Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston naimakauppa ei ole alkuvuoden aikana juurikaan muuttanut opiskelijan arkea, ellei hankaluuksia eri järjestelmien kanssa lasketa.
Keskustakampuksen käytävillä vastaan tulevat opiskelijat raportoivat uusien järjestelmätunnuksien aiheuttamista kamppailuista kopiokoneiden äärellä sekä hurjista huhupuheista, joiden mukaan jollakulla olisi ongelmaan puolivirallinen ratkaisu.
Hervannan kampuksella ollaan samoilla linjoilla: tekniset alkuhankaluudet ovat ainoa asia, joka paljastaa hallinnollisten muutosten tapahtuneen.
– Välillä joutuu miettimään, millä tunnuksella pitää kirjautua sisälle järjestelmiin, mutta muuten en huomaa mitään eroa entiseen, sanoo Eeva-Reetta Erkkilä.
– Kavereiden kanssa vinoillaan it-järjestelmien ongelmista. Malttia varmasti tarvitaan, yleensähän asiat eivät ala toimia vielä pitkään aikaan, pohtii Ilmari Marttila.
Tampereen yliopistot yhdistyivät vuodenvaihteessa säätiöyliopistoksi, ja uuteen korkeakouluyhteisöön kuuluu myös Tampereen ammattikorkeakoulu.
Uudessa ylioppilaskunnassa yhdistellään parhaita puolia vanhoista
Riviopiskelijan arki on ennallaan, mutta uudessa ylioppilaskunnassa on jouduttu uusimaan muutakin kuin logo. Yhdistymisen jälkeen Tampereelta löytyy maan toiseksi suurin ylioppilaskunta, TREY.
TREYn johdossa ja 18 000 opiskelijan nokkanaisena toimii biotekniikan opiskelija Paula Sajaniemi. Hänen mielestään ensimetrit ovat sujuneet mallikkaasti, vaikka aikataulu oli tiukka ja yhteen sovitettavana kaksi hyvin erilaista toimintakulttuuria.
– Emme pyrkineet luomaan toimijaa, joka olisi vain yhteisöllisyyden luoja tai pelkästään äänekäs edunvalvoja, kuten vanhoista ylioppilaskunnista ehkä karikatyyrisesti ajateltiin. Halusimme yhdistää molempien vanhojen ylioppilaskuntien hyvät puolet, Sajaniemi sanoo.
Ylioppilaskunnan näkökulmasta on toistaiseksi ollut tärkeintä, että arki rullaa ja opiskelijat pystyvät opiskelemaan suunnitellusti. Paula Sajaniemi toivoo TREYn olevan vahvasti mukana kun uuden yliopiston toimintamallit muotoutuvat.
– Haluamme, että opiskelijan ääni kuuluu, että opiskelijoista pidetään huolta ja että opiskelijat saavat sen laadukkaan koulutuksen, jota ovat tulleet hakemaan. Meillä on 18 000 jäsenen ylioppilaskuntana potentiaalia olla aika äänekäs toimija.
Meillä on 18 000 jäsenen ylioppilaskuntana potentiaalia olla aika äänekäs toimija. Paula Sajaniemi
Henkilöstöä huolettaa hengen puute
Jos korkeakouluarjen uusi asento näkyy opiskelijoille lähinnä kopiokoneen tai tietojärjestelmien äärellä, on henkilöstöllä fuusiossa enemmän pureskeltavaa.
Vaikka palkat juoksevat ja työt sujuvat, on kahden erilaisen työkulttuurin yhdistyminen paikoin aiheuttanut kitkaa. Työntekijät eivät aina ole kokeneet tulleensa kuulluiksi.
Yt-pöydissä on neuvoteltu hallintopäälliköiden ja kirjastojen asioista, mutta pääluottamusmies Sinikka Torkkola kaipaisi uuteen yliopistoon nyt paitsi avointa keskustelukulttuuria myös jotakin muuta.
– Henkeä! Yliopisto ei ehkä ole ihan tavallinen työpaikka, sillä täällä ollaan hyvin sitoutuneita omaan työhön ja juuri siitä kannattaisi pitää kiinni. Jos ihmisille tulee tunne, että heidän ylitseen kävellään, niin he lopettavat sen työn tekemisen. Siksi puheet siitä, että toiset ovat huippututkijoita ja toiset eivät, eivät kyllä paranna yhteishenkeä.
Puheet siitä, että toiset ovat huippututkijoita ja toiset eivät, eivät kyllä paranna yhteishenkeä. Sinikka Torkkola
Lue myös: