Laskeutuminen seinäjokelaisen rivitalon kellarikerrokseen vahvistaa tiedon: Talossa asuu keräilijä.
Seinät ovat täynnä jääkiekkoilijoiden kuvia, nimikirjoituksia ja käytettyjä pelipaitoja. Huoneen hyllyille ja tasoille on ladattu tavaraa, joka hirvittäisi innokasta pölynpyyhkijää.
– Vaimo sanoo, että niitä ei sitten tuoda yläkertaan, isäntä Olli-Matti Matihalti vastaa uteluun, jatkuuko showroom vielä yläkerrassakin.
Vaimoväen linjauksen ymmärtää, kun seuraa Matihaltia työhuoneeseen.
Jalkapallo-otteluiden käsiohjelmia on huoneessa laatikoittain. Edes keräilijä itse ei ole määrästä enää varma. Hän arvelee, että pelkästään 70 pahvilaatikollista on kärrätty jaloista lapsuudenkotiin Kauhavalle.
Huoneessa korkea muovilaatikkopino kurottaa kohti isännän päälakea. Se on täynnä pelkkiä kaksoiskappaleita, duplikaatteja. Niillä Matihalti vaihtaa kokoelmaansa uusia aarteita. Tai levittää tautia eteenpäin:
– Lahdessa on yksi kaveri, joka oli vähän kiinnostunut. Tein hänelle 1500 käsiohjelman ensiapupaketin. Pitäähän kaveria auttaa! On hienoa, jos käsiohjelmat pääsevät hyvään kotiin ja joku muukin hurahtaa.
Käsiohjelmien maailmaan
Matihalti muistaa kirkkaasti päivän, jolloin hän solahti käsiohjelmien maailmaan.
– Se oli 3. päivä kahdeksatta 1979. Sain kaverilta englantilaisen käsiohjelman ja olin että: Mikä tää on!
– Aluksi se oli sellaista, että tilattiin Englannista. Käytiin vaihtamassa kaksi puntaa paikallisessa pankissa ja sillä sai noin kymmenen käsiohjelmaa, Matihalti muistelee nostalgisena.
Ohjelmat olivat tuolloin paitsi halpoja myös pienempiä kuin nykyisin. Joskus kaverukset pistivät haisemaan ja tilasivat isomman erän, peräti sata ohjelmaa. Rahaa meni eikä äiti tykännyt.
Keräilijät on hulluja. Eihän siinä ole mitään järkeä! Olli-Matti Matihalti
– Äiti oli hermoissaan. Sanoin, että mitäs se sulle kuuluu. Mun rahoja.
Myöhemmin Matihalti alkoi kerätä myös suomalaisia ohjelmia ja ahdistelemaan kotimaisia seuroja ja Palloliittoa.
– Sen takia minulla onkin muutama tosi helmi, esimerkiksi Suomi–Italia vuodelta -39, mitä ei taatusti tule vastaan ihan joka paikassa.
Palloliiton silloisesta tiedotuspäälliköstä Esko S. Lahtisesta tuli Matihaltille ensimmäinen tärkeä kumppani kokoelman kartuttamisessa.
– Tällainen nuori hörhö ei uskonut millään. Kyseli vaan jatkuvasti lisää ja lisää ja lisää.
Rakkaat ja kalliit
Vuosikymmenten jälkeen Olli-Matti Matihaltin käsiohjelmakokoelma kattaa 33 000 erilaista yksilöä. Tämän lisäksi hän omistaa "kaks-kolkyttuhatta" ylimääräistä eli ohjelmien kaksoiskappaleita. Kerättynä on siis reilusti yli 50 000 painotuotetta.
Arvokkaimmat ja tärkeimmät käsiohjelmat Matihalti on sujauttanut muovitaskuihin ja latonut muovilaatikkoon. Sinne on piilotettu myös kokoelman rakkaimmat yksilöt.
Arkistointia ei ole, mutta keräilijällä itsellään on tuntuma laatikon sisällöstä. Kädet kauhovat päättäväisesti, puhe jatkuu, kädet käyvät. Löytäminen vaikuttaa toivottomalta.
– Tässä! Suomi - Italia vuodelta -39, Matihalti esittelee tovin päästä ylpeänä.
Harvinaisuus, kyllä. Mutta mikä muu tekee vihkosesta yhden kokoelman helmistä?
– Se kuinka hyvä se on voinut olla jo vuonna 1939 ja tänä päivänä ei tehdä edes niin hyviä, Olli-Matti Matihalti suitsuttaa. – Ja nelivärikäsiohjelma, onhan se aika jäätävää.
Toinenkin tärkeä ja rakas yksilö löytyy. Se on Liverpool – Köln vuodelta 1965. Siinä vastakkain on kaksi keräilijän suosikkijoukkuetta.
Keräilijä = hamsteri
Suomessa jalkapallo-otteluiden käsiohjelmia kerää vain harva. Maailmalta vaihtelukavereita löytyy kuitenkin etenkin Isosta-Britanniasta, Venäjältä ja Saksasta.
Syytä keräilylleen Matihalti ei ole pohtinut. Miksi pitäisikään?
– Keräilijät on hulluja. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mä rupesin keräämään ensin postimerkkejä ja tulitikkuaskien kansia, kun ne olivat vielä puisia. Sitten suklaalevyjä, joissa oli maitten lippuja.
– Keräilijät on keräilijöitä, hamstereita. Siksihän he ovat keräilijötä. Ei siihen ole selitystä.
Ohjelmia keräämällä Matihalti saa kuitenkin olla lähellä lajia, johon ihastui jo pikkupoikana. Lopullisen vaikutuksen teki vuonna 1974 FA Cupin loppuottelussa Liverpoolin Kevin Keegan, jota Matihalti seurasi mustavalkotelkkarista.
– Mä olin ihan myyty.
Siitä lähtien yksi suurista on ollut Liverpool. Lisäksi keräilijä fanittaa FC Kölniä, AC Milania, PSG:tä ja Ajaxia. Kotikaupungista rakkaimmat keräilykohteet ovat SJK ja Törnävän Pallo, ja Tukholmasta Hammarby.
Jokaiseen joukkueeseen liittyy jokin henkilökohtainen fanituksen syy, esimerkiksi Matihaltin täti asuu Kölnissä.
Rakkaus lajiin on vienyt myös maailman jalkapallokentille. Ensimmäinen kerta osui ylioppilaskirjoituksiin ja niinpä saksan kirjoitukset jäivät väliin:
– Rehtori soitti kotiin, että tulisit nyt, sullahan meni kuuntelut ihan hyvin. Sanoin ettei nyt pysty. Mulla on rinkka selässä ja äiti oli juuri viemässä Interrailille. Niin painelin suoraan Könin kautta Liverpooliin katsomaan yksin ensimmäisen Liverpoolin pelin.
Mikä on kun ei ahdista
Ensiajatus keräilystä on, että keräilijä rajaa ensin tarkasti kohteensa ja vasta sitten ryhtyy toimeen. Tottumatonta hirvittääkin, kun Matihalti ilmoittaa keräävänsä "kaikkia".
Siis kaikkia maita ja seuroja maailmassa. Tosin viime vuosina järkeäkin on tullut mukaan matkaan.
– Parin kolmen vuoden aikana olen keskittynyt keräämään suomalaisten joukkueitten kansainvälisiä otteluita. Suomalaiset joukkueet ovat pelanneet Euro Cupeissa muistaakseni 640 ottelua. Kaikkiin ei ole tehty käsiohjelmia, mutta lähes 500 ottelua on nyt katettuna, Matihalti ynnää.
Kyselyihin mahdollisesta kokoelman tuottamasta ahdistuksesta Matihalti hymähtelee.
– Tämähän on harrastus. Ei harrastus voi ahdistaa.
Monet seurat vetoavat siihen, että ihmiset eivät halua käsiohjelmia vaan seuraavat puhelimesta. Se ei pidä paikkaansa. Olli-Matti Matihalti
Hän on toki tietoinen, että kokoelmasta ei tule koskaan valmis. Liverpool, Köln ja muutkin joukkueet pelaavat yhä. Käsiohjelmia tulee jatkuvasti lisää. Se ei Matihaltia huoleta:
– Jonain päivänä mä kerään, jonain toisena mä menen kalaan.
Turhautumista aihettaa korkeintaan se, että suomalaisia europelejä 50–70 -luvulta ei saa mistään. Siitä huolimatta Matihalti ei ole epätoivoinen.
– Ei tämä ole epätoivoista, vaan mielenkiintoista. Se on epätoivoista, jos seisot Chrysler Buildingin huipulla ja mietit, hyppäänkö vai enkö.
