Dokumenttielokuva Seinäjoen arabikevät nähdään vielä Ylellä, uskoo vakaasti elokuvan ohjaaja Matti Reinikka. Hänen mukaansa elokuvan esityspäiväksi on tällä hetkellä suunniteltu 9. toukokuuta.

Yle pyrkii esittämään elokuvan, mutta julkaisupäätöstä ei ole tehty.

Tilaaja Erkki Astala Ylestä kertoo, että kyseessä on vasta yksi suunnitelluista esityspäivistä, eikä lopullista esityspäivää vielä ole. Elokuvan tuore leikkausversio on Ylen arvioitavana.

– Niin kuin kaikkien sisältöjen kohdalla, lopullinen julkaisupäätös voidaan tehdä vasta, kun sisältö on hyväksytty, Astala kertoo.

Rahoittajat eivät hyväksy elokuvan sisältöä

Seinäjoen arabikevät kertoo syksyn 2015 turvapaikanhakijakriisistä kolmen eri näkökulman kautta. Irakilaisen turvapaikanhakijan, vastaanottokeskuksen johtajan ja paikallisen maahanmuuttokriittisen aktivistin tarinat kohtaavat kolmen vuoden seurannan aikana.

Ohjaaja Matti Reinikka painottaa, että toisin kuin julkisuudessa on väitetty, elokuva ei ole islam- tai maahanmuuttovastainen.

– Ei missään nimessä. Pyrkimys on puhua vaikeista asioista ja kunnioitaen ihmisiä ja heidän vakaumuksiaan.

Ohjaajan mielestä elokuvan sisällössä ei ole mitään, miksi sitä ei voisi esittää.

– Elokuva on tasapuolinen, mielestäni jopa hyvin onnistunut ja sen käsikirjoituksen mukainen, jonka pohjalta sitä alunperin lähdettiin tekemään, hän sanoo.

Elokuvaosuuskunta Siperian tuottaman dokumentin rahoittajia ovat Suomen elokuvasäätiö, Yleisradio, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (AVEK) ja Kirkon mediasäätiö. Ne julkaisivat perjantaina kannanoton, jonka mukaan eivät ole hyväksyneet elokuvan sisältöä.

Reinikka kiinnittää huomiota tiedotteen sanoihin, jonka mukaan rahoittajat eivät ole "tähän mennessä" hyväksyneet "elokuvan leikkausversiota".

– Tässä ei sanota, etteivät he hyväksyisi elokuvaa. Itse tulkitsen tämän niin, että elokuva on yhä arvioinnissa, hän sanoo.

Yle: "Elokuva ei ole vielä valmis"

Erkki Astala vahvistaa, että tuoreinta leikkausversiota ei ole vielä arvioitu. Matti Reinikka on toimittanut syksyn aikana elokuvasta Ylelle useita leikkausversioita, joita Yle ei ole hyväksynyt esitettäväksi.

Ohjaajan mukaan erimielisyyksissä on kyse pikkuasioista, jotka koskevat kolmea-neljää kohtausta.

Yleisradion Astala ei lähde erittelemään, kuinka suuria erimielisyydet ovat. Astalan mukaan Ylen lähtökohta on yhä se, että osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen ja elokuva julkaistaan.

– Elokuva ei ole Ylen näkökulmasta valmis, ja me jatkamme sen arviointia ja keskustelua tuottajan kanssa, hän kertoo.

Äärioikeistoaktivisti jäi saapumatta lehdistötilaisuuteen

Dokumentista Seinäjoen arabikevät oli tarkoitus järjestää perjantaina lehdistötilaisuus Suomen elokuvasäätiön tiloissa. Säätiö perui tilaisuuden. Se järjestettiin lopulta Hotelli Arthurin kokoustiloissa Helsingin Kaisaniemessä. Paikalla oli tiedotusvälineitä, kutsuvieraita ja elokuvan päähenkilöitä.

Matti Reinikka oli kutsunut myös 36-vuotiaan, brittiläisen äärioikestoaktivistin ja maahanmuuttokriitikko Tommy Robinsonin.

Suomen elokuvasäätiö ilmoitti sanoutuvansa irti kaikista Robinsonin julkisesti esittämistä lausunnoista.

Reinikka vahvistaa, että Robinson on nyt Suomessa, mutta hän ei saapunut lehdistötilaisuuteen.

– Tommy Robinson on sairastunut ja hän ei tullut tänään paikalle. Kutsuin hänet henkilökohtaisesti puhumaan Englannin grooming-ilmiöstä, joka on siellä suuri ongelma.

Suomessa grooming-ilmiö nousi esille Oulussa paljastuneiden seksuaalirikosten yhteydessä.

Elementit-E Oy:n tehtaalla valmistetaan Espooseen uutta Aarnivalkean koulua. Sen sijaan että koulu rakennettaisiin paikan päällä, koulun rakennusosia eli moduuleja tehdään 150 kilometrin päässä Kouvolassa.

Kun osat lähtevät keväällä tontille, on koulu liitosten yhdistämistä ja viimeistelyä vaille valmis. Osien on oltava tarkkaan mitattuja, sillä muuten ne eivät sovi toisiinsa.

– Periaatteessa yksi 60- tai 80 -neliömetrin kokoinen moduuli on jo itsessään kuin pieni rakennus. Ne liitetään toisiinsa levyillä, jonka jälkeen talotekniikka yhdistetään toisiinsa. Silloin siitä saadaan suurempi kokonaisuus, kertoo puurakentamiseen erikoistuneen Elementit-E Oy:n johtaja, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen.

Koulua voi pystyttämisen jälkeen siirtää, laajentaa tai pienentää.

– Liikkuva koulu on käsitteenä tuttu, eli että ihmiset liikkuvat, mutta tässä tapauksessa myös koulua voidaan siirtää sen elinkaaren aikana, Hyyryläinen sanoo.

Viime vuonna Elementit-E Oy valmisti kymmenkunta tällaista koulua. Yhteensä he ovat toimittaneet niitä useita kymmeniä.

– Liikuteltavuus on kustannustehokasta tilojen tarvitsijoille, sillä yhteiskunta muuttuu. Saattaa olla, että yhdellä alueella on ensiksi päiväkotilaisia, alakoululaisia ja yläkoululaisia, mutta väestön vanhetessa asutusalueet keskittyvät uuteen paikkaan. Silloin rakennus voidaan siirtää sinne, missä tarvetta on, Hyyryläinen toteaa.

Valmis koulu alle puolessa vuodessa

Moduuleista rakentaminen on teollista rakentamista. 3 000 neliömetrin suuruisen koulun rakentamiseen kuluu yhteensä neljästä viiteen kuukautta. Pääasiassa rakentaminen tapahtuu sisällä tehtaassa.

– Aina kun sääolosuhteet ovat huonot, ajattelen, että meidän tilanteemme on todella hyvä täällä sisätiloissa, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen sanoo.

Rakennuksen varsinainen pystytys tontille kestää vajaan viikon, minkä jälkeen viimeistelyyn kuluu vielä noin kaksi kuukautta. Hintaa tämän kokoiselle koululle tulee karkeasti 6-7 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa.

Jos rakennusta halutaan jälkeenpäin siirtää, talotekniset laitteet irrotetaan takaperoisesti siten, että moduulit ovat kuljetettavissa erikseen. Uudella paikalla ne jälleen pystytetään ja talotekniikan järjestelmät palautetaan. Siirto on tehtävissä muutamassa kuukaudessa, esimerkiksi koululaisten kesäloman aikana.

– Aikaisemmin on ollut niin, että kunnat ovat hankkineet lyhyisiin ja vähän pidempiinkin tarpeisiin vuokrarakennuksia tai muita lyhytkestoisia ratkaisuja. Aika paljon on kuitenkin ollut epäonnistumisia erilaisten parakki- ja koppiratkaisujen takia, Veli Hyyryläinen sanoo.

Tähtäimessä 30 prosentin kasvu

Elementit-E Oy:n johtaja Veli Hyyryläisen mukaan pysyviksi jäävien tilojen kysyntä on kasvanut. Hänen mukaansa moduuleista rakennetun koulun käyttöikä on vähintäänkin 50 vuotta, jopa lähemmäs sataa.

Hän arvelee myös, että teollinen rakentaminen tulee kasvattamaan suosiotaan.

– Jos mietitään autoteollisuutta, niin ei kukaan enää vie kyläsepälle piirrustuksia ja sano, että tekisitkö minulle auton, vaan kyllä ne ovat tehtaalla tehtyjä. Uskoisin, että rakennuksetkin ovat yhä enemmän tehtaalla tehtyjä tulevaisuudessa.

Koulujen lisäksi Elementit-E Oy valmistaa moduuleista muun muassa päiväkoteja, hoivakoteja ja muita toimitiloja. Yritys avasi perjantaina uuden tehtaan Kouvolaan suuremman vierelle, mikä mahdollistaa tuotannon lisäämisen. Alihankkijat mukaan lukien se työllistää kaksikymmentä uutta työntekijää.

Uudessa tehtaassa keskitytään muun muassa WC-tilojen ja muiden enemmän aikaa tarvitsevien tilojen tekemiseen, mikä on tähän asti jarruttanut tuotantolinjalla.

Viime vuonna Elementit-E Oy:n tehtaalla valmistettiin noin 15 000 rakennusneliömetriä. Tällä hetkellä tuotantotahti on noin 1 600 neliömetriä kuukaudessa eli kuusi tilaelementtiä viikossa.

– Tavoitteemme tälle vuodelle on 20 000 neliömetriä, eli noin 30 prosentin kasvu, Veli Hyyryläinen kertoo.

“Sinä äärettömän lyhyenä aikana, jonka vietämme pölyhiukkasen kokoisella planeetallamme, me suremme sitä ja pöyhkeilemme tätä, eikä meistä sen jälkeen kuulu enää koskaan mitään.” Yuval Noah Harari, Homo Deus

Ystävästäni Zoesta tuli yliopiston jälkeen buddhalainen nunna. Vierailin hänen luonaan buddhalaisessa luostarissa Manchesterissä ja osallistuin meditaatioharjoitukseen, jossa mietimme omia hautajaisiamme.

Kuka tulisi hautajaisiimme, mitä siellä puhuttaisiin, millaisia lauluja laulettaisiin – millaisia kukkia haudalle laskettaisiin. Harjoitus oli ahdistava ja pelottava – olin tuolloin vasta parikymppinen.

Kuolema saavuttaa lopulta meidät kaikki.

Olen nähnyt kuolleen ihmisen vain pari kertaa elämässäni. Ystäväni kuoli liian nuorena ja sain mennä katsomaan häntä ennen kuin hänet vietiin pois silmistä ruumishuoneen uumeniin.

Hän näytti aivan nukkuvalta itseltään – näytti melkein siltä kuin hän voisi hetkenä minä hyvänsä avata silmänsä ja virnistää tuttuun tapaansa. Mutta kuolema oli ottanut hänen ruumiinsa valtaansa lopullisesti, en enää koskaan kuulisi hänen puhettaan, emme nauraisi samoille vitseille emmekä kävisi vierailulla läheisessä kaupungissa aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Tuntui uskomattomalta ajatella, että yhtenä hetkenä hän oli vielä ollut vieressäni lämpimänä ja elävänä – ja nyt hän makasi siinä liikkumattomana ja kylmänä.

Nyt vanhempana mietin välillä omaa kuolemaani. Mitä minusta jää sen jälkeen, kun aika jättää, toivottavasti vasta kymmenien vuosien päästä? Ei välttämättä yhtään mitään – vain muistot läheisten ihmisten mielissä – ja nekin pyyhkiytyvät unholaan heidän jätettyään tämän maailman.

Ei ole mitään käsikirjoitusta, jossa näyttelisin jonkinlaista roolia. Elämälläni ei ole merkitystä eikä onnellista loppua – tulen lopulta menettämään kaiken, mikä on ollut minulle tärkeää ja kaiken, mitä rakastan. Niin tulet sinäkin ja jokainen meistä. Kuolema saavuttaa lopulta meidät kaikki.

Katson usein katuvilinää. Kaikki nämä ihmiset ovat sadan vuoden päästä kuolleita ja makaavat maan alla – ja kaduilla kävelevät seuraavat sukupolvet. Kadulla tallaavien aatteet ja ideat vaipuvat historiaan, ja ehkä niihin suhtaudutaan sadan vuoden päästä yhtä pöyristyneellä kauhulla kuin me suhtaudumme nyt vaikkapa noitavainoihin tai siihen, että naiset eivät saaneet äänestää. Se on evoluutiota, elämän kiertokulkua.

Tilalle tulevat uudet aatteet ja uudet ideat, jotka nekin lopulta haudataan yhä uudempien aatteiden alle.

Mitä tekisit toisin, jos tietäisit kuolevasi ensi viikolla?

Vaikka kuoleman ajattelu on ahdistavaa, en kuitenkaan halua päästää siitä irti. Lopulta jokainen meistä päätyy kuoleman valtakuntaan, ja sen hahmottaminen on osa ihmisyyttä.

Sillä päivät ovat rajalliset. Joku päivä sinäkin vedät viimeisen henkäyksesi ja päädyt lappu varpaassa ruumishuoneelle.

Miten sinä eläisit, jos tietäisit, että sinulla olisi enää muutama vuosi jäljellä? Mitä tekisit toisin, jos tietäisit kuolevasi ensi viikolla?

Jos hahmottaa elämän rajallisuuden, ymmärtää paremmin sen, että elämä ei ole sarja ikäviä vitsauksia, jotka on laadittu juuri sinun kiusaksesi. Se että sinä olet elossa ja luet tätä tekstiä juuri nyt, johtuu käsittämättömän monesta yhteensattumasta, aina evoluution aamuhämärästä tähän päivään. Se on ihme.

Miksi et olisi kiitollinen juuri tästä hetkestä, tästä ainutlaatuisesta päivästä? Miksi mietit, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat etkä keskity elämään juuri sellaista elämää kuin itse haluat elää? Miksi tuhlaisit aikaa joutavanpäiväiseen kinasteluun twitterissä ja pikkuasioiden murehtimiseen, kun voisit viettää saman ajan rakkaimpien ihmistesi kanssa? Miksi et olisi ystävällinen?

Sillä vaikka päivät ovat pitkiä, vuodet ovat lyhyitä – ja elämä kiitää ohitse hetkessä. Älä tuhlaa sitä hetkeä.

Sanna Ukkola

Kirjoittaja on Ylen toimittaja ja Sannikka & Ukkolan juontaja, joka tykkää makaroonilaatikosta ja maailman katselemisesta vähän vinosti.

Sannikka & Ukkola perjantaisin Yle TV1 ja Yle Areena. Perjantaina 1.3. klo 20.00 haastattelussa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut Tapio Suominen sekä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Blogista voi keskustella 1.3. klo 16.00 asti.

Naudanlihasta ja lehmänmaidosta löytyneet uudenlaiset taudinaiheuttajat saattavat Saksan syöpätutkimuskeskuksen mukaan aiheuttaa ihmisissä kroonisia tulehduksia ja johtaa kohonneeseen riskiin sairastua ennen kaikkea paksusuolen syöpään, mutta mahdollisesti myös rinta- ja eturauhassyöpiin.

Uusista löydöksistä tiedottanut Saksan syöpätutkimuskeskus DKFZ on tutkinut jo vuosia BMMF (Bovine Meat and Milk Factors) eli naudanlihan ja maidon eri tekijöitä.

BMMF-tutkimusten johtohahmona on ollut virologi Harald zur Hausen. Hän sai vuonna 2008 Nobelin lääketieteen palkinnon löydöksistään papilloomaviruksen ja kohdunkaulansyövän yhteydestä. Nykytiedon valossa arviolta joka viides syöpä on peräisin viruksista, bakteereista tai loisista.

BMMF-tutkimuksessa ei olla vielä niin pitkällä, että nautaeläimien kantamien virusten ja ihmisten altistuksen välinen yhteys syöpien esiintyvyyteen olisi tarkasti arvioitavissa.

Tutkijat muistuttavat kuitenkin, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna paksusuolensyöpä on erittäin yleinen Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Argentiinassa ja Australiassa eli siellä, missä maitoa- ja naudanlihaa käytetään runsaasti ravinnoksi.

Vastaavasti Boliviassa tai Mongoliassa suoli- ja rintasyöpiä esiintyy vähän, vaikka lihatuotteita käytetään paljon. Havainnon taustalla uskotaan olevan, että näissä maissa nauta ei ole samanlainen kuin eurooppalainen lehmä ja sonni, vaan nautaeläimet ovat seebuja eli ryhähärkiä tai niiden risteytyksiä.

Tutkijat muistuttavat myös erillisenä havaintona, että rintasyöpä on harvinaisempi heillä, joilla on laktoosi-intoleranssi.

Äidinmaitoa vähintään 12 kuukautta

Saksan syöpätutkimuskeskus DKFZ varoittaa, että imeväisikäisille ei pitäisi antaa lehmänmaitotuotteita liian varhain.

Äidinmaidon sisältämät tietyt sokerit suojaavat lasta, kunnes lapsen immuunijärjestelmä on kehittynyt niin vakaaksi, että se tarjoaa paremman suojan useampia tulehduksia vastaan, tutkijat perustelevat.

Tiistaina Saksassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa puhunut Harald zur Hausen ohjeistaakin äitejä imettämään lastaan mahdollisimman pitkään, mielellään pitempään kuin 12 kuukautta. Pitkä imettäminen suojaa myös äitiä.

Suomessa imetyssuositus on 12 kuukautta tai perheen halutessa pitempään. Lehmänmaitoa saa suosituksen mukaan antaa lapselle vuoden ikäisestä alkaen, mutta hapanmaitotuotteita saa antaa jo kymmenen kuukauden iässä.

THL:n erikoistutkijan ja kansallisen imetyskoordinaattorin Riikka Ikosen mukaan Suomen ohjeistus ei kuitenkaan ole perustunut lehmien kantamiin taudinaiheuttajiin, vaan lehmänmaidon korkeaan proteiinipitoisuuteen. Sen katsotaan kuormittavan alle vuoden ikäisen munuaisia.

– Se on se lähtökohta. Maidonkorvikkeissa se proteiinipitoisuus ja rasvan laatu on muokattu erilaiseksi, jolloin se soveltuu imeväisen tarpeisiin. Korvikkeiden antaminen lopetetaan yksivuotiaana, jolloin lapsi voi siirtyä käyttämään tavallista rasvatonta maitoa.

Suomalaisasiantuntija: syy-seuraussuhde voi olla, mutta näyttö ei vielä riitä

Helsingin yliopiston ravinnon ja syövän asiantuntija, yliopistonlehtori Anne-Maria Pajari pitää ”ihan mielenkiintoisena” saksalaisten teoriaa, että nautaeläimien virusperäiset komponentit voisivat vaikuttaa elimistön solujen elämään ja sitä kautta syöpä- ja muidenkin kroonisten sairauksien riskiin.

Mutta paksusuolen syövän ja maidon yhteydestä Pajarilla on kansainvälisistä väestötutkimuksista kuitenkin toisenlaista tietoa.

– Maidonkulutus on käänteisessä suhteessa paksusuolensyövän insidenssin (ilmaantuvuuden) kanssa. Maitotuotteiden käyttö näyttää paksusuolen syövässä suojaavalta. Eturauhassyövässä se ei näytä hyvältä, ja jos tosi paljon käyttää maitotuotteita, niin on suurempi riski eturauhassyövälle.

Anne-Maria Pajari muistuttaa, että saksalaistutkijat ovat vasta hypoteesin asteella. Hypoteesi tarkoittaa teoriasta johdettua olettamusta ilmiön toimintamekanismista. Pajarin nopean analyysin mukaan saksalaistutkijoilla ei ole vielä sellaista näyttöä, että maidon ja syöpätautien välillä olisi syy-seuraussuhde.

– Mutta tosin voi sellainen ollakin. Se on vähän näin, että annos tekee myrkyn. Liikaan veteenkin voi kuolla.

Vauvat voisi mahdollisesti rokottaa

Saksalaisten BMMF-tutkimusta on seurattu myös maitotuotteita valmistavan Valion tutkimuspuolella.

Valion ravitsemusasiantuntijoiden mukaan Saksan syöpätutkimuskeskuksen tutkimus vaikuttaa sinällään olevan laadukkaasti toteutettu ja vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa julkaistu. Valio ilmoittaa kuitenkin, että se ei ole vielä päässyt tutustumaan DKFZ:n viimeisimpään tutkimustietoon.

– Olisi olemassa olevan tiedon valossa yllättävää, jos zur Hausenin esittämä hypoteesi osoittautuisi todeksi. Maailman syöpäjärjestöt ovat viime vuonna julkaisseet laajan katsauksen olemassa olevaan tutkimustietoon. Jos zur Hausenin esittämä hypoteesi olisi totta ja syy-yhteys maidon ja syöpätautien välillä olisi olemassa, se olisi ilmennyt myös aiemmissa tutkimuksissa ja/tai tutkimustuloksia yhdistävissä laajemmissa analyyseissa, Valion viestintäpäällikkö Aino Laakso vastaa sähköpostilla.

Aikuisena naudanlihasta tai lehmänmaidosta kieltäytymisellä ei nobelisti Harald zur Hausenin mukaan ole enää suurta merkitystä, sillä jokainen näitä tuotteita käyttänyt on kuitenkin jo altistunut taudinaiheuttajille.

Saksalaisvirologi zur Hausen arvioi, että BMMF voitaisiin suodattaa maidosta pois, nautoja voitaisiin rokottaa tai jopa vauvoille voitaisiin kehittää suojaava rokote.

Oletko huolissasi ruokasi hiilijalanjäljestä? Pitäisikö ostaa tuontihedelmiä vai lähilihaa? Monelle on yllätys, että päästöjä aiheuttavat enemmän ruuan kasvatusmenetelmät kuin sen kuljettaminen Suomeen.

Ruoan ilmastovaikutukseen eli hiilijalanjälkeen vaikuttaa se, miten ruoka on viljelty, lannoitettu, kasvatettu, korjattu ja jalostettu. Lisäksi turvemaista syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, märehtijöistä aiheutuu metaanipäästöjä ja maankäytön muutoksista voi vapautua hiilidioksidia, eli siitäkin voi syntyä päästöjä.

Tuotteen hiilijalanjäljen tunnistaa CO2 ekv/kg-merkinnällä, jossa eri kasvihuonekaasut on yhteismitoitettu CO2:na. Ekv viittaa ekvivalenttiin, joka tarkoittaa täydellisesti samanarvoista.

Kuljettamisen osuus ruuan tuotantopaletissa on kokonaispäästöjen kannalta hyvin pieni.

Luonnonvarakeskuksenerikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri haluaa antaa esimerkin:

– Uuden-Seelannin lampaanlihan ilmastovaikutus on karkeasti 20 CO2 ekv-kiloa/kg lihaa, josta kuljetuksen osuus on alle yhden kilon.

Tuotantoketjuissa on isoja eroja

Katajajuuren mukaan on myös tärkeää ymmärtää, että lihan ja kasvisten tuotantoketjut eroavat olennaisesti toisistaan.

– Eläinketju on kasvisketjua merkittävästi pidempi ja sen vuoksi siinä syntyy kiloa kohden enemmän ympäristövaikutuksia. Eläinten rehunviljelyä varten maapinta-alaa tarvitaan paljon ja biologisia prosesseja on enemmän. Eläimet eivät myöskään pysty hyödyntämään kasvissa olevia ravinteita yhtä tehokkaasti, kuin kasvit osaltaan pystyvät hyödyntämään.

Ilmastollisia haasteita liittyy Katajajuuren sanoin myös tropiikissa kasvatettuun lihaan.

– Esimerkiksi Etelä-Amerikassa kaadetaan metsää lihatuotannon ja eläinten tarvitseman soijan kasvatuksen vuoksi.

Sademetsät ovat Katajajuuren mukaan arvokkaita ja tehokkaita hiilinieluja, joita olisi syytä säästää.

Tarkkaile kaloreiden ohella hiilijalanjälkeä

Ilmastoystävällinen ruokavalio sisältää runsaasti juureksia, vihanneksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja ja viljatuotteita.

Kohtuullisen hiilijalanjäljen sisältävään ruokavalioon mahtuu vielä tietyt kalat, maitotuotteet ja broilerit. Ilmastonmuutoksen kannalta pahin ruoka-aine on naudanliha.

– Sillä on kuitenkin paikkansa Suomessa, koska täällä nurmet kasvavat usealla alueella hyvin. Siihen perustuvalla tuotannolla voi kasvattaa maito-ja lihatuotantoa.

Ruokamaailman hyvikset ja pahikset

Puoli seitsemän on koostanut tähän ruokamaailman pahikset ja hyvikset. Hiilijalanjälki (CO2 ekv/kg) kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä vapautuu ilmakehään ruoan tuottamisesta, kuljettamisesta, säilyttämisestä ja jalostamisesta.

Hiilijalanjäljen vaihteluvuus riippuu esimerkiksi siitä, missä maassa tuotantoeläin on kasvatettu. Taulukoihin on sisällytetty myös kypsentämisen vaikutukset esimerkiksi hävikki.

Kauppoihin on tullut myyntiin useita kotimaisia kasviproteiinituotteita, joiden ilmastovaikutusta ei vielä tiedetä. Näitä ovat esimerkiksi härkäpavusta, keltaherneestä, kaurasta, rypsistä ja niistä prosessoidut valmisteet, kuten Härkis ja Nyhtökaura.

Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri epäilee, että uutuustuotteiden hiilijalanjälki on merkittävästi pienempi kuin lihalla, mutta tästä puuttuu toistaiseksi näyttöä.

Makaronilaatikko naudalla vai sika-naudalla?

Kotimainen tuote ei ole automaattisesti ulkomaista ilmastoystävällisempi. Esimerkiksi kotimaisella kirjolohella on suurin piirtein saman kokoinen hiilijalanjälki kuin norjalaisella lohella.

Sen sijaan eri nautarotujen välillä on merkittäviä eroja. Naudan hiilijalanjälki voi vaihdella jopa 25-50 kilon välillä kypsää lihaa kohden. Siihen vaikuttaa kaikkein eniten se, valitseeko kaupasta lypsykarjarotuista vai lihakarjarotuista naudanlihaa.

Esimerkiksi Herefordin naudanlihalla on suurempi hiilijalanjälki kuin maitorotuisella. Yhdistelmälihan päästöt ovat merkittävästi pienemmät, koska lehmästä tulee maitoa ja lihaa.

Ilmaston kannalta pienempi hiilijalanjälki syntyy sika-nautajauhelihan käytöstä, koska sian hiilijalanjälki on naudan hiilijalanjälkeä huomattavasti pienempi. Hieman suurempi säästö saadaan, jos käytetään broilerinlihaa.

Kastikkeella voi nostaa tai laskea annoksen päästövaikutuksia. Pahiksiin kuuluvat esimerkiksi kermakastikkeet. Sen sijaan tomaattikastikkeen päästöt ovat pienemmät.

Kypsennys voi muuttaa hiilijalanjäljen täysin

Jotta hiilijalanjäljen laskeminen ei olisi liian helppoa, niin siinä pitäisi ottaa huomioon myös ruuan kypsennys. Ruoka-aineen keittäminen, paistaminen tai uunissa hauduttaminen vaikuttavat lopulliseen hiilijalanjälkeen. Ruoka ei kypsenny ilman sähköä.

Riisin ilmastovaikutus on selvästi korkeampi kuin perunan. Kun otetaan huomioon veden keittäminen ja riisin turpoaminen vedessä, niin lopulta ruokana riisin ilmastovaikutus ei olekaan kovin paljon suurempi kuin perunan.

Peruna on raaka-aineena hyvin vähän kuormittava. Kuorimisen ja kypsennyksen jälkeen perunaruuan hiilijalanjälki voi kolminkertaistua.

Pienin askelin kohti muutosta

Ruoan osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on suunnilleen yhtä suuri kuin liikenteen tai asumisen. Siksi ei ole ihan sama, että mitä suuhunsa panee.

Vaikka ruoka on monelle henkilökohtainen asia, niin siitä huolimatta, jokaisen olisi hyvä tiedostaa ruokavalionsa vaikutukset ilmastoon.

Joillekin voi olla helpompaa vaihtaa dieselauto sähköautoon, kuin muuttaa ruokavalio täysin toiseksi. Senpä takia kannattaa aloittaa pienillä muutoksilla. Lihan voi korvata aluksi vaikka kerran viikossa kasviproteiinilla.

Ruokavaliota koostaessa kannattaa pitää mielessä monipuolisuus. Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri varoittaa ruokavalion liiallisesta kapenemisesta. Hän korostaa monipuolisuuden merkitystä.

– Ei voi tukeutua vain vähähiilihydraattiseen tai lihattomaan ruokaan. Pitää ymmärtää muun muassa kaikkien pääravinto-ja suojaravinneaineiden merkitys esimerkiksi aminohappojen, B12-vitamiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saannin jatkuvuus.

Katajajuuri korostaa, että hiilijalanjäljen ohella meidän tulee katsoa ruokien ravintoarvoja. Hän ehdottaa yhtenä mahdollisuutena hiilijalanjäljen suhteuttamisen ravitsemusindekseihin.

Kasvispainotteisesta ruokavaliosta kiittää paitsi luonto, myös oma kroppa. Toivottavasti kuluttajien avuksi kauppoihin tulee mahdollisimman pian hiilijalanmerkinnät, jotta vertailu eri tuotteiden välillä olisi helpompaa.

