Maan eteläosassa sataa reippaasti lunta huomiseen keskiviikkoiltapäivään asti. Etelän sisämaassa voi tulla paikoin yli 15 senttimetriä lunta, sanoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

– Lunta tulee Pori-Savonlinna-akselin eteläpuolella, sanoo Koskela.

Lapissa tulee päivän aikana lumikuuroja, mutta muualla maassa on poutaista.

Aivan rannikolla sateet voivat tulla tiistaina aluksi räntänä. Iltaa kohden sää kylmenee ja viimeistään illalla mittari painuu pakkaselle maan eteläisintä osaa myöten. Ilmatieteen laitos on antanut varoituksen huonosta ajokelistä maan eteläosaan.

– Lumisade on paikoin sakeaa, ja siksi varoitetaan huonosta ajokelistä, sanoo Koskela.

Uusi talvimyräkkä torstaina

Sateet jatkuvat keskiviikkona vielä maan kaakkoisosassa, mutta muualla maassa on pääosin poutaista. Koko maassa on huomenna keskiviikkona pakkasta.

Maan etelä- ja keskiosassa on pakkasta noin viisi astetta ja Lapissa lämpötila voi laskea selkeimmillä alueilla jopa -25 asteeseen.

Seuraava talvimyräkkä saapuu torstaina. Tuolloin tuulet voimistuvat ja voimakas matalapaine liikkuu Suomen yli. Koskelan mukaan sadealue saapuu Lappiin torstaiaamun aikana, josta se siirtyy kohti etelää.

– Samalla etelän puoleinen tuuli voimistuu, joten tuulinen päivä tiedossa. Toki ennusteessa on vielä epävarmuutta.

Lue myös:

Finnair peruu useita lentoja tiistailta lumisateen takia

Pekingissä ainakin 20 lasta haavoittui tänään tiistaina kouluhyökkäyksessä, kertoivat viranomaiset. Kolmella on vakavia vammoja, mutta vammat eivät viranomaisten mukaan uhkaa välittömästi lasten henkeä.

South China Mornign Postin tietojen mukaan, silminnäkijät ovat kertoneet tekijän olleen yksityiskoulun talonmies. Mies olisi suuttunut siitä, ettei hänen koeajalla ollutta työsopimustaan oltu jatkettu. Mies oli hyökännyt lasten kimppuun joko veitsellä tai vasaran kanssa, kertoi lehti.

Lapset olivat koulun mukaan toisen luokan oppilaita ja haavoittuneita on viety kahteen eri lastensairaalaan Pekingissä. Vanhemmat ovat hakeneet muut koulun lapset Mirror-lehti kertoo.

Xichengin paikallisviranomaiset ovat kertoneet, että yksityiselle ala-asteelle hyökännyt mies on saatu kiinni, ja haavoittuneet on toimitettu sairaalaan.

Hyökkäys tapahtui noin kello 11 paikallista aikaa. Viranomaiset eivät heti kertoneet, miten hyökkäys tehtiin tai mikä oli miehen mahdollinen motiivi.

BBC:n mukaan Kiinassa tehdään harvoin väkivaltaisia rikoksia, mutta viime vuosina koululaisia kohtaan on tehty muutamia hyökkäyksiä.

Esimerkiksi muutama päivä sitten kiinalaismies teloitettiin toissa vuonna tapahtuneesta veitsihyökkäyksestä, jossa uhreina oli 12 tarhalasta. Mies hyökkäsi lasten kimppuun, koska oli tyytymätön elämäänsä ja oli riitaantunut naapurinsa kanssa.

Helsingin keskustan Lasipalatsissa sijaitseva Amos Rex -taidemuseo teki avajaisvuonnaan noin 2 miljoonan euron tappion. Museojohtaja Kai Kartio kertoo, että arvio on tarkentunut sunnuntaisesta.

Tulokseen on syytä olla tyytyväinen: se on miljoonaa euroa parempi kuin edeltäkäsin odotettiin.

– Museon kiinteät kulut, eli esimerkiksi kiinteistö- ja henkilöstökulut, juoksivat koko vuoden, mutta lipputuloja tuli vain neljältä kuukaudelta, Kartio selventää.

Rakennuskulut eivät ole mukana laskelmissa.

Odotettua parempaan tulokseen museon siivitti avajaisnäyttelyn, japanilaisen teamLab-kollektiivin Massless-näyttelyn massiivinen suosio. Näyttely keräsi lähes 270 000 kävijää, kun odotuksissa oli 100 000 vierasta.

Mistä rahat museon pyörittämiseen tulevat?

Amos Rexin toimintaa pyörittää osakeyhtiö, jonka omistaa kokonaisuudessaan yleishyödyllinen yhdistys Föreningen Konstsamfundet.

Yhdistys vaalii taidemesenaatti Amos Andersonin perintöä, ja suurin osa museon rahoituksesta tuleekin yhdistyksen massiivisen sijoitussalkun tuotoista.

Päälle tulevat lipputulot ja yritysyhteistyö.

– Niillä on hyvin huomattava merkitys, Kartio luonnehtii.

Amos Rexillä on viitisentoista yrityssponsoria. Esimerkiksi avajaisnäyttelyn kohdalla yhteistyöllä projektorivalmistaja Epsonin kanssa oli Kartion mukaan "ratkaisevan suuri merkitys".

Amos Rex on myös niin sanottu VOS-museo eli se saa valtion tukea. Viime vuonna tukea heltisi noin 350 000 euroa.

Museojohtaja on vastahakoinen avaamaan täsmällisiä lukuja – viime vuoden tilinpäätös on vielä kesken – mutta toteaa valtiontuesta ettei se "kovin montaa prosenttia" ollut koko vuoden budjetista.

Myös tälle vuodelle museo on tehnyt alijäämäisen budjetin, Kartio kertoo.

– Suhtaudumme tulevaan varovaisesti.

Hän korostaa, ettei museon toiminnassa ole mitään poikkeuksellista. Tästä on totta ainakin toinen puoli.

Amos Rex on – ja ei ole – poikkeuksellinen Suomen museokartalla

Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tuntee museoiden talouden Suomessa todennäköisesti paremmin kuin kukaan. Lukuja tipahteleekin miehen suusta kuin apteekin hyllyltä.

Tavallisesti museot kattavat 80 prosenttia kuluistaan avustuksilla ja vain 20 prosenttia palvelutuloilla, eli esimerkiksi lipunmyynnillä.

– Pääsylipuilla katetaan keskimäärin seitsemän prosenttia museoiden kuluista, kertoo Levä.

Suurin osa ammatillisesti johdetuista museoista on käytännössä kuntien tai valtion rahoittamia. Amos Rexin kaltaisia, lähes täysin yksityisen yhdistyksen tai säätiön rahoittamia museoita on vain kourallinen: esimerkiksi Serlachiuksen taidemuseo Mäntässä.

Henkilökuntaa yhtä paljon kuin pelialalla

Suurin osa museoiden rahoista hujahtaa seiniin ja henkilökuntaan. Muutama vuosi sitten museoala työllisti vielä yhtä paljon ihmisiä kuin suomalainen peliteollisuus, Kimmo Levä vertaa.

Käytännössä museon budjetista leijonanosa on siis käytetty jo tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Mitä enemmän museo päättää investoida yksittäisen näyttelyn sisältöön ja markkinointiin, sitä hanakammin sen on hankittava lisärahoitusta. Lipputulot eivät nimittäin kasva samassa suhteessa kuin näyttelyyn käytetty raha, Levä kertoo.

Sponsorirahaa museot ovat perinteisesti saaneet huonosti, vain noin prosentin kokonaisrahoituksesta. Amos Rex on tällä saralla edelläkävijä.

– Suomessa sponsorirahamarkkina on pieni ja siitä taitaa jääkiekko viedä puolet, Levä toteaa.

Merkkejä muutoksesta kuitenkin on.

– Viime vuosi taisi oli ensimmäinen, kun kulttuurin sponsorirahoitus kasvoi nopeammin kuin urheilun. Kovin nopeasti kuva ei muutu. Koska sponsoroinnilla katetaan vain prosentti kaikista kuluista, edes hyperkasvu ei lähitulevaisuudessa ratkaise museoiden taloutta.

Vaikuttiko museokortti tuloihin?

Museojohtaja Kai Kartion lausuntoihin sisältyy ripaus kritiikkiä Museokorttia kohtaan.

Viime vuosina vauhdilla yleistynyt kortti on kasvattanut museoiden kävijämäärää yleisesti.

– Meillä maksavista aikuisista kävijöistä noin puolet tulee Museokortilla, Kartio sanoo.

Tuoreeltaan näyttelyn jälkeen johtaja arvioi, että tämä vaikutti lipunmyyntituloihin. Tiistaina Kartio kuitenkin pyörtää lausuntonsa.

– Korvausta kävijää kohden on ollut vaikea ennakoida, mutta viimeisten tietojen mukaan se on ollut loppuvuoden osalta lähellä täyttä pääsylipun hintaa.

Kartio korostaa, että pääosin Museokortti on "erittäin hieno juttu".

Museoliiton Kimmo Levä ei täysin ymmärrä Kartion huolta.

– Museoiden pääsymaksukertymä on noussut enemmän kuin kävijämäärä. Esimerkiksi 2015–2017 kävijämäärät lisääntyivät 35 prosenttia ja pääsymaksut 56 prosenttia, Levä paukuttaa lukuja pöytään.

– Voi toki olla, että jollakin yksittäisellä museolla pääsylipputulot ovat laskeneet, mutta minun on vaikea uskoa, että Amos Rex olisi yksi näistä.

Levä myöntää, että Museokortti on voinut antaa keskimääräistä enemmän vetoapua pienille museoille, joiden markkinointibudjetti on lähes olematon.

Vain puolet museokävijöistä maksaa lipusta

Keskimäärin museokävijöistä vain puolet maksaa lipusta. Esimerkiksi Amos Rexiin kaikki alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Tämä tietenkin syö lipputuloja, vaikka Amos Rexin normaali lipunhinta, 18 euroa, onkin Suomen kallein.

Museoiden ilmaisasiakkaiden määrä on kuitenkin viime vuosina hitusen laskenut. Myös tästä käy Levän mukaan kiittäminen Museokorttia. Vielä kolme–neljä vuotta sitten 54 prosenttia kaikista kävijöistä marssi museoon maksamatta.

Sekä Amos Rexin Kartio että Museoliiton Levä haluavat muistuttaa, että loppujen lopuksi museot ovat yhteiskunnallinen palvelu eivätkä bisnes.

Nollatulos on museolle hyvä tulos.

– Jos sellainen ihme tapahtuu, että voittoa saadaan, niin ei sitä jaeta omistajille vaan käytetään toiminnan kehittämiseen, Kartio suunnittelee.

Juttua on muokattu kello 16.13. Museojohtaja Kai Kartion lausunto "Museokortti ei ole täysin ongelmaton" on poistettu jutusta, sillä hän antoi haastattelun eilen maanantaina ennen kuin sai tarkempaa tietoa museon viime vuoden tuloksesta tänään. Myös tämän sitaatin sisältänyt väliotsikko on muutettu muotoon Vaikuttiko museokortti tuloihin? Lisäksi juttua on muokattu tässä kohdin luettavammaksi ilman muun sisällön muuttamista..

Lue lisää:

Amos Rex teki 2,5 miljoonan euron tappion avajaisnäyttelyn suursuosiosta huolimatta – silti juuri se on suuri ilon aihe (6.1.2019)

Miksi huippusuosittu näyttely ei saa jatkoaikaa? Amos Rex vastaa (6.1.2019)

Barbiet imaisivat Kansallismuseon niin täyteen, että siellä tehtiin kävijäennätys, mutta yhä useampi löytää tiensä myös tuntemattomampiin museohelmiin – esimerkiksi näihin näyttäviin taidekoteihin Töölössä (3.9.2018)

Suurin osa suomalaisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä saa, kertoo FINSEX-tutkimus. Keskimäärin suomalainen on yhdynnässä noin kerran viikossa, kun miehet toivoivat tutkimuksen mukaan keskimäärin kolmea yhdyntää viikossa ja naiset kahta.

Seksikertojen määrä on vähentynyt 2000-luvulla, erityisesti ruuhkavuosiaan elävillä 30-40 -vuotiailla.

Laajemmalla tasolla seksin väheneminen voi liittyä moniin tekijöihin. Niitä saattavat olla esimerkiksi stressi, parisuhteen ongelmat, univaje, lääkkeet, liiallinen alkoholinkäyttö tai itsetunto-ongelmat. Myös älylaitteiden yleistymisellä saattaa olla seksiä vähentäviä vaikutuksia (Helsingin Sanomat).

Henkilökohtaisella tasolla taas jokaisella lienee asioita, joiden he pelkäävät varsinkin tuoreessa suhteessa tappavan toiselta halut seksiin. Haiseeko hengitys? Ovatko alushousut puhtaat? Mitenkäs tuo purentakisko? – ja niin edelleen.

Teemme juttua aiheesta, ja keräämme nyt sitä varten näkemyksiä aiheesta. Nimettömiä vastauksiasi voidaan käyttää tarvittaessa jutun yhteydessä.

Muuttolaatikot on jo saatu raivattua pois, saunassa heitetty ensimmäiset löylyt ja talon äänieristystäkin on koeteltu haitarinsoitolla. Aino ja Asko Anttila ovat muuttaneet pientaloalueelta kerrostaloon ja esittelevät uutta saunallista kolmiotaan innostuneesti.

– Tämä on keskellä kaupunkia ja me olemme aika ahkeria kulttuurin harrastajia, tässä on sellaisetkin paikat lähellä, listaa Aino Anttila muuton syitä.

– Kauppakin on lähellä, ja tietysti täytyy sanoa, että terveyskeskuskin on vieressä, jos sitä tarvitsee, lisää Asko Anttila.

Toivotaan enemmän tiivistä kaupunkiasumista. Emma Terämä

Yhä useampi suomalainen haluaakin Anttiloiden tapaan asua kaupungin keskustassa. Anttilat ovat eläkkeellä, mutta suurin muutos asumistoiveissa on tapahtunut erityisesti lapsiperheillä, joilla kerrostalo- ja keskusta-asumisen toiveet ovat lisääntyneet eniten.

– Toivotaan enemmän tiivistä kaupunkiasumista. Omakotitalon sijaan pidetään kulkuyhteyksiä ja palveluiden läheisyyttä erittäin tärkeänä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Kestävän kaupungistumisen strategisen ohjelman johtaja Emma Terämä.

Unelma-asunto voi olla kerrostalossa

SYKE:n Asukasbarometrin 2016 mukaan kaupungistuminen on Suomessa edelleen kasvava trendi. Yhä useammin suomalainen unelma omakotitalosta kaupungin keskustassa ja järven rannalla on vaihtunut kerrostaloasumiseksi kaupungin keskustassa järven rannalla. Suurin muutos suomalaisten asumistoiveissa on tapahtunut lapsiperheillä, joiden toiveet keskusta-asumisesta ovat lisääntyneet eniten.

– Työikäiset henkilöt kaupungistuvat. Yhä enemmän nuoret, jotka opintojen tai muiden takia lähtevät kaupunkiin, myös jäävät kaupunkiin, kertoo Terämä.

Kerrostaloasumisen suosion noususta huolimatta toive omasta talosta elää kuitenkin edelleen suomalaisten mielissä. Yleisin asumisen toive on haave kaupunkipientalosta, jossa voi hoitaa pientä pihaa ja josta pääsee kävellen kauppaan sekä linja-autolle.

– Merkittävänä tekijänä pidetään nykyään nimenomaan sijaintia ja liikenneyhteyksiä. Esimerkiksi rakentamisen väljyyttä ei pidetä niin tärkeänä tekijänä eli ollaan valmiita asumaan kerrostalossa omakotitalon sijaan, sanoo Terämä.

Koti rautatieaseman naapurissa

Uusi Asemanrannan asuinalue Hämeenlinnassa on esimerkkialue tulevaisuuden kaupunkisuunnittelusta. Rautatieaseman naapuriin rakentumassa oleva kerrostaloalue sijaitsee Vanajaveden rannalla. Torille on matkaa kilometrin verran ja elokuvateatteriin muutama sata metriä.

– Hyvien liikenneyhteyksien varressa, kaunis yksilöllinen paikka. Taitaa olla harvoja rautatieasemia rannalla ja silti kaupungin keskustassa sekä vanhassa ympäristössä, sanoo yksikönjohtaja Sami Viitanen YIT:stä.

Harva varmaan sieltä ensiasuntoa ostaa. Sami Viitanen

Alueelle valmistuu 10 vuoden aikana kaikkiaan 1 000-1 200 asukkaan alue. Tähän mennessä 60 prosenttia myydyistä asunnoista on myyty Hämeenlinnan ulkopuolisille ostajille. Tarkempaa profiilia asunnon ostajista ei ole selvitetty.

– Emme ole tehneet tutkimusta esimerkiksi asukkaiden iästä. Se on selvä asia, että uusiin rakennuksiin muuttaa selkeästi ihmisiä, jotka ovat jo pidempään olleet työelämässä. Harva varmaan sieltä ensiasuntoa ostaa, toteaa Viitanen.

Tavoitteena monipuolinen asukasrakenne

Hämeenlinnan kaupunki kaipaa kipeästi uusia asukkaita. Asemanranta onkin nimetty kaupungin ykkösvetonaulaksi. Apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon mukaan asuinalueelle halutaan monenlaisia asukkaita. Noin puolet alueesta on kaupungin omistuksessa.

– Kaupunki ei ryhdy itse rakennuttajaksi, vaan kyse on siitä, millä ehdoilla kaupunki luovuttaa omat tonttinsa. Kaupungin tavoite on, että tässä alueella on vähintään 25 prosenttia muuta kuin kovan rahan tuotantoa. Me haluamme pitää huolen siitä, että tässä on monipuolinen asukasrakenne, kertoo Isosuo.

Anttilan pariskunta katselee uuden kotinsa parvekkeelta järven suuntaan. Selän taakse jää rakenteilla oleva viereinen talo, joka suojaa Aino Anttilan mukaan hyvin parveketta pohjatuulelta.

Kesällä innokas entinen kotipuutarhuri aikoo laittaa parvekkeen täyteen kukkasia. Ruukuiksi valitaan altakasteluruukkuja. Kasvien on pärjättävä itsekseen, kun isäntäpariskunta lähtee reissuun.

Porin satama, kaupunki ja alueen teollisuus suhtautuvat kielteisesti ajatukseen, että Porin sataman ja Tampereen väliselle rataosuudelle asetettaisiin neljänkymmenen kilometrin tuntinopeusrajoitus idästä tulevalle rahtiliikenteelle.

Porin satama on lyhyessä ajassa muodostunut merkittäväksi hiilen kauttakulkusatamaksi. Äskettäin perustettu Väylävirasto on kysynyt alueen toimijoilta lausuntoja siitä, voidaanko junien nopeutta alentaa niiden aiheuttaman tärinän vuoksi.

Täyskielto huolestuttaa

Porin sataman toimitusjohtaja Sari De Meulder sanoo, että koko matkalle asetettuna rajoitus olisi satamalle "totaalinen katastrofi". Lähes kaikissa Porin satamaan tulevissa junissa on myös idästä eli käytännössä Venäjältä tulevia vaunuja, joten ne kaikki joutuisivat kulkemaan alennettua nopeutta.

– Jos tultaisiin neljääkymppiä nykyisen seitsemän-kahdeksankympin sijaan, sillä olisi järisyttävät vaikutukset radan aikatauluihin. Rajoitukset sekottaisivat koko talousalueen liikennettä.

Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen sanoo, että Porin kaupunki ja myös Satakuntaliitto seuraavat tilannetta huolissaan alueen teollisuusyritysten ja sataman kilpailukyvystä.

Myös Pirkanmaan liitto on samoilla linjoilla. Maakuntajohtaja Esa Halme korostaa, että rajoitukset vaikuttaisivat tavarajunien lisäksi myös henkilöjunaliikenteeseen.

Radan kunto paremmaksi?

Porin sataman toimitusjohtajan Sari De Meulderin mielestä tärinän aiheuttamia ongelmia voidaan vähentää asettamalla nopeusrajoituksia pistemäisesti niille radan kohdille, joissa tärinä on pahinta.

Pidemmällä aikavälillä ongelma poistuisi, jos radan kuntoa parannetaan. Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen yhtyy näkemykseen.

– Uskon, että löydämme yhteistyössä toimivan ratkaisun, Luukkonen sanoo.

Poliisi on edennyt Askolan maanantaisen koulupalon tutkinnassa.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jyri Hiltunen Itä-Uudenmaan poliisista sanoo, että poliisilla on tässä vaiheessa alustava käsitys tapahtumien kulusta, mutta ei avaa sitä tarkemmin tutkinnallisista syistä.

Hiltusen mukaan poliisilla on myös käsitys mahdollisista tekijöistä. Tämänhetkisten tietojen mukaan tapahtumiin on ollut jollain tavalla osallisena useampia alle 18-vuotiaita nuoria, tutkinnanjohtaja kertoo.

Heitä ei ole kuitenkaan vielä kuulusteltu.

Itäisellä Uudellamaalla sijaitsevan Askolan koulun seinä sytytettiin eilen tahallaan palamaan, ja poliisi sanoi tutkivansa tapausta tuhotyön yrityksenä. Tulipalo levisi myös koulun yläkertaan ja kattorakenteisiin, ja kattoa ja ulkoseinää jouduttiin purkamaan.

Hiltunen ei kommentoi vahinkojen suuruutta euromääräisesti, mutta toteaa niiden olevan alustavan arvion mukaan huomattavat.

Yläkoulun rehtori Kaija Impola-Peltomaa sanoo, että koulutyö on jatkunut rakennuksessa tänään normaalisti paloaluetta lukuun ottamatta.

Aiheesta aiemmin:

Askolassa koulun seinä sytytettiin tahallaan palamaan, yläkoululaiset lähetetty kotiin (7.1.2019)

Tampereella on iltapäivällä ollut tulipalo vanhalla trikootehtaalla Pyynikillä, Pirkanmaan pelastuslaitos kertoo. Teollisuusrakennuksen sisältä tuli yli 25 ihmistä ulos, mutta tulipalosta ei aiheutunut henkilövahinkoja.

Teollisuusrakennuksen sisällä olleet ovat päässeet jo rakennuksessa olevaan ravintolaan lämmittelemään.

Tulipalon hälytystä luonnehdittiin ensitietojen perusteella suureksi. Hälytys tuli kello 13.14 tiistaina.

– Vahinkojen suuruudesta ei ole tietoa. Savu aiheutti ongelmia ja levisi isoon osaan rakennuksessa, päivystävä palomestari Matti Saarinen kertoo.

Tulipalo saatiin sammutettua noin puoli kolmelta.

Paikalla tulipalopaikalla on Yle Tampereen toimittaja Antti Palomaa. Hän kertoo, että rakennuksen toisesta päästä nousi hieman savua.

Paikalla oli ainakin 14 paloautoa, paikalla on ollut myös ambulansseja. Poliisi ohjaa liikennettä.

Kaivuri iski kaapelikanavan poikki

Tämän hetken tietojen perusteella kaivuri oli iskenyt kaapelikanavan poikki purkutyömaalla ja tulipalo johtui siitä.

Johanna Parvela kertoo olleensa sisällä teollisuusrakennuksessa, kun heidät käskettiin ulos.

– Meillä on ompelimo rakennuksessa. Valot alkoivat räpsyä, ihmeteltiin mitä tapahtui ja tuli paloautoja ja poliisi ja tuli häätö ulos.

– Paniikki ei ollut mutta aika hätäseen lähdettiin ulos.

Suomen Trikoo toimi vuosina 1903–2005. Tampereen tehtailla työskenteli enimmillään reilusti yli 2 000 työntekijää.

Vanhassa trikootehtaassa on tällä hetkellä muun muassa kulttuuri- ja taidealan yrityksiä sekä ravintoloita.

Alueelle on tehty paljon kerrostaloja viime vuosina.

Yle seuraa tilannetta.

Meri-Porissa Kaanaan tehdasalueen takana olevasta kukkulasta loistaa smaragdinvihreää väriä. Kukkulat muistetaan Meri-Porissa työn, teollisuuden ja myös ympäristöongelmien symbolina.

Vuonna 2016 kukkulalla juhlittiin sitä, että teollisuusjäte oli vihdoin peitelty asianmukaisesti suljetuksi kaatopaikaksi. Kukaan ei uskonut, että pian kaatopaikka revittäisiin taas auki.

Kukkulan metrin paksuisen pintakerroksen alla on ainesta, joka vielä muutama vuosi sitten oli omistajalleen Kemiralle pelkkää teollisuusjätettä. Tilanne muuttui kuitenkin päälaelleen Venatorin tulipalon takia.

Kaatopaikan uumenissa oleva vihreä ferrosulfaatti olikin korvaamaton hyödyke, joka pelastaisi monen suomalaisen puhtaan juomaveden. Sitä voidaan hyödyntää raaka-aineena vedenpuhdistuksessa käytettävien saostuskemikaalien tuotannossa.

Ympäristölupa jätteen hyödyntämiselle

Noin 30 hehtaarin kokoiselle läjitysalueelle on sijoitettu vuodesta 1973 lähtien arviolta 3,5 miljoonaa tonnia viereisen pigmenttitehtaan prosessissa syntynyttä ferrosulfaattia. Vuodenvaihteessa Kemiran vesikemikaalitehdas Porissa sai viisivuotisen ympäristöluvan kaatopaikalla olevan ferrosulfaattijätteen hyödyntämiselle.

Tehdaspäällikkö Jari Takala iloitsee siitä, että jätteestä on tullut rahanarvoista tavaraa. Hänen mielestään kyseessä on ympäristöteko, kun jätekukkulaa päästään pienentämään.

– Se on ympäristöteko jos mikä, kun maalle kerättyä sulfaattikuormaa pääsee hyödyntämään. Toivoisin, että sitä käsiteltäisiin ympäristötekona enemmänkin, Takala toteaa.

Kaatopaikan ferrosulfaattia on hyödynnetty koeluonteisesti nyt puolentoista vuoden ajan. Toistaiseksi urakka on Takalan mukaan sujunut ilman suuria ongelmia. Maansiirron kannalta työ on suuri ja vaatii myös koneilta paljon.

– Omat haasteensa aiheuttaa se, että alue oli jo kertaalleen suljettu ja pintakerroksia joudutaan avaamaan uudelleen. Alla oleva ferrosulfaatti on myös erittäin kovaa.

Vesihuollon huoltovarmuus vaakalaudalla

Vielä kaksi vuotta sitten pigmenttitehtaalta tuli ferrosulfaattia putkessa vesikemikaalitehtaalle niin paljon kuin tarvittiin. Tilanne muuttui kuitenkin yhdessä päivässä, kun tuli tuhosi pigmenttitehtaan tammikuussa 2017.

Tilanne sinällään ei heti auennut. Nyt sen tiedämme, ettei ferrosulfaattia enää Porista tule. Jari Takala

Venatorin kahden vuoden takainen tulipalo pysäytti myös Kemiran vesikemikaalien valmistuksen hetkeksi. Pääraaka-aineen toimitus loppui välittömästi ja Kemira joutui tuomaan ferrosulfaattia Poriin myös ulkomailta.

Raaka-ainepulan piti olla väliaikaista, mutta tänä syksynä Venator ilmoitti, että se ajaa tehtaansa kokonaan Porissa alas. Tulipalon seuraukset olivat myös Jari Takalalle yllätys.

– Tilanne sinällään ei heti auennut. Nyt sen tiedämme, ettei ferrosulfaattia enää Porista tule.

Kemira on merkittävä toimija muun muassa suomalaisten juomaveden puhdistuksessa. Porin ferrisulfaattitehdas on ainut kotimainen ferri- ja ferrosulfaattien tuottaja. Yhtiön vesikemikaaleja käytetään runsaasti Suomen vesihuollossa, eikä Porin tehtaan tuotteita kyetä helposti korvaamaan.

Venatorin tehdaspalon jälkeen Suomessa pelättiin, että huoltovarmuus vesihuollon osalta vaarantuu, koska vesikemikaaleja ei ole saatavilla riittävästi. Kaatopaikan sisältö pelasti kuitenkin tilanteen.

Jotain otettiin myös opiksi. Nyt annettu ympäristölupa mahdollistaa yhden hehtaarin kokoisen huoltovarmuusvaraston perustamisen alueelle, jolloin ferrosulfaattia on helposti saatavilla myös mahdollisissa poikkeusoloissa.

Tehtaan pääraaka-aine voi vielä muuttua

Tehdaspäällikkö Jari Takalan mukaan Porin tehtaan tulevaisuus raaka-aineen suhteen on vielä täysin avoinna. Kemira on selvittänyt myös toisen raaka-aineen, magnetiitin käyttöä valmistusprosessissa. Yhtiö tekee päätöksen pääraaka-aineesta vielä alkuvuoden aikana. Tehdasta saatetaan ajaa jatkossa ferrosulfaatilla, magneniitilla tai molemmilla.

Parhaimmassa skenaariossa voisimme hyödyntää lähes tuon koko kasan läjitetyn ferrosulfaattimäärän, jolloin sen fyysinen koko pienenisi noin puoleen. Jari Takala

– Magnetiitti on meidän toinen raaka-aine, joka voisi korvata ferrosulfaattia. Todennäköisesti myös siihen suuntaan tulemme etenemään.

Päätöksen taustalla on myös se tosiasia, että kaatopaikan ferrosulfaatti ei riitä ikuisesti raaka-aineeksi. Läjitysalueelta louhitun raaka-aineen joukossa on ollut jonkin verran epäpuhtauksia, mistä on koitunut lisäkustannuksia prosessiin.

Kemiralla ei ole vielä täysin selvillä, kuinka paljon kaatopaikalla olevaa ferrosulfaattia kyetään lopulta hyödyntämään. Nyt myönnetty ympäristölupa mahdollistaa yhteensä miljoonan tonnin hyödyntämisen seuraavan viiden vuoden aikana.

Tällä hetkellä Kemira on varautunut siihen, että kaatopaikan raaka-ainetta voitaisiin hyödyntää 10–15 vuotta eteenpäin, mahdollisesti jopa pidempäänkin.

– Parhaimmassa skenaariossa voitaisiin ajatella, että voisimme hyödyntää lähes tuon koko kasaan läjitetyn ferrosulfaattimäärän, jolloin kasan fyysinen koko pienenisi noin puoleen, Takala sanoo.

Kun suomalainen autonomistaja tarvitsee lisää tavarankuljetuskykyä, hän ostaa, lainaa tai vaikkapa vuokraa peräkärryn.

Kärryjä meillä onkin runsaasti. Syyskuun lopun tilanteen mukaan kevyitä tavarankuljetusperävaunuja oli liikennekäytössä noin 876 000 kappaletta. Vedettävien lukumäärää kasvattavat vielä matkailuperävaunut, joita oli samana ajankohtana 63 656.

