Siviilitiedustelua ja suojelupoliisin uusia toimivaltuuksia koskevan keskustelun varjoon on jäänyt aukko nimeltään: sotilastiedustelun salainen tiedonhankinta. Sotilastiedustelu on saamassa ennennäkemättömän laajat oikeudet vaivihkaa.
Sotilastiedustelun tehtävä on tuottaa tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä maan ylimmälle valtionjohdolle ja puolustusvoimien johdolle.
Sotilastiedustelu vastaa ennakkovaroituksen antamisesta, maalittamistuesta ja puolustusvoimien tarvitsemista paikka- ja olosuhdetiedoista. Käytännössä sotilastiedustelua on tehty pitkälti signaalitiedustelun eli entisen radiotiedustelun ja avointen lähteiden tiedustelun keinoin. Signaalitiedusteluun kuuluu sekä sähköisten viestien tiedustelu että mittaustiedustelu. Henkilötiedustelu eli henkilökohtaiseen suhteeseen ja kanssakäymiseen perustuva tiedustelu on ollut vähäisempää.
Sotilastiedusteluun kuuluu myös vastatiedustelu, jolla pyritään estämään puolustusvoimiin kohdistuva laiton vakoilu. Siinä puolustusvoimilla on oikeus käyttää rajoitetusti ihmisten tarkkailua ja teknistä seurantaa sekä peiteltyä tiedonhankintaa, kuten valeasussa liikkumista.
Nykyinen lainsäädäntö puhuu esimerkiksi kuljetusfirman haalareissa liikkumisesta tarkkailutehtävissä. Tekninen seuranta on esimerkiksi kulkuneuvon liikkumisen seurantaa radiolähettimen tai vastaavan laitteen avulla.
Sen sijaan peitetoiminta eli soluttautuminen, valeostot ja tietolähdetoiminta eivät ole kuuluneet tiedustelumiesten toimivaltuuksiin. Peitetoiminnassa tyypillisesti osallistutaan rikollisryhmän tai muun tutkinnan kohteena olevan joukon toimintaan aktiivisesti. Nyt nämä kovimmat salaiset tiedonhankintakeinot ovat tulossa sotilaiden henkilötiedustelun työkalupakkiin ilman julkista keskustelua. Esimerkiksi eduskunnassa eniten intohimoja on herättänyt suojelupoliisin tuleva valvonta.
Myös oikeuskansleri oli vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa huolissaan lähinnä suojelupoliisin valtuuksista.
Sotilastiedustelulakiehdotuksen mukaan jatkossa tiedustelumiehet voisivat käyttää laajasti salaisia tiedonhankintamenetelmiä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Esimerkiksi suomalainen tiedustelu-upseeri voisi soluttautua vieraan valtion sotilasosastoon tai tehdä valeostoja, kuten hankkia normaalisti laitonta materiaalia osana tiedustelutoimintaa.
Sotilastiedustelun uusiin toimivaltuuksiin liittyviä ongelmia ovat nostaneet esille niin perustuslakivaliokunta kuin perustuslakiasiantuntijat, mutta puolustusvaliokunta ei mietinnössään antanut niille painoarvoa.
Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan, että koko tiedustelulakipaketin merkittävin toimivaltuuksien laajennus koskee sotilastiedustelua, koska suojelupoliisin osalta lähinnä tietoliikennetiedustelu olisi kokonaan uusi toimivaltuus. Salaiset tiedonhankintamenetelmät ovat jo suojelupoliisin käytössä terrorismi- ja maanpetosrikosten paljastamiseksi. Uuden lain mukaan niitä saisi käyttää turvallisuustiedustelussa eli kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnassa ilman selkeää rikosepäilyä. Laajennuksen vastapainoksi suojelupoliisi on menettämässä esitutkintaoikeutensa.
Valiokunnan mielestä mittava perusoikeuksiin syvästi kajoavien uusien toimivaltuuksien osoittaminen sotilastiedustelulle on hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi poliisille niitä on annettu vaiheittain pitkän ajan kuluessa, ei kertarysäyksellä.
Siksi merkittävä osa uusista toimivaltuuksista olisi pitänyt perustuslakivaliokunnan mukaan säätää lähinnä siviilitiedustelun eli suojelupoliisin tehtäväksi. Suojelupoliisi antaisi sitten virka-apua puolustusvoimille esimerkiksi peitetoiminnassa.
Puolustusvaliokunta tyrmäsi kuitenkin ajatuksen melko suoraan todeten, että operaatioturvallisuus ja sotilastiedustelun syvällinen ymmärtäminen edellyttävät laajojen uusien toimivaltuuksien antamista nimenomaan puolustusvoimille.
Suojelupoliisilla ei valiokunnan mukaan tätä osaamista ole, vaikka sen ydintehtäviin kuuluu laittoman tiedustelun torjunta kotimaassa. Puolustusvaliokunnan mukaan sotilastiedustelu tarvitsee kaikkia toimivaltuuksia, eikä niiden toteuttamista voida rakentaa poliisin virka-avun varaan.
Peitetoiminta ja valeostot ovat kokeneiden poliisien työsarkaa, joka vaatii niin kovaa kenttäkokemusta kuin alan koulutusta.
Puolustusvoimien puolella henkilötiedustelu on ollut eri arvioiden mukaan lapsen kengissä, sillä sitä ovat harjoittaneet lähinnä puolustusasiamiehet asemamaissaan ja taktisella tasolla kriisinhallintajoukot.
Voidaankin kysyä, miten hyvin uusien salaisten tiedonhankintaoikeuksien myöntäminen sotilaille käytännössä onnistuu, kun tiettävästi puolustusvoimissa ei ole laadittu minkäänlaista virallista henkilötiedusteluopasta. Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt huonona sitä, että jatkossa puolustusvoimien tiedustelupäällikkö voisi yksinään päättää peitetoiminnasta tai valeostosta.
Ihmisoikeusjuristi ja professori Martin Scheinin on epäillyt perustuslakiblogissaan puolustusvaliokunnan osaamista sotilastiedustelulain valmistelussa. Nyt vaikuttaakin siltä, että pääesikunnan tiedusteluosasto on ottanut selätysvoiton poliitikoista ja tiedustelumiesten märkä uni on muuttumassa todeksi. Puolustusvoimien voimakas lobbaus eduskunnassa on tuottanut tulosta. Puolustusvoimat saa omat James Bondinsa.
Kirjoittaja on Radiouutisten juontaja ja turva-alaan perehtynyt toimittaja