Koko päivä ulkona. Sirittäviä sirkkoja. Punaisia taloja. Mäkeä polkien ylös, pian pääsee viilettämään taas alas. Merituuli tuivertaa hiukset laivamatkalla sekaisin. On nälkä.
Saaristolaisleipä. Lohisoppa. Tai vaikka pitsa ja kalja.
Ruoka, check.
Pyöräilijälle tärkeimmät asiat fillariretkellä ovat pyöräilymatkailun asiantuntijan mukaan:
1. Se, että reitti on merkitty.
2. Se, että reitin varrella on nähtävyyksiä.
3. Se, että matkan varrelta saa hyvää ruokaa.
Lisäksi pyöräilijää ajavat eteenpäin seuraavat motiivit: ulkona liikkuminen ja luontokokemus. Luontokokemukseen täytyy yhdistyä vesi, koska vesi on rentouttava elementti.
– Tärkeitä ovat myös autenttiset eli aidot kokemukset hieman tavanomaisten nähtävyyksien ja reittien ulkopuolella. Pyöräilijää eivät kuitenkaan kiinnosta kuolleet kylät, vaan niissä pitää olla ihmisiä, tapahtumia ja ostospaikkoja.
– Häntä kiinnostavat myös terveys ja hyvinvointi, sanoo Suomea ristiin rastiin pyöräillyt pyöräilymatkailuasiantuntija, projektipäällikkö Pirkko Räsänen Outdoors Finlandista.
Tammisaaresta Hangon, Bengtskärin majakan, Kemiön ja Salon kautta kulkeva uusi pyöräreitti, Rannikkoreitti, pyrkii vastaamaan näihin pyöräilijän haaveisiin ja tarpeisiin.
Rannikkoreitti on viitoitettu
Reitillä on eri vaihtoehtoja: Sen sijaan, että tekisi merimatkan Bengtskärin majakalle, voi kulkea meritse Hangosta suoraan Kasnäsiin. Pyöräilijä voi polkea myös Saloon asti ja reittiä voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa.
Saaristossa fillaroivalle ulkopaikkakuntalaiselle saarten, niemenkärkien, laivojen ja lossien nimien ja aikataulujen ymmärtäminen, saatika yhteensovittaminen omien polkemisaikatalujen mukaan on usein, jos ei rakettitiedettä, niin painajaismaista.
Yhteysalusten lähtöpaikat karttoineen ja aikatauluineen onkin luettavissa reitin nettisivuilta.
Suomen kesässä fillaroivaa kiusaa usein myös se, että vielä reittejä ei ole merkitty kunnolla. Pyöräilykokemusta haittaa olennaisesti se, että jos pyöräilijä ei tiedä keskellä metsää tai tuntematonta kylää tienristeyksessä pitääkö ohjaustankoa kääntää oikealle vai vasemmalle.
Väärä valinta saattaa maksaa monta kilometriä ja rutosti aikaa.
Rannikkoreitti on viitoitettu ruskeilla kylteillä, joissa lukee Kustrutten, Rannikkoreitti ja kilometrit lähimpään päämäärään.
Reitin ympäri ajanut pyöräilykonkari sanoo, että vaikka uudella reitillä on ehkä parhaat opasteet, mihin hän on Suomessa törmännyt, niitä on silti liian vähän.
– Viitoitusten ja opasteiden puute on valtakunnallinen ongelma. Tieliikennelaki ja lupaviranomaiset määräävät aika pitkälti sen, millaisia kylttejä teiden varsille saa pystyttää.
Projektipäällikkö Pirkko Räsänen kertoo, että esimerkiksi Saksassa on isoja värikkäitä kylttejä ja opasteita, joita on helppo seurata. Ei tarvitse pysähtyä karttoja ja puhelimia tutkimaan jokaisessa mutkassa.
– Jotta pyöräilijä pääsisi flowtilaan, niin hänelle pitäisi taata se, että hän pystyisi ajamaan reittiä ilman, että hänen täytyy miettiä, että eksynkö minä.
Joskus luonto päättää suunnan
Reitti, check.
Hangon vesitornista avautuu upea maisema pikkukaupungin ja meren ylle. Pikkuautot, suojatiet, kirkko, merta kyntävät rahtialukset ja tuolla jossakin kaukana majakka.
Nähtävyys, check.
Olimme menossa reitin testipäivänämme Bengtskäriin, mutta meri päätti toisin. Avomerellä häämöttävälle majakalle ei päässyt liian kovan tuulen vuoksi. Kävi huono tuuri, mutta kipparin päätös oli helppo ymmärtää laivassa.
