Susitutkija Seppo Ronkainen kutsuu ulvoen sudenpentuja metsässä, ja pennut saapuvat paikalle. Hän antaa pienten tyttäriensä silittää nukutettua sutta.
Marraskuussa Ylellä esitetyn Flinkkilä & Tastula ohjelman -jakso Korpien kutsu suututti monet somekeskustelijat Facebookin keskusteluryhmässä nimeltä Suurpeto Politiikka.
Ryhmässä kommentoitiin: “Kohta alkaa Ronkaisen kaatoaika! Luodin hinnalla pääsee ihmisroskasta.” “Luken porukka ampua koko poppoo ja muut luonnon suojelijat myös kuulaa kalloon kaikille.”
Ylläpitäjä poisti kyseiset kommentit. Tutkijan vaimo Katja Ronkainen teki rikosilmoituksen tappouhkauksista sekä koko perheeseen kohdistuneesta vihamielisestä kirjoittelusta.
Katja Ronkaisen mielestä heitä vainotaan.
Suurpeto Politiikka -ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä Mika Hautamäki kertoo tässä jutussa, miksi sudet herättävät vihaa ja miksi Seppo Ronkainen perheineen saa vihasta osansa.
Tämä juttu ei kerro susien suojelusta eikä niiden metsästyksestä. Tämä kertoo siitä, miten vihainen somekeskustelu syntyy, kehittyy ja päätyy pahimmillaan rikolliseksi.
– Mielestäni sananvapauteen ja länsimaiseen demokratiaan kuuluu, että saa kritisoida. Virkamiehen kritisointi on ok. Mutta tuntuu, että on hämärtynyt se, mitä voidaan sanoa ja kirjoittaa, Katja Ronkainen ihmettelee.
Hänen miehensä saamat tappouhkaukset eivät olleet hänen mukaansa ensimmäisiä.
Seppo Ronkainen ei itse seuraa sosiaalista mediaa eikä varsinkaan osallistu keskusteluihin. Ei tälläkään kertaa.
Maarit Tastula haastatteli Ylen ohjelmassa sekä Seppo että Katja Ronkaista. Seppo Ronkainen toimii tutkimusmestarina Luonnonvarakeskuksessa. Hän pannoittaa susia Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun alueella.
Pariskunta asuu Vieremällä, joka tunnetaan myös susilaumoistaan.
Värikäs kielenkäyttö sallittua - tappouhkaukset eivät
Iisalmelainen Mika Hautamäki korostaa, että jokainen Facebook-keskusteluryhmän jäsen on vastuussa kommenteistaan itse.
– Keskustelijoilla on vain yksi yhteinen kanta: suden täyssuojelu ei ole vaihtoehto, Hautamäki toteaa.
Ryhmässä keskustellaan ratkaisuista peto-ongelmiin ja toivotaan lisää kaatolupia susille. Hautamäki myöntää, että petovihaakin esiintyy, mutta ei sentään petoihin kohdistuvaa “tappokiimaa”.
Värikäs kielenkäyttö on sallittua. Välillä tulee kuitenkin ylilyöntejä, joihin ylläpitäjät puuttuvat. Toisinaan kommentoija joudutaan sulkemaan väliaikaisesti tai kokonaan pois ryhmästä.
– Ensin laitan yksityisviestin, että rauhoitupas vähän.
– Tappouhkauksia ei ryhmässä sallita. Olen varoitellut muutamia, että menettävät vielä aselupansa, Hautamäki tuumii.
“Öyhöttäjät oppineet kirjoittamaan uhkauksia toiveen muotoon”
Ei ole olla rangaistavaa olla vihainen jonkin asian puolesta tai jotakin asiaa vastaan, muistuttaa oikeustieteen maisteri Jussi Kari. Hän on erikoistunut työssään sananvapauteen ja sen rajoihin erityisesti internetissä.
Kaikki vihainen puhe ei ole vihapuhetta. Eikä kaikki vihapuhe ole rangaistavaa.
– Vihapuhe voi tarkoittaa myös sellaista vihaista puhetta, joka ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä, mutta joka liippaa hyvin läheltä. Nämä ovat rajanvetokysymyksiä, joita tuomioistuimet joutuvat ratkomaan, Jussi Kari selittää.
– Nettikirjoittelu on kuitenkin "lipsahtanut" siihen, että melkein mitä vain saa sanoa seurauksitta. Periaatteessa näin ei pitäisi olla, mutta viranomaiset ovat olleet melko haluttomia viemään esimerkiksi nettiuhkauksia eteenpäin.
Vihapuhe ei ole rikosnimike, mutta rikoslaista löytyy useita nimikkeitä, jotka voidaan katsoa luonnehtivan vihapuhetta: esimerkiksi laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkaus.
– Käsittääkseni erilaiset internetöyhöttäjät ovat viime aikoina “oppineet” kirjoittamaan uhkauksen erilaisten toiveiden muotoon niin, että se on vaikeampi tulkita uhkaukseksi kuin suoremmat uhkaukset.
“Toivon, että henkilö X kuolisi”, ei Karin mukaan riitä laittomaksi uhkaukseksi.
“Nettikirjoittelu on tyypillinen vainoamistapa”
Voiko somen keskusteluryhmässä haukkuminen ja pilkkaaminen olla vainoamista?
Karin mukaan nettikirjoittelu on itse asiassa varsin tyypillinen vainoamistapa. Yleensä vainoaminen on henkilökohtaista viestittelyllä, mutta sitä voi tapahtua myös yleisellä keskustelufoorumilla.
Rikoslain mukaan vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista siten, että se aiheuttaa vainotussa pelkoa ja ahdistusta.
Lasten valokuvia julkaistiin suurpetopolitiikkaa ruotivassa Facebook-ryhmässä
Katja Ronkainen piti sometaukoa syksyllä susikeskustelun takia. Ystävien lähettämät kuvakaappaukset Facebookin keskusteluryhmästä Ylen ohjelman jälkeen ylittivät lopulta sietokyvyn.
Facebookin keskusteluryhmässä yllytettiin tekemään lastensuojeluilmoituksia Ronkaisten lapsista. Korpien kutsu -ohjelmassa oli Katja Ronkaisen ottamia valokuvia rauhoitusaineella tainnutetusta sudesta ja pariskunnan kahdesta lapsesta lähellä sutta.
– Raja menee siinä, kun vedetään perhe ja lapset mukaan. Susipolitiikka ei liity minuun mitenkään eikä varsinkaan lapsiin.
Katja Ronkainen on luontokuvaaja. Hän pyörittää myös luontoalan yritystä. Ronkainen toimi viime vuosikymmenellä lyhyen ajan tutkimusapulaisena susien tehoseurannassa.
Katja Ronkainen puhuu myös avoimesti susien suojelun puolesta.
Facebookiin kaapattujen valokuvien alle kirjoitettiin muun muassa seuraavanlaisia kommentteja:
Valtaosa kommenteista tuli samoilta henkilöiltä, jotka pitivät näin keskustelua käynnissä.
“Nyt on löydetty arka paikka”
Katja Ronkaisessa kirjoittelu herätti pelkoa, kauhua ja epävarmuutta.
– Halusin pysytellä neljän seinän sisällä enkä kohdata ketään.
Lapsista puhuminen herkistää Ronkaisen kyyneliin. Hän miettii, voivatko sosiaaliviranomaiset ilmestyä varoittamatta ja jääkö ilmoituksista jäljet rekisteriin.
– Vaikka se olisi vain kirjoittelua, tulee epävarma ja surullinen olo. Lapset ovat tärkein asia maailmassa minulle. Nyt on löydetty arka paikka.
Ronkainen vakuuttaa, että Flinkkilä & Tastula -ohjelmassakin nähtyjä kuvia ottaessaan molempien vanhempien harkintakyky oli kristallinkirkas.
– Kunpa he tietäisivät, miten naurettavuuteen asti tarkka olen siitä, mitä lapset saavat tehdä ja minne mennä. Heidät on kuin pumpulissa kasvatettu. Missään tilanteessa en heidän henkeään vaarantaisi.
Katja Ronkainen korostaa, että lasten vieressä oli aikuisia ihmisiä, mutta heidät on rajattu kuvista pois. Myös etäisyydestä saa helposti väärän kuvan.
Hän on pyytänyt Facebookia poistamaan alle 13-vuotiaiden lastensa kuvat keskusteluryhmästä, mutta Facebookin vastauksen mukaan kuvat eivät ole yhteisösääntöjen vastaisia.
“Nyt kannattaisi hillitä ittensä”
Kaikki Suurpeto Politiikka -ryhmän keskustelijat eivät hyväksy lastensuojeluilmoituksia eikä muitakaan uhkailuja.
Mika Hautamäen mielestä suurpetoryhmä on väärä paikka keskustella lastensuojeluilmoituksista. Hän ei näe kuitenkaan väärää siinä, että lasten kuvat on julkaistu ryhmässä.
– Jos he ovat itse julkaisseet kuvat jo toisaalla, ne ovat ns. vapaata riistaa, hän toteaa.
Oikeustieteen maisteri Jussi Kari kiistää väitteen. Valokuvaajalla on oikeus hyvin pitkälti päättää kuviensa käytöstä. Katja Ronkainen on myynyt TV-ohjelmalle oikeuden kuvan käyttöön – ei muille.
Katja Ronkainen aikoo vaatia korvauksia kuvien käytöstä.
“Koiran menettäminen synnyttää susivihaa”
Sudet ovat tappaneet pulkkilalaiselta Hannulta yli 30 lammasta kahden vuoden sisään
Nämä ovat esimerkkejä uutisotsikoista vuodenvaihteen molemmin puolin. Erityisesti koirien kohtalot ovat herättäneet huolta ja suuttumusta.
Mika Hautamäen mielestä siinä on suurin syy susivihaan.
Suurpeto Politiikka -keskusteluryhmään kuuluu paljon metsästyskoiran kasvattajia ja omistajia. He ovat Hautamäen mielestä ärhäkimpiä kommentoijia.
– Kun näkee, että susi on syönyt oman koiran, se on melkein kuin olisi lapsen menettänyt. Se herättää sekä surun että vihan tunteita, Hautamäki kuvailee.
Katja Ronkainen ymmärtää hyvin ihmisten pelon. Ronkaisilla on kotona hirvikoira, jonka puolesta hän on joutunut pelkäämään hirvimetsällä lähellä susilaumoja.
Lumijälkilaskentoihin vain poikkeustilanteissa
Tutkijat saavat herkästi osansa susipelosta ja -vihasta. Tutkijoita pidetään suden suojelijoina ja “sudenhalaajina”.
Monet Suurpeto Politiikka -ryhmän jäsenet eivät luota tutkijoiden susilaskelmiin.
Luonnonvarakeskukseen ja susitutkija Seppo Ronkaiseen kohdistuva toistuva kritiikki johtuu Mika Hautamäen mielestä turhautumisesta siihen, ettei Luke Hautamäen mukaan suostu yhteistyöhön metsästäjien kanssa.
Hautamäki toivoo, että Luke, metsästäjät ja muutkin sidosryhmät tekisivät yhdessä susien lumijälkilaskentoja, jotta laumojen todelliset koot saataisiin selville eikä susien määristä tarvitsisi jatkuvasti kiistellä.
– Luken edustajia on pyydetty paikalle monta kertaa, mutta he eivät tule.
Viranomaispalvelujen ohjelmajohtaja Sirpa Thessler Luonnonvarakekuksesta vakuuttaa, että metsästäjien kanssa tehdään monenlaista yhteistyötä ja se toimii pääasiassa hyvin. Alueellisia eroja tosin on. Hän korostaa, että riistatieto kerätään pääosin vapaaehtoisten metsästäjien voimin.
– Luken ja Suomen riistakeskuksen yhteinen linjaus on, että lumijälkilaskentoihin lähdemme vain poikkeustilanteissa. Koko maan susikannasta saadaan hyvä kuva havaintojen, dna-näytekeräyksen ja susien pannoitusten avulla. Lumijälkilaskennat vaativat huomattavaa resurssia mm. huolellista suunnittelua, laskijoiden koulutusta ja aineiston analysointia.
Lumijälkilaskennat suden osalta ovat hänen mukaansa myös vaikeita toteuttaa, koska suden reviiri on laaja, sudet liikkuvat pitkiä matkoja, ja lauma voi olla jakaantunut osiin.
Pelkoa on vaikea sietää - se muuttuu suuttumukseksi
Susikeskustelu on erinomainen esimerkki siitä, miten pelko muuttuu vihaksi. Tätä mieltä on Helsingin seudun yliopistollisenen keskussairaalan (HYKS) psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg. Hän käsittelee työssään internetin vihapuhetta.
– Jos ihminen kokee pelkoa, sitä voi olla vaikea sietää. Pelko voikin korvautua helpommin siedetyllä suuttumuksella. Jos johonkin asiaan liittyy paljon ja pitkäaikaisesti suuttumusta, se voi ajan kanssa pahentua ja kroonistua vihaisuudeksi, hän analysoi.
– Vihaisena ihminen on vahvempi kuin peloissaan. Kroonisesta vihaisuudesta on enää pieni askel aggressiivisuuteen.
Vihapuheen lisääntyminen johtuu internetin kasvottomuudesta. Kun ei näe toista kasvokkain, on helpompi välttää tuntemasta empatiaa ja samastumasta häneen. Hän on vain vihan kohde.
Viha henkilöityy yllättävän helposti. Ikäville asioille halutaan löytää syyllinen ja sylkykuppi.
Normaalisti susikeskustelussa osapuolet ovat hyvin kaukana toisistaan. Seppo Ronkaisen tapausta saattaa kärjistää sekin, ettei kyseinen tutkija mahdu stereotypiaan. Hän ei ole kirjoituspöytänsä takana työtään tekevä akateeminen, kaupunkilainen tutkija.
Seppo Ronkainen on elämänsä asunut haja-asutusalueella, lähellä susia. Hän kuuluu paikalliseen metsästysseuraan. Hän on metsästänyt myös susia, karhuja ja ilveksiä.
Huhut kasvattavat someraivoa
Vihamielisiin somekeskusteluihin kuuluu usein myös huhujen levittämistä. Lukea ja Seppo Ronkaista epäillään sitkeästi susien siirtoistutuksista.
Siirtoistutusten perusajatuksena on palauttaa elinvoimaiset kannat alueille, joilta eläinlajit ovat hävinneet.
Luonnonvarakeskuksen mukaan huhut ovat perättömiä.
Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa todetaan, että toisin kuin karhujen ja ahmojen kohdalla, susikannanhoitoon eivät Suomessa ole koskaan kuuluneet siirtoistutukset eikä niitä pidetä tarpeellisina.
Jos siirtoihin jostakin syystä ryhdyttäisiin, niihin tarvitaan maa- ja metsätalousministeriön lupa ja tarkat suunnitelmat. Niitä ei ole olemassa.
Seppo Ronkaisesta on tehty myös kantelu oikeusasiamiehelle. Kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk.) paheksui sitä, että sama henkilö, joka toimii kenttämestarina, houkuttelee itse valokuvaajana petoja paikalle ravintohoukuttimien avulla. Hän oli huolissaan kuhmolaisten lasten koulutien turvallisuudesta.
Oikeusasiamies totesi kanteen aiheettomaksi. Ronkaisella oli aiemmin haaska ja sivutoimilupa valokuvausta varten. Enää haaskaa ei ole.