Paljon hiuksia, enemmän hiuksia ja vieläkin enemmän hiuksia. Kiasman viidennen kerroksen näyttelytila on muuttunut pörröiseksi psykedeeliseksi viidakoksi, jota kirkkaan aniliininpunaiset, räikeän turkoosit ja häikäisevän keltaiset karvaröykkiöt peittävät lattiasta kattoon. Ihan kuin ulkoavaruudesta olisi laskeutunut tuntematon biologinen eliömuoto, jonka oikukas kasvusto kaappaa alleen kaiken mahdollisen.
– Pohjimmiltaan kyse on ollut reaktiostani siihen, miten ihminen haluaa koristella itseään ja luoda omaa identiteettiään, ja kuinka turhamaisia olemme hiustemme suhteen. Koen synteettiset hiuslisäkkeet absurdilla tavalla kauniiksi, pop-kulttuuriin liittyväksi massatuotannoksi. Olen myös ihastunut väreihin, ja haluan värikkään elämän, Hrafnhildur Annardóttir, taiteilijanimeltään Shoplifter, selvittää taiteensa lähtökohtia.
Boy Georgen kampaus jätti pysyvän jäljen
New Yorkissa tällä hetkellä vaikuttava, muun muassa Björkin kanssa yhteistyötä tehnyt Shoplifter innostui hiusten ja värien kombinaatiosta ja teini-ikäisenä.
– Halusin 1980-luvulla samanlaisen kampauksen kuin Boy Georgella, mutta emme Islannissa silloisen kampaajani kanssa oikein ymmärtäneet, kuinka sellaisen olisi voinut toteuttaa. Jäin siitä paitsi, ja ehkä olen juuttunut toivottomasti juuri tähän asiaan. Joten syytetäänpäs siis tästä kaikesta Boy Georgea, Shoplifter sanoo puolitosissaan ja katselee ympärillään vellovaa hiusryteikköä.
Taiteilija ei kiellä sitä, etteikö hiuksista olisi tullut hänelle jopa pakkomielle tai henkilökohtainen fetissi.
– Minusta on mielenkiintoista, että hiuksemme ja karvoituksemme on muistuma jostakin eläimellisestä, joka kuitenkin kulkee jatkuvasti mukanamme. Minua kiinnostaa myös ihmisen käyttäytyminen ja tapa, jolla identifioidumme johonkin ryhmään tai heimoon valitsemamme hiustyylin perusteella. Ja kaikki tämä informaatio on lähtöisin siitä villistä kasvustosta, joka kehossamme on.
Hermoverkkojen loppumatonta maisemointia
Shoplifterin valtavia installaatioita rakennetaan yleensä kuukausitolkulla ja niiden ideana on käyttää mahdollisimman räikeänvärisiä synteettisiä hiuksia, koska neurotieteistä kiinnostunut taiteilija luottaa värien parantavaan ja piristävään voimaan. Hänen mukaansa väreillä on vastaava vaikutus kuin valoterapialla kaamosmasennuksen helpottamiseen.
– Uskon, että kun värit tunkeutuvat verkkokalvoihimme, ne ryhtyvät kommunikoimaan aivojen kanssa. Värit valaisevat reseptoreja sekä neurologisia polkuja ja vapauttavat endorfiineja. Olen hyvin iloinen ihminen, joten tämän täytyy toimia, Shoplifter sanoo ja päästää ilmoille hersyvän naurahduksen – tätä hän tekee usein, joten ehkä sanoissa on perää.
Shoplifterin mukaansa hänen taiteensa on kuvitelmaa nimenomaan siitä, mitä ihmisen ihon alla liikkuu.
– Siellä on meluisaa ja värikästä, siihen kuuluu jatkuva liike. Kuvittelen, että aivojemme hermojärjestelmä on kuiduista ja poluista muodostunut verkosto. Täällä Kiasmassa olevan teoksen nimi on Nervescape VIII, koska se viittaa paitsi hermostoon ja maisemaan, myös escape-sanaan. Kyse on kolmiulotteisesta maalauksesta, joka roikkuu ilmassa samalla tavalla kuten neurologiset systeemimme leijuvat aivoissamme.
Kyseisen teoksen kontekstiin kuuluu myös Kiasma.
– Nervescape VIII on oikeastaan Kiasman oma kampaus, se on tämän taidemuseon hermojärjestelmä.
Myyttien Islanti piileskelee taustalla
Shoplifter on siinä mielessä harvinainen nykytaiteilija, että hänen "synteettistä hyperluontoa" kuvaavia taideteoksiaan saa vapaasti myös kosketella.
– Jos kerran minullakin on niin kova tarve hipelöidä omia teoksiani, miksi en soisi sitä iloa muillekin? Päätin kuitenkin pistää seinälle taulun, jossa ohjeistetaan ihmisiä paijaamaan teostani kuten vanhaa, ujoa mammuttia. Eihän mammuttiakaan saisi repiä rajusti tai häiritä liikaa, mutta sitä voisi kuitenkin tutkia varovasti ja kokeilla, miltä sen turkki tuntuu.
Shoplifterin mielestä taiteen pitäisi olla enemmän suorassa kontaktissa yleisöön.
– Nautin siitä, kun näen lasten tutkivan ja koskettelevan teoksiani. Haluan, että jo lapsesta lähtien ihmiset mieltäisivät taidemuseot lumoaviksi ja inspiroiviksi paikoiksi.
Shoplifter asui Islannissa kaksikymmentäviisi vuotta ja muutti sittemmin meren ylitse New Yorkiin. Islanti ja etenkin sen luonto peikkoineen ja haltijoineen kuitenkin kummittelee edelleen taiteilijan sammaleisia ja naavamaisia jättiläishermoverkkoja muistuttavissa töissä.
– Luulen, että tapa jolla esitän hiuksia voi viitata vaikkapa islantilaisessa mytologiassa esiintyvien peikkojen sotkuiseen ja värikkääseen tukkaan. Teoksissani kylläkin on hirviömäisyyttä – tosin mielestäni hyvin kauniilla tavalla – ja joku voi kokea ne groteskeiksi, melkeinpä luotaantyöntäviksi. Tämä on kuin myyttistä sammalta ja naavaa, joka on peittänyt alleen ihan kaiken.
Shoplifterin Nervescape VIII -näyttely on osa Kiasman Ole hyvä -teemavuotta, joka rakentuu hyvän elämän, antamisen, jakamisen ja vieraanvaraisuuden ympärille.