Espanjassa pelastushenkilöstö on löytänyt kaksivuotiaan pojan kuolleena porakaivosta, kertoo El País -lehti.

Poika putosi alle 30 senttiä leveään ja 110 metriä syvään kuiluun tammikuun 13. päivä. Tapaturma sattui Etelä-Espanjan Totalánissa lähellä Málagaa.

Pelastushenkilöstö työskenteli turmapaikalla kuumeisesti lähes kaksi viikkoa löytääkseen lapsen. Pelastustyöt olivat erittäin vaativia. Kovaa kalliota jouduttiin poraamaan ja pelastajat käyttivät myös pieniä räjähteitä päästäkseen eteenpäin.

Pojan olemassaolosta luvattomasti kaivetussa porakaivossa oli todisteena vain hänen hiuksistaan saatu dna-näyte. Hänen arvioitiin pudonneen noin 70 metrin syvyyteen. Pojan pudottua porakaivon seinämistä irtosi maa-ainesta ja kiviä, jotka peittivät hänet.

Kaksivuotias oli ollut alueella perheensä kanssa piknikillä tammikuun 13 . päivä, kun hän putosi syvään kuiluun.

Traaginen tapaus on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota.

Espanjan pääministeri Pedro Sanchez kertoi Twitterissä koko maan tuntevan ääretöntä surua perheen vuoksi.

Pääministeri kiitti pelastustyöntekijöitä väsymättömästä uurastuksesta pojan löytämiseksi.

Juttua tarkennettu klo 11.29: Pojan ruumis ei löytynyt porakaivon pohjalta, vaan noin 70 metrin syvyydestä.

Juttua tarkennettu kello 8.54: Pelastajat työskentelivät lähes kaksi viikkoa, ei yli kaksi viikkoa, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Ilmassa leijuu tymäkkä soijan haju. Lattia lainehtii vedestä, jota pulppuaa sinne isosta metallisesta sammiosta. Meneillään on tofun valmistus.

Yrittäjä Jouni Partonen kertoo, että soijapapuja on liotettu yön yli vedessä. Sitten niistä on jauhettu soijamaitoa, joka on hyydytetty. Nyt munakokkelia muistuttava hyytynyt soijamaito on pantu metalliastiaan harson sisään. Paketti menee puristimeen, joka puristaa siitä nesteen pois.

– Sitten se hyytyy pehmeäksi harkoksi, joka leikataan ja pakataan rasioihin.

Jouni Partonen kuvailee tofun tekemistä vetiseksi.

– Tofu on kuin kala: se on aina vedessä koko valmistusprosessin ajan. Lopulta se pakataan rasiaan, jossa on myös vettä.

Tuoreet yrittäjät ovat laskeneet, että Padasjoen tofutehtaan liikevaihto voisi tulevaisuudessa jopa kymmenkertaistua, miljoonaan euroon.

Ruokakauppias hyppäsi tofubisnekseen

Lahtelainen Jouni Partonen on ollut parikymmentä vuotta K–kauppiaana. Viimeksi hän pyöritti vaimonsa Päivin kanssa kauppaa Villähteellä. Veri veti itsenäiseen yrittämiseen. Padasjokelainen kauppiaskollega Marko Samiola vinkkasi, että sikäläinen tofutehdas saattaisi olla myytävänä.

Kyseessä on Suomen toinen tofun tuotantolaitos. Markkinajohtaja on Tammisaaressa vuonna 1989 toimintansa aloittanut Jalofoods Oy Soya Ab, jonka liikevaihto on yli kolme miljoonaa.

Kauppiaspariskunnat näkivät tofussa tilaisuuden. Viime keväänä Partoset tekivät yrityksestä ostotarjouksen paikkakunnalla K–kauppaa pyörittävän Samiolan ja hänen puolisonsa Minna Salokankaan kanssa.

– Olen ketjuyrittäjä ja yritysidea tuntui järkevältä. Olisi ollut eri asia, jos kyseessä olisi ollut leipomo, joita on useita joka paikkakunnalla. Tofun valmistajia on Suomessa ainoastaan kaksi, toteaa Partonen.

Tofu purjehtii härkiksen ja nyhtökauran vanavedessä

Kasvisruuan suosio on ollut vahvassa kasvussa jo muutaman vuoden, kertoi Yle heinäkuussa. Muodissa ovat myös vähähiilihydraattiset ja ketogeeniset ruokavaliot. Yrittäjät uskovat Padasjoella, että lihankorvikkeena tunnetun tofun suosio on kasvussa. Siitä huolimatta, että suosiosta kilpailevat härkäpavusta ja kotimaisesta kaurasta valmistetut uudet tuotteet.

– Olen sitä mieltä, että tofu voi jopa lisätä suosiotaan siinä vanavedessä, kun valmistajat markkinoivat härkistä ja uusia nyhtökauravalmisteita, pohtii Jouni Partonen.

Partosen mukaan tofun tuotanto on Suomessa vielä alkutekijöissään. Padasjoella suunnitellaan jo uusia tuotteita, joilla pyritään valloittamaan einestiskit. Tofua voi maustaa ja marinoida sekä muotoilla muuksikin kuin perinteiseksi palaksi.

– Uskon, että uudet tofutuotteet tekevät hyvin kauppansa, kun ne asetetaan lihapullien viereen einestiskiin.

Soijapavut laivalla Kanadasta

Markkinajohtaja Jalofoods vetoaan mainonnassaan luomuun ja erityisesti eettisyyteen. Valmistuksessa käytetään reilun kaupan soijapapuja. Myös padasjokelaisen haastajan ostamat soijapavut ovat gmo-vapaata tuotantoa: joukossa ei ole geenimuunneltuja lajikkeita.

Pavut tuodaan konteissa laivalla Kanadasta.

– Toki tällä on ympäristövaikutuksia, mutta samassa laivassa tulee paljon muutakin tavaraa. Jos toisimme soijapavut lentoteitse, ymäristövaikutukset olisivat paljon suuremmat, naurahtaa yrittäjä Jouni Partonen.

Raaka-aine siis tuodaan kaukaa Kanadasta, mutta Tofusta Oy aikoo markkinoida tuotettaan lähiruokana.

– Soijapapua ei pystytä viljelemään Suomessa. Me kuitenkin jalostamme tofun Suomessa.

Kokeilemme ehkä nyhtökauraa jossain vaiheessa. Jouni Partonen

Ruuan puhtaus ja eettinen tuotantotapa ovat nykyään tärkeä asia erityisesti vegaaneille ja kasvissyöjille.

– Kanadalainen soijapapujen tuottaja on luotettava, pitkään toiminut yritys. Tuotteella on laatusertifikaatti ja tulli ottaa näytteitä tavarasta sen tullessa Suomeen.

Suunnitelmissa on myöhemmin ottaa tavallisten valmisteiden rinnalle luomua. Katseet on käännetty myös kaurasta tehtyjen lihankorvikkeiden suuntaan. Toinen osakas on osa-aikainen maanviljelijä, jolla on vuokralla kaurapelto tehtaan läheisyydessä.

– Kokeilemme ehkä nyhtökauraa tai sen tapaisia tuotteita jossain vaiheessa.

Padasjoella on tehty tofua kiinalaiseen tapaan kymmenen vuotta

Riihimäellä aiemmin tofua valmistaneet kiinalaiset yrittäjät tohtori Hua Ma ja insinööri Shaolong Chen siirsivät tehtaansa vanhaan kotitalouskouluun Padasjoelle, Taulun alueelle 2009.

Heidän aikanaan tehdas tuotti tofua Suomessa sijaitseviin kiinalaisiin ravintoloihin. Liikevaihto oli noin satatuhatta euroa.

– Kiinalaisissa ravintoloissa arvostetaan erityisesti aidolla, kiinalaisella tavalla tehtyä tofua, sanoo yrittäjä Jouni Partonen.

Partosen mukaan kiinalaisella tavalla tehdyssä tofussa on hiukan poikkeava koostumus. Tuontitofua on markkinoilla entisen ruokakauppiaan mielestä melko vähän.

– Päivittäistavarakaupoissa on usein hyllyssä enintään paria merkkiä tuontitofua.

Entiset tofu-yrittäjät ovat auttaneet uusia tekijöitä alkuun. Tällä hetkellä tehdas työllistää omistajanelikon lisäksi kaksi henkilöä. Töitä tehdään vielä ainoastaan viikonloppuisin. Partonen uskoo, että tuotantoa lisätään kevään aikana, koska entisinä kauppiaina heillä on hyvät verkostot ruokakauppoihin.

Tofua ja siitä tehtyjä eineksiä aiotaan markkinoida kaikille kasvisruuasta kiinnostuneille kuluttajille. Mikäli Padasjoen tofutehtaalla saavutetaan myyntitavoite, on tarkoitus jatkossa työllistää paikkakuntalaisia.

– Arvioni mukaan voimme jossain vaiheessa työllistää ainakin muutamia paikkakuntalaisia. Ehkä jopa kymmenkunta.

Lue lisää:

Miten valmistaa täydellinen vegaaninen burgerpihvi? Voiko kasvissyöjä noudattaa FODMAP-ruokavaliota? 12 kysymystä ja vastausta kasvisruuasta

Kasvisruokien menekki pompannut moninkertaiseksi: nyt myös keski-ikäiset miehet syövät vegeä

Koulut alkavat vähitellen tarjota kahta pääruokaa – liharuuan rinnalle kasvisruokaa

Vasemmistoliitto haluaa nostaa eriarvoisuuden kasvamisen keskeiseksi vaaliteemaksi kevään eduskuntavaaleissa.

TV1:n Ykkösaamussa haastateltu puolueen puheenjohtaja Li Andersson muistuttaa, että kyselytutkimuksissa suomalaiset ovat huolissaan nimenomaan eriarvoisuuden kasvusta.

Yksi eriarvoisuuden ilmentymä Anderssonin mielestä ovat kasvavat varallisuuserot. Ihmisiä askarruttavat myös tuloerot, terveydenhoito ja vanhustyö. Juuri nämä aiheet jäävät Anderssonin mukaan vähälle huomiolle puheenjohtajatenteissä.

Sote-uudistus epävarma

Maakunta- ja sote-uudistuksen eteneminen eduskunnassa on julkisuudessa olleiden arvioiden mukaan hyvin täpärällä. Puheenjohtaja Andersson pitää todennäköisenä, että sote-sopua ei synny tällä vaalikaudella.

Hän sanoo, että hallitukselta puuttuvat edelleen kaikkein keskeisimmät ainesosat keittämässään "sote-sopassa": varmuutta mallin perustuslaillisuudesta ei ole, ei myöskään yhteensopivuudesta EU-oikeuden kanssa.

– Hallituksella ei ole yhtäkään asiantuntija-arviota, joka tukisi väitettä kolmen miljardin euron kustannussäästöistä. Päinvastoin; mallissa on useita kustannuksia lisääviä elementtejä. Lisäksi hallitukselta puuttuu esitykselle kunnollinen parlamentaarinen tuki.

Andersson muistuttaa valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) tällä viikolla kertoneen, ettei kokoomuksessa olla päätymässä ryhmäkuriin sote-uudistusta käsiteltäessä.

Lauantaina on jaossa Suomen kaikkien aikojen suurin lottopotti. Yhdelle täysosumalle on luvassa 15 miljoonaa euroa.

Monella on suunnitelma sen varalta, että päävoitto pamahtaa omalle tilille. Mutta pitääkö myös aviopuolison päästä hyötymään onnenpotkusta?

– Kyllä pitää, mutta tietyin varauksin, sanoo perheoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori Tuulikki Mikkola Turun yliopistosta.

Yhtäläinen elintaso

Tuulikki Mikkola sanoo, että lottovoiton vaikutusta avioliittoon voidaan tarkastella esimerkiksi elatusvelvollisuuden näkökulmasta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Toisin sanoen puolisoiden elintason pitää olla samalla tasolla.

– Jos lottovoittajan elintaso nousee voiton myötä, kyllä sen ei-voittaneenkin puolison elintason pitää nousta, Tuulikki Mikkola sanoo.

Mikäli ei ole avioehtoa, lottovoitto kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ja se jaetaan puoliksi avioerossa. Tuulikki Mikkola

Tuulikki Mikkolan mukaan elatusvelvollisuus on huonosti tunnettu asia, ja siinä liikutaan osin harmaalla alueella.

– Meillä on oikeuskäytännön tasolla testaamatta, mitä kaikkea sinne elatusvelvollisuuteen voidaan laittaa.

Mikkolan mukaan elatukseen kuuluvat ainakin asuminen, ruoka, terveydenhoito, yleinen hyvinvointi ja esimerkiksi yhteistä taloutta koskevat menot kuten sähkö- ja vesilaskut.

Entäpä hemmottelulomat etelän auringossa tai hiihtolomat Alpeilla. Voisivatko ne kuulua elatuksen piiriin?

– Emme täsmälleen tiedä, mitä elatus pitää sisällään. Sitä ei ole määritelty laissa. Mutta jos lotossa voittanut puoliso alkaa hassata rahoja parempaan elämään, niin kyllä toisenkin pitää päästä osille.

Jos lottovoittaja ei halua käyttää rahojaan mihinkään, onko puolisolla oikeus silloin elintason nousuun?

– Mikäli elatuksentaso pysyy yhtäläisenä, puoliso ei voi vaatia itselleen mitään, Tuulikki Mikkola sanoo.

Yleensä elatusvelvollisuudesta aletaan riitelemään vasta avioeron yhteydessä, mutta Tuulikki Mikkola tietää tapauksen, jossa elatuksesta käytiin käräjiä jo avioliiton aikana.

– Mies kävi töissä eikä antanut kotona olleelle vaimolle rahaa ruokaan. Oikeus päätti, että miehellä on elatusvastuu ja vaimokin pitää ruokkia, Mikkola kertoo.

Lottovoitto puoliksi

Tähän mennessä suurin lottovoitto on ollut 14,5 miljoonaa euroa, joka meni viime vuoden kesäkuussa Ruokolahdelle, Etelä-Karjalaan. Yli kymmenen miljoonan suuruisia lottovoittoja on jaettu yhteensä viisi kertaa.

Veikkaus toteutti viime vuonna kyselyn lottovoittajille. Tuloksista kertoi muun muassa Iltalehti. Kyselystä kävi ilmi, että yhden lottovoittajan puoliso oli hakenut avioeroa saadakseen puolet voitosta itselleen.

Tuulikki Mikkola tietää myös toisen vastaavan tapauksen.

– Mikäli ei ole avioehtoa, lottovoitto kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ja se jaetaan puoliksi avioerossa.

Pitäkää paperit valmiina mahdollisen avioeron varalta, tämä on minun neuvoni kaikille ihmisille. Tuulikki Mikkola

Tuulikki Mikkolalla onkin yksi neuvo paljon lottoaville.

– Pitää tehdä avioehto, jossa pois suljetaan avio-oikeus. Avioeron tullessa kumpikin ottaa sitten omansa.

Toisaalta avioehtoa ei voi tehdä yksipuolisesti, siihen pitää olla kummankin suostumus. Lottovoittajan puolison ei kannata siis jälkikäteen suostua avioehtoon.

– Ei tietenkään kannata, se on selvä, Mikkola sanoo.

Paperit valmiina

Tuulikki Mikkola sanoo, että ihmiset harvemmin ymmärtävät mitä oikeuksia ja velvoitteita heillä avioliittolain nojalla on.

– Ihmisillä on sellainen käsitys, että kun mennään naimisiin, omaisuus muuttuu yhteiseksi. Näin ei ole, vaan avioliitossa puoliso omistaa kaiken mitä omistaa, riippumatta siitä, onko avioehtoa vai ei.

Mikkola sanoo, että epätietoisuus avioliittolaista aiheuttaa ongelmia erityisesti avioeron yhteydessä. Esimerkiksi yhteiseksi luultu asunto ei välttämättä olekaan yhteinen.

