VIHTI Matkaa Helsingin keskustasta Vihdin Irjalaan on noin neljäkymmentä minuuttia. Tilan pihaan tultaessa vastaan tulee pieni, iloinen possu häntää heiluttaen ja ilolisesti röhkien. Navetan ovi avautuu raolleen ja oven takaa paljastuu verkkareihin ja lantsareihin sonnustautunut leveästi hymyilevä Annukka Cederlöf, tilan emäntä.

– Katos Ilona tulikin jo sua vastaan. Tervetuloa meille! Juodaanko kahvit ensin?

Ensivaikutelma Cederlöfistä on se, että siinä on onnellinen nainen. Hän elää selvästi unelmaansa. Helsingissä syntynyt ja siellä aina asunut Cederlöf ja hänen puolisonsa päättivät kolme vuotta sitten toteuttaa yhteiseksi kasvaneen unelmansa ja muuttivat perheensä kanssa maalle.

Maalla koettu pimeyskin on erilaista kuin kaupungissa. Täällä näin ensimmäisen kerran kunnon tähtitaivaan. Annukka Cederlöf

"Olisiko minusta tuohon?"

Menemme tilan portista sisään ja kävelemme kohti vanhaa navettarakennusta. Tämä paikka on yksi useista Karjalan evakoille rakennetuista maatiloista Vihdissä. Navettaan on rakennettu kaikille tilan eläimille omat karsinat ja aitaukset.

Navetasta on suora käynti laajoille laitumille ja ulkoaitauksiin. Näillä eläimillä on hyvät oltavat. Kaupunkilaispojalle nousee mieleen kysymys: miten ihmeessä kaupunkilaispariskunta on osannut tehdä tämän kaiken?

– Kyllähän tämä tuntui aluksi jännittävältä ja sitä mietti, että mihin tässä kaupunkilaistyttö on oikein ryhtymässä.

Eläinten hoidon opetteluun, maatilan remontointiin ja justeeraamiseen Cederlöf peräänkuuluttaa kärsivällisyyttä.

– Tämä homma vaatii rohkeutta jättää taakse tuttu ja turvallinen kaupunkielämä ja ottaa vastaan uusi ja tuntematon. Maltti on valttia ja hommat hoituu kyllä, kun muistaa suhtautua nöyrästi tähän. Ei tarvitse heti yrittää osata kaikkea.

Cederlöf vaikuttaa olevan täysin omassa elementissään. Hän käsittelee eläimiä, toimii ja liikkuu niin luontevasti tässä ympäristössä.

Pilvilinnoja ja romantiikkaa

Cederlöf on sopeutunut maalaiselämään, eikä perhe osaisi enää kuvitella asuvansa kaupungissa. Cederlöf kehottaa maallemuutosta haaveilevia käymään runsasta ajatustyötä hyvissä ajoin ennen muuttoa.

Mikä voisi tuntua negatiiviselta? Mikä voisi olla minulle vaikea asia? Minkälaiseen paikkaan haluan muuttaa? Sumentaako romanttinen mielikuva maalaiselämästä totuuden? Haluanko oikeasti asua maalla?

– Kun me olimme saaneet ajatukset pakettiin, kaikki tapahtuikin aika äkkiä. Kävimme katsomassa muutamaakin paikkaa, mutta sitten löytyi tämä meille täydellinen tila.

Moni on täällä käydessään saanut vahvistuksen omille kyteville ajatuksilleen maalle muuttamisesta, suuntaan tai toiseen. Annukka Cederlöf

Kaupunkilaiset käyvät haistelemassa

Siirrymme navetasta kanalaan, jossa tuoksuu, no miten sen nyt sanoisi - kanalalta. Cederlöf on pitänyt perheineen kotitilallaan myös avoimien ovien päiviä, jotka ovat olleet suosittuja etenkin kaupunkilaisperheiden keskuudessa. Moni perhe tulee katsomaan, olisiko heistäkin maallemuuttajiksi.

Avoimet päivät ovat kotikutoisia tapahtumia, joissa ajatuksena ei ole pelkkä lapsien viihdyttäminen, vaan koko perhe osallistuu toimintaan ja esimerkiksi eläinten hoitoon.

– Moni on täällä käydessään saanut vahvistuksen omille kyteville ajatuksilleen maalle muuttamisesta, suuntaan tai toiseen.

Cederlöf pitää myös suosittua Tiluksilla-blogia, jossa hän kertoo omasta elämästään maatilan emäntänä. Annukka Cederlöf ja hänen miehensä käyvät vielä Helsingissä töissä, mutta seuraavana haaveena pariskunnalla olisi jossain vaiheessa saada elanto kokonaan omalta tilalta. Sosiaaliset suhteetkaan eivät ole kärsineet, vaikka sekin jännitti aluksi.

– Ei meillä ole vielä tullut ikävä kaupunkiin, enkä usko että tuleekaan. Kyllä minulla on nyt se fiilis, että aion täällä maalla elellä ihan vanhaksi asti, sanoo Cederlöf hymyillen.

Maailman suurin kuningaspingviinien yhdyskunta on kutistunut lähes 90 prosentilla kolmessa vuosikymmenessä, tutkijat varoittivat maanantaina. Tutkimus on julkaistu Antarctic Science -lehdessä.

Kyseessä oleva yhdyskunta asuu syrjäisellä Ranskalle kuuluvalla Ile aux Cochons -saarella, joka sijaitsee Afrikan kärjen ja Etelämantereen noin puolivälissä.

Kun tutkijat edellisen kerran astuivat saarelle, siellä asui noin kaksi miljoonaa kuningaspingviiniä. Uusimmista satelliittikuvista ja helikoptereista otetuista kuvista kuitenkin ilmenee, että saarella on jäljellä vain noin 200 000 lentokyvytöntä lintua.

Kuningaspingviinit ovat paikallaan pysyviä. Aikuiset yksilöt saattavat viettää päiviä merellä syötävää keräämässä, mutta pingviinit eivät muuta muualle.

Odottamaton tutkimustulos

Syy siihen, miksi kuningaspingviinien määrä on romahtanut saarella, on tutkijoille toistaiseksi täysi mysteeri.

– Tämä oli täysin odottamatonta ja erityisen merkittävää siksi, koska tämä yhdyskunta edusti lähes kolmasosaa maailman kuningaspingviineistä, sanoi tutkija Henri Weimerskirch Centre for Biological Studies -keskuksesta.

Weimerskirch itse näki pingviiniyhdyskunnan ensimmäistä kertaa vuonna 1982.

Tutkijat arvelevat, että tärkeä syy saattaa olla ilmastonmuutos. He viittaavat aiempaan tutkimukseen, jonka mukaan Iles Crozet -saariryhmä, mihin pingviinien kotisaari kuuluu, olisi elinkyvytön kuningaspingviineille vuosisadan puolivälin paikkeilta alkaen ilmastonmuutoksen vuoksi.

Muita selittäviä syitä saattavat olla yhdyskunnan liikakasvu, joka on voinut johtaa ruuan puutteeseen, tai lintukolera, joka on aiheuttanut myös kuningaspingviinien kuolemia läheisillä Marion- ja Amsterdamsaarilla. Myös vieraslajien, kuten rotan, hiiren tai kissan leviäminen saarille on mahdollinen selittäjä.

Joukkokuoleman syy ei kuitenkaan selviä ennen kuin tutkijat pääsevät saarelle tutkimaan asiaa omin käsin – toivottavasti alkuvuonna 2019.

Lääkärikeskus Aavassa ja Ihosairaalassa työskentelevän ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiskin näkemys on selvä: turvallista auringonottoa ei ole. Lyhyellä tähtäimellä riski on ihon palaminen, pitkällä tähtäimellä ihosyöpä.

Aurinko on myös merkittävin ihoa vanhentava tekijä.

– On surullista nähdä, miten ihmiset ihoaan grillaavat, Kiiski sanoo Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Erikoislääkäri painottaa kohtuutta. Valosta ja lämmöstä saa nauttia, kun niitä on tarjolla, mutta ruskettumiseen tähtäävää auringossa oleskelua pitäisi välttää.

– Lähtökohtaisesti jo rusketus on liikaa, ja jos iho punoittaa auringossa, se on jo vaurioitunut.

Lapsena palanut kärsii myöhemmin

Suorasta auringonvalosta pitäisi pysyä poissa kello 11 ja 16 välillä, kun uv-annos on suurimmillaan. Vaatteilla suojautuminen on oleellista ja lisäksi iholle kannattaa sivellä 50+ -suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa.

Palaminen muuttaa ihon geenejä ja edistää ihosyövän puhkeamista vuosien saatossa. Lapsilla iho on ohut, joten UV-säteily läpäisee sen erityisen tehokkaasti.

– Pikkulapsi ei kuulu aurinkoon päivän paahteisimpana aikana, Kiiski sanoo.

Hän suosittelee lapsiperheitä pakkaamaan etelänmatkoille mukaan uidessa pidettävät, haalarimaiset UV-uimapuvut. Lapset eivät itse suojaudu auringolta, joten asiasta huolehtiminen on vanhempien vastuulla.

– On epäreilua, jos vanhemmat eivät piittaa suojautumisesta ja aiheuttavat lapsilleen ihosyöpäriskin.

Tunnista ihomuutokset

Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä Suomessa. Poikkeava väri, epätarkat reunat ja ihomuutoksen koon kasvu ovat sen tuntomerkkejä.

Kiiski kertoo, että melanooma puhkeaa harvoin vanhoihin luomiin, suurin osa melanoomista näyttäytyy iholla uusina muutoksina. Aina melanooma ei ole väriltään tumma, toisinaan sitä esiintyy myös pigmentittömänä.

Naisilla melanoomaa esiintyy usein jaloissa, miehillä vartalon iholla. Selkään syntyneitä ihomuutoksia voi olla vaikea nähdä itse, mutta Kiiski suosittelee käymään ihon huolella läpi pari kertaa vuodessa, joko peilin kanssa tai kaverin avustuksella. Jos muutoksia näkyy, pitää mennä ihotautilääkärin pakeille.

Pahimmillaan melanooma on erittäin pahanlaatuinen ja voi johtaa kuolemaan. Kiisken mukana suurin osa melanoomista on kuitenkin hyväennusteisia, jos ne diagnosoidaan varhain.

Harrastukset voivat altistaa

Kiiski kertoo, että keskimääräinen melanoomapotilas on noin 60-vuotias, runsaasti uv-säteilylle altistunut ihminen. Taustalla voi olla ulkolajien kuten golfin tai purjehduksen harrastaminen. Lisäksi melanoomaa edistää ihon polttaminen lapsuudessa.

Solariumin on osoitettu lisäävän ihosyöpäriskiä. Kiiski iloitsee siitä, että vahva rusketus on häviämässä katukuvasta eikä sitä enää ihannoida entiseen malliin.

– Nuorempien potilaiden mielestä rusketuksen ihannointi ei ole siistiä. Sitten on niitä, jotka ovat 70-luvulta asti grillanneet itseään eivätkä pääse tavastaan eroon. Heillä ihosyöpäriski on kohonnut.

Lue myös:

Ennätyshelteet saavat ihmiset ulos nauttimaan lämmöstä, mutta liika paiste on pahasta – viisi vinkkiä auringolta suojautumiseen

Palkittu ihosyöpätutkija: Aurinko on ihosyöpien merkittävin riskitekijä

Hämmästyneen näköiset turistit purkautuvat bussista Imatralla. Vuoksi virtaa turistibussin vieressä. 30 kiinalaista on rantautunut Vuoksen varrelle suoraan Helsingistä pääkaupungin hulinasta.

Kiinalaiset ovat tulleet Imatran keskustan lähellä sijaitsevaan kalastuspuistoon. Imatra on yksi kohde ryhmän 13 päivän Pohjoismaiden-kiertueella.

Alkumaljaksi tarjotun kotikaljan jälkeen turistit siirtyvät lounaalle. Tarjolla on lohta, salaattia, perunaa ja riisiä herne-maissi-paprikan kera. Kiinalaiset kaivavat kotimaasta tuodut kananmunat ja maustepullot taskuistaan ja höystävät annosta omilla eväillään.

Kiinalaisturistien löytäminen pieneen kalastuspuistoon on mysteeri.

– Ei ole tietoa kenen kautta kiinalainen matkatoimisto on meidät löytänyt, sanoo yrittäjä Toni Kainulainen Vuoksen kalastuspuistosta.

Kiinalaisia ollut vielä vähän Saimaan rannoilla

Tähän mennessä kiinalaisia on käynyt vielä harvakseen Saimaan rannoilla Etelä-Karjalassa.

– Marginaaliryhmähän kiinalaiset vielä ovat, mutta enenevissä määrin heitä alkaa täällä käydä, kertoo yrittäjä Toni Kainulainen Vuoksen kalastuspuistosta Imatralta.

