolme YK:n työntekijää kuoli autopommi-iskussa Libyassa

Yhdysvallat ei hyväksynyt Libyan ilmaiskun tuomitsevaa lausuntoa YK:n turvallisuusneuvostossa

Libyassa tehty ilmaisku pidätyskeskukseen – ainakin 40 kuollut ja lähes 80 loukkaantunut

Saabin toimitusjohtaja jättää tehtävänsä

$
0
0

Saabin toimitusjohtaja Håkan Buskhe jättää tehtävänsä ensi helmikuussa. Puolustus- ja turvallisuusyhtiön tiedotteessa hän kertoo lähtevänsä, koska kaipaa uusia haasteita uralleen.

55-vuotias Buskhe on toiminut tehtävässään vuodesta 2010. Seuraajan rekrytointi aloitetaan heti, ja sen edistyminen määrittää Buskhen tarkan lähtöpäivän.

Buskhen aikana Saab on muun muassa kehittänyt Gripen E -hävittäjiä, joiden ostamista Suomi parhaillaan harkitsee yhtenä hävittäjävaihtoehtona.

Turripukuiluun hurahtanut Zero asioi susikettuna porilaisessa marketissa ja kirpputorilla – "Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen"

$
0
0

Pitkäkyntiset, karvaiset tassut tarttuvat ostoskärryihin tottuneesti. Lähes kaksimetrinen maskotti lähtee kävelemään kohti vihanneshyllyä rauhallisin askelin porilaisessa marketissa.

Vastaantulevien ihmisten kasvoilta paistaa hämmennys, joka vaihtuu pian hymyyn. Susikettu Zerolle tämä on arkipäivää, ja hän nauttii siitä.

– Oli yllätys minullekin, kuinka positiivisesti ihmiset ovat tämän ottaneet. He tulevat syliin ja halailemaan, toteaa Zero.

Zero on turripukuilija eli fursuittaaja. Hänen intohimonaan on pukeutuminen ihmismäiseksi eläinhahmoksi, susiketuksi.

Yksi harrastuksen kirjoittamattomista säännöistä on se, että puvun sisällä oleva henkilö ei saa paljastaa itseään. Siitä syystä tässäkin jutussa puhuttelemme vain Zeroa emmekä kerro hänen oikeaa nimeään.

Susikettu turripukuun pukeutunut henkilö, kaupan kassalla laittamassa ostoksiaan kaupanhihnalle.
Kaupassa käynti turripuvussa on Zerolle arkipäivää.Katja Halinen / Yle

Tutumpaa kuin voisi uskoa

Termit turripukuilu ja fursuittaus eivät ole kovin tuttuja. Harrastuksena eläinpukuun pukeutuminen on kuitenkin yleisempää kuin moni uskookaan.

Turripukuilulla on pitkät perinteet. Jo 1900-luvun alkupuoliskolla pukeuduttiin muun muassa Disneyn hahmoiksi. Ne ovat funny animal -hahmoina vanhimpia alan harrastajajoukkoon kuuluvia figuureja.

Mies poseeraa susikettupukuisen Zeron kanssa ja kaverit ottavat kuvia ympärillä.
Ihmiset haluavat ottaa selfieitä ja kaverikuvia Zeron kanssa.Katja Halinen / Yle

Eläinhahmot ovat kiinnostaneet Zeron ihmisminää lapsesta asti. Pehmoleluja kerääntyikin ympärille paljon. Niitä löytyy vieläkin kotoa hyllyjä koristamassa.

Kaikki eläimistä tehdyt kuvat ja piirrokset ovat kiinnostaneen häntä aina, joten karvaturriksi pukeutuminen tuntui luonnolliselta.

Sudet ovat olleet aina lähellä sydäntä. Kettu sopi suden kaveriksi, joten puvun malliksi muodostui susikettu.

Lähipiirissä oli jo uumoiltu, että näin tulee käymään. Puheet olivat olleet jo pidempään sen suuntaisia.

Kun hän astui ensimmäisen kerran oman perheensä eteen karvaiseksi pehmoleluksi sonnustautuneena, vastaanotto oli hilpeä.

– Perhe tuli halailemaan. Puvun laatu yllätti heidät, Zero naurahtaa.

Turripukuun pukeutuneen henkilön kuono ja silmä lähikuvassa.
Turripuvun sisällä oleva henkilö ei saa paljastaa itseään julkisesti.Katja Halinen / Yle

Ensimmäinen julkinen turripukuilu tuntui kutkuttavan pelottavalta. Samaan aikaan rauhoitti ajatus siitä, ettei kukaan tiedä, kuka puvun sisällä on. Se antoi rohkeutta.

Putkinäkö haittaa liikkumista

Arkipäiväisen kaupassa käynnin lisäksi Zeroon voi törmätä erilaisissa tapahtumissa tai päiväkodeissa lapsia viihdyttämässä. Esiintymispyyntöjä tulee aika ajoin.

Haastattelupäivänä Zero käy piristämässä Porin Enäjärven päiväkodin lapsia. Tenavat lopettavat leikin epäusko silmissään.

Riemu valtaa mielet ja tapahtuu ryntäys, jokainen haluaa päästä koskettamaan. Silminnähden innostuneet lapset piirittävät turrin ja juoksevat halailemaan ja silittelemään sen pehmeää turkkia.