– Kyllä se menee varallisuusoikeudellisten oppien mukaan ja voi käydä niin, että toinen puoliso omistaakin asunnon yksin.

Tuulikki Mikkola toivoo, että ihmiset selvittäisivät avioliittoa solmiessaan, mihin he ovat oikeutettuja, ja sopisivat asiat kirjallisesti.

– Pitäkää paperit valmiina mahdollisen avioeron varalta. Tämä on minun neuvoni kaikille ihmisille.

Lue lisää:

Loton 15 miljoonan ennätyspotti jäi taas jakamatta

Lotto on enemmän kuin rahapeli: "Se on osa hyvinvointivaltion eetosta"

Yksi Suomen vanhimmista lottoporukoista löytyy Kajaanista – "Kun yläkertaan on tullut lähtö, niin silloin on jääty pois"

Valviran lakimies Reija Kauppi kutsuu tilannetta todella poikkeukselliseksi. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Valviran luvalla toimivasta yksiköstä on tehty toiminnan keskeyttämispäätös. Nopean päätöksen taustalla oli huoli asukkaiden välittömästä turvallisuudesta.

– Tämä on todella poikkeuksellinen tilanne. Tässä on akuutti kriisi päällä. Välitön asiakasturvallisuus on ollut vaarassa ja siksi toiminta on keskeytetty, Kauppi kertoo Yle uutisille.

Kun teitte tarkastuksen hoitokotiin, niin minkälaisia ongelmia sieltä löytyi?

– Valvira ei ole ollut paikan päällä tekemässä tarkastusta, vaan kaikki nämä tiedot ovat tulleet aluehallintovirastolta, joka on käynyt tarkastuksella paikan päällä. Me olemme tiiviisti tehneet yhteistyötä aluehallintoviraston kanssa. Siellä on ilmennyt esimerkiksi henkilökunnan määrän riittämättömyyttä koskevia epäkohtia, joka on oikeastaan ollut se pääasiallinen syy.

Eli siellä on ollut liian vähän henkilökuntaa suhteessa asukkaisiin, ja siihen, miten paljon heidän hoitonsa vaatisi henkilökuntaa?

– Kyllä, henkilökunnan määrä on ollut riittämätöntä.

Miten Kristiinankaupungin hoitokodin asukkaiden hoito on nyt järjestetty?

– Pääosa asukkaista asuu edelleen samassa toimintayksikössä. Kunta on ottanut toimintayksikön haltuunsa ja on työnjohdollisessa vastuussa sen toiminnasta. Siellä on Esperi Caren työntekijöitä, joiden kanssa kunta on tehnyt henkilöstövuokraussopimuksen ja lisäksi siellä on kaupungin omia työntekijöitä. Aluehallintovirasto on ollut tiiviisti yhteydessä kuntaan, jotta toiminta on asianmukaista ainakin lähipäivien ajan.

Myös muita Esperi Caren hoitoyksikköjä tarkastetaan

Te tutkitte myös muita epäkohtia Esperi Caren hoitoyksiköissä. Mitä tarkemmin ottaen te tutkitte?

– Asian käsittely on vielä kesken. Siinä on otettu käsittelyyn aluehallintovirastosta saatuja epäkohtia koskevia tietoja ja näiden perusteella otettu koko palveluntuottajan toiminnan asianmukaisuus tutkittavaksi Valviraan.

Kuinka monessa Esperi Caren hoitoyksikössä näitä epäkohtia epäillään olevan?

– Tarkkoja lukumääriä en pysty antamaan, mutta useampien aluehallintovirastojen alueelta näitä epäkohtailmoituksia on tullut ja ne koskevat useampia toimintayksiköitä.

Milloin selvitystyöstä saadaan lisätietoja?

– Nyt tehty keskeyttämispäätös on voimassa toistaiseksi. Etenemme siten, että Esperi Carelta pyydetään selvitystä asian osalta. Jatkotoimenpiteet arvioidaan selvityksen perusteella.

Yle uutiset ei ole tavoittanut Esperi Caren edustajia kommentoimaan tapahtumia.

Aiheesta lisää: Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa – Yhden asiakkaan epäillään kuolleen hoitovirheen takia

Monet kaupungit ovat keskeyttäneet vanhusten sijoittamisen Esperi Caren hoivakoteihin väliaikaisesti niissä paljastuneiden jatkuvien ja vakavien ongelmien vuoksi.

Porvoon kaupunki on keskeyttänyt vanhusten lähettämisen hoivakoti Vuokkoon. Aiemmin samoin on toiminut Muurame hoivakoti Paatelan suhteen ja Lahti hoivakoti Launeen kohdalla. Lisäksi Esperin hoivakoteja on joutunut jäähylle takavuosina myös ainakin Vantaalla.

Yle sai tiedot kuntien vanhuspalveluiden johdosta.

Lahdessa ja Muuramessa rajoittamistoimiin ryhdyttiin viime ja toissa vuonna. Sen jälkeen Esperi on parantanut toimintaansa hoivakodeissa sen verran, että niihin voidaan jälleen sjioittaa asukkaita.

Porvoon kaupunki ei sen sijaan edelleenkään lähetä vanhuksia Vuokkoon. Tilanne on jatkunut syksystä lähtien. Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) selvittää parhaillaan Vuokon ongelmia. Avit vastaavat hoivakotien valvonnasta kuntien kanssa.

– Vuokko ei ole saanut epäkohtia korjattua. Kaupunki on syksyllä päättänyt, että hoivakotiin ei ohjata enempää asukkaita, kunnes laatu- ja vaatimustaso vastaa sitä, jota me sopimukselta edellytämme, sanoo Porvoon vanhus- ja vammaispalveluiden johtaja Lea Laakso.

Vuokko on ilmoittanut Porvoolle jo korjanneensa hoivakodissa havaitut epäkohdat.

Yllätystarkastus paljasti ongelmat

Yle tutustui Vuokosta ja Muuramen Paatela-hoivakodeista tehtyihin valvonta-asiakirjoihin. Ne ovat olleet pitkään aluehallintoviraston tarkkailussa.

Aluehallintovirasto teki Vuokkoon ensimmäisen valvontakäynnin jo keväällä 2017. Yleensä yritykselle kerrotaan etukäteen valvontavierailusta, mutta tällä kertaa avi päätti turvautua yllätystarkastukseen.

Tällainen menettely on harvinainen ja siihen turvaudutaan yleensä, jos viranomainen epäilee asukasturvallisuuden vaarantuneen tai jos sen uskotaan olevan ainoa keino saada totuudenmukaista tietoa.

Valvontareissulla paljastui lukuisia ongelmia Vuokon toiminnassa.

Lääkehoitoon osallistuneilla henkilöillä ei ollut asianmukaisia lupia, osaa työntekijöistä ei ollut terveydenhuollon ammattirekisterissä, hoivakodissa oli likaista ja asukkaita oli kohdeltu kaltoin. Heitä oli jätetty istumaan ruokapöytään ruokailun päätyttyä ja viety sänkyyn makaamaan ilman perusteltua syytä.

Vakavin asia oli kenties se, että asiakasturvallisuus oli vaarantunut, koska Vuokossa ei ollut tarpeeksi työntekijöitä. Työvuoroissa oli toisinaan vain yksi työntekijä, vaikka hoivakodissa on 30 asukaspaikkaa.

Vuokon toimintaluvan mukaan henkilöstömitoituksen pitäisi olla 0,58 työntekijää asukasta kohden.

Vuodesta 2016 lähtien Vuokossa seitsemän työntekijää oli irtisanoutunut ja 14 määräaikaisuutta päättynyt.

Henkilökunnan vähyys ongelmien juurisyy

Ongelmien juurisyy hoivakodeissa on yleensä henkilökunnan vähyys. Se on voinut johtaa moniin muihin vaikeuksiin, kuten vanhusten hygienian, ulkoilun, lääkehoidon ja terveellisen ruokavalion laiminlyönteihin.

Muuramen Paatelan hoivakodissa ongelmat tulivat viranomaisten tietoon toissa kesänä. Hoitajien ja tukihenkilöiden määrä oli riittämätön, minkä vuoksi Länsi- ja Sisä-Suomen avi katsoi hoivan laadun vaarantuneen.

Palvelun tilaaja Muuramen kunta ei vakuuttunut yrityksen lupauksista korjata toimintaansa, ja uusien asukkaiden sijoittaminen Paatelaan keskeytettiin noin puoleksi vuodeksi.

– Euro oli hyvä konsultti. Saimme hetkellisesti parannusta aikaiseksi, sanoo palvelujohtaja Simo Oksanen Muuramen kunnasta.

Paatelassa on nähty ylä- ja alamäkiä. Viime kesänä henkilökunta valitti itse hoivakodin epäkohdista aville.
Työntekijöiden mukaan he ehtivät hoitaa vain perushoidon ja joutuvat tinkimään sairaanhoidosta ja asukkaiden viriketoiminnasta työvoimapulan vuoksi.

Valvontatapaamisella selvisi, että vanhusten ulkoiluttaminen ja virkistystoiminta oli puuttunut kevään 2018 ajan lähes kokonaan.

Oksasen mukaan yksi asukas oli kaatunut parvekkeella, kun hoitajan oli ollut pakko jättää hänet yksin toisen työtehtävän vuoksi.

Syksyllä avi teki ennalta ilmoittamattoman valvontakäynnin. Selvisi, että välillä töissä oli ollut keskimäärin kaksi hoitajaa vähemmän, kuin kunnan ja Esperin sopimuksessa edellytetään. Avi velvoitti 70 000 euron sakon uhalla palkkaamaan lisää työntekijöitä Paatelaan.

Ongelmia ei ole vieläkään ratkaistu. Kunta vaatii Paatelaan lisää työntekijöitä. Oksasen mukaan Esperi suostuu tähän, mutta koska tämä nostaa yhtiön kuluja, se haluaa neuvotella kunnan kanssa nykyistä halvemman sopimuksen.

Oksasen mukaan myös Paatelan henkilökunta on kunnan kanssa samaa mieltä henkilöstömitoituksen riittämättömyydestä. Hoivakodin edustajat ovat kertoneet asiasta Esperin johdolle, mutta se ei ole antanut lupaa palkata lisää työntekijöitä.

Ongelmat kärjistyvät yövuoroissa

Hoivakodeissa on usein henkilökuntaa vain sen verran, mitä sopimuksissa alhaisimmillaan edellytetään.

Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on syyttänyt hoivayhtiöitä voittojen maksimoimisesta. Liiton mielestä voitot tehdään työntekijäkustannuksista, joten ne pidetään mahdollisimman alhaisina.

Hoivayhtiöt puolestaan puolustautuvat alan rekrytointivaikeuksilla.

Ongelmallisimpia asukkaiden kannalta ovat usein yövuorot. Niistä pitää maksaa työntekijälle tavallista suurempaa palkkaa. Hoivakodissa on tavallisesti yövuorossa vain yksi hoitaja, vaikka asukkaita voi olla kymmeniä, joista osan hoiva vaatii normaalistikin kahden henkilön työpanoksen.

– Jos esimerkiksi vanhuksia, jotka pystyisivät menemään avustettuna vessaan, on 30-40 yhden hoitajan varassa, niin eihän se hoitaja kerkeä heitä auttamaan. Se tarkoittaa sitä, että niillä vanhuksilla on vaipat. Jokainen voi miettiä sitä, miltä se tuntuu, sanoo ylitarkastaja Päivi Vainio Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Vainion mukaan esimerkiksi viisikerroksisessa yksikössä voi olla vain kaksi yöhoitajaa. Asukkaiden pitäisi silti olla valvovan silmän alla ympäri vuorokauden.

– Silloin ajatus ympärivuorokautisesta hoivasta ei toteudu. Se on asiakkaalle turvallisuuskysymys.

Vainion mielestä Suomessa pitää koventaa otteita hoivakotien valvonnassa.

– Varsinkin kun samoissa yksiköissä asiat toistuvat, niin ei ole muuta keinoa kuin koventaa seuraamuksia. Joillekin pörssiyhtiöille saattaa voiton tuottaminen olla tärkein ajatus. Ei se, että vanhukset voivat mahdollisimman hyvin.

Esperi lupaa palkata lisää työntekijöitä

Yle ei lauantaina tavoittanut Esperi Caren toimitusjohtajaa Marja Aarnio-Isohannia kommentoimaan tätä juttua.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira tiedotti perjantaina, että se on keskeyttänyt Esperin Kristiinankaupungissa sijaitsevan hoivakoti Ulrikan toiminnan lukuisten epäkohtien vuoksi. Yhden asukkaan epäillään kuolleen hoitovirheen vuoksi.

Aarnio-Isohanni myönsi lauantaina tiedotteessa, että Esperin henkilöstön huolia ja viestejä johdolle ei ole otettu riittävän vakavasti.

– Tästä olemme erittäin pahoillamme ja tämä on meille tästä tilanteesta kaikkein tärkein oppi. Tämä tullaan laittamaan välittömästi kuntoon, Aarnio-Isohanni lupaa.

Yhtiö aikoo nyt selvittää hoivansa laadun kaikissa yksiköissään.

– Palkkaamme lisää henkilöstöä. Vakinaistamme ja kokoaikaistamme tuntityöntekijöitä. Esimiesten työpanos tullaan jatkossa kaikissa yksiköissämme merkitsemään yli puoliksi hallinnon puolelle – tällä hetkellä tässä on ollut epäselvyyksiä, ja sekin on vaikuttanut käsillä olevan henkilöstön määrään yksiköissämme, Aarnio-Isohanni sanoo.

Tunnettu lastenkirjailija ja Yleisradiossa pitkän uran tehnyt Lea Pennanen on kuollut. Hän menehtyi torstaina 24. tammikuuta Vantaalla. Kuolemasta kertoo tytär Sini Sovijärvi.

Lea Pennanen oli syntynyt vuonna 1929 rajantakaisessa Ihantalassa. Hän tuli Yleisradioon toimittajaksi 1957 ja toimi lastenohjelmien päällikkönä pitkään, 1975–90. Paitsi johti, hän myös ohjasi ja käsikirjoitti.

Pennasen ajan radio-ohjelmiin lukeutuivat muun muassa Satukaruselli ja Noita Nokinenä. Päivätyön ohessa hän kirjoitti lastenkirjoja, tunnetuimpina 60- ja 70-lukujen Piilomaan pikku aasi, Pikku siili ja Me Leijonat. Niitä versioitiin myös radioon ja televisioon.

"Lasten radiossa" Lea Pennanen saattoi lapset ja nimekkäät ammattinäyttelijät yhteen. Lapset saivat näytellä yhdessä esimerkiksi Pentti Siimeksen ja Elina Pohjanpään kanssa. Pennasen kaudella lapset saivat esiintymiskoulutusta, ja tuolta tieltä tutuiksi ovat kasvaneet Seppo Hovin, Matti Pellonpään ja Pekka Vuoriston ohella monet muut.

Uusimmat painokset Pennasen satuilemista ja eturivin taitelijan Maija Karman kuvittamista Piilomaan pikku aasista (8.) sekä Pikku siilistä (4.) ovat viime vuosilta.

Suomen Nuorisokirjailijat antoivat Lea Pennaselle Tirlittan-palkinnon vuonna 2009.

Lue lisää

Elävä arkisto esittää Lea Pennasen lastenklassikoita

Nainen makaa mustalla nahkalavitsalla vatsallaan tatuointiliikkeessä Hämeenlinnan Sibeliuksenkadulla. Selän oikealle puolelle piirtyy surisevan koneen mustalla musteella valumajälkiä kasvokollaasista. Iholla erottuu käsi, pari suuta, nenää ja silmiä.

Kuva on tulossa peittämään mustia ruusuja, jotka kukkivat selkärangan päällä. Monivuotinen haave on toteutumassa: koko selän peittävä tatuointi rakentuu kuvaamaan Jenni Ahtiaisen sielunmaailmaa.

Tatuoinnit kivistivät ihan konkreettisesti myös nelisen vuotta sitten. Jenni näki tuolloin toistuvaa unta mustista tatuoinneista, muutaman sentin leveistä viivoista käsivarsien ympäri. Hän otti unien tatuoinnit Berliinissä maaliskuussa 2015. Unet loppuivat siihen.

– Siinä meni jotain pieleen. Kädet tulehtuivat ja turposivat, mutta oli se sen arvoista.

Suunnittelijan päätyönä ovat olleet kaulavaatteet ja asusteet. Kravatintappaja ei olisi edes kovin kaukaa haettu titteli. gTIE-brändistä melkein tuli suuri suomalainen muodin menestystarina maailmalla.

Mutta tarinamme olisi paljon tylsempi, jos niin olisi käynyt.

"Sen jälkeen en ole perseitä nuollut"

Helsinkiläisen Taivallahden ala-asteella 11-vuotias Jenni Ahtiainen kävi viidettä luokkaa musiikkiluokalla. Hän käveli itse sosiaalitoimistoon kysymään, minkä ikäinen pitää olla, että voi muuttaa äidin luota Helsingistä isälle Poriin. Sinne lapsuusmaisemiin kun olivat jääneet kaikki kaverit vanhempien eron jälkeen.

Jenni oli jo tuolloin sosiaalinen ja kaikkien kaveri – jopa siinä määrin, että vasta luokalle tullut tyttö äänestettiin Hymy-patsaan saajaksi.

Nuorella Jennillä oli kaksi uravaihtoehtoa: psykologi tai sisustussuunnittelija. Lukion jälkeen luovuus voitti ja nuori nainen suuntasi sisustajakurssille Teuvalle. Sen piti olla valmennuskurssi matkalla Taideteolliseen korkeakouluun. Punainen Alfa Romeo suhasi tiivistä tahtia Porin ja Teuvan väliä.

TAIKin pääsykokeissa Jenni halusi erottautua hakijoista ja sanoi sisustusarkkitehtiosaston hollantilaiselle johtajalle kohteliaisuuden: "Kuulin, että täällä on hollantilainen herrasmies paikalla."

Sen jälkeen tuli häpeä ja havahtumisen hetki.

– Päätin, että ikinä en rupea kehumaan ketään, ketä en tunne, ilman syytä. Se itsehäpeä oli niin kamala. Sen jälkeen en ole perseitä nuollut.

Ensimmäinen hakukerta tuotti pettymyksen, kun opiskelupaikkaa ei auennut. Ketutti. Jenni muutti Helsinkiin. Vasemman rinnan alle onkin tatuoitu teksti Pikkukaupungin tyttö. Tyttö voi lähteä Porista, mutta Pori ei tytöstä.

Ahtiainen meni töihin sisustusarkkitehtitoimistoon, ja sieltä toisen suunnittelijan assistentiksi. Mikko Kalliokosken myötä hän innostui rautarakenteista ja lähti opiskelemaan hitsaamista metallimuotoilukurssille Järvenpäähän. Kurssi innosti hitsarimuija Ahtiaista niin, että hän kävi sen kaksi kertaa.

Toinen hakukerta TAIKiin toi halutun opiskelupaikan, vaikka pitkä pääsykoeviikko laihdutti naista useita kiloja.

Elämä opiskelijana oli köyhää. Jopa opettaja mainitsi kerran hississä opiskelijoille, että te ette tule ikinä tienaamaan tällä alalla.

Samaan aikaan kuvataideopettaja Jan-Kenneth Weckman rohkaisi Ahtiaista luottamaan itseensä piirtäjänä. Niinpä Ahtiainen äityi tekemään grafiikkaa, innostui tietokoneista ja koodaamisesta, opetteli tekemään verkkosivuja ja animointia ja löysi itsensä tekemässä kirjankuvituksia WSOY:lle.

Päätös opintojen keskeyttämisestä hävetti sekin, monta vuotta, mutta ratkaisu tuntui oikealta.

Sitten tietokone alkoi sapettaa ja hän alkoi vastapainoksi ommella. Itselle, kavereille ja kaverien kavereille – ja niin syntyi kaulavaatemerkki ja asustefirma gTIE vuonna 2007.

Suomalaissuunnittelija niittää mainetta maailmalla

Tammikuu 2012. Jenni Ahtiaisen sähköpostissa on kutsu Yhdysvaltoihin Golden Globes -gaalaa edeltävään promootiotilaisuuteen. Siellä suunnittelijat saavat esitellä tuotteitaan toivossa, että ne päätyisivät punaiselle matolle astelevien elokuvatähtien ylle, salamavalojen räiskeeseen. Jenni jo melkein dissaa koko kutsun roskapostina. Sitten iskee paniikki: mistä repiä tarvittavat rahat ja tuotteet, kun mahdollisuus läpimurtoon on ovella?

Jennin läheinen tuki ja turva eli oma äiti sanoo, että ei hätää, minulla on luottokortteja. Rahoitus saadaan kuitenkin järjestymään, kun kulttuuriministeriö tulee apuun tukemaan matkaa rahallisesti. Los Angelesin reissulla MTV Music Awardsien tuotantoyhtiö kiinnostuu tuotteista ja kutsuu vastaavaan tilaisuuteen näihinkin julkkisjuhliin.

Siinä vaiheessa gTIE on yhtä kuin Jenni Ahtiainen. Ei työntekijöitä, ei yhtään rahaa, asuntokin oli jo myyty firman perustamiseksi. Jos aikoo ottaa nosteesta kaiken irti ja laajentua, on saatava rahoitusta.

Rahat saadaan piilorahoituskierroksella omilta asiakkailta ja yksityisiltä sijoittajilta. Fiban-yksityissijoittajayhdistyksen kautta löytyy sijoittajia, joiden usko Jenniin nostaa joukkorahoituspalvelu Invesdorissa kerätyn summan lähes 300 000 euroon. Vuosi on 2013. Näin lähdetään valloittamaan maailmaa.

Syntyy markkinointimateriaalia ja löytyy jälleenmyyjiä Japaniin, Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Media kirjoittaa maailmanvalloituksesta. Muusikkostarat Bono, Marilyn Manson ja Snoop Dogg käyttävät tuotteita. Parhaimmillaan gTIE työllistää kuusi ihmistä.

Sitten rahat loppuvat.

– Usko ei loppunut, mutta rahat kyllä. Ja kun rahat loppuivat, homma laski kuin lehmän häntä. Messuilla pitäisi käydä pitempään, ainakin kolme vuotta. Monet sisäänostajat testaavat brändiä, jaksaako se kantaa.

Käyt messuilla, myyt ja teet ja silti on epävarmaa, ostaako kukaan. gTIEsta alkaa tulla Jennille "huonosti käyttäytyvä lapsi, joka pitäisi laittaa koulukotiin". Pään seinään hakkaaminen syö motivaatiota, ja Jenni alkaa vihata koko hommaa.

Muotimaailman arvoista irti

Nainen istuu Pariisin muotimessuilla oman tuotemerkkinsä ständin liepeillä syömässä aamupalaansa, yhtä omenaa. Meno messuilla on armeijamaista: kun iso sisäänostaja suvaitsee tulla paikalle, porukka pomppaa pystyyn pokkuroimaan.

Los Angelesista saapunut mies odottaa saavansa aikaan vastaavanlaisia reaktioita myös pienen suomalaismerkin suunnittelijalta. Kun nainen vain jatkaa omenansa syömistä, mies kommentoi: "Tuon täytyy olla tosi hyvä omena."

Kauppoja ei syntynyt eikä Jenni Ahtiainen ole siitä edes pahoillaan.

– Teen juttuja hyvien ihmisten kanssa. Miksi tekisin mitään veemäisten ihmisten kanssa?

Myöhemmin helsinkiläisessä baarissa ystävä esittelee ystävilleen Jennin vaatesuunnittelijaksi. Ahtiaista alkaa hävettää. Hän ei arvosta omaa ammattiaan.

Porilaisessa baarissa puolestaan tuntematon nainen tulee onnittelemaan menestyksestä suunnittelijana maailmalla. Jenni vastaa sanomalla, että älä usko mitään mitä lehdissä sanotaan, en ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla, ei tämä johda yhtään mihinkään.

Nyt, vuonna 2019, muotihippaloissa hilluminen on saanut jäädä. Paitsi Emma-gaala. Se on kuulemma kiva.

– Kissanristiäisissä oleminen ei vaan ole minun juttuni. Saatoin tulla muotimessuilta kotiin ja itkeä kolme päivää. En ikinä kotiutunut Helsinkiin. Aiiii auuh!!

Selkää ja kylkeä mustaksi piirtävä tatuointineula osuu johonkin kipeään kohtaan. Ehkä hän ei halunnutkaan menestyä? Onko tinkimättömyys torpannut suuren sukseen – vai onko oman vision noudattamisen taakse hyvä mennä piiloon, kun asiat eivät suju?

Ei mennä tähän nyt. Puhutaan tästä tarkemmin, kun pääsemme kohta Nahkaamon työpöydän ääreen.

Lapsi muutti moraalin

Jenni Ahtiaisen kaulaan on peilikirjoituksella tatuoitu sana rehellisyys. Se muistuttaa tärkeästä arvosta, joka liittyy Jennin pojan syntymään.

19-vuotiaana Jenniltä oli leikattu kasvain, ja lääkärin mukaan raskaaksi tuleminen saattoi olla vaikeaa. Ihme kuitenkin tapahtui, niin kuin ihmeillä on tapana – yllätyksenä ja suunnittelematta.

Ennen raskaustestin tekemistä lapsen isä kysyi, haluaako Jenni viettää hänen kanssaan loppuikänsä, jos on raskaana. Miten olla rehellinen hetkellä, jolloin pelkäät jääväsi uuden pienen elämänidun kanssa yksin etkä kuitenkaan halua luopua vauvasta?

– Valehtelin. Siitä jäi todella huono fiilis.

– Tiesin jo silloin, että hän ei ole se elämäni mies.

Urho-poika oli puolitoistavuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Kävi vielä niin, että vanha valhe tuli esiin.

– Myönsin hänelle valehdelleeni jo aiemmin, mikä tietysti loukkasi häntä järjettömästi. Päätin, etten ikinä enää valehtele kenellekään, vaan puhun omat tunteeni auki. Pitää löytyä ballseja olla rehellinen.

Nyt Urho on jo 11-vuotias. Vuoroviikkojärjestely Helsingin ja Hämeenlinnan välillä on vakiintunut osaksi arkea. Jenni kehuu ex-miestään yhdeksi älykkäimmistä ja kivoimmista ihmisistä, joita tietää.

– Lapsi toi elämään syvempiä merkityksiä oikealle ja väärälle. Kaikkea peilasi lapsen kautta. Se opetti paljon moraalista. Moni puhuu paljon siitä, millaisia muka ovat. Mutta oikeasti sen sijaan, että puhuu, pitäisi TEHDÄ.

Siksi rehellisyys.

Porin muija ja pitkätukka

Nainen tökkäsi miestä rintaan oululaisessa yökerhossa ja kysyi kukas sinä olet. Tanssilattian reunalla alkanut keskustelu jatkui ja jatkui ja jatkui. Se oli siinä, salama oli iskenyt.

Isän tytöksi itseään kutsuva Jenni sanoo toistavansa äitinsä elämänvalintoja. Äiti löysi uuden rakkauden, erosi Jennin isästä ja muutti Helsinkiin. Jenni oli jo eronnut avopuolisostaan, kun tapasi Iisakki Kiemungin Rockfutiksen SM-kisojen iltabileissä, rakastui ja muutti Hämeenlinnaan.

Porin muija tulisielu löysi vastaparinsa ja elämänsä rakkauden pitkätukka-kuntapoliitikosta. Vuoden päästä, 2017 Hämeenlinnassa, pari vietti lajissaan ensimmäiset Rockfutis-häät.

– Itsekäs minä olen. Siitä kärsin. Todella kunnianhimoinen ja määrätietoinen, vaativa presenssi. Sanon ääneen mitä ajattelen.

Parisuhde vain voimistui Iisakki Kiemungin oikeusprosessin myötä. Korvaustuomio Sunny Car Centerin konkurssipesälle roolista yhtiön hallituksessa tuntui Jennistä epäoikeudenmukaiselta ja väärältä.

– Epäoikeudenmukaisuutta en kestä, silloin tulee kapinavaihe päälle. Mitä enemmän pohjalla toinen oli, sitä vahvemmaksi itseni tunsin. Ajattelin, että nyt minun täytyy ottaa huolekseni tietyt asiat.

Niitä olivat esimerkiksi arjen pyörittäminen ja sen varmistaminen, että taloushuolet eivät saa miestä perumaan salikorttia. Jenni ei halunnut turhia kyselläkään, ettei asia olisi jatkuvasti palannut miehen ajatuksiin.

– Annoin toiselle tilaa analysoida ja pohtia.

Mutta ei tulinen oinas epäröi leimahtaa, jos siltä tuntuu. Eräänkin kerran Jenni nakkasi Iisakin pihalle, kun mies tuli kotiin työmatkalta eikä sitten antanut Jennin mielestä hänelle tarpeeksi huomiota. Tarina päätyi Demokraattiin Iisakin kolumniin, kuinka empatiakyvytön ihmissaatana päätyi pakkaseen autoon nukkumaan.

– Vaadin hirveästi huomiota häneltä ja muiltakin. Eikä kukaan muu saa yhtä nopeasti minua kiihtymään nollasta viiteensataan. Mutta aika pian hän pääsi kuitenkin takaisin sisälle.

Irti kuulolaitehäpeästä

Taiteilijasielu rokkimuija on aina pitänyt arvista, virheistä ja epätäydellisyydestä, myös ihmisissä. Silti Jennille on ollut kova paikka hyväksyä itsensä ja etenkin fyysinen olemuksensa. Vartalokompleksin syntyyn riitti äidin väärään aikaan vahingossa tokaisema "olet lihonut". Äiti on silti Jennin paras ystävä, on aina ollut.

Vaikka ulkopuolelta katsoen on selvää, että Jenni on kaunis, rohkea, luova, vahva ja itsenäinen, tämän todellinen hyväksyminen, sydänjuuria myöten sisäistäminen, ei silti ole hänellekään itsestäänselvyys.

Tuorein itsehyväksynnän koetus tuli todetun kuulon aleneman myötä. Kuulolaite otti aluksi päähän ja ärsytti ulkonäköbisneksessä uraa luonutta naista. Sitten tuli sisu, ja järki.

– Käyttäväthän ihmiset silmälasejakin, ei niitäkään tarvitse hävetä. Päätin, etten ala kasvattaa tukkaa korvien päälle.

Sen sijaan Jenni korosti kuulolaitetta korulla ja kertoi siitä Facebookissa. Asenne tarttui ja näkyi postauksen kommenteissa. Moni muukin tajusi, ettei laitetta tarvitse hävetä.

– Aiemmin tuli olo, että pidetään tyhmänä, kun ei kuule, ja joutuu kyselemään mitä? Nyt minut huomataan paremmin. Luulen, että se johtuu siitä, että itsevarmuuteni kasvoi, kun kuulin paremmin.

Eikö näin vahva ja suora nainen kuuluisi politiikkaan?

– Olen ajatellut sitä, mutta kärsivällisyyteni ei riitä siihen. Siellä tehdään niin paljon kompromisseja! Saan kiksejä siitä, että saan ihmisten silmiä auki, vaikka se olisi valtavirtaa vastaan. Minä voin tuoda asioita esiin ja saada ihmiset puhumaan, ja ehkä joku vie niitä sitten eteenpäin.

Nahkaamo taas uusi vaihe

Hämeenlinnan Kantolassa on iso, punatiilinen teollisuusrakennus, jonka rappukäytävässä haisee jokin vaikeasti tunnistettava sekoitus hikeä, metallia, liuottimia ja ehkä puupölyä. Maalitahroja betonilla, kylmää kaikua. Hienosti sanottuna rouheaa, mutta ainakin teeskentelemätöntä, ja käytännöllistä. Oikeastaan aika rock.

Toisen kerroksen perällä on Nahkaamon paja. Nahkaamo on reilun vuoden vanha yritys, jonka ajatuksena on myydä nahkavuotia ja omien suunnittelijoiden malleja asusteista apuvälineisiin.

Ikkunoista näkyy suoraan Kantolan kuulun konserttipuiston kumpareelle. Tilassa on ompelukoneita, työstökoneita, iso työpöytä, hyllytolkulla nahkarullia ja lokerokaupalla niittejä, lukkoja, solkia, lenkkejä ja neppareita. Sivuhuoneessa astutaan 2000-luvulle: siellä komeilee tietokoneohjattava laserleikkuri, jolla nahkaan voi siirtää kuvia, tekstejä tai kuvioita.

Täällä on Ahtiaisen luovuuden uusi koti. Jennin Deafmetal-kuulokorut syntyvät täällä. Auttavina käsipareina työskentelee erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä.

Juuri nyt pöydän äärellä syntyy käytännön tarpeeseen mustaa, nahkaista kannatinta: pitkät villasäärystimet pitäisi saada pysymään ylhäällä.

Ahtiainen on löytämässä tasapainon käsillä tekemisen ja muotimaailman pinnallisuuden välillä. Hän suunnittelee yhtenä suunnittelijana ja osakkaana Nahkaamolle mallistoja, ja tekee täällä myös omia gTIE-töitään.

– Täällä meidän on tarkoitus työllistää kehitysvammaisia ja järjestää erilaisia kursseja ja pajoja. Tämä on minulle ihmisläheisempi tapa tehdä tätä työtä.

Miten tässä näin kävi? gTIEnhan piti valloittaa maailma – ja nyt Jenni Ahtiainen, suuri suunnittelija, istuu pienessä pajassa pikkukaupungin laitamilla hakkaamassa vasaralla niittiä.

Ehkä hän ei halunnutkaan, siis TODELLA halunnutkaan menestyä? Tuliko pelko?

– Kyllä, kyllä. Olen aina ollut itse itseni pahin este menestyä. En ole uskaltanut. Näyttämisen halu oli kova. Mutta muotimaailma oli väärä laatikko minulle.

Maailmanvalloitus on kuitenkin jotain ihan muuta kuin mistä lehdissä kirjoitetaan.

– Ehkä sitä pelkää, että jos menee täysillä vain yhtä asiaa, niin sitten sitä on lopullisesti vain siinä. Ja kun pääsee johonkin tavoitteeseen, niin sitten se onkin tylsää. Olen saavuttanut jo kuitenkin enemmän kuin koskaan kuvittelin.

Pitäkää tunkkinne. Minulla on vain tämä yksi elämä. Jenni irtisanoi silloiset kolme työntekijäänsä vuonna 2016 ja jäi määrittelemättömälle tauolle maailmanvalloituksesta. Edelleenkin jälleenmyyjät silti myyvät gTIE-tuotteita ulkomailla. Tätä hän nyt haluaa, täällä on kaikki. Paitsi hitsauspillit.

Puoliso kuvaa Jenniä sanoilla hyväsydäminen, auttavainen, empaattinen, herkkä. Mutta ensimmäiseksi ja yhdellä sanalla? Vastaus on rohkea. Rohkeaa on myös jättää kesken ja lopettaa, vaikka paineet ja media ja näyttämisen halu ja sijoittajat ja työntekijät.

– Kun olen niin itsekäs, ollut pienestä asti, niin koetan paikata sitä ottamalla muita tietoisesti huomioon. Eikö ole parempi olla itsekäs, joka edes yrittää olla epäitsekäs?

Kesken, aina kesken

Nuoruuden viuluopinnot, ammattiin opiskelu, ensimmäinen avoliitto, laulajahaaveita hellinyt popjazz-leiri – nekin kaikki jäivät kesken.

Positiivisuus, impulsiivisuus ja ideat sen sijaan eivät ole loppuneet. Nainen innostuu uudesta hetkessä ja ratkaisu pitää löytyä aika nopeasti. Muuten projektit jäävät, kesken.

– Jo muutama vuosi sitten hyväksyin, että olen tällainen ympärilleni räkijä. Oli työt mitä vaan, niin ne menevät maaliin jos ovat mennäkseen.

Sisustusarkkitehtikoulun pudokas on tehnyt sisustuksia asuntomessuille ja Porin Yhteisökeskukseen. Kuulovamma kääntyi voitokkaaksi korumallistoksi, joka palkittiin Suomen Kädentaitomessuilla Vuoden uutuustuotteena.

Moni vastoinkäyminen jäsentyy jonkin uuden aluksi tai kääntyy voitoksi, kun on rehellinen itselleen ja tekemiselleen.

Selkätatuointi on vielä kesken. Niin kuin on nainenkin, johon kuvaa palanen kerrallaan leimataan. Hän ei vielä ole ihan varma siitäkään, mitä selkään lopulta piirtyy.

– Olen koettanut muokata itseäni perhostoukka-ajattelulla omaan elämänkaareen soveltaen. Milloinkahan sitä olisi valmis kuningatar?

Koko Suomeen ennustetaan erittäin kylmää säätä sunnuntaista maanantaiaamuun. Ilmatieteen laitos on antanut koko maan alueelle pakkasvaroituksen: eteläisimmässä Suomessa lukemat olisivat vähintään -20 astetta ja pohjoisessa kireämpää kuin -35 astetta.

Pakkasvaroitus annetaan joko erityisen matalan lämpötilan takia tai pakkasen ja tuulen yhteisestä vaikutuksesta.

– Onhan se edelleen vähän ihmetyksen aihe ihmisille, että miksi suomalaisia varoitellaan pakkasesta, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Varoitus on kuitenkin tarpeen ulkona työskenteleville ja vaikkapa sydänsairaille. Ilmatieteen laitos suosittelee varoituksen aikana vähentämään fyysistä rasitusta ja välttämään säälle altistumista, aivan kuten läkähdyttävillä helteillä.

Tämän talven ennätyslukema -36,6 astetta Sallassa mennee rikki näillä kylmillä, ehkä jo ensi yönä. Tulevina päivinä pakkanen on kireää, mutta ei purevaa, koska tuuli on melko heikko.

– Sunnuntai on nätti päivä, ja hyvä uutinen on se, ettei tuule. Jos pukeutuu kunnolla, niin on kelpo ulkoilusää, sanoo Toni Hellinen.

Maanantain vastainen yö on todennäköisesti talven kylmin tähän mennessä. Pakkanen kiristyy pohjoisessa 30–40 asteeseen. Etelässäkin pakkasta on sisämaassa enimmillään 20–30 astetta.

Sunnuntaina kylmää on koko päivän. Lauhtumista on odotettavissa maanantaina päivällä.

– "Kylmin hetki" kestää maanantaiaamuun. Sitten lumisateiden myötä pakkaset heikkenevät, Hellinen ennustaa.

– Tiistaina etelässä on lauhimmillaan muutama aste pakkasta, maan keskiosassa -15:n molemmin puolin ja pohjoisimmassa Lapissa parikymmentä pakkasastetta.

Kuopiossa on peruttu sunnuntaiksi suunniteltu Pakkasjuhla-puistotapahtuma. Se on perinteisesti huipentanut kuopiolaislasten viikon mittaan viettämät pakkaspäivät. Seinäjoella on peruttu sunnuntain ravit.

VR teki viimeksi alkuviikosta harvennuksia junaliikenteen aikatauluihin kovan pakkasen takia. Nyt VR:ltä kerrotaan, ettei tällä haavaa ole tiedossa harvennussuunnitelmia, mutta hankalaan säähän on varauduttu vahvemmalla miehityksellä muun muassa vaihteiden puhdistamista varten. Maanantaista alkaen lumentulo voi aiheuttaa liikenteelle toisenlaista päänvaivaa kuin sunnuntain pakkaspiikki.

Eino Grön liikuttuu kesken haastattelun ja silmät kostuvat. Hän lainaa nenäliinaa.

– Tunteet tulee aina joskus, purskahtaa pintaan.

Tähän aikaan vuodesta laulaja yleensä viettää aikaansa Floridan lämmössä. Nyt Suomeen on tuonut kevään juhlakiertue.

Kyse ei ole jäähyväisistä yleisölle.

Kyyneleiden syynä ovat muistot.

Viina meinasi viedä kuten monen muunkin

Kun laulaja Eino Grönin elämässä meno oli vauhdikkainta, esiintymiset ja kiertueet vaativat veronsa. Viinaa kului. Muutama ginipaukku ei tuntunut missään.

– Se kuului siihen aikaan ja juoneen ja oli osa muusikoiden elämää, Eino Grön muistuttaa.

Kun keikkajuopottelu loppui, koitti loppuelämän ensimmäinen päivä. Se oli vuonna 1977. Aikaisemmin pullon korkin oli sulkenut Junnu Vainio, joka nyt tuki hyvää ystäväänsä raittiuspäätöksessä.

Se piti.

Mutta sitten oli Olavi Virta.

Laulajan suhde Eino Gröniin oli isällinen. Hän kutsui Gröniä manttelinperijäkseen.

Grönille Olavi Virta oli esikuvista ykkönen. Mestari.

Hänelle tulee mieleen muisto käynnistä jo alkoholisoituneen Olavi Virran Lauttasaaren kodissa Helsingissä. Virran vaimo oli muuttanut lasten kanssa Ruotsiin. Laulajaa masensivat myös hänestä kirjoitetut lehtijutut. Ehkä kyse oli "laulavaksi lihapullaksi" moittimisesta. Tunnelma oli alakuloinen.

Vuosikymmenten jälkeenkin näitä on vaikea muistella.

"Olavi Virta oli ainutlaatuinen." Eino Grön

– Olen saanut koko urani työskennellä hienojen maestrojen kanssa. Olavi Virta oli ainutlaatuinen. Meitä oli muutama, jotka olimme hänen kavereitaan.

Grön myöntää, että jos hän ei olisi onnistunut lopettamaan juomista ajoissa, hänestä ei olisi tullut Suomen kansan "Eikkaa" ja laulajasuosikkia.

Olisi voinut käydä huonosti.

– Kyllä se on selviö. Yli 40 vuotta ilman alkoholia on antanut niin paljon lisää mahdollisuuksia. Meinasin hukata ne.

Tango on tok, tok ja tok

Uran läpimuto oli kappale Liian paljon rahaa vuonna 1959. Sen jälkeen levytyksiä on kertynyt satoja. Esiintyjän repertuaari on laaja iskelmästä jazziin ja hengelliseen musiikkiin.

Tärkein on kuitenkin tango.

– Minulle kaikki musiikki on ollut samalla viivalla, mutta tangobuumista tuli suomalaisille niin tärkeä.

"Salit olivat turvoksissa väkeä. Joka tuutista tuli tangoa." Eino Grön

Eino Grön muistelee 1960-lukua.

– Kaikki salit olivat turvoksissa väkeä. Joka tuutista tuli tangoa. Siitä oli jo ylitarjontaakin.

Huvittuneena hän kertoo lavakeikoista Pohjanmaalla. Siellä ei muuta sopinut esittääkään, ettei yleisö olisi suuttunut. Ei missään nimessä jazzia.

Grönin laulamasta Sä kuulut päivään jokaiseen tuli yksi tunnetuimmista suomalaistangoista.

– Tango on hieno laji. Kenen tahansa on helppo mennä mukaan sen rytmiin. Kävelemään sinne vaan ja siitä se lähtee. Se on tok, tok, tok, hän sanoo ja käsi näyttää ilmassa rytmiä.

Laulaja keinuu kuvitellun musiikin tahtiin ja eläytyy lavatunnelmaan.

– Tanssitaan. Solisti laulaa. Eletään tekstissä ja rytmissä. Suomalainen tuppisuu saa sillä tavalla kerrottua, millä asialla hän nyt tässä on.

Kansa päätti, että Grönistä on tähdeksi

Eino Grön on saanut paljon tunnustusta työstään. Hän on muun muassa voittanut Syksyn sävelen, saanut Iskelmä-Finlandian ja Pro Finlandia -mitalin. Hänestä on tehty musikaali ja kirjoitettu kirjoja.

Laulajalle tärkeintä on ollut kuunteleva yleisö.

– Yleisön myötämielinen suhtautuminen on ollut se tosiasiallinen palkkio. Se lämmittää ja antaa voimia tulkintaan.

"Kansa päättää, tuleeko sinusta tähti vai ei. Yleensä kansa tietää." Eino Grön

– Jos kaikki menee onnellisten tähtien alla, kansa päättää, tuleeko sinusta tähti vai ei. Yleensä kansa tietää.

Grön on tyytyväinen, koska hänen ei omien sanojensa mukaan ole "tarvinnut tyrkyttää itseään palstojen täytteeksi". Tähän saakka hän on saanut olla julkisuudessa esillä laulajana, ja tiedotusvälineiden kiinnostus on kohdistunut musiikkiin.

Viime viikkoina lehtien otsikoihin ovat nousseet laulajan yksityiselämä ja ihmissuhteet.

Laulaja suhtautuu kirjoituksiin rennosti.

– Toivon vaan, että kyllä se tästä. Kuten hanuristiveljeni sanoi: "Toiset moittii, toiset kehhuu", hän sanoo ja nauraa päälle.

Laulaminen jatkuu, jos ääntä riittää

Ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Eino Grön harrastaa golfia, käy kuntosalilla sekä jumppaa ja nostelee painoja kotonaan.

Turusta helmikuussa alkavaan juhlakiertueeseen kuuluu konsertteja eri puolilla Suomea, mutta myös Ruotsissa.

Entisellä painijalla ei ole aikomustakaan ryhtyä eläkeläiseksi. Laulajan into lähteä tien päälle on kova.

– Jaksan hyvin. Jos ääneni on tässä kunnossa ja vireyttä riittää fyysisesti, niin mielelläni jatkan laulamista. Siihen ei ole takarajaa.

Venezuelaan on saapunut muutaman viime päivän aikana venäläisiä palkkasotureita, kaksi uutistoimisto Reutersin lähdettä kertoo. Myös kolmas lähde vahvistaa, että Venezuelassa on venäläisiä taistelijoita.

Erään lähteen mukaan palkkasotureita olisi Venezuelassa jopa 400, mutta muut lähteet puhuvat pienemmistä määristä.

Lähteiden mukaan taistelijoiden on tarkoitus suojella Venezuelan presidenttiä Nicolás Maduroa, jonka eroa on vaadittu verenvuodatukseen johtaneissa mielenosoituksissa tällä viikolla.

Venäjä tukee Maduroa, kun taas Yhdysvallat ja monet latinalaisen Amerikan maat ovat tunnustaneet oppositiojohtaja Juan Guaidón presidentiksi.

Lähteiden mukaan palkkasoturit työskentelevät Venäjän hallintoa lähellä olevalle Wagner-yhtiölle. Sen taistelijat ovat sotineet Venäjän asevoimien tukena Syyriassa ja Ukrainassa sekä mediatietojen mukaan edistäneet Venäjän etuja myös Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Wagner-yhtiötä kontrolloi tiettävästi muun muassa Kremlin ruokapalveluista vastaava suurliikemies Jevgeni Prigožin. Hän on itse kiistänyt yhteydet yhtiöön.

Reutersin lähteiden tietoja ei ole vahvistettu muista lähteistä. Venäjän presidentinhallinnon tiedottaja Dmitri Peskov sanoi Reutersille, ettei hänellä ole tietoa asiasta.

Lue myös:

”Jatkakaa taistelua!” – Yle seurasi Venezuelassa Juan Guaidón puhetta kannattajajoukolleen

Yle Venezuelassa: Caracas hiljentyi protestien jälkeen, mutta moni uskoo niiden jatkuvan – ”Tämä on vasta alkua”

Kuinka kaksi itsevaltaista johtajaa saivat öljymahdin 20 vuodessa polvilleen – Mistä Venezuelan kaaos kumpuaa?

Uusi mysteerien vyyhti Venäjällä – Kytkeytyykö Pussy Riotin aktivistin epäilty myrkytys venäläistoimittajien murhiin Keski-Afrikan tasavallassa?

Esperi Care myöntää virheet hoivakotitoiminnassaan ja selvittää Kristiinankaupungissa sijaitsevan hoivakoti Ulrikan tapahtumia sekä hoivan laadun ja resurssien riittävyyden kaikissa yksiköissään, yhtiö tiedottaa.

Hoivakoti Ulrikan ongelmat liittyvät yhtiön mukaan henkilöstön määrään. Yhtiö aikoo palkata lisää työntekijöitä ja kokoaikaistaa tuntityöntekijöitä.

– Esimiesten työpanos tullaan jatkossa kaikissa yksiköissämme merkitsemään yli puoliksi hallinnon puolelle – tällä hetkellä tässä on ollut epäselvyyksiä, ja sekin on vaikuttanut käsillä olevan henkilöstön määrään yksiköissämme, sanoo toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni tiedotteessa.

Henkilöstön huolia ja viestejä johdolle ei ole otettu riittävän vakavasti, Aarnio-Isohanni sanoo.

– Tästä olemme erittäin pahoillamme ja tämä on meille tästä tilanteesta kaikkein tärkein oppi.

Tehy: Esperin hoitokodeissa erityisen runsaasti ongelmia

Henkilöstön vähyyteen liittyvät ongelmat ovat yksityisissä hoivakodeissa selvästi laajempia ja vakavampia kuin kuntien ja kaupunkien itse pyörittämissä laitoksissa, sanoo sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn johtava lakimies Vappu Okkeri.

Okkerin mukaan Esperi Care erottuu kaikkea muuta kuin edukseen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on määrännyt Esperi Caren toiminnan keskeytettäväksi Ulrika-hoitokodissa Kristiinankaupungissa Pohjanmaalla. Vastuu hoidosta on siirtynyt kaupungille.

– Esperin ongelmat ovat olleet kaikkein syvimmät. Vastaavia ongelmia on myös muiden isojen hoiva-alan ketjujen eli Attendon ja Mehiläisen kanssa, sanoo Okkeri.

– Kaikkien näiden kanssa Tehy on käynyt keskustelua ja kaikilla on hyvin samanlaiset säästökeinot. Kaikissa ketjuissa on myös yksittäisiä hyvin toimivia toimipisteitä, hän jatkaa. Taustalla on Okkerin mukaan epäterve kilpailutus. Kun kunnat tavoittelevat säästöjä ulkoistamalla palveluja hoitoalan yrityksille ja yritykset taas pyrkivät tuottamaan voittoa, on henkilöstön alimitoituksen ja riittämättömän hoidon kierre valmis.

– Henkilöstövaltaisella alalla kuluja on vaikea vähentää muusta kuin henkilöstöstä.

Hoitajien vähyys aiheuttaa vaaratilanteita

Henkilöstön määrässä pihistetään Okkerin mukaan muun muassa jättämällä sijaisia palkkaamatta, lyhentämällä työvuoroja ja luistamalla ylityökorvauksista. Etenkin viikonloppuisin on hänen mukaansa tavallista, että hoitaja on vuorojen vaihteessa yksin osastolla.

– Miten yksi ihminen voi vastata vaikka 16 dementikosta, Okkeri kysyy.

Okkeri huomauttaa, että ongelmia ja vaaratilanteita tulee silloinkin, kun työvuorossa on kaksi hoitajaa. Näin esimerkiksi silloin, kun työpari on auttamassa kahden autettavaa asukasta ja muut asukkaat ovat sen ajan vailla apua.

Lisäksi säästetään avustavan henkilökunnan palkkauksesta, eli hoitohenkilöstön aikaa kuluu siivoamiseen, ruuan lämmittämiseen ja pyykkihuoltoon. Okkeri huomauttaa, että henkilöstön määrää pitäisi tarvittaessa myös tarkistaa sen mukaan, miten runsaasti apua ja hoitoa asukkaat tarvitsevat.

Vanhustenhoidossa tulee eteen myös kuolemaa lähestyvän saattohoito, johon siihenkin tarvitaan henkilökunnan aikaa.

– Sopimuksissa olisi varmistettava, että henkilöstömitoitusta nostetaan, jos asukkaiden hoidon tarve kasvaa. Yritysten kanssa ei pidä olla sinisilmäinen, Okkeri patistaa.

– Tehyn jäsenistö haluaa tehdä työnsä hyvin ja eettisiä periaatteita noudattaen, hän painottaa.

Niukan henkilömäärän lisäksi myös yksityisen sosiaalialan palkat ovat edelleen pienemmät kuin julkisella puolella. Okkerin mukaan ero on lähihoitajan kuukausituloissa noin 150–200 euroa, esimiestehtävissä jo noin 400 euroa.

Lue lisää:

Kriisiin joutuneen hoivakoti Ulrikan asukkaiden turvallisuus on nyt taattu, vakuuttaa kunnan edustaja

Akuutti kriisi päällä, asiakasturvallisuus vaarassa hoivakoti Ulrikassa – Kunta otti toiminnan vastuulleen

Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa – yhden asiakkaan epäillään kuolleen hoitovirheen takia

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) esitti Lännen Median haastattelussa, että Suomessa pitäisi olla mahdollisuus tuomita kaikkein kovimpiin rikoksiin syyllistyneet elinkautiseen tuomioon ilman mahdollisuutta vapautua.

Häkkänen viittasi muun muassa terrorismirikoksiin. Nyt asiaa selvitetään oikeusministeriössä.

Ylen tiistaina julkaisemassa jutussa rikosoikeuden professorit suhtautuivat ministerin avaukseen varauksellisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävä artikla 3 kieltää elinkautiset ilman mahdollisuutta vapauteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan useat maat ovat kuitenkin rikkoneet artiklaa 3 elinkautisvankien kohtelussa.

Useimmiten kyse on ollut siitä, ettei todellista vapautumismahdollisuutta ole ollut tai ehdonalais- tai armahdusanomusten hylkäämistä ei ole perusteltu.

Hollannissa on periaatteessa ikuinen elinkautinen

Hollantia pidetään ainoana Euroopan maana, jossa on käytössä periaatteessa ikuinen elinkautinen vankeustuomio. Elinkautisesta voi Hollannissa vapautua vain kuninkaan armahduksella. Näin on tapahtunut viime vuosina ilmeisesti vain kerran, kun kuolemansairas vanki vapautettiin vuonna 2014.

Vangin kuoleman jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Hollannin rikkoneen ihmisoikeussopimuksen artiklaa 3, koska vanki ei ollut saanut mahdollisuutta riittävään hoitoon.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Hollannin lisäksi myös ainakin Liettuaa, Unkaria, Bulgariaa ja Turkkia artiklan 3 rikkomisesta elinkautisvankien kohtelussa.

Vertailevan oikeushistorian professori Heikki Pihlajamäki Helsingin yliopistosta toteaa, että Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää yksiselitteisesti sen, että elinkautinen kestäisi vangin kuolemaan asti ilman, että sitä saatetaan tutkittavaksi.

– Ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaan vangilla pitää olla aina mahdollisuus saattaa elinkautinen tuomio uudelleen arvioitavaksi, Pihlajamäki sanoo.

Teoreettinen mahdollisuus vapauteen ei riitä

Valtaosassa Euroopan maita on elinkautistuomioille asetettu vähimmäispituus, jonka jälkeen vanki voi anoa vapautta.

Yleensä elinkautisen minimipituudeksi on Euroopassa kirjattu lakiin 12–25 vuotta.

Suomessa armahdusta voi hakea Helsingin hovioikeudelta 12 vankeusvuoden jälkeen. Vastaavasti esimerkiksi Venäjällä elinkautisesta voi vapautua 25 vuoden, Saksassa 15 vuoden jälkeen ja Belgiassa kymmenen vuoden jälkeen.

Unkarin tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin totesi maan rikkoneen artiklaa 3, kun murhasta tuomitulla miehellä oli oikeus anoa vapautta vasta 40 vankilavuoden jälkeen.

Anomusmahdollisuuden oltava todellinen

Anomusmahdollisuuden on myös oltava todellinen. Liettuan tapauksessa kuusi elinkautisvankia valitti siitä, ettei heillä ole mahdollisuutta päästä vapauteen.

Liettuassa elinkautisvangit voivat hakea armahdusta presidentiltä. Ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, ettei anomusten hylkäyksiä perusteltu eikä hylkäyksestä voinut valittaa.

– Ihmisoikeustuomioistuin on lausunut, että mahdollisuuden päästä vapauteen pitää olla sekä lain mukaan että todellisuudessa mahdollinen. Teoreettinen mahdollisuus ei riitä, toteaa professori Heikki Pihlajamäki.

Hän jatkaa, että elinkautisvangilla pitää ihmisoikeussopimuksen perusteella olla myös oikeus tietää, millä perusteilla vapauteen voi päästä.

– Hollanninkin osalta ihmisoikeustuomioistuin on todennut, etteivät armahduksen perusteet ole julkiset ja armahdus on niin harvinainen, ettei se riitä toteuttamaan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia.

Englannissa ja Walesissa vanki voidaan tuomita elinkautiseen ilman vuosimäärää, jonka jälkeen vapautumista harkittaisiin. Ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Britanniaa artiklan kolme rikkomisesta, kun kolme elinkautisvankia kanteli asiasta.

Ikuisia elinkautisia 64 maassa

Muualla maailmassa vangin loppuiän jatkuvat elinkautistuomiot sen sijaan ovat käytössä tai ainakin mahdollisia varsin monissa maissa.

Vankien oikeuksia ja hyvää rikosoikeutta edistämään pyrkivän Penal Reform International (PRI) -järjestön mukaan 64 maassa vanki voidaan tuomita elinkautiseen ilman mahdollisuutta vapauteen.

Järjestön raportti kertoo, että monet kuolemantuomiosta luopuneet maat ovat ottaneet käyttöön lopullisen elinkautisen.

Elinkautinen vankeusrangaistus on käytössä 183 maassa. Vastaavasti 33 valtiossa ei ole elinkautista vankeusrangaistusta tai kuolemantuomiota.

Tällainen maa on muun muassa Portugali, jossa perustuslaki kieltää elinkautisen rangaistuksen. Espanjassa ja Norjassa rikoslait eivät puolestaan tunne elinkautista.

Yhdysvalloissa eniten lopullisia elinkautisvankeja

Hyvin tunnettua on, että elinkautinen ilman mahdollisuutta vapauteen on käytössä useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Yhdysvalloissa on noussut keskustelu alaikäisten saamista elinkautisista ilman mahdollisuutta vapauteen. Alaikäisenä lopulliseen elinkautiseen tuomittuja arvioidaan olevan noin 2 500.

Yhdysvaltojen lisäksi lopullinen elinkautinen vankeusrangaistus on ollut käytössä muun muassa Afganistanissa, Kiinassa, Jordaniassa, Kirgisiassa, Libanonissa, Marokkossa, Nigeriassa, Pohjois-Koreassa ja Saudi-Arabiassa.

Useimmissa näistä maista esimerkiksi hallitsija voi myöntää armahduksen.

Monissa maissa, joissa on käytössä elinikäinen elinkautinen, on käytössä myös kuolemanrangaistus. Amnestyn mukaan toissa vuonna pantiin täytäntöön ainakin noin tuhat kuolemantuomiota 23 maassa.

Eniten kuolemanrangaistuksia pantiin täytäntöön Kiinassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Pakistanissa.

Elinkautisvankien määrä on kasvanut

Elinkautisvankien määrä on PRI:n tilastoinnin mukaan lähes kaksinkertaistunut tämän vuosituhannen aikana. Vuonna 2014 maailman vankiloissa oli arviolta 479 000 elinkautisvankia, kun vuonna 2000 heitä oli 261 000.

Merkittävä osa elinkautisvangeista on Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 Yhdysvaltojen rangaistuslaitoksissa oli 162 000 elinkautisvankia. Heistä kolmanneksella eli 53 000 ei ollut mahdollisuutta vapauteen.

Elinkautisvankeja on paljon myös muun muassa Intiassa, 72 000, Etelä-Afrikassa, 13 000 ja Keniassa, 3 700 (vuonna 2014 PRI:n tietojen mukaan).

Tuhansien vuosien tuomioita

Oma lukunsa elinkautisissa tuomioissa ovat joissakin maissa oikeusistuinten antamat ja sittemmin lain vastaisina pyörretyt moninkertaiset elinkautiset.

Kautta aikojen pisin vankeustuomio on tiettävästi annettu kovista tuomioistaan ja kurjista vankilaoloistaan tunnetussa Thaimaassa.

Oikeus tuomitsi polttoainevirastolle työskennelleen Chamoy Thipyason 141 078 vuoden vankeuteen vuonna 1989 Thaimaata kuohuttaneesta pyramidihuijauksesta. Yli 16 000 huijatun joukossa oli kuningasperheen jäseniä.

Thaimaan lain mukaan maksimituomio petoksesta oli kuitenkin 20 vuotta. Thipyaso istui lopulta tuomiostaan vain noin kahdeksan vuotta.

Samankaltainen oli Espanjassa Madridin junapommi-iskuihin osallistuneen Othman el Gnaouin tuomio. Hänet tuomittiin joukkomurhasta 42 924 vuoden vankeuteen, mutta Espanjan lain mukaan pisin mahdollinen tuomio on 40 vuotta.

Yhdysvalloissa on annettu 30 000 vuoden voimaan jäänyt tuomio lasten raiskauksiin syyllistyneelle Charles Scott Robinsonille.

Aiheesta muualla:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja

BIRMINGHAM/SHEFFIELDJoka ikinen arkiaamu 50–100 ihmistä saapuu syömään aamupalaa Watercliffe Meadow’n alakoulun aamiaiskerhoon.

Aamupala koululla on mukava tapa aloittaa päivä ja hyvä paikka tavata muita vanhempia. Mutta käytännössä aamiaiskerhoon saavutaan siksi, ettei aamiaisen syömiseen kotona ole rahaa.

Sheffieldiläisen Watercliffe Meadow’n alakoulun rehtori Ian Read on yksi niistä, joille kurjistuva Britannia näyttää kasvonsa päivittäin.

– Olemme todellisessa kriisipisteessä, Read sanoo vakavana.

Eikä tilanteessa totisesti ole mitään hymyilyttävää.

Yli 66 miljoonan asukkaan Britannia on maailman viidenneksi suurin talous. Se on myös hyvinvointivaltio, jossa yli 14 miljoonaa ihmistä – eli asukkaista liki joka viides – elää köyhyydessä.

Tästä joukosta lapsia on 4,5 miljoonaa. Luku on niin suuri, että se ylittää monen eurooppalaisen pääkaupungin asukasmäärän.

"Köyhyys on Britanniassa valtava haaste, eikä sen korjaamiseksi tehdä likimainkaan riittävästi". YK:n erikoislähettiläs Philip Alston

Britannian kriisin tunnisti myös YK:n erikoislähettiläs Philip Alston. Britanniaa kaksi viikkoa kiertänyt Alston antoi maan poliitikoille tiukat moitteet siitä, että he eivät piittaa kasvavasta köyhyydestä.

– Köyhyys on Britanniassa valtava haaste, eikä sen korjaamiseksi tehdä likimainkaan riittävästi, sanoi Alston marraskuun lopulla.

Ihmisoikeuksista ja äärimmäisestä köyhyydestä vastaavan erikoislähettilään Alstonin mukaan brittiministerit eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta vaan "käytännössä kieltävät tilanteen täydellisesti".

Siinä, että YK:n erikoislähettiläs lausuu moisia moitteita ei ole mitään erikoista. Mutta siinä, että moitteet sai Britannian kaltainen vauras länsimaa, on enemmän ihmeteltävää.

Watercliffe Meadow’n alakoulu perustettiin kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun kansainvälinen talouskriisi tarrasi myös Britanniaan. Siitä lähtien maan hallitus on ratkonut talousongelmia kiristämällä vyötä.

Rehtori Ian Read ja koulun muu henkilökunta ovat saaneet seurata aitiopaikalta, miten brittihallituksen ankara talouspolitiikka heijastuu perheiden elämään ja koulutuksen määrärahoihin.

– Ei, hallitus ei tosiaankaan laita riittävästi rahaa lapsiin, Read toteaa.

– Hallitus sanoo, että koulutukseen pannaan enemmän rahaa kuin ennen, mutta koulun budjetti on pienentynyt liki kymmenen prosenttia viimeisen kolmen vuoden aikana.

Toissavuonna koulu ryhtyi auttamaan vanhempia myös joululahjojen hankkimisessa.

25 vuotta opettajana työskennellyt Read sanoo, että tilanne on kouluissa vaikeampi kuin hänen työuransa aikana kertaakaan aiemmin.

Koska raha ei kaikissa perheissä riitä ruokaan, koulu on mukana ruoka-apua jakavien ruokapankkien toiminnassa.

Toissavuonna se ryhtyi auttamaan vanhempia myös joululahjojen hankkimisessa.

Rahat tähän kaikkeen eivät tietenkään tule suoraan koululta, vaan se antaa apua yhteistyössä avustusjärjestöjen kanssa.

Readin mukaan koulu tuntee valtaosan perheistä niin hyvin, että vanhemmat eivät jätä ottamatta apua vastaan häpeän vuoksi.

– Kun suhde on luottamuksellinen, he kehtaavat kertoa, että hei, meillä ei ole nyt ollenkaan ruokaa.

Köyhyyteen liittyy häpeää ja tilanteen tekee rehtorin mielestä vaikeammaksi se, että elämme maailmassa, jossa on tietyt odotukset omistamisen suhteen.

– Vaikka olisit kuinka köyhä, odotus on, että sinulla on älypuhelin ja lapsilla muodin mukaiset vaatteet. Ja toki monien asioiden hinta on tullut alaspäin, mutta odotus siitä, että omistat tiettyjä asioita vain lisää köyhyyttä. Vanhemmat saattavat käyttää rahaa muuhun kuin ruokaan, Read sanoo.

YK:n erikoislähettilään moitteet eivät suinkaan ole ainut kerta, kun köyhyys on noussut otsikoihin. Siitä, miten elämä kuningaskunnassa kurjistuu, on uutisoitu monin eri tavoin.

On kerrottu esimerkiksi, että Britanniassa on yli 130 000 lasta, joilla ei ole pysyvää kotia. Sekä uutisoitu kyselystä, jonka mukaan vammaisten lasten perheistä kolmannes on joutunut ottamaan lainaa ruokakulujen kattamiseksi.

1990-luvun lopulta aina talouskriisin ensimmäisiin vuosiin asti köyhyyttä saatiin suitsittua ja köyhyydessä elävien ihmisten määrä pieneni. Sitten tapahtui käänne.

Viime vuodet köyhyydessä elävien ihmisten määrä on Britanniassa kasvanut.

Perimmäinen syy ei kuitenkaan ole taantuma, vaikka silläkin on osansa vyyhdissä. Merkittävin vaikutus on ollut talouspoliittisilla valinnoilla.

Kärkkäimmät kriitikot sanovat, että vuodesta 2010 Britanniaa hallinnut konservatiivihallitus on ankaralla talouspolitiikallaan tuhonnut aiemmat köyhyyden vähentämiseen liittyvät saavutukset.

Julkista taloutta on supistettu ja erilaisia sosiaalitukia sekä hyvinvointipalveluita on leikattu. Vuodesta 2010 lähtien leikkaukset ja sosiaalitukien jäädytykset ovat olleet mittavia etenkin piirikunnissa.

Köyhyyttä eivät selitä myöskään työttömyystilastot. Britanniassa on käytännössä täystyöllisyys. Mutta asumiskulut ja elinkustannukset ovat kohonneet tasaisesti, kun taas palkat ovat nousseet vain vähän.

Kuvaavaa on, että työelämässä mukana olevista briteistä neljä miljoonaa, tai joka kahdeksas työssäkäyvä, elää nälkärajalla.

Tällä vuosikymmenellä etenkin köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut selvästi. Nyt brittilapsista joka kolmas elää köyhyydessä. Vertailun vuoksi: Suomessa köyhässä perheessä elää joka kahdeksas lapsi.

Voit lukea suomalaisperheiden ahdingosta täältä:

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Koska varallisuus jakautuu epätasaisesti, kaupunkien ja asuinalueiden välillä on eroja. Isojakin. Se näkyy erityisen hyvin juuri kouluissa.

Joillain asuinalueilla Lontoossa ja Birminghamissa köyhyydessä elävien lasten osuus kipuaa yli 50 prosentin.

Britannian toiseksi suurimman kaupungin Birminghamin keskustassa sataa ja on kylmä.

Yksinhuoltajaäiti Jennifer Tobin on käynyt nuoremman poikansa kanssa pikaruokaravintola McDonaldsissa, ja nyt rattaissa peiton alla istuva leikki-ikäinen poika puristaa tiukasti valkoista tikkua, jonka päässä heiluu oranssi ilmapallo.

Kaikista briteistä köyhiksi lasketaan joka viides. Tobin on yksi heistä.

Tobin kertoo tilanteestaan avoimesti, keskellä ostoskatua. Siitä, että hän kasvattaa poikiaan ihan yksin. Siitä, miten hänellä ei ole varaa autoon.

– Mutta käveleminen pitää hoikkana, nuori nainen sanoo ja nauraa hersyvästi päälle.

Tobin kertoo, että vanhemman pojan suunnitelmat urasta armeijassa ovat helpotus.

– Miten voisin laittaa hänen opintojaan varten syrjään rahaa, jota minulla ei ole?

Tobinin vanhempi poika on jo teini-ikäinen, joten ruokaan kuluu paljon rahaa. Pojat saavat osan lounaastaan koulussa, mutta lisäksi mukaan pitää pakata terveelliset eväät. Se on viikottaisiin ostoksiin iso lisä.

Lounaan lisäksi rahaa nielevät koulupuvut. Jotkut koulut kierrättävät koulupukuja, mutta Tobin kuulee siitä ensimmäistä kertaa.

– Me saimme koululta kravatit.

Kun raha on tiukassa, koulupukuun kuuluva yli 30 euroa maksava pikkutakki on kallis hankinta. Etenkin, kun sellaisia pitää vuodessa ostaa useampia.

Tobin kertoo yhä useampien ihmisten tarvitsevan ruokapankilta apua selviytyäkseen. Tätä tukevat myös hyväntekeväisyysjärjestöjen selvitykset. Esimerkiksi lasten määrä ruoka-apua jakavien ruokapankkien asiakkaina on yli kolminkertaistunut vuodesta 2012.

– Tilanne on painajaismainen, Tobin hengähtää.

Tobin sanoo samaa, kuin jokainen birminghamilainen, jolta asiaa kysyy: köyhyys näkyy kaupungin kaduilla koko ajan selvemmin. Suurin muutos on tapahtunut viimeisen parin, kolmen vuoden aikana. Pubit sulkevat ovensa ja niiden ovisyvennyksiin majoittuu yöksi ihmisiä, joiden suojana on vain makuupussi.

Tobinilla on selvä mielipide siitä, mikä Britanniassa on mennyt vikaan.

– Kodittomuutta ja kodittomia on selvästi enemmän, etenkin universal creditin vuoksi.

Universal credit on useita erilaisia sosiaalitukia yhteen niputtava yleistuki. Sen on lukuisissa puheenvuoroissa arvosteltu kurjistavan etenkin kaikkein köyhimpien elämää.

– Se pilaa ihmisten elämän! Se vie ihmisiltä kaiken ja ihmiset menettävät kotinsakin, Tobin sanoo.

Yleistuen epäonnistumiseen tarttui myös YK:n erikoislähettiläs Philip Alston, jonka mukaan yleistuki vetää ihmiset kurjuuteen ja epätoivoon.

Alstonin mukaan brittihallituksen ankara talouspolitiikka myös asettaa sukupuolet epätasa-arvoiseen asemaan, sillä uudistukset ovat osuneet etenkin lapsistaan yksin huolta pitäviin naisiin.

– Jos huoneellinen naisvihaajia olisi laitettu miettimään, miten tehdä järjestelmä, joka toimii miehille muttei naisille, olisi tuskin syntynyt enää kovin paljon uusia ideoita, Alston sanoi esitellessään raporttiaan tiedotustilaisuudessa Lontoossa.

Alston perusteli väitteensä sillä, että yleistukea maksetaan yhdelle kotitaloudelle – ei puolisoille erikseen.

Yksinhuoltajaäiti Jennifer Tobin joutuu tänä vuonna siirtymään yleistuen piiriin ja häntä pelottaa.

– Kauhistuin, kun minulle kerrottiin siitä. Ystäväni siirrettiin sille jo ja hänellä ei ole lainkaan rahaa. Hänellä on kaksi lasta, koira ja tietenkin itsensä, mutta hän ei tule toimeen. Se ei ole oikein.

Brittihallituksen mielestä köyhyysongelmaa ei ole.

Se vastasikin olevansa totaalisen eri mieltä YK:n erikoislähettilään raportin kanssa. Hallituksen mukaan täydellisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä on nyt miljoona vähemmän kuin vuonna 2010.

Useat hyväntekeväisyysjärjestöt puolestaan kommentoivat YK:n Alstonin raporttia toivoen, että se herättäisi hallituksen.

Köyhyys ei tietenkään näyttäydy kaikille.

Luokkajako on ollut Britanniassa aina jyrkkä. Se saattaa osin selittää brittihallituksen autuaan ymmärtämättömyyden tilanteen vakavuudesta ja vähättelevän suhtautumisen, jota YK:n Philip Alstonkin moitti.

Luvut riippuvat toki paljon siitä, millaisia mittareita käytetään, mutta luvut, joihin Alstonkin raportissaan viittasi, ovat peräisin riippumattoman tutkimuslaitoksen Institute for Fiscal Studiesin tekemästä selvityksestä.

Sen mukaan kaikkein pahimmassa köyhyydessä eläviä ihmisiä, heitä joilla ei ole varaa edes välttämättömyyksiin, on Britanniassa 1,5 miljoonaa. Vuoteen 2022 mennessä jopa 40 prosenttia brittilapsista elää köyhyydessä.

Tänä vuonna Britannian talous piristyy arvioiden mukaan hieman, mutta ensi vuonna talouskehitys kääntyy jälleen laskuun. Siihen, kuinka pitkä ja raju alamäestä tulee, vaikuttaa maailmantalouden tuulien lisäksi maan EU-ero brexit.

Brexit on heikentänyt Britannian talouskasvua jo nyt eikä parempia aikoja ole luvassa. Talous kärsii etenkin, jos maa irtautuu Euroopan unionista ilman sopimusta.

Watercliffe Meadow’n alakoulussa köyhyys näkyy lasten oireiluna.

Koulun oppilaista neljännes tarvitsee jonkinasteista tukea oppimiseen. Eniten apua ja tukea tarvitsevien lasten käytös on rehtori Ian Readin mukaan rajumpaa kuin ennen.

– Mutta tukipalveluita on vähennetty tiukan taloudenpidon myötä, eikä vain kouluissa vaan ylipäänsä, Read sanoo.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen laskelmien mukaan brittihallitus on vuodesta 2010 lähtien leikannut sosiaalitukia ja lasten sosiaalipalveluita yli 44 miljardilla eurolla.

Koska mielenterveyspalveluista on kiristetty, jonot ovat pitkiä. Apua saattaa joutua odottamaan vuodenkin.

Yksi Watercliffe Meadow’n oppilaista on odottanut mielenterveyspalveluiden piiriin pääsyä liki yhdeksän kuukautta.

– Kyseinen lapsi on nyt listan kärkipäässä, mutta kyseessä on todella epätoivoinen tapaus ja silti odottaminen on normaalia.

"Ajattelin aina, että perheiden kokema kiitollisuus hiipuisi ajan kuluessa, mutta arvostus on vain kasvanut". Rehtori Ian Read

Readin mielestä koulun kuuluu olla yhteisön keskiössä ja auttaa ihmisiä. Etenkin niukkoina aikoina.

Hän sanoo ymmärtävänsä talouskurin, muttei sitä, ettei nuoriin sukupolviin haluta panostaa enempää.

Siksi Watercliffe Meadow’ssa halutaan tehdä enemmän.

Kun koulu perustettiin kymmenisen vuotta sitten, piti luottamusta vanhempiin ryhtyä rakentamaan käytännössä nollasta. Apuna siihen ovat olleet esimerkiksi vanhemmille järjestettävät kurssit ja työpajat, joissa annetaan neuvoja muun muassa terveellisiin elintapoihin ja oppimisen tukemiseen.

Read kertoo taloudellisen epätasa-arvon näkyvän niinkin, etteivät vanhemmat aina tunne ansaitsevansa kaikkea sitä, mitä koulu tarjoaa.

– Sama koskee lapsiakin. Ajattelin aina, että perheiden kokema kiitollisuus hiipuisi ajan kuluessa, mutta arvostus on vain kasvanut.

Sheffieldiläisen Watercliffe Meadow’n alakoulussa pyöritetään avustusjärjestöiltä kerättyjen varojen turvin esimerkiksi projektia, jonka kautta lapset pääsevät kokemaan asioita, joihin heidän perheillään ei olisi varaa – telttailusta yön yli retkille Lontoon museoihin.

Auttaminen vaatii ylimääräistä työtä myös koululta. Readille työtunteja kertyy viikossa vähintään 60, mikä tosin on kuulemma rehtoreille varsin tavallista. Lauantaipäivät Read yrittää pitää kokonaan vapaana.

Myös Watercliffe Meadow’n opettajat tekevät Readin mukaan kaikki enemmän kuin työsopimuksessa vaaditaan. Miksi?

– Avun tarpeessa olevalle lapselle koulun tuki on elintärkeää, sillä ei kukaan muu auta heitä. Koulu tuo yhteisölle toivoa.

Lue lisää:

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Kun karaokebaari on auki ympäri vuorokauden, ei ihan jokaiselle tunnille riitä asiakkaita.

Tiistai-iltapäivänä niitä on yksi. Varttunut herrasmies käy Populuksen biisilistaa läpi aakkosjärjestyksessä valiten sattumanvaraisen kappaleen kirjain kerrallaan. Kun sisään astelee tuttu hahmo, muuttaa laulaja rutiiniaan, ja vetäisee Tonnin stiflat.

Se on sopiva kunnianosoitus Tuomari Nurmiolle – etenkin kun slangiklassikon musiikkivideo on kuvattu samassa, perinteikkäässä juottolassa.

Nurmio pyytää tiskiltä lasin limsaa. Kosteina vuosina, jolloin Nurmio asui samassa korttelissa, kului toisenlaisia juomia.

– Kyllä täällä on tullut tarpeeksi dokattua. Tää oli joskus 90-luvun alussa viiteen auki. Välissä oli vaan neljä tuntii, kun tää meni boseen ja läheinen Kipakka aukes. Juttuja riittäis, mutta jaksaako niitä muistella.

Näiden Kallion ja Harjun kapakoiden kantapeikot ja puistojen spurgut ovat kansallisesti tuttuja hahmoja Tuomari Nurmion ansiosta. Hesarista ja Roskapankista on käsitys niilläkin, jotka eivät ole koskaan Helsingissä käyneet.

– Kalliosta tuli mulle niin erityinen varmaan siksi, ett mä asuin täällä 10-17 -vuotiaana. Siinä iässä on eniten altis vaikutteille, hyville ja huonoille. Kun monet asiat on uusia, ne jää pysyviksi.

Nurmion laulujen rosoista Kalliota ei oikeastaan enää ole. Nurmio on kadonneen ajan kronikoitsija.

Suuri osa Nurmion kuvaamista hyhmäisistä räkälöistä on sulkenut ovensa ja niiden tilalle on tullut trendikkäitä vegaaniravintoloita. Köyhät duunarit ja hämäräheikit ovat väistyneet keskiluokan tieltä. Heillä ei ole enää varaa asua täällä.

Vaikka Nurmio on vähintään osasyyllinen kaupunginosan maineeseen, on hänen mielestään mennettä tyhmää haikailla.

– Ennen täältä haluttiin pois, nykyään tänne halutaan päästä. Kallio on nykyään pop, ja täällä on paljon enemmän mestoja kuin ennen.

Kallio nyt on Nurmion mielestä parempi kuin Kallio ammoin.

– Aikanaan kuppiloissa istuttiin verhojen takana, ja poket oli ovilla. Kaikki on nyt helpompaa.

"Sorto on ikuisuusprojekti"

Monissa Nurmion lauluissa meno on melko huuruista, tai huuruisen illan jälkeistä, piinavaa krapulaa.

Nurmio ei koe romantisoineensa rappiota, vaan kertoneensa siitä, mikä on totta. Hänestä ei saa raittiussaarnaajaa, vaikka lauluissa on varoituksen sana mukana. Ylettömästä juomisesta harvoin seuraa mitään erityisen hyvää.

– Kyllä niissä näkyy dokauskulttuurin varjopuoli. Se on oikeesti paska hommaa vetää kaikki vessasta alas. Jos siihen jengaan, kierteeseen, joutuu, nii jotkut tippuu nopeemmin ja jotkut kestää kauemmin.

Laitapuolen antisankareiden lisäksi Nurmion lyriikoissa seikkailevat usein myös muut poispotkitut.

Nuori Nurmio kulki 1960-luvulla kitaroineen laitavasemmistolaisen nuorisoliikkeen kinkereillä, kunnes koki olevansa sellaisen asian palveluksessa, johon ei usko.

Sen koommin hän ei ole innostunut antautumaan minkään liikkeen käsikassaraksi. Vaikka yhteiskunnalliset teemat, ahneus ja pienempien kiusaaminen toistuvat lauluissa, ei Nurmiolla ole poliittista agendaa.

Konkreettisiin kysymyksiin puuttuminen ei houkuttele musiikissa, eikä julkisuudessa.

– Ne on isompia kuvia ja teemoja, jotka ovat olemassa. Onhan ihmisten sortaminen ja hyväksikäyttö semmonen valitettava ikuisuusprojekti.

"Stadilaisuudella brassailu on naurettavaa"

Kun Tuomari Nurmio menee Rovaniemelle, pyytää yleisö sielläkin Tonnin stiflat. Oli sekin aika, kun maakunnissa jo pelkkä helsinkiläisyys – saati slangi – aiheutti helposti riitaa.

Lapsuuden kesinä Virroilla nenään saattoi saada jo pitkästä tukasta.

– Böndellä ennen 60-luvun puolivälii synty flaidiksia, oli nyrkkitappelua ja suunsoittoa. Se oli huono homma. Mut ei sellasta ristivetoa enää ole, ehkä jotain hyväntahtoista vitsailua vaan.

Dumari-elämäkertakirjassa on useita kuvauksia siitä, miten keikkareissuilla tuli sanomista puolin ja toisin. Osasyy oli Nurmion mielestä sen ajan helsinkiläisissä itsessään.

– Se on ollu musta aina naurettavaa, että joku brassailee stadilaisuudellaan. Ei kukaan valitse sitä, mihin sattuu syntymään. Onneksi sellaiset jännitteet on ainakin mun osalta kadonnu aikoja sitten.

Nuorempana Nurmio ei tosin ollut itsekään aina mukavan miehen maineessa. Ärsyttävän toimittajan nauhuri saattoi lentää ikkunasta, ja välillä keikkoja soitettiin vasemmalla kädellä, jos ei inspiraatiota ollut.

Kaikenlaiset olalletaputtelijat ärsyttivät, varsinkin sellaiset, joita Nurmio ei itse rankannut kovin korkealle.

– Siinä oli tiettyä snobismia mukana. Jos joku tuli sanoo, ett diggaan teikäläisestä, ja jostain artistista, jota en itse arvostanut, niin…kyllä sitä vaistoo, jos joku juttu on oikea, ja mitkä sellaisia, ett "jatka samaan malliin". Sellasille sanon, ett vitut jatkan.

Vanhemmiten asenne on muuttunut lenseämmäksi.

Kun Populuksen ainoa asiakas pyrkii juttusille, hänelle irtoaa muutama joviaali lause.

"Mun bongailusta tuli painajaismainen fiilinki"

Yksi syy rennompaan otteeseen on siinä, että Nurmio huomasi jo varhain suhtautuvansa nihkeästi loputtomiin kiertueisiin. Nyt keikkoja tehdään sen verran ja sillä tavalla, että se on hauskaa ja kiinnostavaa itselle, bändille ja yleisölle.

– Ei se toimi, jos se menee puurtamiseksi. Autossa istuminen ja sellainen fiilis, joka tuli välillä, ett on ihan väärässä mestassa ei iske. Täytyy siin olla itsellekin bailaamismenoo messissä.

Toinen onnen avain on ollut tasapainon löytäminen julkisuuden suhteen. Nyt sitä on sopivasti, se mitä tulee, ei häiritse.

– Julkisuudessa on ainakin yhtä paljon huonoa kuin hyvää. Se ei oo mikään yksselitteinen juttu.

Ensimmäisen levyn jälkeen Tuomari Nurmiolle oli portti auki suomalaisen kevyen musiikin ykköskaartiin ja suursuosioon. Siitä kulkeminen ei lopulta kiinnostanut.

Mieluummin hän vaihtoi musiikillisesti suuntaa, ja teki sitä, mikä itseä kiinnosti.

– Siitä tuli mulle painajaismainen fiilinki, ett mua ruvettiin bongaamaan kaduilla. Kyllä mä halusin sitä feidata veke.

Nurmiota ei nähdä Vain elämää -sarjan kaltaisissa tositelevisio-ohjelmissa. Henkilökohtaisuuksien pyörittely on hänelle vierasta,vaikka hän ymmärtää, että ihmiset haluaisivat tuntea tyypin laulujen takana.

– Ei se nyt tosin varmaan sielt Vain elämästäkään käy ihan selville. Mulla ei oo mitään vastaan niitä kollegoita, jotka sinne menee, mutt mulle se vaan ei sovi.

Nurmio antaa mieluummin musiikin puhua. Tällä kertaa rockin.

"Rokkiin ei riitä säröskeba"

Ensi viikolla ilmestyy neljäs Dumari ja Spuget -albumi, Usvaa putkeen. Se syntyi, koska Nurmio huomasi, ettei ole pitkällä urallaan tehnyt vielä yhtään levyä, joka olisi pelkkää rockia.

– Oon aiemmin ajatellut, ett levy on sitä, mitä sattuu tulemaan. Tulee sekotettuu kaikenlaisia staileja, voi olla humppaa, swingiä, kantria, bluesia tai balkanjuhlaa, mutt ei selvästi rokkimusaa.

Levyä varten Nurmio kolusi tuotannostaan tarkoitukseen sopivat kappaleet, joiden tekstissä on oikea asenne, ja rytmi rokkimenoon istuva.

– Ei se riitä, että on säröskeba, niitä on ollu iskelmissäkin jo aikaa sitten.

Rock on niin epämuodikasta, että se vaikuttaa välillä olevan katoavaa kansanperinnettä.

– Se on just näin. Kaikki se heilunta, häiriötekijät, ja kevyet mokailut tekee siit musasta mitä se. Pidän siitä, että musa on simppelisti skulattua. Haluan, ett siitä kuulee, ett joku soittaa oikeesti.

Bändille rocklevyn tekeminen on ollut virkistävä kokemus, paluuta perusasioihin.

– Siin on koomisuuttakin, kun vaikka monissa liemissä soitellut Mitja Tuurala oli aika innoissaan, ja sanoi, ettei oo ikinä vetänyt näin streittii rokkii. Meill on aiemmin ollu blosareita mukana kaikilla levyillä, mutta nyt ei oo mitään pillejä. Vedetään kitarabändillä.

Dumari ja Spuget on Nurmion lukuisista kokoonpanoista pitkäikäisin. Jotkut aikalaiset ovat arvelleet, että kokoonpanot vaihtuvat usein siksi, että Nurmio kyllästyy herkästi ja toisaalta tavoittelee täydellisyyttä.

Hän ei ihan ymmärrä itseensä liitettyä perfektionisti-määritelmää.

– Ennen kaikkee mä etsin luontevuutta, sitä, ett jokainen sais soittaa sillä staililla, joka itselle sopii. Voin mä vetää malliks riffejä ja esittää toiveita, mutt tärkeintä on, että kaikki kokee musan omakseen.

Sitä jengi haluaa, ja sitä se saa

Usvaa putkeen ei ole ensimmäinen albumi, jolla Nurmio rusikoi vanhoja rallejaan uuteen kuosiin. Klassikoita on soitettava, koska niitä yleisö haluaa kuulla, mutta loputtomaan kierrätykseen on muitakin syitä.

Jos kappale on tehty studiossa, se alkaa elää kunnolla vasta yleisön edessä tahkotessa, osoittaa, miten se oikeasti pitää soittaa.

– Mä voin vetää niitä biisejä yksin, duona, tai triona, tai välillä seitsemän soittajan kanssa, ja ne saa aina vähän eri sävyn. Ne jutut myös pyörii boltsissa niin, että yhtäkkiä kuulee, miten tää voiskin mennä.

Variointi auttaa myös jaksamaan toistoa.

– Idea on yrittää saada biisistä irti jotain, mitä ei oo ehkä aikanaan hiffannut.

Siinä, että tekee samaa aivan samalla tavalla, ei ole mitään kovin kiinnostavaa.

– Tavastialla oli konserttisarja, johon pyydettiin bändejä soittamaan vanhoja levyjä mahdollisimman yks yhteen. Kieltäydyin heti. Se on mun mielestä ihan järjetön ajatus.

Eivät ihmisetkään ole pysyneet samanlaisina vuosikymmenten ajan.

– Jokaisessa levyssä, vaikka niissä on tietty määrä harkintaa, on myös tietty määrä sattumanvaraisuutta. Jotain, mikä tapahtuu vain kerran, just sillä hetkellä.

Juha Hurmeen kanssa Kalevalan kimppuun

Vaikka rock ei ole trendikästä, ei Tuomari Nurmio koe sen kanssa olevansa valistuksen asialla.

On hän sellaistakin tehnyt, erityisesti runsaan kymmenen vuoden takaisella tutkimusmatkallaan stadilaiseen tangoon.

– Tangomanifesti oli snadisti teoreettinen juttu, ja ehkä täytti jotain kansansivistystehtävää. Rokkijuttu tulee vain sisäiseen tarpeeseen. Mun oli pakko tehdä se.

Nyt tekeillä oleva projekti on kuitenkin juuri sitä itseään; kansanvalistusta. Nurmio syväsukeltaa suomalaiseen kulttuuriperintöön yhdessä lajin armoitetun matkasaarnaajan, Juha Hurmeen kanssa. He ovat iskeneet hampaansa Kalevalaan.

– Juha on nimenomaan kansanvalistaja, mutta ei tosikko. Hänellä on aina ketunhäntä kainalossa. Kun asia tuli puheeksi, Juhalla oli Niemi-kirja loppusuoralla, ja tää tuli kuin tilauksesta. Se sai heti sellaset Lönnrot-fiilikset.

Lähtökohta Kalevalan pöyhimiselle oli alusta asti selvä.

– Kaikki pyhyys helvettiin. Päätettiin katsoa, mistä siinä on oikeasti kyse, onko siitä mihinkään. Siellä se Kalevala oli meidänkin kirjahyllyssä Raamatun vieressä, eikä siihen kukaan koskenut.

Kalevala ujutti itsensä Tuomari Nurmion mieleen lehtiartikkelin kautta.

Siinä kerrottiin J.R.R. Tolkienin ensimmäisestä romaaniviritelmästä, Kullervon tarinasta.

– Se jätti homman kesken, ja alkoi sit kirjottaa Sormusten herra -systeemejä, joilla on tahkottu miljoonia. Kelasin, ett jos Kalevala ois ruotsalaisten juttu, ne ois hoitaneet tänä aikoja sitten. Ei Kalevala voi olla täysin mennyttä skeidaa. Se vaan pitää kaivaa uudelleen esiin.

"Kalevalan jollotukset on tarkoitettu laulettaviksi"

Nurmio ymmärsi, että kalevalainen poljento on ollut aina läsnä myös hänen omassa musiikissaan. Suomalaisempaa musiikkia ei yksinkertaisesti ole.

Nurmio huiskaisee kädellään kohti baarin kaiuttimia. Alakerran karaokekuninkaan arpova sormi on osunut humppaan.

– Tää humppa, jota nyt tulee, on saksalaista. Vanhempi pelimannimusa on Ruotsista tullutta kamaa. Slaavilaiset molli-iskelmät on tulleet idästä. Kun ruvetaan oikeesti kelaa, mikä on suomalaista musaa, me joudutaan meneen Kalevala-jollotuksiin.

Ne jollotukset on tarkoitettu nimenomaan laulettaviksi. Luku-urakkana Kalevala on Nurmion mielestä lähes sietämätön.

– Siinä on pitkiä litanioita, joita toistetaan, että ne muistaisi laulaessa paremmin. Se ei toimi luettuna.

Nurmion ja Hurmeen Kalevala-kaivausten ideana on etsiä eepoksesta se, mikä on universaalia ja pysyvää. Pois pudotetaan taulantekemiset ja tuohivirsut, kaskenpoltot ja äestykset.

Ruoppauksesta on tekeillä Kalevala-festivaali, klubi, ja syksyllä ilmestyvä kokoelma-albumi. Albumilla muun muassa Maria Mattila, Jukka Nousiainen ja Paleface versioivat Kalevalaa, miten parhaaksi katsovat.

– Kalevalassa on stydiä matskua, ja siksi on syytä tsekata, mitä se on syönyt, ja mitä se paskantaa.

Samalla, kun Nurmio riisuu pyhyyttä kansalliseepoksesta, hän palaa pyhän äärelle.

Sieltä tavallaan kaikki alkoikin.

Lakkaako hyrrä pyörimästä?

Maaliskuussa tulee 40 vuotta siitä, kun Tuomari Nurmio julkaisi ensimmäisen singlensä.

Levy-yhtiö ei alkuun uskonut, että Valo yössä olisi hittipotentiaalia. Se kuitenkin nousi listaykköseksi pienen säätämisen jälkeen.

Sinkun kääntöpuolella ollut bluesmukaelma lapualaispastorin sanoittamasta virrestä kuumensi kansan tuntoja. Nurmion versiota pidettiin pilkkaavana. Kurja matkamies maan tukki Ylen palautepuhelimet, ja päätyi käytännössä soittokieltoon. Edes Raha-automaattiyhdistys ei huolinut sitä jukebokseihinsa.

Seuraavan painoksen b-puolelle vaihdettiin Oi mutsi, mutsi.

Rienaamisesta ei kuitenkaan ollut kysymys. Nurmio ei tietoisesti pilkkaa kenenkään uskoa. Jokainen saa hänen puolestaan uskoa ihan mihin lystää. Ensimmäisen singlen jälkeen Nurmioon levyttänyt lukuisia lauluja, joissa vilisee raamatullisia viittauksia. Ne eivät ole nostattaneet vastaavia laineita.

– Raamatussa on peruskäsitteitä ja vertauksia, jotka on yleispäteviä. Mun omat körttiläissukulaisetkin on antaneet aikaa sitten mulle armon.

Lisää hengellistä musiikkia on tulossa. Knucklebone Oscarin kanssa tehty gospel-albumi on yhtä äänityssessiota vaille valmis.

– Gospel ei oo vain soulille, vaan myös rokkimusalle paljon tärkeempi elementti kuin yleensä ajatellaan. Se mättö, mitä gospelissa usein on, niin sieltä löytyy räpinkin juuret.

Puhuttelee Tuomari Nurmiota gospelissa muukin kuin musiikki.

– Monta kertaa olen liikuttunut, kun siellä on se ajatus, että jostain sen oikeudenkin pitäsi tulla. Jos ei tässä maailmassa, niin jossain toisessa.

Gospel-levyn ja Kalevala-mammutin jälkeen Nurmio, 68, aikoo tehdä vielä albumillisen uusia, omia biisejä.

Sen jälkeen hän pitää taukoa.

– Mä mietin sit breikillä, mistä tässä on kysymys, ja mitä mä haluan oikeesti tehdä.

Elämälläsi?

– Nimenomaan. Mietin sitä, ett saaks pään sisällä jatkuvasti pyörivän hyrrän pysähtymään edes hetkeksi.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro ei aio suostua EU-maiden eilen esittämään vaatimukseen, jonka mukaan Venezuelassa on järjestettävä uudet vaalit kahdeksan päivän kuluessa.

Hän sanoi CNN Turk -uutiskanavan haastattelussa, että kyseessä on uhkavaatimus, jollaisia kukaan ei voi antaa Venezuelalle.

Yhdysvaltojen ja Venezuelan välinen jännite sen sijaan laski aavistuksen verran, kun presidentti Nicolás Maduron hallinto ilmoitti sallivansa Yhdysvaltain diplomaatit jatkossakin maaperällään.

Aikaraja umpeutui lauantaiyönä

Yhdysvaltain ja Venezuelan välinen nokittelu alkoi kiihtyä keskiviikkona, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tunnusti oppositiojohtaja Juan Guaidón Venezuelan presidentiksi.

Myöhemmin samana päivänä Maduro ilmoitti katkaisseensa diplomaattiset suhteet Yhdysvaltoihin. Hän antoi amerikkalaisdiplomaateille 72 tuntia aikaa poistua maasta.

Yhdysvallat ilmoitti edustajiensa jäävän maahan, koska käskyä ei esittänyt Washingtonin tunnustama hallinto.

Aikaraja diplomaattien poistumiselle umpeutui myöhään lauantai-iltana.

Auringon laskiessa Venezuelassa maan ulkoministeriö perui poistumismääräyksen ja asetti sen sijaan kuukauden mittaisen neuvotteluajan. Tänä aikana Maduron hallinto haluaa luoda Yhdysvaltain ja Venezuelan välille järjestelyn, jossa suurlähetystöt korvataan maita edustavilla toimistoilla.

Yhdysvalloilla ja Kuuballa oli samankaltainen järjestely vuosikymmeniä aina vuoteen 2015 saakka. Tuolloin Barack Obaman hallinto palautti diplomaattiset suhteet kommunistien johtamaan saarivaltioon.

Yhdysvaltain ulkoministeriö ei ole vahvistanut tai muutoin kommentoinut Venezuelan eilistä linjausta. Ulkoministeriö on ainoastaaan toistanut, että henkilöstön turvallisuus on sille tärkeintä ja ettei Yhdysvallat aio sulkea suurlähetystöään.

Lue lisää:

Jyrkän linjan diplomaatti luotsaamaan Yhdysvaltain Venezuela-politiikkaa – Elliott Abrams vähätteli ihmisoikeusrikoksia ja valehteli kongressille

Venezuelassa suurmielenosoituksia Maduron hallintoa vastaan – Maduro katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin

Pääkaupunkiseudulla kaikki P-junat on peruttu kehäradalla havaitun sähköratavaurion vuoksi.

Tarkkaa tietoa vaurion laajuudesta ei Finrailin rataliikennekeskuksen mukaan vielä ole. HSL kertoo, että se pyrkii vahvistamaan Vantaan Myyrmäen ja Martinlaakson alueilla liikennöivien bussien 411 ja 421 liikennettä.

Matkustajia pyydetään varautumaan viivästyksiin matka-ajassa. P-junat kulkevat Helsinki-Vantaan lentokentälle. Toistaiseksi kentän junaseisakkeelle pääsee vain I-junalla. Täten aikataulun mukaisista, lentomatkustajia palvelevista paikallisjunista joka toinen on peruttu.

Myös kaapelivaurion aiheuttamat viivästykset Riihimäen aseman molemmin puolin jatkuvat. Junat ovat tällä hetkellä enimmillään myöhässä noin 45 minuuttia.

Finrailin arvion mukaan Riihimäen vaurio saadaan korjattua viimeistään huomisaamuun mennessä. Kaapeleiden kerrotaan katkenneen viime yönä ratatöiden yhteydessä.

Brasilissa määrättiin sunnuntaina 24 000 ihmistä evakuoitaviksi Belo Horizonten kaupungissa, jossa rautamalmikaivoksen padon murtuma vaati useita kymmeniä ihmishenkiä aiemmin tällä viikolla.

Rankat sateet saivat pelastustyöntekijät huolestumaan siitä, että toinenkin pato saattaisi murtuavain pari päivää edellisen suuronnettomuuden jälkeen.

Huolta herättänyt pato sijaitsee aivan perjantaina murtuneen padon vieressä teollisuusalueella Minas Geraisin osavaltiossa Brasilian kaakkoisosassa.

Sunnuntai-iltana evakuointikäsky kuitenkin purettiin. Viranomaisten mukaan murtumisvaaraa ei enää ole.

Etsinnät käynnistyvät uudelleen

Perjantain onnettomuuden jäljiltä on toistaiseksi löydetty 40 kuollutta. Kateissa on yhä 250 ihmistä. Huono sää on vaikeuttanut etsintöjä. Lisäksi toivoa eloonjääneiden löytämisestä on vähän.

Pelastushenkilöstö keskittyi sunnuntaina ihmisten saamiseen ulos kaupungista. Asukkaita kehotettiin sireenien ja kovaäänisten avulla poistumaan kodeistaan.

Kun evakuointimääräys purettiin, uhrien etsinnät käynnistettiin uudestaan.

Päivitetty klo 19.11. Evakuointikäsky on purettu ja etsinnät käynnistetty uudelleen.

Kokki Ismo Sipeläinen keskittyy.

Suomen kilpailuedustaja valmistautuu ravintolakoulu Perhon harjoituskeittiössä viiden tunnin ja 35 minuutin läpimenoon.

Siinä ajassa on valmistettava kaksi kilpailuruokaa 14 hengelle. Sekunninkaan ylitykseen ei ole varaa.

Sipeläinen ja hänen assistenttinsa Johan Kurkela edustavat Suomea maailman tärkeimmässä kokkikilpailussa, Bocuse d'Orissa. Kilpailusta puhutaan usein ruuanlaiton olympialaisina ja sen kaksipäiväinen finaali uutisoidaan useissa maissa.

Pelissä on paljon: menestyksekäs kisasuoritus avaa likimain kaikki ravintolamaailmassa olemassa olevat ovet.

Tähän mennessä Suomen paras sijoitus on vuodelta 2015, kun Matti Jämsén sijoittui kisassa neljänneksi.

Kovatasoisten karsintojen kautta Suomen edustajaksi päässeiltä Sipeläiseltä ja Kurkelalta voidaan odottaa vähintään yhtä hyvää suoritusta.

Kisa vaatii kylmiä hermoja ja fyysistä kestävyyttä

Yli viiden tunnin intensiivinen ruoanlaitto on suorituksena psyykkisesti ja fyysisesti äärimmäisen vaativa. Ismo Sipeläisen mielestä kilpailun jännittävin hetki on kuitenkin jo ennen ajanoton alkua.

– Ärsyttävin hetki on se 10 minuuttia ennen kuin kello lähtee käyntiin. Kaikki mikä suorituksessa menee pieleen on jo tapahtunut, eikä sitä voi enää korjata. Jos laitteissa on jokin vika, sitä ei enää ehdi korjaamaan. Ja jos raaka-aineissa on jotain pielessä, niille ei voi enää mitään.

Sipeläinen tietää asian kokemuksesta, sillä hän oli mukana Bocuse d'Orin finaalissa Matti Jämsénin assistenttina jo kilpailukaudella 2010-2011. Jämsén toimii tänä vuonna joukkueen presidenttinä ja osallistuu finaalin tuomarointiin.

Kilpailijoita ympäröi koko suorituksen ajan erilaisten tuomareiden joukko, jotka tarkkailevat ja pisteyttävät kaksikon suoritusta kisakeittiössä.

Hermo ei saa pettää, kun yleisön mylvii, hurraa ja seuraa ruoanlaittoa katsomosta ja näytöiltä.

Siksi kaksikko on harjoitellut kisasuoritusta joka päivä vuoden ajan. Koko kisasuorituksen he ovat tehneet yli 10 kertaa.

Tryffeli ja kaviaari kielletty

Kilpailun raaka-aineet ovat samat kaikille 24 joukkueelle. Tänä vuonna pääraaka-aineina ovat vasikan kylkirivi sekä kasvikset ja äyriäiset.

Toinen kilpailuruoista tehdään vatiannoksena ja toinen lautaselle.

Sen lisäksi kilpailuun kuuluu pitkä ja monimutkainen säännöstö, josta ei voi lipsua. Tänä vuonna säännöt kieltävät ensimmäisen kerran käyttämästä tiettyjä raaka-aineita: annoksissa ei saa olla tryffeliä eikä kaviaaria.

Säännön tavoitteena on tasapainottaa joukkueiden budjetteja ja pakottaa kokit luomaan luksusta uusin keinoin.

Rahalla on silti väliä: Suomen joukkueen budjetti oli kaksi vuotta sitten 200 tuhatta euroa, kun kisan voittanut Yhdysvallat käytti valmistautumiseen 6 miljoonaa euroa.

Kovimmiksi kilpakumppaneiksi Sipeläinen ja Kurkela listaavatkin juuri Yhdysvallat, Ranskan, Belgian ja muut Pohjoismaat, etenkin Norjan.

Annokset tarkoin varjeltu salaisuus

Maun lisäksi tuomaristo arvioi ruuan esillepanoa ja etenkin liha-annoksen vatia. Onnistunut vati saa annoksen loistamaan – vuonna 2015 Matti Jämsénin lihavati valittiin finaalin parhaaksi.

Tämänuotisen vadin kokit ovat suunnitelleet yhteistyössä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa. Niin vati kuin kilpailuannokset ovat finaaliin asti tarkoin varjeltuja salaisuuksia.

Ne selviävät vasta torstaina, kun Suomen joukkue on tositoimissa.

– Meidän vahvuus on varmasti rauhallisuus. Keskitymme omaan suoritukseen. Toivomme, että onnistumme tekemään tuomareihin vaikutuksen vahvoilla ja mieleenjäävillä mauilla.

Suomen joukkue kilpailee Lyonissa keskiviikkona 30.1.

Kilpailua voi seurata suorana täältä.

Lue myös:

"Kokit ottavat palautetta vastaan huonommin kuin mikään muu ihmisryhmä" – huippukokki Tommi Tuominen valmentaa Suomen Bocuse d'Or -joukkuetta

Suomen kylmin kolkka löytyy tällä hetkellä Sodankylästä. Illan ensimmäinen pakkasennätys syntyi myöhään lauantai-iltana klo 22.10, kun -36,7 astetta mitattiin Kuusamon Kiutakönkäällä ja Sallan kirkonkylässä.

Klo 22.20: Kuusamossa pakkanen laskee edelleen, -36,8.

Klo 23.00: Kylmintä on Kiutakönkäällä, -37,1. Sallassa pakkanen on laskenut ennätyslukemista, -36,5.

Klo 23.30: -37,2. Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että syynä pakkasennätykseen on maan itäisiä ja pohjoisia osia koetteleva arktinen ilmamassa.

– Kireät pakkaset tehdään siitä, kun talven sydämessä on lumipeitettä, arktinen ilmamassa ja selkeää, sanoo päivystävä meteorologi Ari-Juhani Punkka.

Klo 23.50: Kiutaköngäs -37,4.

Kylmää ja kuivaa arktista ilmaa syntyy meteorologin mukaan napa-alueilla.

– Muun muassa uralin itäpuolella on hyvin kylmiä alueita ja ankara talvi-ilmasto, jossa mitataan huomattavasti kylmempiä lukemia. Sitä kulkeutuu meille ja Keski-Eurooppaan mannerta pitkin.

Klo 00.00: Kiutaköngäs -37,6.

Klo 00.10: Kiutaköngäs -37,7. Ilmatieteen laitoksen mukaan mittauspaikka sijaitsee 6-8 metriä korkeiden rakennusten ja metsikön suojaamalla pienellä piha-aukealla Oulankajoen jokikanjonissa. Paikka on noin 200 metriä läheisiä vaaranlakia alempana.

Klo 00.50: Kiutaköngäs -37,5.

Klo 02.00: Sodankylä mukaan kilpailuun, -37,6.

Klo 02.10: Kuusamon ennätystä sivutaan Sodankylässä, -37,7.

Klo 02.40: Sodankylä ohittaa Kuusamon, -37,8. Tähtelän mittausasema sijaitsee Ilmatieteen laitoksen mukaan Kitinen-joen loivassa laaksossa noin viiden kilometrin päässä Sodankylän "kaupunkimaisesta asutusalueesta."

Klo 03.00: Sodankylä -37,9.

Klo 03.50: Sodankylä -38,2.

Klo 04.50: Sodankylä -38,5.

Klo 05.20: Sodankylä -38,6.

Klo 05.40: Sodankylä -38,7. Talven pakkasennätys.

Klo 7.50: Lämpötila ei näytä enää laskevan Sodankylässäkään, jossa mitattiin hetki sitten 38,5 astetta pakkasta.

– Meillä on nyt Euroopan kylmin ilmamassa täällä Euroopan koillisosassa ja varsinkin maan pohjoisosassa ilmamassa on arktista, sanoo Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Ari-Juhani Punkka.

Lähellä 40 astetta olevat pakkaslukemat ovat hänen mukaansa tavanomaisia talven alimpia lämpötiloja.

– Ei tarvitse kovin pitkälle taaksepäin mennä, vuodelle 2017, kun on ollut jo reippaat 40 astetta pakkasta, Punkka sanoo.

Pakkanen kireää maanantaihin

Koko tilastohistorian hyisin lukema on vuodelta 1999. Tuolloin Kittilän Pokassa oli -51,5 astetta.

Koko Suomeen ennustetaan erittäin kylmää säätä sunnuntaista maanantaiaamuun. Pakkanen on kireää, mutta ei purevaa, koska tuuli on melko heikko. Etelässäkin pakkasasteita voi olla 20–30.

Paukkupakkasista päästäisiin ennusteen mukaan pikku hiljaa maanantain kuluessa, tosin Lapissa lienee tiistainakin parisenkymmentä astetta miinuksella.

Lue lisää

Talven pakkasennätys rikkoutui: Ilmatieteen laitos varoittaa koko maata jääkylmästä – ravit peruttu, talvirieha peruttu, juna kulkee