Erityisesti nyt uutta autoa ostaessaan peräkärryä tarvitsevan kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä mihin tahansa autoon ei vetokoukkua saa laittaa. Toisin oli ennen:

– Suomalainen paja räätälöi niin, että kaikkiin autoihin löytyi jonkunnäköinen vetokoukku. Se ei ole tätä päivää. Jos valmistaja ei mitoita voimalinjakokonaisuutta vetokäyttöön, silloin vetokoukkua ei saa, sanoo ajoneuvotekniikan johtava asiantuntija Otto Lahti Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.

Käytännössä autojen vetokoukkukelpoisuutta rajoittavat nille asetetut tekniset vaatimukset.

Mäkilähtötesti karsii

Lahti kertoo, että autoilta edellytetään, että niillä voi tehdä täydessä kuormassa mahdollinen perävaunu mukaan luettuna mäkilähdön 12 %:n ylämäkeen. Kyse on jo varsin jyrkästä mäestä, ja vaatimus on etenkin sähköautoille kova.

– Polttomoottorien kohdalla moottorin ja vaihteiston välissä on kytkin tai momentinmuunnin, mikä luistaa liikkeellelähdössä ja muuntaa moottorin momentin riittäväksi tarvittavaan liikkeellelähtömomenttiin nähden. Sähkömoottorin osalta kytkintä ei yleensä ole, jolloin moottorin pitää tuottaa riittävä liikkeellelähtömomentti suoraan.

Toisaalta sähkömoottoria ja siihen liittyvää elektroniikkaa ei kustannussyistä haluta autoteollisuudessa ylimitoittaa yhtään kansainväliset markkinat huomioiden.

– Tällöin suurimmaksi sallituksi perävaunupainoksi jää hyvin kevyt kuorma tai ei mitään.

Tulevaisuuden suhteen Lahti on kuitenkin toiveikas.

– Tekniikan kehittyessä myös sähköautojen ja hybridien perävaunumassat ovat nousseet ja markkinoille tulee koko ajan uusia vaihtoehtoja. Tässä kehitysvaiheessa on liioiteltua sanoa, että sähkö- ja hybridiautojen yleistyminen uhkaisi perävaunujen käyttöä.

Vetokoukun asentaminen ammattilaisen työtä

Myös vetokoukkuja myyvissä ja asentavissa yrityksissä tulee toisinaan vastaan asiakkaita, joille auton vetokyvyn pienuus on yllätys.

Moni hybridiauton ostanut asennuttaa kuitenkin koukun, vaikka siihen liitettäväksi sallitun peräkärryn massa olisikin huomattavan pieni.

Muun muassa Koukkupaja -ketjun liikkeissä asennetaan vuosittain noin 14 000 vetokoukkua. Hybridiautoihin koukkuja asennetaan lähes päivittäin. Sen sijaan täyssähköautoihin niitä ei ole yhtiön kaupallisen johtajan Jaki Anttilan mukaan asennettu heillä lainkaan.

Anttila korostaa, että suurin työ vetokoukun asentamisessa ovat nykyisin siihen liittyvät sähköasennukset.

– Parhaimmillaan sähkösarja tulee sopeuttaa keskustelemaan noin 30 eri ohjainlaitteen kanssa. Osan autoista saa koodattua vain valmistajan hyväksymällä tavalla merkkitesterillä ja tehdasyhteydellä, kertoo Anttila.

Lue lisää:

Autoilu mullistuu täysin jo ihan kohta, jos Suomi ottaa tosissaan 1,5 asteen ilmastotavoitteen – Ilmastopaneeli listaa järeät keinot

"Onneksi meillä ei ollut tarvetta tapella keskenämme", sanoo helsinkiläinen Sari Kangasoja, joka osti hybridin, koska taloyhtiö alkoi puuhata sähköautoille omia latauspisteitä

Teleoperaattori Telia lakkauttaa lankapuhelinpalvelujen tarjoamisen kuluvan vuoden aikana. Palvelut päättyvät vaiheittain eri alueilla kesästä alkaen.

Yhtiö kertoo ottavansa yhteyttä lankapuhelinpalveluita käyttäviin asiakkaisiinsa ja tarjoavansa heille matkapuhelinratkaisuja korvaamaan poistuvaa palvelua.

– Lankaliittymien määrä ja palvelun käyttö on vähentynyt tasaisesti vuosi vuodelta. Lisäksi lankapuhelintekniikka on vanhentumassa, joten nyt oli sopiva aika piirtää kalenteriin päätepiste, jolloin palvelu päättyy”, sanoo teknologiajohtaja Jari Collin Telian tiedotteessa.

Telialla liittymiä on yhteensä noin 30 000, joista kuluttajaliittymiä vain joitakin tuhansia. Yhtiön mukaan sen lankaliittymät ovat vähentyneet nopeasti, koska merkittävä osa yhtiön lankapuhelinverkoista sijaitsee harvaan asutuilla muuttotappioalueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Aiemmin aiheesta:

Lankapuhelimia on enää alle puoli miljoonaa – muutto voi pakottaa vaihtamaan matkapuhelimeen

Lankaliittymien saattohoito on alkanut – operaattorit vaikeuksissa kiinteän puhelinverkon ylläpidon kanssa

Lankapuhelin jää historiaan – uskollisia käyttäjiä löytyy vielä joitakin vuosia

Puhelinlangat laulavat vielä vuosikymmenen – viimeiset vuodet tulevat kalliiksi soittajille

Fysioterapeuttina työskennelleen Mira Lehtisen raskaus otettiin työpaikalla ensin hyvin vastaan. Lähiesimies onnitteli ja kollegat olivat iloisia Lehtisen puolesta, kun hän kertoi odottavansa esikoistaan.

Ongelmat alkoivat kuitenkin nopeasti.

Ensin määräaikaisena työntekijänä Hyvinkään kaupungilla usean vuoden ajan työskennelleen Lehtisen viikkotunteja vähennettiin, vaikka hän olisi itse ollut valmis entiseen tuntimäärään.

Äitiysloman lähestyessä Lehtinen kysyi esimieheltään, miten hänen työsuhteensa kävisi. Tiedossa oli, että työntekijä, jota Lehtinen oli sijaistamassa, oli pitkällä sairaslomalla. Määräaikaisuuden jatkamiselle oli tarve.

Lehtisen työsuhdetta ei jatkettu. Helmikuun lopulla äitiyslomalle jääneen Lehtisen työsuhde päättyi maaliskuun lopussa ja tilalle palkattiin uusi sijainen.

Lehtinen ei kokenut viiden vuoden takaista tilannetta reiluksi.

– Kun tulin raskaaksi kuvittelin palaavani samaan työhön äitiysloman jälkeen. Siinä jäi aika tyhjän päälle.

Raskaussyrjintä on Suomessa yleinen ilmiö

Lehtisen tapaus on tyypillinen esimerkki raskaussyrjinnästä. Se ei ole työelämässä harvinaista.

Tavallisista tapauksista Lehtisen kokemukset eroavat siinä, että Lehtinen riitautti asian ja työnantaja tuomittiin käräjäoikeudessa raskaussyrjinnästä.

Tasa-arvovaltuutetun eduskunnalle luovuttaman vuosikertomuksen mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintä on merkittävä työelämän syrjinnän muoto Suomessa. Yhteydenotot näkyvät tasa-arvovaltuutetun toimistossa ja ne työllistävät paljon myös ammattiliittojen juristeja.

– Suhdeluku yhteydenotoissa pysyy vuodesta toiseen samana. Tämä on hyvin sitkeä ja yleinen ilmiö, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo.

Hän toivoo, että poliitikot ja työmarkkinajärjestöt miettisivät tapoja puuttua ongelmaan. Yksi selkeä taitekohta olisi seuraavalle hallituskaudelle laadittava tasa-arvo-ohjelma, jossa raskaussyrjintään puuttumisen voisi Maarianvaaran mukaan nostaa omaksi teemakseen.

Tasa-arvovaltuutetun ja ammattiliittojen lisäksi kokemuksia raskaussyrjinnästä on kartoittanut urasuuntautuneiden äitien verkosto Mothers in Business.

Verkoston syksyllä tekemässä jäsenkyselyssä vastanneista 800 jäsenestä viidennes kertoi kokeneensa perhetilanteeseen liittyvää syrjintää.

– Vakavimmat olivat tapauksia, joissa määräaikaiset työsuhteet ovat päättyneet ja toinen on otettu tekemään täysin samoja tehtäviä. Lisäksi sovittuja tehtäviä on voitu raskauden takia vaihtaa toisiin tai esimies on lopettanut kaiken yhteydenpidon, verkoston hallituksen puheenjohtaja Annica Moore sanoo.

Samanlaiset ilmiöt nousivat esille myös Ylen kerätessä raskaussyrjintää kohdanneiden naisten kokemuksia. Mira Lehtisen lisäksi kahdeksan naista vastasi Ylen ilmoitukseen ja kertoi kohtaamastaan raskaussyrjinnästä.

Lehtinen oli ainoa, joka suostui esiintymään jutussa nimellään. Muilla haastateltavilla asian julkituomista vaikeuttaa huoli omasta työllistymisestä, syrjintää koskevan prosessin keskeneräisyys tai salassapitoon velvoittava sopimus, jossa asia on ratkaistu työnantajan maksamalla korvauksella.

Yle on tarkistanut esiin tuotujen kokemusten taustoja tutustumalla haastateltavien toimittamiin dokumentteihin, joihin kuuluu esimerkiksi työtodistuksia ja työnantajan kanssa vaihdettuja viestejä.

Ratkaisemattomissa kiistatilanteissa tapaukset ovat vain toisen osapuolen versioita tapahtuneesta. Lehtisen tapauksessa työnantaja on saanut lainvoimaisen tuomion syrjinnästä.

"Ylemmältä taholta viestittiin, että tehtävään tulee toinen henkilö"

Asiakaspalvelutehtävissä hotellialalla työskennellyt 31-vuotias nainen oli tehnyt eri mittaisia määräaikaisuuksia samassa yrityksessä kahdeksan vuoden ajan. Sitten hän alkoi odottaa toista lastaan. Äitiysloma oli alkamassa joulukuussa, ja vanha työnantaja kaipasi työntekijää syksyn ajaksi.

Nainen sopi puhelimitse osaston esimiehen kanssa aloittavansa työtehtävässä elokuun alussa. Myös muille työntekijöille kerrottiin tutun työntekijän aloittavan tehtävässä.

Esimiehen kanssa oli sovittu, että ensimmäisenä päivänä allekirjoitetaan työsopimus. Sopimusta ei koskaan allekirjoitettu.

– Tulin intoa puhkuen työpaikalle ja tervehdin työkavereita, jotka tunsin pitkältä ajalta. Sitten esimies kutsui työhuoneeseensa. Hän vähän kiemurteli ja kaarteli, ja kysyi, miten olen voinut, ja voinko tehdä tätä työtä, nainen kertoo.

Työpaikalla tiedettiin, että nainen oli aikaisemmin kärsinyt voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Nainen vakuutti, että hänellä ei ollut enää raskauspahoinvointia ja hän on valmis aloittamaan työssä.

– Esimies sanoi, että nyt on tullut ylemmältä taholta viestiä, että tähän tehtävään tulee toinen henkilö. Tyrmistyin, ja menin tilanteessa lukkoon. Asiasta oli jo sovittu, ja nimeni oli merkitty työvuorolistaan asti.

Naisen entiset työkaverit kannustivat häntä viemään asiaa eteenpäin. Hän otti yhteyttä oikeusaputoimistoon.

Työnantajan mukaan töiden alkamisesta ei ollut vielä sovittu, mutta naisen kertomusta tukivat työsuhteen alkamisesta esimieheltä kuullut työkaveri sekä työvuorolista.

Yritys suostui sovintosopimuksessa maksamaan 10 000 euron korvauksen. Seuraava askel olisi ollut lähteä puimaan tapahtunutta oikeudessa. Oikeusprosessi pelotti naista. Myös oikeusaputoimisto suositteli naista suostumaan sopimukseen.

Sovintosopimukset, joihin liittyy vaitiolovelvollisuus, ovat raskaussyrjintätapauksissa yleisiä. Näin sekä työntekijä että työnantaja välttävät raskaan oikeusprosessin.

"Nainen ei voi saada sekä uraa että perhettä"

Monet raskaussyrjintätapaukset liittyvät määräaikaisiin työsuhteisiin, mutta eivät rajoitu niihin.

Yleen yhteyttä ottanut 40-vuotias, johtotehtävissä työskennellyt nainen kertoo omasta tapauksestaan, jossa hän koki tulleensa painostetuksi pois vakituisesta työstään sen jälkeen kun tuli raskaaksi.

Vauhdikkaasti kasvaneessa yrityksessä lähes alusta asti mukana olleen naisen esimies, yrityksen omistaja otti raskausuutisen vastaan huonosti. Naisen mukaan välit naispuoliseen esimieheen olivat olleet aiemmin läheiset ja asialliset, mutta muuttuivat äitiysloman lähestyessä.

– Suoraa kommunikaatiota esimiehen kanssa ei ollut loppua kohden enää ollenkaan. Kaikki yhteydenpito hoidettiin assistentin kautta. Se oli vaikeaa. Kokouksiin ei kutsuttu, tapaamispyyntöihin ei vastattu ja minut suljettiin ulos sisäisistä prosesseista. Palkkakehitys pysähtyi eikä töihin paluusta äitiysloman jälkeen keskusteltu lainkaan, nainen kertoo.

Pahenevasta tilanteesta kärsinyt nainen oli yhteydessä työterveyshuoltoon.

Naisen kertoman mukaan miespuolinen lääkäri ohjeisti sanomalla, että nainen ei voi saada sekä uraa että perhettä. Että työnantajaa on ymmärrettävä. Lääkäri arveli naisen reagoinnin johtuvan siitä, että raskaus on herkkää aikaa.

Oikeudenkäyntiin ryhtyminen on monelle liikaa

Äitiyslomansa aikana nainen otti yhteyttä ammattiliiton lakimieheen. Lakimiehen mielestä syrjinnän kriteerit täyttyivät.

Lakimiehen avustuksella nainen kävi työnantajan kanssa neuvotteluita, jotka päättyivät työnantajan tarjoukseen korvauksesta, johon liittyisi vaitiolopykälä.

Nainen ei suostunut sopimukseen, koska ei halunnut tulla ostetuksi hiljaiseksi, mutta hän epäröi asian viemistä eteenpäin.

– Siinä on tietty pelon elementti. Kaikki sanovat, että se on hyvin raaka prosessi. Asia on itsessään hirvittävän raskas, kun tajuaa olleensa rajun syrjinnän kohteena, on saanut lapsen ja on paljon lautasella. Tässä tilanteessa minulla ei ollut siihen vaadittavia voimavaroja.

Nainen irtisanoutui toimestaan, koska ei kokenut voivansa palata yritykseen.

Hän sanoo käsittäneensä raskaussyrjinnän yleisyyden ja ongelman laajuuden vasta omien kokemustensa kautta.

Samassa yrityksessä oli ollut määräaikaisissa työsuhteissa naisia, joiden työsuhdetta ei jatkettu raskaaksi tulon jälkeen. Nainen ymmärsi tämän vasta tultuaan itse syrjityksi.

"Yleensä lapsesta tavataan onnitella"

Toinen johtotehtävissä työskennellyt nainen kertoo kokemuksestaan, jossa raskaudesta kertominen johti huonoon kohteluun ja ulossulkemiseen työyhteisöstä.

Määräaikaisissa tehtävissä työskennelleen 39-vuotiaan naisen esimiehelle raskaus selvisi, kun työterveyslääkärin myönsi hänelle sairauslomaa raskauspahoinvoinnin takia.

Sairauslomalta palattuaan nainen sai kutsun esimiehen huoneeseen.

– Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, haluaisinko irtisanoutua. Sillä tavalla hän halusi kiertää sitä, että hän olisi suoraan vaatinut irtisanoutumaan. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa, että yleensä lapsesta tavataan onnitella ensin.

Työyhteisössä tilanne oli tulehtunut jo ennen raskautta, mutta keskustelun jälkeen tilanne meni naisen kertoman mukaan huonompaan suuntaan.

Häntä ei enää kutsuttu palavereihin, esimies antoi palautetta huutamalla ja ennen äitiyslomaa esimies ei enää puhunut hänelle. Työtehtävistään nainen kertoo suoriutuneensa hyvin ja ylittäneensä hänelle asetetut tavoitteet.

Nainen oli yhteydessä ammattiliiton juristiin sekä työterveyslääkäriin. Vaihtoehtojaan pohdittuaan hän totesi, että asian eteenpäinvieminen olisi liian raskasta.

Kun määräaikaisuus päättyi, äitiyslomalla olleen naisen tehtävä avattiin uudestaan hakuun. Hän ei hakenut tehtävään.

Työnantaja ei aina tunnista syrjivänsä – määräaikaisuudet katkeavat äitiyslomiin

Monesti raskaussyrjinnässä saattaa olla kyse pitkään jatkuneesta käytännöstä, jossa työnantaja ei näe ongelmaa. Epävarmassa tilanteessa olevan työntekijän voi olla vaikeaa nostaa asiaa esiin.

28-vuotias asiantuntijatehtävissä työskentelevä nainen oli työskennellyt samassa organisaatiossa vaihtelevillla työsopimuksilla kolme vuotta. Kesällä hän jäi äitiyslomalle, ja samalla hänen työsuhteensa katkesi. Uudesta sopimuksesta ei puhuttu.

– Hankalaa oli se, että minulla on hyvät välit työnantajaan ja lähiesimiehiin. Kaikki onnittelivat ja olivat iloisia vauvauutisista. Keskustelut käytiin hyvässä hengessä. Samalla pidettiin itsestäänselvänä, että totta kai kun olet vanhempainvapaalla, sinun työsuhteesi katkeaa.

Naista kysyttiin syksyllä takaisin töihin. Hänen mukaansa jatko samassa hankkeessa olisi ollut selvää, jos hän ei olisi ollut äitiysvapaalla.

Nainen toivoo pystyvänsä jatkamaan samassa työpaikassa äitiysvapaansa jälkeen ja kokee asian esiin nostamisen hankalaksi.

Organisaatiossa tasa-arvoon liittyvät asiat ovat pinnalla ja siellä on laadittu tasa-arvosuunnitelma. Määräaikaisten työntekijöiden aseman nainen kokee työnantajansa sokeaksi pisteeksi.

– Se on jäänyt vaivaamaan, että en ole saanut suutani auki. Ei jäänyt hirveän hyvä fiilis siitä, miten tasa-arvosta hyvin perillä olevat ihmiset pitävät kyseenalaistamattomana, että määräaikaisten työntekijöiden työsuhde katkaistaan raskauden takia.

Tasa-arvolain lähtökohtana on, ettei raskaus tai vanhemmuus saa vaikuttaa myöskään määräaikaisen työsopimuksen uusimiseen tai kestoon.

"Äitiysvapaa nähdään automaattisena breikkinä"

Toinen asiantuntijana työskentelevä nainen kertoo vastaavasta kokemuksesta.

Neljän vuoden ajan jatkuneille määräaikaisille sopimuksille ei tullut jatkoa, kun työnantaja kuuli raskaudesta.

– Äitiysvapaa nähdään automaattisena breikkinä eikä nähdä lain velvoittavuutta. Tästä jäi tyrmistynyt olo. Olen ajatellut, että näissä asioissa oltaisiin paljon pidemmällä.

Nainen on uransa alkuvaiheessa. Hän kokee asiasta puhumisen ja mahdollisen riitauttamisen hankaloittavan työllistymistään.

– Tämä on suoraan sanottuna hankala kysymys. Jos minulla olisi varaa valita työpaikoista ja tilanne ei olisi näin epävarma, niin haluaisin nostaa asiat esille ihan jo muiden vastaavassa tilanteessa olevien takia.

Ura voi tyssätä perhevapaisiin myös laillisesti

Määräaikaisten työsopimusten päättymiset voivat olla juridisesti hankalia. Työnantajan menettely voi olla lainmukaista, mutta työntekijä saattaa silti kokea tulleensa syrjityksi.

34-vuotias nainen oli työskennellyt tiedeyhteisöön kuuluvassa organisaatiossa viiden vuoden ajan tullessaan raskaaksi. Nainen jäi määräaikaisesta työstään vanhempainvapaalle ja hänelle palkattiin sijainen.

Tällä välin naisen esimies vaihtui ja uutta projektirahoitusta saanut määräaikainen tehtävä jatkui. Tehtävään palkattiin sijaisena toiminut työntekijä, sillä tämä oli tullut uudelle esimiehelle tutuksi.

34-vuotias nainen oli yhteydessä ammattiliiton juristiin, jonka mukaan työnantaja oli toiminut lain mukaan. Koska perhevapaat olivat jo ehtineet päättyä, ei työnantajan tarvinnut tarjota määräaikaisuutta samaa tehtävää aiemmin hoitaneelle.

– Tämä harmitti todella paljon. Mielestäni olin ollut aikaansaava työntekijä, ja sitten lopulta tämä viiden vuoren ura päättyy tällaisella hyvin triviaalilla tavalla perhevapaani aikana tapahtuneiden henkilövaihdosten takia, nainen sanoo

Hän työskentelee edelleen akateemisessa maailmassa eikä halua tulla tunnistetuksi. Hän pelkää, että asian julkinen käsittely vaikeuttaisi hänen nykyisen työnsä hoitamista.

Työsopimuksen jatko sijaiselle kymmenen vuoden jälkeen

Valtionhallinnossa kymmenen vuoden ajan määräaikaisena työskennellyt 42-vuotias nainen sai kuulla äitiyslomansa aikana, että hänen tehtävänsä rahoitusta jatketaan muutamalla kuukaudella, mutta työsopimus tehdään vain häntä perhevapaan aikana sijaistaneen työntekijän kanssa.

Nainen otti yhteyttä ammattiliittoon ja sen jälkeen työpaikkansa henkilöstöhallintoon, jossa työsopimuksen jatko lopulta järjestyi.

– Asia saatiin kuntoon nopeasti, mutta ei tämä reilulta tuntunut. Tuntui siltä, että itsestään selvistä asioista joutuu taistelemaan. Tunsin itseni kasvottomaksi kulueräksi, sellaiseksi hyödykkeeksi.

Tällä hetkellä äitiyslomalla oleva nainen odottaa jännityksellä, järjestyykö tehtävään lisärahoitusta ja pääseekö hän palaamaan samoihin tehtäviin.

– Nyt kun puhutaan syntyvyyden laskusta niin pitäisi ottaa huomioon se, miksi lasten hankintaa pelätään. Näissä asioissa olisi kyllä paljon rukkaamista.

"Työnantajien asenteet ovat keskiajalta"

Kansainvälisissä tehtävissä työskentelevä 40-vuotias nainen kertoo, että työnantaja yritti tarjota hänelle laitonta työsopimusta äitiysloman aikana.

Naisen perhevapaan aikana hänen työpaikkanaan toiminut yhdistys lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi, isompi yhdistys, johon hän siirtyi vanhana työntekijänä.

Äitiyslomalla olleen naisen työsopimuksen tekeminen kesti kuukausien ajan. Kun sopimus lopulta patistelun jälkeen järjestyi, oli aloituspäivä merkitty heinäkuulle, kun vanhat työntekijät siirtyivät uuteen yhdistykseen maaliskuussa.

– Siinä vaiheessa hermot menivät täydellisesti. Tältä ajaltahan ei sitten kertyisi esimerkiksi vuosilomaa. Laitoin esimiehilleni viestiä, että tämä laittoman työsopimuksen tarjoaminen on aika erikoista, nainen kertoo.

Hän otti yhteyttä ammattiliiton lakimiehiin ja väännön jälkeen työsopimuksen alkamispäivämäärä saatiin kohdilleen. Paha maku omien oikeuksien penäämisestä kuitenkin jäi.

– Sain korjattua tämän, koska olen kokenut ihminen ja pidän puoleni. Mietin, kuinka paljon on tapauksia, joissa esimerkiksi 25-vuotias äiti ottaa tietämättään vastaan laittoman työsopimuksen. Luulen, että yksi syy sille, että Suomessa ei synny lapsia on se, että työnantajien asenteet äitiysvapaita kohtaan ovat jossain keskiajalla.

Perussuomalaisten viitasaarelaisen kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen lomamatka Hondurasiin on venähtänyt suunniteltua pitemmäksi hämähäkinpureman takia.

Hämähäkki iski leukansa Hakkaraisen jalkaan yöllä sängyssä.

– Se oli semmoinen tuuman mittainen, pari-kolme senttiä pitkä hämähäkki, mutta se jurskautti leuoillaan kunnolla jalasta, Hakkarainen kuvailee tapahtumaa.

Hakkarainen kertoo tappaneensa hämähäkin kengällä ja heittäneensä sen pihalle. Purema vei miehen nopeasti huonoon kuntoon.

– Rupesin tärisemään ja näkemään harhoja, ja nousi korkea kuume, Hakkarainen kertoo ensimmäisistä oireistaan.

Kansanedustaja kertoo, että naapurissa asunut Ernesto vei hänet pikaisesti sairaalaan, jossa oireet pahenivat.

– Tuli kauheita vesirakkuloita jalkoihin, verisuonet alkoi supistua eikä keuhkot toimineet, Hakkarainen luettelee.

Hakkarainen kertoo saaneensa kuitenkin hyvää hoitoa myrkytysoireisiin. Hän arvelee voivansa lähteä paluumatkalle Suomeen tämän viikon torstaina kuten oli hänen alkuperäinen suunnitelmansakin.

Teuvo Hakkarainen on vieraillut Hondurasissa aiemminkin. Hän on ollut perustamassa lomapaikkakunnalleen sahaa, ja on nyt joululomallaan vieraillut paikallisten tuttaviensa luona.

Päivitetty 9.50: Keskustelu suljettu, koska siinä kommentoitiin asiattomasti henkilön terveydentilaa.

"Viime kesänä lähettämäni kirjattu kirje Ruotsin veroviranomaiselle katosi. Sisältönä oli muun muassa viranomaisen myöntämä todistus, josta ilmenee ruotsalainen henkilötunnukseni. Useiden soittojeni jälkeen sain pyytämäni kirjallisen todistuksen kadonneesta kirjeestä.
Seurantakoodin mukaan se ei ole milloinkaan lähtenyt Pasilassa sijaitsevasta ulkomaanterminaalista eteenpäin. Vain postimaksu luvattiin palauttaa, mikäli sitä vaadin. Siinä kaikki."

"Meiltä on kadonnut useita laskuja ja kirjeitä. Pahin katoaminen vei minulta luottotiedot, kun karhukirjeetkään eivät tulleet perille. Posti ”korvasi” ikimerkeillä. Kaikkiaan olemme saaneet kolme kertaa ikimerkkejä, joilla ei tee yhtään mitään. Ne eivät korvaa mielipahaa eivätkä varsinkaan rahallista tappiota."

Kysyimme aiemmin kokemuksia kadonneista postilähetyksistä. Vastauksia tuli satoja, ja yllä olevat tarinat ovat esimerkkejä niistä. Kokosimme tähän juttuun kolme keskeistä ongelmaa, jotka toistuivat vastauksissa. Ne olivat lähetysten katoaminen, asikaspalvelun hitaus ja valitusten teon hankaluus sekä yleinen luottamuspula Postia kohtaan. Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila vastaa kritiikkiin.

Kirjeen katoaminen harmittaa

Postin kautta lähetetyt kirjeet ja kortit olivat usealta vastaajalta kadonneet. Eräs yrittäjä kertoi viime kesän aikana Postin hävittäneen yli kymmenen hänen lähettämäänsä kirjettä. Postin omien tilastojen mukaan kadonneita kirjaamattomia kirjeitä oli vuonna 2016 kuitenkin vain 189 kappaletta.

Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että Posti jakoi vuonna 2017 yhteensä 690 miljoonaa osoitteellista kirjettä, joista tiedusteluja tuli asiakkailta 2857 kappaletta.

– Tämä vastaa 0,0004 prosenttia koko lähetysmäärästä, hän toteaa.

"Seitsemän vuotta sitten teetin valokuvista joulukortit. Lähetin niitä noin 50 ihmiselle. Sain viestejä, että olenko loukkaantunut jostakin, kun en lähettänyt heille korttia. Todellisuudessa lähetin, mutta läheskään kaikki eivät saaneet korttia. Harmittaa kortittien kalliimpi hinta sekä joulumerkin hinta. Maksoin ne aivan turhasta. Esimerkiksi kummityttöni ei ole tähän päivään mennessä saanut tällaista korttia.Nykyään en edes lähetä enää kortteja, vaan laitan mieluummin kuvaviestin ja annan rahat hyväntekeväisyyteen."

Anttila kertoo myös, että suurin osa tiedusteluista päätyy ratkaisemattomiksi siksi, koska Posti ei kykene selvittämään yksittäisten kirjeiden kulkua.

– Posti ei tilastoi kadonneiksi kirjeiksi reklamaatioita, joista ei ole voitu todeta lähetyksen saapumista Postin verkkoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa suurta osaa postimerkillisistä kirjeistä ja korteista, joita ei ole kirjattu.

Yrittäjä: katoamiset jäävät reklamoimatta

Toinen asia, joka nousi esille kyselyssämme, oli asiakaspalvelun toiminnan jähmeys. Tämä on johtanut siihen, että kadonneista kirjeistä ei välttämättä viitsitä enää valittaa. Monia harmittaa myös Postin kykenemättömyys hyvittää tilanne asiakkaalleen.

Osalle on tarjottu ainoastaan postimerkkejä hyvitykseksi mielipahasta. Erään Suomessa ja ulkomailla toimivan yrityksen toimitusjohtaja kuvasi tuntojaan näin:

"Postin asiakaspalvelu toimii niin hitaasti, että se nostaa kynnystä hoitaa asioita. Käytännössä monet tapaukset jäävät kokonaan reklamoimatta, koska asian hoitaminen on Postin toiminnan takia vaikeaa. Lisäksi reklamointeihin kadonneista kirjaamattomista kirjeistä ei ole tullut välttämättä ollenkaan vastausta."

Yrittäjän lisäksi useampi vastaaja kertoi tuskastuneensa valitusten tekoon kadonneista lähetyksistään. Postin Anttila puolestaan kertoo, että asiakkaat ottavat kyllä yhteyttä asiakaspalveluun, kun epäilevät kirjeen kadonneen.

– Mutta he eivät yleensä ilmoita, jos kyseinen kadonnut kirje saapuukin myöhässä. Jos yhteydenotossa asiakaspalveluun alkaa vaikuttaa siltä, että kirjaamaton kirje on todella kadonnut eikä ole todennäköistä, että se on enää vain myöhässä, teemme itse tai pyydämme asiakasta tekemään aiheesta reklamaation.

Anttila kertoo, että kaikkiin kontakteihin vastataan asiakaspalvelussa, myös kirjaamattomien kirjeiden katoamiseen tai myöhästymiseen liittyviin asioihin.

– Seurannan puuttuminen kirjeestä toki aiheuttaa sen, että kovinkaan paljoa ei asiakaspalvelu pysty tekemään kirjeen etsinnän suhteen, hän lisää.

Jos asiakkaalta katoaa toistuvasti kirjeitä, Posti käynnistä tehostetun seurannan. Seurantatapa riippuu siitä, onko kyseessä lähettäjä vai vastaanottaja. Anttila kertoo, että näitä tapauksia on vain muutamia vuodessa.

Luottamus vaakalaudalla

Kolmas esiin noussut asia oli kokemus luottamuksen menetyksestä Postiin. Tämän takia osa vastanneista aikoi tai oli jo siirtynyt käyttämään muita jakelu- ja kuljetuspalveluita.

Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että asiakastyytyväisyysmittausten mukaan tyytyväisyys Postiin on parantunut vuoden 2018 aikana.

– Kirje-, lehti- ja pakettijakelu on nykyään Suomessa täysin kilpailtua, mutta Posti on pärjännyt tässä kilpailussa hyvin, ja esimerkiksi viime vuonna Posti toimitti ennätyksellisen paljon paketteja. Tämä kertoo asiakkaidemme luottamuksesta.

Anttila haluaa korostaa, että Postin lisäksi Suomessa toimii 15 muuta jakeluyhtiötä, jotka jakavat esimerkiksi lehtiä ja laskuja. Myös niille sattuu jakeluvirheitä.

Anttila kertookin, että vuoden 2018 aikana marraskuun loppuun mennessä Postille on toimitettu yli 110 000 kappaletta jakeluyhtiöiden väärin jakamia kirjeitä postinsaajilta. Monesti ihmiset laittavat nämä virheet Postin piikkiin, koska eivät tiedä, kuka kadonneen kirjeen on jakanut.

Toimittaja Raisa Mattila toivoi esikoistaan odottaessaan, että hän ja hänen puolisonsa hoitaisivat vauvaa yhtä paljon. Kumpikin viettäisi omaa aikaa ja pitäisi kiinni itselle tärkeistä asioista.

Pian vauvan syntymän jälkeen Mattila sai kuitenkin yllätyksekseen huomata, että aiemmin tasavertainen parisuhde oli yhtäkkiä ottanut harppauksen 1950-luvulle.

Vauvan hoitamisen ohella Mattila koki myös kodin hoitamisen ja siivoamisen alkavan lipsua hänen kontolleen, kun mies kävi töissä tienaamassa.

Tilanne herätti ristiriitaisia tunteita: toisaalta Mattilaa harmittivat vanhanaikaiset vanhemmuusroolit, mutta toisaalta hänen oli aluksi hyvin vaikea antaa miehelleen vastuuta vauvan hoitamisesta. Samaa hän kertoo kuulleensa muiltakin tuoreilta äideiltä.

– Omistautuvan äidin rooli alkoi puskea pintaan. Jumpassa ollessani kipuilin sitä, meneekö lapseni kehitys pilalle, kun äiti ei ole lohduttamassa vauvaa, kun se varmaan itkee kotona koko ajan, Mattila kuvailee.

Mitä parisuhteelle oikein tapahtui?

Tasavertaisuuden kadotessa Mattilan parisuhteeseen hiipi myös uudenlaisia riidanaiheita kuten ajankäyttö. Uudessa elämäntilanteessa oman ajan ottaminen ei ollutkaan enää samanlainen itsestäänselvyys kuin aiemmin.

Mattila havaitsi, että toisen saama oma aika on miltei aina pois joko toisen omasta tai perheen yhteisestä ajasta.

Hänen ystävänsä ja kollegansa Julia Thurén, joka oli yhtä aikaa perhevapaalla, jakoi Mattilan kokemukset. Yhdessä he alkoivat ihmetellä, mitä heidän parisuhteilleen oli vauva-arjen myötä tapahtunut.

Mattila yritti etsiä tietoa kirjoista, mutta kaikki kirjat tuntuivat keskittyvän vanhemmuuteen, eivät niinkään vanhempien parisuhteeseen.

Näin sai alkunsa Mattilan ja Thurénin juuri julkaistu Lapsiperheen parisuhdekirja, joka pyrkii nimeämään lapsiperheen parisuhdetta haastavat ilmiöt sekä tarjoamaan niihin vertaistukea ja käytännöllisiä ratkaisuja. Kirjaan on haastateltu tavallisia vanhempia sekä eri alojen asiantuntijoita.

Parhaiten kirja toimii pareille, joille on syntymässä tai juuri syntynyt ensimmäinen lapsi.

– Yksi tärkeä pointti kirjaa tehdessä on ollut tehdä asioita näkyväksi ja normaaliksi. Vertaistuen ajatus on kirjassa vahvana. On tärkeää kuulla kanssavanhemmilta, että heilläkin on ollut tällaista, kertoo Mattila, joka itsekin koki monia oivalluksia kirjaa kirjoittaessaan.

Riidat lisääntyvät lapsen myötä

"Erään riidan muistan melkein päivän tarkkuudella. Sinä maaliskuisena lauantaina totesin rakkaalle aviopuolisolleni sanat ”painu v*uun” aivan tavallisen parisuhderiidan tiimellyksessä."

Näin Mattila kertoo riitelystään kirjassa ja toteaa itsekin hätkähtäneensä omaa reaktiotaan. Aiemmin riitelyjen yhteydessä ei ollut sentään haistateltu toiselle.

Samalla hän lohduttaa kertomalla, että vuoden 2003 Perhebarometrin mukaan riidat lisääntyivät lapsen syntymän jälkeen joka viidennellä avioparilla. Kotitöiden jälkeen eniten riidellään lasten kasvatuksesta.

Riitelyä lisäävät uuden elämäntilanteen mukanaan tuoma stressi, väsymys, kiireen tuntu ja oman ajan puute. Joskus kiistaa aiheuttaa myös se, että perhe-elämän todellisuus onkin lopulta jotain ihan muuta, kuin mitä on odottanut.

Mattila kertoo, että he riitelivät miehensä kanssa säännöllisesti siitä, kumpi oli tehnyt enemmän kotitöitä tai muulla tavoin hyödyttänyt arjen sujumista.

Mattila koki riitelystä syyllisyyttä.

– Vauva-ajan pitäisi olla ihanaa aikaa ja koin, että puolison kanssa kinastelu toi siihen särön.

Synninpäästön riitelyyn Mattila koki saaneensa hänen haastatellessaan seksuaaliterapeutti Elina Tanskasta, joka toteaa kirjassa näin: ”Ihmiset ottavat yhteen yleensä vain asioista, jotka ovat jostain syystä heille tärkeitä".

– Nyt muutaman vuoden perspektiivillä ymmärrän, että ne olivat niitä vanhemmuuden ja uuden elämäntilanteen kasvukipuja. Nyt, kun olemme kinastelleet ne kinat, ne ovat ohjanneet meitä kohti tasapainoisempaa tilannetta, sanoo parisuhdeterapiassakin riitojaan ratkonut Mattila.

Riitojen ratkaisemisen vinkkeihin palataan jutussa myöhemmin.

Yksinäinen odottaa puolisoltaan liikaa

Lapsiperhe-elämän mukanaan tuomien riidanaiheiden lisäksi vanhempien parisuhdetta voi kuormittaa yksinäisyyden kokemus.

Mattila kertoo itsekin olleensa ensimmäisinä kuukausina paljon yksin vauvan kanssa, sillä hän ei tuntenut juurikaan muita lapsiperheiden vanhempia.

– Tiedän, kuinka pitkiä ne päivät vauvan kanssa siellä kotona voivat olla. Se ei tehnyt ainakaan minulle hyvää, Mattila toteaa.

Jos toisen vanhemman ainoat kontaktit ovat puolisoon ja lapseen, heihin voi kohdistua ylimitoitettuja odotuksia ja jopa riippuvuutta, toteaa kirjassa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies Suvi Laru.

Tiivis kaveriverkosto voi suojata parisuhdetta, kun osan omista kiinnostuksen kohteista voi jakaa ystäväpiirin kanssa ja näin odotukset puolisoa kohtaan laskevat.

Yksinäisyys voi myös vaikuttaa vanhemmuuteen. Jos omat voimat ovat vähissä, ei lapsellekaan jaksa tarjota emotionaalista tukea. Jopa vanhemman kyky leikkiä lapsensa kanssa saattaa heikentyä yksinäisyyden vaikutuksesta.

Yksinäisyyden kokemus tai sen pelko voivat vaikuttaa myös perheen hoitoratkaisuihin. Näin kirjassa kertoo kahden lapsen isä.

"Olemme keskustelleet vaimon kanssa, että halutessani voisin jäädä isyysvapaalle ja hän menisi töihin. Ajatus kuitenkin pelottaa, koska harvat kaverini asuvat eri kaupungeissa, eikä minulla ole täällä ketään perheen ulkopuolelta."

Etenkin pitkään jatkuneen yksinäisyyden katkaiseminen voi olla todella vaikeaa eikä vauva-aika välttämättä tee siitä yhtään helpompaa. Silti Mattila kannustaa hakeutumaan toisten ihmisten seuraan.

– Ei kannata yrittää pärjätä yksin, koska yksin pärjää usein paljon huonommin, kuin muiden ihmisten seurassa tai heidän tuellansa.

Tasa-arvoinen vanhemmuus vahvistaa parisuhdetta

"Jokainen lapsiperheen jäsen on sitä onnellisempi mitä tasa-arvoisempi parisuhde vanhemmilla on."

Tähän tulokseen Mattila ja Thurén tulivat haastateltuaan lukuisia asiantuntijoita. He haluavatkin kirjallaan kannustaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, vaikka vastuu ja perhevapaat eivät heidän omissakaan parisuhteissaan jakautuneet tasan puolisoiden kesken.

Kun molemmilla on kokemusta lapsen kanssa kahdestaan olemisesta, parisuhde vahvistuu, sillä on helpompi ymmärtää toisen kokemusta, Mattila muistuttaa.

– Nyt meillä on samanlainen kokemus vauvavuodesta, vaikka olinkin itse pidempään kotona. Voimme bondailla eri tavalla siitä, miten tylsää tai ihanaa, päivästä riippuen, kotona lapsen kanssa oli.

Vauvavuoden aikana myös muodostetaan perheen rutiineja, jotka saattavat jäädä päälle vuosikausiksi ja joita voi olla hankala muokata myöhemmin. Siksi on tärkeää, etteivät kaikki kotityöt ja lapsen hoito huomaamatta kasaudu vain toisen harteille.

"Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta." Raisa Mattila

Mattila toivoo, että perhevapaauudistus saataisiin vietyä pian läpi ja isiä ohjattaisiin jäämään enemmän kotiin.

– Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta, vaan monista muista tekijöistä, joita pitäisi yhteiskunnallisella päätöksenteolla saada tasattua. Kaikkea vastuuta ei voi kaataa ihmisten omaan niskaan, Mattila sanoo.

Kirjassa Mattila ja Thurén muistuttavat myös isiä kotiinjäämisen hyödyistä.

"Aktiivinen isän rooli lisää etenkin isien omaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Kun vuorovaikutus lapsen kanssa toimii, isä kokee enemmän myös parisuhdetyytyväisyyttä kuin silloin, jos suhde lapseen on etäinen."

Kirjan vinkkejä haasteisiin

Kirjassa Mattila ja Thurén tarjoavat paljon vinkkejä ja harjoituksia erilaisiin parisuhdetta haastaviin tilanteisiin. Esimerkiksi riitelyn vähentämiseen ja rakentavampaan riitelyyn on tarjolla useita eri neuvoja.

Miten välttyä turhilta riidoilta?

Kummankin on hyvä opetella tunnistamaan omia tarpeitaan ja puhumaan niistä toiselle ääneen. Kumppani ei aina sanoita odotuksiaan toiselle mutta pahastuu helposti, jos ne eivät toteudu. Sellainen johtaa usein turhiin riitoihin. Ilman asioista puhumista toinen ei voi tietää, millaisia odotuksia häneen kohdistuu. Kannattaa kertoa toiselle suoraan, että toivoo esimerkiksi tasa-arvoisempaa kotitöiden jakoa, eikä piikitellä likasukista lattialla.

Reilun riitelyn ohjeet

1. Puhu tunteesta

Toisen syyttäminen aiheuttaa useimmiten vetäytymisen tai vastahyökkäyksen ja vauhdittaa riitaa. Älä siis kerro, mitä toinen tekee, vaan kerro, miltä se sinusta tuntuu.

2. Vältä tietoisia loukkauksia

Parisuhderiidan pyörteissä pahimmat loukkaukset voi joskus onnistua välttämään, jos miettii, miten sanoisi samasta asiasta ystävälle, Mattila kirjoittaa.

3. Sovi ja unohda

Sopikaa riita, unohtakaa erimielisyydet ja tehkää jotain mukavaa. Unohtaminen tarkoittaa sitä, ettei kiistan aiheita hillota mielessä ja nosteta esiin seuraavassa riidassa.

Kiistaa kotitöistä?

Jos kotityöt aiheuttavat jatkuvasti riitaa, voi tilannetta ratkoa seuraavien kysymysten avulla: Mitä hyvää on systeemissä, jolla kotityöt on nyt jaettu? Minkä yhden asian pitäisi kummankin omasta mielestä muuttua, jotta vastuut jakautuisivat jatkossa tasaisemmin? Mitä asioille voisi käytännössä tehdä mahdollisimman pian? Millaista kiitosta kumpikin toivoo saavansa kotihommista?

Tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä lähes 70 prosenttia kokee saavansa tekemistään kotitöistä arvostusta perheeltään, mutta naisista samoin kokee vain noin puolet. Jopa joka viides nainen on sitä mieltä, ettei perhe pidä heidän hoitamiaan kotitöitä ollenkaan tärkeinä.

Siksi erityisesti naisilla puolison osoittama arvostus hyvitti tämän pienempää työpanosta. Jos ei ehdi osallistua, kannattaa siis edes kiittää. Kiitoksen kuuleminen voi olla erityisen tärkeää lasta kotona hoitavalle vanhemmalle, kirjassa todetaan.

Kiistaa omasta ajasta?

Käykää sunnuntaina seuraava viikko läpi ja varmistakaa, onko molemmille luvassa tarpeeksi omaa aikaa.

Sopikaa halutessanne vakiovuorot: toinen saa vaikka tiistai-illan ja toinen torstai-illan. Tuolloin on muutama tunti aikaa, jonka voi käyttää ihan miten huvittaa tarvitsematta kysyä lupaa mihinkään.

Muista myös kiittää jälkikäteen toista ja kertoa, miten mukavaa yksinolo oli.

Tasa-arvoinen vauvanhoito

1. Vauvan pientä itkua on hyvä oppia sietämään. Vauva itkee muistakin syistä kuin vain nälästä. Siksi isän kannattaa opetella rauhoittamaan vauvaa myös itse eikä heti tarjota huutavaa nyyttiä äidille.

2. Molemmat tietävät yhtä hyvin. Paremmin tietävän vanhemman roolia vastaan kannattaa taistella.

3. Anna toisen hoitaa ja päättää. Äiti saattaa usein jättää vauvan isälle hoitoon syötettynä ja puettuna, mutta isä voi hoitaa asiat myös itse.

4. Ota selvää ja ole kiinnostunut. Molempien on hyvä olla perillä siitä, mitä kaikkea vauvan hoitamiseen kuuluu.

5. Työnjako helpottaa suhdetta. Kun kumpikin suoriutuu kaikista lapseen liittyvistä asioista, suhde säilyy helpoiten tasavertaisena.

Lue myös:

Onko parisuhteesi hukkumassa ruuhkavuosiin? Uuden vireen voi löytää pienillä arkisilla teoilla: Sano suoraan, että väsyttää, äläkä kolistele kattiloita

"Lapsi söi ja nukkui kellontarkasti, unohdin itseni täysin" – Uupumus ja yksinäisyys ovat nykyvanhemmuuden pahimmat vitsaukset

– En voi rakastaa yli 50-vuotiasta naista. Hän on liian vanha. Yli 50-vuotiaat naiset ovat minulle näkymättömiä.

Näin arvioi naisia tunnettu ranskalainen kirjailija Yann Moix ranskalaisessa aikakausilehdessä Marie Clairessa. Sanomattakin lienee selvää, että kirjailija on aiheuttanut ulostulollaan valtavan myrskyn.

– Pidän enemmän nuorten naisten vartaloista. 25-vuotiaan naisen vartalo on upea. Yli 50-vuotiaan naisen vartalo ei ole upea laisinkaan.

Näillä kommenteilla julkisuuden henkilö Moix niittasi itsensä tämän vuoden siteeratuimpien ihmisten joukkoon ainakin Twitterissä ja Facebookissa. Sosiaalisen median kommentaattorit ovat pitäneet hänen sanomisiaan lähinnä typerinä.

Moix ei tyytynyt haastattelussa arvioimaan naisia pelkän iän perusteella. Hän päätti jatkaa avautumistaan ja kertoi tapailevansa yksinomaan aasialaisia naisia.

Uusi kirja juuri ilmestynyt

Yann Moix on itse 50-vuotias. Hän on syntynyt aprillipäivän aattona 1968.

Kirjailija Moix on kulttuuripiireissä näkyvä hahmo. Vuonna 1996 hän sai arvostetun esikoisteosten Prix Concourt -kirjallisuuspalkinnon.

Pitkin uraansa hän on ollut tunnettu "valtavirrasta poikkeavista" kommenteistaan. Provokaatio Marie Claire -lehdessä on mitä todennäköisimmin harkittu.

Yann Moixilta on vastikään ilmestynyt uusi romaani, joka arvioidaan myös Marie Claire -lehden sivuilla. Moixin vaikutin voikin olla puhdas myynninedistäminen kohun varjolla.

Brigitte, Moix ja Me Too

Toisaalta juuri 50-vuotiaat naiset harrastavat erityisen paljon kirjallisuutta. Siinä mielessä kirjailija Moixin myyntimiehen vaisto saattaa pettää.

Ranskalaiset ovat vast'ikään vaikuttuneet ja hurmaantuneet siitä, että presidentti Emmanuel Macronilla on itseään huomattavasti iäkkäämpi Brigitte puolisonaan. Tämä ja Me Too -liike ovat Ranskassa nostaneet naisen paikan uudella tavalla keskusteluun. Ranskan kulttuurisessa jatkumossa nämä liikahdukset taitavat silti jäädä päiväperhoiksi.

Ranska on yhä sukupuolirooleiltaan hyvin vanhanaikainen. Isolle osalle kansaa Moixin kommentit ovat vanhan kertausta, jotka eivät lopulta suurta tunnekuohua aiheuta.

Ei odotettavissa kirjarovioita

Yli 50-vuotiaiden naisten ryntäystä polttamaan Moixin kirjoja ei ole odotettavissa.

Kohu Moixin ympärillä jää perinteiseen mediaan ja sosiaaliseen mediaan, joihin Moix sen tarkoittikin. Pöhinä kestää juuri sen ajan kuin kirja on muutoinkin myyntilistoilla.

Oikein ajoitetuilla seksistisillä kommenteilla saa Ranskassa sopivasti julkisuutta, mutta kolhua kuvaan niistä tuskin jää.

Vertailun vuoksi ei voisi oikein kuvitella, että Kari Hotakainen lausuisi Me Naisten haastattelussa vastaavia.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) Bremenin-osaston johtaja Frank Magnitz on joutunut rajun väkivallan kohteeksi.

66-vuotias Magnitz oli eilen maanantaina palaamasta teatteriesityksestä, kun kolme kasvonsa peittänyttä henkilöä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Magnitzia lyötiin päähän puisella esineellä ja pahoinpitelyä jatkettiin vielä, kun uhri makasi tajuttomana maassa.

Magnitzin puolue on julkaissut sosiaalisessa mediassa valokuvan, jossa tämä makaa sairaalan sängyssä pahoin vahingoittuneena.

Poliisilla ei toistaiseksi ole tietoa tekijöistä. Tapausta tutkitaan uhrin taustasta johtuen poliittisena rikoksena, kertovat Saksan tiedotusvälineet, muiden muassa Bild -lehti.

Vaihtoehto Saksalle on oikeistopopulistinen ja voimakkaan ulkomaalaisvastainen puolue.

Puolue on julkaissut tiedotteen, jossa se syyttää antifasistista Antifa-liikettä sekä poliittisia vastustajiaan sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä tapahtuneesta.

– Ei vain vasemmisto, vaan myös SPD ja vihreät tukevat Antifaa ja sen hyökkäyksiä. Onko tämä se, mitä muut poliittiset voimat haluavat, puolue kirjoittaa tiedotteessaan.

Antifa on äärivasemmistolainen, äärioikeistoa vastustava verkosto, joka on syyllistynyt myös väkivaltaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tietoa, onko Antifa syyllinen Magnitzin pahoinpitelyyn.

AfD:n poliittiset vastustajat ovat tuominneet väkivallanteon.

– Väkivalta ei ole hyväksyttävää. Toivon hänelle pikaista paranemista, kirjoitti SPD-poliitikko Johannes Kahrs, joka tunnetaan yhtenä AfD:n ankarimmista kriitikoista.

– Toivon, että tekijät saadaan pian kiinni ja syytteeseen. Väkivalta ei ole oikeutettua myöskään AfD:tä vastaan. Jos vihaan vastataan vihalla, lopussa vain viha voittaa, kirjoittaa Saksan vihreiden entinen puheenjohtaja Cem Özdemir Twitterissä.

Viime viikolla AfD:n Saksin osavaltiossa sijaitsevan toimisto vaurioitui, kun sinne heitetty esine räjähti. Saksissa on ollut muitakin iskuja AfD:n tiloja vastaan, joskin niiden aiheuttama vahinko on ollut vähäistä.

Osavaltion SPD:tä edustava varapääministeri Martin Dulig totesi Detsche Welle -uutiskanavan mukaan, että iskujen on loputtava, koska ne vahingoittavat demokratiaa ja koska AfD käyttää niitä hyväkseen.

Karjalan lennoston entistä komentajaa eversti Markus Päiviötä ja Ilmavoimien komentajaa Sampo Eskelistä epäillään sotilasrikoksista

Syytteet liittyvät syyskuussa 2017 Inarissa järjestetyn vapaaehtoisen kertausharjoituksen tapahtumiin.

Lennoston silloisena komentajana toimineen eversti Markus Päiviön epäillään rikkoneen sotilaan käyttäytymisvelvoitteita sekä kohdelleen alaisiaan epäasiallisesti johtamansa harjoituksen aikana.

Everstin esimiehenä toimineen Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelisen epäillään laiminlyöneen velvollisuuttaan huolehtia esitutkinnan aloittamisesta viipymättä.

Tutkintapyyntö everstin toiminnasta tehtiin 18.12.2017. Ilmavoimien komentajan osalta esitutkinta käynnistettiin puolustusvoimien aloitteesta. Päiviötä vastaan on nostettu syytteet esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta. Eskelistä vastaan on nostettu syyte palvelusrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.

Syyttäjänviraston tiedotteen mukaan sekä eversti Päiviö että komentaja Eskelinen ovat kiistäneet syyllisyytensä. Päiviö siirrettiin viime vuoden helmikuussa toisiin tehtäviin. STT:n mukaan Puolustusvoimat antaa Eskelisen jatkaa tehtävässään toistaiseksi.

Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Max Arhippainen kertoi STT:lle, että pääesikunta aloittaa nyt arvioinnin, jossa pohditaan mahdollisia Eskeliseen kohdistuvia toimenpiteitä. Arhippainen ei halua arvioida, kuinka kauan arviointi vie.

Esitutkinnat on epäiltyä kunnianloukkausta lukuun ottamatta suorittanut Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto.

Rikoksista epäiltyjen korkeiden sotilasarvojen vuoksi asian ensimmäinen käsittely on hovioikeudessa. Istuntopäivä ei ole vielä tiedossa. Syytteiden sisältö tulee julkiseksi, kun oikeudenkäynti alkaa.

8.1.2019 klo 15:37 lisätty STT:n tiedot.

Kun Yle julkaisi syksyllä jutun 16-vuotiaan Jeren kaltoinkohtelusta psykiatrisissa hoitolaitoksissa, toimitukseen tuli lähes 20 tarinaa vastaavista kokemuksista.

Vammaisten ja psyykkisesti sairaiden lasten äidit ja isät ihmettelevät sitä, miksei näiden laitosten valvontaan puututa samalla tavalla kuin lastensuojelun puolella on puututtu.

Valitusreitit ovat olemassa, mutta äitien ja isien mielestä niistä ei ole käytännön hyötyä. Vaikka väärinkäytös pystyttäisiinkin osoittamaan, sanktio on huomautuksen luokkaa.

Lain mukaan alaikäistä on hoidettava yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhempien mukaan näin ei tapahdu. Henkilökunnan on toimiaan perustellessaan helppo vedota lapsen sairauteen tai vammaan. Kahden kesken käytyjen keskustelujen sisältöä ei voi mitenkään näyttää toteen.

Viimeksi kehitysvammaisten lasten kaltoinkohtelusta kertoi MOT.

Joudun elämään loppuelämäni sen kanssa, että lapseni kärsi valtavasti. Maarit Snellman

Pyysimme meille kirjoittaneita vanhempia juttuun mukaan. Kolme äitiä eri puolilta maata haluaa kertoa lastensa tarinan. Yle on tarkistanut väitteiden paikkansapitävyyden lasten potilaskertomuksista, hoitoraporteista ja kanteluista sekä hoitolaitosten antamista vastineista kanteluihin. Asiakirjat vahvistavat suurimman osan vanhempien väitteistä, mutta kaikkia asioita ei ole pystytty dokumenteista varmistamaan. Näistä on jutussa maininta erikseen.

Juttuun on haastateltu myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikkoa, Kehitysvammaliittoa sekä Autismi- ja Aspergerliittoa.

Varsinais-Suomessa asuvan Maarit Snellmanin vammainen Jesper-poika kuoli 13-vuotiaana. Jesperin kuolemasta on kahdeksan vuotta aikaa. Ennen sitä Suomessa tehtiin lakimuutos, jonka seurauksista vammaiset lapset maksavat omaisten ja etujärjestöjen mielestä edelleen.

– Minun ei tarvitse enää pelätä poikani turvallisuuden puolesta. Silti minä joudun elämään loppuelämäni sen kanssa, että lapseni kärsi valtavasti, sanoo Maarit Snellman.

Hän on synnyttänyt ja haudannut kaksi lasta.

Jesper

Nicklas oli esikoiseni. Poika syntyi keskosena Oslossa ja kuoli synnytyksen jälkeen. Pikkuveli Jesper syntyi vuotta myöhemmin. Vauvan syöttäminen takkusi, maito valui pitkin pojan kasvoja. Lapsi oli myös veltto ja karsasti. Jotain oli vialla.

Turun yliopistollisesta keskussairaalasta tuli diagnoosi: laaja-alainen kehityshäiriö. Se tarkentui myöhemmin hyvin harvinaiseksi kromosomihäiriöksi. Muistan, kun se kirje tuli. Oli kevättalvi ja luin kirjeen ulkona postilaatikolla.

Kromosomihäiriö aiheuttaa vaikean kehitysvamman. Jesper oli yksivuotias.

Päätin tehdä kaikkeni. Sainkin Jesperin kävelemään. Sitten hänellä puhkesi vaikea Lennox-Gastautin epilepsia. Jesper alkoi saada pitkittyneitä epilepsiakohtauksia, jotka kestivät pahimmillaan tunteja. Kerran hän oli kuukauden sairaalassa, kun kohtausta ei saatu poikki. Olin varma, että hän kuolee.

Jesper meni kaksivuotiaana perhepäivähoitoon ja siirtyi myöhemmin päiväkodin erityisyksikköön. Olin Jesperin omaishoitaja, mutta tuki oli mitätön. Aloitin opettajan opinnot ammattikorkeakoulussa ja maksoin ne säästöillläni. Elämä kulki päiväkodin, apteekin ja sairaalan luomassa kolmiossa. Kun Jesper oli viisivuotias, sain päiväkodista hysteerisen puhelun.

Jesper oli saanut toisen lapsen lääkkeet. Päiväkodissa oli annettu pojalle tuhti annos lihasrelaksantteja.

Kerran Jesperin lääkkeiden joukossa oli tabletti, jota en tunnistanut. Maarit Snellman

Kun pääsin päiväkodille, Jesper ei reagoinut enää mihinkään. Ambulanssi oli tilattu, poika sai lääkehiiltä ja joutui teholle. Päiväkoti antoi työntekijälle kriisiapua. Minulle ei tarjottu mitään. Minulla ei ole tästä tapauksesta dokumenttia.

Jesperin ollessa 6-vuotias loukkasin selkäni, kun nostin poikaa sängystä. Nikama meni paikaltaan. Jouduin maksamaan kiropraktikon hoidot itse. Olin yksinhuoltaja, ja olin elänyt työttömyyskorvauksilla ja säästöillä. Kelan kuntoutus evättiin. Se tarkoitti Jesperin laittamista laitokseen.

Vietin kolme viikkoa sängyn pohjalla itseinhossa. Olisin halunnut hoitaa lapseni kotona, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei siinä vaiheessa tarjottu. Kirjoitin hoitokotia varten tiivistelmän, jossa oli tärkein Jesperistä. “Minä Jesper Johan”. Osallistuin aktiivisesti pojan hoitoon. Jos hän nukkui, lajittelin osaston pyykkejä. Muistin joulut ja pääsiäiset. Yritin viestiä kaikin tavoin, että tämä on yhteispeliä.

Kiinnitin jo alussa huomiota siihen, että kaikkien asukkaiden lääkedosetit olivat sikinsokin keittiön tasolla. Otin tavakseni tarkistaa Jesperin lääkkeet, kun olin niitä antamassa.

Kerran Jesperin lääkkeiden joukossa oli tabletti, jota en tunnistanut. Kysyin hoitajalta, että mikä tämä on. Hän kertoi lääkkeen nimen. Sanoin, ettei Jesperille ole määrätty sellaista lääkettä.

Jätin soittopyynnön osastonhoitajalle, mutta puhelua ei koskaan tullut. Kun sitten soitin hänelle, mitään vastuuta ei otettu. Tätä ei myöskään kirjattu mihinkään ylös. Minun on vaikea ymmärtää, ettei siitä saisi sanoa, jos lääkkeet on jaettu väärin.

Pidimme yhtä muiden vanhempien kanssa. Heiltä kuulin, että muillekin lapsille oli annettu vääriä lääkkeitä tai lääkitystä oli muutettu vanhemmille kertomatta. Teimme hoitokodille yhteisen vetoomuksen, jossa toivoimme parannusten muun muassa lääkitykseen liittyvään tiedonkulkuun.

Sitten Jesper sai poikkeuksellisen vaikean epilepsiakohtauksen.

Kun pääsin hoitokodille, kohtaus oli jatkunut yli puoli tuntia. Näin pitkä kohtaus on hengenvaarallinen hätätilanne, joka voi aiheuttaa kuoleman.

Jouduin itse vaatimaan hoitokodissa ambulanssin soittamista. Ensihoitajat sanoivat, että näkeehän tuon tilanteen vakavuuden vieraskin. Hoitokodissa ei nähty. Tein muistutuksen, mutta mitä niistä on hyötyä.