Edes takakannella ei kärsinyt merenkäynnin vuoksi olemaan: laiva keikkui ja pärskeet löivät yli laidan. Sisälle kömpiessäkin täytyi pitää kiinni kaiteista.
Hangon matkailupäällikön, Marika Pulliaisen mukaan kesällä myrsky estää noin neljästä viiteen kertaan pääsyn Bengtskäriin.
Fillariretkellä majakkasaarella voi käydä fiilistelemässä rantakalliolla, syömässä tai jäädä yöksi, jos majakkamajoituksessa sattuu olemaan tilaa.
Karuja kalliosaaria ja ruukkikyliä
Luontokokemus, check. Vesi, check.
Luontokokemusta reitillä on monenlaista.
– Läksin tuolta saaristosta rannikolta liikenteeseen ja pyöräilin saariston läpi. Alussa oli saaristoluontoa, sitten tuli viljavia peltoja, pieniä kyliä ja lopulta ruukkikyliä ja tämä kansallispuisto, kertoo vastapäivään eli Turun suunnasta reittiä kiertänyt Räsänen.
Tapaamme hänet Teijon kansallispuistossa, jossa on kunnon metsää ja – itikoita.
Pyöräretkeilijän kaipaamia autenttisia paikkoja reitin varrella voivat olla vaikkapa Tammisaaren puukaupunki kahviloineen, kalastajakylä Rosalassa. Tai se kyläbaari tai kauppa-auto, joiden ohi viiletimme Mathildedalissa.
Autenttinen kokemus, check.
– Tällä reitillä on tosi monta tekijää, jotka voivat tehdä tästä tosi ison hitin, sanoo projektipäällikkö Pirkko Räsänen.
Hangon matkailupäällikkö Marika Pullliainen sanoo, että tavoitteeksi on asetettu tänä kesänä 1 500 pyöräiilijää reitille.
– Kun me saamme tulevaisuudessa vielä ulkomaalaiset mukaan, niin määrä kasvaa huomattavasti suuremmaksi, Pulliainen uskoo.
Kuinka paljon saaristoon mahtuu pyöräilijöitä ilman, että tulee ruuhkaa?
– Se on aina otettava huomioon, että luontoa ei saa pilata sillä, että tänne tulee liikaa matkailijoita. Reittiä tullaan suunnittelemaan ja markkinoimaan luontoa kunnioittaen, Pulliainen sanoo.
Pakettimatkoja ei vielä ole mahdollista reitille tilata. Ensi kesäksi sellaisia jo luvataan, kun markkinointi ulkomaisillekin ryhmille kunnolla alkaa.
Pyöräilybisnekselle iso tilaus, sillä autenttiset elämykset kiinnostavat
Pyöräilijöiden laskeminen on ylipäätänsä vaikeaa. Mutta vaikka pyöräilijöitä Suomenkin kesässä näkyy kyntävän maanteitä, ei Räsäsen mukaan Suomessa vielä ole kunnon pyöräilybisnestä.
Räsäsen mukaan pyöräilybisneksen arvo Euroopassa on 44 miljardia euroa ja sen uskotaan kasvavan entisestään, koska ihmiset haluavat autenttisia kokemuksia.
– Esimerkiksi saksankielisessä Euroopassa pyöräilymatkailun osuus on 12 prosenttia kaikesta matkailun tuomasta arvonlisäyksestä. Kyllä odotukset ovat suuret, että tästä tulisi Suomessakin kunnon bisnes, Räsänen sanoo.
Kyllä, Räsänen toivottaa amerikkalaiset ja saksalaiset turistit erittäin tervetulleiksi saaristoon. Ei, he eivät tule pilaamaan meidän luontoamme ja hiljaisuuttamme.
– Pyöräilymatkailussa on se hyvä puoli, että pyöräilijät ajavat reittiä jonossa, eivätkä he vaikuta luontoon samalla tavalla kuin jos iso massa kävelisi luonnossa, hän sanoo.
Räsänen on retkeillyt ja pyöräillyt ulkomaalaisten seurueiden kanssa suomalaisessa luonnossa ja hän on tehyt havainnon: kolmantena päivänä he väsyvät.
– Liekö joku raitisilmamyrkytys kyseessä, mutta näin se vaan on. Kolmantena päivänä he yleensä haluavat levätä.
On helppoa uskoa tuo väite. Meri-ilma ja pyöräily väsyttävät ja nälättävät tavallista kaupunkilaista ihan eri tavalla kuin ulkoilu lähipuistossa. Mutta hyvällä tavalla.
Terveys ja hyvinvointi. Check.