Saimaata on markkinoitu Kiinassa viimeisen parin vuoden ajan ja erilaisia sopimuksia matkapakettien myynnistä kiinalaisille on sovittu. Nyt tulostakin alkaa näkyä.

Imatralaisessa kalastuspuistossa vierailee tällä lomakaudella nelisensataa kiinalaista eli kaikkiaan 12 turistibussillista. Lappeenrantalaisessa hotelli Lappeessa puolestaan on yöpynyt satoja korealaisturisteja kesän aikana.

Kiinalainen Tan Jie on ensimmäistä kertaa Suomessa. Vierailu on lyhyt, sillä kiertomatkalla Suomessa vietetään kolme päivää. Suurimman vaikutuksen kiinalaisnaiseen on tehnyt suomalainen luonto ja lämpö.

– Olen vaikuttunut näkemästäni. Puut, kukat ja auringonpaiste ovat niin kaunista, kehuu Tan Jie.

Suomen talvi ei kiinalaisturistia houkuttele.

– En voisi kuvitellakaan. Se kylmyyshän menee luihin asti, naurahtaa Tan Jie.

Soutaminen laukaisee kamerat laulamaan

Rannassa turistit astelevat varovasti soutuveneeseen, kännykät kuvaavat eksoottista tapahtumaa. Hapuileva soutaminen alkaa. Airot eivät uppoa syvälle veteen, vaan huopaavat sievästi vedenpintaa.

– Kyllä me pyrimme neuvomaan, että älkää menkö Vuoksen virtaan. Se aiheuttaa meille aina lisää päänvaivaa, kun turisteja pitää käydä hinaamassa virrasta pois, naurahtaa yrittäjä Toni Kainulainen.

Tällä kertaa ketään ei tarvitse hinata rantaan. Kaikki turistit pääsevät omin avuin naurun saattelemana soutaen rantaan. Kiinalainen turistiopas napsii ryhmästään kuvia. Kuvissa komeilee nauraa hekottavia kiinalaisia, jotka yrittävät soutaa.

– Huopaamiseksihan homma usein menee, nauraa Toni Kainulainen.

Lohta suoraan suuhun altaasta

Kalastuspuistoon kuuluu lisäksi leirintäalue, ravintola, sauna ja uimaranta. Lisäksi ravintolan edustalla on allas, josta voi onkia lohia. Tällä kertaa isäntä kaivaa haavin lohen nostoa varten, koska matkailijat tahtovat mennä villiin luontoon onkimaan.

Kiinalaisten kalastuspuistoretken yksi ohjelmanumero on tuoreen kalan syöminen.

– Siitähän kiinalainen on erikoinen, että hän haluaa maistaa kalaa ihan tuoreeltaan, suoraan altaasta, kertoo Toni Kainulainen.

Kainulainen alkaa perata kalaa, ja turistit tulevat ihmettelemään lohen sykkivää sydäntä kalastuspuiston isännän kädessä.

Kalankäsittelynäytös kerää kaikki matkailijat pöydän ympärille. Alkaa kovaääninen puheen sorina, josta ymmärtää wasabin ja soijan tarpeen. Niitä pitää löytyä aina kaapista kiinalaisten tullessa vierailulle. Ei kulu kuin muutama minuutti, niin kaksi lohta on maisteltu tuoreeltaan wasabin ja soijan kera.

Metsä saa kiinalaiset laulamaan

Kalastuksen ja soutamisen jälkeen kiinalaisryhmä suuntaa kuuntelemaan suomalaisen metsän hiljaisuutta Tiuruniemeen Lappeenrantaan.

– Kiinalaiset ovat ihastuksissaan suomalaismetsissä. Moni ei ole saanut hengittää puhdasta ilmaa vuosikausiin savusumujen takia. He puhkeavat laulamaan, kun kävelevät metsässä. Se on huimaa, kertoo turistiopas Riitta Mustonen.

Heinäkuinen metsäretki on erityinen, koska turistit pääsemään keräämään mustikoita ja maistelemaan metsänantimia suoraan mättäältä.

– Usein kiinalaiset kysyvät, että kuka mustikat on viljellyt metsään. Kerron heille, että kyllä ne ihan itsekseen täällä kasvaa, naurahtaa Mustonen.

Ilta päättyy saunoen ja grillaten

Turistit innostuvat heittämään tikkaa kalastuspuistossa. Yhden löytäessä tikanheittopaikan, paikalle tulee lisää porukkaa. Heitto alkaa sujua ja naiset korkeissa koroissaan sipsuttavat hakemaan tikkoja taulusta. Ja uusi kierros alkaa.

Retkipäivä Imatralla päättyy saunomiseen ja makkaran syömiseen.

– Kyllä kiinalaiset tykkäävät saunasta, jos he sinne uskaltavat mennä, sanoo kalastuspuiston yrittäjä Toni Kainulainen.

Kuusi tuntia on kulunut päiväretkellä Imatralla. Isäntä huoahtaa kiireisen päivän jälkeen. Kiinalaiset suuntaavat paikalliseen kylpylään yöksi ja lähtevät aamulla kotimatkalle Kiinaan.

Ne joilla on asiaa mantereelle eli Euroopan puolelle kuten luotolainen sanoisi, kertyvät vähitellen heräävistä taloista tienvarteen autoa odottamaan. Se lähtee Kirkonkylältä ja poimii uniset odottajat mukaansa. Kulku suuntautuu saarta halkovaa tietä pitkin Petsamon laituriin, missä Hailuoto-laiva odottaa tulijoita lähtöhetkeen valmistautuen.

Näin kuvaa saaren heräämistä aamuun Hailuodossa 1950-luvulta lähtien kesänsä viettänyt kirjailija Matti Hälli käsikirjoittamassaan Saari nousee merestä -dokumenttielokuvassa (Youtube) saaren heräämistä aamuun vuonna 1965.

Elämä oli verkkaisempaa

Elokuvassa laivan nuori farkkutakkinen ja kiharapäinen kansimies käsittelee köysiä ja työntää aluksen irti Petsamon laiturista. Nyt sama mies seisoo samalla laiturilla Ojakylänlahdella kesällä 2018 ja kertoo tarinaansa Ylen toimittajalle.

– Hailuotolainen elämänmeno oli rauhallista silloin. Saisi olla samanlaista nykyäänkin, sanoo laivalla kansimiehenä työskennellyt hailuotolainen Kalevi Annunen.

Aika oli vielä 1960-luvulla Hailuodossa kokonaan toinen. Saaressa oli vain muutama auto. Luotolaisten kulkuvälineitä olivat traktorit, hevosrattaat, polkupyörät ja apostolinkyyti eli omat jalat.

Kun tuli asiaa Ouluun tai kauemmaksi Petsamon satamassa hypättiinHailuoto-laivaan, jolla pääsi Oulun Kauppatorille. Ylös oli noustava varhain, sillä Ojakylänlahdelta lähdettiin aamulla viiden aikoihin.

Pienen laivan mukavuudet

Sanomalehti Kaleva oli kehunut Hailuotolaivan aloittaessa elokuussa 1920 sen olevan ”warustettu kaikilla niillä nykyajan mukawuuksilla, joita tällaisella lyhyellä linjalla kohtuudella woidaan waatia”.

– Eihän niitä mukavuuksia paljon ollut. Oli kaksi matkustamoa, kansihytti ja alapirtti, kovat penkit, sähkövalo ja kahvinmyyntipiste. Hyttipaikka oli kalliimpi. Alapirtti ja kansipaikat olivat halvempia. Vessa oli ja siitä taisi tavara siihen maailmanaikaan mennä suoraan mereen, muistelee Annunen.

Vaikka laiva oli pieni, väylä Petsamon eli Ulkokarvon laiturille Ojakylänlahdelle kävi pitkien pohjoistuulijaksojen aikana vähän veden aikaan usein matalaksi. Silloin kapteeni Pauli Annunen saattoi kuuluttaa laivan kovaäänisellä matkustajia jakautumaan tasaisemmin laivalle, jotta alus saatiin tasapainoon mahdollisimman matalan syväyksen saamiseksi.

Joskus Annunen saattoi komentaa väkeä siirtymään laivan toiselle laidalle kova tuulen kallistaessa alusta.

Vapaapäiviä ei tunnettu

Laivan miehistö ei vapaapäiviä tuntenut, eikä kahdeksantuntista työpäivää. Käytännössä laivalla työskennelleiden päivän pituus oli yli 12 tuntia.

Lauantaisin päivä saattoi olla vieläkin pidempi, kun piti ajaa kaksi reissua ja joskus purjehdittiin myös Oulunsalon Varjakan kautta.

– Vapaata pidettiin talvella, sanoo kansimiehenä 1960-luvulla laivalla työskennellyt Kalevi Annunen.

Merimatka kesti noin 2,5 tuntia eli perillä oltiin puoli kahdeksan aikoihin. Oulussa oli lähes työpäivän verran aikaa hoitaa asioita, sillä paluukyyti lähti torinrannasta vartin yli kolmen iltapäivällä.

Töissä ei Oulussa käynyt Hailuodossa asuvista tuolloin juuri kukaan, vaan saari eli omaa elämäänsä pitkälti luontaistaloudessa. Entisiä luotolaisia oli toki töissä Oulussa. He pitivät yhteyttä syntymäsaarensa monin eri tavoin.

Laiva liikennöi joka päivä

Ajan henki näkyi myös Hailuoto-laivan työllistävässä vaikutuksessa. Laivalla oli kapteeni ja konemestari, kaksi kansimiestä, lämmittäjä ja kahvinkeittäjä. Pauli Annunen toimi laivan kipparina lähes koko sen 48-vuotisen toiminnan ajan.

Kahvikokki Maija Vesa myi laivalla kahvia, pullaa ja limukkaa. Laivalla ei tarjoiltu alkoholia. Silloin tällöin saattoi tosin joku kaupungin pitkäripaisessa piipahtanut isäntä olla hieman maistissa saarelle palatessa.

Kalevi Annusen mukaan laiva oli mukava työpaikka.

– Sai porista ihmisten kanssa välillä, hän muistelee.

Laiva liikennöi toukokuun puolesta välistä joulukuulle joka päivä ja joskus kesälauantaisin kahdestikin, kun kaikki halukkaat eivät olisi 99 matkustajan alukseen kerralla mahtuneet. Normaalina arkipäivänä matkustajana oli yleensä parikymmentä hailuotolaista, jotka kävivät päivällä mantereella.

– Eipä ne jääneet sinne hotelleihin roikkumaan, Annunen sanoo.

Kermaa, kalaa ja jäkälää

Viikonloppuisin ja jahtiaikaan väkeä saattoi olla tungokseen asti.

Menomatkalla saaresta vietiin paitsi matkustajia myös kalat, kermat, marjat ja käsityöt. Maitoa ei mantereelle viety, vaan siitä eroteltiin separaattorilla kerma. Sitä kertyi kymmenkunta tonkkaa päivässä. Kurnaali eli nykyisin suosittu rasvaton maito juotettiin vasikoille.

Hailuodosta Saksan markkinoille nostettua jäkälää kulki laivan mukana pahvilaatikoihin pakattuna pieniä eriä. Suurin osa jäkälästä vietiin mantereelle proomuilla.

Oulun rannassa lastattiin laivaan Hailuodon kauppojen tarvitsemat elintarvikkeet ja päivittäistavarat, rehut, lannoitteet ja polttoaineet.

– Oulun päässä ei laivamiehistöllä ollut vapaa-ajan ongelmia, kun tavaraa hiissattiin eeskahtaa, Annunen hymähtää.

Menneen maailman logistiikkaa

Ainoa yhteys alkutalven ja kevään kelirikon aikaan, ennen jääteitä ja avovesikautta, oli hätätapauksissa lentokone.

– Kelirikkoaikaan piti varautua, ettei tullut nälkä, sanoo Annunen.

Höyrylaiva kulki haloilla (Kirjastovirma, Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä), ja sitä kului metreittäin vuorokaudessa. Nykyaika alkoi kuitenkin hiipiä saarelle laivan mukana. Kesän kuluessa saattoi puolenkymmentä autoa kulkea laivan etukannella poikittain saarelle, missä autolla liikennöitävässä kunnossa olevia teitä ei juuri ollut.

Traktorien jäljiltä hiekkaisilla sivuteillä oli niin syvät raiteet, ettei sinne autolla ollut asiaa.

Saaressa oli pieni linja-auto, ja sillä Eino Kujala kuskasi matkustajia Kirkonkylän, Ojakylän ja Petsamon sataman väliä.