Olin saanut työpaikan, mutta en pystynyt käymään töissä. Halusin olla Jesperin vieressä. Työnantaja irtisanoi minut koeajalla.

Vein Jesperin sairaalasta takaisin hoitokotiin. Nähdessään laitoksen oven hän alkoi itkeä kasvot kauhua täynnä.

Hän oli yltäpäältä rakkulaihottuman peitossa ja katsoi minua anoen. Maarit Snellman

Kerran Jesperin peppu oli palanut rikki ulosteesta, kun vaippaa ei ollut vaihdettu. Hänelle määrättiin lääkekuuri ja viikko sänkylepoa. Poika löytyi monta kertaa lattialta. Korkealaitaisessa sängyssä oli huono lukko.

Myöhemmin Jesper sai hoitokodissa lääkkeestä allergisen reaktion. Kun menin sinne, Jesper oli päivähuoneessa telkkarin ääressä. Hän oli yltäpäältä rakkulaihottuman peitossa ja katsoi minua anoen. Hän ei pystynyt edes liikkumaan.

Kysyin, onko pojalle annettu allergialääkettä. Ei. Lähdimme ambulanssilla sairaalaan.

Mittani tuli täyteen. Päätin ottaa Jesperin takaisin kotiin. Hän oli ollut hoitokodissa neljä vuotta mutta ei saanut sitä hoitoa, jota olisi tarvinnut. Vasta nyt minulle kerrottiin palveluasumisen mahdollisuudesta kotona ja siitä, että voisin ryhtyä Jesperin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Se helpotti taloustilannettamme.

Elämä kotona alkoi sujua hyvin. Sain kotiin kaikki Jesperin hoidossa tarvittavat apuvälineet. Poika oli silminnähden tyytyväinen. Kaupungin edustaja kysyi häneltä eräällä käynnillä, että mitä kuuluu. Jesper vastasi, että hyvää. Hän oli lentää selälleen ja minä en olisi voinut parempaa kiitosta pojaltani saada.

Jesperillä oli ollut hoitokodissa pitkään vatsaongelmia, joita ei ollut koskaan kunnolla tutkittu. Eräänä päivänä kivut yltyivät ja vein pojan lastenpolille. Siellä Jesperiltä löytyi haimatulehdus. Lisäksi ultrassa löytyi sakkaa ja sappirakko oli kiviä täynnä.

Hänellä ei ollut tapana huutaa, kun häntä sattui. Hän oli silloin aivan hiljaa. Ajattelin, että millaiset tuskat hänellä on täytynyt olla. Kuinka kauan, ja kun kukaan ei kuule.

Poika leikattiin, ja hän toipui hyvin. Jesper oli kotiin päästyään selvästi onnellinen. Oli elämys istua yhdessä ruokapöydässä syömässä. Siitä tuli itku. Samoin kuin niistä muutamasta kerrasta, kun Jesper sanoi “äiti”.

Reilun vuoden kuluttua Jesperiä ei enää ollut.

Puhelu tuli kesken kasvohoidon. Olin viettämässä omaishoitajien kylpyläviikonloppua Espoossa, ja Jesperillä oli kotona hoitajat, joille oli annettu selvät ohjeet.

Jesperiä oli purrut punkki, ja sen vuoksi painotin erityisesti haluavani tietää heti, jos jokin hänen voinnissaan muuttuu.

Jesper oli menehtynyt sairaalan hississä matkalla teho-osastolle. Tilanne oli alkanut jo edellisenä päivänä, mutta minulle ei ilmoitettu.

Tiesin kyllä, että Jesperin epilepsian ennuste oli huono. Minun toiveeni oli, että saisin olla poikani vieressä lähdön hetkellä. En saanut, koska hoitajat eivät noudattaneet ohjeitani. Puhelu tuli vasta, kun oli liian myöhäistä.

Jesperin kuolemasta tehtiin poliisitutkinta, koska hänet tuotiin sairaalaan niin myöhään. Sen perusteella rikosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Hoitokotia ei ole enää olemassa eikä Maarit Snellman ei enää saa lastaan takaisin. 22-vuotiaan autistisen Mian äiti Tiina yrittää vielä pelastaa tyttärensä. Mia ei esiinny jutussa omalla nimellään.

Mia

Kun menen tapaamaan Miaa palvelukotiin, vastassa on hiljainen tyttö. Yleensä hän vain seisoo paikallaan. 22-vuotias tyttäreni ei enää puhu eikä pysty syömään itsenäisesti. Joskus hän kävelee ympyrää tai istuu nurkassa pitkiä aikoja.

Vielä kolme vuotta sitten kaikki oli toisin.

19-vuotiaana Mia kulki yksin ulkona, kävi ostoksilla, vertaili hintoja, osasi tehdä ruokaa. Hän ilmaisi itseään hienosti puhumalla ja kirjoittamalla. Tanssi ja lauloi. Mia oli lähes normaali nuori, joka kuitenkin tarvitsi hiukan enemmän tukea. Hän asui vielä kotona minun kanssani.

Mian hoitohistoria on täynnä virheitä. Aluksi viivästyi autismidiagnoosi. Tyttöä heiteltiin lastenpsykiatrisella viisivuotiaasta asti, pidettiin käytöshäiriöisenä ja sittemmin psykoottisena sekä hoidettiin psyykelääkkeillä.

Varsinainen painajainen alkoi keväällä 2016. Silloin kotikaupungin kehitysvammapalvelut ryhtyi puuhaamaan Mian muuttoa omaan asuntoon. Hänen piti kuulemma itsenäistyä. Mia innostui, mutta minusta omaan asuntoon muutto tuli eteen liian varhain ja valmistelematta.

Sitä, miksi tytön piti yhtäkkiä itsenäistyä, ei mitenkään perusteltu. Mielestäni se oli nurinkurista, kun hänen kehityksensä oli muihin samanikäisiin verrattuna vuosia jäljessä.

Meidät vietiin oman kotipaikkakunnan ulkopuolelle tutustumaan erilaisiin asumisyksiköihin. Mia muutti mielensä muuton suhteen, mutta kaupunki oli jo laittanut pyörät pyörimään.

Rehvakkaat huomenet, jollaisia Mia ajatteli häneltä toivottavan, johtivat lääkityksen vahingolliseen lisäykseen. Mian äiti

Samoihin aikoihin Miaa painostettiin toimintaterapiassa ottamaan enemmän kontaktia muihin. Hän muuttuikin nopeasti avoimemmaksi. Papereihin on kirjattu, että avoimuus meni kuitenkin hiukan “yli”. Lääkäri päätti lisätä lääkitystä.

Mielestäni perusteita lääkityksen nostoon ei ollut. Rehvakkaat huomenet, jollaisia Mia ajatteli häneltä toivottavan, johtivat lääkityksen vahingolliseen lisäykseen ja lopulta osastohoitoon.

Ensin Mia muuttui väsyneemmäksi ja passiivisemmaksi. Hän valitti outoa tunnetta päässä. Muutaman kuukauden kuluttua hänen kuntonsa romahti. Olimme junassa, kun hän alkoi puhua sekavia ja juoksi ympäri junaa. Häneen ei saanut mitään kontaktia.

Mia joutui osastojaksolle sairaalaan, minkä jälkeen hänet sijoitettiin asumaan Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaan palvelukotiin. Ennen muuttoa Mia pystyi vielä keskustelemaan minun kanssani siitä, millaisen huoneen ja kalusteet hän haluaa. Ajatus omasta asunnosta haudattiin.

Koin, että palvelukoti alkoi rajoittaa vierailujani alusta lähtien. Rajoituksia perusteltiin sillä, että Mian piti saada kotiutua rauhassa.

Palvelukodin ohjaajille Mia oli varmasti hankala tapaus, koska hän pystyi vielä toimimaan. Muut asukkaat oli onnellisesti “zombiutettu” jo aikoja sitten. En koskaan nähnyt siellä muiden asukkaiden omaisia.

Minusta ohjaajat kohtelivat asukkaita epäkunnioittavasti. Kuulin, kuinka he huusivat asukkaille. Jos joku tavara tippui, asukasta konttautettiin pitkin lattioita ja komennettiin siivoamaan. Eräs autistinainen piti kovaa korinaa. Hänelle huudettiin, että et saa ruokaa kun pidät niin kovaa ääntä. Ihan kuin hän olisi tehnyt sen tahallaan.

Kun Mian lääkitys jatkui tuhtina, hänellä alkoi olla virtsankarkailua. Puhuminen ja kaikki toiminnallisuus loppui kokonaan. Tyttäreni väitettiin tekevän asioita tahallaan. Housuun pissaaminen oli tahallista. Kömpelyys oli tahallista. Kaikki oli tahallista ja tyttö huonokäytöksinen.

Lääkitystä vähennettiin, ja tytön toimintakyky palautui jonkin verran. Hän alkoi liikkua, hyppiä, heitellä palloa. Samalla hän alkoi tutustua ympäristöönsä palvelukodissa. Hän meni muiden asukkaiden huoneisiin. Varmasti meni, koska mitään virikkeitä ei ollut. Palvelukodissa arvostettiin rauhallista ja tasaista arkea, mikä käytännössä tarkoitti pilleriä poskeen. Mian lääkitystä nostettiin taas.

Mistään ei koskaan keskusteltu Mian eikä omaisten kanssa kuin korkeintaan näennäisesti. Keskustelu ei mielestäni tarkoita sitä, että toinen osapuoli sanelee ja samalla ohittaa kaiken kuulemansa.

Lopputulos oli, että tyttäreni istui liikkumatta palvelukodissa vaippa housuissa tukkoon lääkittynä. Hoitajien suurin huoli oli tyttäreni housuun virtsaaminen ja heidän töidensä lisääntyminen tämän johdosta. Tyttäreni muista asioista he eivät osanneet kertoa.

En tiedä, toipuuko hän väärästä hoidosta koskaan. Mian äiti

Mian hoitava lääkäri vaihtui vuosi sitten. Kun Mia joutui viimeisen lääkenoston jälkeen osastojaksolle, hän pääsi asumaan toiseen yksikköön. Aiempaan palvelukotiin häntä ei enää liian vaikeahoitoisena haluttu.

Nyt Mian asuinolot ovat paljon paremmat. Lääkitys on pudotettu takaisin tasolle, jolla se oli ennen ensimmäistä nostoa. Asenne uudessa palvelukodissa on aivan toisenlainen. Jos häneltä tulee pissa housuun, ohjaajat sanovat reippaasti että ei se mitään, tällaista sattuu. He ovat hyväntahtoisia eivätkä syyllistä asukasta.

Silti Mia ei edelleenkään puhu eikä kykene juuri mihinkään. Hän on täysin autettava. En tiedä, toipuuko hän väärästä hoidosta koskaan.

Sain marraskuussa useita päätöksiä toissa vuonna tekemiini kanteluihin. Sekä aluehallintovirasto että hallinto-oikeus ovat sitä mieltä, ettei mitään laitonta ole tapahtunut. Päätökset perustuvat siihen, ettei dokumentteja kertomistani asioista ole.

Näkemykselliset ristiriidat myönnetään, mutta niitä ei kuulemma enää tässä vaiheessa voi selvittää. Minä en ymmärrä, miksi tämä selvittämättömyys tulkitaan aina ammatti-ihmisen eduksi.

Mian tarina ei ole ainoa eikä edes kovin harvinainen.

Järjestöt: Ilmiö on laaja

Autismi- ja Aspergerliitosta kerrotaan, että perheiltä tuleva negatiivinen palaute on lisääntynyt selvästi viime vuosina. Liiton mukaan kyse ei ole yksittäisistä lapsista tai nuorista vaan ohjaajien laajemmasta ammattitaidon puutteesta.

– Olemme hyvin huolissamme, sillä ilmiö on laaja ja tätä esiintyy monen palveluntuottajan piirissä ympäri maata. Jos autismikirjon henkilöä ei osata kohdata oikein, hänen hoidontarpeensa vain lisääntyy, sanoo Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen.

Parviainen tietää autismikirjon lapsia tai -nuoria, joiden kunto on huonontunut selvästi heidän muutettuaan palvelukotiin tai autisteille tarkoitettuun asumisyksikköön. Myös Autismilehti kertoi asiasta viime vuoden lopulla.

Autismi- ja Aspergerliiton mukaan asumiseen liittyvät ongelmat ovat kärjistyneet, kun vammaispalvelujen kilpailutusta lisätty. Sosiaali- ja terveyspalvelut sisällytettiin hankintalakiin vuonna 2007. Vammaisten laitosasumisen purkaminen on lisännyt asumispalvelujen tarvetta, ja samaan aikaan palvelujen ulkoistaminen on kiihtynyt kunnissa vuosi vuodelta. Liiton mukaan kentälle on tullut paljon palveluntuottajia, joilla ei ole riittävää osaamista.

– Kun hinta vedetään alas, tarkoittaa se yleensä palkkakulujen pienentämistä. Ohjaajia on yksiköissä tarpeeseen nähden liian vähän. Liian monella on perustason koulutus ja vähän kokemusta työskentelystä autismikirjon henkilöiden kanssa, sanoo liiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen.

Lapsen ilmaisu voidaan ymmärtää väärin, mikä voi johtaa lapsen turhautumiseen ja jopa aggressiiviseen käytökseen. Susanna Hintsala

Avoimeen kilpailutukseen liittyvät yhteydenotot vanhemmilta ovat lisääntyneet viime vuosina myös Kehitysvammaliitossa. Asumisyksikkö ja tutut työntekijät voivat vaihtua, mikä lisää kommunikaatio-ongelmia etenkin niillä lapsilla, joilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä.

– Jos ei ole keinoa ilmaista itseään, on se kuin olisi laastaria suun edessä. Lapsen ilmaisu voidaan ymmärtää väärin, mikä taas voi johtaa lapsen turhautumiseen ja jopa aggressiiviseen käytökseen. Kehitysvammaisen lapsen ympäristön pitäisi olla mahdollisimman pysyvä, sanoo kansalaisuusyksikön johtaja Susanna Hintsala Kehitysvammaliitosta.

Hintsalan mukaan myös ulkopuolelta tuleva valvonta on liian satunnaista ja valvontaan tarvitaan lisää resursseja. Monet perheet kokevat, ettei heitä kuulla riittävästi ja etteivät he saa kaikkia tarvitsemiaan palveluita.

– Massaratkaisut eivät toimi, sillä palvelut on räätälöitävä yksilöllisesti. Kun menettelytapa on avoin kilpailutus, perheet pääsevät osallistumaan päätöksentekoon huonosti, kertoo Hintsala.

Lähihoitajan perustutkinto ei riitä

Kehitysvammaisten hoitokodeissa ja autismin kirjon henkilöiden asumisyksiköissä työskentelevien perustutkinto on lähihoitaja. Hintsalan mukaan se ei yksinään riitä.

– Perustutkintoon tarvitaan lisäosioita kommunikaation ja vuorovaikutuksen kysymyksistä. Lähiopetuksesta on säästetty liikaa.

Hintsala antaa sapiskaa myös ammattikouluihin kohdistuneille säästöille.

– Lähiopetus takaisi sen, että pystytään käymään kaikkien kanssa nämä asiat huolellisesti läpi.

Autismi- ja Aspergerliiton mukaan perustason koulutuksen saaneella lähihoitajalla ei yleensä ole valmiuksia siihen, miten autismikirjon lapsen ja nuoren kanssa toimitaan. Haastavaa käyttäytymistä voidaan vähentää merkittävästi oikealla lähestymistavalla.

– Pakottaminen tai määrääminen kertoo ohjaajien heikosta osaamisesta. Autismikirjon henkilöllä stressitaso on normaalia korkeammalla ja hänellä pitäisi olla riittävästi keinoja stressitason laskuun.

Pakottaminen tai määrääminen kertoo ohjaajien heikosta osaamisesta. Tarja Parviainen

Suurella osalla autismikirjon henkilöistä on aistisäätelyn ongelmia. Esimerkiksi vaatteiden aiheuttaman kutina voi tuntua kipuna tai muuten epämiellyttävänä, mikä kiristää pinnaa.

– Jos ohjaaja ei tunnista, mistä kuormittuminen johtuu, hyvin pieni asia voi kaataa stressikupin nurin ja johtaa haastavaan käytökseen. Näissä tilanteissa päädytään usein liialliseen rajoittamiseen kuten ylilääkitsemiseen.

Näin kävi Kirsin pojalle Antille, joka päätyi päiväkausiksi eristykseen lepositeisiin. Lääkärin mukaan oli syytä olettaa, että 14-vuotias poika tappaisi jonkun.

Antti

Epämääräisiä diagnooseja alkoi tulla tipoittain Antin ollessa nelivuotias. Ensin todettiin kuulovamma ja kielellisiä kehityshäiriöitä, sitten ADHD, Touretten syndrooma sekä käytös- ja tunnehäiriöitä. Myöhemmin tuli Asperger-epäily.

Antti oli haastava lapsi ja elämä hänen kanssaan oli hyvin vaikeaa. Sosiaaliset tilanteet olivat hänelle vaikeita ja hän sai helposti raivokohtauksia, jos häneltä vaadittiin liikaa tai hänet laitettiin selkä seinää vasten. Koulua hän ei pystynyt käymään yhdeksänvuotiaasta lähtien kuin pari tuntia päivässä.

Kun murrosikä alkoi kaksi vuotta sitten, emme enää jaksaneet kotona. Kotikaupungin vammaispalvelut ei antanut meille mitään apua, koska Antilta puuttui kehitysvammadiagnoosi. Hakeuduimme lopulta lastensuojelun asiakkaiksi, koska emme muutakaan keksineet.

Anttia heiteltiin koko vuosi 2017 psykiatriselta osastolta toiselle ympäri maata. Lapsen olotila vain paheni ja pillereitä kertyi lisää. Syksyllä hän päätyi vaikeahoitoisten lasten ja nuorten osastolle Uudellamaalla sijaitsevaan psykiatriseen sairaalaan. Siitä alkoi kolmen kuukauden helvetti.

Puhelin on Antille hyvin tärkeä oma turvakapula. Sairaalassa pojalta otettiin puhelin jatkuvasti pois ilman rajoituspäätöksiä. Se johti lapsen lähes päivittäiseen leposide-eristykseen ja tahdonvastaiseen lääkepiikkiin.

Antti suoltaa suustaan kauheuksia kun hän hätääntyy, panikoi ja vihastuu. Se on osa hänen vaikeaa oirekuvaansa. Me olemme oppineet toimimaan lapsemme kanssa kantapään kautta, neuvottelemaan hänen kanssaan ja joustamaan silloin kun hän ei siihen pysty. Mutta tästä ei keskusteltu meidän kanssamme vaan sairaalan mielestä me vanhemmat emme vain aseta lapsellemme rajoja.

Meille perusteltiin puhelimen pois ottamista ja eristystoimia rajojen asettamisella. Sairaala on kirjannut asian papereihin näin:

“Potilaan eristämistoimet liittyivät potilaan väkivaltaisuuteen ja haluun vahingoittaa muita ihmisiä, henkilökuntaa ja heidän omaisiaan. Väkivaltasuunnitelmat eivät liittyneet kännykkään tai pelaamiseen.”

En ymmärrä, miksi jatkaa hoitolinjaa joka ei selvästikään toimi. Mielestäni lapsi ajettiin tahallisesti raivon tilaan.

Antilla on hyvin voimakkaita aistiyliherkkyyksiä. Hän stressaantuu rauhattomassa ympäristössä. Eräänä lauantaina sairaalasta soitettiin, että poika siirretään nyt aikuisten oikeuspsykiatrian osastolle. Syynä oli, että hän oli ladellut tappouhkauksia. Halusin keskustella päivystävän lääkärin kanssa. Hoitaja soitti, että lääkäri ei halua keskustella.

Aikuisten osastolla tilanne rauhoittui, kun ympärillä ei ollut kiljuvia lapsia. Antti sai myös puhelimensa takaisin. Kiinnipidot ja leposide-eristykset loppuivat.

Sitten tuli leposide-eristys, joka kesti kolme vuorokautta. Antti oli 14-vuotias.

Lääkäri perusteli Antin kohtelua sillä, että kyseessä oli tunnekylmä tappaja, joka valmisteli henkirikosta. Antin äiti

Kun lääkäri kävi ensimmäisenä iltana katsomassa lasta, poika oli potilaskertomuksen mukaan ollut rauhallinen jo tunteja. Eristystä jatkettiin silti. Tilanne on kirjattu ylös seuraavasti:

“Potilas makaa rauhallisesti sängyllä. Päivystävä lääkäri tulee tapaamaan potilasta. Potilas sanoo, että on vessahätä mutta ei suostu käyttämään sorsaa. Sitominen jatkuu entisin perustein.”

En voi ymmärtää, miksi jo rauhoittunutta lasta voidaan pitää noin pitkään leposide-eristyksessä. Antti raivostui uudestaan, koska ei päässyt pois.

Antin hoitava lääkäri lähti muualle töihin. Meille ilmoitettiin, että lapsi siirretään satojen kilometrien päähän Niuvanniemen sairaalaan. Asiasta ei keskusteltu meidän kanssamme. Näistä kuulemma kerrotaan, kun päätökset on tehty.

En uskaltanut tehdä asialle mitään ennen kuin Antti siirrettiin toiseen yksikköön. Siirron jälkeen kantelin Antin kohtelusta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ratkaisua ei vielä ole tullut.

Lääkärin mukaan he olivat tehneet kaiken vain estääkseen Anttia tappamasta ihmisiä. Asiakirjoissa kerrotaan tästä laajasti.

“Potilaalla oli erittäin vakaa aikomus tappaa nuorempia potilaitaan. Hänellä ei ollut mitään suojaavaa tekijää henkirikosta estämään, vain tunnekylmyys ja empatiakyvyttömyys.”

“Kylmä harkittu väkivalta ei ole nykykeinoin hoidettavissa.”

“Hän alkoi harkitusti uhkailla henkilökunnan perheenjäseniä pystyen hyvin muistamaan työntekijöiden nimet. (...) Esille tuli, että ainoastaan Niuvanniemen sairaalassa oleva osasto täyttää fyysiset kriteerit siten, että tarvittaessa voidaan turvata avuttomat potilaat. Osastolla on mahdollisuus rakentaa erilaisia väliovia ja väliseiniä.”

“Tarkoitus oli turvata potilaan etu, ettei hänestä tule tappajaa nuorena.”

En tiedä, millä keinoin Antti olisi nämä kaikki ihmiset tappanut. Minua kauhistuttaa se, että lastani voitiin näin kiusata ja syyttää murhaajaksi.

Lääkäri perusteli Antin kohtelua sillä, että kyseessä oli tunnekylmä tappaja, joka valmisteli henkirikosta. Antilla ei ole diagnosoitu mitään persoonallisuushäiriötä eikä häntä ole tuomittu mistään alaikäisenä tehdystä rikoksesta.

Antilla on todettu uudessa laitoksessa epätyypillinen autismin kirjo, joka sisältää älyllisen kehitysvamman. Antin äiti

Antti on ollut toisessa laitoksessa nyt vuoden. Siellä on purettu raskas lääkitys, joka oli määrätty aiemmassa paikassa. Nyt lääkkeitä on vain kaksi ja annokset pieniä. Antti nähdään lapsena, jolla on ongelmia tietyissä asioissa ja hän saa niihin apua. Hänellä menee paljon paremmin.

Viime talven jälkeen ei ole tarvittu mitään rajoitustoimia. Kotiinpaluuta on suunniteltu alkuvuoteen.

Antti on nyt 15-vuotias ja saanut uudessa laitoksessa uuden diagnoosin. Antilla on epätyypillinen autismin kirjo, joka sisältää autistisen piirtein esiintyvän älyllisen kehitysvamman. Uudessa laitoksessa myös kerrottiin, että aivojen magneettikuvien perusteella ei voi tehdä psykiatrista diagnoosia. Lapseni ei siis ollutkaan tunnekylmä tappaja.

Väitän, että kaikki lapsemme osastojaksot olisi vältetty, jos hän olisi saanut kotiin riittävää sosiaalihuollon tukea, koulu olisi tukenut hänen koulunkäyntiään, psykiatria olisi järjestänyt kuntoutusta ja osannut tehdä oikeat diagnoosit.

Saarikko: Valvontaa lisätään

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) pitää julkisuuteen nousseita tapauksia sairaiden ja vammaisten lasten kaltoinkohtelusta täysin kestämättöminä.

– En voi hyväksyä tällaisia väärinkäytöksiä. On hyvä, että ne tulevat ilmi. Arvostan vanhempien ja muiden lasten läheisten aktiivisuutta nostaa näitä asioita esiin ja vaatia muutosta, Saarikko toteaa.

Saarikon mukaan vanhempien aktiivisuus on johtanut siihen, että laitoksia valvovat Valvira ja aluehallintovirastot ottavat tänä vuonna kehitysvammaisten ja muiden laitoksissa tai hoitokodeissa hoidettavien lasten olot erityistarkkailuun.

– Olen vienyt eduskunnan käsittelyyn myös lastensuojelulakiin liittyviä pykälämuutoksia, jotka vahvistavat itsemääräämisoikeutta ja selkeyttävät, millaisia rangaistus- ja kurinpitotoimia laitoksissa voidaan käyttää.

Hankintalain sisältämän kilpailuttamisen lopettamista ajava Ei myytävänä -kansalaisaloite lähti eduskuntaan maaliskuussa 2018. Sen taustajärjestöt ihmettelivät syksyllä yhteisessä kannanotossaan, miksi aloite ei ole pahentuneesta tilanteesta huolimatta edennyt.

Saarikko tunnistaa hankintalain ongelmallisuuden. Hänen mielestään kuntapäättäjät eivät tunne lakia tarpeeksi hyvin. Saarikon mukaan vaativimpia palveluita ei tarvitse toteuttaa kilpailutuksen kautta vaan muitakin keinoja on.

– Oman kokemukseni mukaan näitä ei osata hyödyntää tarpeeksi. Minun vastaukseni kansalaisaloitteeseen on, että järjestämme tänä vuonna Kuntaliiton ja vammaisjärjestöjen kanssa yhteisen kuntakiertueen. Sen aikana koulutamme päättäjät lain käyttöön.

Kunnilla on hankintalain puitteissa mahdollisuus esimerkiksi palvelusetelikäytäntöihin ja suorahankintoihin. Saarikko myös muistuttaa, että laki velvoittaa kuulemaan palvelujen käyttäjiä jo hankintavaiheessa.

– Kuntakierros ei takaa, että epäkohdat poistuisivat kokonaan. On kuitenkin tärkeää, että muistetaan laadun merkitys ja vammaisten oman äänen kuuleminen.

Vammaisjärjestöjen väitteitä ammattikoulutuksen leikkausten vaikutuksesta Saarikko ei niele.

– En usko, että leikkaukset näkyvät vielä suoraan työkentällä niin voimakkaasti. On vaikea arvioida yksittäistapausten valossa, miten koulutusjärjestelmä tähän liittyisi. Alalle soveltuvuus on kuitenkin erittäin tärkeä asia.

Lapsia väärissä hoitopaikoissa

Kehitysvammaliiton mukaan ongelma on myös se, että ilman diagnoosia jäävät ihmiset ajautuvat vääriin paikkoihin hoitoon – kuten kävi Antille. Eniten sitä tapahtuu autisteilla. Ylekin on kertonut, että autismikirjon häiriöiden diagnosoinnissa on Suomessa ongelmia.

– Suomessa käytäntö on hyvin diagnoosilähtöinen. Sen ei pitäisi olla niin. Laissa lähtökohtana ovat yksilön tarpeet eikä diagnoosi, sanoo Kehitysvammaliiton kansalaisuusyksikön johtaja Susanna Hintsala.

Hintsalan mielestä epäkohtiin puuttumisen lisäksi olisi tärkeää, että laitoksissa ja asumisyksiköissä havaitut hyvät käytännöt leviäisivät.

– Samoista paikoista, mistä löytyy huonoja asioita, löytyy myös hyvää.

Esimerkiksi Antin oireilu saatiin kuriin Niuvanniemen sairaalassa, jossa on viime aikoina satsattu hoitajien koulutukseen. Niuvanniemessä on opetettu hoitajille fyysisiä tekniikoita aggressiivisen potilaan kohtaamiseen. Tavoitteena on ollut antaa sitä kautta potilaille keinoja, jotka auttavat heitä hillitsemään itseään. Sairaala on pyrkinyt myös aktiivisesti vähentämään pakkotoimia kuten fyysistä rajoittamista, sitomista ja eristämistä.

Jo syntynyttä vahinkoa ei silti voi enää korjata.

Maarit Snellman kamppaili 13 vuoden ajan paitsi Jesperin terveyden myös oman terveytensä kanssa. Toimeentulo oli tiukkaa, koska työnteko oli Jesperin kehitysvamman ja vaikean epilepsian takia ajoittain mahdotonta. Työsuhteet jäivät pätkittäisiksi. Snellman koki, ettei saanut tukea mistään. Jäljellä on katkeruus.

– Olen menettänyt molemmat lapseni, terveyteni, työni, rahani ja koko elämäni. En ymmärrä, miksi yhteiskunta vihasi vammaista lastani niin paljon että halusi tehdä elämästämme tuollaista.

Kun Jesper menehtyi, Snellmanin terveys romahti. Hän sanoo kärsivänsä edelleen posttraumaattisesta stressistä.

– Minulla on kotona paikka, jossa sytytän välillä kynttilöitä pojilleni. Muisteleminen tekee vieläkin todella kipeää.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort peitteli tapaamisiaan ja yhteydenpitoaan ukrainalais-venäläiseen Konstantin Kilimnikiin, katsoo Venäjä-tutkintaa johtava erikoissyyttäjä Robert Mueller.

Tiedot selviävät oikeuden asiakirjojen kohdista, jotka oli mustattu. Sensurointi oli kuitenkin tehty siten, että mustattujen kohtien alta pystyi lukemaan tekstin. Asiasta kertoo yhdysvaltalaismedia.

Lisäksi Manafort antoi vuoden 2016 presidentinvaalien galluptietoja Kilimnikille.

Kilimnik työskenteli aiemmin Manafortin kanssa Venäjä-mielisten politiikkojen vaalikampanjoissa itäisessä Euroopassa.

Kilimnikillä on myös yhteyksiä Venäjän tiedustelupalveluihin. Manafortin asianajajat eivät kiistä, että Kilimnikille annettiin dataa.

Manafortin asianajajien mukaan Manafort ei kuitenkaan tahallaan ole johtanut tutkijoita harhaan, vaan hän ei vain ole kyennyt muistamaan yksityiskohtia. Asianajajien mukaan Manafort on kärsinyt uupumuksesta ja ahdistuneisuudesta.

Lue lisää:

Trumpin ex-kampanjapäällikkö Manafort myönsi syyllisyytensä salaliittoon Yhdysvaltoja vastaan – Ryhtyy yhteistyöhön Muellerin erikoistutkinnan kanssa

Aiheesta muualla:

Manafort shared polling data on 2016 election with elusive Russian – Mueller