Asuntokauppoja on tehty touko–kesäkuussa vähemmän kuin viime vuonna, käy ilmi Tilastokeskuksen ennakkotiedoista toukokuulta ja kolmen kiinteistönvälitysyrityksen luvuista kesäkuulta.

Remaxilta kerrotaan, että kauppoja tehtiin kesäkuussa kymmenen prosenttia vähemmän kuin viime vuonna, Huoneistokeskuksella kauppojen määrä väheni kahdeksan prosenttia, Kiinteistömaailmalla vähennystä on "joitakin prosentteja".

– Kerrostaloasuntojen kaupat vähenivät erityisesti, kun taas omakotitalojen ja vapaa-ajanasuntojen kauppamäärät kasvoivat. Asuntosijoittajat ovat tulleet varovaisemmiksi, ja se näkyy asuntokauppamäärissä, Remaxin toimitusjohtaja Pasi Aalto kertoo.

Myös vanhojen asuntojen kauppa on käynyt heikommin kuin vielä viime vuonna arvioitiin.

Tilastokeskuksen luvut tarkentuvat vielä myöhemmin.

Mistä kaupan hiljeneminen johtuu?

Yleensä asuntokauppa vilkastuu noususuhdanteessa, kun ihmisillä on vakaampi taloudellinen tilanne, työpaikka näyttää turvatulta ja uudet työmahdollisuudet houkuttelevat muuttamaan.

Tilanne onkin nyt poikkeuksellinen, eivätkä asuntomarkkinoiden asiantuntijat löydä siihen tarkkaa syytä.

Yleensä alkukesä on asuntomarkkinoilla vilkasta aikaa. Lisäksi Suomen vienti vetää ja töitä on tarjolla enemmän kuin ennen. Matalien korkojen aikana kuluttajille olisi myös tarjolla halpaa lainaa.

Tästä vuodesta piti kansantalouden kasvulukujen perusteella tulla aiempaa kuumempi asuntokaupan vuosi. Kesäkuulta odotettiin jopa ennätyksellistä kaupankäyntiä, koska lainakatto astui voimaan heinäkuun alussa.

Nyt asuntolainan saadakseen pitää olla omaa rahoitusta 15 prosenttia lainasummasta aiemman kymmenen prosentin sijasta. Muut kuin ensiasunnon ostajat ovat siis kuun alusta alkaen saaneet lainaa vähemmän kuin ennen.

Tulevaa kehitystä markkinoilla onkin nyt vaikea ennustaa. Kesäkuussa arvioitiin, että tapahtumassa voi olla jonkinlainen käänne.

Kysyntä voi olla kohdentumassa uudelleen

– Kaupan hiljentyminen on yllätys, koska kun tähän vuoteen lähdettiin, niin olettama oli, että kasvua viime vuoteen tulisi, Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Erkki Heikkinen sanoo.

– Ei ole mitään sellaisia isoja asioita, joiden pitäisi jarruttaa asuntokauppaa, ja silti emme ole saaneet aikaan sitä kasvua mitä tälle vuodelle odotettiin. Siellä on jotain selittämätöntä, jota en osaa yksilöidä.

Myös rakentajat varautuvat rauhallisempiin aikoihin. Tilastokeskuksen mukaan keväällä haettujen rakennuslupien määrä on romahtanut.

OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen ei kuitenkaan usko suureen käänteeseen. Parin kuukauden tietojen perusteella ei hänen mielestään voi puhua vielä ratkaisevasta muutoksesta.

– Yleinen talousympäristö on myönteinen. Jos jotain voisi odottaa, niin kysynnän virkoamista aiempaa laajemmallakin pohjalla [isompiin asuntoihin]; tähän asti kysyntä on keskittynyt lähinnä kasvukeskusten pieniin keskusta-asuntoihin, Heiskanen sanoo.

Asuntonäytöt eivät houkuta helteellä

Kaupan hiljenemiseen koko maan tasolla voi olla useita syitä asuntosijoittajien varovaisuuden lisäksi: asuntolainojen saanti pankeista on hankaloitunut kiinteistönvälittäjien mukaan, muuttotappioalueiden asunnot eivät käy kaupaksi.

Yksi syy jämähdykseen voi olla lämmin kesä. Aurinko on paistanut lähes koko ajan toukokuun alusta asti.

– Lämmin kesä vaikuttaa niin, että aktiviteetti on varmaan jossain määrin hiipunut. Liikkellä on vain tosi tarvitsijoita ja niitä, jotka toimivat tiukemmalla aikataululla, OP:n Heiskanen arvioi.

Välittäjät ovat samaa mieltä.

– Helle on jonkin verran torpannut kaupankäyntiä ja ihmiset ovat keskittyneet huokailemaan tätä kuumuutta, Kiinteistömaailman Heikkinen sanoo.

Hänen mukaansa paras keli asuntokaupalle on "plus kahdeksan astetta ja vesisade".

Työn perässä muuttaminen takkuaa

Kaupan hyytyminen juuri noususuhdanteessa voi kertoa myös siitä, että suomalaiset eivät muuta työn perässä järin innokkaasti.

– Työn perässä muuttamisen kannalta toimivat asuntomarkkinat ovat hyvin tärkeät, Suomen Pankin ekonomisti Olli Tuomikoski huomauttaa.

Hän ei kuitenkaan näe asuntokaupan lievässä hyytymisessä vielä vaaroja, vaikka suomalaisten kotitaloudet ovatkin velkaantuneet viime vuosina juuri asunnoista. Jos hidastuminen sen sijaan olisi äkkinäistä, voisi koitua ongelmia: asuntojen vakuusarvot voisivat alkaa laskea.

Ostajalle kaupan hiljentyminen on hyvä asia

Tietyssä mielessä voidaan puhua jo ostajan markkinoista. Kun asuntokauppaa tehdään aiempaa vähemmän, se tarkoittaa että useampi myyjä joutuu joustamaan hinnasta – he, joilla on kiire saada asuntonsa kaupaksi.

– Ostajalla on valinnanvaraa, eikä ole kiire tehdä ostopäätöksiä. Voi rauhassa hakea sen itselle sopivan asunnon, Kiinteistömaailman Heikkinen kuvaa.

Rantamökin saa aiempaa halvemmalla

Rantamökkien hintataso on tullut viime vuosina alaspäin ja myyntiin on tullut aiempaa halvempia kohteita. Näin näyttää olevan tänäkin kesänä ja ostajan markkinat jatkuvat. Myös kauppamäärät ovat hienoisessa nousussa, kertoo Maanmittauslaitoksen rekisteripäällikkö Taisto Toppinen. Merissä ja järvissä kukkiva sinilevä ei ole pelästyttänyt ostajia.

Kiinteistönvälittäjä Roni Arvoselle someaktiivisuus toi ensin kiusaamista, sitten menestystä

Roni Arvonen näki sosiaalisessa mediassa kiinteistönvälittäjän mentävän aukon ja päätti iskeä sinne: nyt hän saa puolet asiakkaistaan somen kautta. Nettiaktiivisuuden lisäksi henkilöbrändi muotoutuu kaikissa arkielämän kohtaamisissa: pohjimmiltaan se tiivistyy siinä, mitä ihmiset puhuvat toisistaan selkien takana. Suurimmalle osalle suomalaisista henkilöbrändin rakentaminen ei tunnu luontevalta saati tarpeelliselta, mutta vahva brändi voi poikia esimerkiksi työtarjouksia tai parempaa palkkaa.

Trump ja The New York Timesin kustantaja riitaantuivat

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja The New York Times -sanomalehden kustantaja A.G. Sulzberger väittelivät julkisesti Trumpin twiitistä sunnuntaina. Miehet olivat tavanneet aiemmin heinäkuussa ja keskustelleet mediasta. Trumpin mielestä The New York Times ja muut amerikkalaiset sanomalehdet ovat vaarantaneet ihmishenkiä vastuuttomilla uutisoinneillaan. Sulzbergerin mielestä on huolestuttavaa, että presidentti leimaa journalistit ”kansan vihollisiksi”.

Zimbabwessa äänestetään presidentinvaaleissa

Afrikan eteläosassa sijaitsevassa Zimbabwessa äänestetään tänään presidentinvaaleissa. Ennakkosuosikkeina ovat 75-vuotias Emmerson Mnangagwa ja 40-vuotias Nelson Chamisa. Viime marraskuusta lähtien Zimbabwen presidenttinä on ollut Emmerson Mnangagwa. Zimbabwea vuosikymmeniä hallinnut Robert Mugabe syrjäytettiin vallasta viime marraskuussa.

Helle jatkuu

Maanantaiyö oli jälleen trooppinen maan etelä- ja länsiosassa. Ukkoskuuroja kehittyy tänään länsirannikolla sekä Länsi-Lapissa, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi. Muualla on pääosin aurinkoista. Lämpötila on lähes koko maassa 25 ja 30 asteen välillä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ylen gallup kirvoitti hanakan juupas eipäs väittelyn aluepolitiikasta, kun keskellä heinäkuuta tehty kysely osoitti, että enemmistö suomalaisista haluaisi pitää mökkikuntansa asuttuna.

Minäkin toki. Puumalan torilla on mukavampi käydä, kun siellä on myyntikojuja ja jäätelökioski. Mutta sitä en tiedä, miten saisi nämä ihmiset pysymään kunnassa, jossa syntyi viime vuonna seitsemän saimaannorppaa ja kolme lasta. Kunnan väkiluku on romahtanut kolmannekseen sitten suurten ikäluokkien lapsuuden. En osaa kuvitella aluepoliittista mallia, jolla kehityksen voisi pysäyttää.

Kehityksen suunta on pysynyt samana jo pitkään.

Kolme neljäsosaa sodan jälkeisistä suurista ikäluokista syntyi maaseudulla. Tällä hetkellä taajamien osuus taas on 84 prosenttia, joka on pohjoismaista tasoa. Se tarkoittaa, että koko Suomi ei ole asuttu, eikä ole koskaan ollutkaan.

Aluepolitiikan pitkä linja on ollut tarjota ihmisille moderni elintaso asuinpaikasta riippumatta. Tavoite on toteutunut millä tahansa mittarilla loistavasti. Meillä ei ole maalaisköyhälistöä samalla tavalla kuin vaikkapa Venäjällä, eikä kenenkään elämä riipu siitä, selviääkö ainoa lehmä seuraavasta talvesta. Lääkäriin pääsee, ja maailman paras koululaitos mahdollistaa sen, että savupirtistäkin pääsee presidentiksi. Ongelmaksi jää vain se, että ihmiset haluavat muuttaa kaupunkiin.

Aluepoliittinen keskustelu ei tavoita kehityksen taustoja, vaan jämähtää väittelyksi tulonsiirroista. Maakuntapoliitikot innostuivat gallup-tuloksesta ja tulkitsivat sen valtakirjaksi pumpata taantuviin kuntiin lisää rahaa, ja kaupunkipoliitikot uhkaksi, että näin todella tapahtuu.

Tärkein taloudellista menestystä selittävä tekijä on väestöntiheys. Työtä syntyy sinne, missä on tekijöitä, poikkeuksena tuntureillaan tulosta tekevä Ylä-Lappi.

Väestöntiheys taas perustuu, hedelmättömälle niemelle pääkaupungiksi perustuttua Helsinkiä lukuunottamatta, maaperään. Asutus levisi vuosisatojen kuluessa niille alueille, joilla oli viljelykelpoista maata ja taannoiset tihentymät näkyvät väestökartalla vieläkin. Nämä alueet kasvavat edelleen, koska innovaatioihin perustuva talous edellyttää, että uutta keksitään porukalla.

Parasta aluepolitiikkaa on se, että maaseudulla on pakon edessä havahduttu tekemään jotain myös itse.

Taantuvat alueet ovat joko kivikkoa kuten Etelä-Savo, tai useimpien viljakasvien pohjoisrajan takana kuten Kainuu ja Perä-Pohjola. Näillä alueilla on alunperinkin paljon susia ja vähän väkeä, eikä modernin tietotalouden edellytyksiä synny, kun mökin ikkunasta näkyy vain harvaksi hakattua metsää.

Monilla alueilla elämisen edellytykset ovat heikentyneet ihan itsestä riippumattomista syistä. Pohjanmaan jokien patoaminen tuhosi elinkeinon tuhansilta ja taas tuhansilta, kun lohen nousu tyssäsi sähköntuotantoon. Yksin Kemijoen saaliit olivat 160 tonnia vuodessa. Pohjois-Karjalan talousalue taas halkesi kahtia ja kauppareitit katkesivat Venäjän vallankumouksessa.

Kestävintä tuhoa aiheutti kuitenkin sama politiikka, jolla maaseutua yritettiin pitkään pelastaa. Kekkosen Suomen aluepolitiikka tarkoitti käytännössä sitä, että Valio osoitti tilakohtaiset tuotantokiintiöt maidolle ja voille, samalla kun keskusliikkeet sanelivat ostohinnat, ja kertoivat pitikö istuttaa lanttua vai porkkanaa. Järjestelmä kitki maaseudulta markkinatalouden erittäin tehokkaasti.

Maasedulla on häviävän vähän elintarvikkeita jalostavia pientuottajia, kun on totuttu tarjoamaan raaka-aineita keskusliikkeille ja einesteollisuudelle, ja muu yritystoiminta on suuryhtiöiden ja Pohjanmaan lestadiolaisverkostojen varassa. Paikallista leipää saa etsiä tiheällä kammalla ja juustot valmistaa Valio.

Parasta aluepolitiikkaa on se, että maaseudulla on pakon edessä havahduttu tekemään jotain myös itse. Se ei nyt vain enää mene niin, että voisi odolla meijeriautoa ja kiinteää litrahintaa, joka takaa alemman toimihenkilön tulotason.

Lisäksi kahden keskusliikkeen osto-duopoli pitäisi räjäyttää heti. Voisiko keskusta tehdä tästä aloitteen?

Jukka Relander

Kirjoittaja on toipuva vihreä poliitikko, joka mökkeilee Puumalassa.

Alussa olivat Kiinteistömaailma, Instagram – ja Roni.

Opintojensa loppusuoralla oleva nuorimies käynnisti ensimmäisen työpäivänsä julkaisemalla somepäivityksen ja päättämällä, että tekee vastedes niin joka päivä.

Suunnitelmallinen brändityö alkoi samaan aikaan työuran kanssa, ei hetkeäkään aiemmin. Yliopistossa sitä ei olisi katsottu ihaillen vaan halveksien.

– En halunnut olla se henkilöbrändäävä äijä kauppiksen käytävillä, Roni Arvonen toteaa.

“Henkilöbrändäävästä äijästä” tuli kuitenkin opiskelijayhteisön silmätikku. Anonyymit kommentoijat kävivät välillä todella ilkeiksi.

– Kyllä siitä tuli sellanen fiilis, että mitä jos antaisin brändäyksen olla.

Lopettamisen sijaan Arvonen jatkoi aktiivista henkilöbrändäämistä. Nyt hän arvioi saavansa puolet asiakkaistaan sosiaalisen median kautta. Arvosella on noin 1300 Twitter-seuraajaa ja yli 500 kontaktia LinkedInissä.

Pari nimetöntä vihakommenttia Arvonen on tallentanut kännykkänsä muistioon motivoinniksi. Niiden kirjoittajille hän vielä näyttää.

Jos asiantuntija ei tuo tietotaitoaan esiin, mitään asiantuntijaa ei tavallaan ole olemassa, koska kukaan ei tiedä hänen osaamisestaan. Taru Tammikallio

Henkilöbrändi selviää, kun poistut huoneesta

Henkilöbrändiä ei ole vain Roni Arvosella ja häntä kuuluisammilla somevaikuttajilla, vaan ihan jokaisella. Uramedia-sivuston perustaja, sisällöntuottajana ja toimittajana työskentelevä Taru Tammikallio kiteyttää henkilöbrändin olevan sitä, mitä ihmisestä puhutaan, kun tämä ei itse ole paikalla.

Henkilöbrändi tarvitsee yleisön, näkyvyyttä ja tunnettuutta. Siksi sosiaalinen media on kätevä väylä sen rakentamiseen.

– Jos kerrot työhaastattelussa osaavasi tätä ja tuota, ja edessäsi istuvat henkilöt ovat ainoat jotka sen tietävät, se ei ole mikään brändi, Tammikallio määrittelee.

Vahva mielikuva persoonasta ja erityisalasta ei synny vain sillä, että luettelee vahvuudet kysyttäessä. Tammikallion mukaan henkilöbrändin muodostuminen vaatii asiantuntemuksen jakamista aktiivisesti.

– Jos asiantuntija ei tuo tietotaitoaan esiin, mitään asiantuntijaa ei tavallaan ole olemassa, koska kukaan ei tiedä hänen osaamisestaan.

Netissä julkaistu sisältö ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, sillä jokainen aivan tavallinen kohtaaminen luo mielikuvia. Kanssaihmiset hämmentyvät, jos arkielämän työkaveri ja hänen somebrändinsä ovat kuin päivä ja yö.

Leijonanosa henkilöbrändistä koostuu kaikessa yksinkertaisuudessaan työporukassa käyttäytymisestä. Silti brändissä korostuvia asioita voi suunnitella kuin markkinoille lanseerattavaa tuotetta.

– Ei voi olla kaikkea kaikille, koska silloin ei puhuttele ketään. Pitää valita tietty kohderyhmä, jonka ongelmia ratkaiset ja joka voi samaistua sinuun, Tammikallio sanoo.

Äänessä oleminen ujostuttaa

Roni Arvonen vertaa henkilöbrändäyksen aloittamista käsivaihteisella autolla ajamisen opetteluun. Ottaa aikansa, ennen kuin homma on hallussa ja tuntuu luontevalta.

– Olen aika introvertti luonne, joten alussa tuntui tosi epämukavalta painaa eetteriin jotain sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan pyytänyt.

Henkilöbrändin rakentaminen tulee harvalle luonnostaan. Suomalaiseen kansanluonteeseen se ei varsinkaan istu. Jämptejä ammattilaisia on yritetty herätellä esittelemään osaamistaan esimerkiksi viisi vuotta sitten julkaistussa Asiantuntija epämukavuusalueella -kirjassa, mutta tuloksia ei vielä hurjasti näy.

Someviestintään ja sisältömarkkinointiin perehtyneen Tammikallion mielestä Suomessa olisi paljon tilaa uusille, vahvoille asiantuntijabrändeille.

– Täällä ollaan ehkä liian vaatimattomia tuomaan omaa osaamista esille. Pelätään pöyhkeilijän ja leveilijän leimaa ja sitä, ettei ole tarpeeksi hyvä, hän sanoo.

Kuka mua kehuis, jos en mä itse? Roni Arvonen

Tunteet ja huomio herätetään samalla iskulla

Onnistumisten esittely tuntuu Arvosesta edelleen vaivaannuttavalta. Silti hänen somejulkaisuissaan vilisee mainintoja miljoonakaupoista ja myyntivoitoista. Miksi?

– Sanovatpa ihmiset mitä tahansa, he haluavat saada asunnoistaan parhaan mahdollisen hinnan. Koska välittäjän palkkaaminen maksaa, pitää näyttää, että rahalle saa myös vastinetta. Ihmiset ei anna kotejaan sun myytäväksi jos et näytä euroja, ja kuka mua kehuis, jos en mä itse? hän toteaa.

Arvonen perustelee hehkutuspäivitykset itselleen myös sillä, että ne herättävät ihmisissä tunteita. Ja tunteet, ne ovat kaikki kaikessa.

– Myönnän, että provosoin ja yksinkertaistan. Mutta on pakko tehdä niin! Jos kirjoittaisin yhteen postaukseen kaikki mahdolliset näkökulmat, se olisi sikatylsää luettavaa.

Provokaatio muuttuu promootioksi siinä vaiheessa, kun joku kommentoi päivitystä ja tulee samalla nostaneeksi sen kaikkien seuraajiensa nähtäville.

– Mitä äänekkäämpi keskustelu syntyy, sitä enemmän saan seuraajia ja sitä kautta puhelinsoittoja, Arvonen toteaa.

Bloggaaja vai kiinteistönvälittäjä?

Tammikallio uskoo, että henkilöbrändien merkitys on kasvamaan päin. Yritykset ovat nimittäin huomanneet, että mielikuva koko firmasta kirkastuu, jos siellä työskentelee vahvoja henkilöbrändejä. Tavalliset ihmiset ovat samaistuttavampia kuin kasvottomat organisaatiot.

– Niin kutsutut työntekijälähettiläät tuovat yrityksen asioita ja palveluja esille omissa kanavissaan ja omalla tyylillään. Se on aitoa ja kiinnostavampaa kuin markkinointiviestit yrityksen somekanavissa, Tammikallio sanoo.

Henkilöbrändien arvostus voi heijastua työntekijän palkkaan ja suojella häntä irtisanomisilta tai poikia kokonaan uusia työtarjouksia. Sekä Tammikallio että Arvonen ovat saaneet henkilöbrändäyksen avulla leipää pöytäänsä ja paljon uusia tuttavuuksia verkostoonsa.

Mutta panostusta se vaatii: Arvonen tekee töitä omien sanojensa mukaan 70 tuntia viikossa. Someen kuluu päivittäin tunti tai pari. Alussa Arvonen valokuvasi julkaisujaan varten itse, nyt se homma on ulkoistettu toisille.

Tavoite olisi, että uusia kuvia otettaisiin joka päivä. Ja sisällön pitää olla tiptop.

– Jätän huomattavan määrän kaverien ottamia kuvia julkaisematta, jos ne ovat huonolaatuisia.

Tämähän kuulostaa melkein bloggaajan arjelta!

– Sitä se periaatteessa onkin, Arvonen naurahtaa.

Toisinaan joku pysäyttää hänet kadulla morjestaakseen.

Tiedon puute ei estä brändäämistä

Tammikallio on joskus pohtinut, voisiko niukasti osaava ihminen saada äänensä kuuluviin asiantuntijana, jos on onnistunut itsensä brändäämisessä hyvin. Arvosen mielestä voi. Kunhan vain on rehellinen, on ihan okei olla tietämätön. Uran alussa jokainen on enemmän tai vähemmän noviisi.

Hän itse aloitti henkilöbrändille sopivan someaktiivisuuden heti uransa alussa, vaikka tehtyjen kauppojen, vastaanotettujen tarjouksien ja myytävien kohteiden määrä oli nolla.

– Silti postailin vaan jotain, kerroin oppimistani asioista sitä mukaa kun niitä kertyi. Oli tärkeää päivittää jotain vaan, jotta jengi tietää, että mä teen.

Muita kiinteistönvälittäjiä Arvonen ei seuraa somessa juuri lainkaan, koska hän ei tahdo tehdä samanlaista sisältöä kuin toiset. Kopiointi tai persoonattomuus olisivat pahoja mokia.

– Mulla on ollut ohjenuoria, että sisällön pitää olla laadukasta, vaihtelevaa, hauskaa, asiantuntevaa ja tulosta tuottavaa.

Pieni provosointi ja ylpeys onnistumisista on sallittu. Yhtä asiaa Arvonen silti arastelee.

– “Olen asiantuntija” – en uskalla sanoa sitä vieläkään, teot kertovat paljon enemmän. Kerron mitä teen ja ihmiset saavat itse päättää, olenko mä asiantuntija.

Lue myös:

Keskustele: Hoikkuudesta on tullut osa työntekijän kyvykkyyttä

Työ vaatii nyt kaiken – yksityisyytesi, jopa tunne-elämäsi

Tulitko sinäkin tänään töihin rahan takia? Se on okei, sillä työn ei tarvitse olla intohimo, sanovat asiantuntijat

Lempääläläinen Jari Lundan on tehnyt autokauppaa vuodesta 1980. Eräällä autonhakureissulla, todennäköisesti äitienpäivänä vuonna 2001, tie vei Saksassa Bremerhavenin lähistölle.

– Oli pyhäpäivä, kun menin yhdeltä yksityishenkilöltä ostamaan matkailuautoa. Minulla oli salkussa ilmoituksia muista mielenkiintoisista autoista siitä lähistöltä. Yksi oli tämä Opel GT. Kysyin siltä kaverilta, tunteeko hän sen myyjää, Lundan muistelee.

Lundan luuli, että hänellä kävi valtava tuuri, kun Opelia myyneen liikkeen kauppias oli menossa pyhäpäivästä huolimatta käymään liikkeessään puoliltapäivin.

– Hän sanoi, että kello 12 on joku tulossa junalla katsomaan juuri sitä autoa.

Vuosimallin 1972 Opel GT oli vuonna 1995 pidettyä autonäyttelyä varten tuunattu Corvetten näköiseksi. Hienolta näytti. Lundan meni katsomaan.

Toinen mies saapui myös sovitusti liikkeeseen, mutta huomasi Opelin oven alareunassa hiukan ruostetta. Pian Lundanille selvisi, että mies oli lähetetty ostamaan autoa toisen miehen toimeksiannosta.

Tämä asiamies yritti kiivaasti soittaa varsinaiselle autonostajalle, jotta voisi varmistua, ottaako tämä auton ruostelöydöstä huolimatta. Silloin Lundan iski.

– Sanoin, että tarjoan 300 (D-markkaa) enemmän, tehdään kaupat heti. Se toinen kaveri ei saanut isäntäänsä kiinni. Vaikka osaan mielestäni hyvin saksaa, niin myyjä oli ymmärtänyt väärin ja laittoi kauppasopimukseen 300 vähemmän. Niinpä sain auton 600 markkaa halvemmalla kuin olisin ollut valmis maksamaan.

"Jos joku tulee, katsastan sitten"

Opel tuli Travemündestä Suomeen ja Lundan pisti harvinaisen klassikon Lempäälässä myyntiin.

– Siellä on jossain vielä se vanha hintalappukin. Olisiko hintalapussa ollut 45 000 markkaa vuonna 2001?

Aluksi Opel seisoi myynnissä rekisteröimättämänä. Varsinainen käyttöönottopäivä Suomessa oli 27. toukokuuta 2002. Silloin niin Suomi kuin Saksakin olivat jo muuttuneet euroa käyttäviksi maiksi.

Vuonna 2005 Jari Lundan päätti kokeilla tahmeasti kaupaksi käyneen Opelin myymistä netissä. Hän laati ilmoituksen nettiauto.com -palveluun.

– Auto on ollut siellä nyt 4 891 päivää yhtäjaksoisesti ja ilmoitusta on katsottu 231 977 kertaa. Se on keskimäärin 47 kertaa joka vuorokausi.

Nettiauton kaupallinen tuottaja Erno Kalalahti kertoo, että keskimäärin autot ovat sivustolla myynnissä noin sata päivää. Auton voidaan sanoa menevän huonosti kaupaksi, jos se on myynnissä yli 50 päivää.

Lundanin Opel-ilmoitus on maksanut kauppiaalle reilun 13 vuoden aikana useita satasia.

Mutta Jari Lundan ottaa homman jo huumorilla. Viime vuodet on autossa ollut 7 000 euron hintapyyntö. Vuonna 2010 hän pisti auton tarjoukseen ja pyysi siitä 4 950 euroa, mutta korotti sen sitten saman vuoden lokakuussa 9 000 euroon.

Tulos on kuitenkin aina ollut sama, kauppa ei käy. Opel on viimeksi käynyt katsastuskonttorilla kesällä 2011.

– Yhteydenottoja on ollut jonkun verran, mutta ei sellaista, joka olisi halunnut sen ottaa. Jos joku tulee, niin katsastan sitten, Lundan lupaa.

Kaasugrilli lämpesi Heikkisen perheen pihassa ja iImassa leijui pekonin, makean maissin ja valkosipulin tuoksu. Johanna-äiti tarjoili ruuan neljälle lapselleen takapihan terassilla. Terassin vieressä olevan paljun savupiipusta tuprutti vähän harmaata savua: pian kylpijät saisivat nauttia juhannusaattoillasta.

Juuri kun perheen lapset olivat pulahtamassa lämpimään veteen, naapuripihan puolelta tunki karvas oksennuksen haju.

Valkeaan T-paitaan ja beigeihin shortseihin pukeutunut mies yrjösi pihamaalla.

Joillekin tämä voi olla tyypillinen juhannus, mutta Heikkisille se on myös arkea, päivästä ja viikosta toiseen. Perhe on asunut jo viisi vuotta alkoholistien palvelukodin naapurissa. Sellaisen, missä viinan juominen on sallittua.

Heikkiset eivät esiinny tässä jutussa omilla nimillään, koska he haluavat säilyttää hyvät välit naapurissa olevaan päihdekuntoutujien palvelukotiin. Perheellä on omien sanojensa mukaan hyvä keskusteluyhteys palvelukodin työntekijöiden kanssa, eivätkä he ole myymässä kotiaan vaikka ovat sitäkin harkinneet.

Palvelukodin henkilökuntaa tai asukkaita ei myöskään ole edellämainitusta syystä haastateltu juttua varten, eikä talon sijaintia kerrota tässä jutussa.

Tieto naapureista käsirahan jälkeen

Johanna ja Esko Heikkinen seisoivat vanhan puutalon olohuoneessa kesällä 2013 ja katsoivat toisiaan.

– Hiljaisesti nyökyttelimme toisillemme, Johanna muistelee hetkeä viiden vuoden takaa.

Siinä se oli, perheen uusi koti.

Yllätys oli suuri, kun myyjät soittivat Eskolle muutamaa päivää myöhemmin. Viereen rakennettaisiin entisen rakennuksen tilalle uusi kiinteistö. Sillä hetkellä heille selvisi, että viereinen rakennus oli alkoholistien palvelutalo.

Heikkiset miettivät asuntokauppojen perumista, mutta he olivat juuri maksaneet parikymmentätuhatta euroa käsirahaa, eikä rahaa olisi enää saanut takaisin.

– Ensin järkytyimme, kun kuulimme, että siellä päihteet ovat sallittuja. Sitten saimme selville, että huumeet ovat kiellettyjä. Niitä emme olisi hyväksyneet vaan olisimme peruneet asuntokaupat. Niinpä ajattelimme, että asuminen palvelutalon vieressä olisi kuin siedätyshoitoa meille erilaisista ihmisistä, Johanna Heikkinen naurahtaa vaisusti.

Asunnon arvon lasku urbaani legenda

Ylen selvityksen mukaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palvelukodin läheisyys ei näytä laskevan asuntojen arvoa. Julkisessa keskustelussa usein toistuva väite arvon laskusta vaikuttaa olevan urbaani legenda. Helsingin kaupungin erikoistutkija Oskari Harjunen kuitenkin muistuttaa, että vaikutus voi olla hyvin paikallinen.

Kuulimme noin kymmenen ihmisen kertomuksen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palvelukodin vieressä asumisesta. Heikkisen perheen kertomus on yksi näistä, mutta toisin kuin useimpien muiden haastateltavien kohdalla, heidän naapurissaan päihteidenkäyttö on sallittua.

Päihteettömien palvelukotien vieressä kokemukset olivat poikkeuksetta hyviä. Poliisi ja vartijat näkyivät katukuvassa tavallista enemmän, mutta muuten palvelukodista ei haastateltavien mukaan ollut haittaa.

Yksi haastateltava kertoi, että poliisin ja vartijoiden läsnäolo oli pelottavampaa kuin kuntoutujien kohtaaminen.

– Virkavallasta tuli olo, että jotain on sattunut ja että nyt pitäisi olla huolissaan, nuori nainen kuvaili asumistaan palvelukodin naapurissa.

Useampi haastateltava harmitteli ennakkoluuloja palvelukotien asukkaita kohtaan.

– Ennakkoluuloja kohtasin omilta läheisiltäni ja ystäviltä. Heillä oli oletus, että alue on turvaton, levoton ja jopa vaarallinen, kirjoitti nainen, joka oli huomannut naapurin palvelukodin vasta vuosi muuttonsa jälkeen.

Kukaan haastatelluista ei kuitenkaan olisi halunnut ostaa asuntoa palvelukodin vierestä, koska palvelukotien uskottiin laskevan asunnon hintaa.

– Ihmisten on helpompi piiloutua erilaisten mitattavissa olevien väitteiden taakse kuin kertoa pelkäävänsä erilaisia ihmisiä tai sanoa, ettei halua alkoholisteja naapuriin, kertoo Veikko Eranti Tampereen yliopistosta.

Hän on tutkinut not in my backyard- eli nimby-ilmiötä.

Heikkiset uskoivat pystyvänsä asumaan alkoholistien naapurissa.

– Minulla ei ole mitään palvelukotia vastaan, mutta siellä ei pitäisi käyttää alkoholia. En ymmärrä, miksi juominen on siellä sallittua, Johanna tuumaa.

Muutto idylliin – ja piha käyttökieltoon

Päivä vuoden 2013 elokuun lopulla oli lämmin ja aurinkoinen. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Muuttofirman valkoinen pakettiauto pysäköi kadulle Heikkisten uuden kodin eteen.

– Naapurit tiesivät, että kadulle muuttaa uusi perhe. Lähitaloista yksi toisensa jälkeen tuli auttamaan muutossa.

Johanna teki uuden kodin keittiössä jauhelihakeittoa talkoolaisille. Yksi paristakymmenestä auttajasta oli naapuritalon miesasukas. Hän esitteli itsensä ja söi hissukseen Johannan tarjoamaa höyryävää keittoa kertakäyttölautaselta.

Heikkisten talon seinä on kahdeksan metrin päässä palvelukodin seinästä. Naapurin miehellä huoneen ikkuna oli yläkerroksessa vastapäätä Heikkisten taloa ja heidän pientä pihaansa. Mies poltti tapansa mukaan tupakkaa ikkunasta ja jutteli perheen lapsille, jotka kiipeilivät mattotelineellä.

Muutaman viikon kuluttua muutosta lapset olivat ulkona haravoimassa ja sama naapurin mies sanoi lapsille, että hän neuvoisi, miten lehdet saa pusseihin. Kun Johanna tuli ulos ja näki miehen hääräävän omalla pihallaan lasten kanssa, hän kavahti. Lapset, nyt lähdetään sisälle, Johanna opasti katrastaan. Mies tuli useamminkin lasten seuraan perheen takapihalle.

– Päätimme, että emme käytä naapurinpuoleista pihaa. Sanoin lapsille, etteivät enää leiki mattotelineellä.

Musiikki pauhasi aamuyöllä

Talven tultua naapureita ei juuri näkynyt eikä kuulunut, vaan he sulkeutuivat talon sisälle omiin oloihinsa ja pihalta kuuluvat humalaisten äänet ulkoa hiljenivät. Kesäaikana sen sijaan metelöinti ja musiikin huudattaminen on tavanomaista.

– Välillä musiikki oli niin kovalla, että meillä sisällä olisi voinut laulaa mukana, niin hyvin sanat kuuluivat.

Eräänä kevätyönä Esko ja Johanna heräsivät musiikkiin, joka tuli palvelutalolta. Pariskunta yritti saada unenpäästä kiinni, mutta meteli oli niin kova, ettei nukkumisesta tullut mitään. Puolitoista tuntia kuunneltuaan Johanna soitti vartijalle.

– Kukaan ei avannut ovea vartijalle, eikä hänellä ollut lupa mennä sisälle. Jouduin soittamaan poliisin paikalle, ja sen jälkeen musiikki hiljeni.

Ystävällinen kyläjuoppo ilahtui lapsista

Miten ihania lapsia, vanhempi nainen kehui Johannalle palvelukodin ruokailuhuoneessa vuoden asumisen jälkeen. Johanna ja perheen kaksi pienintä lasta olivat hetki sitten astelleet palvelukodin ränsistyneestä, ruskeasta puuovesta sisään. Sisällä tuoksui vanha talo ja seinällä oli kyltti käyttäytymissäännöistä.

Johanna ja lapset istuivat pitkän pöydän ääreen syömään yhdessä palvelukodin asukkaiden kanssa, sillä palvelukodin työntekijä oli kutsunut perheen ruokailemaan. Johanna halusi käydä lapsineen tutustumassa talon asukkaisiin. Suurin osa asukkaista oli vanhuksia.

– Sellaisia entisajan kyläjuoppoja. Hyväntahtoisia vanhuksia, jotka ilahtuivat lapsista hirveästi.

Monet kertoivat Johannalle omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Ehkä oli pitkä aika, kun he olivat viimeksi nähneet omia läheisiään.

Ajattelin, että hyvänen aika, siellä välitetään jotain nuorille.

Johanna yritti ymmärtää palvelukodin asukkaiden tapaa elää ja käyttää alkoholia. Ymmärrys oli kuitenkin tiukilla, kun kauniina kesäpäivinä naapuripihalta kuului sekavaa meteliä. Kun hoitajien työaika loppui, saattoi mennä vain vartti, kun asukkaat alkoivat juopotella pihalla.

– Kun heille sanoo, että äänentasoa pitää laskea, he pahoittelevat hirveästi. Anteeksi, anteeksi. Mutta eihän kestä kuin vähän aikaa, kun asia unohtuu, Johanna kuvailee pihakeinussaan.

Nuoriso hiiviskeli talon nurkilla

Syksyllä 2016 Johanna huomasi, että naapurissa alkoi käydä vieraita tavallista enemmän. Asuntoon meni kiireellä nuoria, jotka tulivat pian pois.

– Ajattelin, että hyvänen aika, siellä välitetään jotain nuorille. Nuoret ajelivat pyörillä edestakaisin kadulla ja vahtasivat, milloin voisivat pujahtaa sisälle palvelutaloon. Kun he huomasivat, että seuraamme tilannetta, he yrittivät piilotella nurkkien takana. Muutamat nuoret tunnistin yläkoulun oppilaiksi.

Kun Johanna kertoi huomiostaan palvelukodin työntekijöille, välitystoiminnalle pistettiin samantien loppu.

Heikkiset eivät saanut koskaan tietää, mitä asukas välitti nuorille.

– Humppelit, siksi lapset sanovat heitä, Johanna naurahtaa.

Vaikka naapurit eivät ole koskaan tehneet mitään tai uhanneet lapsia, aidan takana käydyt keskustelut ja metelöinti pelottavat lapsia.

– Lapset eivät halua käydä pimeällä lähikaupassa, etteivät he törmäisi matkalla alkoholisteihin.

Johanna on huomannut, että usein aidan takana pahinta meteliä pitävät asukkaiden kaverit, jotka tulevat istumaan päivää ja iltaa palvelukodin pihalle. Itse asiassa pahimmat lieveilmiöt johtuvat usein muista kuin talon vakioasukkaista, jotka kerääntyvät pihalle työntekijöiden lähdettyä.

Erään kerran porukka oli jatkanut tuntikausia kosteita ulkojuhlia, kun Johanna viimein päätti jälleen pyytää hiljaisuutta.

– Naapurin rouvat ja herrat, nyt pitää laittaa viinapullot pois. Lapset pelkäävät, Johanna pyysi aidan raosta.

Oma vika, itse olet siinnyt, vastasi ivallinen ääni. Johanna kuittasi kommentin naurahtaen. Sen huutaja ei ollut palvelutalon asukas vaan joku kaveriporukasta.

Jos olisimme tienneet, emme olisi tehneet tarjousta.

Talvisin humppelit ovat näkymättömiä ja hiljaisia naapureita. Kesällä kauniilla säällä juopottelu ulkona tulee tavaksi.

– Välillä ärsyttää paljon, vaikka ymmärrystä vuosien aikana on tullut.

Jos Heikkisen perhe asuisi vaikkapa kerrostalossa, naapurit voisivat aiheuttaa harmia ja melua vieläkin useammin kuin heidän nykyiset naapurinsa tekevät. Johanna tietää, että haitta on vähäistä, mutta siihen on vaikea suhtautua.

Kun Johanna ottaa pyykkiä pesukoneesta, hänelle on tullut tavaksi vilkaista ikkunasta naapurin pihalle. Paljua lämmittäessä ärsyttää jo valmiiksi, jos naapurit ovat pihalla juhlimassa.

Kodista luopuminen naapureiden vuoksi

Johanna ja Esko ovat miettineet kodistaan luopumista oikeastaan koko asumisen ajan.

– Välillä olen seurannut myynnissä olevia taloja aktiivisesti. Nyt päätimme, että asumme tässä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, Johanna pyörittelee ajatusta kotinsa myymisestä.

Jos Heikkiset olisivat tienneet, millaista asuminen palvelukodin vieressä on, he olisivat saattaneet purkaa talokaupat.

– Kyllä sitä on paljon mietitty. Jos olisimme tienneet, emme olisi ostaneet tätä kodiksemme. Se käsiraha tuntui vain niin isolta hukattavaksi.

Toisaalta, kun Johanna pysähtyy ajattelemaan, sääli nousee pintaan. Jos naapureita voisi jotenkin auttaa.

– Voi, miten kauniita naisia ja komeita miehiä siellä on, kun saisivat elämästä kiinni.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja The New York Times -lehden kustantaja A.G. Sulzberger ajautuivat väittelemään julkisesti presidentin twiitistä sunnuntaina.

Presidentti Trump kertoi Twitterissä, että hän on keskustellut Sulzbergerin kanssa median julkaisemista valeuutisista. Hänen mukaan Sulzbergerin johtama sanomalehti sekä muut amerikkalaiset sanomalehdet ovat vaarantaneet vastuuttomilla uutisoinneillaan ihmishenkiä.

Kaksi tuntia presidentin twiitin jälkeen Sulzberger julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin, että The New York Times -lehden kustantaja oli tavannut presidentin 20. heinäkuuta. Hän oli kertonut silloin presidentti Trumpille huolensa siitä, kuinka presidentti käyttää puheissaan lehdistön vastaista retoriikkaa. Presidentin kielenkäyttö on yhä vaarallisempaa, kustantajan tiedotteessa todettiin.

Kustantaja kertoi myös, että valeuutiset-fraasi on kaikille osapuolille valheellinen ja vahingollinen. Hänen mielestään on myös huolestuttavaa, että presidentti leimaa journalistit ”kansan vihollisiksi”.

Trump kommentoi Sulzbergerin tiedotetta useammalla eri twiitillä. Presidentti syytti niissä sanomalehtiä epäisänmaallisiksi.

Rantamökkien hintataso on tullut viime vuosina alaspäin ja myyntiin on tullut aiempaa halvempia kohteita. Näin näyttää olevan tänäkin kesänä. Tosin alkuvuonna tehdyistä kaupoista ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Yleisesti ottaen viime vuosina mediaanihinnat [keskimmäisin hinta tehdyistä kaupoista] ovat olleet laskussa kaikissa maakunnissa. Todennäköisesti myyntiin on tullut halvempia kohteita. Ja samaan aikaan kauppamäärät ovat olleet hienoisessa kasvussa eli tällä hetkellä vaikuttaa olevan ostajan markkinat, kertoo rekisteripäällikkö Taisto Toppinen Maanmittauslaitoksesta.

Kokeneella kiinteistövälittäjällä on sama havainto.

– Hinnat ovat kyllä vakiintuneet ja varmasti myöskin tulleet alaspäin. Muutama vuosi sitten, kun mökkejä oli vähän tarjolla voi oikeastaan pyytää mitä kehtasi, kertoo yrittäjä Ulla-Maija Honkanen Kiinteistömaailma Porvoosta.

Kauppa on käynyt alkuvuodesta maakuntakeskuksien läheisyydessä, missä rantamökkikauppa käy yleensä hyvin. Jos esimerkiksi pääkaupunkiseudulta mennään pari tuntia tai noin 200 kilometriä poispäin ja maakuntakeskukseen on 50-100 kilometriä matkaa, kauppa yleensä hiljenee.

Sisävesistössä suosittuja mökkirantoja ovat Saimaa Etelä-Savossa, Päijänne Päijät-Hämeessä ja Keski-Suomessa sekä Kallavesi Kuopion lähettyvillä.

Kysyttyjä merenrantapaikkoja löytyy Varsinais-Suomesta rannikolta ja Turun saaristosta, Uudeltamaalta sekä idästä että lännestä.

Hintavertailua eri maakuntien välillä tehtäessä on syytä muistaa, että rantamökin olosuhteet ja taso vaikuttavat hintaan tuntuvasti.

– Uudellamaalla liikutaan 200 000 euron tasolla ja yli, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla 150 000 tienoilla ja Saimaalle tultaessa Etelä-Savossa ollaan jossain 100 000 euron pinnassa, Toppinen sanoo.

Itä-ja Pohjois-Suomessa rantamökit ovat tuntuvasti halvempia.

– Kalleimmat rantamökit ovat Turun saaristossa, Sipoossa, Porvoossa Pellingissä ja Emäsalossa sekä tietysti Saimaan rannalla ja muissa sisävesissä, Honkanen sanoo.

Oheisessa hintatarkastelussa ovat mukana tammikuusta toukokuun loppuun tehdyt kaupat. Vajaan puolen vuoden hintavertailau on vain suuntaa-antava.

Tarkastelusta on jätetty pois kaikki maakunnat, joissa on tehty alle 30 kauppaa. Keskihinta ei tarkoita keskiarvoa, vaan se on mediaani eli keskimmäisin hinta. Ei kannata suhtautua kovin vakavasti Uudenmaan isoon muutosprosenttiin, sillä kauppoja on tehty vasta 31 . Viime vuonna niitä oli 123 ja mediaani asettui 173 000 euroon.

Kaupanteko siirtynyt loppukesään

Tarjolle on tullut paljon 1960–1970-lukujen hirsi- tai lautamökkejä, joiden hinnat ovat halpoja, joten markkinat ovat jakautuneet kahtia. Rantamökeistä on tarjontaa myös aiempia vuosia enemmän, koska vanhempi ikäpolvi luopuu niistä, kertoo Honkanen.

– Välttämättä omassa väessä ei ole lapsia, jotka haluavat lunastaa mökin, vaan se tulee myyntiin, kun ei enää jakseta hoitaa mökkiä.

Kauppoja tehdään Honkasen mukaan hieman myöhemmin kuin aikaisempina vuosina. Ihmiset käyvät kesällä katsomassa kohteita, mutta kaupanteko siirtyy loppukesälle tai syksyn alkuun. Ostajat ovat pääosin keski-ikäisiä eli 40-60 -vuotiaita.

Mökin ostajat harkitsevat entistä tarkemmin mökin hankkimista ja harkitsevat pidempään hankintaa: mietitään remontteja, ympäristöä ja kilpailutetaan lainoja.

Sinilevästä kysellään, kauppoihin se ei vaikuta

Sinilevä on riesana merialueilla ja järvissä levätilanne on ollut keskimääräistä huonompi, kertoi Suomen Ympäristökeskus vastikään.

Maanmittauslaitoksen Toppinen arvioi, että tällä hetkellä meren ja järvien sinilevä ei ole vaikuttanut kauppoihin. Sinilevään on tavallaan totuttu, kun sitä on eri kesinä enemmän tai vähemmän lämpötilasta riippuen. Tulevaisuudessa sinilevä voi kuitenkin hyydyttää rantamökkien kauppaa.

– Jos näitä lämpimiä kesiä jatkuu, se tulee vähentämään kiinnostusta mökkeihin ja luulisi, että hinnat jonkin verran laskevat ja kauppa jonkin verran tyrehtyisi.

Ulla-Maija Honkanenkin kertoo, että asiakkaat kyselevät ja puhuvat sinilevästä, mutta varsinaisesti kauppoihin se ei ole vaikuttanut. Suomessa sinilevään on totuttu, joten siitä ei ainakaan toistaiseksi ole tullut kynnyskysymystä rantapaikkaa ostaessa.

Ulkomaalaisten mökkiostokset ovat vähentyneet viime vuosina huomattavasti. Vuosi 2008 oli huippuvuosi, jolloin venäläiset ostivat täältä noin 900 kiinteistöä vuodessa. Viime vuonna niitä ostettiin enää toistasataa.

Venäläiset ovat pikemminkin alkaneet myydä omistamiaan mökkejä. Venäläiset ovat ostaneet rantapaikkoja lähinnä Etelä-Karjalasta ja Etelä-Savosta.

Lue myös:

Venäläiset myyvät nyt mökkejään Suomesta – moni yllättyy ikävästi kuullessaan välittäjän hinta-arvion

Rantamökin saa nyt entistä halvemmalla – katso oman maakuntasi hintamuutos

Bensan hinta on tänä kesänä ollut korkealla. Toukokuussa ennustettiin, että raakaöljyn hinta voisi nousta syksyllä merkittävästi, mikä puolestaan nostaisi bensan hintaa entisestään.

Nordean pääanalyytikon Jan von Gerichin mukaan öljyn hinnan nousupaineet ovat hiukan tasaantuneet mutta lähikuukausina hinta kuitenkin nousee.

– Yhdysvalloissa kysyntäpiikki on vasta edessä. Elokuu on kesäkuukausi, jolloin ihmiset ajavat paljon ja sieltä tulee kysyntää lisää. Toisaalta tämä geopoliittinen tilanne, poliittiset epävarmuudet maailmalla varmaan edesauttavat hintaa ylöspäin lähikuukausina.

Esimerkiksi viime keväänä USA:n irtautuminen Iranin ydinkieltosopimuksesta ja pakotteiden palauttaminen maailman kolmanneksi suurimmalle öljyntuottajalle aiheutti nostopaineet öljyn hintaan.

"Yli 80 dollarin mennään"

Von Gerich sanoo, että Brent-laadun öljytynnyrin hinta on tällä hetkellä noin 75 dollaria. Hän ei usko, että tynnyrin hinta nousee aivan 90 dollariin asti mutta yli 80 dollarin se kuitenkin menee.

– Öljymarkkina on edelleen hyvin herkkä erilaisille tuotantohäiriöille, joten jos joku tilanne maailmalla kärjistyy selkeästi, niin hinta voi pompsahtaa selkeästikin.

Von Gerichin mukaan öljyn tynnyrihinnan nousu voi näkyä nopeasti suomalaisilla bensa-asemilla.

– Ehkä täysimääräisesti puhutaan kuukausista mutta voi näkyä nopeamminkin joissain tilanteissa. Ihan yksi yhteen se ei mene, koska verot muodostavat niin suuren osan bensan hinnasta.

EU-vertailu todistaa, ettei Suomi ole erityisen kallis maa ajella. Bensiinin hinta on meillä samalla viivalla muiden Pohjoismaiden kanssa, eli läntisen Euroopan keskitasoa.

Katso videolta Jan von Gerichin koko haastattelu Ylen aamu-tv:ssä.

Kauhavalla sammutettavan maastopalon koko on tarkentunut. Maastoa palaa Kauhavan Viinikan ja Kortesjärven Tyynismaan välisellä alueella 97 hehtaaria.

Paloa on ollut yön ajan sammuttamassa noin 50 henkilöä. Sammutustyötä on tehnyt pelastuslaitoksen, puolustusvoimien ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun väkeä. Puolustusvoimien helikopteri kantoi vettä paloalueen keskelle yökolmeen saakka.

Tiistain aikana paloa sammuttavan väen määrä pysyy vähintään samana.

Koko 97 hehtaarin aluetta täytyy yhä sammuttaa tai kastella. Töiden arvioidaan jatkuvan useita päiviä. Palo on pelastustyötä johtavan palomestari Jani Välimaan mukaan pureutunut syvälle maastoon.

Palo sai alkunsa sunnuntaina iltapäivällä ja levisi turvesuolta viereiseen metsään. Sen syttymissyyksi epäillään turvesuon työkonetta.

Lisää aiheesta:

Metsäpalon sammuttaminen on tiukkaa taistelua Kauhavalla – "Keli syö miestä ja kalustoa"

Kauhavan metsäpalon sammuttaminen jatkuu päiviä – "Tällä hetkellä pärjätään"

Raisiossa ja Naantalissa on mittava vedenjakeluhäiriö. Syynä on alueelle vettä toimittavan runkoputken rikkoutuminen. Ongelma koskettaa noin 40 000 ihmistä.

Vedentulo on monin paikoin lakannut. Joillakin alueilla veden paine on laskenut.

Paineettomilla alueilla putkiin on voinut päästä likaantunutta vettä. Varotoimenpiteenä kaikki juomavesi ja ruuanlaittoon käytettävä vesi on keitettävä 5–10 minuuttia. Pesuvetenä vettä voi käyttää normaalisti. Veden keittokehotus on voimassa toistaiseksi.

Vika havaittiin maanantaina noin kello 13, kertoo yhdyskuntainsinööri Marika Nurmikko Raision kaupungilta. Vian syy paikallistettiin iltapäivällä. Illalla Nurmikko kertoi, että korjaustoimenpiteet ovat edenneet. Häiriön kestosta ei toistaiseksi ole arviota.

Häiriö on linjassa, josta vesi kulkee sekä Raisioon että Naantaliin. Kun putki on korjattu, se pitää vielä huuhdella ja desinfioida, ja siitä on otettava vesinäytteet.

Turun Seudun Vesi avasi Turusta kaksi korvaavaa putkilinjaa Raisioon ja Naantaliin, mutta niiden kautta ei saada suurta määrää vettä toimitettua. Yhtiön toimitusjohtaja Aki Artimo toivoo malttia vedenkäyttöön. .

– Vettä voi käyttää vain välttämättömiin asioihin. Vesi on loppunut Raision vesitornista, joten verkostopaine on romahtanut hyvinkin laajalla alueella. Mihinkään ylimääräiseen ei ole syytä vettä käyttää, Artimo sanoo.

Lisätty kello 15.43 toimitusjohtaja Aki Artimon kommentit ja klo 16:55 tietoja vedenkeittokehotuksesta.

Italiassa rasistisilta vaikuttavat hyökkäykset näyttävät yleistyneen sen jälkeen, kun maahanmuuttovastainen oikeistopopulistihallitus aloitti virkakautensa. Uutisissa on kerrottu viime viikkoina useista hyökkäyksistä ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajia vastaan.

Sisäministeri Matteo Salvini on kuitannut väitteet rasismin yleistymisestä hölynpölyksi. Hänen mukaansa todellinen ongelma ovat maahanmuuttajien tekemät rikokset. Hän vakuuttaa kuitenkin olevansa aina väkivallan uhrien puolella, ja että kaikesta väkivallasta rankaistaan.

Varapääministeri Luigi Di Maio puolestaan sanoo, että media on vain alkanut kirjoittaa rasistisista hyökkäyksistä aiempaa herkemmin.

Uhreina yksivuotias ja kilpaurheilija

Tuoreimman lehdissä käsitellyn hyökkäyksen uhrina oli italialaissyntyinen, nigerialaistaustainen kiekonheittäjä Daisy Osakue, joka sai silmävamman, kun häntä heitettiin ohi ajavasta autosta kananmunalla. Vamma saattaa estää 22-vuotiasta Osakueta osallistumasta ensi viikolla Berliinissä järjestettäviin euroopanmestaruuskilpailuihin.

Viikonloppuna väkijoukko ajoi takaa ja hakkasi 43-vuotiasta marokkolaismiestä, joka kuoli myöhemmin sairaalassa vammoihinsa. Viime viikolla rasistisia solvauksia huudellut nuorisojoukko hakkasi 19-vuotiaan senegalilaisen miehen.

Viime viikolla romanityttö haavoittui, kun häntä ammuttiin ilmakiväärillä. Tekijän mukaan kyse oli vahingosta. Presidentti Sergio Mattarella on tuominnut teon.

– Italiasta ei voi tulla Villi Länsi, jossa osa kansasta ostaa aseen ja ampuu parvekkeelta ja vahingoittaa yksivuotiasta tyttöä, tuhoaa hänen terveytensä ja tulevaisuutensa, keskustavasemmistolaisesta poliittisesta taustasta tuleva, nykyään sitoutumaton Mattarella sanoi.

Lue myös:

Italialaisen yleisurheilutähden päälle heitettiin kananmunia – EM-joukkueeseen valittu joutui silmäleikkaukseen: ”He halusivat vahingoittaa tummaihoista tyttöä”

Heinävedelle suunniteltu grafiittikaivoshanke huolettaa paikallisia. Keskeinen huolenaihe on se, vahingoittaisiko kaivos toteutuessaan Saimaan vesistöä.

A-studiossa maanantai-iltana vieraillut Suomen Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruunin mukaan jokainen kaivos aiheuttaa toiminnallaan kohtalaisen merkittävää ympäristöhaittaa. Heinäveden kaivos voisi todennäköisten pöly- ja meluhaittojen lisäksi vaikuttaa vesistöön.

