Kaikki alkoi tavallaan auton hajoamisesta. Saana Tyni oli lukion jälkeen töissä, mutta halusi oppia kieliä paremmin. Hän päätti lähteä reppureissaamaan Australiaan.

Vuosi oli 2009 ja kävi klassisesti. Tyni kohtasi Sydneyn oopperatalolla kaksi suomalaista nuorukaista.

– Minulla oli siellä auto ja pojat hyppäsivät kyytiini. Kunnes sitten tuli vastoinkäymisiä ja kolmas meistä hävisi.

Jäljelle jäi Henri Haho ja loppu on historiaa.

Saana Tynin ja Henri Hahon yhteinen siivousalan yritys valittiin torstaina illalla Suomen parhaaksi työpaikaksi pienten yritysten sarjassa. Palkinnon takana on Great Place to Work -tutkimus, joka valitsee Suomen parhaat työpaikat kilpailuun osallistuneiden joukosta.

Yhteistyö pelasi

Vuonna 2009 parisuhteesta ei ollut vielä tietoakaan. Nuoret reppureissaajat olivat kovassa pinteessä Australiassa.

– Auto hajosi, eikä vakuutus korvannutkaan sitä. Budjetti meni sekaisin, koska olimme nukkuneet autossa. Nyt piti maksaa yöt hostellissa. Rahat loppuivat, eikä ollut ruokaakaan, Saana Tyni kertoo.

Nuoret saivat rahaa lainaksi ja ostivat sillä auton. Myöhemmin he myivät auton pois ja tienasivat näin rahaa.

Haho ja Tyni päättivät, että he perustuvat Suomessa yhteisen yrityksen, koska yhteistyö pelasi niin hyvin.

Ovelta ovelle imureita

Suomessa Tyni ja Haho myivät imureita ovelta ovelle. Moni asiakkaista tuntui olevan tyytymätön siivoukseensa.

– Ihmiset valittivat, että siivoojat vaihtuvat ja ovi jää auki. Ei tämä nyt niin vaikeaa voi olla, Saana Tyni mietti.

Vuosi Suomeen tulosta he olivat valmiita myöntämään tunteensa. Syntyi avioliitto ja yritys. Nyt pariskunnalla on kaksi lasta.

Heidän yrityksensä virallinen nimi on Sahera Koti Puhtaaksi Oy. Sahera tulee sanoista Saana rakastaa Henriä.

Yritys on todellinen perheyritys, koska yrityksessä on Saanan lisäksi töissä neljä hänen sisarustaan.

Kotitalousvähennys lisäsi yrityksiä

Suomessa on noin 5 000 kotityöpalvelua tuottavaa yritystä. Suomen Kotityöpalveluyhdistyksen puheenjohtaja Eija Lenkkeri arvioi.

– Lukua on vaikea sanoa tarkalleen, koska kotityöpalveluyrityksiä ei tilastoida lainkaan.

Osa yrityksistä on rekisteröitynä siivous- tai kiinteistöalan yrityksenä ja osa hoiva-alan yrityksinä.

Kotitalousvähennyksen jälkeen alan yritystoiminta kasvoi Lenkkerin mukaan räjähdysmäisesti. Syntyi paljon toiminimiä ja pieniä yrityksiä.

– Alalle syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä ja isot yritykset ostavat pieniä pois markkinoilta tai ostavat niiden asiakkuudet. Ala on kasvava ja töitä riittää kaikille. Yhteiskunnan tavoitehan on, että yli 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona erilaisten apujen turvin, Lenkkeri sanoo.

Ennakkoluulot yllättivät

Ennakkoluulot yllättivät nyt 30-vuotiaan Saana Tynin. Moni ihmetteli, miten hän alkaa siistijäksi lukion jälkeen.

– Vanhemmat tutut kysyivät, miksi ihmeessä tuollainen ala ja meinaatko elättää itsesi.

Tynin mukaan monet käyttäytyivät, kuin siinä olisi jotain vikaa, että pitää siivoamisesta.

Ennakkoluulot kohdistuivat Saanan Tynin mukaan vielä pahemmin hänen siskoonsa Soili Tyniin. Hän tuli yritykseen suoraan lukiosta.

– Soili oli hyvä koulussa ja kaikki ajattelivat, että hän menee yliopistoon. Hän kohtasi vielä enemmän ennakkoluuloja kuin minä.

Suomen Kotityöpalveluyhdistyksen puheenjohtaja Eija Lenkkeri myöntää, että siivoustyöllä on huono maine.

– Alaa pidetään ala-arvoisena. Kotisiivouksen osaajalta vaaditaan paljon osaamista esimerkiksi erilaisista pintamateriaaleista, siivouksessa käytettävistä aineista ja välineistä. On myös huomioitava, että asiakkaat miettivät, ketä päästävät omaan kotiinsa.

"Ei kaikkein mediaseksikkäin ala"

Taivalkoskelta kotoisin olevan Tynin lapsuudenperheessä on yhteensä 15 lasta. Heistä yrityksessä ovat Saanan ja Soilin lisäksi suoraan yläasteelta töihin tullut Selina, sosionomiksi kouluttautunut Saila ja armeijan vänrikiksi kohonnut Silja.

– Tällä alalla kaikki eivät pärjää, vaikka ajatellaan, että kaikki osaavat ottaa imurin käteen, Soili Tyni sanoo.

Häntä viehättää alassa, että siivotessa näkee oman käden jäljen.

– Eihän tämä meidän alamme ole kaikkein mediaseksikkäin. Se on valitettava totuus. Haluamme nostaa alan mainetta, Soili Tyni sanoo.

Saana Tyni kiittelee omaa opinto-ohjaajaansa yläkoulussa.

– Hän sanoi, että elämässä voi pärjätä muutenkin kuin opiskelemalla. Ehkä hän tajusi, että kärsivällisyyteni ei riitä yliopistonpenkille, Saana Tyni naurahtaa.

Palkinto gaalassa

Yrittäjän alku ei ollut helppo. Henri Haho palasi Tampereelle jatkamaan lukio- ja ammattikouluopintoja. Saana Tyni muutti perässä ja jatkoi yritystoimintaa.

Haho oli monta vuotta töissä putkiliikkeessä, koska yritys ei vielä elättänyt koko perhettä.

Ensimmäisinä vuosina Saana Tyni ei voinut nostaa yrityksestä palkkaa.

– Elin miehen siivellä ja harrastin myös dyykkaamista, hän naurahtaa.

Kotisiivous alkoi vähitellen kannattaa. Nyt Koti puhtaaksi toimii pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Tänä vuonna se avaa uudet toimipisteet Turussa ja Oulussa.

Yrityksessä on 65 työntekijää.

Torstaina illalla yritys pokkasi palkinnon. Yleensä näitä palkintoja ovat saaneet it-firmat tai konsulttiyhtiöt.

Koti puhtaaksi -yrityksen työntekijät juhlivat gaalassa oransseissa puvuissa täysin siemauksin.

Satasella osakkaaksi

Koti puhtaaksi on luonut uusia käytäntöjä, jotka ovat nostaneet työhyvinvointia. Ensinnäkin yhtiöllä on tällä hetkellä 12 muutakin osakasta. Kaikki ovat työntekijöitä yhtiössä.

– Meillä jokainen työntekijä saa ostaa osakkeita ja jo sadalla eurolla pääsee osakkaaksi. Tämä on lujittanut työyhteisöä ja houkutellut huippulahjakkuuksia kilpailevista yrityksistä. Nyt tulevan kesän osakeantiin on jo jonoa, Henri Haho sanoo.

Toiseksi yritys on kiinnittänyt huomiota työaikoihin.

– Me olemme alusta alkaen halunneet tehdä toisin ja rakentaa työpaikka, missä työt tehdään iloisesti kello 8–16 ja viikonloput ovat aina vapaat eivätkä työjutut vaivaa työpäivän jälkeen, Haho kertoo.

Saana Tynin mukaan tästä syystä heille on hakeuduttu töihin jopa parempipalkkaisilta aloilta. Hakemuksia saattaa tulla sata, jos avoimena on pari paikkaa. Monissa ammateissa on yötöitä tai vuorotöitä, joiden tekeminen ei välttämättä houkuta.

Suomen Kotityöpalveluyhdistyksen mukaan alalla alkaa yleisesti olla jo pulaa työntekijöistä etenkin kasvukeskuksissa.

– Pääkaupunkiseudulla suurin osa siivoustyötä tekevistä henkilöistä on maahanmuuttajataustaisia, Eija Lenkkeri sanoo.

Enemmän kuin korkeakoulutetut

Siivousalan arvostus on kasvanut, kun alan palkkataso on noussut. Minimipalkka on yrityksessä 10,5 euroa tunnilta, mutta tyypillinen palkka on 11–12 euroa.

– Meillä on palkka-avoimuus eli kaikki tietävät toistensa palkat, Saana Tyni kertoo.

Mikä on Saana Tynin palkka?

– Nostan palkkaa noin 30 000–50 000 euroa vuodessa.

Tämä on enemmän kuin monet korkeakoulutetut saavat.

Tarina on kuultu monta kertaa. Nuori lupaus bongataan kadulta malliksi Pariisin ja New Yorkin catwalkeille tai näyttelijäksi suosittuun tv-sarjaan.

Mutta vanhemmallakin iällä voi lykästää. Joensuusta Ranskaan muuttanut Leea Wasenius napattiin Hollywood-elokuvaan kesken kauppareissun.

"Tämä on höpöhöpöä"

Marraskuussa Wasenius oli saanut tyttärensä ja tämän lapset luokseen vierailulle Lounais-Ranskaan. Naiset olivat lähteneet kaksistaan ostoksille läheiseen Angoulêmen kaupunkiin.

Wasenius odotti ostoskeskuksessa väsyneenä kotiin lähtöä, kun Amélieksi esittäytynyt nainen tuli kysymään häneltä ranskaksi jotain elokuviin liittyvää. Sen enempää Wasenius ei ymmärtänyt, joten nainen vaihtoi kielen englantiin.

Silti kysymystä oli vaikea sisäistää. Wes Andersonin uuteen elokuvaan The French Dispatch haettiin avustajaa ja nainen oli kiinnostunut Waseniuksesta.

Wasenius piti kysymystä höpöhöpönä, mutta paikalle saapunut tytär oli heti myyty: Wes Anderson, menestyselokuva Grand Hotel Budapestin ohjaaja, totta kai äidin pitää suostua.

Niinpä Leea Wasenius sai käteensä kyltin, johon oli kirjattu hänen nimensä ja yhteystietonsa. Amélie otti kuvan ja kiitti.

Myöhemmin Waseniuksen tytär naureskeli, että hän oli hetken pois ja heti äiti oltiin kaappaamassa elokuvaan. Waseniustakin huvitti, sitten hän unohti koko jutun.

Puvustaja paljastaa totuuden

Joulukuussa Leea Wasenius oli nousemassa Helsinki-Vantaan lentokentällä Pariisin koneeseen, kun puhelin soi. Amélie soitti ja kertoi, että Waseniuksen pitäisi tulla koemeikkiin ja sovittamaan pukua ennen varsinaista kuvauspäivää.

Wasenius empi. Hän oli varannut matkat ja liput Kölnin huonekalumessuille, eikä niitä voinut peruuttaa. Töitäkin oli paljon.

Mutta tytär kannusti lähtemään ja kun Wasenius kysyi mielipidettä pojaltaan elokuvaohjaaja Taneli Mustoselta, patisti tämäkin äitiään matkaan.

– Laitoin Amélielle viestin, että minua pelottaa. Hän kehotti ottamaan kaverin mukaan ja lupasi tulla portille vastaan. Lasten ja lastenlasten tähden piti mennä, Wasenius naurahtaa.

Elokuvan työryhmä oli ottanut tukikohdakseen Angoulêmen keskustassa sijaitsevan tyhjäksi jääneen sairaalan.

Viehättävä pienikokoinen rouva toi sovitettavaksi 1950-luvun tyylin vaatteita ja asusteita. Rouva puhui sekaisin englantia, italiaa ja ranskaa, eikä Wasenius aina ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Hattuja sovitettiin useita, kunnes rouva oli tyytyväinen.

Vieläkin Wasenius ajatteli, että jospa tämä jäisi tähän.

Hän kertoo uskoneensa koko jutun todeksi vasta kun selvisi, että hänelle puvun valinnut rouva oli Milena Canonero, neljä Oscaria voittanut maailmankuulu italialainen puvustaja.

Elokuvaohjaajapoika opasti pyytämään nimikirjoituksia

Tammikuussa Leea Wasenius ajoi jälleen kohti Angoulêmea. Kuvauspäivä oli merkitty alkamaan kello 10 ja kotiin pääsisi vasta 12 tuntia myöhemmin. Ratissa jännitys oli käydä ylitsepääsemättömäksi.

Graafisena suunnittelijana Wasenius on omassa työssään tottunut olemaan taustalla ja yhtäkkiä pitikin olla esillä maailmantähtien keskellä. Elokuvaohjaajapojalta saatu evästys lähinnä lisäsi jännitystä.

– Taneli sanoi monta kertaa, että ota nimikirjoituksia, mutta enhän minä kehdannut enkä uskaltanut pyytää keneltäkään, Wasenius nauraa.

Kuvauspaikalla jännitystä helpotti, että tilanne oli selvästi tuotantoryhmän hallussa. Kaikki tiesivät, mitä tekivät ja avustajista pidettiin hyvää huolta. Omaa vuoroaan joutui odottamaan välillä pitkään.

Waseniuksen roolina oli esittää rikasta taiteen kerääjää. Sen enempää hän ei voi kertoa, eikä osaisikaan. Avustajille elokuvasta kerrottiin vain se, mikä kohtauksen onnistumisen kannalta oli tarpeen.

– Tiedän sen, mitä googlaamallakin saa tietää. Elokuvassa on kolme tarinaa, rakkauskirjeitä toimittajille ja se on komedia.

Näyttelijäkaartiin kuuluu suuruuksia, kuten Bill Murray, Tilda Swinton, Benicio Del Toro, Adrien Brody ja Kate Winslet.

Waseniuksella on muutama kuva muistona kuvauksista, mutta niitäkään hän ei saa jakaa.

Leffahullu ylittää itsensä

Helmikuussa Leea Wasenius muistelee kuluneita kuukausia edelleen hämmentyneenä. Enää tosin ei tarvitse miettiä, oliko kauppakeskuksessa esitetty kysymys totta.

– Olen iloinen, että pystyin menemään niin korkean kynnyksen yli. Jos jossain olisi haettu avustajia, en ikimaailmassa olisi mennyt, Wasenius kertoo.

The French Dispatch on tulossa näillä näkymin ensi-iltaan vuonna 2020. Waseniusta ei haittaa, jos kohtaus leikataan pois lopullisesta elokuvasta. Hänelle tärkeintä on kuvauksissa solmitut uudet tuttavuudet ja piipahdus tähtiloisteessa.

Wasenius nimittäin on ollut koko ikänsä elokuvahullu. Niin hullu, että pyöritti miehensä kanssa Outokummussa elokuvateatteri Kino-Maritaa 12 vuotta aina vuosituhannen taitteeseen saakka. Sitä ennen hän oli perustamassa elokuvakerhoa Lieksaan.

Ja sitten 66-vuotias pohjoiskarjalainen leffahullu poimitaan ranskalaisesta ostoskeskuksesta esittämään rikasta taiteen kerääjää kuuluisan Hollywood-ohjaajan elokuvaan. Kyllähän se vähän hämmentää.

– Kuvausten jälkeen kiitin Wes Andersonia kädestä pitäen.

Leea Waseniuksen kokemuksesta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Karjalainen.

Etelä-Pohjanmaalla Alavudella tammikuussa avatun Attendon hoivakodin asioita on selvitetty tänään. Hoivakoti Pelimannissa on 60 paikkaa vanhuksille.

Alavuden kaupunginjohtaja Pekka Ala-Mäenpää sanoo, että valvontaviranomaiset selvittävät hoivakodin hoitajamitoitusta ja henkilökunnan pätevyyttä. Selvitystä tekee Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Hoitokodin epäillyistä ongelmista uutisoinut Helsingin Sanomat kertoo, että hoivakodissa on ollut sen lyhyen aukiolon aikana kuolemantapauksia, joiden yhteyttä hoivaan nyt myös selvitetään.

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymän johtaja Maria-Liisa Nurmi kertoo, että hoivakoti Pelimannissa ovat tänään olleet paikalla aluehallintoviraston ja Valviran edustajien lisäksi palvelun tuottaja ja palvelun järjestäjä.

Nurmi sanoo, että asiasta ei ole vielä enempää tiedotettavaa, mutta antaa ymmärtää, että tilanne on akuutti ja voi johtaa jopa hoivakodin toiminnan keskeyttämiseen.

– Asia ratkeaa toivottavasti tämän illan aikana, muun muassa se, jatkaako Attendo palvelun järjestämistä, toteaa Nurmi.

Pitkä valvontaketju

Aluehallintovirasto selvittää tilannetta yhdessä Valviran kanssa. Valvirasta kerrotaan, että kodin asiakasturvallisuutta on selvitetty koko perjantai.

- En voi mennä yksityiskohtiin. Yleisesti voin todeta, kun on kyse vanhusten hoitokodista, keskeistä on: Onko vanhusten hoidon ja hoivan eli palvelutarpeen suhteen joka työvuorossa asianmukaisesti osaavaa henkilökuntaa? Onko tiedonhallinta kunnossa? Ja onko esimiestoiminta kunnossa, niin että voidaan reagoida tilanteisiin, ylijohtaja Markus Henriksson kuvaa tilannetta.

Järjestämisvastuussa on Kuussote, joka on kuuden kunnan terveyskuntayhtymä. Sen tehtävänä on valvoa tuottajayritystä. Palveluiden tuottaja eli Attendo tekee myös omavalvontaa.

Pelimannissa liian vähän hoitajia?

Hoivakoti Pelimannin toiminnasta vastaa Attendo. Hoivakodin kaikki paikat on varannut Pihlajalinna-konsernin ja kuntien yhteinen Kuusiolinna Terveys.

Kuusiolinna tuottaa kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut kuusiokunnille eli Alavudelle, Ähtärille, Kuortaneelle ja Soinille.

Ylen tietojen mukaan valvojat olisivat kiinnittäneet huomiota siihen, että työvuoroissa ei ole riittävästi osaavaa henkilöstöä. Epäselvää on ollut myös se, kuka on töissä ja kuka ei. Myöskään ohjeistukset eivät ole olleet kunnossa.

Kun puutteista on kysytty hoidon tuottajalta, vastaukset ovat olleet valvojien mielestä epämääräisiä, Ylelle kerrotaan.

Ylen tietojen mukaan Pelimannista olisi myös irtisanoutunut useita työntekijöitä.

Esperin tapaus aiheutti yhteydenottojen tulvan

Yhteydenotot viranomaisille ovat lisääntyneet valtavasti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen jälkeen, kun Esperi Caren hoivakoti suljettiin Kristiinankaupungissa vakavien epäkohtien vuoksi.

Vanhustenhoidon epäkohdista ovat kertoneet sekä hoivakotien asukkaat että omaiset.

Ylen tekemä laaja selvitys osoitti, että eri puolilla maata on ollut vakavia puutteita suurten yksityisten hoivakotien toiminnassa.

Lue lisää:

Ylen selvitys: Hoivajätti Attendolla ongelmia ympäri Suomea – hoivakodeissa aliravittuja, ulkoilua harvoin ja likaisissa vaipoissa nukkumaan

Ylen laaja selvitys paljastaa Esperi Caren hoivakotien karuja käytäntöjä: sängystä pudonneet jätetty lattialle, hoivakoti välillä ilman hoitajaa

Jopa 15 vanhuksen epäillään kuolleen laiminlyöntien vuoksi – Esperiä syyttävä omainen: “Oli pitkään tunne, että jotain vakavaa tapahtuu”

Vanhustenhoidon ongelmat keskittyvät yksityisiin yrityksiin – Julkisesta puolesta tehdään selvästi vähemmän ilmoituksia

Näin kaikki tapahtui Kristiinankaupungissa – Esperin hoivakodin toiminnan keskeyttämisen taustalta paljastuu vastuunpakoa ja piittaamattomuutta

Kyseessä on vain jäävuoren huippu.

Näin totesi Ylelle eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston esittelijä Tapio Räty, kun ongelmat lastensuojelulaitoksissa alkoivat paljastua viime vuonna. Räty on yksi laitoksia kiertävistä tarkastajista.

Aloin tehdä ensimmäistä juttuani laitoksiin sijoitettujen nuorten kaltoinkohtelusta viime keväänä, jo kauan ennen kuin niistä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Pengoin tapauksia kuukausia, sillä potilaskertomusten, kantelujen ja niihin tulleiden ratkaisujen läpi kahlaaminen vei aikaa. Selvisi, että kaltoinkohtelua tapahtui paitsi lastensuojelussa myös laitoksissa, joissa hoidetaan tai kuntoutetaan psyykkisesti sairaita nuoria.

Jutun jälkeen sain paljon viestejä epätoivoisilta vanhemmilta, jotka kertoivat huonosta kohtelusta myös kehitysvammaisten hoitokodeissa. Samaan aikaan alkoi tulla uutisia kehitysvammaisten aikuisten puolelta. Viimeksi julkisuuteen ovat nousseet ongelmat vanhusten hoivakodeissa. Selvisi myös, että ongelmat kehitysvammaisten puolella ovat yhtä vakavia.

Laiminlyöntien kohteina ovat olleet lapset, mielenterveysongelmaiset, vammaiset ja vanhukset. Ihmiset, joista vain harva pystyy nousemaan vastarintaan ja puolustamaan oikeuksiaan. Olen kuullut tarinoita ja lukenut hoitoraporteista, kuinka hoitava taho on kuitannut tällaiset pyrkimykset vetoamalla sairauteen tai vammaan.

Uhkailua ja kiusaamista

Tapauksiin puuttuneet hoitajat ovat kertoneet minulle, kuinka työnantaja pyrkii vaientamaan heidät uhkaamalla töiden loppumisella. Joitakin on alettu kiusata työyhteisössä, minkä seurauksena he ovat irtisanoutuneet. Pelko leimautumisesta on niin iso, että harva samalta alalta töitä etsivä jäänyt uskaltaa puhua ongelmista julkisuudessa omalla nimellään edes irtisanoutumisen jälkeen.

Viranomaisen valvontakäynnit kääntyvät teatteriksi, koska viranomainen ilmoittaa niistä tarkastuksen kohteelle yleensä hyvissä ajoin etukäteen. Niihin on aikaa valmistautua. Ongelmat lukuisissa lastensuojelulaitoksissa paljastuivat nimenomaan eduskunnan oikeusasiamiehen tekemillä yllätystarkastuksilla.

Suurin osa vanhuksista ja kehitysvammaisista ei pysty kertomaan, mitä tapahtuu silloin, kun paikalla ei ole omaisia tai tarkastajia. Mielenterveysongelmaista harvoin uskotaan. Sanaa sanaa vastaan -tilanteessa potilas tai omainen häviää.

Pelottaa ajatella, kuinka paljon tapauksia jääkään piiloon.

Valvira siirtää osan sille tulevista kanteluista aluehallintovirastoille. Niillä taas ei ole tarpeeksi väkeä kattavaan valvontaan. Eräs aluehallintoviraston ylilääkäri on kertonut minulle, että Suomessa on vain muutama psykiatrisia hoitolaitoksia valvova psykiatri. Heillä on vastuullaan koko maa, ja he joutuvat hoitamaan valvontaa muiden töidensä ohessa.

Valvonta perustuukin sekä laitoksissa että hoitokodeissa suurelta osin omavalvontaan. Aluehallintovirasto ei nähnyt omavalvonnassa jääviysongelmaa, kun siitä kysyin.

Kukaan ulkopuolinen taho ei valvo, mitä laitoksissa kirjataan ylös ja kuinka todenmukaisia kirjaukset ovat. Kuitenkin kantelujen ratkaisut perustuvat dokumentoituun näyttöön. Jos kantelijalla ei sitä ole, virhe tai laiminlyönti ei päädy tilastoihin. Kaikkien haastattelemieni vanhempien mukaan ikäviä tilanteita on jätetty kirjaamatta tai ne on kirjattu väärin.

Puheet ja kirjaukset ristiriidassa

Juttuja varten tutkimissani potilaspapereissa ja hoitokertomuksissa on myös ollut ristiriitaisuuksia. Erään mielenterveysongelmista kärsineen nuoren tapauksessa lääkäri oli kirjannut ensin ylös vanhempien kertomuksen huonosta kohtelusta. Myöhemmin sama lääkäri oli kirjoittanut, ettei tällaista viestiä ole vanhemmilta tullut.

Monet äideistä ja isistä kokevat, että ainoa keino todistaa laiminlyönnit on keskustelujen tallentaminen - salaa. Olen kuullut tallenteita, joissa lääkärin ja koulukodin ohjaajan puheet ovat jotain ihan muuta kuin papereihin on kirjattu. Vielä useammin olen kuullut äidin tai isän harmittelevan jälkikäteen sitä, kun ei tullut tallennettua.

Suurin osa haastattelemistani vanhemmista on kokenut, että laitos tai hoitokoti on myös “kostanut” kantelut joko heille tai heidän lapselleen. Kosto on vanhempien mukaan toteutettu esimerkiksi rajoittamalla yhteydenpitoa. Pelko omaan lapseen kohdistuvasta kostosta on myös yksi syy siihen, miksi suuri osa heistä ei uskalla puhua epäkohdista.

Kun tilanne on päässyt näin pahaksi, luottamusta yhteiskuntaan on todella vaikea palauttaa. Nuori ihminen, joka toistuvasti painetaan alas, ei pysty sitä edes rakentamaan.

Niistä seurauksista saamme maksaa myöhemmin.

Eira Lehtimäki oli ensimmäisen kerran kirppiksellä 1980-luvulla. Silloin kirpputorit olivat pieniä ja hämyisiä. Jokaisella oli oma ominaistuoksunsa.

Nykyään käytettyä tavaraa kaupataan suurissa halleissa, joissa ilmanvaihto ja valaistus ovat kuin suurissa marketeissa.

Kokkolalaiselta kirpputorilta pöytävarauksen tehnyt Lehtimäki voi seurata kännykästään, miten tavarat käyvät kaupaksi omalla myyntipöydällä. Hinnoittelu onnistuu sähköisesti ja personoiduilla viivakoodeilla, kun kirpputorit ovat siirtymässä mobiiliaikaan.

Kaupankäynnin lähes reaaliaikaisen seurannan mahdollistaa erityisesti itsepalvelukirpputorien käyttöön suuniteltu Kirppari-Kalle ohjelmisto.

– On hienoa, kun näkee heti, jos joku tavara on mennyt kaupaksi. Myös graafinen kalenteri varatuista pöydistä on selkeä, Lehtimäki sanoo.

Ohjelmisto näyttää milloin kirpparilla on vapaita pöytiä. Sen avulla voi myös maksaa varausmaksun.

Idea ja tuote syntyivät Kuopiossa

Tuotteen isä on kolmikymppinen kuopiolainen yrittäjä ja koodari Kalle Rainio. Hän aloitti järjestelmän kehittelyn vuonna 2010, kun tuttu kirppariyrittäjä pyysi nuorta Rainiota kehittelemään sähköisen pöytävarausjärjestelmän.

Tuotetta testannut yrittäjä neuvoi poikaa pistämään firman pystyyn ja kauppaamaan järjestelmää muillekin.

Suomessa on nykyään arviolta toista tuhatta kirpputoria. Näistä satakunta on siirtynyt mobiiliaikaan Kirppari-Kallen myötä. Asiakkat ovat pääasiassa vähintään sadan pöytäpaikan kirpputoreja eri puolelta maata.

– Isot kaupungit innostuivat ensin, sitten muut. Lapissa tosin on vain muutama asiakas. Myös pohjalaismaakunnissa kirpparit ovat lähteneet vasta hiljattain mukaan, Rainio kertoo.

Myyntipaikkojen varaamiseen suunniteltu tuote kehittyi myynnin seuraamisen ja sähköisen hinnoittelun välineeksi, kun Rainio löi hynttyyt yhteen kuopiolaisen ohjelmistotalo SKJ Systemsin kanssa.

– Järjestelmä on integroitu suunnittelemamme kassajärjestelmän kanssa, joten tavaroiden myyntiä voi seurata reaaliaikaisesti netissä. Ilman kassayhteyttä Kirppari-Kalle toimii pelkkänä sähköisenä varausjärjestelmänä, kertoo toimitusjohtaja Aarno Hartikainen.

Palvelu ei vaadi erillistä ohjelmiston asennusta ja se toimii millä tahansa laitteella, jossa on web-selain ja verkkoyhteys.

Itsepalvelukirppikset suomalainen juttu

Kalle Rainio on kehitellyt tuotettaan kahdeksan vuotta. Mobiilisovellus tuli käyttöön vuonna 2014.

– Markkinoille on nyt myöhemmin tullut pari muuta järjestelmää, mutta ei meillä oikeastaan kilpailua ole. Vielä vähemmän on kilpailua ulkomailla, missä koko itsepalvelukirpputorien konsepti tuntuu olevan uutta, Rainio sanoo.

Kiinnostusta ja kyselyjä kuitenkin on, kertovat Rainio ja Hartikainen.

– Kun muu maailma herää kunnolla itsepalvelukirpputorien ideaan, Suomesta on valmis ohjelmisto ja tuote heti tarjottavaksi.

Tällä hetkellä Rainio kehittää Kirppari-Kallesta versiota, joka sopii verkkokaupan käytettäväksi. Yhteistyökumppanina on kansainvälinen verkkokauppa.

Kivijalkakirpputorit jakautuvat pääasiassa kahteen leiriin. Osa vuokraamyyntipöytiä omien tavaroiden myyjille. Toiset, esimerkiksi SPR:n ja eri seurakuntien kirppikset, toimivat lahjoitetun tavaran myyjinä.

– Ne eivät kilpaile keskenään, koska toimintakonsepti on erilainen, sanoo kirpputoriyrittäjä Tiina Mäkihonka Kokkolasta.

Kalle Rainio ja Aarno Hartikainen uskovat, että pienimmät kirpputorit eivät välttämättä halua siirtyä mobiiliaikaan.

– Tonnin aloitusmaksu ja sovelluksen 50-80 euron kuukausimaksu karsii pienimpiä yrittäjiä, Rainio arvelee.

– Nuoret ovat kasvaneet kännykkään kiinni, heille mobiilisovellus voi olla syy, miksi varaavat juuri tietyltä kirpputorilta myyntipaikan tavaroilleen, Hartikainen miettii.

Kilpailu pakottaa houkuttelemaan asiakkaita myös muilla palveluilla.

Täyden palvelun paketteja tarjoavat kirpputorit esimerkiksi tekevät asiakkaan puolesta kaiken. Henkilökunta hakee tavarat ja hinnoitteleeja lajittelee ne myyntipöydälle. Lopuksi rahat tilitetään tavaroiden omistajalle.

– Systeemi on tosi hyvä. Jos on esimerkiksi lapsia, eikä itsellä aika riitä, sanoo Eira Lehtimäki.

Kirppiksellä pitää myös olla lasten leikkipaikka ja kahvila.

Eira Lehtimäki on huomannut, että vaatimusten noustessa ja palvelujen lisääntyessä myyntipaikojen hinnat tuntuvat laskevan.

– Ennen ei pöytää saanut alle kolmenkymmenen euron, mutta nyt se on mahdollista. Lisäksi pöytiä myydään Kokkolassa aika ajoin tarjouksella.

Kirpputorien siirtyminen mobiiliaikaan on tapahtunut, kun uusia on perustettu ja vanhoja on uudistettu.

Uudistumisesta huolimatta myyntiin tulevat tavarat ovat edelleen pääasissa lasten vaatteita ja leluja. Toki poikkeuksiakin on. Toisenlaista tavaraa löytyy erikoistuneilta kirppiksiltä.

– Lasten vaatteet ja lelut kiertävät kaikista parhaiten. Niillä on aina kysyntää, sanoo kirpputoriyrittäjä Tiina Mäkihonka Kokkolasta.

Vaatteet ovat nykyään parempikuntoisia, kuin ennen. Ostajien vaatimukset ovat nousseet, eivätkä rikkinäiset tai kuluneet mene kaupaksi. Myös ylihinnoiteltu tuote jää pöydälle tai rekkiinsä.

Osaava hoiva ympäri vuorokauden. Turvallinen, lämminhenkinen ja viihtyisä koti.

Näin Esperi mainostaa Rovaniemellä sijaitsevaa vaikeasti vammaisten nuorten hoitokotia Kevätporttia. Vanhempien mielestä Kevätportti ei ole enää pitkään aikaan ollut koti.

– Se oli idyllinen paikka, kunnes se myytiin Esperille kesällä 2016. Laatu laski välittömästi. Alkoi tulla hoidon laiminlyöntejä ja sekaannuksia lääkkeissä, kertoo 24-vuotiaan autistisen Petterin äiti Tuija Laine.

Kevätportti rakennettiin Rovaniemelle vanhempien toiveesta nelisen vuotta sitten. Vanhemmat ideoivat ja suunnittelivat hoitokodin yhdessä kaupungin edustajien ja asiantuntijoiden kanssa.

Toive oli, että talosta tulisi kodinomainen, esteetön paikka rauhalliselle omakotialueelle. Siitä oli määrä tulla unelmien koti, johon suunnilleen samanikäiset, tarpeidensa puolesta yhteensopivat nuoret voisivat muuttaa aikuistuttuaan. Ryhmäkokojen piti olla pienet.

Unelma toteutuikin, hetkeksi. Sitten Kevätporttia pyörittänyt perheyritys myi hoitokodin Esperille, jolta Rovaniemen kaupunki ostaa vammaisten asumispalveluita.

Ylen haastattelemien äitien mukaan yhdeksän perhettä on ottanut lapsensa takaisin kotiin tai siirtänyt hänet toiseen asumisyksikköön. Viimeksi lauantaina yksi asukkaista muutti pois.

Romahduksia

Kevätportissa on 15 asukaspaikkaa. Kolme äitiä kertoo nuorten taantumisesta ja suoranaisista romahduksista, jotka vaativat sairaalahoitoa. Äitien kirjanpidon mukaan Kevätportista on irtisanoutunut Esperin aikana kymmeniä hoitajia.

Äitien mielestä hoitajia on aivan liian vähän ja he vaihtuvat usein. Tuija Laine kertoo, että autistiselle Petterille tuli siitä pahoja stressihäiriöitä. Siksi Petteri viettää Kevätportissa enää kaksi vuorokautta viikosta.

– Hän alkoi pelätä kävelemistä ryhmäkodin käytävillä ja yleisissä tiloissa. Petteriä pitää nykyään taluttaa siellä, Laine sanoo.

Terhi Vanha otti autistisen ja epilepsiaa sairastavan 22-vuotiaan poikansa Jussi Ilmolan takaisin kotiin asumaan viime kesänä.

– Jussin epilepsiakohtaukset tihentyivät ja turvallisuudentunne heikkeni, kun hoitajia oli liian vähän ja he vaihtuivat jatkuvasti. Ambulanssi soitettiin viiden kuukauden aikana 43 kertaa apuun.

Kysyimme Esperiltä, pitävätkö vanhempien paikkansa. Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi kertoo sähköpostin välityksellä, että Kevätportista on lähtenyt viime syyskuun jälkeen kaksi asukasta ja yksi hoitaja. Hän ei kommentoinut sitä, kuinka paljon asukkaita ja hoitajia on lähtenyt ennen sitä.

Hoitajamitoitus ja muutkin asiat olivat kunnossa. Heini Pirttijärvi

Pyysimme haastattelua myös Kevätportin yksikönpäälliköltä. Hän kertoi, ettei voi kommentoida asiaa. Pirttijärvi ei osaa vastata siihen, miksi asukkaat ovat muuttaneet pois. Hänen mukaansa mukaan Valvira on tehnyt Kevätporttiin yllätystarkastuksen kesällä 2018.

– Hoitajamitoitus ja muutkin asiat olivat kunnossa. Myös nyt tammikuussa tehdyssä auditoinnissa kaikki oli kohdallaan. Ambulanssien käyntikertoja emme laske, mutta se tilataan aina tarvittaessa, Pirttijärvi toteaa.

Lääkevirheitä

Vanhempien mielestä suuri ongelma ovat nuorten lääkityksessä tapahtuneet vakavat virheet ja puutteet hoitajien perehdytyksessä. Terhi Vanhan mukaan lääkevirheitä sattui hänen poikansa kohdalla luvattoman usein.

– Pari kertaa olen löytänyt Jussin kohtauslääkkeet hänen huoneensa pöydältä. Lääke on tosi vahva. Seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat, jos Jussi tai joku muu asukas olisi ottanut lääkkeen ominpäin.

Vanha kertoo, että kerran Jussi sai kotilomalle mukaansa toisen asukkaan lääkkeet.

– En uskaltanut enää pitää häntä siellä. On ihan tuurista kiinni, ettei siellä ole sattunut mitään vakavampaa.

Kun menen katsomaan Eetua, löydän lääkkeitä hänen sängystään ja lattialta. Pia Ylisuvanto

Myös Pia Ylisuvannolla on suuri huoli lääkkeiden käsittelystä Kevätportissa. Hänen vaikeasti vammaiselle, 20-vuotiaalle pojalleen Eetulle on annettava lääkkeet kuusi kertaa päivässä, ja säännöllisyys on tärkeää. Jos lääkkeen ottaa kaksi tuntia myöhässä, koko Eetun keho voi mennä niin jäykäksi ettei hän pysty syömään eikä juomaan.

– Kun menen katsomaan Eetua, löydän lääkkeitä hänen sängystään ja lattialta. Niitä siis unohdetaan antaa tai ei huolehdita, että ne niellään. Lääkkeitä ovat myös jakaneet henkilöt, joilla ei ole siihen lupia, Ylisuvanto sanoo.

Dosetit vaihtuivat

Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi sanoo, että lääkevirheitä on voinut tapahtua.

– Inhimillinen virhe on mahdollinen, mutta luonnollisesti potilaiden turvallisuus on meille todella tärkeää ja teemme kaikkemme estääksemme virheet, Pirttijärvi sanoo.

Hän toteaa, että virheet kirjataan aina ylös ja käsitellään esimiehen johdolla.

– Samalla sovitaan korjaavista ja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joilla vastaavat tilanteet vältetään jatkossa.

Vakavia virheitä ei ole tapahtunut. Marjut Eskelinen

Kevätportin kaksi entistä hoitajaa kertoo Ylelle, että lääkevirheitä tapahtuu liikaa.

Toinen heistä vahvistaa, että myös lääkedosetit ovat vaihtuneet. He eivät halua esiintyä jutussa nimillään, koska pelkäävät leimautuvansa alalla “hankaliksi” työntekijöiksi.

– Päivittäisiä lääkkeitä on jäänyt antamatta kiireen ja henkilökunnan vajauksen vuoksi, sanoo toinen hoitajista.

Hoitajat kertovat Ylelle, että talossa on ollut paljon sijaisia eikä heitä ole perehdytetty kunnolla. Hoitajien mukaan ongelmista on ilmoitettu Valviraan ja Rovaniemen kaupungille, joka valvoo Kevätportin toimintaa. Kaupunki pitää lääkevirheitä lievinä.

– Niitä ei tietenkään pidä vähätellä, mutta vakavia virheitä ei ole tapahtunut eikä niitä ole voitu dokumenteistakaan todeta. Lääkedosetin vaihtumisesta olen kuullut, mutta virhe huomattiin ennen kuin siitä aiheutui asiakkaalle mitään varsinaista vaaraa, sanoo palvelualueen päällikkö Marjut Eskelinen Rovaniemen kaupungilta.

"Sillisalaatti"

Toisen entisen hoitajan mukaan mukaan ongelmat alkoivat, kun Kevätportti myytiin Esperille ja talo tuli täyteen asukkaita. Hoitaja kuvailee paikan muuttuneen “sillisalaatiksi”, koska aivan vastakkaisia tarpeita omaavia nuoria sijoitettiin samoihin tiloihin.

– Siellä oli alusta alkaen vaativan hoidon asukkaita, jotka tarvitsivat rauhallista ilmapiiriä. Sitten sinne muutti äänekkäitä nuoria, joilla oli myös mielenterveysongelmia. Vanhat asukkaat alkoivat saada enemmän epileptisiä kohtauksia ja käyttäytyä aggressiivisesti, hoitaja kertoo.

Myös Esperi Caren vt. toimitusjohtaja Heini Pirttijärvi myöntää, että Kevätportissa on aiemmin ollut ongelmia.

– Olemme pahoillamme siitä, ettei aiemmin olleisiin haasteisiin kyetty vastaamaan tarpeeksi ripeästi ja että hoito ja tuki on koettu riittämättömänä, Pirttijärvi toteaa.

Vanhempien mukaan tilanne on viime aikoina hiukan rauhoittunut, koska Kevätportissa on nyt vähemmän asukkaita eikä sijaisille ja keikkatyöläisille ole niin suurta tarvetta. Heidän mielestään hoitajia on edelleen liian vähän. Pia Ylisuvanto sanoo, että pelkästään Eetu tarvitsee monissa hoitotilanteissa ainakin kahden hoitajan läsnäolon päivittäin.

– On ollut tilanteita, joissa koko hoitokodissa paikalla on ollut päivällä vain neljä hoitajaa. Se ei millään riitä. Joskus olen löytänyt Eetun sähkökäyttöisen sängyn alta, kun hänet on jätetty yksin lattialle ilman valvontaa. Kun joku nuorista saa epilepsiakohtauksen, muut jäävät oman onnensa nojaan.

Vanhemmat korostavat, etteivät syytä ongelmista hoitajia. He kuitenkin pelkäävät ongelmien pahenevan uudestaan, kun Kevätporttiin muuttaa uusia asukkaita.

Yhtä paha tilanne kuin hoivakodeissa

Vammaisjärjestöjen mukaan Suomessa on lukuisia kuntia, joissa on samanlaisia ongelmia kuin Rovaniemellä. Yle Uutiset kertoi kehitysvammaisten lasten ja nuorten tilanteesta jo tammikuussa.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki sanoo, että tilanne on avoimen kilpailutuksen ja sitä seuranneiden yrityskauppojen seurauksena äitynyt yhtä pahaksi kuin hoivakodeissa. Virkamäki oli kilpailuttamisen poistamista ajavan Ei myytävänä -kansalaisaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja.

Tilanne on kammottava ja täysin vastoin sivistysvaltion periaatteita. Markku Virkamäki

Virkamäki muistuttaa, että kyseessä ovat elämänmittaiset palvelut. Kehitysvammaisella nuorella voi kotoa muuttaessaan olla 60 vuotta elinaikaa jäljellä.

– Kun yrittäjä myy palvelut, hän myy samalla asukkaat ja läheiset kysymättä heiltä mitään. Kuntakin katsoo vierestä. Tilanne on kammottava ja täysin vastoin sivistysvaltion periaatteita. Missään muualla ei ole tällaista kilpailutusmenettelyä kuin Suomessa.

Virkamäen mukaan hankintalaki ja siihen pohjautuva kilpailutus antaa asianosaisuuden ja oikeussuojakeinot vain tilaajille ja palveluntuottajille eli kunnille, maakunnille ja Kelalle. Hankintapäätöksestä voivat valittaa vain nämä tahot. Vammaisilla tai heidän läheisillään ei tätä oikeutta ole.

Esimerkiksi Kainuussa viisi asukasta ja heidän läheisensä valittivat korkeinta hallinto-oikeutta myöten, ettei asukkaiden avuntarvetta ollut selvitetty ennen kuin maakuntayhtymä kilpailutti palvelut.

– Kaikki oikeusasteet hylkäsivät valituksen sillä perusteella, että nämä henkilöt eivät olleet osallisia hankintapäätöksessä. On syvästi oikeusjärjestelmän vastainen tilanne, ettei ihminen omassa asiassaan omaa valituskeinoja.

Olemme kuulemma vain ylihuolehtivia äitejä, jotka eivät osaa irrottaa napanuoraa. Tuija Laine

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) lupasi tammikuussa puuttua kilpailutukseen järjestämällä kuntiin koulutuskiertueen. Sen aikana on tarkoitus kouluttaa päättäjät hankintalain käyttöön. Virkamäen mielestä se ei riitä.

– Väki kunnissa vaihtuu. Ei kiertue takaa sitä, että tieto siirtyy uusille työntekijöille tai ettei kilpailutettaisi uudelleen. Meidän esityksemme on, että kilpailutus poistuisi laista niiden palveluiden osalta, jotka ovat vammaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein merkityksellisimpiä.

Virkamäen mielestä avoin kilpailutus ei ole edes kunnille kannattavaa. Hän muistuttaa, että laskut sairaalahoitoon johtavista ongelmista menevät kunnille. Hän kertoo tamperelaisesta kehitysvammaisesta nuorukaisesta, joka joutui kuudeksi viikoksi laitoshoitoon kilpailutusta seuranneen palveluntuottajan vaihdoksen myötä.

– Kilpailutuksella haettu hinnanalennus menetettiin varmaan jo ensimmäisen viikon aikana.

Kriisikokouksia

Rovaniemellä vanhemmat ovat valittaneet Kevätportista useita kertoja sekä Esperille, kaupungille että Valviraan. Eduskunnan oikeusasiamiehen pöydällä on parhaillaan kolme kantelua. Ratkaisuja niihin on odotettu lähes vuosi.

Vanhemmat ovat olleet myös yhteydessä Lapin aluehallintovirastoon ja tehneet sinne huoli-ilmoituksia.

– Sieltä sanottiin, että ne ovat vain meidän vanhempien näkemyksiä eikä kantelua kannata tehdä. Niin vakavia virheitä ei kuulemma ole tapahtunut.

Kevätportin ongelmia on käsitelty useissa kriisipalavereissa, joissa on ollut mukana Esperin edustajia, kaupungin väkeä, päättäjiä ja omaisia.

– Meitä vanhempia on syyllistetty koko tämän 2,5 vuoden ajan. Olemme kuulemma vain ylihuolehtivia äitejä, jotka eivät osaa irroittaa napanuoraa. Mielestämme Kevätportin valvonta on laiminlyöty, sanoo Tuija Laine.

Aluehallintovirastosta kerrotaan, että se on antanut vanhemmille neuvontaa vuonna 2017. Ensisijainen valvontavastuu on kuitenkin Rovaniemen kaupungilla. Kaupunki pitää vanhempien väitettä valvonnan laiminlyönnistä erikoisena.

– Missään yksikössä ei ole käyty niin paljon kuin Kevätportissa. Siellä on käyty sekä asiakaskohtaisesti että valvontakäynneillä. Ei voi sanoa, että valvonta olisi laiminlyöty, sanoo Rovaniemen palvelualuepäällikkö Marjut Eskelinen.

Vanhemmalla voi olla tietysti ajatus, että hänen lapsensa pitäisi saada jotenkin enemmän. Marjut Eskelinen

Kevätportin hoitajien määrässä on myös todettu puutteita. Eskelisen mukaan Esperi on kuitenkin korjannut ne yli vuosi sitten. Jokaista asukasta kohden on nyt 0,8-1,5 hoitajaa, kun aiemmin hoitajia oli yksi kahta asukasta kohden.

– Kaupunki seurannut todella tarkkaan tilannetta, ettei käy mitään heiluria. Seurannan aikana ei ole todettu puutteita.

Vanhempien mielestä tämä ei riitä, sillä osa nuorista tarvitsisi yli kahden hoitajan työpanoksen. Pia Ylisuvannon mukaan Eetu on tällainen nuori. Terhi Vanhan pojalle Jussille oli kotikunnan päätöksellä määrätty omahoitaja, jonka olisi pitänyt olla Jussin vierellä koko ajan. Näin ei Vanhan mukaan tapahtunut vaan Jussin hoitaja hoiti muitakin asukkaita.

Marjut Eskelinen muistuttaa, että kyseessä on asumisyksikkö eikä laitos.

– Vanhemmalla voi olla tietysti ajatus, että hänen lapsensa pitäisi saada jotenkin enemmän. En ole koskaan kuullut, että edes kehitysvammaisten laitoksissa olisi yli kaksi hoitajaa asukasta kohden.

Maksaako kaupunki liikaa?

Vanhempien mielestä Rovaniemen kaupunki myös maksaa Esperille toteutumattomasta hoidosta. Esimerkiksi Tuija Laineen Petteri-pojan hoidosta Esperi saa täyden hinnan, vaikka Petteri on Kevätportissa vain kaksi vuorokautta viikossa. Eskelinen muistuttaa, ettei sopimusta voi laatia vain kaupungin intressien mukaan.

– Ei palveluntuottaja voi tuottaa palvelua siten, että saa maksun vain joiltakin päiviltä. Se joutuu ylläpitämään toimintaa kuitenkin koko kuukauden. Nämä ovat ihan yleisiä sopimusehtoja.

Eskelinen kehottaa myös vanhempia miettimään lapselleen jotakin muuta paikkaa, jos he ovat tyytymättömiä Kevätportin tarjoamaan hoitoon.

– Jos hoidontarve on vain kaksi vuorokautta viikossa, voi pohtia, onko se oikea paikka asua. Meillä on vaihtoehtoja ja me tarjoamme niitä.

Pia Ylisuvannon vaikeasti vammainen Eetu-poika asuu Kevätportissa arkipäivät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Eetu on yksi Lapin vaikeavammaisimmista nuorista. Ei täällä ole sopivaa yksikköä nuorelle, joka tarvitsee niin paljon apua. Koko perheen pitäisi muuttaa etelämmäs.

Ylisuvanto kertoo, että on joutunut tekemään paljon hoitajille kuuluvia töitä. Pelko oman lapsen hyvinvoinnista kuormittaa vanhempia valtavasti, kun välimatkat Lapissa ovat pitkät.

– Osa perheistä asuu satojen kilometrien päässä Kevätportista. Ei heillä ole mahdollisuutta parkkeerata asuntovaunua sen kupeeseen ja valvoa lapsensa hoidon toteutumista.

Lue myös:

Kaupunki tarjosi vaikeavammaiselle kahta vaippaa kuuden sijaan – Äiti: "Kuuluuko ihmisen olla likaisissa vaipoissa koko päivä?"

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump voi saada haastajia oman puolueensa sisältä ensi vuoden presidentinvaaleihin, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.

– Mitä enemmän Trumpin heikkoutta on aavistettavissa ilmassa, sitä todennäköisemmin presidentinvaalien esivaaleihin tulee republikaanihaastajia. Varmasti moni presidenttihaaveita hautova senaattori miettii nyt, milloin on oikea hetki tulla esiin, Aaltola arvioi.

Trumpin asemaa ovat heikentäneet poliittiset kiistat esimerkiksi Meksikon rajalle rakennettavasta muurista ja joukkojen vetämisestä Syyriasta, mutta myös häntä kohtaan esitetyt vakavat syytökset ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnasta esiin nousevat tiedot. Lisäksi yli kuukauden kestänyt hallinnon sulku ja sen jälkipyykki ovat syöneet Trumpin suosiota.

Uutiskanava ABC:n ja Washington Postin tammikuussa teettämän mielipidemittauksen mukaan vain noin 37 prosenttia amerikkalaisista kannattaa Trumpin toimia.

Republikaanien keskuudessa Trumpin kannatus on kuitenkin pysynyt suhteellisen korkealla, 80 prosentissa. Silti soraääniä on kulunut sekä maltillisten että Trumpin populistista politiikkaa tukeneiden republikaanien joukosta.

Maltilliset vaihtoehdot

Seuraavat presidentinvaalit odottavat yhdysvaltalaisia marraskuussa 2020. Virallisesti republikaanipuolue päättää ehdokkaansa kansallisessa puoluekokouksessaan saman vuoden elokuussa. Kuitenkin jo nyt puolueen virallinen johto on julistanut tukensa Trumpille.

Se ei silti ole estänyt spekulointia puolueen sisältä nousevista haastajista. Monet esillä olleet nimet edustavat Trumpin oikeistolaiseen politiikkaan verrattuna maltillisempaa linjaa.

Yksi potentiaalinen ehdokas on Ohion osavaltion entinen kuvernööri John Kasich, joka kävi Trumpin kanssa taistoa jo vuoden 2016 republikaanien esivaaleissa. Kasich on itse sanonut pitävänsä toistaiseksi kaikki vaihtoehdot avoimina.

Viime aikoina esillä on ollut myös Marylandin kuvernöörin Larry Hoganin nimi. Trumpia kritisoinut Hogan on onnistunut maltillisella linjallaan ilmeisen menestyksekkäästi toimimaan perinteisesti demokraattivetoisen Marylandin osavaltion kuvernöörinä. Washington Postin tietojen mukaan Hogan onkin käynyt keskusteluja republikaanipuolueen sisällä siitä, pitäisikö hänen lähteä ehdolle.

Pöydällä on ollut myös muita nimiä. Yhtenä haastajana on pidetty Utahin osavaltion senaattoria ja aikanaan Barack Obaman haastanutta Mitt Romneytä.

– Romney on tuonut selkeästi esille, että hän ei ole presidentin miehiä, Mika Aaltola muistuttaa.

Romney on julkisesti kritisoinut Trumpia muun muassa huonosta käytöksestä ja epäpätevien henkilöiden nimittämisestä korkeisiin tehtäviin. Tammikuussa Romney kuitenkin sanoi CNN:lle, että ei aio haastaa Trumpia.

Monien harmiksi myös vastikään senaatista eläköitynyt Trumpin kovasanainen kriitikko Jeff Flake ilmoitti CBS News -kanavalla, että hän ei aio haastaa Trumpia.

– Toivon yhä, että joku republikaani haastaa presidentin esivaaleissa, Flake kuitenkin sanoi haastattelussa.

Aiemmin hän oli sanonut, että Yhdysvallat tarvitsee muistutuksen siitä, mitä konservatiivina olo tarkoittaa ja mitä tarkoittaa hyvä käytös.

Upin Aaltolan mukaan esivaaleissa osittain määritelläänkin republikaanien olemusta.

– Nyt käydään myös kilpailua republikaanipuolueen sielusta. Onko republikaanit Trumpin puolue vai onko se perinteisempi, pitkät traditiot omaava Yhdysvaltalainen poliittinen liike?

Haastajia ollut ennenkin

Jatkokaudelle pyrkivän presidentin haastaminen oman puolueen sisältä on Yhdysvalloissa harvinaista, vaan ei tavatonta.

– Mitä heikompi ja epäsuositumpi presidentti on, sitä todennäköisemmin oman puolueen parista nousee haastajia, Aaltola muistuttaa.

Näin on käynyt viimeksi 1990-luvun alussa republikaanipresidentti George H.W. Bushille, kun televisiokommentaattori Pat Buchanan yritti haastaa hänet esivaaleissa. Buchanan ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään.

1980-luvulla Edward Ted Kennedy koetti demokraattien esivaaleissa viedä ehdokkuuden jatkokaudelle pyrkineeltä presidentti Jimmy Carterilta siinä onnistumatta. Myöskään Ronald Reagan ei 1970-luvulla saanut vietyä republikaaniehdokkuutta istuvalta presidentiltä Gerald Fordilta.

Vaikka haastajat eivät ole esivaaleissa viime vuosikymmeninä pärjänneet, he ovat mitä ilmeisimmin onnistuneet keikuttamaan venettä. Näyttää nimittäin siltä, että jatkokaudelle haluava presidentti, joka saa haastajan esivaaleihin, häviää lopulliset presidentinvaalit. Näin kävi niin Bushille, Carterille kuin Fordille.

Thaimaalainen puolue ilmoitti lauantaina luopuvansa aikeestaan asettaa kuninkaan vanhempi sisar, prinsessa Ubolratana pääministeriehdokkaakseen. Thai Raksa -puolue kertoi kunnioittavansa perinteitä ja noudattavansa maan kuninkaan käskyä asiassa.

Kuningas Maha Vajiralongkorn sanoi perjantaina, että Ubolratanan ehdolle asettuminen olisi erittäin epäsopivaa.

– Kuningas ja kuningasperhe ovat politiikan yläpuolella. Kuningasperheen keskeisen jäsenen tuominen poliittiseen järjestelmään millään tavalla on kuninkaallisten perinteiden ja maan tapojen vastaista, kuningas sanoi.

Kuningas ei suoraan maininnut prinsessaa lausunnossaan. Ubolratana itse kiitti kuninkaan lausunnon jälkeen kannattajiaan Instagram-kuvapalvelussa, mutta ei kommentoinut ehdokkuuttaan.

Sotilashallinnon johtaja pääministeriehdokkaana

Thai Raksa kertoi perjantaina asettavansa prinsessan ehdokkaakseen maaliskuun parlamenttivaaleissa. Vaalit ovat ensimmäiset sitten vuoden 2014 vallankaappauksen, jossa sotilasjuntta syöksi Yingluck Shinawatran hallituksen vallasta. Thai Raksa koostuu Yingluckin ja hänen veljensä, ex-pääministeri Thaksin Shinawatran tukijoista.

Sotilashallinnon johtaja Prayuth Chan-ocha ilmoitti omasta pääministeriehdokkuudestaan perjantaina. Hän edustaa Palang Pracharat -puoluetta, joka pidetään yleisesti armeijan poliittisena siipenä.

Bangkok Post -lehden mukaan toinen armeijaa tukeva puolue vaatii nyt koko Thai Raksa -puolueen lakkauttamista.

Lue lisää:

Thaimaan politiikassa yllätyskäänne: Sotilasjuntan johtaja saa maalisvaaleissa vastaehdokkaakseen prinsessan

Virheellisten turvapaikkapäätösten osuus ja määrä on noussut neljä viime vuotta.

Hallinto-oikeudet tekivät viime vuonna 6804 ratkaisua muutoksenhakuun tulleista Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä. 330 päätöstä palautettiin Maahanmuuttovirastolle laintulkinta- tai menettelyvirheen vuoksi.

330 virhettä on liikaa, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.

– Virheiden määrä on tällä hetkellä liian korkea. Ideaalitilanne on, että niitä olisi nolla.

Laintulkinta- tai menettelyvirhe tarkoittaa, että Maahanmuuttovirasto ei ole hallinto-oikeuden mielestä selvittänyt turvapaikan tarvetta riittävän perusteellisesti tai sitten virasto on tulkinnut lakia väärin päätöstä tehdessään.

Suuri osa virheellisiksi todetuista turvapaikkapäätöksistä muuttuu kielteisistä myönteisiksi. Eli henkilön ei tarvitsekaan palata kotimaahansa, vaan hänelle annetaan oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella.

Virheiden perusteena vuoden 2016 poikkeustilanne ja kiire

Aiemmin Maahanmuuttovirasto on perustellut virheitä vuosien 2015–2016 poikkeuksellisella tilanteella. Tuolloin turvapaikanhakijoiden määrä kymmenkertaistui ja Maahanmuuttovirasto palkkasi satoja uusia tarkastajia tekemään päätöksiä. Hallitus teki myös turvapaikanhakua koskevia lainsäädäntömuutoksia ja lähtömaita koskevat turvallisuusarviot muuttuivat.

Perustelu on edelleen sama. Hallinto-oikeudet palauttavat edelleen Maahanmuuttovirastolle päätöksiä, joita se on antanut vuosina 2015–2016 saapuneille yli 32 000 turvapaikanhakijalle.

– 2016 on varmasti vuosi, jolloin on tehty virheitä. On ollut uudempia henkilöitä, uusia linjauksia. Se miten olemme onnistuneet, nähdään vasta kun nämä reilut 30 000 henkilöä ovat käyneet koko prosessin läpi, Repo sanoo.

Maahanmuuttovirasto on Revon mukaan pyrkinyt vähentämään virheitä esimerkiksi pidentämällä turvapaikanhakijoiden puhutteluaikoja ja tekemällä omaa päätöksiä koskevaa laadunvalvontaa.

– Suoritamme pistokoetarkastuksia ja sen arvion perusteella kohdennamme koulutusta tai palautetta.

Onko virheitä myös myönteisissä päätöksissä?

Virhe turvapaikkapäätöksessä havaitaan tavallisesti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö valittaa päätöksestään hallinto-oikeuteen, joka huomaa päätöksessä puutteita.

Suurin osa kielteisen päätöksen saaneista valittaa asiasta oikeuteen. Myönteisistä päätöksistä sen sijaan tehdään valituksia ani harvoin. Tällöin tilanne on tavallisesti se, että henkilölle on annettu lupa jäädä Suomeen, mutta turvapaikan sijaan hänelle on annettu toissijaista suojelua.

Sadat virheet on siis huomattu kielteisiä päätöksiä koskevien valitusten myötä. Onko mahdollista, että vastaava osuus myönteisiä päätöksiä on virheellisiä?

Repo ei tähän usko. Hän perustelee tätä sillä, että Maahanmuuttovirasto suorittaa päätöksiä koskevaa laillisuusvalvontaa, jossa otetaan tarkasteluun myös myönteisiä päätöksiä.

Mitä puutteita pistokokeissa on huomattu?

– Niissä on jonkinlaisia laatuvirheitä tai puutteita sen perustelemisessa, millä perusteella kansainvälisen suojelun kriteerit täyttyy.

Repo muistuttaa myös, että tarve kansainväliselle suojelulle tarkastetaan, kun henkilö hakee oleskelulleen jatkolupaa.

– Jos olosuhteet kansainvälisen suojelun myöntämiseksi muuttuvat ja esimerkiksi vaara joutua vainotuksi poistuu, niin silloin on pakolaisaseman lakkauttamisperusteet olemassa.

Viime viikolla entinen korkeimman hallinto-oikeuden tuomari Ilkka Pere sanoi Iltalehdelle pelkäävänsä, että Maahanmuuttoviraston seulan läpi pääsee turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Esko Repo muistuttaa, että syyrialaisia lukuun ottamatta hakemus arvioidaan saatavilla olevan maatiedon ja hakijan kertomuksen uskottavuuden perusteella. Jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään.

– Kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?

Virheiden yläraja häämöttää

Virheen vuoksi palautettujen päätösten osuus oli viime vuonna 4,9 prosenttia. Sisäministeriö on asettanut virheiden määrälle yläkatoksi viisi prosenttia. Virheellisiksi todettujen päätösten osuus ei siis saisi kasvaa enää yhtään nykyisestä.

– Ennustaisin, että kun katsotaan tulevia ratkaisuja, menettelyvirheiden määrä tulee laskemaan, Repo arvioi.

Virhe on vain yksi syy siihen, miksi hallinto-oikeus palauttaa päätöksen uusintakäsittelyyn. Vuonna 2017 lähes joka toinen päätös, josta oli valitettu, palautui Maahanmuuttovirastolle. Yleisin syy tähän on se, että valittaja on esittänyt turvapaikalleen uuden perusteen.

Viime vuonna noin 11 prosenttia palautetuista päätöksistä palautettiin "erilaisen tosiasiaharkinnan vuoksi". Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomioistuin on arvioinut vaikkapa Afganistaniin palaamisen hakijan kannalta turvattomammaksi kuin Maahanmuuttovirasto.

Sitä, onko päätös palautettu erilaisen harkinnan vai suoranaisen virheen vuoksi, ei kuitenkaan määrittele tuomioistuin vaan Maahanmuuttovirasto itse.

Jos Maahanmuuttovirasto tekee jaottelun itse, niin onko mahdollista, että Maahanmuuttovirasto jaottelee palautetut tarkoituksella niin, että virheiden osuus pysyy tavoiterajan alapuolella?

– Ainahan voidaan esittää tällaisia väitteitä. Mutta meillä on määrittelystä ohje olemassa ja myös sisäinen kontrolli.

Virheiden osuutta koskeva viiden prosentin yläraja on lopulta vain tavoite, Repo muistuttaa.

– Tästä ei ole meille mitään sanktioita tulossa, jos raja ylitetään. Eikä myöskään palkkioita, jos tavoite alitetaan.

Itämeren jännitteet räpsähtivät uutisiin taas tammikuussa.

Ruotsi ilmoitti, että Venäjän ilmavoimien signaalitiedustelukone Iljushin Il-20M ja kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää loukkasivat Ruotsin ilmatilaa – lähellä Ruotsin laivaston tukikohtaa Karlskronassa ja ilmavoimien tukikohtaa Blekingessä.

Venäjä kiisti ilmatilaloukkauksen ja esitteli videoita, joilla sen hävittäjät seuraavat ruotsalaista signaalitiedustelukonetta Gulfstream IV "Korpenia" ja amerikkalaista P-8 Poseidonia. Venäjän mukaan koneet olivat lähestyneet Venäjän ilmatilaa.

– Itämeri on kiehuva pata. Kaikki kyttäävät toisiaan, sanoi Expressen-lehden haastattelema ruotsalainen everstiluutnantti Jan Forsberg.

Kohu meni ohi, mutta puurtajat ilmassa jatkoivat työtään. Itämerellä lennetään tiedustelulentoja lähes päivittäin. Valtiot eivät kerro, paljonko ja missä.

Kansainvälisessä tai omassa ilmatilassa tehtävät signaalitiedustelulennot ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laillisia. Laittomia niistä tulee vasta, jos mennään kohdemaan ilmatilaan luvatta.

Radioiden kuuntelua ja tutkien tarkkailua

Signaalitiedustelulla kerätään tietoa kohdemaan asevoimien toiminnasta sieppaamalla radiotaajuuksilla lähetettäviä viestejä tai tutkajärjestelmien säteilyä.

– Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa siitä, missä joukot ja asejärjestelmät ovat, millaisessa valmiudessa ne ovat sekä mitä aikomuksia joukoilla mahdollisesti on, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu.

Tiedustelijoille otollisia seurattavia ovat esimerkiksi sotaharjoitukset ja ilmatorjunnan tai laivaston ohjusammunnat.

Signaalitiedustelukoneet lentävät 8–12 kilometrin korkeudessa ja pystyvät sieltä herkillä sensoreillaan kuuntelemaan esimerkiksi kenttäradioita ja muuta viestintää. Kahdeksasta kilometristä voi kuunnella 350 kilometrin päähän, korkeammalta vielä kauemmas. Lähempää kuulee matkapuhelimetkin.

Signaalitiedustelun tuloksista muodostetaan tietokantoja, joiden avulla ylläpidetään ajantasaista kuvaa seurattavista joukoista.

Tiedustelun kohde voi yrittää ujuttaa sekaan harhauttavaa viestiliikennettä tai salata toimintaansa radio- ja tutkahiljaisuudella.

Itämeren ja Baltian taivaalla

Transponder-lähetintä päällä pitäviä lentokoneita voidaan seurata siviilitutkilla. Näitä lentoja seuraavat myös alan harrastajat. Seuraavat tiedot ovat Itämeren lentoliikennettä seuravan riikalaisen balticjam-nimimerkin Twitter-tililtä.

Ruotsin Gulfstream IV "Korpen" lentää yleensä Baltian edustalla Viron pohjoisrannikon korkeudelle ja takaisin etelään, ja lopuksi muutaman edestakaisen lenkin Venäjän Itämeren laivaston päätukikohdan Kaliningradin edustalla.

Yhdysvalloista yleisin vieras on ilmavoimien signaalitiedustelukone Boeing RC-135V Rivet Joint. Se lentää paitsi Itämerellä, myös Viron itäosassa Venäjän rajan lähellä ja Puolassa Kaliningradin lähellä.

Baltian maiden taivaalla on usein liikkeellä myös Italiasta käsin lentävä Yhdysvaltain ilmavoimien ohjaajaton RQ-4 Global Hawk -tiedustelukone. Se kiertelee yleensä Kaliningradin alueen ympärillä ja Viron itäosissa.

Viime aikoina Itämerellä on nähty myös Yhdysvaltain merivoimien P-8 Poseidon tiedustelu- ja sukellusveneiden etsintä- ja torjuntakone. Tiedustelemassa käyvät lisäksi ainakin Britannian koneet.

Lennot tehdään kansainvälisessä ilmatilassa tai Nato-maiden omassa ilmatilassa.

Amerikkalaiskoneet näyttävät usein sammuttavan transponderin tultuaan Itämeren ylle.

Ruotsin korpin vakiolenkit

Ruotsin ja Naton tiedustelulentojen tiheydestä ei ole tarkkoja tietoja. Vuonna 2014 Venäjän ilmavoimien tuolloinen komentaja Viktor Bondarev sanoi, että Naton tiedustelulentoja oli Itämerellä 8-12 kertaa viikossa.

Riikalaisen Balticjam-twitter-tilin mukaan tammikuun 2019 aikana Ruotsin Korpen-tiedustelukone lensi Itämeren lenkkinsä ainakin 17 päivänä. Kahtena päivänä se kävi Pohjois-Ruotsissa, mahdollisesti Murmanskin suuntaa kuuntelemassa.

Yhdysvaltain RC-135 lensi Kaliningradin liepeillä ja Viron itäosissa ainakin kymmenenä päivänä, ja ohjaajaton Global Hawk ainakin neljänä päivänä. P-8 Poseidon kävi Itämerellä parina päivänä.

Tammikuun alku oli hiljainen, mikä johtui mahdollisesti siitä, että venäläisillä tiedettiin olevan loppiaiseen ulottuvat uudenvuodenvapaat.

Vilkas lentopäivä oli puolestaan 28. tammikuuta, jolloin Venäjä piti Kaliningradin alueella ilmapuolustus- ja lentoharjoituksia. Kaliningradin ympärillä pyöri kolme Naton signaalitiedustelukonetta ja yksi Ruotsin.

– Signaalitiedustelu on pitkäjänteistä työtä. Ilmassa ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mahdollisimman usein, sanoo everstiluutnantti Petteri Lalu.

Kaliningradin ja Pihkovan venäläisjoukot

Lentoreiteistä voi päätellä, mitä tiedustelulla haetaan – muuta kuin Venäjän Itämeren laivaston ja muiden asevoimien yleistä seurantaa.

Krimin miehityksen jälkeen, vuodesta 2014, Itämerelläkin vahvistui huoli Venäjän mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä. Ruotsin uhkakuva on Venäjän isku Kaliningradin joukoilla Gotlantiin ja Etelä-Ruotsiin. Siksi Ruotsi valvoo erityisesti Kaliningradin aluetta.

Myös Puola ja Liettua kokevat Kaliningradin venäläisjoukot uhaksi.

Viron ja Latvian uhkakuva on Venäjän yllätyshyökkäys rajan takaa. Niinpä niiden Nato-liittolaiset, kuten Yhdysvallat, Britannia ja Italia lentävät signaalitiedustelulentoja Viron itäosassa, mistä voi pitää silmällä Pihkovan alueen joukkokeskittymää.

Yksi Naton ja erityisesti Yhdysvaltain tavoitteista on kerätä tietoa Venäjän ilmapuolustuksesta.

Tällainen tiedusteluoperaatio saattoi liittyä Yhdysvaltain F-35 -hävittäjien ensivierailuun Viron Ämarin tukikohdassa vajaat kaksi vuotta sitten. F-35 on suunniteltu niin, että se näkyisi mahdollisimman huonosti vastustajan tutkassa.

Samalla kun F-35:t vierailivat Ämarissa, Virossa ja Itämerellä lensi jopa kolme RC-135 signaalitiedustelukonetta. Epäilemättä ne tarkkailivat, havaitseeko Venäjän ilmapuolustus F-35:n ja jos niin missä vaiheessa.

Lisätietoa tutkalla ja kameralla

Signaalitiedustelun ohella suoritetaan muunkinlaista tiedustelua.

Everstiluutnantti Lalu muistuttaa, että signaalitiedustelu pystyy parhaimmillaankin tuottamaan vain viitteellistä tietoa. Joskus tieto voi olla jopa harhauttavaa.

– Yhdellä tiedustelulajilla hankittua tietoa pyritään aina varmistamaan muulla tiedolla, esimerkiksi kuvaustiedustelulla, hän sanoo.

RC-135 tiedustelukoneen varustukseen kuuluu sivuviistotutka (SLAR), jolla voi tehdä havaintoja vastustajan meri- ja rannikkopuolustuksesta ja lentokentistä ja kuvata niitä myös huonolla säällä ja pimeällä.

Sivuviistotutka on myös Venäjän signaalitiedustelukoneissa, Iljushin Il-20M:ssä ja uudemmassa Tupolev Tu-214R:ssä.

Iljushin Il-20M:ssä on myös infrapuna- ja elektro-optisia sensoreita. Global Hawkissa on kehittyneet optiset ja lämpökuvauslaitteet sekä kuvantava tutka, joka erottaa myös maata pitkin liikkuvat kohteet.

Venäläiset lentävät myös Suomenlahdella

Venäjän signaalitiedustelun määrästä Itämerellä on vielä vähemmän julkisia tietoja kuin lännen lennoista, koska venäläiset tiedustelukoneet eivät yleensä käytä transponderia. Lentoja tehdään Iljushin Il-20M -koneilla, läntisten lähteiden mukaan "säännöllisesti".

Venäläisetkin lentävät enimmäkseen kansainvälisessä ilmatilassa.

"Pimeänä" liikkuneet Il-20:t aiheuttivat kaksi vaaratilannetta SAS:n ja Canadairin matkustajakoneiden kanssa Etelä-Itämerellä vuonna 2014.

Baltian ilmatilaa valvovat Nato-maiden hävittäjät ovat käyneet tunnistamassa Iljushineja toistuvasti – joskus jopa peräkkäisinä päivinä. Harmaarunkoinen nelimoottorinen Il-20M näkyy välillä myös tällä Italian ilmavoimien videolla.

Itämeren eteläosissa Venäjän signaalitidustelun kohteena ovat Ruotsin meri- ja ilmavoimat sekä Nato-maiden Puolan, Saksan ja Tanskan asevoimat. Myös Itämerellä liikkuvia Naton sota-aluksia seurataan niin Il-20M:llä kuin muillakin lentokoneilla.

Vuonna 2013 Venäjän Il-20M lensi ruotsalaisten Gotlannin ja Öölannin saarten välistä. Ruotsin Gripenit eivät ehtineet tunnistuslennolle. Venäläisiä lienee kiinnostanut ruotsalaisten torjuntavalmius ja alueella pidetty sotaharjoitus.

Tiedustelu-Iljushinit lentävät myös Suomenlahdella – ne matkaavat usein Suomenlahden pohjukasta Itämerelle tai Kaliningradiin ja takaisin.

Suomenlahdelta koneen sensoreilla ja tutkilla voi tarkkailla paitsi Virossa olevia Nato-joukkoja, myös Suomen puolustuksen kohteita koko Etelä-Suomen alueella – ja kuunnella viestiliikennettä Keski-Suomesta asti.

Oheisesta kuvasta saa käsityksen, mihin saakka näkyy 10 kilometrin korkeudella Suomenlahden yllä lentävästä koneesta.

Tutkija: Tiedustelun tarve lisääntynyt

Vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliitisesta instituutista sanoo, että tiedustelulentojen määrä on kasvanut varsinkin Krimin miehitystä edeltävään aikaan verrattuna.

– Tosin tämä kehitys alkoi jo ennen kevättä 2014 eli Krimin miehitystä.

Puolustusliitto Naton tilastojen mukaan huippuvuosi oli 2015. Tuolloin Nato teki Itämerellä 185 venäläisten koneiden tunnistuslentoa. Vuonna 2016 niitä tehtiin 130, vuonna 2017 135 ja viime vuonna 140.

Suomen ilmavoimien mukaan venäläislentojen määrä Suomenlahdella on puolestaan kasvanut vuoden 2015 jälkeen.

Kummastakaan tilastosta ei voi suoraan päätellä Venäjän tiedustelulentojen määrää. Suomen tilastossa ovat mukana muutkin kuin signaalitiedustelukoneet. Samoin Naton – eikä Nato käy tunnistamassa jokaista kulkijaa.

Tiedustelulentojen lisääntyminen liitty kaiken sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen Itämeren alueella. Kun on enemmän toimintaa, sitä täytyy pitää enemmän silmällä, sanoo Salonius-Pasternak.

– Lisäksi Venäjän toiminta on vähemmän ennustettavaa kuin ennen. On oltava paremmin selvillä siitä, onko Venäjän sotaharjoitus vain harjoitus vai onko tekeillä jotain vakavampaa, hän jatkaa.

Suomella yksi signaalitiedustelukone

Suomenkin ilmavoimilla on signaalitiedustelukone. Yksi kolmesta CASA C-295M -kuljetuskoneesta on varustettu amerikkalaisella Dragon Shield -tiedustelujärjestelmällä, joka on rakennettu konttiin.

Suomessa on tehty signaalitiedustelua ilmasta 1970-luvun puolivälistä lähtien. Ensin tiedustelulaitteisto oli DC-3 -kuljetuskoneessa. Vuodesta 1990 lähtien lennettiin tiedustelukoneeksi varustellulla Fokker F.27 -kuljetuskoneella – ja nyt siis CASAlla.

– Pidätämme itsellämme oikeuden toteuttaa lentoja operatiivisten vaatimusten mukaisesti, kertoo Pääesikunta. Mitään muuta ei tiedustelusta sitten kerrotakaan.

On mahdollista, että myös suomalaiset lentävät signaalitiedustelulentoja Itämerellä, mutta tarkkailtavaa riittää, vaikka pysyttäisiin Suomenlahdella ja itärajan tuntumassa.

Hyvällä signaalitiedusteluetäisyydellä ovat Pihkovan alueen venäläisjoukot, Karjalan kannaksen joukot ja Pietarin ilmapuolustus, Petroskoin hävittäjätukikohta sekä Alakurtissa, Petsamossa ja Murmanskin alueella olevat joukot ja ilmavoimat.

Lisää tietoja lähialueilla olevista venäläisjoukoista näette täältä.

Venäjän Itämeren laivaston toiminnasta Suomi halunnee tietoja siinä missä Ruotsikin.

Helsingin Sanomien viime joulukuussa tekemän jutun mukaan Suomen singaalitiedustelukoneen tehtäviin kuuluu myös mahdollisten ilmaiskumaalien kartoittaminen. Se on toki yksi tiedustelun tehtävä muissakin maissa. Esimerkiksi Ruotsi tiedusteli ilmaiskumaaleja Suomessa kylmän sodan aikana.

Myös Venäjä tiedustelee Suomea itärajalla.

Kesällä 2016 Venäjän uusin signaalitiedustelukone Tupolev Tu-214R teki kahtena päivänä lennon Suomen, Viron ja Latvian rajan pinnassa pohjoisesta etelään. Näistä lennoista tiedettiin, koska koneen transponderi oli poikkeuksellisesti päällä.

Kylmän sodan tiedustelijoita ammuttiin

Signaalitiedustelu oli vilkasta Itämerellä koko kylmän sodan ajan. Tuolloin Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon.

Muun muassa entisen tiedustelupäällikön Raimo Heiskasen mukaan Nato-maiden signaalitiedustelukoneet lensivät Itämerellä lähes päivittäin. Säännöllisesti etelä–pohjois-reittiä ajava amerikkalaisten RC-135 tunnettiin armeijan slangissa "sahurina".

Ilmassa olivat amerikkalaisten lisäksi länsisaksalaiset, britit, ranskalaiset ja jopa norjalaiset. Ja tietenkin ruotsalaiset. Neuvostokoneet puolestaan tiedustelivat tuolloinkin Suomenlahdella ja Tanskan tuntumassa.

Alkuaikoina meno oli vaarallista.

Neuvostoliitto ampui alas amerikkalaisen Privateer-tiedustelukoneen Latvian edustalla vuonna 1950 ja ruotsalaisen DC-3 signaalitiedustelukoneen Gotlannin koillispuolella vuonna 1952. Kummankin koneen miehistö sai surmansa, yhteensä 18 henkeä. Myös DC-3:n mahdollisia eloonjääneitä etsinyt Ruotsin ilmavoimien Catalina-lentovene ammuttiin alas.

Nyt on rauhallisempaa, mutta Yhdysvallat on useita kertoja valittanut Venäjän hävittäjien käyttäytyneen aggressiivisesti tai tulleen vaarallisen lähelle tunnistuslennoillaan. Venäjä on kiistänyt lentäjiensä aiheuttaneen vaaraa.

Naton lennoista ja niiden tunnistamisesta kerrotaan Venäjällä propagandistiseen sävyyn. Korostetaan, että Venäjän ilmavoimat vartioi rajoja "tunkeilijoita" vastaan, ja pakottaa ne muuttamaan kurssiaan.

Esimerkkinä olkoon viime viikolla julki tullut video, missä Venäjän Suhoi Su-27 hätistelee Yhdysvaltain F-15 Eagle -hävittäjää – venäläisten mukaan Itämerellä.

Pariisissa on tänään järjestetty keltaliivi-liikkeen mielenosoitus. Siihen osallistui arvioiden mukaan aiempaa vähemmän ihmisiä, joitakin tuhansia.

Mielenosoittajien ja Ranskan poliisin välillä nähtiin yhteenottoja kaupungin pääväylän Champs-Elyseen sekä maan kansalliskokouksen läheisyydessä.

Poliisi kertoo pidättäneensä kymmenkunta mielenosoittajaa.

Yksi mielenosoittajista loukkaantui vakavasti yhteenotoissa.

Keltaliivien mielenosoituksia on nyt järjestetty 13 viikonlopun ajan. Liikkeen osallistujamäärät ovat pienentyneet ja sitä ovat vaivanneet sisäiset valtakiistat.

Liike saa nimensä autoilijoiden käyttämistä keltaisista huomioliiveistä (gilets jaunes).

Se alkoi polttoaineveron noston aiheuttamasta suuttumuksesta mutta on laajentunut heijastelemaan yleistä tyytymättömyyttä presidentti Emmanuel Macronin talouspolitiikkaan.

Lue myös:

Ranska pyrkii suitsimaan mellakointia: Naamioitumisesta mielenosoituksessa jopa vuosi vankeutta ja 15 000 euron sakko?

Analyysi: Kuusi syytä, miksi ranskalaiset aikovat tänään yhä osoittaa mieltään

Toimittajalta: Ranskan hallitus taipui keltaliivien vaatimuksiin – mutta se tuskin riittää

Vuonna 1945 kevät puhkeaa hitaasti kukkaan Puolan ja Saksan rajamailla sijaitsevassa Sleesiassa. Kolmas valtakunta on luhistunut ja Euroopassa vuosikausia vellonut sekasorto, kaaos ja julmuus näyttäisivät olevan ohitse.

Joukko traumatisoituneita lapsia on selvinnyt hengissä Gross-Rosenin pahamaineiselta keskitysleiriltä. He eksyvät metsän keskellä sijaitsevaan hylättyyn kartanoon, jossa kuvioihin ilmestyy uusi, yllättävä vihollinen. Alkaa armoton taistelu henkiinjäämisestä.

Tällaisista aineksista koostuu ohjaaja Adrian Panekin tuore, kauhuun kallistuva elokuva Wilkolak eli Werewolf, joka on puolalaisittain harvinaista kauraa – kauhuelokuvan perinteet kun puuttuvat maasta oikeastaan kokonaan.

– Jostakin syystä kauhugenre ei ole oikeastaan koskaan lyönyt itseään läpi Puolassa. Meiltä löytyy muutamia esimerkkejä sekä 1930- sekä 1970-luvuilta, mutta siinäpä kaikki. Juuri tämän takia tällaisen elokuvan tekeminen on ollut Puolassa varsin riskaabelia, Panek pohtii.

Kun pahuuden keskeltä nousee hyvyyttä

Paitsi kauhutrilleri, Werewolf on myös psykologinen tutkielma ihmismielen syvistä ja tummista vesistä. Se käsittelee ihmisen ja eläimen tai oikeammin ihmisyyden ja eläimellisyyden välillä kulkevaa kapoista ja häilyvää rajaa, joka katoaa usein ääriolosuhteissa – esimerkiksi keskitysleireillä.

– Ihmiskunta on määritellyt itseään pitkään 1800- ja 1900-lukujen filosofisten ja kulttuuristen ajatusmallien kautta – että olemme ihmisinä jotakin erityistä ja kaiken muun yläpuolella. Sodan kauheuksien jälkeen tällaiset illuusiot katosivat. Werewolfin keskiössä kulkee tarina siitä, kuinka keskitysleiriltä selvinneistä henkilöistä tulee jälleen ihmisiä. Ajattelin, että kauhu on hyvä genre kertoa tällainen tarina, joka samalla myös ikään kuin yhdistyy johonkin kammottavaan Grimmin satuun, Adrian Panek toteaa.

Werewolfissa käsitellään myös hyvyyttä ja sitä, kuinka se katoaa kaiken pahuuden keskellä, mutta palaa sitten takaisin.

– Minua ei oikeastaan kiinnosta se, mistä pahuus tulee, vaan nimenomaan se, mistä tulee hyvyys. Pohjimmiltaan ihminen on kuitenkin eläin – eli miksi jotkut ihmiset sitten uskoivat hyvään ja tekivät hyviä asioita Toisen maailmansodan aikana, natsismin ja kaiken tuon pahuuden keskellä.

Vuoristoisen ja metsäisen Sleesian valitseminen Werewolfin näyttämöksi oli Adrian Panekin mukaan varsin looginen ratkaisu.

– Kuten me kaikki tiedämme, sodan jälkeen Euroopassa muutettiin rajoja. Jotkut Puolan osat vei Neuvostoliitto, kun taas Puolalle annettiin palasia itäisestä Saksasta. Venäläiset tulivat, saksalaiset pötkivät pakoon, keskitysleirien vangit vapautuivat ja Sleesia oli jonkin aikaa ei-kenenkään -maata. Ja koska elokuvani teemana on myös sivistyksen loppu ja uuden alku, sen aikainen Sleesia tuntui tähän tarkoitukseen hyvältä näyttämöltä.

Lasten ja koirien ehdoilla

Werewolfissa Adrian Panek on ohjannut kahta varsin haasteellista näyttelijäryhmää, lapsia ja koiria. Eläimiä oli kouluttamassa unkarilaisen Zoltan Horkain tiimi, joka on ollut mukana useassa isossa elokuvaprojektissa ja työskennellyt muun muassa susien, karhujen ja villisikojen parissa.

– Tietenkin olemme hyödyntäneet erilaisia efektejä ja temppuja, jotta koirat on saatu näyttämään elokuvassa vihaisilta. Joskus ne tosin vain jahtasivat suosikkilelujaan ja olivat itse asiassa hyvällä tuulella. Mutta lähikuvissa koirat ovat oikeasti aggressiivisia, ja otot olivat – jos nyt eivät ihan vaarallisia, niin eivät täysin turvallisiakaan, Adrian Panek kertoo.

Werewolfin kauhu on varsin realistista ja graafista: lähikuvia raadelluista ihmiskasvoista esimerkiksi löytyy, vaikka muutoin elokuva on kaukana perinteisestä splatterista.

– En mitenkään pidä tällaisista asioista oikeassa elämässä, mutta kyseessä on genre-elokuva, joten yritimme tehdä siitä niin todenmukaisen kuin mahdollista. Lisäksi tällainen materiaali luo ympärilleen jännittynyttä ja kireää tunnelmaa, Adrian Panek sanoo.

Puolalaisen elokuvan persoonallista jatkumoa

Sekä teemoiltaan että toteutukseltaan reilun miljoonan euron budjetilla tehty Werewolf on hyvä esimerkki puolalaisen nykyelokuvan jatkumosta, jossa jotakin tiettyä genreä tarkastellaan tuoreesta ja persoonallisesta näkökulmasta, ja jossa saattaa olla yllättävää alkukantaista fyysistä ja psyykkistä julmuutta.

Tämän hetken kansainvälisesti menestyneimpiin puolalaisohjaajiin kuuluu Paweł Pawlikowski, joka sai Oscarin Puolan lähihistoriaa käsittelevästä Ida-elokuvastaan (2013). Myös Pawlikowskin tuorein elokuva, Cold War, keräsi äskettäin useita Oscar-ehdokkuuksia.

Toissa vuonna puolalaisen elokuvan tapaukseksi nousi Berliinissa hopeisella karhulla palkittu Agnieszka Hollandin Jäljet (Pokot), omaperäinen, syrjäseudulle sijoittuva ekotrilleri.

Werewolfin käsikirjoitusta taas ryhdyttiin kehittäämään joitakin vuosia sitten kuuluisan puolalaisohjaajan Andrzej Wajdan (1926-2016) elokuvakoulussa.

– Wajda kertoi minulla omia sodanaikaisia kokemuksiaan ja antoi vinkkejä siitä, kuinka elokuvani käsikirjoitusta voisi viedä eteenpäin. Agnieszka Holland taas oli jokin aika sitten jäsenenä Puolan elokuvainstituutissa, joka osallistui elokuvani rahoittamiseen. Kävin tuolloin Hollandin kanssa keskusteluja, joista oli minulle paljon hyötyä. Eli tavallaan voisi sanoa, että kuljen myös Wajdan ja Hollandin jalanjäjissä, Adrian Panek toteaa.

Hänen mukaansa puolalainen elokuva on tällä hetkellä voimissaan.

– Kun kommunismi luhistui, meillä ei Puolassa ollut minkäänlaista rahoitusjärjestelmää elokuva-alalla. Vuonna 2005 Puolassa säädettiin erityislaki, ja siitä lähtien elokuvia on tullut vuosi vuodelta yhä enemmän. Sanoisin myös, että pitkät perinteet ovat kehittäneet modernia puolalaista elokuvaa ja ovat sen oleellinen osa.

Historian kipukohdat muuttuvat elokuviksi

Kuten Werewolfkin, kohtuullisen moni puolalainen nykyelokuva sivuaa maan historian kipukohtia. Puolan kohtalo Toisen maailmansodan kauhujen keskellä oli äärimmäisen julma. Maa oli vuosikausia sotatanteretta, jonka ylitse marssittiin välillä idästä, välillä lännestä, samalla kaikki mahdollinen hävittäen.

Sodan aikana Puolan väestöstä murhattiin ja tapettiin viidesosa, ja suuri osa maan kulttuuriperinnöstä katosi taivaan tuuliin. Esimerkiksi ennen sotaa Varsova kuului Euroopan kauneimpiin kaupunkeihin, mutta natsit tuhosivat sen systemaattisesti maan tasalle.

Juuri tätä historiallista vaihetta on käsitellyt Puolan kalleimpiin elokuviin kuuluva, kuusi miljoonaa euroa maksanut Jan Komasan ohjaama Varsova 44 (2014). Se kertoo Varsovan vuoden 1944 traagisesta kansannoususta. Tällaiset elokuvat ovat herättäneet maassa keskustelua, jossa riepotellaan etenkin Puolan ja Saksan nykysuhteita. Aika ajoin Puola on myös vaatinut Saksalta sotakorvauksia, edellisen kerran viime syksynä.

– Se mitä Saksa teki Puolassa toisen maailmansodan aikana ei ole minun mielestäni enää mitenkään vaikea puheenaihe. Kommunismista on kulunut 30 vuotta ja olemme Euroopan Unionissa, ja tämän takia meillä on Saksaan hyvät välit. Toki aihe otetaan edelleen esille poliittisessa tarkoituksessa, mutta minusta se on yhä enemmän passé, Adrian Panek sanoo.

Viime aikoina puolalainen nationalismi ja äärioikeiston liikehdintä on aiheuttanut EU:ssa harmaita hiuksia, mutta Adrian Panekin mukaan taiteellisen ilmaisun vapaus ei ole Puolassa sisäpoliittisen tilanteen takia muuttunut miksikään.

– Hyvä asia Puolan elokuvateollisuudessa on se, että me olemme järjestäytyneet ja meillä on tässä nykyisessä poliittisessa tilanteessa yhteinen vahva rintama. Siihen mitä me teemme on varsin vaikeaa vaikuttaa, joten tässä mielessä puolalaisen elokuvan tulevaisuus näyttää valoisalta.

Yhdysvaltain lentokentillä takavarikoitiin viime vuonna ennätyksellisesti yli 4 200 asetta, kertoo CBS News.

Yhdysvaltain liikenneturvallisuusviranomaisen TSA:n tilastojen mukaan takavarikoitujen aseiden määrä nousi seitsemällä prosentilla vuodesta 2017.

Aseita löytyi lentomatkustajilta eniten Yhdysvaltain eteläosissa, missä aselait ovat pohjoista löysempiä. Eniten aseita takavarikoitiin Atlantan lentokentällä, missä matkustajien käsimatkatavaroista löytyi lähes 300 asetta.

TSA:n mukaan lähes 90 prosenttia löydetyistä aseista oli ladattuja. TSA:n johtaja David Pekoske arvioi löydettyjen aseiden määrän kasvun johtuvan siitä, että amerikkalaiset kantavat nykyisin aseita mukanaan aiempaa enemmän.

Lentokenttätarkastuksissa kiinni jääneet selittävät aselöytöjä TSA:n mukaan lähes aina sillä, että ase oli vahingossa jäänyt matkatavaroihin.

CBS:n mukaan vuonna 2017 aseiden kuljettamisesta lentokentillä kiinni jääneet olivat yleisimmin keski-ikäisiä valkoihoisia miehiä.

Aselöytöjen yleistymisen vuoksi viranomaiset ovat lisänneet lentokentillä muistutuskylttejä siitä, että aseita ei saa kuljettaa käsimatkatavaroissa.

Aseet täytyy kuljettaa lentokoneen ruumaan menevissä matkatavaroissa, ja silloinkin ne täytyy sulkea lukittavaan laatikkoon.

TSA voi periä lentoliikenteen aseenkuljetusmääräyksien rikkojilta enimmillään 13 000 dollarin eli noin 11 500 euron sakon.

Hampaiden narskuttelu ja ylä- ja alaleuan yhteen puristaminen eli bruksaus tai bruksismi ovat yleisimpiä purentaan liittyviä vaivoja. Niistä kärsii jopa kolmannes suomalaisista – usein yön pimeinä tunteina.

Bruksauksessa voimat jylläävät. Kokoonsa nähden ihmisen puremalihaksissa on voimaa ja narskutteluun käytetty voima on moninkertainen verrattuna syömiseen.

– Yleisin oire on kipu. Narskuttelijalta kipeytyvät posket, ohimo ja leukanivelten seutu. Narskuttelu kuluttaa myös hampaita, kuvaa dosentti, erikoishammaslääkäri Ritva Näpänkangas.

Kaiken ikäiset narskuttelevat, mutta yleisintä se on tutkimusten mukaan 20–40-vuotiailla.

Kipua ja nielemisvaikeuksia

Hampaiden narskuttelu aiheuttaa kipua pään alueelle, sekä niska- ja hartiaseudulle. Bruksaus voi johtaa jopa nielemisvaikeuksiin tai korvakipuun. Joskus potilaan lihakset ovat niin arat, että pelkkä koskettaminen sattuu, kertoo fysioterapeutti Silja Nasi.

Hammaslääkärissä apua voi saada purentakiskosta. Joskus pelkkä muistilappukin voi auttaa.

– On hyvä huomata itse, että puree hampaita yhteen. Silloin muistaa rentouttaa leuat. Hampaiden kuuluu olla yhdessä vain syömisen ja nielemisen aikana, sanoo dosentti Ritva Näpänkangas.

Yössä kuuluu narskutus

Hampaiden narskutteluun taipuvainen voi huomata keskellä päivää puristavansa jälleen leukoja yhteen. Jo tämän huomaaminen auttaa bruksauksen vähenemisessä. Tavallisinta on narskutella hampaita öisin.

– Bruksaus on hetkittäistä ja sen kesto vaihtelee paljon. Keskimäärin 10–40 minuuttia yössä voidaan leukoja puristaa yhteen tai hampaita narskutella, kertoo Näpänkangas.

Bruksausta pidetään enemmän aivotoimintaan kuin varsinaisiin purentavaivoihin liittyvänä häiriönä. Bruksausta tapahtuu usein silloin, kun ihminen siirtyy syvästä unesta kevyempään uneen.

– On tutkittu, että stressi lisää hampaiden narskuttelua. Narskuttelua pidetään ihmisen uneen liittyvänä häiriönä, kertoo Ritva Näpänkangas.

Rentoutusta ja hierontaa

Fysioterapeutti Silja Nasi perehtyi ääntä tuottavien lihasten hierontaan osallistumalla voice massage -koulutukseen vuonna 1994. Sen jälkeen hän on hankkinut lisäkoulutusta nimenomaan puremalihasten fysioterapiaan.

Nyt NeuroPirkkojen hoitopöydällä pötköttää nuori liikunnanohjaaja Meri Mäkinen Hämeenlinnasta.

– Meri on aika tyypillinen asiakas. Vielä tavallisempaa on, että potilaalla on hieman lisää ikää, lapsia ja stressiä. Kiire ja stressi korreloi melko suoraan hampaiden narskuttelun kanssa, kuvaa Silja Nasi.

Hänen mukaansa bruksauksen yleisyydestä huolimatta sen syntyperää ei kuitenkaan täysin tiedetä.

Kiire ja stressi korreloi melko suoraan hampaiden narskuttelun kanssa Fysioterapeutti Silja Nasi

– Keskushermostosta se tulee, ja joillakin on taipumus bruksata enemmän. Kiire sitten lisää tai vahvistaa narskuttelua, kertoo Silja Nasi.

Silja käsittelee Merin leukaa, poskipäitä, lihaksia ja leukaniveltä myös suun sisäpuolelta.

– Siellä ne kaikista kivuliammat pisteet ovatkin. Hieronnan jälkeen olo on heti rentoutuneempi, kuvaa Meri Mäkinen.

Iris voitelee ruisleipää huokaillen. Hoitaja katsoo vierestä.

– Laita reunoihinkin voita. Ota leipä käteen, niin se on helpompi voidella, hoitaja neuvoo.

Kello lähenee aamukahdeksaa. Käynnissä on aamupalan annostelu Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikössä Helsingin Malmilla.

Syömishäiriökeskuksessa asuu seitsemän potilasta kerrallaan. Hoidon alkuvaiheessa ruokailut tapahtuvat potilaan huoneessa kahden kesken hoitajan kanssa.

Iris ja neljä muuta osaston asukasta osallistuvat yhteisruokailuun, joka on tarkoitettu hoidossaan jo edistyneille potilaille. Jokainen heistä annostelee ateriansa itse linjastolta hoitajan opastaessa ja tarkkaillessa vierestä.

– Yhteispöydässä ei saisi oireilla. Ruuasta ei saa puhua pahaa, ja lautanen pitää syödä aivan tyhjäksi, Iris kertaa säännöt.

Ruokakello kilkattaa. Ensimmäinen päivän viidestä ateriasta alkaa.

Kaikki pyörii aterioiden ympärillä

Iris on nyt 18-vuotias. Ensimmäisen kerran hän muistaa alkaneensa oireilla 8-vuotiaana.

Jo alakoulussa hän jätti leipänsä voitelematta, ei suostunut juomaan maitoa ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Hän piti itseään lihavana, vaikka oli normaalipainoinen.

Iriksestä tuntui, että hänen piti olla täydellinen joka osa-alueella. Piti menestyä koulussa, treenata enemmän ja ottaa kovempia tavoitteita. Anoreksia puhkesi toden teolla Iriksen siirtyessä yläkouluun.

Osastojaksoja Iriksellä on takana useita, myös suljetulla psykiatrian osastolla. Iris tiesi, että jos hän ei ottaisi paikkaa vastaan Syömishäiriökeskuksesta, paluu suljetulle osastolle olisi ollut ainoa vaihtoehto.

– Tulin ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti osastolle. En tahdo mennä suljetulle enää ikinä.

Nyt hän on asunut noin puoli vuotta Syömishäiriökeskuksessa. Osaston rytmi on jo tullut tutuksi.

– Kaikki mitä täällä tapahtuu pyörii aterioiden ympärillä. Aamu alkaa aamupalalla kahdeksalta. Aterioiden jälkeen pitää istua tunti olohuoneessa. Kun istuminen aamiaisen jälkeen on loppu, onkin jo pian lounas ja istuminen, sitten taas välipala ja istuminen, päivällinen ja istuminen… niin se menee, Iris kertoo.

Myös mielen täytyy toipua

Tällä hetkellä kaikki Syömishäiriökeskuksen potilaat ovat nuoria naisia ja yhtä lukuun ottamatta täysi-ikäisiä.

– Monet meille tulevat potilaat ovat kokeilleet oman kuntansa alueella kaikkia muita osastoja, ja he ovat tulleet tänne viimeisenä oljenkortena, kertoo toimintaterapeutti Venla Eronen.

Syömishäiriöihin liittyy korkea kuolleisuus. Kuo­lemat joh­tuvat sy­dän- ja veren­kier­toe­lin­sai­rauk­sista ja diabe­tekseen liitty­vistä sairauk­sista. Lisäksi syömis­häiriö li­sää myös itse­mur­ha­riskiä.

Ei siis auta, että potilas vain lusikoi lautasensa tyhjäksi ruokailussa, vaan kehon lisäksi myös mielen täytyy toipua.

Aterioiden välillä potilaiden ohjelmaan kuuluu muun muassa omahoitajakeskusteluja, erilaisia ryhmiä, ravitsemusterapiaa, fysioterapiaa ja yksilöterapiaa.

– Syömishäiriö on sairaus, joka on tullut ratkaisukeinoksi johonkin muuhun asiaan. Voi olla masennusta, ahdistuneisuutta, muita erilaisia mielenterveyden ongelmia ja persoonallisuuden ongelmia. Elämäntilanteeseen on voinut liittyä asioita, jotka tuottavat pahaa oloa, kuten yksinäisyyttä tai koulukiusaamista, Eronen luettelee.

– Mutta kyllä täällä ajatellaan, että syömishäiriöstä ei voi toipua, jos ei syö. Eli lähtökohtaisesti kyllä, täällä on pakko syödä, Eronen lisää.

Kuka puhuu, minä vai syömishäiriö?

Aamiaisen jälkeen asukkaat kerääntyvät istumaan olohuoneeseen.

Istumisen aikana kukaan ei pääse vessaan tai suihkuun yksin. Säännöllä estetään syömishäiriöihin kuuluvaa oireilua, kuten oksentaminen ruokailun jälkeen.

Istumisen tarkoituksena on myös harjoitella rauhoittumista. Monelle syömishäiriöpotilaalle paikoillaan oleminen on hankalaa.

Syöty ruoka pitäisi päästä heti kuluttamaan. Toisaalta voi tuntua siltä, että on laiska, jos vain oleskelee sohvalla.

Monen oireisiin kuuluukin pakkoliikunta.

– Se ei ole pelkästään pakonomaista tarvetta esimerkiksi lenkkeillä. Se on laajempaa arjen yliaktiivisuutta. Voi olla, että kaikki pitää tehdä seisten tai lihakset jännittyneinä, kuvailee toimintaterapeutti Eronen.

Iriksen vointi on nyt jo parempi kuin hänen saapuessaan osastolle, mutta edelleen toipuminen on taistelua. Välillä hänet pitää pakottaa syömään, ja syömishäiriöajatukset pyörivät päässä edelleen voimakkaina.

– Minulla on vääristyneitä mielikuvia siitä, kuinka minulla muka oli parempi olla, kun olin huonossa kunnossa. Tulee halu palata takaisin sairaaseen elämään. En halua syödä, en halua istua vaan pitäisi seistä... Mutta täällä se on mahdotonta, koska oireiluun puututaan.

– Ruokailutilanteessa hoen itselleni, että tämä on normaali annos, jokainen ihminen syö, tämä ei lihota minua. Syömishäiriö huutaa taustalla aivan päinvastaisia asioita, ja minä yritän saada tolkkua, kumpi puhuu totta. Välillä on vaikeaa edes erottaa, kumpi on minä ja kumpi on syömishäiriö, Iris sanoo.

Syömishäiriö ei ole yhtä kuin anoreksia

Syömishäiriökeskuksen potilaiden identtiset huoneet on suunniteltu edistämään toipumista. Huoneessa ei ole pimeitä kulmia. Ovissa on lasit, joista hoitaja voi nopeasti tarkistaa, mitä potilas on milloinkin tekemässä.

Huonekalut on pultattu lattiaan, jotta niitä ei voisi siirrellä näköesteeksi. Vaatekaapissa on liukuovet samasta syystä. Oireilua ei pääse tapahtumaan salassa.

Potilaiden vessat ja suihkut ovat aina lukittuina. Hoitaja avaa oven pyydettäessä. Potilaan sairauden vaiheesta riippuen hoitaja tulee joko mukaan tai antaa potilaan käyttää vessaa tai suihkua itsenäisesti.

Maria, 24, on asunut Syömishäiriökeskuksessa joulukuussa 11 kuukautta. Hänen hoitonsa on edennyt jo niin pitkälle, että hän käyttää vessaa ja suihkua itsenäisesti, ja hänellä on myös omia menoja osaston ulkopuolella.

Marian sairaudessa on ollut piirteitä useista syömishäiriöistä: On ollut jaksoja, kun Maria ei ole syönyt, ja myös jaksoja joiden aikana hän on ahminut ja oksentanut.

Ihmisillä on aivan liian kapea kuva syömishäiriöstä, Maria sanoo. Ajatellaan virheellisesti, että syömishäiriö on yhtä kuin anoreksia.

– Sitä pelkää, että joku sanoo, että miten sinulla voi olla syömishäiriö, kun ethän sinä ole edes laiha. Ihan minkä tahansa painoinen ihminen voi sairastaa syömishäiriötä, sitä ei voi nähdä ulkoapäin. Voi olla bulimia ja kuolla sydänkohtaukseen ilman, että kukaan ulkopuolinen huomaa, että on syömishäiriö, Maria sanoo.

Kun Maria muutti osastolle, yliopisto jäi kesken. Nyt hän ei pysty pidättelemään hymyä, kun hän kertoo käyvänsä pitkästä aikaa luennoilla.

– Olen ottanut nyt yhden kurssin, ja ensi jaksossa otan ehkä toisen. Pääsen vähän arkeen kiinni.

"Ajattelin että en ole tarpeeksi sairas"

Maria on sairastanut syömishäiriötä noin viisi vuotta. Myös hänellä on takanaan useita erilaisia hoitojaksoja.

Pahin kokemus oli, kun syömishäiriöihin erikoistunut yksikkö lähetti Marian kotiin, koska tämän paino ei ollut tarpeeksi matala.

– Omista ajatuksistani ja hoitotahojen kommenteista huolimatta olin kuitenkin liian laiha: aivan alipainon ylärajalla, niin että anoreksiaa ei voitu virallisesti diagnosoida, Maria kertoo.

Myös toimintaterapeutti Eronen on kuullut lukuisia vastaavia tarinoita.

– Syömishäiriöiden hoidon taso vaihtelee suuresti eri alueilla. Olen kuullut potilaiden tarinoita, että psykiatrian puolella ei ole ymmärretty syömishäiriötä ollenkaan, tai että paino on ratkaissut sen miten kauan hoito jatkuu. Hoito on lopetettu, kun normaalipaino on saavutettu, Eronen kertoo.

Aluksi Marian oli kokemustensa perusteella vaikeaa hyväksyä, että edes ansaitsi paikan osastolta.

– Ajattelin, että en minä ole tarpeeksi sairas. Ajattelin olevani täällä kolme viikkoa. Mutta kun kahden ja puolen viikon jälkeen meni yhä tunti itkua, että sain syötyä annoksen ruokaa, suostuin jäämään.

Syömishäiriökeskus on yksityinen palveluntuottaja, johon harvalla perheellä on varaa ilman tukea. Suurin osa potilaista päätyykin osastolle kunnan lähettämällä maksusitoumuksella.

Tyypillisesti hoitojakso Syömishäiriökeskuksessa on yhdestä kahteen vuotta riippuen siitä, miten toipuminen edistyy.

– Syömishäiriö on haastava sairaus, josta on omin keinoin vaikeaa päästää irti. Toipuminen voi olla todella pelottavaa, sillä se on voinut tuoda lohtua ja järjestystä elämään hankalassa tilanteessa. Joskus hoito loppuu ennenaikaisesti, jos kunta ei jatkakaan maksusitoumusta, mikä ei tietystikään ole toivottavaa, Eronen kertoo.

Elämä ilman syömishäiriötä?

Marian on tarkoitus siirtyä hiljalleen päiväpotilaaksi. Se tarkoittaa, että ennen pitkää Maria muuttaa omaan asuntoon ja osallistuu Syömishäiriökeskuksen toimintaan vain päivisin. Itsenäiseen asumiseen ei jouduta kylmiltään, vaan siihen totutellaan hiljalleen.

Oma asunto yhtä aikaa kutkuttaa ja pelottaa.

– Se on pelottavaa, koska minun oireeni ovat sellaisia, että ne ottavat vallan kun kukaan ei ole katsomassa.

– Mutta ajatus siitä, että voisin vaikka istua kavereiden kanssa saunaillassa pikkutunneille enkä olisi tilivelvollinen siitä kenellekään - se on tosi jännittävää ja odotan sitä innolla, Maria sanoo.

Vielä ei ole varmaa, kuinka pitkään Iriksen hoito Syömishäiriökeskuksessa kestää. Iris tietää, että toipuminen vaatii monia isoja askeleita.

– Syömishäiriö on vienyt minulta niin paljon tärkeitä asioita ja tehnyt minulle niin paljon korvaamatonta vahinkoa, että kyllä minä olen motivoitunut siitä irti päästämiseen.

Häntä vie eteenpäin jo lapsena puhjennut haave lääkärin ammatista.

– Se on asia, josta voin olla varma, että se on minua eikä minun sairauttani.

Katso Perjantai-dokkari: Pakko syödä Areenassa tästä.

Apua syömishäiriöön:

Syömishäiriöliiton tukipuhelin syömishäiriötä sairastaville ja läheisille päivystää numerossa 02 251 9207 maanantaisin klo 9.00–15.00 välillä. Tukipuhelimessa päivystävät Syömishäiriöliiton työntekijät ja kokemusasiantuntijat. Tukipuhelimessa voit purkaa mieltäsi, saada kokemukseen perustuvaa tietoa syömishäiriöistä, kysyä hoitoon hakeutumisesta ja jutella läheisesi tilanteesta.

Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen.

Lisää tietoa Syömishäiriöliiton sivuilla.

Myös Syömishäiriökeskuksella on ilmainen palveleva puhelin. Mikäli olet huolissasi omasta tai läheisesi tilanteesta, voit soittaa numeroon 040–411 5481 (050–522 0077 svenska).

Lue myös:

Duodecim Terveyskirjasto: Syömishäiriöt

THL: Syömishäiriöt

Syömishäiriötä sairastava Koko Hubara: “Satutan itseäni syömällä kahdeksan lautasellista pastaa”

IL: Syömishäiriöiden hoito on hintansa arvoista

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson kamppailee syömishäiriön ja liian treenaamisen kanssa: ”Olen käynyt monta kertaa rotkon pohjalla”

Syömishäiriöön 9-vuotiaana sairastunut auttaa nyt muita – paikalliseen toimintaan kaivataan lisää vapaaehtoisia

Elossa 24H: Ortoreksiaan sairastunut Tiia-Maria, 19, on asunut vuoden syömishäiriöklinikalla

Anoreksiaan 14-vuotiaana sairastunut joukkuevoimistelija selvisi vaarallisesta kierteestä – “Nyt tajuan, kuinka sairasta oli, että terveysongelmaista tikkulaihaa tyttöä kehuttiin”

Suuhygienisti tunnistaa syömishäiriön suusta – uusi hoitomalli auttaa löytämään sairastuneita entistä tehokkaammin

Äidit suunnittelivat vammaisille lapsilleen unelmien hoitokodin, mutta sen jälkeen kaikki meni pieleen – jo 9 perhettä ottanut lapsensa pois

Osaava hoiva ympäri vuorokauden. Turvallinen, lämminhenkinen ja viihtyisä koti. Näin Esperi mainostaa Rovaniemellä sijaitsevaa vaikeasti vammaisten nuorten hoitokotia Kevätporttia. Vanhempien mielestä Kevätportti ei ole enää pitkään aikaan ollut koti.

Miten pääset kiinni ensiasuntoon? 5 vinkkiä asuntolainan oman rahoitusosuuden säästämiseen

Ensiasunnon ostaja voi enimmillään saada lainaa 95 prosenttia asunnon hinnasta. Loput täytyy kattaa omilla säästöillä tai muilla vakuuksilla. Tarjoamme vinkit ensiasunnon lainan omarahoitusosuuden säästämiseen.

Katolisen kirkon skandaali paisuu: Paavi myönsi, että papit hyväksikäyttivät nunnia ja pitivät heitä jopa seksiorjina

Vatikaanin naistenlehden mukaan nunnat ovat joutuneet abortoimaan pappien lapsia tultuaan raskaaksi hyväksikäyttöjen seurauksena.

Reetta Rädyn kolumni: Puhukaa ihmisille niin kuin ihmisille pitää puhua ja lopettakaa paskanpuhuminen

Bullshit-puheella ja hallintojargonilla saadaan asiat näyttämään muulta kuin mitä ne ovat. Suoraa puhetta arvostetaan, ja siksi onkin kummallista, miten harvinaista se on, kirjoittaa Reetta Räty.

Kultalevy, kuusi avioliittoa, alkoholismia ja vankeustuomioita – Matti Nykäsen myrskyisä elämä urheilu-uran jälkeen

Matti Nykänen oli poliitikko vain hetken, mutta laulajana hän jatkoi elämänsä loppuun saakka. Uraansa stripteasetaiteilijana mäkikotka katui myöhemmin.

Tanelinrannan päiväkodin maastoon Seinäjoella on vedetty lasten mitoille sopivaa latua. Pakkanen paukkuu melkein 20 asteessa, mutta esikouluryhmä testaa latua innokkaasti.

Välillä mennään nurin, mutta sinnikkäästi noustaan ylös.

– Oikein hyvältä näyttää. Tasapaino vahvistuu erehdysten ja onnistumisien kautta, toteaa ladun varressa pienten hiihtäjien menoa tarkkaileva Jorma Hyytiä.

Seinäjoella innostetaan lapsia hiihtämään uusilla kapeammilla laduilla. Kaupunki on saanut käyttöönsä Hyytiän kehittämän lasten latuhöylän prototyypin. Sen avulla syntyy aikuisten latua kahdeksan senttiä kapeampaa, alle kouluikäisille lapsille sopivaa latua.

– Nyt on toteutunut 20 vuotta vanha idea ja unelma, sanoo urheilun monitoimimies.

Hyytiä on urallaan toiminut muun muassa Hiihtoliiton valmennusjohtajana ja Kuortaneen urheiluopiston rehtorina. Pienten hiihtäjien ja latujen mitoituksen ongelmaan hän havahtui siinä vaiheessa, kun omat lapsenlapset ottivat ensikosketusta lajiin.

Tavoitteena luonnollinen hiihtoasento

Aikuisten latu on pikkulapsille auttamattomasti liian leveä. Jokainen voi kuvitella tai palautella mieliin lapsuudesta, miltä tuntuu hiihtää jalat levällään reilusti liian leveällä ladulla.

Hyytiän mukaan luonnollinen hiihtoasento voidaan saavuttaa, kun ladun leveys mitoitetaan raajojen pituuteen. Luonnollinen asento taas on edellytys oikean tekniikan oppimiselle ja hiihdon sujumiselle.

Lasten latuhöylän leveys on 160 millimetriä mitattuna latu-uran keskeltä keskelle.

– Näillä mitoituksilla saadaan sopivaa latua 3-5 -vuotiaille eli hiihdon ensikosketukseen. Höylää voi toki säätää vähän vanhemmillekin, mutta tästä aloitetaan.

Lasten mitoille sopivan latuhöylän kehittelyssä ja toteuttamisessa Hyytiällä on ollut kumppanina oma serkku, laitilalainen Mauri Taurèn.

Kumppanukset arvelevat, että lasten latuhöylä voi hyvinkin olla laatuaan ensimmäinen maailmassa.

– Elämäni aikana en ole tällaisia nähnyt enkä ikinä kuullut puhuttavankaan, joten aika harvinainen kapistus tämä varmasti on, tuumii Hyytiä.

Testaajille uusi latu mieleen

Ensi vaiheessa lasten latuhöylä tulee käyttöön Seinäjoella, mutta Jorma Hyytiä toivoo, että jatkossa niitä saataisiin käyttöön muuallakin Suomessa.

Testiryhmä on latuun tyytyväinen.

Selina Kangas ja Mikko Haaka ovat yhtä mieltä, että lasten latua on parempi hiihtää kuin aikuisten latua. Lapset sanovat pitävänsä hiihtämisestä.

Selina on toista kertaa ladulla tänä talvena. Mikko sanoo olevansa kova hiihtäjä ja pitävänsä perinteisestä tyylistä.

Varhaiskasvatuksen opettaja Outi Marttala on pannut merkille, että lapset innostuvat hiihtämisestä, kun pääsevät kokeilemaan sitä porukassa. Tanelinrannassa hiihdetään joka talvi, jos vain lunta on. Eikä pelkästään hiihdellä vaan opetellaan myös tekniikkaa.

– Harjoittelemme sauvoitta hiihtämistä, vuorohiihtoa ja tasatyöntöä. Myös ylös nousemista täytyy vähän opetella välillä, hymyilee Marttala.

Hiihto tarvitsee lisää harrastajia

Jorma Hyytiä kiittää Seinäjoen kaupungin liikuntatoimea ja varhaiskasvatusta siitä, että lapsia kannustetaan hiihtämään ja tarjotaan olosuhteet harrastamiselle.

– Latuhöylä on lahjoitettu kaupungille kiitokseksi tästä.

Myös vanhempien merkitystä Hyytiä painottaa.

– Lasten harrastuksessa pitää olla mukana, heitä pitää kannustaa ja heillä pitää olla asianmukaiset varusteet.

Lasten hiihtoharrastuksen hiipumisesta on oltu huolissaan vähälumisten talvien takia. Parina talvena lunta on ollut kunnolla ja Jorma Hyytiä toivoo, että lapset saisivat nyt paljon onnistumisen kokemuksia ladulla. Sillä tavalla hiihdon pariin saadaan lisää lajiin sitoutuneita harrastajia.

– Tavoitteenani on helpottaa päiväkoti-ikäisten lasten hiihtotekniikan oppimista ja ennen kaikkea tuottaa oikealla mitoituksella tehdyillä laduilla onnistumisen elämyksiä.

Palvelualojen työnantajat Palta jätti tänään valtakunnansovittelijalle uuden ilmoituksen lennonjohdossa toteutettavasta työsulusta.

Nyt ilmoitettu työsulku alkaa kahden viikon päästä lauantai-illalla ja kestää seuraavaan maanantaiaamuun.

Palta pyrkii tiedotteensa mukaan työsulkuilmoituksella vauhdittamaan työsopimusneuvotteluja työntekijäpuolen kanssa.

Työnantajan ilmoittama työsulku tulee voimaan kahdeksalla suurimmalla lentoasemalla. Paltan mukaan lennonvarmistuspalvelut on tarkoitus hoitaa esimiesvoimin työsulun aikana.

Ratkaisua lennonjohtotyötä riivaavaan pattitilanteeseen on yritetty löytää valtakunnansovittelijan avustuksella joulukuun lopusta alkaen. Lennonjohtajien työehtosopimus päättyi jo syksyllä 2017 ja työntekijät ovat sen jälkeen olleet sopimuksettomassa tilassa.

Lue lisää

Lennonjohtajakiista venyy, ei tulosta tänäänkään

Lennonjohtajat valmistautuvat jälleen laajentamaan työnseisauksiaan

Lennonjohtajat hylkäsivät sovintoesityksen – työnantaja pettyi

Presidentti Donald Trumpin mielenrauhaa tuntuu painavan yksi asia ylitse muiden. Hän puhuu ja twiittaa siitä tauotta.

Se ei ole Kiina tai kiista Meksikon rajalle rakennettavasta muurista, eikä edes demokraattien peräänantamaton puhemies Nancy Pelosi.

Trumpia riivaa 74-vuotias harmaatukkainen, vaitelias ja ilmeisen sinnikäs republikaani.

Hän on erikoissyyttäjä Robert Mueller, joka tutkii Trumpin vaalikampanjan Venäjä-yhteyksiä. Tutkinta on varjostanut Trumpin presidenttikautta alusta saakka.

Trump kutsuu siitä noitavainoksi. Mueller taas ei puhu tutkinnasta julkisuuteen oikeastaan mitään.

Torstaina Muellerin tutkinnan päälle nousi uusi varjo.

Oikeusministeri voi lopettaa tutkinnan, presidentti ei

Erikoissyyttäjä Mueller ja FBI toimivat molemmat Yhdysvaltain oikeusministeriön alaisuudessa. Oikeusministeri, ei presidentti päättää viime kädessä Muellerin tutkinnan kohtalosta, sen rahoituksesta, mahdollisesta rajoittamisesta tai jopa lopettamisesta.

Presidentti Trump voi kyllä erottaa oikeusministerin, mutta vain oikeusministeri voi erottaa Muellerin.

Nyt uudeksi oikeusministeriksi on nousemassa kokenut juristi nimeltä William Barr. Torstaina senaatin oikeudellinen valiokunta hyväksyi Trumpin valitseman ehdokkaan. Lopullinen vahvistus Barrin nimitykselle republikaanienemmistöisestä senaatista tulee todennäköisesti jo ensi viikolla.

Muellerin tutkinta saa siis uuden päällystakin. Ja sillä voi olla dramaattinen vaikutus sekä Yhdysvalloille että koko maailmalle.

Venäjä sekaantui Yhdysvaltain vaaleihin

Yhdysvaltain tiedusteluelimet ovat jo pitkään olleet täysin yksimielisiä siitä, että Venäjän valtiojohtoiset toimijat sekaantuivat vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentin vaaliin tukeakseen Trumpin valintaa.

Venäläiset muun muassa hakkeroivat demokraattipuolueen sähköposteja ja nämä sähköpostit julkaistiin Wikileaks-vuotosivustolla.

Toissaviikolla Muellerin tiimi nosti syytteen Trumpin entistä läheistä neuvonantajaa Roger Stonea vastaan. Pidätys on merkittävä siksi, että syytteestä näkee Stonen vahvistavan yhteyttä demokraattien viestit julkaisseen Wikileaksin ja Trumpin kampanjaorganisaation välillä.

Muellerin tutkinnan kannalta olennaista on se, onko joku Trumpin kampanjaorganisaatiosta tai jopa Trump itse toiminut venäläisten kanssa yhteistyössä.

Tutkinnan tuloksista tiedetään itse asiassa vasta vähän. Suurin osa tiedoista on tullut julki julkisten syytteiden kautta. Muellerin tiimin tiedetään nostaneen syytteet 34 henkilöä ja kolmea venäläisyritystä vastaan. Syytetyissä on 26 venäläistä ja 6 Trumpin entistä neuvonantajaa.

Kummisedän kikat käytössä

Osa Muellerin amerikkalaisia vastaan nostamista syytteistä koskee oikeuskäsittelyn estämistä, kuten valaehtoisessa todistelussa valehtelua. Näitä rikoksia pidetään Yhdysvalloissa hyvin vakavina, mutta ne ovat usein myös niitä rikoksia, joita on helpoin todistaa.

Viimeisimpänä syytteeseen joutunut Roger Stone on vuosia Washingtonissa vaikuttanut hahmo, joka on omienkin sanojensa mukaan poliittisten ”likaisten temppujen” erikoismies. Häntä syytetään nyt muun muassa todistajien uhkailusta.

Syytteen mukaan Stone kehotti erästä todistajaa tekemään kongressin kuulemisessa ”Frank Pentangelit”. Frank Pentangeli on fiktiivinen gansterihahmo, joka elokuvassa Kummisetä 2 muuttaa todistustaan uhkailun seurauksena.

”Ei ole mitään salaliittoa!!”

Trumpin taktiikka Muellerin tutkintaa kohtaan on pitkään ollut äärimmäisen aggressiivinen. Hän on toistanut toistamistaan lausetta ”There is no collusion!” eli ”Ei ole mitään salaliittoa!”.

– Tämän noitajahdin ei olisi ikinä pitänyt alkaa. Silti se jatkuu. Uskoisin, että se loppuu pian. Kuulin, että se loppuu pian. Ei ollut mitään salaliittoa!”, Trump pauhasi marraskuun puolivälissä tv-kameroille. Samaa viestiä hän on toistanut pitkään.

Tässä marraskuisessa viestissä oli kuitenkin tärkeä lisä aiempiin: ”Uskoisin, että se [tutkinta] loppuu pian”.

Viikkoa aiemmin Trump oli erottanut oikeusministeri Jeff Sessionsin.

Jeff Sessionsin erikoinen oikeusministerikausi

Jeff Sessions on alabamalainen senaattori, joka oli noussut Trumpin suosioon annettuaan ensimmäisenä senaattorina tukensa Trumpin kampanjalle. Palkkioksi Trump nosti hänet oikeusministeriksi.

Sessions teki kuitenkin jo ministeriuransa alussa jotain, joka osoittautui Trumpin mielessä anteeksiantamattomaksi. Hän jääväsi itsensä.

Jo ennen kuin Muellerin tutkinta ehti alkaa, Sessions ilmoitti jäävänsä itsensä oikeusministeriön Venäjä-tutkinnan johdosta. Sessionsin omista tapaamisista venäläisten kanssa kampanjanaikana oli noussut kohu, joten hän katsoi, ettei voi johtaa kampanjaan kohdistuvaa tutkintaa.

Se oli synti, joka ajan mittaan kävi Trumpille sietämättömäksi. Jääväämällä itsensä tutkinnan johdosta Sessions ei voinut suitsia tutkintaa, niin kuin Trump vaati.

Muellerin tutkinta on tapahtunut pääosin apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin alaisuudessa. Rosenstein on järkkymättä tukenut tutkintaa presidentin raivokkaista hyökkäyksistä huolimatta.

Trump syyttää tutkintaa puoluepoliittiseksi ajojahdiksi, vaikka sekä Mueller että Rosenstein ovat republikaaneja.

Viime vuonna tilanne muuttui jälleen trumpmaisen absurdiksi, kun presidentti haukkui kuukausitolkulla omaa oikeusministeriään julkisuudessa värikkäin sanankääntein. Poliittisesti asia oli kuitenkin sen verran herkkä, että vasta marraskuisten kongressinvaalien jälkeisenä päivänä Trump vihdoin erotti Sessionsin.

Lopetetaanko Muellerin tutkinta?

Muellerin Venäjä-tutkinnan valvonta on marraskuusta asti kuulunut väliaikaiselle oikeusministerille Matthew Whitakerille. Whitakeria pidetään erittäin lojaalina Trumpille, mutta todennäköisesti hän ei väliaikaisena oikeusministerinä lähde tekemään suuria päätöksiä.

Uudeksi varsinaiseksi oikeusministeriksi nouseva William Barr on hyvin arvostettu juristi ja entinen oikeusministeri 1990-luvun alusta. Kongressin kuulemisissa hän on vakuutellut tukevansa Muellerin tutkintaa.

Demokraatit eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita. He pelkäävät, että Barr pystyy rajoittamaan sekä varsinaista tutkintaa että sen tulosten julkisuutta Trumpin toivomalla tavalla.

Muellerin odotetaan tekevän tutkinnastaan loppuraportin, mutta sen julkisuudesta päättää oikeusministeri.

– On tärkeää, että erikoissyyttäjä Muellerilla on riittävät resurssit ja vapaus viedä tutkintansa loppuu asti, minne se sitten ikinä johtaakin. Toiseksi on tärkeää, että loppuraportti on julkinen, ei editoitu, demokraattisenaattori Bob Menedez vaati tv-haastattelussa.

Monien on vaikea uskoa, että Trump olisi valinnut oikeusministerikseen henkilön, joka ei millään tavalla rajoittaisi presidentin vihaamaa tutkintaa.

Murto yhdistää Watergateen

Jos uusi oikeusministeri suoraan erottaisi erikoissyyttäjä Muellerin tai määräisi tutkinnan lopetettavaksi, poliittiset seuraukset olisivat valtavat.

Koko Venäjä-tutkintaa koskeva kiista muistuttaa yllättävän paljon 1970-luvun Watergate-skandaalia.

Molemmissa alkusysäys on nimittäin murto demokraattipuolueen päämajaan.

Alkuperäinen Watergate on rakennuskompleksi Washingtonissa, jossa demokraattipuolueen päämaja aikoinaan sijaitsi. Koko skandaali käynnistyi tapauksesta, jossa republikaanipresidentti Richard Nixonin uudelleenvalintakampanjaan kytköksissä olevat miehet murtautuivat vastustajan päämajaan.

Muellerin tutkinnan alullepanija taas on digitaalinen versio murrosta, eli venäläisten hakkerointi demokraattipuolueen päämajan palvelimille.

Lauantai-illan verilöyly

Myös Watergate-skandaalia tutki aikoinaan erikoissyyttäjä nimeltään Archibald Cox. Kun presidentti Richard Nixon määräsi oman oikeusministerinsä Elliot Richardsonin erottamaan erikoissyyttäjän, ministeri ei siihen suostunut vaan erosi itse.

Myös Nixonin apulaisoikeusministeri kieltäytyi erottamasta erikoisyyttäjää ja mieluummin erosi itse. Vasta oikeusministeriön kolmanneksi korkein virkamies suostui erottamaan presidentti Nixonia häirinneen syyttäjän.

Tämä tapahtuma tunnetaan Yhdysvaltain historiassa nimellä lauantai-illan verilöyly, ja se vaikutti keskeisesti siihen prosessiin, joka johti presidentti Nixonin eroon.

Nyt monet demokraatit vaativat jo Trumpin viraltapanoa, mutta puolueen johto jarruttelee. Sen sijaan kongressin vaaleissa edustajainhuoneen enemmistön voittaneet demokraatit pääsevät nyt johtamaan edustajainhuoneen omia tutkintoja Venäjä-kytköksistä.

Trumpin outo Venäjä-suhde

Monia amerikkalaisia presidentin erikoinen Venäjä-suhde huolestuttaa syvästi.

– Koskaan aikaisemmin presidentinvaalikampanjan ja ulkomaisen toimijan välillä ei ole ollut tällaista suhdetta. Ja olemme kaikki seuranneet Donald Trumpin outoa käytöstä, jossa hän on valmis haukkumaan käytännössä kaikkia muita amerikkalaisia johtajia ja jokaista maailmanjohtajaa - paitsi Vladimir Putinia, demokraattisenaattori Mark Warner ihmetteli tammikuussa.

Erityisen hermostuneita ollaan Trumpin kahdenkeskisistä tapaamisista Putinin kanssa. Helsingissä viime kesänä Trump piti Putinin kanssa parin tunnin palaverin, johon hän ei ottanut mukaan ainoatakaan ministeriä tai avustajaa.

– Tietääkö edes Trumpin hallinnon oma väki, mitä Trumpin ja Putinin Helsingin tapaamisessa tapahtui, senaattori Warner kauhisteli.

Demokraatit ovat jopa pohtineet mahdollisuutta kutsua Helsingin tapaamisen tulkki todistajaksi kongressiin.

Muellerin tutkinta voi heiluttaa maailmanpolitiikkaa

Muellerin tutkinta ei ole vain Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, vaan sillä voi olla arvaamattomia seurauksia myös maailmanpolitiikkaan.

Mueller on entinen FBI:n pääjohtaja. Häntä ja hänen tiimiään pidetään erittäin kokeneena ja taitavana. Muellerin tiimi on käynyt läpi valtavan määrän dokumentteja ja kuulustellut Trumpin hallinnon ja vaalikampanjan avainhenkilöitä satoja tunteja. Osa Trumpin läheisistä avustajista on kääntynyt FBI:n todistajiksi.

Jos Trumpin lähipiirin tai presidentin omista Venäjä-suhteista paljastuu uusia ja suoraviivaisempia kytkentöjä, se voi horjuttaa Trumpin asemaa ennen näkemättömällä tavalla. Yhdysvaltain politiikassa rajutkin heiluriliikkeet ovat mahdollisia, jos esimerkiksi kongressin republikaanit yhtäkkiä aistivat, että Trumpin tukeminen onkin heille itselleen poliittinen rasite.

Uudet paljastukset Venäjän vaikutuksesta Yhdysvaltain politiikkaan taas voisivat kiristää suurvaltasuhteita vaarallisella tavalla.

Ei ihme, että Trump vaikuttaa äärimmäisen hermostuneelta tutkinnasta.

Lue myös:

Analyysi: Stonen syytteiden myötä Muellerin Venäjä-tutkinnassa otettiin taas askel lähemmäksi Trumpia

Britanniassa on herättänyt huomiota tapaus, jossa maan hallitus varautui sopimuksettomaan EU-eroon tekemällä sopimuksen rahtiliikennöinnistä Belgiaan.

Kun sopimus Seaborne Freight -yrityksen kanssa oli solmittu, kävi ilmi, ettei kyseisellä yrityksellä ollut lainkaan laivoja.

Seaborne Freight on startup-yritys, jolla ei Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan ole aikaisempaa kokemusta rahtiliikenteestä. Se olisi mahdollisesti voinut hankkia tarvittavat laivat irlantilaiselta Arklow Shippingiltä.

Irlantilaisyritys kuitenkin vetäytyi sopimuksesta.

Tämän jälkeen Britannian hallitus ilmoitti, että sen tekemä sopimus Seaborne Freightin kanssa on peruttu ja että se etsii reitille uutta toimijaa.

Britannian hallitus ilmoitti joulukuussa 2018 tehneensä sopimuksen yhteensä kolmen rahtiyrityksen kanssa. Sopimusten tarkoitus on varautua tilanteeseen, jossa Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta.

Hallituksen mukaan sopimukseton ero loisi ruuhkia erityisesti tärkeään Doverin satamaan, minkä johdosta myös vaihtoehtoisia reittejä tarvitaan.

Keskustelu aiheesta on auki launtaina 9. helmikuuta 2019 kello 22 saakka.