Tämä tiedetään ennestään: Tyynellämerellä ja Atlantilla on valtavia pyörteitä, joihin kerääntyy pieneksi jauhautunutta muovijätettä.
Pyörteiden pinta-alaa voidaan vain arvioida, sillä mikromuovi ei näy satelliiteista tai edes veneestä. Yksi arvio pohjoisen Tyynenmeren muovipyörteestä on Venäjän kokoluokkaa.
Tuokin muovi on alkujaan ollut roskaa, jota syydetään mereen rannikkovaltioista ja jokia pitkin kaempaakin. Tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa muovista ei kuitenkaan kulkeudu keskelle valtameriä vaan saastuttaa rannikoita, toisin kuin on oletettu.
Environmental Research Letters -lehdessä julkaistu sveitsiläisen Bernin yliopiston tutkimus laskee, että mereen päätyneestä muovista 80 prosenttia on viiden vuoden päästä enintään kymmenen kilometrin päässä rannikosta.
Kelluvasta muovista osa huuhtoutuu ennen pitkää takaisin rannoille, jossa ekosysteemit ovat erityisen herkkiä muovin haitoille – eikä mikään murto-osa, vaan ainakin kolmannes, tutkijat laskevat.
Muoviroina rannoilla tietää myös tuntuvia tulonmenetyksiä turismille, tutkimuksessa todetaan. Keskimääräistä pahempia muovirantoja on suomalaistenkin suosikkialueilla Kaakkois-Aasiassa ja Välimerellä.
Muovitonta merta ja rantaa – tai edes korkeaa vuorenhuippua – ei maailmassa enää olekaan, mutta harvaan asutuilla alueilla tilanne on vielä suhteellisen hyvä. Sellaisiksi tutkijat totesivat arktiset rannat sekä osan Australian rantaviivasta ja myös Chilen rannikosta.
Välimeri sen sijaan on muovisimmasta päästä. Isoja syitä ovat muovin liikatuotanto ja vajavainen kierrätys rantavaltioissa, sanoi luontojärjestö WWF toissavuotisessa raportissaan.
Kierrätettävää olisi: Välimeren rantavaltiot tuottivat muutaman vuoden takaisen vuositilaston mukaan 76 kiloa muovia jokaista asukasta kohden. Maapallon keskiarvo oli 23 kiloa pienempi.
Bernin yliopiston mallintajat selvittivät maailmanlaajuisesti, missä suhteessa muovia päätyy mereen mistäkin lähteestä. Lähiasutus osoittautui suureksi syylliseksi rantojen saastumiseen muuallakin kuin Välimerellä.
Maista, joilla oma ongelma on suuri, muovisaastetta kulkeutuu merivirtojen mukana myös avomerelle enemmän kuin laskennallisesti voisi olettaa. Tällaisia saastuttajia ovat Kiina, Indonesia ja Brasilia sekä Yhdysvaltain ja Japanin itärannikot.
Jos siellä ongittaisiin muoviroskat jo joesta tai kerättäisiin rannalta, se olisi merille erityisen tehokas helpotus, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tohtorikoulutettava Victor Onink.
Hänen mukaansa mallinnus osoittaa kiistatta pahimmat ongelmakohdat. Ensimmäinen ja tärkein toimenpide ovat poliittiset ratkaisut, joilla jätteen määrää vähennetään välittömästi, hän sanoo.
Poijujen mukana roskien reiteille
Meressä kelluva muovi taittaa usein pitkiäkin matkoja, vahingoittaa merielämiä ja hilseilee mikromuovia, ennen kuin aallot ehkä heittävät roinan rantaan.
Miten muovi ja muu meriroska ajelehtii täällä meidän kulmillamme, Itämerellä ja Jäämerellä? Sitä pääsee seuraamaan kartasta Suomen ympäristökeskuksen SYKEn kahden pienen GPS-poijun avulla.
Itämeren meriroskapoiju laskettiin veteen merentutkimusalus Arandalta viime viikonloppuna. Arktisen poijun vie Huippuvuorten vesille Norjan Polaari-instituutin alus kesäkuun lopussa.
Tuulten ja merivirtojen kuljettelemat poijut ovat osa kansainvälistä Plastic in a Bottle -hanketta, joka selvittää meriroskien matkoja pohjoisilla merillä.
Matkojen tiedetään voivan olla hyvin pitkiä. Yksi hankkeen poijuista poimittiin viime vuoden keväällä Skotlannista Tireensaaren rannasta. Pikku poiju oli uiskennellut 207 päivässä noin seitsemäntuhatta kilometriä.
Islannista lähdettyään poiju kierteli aikansa Grönlannin vesillä, kääntyi sitten kohti Kanadaa ja suuntasi lopulta Skotlantiin. Keltainen suojakuori oli jäänyt jonnekin matkan varrelle, kun poiju löytyi Sisä-Hebridien saariryhmään kuuluvan Tireen rannasta.
Jos sinä satut veneillessäsi näkemään matkalaisen merellä, älä koske, mutta jos poiju on ajautunut rantaan, ota yhteyttä SYKEn merikeskukseen.
– Pohjoisella Jäämerellä tavattavista meriroskista suuri osa on peräisin eteläisemmiltä leveysasteilta, erityisesti Euroopasta, mutta tarkkoja reittejä ja kulkeutumista ei vielä tunneta hyvin. Siksi poijut tuottavat arvokasta lisätietoa, sanoo SYKEn erikoistutkija Hermanni Kaartokallio.
Tietoa tarvitaan, jotta meriroskat saataisiin vähenemään, kuten Itämeren suojelusopimuksessa ja EU:n direktiivissä on sovittu. Kahdeksan valtion ja alkuperäiskansojen muodostama Arktinen neuvosto hyväksyi oman meriroskia koskevan toimintaohjelmansa viime kuussa.
– Ehdotetut toimet vaihtelevat rantojen siivoamisesta kalastussatamien jätehuollon tehostamiseen ja materiaalien elinkaaren ja panttijärjestelmien kehittämiseen, Kaartokallio kertoo.
Keinoja on, löytyykö halua?
Jo nyt meriin kulkeutuu arviolta 11 miljoonaa tonnia muovia vuodessa, mutta luku voi lähes kolminkertaistua vuoteen 2040 mennessä, jos ongelman edessä nostetaan kädet pystyyn, varoittavat tutkimukset.
Yhdysvaltalaisen Pew-säätiön ja sen kumppanien kansainvälinen tutkimus Science-lehdessä viime syksynä tarjosi madonlukujen jälkeen myös toivoa: muovivirta meriin olisi mahdollista supistaa kahdessa vuosikymmenessä viidennekseen nykyisestä.
Siihen ovat jo tiedossa pätevät teknologiat, kauppatavat ja poliittiset linjaukset, kunhan ne vain toteutetaan, tutkimuksessa sanotaan. Sen mukaan muoviongelma kutistuisi ennen muuta näillä keinoilla:
- -30 % vähentämällä muovin tuottamista ja käyttöä
- -20 % parantamalla muovituotteiden kierrätystä
- -17 % korvaamalla muovi paperilla ja muilla kompostoitavilla materiaaleilla
Tutkimuksessa lasketaan, että nyt jo tunnetuilla keinoilla päästäisiin tilanteeseen, jossa lähes kaikki muovituotteet päätyisivät uudelleen käyttöön tai kierrätykseen.
Tällä hetkellä kolmannes muoviroskasta hylätään luontoon. Suuressa osassa maailmaa ei ole tehokasta järjestelmää jätteiden keräilyyn. Puute ei koske vain kehittyviä maita, vaan monin paikoin esimerkiksi Yhdysvaltain maaseutua, tutkimus toteaa.
Jotta tilanne paranisi tutkijoiden mallintamalla tavalla, kahden vuosikymmenen aikana pitäisi joka viikko lisätä yli miljoona kotitaloutta viikoittaisen jätteidenkeruun piiriin.
Keräilyn puutteiden vuoksi muoviongelman ratkaisemista hidastaa hinta: uudesta muovista tehty tuote tulee halvemmaksi kuin kierrätysmuovinen.
Muovipakkaukset päätyvät luontoon, koska niiden keräily on suhteellisen kallista, ja juuri pakkaukset ovat eniten kasvava muoviteollisuuden ala.
Siirtyminen esimerkiksi pinnoitettuun pahviin ei välttämättä ole suoraviivainen teko luonnon puolesta, vaan puntariin on pantava valmistusprosessin muut seikat, kuten vedenkulutus ja syntyvät kasvihuonekaasupäästöt.
Mutta vaakaa liikuttelee myös se, että muoviin liittyvistä ilmastopäästöistä olisi Pew'n ja kumppanien mallilla leikattavissa neljännes vuoteen 2040 mennessä. Valtioille puolestaan koituisi muovin vähenemisestä kymmenien miljardien eurojen edestä jätehuollon säästöjä, tutkimus laskee.
Lue myös: