Tammikuun puolivälissä Laura Huovinen, 28, aloitti opinnot. Vuoden päästä tähän aikaan hänellä pitäisi jo olla työpaikka metsäkoneenkuljettajana.
Lähes varma työpaikka on yksi syy, miksi kuopiolainen Huovinen hakeutui aikuiskoulutukseen Savon ammattiopistoon Toivalaan. Toinen on ulkoilma: seitsemän vuotta siistiä sisätyötä kaupan kassalla oli tarpeeksi luonnossa viihtyvälle naiselle.
– Takaraivossa oli pitkään kolkutellut haave tästä ammatista. Ja kun tuli sauma lähteä kouluun, se oli selvä juttu.
Huovisen tarina on pienoiskuvassa, mitä metsäteollisuus toivoo nyt tapahtuvan. Puu ei tule metsästä itsestään ja esimerkiksi juuri metsäkoneenkuljettajia on arvioitu tarvittavan 330–440 lisää joka vuosi.
Toivalassa Huovisen kaltaisia aikuisopiskelijoita on viitisenkymmentä. Heillä kaikilla on työpaikka tiedossa, sanoo koulutuspäällikkö Ari Puustinen.
"Herrat soittelee, että ettekö tee tarjousta"
Metsätraktorin koura kolahtaa johonkin hakkuutyömaalla Kuopion Kaislastenlahdella. Jyrkkää mäkeä kiipeävä ura vie sekametsään, jossa suojasää on pudottanut lumet oksilta. Se on helpottanut hakkuukoneen ja ajokoneen kuljettajien työtä.
Kun metsää hakataan, tarvitaan yhteen hakkuuketjuun tavallisesti juuri tällainen konepari. Kuskeja saa olla vähintään neljä: silloin työtä voidaan tehdä kahdessa vuorossa.
Tällä hetkellä tilanne yrityksissä on se, että kalustoa kyllä löytyy – tekijöitä ei. Niilo Vornasen perheyrityksessä Lapinlahden Pilkkeessä on jätetty väliin viime aikoina kolme tarjouskilpailua, kun kuskeja ei ole saatu.
– Herrat soittelee, että ettekö tee tarjousta, Vornanen naurahtaa.
Toista vuotta metsäkoneenkuljettajaksi opiskeleva Lasse Komulainen haluaa alalle, koska häntä kiinnostaa itsenäinen työ luonnossa. Hän kuitenkin ymmärtää, että toisille se voi olla pelote.
– Ihmiset eivät osaisi olla yksin täällä metsässä. He ovat kaupungistuneet.
Näihin tehtäviin tarvitaan lisää väkeä
Nuoren opiskelijan sanoissa on yksi syy metsäalan työvoimapulaan, tietää Niina Mäntyniemi Maaseutuammattiin ry:stä. Mäntyniemi tekee metsäalaa tunnetuksi viemällä alan ammattilaisia kouluihin ja tuomalla nuoria ja ammatinvaihtajia tutustumaan sellutehtaille, sahoille ja hakkuutyömaille.
Työssään hän on huomannut, että metsä on entistä harvemmalle suomalaiselle tuttu ympäristö. Samalla metsäalan työt ovat käyneet vieraiksi. Toiset alat tuntuvat tutummilta ja houkuttavat enemmän.
– Viime syksynä yksi oppilas kysyi metsätyömaalle tullessa: Mikä tämä tuoksu on? Menin vähän hämilleni ensin, mutta sanoin sitten, että se on vastakaadetun kuusen tuoksu. Hän ei ollut aiemmin saanut tuoreen puun tuoksua nenään. Se oli tärkeä kokemus hänelle.
Joskus ihmisten käsitykset metsäalan töistä hämmästyttävät Mäntyniemeä. Alalla on hyvä pitää luonnosta, mutta "eräjormaimagosta" on tullut alalle jo rasite.
– Ei metsäala tunnu vaihtoehdolta, jos mielikuvat sen ammateista ovat kuin 1950-luvun Suomi-filmeistä, joissa tukkijätkä pullistelee ja Savotan Sanni tarjoilee kahvia.
Tällä hetkellä metsäteollisuuden leipiin tarvittaisiin kaikkea muuta kuin tukkijätkiä: prosessiteollisuuden, sähköautomaation, kunnossapidon, konepuolen, mekaanisen puualan ammattilaisia sekä teknisen koulutuksen suorittaneita AMK- ja yliopistoinsinöörejä.
"Jos haluaa olla osana maailmanparannusketjua..."