Susikettupukuinen henkilö päiväkotilasten ympäröimänä sisällä.
Porilaisen Enäjärven päiväkodin lapsille Zeron vierailu on mieluinen yllätys.Katja Halinen / Yle

Aikuiset tulevat juttelemaan ja haluavat ottaa selfieitä parimetrisen Zeron kanssa.

Tämä kaikki on ison eläinfiguurin mielestä hyväksyttävää, kunhan huomioidaan, että puvun sisältä näkyvyys on rajoittunutta. Muuttuneisiin tilanteisiin on vaikea reagoida nopeasti.

Puvun sisältä katsoen pienet lapset jäävät helposti huomaamatta. Siksi mukana kulkeekin aina avustaja Jarkko Hurme, joka toimii silminä. Hurmeen kautta on myös suotavaa lähestyä Zeroa.

– Kunhan ei lähestytä selän takaa eikä pelästytetä tai vedetä hännästä. En näe sivuille tai alas kääntämättä päätäni, ohjeistaa Zero.

Turripukuinen henkilö kävelee SPR-kontin käytävällä avustajansa Jarkko Hurmeen kanssa.
Zero asioi avustajansa Jarkko Hurmeen kanssa SPR:n Kontissa. Heitä kutsutaan usein myös erilaisiin tapahtumiin.Katja Halinen / Yle

Yksin vaan ei yksinäinen

Zero ei pukeudu karvapukuun yksin. Suomessa harrastajia on noin tuhat, ja eniten heitä löytyy suurimmista kaupungeista. Yhteyttä pidetään tiiviisti sosiaalisen median kautta.

Porilainen karvaturri kuuluu myös kansainväliseen The Karelia Fursuits -yhteisöön, jota hän kutsuu perheekseen. Hän on lähes satapäisen ryhmän ainoa suomalainen perheenjäsen. Yhteyttä he pitävät toisiinsa päivittäin.

Ensi viikolla 14.–18. elokuuta Saksassa järjestetään iso vuosittainen tapaaminen, Eurofurence. Siihen osallistuvat tuhannet turripukuilijat ympäri Eurooppaa. Myös Zero on lähdössä avustajansa Jarkko Hurmeen kanssa Berliinissä järjestettävään tapahtumaan.

Siellä hän tapaa ensimmäistä kertaa kasvokkain omia karvaisia perheenjäseniään The Karelia Fursuit -ryhmästä. Se saa perhoset pyörimään vatsassa.

– Jännittää päästä tapaamaan perhe, ensimmäistä kertaa livenä, Zero hykertelee.

Turripukuun pukeutunut henkilö pitelee kuonoaan lähikuvassa.
Zeroa jännittää ensimmäinen kasvotusten tapahtuva tapaaminen Saksassa turriyhteisönsä kanssa.Katja Halinen / Yle

Suomessakin järjestetään vuosittain oma tapahtuma alan harrastajille. Tänä vuonna se järjestetään Tuusulassa lokakuussa. FinFur Animus on kaikille avoin tapahtuma, jossa voi löytää oman sisäisen eläimensä.

Sehän on furreilun ydin, että jokainen saa olla oma itsensä ilman huolta. Sillä kaikissa meissä asuu pieni furrie, naurahtaa Jarkko Hurme.

Turripukuilun perimmäinen olemus

Puku ei ole tarpeen, eikä iällä ole merkitystä, jos kiinnostuu turripukuilusta. Harrastus sopii kaikenikäisille. Itselleen voi hommata joko kokonaisen turripuvun tai vaikka vain päähineen ja käpälät.

Turrit haluavat tuoda harrastuksellaan iloa ja hauskuutta arkiseen elämään. Puvun sisään pujahtaneena on mukava nostaa hymy vastaantulevien kasvoille.

Se onnistuu lähes poikkeuksetta. Hyväntuulisia kommentteja ja naurun remahduksia lentää ilmoille kaikkialla, missä turrit kulkevat.

Pelottelu ei kuulu lajiin.

– Kiukkuisena ei pukua päälle edes pueta, Zero sanoo painottaen joka sanaa.

Nainen silittää turripukuun pukeutuneen henkilön karvaista tassua.
Kirpputorilla muut asiakkaat tulevat helposti Zeron juttusille. Monet yllättyvät puvun karvan pehmeydestä.Katja Halinen / Yle

Elämä karvakorvana

Zerolle susiketuksi pukeutuminen on elämäntapa. Karvainen puku tuo myös suojan ja helpottaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa.

– Kun pukeudun Zeroksi, käyttäydyn kuin eläin. Häntäni heiluu, kun innostun, ja kun käännät pään, on Zero jo muualla.

Ihminen susikettupuvun sisällä on ujo ja ystävällinen. Työssä käyvä tavallinen ihminen.

Kun hän pukee puvun päälleen, hän muuntautuu Zeroksi. Vauhdikkaaksi, kiltiksi ja ulospäin suuntautuneeksi karvaturriksi, jota on helppo lähestyä. Hän saa ihmiset paremmalle tuulelle pörröpukuun pukeutuneena.

Huumorintajua löytyy molemmilta.

– Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen. Turrina saan ihmiset hyvälle mielelle, Zero huokaisee.

Zeroa ei kaksoiselämä haittaa.

Kaksi piirrettyä kuvaa susiketusta.
Fursona kuvaa turripukuilijan persoonaa. Katja Halinen / Yle

Suora yhteys ralliautoon mullisti MM-rallien televisioinnin - livekuva vaatii onnistuakseen jopa lentokoneen

$
0
0

Valkoinen pakettiauto pysähtyy kerrostalojen keskelle jääneen niityn viereen Jyväskylän Kuokkalassa. Autossa istuu kaksi miestä. Clint Fast ja Bart Van Aert kuulostelevat rallien kuvaushelikopteria saapuvaksi. Fast koordinoi MM-rallien kuvauksien logistiikkaa ja Van Aert operoi kilpailun aikana helikopterin kameraa.

Bart Van Aert kiinnittää kuvauskalustoa helikopteriin.
Kun helikopteri on laskeutunut, pilotin päivä on ohi. Kuvaaja Bart Van Aert pääsee vuorostaan töihin. Hän kiinnittää kuvauskaluston ja lähettimet paikoilleen. Jaana Polamo / Yle

Helikopteri on lentänyt kotikentältään Belgiasta Ruotsin kautta Jyväskylään. Sen reitti polveilee tankkauspisteeltä toiselle, koska yksi lento voi kestää kerrallaan vain vähän yli kaksi tuntia. Kopterin laskeuduttua kerrostalojen viereiselle niitylle, Fast ajaa auton pellon monttujen yli sen viereen. Kopterikameran asentamiseen menee pari tuntia.

Miehet nostavat raskaan kameralaitteiston laatikosta ja pulttaavat sen helikopterin alle. Van Aert ruuvaa lentäjän ohjainten viereen näytön, jotta myös tämä näkee kameran kuvan. Hänen mukaansa lentäjä tekee kuvasta puolet.

– Jos kuvaajalla on huono päivä, minullakin on, koska hänen täytyy tarjoilla kuva minulle ja sovittaa lentonsa minun tapaani kuvata. Sama pätee myös toisinpäin. Siksi työskentelemme yleensä vakiotiiminä ja puhumme koko ajan, hyvä kommunikaatio on todella tärkeää.

Clint Fast ja Bart Van Aert kantavat tv-lähetintä helikopteriin.
Clint Fast ja Bart Van Aert nostavat tv-signaalin lähetysyksikön helikopteriin. Jaana Polamo / Yle

Suomessa säännökset ja kookkaat puut vaativat helikopteria lentämään korkealla, mutta esimerkiksi Argentiinassa ja Australiassa on toisin. Siellä helikopteri voi lähestulkoon hipoa auton kattoa.

– Kuvatessa katson monitoriin ja vasta jälkeenpäin näen televisiosta, että kävimmepä alhaalla. Lentäjät lentävät aina sääntöjen mukaan ja ottavat huomioon sekä koneen että omat rajansa. Kun ihmiset eivät tiedä tätä, he ajattelevat, että olemme hulluja.

Hullulta kuulostaa myös hankalien yhteyksien päässä olevien videoiden noutaminen. Jos rallireitin varren kuvaaja on paikassa, mistä langaton signaali ei kulje eikä kuvaa voi lähettää suoraan kamerasta, kameroiden muistikortit noudetaan helikopterilla.

Pussi, jonka avulla helikopteri voi poimia esineitä maan pinnalla seisovilta ihmisiltä.
Helikopterin ovesta pudotettavalla keltaisella kivipussilla poimitaan kameran muistikortit maassa seisovalta kuvaajalta.Jaana Polamo / Yle

Van Aert pudottaa helikopterista narun päässä olevan pussin. Jotta pussi ei jää liitämään ilmaan, sen painona on nyrkin kokoinen kivi. Kalliolle tai muulle korkealle paikalle kiivennyt kuvaaja hamuaa pussin itselleen, sujauttaa sinne kameran muistikortit ja Van Aert kiskoo lastin takaisin helikopteriin.

Autokamerat näyttävät kuljettajasta kaiken

Ogierin ralliautoa pestään.
Ralliautot saavat pikapesun ennen kuin autokameraryhmä alkaa puhdistaa kameroita ja vaihtaa tallenninten muistikortteja. Jaana Polamo / Yle

Jyväskylän satamaan on pystytetty aidoilla rajattu alue, johon erikoiskokeelta saapuvat autot ajavat pesuun. Autojen pikasuihkun jälkeen media ympäröi kuljettajat, ja kameroiden huoltoon erikoistunut onboard-ryhmä käy autojen kimppuun.

Autokameroita huoltava Lech Harrison seisoo selätysten ralliautoilija Esapekka Lapin kanssa ralliauton vieressä. Median edustajien haastatellessa Lappia Harrison odottaa kärsivällisesti, että ralliautoilija saa ensimmäisen haastattelun valmiiksi ja tämä siirtyy hiukan, jotta Harrison saa vedettyä ralliauton oven auki.

Onboard-kameraa kiinnitetään autoon.
Ralliauton keulaan kiinnitetty onboard-kamera suunnataan kohti tietä.Jaana Polamo / Yle

Jokaiseen wrc-autoon on kiinnitetty kolme pientä kameraa. Nämä onboard-kamerat kuvaavat esimerkiksi kuljettajia, näkymää kuljettajan jalkatilasta ylös auton sisälle tai tietä kuljettajan näkökulmasta katsottuna.

Osalle kameroista riittää huolloksi linssin pyyhkäisy, toisia joutuu kiskomaan pihdeillä esille auton rungosta ja suuntaamaan uudelleen. Linssi on kiinnitetty peukalon paksuiseen metalliputkeen, josta kuva siirtyy kaapelia pitkin tiimin omaan mustaan laatikkoon. Laatikko sisältää kolme nauhuria muistikortteineen ja lähettimen, jolla signaali siirretään. Tavallisesti laatikko ottaa virtansa ralliautosta, mutta jos kuljettaja ajaa pöpelikköön ja auto kadottaa virtansa, laatikko voi lähettää kuvaa vielä jonkin aikaa vara-akun avulla.

Onboard-kameroihin erikoistunut Jamie Mayers odottaa, että kuljettaja tulee autosta ja hän pääsee huoltamaan kameraa.
Onboard-kameroihin erikoistunut Jamie Mayers odottaa, että kuljettaja tulee autosta ja hän pääsee huoltamaan kameraa.Jaana Polamo / Yle

Kun Harrison suuntaa yhtä etukameraa, Xavi Ruiz ja Jamie Mayers vaihtavat nauhureihin muistikortteja. Kevin Warner istuu asfaltilla lataamassa muistikorttien tiedot läppärille. Vaikka kuvat on nähty suorassa lähetyksessä, ne varmuuskopioidaan koostelähetyksiä varten.

Ralliautoihin laitettavia kameran muistikortteja laatikossa.
Kameroiden muistikortit pidetään nimettynä ja säntillisessä järjestyksessä. Jaana Polamo / Yle

Miehet työskentelevät rauhallisesti ja tehokkaasti. Siihen nähden millaisissa hiekka-, kura- ja lumioloissa autot ajavat, kamerat kestävät hyvin.

Tavallisesti menetämme kisassa yhdestä kolmeen kameraa. Jyväskylässä oli hyvä kisa, vain yksi kamera hajosi, kertoo Harrison.

Lech Harrison asentaa ralliautoon kameraa.
Lech Harrisonin työkaluihin kuuluu pihtejä, teippejä ja hyvät polvet. Jaana Polamo / Yle

Lähetystyö äärioloissa vaatii luonnetta

Logistiikkakoordinaattori Clint Fast on kotoisin Yhdysvalloista, helikopterikuvaaja Bart Van Aert Belgiasta, onboard-tiimin jäsenet ovat brittejä Ruizia lukuunottamatta, joka kertoo olevansa Barcelonasta. He kuuluvat 85 hengen NEP Finland -tiimiin, joka kiertää ympäri maailmaa tekemässä kaikki MM-rallien tv-tuotannot.

Tuotantoryhmässä on ihmisiä 12 maasta, ja sen ydin on suomalainen.

Marko Viitanen perusti 90-luvulla Jukka Lehtosen kanssa yrityksen, joka kiersi kuvaamassa ralleja. Muutaman yrityskaupan jälkeen miehet tekevät edelleen sitä, mitä haluavat: toinen kuvaa ralleja ja toinen ohjaa niitä. Viitanen on myös yhdysvaltalaiseen NEP-konserniin kuuluvan NEP Finlandin toimitusjohtaja.

Marko Viitanen ohjaa tv-lähetystä.
Marko Viitanen on kehittänyt rallien televisiontia parin kymmenen vuoden ajan. Harjun erikoiskoe on hänen mukaansa yksinkertaista verrattuna muihin rallipätkiin.Jaana Polamo / Yle

NEP Finland tuottaa raakamateriaalia ja valmista ohjelmaa sekä WRC TV:n nettikanavalle että muille medioille. Esimerkiksi Yleisradio käytti rallilähetyksissään sen materiaalia. Tuotannon sydän sijaitsee Suomen rallin ajan Jyväskylän Paviljongissa, jonne on rakennettu rallitelevision maailman napa, WRC TV:n tuotantokeskus.

Hallin lattialla on kontteja, joiden sisään on rakennettu ohjaamo ja tarkkaamoita. Periaatteessa niihin tarvitsee kiinnittää vain sähköt ja signaalikaapelit ja ne ovat valmiit lähetystyöhön. Ympäri hallia on siistissä kaaoksesssa äänityökaluja, langattomien signaalien keskuspiste, onboard-kameroiden huoltajien konttori ja yhteydenpitovälineitä.

Mustikkapiirakoita laatikossa.
Kun tiimi yöpyy hoteilleissa yli 70 yönä vuodessa, äidin herkkujen ääreen pääsee harvoin. Nyt erään suomalaisen työntekijän äiti toi mustikkapiirakkaa koko tiimille. Jaana Polamo / Yle

Työt keskeytyvät hetkeksi, kun tiimille tarjotaan makupaloja Suomen kesästä. Suuren kalustolaatikon päälle on nostettu laatikollinen mustikkapiirakoita, jotka erään työntekijän äiti on tuonut maistiaisiksi. Keskellä äänityökaluja taas seisoo punainen rautapata, josta yksi suomalaisista tarjoilee Saimaasta kalastamiaan ja savustamiaan muikkuja.

NEP Finlandin ytimeen kuuluu 15 suomalaista. Heistä jokainen on erikoistunut kapeaan sektoriin, jota tv-tuotanto vaatii: kameroihin, äänitekniikkaan, langattomiin toimintoihin, logistiikkaan tai ihmisiin.

NEP Finlandin henkilökuntaa palaverissa.
Johanna Suutari ehti osallistumaan tiimipalaveriin ennen kuin lensi Lontooseen valvomaan illan koostelähetyksen tekoa. Jaana Polamo / Yle

Jo yhden osakilpailun aikana tuotantotiimin on työskenneltävä monessa eri paikassa, jotka sijaitsevat usein hankalien kulkuyhteyksien päässä. WRC-projektipäällikkö Johanna Suutari huolehtii siitä, että väki tietää, missä heidän ja välineiden on kulloinkin oltava. Suutari nakuttaa kannettavaa tietokonetta ja sanoo, että tiimissä on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan kätensä likaan.

– Omatoimisuuden lisäksi on oltava sosiaalinen ja rohkea.

Head of Motorsports Tiina Lehmonen on samaa mieltä.

– Me teemme töitä ikään kuin äärioloissa ympäri maailmaa ja eteen tulee erilaisia ongelmia. Ne hoidetaan ja sitten mennään seuraavaan asiaan. Se on osa kuviota. Toki se vaatii luonnetta, että pärjää erilaisissa paikoissa, hän sanoo.

Tänä vuonna Argentiinan rallissa ongelmia aiheutti luonto. Sää oli niin huono, että puolet lennoista peruttiin eikä yrityksen kaikkia työntekijöitä edes saatu rallireitille. Perille päässeiden joustamisen ansiosta lähetykset saatiin tehtyä.

Tiina Lehmonen.
Hankasalmelta kotoisin oleva Tiina Lehmonen tuntee ralli-ihmiset ja toimii yhteyshenkilönä organisaatioiden välillä. Jaana Polamo / Yle

Taistelu ilmatilasta

Jyväskylässä rallien tv-tuotannolle on ihanteelliset olot, mutta yhtä tavallista on tehdä töitä teltassa ja taistella ilmatilasta muun langattoman liikenteen kanssa. Se taistelu on merkittävä, koska suora rallilähetys perustuu kuvasignaalin langattomaan siirtymiseen.

Kymmenisen vuotta sitten Marko Viitanen visioi, miltä halusi rallin tv-lähetyksen näyttävän: sen pitäisi olla suora ja katsojan olisi nähtävä sekä kuljettaja että se, mitä kuljettaja näkee. Tuotekehityksen tavoitteena oli saada kuvasignaali 150–180 kilometriä tunnissa liikkuvasta autosta katsojalle suorana. Kun kuvioon lisätään vielä kunkin auton kolme kameraa ja se, että autot lähtevät liikkeelle neljän minuutin välein, vaikeuskerroin kasvaa. Käsillä on yksi maailman vaikeimpia tv-tuotantoja.

Janne Lerkki.
Langattomista yhteyksistä vastaavan Janne Lerkin työpöydällä seisovasta monistorista näkyvät kaikkien langattomien autokameroiden kuvat. Jaana Polamo / Yle

NEP Finlandin langattomien laitteiden piällysmieheksi itseään tituleeraava Janne Lerkki istuu Paviljongin televisiokeskuksen laitimmaisessa tilassa ja seuraa sekä autokameroiden kuvaa että lentokoneen liikkeitä. Hänen mukaansa rallituotannon suurin asia on kuvasignaalien kulku lentokoneen kautta. Ilman antenneja ja lentokonetta ralliohjelmat näyttäisivät visuaalisesti köyhemmiltä.

Kuvasignaaleja välittäviä antenneja lentokoneessa.
Lentokoneen runkoon on kätketty liikkuvia antenneja, jotka nappaavat liikkuvien autojen kuvasignaalit. Jaana Polamo / Yle

– Lentokoneen pohjassa on jäljittävät antennit, jotka tekevät koko ajan laskutoimituksia. Laskelmien perusteella antennit kääntyvät kohti autoa. Tämä on ainoa tapa laajentaa vastaanottoalue niin suureksi, että saamme monen auton signaalit lentokoneeseen. Ilman tällaista tekniikkaa emme voisi tehdä autoista suoraa lähetystä.

Lentokone kaartaa tuntikaupalla rallien yllä

Lentokapteeni Anneleen Smits istuu lentokoneen oviaukossa.
Lentokapteeni Anneleen Smits kertoo, että Suomen MM-ralleissa lennetään viisi, kuusi tuntia kerrallaan. Jaana Polamo / Yle

Kuvasignaalin siirrossa käytettävä lentokone nousee ralliaamuna taivaalle Jyväskylän lentokentältä. Lentokapteeni Anneleen Smits kuuluu rallien vakiotiimiin. Hän lentää jokaisen erikoiskokeen ajan kymmenen kilometrin korkeudessa halkaisijaltaan kuuden kilometrin ympyrää. Varmistaakseen signaalin säilymisen hyvänä, kone ei voi lähteä laajemmille maisemakierroksille.

Lentokapteenin lisäksi koneessa on signaalien kulkuun keskittyvä mekaanikko ja varapilotti, joka tekee myös apumekaanikon töitä.

– Lentokoneemme on varustettu antenneilla ja laitteilla, joiden avulla lähetämme autoissa ja helikopterissa olevien kameroiden kuvat Jyväskylään, kertoo Smits.

Tv-signaaleja käsittelevän lentokoeen laitteita ja miehistöä.
Lentokoneen ahtaissa työtiloissa matkustaa kolme työntekijää. Jaana Polamo / Yle

Helikopteriin ja ralliautoon kiinnitettyjen kameroiden kuvasignaalit singahtavat lähetinten avulla lentokoneeseen. Lentokoneesta ne lähetetään keskellä Jyväskylää seisovaan Harjun torniin, jossa istuu ranskalainen insinööri ja lähettää kuvan eteenpäin IP-linkillä Paviljonkiin. Siellä kuva otetaan ohjaamoon, jossa se leikataan esimerkiksi osaksi suoraa tv-lähetystä.

Kuvaruutuja tv-ohjaamossa, on air -kyltissä palaa valo.
NEP Finlandin tv-ohjaamo on rakennettu konttiin, joka matkustaa osakilpailuihin ympäri maailmaa.Jaana Polamo / Yle

Ilman halki liikkuu tuntikaupalla kuvasignaaleja. Erikoiskokeilla voi olla käytössä 70 kameraa, joista valtaosa on langattomia. NEP Finland tekee jokaisesta osakilpailusta noin 25 tuntia suoraa lähetystä ja raakamateriaalia kertyy 300 tuntia. WRC TV:n oma koosteohjelma leikataan Lontoossa, mutta Suomen rallien aikana se siirretään Jyväskylään, jossa se julkaistaan netissä. Varmistaakseen tv-tuotannon onnistumisen yritys rakentaa kilpailukeskuksiinsa sekä oman netin että sähköt.

Kuvasignaalien lisäksi ihmisten välillä kulkee solkenaan erilaisia viestintäsignaaleja. Kun rallitiimin johtaja puhuu kuljettajalle, hänen äänensä kulkee lentokoneen siipiin kiinnitettyjen antennien kautta. Jokaiseen ralliautoon on puolestaan kiinnitetty paikannin, jonka signaali kulkee satelliitin kautta tv-tiimille.

Mies avaa lentokoneen pohjassa olevaa luukkua.
Beech B200 Super King Air -lentokoneen ympyröitä voi seurata www.flightradar24.com-palvelussa hakusanalla OO-LET.Jaana Polamo / Yle

Lentokoneiden liikkeitä seuraava verkkosivu kertoo, että Smitsin pilotoima lentokone on lähtenyt Jyväskylän lentokentältä sunnuntaina viittä vaille neljä iltapäivällä ja laskeutunut Antwerpeniin kuuden jälkeen. Paviljongissa television ohjaamo ja muut kontit on pakattu rekkoihin. Parin viikon kuluttua niihin vedetään virtajohto ja tv-kaapelit Saksassa, kun kisaa käydään Mosel-joen laaksossa.

Naistenklinikka ei yöllä ottanut hoitoon uusia synnyttäjiä savuvahinkojen vuoksi – synnytykseen saapuneet ohjattiin muihin sairaaloihin

$
0
0

Helsingin Naistenklinikan sunnuntai-iltaisen tulipalon vuoksi synnytykseen tulevat ohjattiin pääkaupunkiseudun muihin synnytyssairaaloihin ainakin viime yön ajan. Osastonlääkäri Pontus Molander kertoo, että tilanne arvioidaan uudelleen tänään.

Potilaita kehotetaan soittamaan synnytyssairaalaan ennen sairaalaan lähtöä.

Kymmeniä ihmisiä evakuoitiin sunnuntaina alkuillasta, kun Naistenklinikan jätekuilussa syttyneestä palosta levisi savua useisiin kerroksiin. Tulipalo ei aiheuttanut henkilövahinkoja.

Lue lisää: Helsingin Naistenklinikka täyttyi savusta, potilaita evakuoitiin muihin sairaaloihin – sammutustyöt saatu päätökseen

Britannian pääministeri haluaa vaarallisten rikollisten tuomiot tiukempaan syyniin, enemmän poliiseja ja lisää vankilapaikkoja

$
0
0

Britannian pääministeri Boris Johnson haluaa käynnistää uudelleenarvioinnin vaarallisten rikoksentekijöiden saamista tuomioista, kertoo uutistoimisto Reuters.

Pääministerin kanslian sunnuntaina julkaiseman tiedotteen mukaan väkivalta- ja seksuaalirikoksista tuomittujen saamat tuomiot arvioitaisiin uudelleen, jotta tuomiot vastaisivat rikosten vakavuutta.

Johnson sanoo, että rangaistusten tulisi vastata rikoksia, jotta luottamus oikeusjärjestelmään säilyisi Britanniassa.

– Olemme kaikki nähneet esimerkkejä raiskaajista ja murhaajista, jotka ovat vapautuneet liian pian tai jotka ovat syyllistyneet jälleen rikoksiin päästyään vapaaksi, Johnson toteaa tiedotteessa.

– Tämä loppuu nyt. Haluamme että heidät otetaan kiinni, pannaan lukkojen taakse, tuomitaan ja kuntoutetaan kunnolla, Johnson jatkaa.

Johnson aikoo keskustella suunnitelmistaan tarkemmin Britannian poliisijohdon kanssa maanantaina. Hän oli sunnuntaina myös luvannut 10 000 vankilapaikkaa lisää ja lisätä poliisien määrää 20 000:lla.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Britannian pääministerin panostus rikosasioihin ja muihin Britannian sisäisiin asioihin ennen lokakuun lopun EU-eroa on johtanut spekulaatioihin, että Johnson aikoo kenties vaatia vaaleja.

Helsingin Naistenklinikka täyttyi savusta, potilaita evakuoitiin muihin sairaaloihin – sammutustyöt saatu päätökseen

$
0
0

Helsingin Meilahdessa sijaitsevalla Naistenklinikalla oli palohälytys sunnuntai-iltana.

Päivystävä palomestari Timo Ustinov kertoo Ylelle, että Naistenklinikan roskakuilussa oli syttynyt tulipalo. Kuilua pitkin savu oli kulkeutunut talon sisälle useisiin kerroksiin aiheuttaen palohälytyksen.

– Savun vuoksi on evakoitu useita kymmeniä ihmisiä, joiden mukana on lapsia.

Ustinov kertoo, ettei kukaan loukkaantunut tapahtuman yhteydessä.

Osastonlääkäri Pontus Molander vahvistaa Ylelle, että vastasyntyneitä perheineen evakuoitiin ainakin Uuteen lastensairaalaan ja Perhepesähotelliin. Synnyttäneiden osastolta siirrettiin yhteensä 60 perhettä väistötiloihin.

Paloautoja Naistenklinikalla.
Jälkisammutukseen uskotaan menevän muutama tunti.Anni Härkönen / Yle

Osa rakenteista purettava, jotta palo saadaan kokonaan sammutettua

Paikalla oleva Ylen toimittaja Tuulia Thynell kertoo, että tilanne Naistenklinikan ulkopuolella on tällä hetkellä rauhallinen.

– Uuden lastensairaalan tiloihin on jonkun verran kerääntynyt potilaita ja henkilökuntaa.

Hän kertoo, että evakuoiduille tuodaan patjoja sekä tyynyjä Naistenklinikalta.

Synnytystä varten Naistenklinikalle tulleita ohjataan Jorvin- sekä Hyvinkään sairaaloihin.

Paloautoja Naistenklinikalla.
Päivystävän palomestarin tietojen mukaan evakuoitujen joukossa ei ollut vastasyntyneitä.Tuulia Thynell / Yle

Palomestarin kanssa puhunut Thynell kertoo, että palo on edennyt jo ennestään vanhoihin rakenteisiin.

– Ainakin osia rakenteista on purettava, jotta palo saadaan kokonaan sammumaan.

HUS:in turvallisuus- ja valmiusjohtaja Aaro Toivonen kertoo uskovansa, että synnytystoiminta jatkuu Naistenklinikalla.

– Näillä näkymin osien purkamiset eivät vaikuta synnytys- tai leikkaustoimintaan.

Toivanen muistuttaa, ettei missään vaiheessa potilailla ollut tulipalovaaraa, vaan palokaasut olivat aiheuttaneet evakuoimiset.

Sammutustyöt saatu päätökseen

Jälkisammutustyöt saatiin Pelastuslaitoksen mukaan päätökseen illalla vähän ennen kello yhtätoista.

Pelastuslaitoksen tiedotteen mukaan tulipalo oli ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa jätehuoneessa, josta levisi jätekuilua pitkin savua ja palokaasuja yläpuolella oleville potilasosastoille.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Juttua päivitetty tiedoilla evakuoitujen vastasyntyneiden lukumäärän osalta, sekä jälkisammutustöiden päättymisen osalta.

Ilmastonmuutos voi tehdä vakuuttamisen mahdottomaksi pahimmilla riskivyöhykkeillä – matemaatikot keräävät riski-indeksiä Euroopan alueista

$
0
0

Ilmaston lämpeneminen pakottaa vakuutusyhtiöt pohtimaan, voidaanko vakuutuksia tulevaisuudessa enää ollenkaan myydä pahimmilla riskialueilla.

Jos merenpinnan nousu, myrskyt ja tulvat kasvattavat vahinkojen riskiä liikaa, ei omaisuuden ja ihmisten vakuuttaminen joillakin alueilla enää olisi mahdollista.

– Monien mielestä skenaariot 3–4 asteen lämpenemisestä johtavat siihen, että maailma on vakuutuskelvoton. Eikä sekään vielä ole pahin skenaario, sanoo Euroopan vakuutusaktuaarien puheenjohtaja Esko Kivisaari.

Ilmaston lämpenemisen pohtiminen riskien kannalta on vakuutusmatemaatikkojen eli vakuutusaktuaarien työtä. Kivisaari puhuu hurjista uhkakuvista rauhallisesti kuin viilipytty, mutta äänensävy on vakava.

Päätyökseen hän on suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja pankkien etuja valvojan Finanssiala ry:n varatoimitusjohtaja.

Esko Kivisaari
Finanssiala ry:n varatoimitusjohtaja Esko Kivisaari toimii Euroopan vakuutusaktuaarien järjestön AAE:n puheenjohtajana. Aktuaarit eli vakuutusmatemaatikot pohtivat työkseen mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä vakuutusalan kannalta.Pekka Tynell / Yle

Riskit vaikuttavat myös vakuutusten hintoihin, joita määritellään jatkuvasti muun muassa Lontoon jälleenvakuutusmarkkinoilla.

Myös Euroopassa riskinäkymät ovat eri alueilla erilaiset ja riippuvat siitä, kuinka hyvin asetetut ilmastotavoitteet saavutetaan.

– Jos mennään huonompaan suuntaan niin sitten kyllä tulevat Etelä-Euroopassa metsäpaloriskit aivan erilaiseen rooliin, atlanttiset myrskyt lisääntyvät ja meriveden nousu muuttuu. Suomalaisittain olemme tietysti aika turvallisessa tilanteessa, olemme täällä lintukodossa jossa myrskytkin joutuvat ensin tulemaan Norjan vuorten ylitse ja heikentymään, Kivisaari sanoo.

Vahinkoriskien lisääntyminen ei ole ainoa vakuutusaktuaarien uusi murhe, joka johtuu ilmaston lämpenemisestä. Vakuutusyhtiöt ovat maailmanlaajuisesti erittäin suuria sijoittajia, ja ilmastonmuutoksen torjuminen voi muuttaa radikaalisti myös tulevaisuuden sijoitusmarkkinoita.

– Se merkitsee sitä, että monet tällä hetkellä vielä hyvältä näyttävät kohteet voivat yhtäkkiä menettää arvonsa kokonaan, sikäli kun poliittisesti todella päätetään, että Pariisin tavoitteisiin mennään, Kivisaari sanoo.

Kansainvälisen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Sopimuksessa lämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Jos synkimmät skenaariot vahinkoriskien kasvusta ja riskialueitten vakuutuskelvottomuudesta halutaan välttää, on hiilipäästöjä vähennettävä ja hiilinieluja kasvatettava. Se merkitsee suuria muutoksia sijoitusmarkkinoilla. Kokonaisia toimialoja voi syntyä ja kuolla, jos poliittinen ohjaus kovenee ja kuluttajien käyttäytyminen muuttuu rajusti.

– Ajatellaan vaikkapa energian tuotantoa. Hiilivoimalla tuotettu energia tuskin on turvallinen pitkäaikainen sijoituskohde. Vakuutusala tulee sijoittajana kyllä katsomaan näitä asioita hyvin tarkasti, ja se on osa sitä sopeutumista toivottavasti parempaa tulevaisuuteen, Kivisaari sanoo.

Erityisesti eläkevakuutusyhtiöt sijoittavat valtavia summia saadakseen tuottoja tulevien eläkkeiden maksamiseen.

Uhkakuvat ovat erilaiset eri puolilla maailmaa ja Eurooppaa

Pohjois-Amerikassa vakuutusyhtiöt ovat jo keränneet ja julkaiseet aktuaarien ilmastoriski-indeksiä (ACI), josa äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistiheyttä ja merenpinnan nousua seurataan myös alueellisella tasolla. Indeksi kertoo faktatietoa ääri-ilmiöiden lisääntymisestä 12 alueella Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat erilaiset myös eri puolilla Eurooppaa. Siksi Kivisaaren johtama Euroopan vakuutusaktuaarien järjestö (AAE) on ryhtynyt keräämään vastaavaa indeksiä Euroopan eri alueilta. Tuloksia on odotettavissa ensi vuonna.

– Tällä hetkellä teemme vakavaa selvitystyötä. Olemme jo saaneet yhteydet, joilla saamme riittävän ilmastollisen datan riittävän pitkältä ajalta. Uskon, että pääsemme tuloksiin jo ensi vuonna, Kivisaari kertoo.

– Pohjois-Amerikassa on jo käytössä aktuaarien ilmastoriski-indeksi. Se kuvaa sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Ihmisethän muistavat tosi kylmät talvet ja Tapani-hirmumyrskyn tosi pitkän aikaa. Tällä indeksillä kuvataan, kuinka paljon nämä erilaiset ääri-ilmiöt lisääntyvät ajan mittaan. Se antaa konkreettisen ja ymmärrettävän tavan kertoa siitä miten riskit lisääntyvät

Märkälämpötilan nousu voisi johtaa valtavaan muuttoliikkeeseen

Myrskyjen, tulvien ja tulipalojen tuhoista tai helleaaltojen aiheuttamasta kuivuudesta kertovat uutiskuvat ruokkivat helposti mielikuvaa siitä, miten vahinkovakuutusten korvaukset voivat nousta valtaviksi ja tehdä vakuutuksista liian kalliita tai kokonaan mahdottomia tuotteita.

Mahdollisista mullistuksista kertoessaan Kivisaari rauhoittelee ja muistaa aina välillä mainita, ettei halua ruokkia skandaalimaisia kauhukuvia. Sitä paitsi ilmaston liiallinen lämpeneminen yritetään estää, jotta huonot skenaariot eivät toteutuisi.

Vakuutusaktuaari ei kuitenkaan voi välttää edes äärimmäisten riskien pohtimista.

Viime aikoina on alettu puhua myös niin sanotusta märkälämpötilasta, jonka liiallinen nousu olisi ihmiselle erityisen vaarallinen. Sitä mitataan märkään kankaaseen käärityn lämpömittarin avulla.

– Kun märkälämpötila nousee riittävän korkeaksi ihminen ei pysty jäähdyttämään itseään hikoilemalla ja kuolee alle vuorokaudessa. Kun märkälämpötilan ennustetaan nousevan, se voi johtaa aikamoiseen muuttoliikkeeseen eri puolilla maailmaa. Puhutaan, että seuraavan sadan vuoden kuluessa jopa miljardi ihmistä joutuisi etsimään kokonaan uuden paikan elää, Kivisaari kertoo.

Suuret terveysuhat voivat äärimmäisten riskien olosuhteissa tehdä omaisuuden vakuuttamisen lisäksi myös henkilövakuutukset mahdottomiksi.

Vakuutusmahdollisuuksien puuttuminen voisi johtaa suuriin muutoksiin taloudessa, koska myöskään yritykset eivät enää voisi vakuuttamalla jakaa riskejään nykyiseen tapaan.

Vakuutusalan kansainvälinen riskijohtajien foorumi CRO on pohtinut vakuutusyhtiöiden roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja sen seurauksiin varautumisessa ja listannut myös yleiseen talouskehitykseen liittyviä skenaarioita. Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä laajamittaisemmat ovat sen vaikutukset myös koko maailman talouteen.

Lue myös:

Ilmaston lämpeneminen hätyyttelee maa-alueilla jo 1,5 asteen rajaa – Suurraportti: Kasvava ihmiskunta tärvelee maata ja hotkii liikaa lihaa

Viewing all 119992 articles
Browse latest View live