Lähimpänä Oulua olevaan Santosen niemeen ei ollut vielä tietä, ja Vasken kylän ainoa päivittäinen yhteys ulkomaailmaan oli laivayhteys. Moottoriveneellä laivalta kuljetettiin merellä odottavaan laivaan Santosen matkustajat. Samalla haettiin postit sekä tavarat laivan tullessa mantereelta. Ouluun menevään laivaan vietiin Vaskesta kalalaatikot.

Lautta toi nykyajan saarelle

Kesällä 1968 alkanut lauttaliikenne toi saareen manterelaisten autot. Vain kaksi viikkoa lauttaliikenteen alkamisen jälkeen paloi Hailuodon kirkko, silloin Suomen vanhin puukirkko.

Saarella puhuttiin yleisesti, että sen olisi sytyttänyt turisti. Virallisesti palon syy on edelleen tuntematon.

Monella muullakin tapaa elämä muuttui.

– Lautan myötä alkoivat kiireet. Ihmiset alkoivat kulkea mantereella töissä. Väsyksissä illalla tulivat takaisin. Autot lisääntyivät ja nykyaika tuli Hailuotoon, Annunen muistelee.

Lue lisää:

Tie jatkuu silmänkantamattomiin – havainnekuvat paljastavat Suomen pisimmän maayhteyden massiiviset mittasuhteet

Jää ohenee Hailuodon tiellä

Viime viikolla uutisoitiin yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen johtohahmon Steve Bannonin aikovan perustaa Brysseliin keskuksen tukemaan ja yhdistämään populistisia oikeistovoimia Euroopassa. Tämä presidentti Trumpin päästrateginakin toiminut ideologi on päättänyt käynnistää oman maailmanvallankumouksensa, jota hän ei ole suinkaan tekemässä yksin. Pinnalla olevat aatteelliset virtaukset ovat luoneet otolliset olosuhteet ja erilaiset toimijat ovat omista syistään halukkaita horjuttamaan keskinäisriippuvuuden, globalisaation ja sääntöpohjaisuuden perustalle rakentuvaa maailmanjärjestystä.

Voimakeskuksia tässä toimessa ovat Yhdysvaltain äärioikeistolainen alt-right -liikehdintä, joka oli merkittävässä osassa myös Trumpin valinnassa. Venäjä käyttää aggressiivisessa ulkopolitiikassaan yhtenä keinona maailman arvokonservatiivien ahdistuksen lietsomista yhä monimutkaisemmassa maailmassa. Euroopassa erilaiset oikeistopopulistiset ja äärioikeistopuolueet ovat nousseet jopa valtaan. Näiden voimien ja pyrkimysten yhdistämiseksi tehdään nyt töitä määrätietoisesti eri puolilla.

Vuosi sitten kuultiin Yhdysvaltain äärioikeiston mielenosoituksessa Charlottesvillessa rytmikäs huuto ”Venäjä on ystävämme”. Valkoisen ylivallan kannattajat syvässä etelässä rakentavat aktiivisesti suhteita venäläisiin kääntämällä sivustonsa myös venäjäksi. Venäjä puolestaan on tukenut näitä äärioikeistolaisia voimia omien bottiverkostojensa avulla.

Salaliittoteorioita syytävän valemedia InfoWarsin keulahahmo Alex Jones ja imperialistisen Venäjän ideologi Alexander Dugin vierailevat toistensa tv-ohjelmissa kehumassa lämpimästi toisiaan. Näkyvät yhdysvaltalaiset äärioikeistolaiset ovat kiertäneet puhumassa eri puolilla Eurooppaa tapahtumissa, myös Suomessa.

Entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Moskovassa Michael McFaul kuvaa Putinin ja yhdysvaltalaisen alt-rightin ideologioita hyvin samankaltaisiksi. Yhdistäviä tekijöitä ovat kiihkokansallisuus, vanhoillisuus, etnisyyden merkitys ja globalisaation vastustaminen.

Yhdysvaltain äärioikeistolle presidentti Donald Trumpin vähintäänkin pehmeä suhtautuminen Venäjään ei ole ihmetyksen, vaan tyytyväisyyden aihe. Mikään ei näytä horjuttavan Trumpin kannatusta omiensa keskuudessa, vaan useimmat republikaanit tuntuvat pikemminkin radikalisoituvan yhtä jalkaa presidenttinsä tempoilun myötä.

Venäjä on vuosia rakentanut päämäärätietoisesti suhteita myös läntisen Euroopan äärioikeistoon. Nyt kun Bannon rakentaa omaa yhteyttään Eurooppaan, niin työn tuloksena voi olla hyvin resurssoidun, ylikansallisen poliittisen ryhmittymän syntyminen. Tämä joukko muodostuu hyvin erilaisista toimijoista, jotka vieläpä usein itse kieltävät olevansa osa sitä.

Yleistajuisena yhteenvetona voi sanoa, että länsimaiden äärioikeistossa sekä äärivasemmistossa löytyy paljon sympatiaa Trumpia ja myös Putinin Venäjää sekä sen tavoitteita kohtaan.

On kuitenkin olemassa joitakin asiakysymyksia, joihin suhtautuminen paljastaa paljon. Näitä ovat ainakin Krimin valloitus ja miehitys, malesialaiskoneen alasampuminen Ukrainan yllä, Venäjän sekaantuminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, kemiallisten aseiden käyttö Syyriassa ja Englannissa sekä Assadin asema Syyrian johtajana. Kaikille näille asioille on olemassa kaksi vastakkaista tulkintaa, joiden välinen kamppailu tekee näkyväksi jakolinjoja.

Tällaisten jakolinjojen ja kytkentöjen kuvaaminen niiden todistamiseksi menee usein monimutkaiseksi syheröksi, jota ymmärtääkseen pitää tuntea asia varsin perusteellisesti. Yleistajuisena yhteenvetona voi sanoa, että länsimaiden äärioikeistossa sekä äärivasemmistossa löytyy paljon sympatiaa Trumpia ja myös Putinin Venäjää sekä sen tavoitteita kohtaan.

Poliittisesti samoja päämääriä jakavat tahot pyrkivät aina ennemmin tai myöhemmin rakentamaan erilaisia liittoumia edistääkseen yhteisiä tavoitteitaan. Näitä liberaalin demokratian vastaisia verkostoja kootaan parhaillaan. Näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ne muodostavat yhä suuremman poliittisen voiman sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Tälle liikkeelle, kuten tälle maailmanajallekaan, ei ole vielä nimeä. Nimet ja kamppailun lopputulos on luettavissa tulevaisuuden historiankirjoista.

Avoimuus, vapaus ja moniarvoisuus eivät siis enää ole annettuja itsestäänselvyyksiä, vaan niitä on puolustettava sitkeästi ja tarmokkaasti.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puoltaa Italian maahanmuuttopolitiikkaa. Trump kehui maanantaina Italian ottamaa kantaa maahanmuuttoon ja rohkaisi muuta Eurooppaa seuraamaan Italian esimerkkiä.

Trump piti lehdistötilaisuuden Valkoisessa talossa vierailleen Italian pääministeri Giuseppe Conten kanssa. Valkoinen talo välitti tiedotustilaisuuden suorana nettisivuillaan.

– Pääministerillä ja minulla on sama näkemys siitä, että vahvoilla valtioilla täytyy olla vahvat rajat, Trump sanoi. Conten hallitus on muun muassa estänyt siirtolaislaivojen tulon Italiaan.

Presidentti sanoi, että italialaiset äänestäjät väsyivät maansa maahanmuuttopolitiikkaan. Hänen mukaan se oli syy pääministeri Giuseppe Conten valtaan tulolle.

Trump ilmoitti tilaisuudessa, ettei hänelle olisi mikään ongelma sulkea hallintoa. Kommentilla hän viittasi viikonlopun kannanottoihinsa.

Trump tviittasi sunnuntaina olevansa valmis sallimaan liittovaltion hallinnon sulkemisen, jos demokraatit eivät suostu tukemaan hallinnon ajamaa rajapolitiikkaa ja muun muassa kohdistamaan rahaa muurin rakentamiseen Meksikon ja Yhdysvaltain rajalle.

Trump ilmoitti olevansa valmis kohtaamaan Rouhanin

Presidentti Donald Trump ilmoitti olevansa valmis kohtaamaan Iranin presidentin Hassan Rouhanin. Trump ilmaisi voivansa kohdata "ilman ennakkoluuloja" ja "milloin tahansa he haluavat".

Trumpin hallinto on epäillyt Iranin aktiivisuutta Israelin ja Saudi-Arabian suhteen, joita se pitään Iranin vihollisina. Rouhani on hieman eri linjoilla.

– Amerikan pitäisi tietää, että rauha Iranin kanssa on kaiken rauhan äiti ja sota Iranin kanssa on kaikkien sotien äiti, Rouhani sanoi iranilaisille diplomaateille. Hänen kommentoinnistaan kertoi Iranin valtion uutistoimisto Irna.

Trump vaatii, ettei Venäjän pakotteita poisteta

Presidentti Trump otti kantaa tiedotustilaisuudessa myös Venäjän pakotteisiin. Hänen mukaan Yhdysvallat ei poista määrättyjä seuraamuksia vaikka venäläiset ovat sitä pyytäneet.

Pääministeri Conte nosti asian esille lehdistötilaisuudessa. Myös hän sanoi sanktioiden poistamisen olevan mahdotonta.

Yhdysvallat arvostaa Italiaa tärkeänä liittolaisena sotilasliitto Natossa sekä Yhdysvaltojen joukkojen merkittävänä kumppanina Afganistanissa ja Irakissa.

Sähkönsyöttö teleyhtiö Elisan konesaleihin katkesi eilen puoliltapäivin. Energiayhtiö Fortumin sähkönjakelun häiriö iski ensin maksunvälittäjäpalvelu Netsiin ja sitten useiden pankkien järjestelmiin.

Elisan konesaleissa on eri palveluntoimittajia, ja ne tuottavat palveluja eteenpäin. Palvelunhallintajohtaja Markus Kinnunen kertoo, että katkeamattoman sähkön tuotantojärjestelmä petti, ja häiriö kesti miltei kolme tuntia.

Elisa ja Fortum tekevät nyt täyttä häkää juurisyyselvitystä, jonka jälkeen vuorossa ovat korjaavat toimet.

– Katkeamattoman sähkön tuotantojärjestelmä meni vikatilaan tuntemattomasta syystä, ja laitteisto ajoi itsensä kokonaan alas.

Kinnusen mukaan tämä on hyvin poikkeuksellista, eikä hän muista kuin yhden tapauksen viime vuodelta.

– Näin ei saisi käydä missään tapauksessa. Sitä varten katkeamattoman sähkön tuotantojärjestelmä on olemassa. Jos valtakunnanverkossa olisi joitain katkoksia, tämän laitteiston pitäisi estää verkon katkoksen näkymisen konesaliverkon palveluissa. Valtakunnanverkossa ei ongelmaa sunnuntaina ollut.

Vioittunut järjestelmän osa on nyt poissa käytöstä, kunnes juurisyy on korjattu.

Pankit ovat alati varuillaan

Pankit ovat varautuneet sähkönsyöttöhäiriöihin, ohjelmistovirheisiin ja palvelunestohyökkäyksiin.

Haavoittuvuus on kätevien ja vikkelien digitaalisten järjestelmien ja sähköisten pankkipalvelujen kääntöpuoli.

– Tällaista se on, kun tietojärjestelmät ja sähköiset palvelut linkittyvät toisiinsa, sanoo Finanssialan asiantuntija Jussi Karhunen.

Kun pankin tietojärjestelmä menee nurin, kerrannaisvaikutukset ovat suuret.

Karhunen muistuttaa, että pankeilla on varajärjestelmiä, ja niiden käyttöä harjoitellaan jatkuvasti.

Pankit tekevät yhteistyötä ja ovat alati varautuneita pulmatilanteisiin. Näitä aiheuttavat muun muassa sähkönsyöttöhäiriöt, ohjelmistovirheet ja palvelunestohyökkäykset, listaa Karhunen.

Toimiiko mobiilimaksaminen? Se riippuu kauppiaasta ja summasta

Miksi kortilla maksaminen yhä on välillä mahdotonta?

OP: Korttimaksaminen hyödyntää sähkö- ja tietoverkkoja. Mahdolliset häiriöt niissä voivat aiheuttaa katkoksia samaan tapaan kuin muissakin järjestelmissä, jotka ovat riippuvaisia sähköstä ja tietoliikenteestä. Varaudumme mahdollisiin häiriöihin ja nopeaan toipumiseen niistä osana normaalia toimintaamme muun muassa jatkuvuussuunnittelun, järjestelmäkehityksen ja varajärjestelyiden avulla.