Osaamisen ja koulutuksen päällikkö Soile Koriseva Metsäteollisuudesta sanoo, että alalla on vielä paljon tekemistä nuorten tavoittamisessa myös luonnonsuojelussa. Metsäteollisuus haluaisi saada kerrottua nuorille, ettei ympäristötietoisuus ole ristiriidassa metsäalalla työskentelemisen kanssa.
– Jos haluaa olla osana maailmanparannusketjua, metsäteollisuus on oikein hyvä työpaikka. Siinä pääsee osaksi niitä ratkaisuja, joita ympäristön eteen tehdään.
Vanhentuneet mielikuvat ovat omiaan karkottamaan varsinkin naisia. Niina Mäntyniemen mukaan metsäalan opiskelijoista on jo hyvä osuus naisia ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta esimerkiksi Toivalassa korkeintaan joka kymmenes opiskelija on tyttö.
– Ehkä naisia pelottaa isojen koneiden kanssa työskentely ja että tämä on likaista hommaa, kun joutuu konetta huoltamaan hallilla, miettii metsäkoneenkuljettajaksi opiskeleva Johanna Hartikainen.
– Mutta ei tämä niin pelottavaa ole.
Parinkymmenen kilometrin päässä Hartikaisen työmaasta on Kuopion Sorsasalo. Sinne suunnitellaan parhaillaan Finnpulpin miljardiluokan havusellutehdasta.
Finnpulpista Toivalan metsäkoulun koulutuspäällikkö Ari Puustinen ei kuitenkaan halua edes puhua, koska ei halua antaa kuvaa, että tehdashankkeen kaatuessa alalla ei olisikaan töitä. Se ei olisi totta. Mutta jos tehdas toteutuu, se muuttaa tilannetta suuresti.
Yrittäjä: Metsäyhtiöillä peiliin katsomisen paikka
Työvoimapula vaihtelee alueittain: esimerkiksi metsäkoneenkuljettajia tarvittaisiin nyt erityisesti itäiseen Suomeen, jossa hakkuumäärät ovat suuret. Toisaalta yritykset eivät halua ottaa ketä tahansa nuorta, työtöntä tai alanvaihtajaa koneidensa puikkoihin. Varsinkin hakkuukoneen kuljettajalta vaaditaan kovaa ammatillista osaamista.
Osin metsäalan yritykset voivat syyttää työvoimapulasta itseään. Metsäjätit kyntivät taloudellisesti niin kauan, että maine auringonlaskun alana jäi elämään. Talvella koneyrittäjille on tarjottu enemmän työtä kuin ehtii tekemään, mutta kesäisin ei mitään. Sellainen aiheuttaa luottamuspulaa, sanoo keiteleläinen Marko Saastamoinen Nilakka Forest Oy:stä.
– Jos kuski on kesät työttömänä, vuosiansiot jäävät pieneksi. Siinä rupeaa työntekijä herkästi katselemaan muita hommia ja jää niihin.
Koulutuspäällikkö Ari Puustisen mukaan pitkät työmatkat, puolison työpaikka ja palkka ovat olleet syitä lähteä metsäalalta. Metsäkoneenkuljettajan peruspalkat ovat 12–16 euroa tunnissa tehtävästä ja työkokemuksesta riippuen.
Sen sijaan kausityöttömyys on alkanut helpottaa: esimerkiksi Nilakka Forestilla on ollut työmaita ympäri vuoden siitä lähtien, kun Metsä Groupin jätti-investointi Äänekoskelle valmistui.
Jos kartalle ilmestyy myös Finnpulpin havusellutehdas, Pohjois-Savoon on arvioitu syntyvän noin 500 puunkorjuun työpaikkaa lisää. Kouluttajien näkökulmasta on onni, että tehdas ei valmistu hetkessä. Investointipäätöstä odotellaan tältä vuodelta ja tuotanto voisi silloin alkaa aikaisintaan 2021.
Jos investointipäätös tulee, Savon ammattiopiston on laajennettava koulutustarjontaa nopeasti. Ketteryyttä ja työelämälähtöisyyttä opisto harjoittelee koko ajan.
Siitä osoitus on koulutuspäällikkö Ari Puustisen lupaus: jos sopiva alanvaihtaja ottaa yhteyttä tänään, aikuiskoulutukseen pääsee hyvin nopeasti.
– Jos ei huomenna aloiteta niin ensi maanantaina aloitetaan.
Ota kantaa aiheeseen kommenttiosiossa alla. Tarvitset keskusteluun Yle Tunnuksen. Keskustelu on auki tiistaina kello 20 asti.
Lue myös: