Jokainen uusi tuttavuus sitä kysyy.
Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula joutuu vastaamaan usein uteluihin uravalinnastaan. Markula 23, erikoistuu opinnoissaan kätilöksi.
– Tuntuu, että kaikki muut kokevat sen tärkeäksi. En ole saanut kielteisiä kommentteja, vaan yleensä todetaan, että voi se mieskin olla ihan hyvä kätilö, Markula kertoo.
Kätilön töitä tehdään ammattitaidolla, ei sukupuolella. Siksi Markulan mielestä sukupuolella ei ole merkitystä. Hänestä hoitoala on tuntunut aina mielekkäältä, koska sen ydinajatus on ihmisten auttaminen, tukeminen ja hyvän tekeminen käytännössä.
– Täällä myös työskennellään isojen kysymysten, kuten elämän ja kuoleman kanssa. Kätilön työssä ollaan vielä elämän alkuhetkillä, joten elämä ja kuolema ovat erityisesti läsnä työssä, Markula toteaa.
Vaikka ”mieskätilökeskustelun” käyminen ja ammatinvalinnan perustelu aina uudestaan välillä turhauttaa, hän ymmärtää ihmisten uteliaisuutta.
Markula tulee olemaan harvinaisuus ammatissaan: nykyisin runsaasta kahdesta tuhannesta kätilöstä noin viisi on miehiä.
– Suomessa äitiys on ajateltu naisten asiaksi. Siinä mielessä pidän ihan luonnollisena ihmettelevää reaktiota, Markula sanoo. Hän on parhaillaan harjoittelussa Peijaksen sairaalan kirurgisella osastolla.
Markula pitää hyvänä sitä, että häneltä kysytään asiasta ja siitä käydään keskustelua, koska sitä kautta asenteet voivat ehkä muuttua.
Nainen putkiasentajana ihmetyttää vielä, insinöörinä ei
LVI-insinööriksi opiskeleva Anna Äijö ei ole juuri kohdannut Markulan tavoin ihmettelyä. Äijö, 28, on harjoittelussa Skanskan Kivenlahden metrotyömaalla, ja siellä hänet on otettu hyvin vastaan.
Äijön mukaan hänen sukupuolensa herätti hämmennystä vain silloin, kun hän oli opintoihin liittyvässä ”haalariharjoittelussa” putkiasentajana viime kesänä.
Putkiasentajista vain pari prosenttia on naisia. Insinööriopiskelijoista sen sijaan jo viidennes on nykyään naisia.
Naisten osuus tekniikan eri opintoaloilla vaihtelee. Esimerkiksi rakentamisen ja rakennussuunnittelun koulutuksessa naisia on vain kymmenisen prosenttia. Äijön opiskelemassa talotekniikassa naisia on tavallisesti vielä vähemmän.
– Noin 15 prosenttia vuosiluokallani aloittaneista oli naisia, mutta se oli poikkeuksellisen paljon meidän alalle. Muilla vuosiluokilla on ollut selkeästi vähemmän. Rakennustekniikan puolella naisia on hieman enemmän kuin talotekniikassa. Kyllä heitä meillekin kaivattaisiin lisää, Äijö sanoo.
Äijö kertoo valinneensa LVI-insinöörin opinnot järkipohjalta sen jälkeen kun oli jäänyt työttömäksi verhoilijan ammatista. Äijö halusi tällä kertaa ammatin, joka paitsi kiinnostaa myös työllistää varmasti. Näillä reunaehdoilla hän löysi talotekniikan.
Äijö mietti ensin LVI-suunnittelijan uraa, mutta innostui rakentamisesta Skanskan harjoitteluohjelmassa.
– Tuntuu, että saan samaan aikaan yhdistää matemaattista lahjakkuutta, käsillä tekemisen ymmärrystä ja vielä ympäristöön ja ihmisiin vaikuttamista. Tämä on hyvä paketti, Äijö kertoo.
Jako naisten ja miesten töihin elää edelleen vahvana kun Suomi siirtyy 2020-luvulle. Juuri mikään ei ole muuttunut 1980-luvusta.
Suomessa on sukupuolten mukaan voimakkaasti eriytyneet koulutusalat ja tätä kautta työmarkkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt vuosikymmenten aikana ja jopa vahvistunut entisestään tietyillä aloilla.
– Kyllähän se vähän herättää hämmennystä, kun on kasvanut Suomessa ja kuullut koko ajan, että kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? pohtii tutkija Inkeri Tanhua tasa-arvoa edistävästä SEGLI-hankkeesta.
Nuoret valitsevat opintonsa yhä kuten vanhempansa
Nuorilla olisi kaikki mahdollisuudet valita toisin.
Silti nuoret valitsevat peruskoulun ja lukion jälkeen ammattinsa usein samalla tavoin sukupuolittuneesti kuin vanhempansa ja isovanhempansa.
Kolmenkymmen vuoden aikana tapahtunutta muutosta voi kuvailla vähäiseksi, erityisesti kun ajattelee, että Suomi on yksi sukupuolten tasa-arvon mallimaista.
Tutkija Inkeri Tanhuan mukaan yksi syy tähän on se, että nuoret eivät tee valintoja tyhjiössä, vaan heitä ympäröi yhteiskunta, jossa ammatit ovat sukupuolittuneita. Eikä Suomi ole muutenkaan kovin sukupuolineutraali. Vielä peruskoulussa lapset kaveeraavat ja harrastavat pääosin saman sukupuolen kanssa.
Valtteri Markula ja Anna Äijön kertovat, että he tekivät uravalintansa oman kiinnostuksensa mukaan, eikä sukupuoli ollut merkittävä tekijä.
Markula harkitsi lukion jälkeen hallintotieteiden opiskelua yliopistossa, mutta hän halusi ensin itselleen konkreettisen ammatin, jossa tehdään ihmisten kanssa töitä.
Hän järkeili, että hallintotieteitä pystyy opiskelemaan vielä myöhemminkin, niistä kun voi olla hyötyä terveydenhuollossakin. Sairaanhoitajan opinnoissa toisena erikoistumisvaihtoehtona oli miesvaltainen ensihoito.
Äijö muistelee, että hän oli kiinnostunut lukiossa monesta asiasta, eikä oikein osannut päättää mihin suuntaisi. Hän opiskeli hetken matematiikkaa yliopistolla ennen verhoilijan opintoja, koska halusi nuorena pitkään matematiikan opettajaksi.
Nuorten koulutusvalintoja tutkinut Inkeri Tanhua kertoo, että nuoret perustelevat valintaansa useimmiten juuri kiinnostuksella, mutta valinnat tehdään pitkälti mielikuvien varassa.
Hän sanoo nuorten tietoja eri ammateista ja työelämästä ohuiksi. Peruskoulun tai lukion päättävät eivät tiedä, mitä kyseisessä ammatissa tai koulutuksessa tehdään ja millaisia taitoja siellä vaaditaan.
Jos ei ole tietoa, valitaan tuttuuden mukaan.
Nuorten toiveammatteja selvittänyt Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä kertoo, että Nuorisobarometrin vastauksissa näkyivät tutut perinteiset ammatit, kuten sairaanhoitaja, opettaja tai insinööri. Sellaiset, joita nuoret kohtaavat lähipiirissään tai koulussa, ja joissa näkyy vahva jako naisten ja miesten välillä.
– Ajatellaan, että ne ovat ihmisten vapaita valintoja, mutta ovatko ne, jos valintoja ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tiedetään myös, että eri ammatit ovat tytöille ja pojille tutumpia. Pystyvätkö yksilöt tekemään valintoja täysin vapaasti, kun ympäröivä maailma on vahvasti segregoitunut? Keski-Petäjä kysyy.
Mitä monipuolisempi joukko tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Talotekniikan opiskelija Anna Äijö
Tyttöjen ja poikien ainevalinnat eriytyvät jo yläkoulussa, mikä vaikuttaa myöhemmin koulutusvaihtoehtoihin. Tytöt valitsevat enemmän kieliä ja taideaineita, pojat taas matematiikkaa ja tekniikan alan oppiaineita.
Tanhuan mukaan nuoret miettivät opintoja sen mukaan, missä ovat olleet hyviä koulussa. Usein vielä keskitytään vain siihen aineeseen, missä on ollut omasta mielestään paras.
Äidinkielessä hyviä numeroita saanut nuori suuntaa opiskelemaan äidinkielenopettajaksi, vaikka hän olisi ollut erinomainen myös matematiikassa ja voisi valita ammattinsa useista vaihtoehdoista.
Nuorilla vaikuttaa myös ryhmäpaine. Oman tien kulkemista joutuu perustelemaan kavereille ja muille läheisille. Varsinkin pojilla vaikuttaa se, millainen työ on heistä sopivaa miehelle sekä se, mitä he uskovat muiden kokevan heille sopivaksi.
– Pitäisi pyrkiä laajentamaan kuvaa siitä, mitä poika tai mies voi tehdä. Kaverit tai aikuiset lähipiiristä kummeksuu nyt enemmän pojan valintaa naisvaltaiselle alalle kuin tytön valintaa miesenemmistöiselle alalle, Tanhua toteaa.
Samaa sanoo myös sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula. Se, että miehiä ei ole saatu houkuteltua nykyistä enemmän hoiva-alalle, kertoo siitä, että poikien ja miesten rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen kapeampia kuin tyttöjen ja naisten.
– Iso, perinteinen suomalainen mieskuva on vielä aika vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on perinteisesti ajateltu enemmän naisten jutuksi ja miehille sitten toisenlaisia juttuja, Markula sanoo.
Inkeri Tanhua kertoo, että he kysyivät SEGLI-hankkeessa kolmikymppisiltä aikuisilta, mitä neuvoja nämä antaisivat 18-vuotiaalle itselleen. Kaikki olisivat punninneet uravalintaansa paljon laajemmin.
– He eivät olisi miettineet vain sitä, mikä kouluaine on kiinnostava, vaan myös, mistä kaikesta voin kiinnostua, mitkä eri työt ovat kiinnostavia, millaiset työorganisaatiot ovat kivoja ja mitä se työn tekeminen käytännössä on, Tanhua luettelee.
Kevään Yhteishaku alkaa helmikuun puolivälissä, joten moni peruskoulun päättävä nuori miettii parhaillaan uravalintojaan.
Tekniset miehet ja hoivaavat naiset – roolit ovat tiukassa
Erityisesti opiskelijamäärältään suurimmat koulutusalat ja ammatit ovat hyvin sukupuolittuneita, ja tämä on pääsyy vähäiseen muutokseen.
Tilastokeskuksen mukaan 90 prosenttia terveys- ja hyvinvointialojen koulutuksen sekä kasvatustieteiden koulutuksen suorittaneista on nyt naisia. Miehet taas muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan (ICT) alalla.
Tietyissä ammateissa jako on erityisen jyrkkä. Jos mieskätilöitä on kourallinen, niin myös terveydenhoitajista, lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista vain muutama prosentti on miehiä. Vastaava pieni osuus asentajista ja korjaajista on naisia.
Keskimääräiset luvut eivät kerro koko totuutta. Koulutusalojen sisällä eri opintosuunnissa voi olla suurta vaihtelua sukupuolen mukaan.
Vaikka viidennes tekniikan alojen opiskelijoista on naisia, on heitä tekstiilitekniikan opiskelijoista 90 prosenttia. Naisten osuutta tekniikassa nostaa myös se, että he ovat hakeutuneet joukolla uusien alojen, kuten ympäristöteknologian opintoihin.
Sama tilanne näkyy terveys- ja hyvinvointialalla: vaikka alan opiskelijoista lähes viidennes on miehiä, on heitä vanhus- ja vammaistyössä vain kuusi prosenttia.
Tällä hetkellä vain joka kymmenes suomalaisista palkansaajista työskentelee niin sanotuilla tasa-aloilla, joilla on tasapuolisemmin naisia ja miehiä. Tilastokeskus määrittelee “tasa-arvoiseksi” alan, jossa naisten ja miesten osuus vaihtelee 40 ja 60 prosentin välillä.
Naiset vallanneet perinteisiä miesten ammatteja, toisinpäin ei
Miesten ja naisten alat jakautuvat myös koulutusasteen mukaan.
Ammatillisessa koulutuksessa eriytyminen on voimakasta. Suuret koulutusalat, kuten naisvaltainen terveys- ja hyvinvointiala sekä miehinen tekniikan ala, ovat pääosin toiseen asteen opintoja. Näillä aloilla ei ole juuri tapahtunut muutosta viimeisten vuosikymmenien aikana.
Eriytyminen on tasoittunut pääosin korkeakoulutuksen puolella.
Tällä hetkellä alle viidennes suomalaisista opiskelee alaa, joilla on tasaisemmin miehiä ja naisia. ”Tasa-arvoisin” ala oli luonnontieteet, jossa puolet opiskelijoista oli naisia ja puolet miehiä vuonna 2016.
Muita sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoisia koulutusaloja olivat kauppa, hallinto ja oikeustieteet, maa- ja metsätalous sekä palvelut. Näillä aloilla naisten osuus on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä ja siksi eriytyminen on lieventynyt.
Palvelualoilla taas miehet ovat innostuneet hotelli- ja ravintola-alan koulutuksesta. Miesten suorittamien tutkintojen osuus kasvoi vuosien 1987–2017 välillä kuudenneksella.
Myös yksittäisten ammattien kohdalla sukupuolierot ovat tasaantuneet. Tämä johtuu pääosin naisten koulutustason noususta.
Esimerkiksi toimittajissa, tilastotieteilijöissä, markkinoinnin ja myynnin sekä sijoitus- ja rahoitusalan asiantuntijoissa on aiempaa tasaisemmin molempia sukupuolia. Toissa vuonna naiset suorittivat jo yli 60 prosenttia kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden tutkinnoista. Myös yli puolet lääketiedettä opiskelevista oli naisia.
Tietyt perinteiset miesten ammatit naisistuvat tulevaisuudessa entisestään. Lääke- ja oikeustiede ovat esimerkkejä akateemisista aloista, jotka ovat pikkuhiljaa muuttuneet niin, että naisia on alalla enemmän kuin miehiä.
Koulutuksen eriytymistä tutkineen Miina Keski-Petäjän mukaan naisten on ollut helpompi siirtyä perinteisiin miesten ammatteihin, mutta toisinpäin liike on ollut vähäisempää. Joillakin aloilla on myös otettu takapakkia.
– ICT-alan kehitys on ollut huolestuttavaa. Tällä hetkellä noin 15 prosenttia opiskelijoista on naisia, kun vielä 80-luvulla naisia oli yli kolmannes, Keski-Petäjä kertoo.
Tämä johtuu osin tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen muutoksesta. Suoritettujen tutkintojen määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa, ja alan koulutus painottuu nykyisin korkeakoulututkintoihin. ATK-ohjelmoijista on tullut it-insinöörejä.
Tasa-arvoinen yhteiskunta korreloi jyrkän jaon kanssa
Suomalaiset naiset ovat käyneet töissä kodin ulkopuolella pitkään ja naisten työllisyysaste on kansainvälistä kärkeä.
Suomen kehittyminen maatalousvaltaisesta maasta hyvinvointivaltioksi näkyy koulutuksen ja ammattien voimakkaassa eriytymisessä. Kun suomalaista hyvinvointivaltioita rakennettiin 1960–70-luvuilla, naiset työllistyivät joukoilla suuren julkisen sektorin hoiva- ja kasvatusaloille.
Tätä kautta hyvinvointivaltion rakenteet ovat vahvistaneet ammattien ja alojen segregaatiota. Jos 30 vuodessa ei ole tapahtunut juuri muutosta, herää kysymys, onko rakenteissa jotain pielessä?
Suomi ei paini asian kanssa yksin. Myös muissa Pohjoismaissa koulutus ja ammatit eriytyvät voimakkaasti sukupuolen mukaan. Siis juuri niissä maissa, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmällä.
OECD:n tilastojen mukaan naiset suorittivat 2000-luvulla kaikissa Pohjoismaissa selvän enemmistön terveys- ja hyvinvointialojen tutkinnoista, ja vähemmistön tekniikan alan tutkinnoista.
Ovatko ne ihmisten vapaita valintoja, jos niitä ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tilastokeskuksen Miina Keski-Petäjä
Kun verrataan korkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten osuutta Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa selviää, että Suomessa segregaatio on Pohjoismaiden jyrkintä.
Islannissa ja Ruotsissa näkyy myönteistä kehitystä, kun vertaillaan vuosituhannen alun ja vuoden 2016 lukuja. Islannissa naisten osuus tekniikan alan tutkinnon suorittaneissa nousi runsaassa viidessätoista vuodessa 12 prosenttiyksikköä, Ruotsissa taas naisten osuus kasvoi samassa ajassa seitsemän prosenttiyksikköä.
Pienet opiskelijamäärät vääristävät Islannin hienoa lukua, mutta Ruotsin kehitystä voi hyvin verrata Suomeen. Meillä naisten osuus on kasvanut puolet pidemmässä ajassa vain neljä prosenttiyksikköä.
Tutkijat Gijsbert Stoet ja David Geary yhdistivät World Economic Forumin julkaiseman sukupuolten tasa-arvoa mittaavan tasa-arvoindeksin (GGGI) kyseisen maan naisten osuuteen luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista.
Lopputulos kertoo ”Pohjoismaisesta ristiriidasta”: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän naiset näyttävät hakeutuvan sukupuolensa mukaisille koulutusaloille.
Tasa-arvoindeksin kärjestä löytyvistä Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa naisten osuus luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista on muita maita pienempi. Asteikon häntäpäässä ovat esimerkiksi Algeria, Turkki ja Tunisia, joissa naisten asema on heikompi. Silti näissä maissa jo runsas kolmannes luonnontieteiden ja tekniikan alan valmistuneista on naisia.
Hyvän sosiaaliturvan maissa naiset voivat valita vapaammin opintoalansa mielenkiintonsa mukaan, eikä heidän tarvitse painottaa valinnoissaan ensisijaisesti toimeentuloa.
Toinen eroja selittävä tekijä on juuri hyvinvointivaltiokehitys ja naisten työllisyysaste. Pohjoismaissa paljon naisia työllistävä julkinen puoli vastaa hoivasta, kun taas monissa maissa naiset tekevät saman työn kotona.
Pohjoismaisten naisten työllisyysaste on korkea, meillä ei ole monissa maissa vallalla olevaa ”kotirouvakulttuuria”. Naiset tekevät Pohjoismaissa myös vähemmän osa-aikatöitä muihin Euroopan maihin verrattuna.
Voimakas eriytyminen ylläpitää epätasa-arvoa
Miksi koulutuksen ja ammattien vahva sukupuolittuneisuus on ylipäätään ongelma? Eikö jokainen saa valita vapaasti alaansa oman mielenkiintonsa mukaan?
Toki, mutta vahva eriytyminen johtaa siihen, että poliittinen ja taloudellinen valta sekä tulot jakautuvat yhteiskunnassa epätasa-arvoisesti naisten ja miesten kesken.
Se, että miehiä on naisia enemmän yhteiskunnan johtopaikoilla näkyy siinä, kuka käyttää valtaa.
Naisvaltaisilla aloilla on nykyisin miesvaltaisia aloja heikommat palkat ja neuvotteluvoima. Sukupuolten tuloerot taas vaikuttavat lopulta eläkkeiden tasoon. Sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroa ylläpitää vielä se, ettei eriytymisessä ole tapahtunut suuria muutoksia vuosikymmeniin.
Tutkijoiden mukaan työmarkkinat olisivat joustavammat, jos ne eivät olisi näin vahvasti sukupuolittuneet. Yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla tapahtuvat rakenteelliset muutokset iskevät eri tavoin naisiin ja miehiin.
– Jos julkiselta sektorilta leikataan, se vaikuttaa enemmän naisten asemaan. Toimialarakenteen muutokset, jos esimerkiksi vanhoilta teollisuuden aloilta lähtee työpaikkoja, heikentävät miesten asemaa, Miina Keski-Petäjä sanoo.
Suomessa kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? SEGLI-hankkeen Inkeri Tanhua
Naisten ja miesten jakautuminen eri aloille ei myöskään edistä työpaikkojen monimuotoisuutta. Miksi olisi tärkeää, että työmailla tai sairaaloissa olisi nykyistä tasaisemmin naisia ja miehiä töissä?
Anna Äijön mielestä työnantajat saisivat parhaat kyvyt käyttöönsä sukupuoleen katsomatta.
– Mitä monipuolisempi joukko on tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Eikä se koske pelkästään miehiä ja naisia, vaan myös kansallisuuksia. Kannattaa olla monipuolinen väki, Äijö sanoo.
Valtteri Markula korostaa ensisijaisesti hoitotyössä vaadittavia tietoja ja taitoja.
– Sukupuolella näen sen arvon, että jos meillä on työyhteisö, jossa on ihmisiä erilaisista taustoista, pystymme kohtaamaan myös erilaisia potilaita, Markula pohtii.
Nykyään puhutaan paljon työelämän murroksesta, digitalisaation mukaan tuomasta muutoksesta ammatteihin ja algoritmien kasvavasta vallasta. Jos nykytilanne ei muutu, miten tämä näkyy työelämässä parinkymmenen vuoden päästä?
Ainakin tekniselle ja matemaattiselle osaamiselle on yhä enemmän käyttöä, kun teknologia ohjaa yhä enemmän ihan arkisia toimintoja.
Kenelläkään ei ole kristallipalloa, josta voisi vilkaista, miten automatisaatio, algoritmit ja tekoäly lopulta vaikuttavat ammatteihin, mutta todennäköisesti digiosaaminen tulee osaksi monenlaisia työtehtäviä.
Yksi valtavan digimullistuksen kokeva ala on naisvaltainen sosiaali- ja terveydenhuolto.
Tästä syystä yksi kehitys huolestuttaa Keski-Petäjää.
– Melkein yhdeksän kymmenestä tällä hetkellä valmistuvista ICT-osaajista on miehiä. Toivon, että tässä tapahtuisi jotain tasoittumista. Jos ajattelee kuinka paljon digitalisaatio ohjaa meidän yhteiskuntaa tulevaisuudessa, on varmasti toivottavaa, että se olisi kaikkien sukupuolten käsissä, hän toteaa.
Kyse on siis siitä, kenellä on tulevaisuuden työelämässä neuvotteluvoimaa ja kenellä ei.
Aikuiset, kertokaa työstänne, älkää ohjatko tiettyihin rooleihin
On selvää, että sukupuolen mukainen töiden eriytyminen ei vähene itsestään.
Jotain olisi tehtävä, mutta mitään ihmelääkettä tai vippaskonstia ei ole.
Asennekasvatusta ja eriytymisen purkua pitää tehdä joka päivä kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa sekä työpaikoilla.
– Olisi muutettava ajattelua, että sukupuoli pätevöittää paremmin johonkin tehtävään. Ei ajateltaisi, että miehet olisivat luontaisesti taitavampia tekniikan alan töissä ja naiset hoiva-alalla, Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä sanoo.
Hän nostaa avaintekijäksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen. Asioita pitäisi käsitellä jo varhaisessa vaiheessa lasten kanssa. Miten aikuiset esimerkiksi puhuvat eri ammattien sopivuudesta sukupuolille tai millaista kuvastoa eri ammateista, esimerkiksi sairaanhoitajista, insinööreistä tai johtajista löytyy kirjoista.
– Meidän aikuisten pitäisi tarkastella kriittisesti sitä, miten me joskus ohjaamme lasta ja nuorta hienovaraisesti ja alitajuntaisesti tiettyihin sukupuolirooleihin. Antaisimme heidän valita ihan vapaasti, Keski-Petäjä toteaa.
Peruskoulun yläasteella ja lukiossa tarvittaisiin myös enemmän resursseja oppilaiden opinto-ohjaukseen.
– Mutta en laittaisi pelkästään kouluille sitä palloa. Myös kaikki aikuiset, jotka ovat nuoren elämässä voisivat kertoa enemmän omista töistään: mitä hyvää, mitä huonoa työssäni on, millaisia taitoja siihen tarvitaan, SEGLI-hankkeen tutkija Inkeri Tanhua kehottaa.
Perinteinen suomalainen mieskuva on vielä vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on ajateltu enemmän naisten jutuksi. Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula
Tutkijoiden mukaan koulun ja työelämän yhteistyötä pitäisi lisätä nykyisestä jo peruskoulun aikana, jotta nuoret saisivat realistisemman käsityksen siitä, mitä työpaikoilla tehdään.
Teknologiateollisuus on jo tarttunut toimeen, koska tulevaisuuden osaajia koulutetaan nyt. Syy on varsin raadollinen: koko ajan paheneva työvoimapula.
Teknologia-alan työantajajärjestöllä on ohjelma, jossa koululaiset pääsevät korkeakouluihin ja yrityksiin kuulemaan ja kokeilemaan itse, mitä alalla voi tehdä. Lisää naisia taas yritetään houkutella jo alalla työskentelevillä esikuvilla naisverkoston kautta.
Yrityksiä neuvotaan myös miettimään työnantajamielikuvaansa ja monimuotoisuus- eli diversiteettiohjelmaansa.
– Näkyykö heidän kuvissaan molempia sukupuolia, miten he kannustavat naisia ja miehiä töissä, millaiset etenemismahdollisuudet heillä on urallaan, ja millainen työhyvinvointi, imago ja kulttuuri yrityksistä välittyy, teknologia-alan etujärjestön asiantuntija Piia Simpanen sanoo.
Oleellista on siis lopulta se, miten nuori mies tai nainen otetaan vastaan opinnoissa ja työpaikalla, ja onko heillä tasapuoliset uramahdollisuudet.
Myös positiivisia roolimalleja, sellaisia kuten kätilöksi valmistuva Valtteri Markula ja LVI-insinööriksi valmistuva Anna Äijö, tarvittaisiin lisää.
Nuoret tarvitsevat hoksautusta, että he voivat valita muutakin kuin sen perinteisen polun.
Lue lisää: Yhdeksäsluokkalaiset ovat tienhaarassa – tulevaisuuden ura pitäisi päättää lähiviikkoina
Tilastokeskuksen koulutustilastojen luokittelu Miina Keski-Petäjä ja Mika Witting.
Voit keskustella aiheesta alla Yle tunnuksella. Millä perusteella valitsit opintosi tai ammattisi? Millaisilla keinoilla koulutuksen ja ammattien jyrkkään sukupuolen mukaiseen jakoon saataisiin muutosta?