Virheellisten turvapaikkapäätösten osuus ja määrä on noussut neljä viime vuotta.
Hallinto-oikeudet tekivät viime vuonna 6804 ratkaisua muutoksenhakuun tulleista Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä. 330 päätöstä palautettiin Maahanmuuttovirastolle laintulkinta- tai menettelyvirheen vuoksi.
330 virhettä on liikaa, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.
– Virheiden määrä on tällä hetkellä liian korkea. Ideaalitilanne on, että niitä olisi nolla.
Laintulkinta- tai menettelyvirhe tarkoittaa, että Maahanmuuttovirasto ei ole hallinto-oikeuden mielestä selvittänyt turvapaikan tarvetta riittävän perusteellisesti tai sitten virasto on tulkinnut lakia väärin päätöstä tehdessään.
Suuri osa virheellisiksi todetuista turvapaikkapäätöksistä muuttuu kielteisistä myönteisiksi. Eli henkilön ei tarvitsekaan palata kotimaahansa, vaan hänelle annetaan oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella.
Virheiden perusteena vuoden 2016 poikkeustilanne ja kiire
Aiemmin Maahanmuuttovirasto on perustellut virheitä vuosien 2015–2016 poikkeuksellisella tilanteella. Tuolloin turvapaikanhakijoiden määrä kymmenkertaistui ja Maahanmuuttovirasto palkkasi satoja uusia tarkastajia tekemään päätöksiä. Hallitus teki myös turvapaikanhakua koskevia lainsäädäntömuutoksia ja lähtömaita koskevat turvallisuusarviot muuttuivat.
Perustelu on edelleen sama. Hallinto-oikeudet palauttavat edelleen Maahanmuuttovirastolle päätöksiä, joita se on antanut vuosina 2015–2016 saapuneille yli 32 000 turvapaikanhakijalle.
– 2016 on varmasti vuosi, jolloin on tehty virheitä. On ollut uudempia henkilöitä, uusia linjauksia. Se miten olemme onnistuneet, nähdään vasta kun nämä reilut 30 000 henkilöä ovat käyneet koko prosessin läpi, Repo sanoo.
Maahanmuuttovirasto on Revon mukaan pyrkinyt vähentämään virheitä esimerkiksi pidentämällä turvapaikanhakijoiden puhutteluaikoja ja tekemällä omaa päätöksiä koskevaa laadunvalvontaa.
– Suoritamme pistokoetarkastuksia ja sen arvion perusteella kohdennamme koulutusta tai palautetta.
Onko virheitä myös myönteisissä päätöksissä?
Virhe turvapaikkapäätöksessä havaitaan tavallisesti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö valittaa päätöksestään hallinto-oikeuteen, joka huomaa päätöksessä puutteita.
Suurin osa kielteisen päätöksen saaneista valittaa asiasta oikeuteen. Myönteisistä päätöksistä sen sijaan tehdään valituksia ani harvoin. Tällöin tilanne on tavallisesti se, että henkilölle on annettu lupa jäädä Suomeen, mutta turvapaikan sijaan hänelle on annettu toissijaista suojelua.
Sadat virheet on siis huomattu kielteisiä päätöksiä koskevien valitusten myötä. Onko mahdollista, että vastaava osuus myönteisiä päätöksiä on virheellisiä?
Repo ei tähän usko. Hän perustelee tätä sillä, että Maahanmuuttovirasto suorittaa päätöksiä koskevaa laillisuusvalvontaa, jossa otetaan tarkasteluun myös myönteisiä päätöksiä.
Mitä puutteita pistokokeissa on huomattu?
– Niissä on jonkinlaisia laatuvirheitä tai puutteita sen perustelemisessa, millä perusteella kansainvälisen suojelun kriteerit täyttyy.
Repo muistuttaa myös, että tarve kansainväliselle suojelulle tarkastetaan, kun henkilö hakee oleskelulleen jatkolupaa.
– Jos olosuhteet kansainvälisen suojelun myöntämiseksi muuttuvat ja esimerkiksi vaara joutua vainotuksi poistuu, niin silloin on pakolaisaseman lakkauttamisperusteet olemassa.
Viime viikolla entinen korkeimman hallinto-oikeuden tuomari Ilkka Pere sanoi Iltalehdelle pelkäävänsä, että Maahanmuuttoviraston seulan läpi pääsee turvapaikanhakijoita, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa.
Esko Repo muistuttaa, että syyrialaisia lukuun ottamatta hakemus arvioidaan saatavilla olevan maatiedon ja hakijan kertomuksen uskottavuuden perusteella. Jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään.
– Kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?
Virheiden yläraja häämöttää
Virheen vuoksi palautettujen päätösten osuus oli viime vuonna 4,9 prosenttia. Sisäministeriö on asettanut virheiden määrälle yläkatoksi viisi prosenttia. Virheellisiksi todettujen päätösten osuus ei siis saisi kasvaa enää yhtään nykyisestä.
– Ennustaisin, että kun katsotaan tulevia ratkaisuja, menettelyvirheiden määrä tulee laskemaan, Repo arvioi.
Virhe on vain yksi syy siihen, miksi hallinto-oikeus palauttaa päätöksen uusintakäsittelyyn. Vuonna 2017 lähes joka toinen päätös, josta oli valitettu, palautui Maahanmuuttovirastolle. Yleisin syy tähän on se, että valittaja on esittänyt turvapaikalleen uuden perusteen.
Viime vuonna noin 11 prosenttia palautetuista päätöksistä palautettiin "erilaisen tosiasiaharkinnan vuoksi". Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomioistuin on arvioinut vaikkapa Afganistaniin palaamisen hakijan kannalta turvattomammaksi kuin Maahanmuuttovirasto.
Sitä, onko päätös palautettu erilaisen harkinnan vai suoranaisen virheen vuoksi, ei kuitenkaan määrittele tuomioistuin vaan Maahanmuuttovirasto itse.
Jos Maahanmuuttovirasto tekee jaottelun itse, niin onko mahdollista, että Maahanmuuttovirasto jaottelee palautetut tarkoituksella niin, että virheiden osuus pysyy tavoiterajan alapuolella?
– Ainahan voidaan esittää tällaisia väitteitä. Mutta meillä on määrittelystä ohje olemassa ja myös sisäinen kontrolli.
Virheiden osuutta koskeva viiden prosentin yläraja on lopulta vain tavoite, Repo muistuttaa.
– Tästä ei ole meille mitään sanktioita tulossa, jos raja ylitetään. Eikä myöskään palkkioita, jos tavoite alitetaan.