Vähän rahaa, paljon vaivaa
Vaihtamisen, ruinaamisen ja ostamisen lisäksi Olli-Matin kokoelma karttuu kavereiden tuomisista ja jopa huippupelaajien lähetyksistä.
– On tosi mageeta kun he näkevät vaivaa ja saan sellaista, joka ei muuten tulisi vastaan, Matihalti iloitsee.
Divareista keräilyssä ei ole ollut toistaiseksi apua. Matihalti lähestyi taannoin noin sataa myymälää ja vain yhdessä oli englantilaisia 70- ja 80-luvun ohjelmia. Matihaltilla oli jo ne kaikki.
Ostamista mieluisampaa onkin vaihtelu, jota voi tehdä ohjelmilla tai otteluiden pääsylipuilla. Joskus löydön äärelle vie pelkkä sattuma.
Kokoelman kallein yksittäinen hankinta onkin maksanut vain noin 50 euroa. Vaikka Matihalti pyrkii pitämään summat pieninä, ostamista ei silti voi välttää.
– Nytkin on yksi tilaus lähdössä Englantiin. Olen menossa sinne hiihtolomaksi ja saavat postittaa siellä. Koko tilaus maksaa kuuskymppiä, mutta siinä on 35 käsiohjelmaa. Sattui löytymään hyvä kauppias, joka myy hyvään hintaan juuri sitä mitä etsin.
Liigan tyhmä tapa
Suomalaisten käsiohjelmien arvoa kokoelmassa kasvattaa se, että niiden painosmäärät ovat pieniä. Kun Briteissä ohjelmia painetaan 50 000, Suomessa hätinnä 5 000.
– Seurat eivät piittaa käsiohjelmista. Niiden mielestä se on helvetillinen, pakollinen keksintö, Matihalti vääntelehtii ja kertoo suuren osan ohjelmista päätyvän pelin jälkeen roskiin.
Keräilijän mielestä suomalaisissa käsiohjelmissa olisikin rutkasti kohennettavaa.
– Ne ovat ihan näyttävän näköisiä, mutta ei niissä mitään sisältöä ole, keräilijä piiskaa yhtä suosikkiseuraansa eli Seinäjoen Jalkapallokerhoa SJK:ta.
– Monet seurat vetoavat siihen, että ihmiset eivät halua käsiohjelmia vaan seuraavat puhelimesta. Se ei pidä paikkaansa, Matihalti puuskahtaa.
Keräilijän mielestä ohjelmassa voisi olla ainakin seurahistoriaa, pelaajaesittelyjä, taustoja ja tietoa vastustajasta. Näin on esimerkiksi Saksassa, jossa isojen jalkapalloseurojen satasivuiset ohjelmat postitetaan jäsenille hyvissä ajoin ennen peliä.
Matihaltin mukaan Suomessa hyviä käsiohjelmia tekevät FC Lahti, Helsingin IFK, Maarianhaminan IFK, pienin varauksin, ja Vaasan Palloseura.
Poikien perintö
Jokin aika sitten venäläinen keräilijä lähestyi Matihaltia ja halusi ostaa tämän ainokaisen Shinnik Yaroslavin käsiohjelman. Kauppoja ei tullut, ei kahdella eikä kolmellasadallakaan eurolla.
– Mä sanoin sille, että voit laittaa nollia perään, mutta en mä myy sitä. Se on mun kokoelmassa.
Kauppoja ei siis tulisi, vaikka tarjolla olisi omakotitalon verran rahaa?
– Ei. Miksi mä myisin? Matihalti äimistelee velmuna partansa takaa.
Sen verran ovi on raollaan, että jos hän itse jonain päivänä päättää tien kuljetun loppuun, silloin ostajien hintatarjouksia kuunnellaan. Mutta niin kauan kuin Matihalti keräilee, hän ei kokoelmastaan luovu.
Kahta poikaansa varten isä on kuitenkin luvannut laittaa Exel-taulukkoon hinnat jokaisen kokoelmassa olevan käsiohjelman perään.
– Sitten kun minusta aika jättää, he saavat sieltä talon hinnan. Kokoelma on sen verran arvokas, että sillä ostaa Seinäjoen keskustasta ihan hyvänkokoisen kämpän, molemmille pojille. Riippuen tietysti kenelle myy ja osina vai yhdessä, Matihalti vakuuttaa.