Vaikka kasvikunnan tuotteet kuormittavat lähtökohtaisesti vähemmän, niin valtaosa ihmisistä on edelleen sekasyöjiä. Siksi on tarpeen päästä valitsemaan hiilijalanjälkimerkintöjen avulla se vähempipäästöisin myös eläinperäisten tuoteryhmien sisällä.

Katso miten shoppailu Suomessa vaikuttaa globaalisti:

Lue myös:

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen laskurilla, mitkä ilmastoteot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on

Mitä kauramaidon hiilijalanjäljestä oikeasti tiedetään? Tässä 4 kuumaa kysymystä aiheesta ja asiantuntijoiden vastaukset

Moni meistä on unohtanut oluet terassille talvipakkaseen tai kesähelteillä pakastimeen. Ensi harmistuksen jälkeen mieleen saattaa kiiriä epäillys, onko olut enää juotavaa.

Onko juoma pilaantunut, väljähtänyt tai maistuuko se metallille? Pitääkö oluttölkki tai -pullo sulattaa lämpimässä, jääkaapissa vai vesialtaassa?

Tästä pitää ottaa selvää, koska lopputalven pakkaset voivat vielä tehdä tepposet monelle hiihtolomalaiselle.

1. Pilaantuuko jäätynyt olut?

Ei.

Mikrobiologisesti tarkasteltuna jäätyminen ei pilaa olutta. Jäädyttämistä voidaan jopa käyttää hyväksi jääoluen valmistuksessa, mutta tuolloin juoma on vielä valmistussäiliöissä eikä pienissä pulloissa tai tölkeissä.

– Olut ei ole helposti pilaantuva elintarvike, ja se säilyy pitkiä aikoja oikein säilytettynä. Toki tölkkiä tai pulloa ei ole tarkoitettu pakastettavaksi, kertoo Ruokaviraston ylitarkastaja Merja Virtanen.

Olvin panimomestarin Silja Hylkisen mukaan oluen laatu voi heiketä jäätyessään.

– Jäätyminen ei ole tuoteturvallisuusriski, mutta olut voi olla normaalia sameampaa ja maistua hieman hapettuneelta ja oikeaa ikäänsä vanhemmalta. Myös oluelle tuttu terävyys pyöristyy, kun juoma jäätyy.

Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoo, että maltti on valttia, jos oluen olomuoto on päässyt vaihtumaan nesteestä kiinteäksi.

– Rauhallinen sulatus pelastaa jäätyneen juoman. Jos olut sulatetaan ajan kanssa välttäen suuria lämpötilaeroja, niin sen pitäisi olla edelleen saman makuista kuin aiemminkin, kertoo yli 30 vuotta alalla työskennellyt panimomestari.

Kangas-Heiskan mukaan panimolla on maistettu testin vuoksi viisi vuotta terassin alla vaihtelevissa lämpötiloissa ollutta olutta, joka maistui edelleen hyvältä.

2. Väljähtyykö sulanut olut?

Kyllä ja ei.

Hapot katoavat juomasta, jos sen avaa liian pian jäätymisen jälkeen. Ilmiö liittyy hiilidioksidin kykyyn sitoutua nesteeseen, kertoo fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen Oulun yliopistosta.

– Vesi ja hiilidioksidi muodostavat oluen hiilihapon. Veden jäätyessä hiilidioksidille ei kuitenkaan ole enää tilaa yhdisteessä. Kiteinen jää on puhdasta, eikä siihen liukene muita aineita.

Eli oluen jäätyessä hiilidioksidi poistuu nesteestä. Kaasu pysyy kuitenkin edelleen ehjässä tölkissä tai pullossa, ja oluen sulaessa kaasu ja neste kohtaavat taas toisensa.

Professori Pursiainen naurahtaa, että hän ei ole asiaa tutkinut, mutta sulaneen veden ja hiilidioksidin pitäisi periaatteessa löytää toisensa.

– Systeemi pyrkii palaamaan tasapainoon, jos olosuhteet palautuvat ennalleen suljetussa tilassa eli tässä tapauksessa tölkissä tai pullossa.

3. Maistuuko sulanut olut metallille?

Ei ja kyllä.

Vanha totuushan on, että makuasioista ei kannata kiistellä mutta Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiskalle väite ei ole tuttu.

– Jos olut maistuu metallille, niin todennäköisesti siihen on joku muu syy kuin jäätyminen.

Myöskään Olvin panimomestari Silja Hylkinen ei ole kuullut jäätyneen oluen metallisesta mausta, mutta hänen mukaansa jäätyminen voi aiheuttaa juomaan metallin makua.

– Se voisi liittyä jäätyneen juoman hapettumiseen, jonka yksi tunnusmerkki on metallinen sivumaku.

4. Olut jäähtyy hangessa nopeammin kuin paljaalla tasolla

Kyllä.

Jäähtymisessä ja jäätymisessä on kyse lämmön siirtymisestä ympäristöön. Kaasu eli ilma ottaa lämpöä hitaammin vastaan kuin esimerkiksi tölkin ympärillä oleva hanki.

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen saa avata jäähtymisprosessia hieman tarkemmin.

– Fysiikan ja kemian yksi pyhimpiä periaatteita on, että lämpö siirtyy aina lämpimästä kylmään päin.

– Lämpö siirtyy aineesta ja astiasta pois sen pinnan kautta, ja hangessa pintakontakti on kokonaisvaltaisempi kuin ilmassa ja lämmönsiirto on tehokkaampaa.

Jäähtymisnopeuden arviointi on hankalaa, koska siihen vaikuttaa moni muuttuja: nesteen lähtölämpötila, määrä, nestettä sisältävän pakkauksen muoto, alkoholivahvuus, ympäristö.

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen neuvookin luottamaan empiirisiin tietoihin ja kokemuksiin tässä tapauksessa.

– Laskukaavoja, teorioita ja tietoa löytyy netistä, mutta nopein tapa selvittää sopiva oluttölkin jäähtymisnopeus on kokeilla itse, professori naurahtaa.

Tieteen nimissä asiaa oli siis kokeiltava kotona. 20 asteen pakkasessa kauppahyllylämmin pieni keskioluttölkki jäätyy noin kolmessa tunnissa. Vähäinen neste, joka tölkistä oli vielä kaadettavissa oli pari astetta pakkasen puolella.

5. Jäätynyt olut kannattaa sulattaa jääkaapissa

Kyllä ja ei.

Jääkaapille on muitakin vaihtoehtoja, mutta sulattamisessa kannattaa välttää isoja lämpötilan vaihteluja. Etenkin lasipullojen kohdalla rikkoutumisriski on huomioitava, kertoo panimomestari Tapio Kangas-Heiska.

– Jäätynyttä pakkausta ei kannata lähteä lämpimällä vedellä sulattamaan, vaan jättää juoma joko huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan. Lasipullojen kanssa kannattaa olla vielä varovaisempi kuin tölkkien, panimomestari muistuttaa.

Myös Olvin panimomestari Silja Hylkinen ohjeistaa huolelliseen sulattamiseen.

– Jäätynyttä tuotetta suurempi riski on jäätynyt pakkaus. Tölkkikin laajentuu jäätyneen nesteen mukana, ja korkin sauma voi pettää, Hylkinen muistuttaa.

Tölkki kestää jäätymistä kuitenkin huomattavasti paremmin kuin lasipullo, kertoo fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen.

– Kiinteä jää vaatii enemmän tilaa kuin nestemäinen vesi, ja suljetussa tilassa jäälaajentumisen voima on hirmuinen. Metallirakenne pystyy kuitenkin joustamaan paremmin kuin lasipullo.

6. Sulanut olut on helppo erottaa tavallisesta oluesta

Ei.

Oluen jäätyessä ja sulaessa sen normaali molekyylirakenne muuttuu, myös makuun voi tulla selkeitäkin muutoksia.

Mutta kuinka helppoa sulanut olut on tunnistaa? Sen selvittämiseksi piti järjestää sokkotesti.

Kahdeksan testihenkilöä maistoi muutaman senttilitran saman olutmerkin sulanutta ja tavallista olutta. Juomien lämpötilat olivat lähellä toisiaan, ja henkilöiden piti arvioida makua ja arvata jäätynyt olut.

Makueroja ei juurikaan havaittu, mutta tuoksun perusteella kolme henkilöä arvasi oikein jäätyneen oluen. Testihenkilöiden mukaan sen tuoksu oli ohuempi ja heikompi.

Kahdeksan henkilön sokkotesti päättyi lopulta tasatulokseen 4-4.

Vaikka isoja eroja juomista ei löytynytkään, niin oluita ei edelleenkään kannata unohtaa tuntikausiksi pakkaseen, koska juomaa ja sen pakkausta ei ole tarkoitettu pakastettavaksi.

Suomesta on muutettu työn perässä etenkin Ruotsiin kautta aikain. Muutama vuosikymmen sitten Ruotsiin lähdettiin työttömyyttä pakoon. Nyt motiivina lienee enemmänkin paremmin palkattu työ – eikä vain Ruotsissa vaan myös Norjassa ja Tanskassa.

Mutta jääkö naapurimaissa palkasta enemmän rahaa käteen myös elinkustannusten jälkeen? Asia selviää oheisella laskurilla muutamalla klikkauksella.

Valitse ensin maa, jossa asut. Suomi on asetettu oletukseksi.

Seuraavassa kentässä valitaan ammatti, josta halutaan palkan vertailutiedot. Oletuksena annetaan muutamia usein haettuja ammatteja, mutta hakukentästä voi valita omansa tai jonkun muun kiinnostavan melko kattavasta ammattien listasta.

Tämän jälkeen valitaan asuinmuoto kolmesta vaihtoehdosta ja sen jälkeen vielä maa, johon olisit muuttamassa.

Lopuksi laskuri kertoo, kuinka paljon enemmän tai vähemmän sinulle jäisi rahaa käteen, jos muuttaisit valitsemaasi maahan. Tuloskentästä voit samalla katsoa myös vertailutiedot muiden maiden osalta.

Laskurissa käytettyihin tilastomateriaaleihin ja taustaoletuksiin voit tutustua tarkemmin täältä.

Tanska päihittää muut

Laskurin ”voittaja” on Tanska. Siellä ammatissa kuin ammatissa jää rahaa eniten käteen tässä neljän maan vertailussa.

– Tanskan ylivoima tuli minullekin vähän yllätyksenä. Aikaisemmissa kansainvälisissä vertailuissa Norjassa on ollut selkeästi korkein ostovoimakorjattu palkkataso. Tanska on ollut aiemmin toisena. Ehkä tässä vertailussa valuuttakurssit ovat parantaneet sijoitusta, Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen arvioi.

Kansainvälisiin palkkavertailuihin pitää myös suhtautua hieman varauksella, sillä elinkustannusten yhdenmukaistaminen luotettavasti on vaikeaa.

– Tässä laskurissa on tehty kulutusvertailuja viranomaisten tai etujärjestöjen laatimien viite- tai minimibudjettien avulla. Ne eivät ole aina vertailukelpoisia keskenään. Maat ovat myös hyvin erilaisia asumiskustannusten suhteen. Esimerkiksi Norjassa hyvin harva asuu vuokralla toisin kuin Tanskassa. Muun muassa näistä syistä laskurin tuloksiin on syytä suhtautua suuntaa antavina, Kärkkäinen sanoo.

Kärkkäisen mukaan tämä neljän Pohjoismaan vertailu on kuitenkin luotettavampi kuin esimerkiksi EU-maiden välinen vertailu. Mitä laajempi joukko maita, sitä kirjavammat ovat sosiaalitukijärjestelmät, jotka vaikeuttavat vertailua.

Raha yksin ei ratkaise muuttopäätöstä

Suomi on vertailun hännän huippu lähes kaikin tavoin. Muutamissa ammateissa käydään kisaa viimeisestä sijasta Ruotsin kanssa, ja varsin usein vertailu Tanskaan tai Norjaan tuottaa huomattavan suuren eron käteen jäävässä tulossa.

– Esimerkiksi hoitoalalla käteen jäävät tulot ovat Tanskassa selvästi suuremmat kuin Suomessa. Tämä on ollut tiedossa ja sen vuoksi Tanskaan on myös lähdetty töihin. Myös korkeasti koulutettujen kohdalla on eroja, johon vaikuttaa myös maiden välinen kilpailu parhaista osaajista esimerkiksi erilaisten veroetujen avulla. Silti sanoisin, että käteen jäävä palkka on vain yksi tekijä, kun ihmiset miettivät paikkaa, jossa haluavat tehdä töitä, Olli Kärkkäinen toteaa.

Laskurista ei löydy ekonomistin ammattia, mutta sen koulutustausta on samankaltainen kuin luettelosta löytyvä matematiikan ja tilastotieteen erityisasiantuntija.

Ruotsissa perheellinen erityisasiantuntija sää käteen 490 euroa enemmän kuin Suomessa ja Tanskassa peräti 1680 euroa enemmän. Muuttaisiko Olli Kärkkäinen itse Tanskaan töihin, kun käteen jäävän palkan ero on noinkin iso?

Kysymys naurattaa, mutta hän kuitenkin vastaa, että ei muuttaisi vain palkan vuoksi ainakaan pysyvästi. Sen verran vahvasti juuret ovat kiinni Suomessa.

Laskurin ovat toteuttaneet yhteistyössä Svenska Yle ja Sveriges Radio.

Tuohon aikaan köyhyysrajan alapuolella elänyt helsinkiläinen työtön yksinhuoltaja Tinna Pehkonen oli toisena päähenkilönä Perjantai-dokkarissa Hyvä köyhä, joka esitettiin Perjantai-ohjelmassa tammikuussa 2018. Dokkari käsitteli muun muassa sitä, miksi yhteiskunta odottaa köyhiltä nöyryyttä.

Pehkonen saapui myös paikalle suoraan lähetykseen, jossa vieraana nähtiin kauppaneuvos, miljonääri Kyösti Kakkonen, joka tunnetaan muun muassa Tokmanni-ketjun entisenä omistajana.

Kakkonen arvosteli Pehkosen ja Perjantai-dokkarissa toisena päähenkilönä nähdyn tamperelaisen pitkäaikaistyöttömän Tarja Lahtisen elämää lähetyksessä kovin sanoin. Kakkosen mukaan ihmisen varallisuus riippuu hänen omista valinnoistaan.

– Kun katsoin tuota dokkaria teistä, minulle tuli mieleen joutilaisuuden sietämätön keveys. On ylellisyyttä, että voi paijata lastaan tai rapsutella koiraansa keskellä päivää, Kakkonen totesi.

Pehkonen tulistui Kakkosen sanoista niin että kahmaisi itselleen mikrofonin.

– Minä olen sitä mieltä, että Kyösti voisi tulla meille asumaan kuukaudeksi ja katsomaan masentuneen yksinhuoltajan elämää. Minusta tuntuu, että olet aika kaukana siitä elämästä, Pehkonen näpäytti Kakkoselle.

Voit katsoa koko kyseisen lähetyksen tästä, Pehkosen ja Kakkosen sanailu loppupuolella:

Pehkonen sai dokkarista ja esiintymisestään Perjantaissa paljon hyvää, mutta myös paljon kauheaa palautetta. Pehkonen joutui muun muassa tekemään saamistaan nettiviesteistä rikosilmoituksen.

Nyt Pehkonen saapuu uudestaan Perjantain suoran lähetyksen vieraaksi noin puolitoista vuotta Perjantai-dokkarin kuvaamisen jälkeen. Pehkonen nähdään tänään kello 21.05 Yle TV1:llä Perjantain erikoisjaksossa, jossa juhlitaan 100. suoraa Perjantaita.

Lähetyksessä myös sokea äiti, liian pelottava lapsi ja transnuori

Lähetykseen saapuu myös joukko muita kiinnostavia Perjantai-dokkareiden päähenkilöitä.

TTT-Klubilla nähdään muun muassa Perjantai-dokkarista Sokea äiti näkövammainen yksinhuoltajaäiti Meeri Korte, joka hankki kolme lasta keinohedelmöityksellä.

Paikalla on myös translapsi Mesi Kissaniitty, joka kertoi 12-vuotiaana Perjantai-dokkarissa Btw, mä en oo tyttö elämästään näin:

– Jos sä oot trans, sä et voi sille mitään. Tämä ei ole päätös. Kun se kolahtaa omalle kohdalle, se ei ole kivaa.

Kissaniitty on nyt 14-vuotias, ja hänen murrosikänsä on alkanut. Lähetyksessä saadaan tietää, mitä hänelle kuuluu nyt.

Suorassa lähetyksessä nähdään myös Perjantai-dokkarissa Liian pelottava lapsi kaikkien sydämet sulattanut nuori mies Eric Iljin, jolla on Touretten syndrooma, liikehäiriöitä aiheuttava dystonia ja kielivaikeuksia aikaansaava dysfasia.

Ericin levotonta mieltä ja kehoa rauhoittaa ihmeellinen lahjakkuus: hän opiskelee 29 kieltä.

– Arabia ja tamilin kieli ovat suosikkini. Ne ovat tarpeeksi vaikeita, Eric kertoo Perjantai-dokkarissa.

Kun dokkaria kuvattiin kesällä 2018, Eric kertoi joutuneensa pahasti koulukiusatuksi. Illan lähetyksessä kuullaan, mitä Ericille kuuluu nyt, kun hän pääsi vaihtamaan koululuokkaa.

Marzi Nyman ja Kari Tykkyläinen esiintyvät

Illan esiintyjävieraina nähdään kitaristi Marzi Nyman ja taiteilija, Youtube-tähti Kari “Tykylevits” Tykkyläinen.

Nyman on vastuussa Perjantain tunnusmusiikin sävellyksestä, sovituksesta ja esittämisestä. Tänään tunnari kuullaankin live-versiona. Tykkyläinen puolestaan tunnetaan muun muassa luomastaan erikoisesta kesälajista kukkamekkokorkokenkäsuohiihto. Voit katsoa tältä Perjantain videolta, miltä se näyttää:

Katso Perjantai 100 special Yle TV1:llä tänään kello 21.05 tai Yle Areenassa. Lähetyksen tallenne on katsottavissa Areenassa lähetyksen jälkeen täällä.

Lue myös:

“Saatanan paskaperse, tykkään sinusta” – 11-vuotias Eric puhuu kiinaa, tamilia ja arabiaa, mutta sai Touretten takia potkut päiväkodista

Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni"

Sokea nainen hankki kolme lasta yksin ja haluaa nyt neljännen: ”Aika helpolla tässä pääsee”

Posti on laajentanut vuoden alusta kokeiluaan, jossa osalla Postin työntekijöistä on mahdollisuus pitää perjantaina työpäivä vapaana tai kevennettynä.

Perjantain pitäminen vapaana tai lyhyempänä työpäivänä on mahdollista, kun osa jaettavasta postista siirretään muille jakelupäiville. Työntekijöiden viikkotuntimäärä on pysynyt samana, mutta työntekijät voivat tehdä jouston avulla pidempää työpäivää ja saada täten perjantain jopa kokonaan vapaaksi.

– Tämä koskee sellaista postia, jota ei tarvitse jakaa perjantaina. Jakelupäivät eivät siis vähene, vaan tuotteet ohjautuvat eri päiville, yleensä torstaille tai maanantaille. Esimerkiksi työntekijät jakelukeskuksissa lajittelevat muina päivinä enemmän ja perjantain tuotteita ohjataan muille päiville. Postin jakelussa taas, kun lehtiä tai muita posteja on vähemmän jaettavaksi, niin yksi jakaja pystyy ajamaan pidemmän jakelulenkin, kuvailee työaikajoustoa Postin jakelujohtaja Sami Reponen.

Kokeilu alkoi viime syksynä pääkaupunkiseudulla ja Kouvolassa. Nyt se on laajentunut vuoden alussa koko maata koskevaksi.

"Kaikki haluavat olla mukana"

Aloite kokeiluun tuli alun perin työntekijöiltä.

– Kokeilu sujui hyvin. Nyt on oikeastaan niin, että kaikki haluavat olla mukana tässä perjantai-joustossa, mutta eihän kaikki voi olla perjantaina kotona. Työntekijät ovat nyt vuorotellen käyttäneet tätä mahdollisuutta, kertoo Reponen.

Postin jakajilla on ennestäänkin eri pituisia päiviä. Työehtosopimuksen mukaan viikkotunteja on noin 38 tuntia.

Posti tiedotti tänään, että kirjeiden kulkunopeus hidastuu tästä päivästä alkaen. Syynä tähän on, että kuluttajakirjeet jaetaan nyt perille pääosin neljän työpäivän kuluessa. Aikaisemmin Posti toimitti kuluttajakirjeet 2–3 päivän sisällä. Samalla Posti lanseerasi uudenlaisen Plus-postimerkin.

Tämä uudistus ei liity työaikajoustoon, kertoo Reponen.

– Plus-merkillä varustettu kirje tai kortti on perillä toisena arkipäivänä postittamisesta, Plus-merkki on uutuus ja se tulee myyntiin huhtikuussa.

Posti päätti kesällä vuonna 2017, että se lopettaa kirjepostin jakamisen koteihin tiistaisin. Toisaalta Posti on laajentanut jakeluaikaansa iltaan.

Nainen ja hänen koiransa menehtyivät iltapäivällä Espoon Kauklahdessa, jouduttuaan henkilöauton yliajamaksi.

Epäilty autonkuljettaja on otettu kiinni.

Länsi-Uudenmaan poliisi tutkii tapahtumaa.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa kertoo lohdullisia tietoja ihmisille, jotka ovat huolissaan aavikoitumisesta ja metsäkadosta.

Nasan lähes 20 vuoden aikana keräämä satelliittiaineisto ilmentää, että maapallon kasvipeite on kasvanut selvästi. Kasvu koskee tosin vain tiettyjä maita.

Maapallon vihreä ala on vuosina 2000–2017 kasvanut viidellä prosentilla eli yli viidellä miljoonalla neliökilometrillä. Ala on lähes yhtä suuri kuin koko Amazonin sademetsä.

Nasan tietojen mukaan myönteisestä muutoksesta on kiittäminen etenkin kahta maata; Kiinaa ja Intiaa. Ne ovat ottaneet metsien katoamisen, aavikoiden leviämisen ja eroosion tosissaan ja ryhtyneet hyvin laajoihin toimenpiteisiin.

Suurin sankari on Kiina

Kiinassa maa-alaa on viherretty erityisesti suurten metsänistutusten avulla. Kiinaan on istutettu uutta metsää ja vanhempien metsien tilaa on parannettu.

Kiinan istutusmetsiä ei yleensä ole tarkoitettu metsäteollisuuden käyttöön joutuvaksi puupelloksi, vaan istutuksissa on käytetty useita puulajeja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Kiinan metsien arvo ei perustu niinkään puuainekseen, vaan metsistä kerätään paljon marjoja, sieniä ja havupuiden siemeniä, kertoivat Metsälehteen haastatellut asiantuntijat.

Luonnonmetsät ovat muodostaneet kaksi kolmasosaa Kiinan metsäpinta-alasta. Muutama vuosi sitten Kiinan hallitus kielsi niiden hakkuut kokonaan.

Kiinan osuus maapallon uudesta vihertymisestä on peräti neljännes ja tästä vajaa puolet on saatu aikaan metsittämällä, loppuosa lähinnä maataloutta tehostamalla. Kiinan aikaansaama muutos on suuri, sillä maan osuus on vain 6,6 prosenttia maapallon pinta-alasta.

Intian maatalous tehostuu

Nasan tutkimuksen mukaan myös Intia on kyennyt merkittävästi lisäämään kasvipeitteistä pinta-alaansa.

Toisin kuin Kiinalla, Intialla muutos johtuu maatalouden tehostumisesta. Molemmilla mailla maatalouden käytössä on yhtä paljon maa-alaa, noin 1,2 miljoonaa neliökilometriä. Sen määrä ei ole juuri muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana.

Tästä huolimatta maat ovat kasvattaneet maataloutensa tuotantoa samana aikana 35–40 prosenttia.

Kasvu on saatu aikaan maatalouden menetelmiä kehittämällä. Esimerkiksi Intiassa kerätään nyt samalta pellolta useampi sato samana vuonna. Tämä onnistuu, koska pellolla viljellään samaan aikaan useita eri kasveja sekä käyttämällä keinokastelua ja lannoitteita.

Sekä Kiinassa että Intiassa maaseudun asukkaat on valjastettu puunistutustalkoisiin. Intialaiset ovat kilpailleet Pakistanin kanssa puunistutuksesta. Kisassa, jossa hyödynnetään kansallismielisiä tunteita, on saatu hurjia tuloksia aikaan.

Ennätykseen ovat tiettävästi päässeet Madhya Pradeshin osavaltion 1,5 miljoonaa vapaaehtoista, jotka heinäkuussa 2017 istuttivat 12 tunnissa 66 miljoonaa puuntainta Narmadajoen rannoille.

Kiinaan puolestaan on istutettu muutaman viime vuoden aikana metsää noin 300 000 neliökilometrin alalle, mikä vastaa suunnilleen koko Suomen pinta-alaa.

Hiilidioksidista vetoapua

Kasvitutkijat ovat uumoilleet jo 1990-luvulta lähtien, että maapallon kasvipeite on kasvussa, koska ilmasto lämpenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Hiilidioksidi on kasvien tarvitsema kaasu ja sen lisääntynyt määrä nopeuttaa kasvien kasvua.

Jos hiilidioksidin määrän kasvu olisi kasvien kasvuun eniten vaikuttava tekijä, valtioiden rajoilla ei pitäisi olla tuolloin merkitystä. Kasvun pitäisi myös olla nopeinta pohjoisilla vyöhykkeillä, missä lämpötila nousee nopeiten ja ikijää antaa sulaessaan mahdollisuuden kasvillisuuden leviämiselle.

Nasan uudet havainnot selkeyttävät kuvaa. Niistä näkyy että vihertyminen keskityy tiettyihin maihin. Kiinan ja Intian jälkeen eniten kasvipeitettä ovat kyenneet kasvattamaan Kanada sekä EU-maat.

Havainnoista siis käy ilmi, että kasvillisuuden leviämisessä eniten vaikuttaa ihmisen toiminta.

Tutkijat huomauttavat, että kun tutkimuksen aihe on kasvillisuuden leviäminen ja sen nopeus, lähtöarvoilla on suuri merkitys. Intia ja Kiina ovat aikaisemmin hävittäneet paljon metsiään. Kun niitä nyt elvytetään, näkyy se korkeina lukuina tutkijoiden kaavioissa.

Monissa maissa kasvillisuuden tila ei ole juuri muuttunut.

Nasan kuvien perusteella huolestuttavin tilanne on Brasilian itäosassa, missä metsäpeite on huvennut rajusti. Samaa on havaittavissa itäisessä Afrikassa, Australiassa ja Kazakstanin suunnalla. Kuvien mukaan pohjoinen Suomikin kärsii jonkinasteisesta kasvipeitteen hupenemisesta.

Nasan kuvien perusteella ei voi tehdä päätelmiä kasvillisuuden laadusta ja luonnonmukaisuudesta.

Tutkimus on julkaistu Nature Sustainability -tiedelehdessä.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella kello 21 saakka.

Lue lisää:

Forbes: NASA Says Earth Is Greener Today Than 20 Years Ago Thanks To China, India

Nasa Earth Observatoryn kuvasarja maapallon kasvillisuuden muutoksista 19 vuoden aikana.

Rautalampilainen 1960-luvulla syntynyt mies ajoi lauantai-iltana Rautalammin Konnekoskella järven jäällä sulaan ja joutui veden varaan. Paikalle hälytettiin useita pelastuslaitoksen yksiköitä sekä poliisipartio.

Ennen kuin pelastajat ja poliisi ehtivät paikalle, olivat lähitalon asukkaat jo auttaneet miehen jäälle ja sisätiloihin lämmittelemään.

Mies oli ajanut rekisteröimättömällä mönkijällä Hankaveden jäällä. Hän ei huonon kelin vuoksi havainnut Konnekosken kohdalla sulaa paikkaa. Miehen käyttämä mönkijä vajosi järven pohjaan.

Mies ei loukkaantunut tapauksessa. Hän puhalsi alkometriin tapahtuneen jälkeen 1,76 promillea. Miestä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta ja hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon.

Maailman onnellisimmaksi maaksikin julistettu Suomi kerää yhtenään kiitosta mitä moninaisimmista asioista. Lääketieteen saralla tuoreita uutisia ovat Suomen terveydenhuollon rankkaaminen yhdeksi Euroopan parhaista sekä kansallisen astmaohjelmamme tarina.

Astmaohjelmasta kirjoittaa maailman arvostetuimpiin lääkietieteellisiin julkaisuihin kuuluva The Lancet, joka kehottaa muita maita ottamaan oppia Suomen saavutuksista.

Kansallinen astmaohjelma oli käynnissä 1994–2004 ja allergiaohjelma 2008–2018 pitkälti jatkoi työtä.

The Lancet muistuttaa Suomen käynnistäneen kansallisen astmaohjelmansa aikana, jolloin joka viides astmapotilas kärsi vaikeista oireista. Vuonna 2016 heitä oli enää 2–5 prosenttia potilaista.

Myös sairaalapäivien määrä on vähentynyt. Tällä vuosituhannella vuoteen 2013 asti niiden määrä laski 46 prosenttia. Lasten osalta vähennys oli jopa tätä suurempi.

Tällä kaikella oli myös merkittävä taloudellinen vaikutus: vuonna 1993 astma maksoi yhteiskunnalle nykyrahaksi muutettuna 330 miljoonaa euroa vuodessa, mutta 2013 kustannus oli vain 191 miljoonaa euroa, vaikka samana aikana diagnosoitujen astmatapausten määrä nousi tasaiseen tahtiin.

Suomalainen malli merkitsi jalkatyötä

Vielä 1980-luvun lopulla suomalaiset poliklinikat ja teho-osastot olivat täynnä astmakohtauksesta kärsiviä ihmisiä, kuvailee professori, lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Mika Mäkelä Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Samoihin aikoihin kuitenkin ymmärrettiin, että astma on keuhkoputken limakalvon pinnalla oleva tulehdussairaus. Tuolloin käyttöön oli myös saatu sisäänhengitettävä kortisoni, joka tehosi hyvin astmaan.

Aiemmin käytössä olleet lääkkeet tehosivat kyllä oireisiin, mutta eivät alkusyyhyn. Keuhkolääkäri, nykyinen emeritusprofessori, Tari Haahtela pystyi osoittamaan, että aikuispotilaiden hoito kannatti aloittaa heti kortisonilla.

– Tämä oli peruskivi, jonka ansiosta Suomessa aloitettiin jo aikaisessa vaiheessa laajamittainen sisäänhengitettävän kortisonin käyttö, kertoo Mäkelä Ylen haastattelussa. Suomi oli tässä oivalluksessa ensimmäisten joukossa.

Keskeisessä asemassa oli tuonaikainen Tuberkuloosin vastustamisyhdistys, nykynimeltään Filha. Terveydenhuollon ammattilaisten yhdistyksenä Filhalle oli kehittynyt vankka osaaminen erilaisten ohjelmien läpiviemisessä.

90-luvulta lähtien yhdistyksen jäsenet alkoivat viemään astmatietoutta kaikkialle Suomeen ja kaikkiin terveyskeskuksiin. Tämän jalkatyön ansiosta jokainen ammattilainen oppi tuntemaan roolinsa ja osuutensa hoitoprosessissa. Kaikkia sidosryhmiä koulutettiin löytämään ja diagnosoimaan astma, hoitamaan astmapotilaita ja huolehtimaan, että he ottivat ajallaan lääkkeensä.

– Kansallinen astmaohjelma ei ollut yhden tai kahden ihmisen show, vaan kymmenien ihmisten yhteistyötä. He näkivät ongelman ja kokivat tehtävän tärkeäksi, toteaa Mäkelä.

Suomalaisia kuunnellaan nyt maailmalla

The Lancetissa, tai tarkkaan ottaen The Lancet Respiratory Medicinessä julkaistu artikkeli kertoo hyvin, kuinka paljon suomalaista astmaohjelmaa arvostetaan maailmalla.

Moni maa on hakenut Suomesta esimerkkiä ja innostusta. Mäkelä maintsee muun muassa Etelä-Korean, Puolan ja Irlannin. Irlannin terveysministeri kävi jopa Suomessa vierailulla asian tiimoilta.

– Uskaltaisin sanoa, että jopa kymmenet maat eri puolilta maailmaa ovat osoittaneet kiinnostusta. Kansainvälisissä kokouksissa Suomen menestykseen viitataan usein, Mäkelä kertoo.

Täälläkö sitten on kaikki hyvin?

Mäkelän mukaan meillä on potilaita, jotka eivät ole täysin kunnossa. Muutamalla prosentilla on vaikeamuotoinen astma. Kaikeksi onneksi heille on tarjolla uusia biologisia lääkkeitä.

Ennen jokaisessa terveyskeskuksessa oli astmahoitaja. Nykyisin hoitajilla on paljon muutakin vastuuta. Mäkelän mukaan on olemassa vaara, että kehitys kääntyy huonompaan suuntaan. Varsinkin kun resurssit ovat vähentyneet.

– Ylläpitäminenkin on aktiivista työtä, sanoo Mäkelä.

Kun tietoja rauhasta alkoi tihkua, Bethelihem Tedlasta tuntui, että tulevaisuus kirkastui kertaheitolla.

Koko maailma yllättyi, kun Afrikan sarvessa vuosikaudet toisiaan kyräilleet naapurimaat Eritrea ja Etiopia solmivat rauhan viime kesänä. Kaupunkien kaduilla juhlittiin. Matkustajille jaettiin samppanjaa ja ruusuja, kun ensimmäinen suora reittilento maiden välillä pariinkymmeneen vuoteen vihdoin pääsi matkaan.

Suorat puhelinlinjat avattiin, ja moni soitti heti rajan toiselle puolelle jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Jotkut soittelivat umpimähkään silkasta ilosta, koska se oli taas mahdollista.

Bethelihem Tedla seurasi uutisia sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

– Olimme todella optimistisia. Toivoimme, että kotona Eritreassa saadaan nyt paljon lisää vapautta, Tedla kertoo.

Pettymys oli suuri, kun niin ei käynytkään. Tavallisten ihmisten elämässä mikään ei ole muuttunut, hän sanoo.

Samoin ajattelee moni muukin eritrealainen. Kun Etiopian ja Eritrean välinen raja lopulta syyskuussa avattiin, he äänestivät jaloillaan. Rajan yli tuli heti tuhansia ihmisiä – ja tulee edelleen.

Ihmiset pakenevat diktatuurin komentoa ja jopa kymmeniin vuosiin venyvää niin sanottua kansallispalvelusta. Osa joutuu silloin armeijaan, osalle valtio sanelee työn, jota paiskitaan käytännössä ilmaiseksi.

Ei ihme, että Eritreaa on usein innostuttu vertaamaan Pohjois-Koreaan, vaikka niin sulkeutunut maa ei olekaan.

Tilanne on näkynyt Välimerellä ja Suomessa asti Eritreasta kauas pois pyrkivinä turvapaikanhakijoina.

Bethelihem Tedla lähti Eritreasta kolmisen vuotta sitten. Toisin kuin moni muu, hän ylitti rajan laillisesti. Koska hänen munuaissairauttaan ei pystytty hoitamaan kotimaassa, hallinnolta heltisi lupa matkustaa Sudaniin.

Kotiin Tedla ei enää palannut.

Nyt 29-vuotias Tedla istuu pienessä vaateputiikissa tornitalossa Addis Abeban keskustassa. Kulmaikkunoista avautuvat laajat näkymät miljoonakaupungin talojen yli vihreille vuorille.

Alhaalla kadulla kohtaavat vauras ja köyhä Etiopia. Ohi pyyhältää uusi raitiovaunu, kiinalaisten rahoittama ja harvinaisuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kerrostalon alaovilla ikäihminen kerjää rahaa.

Tedla on yksi Etiopian lähes 200 000 eritrealaispakolaisesta ja menestystarina: Addis Abebassa hän on onnistunut luomaan itselleen kokonaan uuden uran. Nykyään hän on itseoppinut vaatesuunnittelija.

Kotona Eritreassa Tedla työskenteli koulupsykologina. Sellaisena hän oli varsin hyvässä asemassa, olihan hän päässyt korkeakouluun ja ennen kaikkea saanut siistin sisätyön.

Käytännössä Tedla oli kuitenkin valtiolle miltei ilmaista työvoimaa. Hänen palkkansa vastasi noin kymmentä euroa kuukaudessa.

– Se ei ole yhtään mitään, hän sanoo.

Kyse oli pakollisen kansallispalveluksen suorittamisesta. Siitä maksettava korvaus ei edes rutiköyhässä maassa yleensä riitä säälliseen elämiseen.

Kansallispalvelus tarkoittaa Eritreassa järjestelmää, jossa täysi-ikäistyvät nuoret kulkevat karun sotilaskoulutusleirin kautta kohti valtion määräämää tulevaisuutta. Koulussa parhaiten menestyneet ohjataan jatko-opintoihin, joiden jälkeen valtio osoittaa heille siviilityön.

Heikoimmat oppilaat ja koulupudokkaat etenkin köyhältä maaseudulta päätyvät armeijaan. Sieltä heidät voidaan vuokrata työvoimaksi esimerkiksi julkisille tai yksityisille rakennustyömaille. Palvelustaan suorittavat voivat joutua raatamaan myös surkeissa oloissa kaivoksissa tai maatiloilla, jotka saattavat olla hallinnon tai armeijan avainhenkilöiden epäsuorassa omistuksessa.

Teoriassa palveluksen kesto on 18 kuukautta, mutta käytännössä se voi kestää vuosikausia.

Valittaa ei voi, sillä itsevaltaisen presidentin Isaias Afwerkin hallinnolla on kansalaisista tiukka ote. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n mukaan Eritreassa ei ole sananvapautta, toimivia demokraattisia instituutioita eikä vapaata mediaa tai oikeuslaitosta. Kansalaisyhteiskunta on olematon.

Vapauksien puute on vain osa kurjuudesta. YK:n alainen tutkimuskomitea raportoi vuonna 2016, että Eritrean viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Komitean mukaan valtio orjuuttaa, sieppaa, kiduttaa ja murhaa kansalaisiaan järjestelmällisesti ja laajamittaisesti.

Komennon seurauksena Eritrea on tyhjentynyt vauhdilla: parinkymmenen vuoden aikana ainakin joka kymmenes eritrealainen on paennut ulkomaille. Pakolaisten tarkkaa osuutta on vaikea tietää, koska Eritrean nykyisestä väkiluvusta ei ole julkisissa lähteissä yksimielisyyttä. Arviot vaihtelevat 2,5 miljoonasta yli kuuteen miljoonaan.

– Siellä tuntuu kuin asuisi saarella ilman tietoa ulkomaailmasta. Elämässä on niin monia rajoitteita, Bethelihem Tedla sanoo.

Hän on kertonut elämästään aiemminkin ulkomaisessa mediassa ja uskaltaa siksi esiintyä tässä jutussa nimellään.

Ankaraa järjestelmää on perusteltu vihanpidolla Etiopian kanssa.

Pieni rannikkovaltio Eritrea itsenäistyi huomattavasti itseään suuremmasta Etiopiasta vuonna 1993. Itsenäistymistä edelsi vuosikymmenien taistelu.

Vuosina 1998–2000 naapurit kävivät rajasodan, jossa kuoli jopa satatuhatta ihmistä. Kiista Badmen rajakaupungista jäi ratkaisematta. Etiopia piti kaupunkia hallussaan, vaikka se sopimuksen mukaan kuului Eritrealle.

Sota jätti jälkeensä jäätyneen konfliktin, joka välillä leimahti yhteenotoksikin.

Eritrea jäi pysyvään hälytystilaan hellimään suomalaisille tutulta kuulostavaa narratiivia, jossa pieni maa taistelee itsenäisyydestä suuren naapurinsa kanssa. Se joutui vuosiksi kansainväliseen eristykseen, mikä sopi Etiopian pirtaan.

Pitkien vihollisuuksien jälkeen sopu näytti syntyvän viime kesänä nopeasti. Kulissien takana rauhaa oli hierottu huolella ulkovaltojen avulla, sillä lähentyminen ja koko Afrikan sarven vakaus on muun muassa strategisia etujaan ajavien Persianlahden maiden ja pakolaisista huolestuneen Euroopan intresseissä.

Eritrea on lämmittänyt suhteitaan myös muihin naapurimaihinsa. Marraskuussa YK poisti Eritrealta pakotteet, joita oli perusteltu tuella terroristijärjestö al-Shabaabille Somaliassa.

Etiopian kanssa tehdyn rauhan myötä tärkein Eritrean käyttämä peruste loputtomalle kansallispalvelukselle poistui.

Moni uskoi, että Etiopian nuoren pääministerin Abiy Ahmedin uudistusvimma tarttuisi myös Eritreaan. Ja että Eritrea laskisi, ettei sen talous enää kestä eristystä eikä nuorten ikäluokkien vuotamista ulkomaille.

Mitään muutoksia järjestelmässä ei ole kuitenkaan sen jälkeen havaittu, sanoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin tutkija.

– Kansallispalvelus kestää edelleen määrittelemättömän ajan ja mielivaltaisia pidätyksiä tapahtuu yhä, kertoo järjestön Afrikan sarveen erikoistunut tutkija Felix Horne puhelinhaastattelussa.

Samaa sanoo Ylelle ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tutkija Fisseha Tekle. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimiston viesti lokakuun lopussa oli samansuuntainen.

Suljetusta maasta on vaikea saada riippumatonta tietoa, eivätkä ihmisoikeustarkkailijat ole sinne tervetulleita. Järjestöt saavat suuren osan tiedoistaan haastattelemalla Eritreasta paenneita. Tietojen uskottavuutta lisää se, että pakolaisten kertomukset ovat hyvin yhteneväisiä, Horne ja Tekle sanovat.

Moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua. Human Rights Watchin tutkija Felix Horne

Joidenkin raporttien mukaan viime kesänä kansallispalveluksensa aloittaneille olisi ilmoitettu, että he vapautuisivat 18 kuukauden kuluttua. Human Rights Watchin Felix Hornen mukaan vapautumista ei voi pitää varmana, sillä vastaavia lupauksia on kuultu aiemminkin.

Laajat palveluksesta kotiuttamiset olisivat ylipäänsä Eritrealle hyvin hankalia, Horne sanoo. Hallitus takuulla laskee saavansa käsiinsä ruutitynnyrin, jos kaduille äkkiä vapautuisi suuri joukko sotilaskoulutuksen saaneita työttömiä.

Hornen mielestä on kuitenkin toivoa, että tilanne voi kehittyä parempaan suuntaan, syntyihän sopu Etiopiankin kanssa varsin nopeasti ja monelle yllätyksenä. Hänen on silti vaikea nähdä, miten Eritrea voisi muuttua, jos hallinto ei itse päätä avautua.

– Eritreassa ei näytä olevan liikehdintää, joka voisi muuttaa järjestelmää sisältäpäin. Kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa on tukahdutettu niin pitkään, että moni ei osaa edes visioida, mitä voisi tapahtua, Horne sanoo.

Suihkukone jylisee matalalla ruskeiden kerrostalojen yli Addis Abeban esikaupungissa. Asuntojen ikkunanpieliä koristavat lautasantennit.

Näissä taloissa asuu paljon eritrealaisia – osa vasta tulleita, osa jo vuosia kaupungissa asuneita. Useampi ihminen ahtautuu täällä yhteen pieneen makuuhuoneeseen, sillä Addis Abeban vuokrat ovat pakolaisille korkeita.

He tekevät niitä töitä, joita hyvällä tuurilla ehkä sattuvat saamaan: rakentavat, siivoavat, tarjoilevat.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n laskujen mukaan Addis Abebassa asuu vajaat 20 000 eritrealaispakolaista. Sen jälkeen kun Eritrean ja Etiopian raja viime syyskuussa avattiin, kaupunkiin on virrannut aiempaa enemmän eritrealaisia, kertoo Samuel.

Samuel on siistiin kauluspaitaan pukeutunut keski-ikäinen mies. Hän istuu ystävänsä Dawitin kanssa katukahvilan terassilla. Molemmat ovat paenneet Eritreasta. He eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään turvallisuussyistä, sillä kotimaassa on vielä sukulaisia.

– Eritreassa kaikki ovat epätoivoisia, Dawit sanoo.

He tietävät, mistä puhuvat, sillä yhteydet kotimaahan ovat tiiviit. Lisäksi uudet tulokkaat turvautuvat täällä useimmiten maanmiestensä verkostoon.

– Joskus huoneessamme on nukkunut kymmenen ihmistä. Heillä ei ole ketään muuta, kenen puoleen kääntyä, ja velvollisuutemme on auttaa heitä.

Viranomaislähteiden mukaan yli 30 000 eritrealaista on hakenut turvapaikkaa Etiopiasta sen jälkeen kun maiden välinen raja avattiin ja sen sai ylittää laillisesti. Suurin osa heistä on naisia ja lapsia, jotka haluavat jatkaa matkaa Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jo olevien perheenjäsentensä luokse.

Viralliset luvut laahaavat kuitenkin väistämättä perässä. Kaikkia tulijoita ei ole rekisteröity eikä kokonaismäärästä siten ole varmuutta.

Kaikki rajan yli tulevat eivät myöskään ole pakolaisia. Osa tulee tapaamaan Etiopiassa asuvia sukulaisiaan ja palaa sen jälkeen takaisin.

Samuel ja Dawit pakenivat Eritreasta kolmisen vuotta sitten salakuljettajien avulla. Vaarallinen taival rajaseutujen halki maksoi runsaat puolitoista tuhatta euroa, he kertovat.

Sellaisiin summiin ei olisi mitenkään ollut varaa, elleivät ulkomaille asettuneet sukulaiset olisi tulleet hätiin.

Miesten selitys lähdön syistä kulkee tuttuja latuja: Valtio määräsi ammatin ja pakotti pysymään armeijassa.

– Sillä tavalla Eritrean hallitus saa ihmiset ulos. He tekevät sen tahallaan, haluavat nuorten lähtevän, koska silloin kukaan ei ole enää vaatimassa vastauksia kysymyksiin, Dawit syyttää.

Aina pakoyritys ei onnistu. Dawit kertoo istuneensa Eritreassa melkein kaksi vuotta vankilassa, koska jäi ensimmäisellä kerralla kiinni. Hän oli silti valmis yrittämään uudelleen.

Etiopian puolella rajaa Samuel ja Dawit päätyivät ensin YK:n pakolaisjärjestön leirille. Sieltä on teoriassa mahdollisuus päästä kiintiöpakolaisena eteenpäin, mutta käytännössä odottelu kestää vuosikausia eikä välttämättä johda mihinkään, he sanovat.

Samuel ja Dawit eivät jääneet odottamaan ihmeitä vaan jatkoivat matkaansa tuhansien muiden tavoin.

Se oli mahdollista, koska vihollisuuksista huolimatta Etiopia on halunnut kohdella eritrealaispakolaisia suopeasti: ortodoksiusko ja tigrinjan kieli yhdistävät rajan molemmin puolin. Eritrealaiset ovat saaneet muun muassa asettua asumaan pakolaisleirien ulkopuolelle, toisin kuin esimerkiksi Somaliasta ja Etelä-Sudanista tulleet.

Leiriltä poistumisen kääntöpuoli on, että sen jälkeen on omillaan, Samuel ja Dawit sanovat.

He kertovat, että suuri osa uusista tulijoista siirtyykin pian muihin lähimaihin, joista he toivovat löytävänsä työtä. Eläminen ainakin on halvempaa Sudanissa tai Ugandassa kuin diplomaattikaupunki Addis Abebassa, ajatellaan.

Nuorimmista osa lähtee salakuljettajien matkaan Saharan halki tähtäimessään Välimeren ylitys ja Eurooppa. Siitäkin huolimatta, että reitin vaaroista ja Libyan vankiloista tiedetään, kuten myös Euroopan maiden tiukentuneista asenteista pakolaisia kohtaan.

Samuelilla ja Dawitilla on töitä Addis Abebassa vain satunnaisesti, mutta parikymppisten riskinotolle heillä ei riitä ymmärrystä.

– Heitä kiinnostaa vain, onko jossakin joku tuttu, ja sitten heidän pitää vaarantaa henkensä päästäkseen sinne, Samuel sanoo.

Välimeren Italian-reitillä eritrealaiset olivat pitkään yksi suurimmista kansalaisuusryhmistä. Vilkkain vuosi oli 2015, jolloin Italiaan saapui Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan meriteitse lähes 40 000 eritrealaista.

Meren yli tulijoiden määrä on sittemmin romahtanut, kun salakuljetusta on EU:n tahdosta suitsittu. Libyan rannikkovartiosto on pyrkinyt pysäyttämään salakuljettajien veneitä, ja pakolaisia ja siirtolaisia on suljettu Libyassa pidätyskeskuksiin. Etelä-Euroopassa taas on suljettu satamia pelastusaluksilta.

Tästä huolimatta eritrealaiset olivat viime vuonnakin Italian-reitin toiseksi suurin ryhmä.

Tämä näkyy pienessä määrin myös Suomessa. Maahanmuuttoviraston mukaan Italiasta ja Kreikasta tuli Suomeen EU:n sisäisinä siirtoina 764 eritrealaista vuosina 2015–2017. Heistä lähes kaikki ovat saaneet Suomesta turvapaikan.

Niinpä Eritrean ja Etiopian rajan avaaminen viime syksynä on näkynyt myös Suomen Addis Abeban edustustossa. Perheenyhdistämiseen tähtäävien asiakkaiden jono on pidentynyt, kun turvapaikkapäätökset Suomessa ovat valmistuneet ja samaan aikaan perheenjäsenet ovat voineet tulla laillisesti Etiopiaan hakemaan oleskelulupaa Suomeen.

Eritrean raja ehti kuitenkin olla apposen auki vain kolmisen kuukautta. Joulukuun lopussa kaksi keskeistä rajanylityspaikkaa pantiin yllättäen kiinni jalankulkijoilta.

Kauppa rajan yli jatkuu entisellään, ja viranomaislähteiden mukaan UNHCR:n pakolaisleireille rekisteröityy yhä päivittäin parisataa eritrealaista. Helmikuun lukujen arvioidaan nousevan noin viiteentuhanteen, mikä on suunnilleen saman verran kuin joulukuussa.

Etiopia joutuu pähkäilemään, miten pakolaisten tuloon pitäisi suhtautua nyt, kun Eritrean kanssa ollaan taas hyvää pataa.

Lisäksi se on joutunut miettimään, miten selvitä pakolaisten isännöimisestä ylipäänsä, sillä käsillä on humanitaarinen kriisi. Etiopiassa on paitsi liki miljoona pakolaista naapurimaista, myös kolme miljoonaa sisäistä pakolaista, jotka ovat liikkeellä kuivuuden ja alueellisten levottomuuksien takia.

Ratkaisu on yrittää tehdä välttämättömyydestä hyve.

Parlamentti sääti tammikuussa uuden lain, jonka myötä pakolaiset saavat paljon lisää vapauksia. He voivat jatkossa muun muassa valita asuinpaikkansa sekä saada työluvan, virallisia todistuksia ja lapsensa kouluun.

Pakolaisjärjestöt ovat kiitelleet. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Etiopia nousee siihen kärkimaiden joukkoon, jonka pakolaisia koskeva lainsäädäntö on linjassa kaikkien kansainvälisten sopimusten kanssa.

– Tämä toimii mallina koko maanosalle. Se on rohkea veto, jota ei tule pitää itsestäänselvyytenä, kehuu UNHCR:n Etiopian-edustaja Clementine Nkweta-Salami.

Aiemmin näin on ylistetty Ugandaa, joka on jo pitkään tukenut pakolaisia avokätisesti. Ugandan mainetta tosin tahrasi viime vuonna ilmi tullut tukien väärinkäyttö.

Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan. Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede

Etiopian pakolaislain motiivina on saada tulijat tukemaan talouskasvua. Jos heistä voidaan tehdä tuottavia, kohennetaan paikallista taloutta ja viime kädessä koko alueen vakautta, luettelee Etiopian apulaisvaltiovarainministeri Admasu Nebede Addis Abebassa.

Ministeri perää silti realismia: kansainvälisen yhteisön tukea tarvitaan.

– Mehän vähennämme siirtolaisuutta Afrikan sarvesta Eurooppaan, Admasu Nebede sanoo.

Omin avuin Etiopia ei tosiaankaan pakolaisia pysty työllistämään. Vaikka talouden kasvuluvut ovat Afrikan huippua, myös väestönkasvu on kova. Nykymenolla töitä ei riitä edes omille kansalaisille, sillä työmarkkinoille tulee joka vuosi kaksi miljoonaa uutta etiopialaista.

EU on tukenut Etiopiaa Afrikka-hätärahastosta, joka perustettiin vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkimainingeissa. Rahaston tarkoitus on puuttua muuttoliikkeen syihin luomalla työpaikkoja, joskin arvostelijoiden mukaan rahaa on pumpattu Euroopan omia etuja ajaviin pikakeinoihin kuten rajavalvontaan.

Etiopiassa EU rahoittaa kymmenillä miljoonilla euroilla muun muassa hanketta, jonka tavoitteena on luoda satatuhatta työpaikkaa Etiopiaan nouseviin teollisuuspuistoihin. Näistä kolmasosa pitäisi varata nimenomaan pakolaisille.

Avokätistä tukea tarvitaan jatkossakin, jotta pakolaiset pääsisivät todella nauttimaan heille luvatuista oikeuksista.

Addis Abeban keskustan vaateputiikissa Eritreasta paennut Bethelihem Tedla esittelee mallistoaan. Esillä on siisteiksi nyyteiksi kiedottuja valkoisia huiveja ja leninkejä, joihin on ommeltu käsin värikkäitä koristeita.

Osa kuoseista ammentaa perinteistä, jotka ovat yhteisiä Etiopialle ja Eritrealle, Tedla kertoo. Osa taas on omia visioita, lehtikuvien ja nettilöytöjen inspiroimia, kuten esimerkiksi naisen puvun miehustaan kirjottu lintukuvio. Sen nimi on National Geographic.

Perheen yhteisessä bisneksessä Tedla suunnittelee, yksi sisarista hoitaa kirjanpidon ja toinen on mallina. Kaikki ovat tulleet Etiopiaan jo vuosia sitten, samoin kuin vanhemmat.

Tedla toivoo, että pakolaisille luvatut oikeudet rohkaisevat monia etsimään töitä ja aloittamaan jotakin omaa. Tähän asti rajoituksia on ollut paljon: yritystä ei esimerkiksi voi perustaa omiin nimiinsä eikä edes pankkitiliä voi avata, vaan pakolaisten pitää toimia välikäsien kautta, hän kertoo.

– Silloin monesta voi tuntua, että pitää istua tyhjän panttina. Se on odottamista, ei elämistä, hän sanoo.

Hänellä itsellään ei ole juuri nyt muita suunnitelmia kuin seurata Addis Abebassa, mihin suuntaan oma yritys kehittyy ja mihin uuden ja vanhan kotimaan välit.

Eritreasta Tedla ei osaa kaivata juuri mitään. Paitsi yhtä asiaa: arki oli pienempää.

– Siellä perheemme tiivistyi. Täällä olemme hajallaan emmekä tapaa niin usein, Tedla sanoo.

– Mutta vasta sitten, kun Eritrea tekee rauhan Etiopian lisäksi myös oman kansansa kanssa, voin sanoa, että tämä on se rauha, jota toivoimme.

Toimittaja oli Etiopiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla helmikuussa.

Lue myös:

Suurlähetystöjä, puhelinyhteyksiä, lentoliikennettä: Nyt Etiopian ja Eritrean maarajakin on auki – ensi kertaa 20 vuoteen

Yle tapasi Afrikan uudet kiinalaiset omistajat – "Etiopiasta voi tulla maailman tehdas"

Guardian: 'It's just slavery': Eritrean conscripts wait in vain for freedom

Le Monde: Dans les villes éthiopiennes frontalières de l’Erythrée, "l’affluence de réfugiés ne tarit pas"

Saudi-Arabiassa viime vuonna kiinni otetut naisaktivistit joutuvat oikeuteen, kertoo Saudi-Arabian valtiollinen media.

Syyttäjät eivät ole paljastaneet, mistä rikoksista aktivisteja aiotaan syyttää.

Saudiviranomaiset ottivat kiinni useita naisaktivisteja viime vuoden toukokuussa. Tuolloin viranomaiset kertoivat, että aktivistien epäiltiin yrittäneen horjuttaa "kuningaskunnan turvallisuutta, vakautta ja kansallista yhtenäisyyttä".

Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet, että aktivisteja saattaa uhata jopa vuosikymmenten vankeus.

Naisten oikeuksia ajaneet aktivistit vangittiin vain muutamaa viikkoa ennen kuin paljon julkisuutta saanut naisten ajokielto kumottiin Saudi-Arabiassa kesäkuussa. Monet vangituista olivat kampanjoineet ajokiellon kumoamisen puolesta.

Amnesty: "Tyypillistä sortoa"

Ihmisoikeusjärjestöt tyrmistyivät syyttäjien ilmoituksesta ja vaativat aktivisteja vapautettavaksi.

– Rauhanomaisesta aktivismista ei pidä joutua oikeuteen. Saudi-Arabian viranomaiset jatkavat tyylilleen tyypillistä sortoa, sanoi Amnesty Internationalin Samah Hadid.

Järjestöjen mukaan tilannetta pahentaa se, että vangitut ovat joutuneet vankeudessa kidutuksen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

– Saudiviranomaiset eivät ole tutkineet vakavia syytöksiä kidutuksesta, ja nyt naisaktivistit – ei kiduttajat – joutuvat syytteeseen ja oikeuteen, sanoi Human Rights Watchin edustaja Michael Page.

"Siskolleni on annettu sähköiskuja"

Yksi vangituista aktivisteista on naisten ajo-oikeuden puolesta kampanjoinut Loujain Alhathoul. Viranomaiset pitivät Alhathoulia vangittuna myös vuonna 2014, kun hän oli yrittänyt ajaa Arabiemiraateista Saudi-Arabiaan.

Alhathoulin veli kertoi CNN:n tammikuun lopulla julkaisemassa kirjoituksessa, että hänen siskoaan on kidutettu monin tavoin vankeudessa.

– Hän kertoi, että häntä on piiskattu, hakattu, hänelle on annettu sähköiskuja ja häntä on ahdisteltu jatkuvasti, veli kirjoitti.

– Saudi-Arabia haluaa esiintyä uudistajana, vaikka se pitää todellista uudistajaa telkien takana, veli jatkoi.

Lisää aiheesta:

Saudi-Arabia: Aktivistien pidätysten taustalla juonittelu kuningaskuntaa vastaan

Lähteet: Saudi-Arabia pidättänyt aktivisteja, jotka kampanjoivat naisten autoilun puolesta

UMK19: Darude -show'n kenraaliharjoitukset järjestettiin Turun Logomossa alkuillasta. Artisti itse oli ennen kenraalia innoissaan, kun paikalla oli jo jonkin verran yleisöä.

– Täällä on jo vähän jengiä. Päästään jo vähän fiilistelee. Show't on hallinnassa ja seuraavaksi mennään vaan pitää hauskaa.

Kolme kilpailukappaletta eli Release me, Superman ja Look away ovat saaneet kukin hyvin erilaiset lavashow't.

– Yhdessä on vähän enemmän dancebileet, yhdessä on enemmän screenejä ja yhdessä on melkeinpä pelkästään telkkarille tehty show. Vähän koitetaan eri juttuja ja nautiskellaan niistä. On ollut tosi siisti päästä harjoittelemaan jotain tosi erilaista, mitä normipäivään ja show'hun kuuluu.

Darude ei myönnä, että häntä jännittäisi vielä. Siihen ei ole ollut aikaa, koska ympärillä tapahtuu koko ajan niin paljon.

– Mä luulen, että syke on vähän korkeammalla parin kolmen tunnin päästä.

Artisti ei osaa arvailla, mikä biisi lopulta valitaan Israelin Euroviisuihin.

– Kansa päättää edelleen ja mä olen ihan tyytyväinen, mikä vaan valitaan.

Darude kertoo, että on saanut viisukappaleistaan vaihtelevaa palautetta.

– Olen saanut sekä hyvää että sellaista perus suomalaista negailua ja näillä mennään. Mä oikeasti kaikesta huolimatta ja kaiken takia nukun yöni tosi hyvin ja tänään sitten päätetään, mikä menee eteenpäin. Sitten otetaan siitä taas plussat ja miinukset vastaan.

UMK19: Darude -show nähdään suorana Turun Logomosta klo 21 alkaen TV2:ssa ja Areenassa. Suomen euroviisuedustuskappaleen valitsevat yleisö sekä kansainvälinen raati.

Lisätietoa lähetyksestä ja äänestyksestä UMK:n nettisivuilla.

Suomen euroviisuedustuskappale valitaan illalla, kun Darude esittää suorassa lähetyksessä kolme kappaletta. Ehdokaskappaleet ovat Release me, Superman ja Look away.

Edustuskappaleen Israelin Euroviisuihin valitsevat katsojat sekä kansainvälinen ammattilaisraati. UMK19: Darude -lähetys Turun Logomosta nähdään klo 21 alkaen TV2:ssa ja Areenassa.

Ennakkomaistiaisia illan show'sta voi katsoa UMK19-etkot-lähetyksestä.

"Viisufanit ovat tärinöissään"

Illan show kiinnostaa odotetusti euroviisufaneja. Viisuklubi OGAE Finlandin puheenjohtaja Miksu Behm kertoo, että faneilla on ollut etukäteen hyvä pöhinä Daruden show'n ympärillä.

– Odotan, että show'sta tulee spektaakkeli. Jo pelkästään juontajat ovat niin kovia ja hulluja. Viisuetkojen perusteella luvassa on aikamoinen valoshow. Näyttää sairaan makeelta, Behm hehkuttaa.

Tänä vuonna Uuden Musiikin Kilpailu järjestetään Turussa. Innokkaita viisuilijoita sinne vie Helsingistä viisujuna. Miksu Behmin mukaan junaan hyppäävät ovat jo ihan tärinöissään.

– Junassa on viisukaraoke ja aion rynnätä sinne heti ensimmäisenä, että saan laulaa edes yhden biisin.

Daruden show kiinnostaa myös kansainvälisesti. Behm tietää, että viisufaneja on tulossa Turkuun ainakin Sveitsistä.

Mikä kappale voittaa?

Viisufanien keskuudessa veikataan, että kilpailusta tulee kahden kappaleen välinen kisa. Tasaväkisiä suosikkeja ovat Superman ja Look away. Plagiointiepäilyjenkin kohteeksi noussut Release me ei ole herättänyt samanlaista innostusta.

– Kun kolmas kappale Look away julkaistiin, se pomppasi suosikiksi. Nyt peli on taas tasoittunut. Oma suosikkini on Superman. Katsotaan miten käy, Miksu Behm sanoo.

Lisätietoja UMK-lähetyksestä ja äänestyksestä UMK:n nettisivuilta.

Katso: Henkilökuva Ville Virtasesta Areenassa

– Kun olen joskus jälkeenpäin katsonut kalenteria ja päiväkirjaa, hengästyttää vieläkin.

Näin toteaa keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen, joka toimi Suomen pääministerinä vuosina 2003–2010. Samaan aikaan hän oli myös keskustan puheenjohtaja.

Keskustelu pääministerin työssä vaadittavista fyysisistä ja henkisistä ominaisuuksista on ajankohtainen SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen vakavan sairastelun tultua ilmi alkuvuodesta.

Rinne on yksi pääministeriehdokkaista kevään eduskuntavaaleissa, mutta jotkut ovat epäilleet sitä, kuinka hän pystyy hoitamaan mahdollista vaativaa pääministerin tehtävää sydänoperaation jälkeen.

Perjantaina töihin palannut Rinne vakuutti, että hän on siihen kykeneväinen.

Pääministeriys on Suomen poliittisessa järjestelmässä ylivoimaisesti raskain ja stressaavin työtehtävä. Pääministerin työn vaativuus ja kuormittavuus on kasvanut Suomen EU-jäsenyyden aikana huomattavasti.

Tämän tietää myös Matti Vanhanen.

Hän kertoo, että EU-jäsenyys 1990-luvulla toi pääministerille huomattavan määrän lisätehtäviä, kuten muun muassa paljon ulkomaanmatkoja ja kokouksia.

Tämä näkyi tietenkin myös Vanhasen pääministeriaikana, kun ulkomaanmatkojen päälle tulivat myös maakuntamatkat.

– Päivät olivat ajallisesti pitkiä. Ohjelma saattoi vielä vähän vaihtua päivän mittaan. Muistan esimerkiksi erään matkan Torniojokilaaksoon. Siellä päivän aikana minulla oli 13 erilaista tapaamista, Vanhanen muistelee.

Vanhanen ei laskenut tuntejaan, mutta paljon niitä tuli

Erikoistutkija Mona Mannevuo Eduskuntatutkimuksen keskuksesta huomauttaa, että poliitikkojen työ on erittäin kuormittavaa.

– Toisaalta heihin kohdistuva valtava paine on oikeutettua ja kansalaisten kuuluukin olla kriittisiä.

Johtavien poliitikkojen jaksaminen on noussut keskusteluun myös aiemmin, kun vihreiden Touko Aalto ja sinisten Jari Lindström kertoivat julkisuudessa uupumuksestaan.

Mannevuon mukaan nykyaikana politiikkojen työtä leimaavat jatkuva palaute erityisesti sosiaalisen median kautta, tiedon valtava määrä ja hektisyys.

– Mutta täytyy muistaa, että kritiikki ja julkinen paine ovat olleet aina mukana vallanpitäjien elämässä, ajatellaanpa vaikka 1990-luvun lamaa, Mannevuo sanoo.

Matti Vanhanen muistuttaa, että nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on tehnyt kohta neljä vuotta kestäneen kautensa aikana noin 200 EU-tehtäviin liittyvää ulkomaanmatkaa.

– Veikkaan, että Urho Kekkosen presidenttikausilla samaan lukuun päästiin vasta 25 vuodessa.

Vanhanen sanoo, ettei koskaan laskenut, kuinka monta tuntia työskenteli viikossa johtaessaan valtioneuvostoa.

– Vähän menee hatusta vedetyksi, mutta silloin työskentelin 60 tuntia viikossa ja välillä enemmänkin, hän arvioi varovaisesti.

Sipilän päivä alkaa aamukuudelta – katso pääministerin kalenteri

Nykyisen pääministerin Juha Sipilän poliittinen erityisavustaja Riina Nevamäki kuvaili Ylen pyynnöstä pääministerin työarkea yleisluontoisesti.

Nevamäki lähetti myös pyynnöstä esimerkiksi Sipilän kalenterin lokakuun lopulta. Nevamäki huomauttaa, että viikolle ei poikkeuksellisesti sattunut kansainvälisiä tapaamisia tai ulkomaanmatkoja.

Voit katsoa kalenterin alta.

Nevamäki kertoo, että Sipilä herää yleensä aamuisin kuuden aikaan. Pääministerin päivä alkaa yleensä kokouksilla, joita riittää iltaan saakka.

Pääministeri johtaa hallituksen ministerivaliokuntia, strategiaistuntoja, hallituksen neuvotteluja, talousneuvostoa, tutkimus- ja innovaationeuvostoa.

Pääministeri käytännössä valmistelee asioita jokainen arki- ja viikonloppuilta.

Sipilän hallituskaudella ulkomaanmatkoja vaativat EU-kokoukset ovat korostuneet Britannian vaikean EU-eroprosessin takia. Samaan aikaan pääministeriä on pitänyt kiireisenä myös Suomen EU-puheenjohtajuuskauden valmistelu.

Sipilän tavoitteena on ollut tavata kaikki EU-päämiehet ennen kesäkuussa alkavaa puheenjohtajakautta.

Erikoistutkija Mannevuon mukaan tavallisen kansanedustajan ja pääministerin työssä on se ero, että kansanedustaja voi vaikuttaa kalenteriinsa, kun taas pääministeri ei.

– Uupumisriski on suuri, kun omiin aikatauluihin ei voi vaikuttaa.

Lisäksi mukaan tulevat lukuisat hetkessä tapahtuvat asiat, joihin on reagoitava välittömästi.

Mannevuo on pohtinut poliitikkojen jaksamista demokratian toteutumisen kannalta.

Hän muistuttaa, että uupuneena harkintakyky voi pettää ja muut voivat käyttää sitä hyväkseen.

Virheitä voi tulla herkemmin.

– Voidaan myös kysyä, kuinka monta eri asiaa yksi ihminen voi seurata, kun ajatellaan tietomäärää.

Pääministerin vapaapäivät jäävät vähäisiksi

Erityisavustaja Riina Nevamäki kertoo, että pääministeri Sipilä on pyrkinyt pitämään yhden vapaapäivän viikossa, mutta se ei ole läheskään aina toteutunut.

Myös yhdestä lämpimästä ruoasta päivässä on pyritty pitämään kiinni, tosin aina ei siinäkään ole onnistuttu.

Toisaalta myös valtioneuvoston jäsenet saavat levätä joskus pidemmin. Ministereillä on oikeus pitää vuosilomaan rinnastettavaa vapaata 30 päivää kalenterivuosittain.

Tuolloinkin kriisin sattuessa on oltava valmis reagoimaan.

Sipilä kommentoi tehtävänsä kuormittavuutta ulkoasiainvaliokunnan kokouksen jälkeen eduskunnassa perjantaina.

– Kyllähän tämä kovaa hommaa on, pääministeri on paljon liikkeellä. Päivät ovat pitkiä ja vapaapäiviä on vähän. Viikonloppuisinkin ollaan menossa joko kokouksissa tai puolueen puheenjohtajan tehtävissä, Sipilä sanoi.

Erikoistutkija Mona Mannevuon mukaan ratkaisevaa jaksamisen kannalta on työyhteisö, käytännössä pääministerin kohdalla esimerkiksi puolue, hallituskumppanit ja erityisavustajat.

Jos oma työyhteisö ja lähipiiri kasaavat julkista painetta tai ryhtyvät jopa kampittamaan, se ei tiedä hyvää poliitikon jaksamiselle.

– Esimerkiksi Rinteestä me ajattelemme, onko hän työkykyinen. Kysymys on myös siitä, miten puolue tukee häntä, Mannevuo sanoo.

Painetta lisää se, että politiikan kulttuuri on kilpailuhenkinen ja poliitikko joutuu kommentoimaan vaikeita aiheita.

– Jos poliitikko esiintyy esimerkiksi maahanmuuton kaltaisten ilmiöiden yhteydessä, se saattaa johtaa masinoituun sähköpostitulvaan ja vihapostiin, Mannevuo antaa esimerkin.

Hyvä peruskunto ja asioihin perehtyminen auttoivat

Mona Mannevuo uskoo, että ihmiset, jotka ovat päässeet politiikassa pitkälle, ovat hyvin paineensietokykyisiä.

Etukäteen sitä ei kuitenkaan pysty välttämättä arvioimaan eikä ole ehkä tarpeenkaan.

– Emmehän me voi tietää etukäteen sitäkään, millaisia paineita pääministeriin tulee kohdistumaan, hän sanoo.

Matti Vanhanen painottaa jaksamisessa varsin yksinkertaiselta kuulostavaa keinoa.

– Olennainen asia pääministeriaikanani oli, että fyysinen peruskunto oli kohdallaan.

Vanhanen kertookin, että pääministerin tehtävä on nykyään ”hyvissä voimissaan olevan noin viisikymppisen ihmisen homma, jolla on elämänkokemusta ja fyysinen peruskunto kohdallaan”.

– Se [hyvä peruskunto] auttoi minun kohdalla erittäin paljon, koska säännölliseen liikkumiseen ei ollut itsekuria järjestää aikaa.

Hyvän peruskunnon ylläpito oli Vanhasen mielestä kuitenkin haastavaa. Hän muistelee, että yritti liikkua erityisesti maanantaisin aamupäivällä ”pääministerin kävelykokouksissa”.

– Silloin oli pari tuntia kävelyä ja samalla sai myös keskusteltua ihmisten kanssa.

Vanhanen kertoo, että hänen liikuntamääränsä supistui vain viikoittaiseksi. Silloin hän hiihti, käveli tai teki luisteluretkiä.

– Silloin oli jo hyvä tilanne, jos viikossa oli 2–3 sykettä nostava puolesta tunnista tuntiin kestävä liikuntaharjoitus.

Vain kriisi saisi harkitsemaan paluuta

Kansalaiset seuraavat nyt Antti Rinteen pärjäämistä paluun jälkeen.

Mona Mannevuon mukaan on hyvin vaarallista luoda mielikuvaa, että kerran sairastanut ihminen on heikko.

Yhtä lailla voi hänen mukaansa kysyä, luoko politiikka ja media vinoutunutta kuvaa, että pääministerin tehtävästä voi suoriutua vain huippukuntoinen keski-ikäinen mies eikä esimerkiksi pienten lasten äiti.

Olennaista pärjäämisessä on pelkän yksilöllisen paineensietokyvyn lisäksi juuri työyhteisön tuki, Mannevuo arvioi.

Vanhanen painottaa, että ei missään vaiheessa kokenut tunnetta, että voimat olisivat loppuneet kesken. Henkisenä valttikorttinaan hän piti sitä, että hänellä oli aina tapana perehtyä asioihin hyvin. Myös "asioista ei stressata" -periaate auttoi.

Vanhanen kuvailee tunteneensa tavatonta helpotusta, kun hän päätti vuonna 2010 luopua kesken kauden pääministerin tehtävästä.

– Se tunne kertoo siitä, että kyllä se varmastikin jonkinlaisen jäljen jätti itselleen pääministeriajasta.

Kysymykseen siitä, ryhtyisikö Vanhanen vielä uudelleen pääministeriksi, hän vastaa näin:

– Jos olisi jonkinlaisesta kriisistä kysymys, harkitsisin vakavasti, mutta neljän vuoden jakso tuntuisi aika pitkältä. Jos se olisi 1–2 vuoden vaihe ja tietäisin, että se myös päätyisi, niin sellaista voisin harkita.

Lisää aiheesta:

Petteri Orpo iloitsee terveydestään: "Ei lääkitystä, ei murheita" – Myös Sipilä kertoi Ylelle terveystilanteensa: "Erittäin hyvä"

Antti Rinne palasi sairauslomalta: Lääkäri todistaa, että olen työkykyinen – katso haastattelu

Matti Vanhanen joutui päivystykseen kesken vaalitilaisuuden – "Häntä alkoi heikottaa"

Vihreiden ex-puheenjohtaja Touko Aalto Arto Nybergissä: Oma häpeä käännettiin puolueen häpeäksi

Sipilä puoluevaltuustolle: "Omaa tunnelmaani kuvaa parhaiten valtava riittämättömyyden tunne"

Ministerinpesti ajoi Juha Rehulan burnoutin partaalle – Pettymys itseen oli kova, kun missio epäonnistui

Asuntojen myyntihinnat laskivat suuressa osassa maata viime vuonna, kertoo Suomen Hypoteekkiyhdistys. Hinnat nousivat vain kasvukeskuksissa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla.

Joka toisen asunnon arvo laski viime vuonna. Yhteensä siis puolitoista miljoonaa asuntoa menetti arvoaan.

Hypo-konsernin arvion mukaan koko maassa asuntojen hintojen nousu pysähtyy tänä vuonna ja kääntyy 0,5 prosentin laskuun vuonna 2020.

Ainut poikkeus on Helsingin seutu, jossa hinnat jatkavat nousuaan. Tämän vuoden hintaennuste on 2 prosenttia ja ensi vuoden 1,5 prosenttia. Helsingissä kovin kysyntä kohdistuu kolmen kilometrin säteelle Rautatientorista.

Myös Turussa menee nyt lujaa. Siellä asuntokauppa käy ja hinnat nousevat talouden vanavedessä.

Kaupungistumisen kolmas aalto on alkamassa

Suomessa on pian vain kolme aidosti kasvavaa kaupunkiseutua: Helsinki, Tampere ja Turku. Näin ennustaa Hypon tilaama tuore alueellinen väestökatsaus. Sen mukaan Suomi on siirtymässä kaupungistumisen seuraavaan aaltoon, joka on suurten kaupunkien aikakautta. Monilla kaupunkialueilla, jotka ovat tähän asti kasvaneet, väestö kääntyy laskuun 2030-luvulla.

Ennusteen mukaan kaupungit tulevat tiivistymään entisestään. Maakunnan kasvukeskuksissa suunta on maaseudulta kaupunkiin. Samalla kaupungit kasvavat sisäänpäin eli keskustat vahvistuvat ja laita-alueet supistuvat.

Hypon pääekonomistin Juhana Brotheruksen mukaan seuraavan hallituksen tulisi varmistaa asuntojen riittävyys kasvukolmiossa eli Helsinki-Tampere-Turku.

– Rakennettavaa riittää, sillä uusien asuntojen tarve jatkuu, ARA-asuntoihin kaivataan kiertoa, muuttoavustuksia tarvitaan tulevaisuudessa ja kasvukolmion liikenneyhteydet täytyy varmistaa työvoiman liikkuvuudenkin vuoksi, Brotherus sanoo tiedotteessa.

Lue lisää:

Vanhojen asuntojen hinnat laskivat tammikuussa

Nyt alkavat ostajan markkinat – Hintakone kertoo asuntokaupan tilanteen postinumeroalueellasi

Tässä jutussa kysymyksiin vastaa neljä ilmastoaktiivia, joilla on ikää kahdenkymmenen molemmin puolin. He olivat mukana järjestämässä lauantaista nuorten ilmastokokousta. Sen julkilausuma Meidän ilmasto 2030 on luettavissa tästä linkistä.

Jonna Könkkölä, miten idea nuorten ilmastokokouksesta syntyi?

– Twitterissä oli keskustelu, josta tuli ajatus, että järjestettäisiin tällainen kokous. Yhdessä tultiin siihen lopputulokseen, että tämmöinen tarvitaan ehdottomasti ja nuorilla on kyllä asiaa. Se tuli ihan täydestä tarpeesta.

– Meidän koko Nuorten Agenda2030 -ryhmä oli tätä tekemässä. Jokainen otti vähän vastuutehtäviä, ja saatiin tällainen tapahtuma aikaan.

Ahdistaako ilmastonmuutos sinua?

– Vähän turhauttaa ehkä, mutta ei se ahdista, koska mä uskon kyllä siihen, että me voidaan vielä toimia ja saada muutosta aikaan. On niin paljon tekemättömyyttä, ja enemmän pitäisi saada aikaan.

Mikä on ensimmäisen asia, joka Suomen pitäisi juuri nyt tehdä?

– Pitäisi ehkä tehdä lakimuutoksia, mutta mun mielestä myös asenteiden pitäisi muuttua. Meidän pitäisi muuttaa ilmapiiriä ja käyttäytymistä esimerkiksi kulutuksen ja lihansyönnin suhteen.

Miten ilmastoystävällisesti elät itse?

– Yritän elää ympäristöystävällisesti. Kuljen julkisilla ja kävellen ja yritän välttää punaista lihaa. Mutta kyllä tarvitsen myös yhteiskunnan tukea siihen, että olisi helpompi tehdä niitä hyviä valintoja.

Mitä sanoisit heille, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen?

– Mun mielestä heidän pitäisi kyllä kuunnella tutkimuksia, joita on tehty. Ja kyllähän me olemme jo nähneet muutosta. Huoli on aito. Ja pitäisi ehkä kuunnella meitä nuoriakin tässä asiassa enemmän.

Riina Pursiainen, olit hankkimassa kokoukselle sidosryhmiä. Mitä ne olivat?

– Tosi paljon erilaisia järjestöjä, YK-nuoria ja Plania, mutta sitten myös sellaisia isoja toimijoita kuin Sitra ja valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen toimikunta.

Entä mistä nuoret tulivat? Heitähän oli 500?

– Varmasti yli 500. Ilmoittautuneita ainakin oli, ja näköjään kaikki tulivat paikalle. En tiedä, mistä he tulivat. Suomesta. Ihan tavallisia nuoria.

Mainostitteko kokousta paljon?

– Ei meidän ihan hirveästi tarvinnut mainostaa. Kokous tuli täyteen paljon nopeammin kuin kuvittelimme. Panimme ilmottautumislinkin meidän omiin somekanaviin ja järjestöyhteistyökumppanimme levittelivät sitä vähän omissa kanavissaan. Yhtäkkiä meillä oli 500 ilmoittautunutta.

Minkälaiseksi arvioit oman tulevaisuutesi tässä muuttuvan ilmaston maailmassa?

– Uskon kyllä, että ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan mun elämään ihan koko loppuelämän ajan tavalla tai toisella. Tulen työskentelemään ilmastonmuutoksen parissa, ja elämäni muuttuu jossakin kohtaa radikaalisti ilmastonmuutoksen vuoksi.

Näetkö muutoksia jo nyt?

– Näen. Tämän tilaisuuden, ja sitten sen, millaisia tuotteita tulee markkinoille. Näen muutosta myös siinä, miten ihmiset puhuvat omasta elämästään ja tulevaisuudestaan.

Miten ilmastonmuutos on muuttanut omaa elämääsi pienestä lapsesta kaksikymppiseksi?

– Kun olin pieni, arki oli ilmastoystävällistä jo rakenteiden takia. Olen aina asunut kaupungin keskustassa pienessä talossa. Meillä ei ole koskaan ollut autoa, emmekä me pystyneet matkustamaan. Ilmastoystävällisyys tuli ihan annettuna.

– Viime vuosien aikana olen oppinut esimerkiksi, että juusto on ihan yhtä ilmastopahis kuin punainen liha. Niinpä lopetin juuston syömisen, vaikka se vähän kirpaisi – mutta vain vähän.

Mitä sanoisit niille, joiden mukaan ilmasto muuttuu omia aikojaan eikä ihmisten vaikutuksesta?

– Kehottaisin heitä tutustumaan faktatietoihin, koska se, että ilmastonmuutos ei muka johtuisi ihmisistä, on täysi vale. Sille ei oikein voi sanoa muuta kuin että ”käy googlessa”.

Suvi Hiltunen, kuinka kauan sinä olet ollut aktiivinen ilmastonuori?

– Lukion aikana pari vuotta sitten huomasin, että ilmastoasiat ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat minulle tosi tärkeitä. Olin mukana Euroscola-päivässä Euroopan parlamentissa.

(Euroscola on lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille tarkoitettu europarlamentin kokous, johon kutsutaan nuoria eri puolilta EU:ta.)

– Silloin sain ensimmäisen kipinän, että voin oikeasti vaikuttaa tulevaisuuteen ja tulevaan elämääni omilla valinnoillani ja ajatuksillani, ja voin oikeasti olla aktiivinen ihminen tässä yhteiskunnassa.

Mitä aktiivista olet ehtinyt jo tehdä?

– Olen osallistunut erilaisiin seminaareihin ja konferensseihin. Viime keväänä hain tähän Nuorten Agenda2030 -ryhmään. Sen kanssa tekemäni työ on ollut ensimmäinen konkreettinen keinoni vaikuttaa Suomeen ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen.

Millä tavalla toivot, että nuorten ääni vaikuttaa Suomen ilmastopolitiikkaan?

– Niin, että nuoret otetaan huomioon omana itsenään ja siinä, että he vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Ei mietitä vain, millä tavalla nuoret ajattelevat omista nuorten asioista, vaan mitä he ajattelevat kaikesta, mitä tapahtuu.

– Ei kannata ajatella, että ”nuorten ongelmat, nuorten sitä tätä”. He ovat osa tätä yhteiskuntaa, ja heitä pitää kuunnella joka ikisessä asiassa.

Mitä sanot siitä, etteivät nuoret joidenkin mielestä voi ymmärtää yhteiskunnallisia asioita?

– No, he ovat kyllä minun mielestäni väärässä, koska nuoret ajattelevat omilla aivoillaan ja heillä on paljon tietoa. Toivottavasti he käyttävät sitä oikein. Mielestäni on tärkeää, että nuoret ovat nyt heränneet tosi paljon tähän ilmastotekemiseen ja ilmastotyöhön.

– Ei minun mielestäni ole mitään järkeä väittää, että nuoret muka olisi jotenkin värvätty tällaiseen. He ovat ymmärtäneet, että heidän tulevaisuutensa on tässä vaakalaudalla.

Miten otat ilmastokysymykset huomioon omassa elämässäsi?

– Opiskelen kauneudenhoitoalan korkeakoulututkintoa. Haluan työurallani vaikuttaa kauneusalan ympäristöystävällisyyden edistämiseen. Itse ostan vain kierrätyspakkauksissa olevia tai pakkauksettomia kosmetiikkatuotteita. Yritän elää niin, ettei syntyisi jätettä. Se on konkreettinen asia, jota olen voinut elämässäni tehdä.

– Olen huomannut, että se on auttanut omaan ilmastoahdistukseen ja tuonut sellaista tunnetta, että pienilläkin teoilla on merkitystä.

Et siis ole pessimisti?

– En. Siinä ei ole mitään järkeä, jos tämmöisiin asioihin lähtee. Olen innoissani siitä, että on paljon työtä edessä, mutta samalla pitää olla realisti. Näitä asioita ei voi jättää odottamaan jonnekin tulevaisuuteen, vaan ne on tehtävä nyt, että tulevaisuus on parempi ja turvallisempi kaikille.

Sofia Savonen, opiskelet politiikkaa. Oletko ajatellut, että ryhdyt poliitikoksi, joka vaikuttaa näihin ilmastokysymyksiin?

– En sano, että minusta välttämättä tulee poliitikko. Pidän tällä hetkellä ehkä enemmän politiikan analysoimisesta ja tutkimisesta ja siihen muilla tavoin vaikuttamisesta kuin poliitikkona toimimisesta. Mutta voihan olla, että valitsen sen tulevaisuudessa.

Mikä sinusta on tehnyt ilmastoaktivistin?

– Harrastan partiota ja teen kaikenlaista, mutta minulle on juuri nyt tosi tärkeää, että ilmastonmuutos pysäytetään tai sitä ainakin hidastetaan. Meillä on vain yksi maapallo ja vain yksi ilmasto, ja mä olen todella huolissani sen tulevaisuudesta sekä omasta tulevaisuudestani tietenkin myös.

Miten ilmastonmuutoksen vastustaminen näkyy omassa elämässäsi?

– Pyrin syömään kasvisperäisiä tuotteita ja matkustamaan julkisilla ja sellaisilla tavoilla, jotka ovat mahdollisimman eettisiä ja hyväksi ympäristölle. Vaikka minäkin matkustan lentokoneella, niin pyrin tekemään matkoistani sellaisia, että syön paikallista kasvisruokaa enkä käytä sellaisia palveluja, jotka vaikuttavat ympäristöön negatiivisesti.

Oletko sitä mieltä, että yksilön valinnat vaikuttavat?

– Tietenkin yksilön valinnoilla on oma vaikutuksensa. Mutta todellisuudessa kaikkea ei voi millään sysätä yksilöiden harteille. Tällä hetkellä ihmiset eivät valitettavasti pysty tekemään kaikkia niitä päätöksiä, joita ehkä haluaisivat tehdä. Niihin ei ehkä ole varaa.

– Mielestäni olisi tärkeintä tunnistaa se, että politiikalla ja lainsäätäjillä on todella iso vastuu yksilöiden ja kuluttajien käyttäytymisen ohjaamisessa parempaan suuntaan.

Mikä on viestisi uudelle eduskunnalle, joka valitaan kevään vaaleissa?

– Mielestäni tärkein asia, joka pitää muistaa nyt, on se, että meillä on aikaraja. Ilmastotoimet pitää aloittaa heti. Tähän mennessä tehdyt toimet eivät riitä. Näistä tulevista vaaleista on pakko tulla ilmastovaalit, tai muuten meillä ei ole tulevaisuutta.