Tulevaisuus on nuorten, mutta sen suunnasta päättävät vanhat. Yli puolet nuorimmista äänestysikäisistä suomalaisista jättää kaikki vaalit väliin.
Kuntavaaleissa nuorimman ikäluokan äänestysprosentti jäi noin 30:een ja viime eduskuntavaaleissakin 47 prosenttiin. Huonoin tilanne on eurovaaleissa, joissa uurnilla arvioidaan käyneen vain kymmenisen prosenttia 18–24-vuotiaista.
Keski-ikäisten ja sitä vanhempien äänestysinto on kymmeniä prosenttiyksikköjä korkeampi.
– Tämä on ongelma koko nuoren sukupolven ja koko demokratian jatkuvuudenkin kannalta, sanoo osallisuusasiantuntija Virva Viljanen nuorisojärjestö Allianssista.
Hänen mukaansa puolueet toimivat vaarallisen lyhytnäköisesti, jos ne keskittävät kampanjansa sinne, missä aita on matalin. Suurten ikäluokkien koko ja äänestysvarmuus kun houkuttelevat satsaamaan vaalieurot näihin ikäryhmiin nuorten kustannuksella.
– Puolueet eivät saisi olla näin lyhytkatseisia. Niiden on mietittävä, mikä on puolueen tukevaisuus ja niillä on myös demokratian jatkuvuuden vastuu. Ymmärrän, että nuoret voivat tuntua hankalilta tavoittaa ja vaativat puolueilta enemmän uudistumista, haastaa asiantuntija Virva Viljanen.
Vihreillä eniten nuoria tukijoita, demareilla vähiten
Puolueiden välillä on jonkin verran eroa siinä, kuinka paljon ne puhuttelevat nuoria.
Yle alkoi vuoden alussa raportoida puoluekannatusmittauksensa yhteydessä myös puolueiden kannattajakunnan karkean ikäjakauman. Jakauma on suuntaa antava ja otoskoosta johtuen luotettavampi suurten puolueiden osalta.
Kaikkien puolueiden kannattajakunnassa alle 35-vuotiaita on joka tapauksessa selvä vähemmistö, mikä toki johtuu myös väestön ikärakenteesta.
Tuoreimmassa mittauksessa vihreillä oli suurin osuus alle 35-vuotiaita kannattajia – yli 40 prosenttia. Seuraavina tulivat perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kokoomus.
SDP:n kannattajista alle kolmevitosia on vain noin joka kymmenes.
– Tämä on selkeästi haaste. Meidän omat tutkimukset näyttävät hiukan parempia lukuja, mutta joka tapauksessa paljon on työtä tehtävissä, toteaa SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.
Pitäisikö äänestysikää laskea?
Keskusta korostaa mielellään, että sen nuorisojärjestö on Suomen suurin. Puolueen kannattajista alle 35-vuotiaita on Ylen tammikuun kyselyn mukaan noin viidennes.
– Kyllähän se saisi korkeampi luku totta kai olla, toteaa keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.
Keskustan puoluehallitus linjasi viime syksynä, että äänestysikäraja pitäisi Suomessa laskea 16 vuoteen.
– Juuri sen takia, että me ollaan huolissamme nuorten osallisuudesta, Katri Kulmuni perustelee.
Osallisuusasiantuntija Virva Viljanen kannattaa hänkin äänestysiän laskemista. Hänen mielestään 16-vuotiaille tulisi sallia myös kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen.
– Jos nuorta kiinnostaa joku yksittäinen yhteiskunnallinen teema, niin hän pääsisi vaikuttamaan juuri siihen, Viljanen sanoo.
Äänestysikärajan lasku nousee ideana aika ajoin, mutta suurin osa puolueista ei ajatukselle lämpene. Esimerkiksi demarit katsovat, että tuloksena voisi olla nuorten ikäluokkien entistäkin surullisempi äänestysprosentti. Ongelma on syvemmällä.
– Jos ihminen ei koe, että äänestämisellä on merkitystä, jos hän ei ole oppinut sitä tekemään, eikä häntä ole siihen kannustettu joko kotona tai koulussa, niin se ei tapahdu yhtään sen todennäköisemmin 16-vuotiaana kuin 18-vuotiaana, puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoo.
Näillä keinoilla nuoret mukaan ja uurnille
Niin asiantuntijat kuin puolueetkin myöntävät nuorten poliittisen passiivisuuden pulmaksi, johon tarvitaan useita lääkkeitä.
Osallisuuden asiantuntija Virva Viljanen nuorisoalan kattojärjestöstä Allianssista sanoo, että puolueiden olisi ensinnäkin nostettava omia nuoria poliitikkojaan näkyviin vastuutehtäviin – vaikkapa hallitusneuvotteluihin – entistä järjestelmällisemmin.
– Sillä miksi nuoret kiinnostuisivat puolueista, jos nuoria ei niissä näy?
Toiseksi nuorelle äänestäjäkunnalle pitää puhua siellä missä he ovat ja kielellä, jonka he ymmärtävät.
– Torikahvit ja Facebook eivät oikeasti tavoita nuoria. Puolueiden on haettava aktiivisesti uusia kanavia esimerkiksi somessa ja kokeiltava, mikä toimii.
Mutta oleellisinta on sittenkin se, mistä poliitikot puhuvat.
Viljasen mukaan tänä keväänä yhteiskunnallinen keskustelu pursuaa teemoja, joiden avulla nuorten osallistaminen on poliitikoille mahdollista.
– Heille pitää tarjota selkeitä vaihtoehtoja, ymmärrettävällä kielellä. Tarttua kiinnostaviin aiheisiin: nuorten syrjäytymiseen, koulutusmahdollisuuksiin, ilmastonmuutokseen ja sitten kampanjoida niissä kanavissa jotka todella tavoittavat nuoret.
Viljanen toteaa, että myös koululaitoksen ja median on skarpattava tekemistään, jos nuoret näyttävät jäävän demokratian sivustakatsojiksi.
– Esimerkiksi vaalikoneilla on nuorille ikäryhmille muita suurempi merkitys.
Nuorten osallisuus on koko yhteiskunnan asia
Kauhukuvana on passiivisuuden kierre.
Kun nuoret eivät äänestä, eduskunta ja kunnanvaltuustot pysyvät tukevasti keski-ikäisinä, mikä etäännyttää nuoria lisää. Jos puolueet näkevät, että nuorten ääniä on vain vähän liikkeellä, houkutus kasvaa panostaa vain aktiivisempiin, eli vanhempiin ikäryhmiin.
Vaikeuskerrointa lisää se, ettei nuori ikäluokka ole yhtenäinen joukko, vaan halukkuus ja kyky poliittiseen osallistumiseen riippuvat muun muassa vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Passiivisuus periytyy.
Niin SDP:n Antton Rönnholm kuin keskustan Katri Kulmunikin vakuuttavat omien puolueidensa tekevän parhaansa nuorten äänestäjien tavoittelussa.
– Mikä tahansa fiksun putiikin – oli sitten puolue tai vaikka elinkeinoelämän puolella – täytyy satsata myös siihen, että myös tulevaisuudessa on ihmisiä jotka on kiinnostuneita ja osallistuu. Se on tulevaisuusinvestointi, Rönnholm sanoo.
– Me kaikki olemme riippuvaisia siitä, että tulevat sukupolvet ottavat myös vastuuta ja osaa yhteiskuntaan, Kulmuni säestää.