Nordea: Korttimaksaminen on tekninen prosessi, johon liittyy lukuisia järjestelmiä, osapuolia ja rajapintoja. Näin ollen myös ajoittaiset häiriötilanteet ovat mahdollisia. Häiriötilanteet pystytään kuitenkin tavallisesti korjaamaan hyvin pikaisesti, ja laajemmat häiriöt ovat varsin harvinaisia.

Danske Bank: Korttivarmennusten ja -tapahtumien reititykseen liittyy lukuisia osapuolia: kauppiaat, järjestelmätoimittajat, teleoperaattorit, pankit, maksupalveluiden tarjoajat kuten Nets ja kansainväliset korttiyhtiöt. Ongelmia voi ilmetä minkä tahansa toimijan järjestelmissä. Osa korteista ja ostotapahtumista vaatii aina tapahtuman varmennusta kortin myöntäjältä. Varmennuksia käytetään kortin tietojen sekä tilin katteen tarkastukseen. Mikäli tietoliikenneyhteyksissä on häiriöitä, ei varmennusta pystytä tekemään ja tapahtuma hylkääntyy.

Toimiiko lähimaksu, entä mobiilimaksaminen?

OP: Korteilla tehtävät lähimaksut toimivat normaalisti, elleivät kauppiaan järjestelmät olleet häiriön piirissä. OP Ryhmän kehittämä Pivo ja maksaminen siellä toimivat normaalisti.

Nordea: Lähimaksu ja mobiilimaksaminen toimivat samaan tapaan fyysisten maksukorttien kanssa. Usein häiriötilanteessa pienemmät ostokset onnistuvat kaikilla niitä tukevilla maksuvälineillä.

Danske Bank: Osalla korteista lähimaksaminen toimii, osalla ei. Tämä riippuu kortin tyypista ja siitä, missä kohtaa maksamisen ketjua häiriö sattuu. MobilePay toimii hetkellisissä korttihäiriöissäkin oman varajärjestelmänsä ansiosta. MobilePayn toimivuutta ei kuitenkaan nykyisellään voida taata, jos korttimaksuhäiriöt jatkuvat useita päiviä ja koskevat suuria summia.

Miten poikkeuksellinen oli sunnuntain häiriötilanne?

OP: Kysymyksessä oli hyvin poikkeava häiriötilanne, joka johtui sähköverkon sähkönsyöttöhäiriöstä. Tästä johtuen kortit eivät toimineet normaalisti kaikissa tilanteissa.

Vaikutus riippuu häiriötilanteen luonteesta ja laajuudesta. Vaikka yksi maksutapa olisikin pois käytöstä, häiriö ei välttämättä vaikuta kaikkiin maksutapoihin, joita ovat esimerkiksi verkkopankkimaksut, lähimaksut, automaattinostot tai mobiilimaksaminen. Pyrimme tarjoamaan asiakkaille jonkin toimivan maksutavan.

Nordea: Sunnuntaina tapahtunut sähkönjakeluhäiriö ja sen välillinen vaikutus myös korttimaksamiseen oli erittäin harvinainen ja valitettava tapaus.

Danske Bank: Pidempikestoisia häiriöitä kortilla maksamisessa on melko harvoin.

Mitä pankki tekee estääkseen ongelmat? Toimivatko pankit yhteistyössä?

OP: Suhtaudumme kaikkiin häiriöihin vakavasti – pyrimme tunnistamaan mahdolliset häiriömahdollisuudet laajasti ennalta. Keskeistä häiriön ratkaisemiseksi on se, että syy selviää ja sitä aletaan korjata. Mikäli ratkaisu vaatii yhteistyötä, sitä tehdään.

Nordea: Suhtaudumme kaikkiin häiriötilanteisiin vakavasti riippumatta niiden aiheuttajasta. Maksaminen kortilla tai mobiililla on peruspalvelu, jonka toiminta ja asiakkaiden sujuva asiointi pyritään varmistamaan kaikissa tilanteissa, vuoden jokaisena päivänä.

Danske Bank: Jokainen toimija monitoroi omien järjestelmiensä toimivuutta. Häiriötilanteissa eri toimijoiden välillä on käytössä prosessit ongelman paikallistamiseen ja korjauksiin sekä tiedottamiseen. Jos häiriö on pankin omissa järjestelmissä, meillä on mahdollisuus käyttää varajärjestelmiä, joiden kautta korttitapahtumia voidaan hyväksyä. Jos taas ongelma on ketjun muissa kohdissa, riippuu kunkin toimijan omista varajärjestelmistä, saadaanko maksutapahtumia suoritettua.

Nordeassa kysymyksiin vastasi johtaja Valtteri Korhonen, OP:ssa asiantuntijapäällikkö Jani Hautala ja Danske Bankissa asiantuntija Anne-Mari Raitio sekä MobilePayn osalta toimitusjohtaja Anniina Heinonen.

Isä! Nosta minut taivaisiin, hihkui Maria Kokkonen lapsena. Perheen huoltamon hallissa nostettiin ylös autoja, mutta myös pikku-Maria halusi korkealle ja nähdä kauas. Tämä tavoite toteutui myös oikeassa elämässä.

Pohjois-Savosta, Lapinlahden Alapitkältä kotoisin oleva Maria Kokkonen on työskennellyt erilaisissa viestintään liittyvissä tehtävissä Euroopan unionissa siitä lähtien, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Kokkonen on ollut poliittisen viestinnän ammattilainen sekä EU:n parlamentissa että EU:n ulkosuhdehallinnossa. Tällä hetkellä hän työskentelee komission viestintäosaston poliittisen raportoinnin yksikössä.

Mutta miksi uranaisen jakkupuku on vaihtunut tänä kesänä 1970-luvun keltaiseen essuun ja suikkaan Alapitkällä?

Se oli ihanaa. Ei meikkiä, ei koruja, ei kynsilakkaa. Maria Kokkonen

Lapsuuden huoltamo oli jo päässyt ränsistymään vuosikymmenien aikana. Vuosituhat ehti vaihtua ja vastuu paikasta painoi harteita. Entisen aseman alla oleva maaperäkin piti puhdistaa. Maria Kokkonen oli kuitenkin koko ajan pyöritellyt mielessään ideaa, joka tarjoaisi myös hänelle itselleen mahdollisuuden pitää taukoa työelämästä.

Ja nyt entisen huoltamon halli, missä pikku-Maria halusi nousta taivaisiin, on maalattu valkoiseksi. Muoviin kääritty biljardipöytä odottaa lattialla remontin valmistumista. Toisella puolella rakennusta toimii kesäkahvila, jonka avajaiset pidettiin heinäkuun alussa.

Nyt energiaa liikkuu kahteen suuntaan

Kahvilasta löytyy tyytyväinen Maria Kokkonen, joka on onnistunut toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa herättää henkiin vanhempien aikoinaan pitämä huoltoasema. Virkavapaa työstä EU:ssa alkoi toukokuussa.

– Koen, että luonut tänne tapahtuman, paikan ja hyvää energiaa. Siitä tulee minulle hyvä mieli, Kokkonen summaa ajatuksiaan.

Energiaa liikkuu samalla myös toiseen suuntaa. Nainen uskoo lataavansa koko ajan myös omia pattereitaan.

Mulla oli ranteessa ruotsalaisen työkaverin antama rannekoru, jossa lukee freedom. Maria Kokkonen

Kokkonen miettii, kuinka virkavapaalla toiset matkustavat ympäri maailmaa, toiset opiskelevat. Joku haluaa kirjoittaa sinä aikana kirjan. Hän halusi puolestaan luoda jotain käytännöllistä ja saada aikaan jotain kaunista.

Kokkosen intohimo onkin ollut aina sisustaminen.

– Odotin innolla, että likainen duuni on ohi, että pääsen sisustamaan. Näin kaiken silmissäni valmiina: mustavalkean ruutulattian ja punaiset kalusteet.

Kesäkahvilan nimi on Unska, vanhempien omistaman huoltoaseman Alapitkän Unionin mukaan. Alapitkä on pieni pohjoissavolainen kylä Lapinlahdella, valtatie viiden varrella. Union oli vilkas huoltoasema, joka tarjosi muitakin palveluja. Kyltissä lukee edelleen “Parturi, Baari, Texaco, Taxi”.

Maailma kuitenkin muuttui Unionin ympärillä. Kilpailu kiristyi. Huoltoaseman polttoainemyynti loppui 1990-luvulla. Samaan aikaan Maria Kokkosen äiti lopetti kampaamotoiminnan. Kahvila sulki ovensa vuonna 2001.

Kokkonen seurasi muutosta ja näki, kuinka Alapitkän kylän palvelut hiipuivat vuosien saatossa. Huoltamon asiakaskunta väheni isojen ketjujen tultua markkinoille. Alapitkälläkin asioitiin viimeiset vuodet Nesteen logon alla. Tilanteessa ei kannattanut enää tehdä isoja investointeja.

Tilanne muuttui kuitenkin uudestaan. Asiakkaat alkoivat kaivata massasta poikkeavia vaihtoehtoisia pysähdyspaikkoja, ja kesäkahvila Unska vastaa juuri tähän tarpeeseen.

– Tämä ensimmäinen kesä menee remontissa, avajaisissa ja siinä, että kehitellään meidän tuotevalikoimaa ja palveluja.

Robotinomainen raporttityö tauolle

Kyseessä ei ole kuitenkaan paluumuutto synnyinpaikkakunnalle. Maria Kokkonen oli jo ennen tätä kesää viettänyt kaikki lomansa Alapitkän kesämökillä ja pitänyt yhteyttä kylällä asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Myös Kokkosen äiti asuu kylällä.

Kun päätös kesäkahvilasta oli tehty, muutto Brysselistä Alapitkälle sujui napakasti.

– Silloin tuntui, että nyt. Tässä ei nyt sitä eläkeikää odoteta.

Virkavapaa järjestyi helposti ja vappuna Kokkonen ajoi läpi Saksan kohti Suomea. Tunne oli vapauttava.

– Mulla oli ranteessa ruotsalaisen työkaverin antama rannekoru, jossa lukee freedom.

Työssään Kokkonen oli työstänyt raportteja robotinomaisesti. Päivän ainoa vapaa hetki oli 20 minuutin ruokatauko, jolloin hän kipitti syömään kadun toisella puolella sijaitsevaan kanttiiniin. Kaiken lisäksi Brysselissä satoi ja oli harmaata.

Perillä kolean vapun keskelle saapunut Kokkonen ajoi ensimmäisenä Kuopioon ostamaan siniset Sörsselssön-haalarit.

– Se oli ihanaa. Ei meikkiä, ei koruja, ei kynsilakkaa.

Vapautunut nainen oli valmis nakkelemaan renkaita ulos hallista, tilaamaan siirtolavoja ja siivoamaan. Fyysinen työ elvytti jumissa olleet niskan ja ranteet.

Maria Kokkonen tunsi tekevänsä juuri sitä mitä oli kaivannut. Samalla hän pääsi kertomaan paikan historiasta muille. Unskan tiloista löytyy lukuisia vanhoja tavaroita, joita Kokkonen on saanut myös lahjoituksena. Pihalla on iso taulu, joka kertaa Alapitkän Unionin historian.

Kesätyö antoi aikoinaan suunnan

Maria Kokkosen oma historia kertoo, kuinka vahvasti huoltamo vaikutti hänen omaan tulevaisuuteensa. Pohjois-Savo oli kovin erilainen alue Kokkosen lapsuudessa kuin nykyään. Vitostiellä ajettiin pimeydessä. Kokkonen muistaakin hyvin erään asiakkaan kuvauksen siitä, kuinka auton lähestyessä Alapitkän Unionia se loisti kauas kuin valokeidas kaiken pimeyden keskellä.

Kokkonen muistaa myös ihmetelleensä kesäisin huoltamolle saapuvia ulkomaalaisia. Varsinkin Ruotsista lomalle tulleiden kesälomalaisten vaatteet ja olemus herättivät kiinnostusta.

– Sellaiset minäkin haluaisin joku päivä, Kokkonen mietti mielessään.

On ihanaa katsoa, kun ihmiset istuvat terassilla ja voin höpöttää heidän kanssaan savoksi. Maria Kokkonen

14-vuotiaana Kokkonen aloitti kesätyöt perheen yrityksessä. Asiakaspalvelutyötä tehdessään hän huomasi, kuinka tärkeää on hyvä ja monipuolinen kielitaito.

Sen kesän aikana nuoren Marian valtasi myös kaukokaipuu. Tulevaisuuden suunta alkoi hahmottua, kun nuori nainen huomasi autojen tulevan etelästä ja menevän takaisin etelään.

Ja kun Lapinlahden lukio lakitti ylioppilaansa 1984, oli Maria Kokkonen jo etelässä, au pairina Ranskassa. Sen jälkeen koitti 10 vuoden ajanjakso Saksan Kölnissä. Siellä ollessaan Kokkonen valmistui filosofian maisteriksi. Ura EU:ssa alkoi heti Suomen liityttyä unionin jäseneksi.

Melkein paplaripäänä lipunnostoon

Maria Kokkonen haluaa vielä painottaa, että kesäkahvila Unskaa ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman kyläläisiä ja hyviä ystäviä. Moni on ollut mukana talkoissa. Alapitkäläisiä kurvasi apuun, kun Kokkonen kertoi Facebookin Puskaradio -ryhmässä tarvitsevansa apua ison “mötikän” siirtämiseen. Oikeastaan voi sanoa, että paikalliset ovat olleet hyvin tyytyväisiä kylän uuteen kokoontumispaikkaan, jonka varalle emännällä on vielä suuria suunnitelmia. Myyntitori, kirppis, darts biljardin kaveriksi, 70-luvun retro-disco…

– On ihanaa katsoa, kun ihmiset istuvat terassilla ja voin höpöttää heidän kanssaan savoksi.

Vielä Kokkonen kertoo tarinan ystävien merkityksestä: he pelastivat Kokkosen kahvilan avajaispäivänä.

Aamukolmeen saakka Unskalla töitä tehnyt Kokkonen kävi nukkumassa mökillään pari tuntia. Suihkun jälkeen hän laittoi papiljotit päähän ja palasi paikalle omien sanojensa mukaan höyryämään.

Pian pihalla oli parisataa ihmistä odottamassa ovien avaamista ja elleivät apuna olleet ystävät olisi muistuttaneet Kokkosta papiljoteista olisi hän vastaanottanut asiakkaat paplaripäänä.

Onneksi naapuriystävä aukaisi ovensa ja näin hiuspulmasta selvittiin peilin ja kamman avulla. Pian kovasti töitä unelmansa eteen tehnyt Kokkonen nosti salkoon Unska-kesäkahvilan oman lipun. Kyyneleet silmissä hän kuvaa hetkeä.

Lipunnoston aikana kyläläiset kajauttivat samaan aikaan ilmoille Savolaisen laulun.

Kuuntele: Hän palasi lapsuuden huoltamolle ja perusti kesäkahvilan (Radio Suomi)

Ranskan lainsäätäjät hyväksyivät maanantaina lain, jossa kielletään koululaisten älypuhelimet ja muut Internet-laitteet, kirjoittaa saksalainen Deutsche Welle. Kielto koskee älypuhelimia, tabletteja ja vastaavia muita laitteita, jotka on kytkettävä pois päältä tai jätettävä kotiin.

Uudet säännöt koskevat 3–15-vuotiaita oppilaita, mutta sallivat lukioiden päättää, soveltavatko osittaista kieltoa vai täydellistä kieltoa. Laissa on joitakin poikkeuksia opetuksellisista ja fyysisistä syistä, esimerkiksi vammaiset lapset.

Uusi laki hyväksyttiin LREM-puolueen ja liberaalien liittoutuneiden lainsäätäjien tukemana, kun taas vasemmiston ja oikeiston lainsäätäjät pidättäytyivät äänestämästä.

Aiemmin vuonna 2010 hyväksytty laki kieltää jo älypuhelinten käytön luokassa. Uusi laki rajaa sisältöä vielä lisää.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron lupasi presidentin vaalikampanjansa aikana päästä häiritsevistä älypuhelimesta eroon.

Ranskalaiset opiskelijat ovat tällä hetkellä kesälomilla, mutta he palaavat kouluun ilman puhelimiaan syyskuussa.

Lue myös:

Täyskielto kännyköille! Ensi syksystä ranskalaislastenmatkapuhelimet jäävät koulupäivän ajaksi reppuun

Ranska aikoo kieltää lasten kännyköiden mainonnan

Pohjois-Korea vaikuttaa rakentavan parhaillaan uusia ohjuksia, kertoo Washington Post asiasta perillä oleviin lähteisiinsä vedoten. Samalla tehtaalla tehtiin aiemmin mannertenväliset ballistiset ohjukset, joilla maa teki onnistuneet ohjuskokeet. Ohjusten rakentaminen on osa maan ydinaseohjelmaa.

– Me näemme, että he työskentelevät aivan kuten aiemmin, sanoi nimettömänä pysyttelevä yhdysvaltalainen virkamies.

Lehden tiedot perustuvat yhdysvaltalaiseen salaiseksi luokiteltuun tiedustelutietoon, josta lehdelle ovat kertoneet nimettömät lähteet. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset ovat nähneet ohjusten rakentamiseen viittaavaa toimintaa muun muassa tuoreissa satelliittikuvissa.

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un lupasi kesäkuussa Yhdysvaltojen presidentille Donald Trumpille maansa pyrkivän Korean niemimaan riisumiseen ydinaseista, kirjoittaa STT. Monet analyytikot ja riippumattomat asiantuntijat katsovat kuitenkin, että purkaminen on pitkälti symbolista. Testiasema voidaan helposti rakentaa uudelleen kuukauden sisällä.

Useat yhdysvaltalaiset virkamiehet ja yksityiset analyytikot ovat sanoneet, että Pohjois-Korean aseiden monimutkaisen toiminnan jatkuminen ei ole yllättävää. Kim ei ole antanut julkista lupausta huippukokouksessa pysäyttääkseen työtä eri puolilla maata hajallaan olevien ydinaseiden ja ohjusten suhteen.

Valheita ohjusten ja ydinkärkien määrästä

Yhdysvaltalaiset vakoojat ovat saaneet selville myös, että Pohjois-Korean hallinto suunnittelee huijaavansa Yhdysvaltoja ydinaseriisunnassa, kirjoittaa STT.

Heidän tarkoituksenaan on antaa väärää tietoa muun muassa maalla hallussa olevien ohjusten ja ydinkärkien määrästä sekä ydinohjelmaan liittyvien laitosten määrästä ja luonteesta.

Tiedustelutiedon mukaan Pohjois-Korea harkitsee esimerkiksi tuhoavansa 20 ydinkärkeä mutta piilottavansa samalla kymmeniä, ja väittävänsä sitten, että Korean niemimaa on riisuttu ydinaseista kokonaan.

Ohjusten rakentamisesta on muutakin todistusaineistoa kuin tiedustelutietoa. Ohjustehtaan toiminnan jatkumisesta näkivät merkkejä myös ohjusasiantuntijat, joiden kansalaisjärjestö oli analysoinut kaupallisen satelliittikuvayrityksen Planetin ottamia kuvia.

Yhdysvaltojen hätävalmiusviraston Feman henkilöstöpäällikkönä useita vuosia toimineen Corey Colemanin epäilleen palkanneen virastoonsa naisia sillä perusteella, että toivoi näiden harrastavan seksiä hänen miespuolisten alaistensa kanssa.

Asiasta kertoo Washington Post, joka on perehtynyt Colemanin toimia selvitelleen sisäisen tutkinnan tuloksiin.

Colemanin kerrotaan palkanneen virastoon miespuolisia kavereitaan ja naisia, jotka hän oli tavannut baareissa tai nettideittisivustoilla. Monet hänen palkkaamistaan ihmisistä olivat epäpäteviä tehtäviinsä.

Sisäisessä tutkinnassa todettiin Colemanin siirrelleen naisia osastolta toiselle ja jopa paikkakunnalta toiselle järjestääkseen kavereilleen tilaisuuksia yrittää iskeä heitä.

Iski itsekin alaisiaan

Tutkinnan mukaan Coleman itse harrasti seksiä ainakin kahden alaisensa kanssa. Toinen heistä kertoi tutkijoille, että kun hän yritti lopettaa suhteen, Coleman esti häntä saamasta ylennystä ja yritti irtisanoa hänet.

Työntekijä sanoi saaneensa pitää työpaikkansa lupailemalla, että saattaisi suostua jatkamaan Colemanin tapailua.

Hätävalmiusvirasto Feman tarkoitus on vastata Yhdysvalloissa luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin valtiotasolla.

Femassa työskentelee noin 20 000 ihmistä. Coleman oli vastuussa koko viraston rekrytointipäätöksistä ja henkilöstöpolitiikasta. Hän irtisanoutui kesäkuussa, kun sisäinen tutkinta hänen toiminnastaan oli jatkunut jo useita kuukausia.

Aikaisemmin Coleman oli työskennellyt Yhdysvaltojen salaisen palvelun it-osaston varahenkilöstöpäällikkönä.

Raisiossa ja Naantalissa oleva mittava vedenjakeluhäiriö vaikuttaa nyt myös Maskun ja Nousiaisten vedenjakeluun.

Maskun Vesihuolto Oy tiedotti myöhään maanantaina, että vedensaanti Naantalista on keskeytynyt Maskussa ja Nousiaisissa.

Asukkaita pyydetään minimoimaan veden käyttö korjauksen ajaksi.

Korjauksen on arvioitu kestävän vuorokauden ajan. Sen valmistumisesta tiedotetaan erikseen.

Sen sijaan vesihäiriö ei vaikuta tällä hetkellä veden saatavuuteen ja käyttöön Turun verkostossa.

Turun kaupunki tiedottaa, että Runosmäen alueella saattaa vedessä ilmetä sakkaa, johtuen Raision ja Naantalin avattujen korvaavien putkilinjojen aiheuttamasta normaalia suuremmasta virtausnopeudesta.

Väliaikaisia juomaveden jakelupisteitä tulossa

Raisiossa ja Naantalissa on ollut voimassa vedenkeittokehotus ja veden käyttörajoitus maanantaista lähtien.

– Vettä voi käyttää vain välttämättömiin asioihin. Vesi on loppunut Raision vesitornista, joten verkostopaine on romahtanut hyvinkin laajalla alueella. Mihinkään ylimääräiseen ei ole syytä vettä käyttää, sanoo Turun Seudun Veden toimitusjohtaja Aki Artimo.

Esimerkiksi Naantalin kaupunki perustaa väliaikaisia juomaveden jakelupisteitä asukkailleen tiistain aikana.

Ensimmäisenä ovat valmiina jakelupisteet terveyskeskuksen parkkipaikalla ja Katavakodin pihalla. Tankeista voi noutaa ainoastaan juomavettä.

Lue myös:

Putkirikko aiheutti laajan vedenjakeluhäiriön Raisioon ja Naantaliin – alueelle on annettu vedenkeittokehotus

Anna Koskelan mitta täyttyi elintarviketiskillä helmikuussa 2017.

Asiakkaat olivat vaativia. Myytävät tuotteet puolestaan sellaisia, joihin Koskelalla itsellään ei olisi ollut varaa. Myyjän palkka oli reilu kymppi tunnissa ja työvuorot niin lyhyitä, että Koskela laski kerran netonneensa 900 euroa 17–18 työpäivän aikana.

– Siis hieman enemmän, kuin jos olisin elänyt pelkällä toimeentulotuella ja silloin saamallani asumistuella.

Koskela päätti irtisanoutua. Sen myötä TE-toimisto katkaisi hänen työttömyysturvansa kolmeksi kuukaudeksi. Koskela sinnitteli saamillaan lomarahoilla, sekä toimeentulotuella.

– Mun mielestä se kolme kuukautta on hieman pitkä aika. Mutta olen toisaalta koko aikuisikäni tottunut elämään kädestä suuhun.

Riskinotto kannatti. Koskela löysi viimein oman alansa töitä tanssitaiteilijana. Nyt hän viettää toistaiseksi viimeisiä viikkojaan työttömyyskortistossa.

– Onhan se aivan mahtavaa päästä kerrankin tekemään sitä mitä haluaa, ja saada siitä vielä palkkaa.

Koskela ei kuitenkaan päässyt nykypisteeseen julkisen työnvälityksen ansiosta, pikemminkin siitä huolimatta. Kohta entisellä pitkäaikaistyöttömällä onkin paljon sanottavaa työstä, työttömyydestä ja työnhausta tämän päivän Suomessa.

– Olen samaa mieltä siitä, että kaikkien velvollisuus on osallistua yhteiskuntaan. Mutta pitääkö kaikkien tehdä töitä, joilla ei elä?

"Työstä pitää saada muutakin kuin vain rahaa. Etenkin, jos raha on niin pientä, että kaikki menee selviämiseen". Anna Koskela

Mikä Koskelaa sitten pännii?

Ainakin ajattelutapa, jonka mukaan ahkera työn tekeminen vie yksilöä kohti parempaa tulevaisuutta. Koskelan mielestä näin ei aina ole.

– Puhutaan, että jokainen työpaikka on askel kohti sitä unelmaduunia. En kuitenkaan pysty näkemään, miten ruuan kantaminen on yhteydessä siihen, että olen nyt päässyt tekemään tanssitaidetta.

Koskela puhuu omasta kokemuksestaan. Hän kertoo tehneensä myyjän ja baarityöntekijän kaltaisia hommia 17-vuotiaasta lähtien. Ne työt pitivät leivän syrjässä, työttömyysturvan lisäksi. Mutta lähemmäs oman alan työpaikkoja ne eivät vieneet.

– Näillä aloilla työskentelee paljon ihmisiä, jotka haluavat sitä työtä tehdä ja kaikki kunnia heille. Mutta se ei ole minun paikkani.

"Haluan viimeinkin rakentaa itselleni ammatillisen tulevaisuuden, johon mut on koulutettu ja johon mulla on kutsumus". Anna Koskela

Koskela haluaisi haastaa hokeman siitä, että työnteko on jokaisen velvollisuus. Koskelan mielestä se on tyhjää puhetta niin kauan kun ei puhuta myös siitä millä ehdoilla työtä tehdään.

– Onhan näitä töitä, joista ei jää vuokran tai lainan lyhennyksen jälkeen käteen mitään. Kokemukseni on, että pienipalkkaisilla palvelualoilla ei synny työsuhteita, joissa ihmiset olisivat turvassa työpaikassaan.

Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan laajemmin elämän mielekkyydestä, Koskela sanoo. Hän itse tienaa kesän jälkeen alkavista tanssitaiteen töistä itse asiassa vähemmän kuin jos tekisi täysipäiväisesti töitä ravintolassa.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että työstä pitää saada muutakin kuin vain rahaa. Etenkin, jos raha on niin pientä, että kaikki menee selviämiseen.

Suomen työttömyysturvajärjestelmä ei kannusta tällaiseen ajatteluun. Jos haluaa säilyttää oikeuden työttömyysturvaan, tulee ottaa vastaan se työ mitä TE-toimisto tarjoaa.

Koskelan kannalta parempi ratkaisu oli toimia päinvastoin: irtisanoutua kaupan tiskiltä karenssin uhalla ja keskittyä omien unelmien tavoitteluun.

– Olen 36-vuotias. Haluan viimeinkin rakentaa itselleni ammatillisen tulevaisuuden, johon mut on koulutettu ja johon mulla on kutsumus. Tätä tulevaisuutta ei olisi ollut mahdollista rakentaa, jos olisin jatkanut matalapalkkaisessa palvelualan työpaikoissa.

"Keskustelua ei pitäisi käydä ilman, että työn tekemistä sidotaan toimeentuloon. Eli millä ehdoilla töitä tehdään"? Anna Koskela

Samalla kun matalapalkkaisista töistä tai palkattomista työkokeiluista kieltäytymisestä voidaan rankaista karenssilla, toisten töiden tekeminen saattaa kostautua. Tämä on Koskelan mukaan ongelma etenkin luovilla aloilla työskenteleville, jotka eivät löydä oman alan töitä julkisen työnvälityksen kautta.

Koskela kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän halusi saada jalkaansa taidemaailman oven väliin osallistumalla palkatta erääseen tuotantoon. Hän oli kysynyt TE-toimistolta, voisiko säilyttää työttömyysturvansa, jos työpanos kirjattaisiin työkokeiluna. TE-toimisto ei sallinut sitä ja totesi, että työkokeilun tarkoitus ei ole paikata taidetuotantojen budjetteja.

– Ja samaan aikaan alalla pyörii palkatta ihmisiä nimikkeellä "harjoittelu".

Tällä hetkellä Suomen työllisyystilanne paranee. Työllisyyslukujen ohella nousevat kuitenkin myös karenssien ja toimeentulotukihakemusten määrät.

Koskela toivoiskin, että työllisyysluvuista iloitessa muistettaisiin katsoa lukuja syvemmälle.

– Koko keskustelua ei pitäisi käydä ilman, että työn tekemistä sidotaan toimeentuloon. Eli millä ehdoilla töitä tehdään?

Lue myös:

Karenssien määrä kohoaa tasaisesti – tällä tahdilla viime vuoden ennätysluku menee rikki

Melko moni kaksitoistavuotias puhuu todennäköisesti vapaa-ajallaan koulusta, kavereista ja vaikkapa somesta tai pelaamisesta.

Jaakko Rikalainen puhuu lisäksi körteistä, päärmeistä, sarkatakeista ja polvihousuista.

Ne ovat termejä, jotka hän on oppinut tekemällä kaksi kansallispukua itse.

Rikalainen istuu Sääksmäen puku päällään kotinsa huoneessa, joka on pyhitetty ompelutarvikkeille. Puvun helakanpunaisessa liiviosassa on siististi ommellut, mustalla kankaalla reunustetut taskut ja rivi uutuudenhohtavia metallisia nappeja.

Pellavakankaisen paidan vetopoimutukset ovat säntilliset. Niitä ei ollut helppo tehdä.

– Pellavakangasta ei voi ollenkaan taittaa, koska jos sen taittaa terävästi, kuidut katkeavat ja sitä ei saa ikinä suoraksi, Rikalainen toteaa asiantuntevasti.

Historiasta innostunut Rikalainen katseli koulussa opettajien kansallispukuja Suomi 100-juhlallisuuksien aikaan ja totesi: tuollainen on pakko saada.

– Sitten päätin, että voisihan sellaisen ommella itsekin, Rikalainen sanoo.

Suurin virhe oli ommella koneella

Pian kolmetoista vuotta täyttävän Rikalaisen ompelupöydälle on aseteltu tiuhaan kankaita, ompelutarvikkeita ja lehtiä, joissa on kansallispukujen kuvia. Seinällä olevan lankakerähyllyn tasosta roikkuu henkari, jossa on miesten Etelä-Pohjanmaan kansallispuku.

Se oli Rikalaisen mukaan "harjoituskappale", sillä sen hän teki ensimmäisenä pukunaan. Puvussa on hiukan oiottu mutkia suoraksi kankaiden suhteen, koska aidot, kudotut kankaat maksavat mansikoita. Silti Rikalainen on etsinyt oikeannäköistä raidallista kangasta liiviosaan, ja pukuun on ostettu helavyö ja hankittu perintöpuukko.

On selvää, että pukuja on tehty hartaasti ja kaikkia yksityiskohtia on noudatettu tarkasti.

– Kun kankaat on leikattu, pitää joka ikinen kappale vuorittaa. Sitten pitää ommella saumat yhteen, jonka jälkeen tulevat koristeompeleet, tikkaukset, reunukset ja muut, sekä napit ja koristeompeleet selässä, luettelee Rikalainen päällään olevan Sääksmäen puvun vaiheita.

Yhden emämokan hän kuitenkin kokee tehneensä huolellisuudesta huolimatta.

– Suurin virhe oli ommella ompelukoneella. Yleensä kaikki harrastajat ompelevat käsin, kuten itsekin olen yrittänyt, mutta minun hermoni eivät kestäneet sitä, Rikalainen kertoo.

Seuraavan puvun Rikalainen aikoo kuitenkin ommella kokonaan käsin, kiireettä. Siitä tulee Vanhan Korpilahden puku, entisen lähikunnan kunniaksi.

– En ole ollenkaan ajatellut, kauanko siihen menee. Vähintään vuosi. Mutta ei sillä ole väliä.

Joka sauma kaksi kertaa

Rikalainen on aina rakastanut vanhoja, historiallisia asioita. Mummon ja papan kansallispukuja tuli ihasteltua jo pienenä, sillä niiden värit ja mallit puhuttelivat pikkupoikaa.

Lisäksi pukuinto lienee tullut osittain perintönä: Rikalaisen äiti ja täti pitivät lapsena kansallispukuja, ja tapa tehdä niitä kulkee suvussa.

Siksipä Rikalaisen 72-vuotias äidinäiti innostuikin kovasti, kun poika päätti alkaa työstää pukua itse.

– Suunnittelin pukua ja soitin heti mummolle kertoakseni, mitä meinaan tehdä. Mummo neuvoi, mistä löytää helavöitä ja puukkoja, materiaaleja ja päähineitä, Rikalainen sanoo.

Kun Rikalainen sai kansallispuvun kaavat ensimmäisen kerran nenänsä eteen, hän koki pienen järkytyksen. Vaikka hän oli varautunut monimutkaisuuteen, kaavojen moniosaisuus yllätti.

– Liivinkin tekemisessä on montakymmentä vaihetta, ja kauhea määrä kappaleita, Rikalainen sanoo.

Tahto saada itselle oma kansallispuku oli kuitenkin niin kova, että Rikalainen puski läpi kaavojen ja sai aikaan Etelä-Pohjanmaan miehen puvun.

Siinä meni pari kuukautta. Puolet saumoista on kahteen kertaan ommeltuja, koska niitä piti purkaa ja tehdä uusiksi puvun tekoa opetellessa.

Sääksmäen puku, toinen valmiista puvuista, sujuikin sutjakkaammin. Sen tekemiseen meni vain kuukauden päivät koulupäivien jälkeisellä ajalla.

Puvut ulos tuulettumaan

Rikalainen on ehtinyt aiheuttaa jo jonkin verran kuhinaa Facebookin Kansallispuku – Folkdräkt -ryhmässä. Hän on saanut paitsi valtavasti tukea, myös kosolti kehuja ja ihailua osakseen esitellessään pukuja ryhmässä.

Rikalaista hieman naurattaa ryhmästä puhuttaessa. Ystävällisten auttajien määrä on selvästi yllättänyt.

– Ihmiset siellä ovat hirveän innokkaita neuvomaan! Heti kun sinne laittaa jotain, saa muutamassa minuutissa vastauksen, hän sanoo hymyillen.

Pirun kuumahan tässä on, mutta nämä ovat niin hienon näköisiä ja jatkavat perinnettä. Jaakko Rikalainen

Yksi ryhmän ylläpitäjistä on kansallispukuja ammatikseen tekevä, Imatralla asuva Soja Murto. Hän on myös kansallispukutuuletus-tapahtumien äiti.

Tapahtuma laitettiin alulle Imatralla vuonna 2010. Sen ajatuksena on, että harvoin käytetyt koreat kansallispuvut saataisiin ulos pukupusseista ja käyttöön. Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea joka vuosi 5. elokuuta, sillä sitä pidetään kansallispuvun syntymäpäivänä.

Tapahtuman järjestämiseen ei tarvitse Murron mukaan muuta kuin kellonajan ja paikan. Hän kertoo, että matalan kynnyksen tapahtuma on sittemmin levinnyt Suomesta jopa Ruotsiin ja Viroon.

Imatralla tuuletuksissa otetaan omat viltit mukaan ja vaikkapa syödään eväitä puistossa ja kerrotaan vapaamuotoisesti omista puvuista.

– Ainakaan täällä Etelä-Karjalassa ei tule tapahtumiin sellaista ongelmaa, ettei olisi tekemistä. Joku ohikulkija tulee koko ajan ihmettelemään, Murto kertoo nauraen.

Innostus hyppää sukupolven yli

Rikalainen lienee kansallispukuintoilijoiden nuorimmasta päästä, arvelee Murto. Hän on huomannut, että kuten muutkin trendit, myös kansallispukukiinnostus tuntuu hyppäävän yhden sukupolven yli.

– Olen 42, ja tämä ikäpolvi ajattelee, että puvut ovat mummojen juttu. Minua nuoremmat taas ovat löytäneet uudestaan mummojensa puvut ja ovat aivan intona niistä! Ja vanha polvi ilahtuu, kun puvut voidaan kaivaa kaapista, Murto kuvailee.

Murron mukaan monella on pinttynyt käsitys siitä, että kansallispuvun osia ei saisi käyttää irrotettuna pukukokonaisuudesta. Niin ei ole, joskin kansallispukua tulee käyttää asianmukaisella arvokkuudella ja eri pukujen eri osia ei tulisi sekoittaa keskenään sekametelisopaksi.

Pukutuuletuksiin voikin osallistua puvulla tai ilman, osilla tai kokonaisuuksilla.

Murto on tehnyt ammatikseen pukuja noin 20 vuoden ajan. Yksi puku voi maksaa tuhansia euroja, kuten monimutkaisia kirjailuja sisältävä Tuutarin puku (Suomalaiset kansallispuvut).

Vielä arvokkaampi on Kuolemajärven tarkistettu puku (Suomen Käsityön museo). Se on kallein puku, minkä Murto on valmistanut, ja sen tekeminen maksaa reilusti yli 10 000 euroa.

– Pelkkään Kuolemajärven paidan valmistamiseen menee noin 200 tuntia Lisäksi niissä on vaihtoehtoisia osia. Myös nyytinkien nypläys essuissa on hidasta ja siksi tietysti maksaa paljon, Murto kertoo.

Onko pukujen tekeminen itse sitten mahdottoman vaikeaa?

Murtoa naurattaa.

– Jos on ylipäätään hyvä tekemään hienomotorisia asioita, puvun teko on helpompaa. Ei se ole rakettitiedettä. Tarvitsee hyvät silmät, hyvän valon ja hitosti aikaa.

"Aluksi kaverit olivat vähän ihmeissään"

Tänä vuonna Rikalainen kyseli hyvissä ajoin Facebook-ryhmässä, josko tuuletustapahtumaa olisi tänäkin vuonna Jyväskylässä. Kun järjestäjiä ei ilmoittautunut, Rikalainen päätti puuhata tapahtuman itse.

– Tapahtumassa ei vielä ole kiinnostuneita kuin jonkin verran, mutta toivottavasti sinne tulee edes joku, Rikalainen toteaa.

Hän myöntää, etteivät kansallispuvut ole ensimmäinen asia, josta hän on innostunut oikein urakalla. Toistaiseksi pukujen teko ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä.

Harrastukseen on uponnut tähän mennessä 500–600 euroa vanhempien rahaa sekä kosolti tukea ja ymmärrystä.

– Mutta kyllä he alkavat vähän kyllästyä siihen, että kaikki, mistä puhun, on kansallispuku, kansallispuku, kansallispuku, Rikalainen sanoo.

Pukujen tekemistä ammatillisesti on hieman varhaista ajatella, mutta Rikalainen miettii jo käsitöidensä myymistä tulevaisuudessa. Kaikkia pukuja hän ei kuitenkaan missään nimessä myy, sillä itselle pitää jäädä vähintään yksi puku käyttöön.

Naisten pukujen kaavojakin hän on jo ehtinyt vilkaista. Tavoitetta esimerkiksi kaikkien pukujen tekemisestä ei kuitenkaan ole – eri pukumalleja on sentään yli 400.

Koulussa Rikalainen kulkee tavallisissa vaatteissa. Vaikka hän lienee ikäluokastaan yksi harvoista kansallispukuja tekevistä, ymmärrystä on kuitenkin hellinnyt kavereiltakin.

– Aluksi kaverit olivat vähän ihmeissään siitä, että mitä nämä nyt ovat. Nyt he ovat tottuneet tähän. He sanovat aina vain, että hieno puku, Rikalainen toteaa.

Seuraava puku eli Vanhan Korpilahden miehen puku onkin vaikeampi rasti. Edellisten pukujen kankaat on tähän mennessä hankittu aitoja, kudottuja kankaita huokeammin kaupasta, mutta Vanhan Korpilahden pukuun Rikalainen aikoo hankkia oikeat kankaat. Niitä hän metsästää paraikaa Facebook-ryhmästä.

Suomen neljästäsadasta puvusta on valinnanvaraa tekijälle vaikka loppuelämäksi, mutta jos Rikalainen saisi itse suunnitella puvun kotiseutualueelleen, millainen se olisi?

– Keski-Suomessahan ei ole virallista miesten kansallispukua. Tekisin sellaisen mahdollisimman samalla värimaailmalla kuin Keski-Suomen naisen puvussa, Rikalainen sanoo.

Siis paljon sinistä, keltaista, ruskeaa, vihreää. Liivit ja polvihousut, ehkä hattukin.

Sitä miettiessä on kuitenkin kansallispukujen tuuletuspäivä, ja Rikalainen saa taas vetää ylleen ihailemansa puvun.

– Eiväthän nämä mitään mukavia päällä ole. Pirun kuumahan tässä on, mutta nämä ovat niin hienon näköisiä ja jatkavat perinnettä.

Tuoreen kyselyn mukaan yli kolmannes suomalaisista (37%) haluaisi kieltää kauppojen kassoilla myytävät muovikassit kokonaan. Tulos selviää Taloustutkimuksen Ylelle tekemästä kyselystä yli tuhannelle kansalaiselle.

Kyselyssä tiedusteltiin vastaajalta, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan ruokakaupan muovikassista jatkossa. Nyt hinta on keskimäärin 0,2 euroa pussilta ja sitä pitää sopivana 30 prosenttia vastaajista. Puolen euron hintaa kannattaa joka viides vastaaja ja kahden euron hinta saa pienimmän kannatuksen (8 %).

Yhtenä vastausvaihtoehtona ollut muovikassimyynnin täyskielto saa selvästi eniten kannatusta (37%). Naisvastaajista tätä mieltä on 40 prosenttia ja miesvastaajista 33 prosenttia.

Isot puolue-erot

Ikäryhmittäin katsottuna myyntikieltoa kannattavat yleisimmin 50-79 -vuotiaat (42%). Vähiten sitä haluavat nuoret, 15-24-vuotiaat (28 %). Nuorten keskuudessa eniten kannatusta kerää muovikassien nykyhinta (36%).

Ammateista totaalikiellon kannalla ovat jyrkimmin toimihenkilöt ( 48%) ja vähiten maanviljelijät (16%). Myös työttömistä lähes puolet (48%) haluaa pistää muovipussit täyskieltoon.

Puoluekannoittain myyntikiellon puolella ovat selvimmin kristillisdemokraatit (55%), vihreät (46%) ja demarit (46%) ja vähiten siniset (25%) ja keskustalaiset (30%).

Kassitehtailija vastustaa

Amerplast valmistaa Tampereen tehtaallaan pääosan Suomen muovikasseista, lähes 200 miljoonaa kappaletta vuodessa. Pussitehtailijalta ei heru ymmärrystä täyskiellolle.

– Emme tietenkään kannata kieltoa. Tutkimuksissa on todettu, että kierrätysmuovista tehty kiertotalouskassi on ilmastovaikutuksiltaan paljon parempi vaihtoehto kuin paperi- tai biohajoava kassi Suomessa. Joten tällainen päätös olisi totaalisesti väärin ympäristöä ja ilmastoa kohden, sanoo tuotekehitys- ja myyntijohtaja Ari-Pekka Pietilä Amerplastilta.

Pietilä muistuttaa, että ruokakauppaan menevistä kasseista noin 85 prosenttia on valmistettu kierrätysmuovista.

– Se on todella iso ja merkittävä osuus ja kasvaa. Lähestymme koko ajan sitä, että meillä ei ole ollenkaan uutta neitseellistä muovia käytössä, Pietilä huomauttaa.

Pietilän mukaan kieltoa parempi ratkaisu olisikin keskittyä kierrättämään kaikki muovit.

– Keskitytään siihen, että saamme kaikista muovituotteista materiaalit talteen ja luodaan niistä uusia tuotteita. Fossiilisten materiaalien käyttö vähenee ja parantaa sitä kautta ympäristöä.

Kauppa nihkeänä

Eikä kauppakaan syty kieltolinjalle, vaan korostaa eri vaihtoehtojen merkitystä.

– Vaihtoehtojen tarjoaminen on fiksu ratkaisu. Tärkeää on myös saada kokonaiskuva siitä, mitkä ovat ympäristövaikutukset kokonaisuutena eri kassivaihtoehdoissa, korostaa ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi S-ryhmästä.

– Merkitystä on myös sillä, miten asiakkaat jatkokäyttävät kotonaan kasseja. Esimerkiksi muovikassit päätyvät usein roskapussiksi tai samaa kassia käytetään useasti ostoksien kotiintuomiseen. Kierrätysmuovia sisältävä muovikassi ei olekaan ympäristövaikutuksiltaan huono vaihtoehto, Ristaniemi sanoo.

Tavoite: 40 kassia vuodessa

Muovijätteen kertymistä pyritään vähentämään EU-laajuisesti. Suomessa ympäristöministeriö ja Kaupan liitto allekirjoittivat vajaat kaksi vuotta sitten ns. muovikassisopimuksen , jolla pyritään vähentämään muovikassien ja -pussien käyttöä kaupoissa. Sopimus onkin nipistänyt nopeasti muovikassien menekkiä.

– Selvästi näkyy, että muovikassien kulutus vähenee. Selkeässä menekkikasvussa ovat kestokassit ja myös bio-ostoskassit ovat nousussa, sanoo Ristaniemi.

Muovikassisopimuksen taustalla on EU-direktiivi, jolla pyritään vähentämään muovijätteen syntymistä ja merten roskaantumista. Tavoitteena on, että vuoden 2025 loppuun mennessä muovikasseja kulutetaan enintään 40 kappaletta suomalaista kohden vuodessa.

Taloustutkimus toteutti mielipidekyselyn juhannuksen alla. Kyselyn virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä.

Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn kysymys oli sanatarkasti seuraava:

EU-komissio kaavailee muoviveroa muovijätteen vähentämiseksi. Ruokakaupan muovikassi maksaa tällä hetkellä noin 20 senttiä. Kuinka paljon olisit valmis maksamaan siitä jatkossa?

- Olisin valmis maksamaan siitä 50 senttiä kappaleelta

- Olisin valmis maksamaan siitä kaksi euroa kappaleelta

- Nykyhinta on mielestäni sopiva

- Kauppojen kassoilla myytävät muovipussit pitäisi mielestäni kieltää kokonaan.

Lue myös:

Kuuluuko jogurttipurkki muovinkeräykseen? Muovien lajittelu yleistyy, mutta kaikille ei ole selvää, mikä kelpaa keräykseen

Mitä muovijätteelle tapahtuu? – "Kuluttajamuovia ei ole koskaan viety ulkomaille"

Pumpulipuikot, muovihaarukat ja pillit historiaan – EU:n komissio aikoo kieltää kertakäyttömuovit

EU haluaa kasvavan muovivuorensa kuriin markkinoiden avulla – eurooppalainen muovivero harkintaan

Kuhmon Hirvivaaralla asui kolmessa talossa neljä perhettä ja neuvostopartisaanien tekemää verilöylyä edeltävät päivät olivat asukkaille levottomia, sillä kaikkien kolmen talon koirat haukkuivat metsän suuntaan, josta kuului myös merkkivihellyksiä. Nuoret pojat huutelivat takaisin, mutta vastausta metsästä ei kuulunut. Päivän vaihtuessa iltaan kukin meni epävarmuudesta huolimatta omalle paikalle yöpuulle.

– Asetuimme suuren pelon vallassa aitan lattialle tehtyyn siskonpetiin. Kaikkien piti olla hyvin hiljaa, etteivät mahdolliset viholliset saisi kuulohavaintoja. Hiljaisuudesta johtuen jopa sääskien lennosta aiheutuva ääni tuntui hyvin voimakkaalta, muistelee kohtalokkaan illan tunnelmia Veikko Juntunen.

Yöllinen kauhu alkoi ammunnalla

Yöllä kolmen aikaan kuului lähistöltä kovaa ammuntaa, jolloin Veikon äiti kehotti isää katsomaan ulos. Oven avattua hän huomasi kolme partisaania aitan välittömässä läheisyydessä ja isä pyysi etteivät tekisi syyttömille ihmisille mitään pahaa, mutta armoa ei annettu.

– Yksi partisaaneista hyppäsi konepistoolin kanssa aitan ovelle ja alkoi silmitön ammunta, myös isä joutui ulkona verityön kohteeksi. Häneltä löytyi päästä yhdeksän luodinreikää ja useita muualta kehosta, kertoo Juntunen.

Aitan lattialla nukkunut Veikko-poika oli vielä unessa, kun ammunta alkoi. Hän luuli aluksi, että äiti nukkuu aitan lattialla, mutta huomasi pian syyn hiljaa makaamiseen.

– Vaalea yöpaita oli rinnalta kauttaaltaan veressä. Tajusin myös vatsallaan melkein jalkojeni päällä makaavan Aape-veljen tilanteen. Hengitys korisi pahasti ja hän nosti kerran päätään ja katsoi meihin päin. Kysyin häneltä mihin lähdettäisiin, mutta mitään vastaamatta pää retkahti alas ja samalla loppui korina hengityksessä, kertaa Juntunen yön tapahtumia.

Samaan aikaan partisaanit olivat tehneet tuhoa myös naapuritalossa Jaakkolassa, jossa surmansa oli saanut neljä tyttöä, joista nuorin oli 2-vuotias. Myös mummu oli haavoittunut, verissään ja hän kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin.

Lopulta noin kahden tunnin hiljaisuuden jälkeen alkoi todellisten tuhojen selvittely. Ampumisen lisäksi vihollinen oli vienyt kaiken ja ruokaa ei ollut. Vastaan tuli myös uusi tilanne. Kuka lypsää lehmät ja ruokkii karjan navettaan kolmessa talossa, jossa elukat mylvivät nälissään ja janoissaan.

Puoli vuorokautta myöhemmin paikalle tuli noin 15 suomalaista sotilasta, jotka antoivat ruokaa sekä ensiapua haavoittuneille. Sotilaat aloittivat välittömästi väliaikaisten paarien teon sekä kuolleiden etsimisen.

– Edessä oli ankara voimankoitos, sillä maantien varteen oli lähes 20 kilometriä ja järvenrantaan, josta kuljetus olisi mahdollista matkaa oli 13 kilometriä, kertoo Juntunen.

Partisaanien julmuus kaikkien tietoon

Neuvostoliiton partisaanit tekivät jatkosodassa 45 tämän kaltaista iskua rajan läheisyydessä sijaitseviin syrjäisiin kyliin Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Kaikkiaan 181 suomalaista siviiliä sai niissä surmansa ja useat kymmenet haavoittuivat. Suomen itärajan läheisyydessä liikkui vuosina 1941–44 kaikkiaan 35 Neuvostoliiton partisaaniosastoa.

Hänen pää retkahti alas ja samalla loppui korina hengityksessä. Veikko Juntunen

Sodan jälkeen monet vaikenivat rintamalla olleista, samoin myös partisaaneista ei paljon puhuttu, koska niistä ei saanut puhua. Veikko Juntunen kuitenkin teki toisin. Hän on toistanut tarinaa, ettei sitä unohtaisi. Eikä ole unohtanut.

– Kyllä tämän päivän ihmisten pitää tietää mitä on tapahtunut lähihistoriassa. Tämä ei ole salainen asia. Olen käyttänyt tällä paikalla monta porukkaa linja-autolla ja opastanut myös yksittäisiä retkeläisiä, kertoo Juntunen.

Koulun käyntiä ja kiertolaiselämää

Heinäkuussa 1944 tapahtuneen iskun jälkeen Veikko Juntusesta sekä hänen siskostaan ja kahdesta veljestään tuli orpoja. Alkoi orpolasten tuntematon matka ja tulevaisuus. Hautajaisten jälkeen matka jatkui Kuhmosta Vaasaan ja sieltä laivalla Robertforsiin, jossa he olivat kaksi vuotta käyden samalla ruotsinkielistä koulua. Juntusen nuorempi sisko ja veli sijoitettiin perheeseen ja vanhemmat pojat, lähes 40 muun lapsen kanssa, vanhaan sairaalaan, joka oli muutettu lastenkodiksi.

– Minulla ei ollut valittamista lastenkotielämästä. Tietysti, sen huomasi ettei siellä olla kotona, mutta hyvä siellä oli olla, kertoo Juntunen.

Kotimaahan lapset tuotiin Tornion kautta vuonna 1946. Suomen puolelle tullessa lapselle näky oli lohduton, sillä savupiiput törröttivät ja paikat olivat kaikkialla mullin mallin. Kuhmossa Iivantiirassa alkoi koulunkäynti supistetussa koulussa, jota Juntunen kävi melkein joka vuosi eri talosta, eläen kiertolaiselämää.

– Vaikka Ruotsissa kävin koulua kaksi vuotta, piti minun mennä ensimmäiselle luokalle. Joululta minut siirrettiin kuitenkin kolmannelle luokalle ja viimeisen vuoden sain olla koulun asuntolassa seitsemän päivää viikossa, sanoo Juntunen.

Kyllä tämän päivän ihmisten pitää tietää mitä on tapahtunut lähihistoriassa. Veikko Juntunen

Veikon ollessa 18-vuotias vastaan tuli oman kylän tyttö Eine Hautala, jonka hän vei vuotta myöhemmin rovastin luo, ja niin alkoi yhteinen elämä.

– Ostimme kaksi paria kahvikuppeja ja parit ruokailuvälineet. Meillä oli erittäin hyvä avioliitto ja olen kiitollinen siitä. Sitä kesti 56 vuotta aina vaimoni kuolemaan saakka, josta syksyllä tulee kahdeksan vuotta. Saimme viisi lasta ja nyt lapsenlapsia on 12 sekä neljä lastenlastenlasta, laskee Juntunen.

Työ auttoi selviytymään

Kokemuksista selviytymisessä työ on ollut tärkeässä merkityksessä, koska surulliset asiat ovat jääneet työtä tehdessä taka-alalle. Juntunen teki pitkän työhistorian muun muassa linja-auton kuljettajana eri yrityksissä. Myös yhteydenpito muihin partisaani-iskuista selvinneisiin on auttanut asioiden käsittelyssä.

– Kyllä keskustelu auttaa ja vaikeneminen ei kannata. Olen ollut paljon yhteydessä muun muassa Suomussalmelle, jossa partisaanit tappoivat paljon siviilejä, sanoo Juntunen.

Hirvivaaran iskupaikalla Juntunen käy vaihtelevasti. Välillä voi mennä useampi kuukausi, ettei hän käy Hirvivaaralla ollenkaan, sitten on hetkiä, jolloin hän käy siellä useammin. Mitään erityistä syytä siihen ei ole, sillä verilöylyn kokemukset ovat säilyneet muistissa ja säilyvät edelleen.

– En usko, että ne sieltä häipyvät. Lapsuusmuistoja en pysty koskaan unohtamaan. Tietysti terveys voi vaikuttaa, mutta tällä hetkellä muistan ne aika hyvin, kertoo 83-vuotias Veikko Juntunen.

Australiassa kaksi suomalaista matkailijaa on joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen uhreiksi, kertoo BBC.

Australialainen 36-vuotias mies ajoi 33-vuotiasta miespuolista suomalaismatkailijaa päin maastoautolla ja löi tätä lapiolla. 33-vuotias naispuolinen suomalaismatkailija sai napattua lapion ja taltutettua hyökkääjän. Ohikulkija auttoi häntä pitelemään hyökkääjää aloillaan poliisin tuloon saakka.

Suomalaismies sai hyökkäyksessä vamman päähänsä ja nainenkin loukkaantui. Heidät molemmat vietiin sairaalaan. Hyökkääjä sai syytteen tapon yrityksestä. Myös hänet vietiin sairaalaan.

Hyökkäyksen syy on hämärän peitossa. Viranomaisten mukaan hyökkääjä ei tuntenut uhrejaan.

Hyökkäys tapahtui lauantaina iltapäivällä suositun Bibbulmun-vaelluspolun lähtöpisteellä Länsi-Australiassa lähellä Perthin kaupunkia.

Tapon yrityksestä epäilty mies ajoi autolla, jonka rekisterikilvet olivat varastettu, kertoo The Australian.

Bibbulmun-vaelluspolun opas Steve Sertis kommentoi Australian ABC-uutiskanavalle tapauksen eriskummallisuutta.

– Luulin aluksi, että kyse on aprillipilasta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mitään tämän kaltaista on tapahtunut. Vaelluspolku on yleisesti hyvin turvallinen paikka.

Suomen ulkoministeriön viestintäpäivystäjä Juhana Tuunanen kertoo, että ministeriössä ollaan tietoisia tapauksesta. Hänen mukaansa asiaa selvitetään.

– Tässä on kysymys yksittäisestä yksityishenkilöä koskevasta konsulitapauksesta. Tapausta ei voida avata sen enempää, Tuunanen sanoo.

Juttua muokattu 31.7. klo 7.35: Lisätty ulkoministeriön viestintävastaavan kommentti.

Kuiva ja kuuma kesä koettelee myös Saksan maataloutta. Maan eteläosassa sademäärät ovat olleet suunnilleen normaalit, mutta Pohjois-Saksassa satonäkymät ovat surkeat.

– Huhtikuun jälkeen ei ole satanut juuri lainkaan. Tällaista ei ole nähty koskaan, sanoo Juliane Stein maatalousyhtiö Agro Bördegrünistä, joka toimii Magdeburgin seudulla noin 150 kilometriä Berliinistä länteen.

Steinin mukaan kuivuudesta puhutaan jo elinkeinoa uhkaavana luonnononnettomuutena. Virallisesti kuivuus julistetaan Saksassa luonnononnettomuudeksi silloin, jos vähintään 30 prosenttia vuoden sadosta tuhoutuu kuivuuden vuoksi.

Tämänhetkisten arvioiden mukaan viljasato on jäämässä noin 18 prosenttia normaalia pienemmäksi. Saksan viljelijäjärjestön mukaan tappiot ovat miljardien luokkaa.

Kuivin kesä ainakin 15 vuoteen

Saksan ilmatieteen laitoksen mukaan on ainakin 15 vuotta siitä, kun maassa on viimeksi koettu yhtä kuiva ja kuuma kesä. Ilmiö sopii yhteen ilmastonmuutokseen liittyvien ennusteiden kanssa.

Meteorologi Thomas Endrulat sanoo kuitenkin, että yhden poikkeuksellisen vuoden perusteella ei vielä pidä tehdä johtopäätöksiä.

– Näemme kasvavan määrän lämpöaaltoja, kuten aiemmin on nähty ankaria talvia tai runsaita sateita. Ilmiöt mahtuvat kuitenkin Keski-Euroopan sään vaihteluväliin, arvioi Endrulat.

Saksan eteläosassa sademäärät ovat olleet tänä vuonna suunnilleen normaalit. Sen sijaan Pohjois-Saksassa kuivuus uhkaa satoa muun muassa vilja-aittana tunnetussa Saksi-Anhaltin osavaltiossa.

Maissi yltää polviin saakka

Viljan lisäksi myös perunan, rapsin, maissin ja sokerijuurikkaan sato näyttää niukalta. Sen sijaan hedelmät ovat auringonpaisteessa kasvamassa tavallista isommiksi.

–Maissinvarret ovat polvenkorkuisia, kun niiden pitäisi olla näihin aikoihin yli kaksimetrisiä. Tähkät ovat pieniä tai niitä ei ole lainkaan, kertoo Stein.

Myös rehu on käynyt vähiin ja kallistunut. Useat maitotilalliset ovat ryhtyneet myymään lehmiään teuraaksi. Heinäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana teurastettujen lehmien ja hiehojen määrä kasvoi noin kymmenellä prosentilla.

Monet viljelijät ovat aloittaneet sadonkorjuun pari-kolme viikkoa etuajassa pienentääkseen tappioitaan.

Uutista korjattu 31.7.2018 kello 17.25: Korjattu sokeriruoko sokerijuurikkaaksi.

Lue myös:

Tuotantoeläimille riittänee rehua melko hyvin Pohjois-Pohjanmaalla, etelämmässä eläimiä laitettu jo teuraaksi

Ruotsin maanviljelijöille yli sata miljoonaa euroa hätäapua kuivuuskatojen vuoksi

Ennätyskuivuus tappaa villihevosia Yhdysvaltojen villissä lännessä – "Emme ole koskaan nähneet tälläistä"

Helleaalto korventaa pohjoista Eurooppaa, kuivuus riivaa viljelijöitä – myös Japanissa kuumuus tappanut kymmeniä

Loppuuko ruis ensi talvena? Ruokaturvan asiantuntija on huolissaan Pohjoismaiden viljavarannoista

Teknologiajätti Apple julkaisi Wall Streetin pörssin sulkeutumisen aikaan tiistaina toisen vuosineljänneksen tuloksensa.

Analyytikot odottivat yhtiön huhti–kesäkuun liikevaihdoksi reilut 52 miljardia dollaria eli lähes 45 miljardia euroa, mutta Applen liikevaihto ylitti odotukset. Yhtiön liikevaihto oli 53,3 miljardia dollaria eli noin 45,4 miljardia euroa.

Myös 2,34 dollarin eli 1,99 euron osakekohtainen tulos ylitti odotukset. Analyytikot odottivat osakekohtaiseksi tulokseksi 2,18 dollaria eli 1,86 euroa. Osakekohtainen tulos parani vertailukaudesta 40 prosenttia.

Yhtiön liikevoitto oli 12,6 miljardia dollaria eli noin 10,7 miljardia euroa. Se kasvoi viime vuoteen verrattuna 17 prosenttia.

Republikaanien viime syksynä vahvistama verouudistus kasvatti yhtiön nettotulosta. Nettotulos nousi vertailukaudesta peräti 32 prosenttia 11,5 miljardiin dollariin eli noin 9,8 miljardiin euroon.

Yhtiö kertoi toimittaneensa huhti–toukokuussa 41,3 miljoonaa iPhonea, kun vuosi sitten samaan aikaan määrä oli 41 miljoonaa. Tulos oli markkinoille pienoinen pettymys, sillä analyytikot odottivat 42 miljoonaa myytyä puhelinta.

Apple kertoi odottavansa heinä–syyskuulle 60–62 miljardin dollarin eli noin 51,1–52,8 euron liikevaihtoa. Se tarkottaisi 38–38,5 prosentin eli 43,7 euron bruttokatetta.

Viime vuoden heinä–syyskuussa Applen liikevaihto oli 52,6 miljardia dollaria eli noin 44,8 miljardia euroa.

Applen vahva neljännes nosti yhtiön kurssia Wall Streetin jälkipörssissä. Applen osake oli noin kolmen prosentin nousussa alkuyöstä.