Hemmi ja Eila Jaara katsovat toisiaan kiinteästi silmiin. 94-vuotias Hemmi kurkottaa antamaan samanikäiselle vaimolleen pitkän suudelman.
Niin pitkän, että tekee mieli kääntää pää pois. Tuntuu kiusalliselta todistaa vieressä näin intiimiä hetkeä.
Jos Hemmin niskat eivät olisi niin juntturassa, hän kahmaisisi kuulemma Eilan vielä paremmin kainaloon.
– Hemmi on hyvä huolehtimaan, 94-vuotias Eila lausuu vienosti, kun monen sekunnin mittainen muisku on ohitse.
Eila katsoo rakastavasti vieressään istuvaa aviomiestään.
– Kyllä kai minä parhaani olen tehnyt, Hemmi sanoo hartioitaan kohauttaen ja väläyttää vaimolle valoisan hymyn.
Eila luopui kilpakosijasta
Hemmi ja Eila ovat syntyneet tismalleen samana päivänä, 7. marraskuuta 1924.
Vaikka he ovat asuneet koko elämänsä samoilla seuduilla, Eila Kuivaniemellä ja Hemmi Iissä, heidän tiensä kohtasivat vasta 90-vuotiaina.
Seniori-illan kahvipöydässä Hemmi istahti Eilan viereen ja ihastui välittömästi.
Kun selvisi, että Eilalla on vieläpä sama syntymäpäivä, Hemmi ajatteli, että kohtalolla on oltava näppinsä pelissä.
Hemmi rustasi Eilalle puhelinnumeronsa ja pyysi tätä soittamaan hänelle.
– Sitä soittoa ei kuulunut seuraavana päivänä, eikä sitä seuraavana eikä vielä sitä seuraavanakaan, Hemmi muistelee.
Silloin Hemmi päätti hieman avittaa kohtaloa ja selvitti numerotiedustelusta Eilan numeron.
Langan päässä Eila vastasi ujona. Hänellä oli ollut vähän kaikenlaista, vaikka olihan seniori-illan uusi tuttavuus toki mielessä ollut.
Kun kävi ilmi, että “vähän kaikenlaista” tarkoitti toista miestä, Hemmi oli valmis luopumaan orastavasta rakkaudestaan.
Eila sen sijaan oli ennättänyt kiinnostua Hemmistä tositarkoituksella, ja toinen mies sai mennä menojaan.
– Ajattelin, että minä en tarvitse kilpakosijaa enää, Eila sanoo nyt pariskunnan yhteisessä kodissa Yli-Iissä.
“Ensimmäinen täysi rakkaus”
Reilu kaksi vuotta sitten Yli-Iin kirkko oli täynnä väkeä, kun Eila ja Hemmi lupautuivat toisilleen loppuelämäksi.
Päivää ennen pariskunnan 92-vuotissyntymäpäivää järjestetty hääjuhla keräsi sukulaiset ja kyläläiset koolle.
Onnittelujono oli niin pitkä, ettei Eila jaksanut seistä koko aikaa. Kun hänelle tuotiin tuoli, hän tarrasi tuoretta aviomiestään kädestä.
Vaikka väsytti, Eila ei olisi voinut olla onnellisempi. Vieressä seisoi hänen elämänsä rakkaus.
Eilan aikaisemmat suhteet eivät olleet johtaneet avioliittoon, ja nyt hän hän oli vihdoin astellut vihille.
Hemmillä sen sijaan oli jo entuudestaan takanaan pitkä, monen vuosikymmenen mittainen avioliitto, josta hänellä on 12 lasta.
Ennen Eilan tapaamista Hemmi oli ollut jo muutaman vuoden leskenä. Edellinen vaimo sairasti pitkään ennen kuolemaansa.
– Minusta tuntuu, että tämä on aivan ensimmäinen täysi rakkaus, Hemmi kuvailee tunteitaan Eilaa kohtaan.
“Tulehan kultsi!”
Pariskunnan elo paritalon puolikkaassa on leppoisaa. Pihalle ei enää juurikaan poistuta, ellei taksi hae sairaalareissulle. Välillä Hemmi tosin kipaisee tien toiselle puolelle apteekkiin.
Eilaa ei oikein sovi jättää yksin kotiin. Hän tarvitsee jatkuvasti Hemmin tukea liikkumisessa.
“Tulehan kultsi!” Hemmi huikkaa vaimolleen. Tavallisesti Eila on rakas, mutta joskus tekee mieli leikitellä.
Nyt on aika leikata kynnet. Hemmi auttaa Eilaa tarraamaan rollaattorin kahvoista kiinni ja taluttaa tämän kylpyhuoneeseen.
Käsienpesualtaan vieressä kynsileikkurit odottavat. Hemmi leikkaa Eilan kynnet huolellisesti ja taluttaa tämän takaisin keittiön pöydän ääreen.
Hemmin kosketus on hento ja katse täynnä hellyyttä, kun hän silittää rauhallisesti rakkaansa kättä.
Palattuaan keittiöön hän huomaa, että että vasemman käden kynnet unohtuivat leikata. Kumpaakin naurattaa. Ei muuta kuin uudestaan vessaan.
– Ei sen tarvitse olla kovin kummoinen asia, niin meitä naurattaa, Hemmi kuvailee pariskunnan yhteistä huumoria.
Katso Perjantai-dokkari 91-vuotiaina vihille Areenassa.
Lue myös:
Parisuhde takaa useimmille onnen