Jos ydinvoiman mainitsee ääneen Brysselissä, huoneeseen laskeutuu vaivaantunut hiljaisuus.
Näin kuvaavat suomalaiset energia-alan ammattilaiset Brysselin viime vuosien ilmapiiriä ilmastopolitiikassa.
Kärjistys sisältää totuuden siemenen. Etenkään EU:n mahtimaa Saksa ei ole halunnut keskustella ydinvoimasta EU:n ilmastopolitiikan työkaluna Fukushiman ydinturman jälkeen.
Lisäksi Bryssel on ydinvoimavastaisena tunnetun Belgian pääkaupunki.
Belgia aikoo luopua ydinvoimasta 2025 mennessä. Osin tästä syystä maa ei näillä näkymin saavuta EU:ssa yhteisesti sovittuja päästövähennystavoitteita.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuinen raportti näyttää nyt muuttaneen poliittisia asetelmia EU:n sisällä.
Ilmastotieteilijöiden tekemien mallinnusten mukaan täyden ilmastokatastrofin välttäminen vaatii uusiutuvan energian ohella mittavaa ydinvoiman lisärakentamista globaalisti.
Komission hiljaisuus rikkoutui kuukautta myöhemmin.
Päästöt nollaan ennätysnopeasti
Euroopan unioni haluaa lopettaa ilmastopäästöjen tuottamisen tykkänään vuosisadan puoliväliin mennessä.
Voi kuulostaa kaukaiselta, mutta 30 vuotta on vähän aikaa, kun tehtävänä on vallankumous. Fossiiliset polttoaineet – öljy, kivihiili ja maakaasu – on syrjäytettävä ennätysnopeassa tahdissa.
Tämän takia komissio haluaa sähköistää Euroopassa kaiken mahdollisen: energiantuotannon lisäksi liikenteen, lämmityksen ja teollisuuden niin pitkälle kuin mahdollista.
Komissio arvioi marraskuussa pitkän aikavälin ilmastopolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan, että vuoteen 2050 mennessä EU-alueen sähköntuotannon pitäisi jopa 2,5-kertaistua nykyisestä.
Lähes kaikki sähkö pitää pystyä tuottamaan päästöttömästi.
– Pitkällä tähtäimellä EU-maiden sähköntuotanto koostuu kahdesta osatekijästä: uusiutuvista energialähteistä ja ydinvoimasta, sanoi komission energiaosaston ylimpiin johtajiin lukeutuva Massimo Garribba Ylelle Helsingin-vierailullaan.
Garribba vastaa komissiossa ydinvoimasta, ydinturvallisuudesta sekä Iter-fuusiovoimaprojektista.
Komissio nostaa siis ydinvoiman takaisin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan keskustelujen keskiöön.
Käänne on tapahtunut.
Jättimäiset investoinnit edessä
Komission vision mukaan uusiutuva tuotanto, erityisesti tuuli- ja aurinkovoima, kasvaisivat rajusti kattaen jo 80 prosenttia EU-maiden sähkön tarpeesta vuosisadan puolivälissä. Nyt uusiutuvan sähkön osuus on vajaa kolmannes.
Yksin uusiutuvilla ei kuitenkaan näillä näkymin pärjätä.
Ydinvoiman osuus on komission visiossa 15 prosenttia nykyisen neljänneksen sijaan. Pudotuksesta huolimatta linjaus tarkoittaisi massiivista ydinvoiman lisärakentamista.
Tämä johtuu siitä, että EU-maiden nykyiset 126 ydinvoimalaa poistuvat pitkälti käytöstä ennen vuotta 2050.
Komission kaavailuissa tilalle pitäisi saada 80 gigawatin edestä uutta ydinvoimakapasiteettia. Tämä tarkoittaisi noin 50:tä Olkiluoto 3:n kokoista reaktoria.
– Jäsenmailta saatujen tietojen perusteella arvioimme, että uusiin ydinvoimainvestointeihin tarvitaan noin 400 miljardia euroa 2050 mennessä, Garribba sanoo.
Komission ydinvoimakatsauksessa arvioidaan, että nykyisten laitosten käyttöiän pidennykset vaatisivat lisäksi noin 50 miljardin euron panostukset. Käyttöiän pidennys ei ole läpihuutojuttu, vaan edellyttää, että laitos täyttää tiukat turvallisuusvaatimukset.
Moni kuitenkin kysyy, kuka haluaa sijoittaa moisia summia mutkikkaisiin ydinvoimaprojekteihin, joissa on valtavat taloudelliset riskit.
Sijoittajat karttavat ydinvoimaa
Ydinvoimarakentaminen on monessa länsimaassa lirissä.
Laitokset ovat yhä mutkikkaampia rakentaa, projektit viivästyvät ja kustannukset paukkuvat.
Tämä on saatu kokea karvaasti myös Suomessa TVO:n Olkiluoto 3:n ja Fennovoiman Hanhikiven laitoksen kohdalla.
Britanniassa japanilaiset teknologiajätit Hitachi ja Toshiba ovat hiljattain panneet miljardien ydinvoimahankkeet jäihin taloudellisen epävarmuuden takia.
Talouslehti Financial Timesin mukaan yksityiset sijoittajat karttavat monimutkaisia ja turvallisuusjärjestelmiltään kalliita hankkeita, vaikka Britannian hallitus on tarjonnut korkeaa takuuhintaa tuotetulle sähkölle vuosikymmenien ajaksi.
Pääomakustannukset, eli esimerkiksi rakennusaikaisten lainojen korot, ovat ydinvoimahankkeiden isoimpia menoeriä. Mitä isompi riski, sitä kalliimpaa lainaraha on.
Oireellista on, että Britannian kuuden uuden ydinvoimalan ohjelmasta vain yhtä on päästy rakentamaan, sitäkin mittavien valtiontukien ansiosta.
Onko komission visio ydinvoiman massiivisesta lisärakentamisesta siis lainkaan realistinen?
Tuuli- ja aurinkosähkö yllättivät
Markkinat ovat vaikeat ydinvoiman kannalta, Garribba myöntää.
Samaan aikaan kun ydinvoimarakentaminen on kallistunut, tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokustannukset ovat pudonneet nopeasti teknologian kehityksen myötä.
Suomessakin maalle rakennettava tuulivoima on uusien investointien kohdalla halvin tuotantomuoto, ja parhaat hankkeet pärjäävät jo ilman tukia.
Uusiutuvien nousu heikentää ydinvoiman kannattavuutta myös toista reittiä: Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla lisääntyvä tuulivoima on painanut sähkön tukkuhintoja alaspäin.
Garribban mukaan EU:n päästökaupan vahvistaminen ja komission puhtaan energian lakipaketti helpottavat osaltaan ydinvoiman tilannetta.
– Komission johdolla EU on tehnyt päästökauppaan muutoksia, mikä on osoittautunut tehokkaaksi ratkaisuksi. Päästöoikeuden hinta on noussut selvästi aiemmasta, Garribba sanoo.
Päästöoikeuden kallistuminen on nostanut osaltaan sähkön hintaa.
Sähköntuotanto ydinvoimalla ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä, joten ydinvoimayhtiöiden ei tarvitse ostaa huutokaupasta päästöoikeuksia.
Ydinvoima siis hyötyy sähkön kallistumisesta.
Garribba ei ota kantaa siihen, tarvitsevatko uudet ydinvoimalat jatkossa kapasiteettitukia tai takuuhintaa tuotetulle sähkölle Britannian Hinkley Point C -voimalan tapaan.
Komissiolta ei heru tukea uusille ydinvoimaloille.
Toisaalta Garribba muistuttaa, että uusien ydinvoimaloiden toimintaikä on vähintään 60 vuotta.
Investointipäätöksen kannalta on siis olennaista, että sijoittajilla on pitkän tähtäimen näkymä siitä, että päästöttömälle sähkölle piisaa kysyntää.
– Poliittinen sitoutuminen päästöjen nollaamiseen on suurin yksittäinen ajuri energiapäätöksille, Garribba arvioi.
Ydinvoimateollisuuden katsottava peiliin
Garribba peräänkuuluttaa muutosta myös ydinvoimateollisuudelta, jotta komission tavoite toteutuisi.
Ensinnäkin laitoshankkeiden suunnittelun on parannuttava nykyisestä. Alihankintaketjuja pitää tehostaa kustannusten säästämiseksi ja samalla turvallisuuden parantamiseksi.
Laitosten standardisointia ja luvittamista täytyy edistää yhteistyössä teollisuuden, säteilyturvaviranomaisten ja jäsenvaltioiden kanssa.
Ehkä tärkein muutos on kuitenkin korvien välissä.
Garribban mukaan Euroopan ydinvoimateollisuus tyytyy nyt enimmäkseen pyörittämään olemassa olevia laitoksia.
– Tarvitaan uusi vaihde silmään. Ydinvoimateollisuudessa kulttuurin on muututtava kohden uusien laitosten suunnittelua ja suunnitelmien toimeenpanoa.
Pienreaktorit mullistavat ydinvoimarakentamisen?
Suurten reaktoreiden kompuroidessa länsimaissa katseet ovat kääntyneet yhä enemmän pieniin, modulaarisiin reaktoreihin (SMR, small modular reactors).
Niitä kehitetään erityisesti Kanadassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Reaktorien käyttötarkoituksista voit lukea tarkemmin tästä.
Garribban mukaan SMR-reaktoreiden rakentamisen pääoma- ja rakentamiskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin nykyisten jättiläislaitosten.
Lisäksi sähköverkon näkökulmasta ketterät pienreaktorit olisivat perinteisiä jättilaitoksia helpompia käyttää sään mukaan vaihtelevan tuuli- ja aurinkovoiman rinnalla.
SMR-reaktoreiden luvitus ja kaupallistaminen ovat kuitenkin vasta alkutekijöissään.
– Jotta niillä olisi vaikutus EU:ssa, pienreaktoreita pitäisi päästä rakentamaan 2030-luvulla.
Oma kysymyksensä on, hyväksyvätkö kansalaiset pienreaktoreita. Ilmastonmuutoksen torjunnassa niistä voisi olla iso apu.
Lue myös:
Kaikki keinot käyttöön: EU haluaa nollata päästönsä vuoteen 2050 mennessä