Talvivaaran kaltaista ympäristökatastrofia Bruun pitää Heinäveden kaivoksen kohdalla kuitenkin epätodennäköisenä.

– Talvivaarassa oli merkittävä onnettomuustilanne. Tällaisia onnettomuustilanteita on maailmanlaajuisesti ollut muutamia kymmeniä, Luonnonsuojeliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun sanoi viitaten Talvivaaran patomurtumaan.

Talvivaarasta on opittu, mutta onko riittävästi?

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomelan mukaan Talvivaaran onnettomuudesta on opittu ympäristönvalvonnassa. Lisäksi tutkimustietoa on tullut lisää.

Suomela myös kommentoi kaivosten ympäristövastuuta sanoen, että ylipäätään teollisuudenalan ympäristövaikutukset ovat hyvin hallittavissa.

– Ympäristölupapuolella lupamääräykset ovat tulleet yksityiskohtaisemmaksi kuuluisan sulfaatin, mutta myös muiden osalta. -- On tapahtunut hyvää etenemistä, Suomela sanoi.

Sulfaatti nousi ongelmaksi erityisesti Talvivaaran kohdalla, koska kaivos ei kyennyt noudattamaan sille myönnettyjä lupaehtoja. Kaivoksen sulfaattipitoisuudet ylittyivät jätevesialtaissa pahimmillaan yli 90-kertaiseksi.

Suojeluasiantuntijan Bruunin mukaan kaivosalalla on Talvivaaran jälkeen oppimista varmasti tapahtunut, muttei riittävästi.

– Monien kaivosten kohdalla on yhä aika paljon tekemistä ympäristöriskien tunnistamisessa ja ympäristöhaittojen ehkäisemisessä, Bruun sanoi.

Kaivoksen toteutuminen epävarmaa

Grafiittikaivoksen toteutuminen Heinävedelle on toistaiseksi epävarmaa. Brittiläisen Beowulf Mininingin tytäryhtiö Fennoscandian Resources on tehnyt alueella toistaiseksi malminetsintää.

Vaikka yhtiö päätyisi hakemaan kaivostoiminnalle kaivoslupaa, on kaivostoiminnan alkaminen vielä vuosien päässä.

Lue myös:

Analyysi: Talvivaaran aave leijuu kaivosalan yllä, myös Heinävedellä

Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Heinäveden kaivoshankkeesta: Kallioperästä saattaa liueta jätevesiin happamia sulfideja, syöpävaarallista arseenia tai asbestia

Heinäveden kaivoshankeen ympäristöriskit huolestuttavat alueen ihmisiä

Viileä ja kuiva yö on tällä hetkellä monen suomalaisen unelma.

Moni näyttää Helsingissä toteuttaneen unelmansa, sillä kantakaupungin hotelleista kerrotaan, että heillä on ollut asiakkaita, jotka ovat tulleet ilmastoinnin perässä hotelliin yöksi. Osa on tullut hotelliin yöksi melkein samasta korttelista.

Asia vahvistetaan useamman hotellin vastaanotosta Helsingissä.

Etu-Töölön ja Kampin välimaastossa sijaitsevan Hotelli Helkan hotellijohtaja Jukka Räisänen kertoo, että erityisesti vanhemmat ihmiset ovat siirtyneet nukkumaan hotelleihin.

– Tästä Töölön alueelta vanhoissa kivitaloissa asuvat vanhemmat ihmiset ovat hakeutuneet tänä kesänä meille, Räisänen sanoo.

Huoneet viilennetään valmiiksi

Näillä helteillä hotellit, joissa on ilmastointi ja jäähdytysjärjestelmä, pyrkivät tietenkin maksimoimaan asiakkaan viileyskokemuksen.

Esimerkiksi Hotelli Helkassa pyritään varmistamaan, että huoneet ovat viileitä, kun asiakas tulee paikalle. Lämpötila säädetään valmiiksi vajaaseen kahteenkymmeneen asteeseen.

– Me säädämme lämmön niin, että sinne huoneeseen on mukava tulla. Vieraat saavat säätää lämpötilan sitten sopivaksi itselleen, Jukka Räisänen kertoo.

Ilmastoinnin tyyppiä tiedustellaan

Räisäsen mukaan ilmastoinnista on kyselty jo muinakin kesinä, mutta ei siinä määrin kuin tänä kesänä. Nyt kysellään jo varaustilanteessa. Myös ilmastoinnin tyyppi kiinnostaa: onko jäähdytystä vai ei.

Oman kaupungin hotelleissa yöpyminen ei sekään ole uutta. Hotellijohtaja Jukka Räisäsen mukaan esimerkiksi pikkujouluaikaan oman kaupungin hotellit ovat suosittuja. Muina aikoina oman kaupungin hotelleissa yöpyvät muun muassa pikkulapsiperheiden äidit tai isät, jotka haluavat nukkua edes yhden yön hyvin.

Mutta kuumuutta pakoon hotelliin yöksi – se on Räisäsen mukaan uusi ilmiö.

Paltamolainen taksiyrittäjä Jari Keränen ahertaa yleensä noin 400 tuntia kuukaudessa saadakseen riittävän ansion. Normaali päivätyön tekijä tekee arviolta 150 työtuntia kuukaudessa.

Käytännössä Keränen voi tehdä töitä kolme viikkoa putkeen, jonka jälkeen hän pitää vapaata kaksi päivää.

– Jos asiakas soittaa, ei hänelle sanota, että olen vapaalla. Siinä vedetään housut jalkaan ja lähdetään töihin, Keränen kertoo.

14 vuotta taksia ajanut ja 10 vuotta yrittäjänä toiminut Keränen pitää loman kerran tai kahdesti vuodessa, jolloin hän hankkii itselleen sijaisen, jota kutsutaan rengiksi. Hän maksaa rengilleen työehtosopimuksen mukaisen provisiopalkan.

– Yrittäjälle jääviä tuloja ei voi siitä taata. Välillä päivän palkka on karkkipussin verran.

Heinäkuussa hän piti ensimmäiset täysin vapaat päivät sitten viime helmikuun. Sairauspoissaoloja Keräselle on kertynyt kymmenessä vuodessa kolme.

– Terveitähän me olemme yhteiskunnan silmissä. Yrittäjällä ei ole varaa olla sairaana, Keränen sanoo.

"Taksiala ei ole rahakasta hommaa"

Suomessa on tällä hetkellä noin 7400 taksiyrittäjää ja taksinkuljettajia on noin 30 000.

– Heistä osa ajaa vuoden tai kaksi ja poistuvat muihin töihin huomattuaan, ettei taksiala olekaan rahakasta hommaa. Kaikista ei ole yrittäjiksi, kertoo Keränen.

Taksiliikenteessä eletään suuren muutoksen aikaa, kun uusi liikennepalvelulaki astui voimaan heinäkuun alussa. Uuden lain myötä kuka tahansa voi ryhtyä taksikuskiksi. Käytännössä taksin kuljettajalta vaaditaan vain ajokortti ja ajolupakokeen läpäisy.

Kainuussa lakiuudistus ei ole vielä vaikuttanut taksien toimintaan merkittävästi. Heinäkuun ensimmäisten viikkojen aikana uusia taksilupia oli Kainuuseen myönnetty seitsemän. Kajaanin Tila-Auto Oy:n toimitusjohtajan Jouni Haatajan mukaan uudet liikennöitsijät näkyvät taksiliikenteessä arviolta 4–6 kuukauden päästä.

– Pienten toimijoiden voi olla haastavaa tulla kentälle yksin, jos yrittää olla valmiudessa vuorokauden ympäri eikä ole liittynyt välityskeskukseen, Haataja kertoo.

Kainuussa taksilakiuudistus on tuonut hintakilpailua lähinnä kahden alueen yrityksen, Korpitaksin ja Kajaanin Tila-Auto Oy:n, välille. Tämän seurauksena lähtömaksut ovat alentuneet ja taksinkäyttö alueella on lisääntynyt.

– Hintakilpailu on positiivista. Heinäkuu on hiljainen kuukausi, mutta silti taksiliikenne on sujunut positiivisesti, Haataja kertoo.

Taksiyrittäjä Jari Keränen ei ole havainnut uusia toimijoita Paltamossa. Taksilakiuudistus ei ole myöskään tuonut Uber-takseja markkinoille. Keräsen mukaan uudet yrittäjät ovat kuitenkin tervetulleita.

Ajolle vaikka suoraan suihkusta

Keränen on lakiuudistuksen jälkeen siirtynyt kainuulaisen Korpitaksin kuljettajaksi. Uudistuksen jälkeen Keräsen auton teippaukset on vaihdettu Korpitaksin väreihin, hintatiedot ovat teipattu ikkunaan ja työvaatteet ovat vaihtuneet.

– Uudistuksen jälkeen taksiyrittäjän työnkuva on muuttunut enemmän yrittäjästä työntekijäksi, sanoo Keränen.

Aina on tingattu, mutta olemme asiakkaiden kanssa yhteisymmärryksessä. Jari Keränen

Keräsen mukaan taksilakiuudistuksen vuoksi pitkät ajot todennäköisesti vähenevät. Silti yrittäjän työmotivaatio on kova.

– Kymmenet kerrat olen ollut saippuat päässä, kun asiakas on soittanut. Myös bänditreeneistä on kesken biisin matka jatkunut taksin rattiin. Varttitunnin päästä olen ollut hakemassa, Keränen naurahtaa.

Kesälomien aikana Paltamon taksikuskeilla on rauhallisempaa, mikä näkyy kukkarossa.

– Hiljaisimpana päivänä on ollut kaksi kympin kyytiä, josta verojen ja muiden kulujen jälkeen jää alle 10 euroa, Keränen kertoo.

Keräsen mukaan kyytimäärät ovat vuositasolla vähentyneet jopa 25 prosenttia.

Viimeisen kuuden vuoden aikana Jari Keränen on sijoittanut 7 500 euroa taksinsa laitteisiin, jotta pystyy ajamaan myös Kelan kyytejä.

Kela-taksipalveluun osallistumiseen vaaditaan noin 2 500 euroa maksavat laitteet. Yrittäjä joutuu ostamaan uudet laitteet kahden tai kolmen vuoden välein, jos Kelan kyytejä tahtoo ajaa.

Keränen arvioi, että ajoista noin 40 prosenttia on Kela-kuljetuksia ja vammais- ja sosiaalipalvelujen ajoja on noin 15 prosenttia. Kela-kuljetusten lisäksi myös erilaiset tapahtumat työllistävät hyvin.

Aina on tingattu

Taksilakiuudistuksen myötä autoihin on asetettava hinnasto näkyville. Laki avaa mahdollisuuden myös hinnan neuvotteluun. Tinkaamisen mahdollisuuteen Keränen suhtautuu tyynesti.

– Aina on tingattu, mutta olemme asiakkaiden kanssa yhteisymmärryksessä.

Kajaanin Tila-Auto Oy:n toimitusjohtajan Jouni Haatajan mukaan tinkaamista on jo havaittavissa taksitolpilla.

– Asiakkaat käyvät eri firmojen taksilta kysymässä hintaa samalla tolpalla ja se vaikuttaa usein myös ostopäätökseen.

Taksilakiuudistus on poikinut töitä Haatajalle. Lakiuudistuksen jälkeen Kajaanin Tila-auto Oy on nostanut taksien määrää kahdesta kahdeksaan. Elokuun alussa ajossa on jo kymmenen taksia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen saa korotettua kulukorvausta siitä, että hän vuokraa kakkosasuntoa Helsingistä. Kansanedustajat ovat oikeutettuja korotettuun kulukorvaukseen, jos heillä on vaalipiirinsä vakituisen asunnon lisäksi kakkosasunto pääkaupunkiseudulla.

Iltalehden selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että Hakkarainen vuokraa saunatilaa eikä asuntoa. Tilan omistaa ylikomisario, liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein, joka vuokraa sitä Hakkaraiselle ja hänen puoluetoverilleen Ville Vähämäelle.

– Se on vuokrattu heille saunatilana. En tiedä, mitä he siellä tekevät. Pitävät varmasti edustustilana. Siinähän on edullinen vuokra, 695 euroa, Pasterstein sanoo Iltalehdelle.

Vähämäki asuu saman taloyhtiön toisessa huoneistossa avopuolisonsa kanssa. Pasterstein sanoo, ettei tilaa saa käyttää asuintarkoitukseen.

Hakkarainen on kuitenkin ilmoittanut eduskunnan hallinto- ja palveluosastolle, että kyse on hänen kakkosasunnostaan. Hakkarainen sanoo, että hän käyttää tilaa asumistarkoitukseen.

– Minusta siinä on hyvä olla. Paras asunto, mikä minulla on Helsingissä ollut.

Iltalehden haastattelema eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio ei osaa vielä sanoa, täyttääkö saunatila kakkosasunnon kriteerit.

– Täytyy selvittää asiaa, Rauhio toteaa.

Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajat saavat korvausta 986,81 euroa kuukaudessa työnsä kulujen kattamiseen. Muualta Suomesta tulevat edustajat saavat korvausta 1 315,74–1 809,15 euroa riippuen siitä, onko heillä kakkosasuntoa vai ei.

HELSINKI Vanhan, arvokkaan kerrostalon nimitaulussa ei ole Jeannette Bougrabin nimeä, ei myöskään ovessa. Puolittain arvaamalla oikea ovi löytyy. Sen avaa huoliteltu nainen korkokengissä.

Jeannette Bougrab toivottaa tervetulleeksi ja pahoittelee asunnon sekaisuutta. Tavarapinoja ja pakattuja laatikoita on ympäriinsä, sillä muutto Pariisiin lähestyy. Bougrab on palaamassa 7-vuotiaan tyttärensä kanssa kotikaupunkiinsa kolmen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen.

Bougrabin miesystävä oli Stéphane Charbonnier eli Charb, ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden päätoimittaja. Räväkkä, ääriajattelua pilkkaava lehti on julkaissut muun muassa Muhammed-pilakuvia.

Tammikuun 7. päivä vuonna 2015 tapahtui tragedia, joka lopulta toi Bougrabin Suomeen.

– Sain Charbilta tekstiviestin kello kymmenen. Viesti jäi viimeiseksi.

Puolilta päivin Charb oli lopettelemassa joka keskiviikkoista kokousta, kun kaksi Kalashnikov-kiväärein aseistautunutta miestä hyökkäsi lehden toimitukseen. Terroristit surmasivat 12 ihmistä.

– Kuulin terrori-iskusta ja kiiruhdin paikan päälle. Siellä sain tietää, että Stéphane oli kuollut, Bougrab kertoo rauhallisella äänellä. Hän on kerrannut samat tapahtumat monesti.

Jeannette Bougrab, 44, on Ranskassa tunnettu keskustelija ja poliitikko. Hän toimi maan nuorisoministerinä vuosina 2010–2012 ja aiemmin korkeimman hallinto-oikeuden tuomarina.

Bougrab on puolustanut näkyvästi tasa-arvoa ja sananvapautta sekä ajanut uskontojen pitämistä erillään valtiosta. Vihaposti tuli tutuksi.

Terrori-iskun jälkeen Bougrab esiintyi jälleen julkisuudessa ja puolusti muun muassa Charlie Hebdo -lehteä. Myös hänen henkeään alettiin uhata.

– Pääministeri Manuel Valls sanoi, että minun on lähdettävä Ranskasta tyttäreni ja itseni vuoksi.

Huoli turvallisuudesta painoi. Vuosi synkkeni entisestään, kun Bougrabin äiti kuoli syöpään saman vuoden kesäkuussa.

– Ainoa mikä sai jatkamaan, oli tyttäreni. Päätin muuttaa, koska siinä kauheassa tilanteessa ei ollut mahdollista elää.

Nuorisoministerinä Bougrab oli kuullut jatkuvasti kehuja Suomen koulutuksesta ja loistavista Pisa-tuloksista. Hänen mukaansa Suomen koulut ovat ranskalaisille kuin Pariisin Henri-IV -lyseo, yksi kaupungin parhaimmista kouluista.

Bougrab halusi tyttärelleen parasta raskaiden kokemusten jälkeen.

– Teillä on paras koulutusjärjestelmä ja paras naisen asema.

Tiesin, että ollakseen itsenäinen tytön täytyy ansaita rahaa. Ei saa olla riippuvainen miehestä.

Bougrab on syntynyt keskellä Ranskaa sijaitsevassa Déolsin kaupungissa. Hänen vanhempansa ovat algerialaisia.

Helsingin Ranskan instituutista on pitkä matka niihin oloihin, mistä hänen vanhempansa ovat lähtöisin.

Bougrabin äiti Zohra joutui avioitumaan 13-vuotiaana, maan tavan mukaan. Nuori vaimo ei ollut käynyt kouluja eikä osannut lukea.

Mies oli väkivaltainen ja raiskasi. Zohra pakeni sukulaisten luokse, mutta oli jo tullut raskaaksi. Syntyi tytär, joka kuitenkin kuoli 2-vuotiaana lääkärihoidon puuttumisen takia.

Lopulta Bougrabin äiti muutti Ranskaan. Oli 1950-luku, jolloin algerialaisia lähti maahan sankoin joukoin työn perässä.

Bougrabin isä puolestaan pakeni Ranskaan Algerian sodan jälkeen 1960-luvulla. Hän oli taistellut sodassa Ranskan armeijan vapaaehtoisena.

Pariskunta tapasi, kun Zohra oli 18-vuotias. Muslimitaustaiset nuoret solmivat siviiliavioliiton.

– Vanhempani ovat sankareitani. He kannustivat koulunkäyntiin, varsinkin tyttöjä.

Perheeseen syntyi Jeanette Bougrabin lisäksi toinen tyttö ja kaksi poikaa. Tyttöjä ei pakotettu käyttämään huivia eikä etsimään aviomiestä nuorena.

– Tiesin, että ollakseen itsenäinen tytön täytyy ansaita rahaa. Ei saa olla riippuvainen miehestä, koska mies voi olla väkivaltainen.

Arki Déolsin pikkukaupungissa ei ollut helppoa. Jeannette Bougrab teki siivoustöitä perheen avustamiseksi.

Hän oli kertomansa mukaan vakava teini. Koulun hän otti tosissaan, sillä se oli tie parempaan elämään.

"Likainen arabi" ja "mene takaisin kotimaahasi" olivat tavallisia solvauksia, joita hän joutui kestämään – mutta ne olivat myös hyvä syy näyttää muille ja menestyä.

Koulusta Bougrab eteni matematiikan opintojen kautta Sorbonnen yliopistoon opiskelemaan lakia. Lakiopintoihin ajoi erityisesti halu taistella syrjintää vastaan.

Samalla Bougrabista kasvoi tyttöjen oikeuksien puolustaja. Hän on erityisen huolissaan tyttöjen koulutuksesta kehitysmaissa. Länsimaissa taas moni maahanmuuttajalapsi alkaa Bougrabin mukaan vieroksua koulua juuri rasististen kokemusten takia.

Omaa May-tytärtään Bougrab on varautunut suojelemaan. May on adoptoitu Laosista ja hänellä on pronssinvärinen iho. Bougrab arvelee, että ajan kanssa myös Mayn on parasta oppia puolustautumaan itse rasismia vastaan.

Bougrab oli edennyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen tuomariksi, kun oikeistolainen Nicolas Sarkozyn johtama UMP-puolue pyysi häntä mukaan toimintaan 2000-luvun alussa. Puolue ymmärsi, että korkeakoulutettu, maahanmuuttajataustainen nainen olisi valtti.

Puolueesta Bougrab valittiin syrjinnän vastaisen komitean puheenjohtajaksi. Käsittelyyn tuli muun muassa hunnun käyttö yksityisessä päiväkodissa, mitä Bougrab vastusti näkyvästi. Aiheesta syntyi vilkas keskustelu.

– Presidentti Sarkozy oli vaikuttunut kyvystäni sietää kritiikkiä, hän sanoo.

Emme ajatelleet tulevaisuutta. Puolustimme sitä, mihin uskoimme.

Huivikiistan tiimellyksessä Bougrab tapasi Charlie Hebdossa työskentelevän Stéphane Charbonnierin, sillä satiirilehdellä ja huivi-tapauksella oli sama lakimies.

– Normaalisti emme olisi koskaan rakastuneet. Hänhän oli kommunisti.

Charbonnier sai uhkauksia ja tarvitsi henkivartijan suojakseen. Pian myös Bougrab tarvitsi henkivartijan. Syynä oli hänen vuonna 2013 kirjoittamansa kirja huiveista ja sekularismista.

Toisessa kirjassaan Bougrab käsitteli muun muassa pakkoavioliittoja äitinsä nuoruuden kokemusten kannustamana.

– Emme ajatelleet tulevaisuutta. Puolustimme sitä, mihin uskoimme.

– Sanoin Stéphanelle, että hän voi kuolla. Samaan tapaan kuin Theo van Gogh.

Marokkolaistaustainen hollantilaismies ampui vuonna 2004 hollantilaisen elokuvaohjaaja van Goghin protestina lyhytelokuvasta, joka arvosteli musliminaisten asemaa.

Bougrabin suru kumppanin menetyksestä ei ole hälvennyt. Hän sanoo tuntevansa melkein velvollisuudekseen jatkaa sananvapauden puolustamista ja uskontojen vallan kritisoimista.

Bougrab ei ole välttynyt uhkailulta Suomessakaan. Hänen työpaikastaan ja tyttärestään otettiin kuvia, jotka päätyivät ranskalaiselle islamistiselle nettisivustolle.

– Ihmiset sanoivat, että olin vaaraksi, koska jatkoin kirjoittelua esimerkiksi valtion ja uskonnon erottamisen puolesta.

Bougrab ja hänen tyttärensä muuttivat toiseen osoitteeseen Helsingissä.

Keskustelua on käyty myös suomalaissivustolla. Kirjoittajat katsoivat, että Bougrabin saamat uhkaukset saattoivat vaaraan muitakin ihmisiä, esimerkiksi koulussa.

– Tiedän nyt, ettei minulla ole enää normaalia elämää. Haluan edelleen puolustaa naisten oikeuksia, kirjoittaa kirjoja ja jatkaa islamin kritisoimista.

Vahvoilla näkemyksillä on ollut hintansa myös henkilökohtaisessa elämässä. Bougrab kertoo, että hän ei ole enää puheväleissä sisarustensa kanssa.

– Mutta olen elossa ja minulla on ihastuttava tytär.

En haluaisi henkivartijaa vaan tavallista elämää.

Bougrab sanoo viihtyneensä Suomessa hyvin. Hän kehuu kulttuurielämää, arkkitehtuuria ja yliopistoja. Tuorein kirja, Lettre d´’exil (Kirje pakopaikasta), on syntynyt Helsingissä. Silti kotimaan vetovoima voittaa.

– Olen ranskalainen. On aika palata kotiin.

Bougrab palaa todennäköisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen töihin. Suunnitelmissa on myös uusi kirja ja dokumentti. Lisäksi Bougrab haaveilee perustavansa koulun tytöille johonkin niistä lukuisista maista, jossa tyttöjen koulutusta kaivataan.

Paluu Ranskaan silti jännittää.

– Pelkään arjen sujumista, uhkailua. En haluaisi henkivartijaa vaan tavallista elämää.

Lue myös:

Jopa Muumipeikon arveluttava vessapaperi on ollut liikaa – sarjakuvaa on sensuroitu seksin, politiikan ja uskonnon varjolla

Ylen Kysely: Yli kolmannes kieltäisi myytävät muovikassit kokonaan

Tuoreen kyselyn mukaan yli kolmannes suomalaisista (37%) haluaisi kieltää kauppojen kassoilla myytävät muovikassit kokonaan. Tulos selviää Taloustutkimuksen Ylelle tekemästä kyselystä yli tuhannelle kansalaiselle. Nykyistä noin 0,2 euron hintaa kassilta pitää sopivana 30 prosenttia vastaajista, puolen euron hintaa kannattaa joka viides vastaaja ja kahden euron hintaa vajaa kymmenesosa.

12-vuotias Jaakko Rikalainen rakastaa kansallispukuja niin paljon, että ompelee pian kolmannen – "Aluksi kaverit olivat vähän ihmeissään"

Jaakko Rikalainen halusi kansallispuvun niin kovasti, että taisteli kaavojen kanssa, kunnes puku syntyi. Hän rakastaa perinnepukujen värejä ja muotokieltä. Lisäksi Rikalainen puuhaa Jyväskylän Kansallispukujen tuuletuspäivä -tapahtumaa.

Washington Post: Pohjois-Korea näyttää rakentavan uusia ohjuksia

Pohjois-Korea vaikuttaa rakentavan parhaillaan uusia ohjuksia, kertoo Washington Post. Samalla tehtaalla tehtiin aiemmin mannertenväliset ballistiset ohjukset, joilla maa teki onnistuneet ohjuskokeet. Ohjusten rakentaminen on osa maan ydinaseohjelmaa.

Ranska kieltää älypuhelimet kouluissa

Ranskan lainsäätäjät hyväksyivät maanantaina lain, joka kieltää älypuhelinten ja muiden Internet-laitteiden käytön kouluissa, kirjoittaa saksalainen Deutsche Welle. Kielto koskee älypuhelimia, tabletteja ja vastaavia muita laitteita, jotka on kytkettävä pois päältä tai jätettävä kotiin.

Ukkosia Lappiin ja länteen

Tiistaiaamu on aurinkoinen ja lämmin, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi. Lännessä yksittäiset sadekuurot ovat mahdollisia. Iltapäivällä sade- ja ukkoskuurot yleistyvät länsirannikon tuntumassa sekä Lapissa. Idässä on aurinkoista. Lämpötila kohoaa yleisesti 30 asteen vaiheille.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Maanantai-iltapäivän ukkosmyrsky aiheutti Rauman kaduilla tulvan, jonka seurauksena autoja juuttui alikulkutunneleihin, kaivonkansia irtosi ja puita kaatui.

Poliisi kehotti tämän vuoksi alkuillasta välttämään liikkumista Rauman kaduilla. Illalla noin kello 21.30 Turun Liikenneviraston tieliikennekeskus kertoi tulvatilanteen helpottaneen ja kaupungilla liikkumisen jälleen onnistuvan. Veden alla olivat kuitenkin edelleen Sinkokatu ja Luoteisväylän alikulku.

Raumalla kadut tulvivat maanantaina jo toisena peräkkäisenä päivänä rankkasateiden seurauksena. Pelastuslaitokselle tuli runsaasti tehtäviä, kun sadevesiviemärit eivät vetäneet.

Pelastuslaitos: Tulvavesi täytti kellareita ja liikehuoneistoja

Päivystävä palomestari Timo Nurminen kuvaili tilannetta "pieneksi katastrofiksi". Vettä tulvi kellareihin ja alikulkuihin. Nurmisen mukaan viitisentoista yksikköä hoitaa tehtäviä illan ajan.

Iltakahdeksan aikaan pelastuslaitoksella oli vielä parikymmentä paikkaa jonossa, jossa odotettiin pelastuslaitosta avuksi veden pumppauksissa.

– Kellareissa, liikehuoneistoissa ja teollisuushalleissa on vettä ja niitä pumpataan tyhjiksi. Lähes kaikki kaatuneet puut on jo saatu raivattua pois kulkuväyliltä, Nurminen kertoi.

– Poliisin antama kehotus liikkumisen välttämisestä johtui siitä, että muutama alikulkusilta oli täynnä vettä ja autoja juuttui sinne kiinni. Myös kaivonkansia nousi ylös ja kun tiellä on useampi sentti vettä, ei näe lainkaan minkälaisia kuoppia on veden alla.

Nurmisen mukaan ukkosmyrsky kovan rankkasateen ohella aiheutti lisäksi puiden kaatumisia muun muassa leirintäalueella ja puita oli kaatunut myös autojen päälle. Isommilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Maanantaina iltapäivällä oli Rauman seudulla myös sähkökatkoja, jotka koskivat muutaman tunnin ajan satoja talouksia. Myrskytuhoja on laajalla alueella.

Ilmatieteen laitoksen mukaan vettä on tullut Raumalla noin 25 millimetriä 12 tunnin aikana. Maanantain sateiden tauottua uusia rankkasateita ennustetaan Satakuntaan jo tiistaina iltapäivällä.

Viime viikolla kuollut Solmu Mäkelä (1922–2018) oli suomalainen taikurilegenda, jonka ominta alaa olivat sorminäppäryyttä vaativat manipulaatiotemput. Hänen välineinään oliva pelikortit, kolikot ja liinat. Tarpeisto mahtui pieneen tilaan ja sitä oli helppo liikutella.

Kipinä alalle syttyi jo 1930-luvulla synnyinkaupunki Viipurissa, jossa Mäkelä vaikuttui tivolissa esiintyvän taikurin tempuista. Ammattilainen Mäkelästä tuli 1940-luvulla.

Sota-aikana taikuri palveli Suomen armeijan viihdytysjoukoissa. Tuolloin, paikasta toiseen siirtyessä, Mäkelälle tyypillisestä kevyestä välineistöstä oli etua.

Mäkelä teki taikojaan tivoleissa. Hän osasi myös jonglöörata. Linnanmäellä hän esiintyi vuosina 1950–1985 ja toimi lisäksi huvipuiston sirkuskoulun taikaryhmän opettajana.

Suuri taikakirja on klassikko

Mäkelä jakoi tietämystään auliisti. Hän kirjoitti kymmenisen alan saloja avaavaa kirjaa, joista tunnetuin on Suuri taikakirja vuodelta 1951. Opus toimi monen alalle päätyneen ensi kosketuksena taikatemppuihin.

– Kun olin kuusivuotias äiti luki minulle Solmun Suurta taikakirjaa. Ilman sitä en olisi alalla, sanoo Timo Kulmakko, joka tunnetaan Timo Taikurina.

Kulmakko tunsi Mäkelän läheisesti ja luonnehtii tätä hienostuneeksi, taidokkaaksi ja tyylikkääksi ammattilaiseksi.

– Hän oli viimeisiä tuntemiani vanhan ajan herrasmiehiä niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin, aina valoisa, Kulmakko sanoo.

Taikuri Robert Jägerhornia Mäkelä opetti 1970-luvulla, kun Jägerhorn oli vain 12-vuotias. Opetus jatkoi parikymppiseksi asti.

– Hän oli minulle kuin toinen isä. Teimme asioita yhdessä ja myöhemmin matkustelimme ja kävimme kongressimatkoilla ympäri Eurooppaa.

Jägerhorn kuvaa Mäkelää ainutlaatuiseksi persoonaksi, jonka sosiaaliset taidot olivat omaa luokkaansa.

– Hän oli taitava rakentamaan sofistikoitunutta herrasmiestaikurin imagoaan aikana, jolloin imagonrakennukseen ei ollut juurikaan kanavia, Jägerhorn luonnehtii.

Harvinaisen kokoelman kohtalo arvoitus

Timo Kulmakko pitää Mäkelän perintöä suomalaiselle taikurikulttuurille mittaamattomana.

– Mäkelä piti jo 1950-luvulta lähtien yhteyksiä Pohjoismaihin ja Saksaan, jonne hän loi kansainväliset suhteet suomalaisille taikureille.

Myös Robert Jägerhorn korostaa, että Solmu Mäkelä oli juuri tässä suhteessa edellä aikaansa.

– Hän loi suhteita ympäri maailmaa. Hänellä oli laaja ystäväpiiri Euroopassa ja kollegat olivat aina tervetulleita hänen luokseen. Hänen olohuoneessaan istuttiin ja rupateltiin. Kun matkustimme Euroopassa, yövyimme vastaavasti aina hänen ystäviensä luona, Jägerhorn muistelee.

Saman kansainvälisen piirteen ja ammatillisen uteliaisuuden nostaa esiin myös tietokirjailija ja sirkusasiantuntija Markku Aulanko.

– Solmu tutki alaa ja keräsi siihen liittyvää aineistoa. Hän oli kansainvälinen matkustelija ja kuului ulkomaisiin taikuriyhdistyksiin, hankki sen alan ystäviä, rekvisiittaa ja kirjallisuutta, Aulanko sanoo.

Solmu Mäkelä keräsi laajan, yli kymmennen tuhannen sirkusjulisteen kokoelman, jota hän kierrätti näyttelyissä ulkomaita myöten.

Nyt sekä Aulankoa että Jägerhornia huolestuttaa, mitä suurelle taikurikirjallisuutta, sirkusjulisteita ja postikortteja sisältävälle kokoelmalle tapahtuu.

– Kokoelmalla on kansallista arvoa. Itselläni on huoli siitä, että ulkomailta haetaan kokoelman parhaat palat ja lopulle tapahtuu, mitä tapahtuu. Kokoelma on harvinainen ja olisi tärkeätä, että se säilyisi eheänä, Jägerhorn sanoo.

Taikuri oli myös valkokankailta tuttu

Mäkelä ajoi taikurien asiaa ja toimi Suomen Taikapiiri ry:n puheenjohtajana yli 30 vuotta. Taikuri esiintyi myös Suomi-filmeissä, muun muassa Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvassa vuonna 1960.

Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa vuonna 1996 Mäkelä esitti vuoropäällikköä, joka joutuu irtisanomaan henkilökuntaa. Vuoropäällikkö ratkaisee korteilla, kuka joutuu lähtemään. Sorminäppäryydestä huomaa, että asialla on ammattilainen.

Toisin kuin moni luulee, Solmu ei ollut taiteilijanimi. Enne se saattoi olla, sillä Mäkelän ohjelmistoon kuului myös solmutemppuja. Solmu Mäkelä menehtyi 25. heinäkuuta 2018. Hän oli kuolessaan 96-vuotias, ja hän oli juuri ehtinyt viettää syntymäpäiviään.