Itämeren jännitteet räpsähtivät uutisiin taas tammikuussa.
Ruotsi ilmoitti, että Venäjän ilmavoimien signaalitiedustelukone Iljushin Il-20M ja kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää loukkasivat Ruotsin ilmatilaa – lähellä Ruotsin laivaston tukikohtaa Karlskronassa ja ilmavoimien tukikohtaa Blekingessä.
Venäjä kiisti ilmatilaloukkauksen ja esitteli videoita, joilla sen hävittäjät seuraavat ruotsalaista signaalitiedustelukonetta Gulfstream IV "Korpenia" ja amerikkalaista P-8 Poseidonia. Venäjän mukaan koneet olivat lähestyneet Venäjän ilmatilaa.
– Itämeri on kiehuva pata. Kaikki kyttäävät toisiaan, sanoi Expressen-lehden haastattelema ruotsalainen everstiluutnantti Jan Forsberg.
Kohu meni ohi, mutta puurtajat ilmassa jatkoivat työtään. Itämerellä lennetään tiedustelulentoja lähes päivittäin. Valtiot eivät kerro, paljonko ja missä.
Kansainvälisessä tai omassa ilmatilassa tehtävät signaalitiedustelulennot ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laillisia. Laittomia niistä tulee vasta, jos mennään kohdemaan ilmatilaan luvatta.
Radioiden kuuntelua ja tutkien tarkkailua
Signaalitiedustelulla kerätään tietoa kohdemaan asevoimien toiminnasta sieppaamalla radiotaajuuksilla lähetettäviä viestejä tai tutkajärjestelmien säteilyä.
– Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa siitä, missä joukot ja asejärjestelmät ovat, millaisessa valmiudessa ne ovat sekä mitä aikomuksia joukoilla mahdollisesti on, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu.
Tiedustelijoille otollisia seurattavia ovat esimerkiksi sotaharjoitukset ja ilmatorjunnan tai laivaston ohjusammunnat.
Signaalitiedustelukoneet lentävät 8–12 kilometrin korkeudessa ja pystyvät sieltä herkillä sensoreillaan kuuntelemaan esimerkiksi kenttäradioita ja muuta viestintää. Kahdeksasta kilometristä voi kuunnella 350 kilometrin päähän, korkeammalta vielä kauemmas. Lähempää kuulee matkapuhelimetkin.
Signaalitiedustelun tuloksista muodostetaan tietokantoja, joiden avulla ylläpidetään ajantasaista kuvaa seurattavista joukoista.
Tiedustelun kohde voi yrittää ujuttaa sekaan harhauttavaa viestiliikennettä tai salata toimintaansa radio- ja tutkahiljaisuudella.
Itämeren ja Baltian taivaalla
Transponder-lähetintä päällä pitäviä lentokoneita voidaan seurata siviilitutkilla. Näitä lentoja seuraavat myös alan harrastajat. Seuraavat tiedot ovat Itämeren lentoliikennettä seuravan riikalaisen balticjam-nimimerkin Twitter-tililtä.
Ruotsin Gulfstream IV "Korpen" lentää yleensä Baltian edustalla Viron pohjoisrannikon korkeudelle ja takaisin etelään, ja lopuksi muutaman edestakaisen lenkin Venäjän Itämeren laivaston päätukikohdan Kaliningradin edustalla.
Yhdysvalloista yleisin vieras on ilmavoimien signaalitiedustelukone Boeing RC-135V Rivet Joint. Se lentää paitsi Itämerellä, myös Viron itäosassa Venäjän rajan lähellä ja Puolassa Kaliningradin lähellä.
Baltian maiden taivaalla on usein liikkeellä myös Italiasta käsin lentävä Yhdysvaltain ilmavoimien ohjaajaton RQ-4 Global Hawk -tiedustelukone. Se kiertelee yleensä Kaliningradin alueen ympärillä ja Viron itäosissa.
Viime aikoina Itämerellä on nähty myös Yhdysvaltain merivoimien P-8 Poseidon tiedustelu- ja sukellusveneiden etsintä- ja torjuntakone. Tiedustelemassa käyvät lisäksi ainakin Britannian koneet.
Lennot tehdään kansainvälisessä ilmatilassa tai Nato-maiden omassa ilmatilassa.
Amerikkalaiskoneet näyttävät usein sammuttavan transponderin tultuaan Itämeren ylle.
Ruotsin korpin vakiolenkit
Ruotsin ja Naton tiedustelulentojen tiheydestä ei ole tarkkoja tietoja. Vuonna 2014 Venäjän ilmavoimien tuolloinen komentaja Viktor Bondarev sanoi, että Naton tiedustelulentoja oli Itämerellä 8-12 kertaa viikossa.
Riikalaisen Balticjam-twitter-tilin mukaan tammikuun 2019 aikana Ruotsin Korpen-tiedustelukone lensi Itämeren lenkkinsä ainakin 17 päivänä. Kahtena päivänä se kävi Pohjois-Ruotsissa, mahdollisesti Murmanskin suuntaa kuuntelemassa.
Yhdysvaltain RC-135 lensi Kaliningradin liepeillä ja Viron itäosissa ainakin kymmenenä päivänä, ja ohjaajaton Global Hawk ainakin neljänä päivänä. P-8 Poseidon kävi Itämerellä parina päivänä.
Tammikuun alku oli hiljainen, mikä johtui mahdollisesti siitä, että venäläisillä tiedettiin olevan loppiaiseen ulottuvat uudenvuodenvapaat.
Vilkas lentopäivä oli puolestaan 28. tammikuuta, jolloin Venäjä piti Kaliningradin alueella ilmapuolustus- ja lentoharjoituksia. Kaliningradin ympärillä pyöri kolme Naton signaalitiedustelukonetta ja yksi Ruotsin.
– Signaalitiedustelu on pitkäjänteistä työtä. Ilmassa ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mahdollisimman usein, sanoo everstiluutnantti Petteri Lalu.
Kaliningradin ja Pihkovan venäläisjoukot
Lentoreiteistä voi päätellä, mitä tiedustelulla haetaan – muuta kuin Venäjän Itämeren laivaston ja muiden asevoimien yleistä seurantaa.
Krimin miehityksen jälkeen, vuodesta 2014, Itämerelläkin vahvistui huoli Venäjän mahdollisesta yllätyshyökkäyksestä. Ruotsin uhkakuva on Venäjän isku Kaliningradin joukoilla Gotlantiin ja Etelä-Ruotsiin. Siksi Ruotsi valvoo erityisesti Kaliningradin aluetta.
Myös Puola ja Liettua kokevat Kaliningradin venäläisjoukot uhaksi.
Viron ja Latvian uhkakuva on Venäjän yllätyshyökkäys rajan takaa. Niinpä niiden Nato-liittolaiset, kuten Yhdysvallat, Britannia ja Italia lentävät signaalitiedustelulentoja Viron itäosassa, mistä voi pitää silmällä Pihkovan alueen joukkokeskittymää.
Yksi Naton ja erityisesti Yhdysvaltain tavoitteista on kerätä tietoa Venäjän ilmapuolustuksesta.
Tällainen tiedusteluoperaatio saattoi liittyä Yhdysvaltain F-35 -hävittäjien ensivierailuun Viron Ämarin tukikohdassa vajaat kaksi vuotta sitten. F-35 on suunniteltu niin, että se näkyisi mahdollisimman huonosti vastustajan tutkassa.
Samalla kun F-35:t vierailivat Ämarissa, Virossa ja Itämerellä lensi jopa kolme RC-135 signaalitiedustelukonetta. Epäilemättä ne tarkkailivat, havaitseeko Venäjän ilmapuolustus F-35:n ja jos niin missä vaiheessa.
Lisätietoa tutkalla ja kameralla
Signaalitiedustelun ohella suoritetaan muunkinlaista tiedustelua.
Everstiluutnantti Lalu muistuttaa, että signaalitiedustelu pystyy parhaimmillaankin tuottamaan vain viitteellistä tietoa. Joskus tieto voi olla jopa harhauttavaa.
– Yhdellä tiedustelulajilla hankittua tietoa pyritään aina varmistamaan muulla tiedolla, esimerkiksi kuvaustiedustelulla, hän sanoo.
RC-135 tiedustelukoneen varustukseen kuuluu sivuviistotutka (SLAR), jolla voi tehdä havaintoja vastustajan meri- ja rannikkopuolustuksesta ja lentokentistä ja kuvata niitä myös huonolla säällä ja pimeällä.
Sivuviistotutka on myös Venäjän signaalitiedustelukoneissa, Iljushin Il-20M:ssä ja uudemmassa Tupolev Tu-214R:ssä.
Iljushin Il-20M:ssä on myös infrapuna- ja elektro-optisia sensoreita. Global Hawkissa on kehittyneet optiset ja lämpökuvauslaitteet sekä kuvantava tutka, joka erottaa myös maata pitkin liikkuvat kohteet.
Venäläiset lentävät myös Suomenlahdella
Venäjän signaalitiedustelun määrästä Itämerellä on vielä vähemmän julkisia tietoja kuin lännen lennoista, koska venäläiset tiedustelukoneet eivät yleensä käytä transponderia. Lentoja tehdään Iljushin Il-20M -koneilla, läntisten lähteiden mukaan "säännöllisesti".
Venäläisetkin lentävät enimmäkseen kansainvälisessä ilmatilassa.
"Pimeänä" liikkuneet Il-20:t aiheuttivat kaksi vaaratilannetta SAS:n ja Canadairin matkustajakoneiden kanssa Etelä-Itämerellä vuonna 2014.
Baltian ilmatilaa valvovat Nato-maiden hävittäjät ovat käyneet tunnistamassa Iljushineja toistuvasti – joskus jopa peräkkäisinä päivinä. Harmaarunkoinen nelimoottorinen Il-20M näkyy välillä myös tällä Italian ilmavoimien videolla.
Itämeren eteläosissa Venäjän signaalitidustelun kohteena ovat Ruotsin meri- ja ilmavoimat sekä Nato-maiden Puolan, Saksan ja Tanskan asevoimat. Myös Itämerellä liikkuvia Naton sota-aluksia seurataan niin Il-20M:llä kuin muillakin lentokoneilla.
Vuonna 2013 Venäjän Il-20M lensi ruotsalaisten Gotlannin ja Öölannin saarten välistä. Ruotsin Gripenit eivät ehtineet tunnistuslennolle. Venäläisiä lienee kiinnostanut ruotsalaisten torjuntavalmius ja alueella pidetty sotaharjoitus.
Tiedustelu-Iljushinit lentävät myös Suomenlahdella – ne matkaavat usein Suomenlahden pohjukasta Itämerelle tai Kaliningradiin ja takaisin.
Suomenlahdelta koneen sensoreilla ja tutkilla voi tarkkailla paitsi Virossa olevia Nato-joukkoja, myös Suomen puolustuksen kohteita koko Etelä-Suomen alueella – ja kuunnella viestiliikennettä Keski-Suomesta asti.
Oheisesta kuvasta saa käsityksen, mihin saakka näkyy 10 kilometrin korkeudella Suomenlahden yllä lentävästä koneesta.
Tutkija: Tiedustelun tarve lisääntynyt
Vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliitisesta instituutista sanoo, että tiedustelulentojen määrä on kasvanut varsinkin Krimin miehitystä edeltävään aikaan verrattuna.
– Tosin tämä kehitys alkoi jo ennen kevättä 2014 eli Krimin miehitystä.
Puolustusliitto Naton tilastojen mukaan huippuvuosi oli 2015. Tuolloin Nato teki Itämerellä 185 venäläisten koneiden tunnistuslentoa. Vuonna 2016 niitä tehtiin 130, vuonna 2017 135 ja viime vuonna 140.
Suomen ilmavoimien mukaan venäläislentojen määrä Suomenlahdella on puolestaan kasvanut vuoden 2015 jälkeen.
Kummastakaan tilastosta ei voi suoraan päätellä Venäjän tiedustelulentojen määrää. Suomen tilastossa ovat mukana muutkin kuin signaalitiedustelukoneet. Samoin Naton – eikä Nato käy tunnistamassa jokaista kulkijaa.
Tiedustelulentojen lisääntyminen liitty kaiken sotilaallisen toiminnan lisääntymiseen Itämeren alueella. Kun on enemmän toimintaa, sitä täytyy pitää enemmän silmällä, sanoo Salonius-Pasternak.
– Lisäksi Venäjän toiminta on vähemmän ennustettavaa kuin ennen. On oltava paremmin selvillä siitä, onko Venäjän sotaharjoitus vain harjoitus vai onko tekeillä jotain vakavampaa, hän jatkaa.
Suomella yksi signaalitiedustelukone
Suomenkin ilmavoimilla on signaalitiedustelukone. Yksi kolmesta CASA C-295M -kuljetuskoneesta on varustettu amerikkalaisella Dragon Shield -tiedustelujärjestelmällä, joka on rakennettu konttiin.
Suomessa on tehty signaalitiedustelua ilmasta 1970-luvun puolivälistä lähtien. Ensin tiedustelulaitteisto oli DC-3 -kuljetuskoneessa. Vuodesta 1990 lähtien lennettiin tiedustelukoneeksi varustellulla Fokker F.27 -kuljetuskoneella – ja nyt siis CASAlla.
– Pidätämme itsellämme oikeuden toteuttaa lentoja operatiivisten vaatimusten mukaisesti, kertoo Pääesikunta. Mitään muuta ei tiedustelusta sitten kerrotakaan.
On mahdollista, että myös suomalaiset lentävät signaalitiedustelulentoja Itämerellä, mutta tarkkailtavaa riittää, vaikka pysyttäisiin Suomenlahdella ja itärajan tuntumassa.
Hyvällä signaalitiedusteluetäisyydellä ovat Pihkovan alueen venäläisjoukot, Karjalan kannaksen joukot ja Pietarin ilmapuolustus, Petroskoin hävittäjätukikohta sekä Alakurtissa, Petsamossa ja Murmanskin alueella olevat joukot ja ilmavoimat.
Lisää tietoja lähialueilla olevista venäläisjoukoista näette täältä.
Venäjän Itämeren laivaston toiminnasta Suomi halunnee tietoja siinä missä Ruotsikin.
Helsingin Sanomien viime joulukuussa tekemän jutun mukaan Suomen singaalitiedustelukoneen tehtäviin kuuluu myös mahdollisten ilmaiskumaalien kartoittaminen. Se on toki yksi tiedustelun tehtävä muissakin maissa. Esimerkiksi Ruotsi tiedusteli ilmaiskumaaleja Suomessa kylmän sodan aikana.
Myös Venäjä tiedustelee Suomea itärajalla.
Kesällä 2016 Venäjän uusin signaalitiedustelukone Tupolev Tu-214R teki kahtena päivänä lennon Suomen, Viron ja Latvian rajan pinnassa pohjoisesta etelään. Näistä lennoista tiedettiin, koska koneen transponderi oli poikkeuksellisesti päällä.
Kylmän sodan tiedustelijoita ammuttiin
Signaalitiedustelu oli vilkasta Itämerellä koko kylmän sodan ajan. Tuolloin Baltian maat kuuluivat Neuvostoliittoon.
Muun muassa entisen tiedustelupäällikön Raimo Heiskasen mukaan Nato-maiden signaalitiedustelukoneet lensivät Itämerellä lähes päivittäin. Säännöllisesti etelä–pohjois-reittiä ajava amerikkalaisten RC-135 tunnettiin armeijan slangissa "sahurina".
Ilmassa olivat amerikkalaisten lisäksi länsisaksalaiset, britit, ranskalaiset ja jopa norjalaiset. Ja tietenkin ruotsalaiset. Neuvostokoneet puolestaan tiedustelivat tuolloinkin Suomenlahdella ja Tanskan tuntumassa.
Alkuaikoina meno oli vaarallista.
Neuvostoliitto ampui alas amerikkalaisen Privateer-tiedustelukoneen Latvian edustalla vuonna 1950 ja ruotsalaisen DC-3 signaalitiedustelukoneen Gotlannin koillispuolella vuonna 1952. Kummankin koneen miehistö sai surmansa, yhteensä 18 henkeä. Myös DC-3:n mahdollisia eloonjääneitä etsinyt Ruotsin ilmavoimien Catalina-lentovene ammuttiin alas.
Nyt on rauhallisempaa, mutta Yhdysvallat on useita kertoja valittanut Venäjän hävittäjien käyttäytyneen aggressiivisesti tai tulleen vaarallisen lähelle tunnistuslennoillaan. Venäjä on kiistänyt lentäjiensä aiheuttaneen vaaraa.
Naton lennoista ja niiden tunnistamisesta kerrotaan Venäjällä propagandistiseen sävyyn. Korostetaan, että Venäjän ilmavoimat vartioi rajoja "tunkeilijoita" vastaan, ja pakottaa ne muuttamaan kurssiaan.
Esimerkkinä olkoon viime viikolla julki tullut video, missä Venäjän Suhoi Su-27 hätistelee Yhdysvaltain F-15 Eagle -hävittäjää – venäläisten mukaan Itämerellä.